Substanssi 2/08. Kunnallisvaalinumero

Transkriptio

1 Substanssi 2/08 Kunnallisvaalinumero

2 Puheenjohtaja Lotta Merisaari Varapuheenjohtaja, Ohjelmavastaava Helen Fils Sihteeri Anna Koivunen Substanssi-lehden päätoimittaja Laura Manninen Taloudenhoitaja, Tuhatkunta-yhteysvastaava Samuli Kauranne Tiedottaja Maria Zevenhoven Kv-vastaava Margarita Kozlov Tasa-arvovastaava Miika Sahamies Laulukirjavastaava Päivi Pulsa Jäsenhankintavastaava Arno Rydman Emäntä Henriikka Karppinen Toimisto Mannerheimintie 5 B, 7 krs Helsinki Ahonen aki@charmi.fi Kansallisten Ylioppilaiden hallitus 2008 Päätoimittaja Laura inen laura.maen@eduskunta.fi Kuvat: Kansyläiset ja freedigitalphotos Graafinen asu ja taitto Aki Lotta, Anna, Maria ja Arno kokoomustalkoissa net

3 Puheenjohtajalta Kansalliset Ylioppilaat ovat olleet innolla tekemässä kunnallisvaaleja ja kaikkea niihin liittyvää. Tavoitteenamme on saada tuhatkuntalaisia ehdokkaita läpi ja tätä kautta vaikuttaa Helsingin kaupungin asioiden hoitoon. Suurimpana urakkanamme on Talkootupa, jonka aukiolosta huolehdimme Kolmen sepän aukiolla. Ihmisten kiinnostus vaaleja kohtaan on ollut hyvin näkyvää. Kuitenkin on todella erikoista, että kunnallisvaalit eivät kiinnosta ihmisiä samassa määrin, kuin eduskuntavaalit, vaikka tavallisen ihmisen elämään vaikuttavat päätökset tehdään juuri kunnan- ja kaupunginvaltuust oissa. Opiskelijoille rakennetaan koteja Helsingissä, mikä on kaupungin valtuuston ei eduskunnan päätös. Onneksi tuoreet gallupit kertoivat juuri nuorten äänestysinnon nousseen. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että nuoriin kohdistuneet kampanjat, esim. Ketä kiinnostaa ( ovat toimineet erittäin hyvin. Kokoomuslaiset nuoret ehdokkaat löytyvät sivustolta ( Syksy on muutenkin ollut hyvin kiireinen ja olemme pyrkineet järjestämään jäsenistöllemme mahdollisimman monipuolista toimintaa. Tärkeintä mielestäni on tarjota jäsenistölle mahdollisuus keskustella rennosti mieltä askarruttavista asioista samanhenkisten ihmisten seurassa. Ihmisen poliittisuus on monesti muulle maailmalle yllätys. Politiikasta puhuminen saattaa olla monille vierasta ja se voi myös työntää ystäviä tai tuttuja pois lähipiiristä. Tästä syystä on todella tärkeää, että voi rauhassa keskustella ja olla poliittinen siinä kun ei ole mitään pahaa. Kunnallisvaalien jälkeen hengähdämme hetken ja uusi vuosi tuo tullessaan uudet tuulet. Syksyllä 2009 on ylioppilaskunnassamme taas edustajistovaalit, jonne tarvitaan kipeästi uusia kykyjä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tarvitsee Sinua, järkevästi ajattelevaa nuorta ihmistä, jolle oikeudenmukaisuu s ja jäsenten edut ovat tärkeitä. HYY on aikoinaan luotu juuri edunvalvonnallisek si elimeksi, joka on aidosti valvonut jäsenistön etuja. Valitettavasti vanhat hyvät ajat ovat ohi mutta me kokoomuslaiset toivomme, että ne tulisivat vielä jonakin päivänä takaisin. Vaalityö jatkuu siis kunnallisvaalien jälkeen edarivaalityönä. Toivoa myös ylioppilaskunnallamme! Lotta Merisaari toimii Kansallisten Ylioppilaiden puheenjohtajana kaudella

4 Kunnallisvaalit ovat nuorten vaalit Nuorten ehdokkaiden huonosta pärjäämisestä kaikissa vaaleissa on puhuttu jo vuosien ajan. Ongelman ydin on lähinnä siinä, että yleensä nuoret äänestäjät joko jättävät äänestämättä tai äänestävät itseään vanhempaa ehdokasta. Useimpia nuoria äänestäjiä ei tunnu suuresti edes kiinnostavan, onko heidän ehdokkaansa nuori vai ei. Näyttäisi olevan niin, että nuoret äänestäjät odottavat ehdokkaaltaan jokseenkin samoja asioita kuin vanhemmatkin äänestäjät: poliittista näkemystä, uskottavuutta, kokemusta, näyttöjä jne. Tämä näyttäisi pätevän erityisesti niihin nuoriin, jotka ovat potentiaalisia kokoomuksen äänestäjiä. Jotta me kokoomuslaiset nuoret ehdokkaat menestyisimme vaaleissa, on meidän osattava vastata nuorten äänestäjien odotuksiin. Niissä vaaleissa, joita itse olen seurannut, en muista pelkästään nuoruutta ja nuorekkuutta korostamalla yhdenkään ehdokkaan saaneen kunnolla edes nuorten ääniä. Sitä vastoin vakuuttavalla poliittisella sanomalla ja uskottavalla kampanjalla nuoret ehdokkaat ovat saaneet varttuneemmankin väen ääniä. Parhaimmat mahdollisuudet menestyä nuorilla ehdokkailla on luonnollisestikin juuri kunnallisvaaleissa. Läpipääsyyn tarvittavan äänimäärän ollessa selvästi alempi kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa, on kokemattomammillakin ehdokkailla kohtuulliset mahdollisuudet tulla valituksi. Kunnallisvaalit ovat nähdäkseni erityisasemassa sekä ehdokkaan että äänestäjän kohdalla. Nuorille ja muille poliittisesti kokemattomammille ehdokkaille kunnallisvaalit ovat paras mahdollinen tilaisuus saada arvokasta vaalikokemusta. Menestyksekkäiden kunnallisvaalien jälkeen on helpompi lähteä suunnittelemaan esimerkiksi eduskuntavaalikampanjaa. Äänestäjän kannalta kunnallisvaalit puolestaan tarjoavat erinomaisen tilaisuuden olla tukemassa nuoria tulevaisuuden tekijöitä näiden poliittisen uran alussa. Kokoomuksessa on onneksi myös pitkä perinne nuorten ehdokkaiden tukemiselle. Kokeneemmat kokoomuspoliitikot ovat kokeneet kunnia-asiakseen auttaa nuorempia ehdokkaita alkuun politiikassa. Kaikissa puolueissa tämä ei ole suinkaan ollut itsestäänselvyys. Etenkin vasemmistopuolueissa tuntuu vallitsevan pikemminkin nuoria tulokkaita polkeva kulttuuri. Itsekin olen suuressa kiitollisuudenvelassa etenkin ministeri Vapaavuorelle ja Ben Zyskowiczille, jotka ovat tukeneet omaani ja monen muun nuoren kunnallisvaaliehdokkaan kampanjaa. Arvokkaampaa tukea tuskin voi edes kuvitella. Jos jotkut meistä pääsevät politiikassa joskus vähän pidemmällekin, toivon, että muistamme saamamme tuen ja olemme itse valmiita tukemaan tulevaisuuden nuoria ehdokkaita. Wille Rydman Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Kirjoittaja on kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas Helsingissä numerolla 599

5 Kansallisten Ylioppilaiden tukemat kunnallisvaaliehdokkaat esittäytyvät Hallitus pyysi kaikkia järjestömme tukemia ehdokkaita kirjoittamaan itsestään ja ajatuksistaan Substanssin vaalinumeroon. Paluupostissa saimme neljä yllättävän erilaista kirjoitusta. Vaikka kaikilla ehdokkailla on selvästi myös yhteisiä huolenaiheita, löytyy myös erilaisia näkemyksiä siitä, miten Helsingistä tehdään parempi paikka asua ja elää Aleksi Päiväläinen, 547 esittäytyy: Terve! Olen Aleksi Päiväläinen, 26-vuotias tekniikan ylioppilas Helsingistä. Asun Lauttasaaressa yhdessä avopuolisoni kanssa. Kunnallisvaaleissa en ole aiemmin ollut ehdolla, sitäkin enemmän olen työskennellyt opiskelijoiden eteen ylioppilaskunnassani. Lyhyt tarinani Kouluni kävin alusta loppuun samassa paikassa, Helsingin Suomalais-venäläisessä koulussa. Lukion jälkeen pääsin Teknilliseen korkeakouluun, jossa aloitin opinnot heti seuraavana syksynä. Opiskelu ei kuitenkaan ollut nuorella miehellä päällimmäisenä mielessä. Kilta siis ainejärjestö sekä monet muut yhdistykset tempaisivat mukaan toimintaansa. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnassa (TKY) olen ehtinyt toimia muun muassa edustajiston ja hallituksen jäsenenä sekä hallituksen puheenjohtajana vuonna Muusikkoperheen vesana musiikilla on aina ollut elämässäni suuri merkitys. Ammattilaista minusta ei koskaan tullut, sen sijaan aktiivinen harrastaja. Musiikin lisäksi harrastan vapaa-aikanani muun muassa lenkkeilyä, salibandya ja lukemista. Kunnallisvaalit miksi ja mitä? Yhteiskunta on ollut aina intohimoni kohde. 12-vuotiaana kävin kirjeenvaihtoa kansanedustaja Paavo Väyrysen kanssa, sillä olin närkästynyt hänen EU-jäsenyyden jarrupuheistaan syksyllä Opiskelijaaktiivina opin tuntemaan miten kunta toimii ja miten päättäjiin vaikutetaan. Luonteva jatko tälle olisi työ valtuustossa.

6 Teemani olen valinnut kokemukseni ja osaamiseni mukaan. Peräänkuulutan järkivihreää ajattelua, jossa pyritään ekologiseen lopputulokseen kustannustehokkaasti. Palveluiden tuottamisessa on pyrittävä edulliseen laatuun, ei pelkkään rahan lisäämiseen. Toimiva joukkoliikenne helsinkiläisen paras kaveri Helsingissä pitäisi olla mielestäni niin hyvä joukkoliikenne, että kaupunkiliikkumista varten ei kenenkään tarvitsisi hankkia autoa. En tavoittele ilmaista, vaan kohtuuhintaista sekä palvelutasoltaan erinomaista ja kattavaa joukkoliikennettä, joka ei tunne kuntarajoja. Joukkoliikenne on nostettava raiteille aina kun mahdollista. Käytännössä vaihtoehtoja ovat ratikka ja metro. Kaikkein eniten Helsingissä on valitettavasti jäänyt lapsipuolen asemaan ratikka, joten se kaipaa parannusta. Ratikoiden nopeutta ja kustannustehokkuutta voidaan parantaa muun muassa liikennevaloetuuksilla. Itämetrolle luonteva jatke on länsimetro, joka on vietävä loppuun asti. Ekologinen ja edullinen asuminen Lisää rahaa! ei riitä vastaukseksi. On haettava uusia kustannustehokkaita avauksia esimerkiksi tekniikan ja taiteen avulla. En tarkoita tekniikalla ensisijaisesti uusia vimpaimia, vaan nykyisten resurssien parempaa kohdentamista muun muassa tuotantotalouden ja johtamisen keinoin. Musiikilla on paljon annettavaa ennaltaehkäisevään terveystyöhön ja vanhustenhuoltoon. Esimerkiksi dementiasairaiden elämänlaatua pystytään tutkimusten perusteella merkittävästi parantamaan musiikilla. Kaupungin on luotava yhdessä musiikin ammattilaisten ja järjestöjen kanssa musiikilliset hyvinvointijoukot. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että hoitolaitos voisi tilata sairaalamuusikolta keikan tai vaikkapa yhteislaulutilaisuuden. Samaa periaatetta voitaisiin myöhemmin laajentaa myös muille taiteen aloille. Heräsikö kysymyksiä? Ota rohkeasti yhteyttä, vaalikentillä nähdään! Aleksi Päiväläinen Olit sitten opiskelija tai tavallinen keskituloinen palkansaaja, et meinaa kohtuuhintaista kämppää löytää mistään. Sekä oikeudenmukaisuuden että kaupungin kilpailukyvyn näkökulmasta tämä on huono asia. Asuntopulaan pitää puuttua kaavoituksen, oman asuntorakentamisen sekä kuntien välisen yhteistyön kautta. Helsingin, Espoon ja Vantaan on aika laatia yhteiset osayleiskaavat raja-alueilleen. Yhteiskuntarakennetta on eheytettävä. Tekniikka ja taide terveydenhuollon tukena Väestön ikääntyminen, ja terveydenhuollon kustannukset asettavat vaikean yhtälön.

7 Johanna Haapala, 480 esittäytyy: Mieli maassa kuin puiden lehdet? Syksy tuo tullessaan luonnon hätkähdyttävän värileiskunnan lisäksi lyhenevät päivät. Tummat illat saattavat saada kenet tahansa hetkellisesti melankolisiin tunnelmiin, mutta todellinen kaamosmasennus iskee noin 2-10 prosenttiin väestöstä. Syistä tärkein lienee valon voimakas väheneminen kesän jälkeen, mikä johtaa oireiden puhkeamiseen lokakuun aikoihin. Tällöin aivojen muodostama mielihyvästä vastaavan välittäjäaineen, serotoniinin tuotanto voi häiriintyä. Serotoniinitaso vaikuttaa myös melatoniinin määrään, joka vastaa vuorokausisekä vuodenaikarytmistä. Kaamosmasennuksen on todettu olevan osittain perinnöllistä, ja sitä hoidetaan serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavilla lääkkeillä. Lääkityksen rinnalla käytetään myös kirkasvalohoitoja. Myös reissu etelään voi tehdä aidosti hyvää, mutta vain hetkellisesti. Valon väheneminen ei kuitenkaan riitä täysin selittämään syksyn masennusaaltoja. Syksyssä on jotain muutakin. Opiskelijoilla syksy tuottaa lisästressiä, kun valmistuminen on jälleen vuoden lähempänä, tai sitten stressataan, koska se ei ole yhtään lähempänä. Työpaikoilla syksy on aina uuden rykäisyn alku. Jotain, joka loppuu sitten jouluna. Yhdistyksissä ruvetaan valmistelemaan budjetteja ja toimintasuunnitelmia, kirjoittamaan tilinpäätöksiä sekä henkisesti että fyysisesti. Toiminnan jatkuvuus huolettaa, ja kaikki tieto pitäisi saada välitettyä eteenpäin. Vaikka ajat ovat muuttuneet, vieläkään ei ole itsestään selvää, että kaikki masennuksesta kärsivät saisivat apua. Moni kieltää ongelman, koska ei halua leimautua heikoksi, tai koska kokee, ettei aikaa asian läpikäymiseen ole. Kaamosmasennuksen diagnosointiin ei välttämättä tarvita erikoislääkäriä, vaan se voidaan tehdä YTHS:llä tai terveyskeskuksessa. Joissakin kunnissa on myös erikseen depressiohoitajia, jotka auttavat potilaan minäkuvan uudelleenrakentamisess a ja suhtautumisessa masennukseen, sekä seuraavat lääkkeiden sopivuutta. Depressiohoitajia tarvittaisiin kipeästi myös YTHS:n palveluvalikoimaan. Nuorten mielenterveyspalveluide n kysyntä on kasvanut suuresti koko laman jälkeisen ajan, ja ongelmien laatu on muuttunut. Tukijärjestelmämme laahaavat perässä, samoin kuin lainsäädäntömme internetin ja vapaan liikkuvuuden edessä. Sillä alalla me käymme kiivasta kilpajuoksua, usein vain askeleen jäljessä. Yhtälailla meidän pitäisi haluta ja osata olla myös mielenterveysongelmien kohdalla ennakoivia, muuntautumiskykyisiä, kuunnella, ja reagoida heikkoihin virtauksiin ennen kuin niistä tulee valtavirtaa. Viimeistään tämän syksyn jälkeen meidän pitää uskoa, että jos jokin asia on tapahtunut kerran, se voi tapahtua myös toiste.

8 Syksy on myös muutoksen aikaa. Syksyllä on myös tilaisuus saada eteenpäin asioita, jotka ovat muhineet päässä koko kesän. Vihdoin on mahdollisuus päästä toteuttamaan mielessä olleita ajatuksia. Ilmassa on myös energiaa ja rentoutuneempaa tunnelmaa kevääseen verrattuna. Se on aikaa, jolloin otetaan härkää sarvista ja toteutetaan unelmat. Mitä parhainta ruska-aikaa toivottaen, Johanna Johanna Haapala on tuleva metsänhoitaja Laajasalosta, Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL ry:n sosiaalipoliittinen vastaava, Helsingin kokoomuksen hallituksen jäsen, sekä ehdokkaana Helsingin kaupunginvaltuustoon numerolla 480. ********** Lisää Johannasta löydät osoitteesta Kaamosmasennusta voi epäillä, jos henkilöllä on seuraavia oireita: o Jatkuva väsymys nukkumisesta huolimatta o Masentunut mieliala, mielenkiinto asioihin ja mielihyvän kokeminen häviävät o Ruokahalun lisääntyminen - suklaan, makean ja hiilihydraattien himo o Painonnousu talvisin (yli 5 kg) o Alkoholin käyttö lisääntyy o Epätavalliset kivut o Seksi ei maistu o Ärtyneisyys, riidanhalu, huono tuuli o Sydämen sykkeen hidastuminen, diastolisen verenpaineen nousu Lähde:

9 Jussi Salonranta 563, esittäytyy: Hei, Olen naimisissa oleva pienen pojan isä, jota kiinnostaa metropolialueen ja sen asukkaiden tulevaisuus. Ellen ole puistossa leikkimässä muksuni kanssa hiekkalaatikolla niin minut löytää hyvin usein kirja kädessä kotisohvalta lukemasta. Toisinaan juon tsekkiläisiä oluita ja pelaan shakkia tai harrastelijatason fudista kavereideni kanssa. Minua kiinnostaa opetustoimi tai ylipäätänsä koulutuskysymykset, joiden johdosta olen alun perin tullut mukaan puoluepoliittiseen toimintaan ja minkä takia olen nykyisin toiminut mm. Helsingin kaupungin opetuslautakunnassa kokoomuksen edustajana. Vedin myös aiemmin Kokoomuksen osaamisen ja sivistyksen politiikkaohjelmaa, joka on julkaissut ns. Risikon työryhmän "Osaamisella parempi tulevaisuus" -raportin. Raportin sisältöä käytettiin hyväksi Vanhasen II hallitusohjelman neuvotteluissa. Yliopistotasolla olen toiminut mm. valtiotieteellisen tiedekuntaneuvoston jäsenenä kolme vuotta. Toimin myös Kokoomuksen edustajana mm. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisessa tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa (TANE) ja Ulkoministeriön alaisessa kehityspoliittisessa toimikunnassa (KPT), koska toimielinten vastuualueet kiinnostavat minua ja puolueen ansiosta saan mahdollisuuden vaikuttaa niihin. Kehityspoliittinen toimikunta mm. luovutti kesäkuussa eduskunnalle Suomen kehityspolitiikkaa koskevan vuosiarvionsa. Tekemämme arvio kannustaa avoimeen keskusteluun kehityspolitiikan suunnasta ja siitä mitä sen tulisi parhaimmillaan olla. Kokoomuslaisen kehy-aktiivin ominaisuudessa olen toiminut myös Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan kolumnistina. Olen itse äänestänyt mm. Alexander Stubbia europarlamenttiin, Kirsi Pihaa kaupunginvaltuustoon, Sauli Niinistöä presidentiksi ja Jyrki Kataista kokoomuksen puheenjohtajaksi. Tykkään myös Osmo Soininvaarasta (vihr.) ja hänen yhteiskunnallisten epäkohtien havainnoinnista, analysoinnista ja ratkaisuehdotuksista, vaikken olekaan aina hänen kanssaan samaa mieltä niistä. Arvomaailmaltani olen keskustaoikeistolainen. Osallistun aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kantaa kirjoituksiini on ottanut mm. Ilta-Sanomien kolumnisti, suurten ikäluokkien edustaja Jukka Kuikka. Kirjoitan myös mielipidekirjoituksia eri lehtiin kulloinkin mieltäni askarruttavasta aiheesta. Olen esimerkiksi vaatinut lastenruokapurkeille panttijärjestelmää ja kritisoinut kansanäänestysvaatimuksia EU:n perustuslaista. Helsinki, Espoo ja Vantaa tulisi liittää yhteen ja muodostaa yhtenäinen Helsinki-niminen metropolikaupunki. Tämän kokoisessa kaupungissa olisi paljon tehokkaammin analysoitavissa ja ratkaistavissa ongelmat esim. joukkoliikenteen, kaavoituksen ja erikoissairaanhoidon osalta. Metropolikaupungissa ei myöskään tarvittaisi nykyisiä yli 250 valtuutettua edustamaan joka ikistä kaupunginosaa. Minua hymyilyttävät ehdokkaat, jotka sanovat edustavansa jotain tiettyä aluetta ja sen ihmisiä. Minä ainakin edustan arvojani ja taustaryhmääni. Kannatan ruuhkamaksukokeilua, sillä Helsingin ilmanlaadussa on kaksi ihan selvää piikkiä hiukkasarvoissa, nimittäin aamu- ja iltapäiväruuhkien aikaan. Joukkoliikenteen nykyistä voimakkaampi subventoiminen,

10 esimerkiksi Helsingin sisäisen aikuisten kuukausilipun hinnaksi 30 (euro päivässä), on selkeä viesti poliittisesta tahdosta saada ihmiset liikkumaan julkisilla yksityisautoilun sijaan. Metrolla pitää päästä myös lentokentälle jo 2020-luvulla, eikä vasta 2030-luvun puolivälissä. Helsinki-Pietari - pikaratayhteyden tulisi olla yksi Helsingin ja koko Suomen tärkeimmistä hankesuunnitelmista, sillä se lyhentäisi 1,2 miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudun ja 5 milj. asukkaan Pietarin välisten talousalueiden matka-ajan kolmeen tuntiin. Kokoomusyhteisössä olen toiminut mm. puoluehallituksen jäsenenä ja Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan puheenjohtajana. Vaalimainoksiini voit törmätä mm. Kampin ja Rautatieaseman metroasemien rullaportaissa sekä raitiovaunuissa. Terveisin, Jussi Salonranta, Pekka Mattila, 522 esittäytyy: Uusi versio kulttuuriporvarista Pekka Mattila, 522 "Uusi versio kulttuuriporvarista" tiivistää hyvin profiilini kuntavaaleissa. Ominta alaani ovatkin kaupunkikulttuurin ja -suunnittelun teemat, asuminen sekä pääkaupungin iso vastuu maan suurimpana työnantajana. Helsinki on hieno paikka elää ja organisaationa hyvin johdettu. Silti pääkaupunkimme voisi olla monessa suhteessa vieläkin toimivampi, innostavampi ja hyväntuulisempi. Synnyin Helsingissä vuonna 1978 juuri sopivasti ennen juhannusta. Lapsuus ja kouluvuodet kuluivat Itä-Helsingissä, minkä jälkeen viimeiset kymmenen vuotta olen totutellut keskusta-asumisen iloihin. Vuonna 2006 väittelin tohtoriksi Helsingin yliopistossa sosiologian alalta erikoisalueenani organisaatiot ja työelämä. Siviilissä toimin markkinointialan konsulttiyhtiön johtotehtävissä. Aiempi työkokemus on ehtinyt karttua finanssialan kehitys-, viestintä- ja johtotehtävissä. Toimin parhaillaan Helsingin juhlaviikoista vastaavan Helsinki-viikon säätiön hallituksessa ja useissa muissa kulttuurialan luottamustehtävissä. Kansallisten Ylioppilaiden hallituksessa toimin vuosituhannen vaihteessa parin vuoden ajan. Vuoden verran päätoimitin myös Tuhatkuntalehteä. HYY-luottamustoimia on laaja kirjo. Viimeisimpinä olivat HYY:n II varapuheenjohtajan rooli vuosina 2006 ja 2007 sekä Vanhan Ylioppilastalon Tukisäätiön hallituksen puheenjohtajuus vuonna 2005.

11 Itämeren rohkein kulttuurikaupunki? Helsingistä ei ole kilpailemaan koolla tai kulttuuritarjonnan määrällä Pietarin, Tukholman ja Kööpenhaminan kanssa. Laadussa ja rohkeudessa suuremmat kaupungit sen sijaan on helppo päihittää. Kaupunkitapahtumat, festivaalit, pysyvät museot, orkesterit ja teatterit tekevät aidon kulttuurikaupungin. Helsingin Juhlaviikoista pitää kasvattaa koko kaupungin käyntikortti, joka tunnustetaan Euroopan ehdottomaan festivaalikärkeen. Rapistumaan päässeestä Aleksanterin teatterista on kaupungin johdolla kunnostettava helsinkiläisten iloksi laadukas vierailunäyttämö. Jatkuvasti uutta yleisöä houkutteleva ja nopeasti paikkansa vallannut tanssitaide ansaitsee oman areenan: ammattilaisten toivomalle Tanssin talolle on kaupungissa jo paljon kysyntää. Kulttuuri kuuluu kaikille, ei vain marmoritalojen numeroiduille ensiiltapaikoille keskustan ytimeen. Tapahtumien on levittäydyttävä myös julkiseen kaupunkitilaan, eikä karnevaalitunnelmaa saa säikähtää. Uusi Musiikkitalo on orkesterimaailmassa mahtava edistysaskel, jonka pituus mitataan myös siinä, miten monipuoliseksi se tarjonnassaan venyy. Muistetaan, miten Espanjan unohdettu Bilbao on lyhyessä ajassa kiivennyt matkailijoiden ja kulttuurinystävien suosikiksi. Tapahtuma- ja kulttuuritarjonnan pitää ilahduttaa niin kaupungin asukkaita ja lähiseudun eläjiä kuin houkutella matkailijoitakin. Hieman jännittävämpi ja iloisempi Helsinki voisi tyydyttää nykyistä suuremman osuuden vähitellen vaurastuvien itänaapureidemme kaupunkilomailun nälästä. Himoittu kotipaikka ja rohkea aikansa kuva! Liian moni joutuu muuttamaan pois pääkaupungista löytääkseen mieleisensä kodin tai riittävän edullisen asunnon. Vuosaaren satama vapauttaa keskustan tuntumasta hehtaarimitalla ranta-alueita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia monipuoliselle asuntorakentamiselle. Vaikka parhaat rannat on perusteltua varata omistusasunnoille, joiden asukkaat kartuttavat veronmaksajina äkkiä myös kaupungin kassaa, pitää uusien alueiden tarjota myös vaihtoehtoja: hitas-, vuokra- ja omistusoikeusasuntoja. Alueet ovat elävämpiä, kun sinkkujen, dinkkujen ja opiskelijoiden rinnalla niillä viihtyvät niin lapsiperheet kuin eläkeläisetkin. Muualla kantakaupungissa taas ullakoiden ottamista asumiskäyttöön voidaan kannustaa helpottamalla lupamenettelyitä ja tarjoamalla neuvontaa. Tiivis kaupunki on myös ympäristön kannalta kestävä. Monilla perinteisillä pientaloalueilla on vielä mahdollisuuksia rakentamiselle. Sipoosta saadulla lisämaalla on helppo yhdistää omakoti- ja rivi- sekä pienkerrostalojen idylli hyviin liikenneyhteyksiin. Kaupunkikuvaa ei saa museoida tai häivyttää. Liian usein yleisen mielipiteen pelossa päädytään rakentamaan valjuja kaakeli- ja elementtitörppöjä, jotka muutaman vuoden ikäännyttyään eivät näytä edes neutraaleilta vaan suorastaan ankeilta. Alueet saavat näyttää rohkeasti omanlaisiltaan. Pääkaupungin henkeä nostetaan myös sopivilla annoksilla wow-arkkitehtuuria. Eteläsatamaan istuu surkean terminaalilaatikon peitoksi hyvin sveitsiläisten huippusuunnittelijoiden futuristinen hotellirakennus. Etelärantaa uudeksi puistokeitaaksi visioiva Kirjava

12 satama -hanke on loistoaskel keskustan suunnittelussa. Hengittävä metropoli päässä sijaitseva jättiläismetropoli Pietari ansaitsee huippunopean raideyhteyden niin matkailun kuin liike-elämänkin palvelukseen. Rannat ja laajat viheralueet ovat Helsingin valttikortti ja erottavat sen monista muista Itämeren rannikon suurkaupungeista. Puistoalueiden ja pyöräteiden huoltoon ja kohentamiseen on panostettava, sillä niissä jo pienikin lisäpanostus tuottaa iloa monille. Helsingin energian tuotantotapoja pitää ohjata vähitellen kivihiilestä kohti kestävämpiä energiamuotoja. Liikenneverkon kehittämisessä johtotähtenä ovat ympäristönäkökohdat, vaikka samalla metropolin kasvun haasteisiin on pystyttävä vastaamaan. Laadukas joukkoliikenne edellyttää rahoitusta sekä lipputuloista että verorahoista. Matkakorttijärjestelmää on tarvetta kehittää kohti Lontoon ja Hong Kongin mallia, jossa edullisen joukkoliikenteen hinta määräytyy tarkasti matkan pituuden ja vaihtojen määrän mukaan. Lentokentälle tarvitaan nopea korkealuokkainen junayhteys sekä keskustasta että Pasilasta. Metroverkkoa tulee jatkaa läpi Töölön, Pasilaan ja länsisuuntaan Espooseen Lauttasaaren kautta. Koska yksityisautoilu pitää yhä pintansa ja ruuhkat kiusaavat kantakaupunkia lähes koko päivän meno- ja paluuliikenteen huippujen lisäksi, keskustatunneli on perusteltu hanke. Vain roiman kivenheiton Pekka Mattila Johtaja, valtiotieteiden tohtori Kunnallisvaaliehdokas, numero 522 Kokoomus, Helsinki Kansallisten Ylioppilaiden hallitus toivottaa vaalionnea kaikille ehdokkaille! Muistakaa äänestää joko ennakkoon tai varsinaisena vaalipäivänä

13 Julkisuuden vankina Suomalaisen journalismin kenttä näyttää 2000-luvun alussa varsin erilaiselta kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Iltapäivälehdistö on muuttunut entistä juoruilevammaksi ja varsinaisista juorulehdistä on tullut aikakauslehtimarkkinoiden ykköstuotteita. Saamme viikoittain lukea lehdistä erilaisia paljastuksia julkisuuden henkilöiden ja poliitikkojen hyvin intiimeistäkin asioista. Se, mikä ennen katsottiin henkilökohtaisen piiriin kuuluvaksi, loistaa nyt julkisuuden valokeilassa. Kehityksen taustalla voidaan nähdä median kaupallistuminen ja kiristyvä kilpailu. Tuotteistaminen on levinnyt koko mediakenttään ja kaupallisen ja toimituksellisen aineiston raja on häviämässä. Tvkulttuurin muutos, mediatarjonnan kansainvälistyminen ja internet ovat tuoneet uusia ilmiöitä, ja muutoksen vauhti on vain kiihtynyt. Journalismin bisnesluonne näkyy entistä selkeämmin. Huomioitava on myös julkisuuden kohteiden oma osuus: halu päästä lehtien palstoille ja erilaisiin tosi-tv - ohjelmiin tuntuu monilla olevan kova. Samalla kun yksityisyydestä on tullut kauppatavaraa, ovat kaksi tärkeää perusoikeutta, sananvapaus ja yksityisyyden suoja, joutuneet ottamaan mittaa toisistaan. Lehtien vastuusta ja ylilyönneistä käyty julkinen keskustelu on ollut varsin takkuista ja tuloksetonta. Toimittaja ja päätoimittaja eivät välttämättä joudu vastuuseen, vaikka loukkaisivat tarkoituksellisesti yksittäisen henkilön kunniaa ja mainetta, ellei loukattu vie asiaa oikeuteen ja voita juttua. Hävityt oikeusjututkaan eivät välttämättä vaikuta lehtien toimintaan, sillä mahdolliset korvaukset voidaan eräiden näkemysten mukaan maksaa kasvaneilla myyntituloilla. Julkisen sanan neuvosto on ollut huolissaan siitä, että viestintävälineiden keskinäinen kilpailu voi johtaa julkisuuden henkilöiden elämäntapojen kuvaamiseen hyvän maun ja kohtuuden rajat ylittävällä tavalla. Neuvosto tähdentää journalistin ohjetta, jonka mukaan kaikkien ihmisarvoa on kunnioitettava. Millä periaatteilla sensaatiolehtien jutut sitten syntyvät ja missä kulkevat yksityisyyden rajat? Muun muassa näihin kysymyksiin pyrin löytämään vastauksia viime vuonna kirjoittamassani pro gradu tutkielmassa "Julkisuuden vankina". Haastattelin gradua varten toimittajia Iltalehdestä, Ilta- Sanomista, Hymystä, OHO!sta ja 7 Päivää - lehdestä. Tutkimuksen tekeminen oli erittäin mielenkiintoista ja myös tutkimustulokset avartavia. Tutkimuksen tekijänä en kenties ollut täysin puolueeton, sillä olen itse ansainnut leipäni toimimalla juontajana ja toimittajana kuluneet kymmenen vuotta. Samalla olen siis "päässyt" varsin läheisesti tutustumaan sekä julkisuuden positiivisiin että negatiivisiin puoliin. Itse olen toistaiseksi säästynyt raadollisimmalta revittelyltä, mutta sitäkin enemmän olen seurannut samalla alalla työskentelevien tuttavieni kohtuuttomaltakin vaikuttavaa kohtelua lehtien palstoilla milloin aiheesta, milloin aiheetta. En kuitenkaan kirjoittanut gradua "kostomielessä", vaan

14 minua puhtaasti kiinnosti selvittää sensaatiolehtien toimittajien näkemyksiä siitä, miten he julkisuuden näkevät ja kokevat. On selvää, että julkisuuden henkilöllä on julkisuuspelissä sikäli enemmän valtaa kuin vaikkapa tavallisella kansalaisella, sillä julkkisten on helpompi saada äänensä kuuluviin mediassa. Sensaatiolehdille arkipäiväinen sekkivihkojournalismi on myös tuonut journalismiin aivan uuden ulottuvuuden, jossa juttuja käsikirjoitetaan yhdessä julkisuuden henkilöiden kanssa. Näin julkkikset voivat siis päästä vaikuttamaan itsestään julkisuudessa syntyvään kuvaan omalta kannaltaan myönteisellä tavalla. Toisaalta julkisuuden henkilöiden valta mediaan nähden näyttäisi kuitenkin olevan varsin rajallinen. Ensinnäkin mahdollisuudet vetäytyä julkisuudesta ovat varsin vähäiset, jos sinne kerran on astunut. Kerran yksityiselämästään avautuneen henkilön asioista voidaan toimittajien mukaan kertoa jatkossakin. Julkisuudesta voi tutkimukseni mukaan poistua, mutta tie on pitkä ja vaatii johdonmukaisuutta. Kokonaan julkkiksen leimaa ei harteiltaan saa koskaan karistettua. Haastateltavani tekivät myös selväksi, että mediaa vastaan nouseminen ei kannata. Toimittajat myönsivät muun muassa ottavansa tiettyjä ihmisiä hampaisiinsa, koska nämä käyttäytyvät lehdistöä kohtaan ylimielisesti ja väheksyvästi. Julkisuuden kohteen näkökulmasta sensaatiojournalismin toimintalogiikka vaikuttaakin siis varsin armottomalta. Julkisuuteen astuva ensikertalainen harvoin ymmärtää julkisuuden sitoumuksia ilman asiantuntevaa opastusta, ja moni katuu jälkikäteen, että tuli silkkaa kokemattomuuttaan paljastaneensa yksityisyydestään liikaa. Ilmaiset etelänmatkat ja haastatteluista saatavat rahapalkkiot houkuttavat helposti mukaan peliin, jossa varomattoman käy ennen pitkää huonosti. Monet ihmiset ovat valmiita hyppäämään suin päin julkisuuteen tiedostamatta omaa vastuutaan ja velvollisuuksiaan. Silmät avataan usein vasta siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä. Toimittajien tulkinnan mukaan julkkisten ja sensaatiolehtien välisen suhteen ongelmat näyttäisivät johtuvan pääasiassa julkisuuden henkilöiden omasta käytöksestä ja ymmärtämättömyydestä. Haastateltavani korostivatkin, että myös julkisuuden henkilöiden itsensä tulisi perehtyä paremmin oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa. Miten julkisuuden kanssa sitten pärjää? Tässä sensaatiojournalismin pelisäännöt julkisuuden henkilöille pähkinänkuoressa siten, kuin toimittajat ne näkevät: 1. Tunne oikeutesi ja velvollisuutesi (lait sananvapaudesta ja yksityisyyden suojasta, Journalistin ohjeet). 2. Mieti, mitä sanot ja miten käyttäydyt. 3. Muista, että toimittaja on aina toimittaja! 4. Ole johdonmukainen ja rehellinen valheet paljastuvat ennen pitkää. 5. Määritä omat rajasi ja noudata niitä. 6. Puutu itsestäsi kirjoitettuihin vääriä tietoja sisältäviin juttuihin ja vaadi oikaisua. 7. Tiedosta, että kerran julkkis on aina julkkis. Siinä missä toimittajat korostivat julkkisten omaa vastuuta julkisuuspelin hallinnassa, he olivat selvästi haluttomampia pohtimaan oman toimintansa eettisiä rajoja. Eräs haastateltavistani totesi, että kaikesta ei ole pakko kertoa. Kyseinen toimittaja ei kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi sitä, että kaikesta ei myöskään ole pakko kirjoittaa. Jaana Pelkonen VTM Helsingin kokoomuksen kuntavaaliehdokas numerolla 542