PELIRAJAT ON-HANKKEEN VERTAISRYHMILLE SUUNNATTU KYSELY

Transkriptio

1 PELIRAJAT ON-HANKKEEN VERTAISRYHMILLE SUUNNATTU KYSELY SELVITYSRAPORTTI Tekijä: Kukka Hammarström Tammikuu 2013

2 2 Kyselyn tarkoitus ja tavoitteet Tämä selvitysraportti perustuu Sosiaalipedagogiikan säätiön Pelirajat on-hankkeen vertaisryhmille suunnatun kyselyn tuottamiin vastauksiin. Kysely tehtiin osana ryhmien toiminnan arviointia. Kyselyn tavoitteena oli tuottaa tietoa vertaistuen ja kokemustiedon merkityksestä ongelmallisesti pelaavien auttamisessa sekä samalla niistä kokemuksista, joita heillä on erilaisista auttamismuodoista ja kohdatuksi tulemisesta. Kysely kohdistettiin Pelirajat on-hankkeen vertaisryhmätoimintaan syksyn 2012 aikana osallistuneille. Kyselyyn oli mahdollista vastata täyttämällä ja postittamalla lomake sekä vaihtoehtoisesti Internetissä. Raportti jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa esitellään kyselylomake ja tuotettu aineisto. Toisessa osassa käydään läpi kyselyn tuottamat vastaukset. Viimeisessä osassa tehdään yhteenveto kyselyn tuloksista ja liitetään ne osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ongelmallisesti pelaaville suunnatun hoito- ja auttamisjärjestelmän osalta, erityisesti vertaistuen näkökulmasta. Taustatietona käytettyä kirjallisuutta ja muita lähteitä koskevat tiedot löytyvät raportin liiteosasta. Kyselylomakkeen ja tuotetun aineiston kuvailu Kysely tuotti kaikkiaan 12 vastausta, joista kaksi Internet-lomakkeen kautta. Miehiä vastaajista oli yhdeksän ja naisia kolme. Vastaajien ikäryhmät jakautuivat seuraavasti: vuotiaita oli kaikkiaan kuusi, vuotiaita neljä ja yli 65-vuotiaita kaksi. Ryhmänohjaajia vastaajista oli viisi. Vastaajien ikäryhmäjakauma % 17 % 50 % 33 % 0 % Kuva 1. Vastaajien ikäryhmäjakauma

3 3 Kyselylomake koostui johdannosta ja kysymysosasta. Johdannosta kuvailtiin kyselyn tarkoitus, luottamuksellisuuteen liittyvät seikat sekä vastaamista koskevat käytännön ohjeet. Kysymysosa sisälsi vastaajan taustatietoja kuvaavan valikon ja 9 kysymystä, jotka oli jaettu kolmeen aihealueeseen. Viimeisessä kohdassa oli myös mahdollisuus vapaalle kommentoinnille. Kyselylomake löytyy kokonaisuudessaan raportin liiteosasta. Lomakkeen aihealueet ja kysymykset olivat seuraavat: Suhtautuminen ongelmallisesti pelaavaan 1. Miten sinuun on suhtauduttu kun olet hakenut apua peliongelmaan? 2. Millaisia kokemuksia sinulla on erilaisista auttamismuodoista? (esim. vertaisryhmät, GA, ammattiapu, tukihenkilöt) 3. Mikä mielestäsi on auttanut ja miksi? 4. Mikä madaltaisi kynnystä hakea apua? 5. Miten ongelmallista pelaamista pitäisi mielestäsi Suomessa hoitaa? Kokemustieto 6. Mitä annettavaa vertaisella on ongelmallisesti pelaavalle? 7. Kuka voi kutsua itseään kokemusasiantuntijaksi? Vertaisryhmän ohjaaminen 8. Miksi lähdit Pelirajat on-ryhmänohjaajaksi? 9. Mitä ryhmän ohjaaminen on sinulle antanut? Vapaa kommentit Haluatko kertoa jotain, jota emme ole vielä kysyneet? Vastaajien kokemuksia ongelmallisesta pelaamisesta Seuraavassa käydään läpi kyselyn tuottamia vastauksia. Vastauksiin ovat vaikuttaneet vastaajien henkilökohtaiset tulkinnat kysymysten luonteesta ja tapa jäsennellä käsiteltyä aihepiiriä. Tästä syystä kysymysten tulkinnoissa on vaihtelevuutta ja lomakekohtaiset vastaukset ovat monilta osin päällekkäisiä sekä toisiinsa limittyviä. On myös tärkeää huomioida, että vastaajat kuvaavat henkilökohtaisia kokemuksiaan ja heidän vastauksensa muodostavat kokonaisuuden, jonka osa-alueita tulee viime kädessä lähestyä suhteessa toisiinsa. Käsitellyn aihealueen lopussa on esimerkkejä vastaajien omista kommenteista.

4 4 Suhtautuminen ongelmallisesti pelaavaan ja kokemukset eri auttamismuodoista Valtaosa vastaajista oli kokenut, että suhtautuminen apua hakiessa oli ollut myönteistä. Muutama vastaajista totesi suhtautumisen olleen vaihtelevaa tai jopa kielteistä kohtaavasta tahosta riippuen. Suurimalla osalla vastaajista (10/12) oli kokemusta useammasta erilaisesta auttamismuodosta. Osassa vastauksia eri auttamismuotoja oli eritelty ja kuvattu tarkemmin, osassa ne oli jätetty vain yleisemmän maininnan varaan. Nimeltä mainittuja toimijoita olivat muun muassa: Pelirajat on-hanke, A-klinikka (terapeutit ja ryhmät), GA-ryhmät (Nimettömät pelurit), Peliklinikka, Sospedin Mape-projekti, Hietalinna-yhteisön Rapeli-projekti, akuutti- ja intervallityyppinen laitosmuotoinen peliriippuvuuskuntoutus (mainittu Tyynelä) sekä erilaiset mielenterveyspalvelut, terveyskeskus, työterveyshuolto ja tukihenkilöt. Myönteisiä kokemuksia liittyi kaikkiin mainittuihin auttamismuotoihin, mutta niissä oli myös vaihtelevuutta. Muutamat vastaajista kokivat kohdanneensa osaamattomuutta tai kyseenalaista suhtautumista esimerkiksi A-klinikan ja työterveyshuollon puolelta. A-klinikan ongelmapelaajien ryhmää kommentoitiin yhdessä vastauksessa hyväksi, mutta pohdittiin perustuiko apu vain kirjatietoon vetäjien ollessa koulutettuja ammattilaisia. Eräs vastaaja totesi myös, että GA-ryhmän vertaistuki oli tärkeä, muttei olisi itse halunnut sekoittaa mitään uskonnollista asiaan. Vastauksissa mainittiin myös yksilöterapia sekä mielenterveyspalveluiden käyttö, mutta kaikista ei käynyt ilmi kohdistuivatko ne suoraan ongelmapelaamisen hoitoon vai esimerkiksi muihin mielenterveysongelmiin. Muihin riippuvuuksiin tai päihteiden käyttöön ei viitattu yhdessäkään vastauksessa. Yksi vastaaja mainitsi myös ongelmallisen pelaamisen hoitoon tarkoitetun lääkehoidon, mutta ei ollut vielä vakuuttunut oman kokemustietonsa pohjalta niiden toimivuudesta. Neljä vastaajaa mainitsi läheiset, kuten perheen tai ystävät. Yksi vastaaja totesi peliongelman olevan omalle perheelle tabu. Kahdessa vastauksessa mainittiin ystävien tai ystävä/vertaisen tuki. Eräs vastaaja kertoi myös, että peliongelmaisten kuntoutusjakso oli avannut läheisen näkökulman asiaan. Minut on otettu avoimesti vastaan eikä ole tuomittu siitä, että olen peliongelmainen. On ymmärretty ongelmani vakavuus ja oltu kiinnostuneita auttamaan. Suhtautuminen ollut myönteistä ja ollaan oltu iloisia, kun on uskaltanut tunnustaa ongelman. Riippuu paikasta. Osassa ollaan sitä mieltä, että kyse on vain luonteen heikkoudesta. Kysymys koskien sitä, mikä on auttanut ja miksi, oli selvästi tulkittu kahdella tavalla. Osa vastaajista yhdisti kysymyksen erilaisten auttamismuotojen arviointiin, osassa se oli tulkittu enemmän henkiseksi ja tunnetiloihin liittyväksi asiaksi. Sellaisia olivat esimerkiksi ongelman tunnustaminen ja rehellisyys itselle sekä oma ja riittävä halu saada pelaaminen hallintaan. Kaikki vastaajat mainitsivat vertaistuen tärkeimmäksi tai erittäin tärkeäksi avuksi. Useissa vastauksissa ei eritelty vertaisryhmiä, -tukea tai tukihenkilöitä sen tarkemmin toisistaan. Muutamassa vastauksessa kerrottiin, että paras apu oli ollut vertaistuki yhdistettynä esimerkiksi terapeutin asiantuntemukseen tai intensiivihoitoon. Yksi vastaaja

5 5 koki Peli poikki-ohjelman auttaneen parhaiten. Vertaistukea tullaan käsittelemään tarkemmin kohdassa Vertaistuki ja kokemustieto. Parasta on ollut vertaistuki; on saanut vaihtaa samankaltaisia kokemuksia tuntematta itseään huonoksi ihmiseksi. Terapeutin asiantuntemus yhdistettynä vertaistukeen. Puhuminen muiden saman ongelman kanssa painivien kanssa on tuonut ongelmaan ymmärrystä, ajatuksia, samankaltaisuuden kokemuksia ja ehdotuksia pelaamisen ehkäisemiseksi. Ongelmallisen pelaamisen hoitaminen Suomessa vastaajien näkemyksiä Vastaajien näkemykset siitä, mikä madaltaisi kynnystä hakeutua hoitoon ja miten ongelmallisesta pelaamista tulisi Suomessa hoitaa, olivat pitkälti samankaltaisia. Selkeimmin esiin nousseita teemoja olivat: ongelmallista pelaamista koskevan tiedottamisen ja avoimen julkisen keskustelun sekä näkyvyyden lisääminen, avun ja palvelujen kattava tarjoaminen myös matalan kynnyksen periaatteella sekä pelaamismahdollisuuksien konkreettinen rajoittaminen ja valvonta. Avun hakemiseen katsottiin vaikuttavan ongelman tunnustaminen ja rehellisyys itselle ja muille sekä esimerkiksi luottamus siihen, ettei oma asia leviä (tuki)ryhmän ulkopuolelle. Avun hakemista vaikeuttivat puolestaan liian pitkään ongelmista kertomatta jättäminen, pelko ja masennus sekä häpeä. Toinen vastaaja pohti, että julkisuudessa esiin tuodut omakohtaiset selviytymisprosessit voisivat rohkaista hakemaan apua. Mielenterveys- ja päihdepuolen ammattilaisten kouluttaminen kohtaamaan ongelmallisesti pelaavia sekä aihetta koskeva tiedottaminen työterveyshuollon puolella nousivat esiin muutamassa vastauksessa. Ongelmalliseen pelaamiseen erikoistunutta kriisiapua kaivattiin myös. Eräs vastaaja toivoi pelaamisen lopettaville enemmän apua toimeentuloon ja laskujen maksuun liittyen ja peräänkuulutti samalla velkajärjestelyjen kehittämistä nykyisestä. Muutama vastaaja oli lisäksi sitä mieltä, että ongelmallista pelaamista, ainakin sen mennessä liian pitkälle, tulisi lähestyä myös sairautena. Useassa vastauksessa toivottiin erityisesti vertaistuen ja ryhmien lisäämistä. Hoitotilaisuuksia pitäisi pitää enemmän esillä ja ehkä myös tarjota enemmän. (Ongelma)pelaaminen on Suomessa niin hirvittävän helppoa, joten myös tukiverkkojen pitäisi olla laajalti saatavilla. Peliongelma on vasta nyt alkanut tulla laajempaan tietoisuuteen, joten varmasti uusia aluevaltauksia ja kehitettävää on! Ainakin julkisuudessa esille tuodut omakohtaiset toipumis- ja selviytymisprosessit rohkaisisivat muita hakemaan apua. Peliongelmasta ja siihen liittyvistä haitoista rehellinen ja avoin esille tuonti tiedotusvälineissä (entistä laajempi).

6 6 Kattava vertaisryhmäverkosto ja asiantuntijapalveluiden tarjoaminen matalan kynnyksen periaatteella. Tiedon lisääminen esim. pelipisteisiin. Jos tosissaan haluaa lopettaa pelaamisen ja pystyy siihen, pitäisi olla jokin apu laskujen mahdolliseen maksamiseen ja toimeen tulemiseen. Tällä hetkellä velkajärjestelyt vaikuttavat olevan vähän sieltä tännepäin. Peliongelmaisia alkaa olemaan paljon ja vertaisryhmiä ja niiden vetäjiä tarvitaan. Samalla tavalla kuin Pelirajat on hoitaa eli vertaistuella. Vertaistuen merkitys ja kokemusasiantuntijuus Vastauksissa vertaistuella viitattiin sekä yleisellä tasolla saman kokemuksen jakamiseen että jo ongelmasta selvinneisiin vertaisiin. Vastaajat katsoivat vertaisen voivan antaa ongelmallisesti pelaavalle ennen kaikkea omaan kokemukseen perustuvan tiedon, tuen, ymmärryksen ja samaistumisen kokemuksen, ettei ole yksin ongelmansa kanssa. Vertainen voi myös auttaa ymmärtämään ongelman luonnetta ja olla itse esimerkkinä siitä, että ongelmasta voi selvitä ja mitä pelaamattomuus tuo tullessaan. Joissakin vastauksissa mainittiin vertaisen kokemukseen pohjaava käytännön tieto siitä, millä keinoin ongelmallisen pelaamisen voi saada hallintaan ja ehkäistä sitä tai selviytyä arjesta. Muutamassa vastauksessa todettiin, että vertaisen kanssa voi keskustella ilman leimautumisen pelkoa ja häpeää eikä hän moiti, vaan ymmärtää esimerkiksi ongelmaan liittyviä riippuvuus-retkahdus mekanismeja. Eräs vastaaja totesi myös, että vertainen voi antaa ymmärtää, että pelaaminen on sairaus. Kokemusasiantuntijaksi voi lähes kaikkien vastaajien mukaan kutsua itseään henkilö, joka on kokenut peliongelman ja selvinnyt siitä. Jotkut vastaajista painottivat myös sitä, että ongelman on täytynyt olla vakava ja se on saatu hallintaa eli peliura on jo selvästi takana. Muutamissa vastauksissa todettiin, että kokemusasiantuntijaksi voi kutsua itseään jokainen ongelmallisesti pelaaja, sellainenkin, jolla ongelma on vielä ns. päällä. Kaksi vastaajaa mainitsi koulutuksen ja toinen vastaaja oli tarkentanut asian seuraavasti: Kokemusasiantuntijaksi voi kutsua itseään henkilö, jolla on kokemusta (esim. peliongelmasta) ja joka on päässyt niskan päälle ongelmassaan ja ns. toipunut peluri. Haluaa jakaa oman tarinansa, tietoa ja tukea peliongelmasta kaikille joita kiinnostaa kuulla (esim. tietyille opintoryhmille, ammattihenkilöille, muille pelureille jne.) ja on saanut tähän jonkinlaisen kokemusasiantuntija-koulutuksen. Yhdessä vastauksessa mainittiin, että kokemusasiantuntijaksi voi kutsua itseään läheinen, joka on seurannut vuosia läheltä toisen ongelmallista pelaamista. Eräs vastaajista ei ollut määritellyt kokemusasiantuntijuutta lainkaan ja toinen oli vain todennut, että sitä on vaikea määritellä.

7 7 (Vertaisella on annettavana) Empatia, oman tarinan jakaminen, tsemppaaminen omalla esimerkillä, ymmärrys peliongelman luonteesta sekä riippuvuus-retkahdus mekanismien ymmärrys ja toivon jakaminen. Vertaisen kanssa on mahdollisuus keskustella ilman häpeää ja leimautumisen pelkoa. Samoja vaikeuksia kokeneen näkökulmat ja tuki auttaa ymmärtämään ongelman luonnetta paremmin. (Vertaisella annettavana) Omat kokemukset sekä pahassa, että hyvässä vaiheessa peliuraa. Se, että on joku jolle puhua ilman rautalankanippua. (Kokemusasiantuntijaksi voi kutsua itseään) Ainakin sellainen, joka on ollut ongelmapelaaja. vuosia ja on päässyt peliongelmastaan yli eli ei ole pelannut vuosiin ollenkaan tai vähän pelannut enää vuosiin ja uhkapelit eivät ole olleet enää missään vaiheessa ongelma niin kuin aikaisemmin. Toisaalta itseään kokemusasiantuntijaksi voi kutsua myös läheinen, joka on seurannut läheltä vuosia toisen ongelmapelaamista. Ehkä peliongelmainen myös voi kutsua itseään kokemusasiantuntijaksi, ehkä vaikka peliongelmaisella olisi vielä ongelma päällä. Kokemuksia vertaisryhmän ohjaamisesta Vastaajista oli ryhmänohjaajia kaikkiaan viisi ja heistä kaikki olivat vastanneet aihetta koskeviin kysymyksiin. Tämän lisäksi yksi ryhmäläinen oli kommentoinut asiaa. Vastaajat olivat lähteneet ryhmänohjaajiksi, koska halusivat auttaa saman ongelman kanssa painivia ja hyödyntää omakohtaisia kokemuksiaan. Myös oman pelaamattomuuden tukeminen ja mahdollisuus saada kokemusta ryhmänohjaamisesta esitettiin syyksi hakeutua ohjaajaksi. Yksi vastaaja kertoi, että oli halunnut omalle paikkakunnalleen aktiivisesti toimivan vertaisryhmän. Toinen vastaaja viittasi puolestaan siihen, että projektin (Pelirajat on-hanke) työntekijöiden asiallinen suhtautuminen häneen oli osaltaan vaikuttanut päätökseen hakeutua ohjaajaksi. Lisäksi eräs vastaaja pohti, että voisi lähteä ryhmänohjaajaksi, muttei ollut vielä saanut omaa pelaamista hallintaan. Halusin auttaa muita saman ongelman kanssa painivia. Halusin käyttää jotenkin hyödyksi kokemiani vaikeuksia. Halusin myös vahvistaa omaa pelaamattomuuttani vertaisryhmän avulla. Toivoin, että kaikkien ongelmasta kärsivien ei tarvitsisi kulkea yhtä pitkää ja vaikeaa peliuraa kuin minun. Ryhmän ohjaaminen oli antanut vastaajien mukaan paljon hyviä ja uusia kokemuksia. Niitä olivat esimerkiksi omien ja muiden kokemusten jakaminen yhdessä, onnistumisen kokemukset sekä käytännön kokemus ryhmän kanssa toimimisesta. Vastauksissa mainittiin myös uusiin ihmisiin tutustuminen, omien sosiaalisten taitojen kehittyminen sekä tiedon ja näkemyksen syveneminen asiasta. Viimeksi mainittu koski sekä ryhmään osallistuneita että siinä vierailleita asiantuntijoita (mm. läheisen,

8 8 velkaneuvojan ja A-klinikan terapeutin näkökulma). Eräs vastaaja kertoi lisäksi, että ryhmän ohjaaminen oli auttanut ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Vertaistuen antaminen ja saaminen koettiin myös tärkeäksi. Onnistumisen kokemus sopivasta haasteesta tässä vaihein. Olen saanut olla vertaisena asiassa, joka on ollut itselleni ongelma pitkään. Saanut jakaa omaa kokemusta ja paikata sitä muiden kokemana. Syventänyt tietoa ja näkemystä ongelmasta. Saanut olla mukana kappaleen matkaa ihmisten kanssa, joita tämä pulma yhdistää. Ollut eduksi myös sosiaalisten taitojen suhteen. Paljon hyviä kokemuksia ryhmän kanssa toimimisesta. Itsevarmuutta sosiaalisiin tilanteisiin, esim. ryhmän edessä toimiminen. Vertaistukea ja mahdollisuus tutustua hienoihin ihmisiin hankkeen kautta. Vapaat kommentit Vastaajien oli lopuksi mahdollisuus vapaaseen kommentointiin, joista tähän on koottu varsinaisesti kyselyn aiheeseen liittyvät tekstit. Miksi pelaamista niin paljon vähätellään? Hyvällä asialla ollaan liikkeellä, työntekijät, ohjaajat ja ryhmäläiset. Ryhmä avarsi uusia positiivisia asioita ja mikä elämässä on tärkeää. En olisi kyllä koskaan ennalta edes osannut uneksia minkälaisen pläjäyksen todellisuusterapiaa ryhmässä saan! Yhteenveto Ongelmallisesti pelaavia on Suomessa noin Havahtuminen ongelmaan on tapahtunut vasta vähän aikaa sitten, joten myös tuki- ja auttamisjärjestelmä on vasta muotoutumassa. Myös erilaisten hoitomuotojen vaikuttavuutta, erityisesti vertaistuen osalta on kartoitettu Suomessa vielä vähän. Palvelukentän hajanaisuus ja yleisen tietämyksen taso ongelmallisesta pelaamisesta näkyy myös edellä kuvatussa tuoreessa kyselyaineistossa. Vastaajien näkemykset siitä, mikä madaltaisi kynnystä hakeutua hoitoon ja miten ongelmallisesta pelaamista tulisi Suomessa hoitaa, tiivistyivät seuraavasti: ongelmallista pelaamista koskevan tiedottamisen ja avoimen julkisen keskustelun sekä näkyvyyden lisääminen, avun ja palvelujen kattava tarjoaminen myös matalan kynnyksen periaatteella sekä pelaamismahdollisuuksien konkreettinen rajoittaminen ja valvonta. Jotta avun saaminen ja hoitoon ohjautuminen olisi

9 9 helpompaa, tulisi tiedonsaantia ja koulutusta lisätä erityisesti niiden ammattiryhmien kohdalla, jotka työssään kohtaavat ongelmallisesti pelaavia. Myös toiveita vertaisryhmien lisäämiseksi esitettiin. Lähes kaikilla vastaajilla oli kokemusta useista erilaisista tuki- ja hoitomuodoista. Kaikki vastaajat kertoivat kuitenkin vertaistuen olleen tärkein tai erittäin tärkeä apu. Kyselyaineistossa näkyi selvästi, että ongelmallisesti pelaavat on hyvin moninainen ryhmä. Henkilökohtaiset lähtökohdat sekä ongelman taustat ja seuraukset ovat aina yksilöllisiä ja näin myös se, mikä on auttanut saamaan ongelman hallintaan tai vähentämään sitä. Kiinnostavaa on, että vaikka monet kokivat saaneensa apua useilta eri tahoilta tai erilaisten hoitomuotojen yhdistelmistä, vertaistuki oli silti kaikissa vastauksissa mainittu merkittävänä tekijänä. Vertaisuuden erityisyys on yhteisen kokemuksen jakamisessa. Tärkeää vertaisuudessa on myös se, että keskustelua voidaan käydä ilman häpeää ja leimautumisen pelkoa. Pelirajat on-hankkeen ryhmissä ryhmänohjaajana toimivat ovat itse vertaisia. He jakavat omaan kokemukseensa perustuvaa tietoa ja tukea sekä toimivat rohkaisevana esimerkkinä siitä, että ongelmallisesta pelaamisesta voi selvitä. Toisaalta vertaisuus on myös tärkeää ohjaajille itselleen. Se voi tukea heidän omaa pelaamattomuuttaan, vahvistaa sosiaalisia taitoja ja syventää tietämystä asiasta. Ryhmän ohjaaminen antaa mahdollisuuden jäsentää omia kokemuksia ja kanavoida ne myönteiseksi voimavaraksi: oman kokemuksen kautta voi auttaa muita. Ongelmallista pelaamista ja vertaistukea koskevissa näkemyksissä ja asenteissa voidaan nähdä selkeää vastakkainasettelua niin suomalaisessa kuin kansainvälisessäkin tutkimus- ja toimintakentässä. Ammatillinen ja viranomaistoiminta nähdään erityisesti järjestö- ja vapaaehtoislähtöisen vertaistoiminnan kanssa vastakkaisina tai jopa kilpailevina auttamis- ja hoitomuotoina. Vertaisuudesta puhutaan usein myös täydentävänä tai tukevana toimintana. Tämän selvitysraportin aineisto kertoo kuitenkin selkeästi siitä, että tuki- ja hoitomenetelmien vaikuttavuus on aina yksilökohtaista ja vertaisuus näyttäytyy olennaisena osana ongelmallisesti pelaavien ja myös siitä selvinneiden auttamis- ja tukijärjestelmää. Kuten tästä selvitysraportista on käynyt ilmi, Pelirajat on-hankkeen vertaisryhmille suunnattu kysely tuotti tärkeää tietoa vertaistuen ja kokemustiedon merkityksestä ongelmallisesti pelaavien auttamisessa sekä samalla erilaisista auttamismuodoista ja kohdatuksi tulemisesta. Suoritetun kyselyn ja tämän raportin perusteella voidaan esittää, että Pelirajat on hankkeen puitteissa olisi jatkossa mahdollista kartoittaa laajemmin vertaistuen ja kokemustiedon merkitystä sekä ongelmallisesti pelaavien että heidän läheistensä auttamisessa. Näin voitaisiin myös tuottaa ajankohtaista ja kehittämistyön kannalta olennaista tietoa vapaaehtoisen vertaistuen ja kokemustiedon sijoittumisesta ongelmallista pelaamista koskevaan, tuki- ja auttamistyön palvelukenttään.

10 10 LIITE 1 Lähteet Kirjallisuus Binde, Per 2012: A Mutual Support Group for Young Problem Gambler. (A post-print of an article published in the International Journal of Mental Health and Addiction, 2012, vol. 10, no. 4, pp ) Osoite: Gomes, K & Pascuel-Leone, A Primed for change: Facilitating Factors in Problem Gambling Treatment. Journal of Gambling Studies, 25. Huotari, Kari Sattumanvaraisuudesta koordinointiin : Ongelmapelaajien tuki- ja hoitopalvelut sekä hoitopalvelujärjestelmän kehittäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 21/2009. Lund, Pekka Rahapeliongelma. Yksilölle jätetty taakka. Ps-kustannus. Luostari, Johanna Itsensä löytäjät, Järkeilijät ja Turvaverkon rakentajat. Kolme tarinatyyppiä rahapeliongelman syistä ja selättämisestä. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto, Maailman kulttuurien laitos, Uskontotiede. Matthies, A-L & Kotakari, U. & Nylund, M. (toim.) Välittävät verkostot. Vastapaino. Munn-Giddings, C. & McVikar, A Self Help Groups as Mutual Support: What Do Carers Valua? Health and Social Care in Community 15(1). Blackwell Publishing Ltd. Murto, Antti Peliongelmaisten hoito päihdehuollossa, sattuma vai tarkoitus. Tutkielma ongelmapelaajien hoitoon sijoittumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto, Yhteiskuntapolitiikan laitos, sosiaalityö. Pitkänen, Minna Peliongelmaisten hoito Suomessa. Työntekijöiden haastattelu. Pro gradututkielma. Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, hoitotiede, terveystieteiden opettajan koulutus. Ränninranta, Riikka Ongelmapelaajien vertaistukiryhmien moniääninen vuorovaikutus. Pro gradu-tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden laitos.

11 11 Muut lähteet Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Rahapelihaitat-sivusto ( (pelihaittoihin keskittyvä matalan kynnyksen info- ja tukipiste) (A-klinikka säätiö) (Gambler Anonymous, GA) (Peliongelmissa auttava palvelukokonaisuus) (Sovatek säätiö) (Pelitoiminnan tutkimussäätiö) Ulkomaiset (Journal of Gambling Issues) (Gambling Research Australia) (Spelberoendes riksförbund)

12 12 LIITE 2 Arvoisa Pelirajat on-toimintaan osallistuva/osallistunut Pyydämme sinulta kokemuksia ongelmallisesta pelaamisesta, jotta voimme kehittää Pelirajat ontoimintaa. Tulemme käyttämään vastauksia myös suunnitteilla olevan tietokirjan aineistona. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole ja yksikin vastaus on merkittävä. Risut ja ruusut ovat yhtä tärkeitä. Jatka tekstiä tarvittaessa kääntöpuolelle. Vastausten käsittely on ehdottoman luottamuksellista, eikä yksittäistä vastaajaa voi tunnistaa. Hankkeen työntekijöitä ja tietokirjan kirjoittajia sitoo vaitiolovelvollisuus. Hankejohtaja Jari Hartikainen auttaa tarvittaessa. Hänet tavoittaa numerosta ja sähköpostitse jari.hartikainen@sosped.fi. Vastaa viimeistään klo 12 mennessä osoitteessa tai lähetä lomake osoitteeseen: Sosped säätiö / Pelirajat on Elimäenkatu 25-27, Helsinki Taustatiedot Mies Nainen Ryhmäläinen Ohjaaja Ikä: Suhtautuminen ongelmallisesti pelaavaan 1. Miten sinuun on suhtauduttu kun olet hakenut apua peliongelmaan? 2. Millaisia kokemuksia sinulla on erilaista auttamismuodoista? (esim. vertaisryhmät, GA, ammattiapu, tukihenkilöt) 3. Mikä mielestäsi on auttanut ja miksi? 4. Mikä madaltaisi kynnystä hakea apua? 5. Miten ongelmallista pelaamista pitäisi mielestäsi Suomessa hoitaa?

13 13 Kokemustieto 6. Mitä annettavaa vertaisella on ongelmallisesti pelaavalle? 7. Kuka voi kutsua itseään kokemusasiantuntijaksi? Vertaisryhmän ohjaaminen (vastaa vain, jos olet ohjannut ryhmää) 8. Miksi lähdit Pelirajat on-ryhmänohjaajaksi? 9. Mitä ryhmän ohjaaminen on sinulle antanut? Vapaat kommentit Haluatko kertoa jotain, jota emme ole vielä kysyneet?