Anita Ahlstrand / Metropolia Ammattikorkeakoulu RAPORTTI OSALLISTUMISESTA 5. EUROOPPALAISEEN PSYKOMOTORIIKAN KONGRESSIIN

Transkriptio

1 Anita Ahlstrand / Metropolia Ammattikorkeakoulu RAPORTTI OSALLISTUMISESTA 5. EUROOPPALAISEEN PSYKOMOTORIIKAN KONGRESSIIN Yleistä kongressista Osallistuin Metropolia Ammattikorkeakoulun kustantamana Euroopan Psykomotoriikkafoorumin 5. kongressiin Barcelonassa, Espanjassa Paikalla oli yhteensä noin 350 osallistujaa. Suomesta mukana oli 14 kasvatus-, opetus-, kuntoutus- ja terapia-alan ammattilaista, mikä on suuri määrä verrattuna esim. muihin Pohjoismaihin. Kongressin päävastuullisena järjestänä olivat Euroopan Psykomotoriikkafoorumin (EFP) tieteellinen komissio, Federación de Asociaciones de Psicomotricistas del Estado Español (FaPee) sekä useita Espanjan yliopistoja. Kongressipaikkoina olivat historiallinen Universitat de Barcelona sekä Bellaterrassa sijaitseva Universitat Autònoma de Barcelona. Kongressin pääteemana oli Different faces of Psychomotricity ja aihealueina - emootiot, neurotiede ja psykomotoriikka; kehon ja psyyken suhde ihmisessä on kiistaton. Tunteet ja tunnetilat määrittävät somaattista kehitystä. Puhumme kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, kun puhumme ihmisen kehityksestä. Neurotiede kehittyy jatkuvasti ja löydetään lisää selkeää näyttöä kokonaisvaltaisista näkökulmista ajatellen ihmisen käyttäytymistä. Psykomotorinen lähestymistapa tukee selkeästi kokonaisvaltaista näkemystä

2 2 ihmisen kehityksessä ja vuorovaikutuksessa. - kulttuuri, ympäristö ja psykomotoriikka; jokaisella kulttuurilla on oma näkökulma kehoon ja kulttuuri vaikuttaa selkeästi eri hoitomuotoihin. Nämä ympäristö- ja kulttuurierot ovat kehityksen perustana ja yhdessä geneettisen potentiaalin kanssa määrittävät koko kehitysprosessin. Psykomotorinen interventio ei voi, kuten mikä tahansa muu interventiokaan, välttyä kulttuurin tuomalta näkökulmalta, joka täydentää ihmisen luontaisia ominaisuuksia. - taide, luovuus ja psykomotoriikka; kaikkea taidetta ja luovaa toimintaa (esim. maalaus, arkkitehtuuri, tanssi, kehon kieli), voidaan pitää toimijan sisäisen todellisuuden taiteellisena ilmauksena. Niitä voidaan pitää myös kulttuurin ilmentyminä toimijan/henkilön kehon kuvasta. Psykomotoriikassa liikunnallinen ilmaisu voi ilmentää myös symbolista sisäistä ja vaistonvaraista todellisuutta. - tutkimus, koulutus ja psykomotoriikka; psykomotorinen harjaannuttaminen ja psykomotoriikka tarvitsee myös tieteellisin menetelmin osoitettua näyttöä sen vaikuttavuudesta ja onkin ollut tarpeen keskittyä luomaan erityinen teoreettinen viitekehys. Psykomotoriikan säilymiseksi tarvitaan teoreettisen viitekehyksen ohella myös koulutusta. Tarvitaan uusien psykomotoriikan ammattilaisten koulutusta sekä täydennyskoulutusta. - Interventiot ja psykomotoriikka; psykomotoriikan ammattilainen/terapeutti käyttää erilaisia strategioita interventioissaan riippuen millä alalla hän työskentelee (opetus, kasvatus, kuntoutus tai terapia). Strategiat määräytyvät vuorovaikutuksessa asiakkaan/kohderyhmän kanssa. - Elinikä ja psykomotoriikka; psykomotoriikka tukee ihmisen kehitysprosessia, joka jatkuu läpi elämän. Eri elämänvaiheissa (lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa, vanhuudessa) käytetään erilaisia interventioita huomioiden ko. vaiheen erityispiirteet. Kongressin avasi EFP:n presidentti Rui Martins (Portugal), tieteellisen komission koordinaattori Lurdes Martines (Espanja) ja kongressin koordinaattori Estrella Masabeu (Espanja).

3 3 Avainluennoitsijat Francisco Mora (Espanja) Brain, emotion and human development Borremans Erwin (Suomi) aihe Effectiveness of an exercise training on youth with Asperger syndrome Emck Claudia (Hollanti) aihe Double trouble? Gross motor performance and psychiatric conditions in children: an opportunity for treatment and develompent Hammar Lena (Ruotsi) aihe Working with psychomotricity and inclusive physical education in Sweden Zak Thesi (Saksa) aihe Motogeragogic people with dementia and Alzheimer s desease by psychomotricity. Improving wellbeing with and by movement. Pitteri Frank (Ranska) aihe The effect of a program of pm for the main family caregiver of persons living at home with Alzheimer s or related diseases Seewald Jürgen (Saksa) aihe Psychomotricity in Europe common grounds and conseptual differences Neto Carlos (Portugal) aihe Play and motor activities in child s development Franc Nuria (Espanja) aihe Psychomotricity intervention: poetical body Work shopit Lauantain aikana oli 15 work shopia sekä lukuisia posteriesityksiä. Work shopeissa oli paljon mielenkiintoisia aiheita, tosin osa ainoastaan espanjan kielellä. Tässä tarkemmin muutama niistä, joihin itse osallistuin. Thomas Scheewen (Windesheim University, Hollanti) Psychomotor therapy in patients with schizophrenia; from practice to research and back in the Netherlands Skitsofrenia on vakava psyykkinen sairaus, jolle on ominaista positiiviset (psykoottiset), negatiiviset ja kognitiiviset oireet. Huolimatta nykyisistä hoitomuodoista, joista lääkitys on

4 4 edelleen avainasemassa, monilla potilailla on taantumia sekä jatkuva toimintakyvyn alentuma. Lisäksi elinajanodote skitsofreniapotilaiden elinajanodote on pienentynyt 20%, mikä johtuu suurelta osin muista esiintyvistä fyysisistä sairauksista. Fyysisen aktiivisuuden merkitystä ja hyvää fyysistä kuntoa terveyden edistämiseksi on tutkittu paljon ja fyysisen aktiivisuuden tärkeys on väestössä laajalti hyväksyttyä. Siitä huolimatta fyysisen aktiivisuuden vaikutuksesta, erityisissä fyysiseen aktiivisuuteen perustuvissa hoitomuodoissa skitsofreniapotilailla on tutkittu vähän. Magneettikuvatutkimukset (MRI) ovat toistuvasti osoittaneet, että skitsofreniapotilailla havaitut poikkeavuudet aivojen rakenteessa selittävät osan oireista. Poikkeavuuksien alkuperää ei täysin tunneta, mutta liikunnan puute ja huono verekiertoelimistön kunto saattaisivat osittain selittää muutoksia aivojen rakenteessa. Tähän mennessä on tehty vain yksi tutkimus, jossa tutkittiin liikunnan vaikutusta skitsofreniaan ja todettiin hippokampuksen tilavuuden kasvua liikunnallisen harjoittelun jälkeen. Scheewen esitteli myös aiheeseen liittyvää viimeisintä tieteellistä tutkimustietoa (Scheewen, T.W ) ja integroi tutkitun tiedon käytännön kokemuksiin. The TOPFIT tutkimus osoitti, että potilaat, joilla on skitsofrenia ovat fyysisesti passiivisempia ja heidän verenkiertoelimistön kunto on huonompi kuin verrokkiryhmällä. Fyysinen aktiivisuus hoitomuotona (1-2h/viikossa) vähentää psykoottisia oireita, masennusoireita ja hoidon tarvetta. Onkin tarpeen kehittää onnistuneita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, jotta voidaan parantaa henkistä ja fyysistä terveyttä. Useilla psykomotorisen terapian interventioilla on mahdollisuus täyttää (ainakin osa) edellä mainitusta aukosta. Thomas Scheewen antoi käytännön katsauksen eri psykomotorisen terapian interventioihin, joita tarjotaan skitsofreniapotilaille Hollannissa. Workshopissa kiinnitettiin huomiota tiettyihin hoitomuotoihin, joita tarjotaan potilaille riippuen esim. oireiden vaikeusasteesta ja hoidon vaiheesta (esim. ennaltaehkäisevä ja varhainen puuttuminen, psykoottinen vaihe tai kuntoutus). Workshop sisälsi liikkeeseen ja kehokokemuksiin perustuvia interventioita. Interventiot olivat voimavaralähtöisiä ja tavoitteina mm. onnistumisen kokemukset ja sitä kautta itsetunnon kohottaminen. Scheewen painotti positiivisten elementtien tärkeyttä. Lyhyissä interventioissa pääsimme kokemaan väläyksen siitä, millaista on psykomotorinen terapia, jolla Alankomaissa skitsofreniapotilaita hoidetaan. Scheewen, T.W The TOPFIT study. The outcome of psychosis and fitness therapy. Utrecht University. Martin Vetter (University of Teachers Education in Central Switzerland) G- FIPSS: How to practice effective, holistic approach of grafomotor intervention in psychomotoricity G-Fipps on evaluoitu, kokonaisvaltainen ja sovellettavissa oleva konsepti (ei ohjelma), jolla pyritään parantamaan esikouluikäisten grafomotorisia taitoja. Kun motoriset taidot liittyvät erityisesti kirjoittamiseen, puhutaan grafomotorisista taidoista. Grafomotoriikka on visuomotoriikkaa laajempi käsite, sisältäen visuaalisen hahmottamisen taidot, motorisen suunnittelun ja toteuttamisen, kinesteettisen palautteen, ortografisen koodauksen (eli kielen kirjoitussäännöstö ja oikeinkirjoitus) sekä visuomotoriikan. (Thorne, 2008.) Visuomotoriset tehtävät, esim. kirjainten kirjoittaminen, korreloivat lukemisen ja kirjoittamisen taitoihin ja siksi visuomotorisen integraation toiminnot ovat elintärkeässä roolissa lapsen kehityksessä, erityisesti toiminnot, mitkä liittyvät oppimiseen. (Millerin, 2006.) Grafomotorinen interventio on tyypillinen lähestymistapa sveitsiläisessä psykomotoriikassa.

5 5 Vetter esitteli saksankielisestä G-Fipps -kirjastaan useita harjoitteita. Kirja on tällä hetkellä yksi myydyimmistä psykomotoriikan kirjoista ja sisältää 24 esimerkkioppituntia. Päätavoitteena tässä konseptissa on pyrkiä parantamaan grafomotorisia taitoja kehokokemuksiin ja tilan hahmottamiseen liittyvillä käytännön harjoitteilla ja sitä kautta kehittyneiden taitojen siirtäminen kaksiuloitteisiin esim. kynä-paperitehtäviin. Pääsimme kokeilemaan useita erilaisia ja haastaviakin käytännön harjoitteita. Vetter esitteli myös 3-vuotisen seurantatutkimuksen, jossa he tutkivat G-Fipps -konseptin vaikutuksia grafomotorisiin taitoihin, koordinaatioon ja psykomotoristen harjaantumiseen. G- Fippsin toiminnan ja leikin kautta tapahtuvien psykomotoristen harjoitteiden vaikutukset olivat usealla tasolla mitattuna merkittävämpiä kuin esim. klassiset pöytätyöskentelyharjoitteet. Heikoimmat oppilaat kehittyivät interventioiden aikana eniten. Miller, L. J Miller Function and Participation Scales Manual. San Antonio, TX: Harcourt Assessment. Thorne, G Graphomotor skills: Why some kids hate to write. Luettu Vetter, M. Amft, S. Sammann, K. Kranz, I G-FIPPS: Grafomotorische Förderung: Ein psychomotorisches Praxisbuch. Davy Vancampfort et al. Consensus on physical activity within psychomotor therapy for minimizing cardio-metabolic risk in patients with schizophrenia. Davy Vancampfort et al. Exercise within psychomotor therapy for minimizing depression in elderly. Vancampfort esitteli näyttöön perustuvaa tutkimustaan fyysisen aktiivisuuden ja psykomotorisen harjoittelun vaikutuksesta skitsofreniapotilaisiin sekä psykomotoriikan terapian vaikutuksesta ikäihmisten masennukseen. Vain noin 30% skitsofreniapotilaista on fyysisesti aktiivisia ja 40% ilmoitti, ettei heillä ole mitään fyysistä aktiviteettia. Tällä hetkellä ei ole olemassa näyttöön perustuvaa ohjeistusta skitsofreniapotilaiden liikunnallisesta kuntoutuksesta ja Vancampfort totesikin, että tärkeintä on passivoitumisen estäminen. Tärkeää on, että skitsofreniapotilas saadaan liikkumaan ja kiinnostumaan mistä tahansa liikunnallisesta aktiivisuudesta ja että potilas itse pääsee vaikuttamaan aktiivisuuden valintaan. Liikunnan ei tarvitse olla kovin rasittavaa (vrt. sing and talk activity ), vähintään puolen tunnin ajan 2-3 kertaa viikossa. Esim. joogasta on saatu hyviä kokemuksia. Ikäihmisten masennus on yleistä ja sen hoito on riittämätöntä, joka aiheuttaa huomattavia kuluja ja on täten myös kansanterveydellinen haaste. Miten saadaan fyysinen aktiivisuus osaksi ikäihmisten (masennuksen) hoitoa? Masennus nähdään itsessään lisäävän myös riskiä sairastua vakaviin sydän- ja verisuonitauteihin. Fyysinen aktiivisuus on erittäin tärkeää nähdä osana kokonaisvaltaista kuntoutusta ja masennuksen hoitoa. Vancampfort esitteli useita tutkimuksia liikunnan vaikutuksista masentuneilla ikäihmisillä (Cochrane, Erickson et al, Brenes, Williams, Lavretsky, 2011 )

6 6 Tulokset näissä tutkimuksissa osoittivat, että fyysisellä aktiivisuudella on lyhytaikaisia myönteisiä vaikutuksia ikäihmisten masennuksen tai masennuksen oireiden vähenemiseen. Keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset eivät ole yhtä selviä. Johtopäätöksenä Vancampfort esittää, että nykyisen tieteellisen näytön perusteella ikääntyneillä, joilla esiintyy kliinisesti merkityksellisiä masennusoireita, strukturoitu fyysinen aktiivisuus ja psykomotorinen terapia vähentää ja lieventää masennusta. Probst, M. Knapen, J. Poot, G. Vancampfort, D Psychomotor therapy and Psychiatry: What s in a name? The Open Complementary Medicine Journal 2010, 2, Thesi Zak. (Saksa) Experience in specialized attending of handicapped people and elders with dementia and Alzheimer s disease. Motogeragogiikka on kokonaisvaltainen keho-, materiaali- ja sosiaalisiin kokemuksiin pohjautuva lähestymistapa, jolla on mahdollisuus tukea ikäihmisen henkilökohtaista kehitystä ja fyysistä aktiivisuutta. Ikääntynyttä ja dementoitunutta ihmistä voidaan aktivoida ja koskettaa syvästikin hyödyntämällä menneiden aikojen muistoja. Motorgeragogiikassa käytetään arkipäivän materiaaleja ja arkitoimintoja potilaiden tukemiseen. Pelit ja leikit sekä itsensä ilmaiseminen ovat toiminnan ja hoidon perustana. Erilaisilla leikin, liikkeen ja mielikuvien kokemuksilla tuetaan yksilöä kokonaisvaltaisesti; fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti - samaan aikaan. Ihmiset oppivat, että moni asia on vielä mahdollista, vaikka he eivät ole siihen uskoneet enää pitkään aikaan. Luovan liikkeen kautta he kokevat vanhan, sairaan ja raihnaisen kehonsa positiivisesti. Positiiviset liike- ja kehokokemukset kehittävät itseluottamusta, osaamista ja yksilön vapaudentunnetta. Zak on todennäköisesti tulossa Suomeen luennoimaan syksyllä 2014 Suomen Psykomotoriikkayhdistyksen 20-vuotisjuhlaseminaariin. Cor Niks ja Tina Bellemans (Hollanti) Profound intellectual and multiple disabilities: to move and be moved Syvästi kehitysvammaisten ja monivammaisten kanssa liikkumisen vaikutuksista ei ole tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Useat heistä istuvat pyörätuolissa tai eivät pysty liikkumaan itsenäisesti. Heidänkin on tärkeää liikkua; liikunta parantaa valppautta ja on hyväksi terveydelle. Tämä voidaan saavuttaa yhteenkuuluvuuden tunteella seuraamalla sivusta, osallistumalla osittain passiivisesti tai osallistumalla aktiivisesti sovellettuun liikuntaan. Vesiterapiaa käytetään laajalti syvästi kehitysvammaisten ja monivammaisten kanssa. Muut liikuntamuodot, esim. salissa tapahtuva liikunta, ovat vähemmän käytössä. Niksin ja Bellemansin kirja monivammaisten ja kehitysvammaisten psykomotorisesta terapiasta ja sen vaikuttavuudesta julkaistaan kesällä 2013.

7 7 Avoimet esitykset Avoimet esitykset oli ryhmitelty kongressin teemojen mukaan. Esityksemme, yhdessä fysioterapeutti Tuukka Äännevaaran kanssa, käsitteli moniammatillisuutta suomalaisessa psykomotoriikassa, Interprofessional collaboration in the Finnish Psychomotricity. Esitys sai hyvän vastaanoton ja avasi suomalaista psykomotoriikkaa mm. koulutusmahdollisuuksien, työelämän ja yhteistyöverkostojen tasolla. Suomessa ei ole omia psykomotoriikkereita tai psykomotoriikan terapeutteja ja kuulijat olivatkin kiinnostuneita siitä, miten psykomotoriikka näkyy ja millä tavalla sitä käytetään Suomessa. Esim. Itävallasta, Styerin Yliopistosta, halutaan esityksemme johdosta tulla Suomeen tutustumaan tarkemmin Metropolian Ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutusohjelman opetukseen, jossa psykomotoriikka kulkee lähestymistapana Terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan sekä Soveltavan liikunnan opintokokonaisuuksissa ja jossa järjestetään Psykomotoriikan erikoistumisopintoja integroidusti eri ammattialoille. Heitä kiinnostaa myös nähdä miten erikoistumisopinnot jo käyneet ja työelämässä toimivat fysioterapeutit hyödyntävät psykomotoriikan lähestymistapaa työssään eri ikäisten asiakkaiden kanssa. Suomesta oli lisäksi Marko Kuukasjärven esitys Me in my body experience for adult group therapy with bodily symptoms. Pohdintaa Kongressi oli todella antoisa ja aiheet mielenkiintoisia eikä antia haitannut edes järjestelyjen ajoittainen ontuminen tai informaation vaikea saatavuus saati sangen mielenkiintoinen workshopien tulkkaus. Saimme tuoretta näyttöön perustuvaa tutkimustietoa psykomotoriikan ja liikunnallisen aktiivisuuden vaikutuksista eri kohderyhmissä sekä lisää ideoita ja vinkkejä psykomotoriikan käyttömahdollisuuksista.

8 8 Saimme ennen kaikkea vahvistusta ajatukselle, että Suomessakin tarvitaan vaihtoehtoisia lähestymistapoja niin kasvatus-, opetus- kuin kuntoutus- ja terapiaaloilla sekä psykomotorisen lähestymistavan näkyväksi tekemisestä ja koulutuksen edelleen järjestämisestä eri ammattiryhmille. Lisäksi tarvitaan ehdottomasti suomalaista näyttöön perustuvaa tutkimusta psykomotoriikan vaikutuksista sen olemassaolon vahvistamiseksi. Oli myös tärkeää vaihtaa jälleen ajatuksia eurooppalaisten kollegojen kanssa sekä vahvistaa vanhoja ja luoda uusia yhteistyökuvioita. Kultturieroista ja psykomotoriikan erilaisista historioista huolimatta meitä yhdistää yllättävänkin monet tekijät ja on tärkeää, että me eri maiden edustajat pidämme yllä ja luomme uutta yhteistyötä psykomotoriikan olemassa olon säilymiseksi ja näkyvyyden lisäämiseksi. Ehkä me vielä joskus saamme luotua jonkinlaisen yhtenäisen ja yhteisen eurooppalaisen ja englanninkielisen psykomotoriikkatutkinnon? Anita Ahlstrand Liikuntatieteellisten aineiden lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulu puh