TARAKI 4 / 09. T a m p e r e e n R a k e n t a j a k i l t a / / w w w. t a r a k i. f i. l hospital-sitsit. TARAKIn Kesätappo

Transkriptio

1 TARAKI 4 / 09 T a m p e r e e n R a k e n t a j a k i l t a / / w w w. t a r a k i. f i TARAKIn Kesätappo l hospital-sitsit Uudet fuksit Sulkavan Suursoudut

2 TARAKI 4 / 2009 SISÄLLYSLUETTELO Julkaisija Tampereen Rakentajakilta TARAKI TARAKI/TTY Korkeakoulunkatu Tampere Puhelin taraki@tut.fi Web IRC IRCnet Päätoimittaja riina.salomaa@tut.fi Painos 130 kpl Painopaikka Domus Print Oy Pääkirjoitus Sulkavan Suursoudut Opintoneuvojan nurkka l Hospital sitsit PJ:n palsta Tutorit 09 Fuksien tarinoita Emännän palsta Terveiset Koreasta Kesätappo Laitosjohtajan terveiset Taavin pohdinnat TARAKI-lehti on Tampereen Rakentajakillan jäsenlehti. Lehti postitetaan vanhoille kähmyille ja puheenjohtajille sekä kiltaa tukeneille yhteistyökumppaneille. Lisäksi lehteä on saatavissa osastolta ja kiltahuoneelta. Lehteä jaetaan myös muille yliopiston killoille.

3 Minä tiedän, että talvisin karhut nukkuvat talviunta ja kesäisin Hervanta nukkuu kesäunta tai on vähintäänkin jonkinasteisessa horroksessa. Vietin ensimmäistä kertaa kesäni Hervannassa ja oli päiviä, jolloin tuntui siltä, että koko Hervanta on muutamaa hassua paikallista pulsua lukuunottamatta ihan tyhjä. Tiedän myös, että nyt on syksy, koska teekkarit ovat laumoittain tehneet viimeisen kuukauden ajan järjestelmällistä paluumuuttoa takaisin päivä päivältä kasvavaan betoniviidakkoomme, jollaiseksi Hervanta muuttuu kaiken vihreän verhoutuessa lumen alle. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika. Ennen sitä ehditään muun muassa juhlia 42-vuotiasta TARAKIa ja käydä excuilemassa pariinkin kertaan. Toinen syksyn tuntomerkeistä on, että enää ei tarvita mitään tiettyä päivää bileiden järjestämiselle. Alakerran pojat voivat taas alkaa soittaa Kaija Koota maanantai-iltaisin tavalla, joka mahdollistaa sanojenkin tunnistamisen, vaikka biisi olisi entuudestaan vieras. Lomaillessa täytyi odottaa viikonloppua, mutta koulun alettua on toki aikaa lähteä pareille vaikka joka päivä. Vai mitä? Syksyyn kuuluu myös se, että kiltahuoneelle tullessa vastassa on kymmeniä vieraita naamoja. Apua. Uusia fukseja tuntuu pyörivän joka puolella ja kaikki ovat samannäköisiä ja samannimisiä ja tuntuu ihan mahdottomuudelta oppia muistamaan ketään. Muistan silti jo ainakin yhden. Ehkä ensi Wappuun mennessä, sitten, kun fukseista tulee teekkareita, useammastakin vieraasta on tullut tuttu. Tuoreiden fuksiemme tuore kynänjälki alkaa sivulta 15. Mikäli sinäkin olet halukas kirjoittamaan jotain tai sinulta löytyy huikeita ideoita, ota rohkeasti yhteyttä. Lehtijutun kirjoittamisesta saa myös fuksipisteitä. Jee, kivaa kun koulu alkoi taas! Ja kivaa kun kohta voi alkaa käyttää lapasia ja pipoa <3 Riina Salomaa Päätoimittaja PS. Kesällä ilmestynyttä TARAKI:n fuksilehteä voi lukea TARAKI:n internetsivuilla Se lähetettiin vähäisestä maksimisivumäärästään ja täten pääasiassa fukseille suunnatusta sisällöstä johtuen vain fukseillemme. 3

4 TARAKIn hyväntekeväisyystempaus: Sulkavan suursoudut 2009 Suursoutumestarin terveiset TARAKI osallistui jälleen Sulkavan Suursoutuihin kirkkoveneporukan ja saunalautan voimin. Tämän vuoden erikoisuutena soudimme liukupenkkisellä kirkkoveneellä, joka kulkikin loppua kohden vallan mallikkaasti. Suuret kiitokset veneen lahjoittaneelle Niemen soutajien soutujoukkueelle Varkaudesta ja heidän sponsorilleen Foster Wheelerille. Kävipä osa heidän porukastaankin kokemassa saunalauttamme kylvyt. Hyväksi kehuivat ja samanlaista kylvetys venelaina -vaihtokauppaa suunniteltiin samassa jo seuraavalle vuodelle. Tänä vuonna saunalautta matkasi Sulkavalle jo varhain aamusta urhoollisen talkooporukan saattelemana. Hienosti se saunan kokoaminen viideltä riuskalta teekkarilta kävikin. Kiitos pojjaat! Sen verran komea näky vastamaalattu saunalauttamme oli, että päästiin jopa paikallisen Le Monde :n sivuille oikein tarinan kera. Iltapäivä sujuikin siinä sitten kivasti saunalla vieraillemme tulta pitäen ja aurinkoa palvoen. Illalla saapui sitten muu soutujoukko tipoittain paikalle. Käytännön asioiden kertaamisen jälkeen alkoi saunalautalla kekkerit, jotka taisivat jatkua joidenkin osalta miltei aamuun saakka. Itse soutu sujui oikein hienosti ja saunalauttakin selvisi jälleen kerran maaliin saakka. Maalissa jaoimme kaikille diplomit hienosta suorituksesta ja muistimme lauttaamme jo kymmenettä kertaa kuskannutta Erkkiä pienellä sauna-aiheisella lahjalla. Kiitokset kaikille! 4 Tälläkin kertaa mukanamme oli suuri joukko tukijoita. Kuitenkin jokainen osallistunut teekkari maksoi matkansa itse sillä kyseessä oli harvinaislaatuinen hyväntekeväisyystempaus. Tampereen rakentajakilta nimittäin lahjoittaa jo perinteiseen tapaan keräämänsä sponsorituoton TAYS:n lastenpsykiatrian osastolle. Suuret kiitokset mukana olleille yrityksille! - Mikko

5 TARAKIn mukana Sulkavan Suursouduissa 2009: 5

6 Sulkavalla soutamassa TARAKIlaisten soutujoukkueelle kesän 2009 retkisoutu oli jo 16. laatuaan, mutta allekirjoittanut lähti kiertämään Partalan saarta kirkkoveneellä kolmatta kertaa. Tänä vuonna heinäkuu tuli yllättävän nopeasti, eikä soutuja ehtinyt odottelemaan montaa viikkoa etukäteen. Yhtäkkiä sitä vain totesi, että parin päivän päästä lähdetään. Pakkaaminen sujui kivuttomasti muutaman vuoden kokemuksella, joskin tavaramäärä oli edelleen kohtalaisen suuri ainakin verrattuna kuljetuskaluston kokoon. Matkaan lähdettiin myös aivan uudella reittivalinnalla Hämeenlinnan kautta. Reitin valitsija saattoi joutua pienen kettuilun kohteeksi, mutta toivottavasti ei suuttunut pahasti. Totuushan on kuitekin se, että Sulkavalle on monta vaihtoehtoista reittiä ja kaikki ovat ikävän pitkiä. Pienehkö takaisku reittivalinnasta aiheutui, kun Mikkeliin saapuessamme totesimme Alkon sulkeneen ovensa noin viittä minuuttia aiemmin. Yksi jäi ilman saunaviskiään, mutta luultavasti pettymys ei pilannut koko reissua. Perille päästiin ja sehän oli pääasia. Poikkeuksellisesti saunalautta oli jo saapunut Sulkavalle aiemmin päivällä, joten se odotti valmiiksi koottuna rannassa. En siis tänä vuonna kuulunut siihen onnelliseen porukkaan, joka pääsi kastelemaan vaattensa lautan vesillelaskun yhteydessä. Perjantai-ilta kului totuttuun tapaan lautalla istuessa ja Sulkavan markkinameininkiä seuraillessa. Joskin täytyy todeta, että rantakatu vaikutti poikkeuksellisen rauhalliselta. Suurin osa soutajista lähti yöpymään Varvirantaan, jonne myös soudettaisiin seuraavana päivänä. Jotkut jäivät jatkamaan iltaa lautalle ja myös nukkuivat siellä. Varvirannassa teltta pystytettiin rivakasti hyvälle paikalle ja porukka kömpi makuupusseihinsa nukkumaan. 6 Lauantaiaamuna ajettiin takaisin soutustadionille Sulkavan keskustaan ja kerräänyttiin ihmettelemään Mikon ansiokkaasti hankkimaan liukupenkkistä kirkkovenettä. Tavoitteeksi oli asetettu, että kerrankin teekkarit lähtevät oikeasti yhdeksältä tapahtuvassa yhteislähdössä, mutta jälleen katselimme rannalta muiden venekuntien

7 yhteislähtöä. Paljoa emme tainneet myöshästyä, mutta vähän kuitenkin. Liukupenkkiseen veneeseen totutellessa kesti hetkinen. Kiinteäpenkkisessä pienet tahtihäiriöt eivät heti aiheuttaneet ketjureaktiota, mutta nyt yhden soutajan moka häiritsi kaikkia samalla puolella soutavia. Pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin sujua ja vahinkoja sattui koko ajan harvemmin. Juomataukojen pitäminen oli mielenkiintoista puuhaa muiden soutaessa, koska penkin paikalla pitäminen ei ole aivan niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla soutajien paikkoja himan vaihdettiin, jotta vene saatiin paremmin tasapainoon ja siitä eteenpäin soutu sujui jo oikein mukavasti. Perinteistä jukeboxia, eli Savolaisen Jussia oli kyllä välillä vähän ikävä, kun laulaminen jäi totuttua vähemmälle. Lauantaina sääkin suosi ja maisemia päästiin ihailemaan kunnon kesäsäässä. Noin puolessa välissä koko viikonlopun soutuurakkaa venekuntamme saapui taas Varvirantaan. Teltta oli jo valmiiksi pystytetty, joten eikun syömään ja lauturille loikoilemaan ja saunalauttaa odottamaan. Lautan saapuessa pääsi samantien saunomaan ja uimaan. Siinä se ilta sitten kuluikin saunoessa, uidessa ja oluesta nauttiessa. Toiset nauttivat parista oluesta ja toiset hieman useammasta. Kaikki tuntuivat joka tapauksessa viihtyvän, koska seura oli hauskaa ja sää mitä parhain. Itse menin nukkumaan kohtalaisen ajoissa, mutta jotkut jaksoivat valvoa pitkälle aamuyöhön. Pienen häiriön hauskanpitoon aiheutti aamuyön kunnon sade, joka hieman kasteli myös teltan sisäpuolta. Aamulla sade oli jo muuttunut pieneksi tihkuksi ja veneen lähtiessä laiturista aurinko paistoi taas. Soutaminen sujui jo kohtalaisen mallikkaasti. Ainoa miinuspuoli oli, että joka kerran kun pidimme taukoa soutamisesta, alkoi sataa enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän. Sateesta selvittiin kuitenkin joka kerta lähtemällä uudestaan liikkeelle. Ennen maalia otimme vielä oikein kunnon loppukirin ohittaen muutamia veneitä vain vähän ennen maalia ja yhden aivan maaliviivan tuntumassa. Maalissa lauloimme teekkarihymnin ja sitten soutelimme hiljakseen veneen paikkaan, josta se käytäisiin myöhemmin hakemassa. Saunalautta pakattiin reippaasti ja sitten käytiin syömässä. Muut lähtivät kotia kohti, mutta meidän autokunta päätti vielä käväistä suihkussa tai uimassa ennen lähtöä. Se olikin koko viikonlopun kummallisin välikohtaus, josta onneksi selvittiin lopulta aika vähällä. Auton avaimet nimittäin hukkuivat ja epäilys oli, että ne olisivat päätyneet Saimaan pohjaan. Itse vaihdoin kyytiä lautan kamoja kuskaavaan pakuun, mutta muut totesivat, että auto on hyvin murtoturvallinen, koska palomiehet eivät onnistuneet sinne murtautumaan. Tilanne ratkesi kuitenkin ja varsin hyvin, kun avaimet löytyivät jo aiemmin perin pohjin tutkitusta repusta. Kaikki pääsivät siis lopulta kotiin ja kävimme vielä auttamassa saunalautan takaisin omalle paikalleen ja tyhjentämässä pakun killan varastoon. Sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo. Lieneekö tämä nyt sitten ollut Sulkavaa parhaimmillaan, jos sanontaan on uskominen. Joka tapauksessa voin todeta reissun olleen jälleen kerran erittäin onnistunut ja että nyt kun itsellä alkaa valmistuminen uhkaavasti lähenemään, niin tämä on kyllä ehdottomasti yksi niistä tapahtumista, joita todella jään opiskeluajoista kaipaamaan. - Hanne 7

8 Tarina saunalautalta Aavikkotuuli puhalsi ja kamelit vaelsivat kurkussani kun nousin lauantaiaamuna hikisestä makuupussista. Herätys oli aikainen, koska lähtöön piti valmistautua ja leirintäalueelta oli kosolti matkaa lautalle. Sopivan kuskin löytämisen jälkeen auto pääsi liikkeelle ja pian sitä oltiinkin jo laittamassa saunaa lähtökuntoon. H- hetken koittaessa kohdalle tuli tietty tutusti ongelmia, mm. moottoria jouduttiin hieman purkamaan sekä ohjausta rukkaamaan melkoisesti. Onneksi miehistöstä löytyi alan ammattilaisia (myös moottorinkorjauksen osalta), joten ei siinä ihan heti hätäännytty. Hieman yli tunnin säädön jälkeen pääsimme vihdoin liikkeelle ja riemu oli kyllä verraton saadessamme vilkuttaa ihmeissään oleville katsojille. Tulipa samassa tilanteessa sitten korkattua ohramallas jos toinenkin... Aurinko lämmitti ihanasti ja sauna pysyi kuumana, joten matkanteko sujui varsin rattoisasti. Lämpimän olotilan takia uiminen tuntui varsin hyvältä idealta, mutta paatin jatkuva liikkuminen oli ongelma. Oluen viisauttama teekkari keksii kuitenkin keinot: pelastusliivit päälle, köysi käden ympärille ja iso loikka lautan laidalta. Siinä sitä sitten sai hinata itseään viilentävässä Saimaassa, kunnes kiskoi märän ruumiinsa köyttä pitkin takaisin saunalle. Itsekin kokeilin moista lystiä ja kaikki sujui hyvin, kunnes eräs nimeltämainitsematon huimapää (jolle aina sattuu ja tapahtuu) päästikin irti köydestä nielaistuaan puolet järvestä. Meripelastuksen paatti oli juuri sattumalta lähistöllä ja se auttoikin ystävällisesti palauttamaan puuttuvan miehistönjäsenen. Mitään vaaraa ei sinäänsä missään vaiheessä ollut, kiitos pelastusliivien ja saunojien nopean reagoinnin. Tapahtumaa oli kylläkin jälkeen päin kovin hauska muistella. Ensimmäisen taukopaikan jälkeen aloimme valmistaa lautan grillissä muutakin kuin nestemäistä evästä. Olimme muös käyneet hakemassa koivikosta kunnon vihtaoksat. Kaikki suomalaisen unelmakesän ainekset olivan siis kasassa. Loppumatka sujuikin harrastaessa kaikkia edellämainittuja huvituksia ja ennen kuin huomasimmekaan, niin saunalautta alkoikin jo olla leirintäalueen laiturissa. Paatin kiinnittyessä rantaan olivat soutajat ehtiinet odotellakin meitä tovin verran. Saunamiehistö pääsi vihdoinkin nauttimaan päivällistä leirintäalueen ruokalasta ja urheilusuorittajat saivat kivuta kuumiin löylyihin. Syöpöttelyn jälkeen jatkoimme illanviettoa yhdessä harrastaen kiukaan kivien pieksentää ja ainakin lauttaporukan kohdalla ankaraa nestetankkausta. Tätä jatkui ainakin puoleenyöhön asti, kunnes allekirjoittaneen muisti vihdoin lakkasi tekemästä uusia merkintöjä pääkoppaan... Sunnuntaiaamu. Tykinlaukauksia. Ukkosenjyrinää. Tuhat kirkonkelloa pauhaamassa kalloni sisällä. Olotila oli siis mitä mahtavin, mutta herätyskellon ääni muistutti, että kohta olisi jo lähdön aika. Vaikka suurin osa porukastamme näytti suhteellisen hyvinvoivalta, en varmastikaan ollut yksin vaivani kanssa. Liikkellelähtö ei ollut kovin reipas, mutta pääsimme silti matkaan samaan aikaan kirkkoveneen kanssa. Saunakin saatiin taas kuumaksi, joskin sen suosio oli hieman laihempi johtuen vallitsevasta nestehukasta. Sadettakin taisi hieman ropista, mutta se ei nyt enää tässä kohtaa haitannut. 8 Paluumatka sujui kaikenkaikkiaan osaltamme aika rauhallisesti. Itsekin keskityin pääasiassa istumaan (tai makaamaan) lautan lattialla. Pysähdyimme soutupaatin viereen matkan aikana kaksi kertaa pitämään pientä taukoa sekä tietty puolivälipisteellä tankkaamassa hieman evästä. Kaikkia varmaankin hieman väsytti tai sitten matkaseura ei vain muuten ollut kovin puheliaalla päällä. Viimeisimmällä pysähdyksellä erään

9 saaren viereen vastauusittu ohjausjärjestelmä päätti sanoa itsensä irti, jonka seurauksena saunalauttaa ohjattiin viimeisten kilometrien aikana suoraan moottorista istumalla paatin takaosassa. Iltapäivällä seitsenhenkinen joukkueemme oli sitten vihdoinkin saapunut takaisin lähtösatamaan lähes ehjällä lautallaan. Tulipa suorituksesta saatua oikein mitalitkin, olihan se sntään omalla tavallaan aika rankka. Kiitokset kanssaseilanneelle miehistölle sekä etenkin purtilon kuskeille, jotka painoivat reissun hieman meitä muita alhaisemmalla promillemäärällä. Suur(sauna)soutusamoaja vm Sakari Tohmo - Opintoneuvojan nurkka TTY-Piiri TTY-Piiri on kesän aikana TTY.läisille perustettu oma sosiaalinen verkko tyyliin facebook. TTY-Piiri hakee vielä rooliaan POP.in sivussa, mutta ensi tutustumisella Piiri voisi olla kaikkea sitä mitä POP ei ainakaan vielä ole. Piirissä voit perustaa ryhmiä jokaiselle harjoitustyöryhmälle jossa materiaalia voi päivittää wiki tyyppisesti. Piirissä on tätä juttua kirjoittaessani ryhmiä jokaiselle koulutusohjelmalle ja muutamalle killalle. Koulutusohjelman sivuille tullaan todennäköisesti jatkossa lisäämään oleellista tietoa koulukseen liittyvistä asioista, mikä helpottaisi varmasti opiskelijoiden työtä, koska tällä hetkellä tieto on ripoteltu POP.iin ja jokaisen koulutusohjelman omia poikkeuksia sinne on vaikea lisätä. Lisäksi Piirissä on kohta (tyhmät)kysymykset, jossa voi kysyä mitä tahansa nimettömänä ja kuka tahansa piiriläinen voi siihen vastata. Tyyliin, jos et tiedä mitä tarkoittaa IMA, etkä kehtaa sitä keneltäkään kysyä Piirissä voit tehdä sen nimettömänä. Sosiaaliset verkot muokkautuvat käyttäjiensä näköisiksi niin jos et ole vielä liittynyt käy katsastamassa Opintosuunnistus ilmoitustauluille. Kampuksella järjestetään opintosuunnistus , opintosuunnistuksen tarkoituksena on, että opiskelijat saavat tietoa eri mahdollisuuksista, mitä TTY. llä voi opiskella. Rakennustekniikan oma vastaava info suuntautumisinfo tullaan järjestämään jälleen keväällä, mutta jos esimerkiksi sivuaine joltain toiselta laitokselta kiinnostaa kannattaa opintosuunnistuksessa varmasti pyörähtää. Tarkempi aikataulu ja ohjelma ilmestyy lähempänä tapahtumaa ainakin Kulkuoikeudet L-siipeen L-siiven kulkuoikeudet päättyvät taas syyskuun loppuun mennessä, eli jos aiot hikoilla L-siivessä talvella tule päivittämään kulkuoikeutesi päivystysaikoina. Ensimmäisen periodin päivystykset: Tiistaisin Torstaisin Juha - 9

10 l Hospital-sitsit Raksalaiset (ja muutamat muut) aloittivat wapun vieton hieman etuajassa sairaalateemaisten sitsien merkeissä. Ravintola Zip oli muuntautunut sairaalaksi ja paikalle saapui monia sairaita, mutta onneksi myös lääkäreitä, kirurgeja ja tietenkin hoitsuja. Kun (suurin piirtein) kaikki olivat löytäneet paikkansa, toivotti pj:mme Emppu kaikki tervetulleiksi ja myönsi vastuun juhlan kulusta seremoniamestari SikaMikalle, joka ansiokkaasti piti huolen siitä, että sitsit etenivät enemmän tai vähemmän suunnitelmien mukaan. Laulattamisesta piti huolen lukkarimme Sakke ja illan kuluessa muutkin innostuivat ja rohkaistuivat laulamaan. Innokkaat nakkilaisemme pitivät tietenkin huolen, ettei kenenkään kurkku päässyt kuivumaan eikä nälkä yllättämään, siitä suuri kiitos heille. Syömisen, juomisen ja laulamisen lisäksi illan aikana kisailtiin siitä, kuka osaa hoitaa parhaiten vakavia sairauksia. Voittajaksi selvisi joukkue, joka onnistui parantamaan kivessyövän, tai ainakin teki kaikkensa potilaan pelastamiseksi. Muut joukkueet antoivat hyvän vastuksen, mutta eivät osoittaneet samaa omistautuneisuutta tai ammattitaitoa. Illan aikana selvitettiin myös, kuinka moni juhlijoista saisi luovuttaa verta ja yllättävän moni sen olisi saanut tehdä. Virallisempaa puolta unohtamatta juhlapuheen piti oma Dr. Housemme, yo-kunnan hallituksen pj Kimmo O. Virtanen. Myös hoitsuja muistettiin Juha Kanasen pitämällä syvällisellä puheella, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Illan lopuksi päästiin vielä tanssahtelemaan LSD Duon tahdissa, eikä tanssilattia jäänyt tyhjäksi hetkeksikään. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös nämä kekkerit. Juhlimista jatkettiin kuitenkin vielä Teekkarisaunalla, jonne juhlaväki pikkuhiljaa siirtyi. Saunalla juhliminen jatkui aamuyöhön asti, ja sinnikkäimmät siirtyivät vielä omille jatkoille. Suurkiitos kaikille sitsien järjestelyissä mukana olleille sekä tietenkin kaikille ahkerille nakkilaisille! 10 - Anne Julku

11 11

12 Mitä käy, kun Örmö saapuu TTY:lle? Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, flunssaa ei saa helpoiten liikkumalla liian vähissä vaatteissa liian kylmällä ilmalla. Flunssa liikkuu kädestä käteen ja kädestä suuhun. Vaikka tilanne täällä rauhallisessa Hervannassa ei ole vielä aivan riistäytynyt käsistä, ei paha maailma ole meistä kovin kaukana. Helsingissä osa työntekijöistä on jo siirtynyt etätöiden tekoon ja yrityksissä on kättelykiellot influenssatartuntavaaran vuoksi. Miksi emme siis itsekin kiinnittäisi tähän asiaan vähän huomiota päisessä kouluyhteisössämme? Seurataan pienen basilli-örmön matkaa Örmö on juuri majoittunut mukavasti nielurisojesi taakse valmistellen siellä mukavaa pohjaa pienelle tulehdukselle. Tunnet pientä kutinaa kurkunpäässä, ja valtavan tarpeen aivastaa. Estääksesi basillien leviämistä ilmassa, asetat käden suusi eteen ja päästät seiniä vavisuttavan aivastuksen. Pikku Örmö lennähtää oikean kätesi etusormen päähän. Lasket kätesi takaisin näppäimistölle ja jatkat kirjoittamista. Örmö hyppää sopivasti O-kirjaimen päälle jääden odottamaan seuraavaa teekkaria, joka tulee lukemaan sähköpostinsa. Örmön kaveri basilli-turmo on tällä välin odotellut nimettömäsi päässä sopivaa uutta laskeutumisalustaa. Ja missäpä olisikaan mukavampi köllötellä kuin ruokalan kastikekauhan päässä, ah niin mukavan kosteaa ja lämpöistä! Tässähän voisi vaikka jakaantua, ajattelee Turmo. Tällä välin Örmön ja Turmon kaveri Pörnö on alkanut toteuttaa itseään ruokalan ovenkahvassa usuttaen muita joukkuetovereitaan jokaisen kahvaan tarttuneen teekkarin kämmeneen. Kukistaaksemme Örmöt toimi näin: 1. Kun aivastat tai yskit, suorita toiminto hihaan, lahkeeseen, huppuun tai ihan mihin tahansa muualle kuin käteen! 2. Pese kätesi, jatkuvasti ja joka paikassa. Käytä saippuaa. 3. Älä tule kipeänä kouluun, ettet tartuta muita. Pysytään kaikki terveinä, niin päästään juhlimaan isolla joukolla TARAKIn 42 -vuotisjuhlia! Emilia Myllys, Liian monet flunssat sairastanut PJ 12

13 TUTORIT 2009 Niina Ojala // Fuksivastaava I // // niina.ojala@tut.fi Mirka Tuovinen // Fuksivastaava II // // mirka.tuovinen@tut.fi Janne Koivisto // // janne.p.koivisto@tut.fi Samuli Madekivi // // samuli.madekivi@tut.fi Sakari Tohmo // // sakari.tohmo@tut.fi Anssi Juntunen // // anssi.j.juntunen@tut.fi Ville Utriainen // // ville.utriainen@tut.fi Julle Storberg // // julle.storberg@tut.fi Mikko McMenamin // // mikko.mcmenamin@tut.fi 13

14 Lauri Mäntyranta // // Kari-Pekka Kujanpää // // Riina Rasimus // // Kaisa Ristola // // Riikka Leino // // Joonas Wahlberg // // Tuomo Timonen // // Harri Heikura // // // Joel-Erik Vartiainen // // Oskar Leinonen // // Iiro Ipa Tainio // // 14 Aku-Matti Kauppinen // //

15 FUKSIVIIKON SATOA -09 Päätoimittaja jalkautui uusien fuksien seuraan Teekkarisaunalle haalareiden luovutuspäivänä ja rekrysi helposti kourallisen innokkaita fukseja kirjoittamaan vapain käsin fuksiviikostaan. (No ehkä vähän jouduin kiltisti painostamaan ja kivasti anelemaan.) Syntyi neljä erilaista tarinaa. Viikko nuoruudestani Eräänä kauniina elokuisena aamuna auringon luodessa ensisäteitään Hervantaan, tuonne Tampereen uljaimpaan kaupunginosaan, kömmin sängystäni sen eteläisistä slummeista ja mieleni ei voinut välttyä ajatukselta: tänään se vihdoinkin alkaa! Yliopistoa kohti talsiessani sydämeni oli pakahtua ilosta kun (vielä) niin turmeltumaton pieni mieleni virkeänä ja olemukseni tarmoa pursuen suuntasin ajatukseni kohti vain yhtä asiaa. Sitä, mistä me kaikki nuoret fuksit olimme kuulleet kerrottavan pelkkiä tarinoita niinä lukuisina synkän menneisyytemme kosteina iltoina, jolloin olimme onneksemme päässeet liittämään muuten niin mitättömän eksistenssimme opiskelijaelämään jo aiemmin ennättäneiden toveriemme seuraan. Sinä aamuna ilmassa oli sähköä, tiesimmehän kaikki että pian se kaikki olisi totta myös meidän omalla kohdallamme. Mikä nimittäin voisi olla mahdollisesti parempaa kuin lukuisat harjoitustyöt, tentit, uusintatentit, uusintatenttien uusintatentit, aamuiset fysiikan luennot, laskuharjoitukset ja kaikki muu mahdollinen? Aivan oikein, ei niin mikään! Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, että noita niin syvästi kaipaamiani asioita ei kuitenkaan ensimmäisellä viikolla päässyt paljoltikaan harrastamaan, sillä päivä- ja (varsinkin) iltaohjelmamme täyttyi hyvinkin pitkälti muunlaisesta oheistoiminnasta, joista varsinkaan jälkimmäistä en usko kovinkaan monen uuden fuksin laittaneen pahakseen (allekirjoittanut mukaanlukien!), vaikka toki päiväohjelma saattoi usein vähän kärsiä edellisen illan riennoista. Tästä tulee erityisesti ja väistämättä mieleen keskiviikkoinen fuksiajelu (johon muuten varmasti riittää ensi vuonna sitten vain yksi auto, tilaa nimittäin jäi vielä vaikka kuinka paljon!), jossa linja-auton kiertäessä liikenneympyrää neljättä kertaa putkeen samalla vierustoverin polvea suussani pitäen olo ei ollut mitä parhain. Toisena esimerkkinä mainittakoon maanantainen fuksisauna teekkarisaunalla, jossa enemmän tai vähemmän tajuissani tarjouduin tämänkin jutun kirjoittamaan. Mutta niin niistäkin vain selvittiin, ja nyt jo toista viikkoani TTY:llä viettävänä kaiken kokeneena karaistuneena konkarina voinkin todeta että hauskaa on ollut ja varmasti tulee olemaan jatkossakin. Hyvää lukuvuotta ja sitä rataa! - Ville Kirvesmäki, fuksi - 15

16 Teekkarisaunalla Jalkaa uudet haalarit kutsuu Mörrimöykky taakse jäävät tieteentornit. Saunalle pääsen ja jo iloisen soiton kuulen kuluu juomaa, ruokaakin juttu lentää, vaihtuu sana Aika lauteille on nousta Raspu ei vaan muistanut nappaista. Saunassa virkkoi vanha kähmy: kuule poika, mieti hetki ettei liian lyhyeks käy tää retki. Töitä ehdit aikanaan mut fuksi oot kerran vaan Jo ehti kuuma tulla niinpä mietti fuksi terassille nyt on suunta mulla saunassa laulu kiiri, janoiset ulos suksi. Rappusilla kuvettaan kaivoi Olutta ei löydy ilmaa haroi Mistä apu tähän hätään? Valot poissa, lipettei ei saa Saunakansa hymniä vetää Nuotti vaan vähän karkaa Lopulta virta olutta monta aamusta kutsuu luento siispä ei nyt yötä unetonta Eilen oli saunalla huvia Ja jäi jopa muistikuvia! Uutta saunaa odotellen päänsärkyä parannellen 16 - Antti Saarinen, fuksi -

17 Hei olen Kati ja minulla on ongelma: lupauduin kosteassa saunaillassa kirjoittamaan Tarakin lehteen jutun ekan fuksiviikon tapahtumista, mutta seuraavana aamuna idea ei tuntunutkaan enää yhtään niin hyvältä, eikä se tunne ole vieläkään poistunut. Mutta mitä vain fuksipisteiden vuoksi, joten asiaan. Eli siis parisen viikkoa sitten saavuin Hervantaan ja pitkän odotuksen jälkeen pääsin kouluun sekä tutustumaan opiskelijaelämään. Näiden vajaan parin viikon kuluessa odotus onkin palkittu ja kaikennäköistä on tullut koettua. Muun muassa moskaa on pelattu, saunassa käyty haalarit päällä (jälkeenpäin vasta kuulin, ettei niitä saakaan pestä ikinä) ja luennoillakin on käyty pyörähtämässä. Huuman tanssilattiakin tuli tutuksi jo toisena iltana ja sille ahtaudelle ei vetänyt vertoja edes seuraavan päivän fuksikiertoajelu. Näiden viikkojen kohokohta oli tietysti, kun sai pukea upouudet haalarit päälle ja samalla kerätä kadehtivia katseita muiden kiltojen fukseilta. Muita positiivisia yllätyksiä on ollut yliopiston ruokalat sekä mukavat ihmiset. Hauskaa siis on pidetty ja jos meno jatkuu puoliksikaan yhtä hupaisana niin edessä on aivan huippu vuosi! - Kati Pihko, fuksi - Ps. Toivottavasti muillakin fukseilla sekä tutoreilla on ollut yhtä mahtavat ekat viikot Pps. Nasu, taisin voittaa meidän kilpailun! Fuksin ajatuksia Maanantaina elokuun 31. päivänä aamu tuntui normaalilta, mutta siihen kaikki normaali sitten jäikin. Alkoi fuksiaikamme tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan koulutusohjelmassa ja meno oli taattu pariksi viikoksi eteenpäin. Kouluun saavuttuamme ja erinäisten alkajaispuheiden jälkeen meidät jaettiin useaan tutor-ryhmään, joissa vanhempien opiskelijoiden johdolla tutustuimme toisiimme, koulun tapoihin, sekä sen sokkeloisten käytävien sopukoihin. Ensimmäisenä iltana olikin jo ohjelmassa saunavuoro, jossa sai varsinaisen ensipuraisun tulevista ajoista ja kavereista, jotka siinä ovat mukana. Sekä unohtamatta tietenkään konetalon kiukkuista kiuasta, joka teki ainakin itseeni lähtemättömän vaikutuksen, johtuen punoituksesta joka vielä seuraavanakin päivänä oli muistutti naamalla. Seuraavien päivien aikana hengennostatuksen välissä tutuksi tuli myös tietotekniikan perusteet- kurssin sali, joka useammankin mielestä tuntui välillä jopa pyörivän, mutta se ei vahingossakaan liity teknisiin saavutuksiin. Näiden ensimmäisten viikkojen aikana tapahtui todella paljon eikä laiska ja kahden viikon kangistama jaksa kirjoittaa joka päivästä erikseen, niin itselläni mieleenpainuvin kokemus oli toisen viikon maanantaina haalareidenluovutuksen jälkeen illalla ollut haalarisauna. Siellä oli yhteishenkeä viimeisen päälle ja huolto pelasi. Laulamaan/huutamaankin tuli totuteltua. Myöskin lupaus kirjoittaa tämä tarina. Jotta turnauskestävyyden mittaaminen olisi täydellistä, eivät touhut toki tähän loppuneet vaan loppuviikkona olivat vielä edessä keskustan pubirundi, peli-ilta sekä ensimmäiset haalaribileet. Tämän kaksiviikkoisen jälkeen ei viikonlopun suunnitelmia tarvitse kahdesti miettiä vaan suunnitelmissa on perjantaina nukkumaan ja herätys maanantai aamuna, jonka jälkeen katsotaan mitä uusi viikko tuo tullessaan. - Jarno Naskali, fuksi - 17

18 18

19 Olipa kerran teekkarinalku nimeltä Minttu. Fuksivuotenaan hän oli ollut kiltansa vuosijuhlilla nakissa, mutta tänä vuonna hän pääsisi itsekin juhlimaan. Minttu ei kuitenkaan tiennyt miten näihin juhliin tulisi valmistautua, saati sitten miten niillä käyttäydyttiin. Minttu kysyi neuvoa vanhemmilta tieteenharjoittajilta ja pian hän löysi itsensä etsimästä pitkää juhlamekkoa ja juhlakenkiä. Kun sopivat asusteet ja lisäksi kauniit korut oli löytynyt, Minttu alkoi miettiä, miten tukkansa laittaisi. Hän oli kuullut, että pitkät hiukset täytyy olla kiinni, mutta koska itse omisti lyhyen tukan, kampaisi sen vain nätisti. Juhlien lähestyessä Mintun mieltä alkoi askarruttaa, mistä hän löytäisi avecin itselleen. Hänen kaikki miespuoliset ystävänsä olivat jo löytäneet parinsa, joten Mintun oli tyydyttävä saapumaan juhliin ilman avecia. Yksin ei kukaan kuitenkaan juhlassa joutuisi olemaan, olivat vanhemmat kiltalaiset lohduttaneet surullista Minttua. Hän toivoi täten kiltansa ihanien emäntien osaavan valita hänelle oivan ja sopivan pöytätoverin. Lopulta koitti suuri juhlapäivä. Minttu saapui juhlapaikalle hyvissä ajoin viimeisen päälle laitettuna. Hän oli ottanut mukaansa myös ulkokengät juhlakenkien lisäksi, jotka jätti narikkaan takkinsa kanssa. Seinällä olevasta paikkalistasta hän etsi oman nimensä ja siirtyi paikalleen alkumalja kädessään. Vieressä seisova tummapukuinen herrasmies auttoi Mintun istumaan ja esitteli itsensä. Pöydässä Minttu tapasi myös vastapäätä istuvan avecinsa Villen. Kun kaikki pöydässä olijat olivat löytäneet paikkansa, miehetkin istuutuivat. Puheensorina täytti salin, mutta hiljeni äkisti, kun killan puheenjohtaja avasi juhlan toivottaen kaikki tervetulleiksi. Juhlan edetessä Minttu katseli ympärillensä ja otti mallia muiden kokeneempien käyttäytymisestä. Hän huomasi muun muassa, että syödessä olkapäät piti peittää huivilla, eikä pöydästä ollut korrektia poistua ennen pääruokaa. Puheiden aikana kaikki olivat hiljaa ja keskeyttivät ruokailun, muulloin laulu raikasi kovaa ja korkealta. Ohjelman loppupuolella eräs killan miespuolinen henkilö piti puheen naiselle, jonka jälkeen Ville polvistui Mintun eteen ja lauloi hänelle. Tämän jälkeen Ville ojensi hänelle ruusun. Minttu piti tästä ohjelmanumerosta ja tunsi hieman ihastuvansa Villeen. Juhlan lopuksi vuorossa olivat tanssit, joita tahdittamassa oli hieno orkesteri. Monet miehet tanssittivat Minttua, mutta kaikista mieluisinta tanssiminen oli Villen kanssa. Aika kului kuin siivillä ja pian oli aika laulaa illan viimeinen kappale, Teekkarihymni. Hymnin jälkeen koitti siirtyminen jatkoille. Jatkopaikka oli ollut kaikille ennestään tuntematon, joten oli jännittävää seurata mihin bussi juhlaväen oikein veisi. Jatkoilla luvassa oli pientä purtavaa ja lisää tanssimista menevämmän orkesterin tahdissa. Kappas vaan Minttu sekä Ville, kahdestaan lähti hippasille! Nämä hipat jatkuivatkin sitten pitkälle yöhön Tämän hauskan ja opettavan tarinan tarjosivat emäntänne Anne & Kati 19

20 Mikan & Maijan terkut Koreasta Annyeong haseyo! Terveisiä täältä Kim Jong Ilin naapurista! Reilu viikko sitten elimme jännittäviä hetkiä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tai no, totta puhuen, eniten ehkä tuskanhikeä valutti liian painavat matkalaukut No, sanktiota ei tullut ja viimeisetkin mietteet haihdutti havainto lentokoneen sisäpuolella. Jostain käsittämättömästä syystä, ehkäpä Maijan synttäreiden takia, meidät oli buukattu bisnes-luokan jakkaroille matkustamaan. Kyllä kelpasi nukkuakin muutaman tunnin, tuolin kun sai sähköisesti mm. vaateriin. Ja aamupalalla oli skumppatarjoilu, luonnollisesti Olisi siinä Personal Entertainment Systemin äärellä mieluusti pidempäänkin viettänyt aikaa pelejä pelaillen tai vaikkapa elokuvia katsellen. Noin yhdeksän tuntia ja tasan 7039 kilometriä myöhemmin laskeuduimmekin pehmeästi Incheonin lentokenttäsaarelle Soulin lähistölle. Hyppäsimme siellä ansiokkaasti oikeaan bussiin, joka vei meidät suhteellisen lähelle hotellia. Hotellin löytämisessä olikin sitten omat haasteensa, vaikka jonkinnäköinen kartta ja muuta informaatiota olikin etukäteen tulostettuna mukana. Hyvin nopeasti valkeni, että heillä ei Koreassa ole tapana nimetä vähänkään pienempiä katuja lainkaan. Tai on niillä nimet, mutta turhaa niitä ilmeisesti olisi merkata karttoihin saati maastoon mihinkään. Kaupanpäällisiksi talot numeroidaan näppärästi rakentamisjärjestyksessä. Soulin metroverkko on maailman 4. suurin. Tässä kaverikuva yhdellä niistä. Muutaman Soulissa vietetyn päivän jälkeen löysimme metrolla tiemme varsinaiseen opiskelukaupunkiimme Suwoniin, joka sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Soulista etelään. Kyseessä onkin varsinainen tuppukylä, asukkaita täällä on vain vaivainen miljoona. Reilun 10 miljoonan asukkaan Soulia sentään kehtaa jonkinlaiseksi kaupungiksi kutsua No, äkkiseltään kaupungin vaihtumista ei huomannut muusta kuin todella kattavan metroverkon sekä korkeimpien pilvenpiirtäjien puutteesta. 20 Insinööripornoa: Soulissa Han-joen ylittää lukematon määrä isoja siltoja, tässä yksi esimerkki siitä miten tulevaisuudenkin tarpeisiin on varauduttu. Ajou Universityn asuntolassa on ehkä koettu eniten kulttuurishokkia muistuttavia tuntemuksia täällä vietettynä aikana. Sääntöjä on melkeinpä kuin huovinrinteen kasarmialueella aikanaan. Eri sukupuolet on tarkkaan eroteltu toisistaan eri kerroksiin, alakerrassa on ainoastaan yksi common room, jossa yhdessä voi lähinnä katsoa televisiosta baseballia tahi uutisia. Koreaksi. Aktiivinen PDA (Public Display of Affection) on kuitenkin sielläkin kielletty. Rangaistuslista on pitkä kuin nälkävuosi, emme sitä ehkä ala tässä listaamaan. Lisäksi miellyttävyyttä hieman karsii erinäiset kotieläimet/jätökset joita nurkista on löytynyt