Sheriffi ja missi. Jenni Laaksola: 0 Classic on SSV:n ykköshaastaja Monipuolisuus on valttia Liigapaikka jaossa: TPS vai SC Blues?

Transkriptio

1 SALIBANDYLIITON A L I I N VIRALLINEN L I N JULKAISU U 2 I Classic on SSV:n ykköshaastaja Monipuolisuus on valttia Liigapaikka jaossa: TPS vai SC Blues? Jenni Laaksola: Sheriffi ja missi Naisten MM-kisakunto nousee kohisten

2

3

4 Tässä numerossa Maaliskuu 2007 PÄÄKIRJOITUS 5 Systeemi hakee muotoaan MIESTEN SALIBANDYLIIGA 6 Ykköshaastaja Classic: Muun Suomen toivo 8 Etulinjan miehet ratkaisuroolissa: Ykkönen kentälle! 12 Kovien paikkojen konkarit 15 Sillasta voittoon 16 Tähdet menivät, tuli joukkue 18 Monipuolisuus on valttia 24 Markus Heinämäki Viimeinen Mohikaani KUUKAUDEN PELAAJAT 26 Santtu Manner: Pajatson suurvisiiri 28 Jonna Mäkelä: Maailman paras? NAISTEN SALIBANDYLIIGA 30 Ratkaisu tolppien välissä 32 SB-Pro yhä ylös yrittää 34 Naispelaajien salibandyvammat kartoitettu 36 Oikeanlainen harjoittelu vähentää vammoja 38 Jenni Laaksola: Sheriffi ja missi MIESTEN 1. DIVISIOONA 41 Luovuus kukoistaa Bluesissa 42 Tepsissä yksinkertaisuus on kaunista MAAJOUKKUEET 44 Ruotsi hallitsi salibandyn synnynsijoilla 45 MM-kisat pelataan jatkossa joulukuussa 47 Tanskan kisat kohta ovella EUROOPPA CUP 50 Pettymyspronssi ei hymyilyttänyt 52 NST:n naiset oppimatkalla 54 Veikkausvoittovaroilla tuetaan myös liikuntapaikkojen rakentamista 55 Rock SM-turnaus Pasilan Kaltevan juhlaa 56 Seurojen kehittäminen on tulevaisuuden tärkeimpiä tavoitteita 58 SSBL info 62 SaBaStore 65 SSBL ja Salibandyliiga 66 Maajoukkuepelaajat vastaavat 66 Maailmalta SALIBANDY

5 PÄÄKIRJOITUS SALIBANDYLIITON VIRALLINEN JULKAISU NUMERO 2/VIIKKO VUOSIKERTA ISSN PAINOSMÄÄRÄ JULKAISIJA/TOIMITUS Suomen Salibandyliitto ry. Alakiventie Helsinki Puh. (09) Fax (09) PÄÄTOIMITTAJA Markku Huoponen markku.huoponen@salibandy.net ILMOITUSMYYNTI Jari Kinnunen Puh. (09) ILMOITUSTRAFIIKKI Taru Nyholm taru.nyholm@salibandy.net TILAUSHINNAT 2007 Vuosi 27 Kesto 24 Ulkomaille 30 ILMESTYMISAIKATAULU 2007 nro aineisto ilmestyy 1/ viikko 1 2/ viikko 11 3/ viikko 19 4/ viikko 24 5/ viikko 39 6/ viikko 48 ILMOITUSKOOT 2/1 420 x 280 mm 1/1 210 x 280 mm 1 2 (vaaka) 210 x 140 mm 1 2 (pysty) 105 x 280 mm 1/3 (pysty) 72 x 280 mm 1 4 (vaaka) 181 x 61 mm 1 4 (pysty) 105 x 140 mm Ilmoitusaikatauluja ja -hintoja voi tiedustella lehden toimituksesta. PAPERI Kansi 130 g/m 2 Sisäsivut 80 g/m 2 ARTIKKELIT Jutut ovat kirjoittajansa näkemys asiasta, mikä ei välttämättä edusta Salibandyliiton virallista kantaa. KANSIKUVA Miss Suomi-kisoissa 1. perintöprinsessaksi valitun Jenni Laaksolan ykkösharrastus on salibandy ja seuranaan West Coast Sheriffs Kaarinasta. Helmikuisen Aurajoen maisemissa Jennin kuvasi Vesa-Matti Väärä. ULKOASU Viestintänetti Oy, Jyväskylä REPRO A5 Repropalvelu Oy, Tampere PAINOPAIKKA Systeemi hakee muotoaan K ansainvälinen salibandyliitto, IFF, teki maaliskuun alussa yhden suurimmista päätöksistään, kun se siirsi aikuisten MM-kisat pelattavaksi joulukuun alkupuolelle toukokuun lopulta. Ensimmäisen kerran joulukuussa pelataan vuonna 2008, jolloin miesten MM-kisat ovat Prahassa. Muutos koskettaa pientä osaa lajin huipulla pelaavia, mutta sen merkitys voi olla kauan kaivattu läpimurto lajin tunnettuudelle laajassa merkityksessä. Parempi medianäkyvyys ja lisää yhteistyökumppaneita. Enemmän yleisöä. Näin ainakin teoriassa. MM-kisat kesän korvalla on perua lajin alkuajoilta, jolloin medianäkökulma ei ollut niin merkittävä. Luonnollisin ajankohta MM-turnaukselle on ollut kauden loppu. Salibandyn paikka MM-jääkiekon ja EM-/MM-jalkapallon tai jonkun muun merkittävän urheilutapahtuman puristuksissa on kuitenkin hankala. Mediakaravaani on joko palaamassa kisoista tai valmistautumassa kovalla kiireellä seuraaviin suurtapahtumiin. Kuten on monesti nähty, salibandyn MM-kisojen pressipassin voisi leimata useampikin toimittaja. MM-kisat on tärkein näyteikkuna IFF:n hakiessa salibandylle lisää harrastajia maailmalla, uusia jäsenmaita ja hyväksyntää aina Kansainvälistä Olympiakomiteaa, KOK:ta myöten. Salibandyn MM-kisojen jääminen mediakatveeseen ei ole edesauttanut tavoitteiden toteutumisessa toivotusti. IFF:n hallitus asetti taannoin toimikunnan laatimaan esityksen uudesta kansainvälisten tapahtumien rytmityksestä. Suurimpien maiden voimin päädyttiin siihen, että suotuisin ajankohta MM-kisoille on joulukuun alkupuoli. Loppukesä ja alkusyksy ovat valmistautumisen suhteen vaikeita, helmikuu jo liian lähellä pudotuspelejä. Jäljelle jäi vuodenvaihteen lähimaasto kun sarjatoiminta on hyvässä vauhdissa. Uusi järjestely aiheuttaa sen että seurajoukkueiden Eurooppa Cup ja junioreiden MM-kisat saavat myös vaihtaa paikkaa. Keskellä kilpailukautta pelattava MM-turnaus laittaa valmennuksen ja pelaajat uuden eteen. On saatava yksi kuntohuippu MM-kisoihin ja toinen liigan pudotuspeleihin maalis-huhtikuulle. Kausi tiivistyy loppupäästä, mikä on monelle maajoukkuepelaajalle tervetullut. Onpa joskus käynyt niinkin, että toukokuussa pelaajat ovat olleet kaikkea muuta kuin huippukunnossa. Jatkossa MM-turnaus nivoutuu tiiviisti kansalliseen sarjakauteen. Missään järjestelmässä ei kaikki hyvä tiivisty. Nykyisessä urheilutarjonnassa hiljaisia kuukausia ei ole, mutta jääkiekon ja jalkapallon väistäminen on perusteltua. Avoimia kysymyksiä kuitenkin on. Saavutetaanko merkittävästi parempaa huomioarvoa mediassa? Ottaako yleisö omakseen uudistuksen? Onko MM-salibandyn parasta ennen ajankohta joulukuussa? Se jää tulevaisuudessa nähtäväksi. Markku Huoponen markku.huoponen@salibandy.net P.S. Kuten saatoit jo huomata, myös Salibandylehti on joutunut uudistuksen kouriin. Lehden formaatti on hiukan matalampi kuin ennen. 2 I 2007 SALIBANDY 5

6 Ykköshaastaja Classic Muun Suomen toivo TEKSTI MIKA HILSKA KUVAT PETER FORSGÅRD S alibandyliigan syyskuisessa avauspressissä toimittajien katseet kohosivat lehtiöistä kun Pasi Peltola rykäisi ja ilmoitti ilmeenkään värähtämättä, että Classic Tampereelta lähtee hakemaan Suomen mestaruutta. Kovaa puhetta, kun Oilers ja SSV olivat kopitelleet pokaalia keskenään jo kuusi vuotta eikä Classic ollut vielä koskaan päässyt edes loppuotteluun. Classic kuitenkin vastasi huutoonsa heti liigan avauskierroksella kun se rökitti SSV:n Helsingissä 9-6. Tahti ei laantunut iltojen pimetessäkään vaan kierros toisensa jälkeen Tampereen taiturit kiitivät sarjan kärkipäässä. Ykkösketjussa ikämies Sami Mattila näytti mallia nuoremmilleen Henri Johansson ja Sami Nyman adjutantteinaan. Kaikki muut vastustajansa kellistänyt SSV saapui joulukuussa Tampereelle hakemaan revanssia röyhkeästä haastajasta, mutta palasi Helsinkiin häntä koipien välissä. Classic nousi kol- Jo kolmetoista pitkää vuotta on kulunut siitä kun kovakuntoinen hyökkääjä Petri Kettunen johti Josban Suomen mestariksi. Seuraavana keväänä voiton vei SSV Helsingistä eikä pokaali ole sittemmin pääkaupunkiseudulta poistunut. Nyt muun Suomen katseet kohdistuvat kuitenkin Tampereelle: onko Classic se, joka lopettaa maasta harvainvallan? Mitalijoukkueet VUOSI KULTA HOPEA PRONSSI SSV Gunners Josba SSV VFT Viikingit VFT Viikingit Oilers Viikingit Oilers HIFK Oilers VFT Viikingit HIFK Oilers Happee SSV Oilers Josba Oilers Josba SSV Oilers Josba HIFK SSV Josba Oilers SSV Happee Classic Oilers SSV Josba Juhani Salo (edessä) ja Classic pystyi ainoana joukkueena kaatamaan SSV:n runkosarjassa. Vieläpä kahdesti. 6 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

7 Viime vuonna Classic putosi jo puolivälierissä mutta heti kesän pelaajahankinnat enteilivät uutta tulemista: Lassi Vänttinen, Lasse Salminen, Vesa-Matti Virtanen, Kara Tilhe... Totta kai porukan vahvistuminen näkyy tuloksissa ja samalla kehitystä on tapahtunut muuallakin. Pelimme on monipuolistunut koko ajan ja myös harjoittelussa on menty eteenpäin vaikka siinä totta kai vielä parannettavaakin on, vielä ensimmäisellä liigakaudella itse Classicin parhaana pistemiehenä häärinyt Pasi Peltola listaa. Classicin suurin vahvuus piilee viimeistelyssä. Sami Nyman on vuosi vuoden perään pistepörssin kärkikastissa. mannen erän viimeisellä kymmenminuuttisella neljän maalin takaa tasoihin, ja jatkoajalla Lauri Antila laukoi voiton Classicille. Classic vuosi vuodelta Nousi Salibandyliigaan Putosi puolivälierissä Oilersille Putosi puolivälierissä Oilersille Voitti puolivälierissä SSV:n 3-1, hävisi välierissä Josballe 0-3, hävisi pronssiottelussa HIFK:lle Voitti puolivälierissä Happeen 3-2, hävisi välierissä Josballe 2-3, hävisi pronssiottelussa Oilersille Voitti puolivälierissä Erän 3-1, hävisi välierissä Happeelle 2-3, voitti pronssiottelussa Oilersin Putosi puolivälierissä Josballe 1-3 Finaalipaikka ollut jo lähellä Runkosarja on osoittanut että meillä on eväät mestaruuteenkin asti, Classicin sielu ja päävalmentaja Pasi Peltola toteaa. Naisissa aikanaan katkaistiin pääkaupunkiseudun hallinta ja nyt lähdettiin yrittämään samaa miesten puolella. Classic nousi Salibandyliigaan keväällä 2000, kun Toni Katajisto laukoi viidennen karsintaottelun jatkoajalla ratkaisevan pallon NST:n verkkoon. Heti ensimmäisellä liigakaudellaan Classic ylsi pudotuspeleihin niin kuin on tehnyt sittemmin joka kerta. Paikka välierissä aukesi ensi kertaa 2003 kun Classic yllätti SSV:n, ja kahtena seuraavana vuonna joukkue jäi yhden vaivaisen voiton päähän loppuottelusta. MUISTUTUS: Elämän ja kuoleman pelit Salibandyliigan pudotuspelit eivät ole kevään ainoa kohokohta, sillä samaan aikaan on tarjolla jotain melkeinpä vieläkin dramaattisempaa. Liigakarsinnat. Pudotuspeleissä häviäjäkin voi alkaa jo valmistautua uuteen liigakauteen, mutta karsinnoissa pelataan elämästä ja kuolemasta. Liigajoukkueella on puolellaan rutiini ja kovien pelien kokemus, mutta karsinnoissa sillä on vain hävittävää. Pudota ja joutua yrittämään nousua takaisin - onnistumatta ehkä koskaan. Divarista vastaan tulee pelityyliltään tuntematon, voittamaan tottunut joukkue, tukenaan kotiyleisö, joka on valmis kannustamaan omansa kaikkien aikojen parhaaseen saavutukseen. Karsinnoissa on nähty todellisia klassikoita, joiden huipennus on melkeinpä liigafinaalien luokkaa. Classicin liiganousu viidennen karsintaottelun jatkoajalla 2000, SB-Pron nousu kahden tappion jälkeen kolmeen voittoon ja liigaan 2003, NST:n liigaan tuonut Johnny Kotron maali viidennen ottelun jatkoajalla Kannattaa lähteä katsomaan. Karsintojakin. - MIKA HILSKA Kompastellen loppusuoralle Runkosarjan loppusuora veti Classicin puolesta vetoa lyöneiden kulmat ryppyyn. Yhdeksän ottelun voittoputken jälkeen tähtisikermä nöyrtyi ensin Tapanilan Erälle ja sitten OLS:lle ja sitten vielä kauden ensimmäisen kotitappion aiheuttaneelle Oilersille. Taistelu runkosarjan voitosta vaihtui totiseen vääntöön edes kolmannesta sijasta. No jaa, sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella kolme tappiota, Pasi Peltola kuittaa kysymyksen loppusuoran taantumasta. Mutta kyllähän näissä pelissä huomasi että keskittymiskyky ei ollut ihan sitä mitä parhaimmillaan, ilmeisesti play offien odottelu pääsi jo hiipimään mieliin ja se näkyi heti tuloksissa. Eikä harjoittelukaan siinä vaiheessa ollut enää runkosarjan suorituksiin tähtäävää. SSV ja Oilers yhä suosikit Runkosarjassa Classic aiheutti SSV:lle sen ainoat kaksi tappiota mutta nöyrtyi itse kaksi kertaa mestari Oilersille. Josbaa vastaan Classic taas viihtyi hyvin, mutta valmentaja Peltola ei näe, että esimerkiksi SSV:n pelityyli sopisi Classicille sen paremmin kuin vaikka Oilersin. Molemmat Oilers-pelit olivat voitettavissa ja toisaalta SSV olisi melkein yhtä hyvin voittaa ne ottelut meitä vastaan. Pikemminkin marginaalit vain ovat pieniä ja menivät tällä kertaa näin päin. Oilers ja SSV ovat osoittaneet olevansa kovia joukkueita ja pelanneet parempaa peliä kuin varmaan moni odottikaan. Classic pääsi pudotuspeleihin terveellä joukkueella, ja niiden kynnyksellä harjoittelun painopiste oli erikoistilanteiden sekä fyysisen ja henkisen terävyyden hiomisessa. Classic otti ensimmäisen ison voittonsa joulukuussa 2003, kun se kukisti Espoon LänsiAuto Areenalla Suomen Cupin loppuottelussa Josban. Olisiko Tampereen ylpeys nyt valmis ottamaan seuraavan askeleen Suomen mestariksi? Aika näyttää, mutta sitä edelleen tavoitellaan, Pasi Peltola vastaa. 2 I 2007 SALIBANDY 7

8 Ykkönen kentälle! Etulinjan miehet ratkaisuroolissa Playoffien alkaessa ensimmäisinä lähimmäksi palloa kyyristyvät ykkösketjut ovat tunnetusti suuressa roolissa. Analyysissa ovat kolmen suurimman mestarisuosikin hyökkäävät etulinjat. TEKSTI TIMO MÄKYNEN KUVAT JANI HANKA, JUSSI SAARINEN JA PETER FORSGÅRD SSV Santtu Manner, Harri Forsten, Mikael Järvi Runkosarja: SSV:llä oli ykköskentän sentterin rooliin suuret saappaat täytettäväksi JP Lehtosen lopetettua viime kauden jälkeen. Runkosarjassa Harri Forstenia ja Juha Kivilehtoa käytettiin ykköskentän keskellä monta vuotta yhdessä pelanneiden Mannerin ja Järven välissä. Molemmat vastasivat huutoon ja pelasivat ketjun keskellä loistavasti, vaikka erityylisiä pelaajia ovatkin. Loppukautta kohden Kivilehto palasi kuitenkin omalle paikalleen puolustajaksi. Ykkösketjun suurin syömähammas Santtu Manner pelasi Tupla-mainos selässään pelistä toiseen ja Järvi teki kentällisessä mielettömän raastamismäärän lisäksi jälleen mukavan kasan pisteitä. SSV:n ykkösketjua esitellessä kannattaa muistaa myös ketjun alla häärivän puolustuksen suuri rooli. Reikäkuulaa ovat tarjottimella jakaneet Juha Kivilehdon lisäksi maajoukkuetason puolustajat Vilhelm Sandström, Timo Toivonen ja Saku Lehti. Vaihtoehdot: Laaja pelaajamateriaali antaa Mika Ahoselle lukemattoman määrän kokoonpanovaihtoehtoja. Paljon riippuu siitä, pelaako SSV kahdella vai kolmella kentällä. Jos kaikki pysyvät terveenä, niin Forstenin tilalla saatetaan kokeilla esimerkiksi Jani Kukkolaa. Hyvän runkosarjan pelanneesta Kukkolasta saa tosin enemmän irti Lauri Kapasen rinnalla. Manner on kokeilujen aikana onnistunut myös Kapasen ja Kukkolan kanssa. Toisaal- ta Manner on sellainen pelaaja, että hän tekisi maaleja lyhtypylväänkin laituriparina. Vahvuudet: SSV:n ykkösketjun vahvuus ei perustu pelkkään hyökkäysmateriaaliin. Laadukkaan puolustuspään ansiosta ykkösen pelin kääntämiset ja vastaiskut ovat pelottavan tehokkaita. Hyökkäyskolmikon taitotaso on erittäin korkea ja parhaimmillaan pallo liikkuu mieheltä miehelle maan näyttävintä tahtia. Järvi raastaa ja tekee jatkopeleissä joukkueen sytyttämiseen tarvittavia tahtomaaleja. Luontaisen maalivainun omaava Manner osuu maaliin mitä oudoimmista paikoista ja rystypelin erikoismies Forstenille jää siinä sivussa tasapainottava, puolustavampi rooli. Classicin tehotrio mätti 109 maalia runkosarjassa. Classic SSV:n ykkösketju hallitsee kahden suunnan pelaamisen ja nopeat vastaiskut. Heikkoudet: SSV:n ykkösen saa tylsytettyä parhaiten pitämällä heidät pois pallosta. Pallon pitämiseen tottuneen ketjun peli-ilo kärsii, jos he eivät pääse hallitsemaan pallollista peliä. Eri asia on, miten ihmeessä heidät saa pidettyä pois pallosta? Kahdesti SSV:n runkosarjassa voittanut Classic osoitti, että se osaa pelityylillään ottaa helsinkiläisten vahvuudet pois. Tarvittaessa se puhkoo ykkösenkin puolustusasetelman poikittaissyötöillään. SSV:llä on varsin niukasti kokemusta tiukoista otteluista tällä kaudella. Vasta valmentaja Mika Ahosen huudon: ykkönen jääkää kuuluessa katsomoon asti tietää ottelun olevan tasainen. Henri Johansson, Sami Mattila, Sami Nyman Runkosarja: Classicin ykkösketju oli runkosarjan The Ketju. Kolmikko roikkui pistepörssin kärkipäässä ja kävi välillä jopa kolmoisjohdossa. Hyökkäysvoittoisen ketjun puolustaminen oli runkosarjassa astetta heikompaa kuin esimerkiksi SSV:n ykkösnyrkillä. JATKUU SIVULLA 11 8 SALIBANDY

9 PELAAJA PÖRSSI Joukkue M S P O pvm 1. Santtu Manner SSV Petri Turunen OLS Tero Tiitu Oilers Tero Karppanen Gunners Juho Järvinen Trackers Markus Olkkonen HIFK Joni Niiranen Erä Mikko Kohonen Happee Jussi Lehtinen Pirkkala Janne Louhelainen NST Mikko Helanen SPV Otto Moilanen Josba Niklas Strömsten AC HaKi Sami Mattila Classic Hei kaveri, ootko maistanut -uutuutta,?

10

11 Ykkönen kentälle! Etulinjan miehet ratkaisuroolissa JATKUU SIVULTA 8 Omiin sai silti muutama mennäkin, kun ketju latoi runkosarjassa 4-5 maalia per peli. Kolmikon yhteismaalimäärä kulki läpi kauden samaa tahtia liigasta tippuneiden pirkkalalaisten koko joukkueen maalimäärän kanssa. Vaihtoehdot: Classic-valmentaja Pasi Peltola tuskin erottaa kahta left-puolen pelaajaa, Sami Mattilaa ja Sami Nymania toisistaan ratkaisupeleissä. Vasemmassa laidassa kävi joissain runkosarjan peleissä surffailemassa Gunnersista kesken kauden Classiciin siirtynyt Karim Derdar. Ainoa potentiaalinen vaihtoehto ketjun vasempaan laitaan on kuitenkin nopea Lasse Salminen. Pöllö pelasi runkosarjassakin jonkin verran ykkösen vasemmassa laidassa. Tammikuun pelaajaksi valittua Johanssonia voidaan tällöin käyttää Salmisen tilalla kakkoskentässä Vesa-Matti Virtasen rinnalla. Vahvuudet: Classicin ykkösketjun vahvuudet tulevat esille taitavien yksilöiden kautta. Kolmikon kokeneimmalla, suoralla lavalla pelaavalla Mattilalla on uskomaton pelikäsitys. Hänen syötöistään on maalitykkien, kovaa laukovan Sami Nymanin ja aina oikeaan paikkaan sijoittuvan Henri Johanssonin helppo nauttia. Kolmikko sahaa yleensä vastustajan nipun hajalle poikittaissyötöillään. Kentän arvaamattomuutta lisää Mattilan piilevä viimeistelytaito sekä Johanssonin ja Nymanin vaaralliset vedot ja jätöt kierroista. 22-vuotias Johansson pelaa elämänsä kautta ja kaikesta huomaa, että laiskahko treenaaja on viime kesänä harjoitellut hyvin. Classicilla on käyttää ykköskentässä neljää hyökkääjää, joiden potentiaali nähtiin jo runkosarjassa kaikkien ylittäessä 30 maalin rajapyykin. Heikkoudet: Classicin ykkösellä oli runkosarjassa vaikeuksia avata vastustajan ryhmitystä, kun sen tavaramerkkinä pidetyt poikittaissyötöt pystyttiin tiiviillä pakalla pelaamaan pois. Playoff-peleissä tuomarilinja on tuttuun tapaan hieman sallivampi kuin runkosarjassa, mikä voi vaikuttaa ketjun peliin negatiivisesti. Yhtenä kysymysmerkkinä on Johanssonin pehmeys, mikä oli varmasti osaltaan vaikuttamassa siihen, että hänen ensimmäinen maajoukkuekutsunsa sai odottaa tämän vuoden helmikuuhun. Maajoukkuedebyytti jäi tekemättä miehen loukattua takareitensä. Ykkösketjun taso ei heikkene Lasse Salmisen pelatessa vasemmassa laidassa. Classicin kapeahko puolustusmateriaali ei auta ykkösketjun hyökkääjiä ja tue hyökkäyksiä yhtä vahvasti kuin SSV:llä ja Oilersilla. Oilers Tero Tiitu, Jaakko Hintikka, Markus Bollström Runkosarja: Tutkaparin Hintikka-Tiitu runkosarja ei mennyt yhtä siivillä kuin viime vuonna, jolloin molemmat mättivät yli sata pistettä ja liigan maali- ja piste-ennätykset historiaan. Otteluita oli toki silloin enemmän. Tällä kaudella Oilersin runkosarjaa haittasi jonkin verran vuoden vaihteessa pelattu Eurocup. Vuoden alun rankan harjoituskuurin jälkeen alkoi näkyä jo vanhoja tuttuja merkkejä viime kauden vahvasta mestarista. Ykkösketjun peliä haittasi maan parhaan yleispelaajan, Markus Bollströmin loukkaantumishuolet. Vaativa espoolaisyleisö on kuitenkin tottunut siihen, että kokeneen joukkueen ykkösketju näyttää kauden parastaan vasta playoffeissa. Vaihtoehdot: Suurin kysymys kuuluu, kuka laitetaan ykkösketjuun Bollström tilalle, jos hän ei pysty pelaamaan? Espoossa kädet ovat kyynerpäitä myöten ristissä, että Bolle kuntoutuisi edes jonkinlaiseen pudotuspelikuntoon. Hän olisi vajaakuntoisenakin vahvistus joukkueelle kuin joukkueelle. Tämän myötä lahjakas Petri Jalanko on päässyt kokeilemaan siipiään ykkösketjussa, mutta nuoren pelaajan aika tuskin on vielä tämän vuoden rat- Loukkaantumisherkän Markus Bollströmin kunto on arvoitus. Muista myös nämä Josba Juhani Tuomainen, Otto Moilanen ja Petri Väänänen Josban ykkösnyrkki on pysynyt kasassa samalla kokoonpanolla jo pari vuotta. Roolitus on kohdillaan ja jalka liikkuu. FT Trackers Jani A. Järvinen, Juho Järvinen ja Jussi Korhonen Jussi Korhonen ja kesken kauden mukaan tullut Jani A. Järvinenkin osaavat tehdä maaleja, jos vastustajat erehtyvät vartioimaan maalitykki-järvistä. Tapanilan Erä Jani Helenius, Joni Niiranen ja Pasi Laitila Erän ykkönen löytää toisensa erittäin hyvin ja tuloksena on kauniita maaleja. Nähtäväksi jää, liikkuuko pallo runkosarjan tahtiin myös pudotuspeleissä. kaisupeleissä. Nykky on kokeillut Vara-Bollena myös Mikko Jokelaa ja Tedy Salutskij ia. Tiitua ja Hintikkaa tuskin erotetaan toisistaan, joten on jännä nähdä, kuka ketjussa onnistuu parhaiten. Vahvuudet: Ideaalikokoonpanolla Oilersin ykkösessä on kokemusta vaikka muille jakaa. Mestaruuden jälkeen ykkösketjulla oli pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kovien pelien alkaessa nämä herrat heräävät aina. Tiitun hyvä laukaus yhdistettynä vaarallisiin ja arvaamattomiin syöttelijöihin on vaarallinen yhdistelmä. Ykkösketjun vahvuutena on hyvä karvauspeli ja se tekee useita maaleja pallonriistojen avulla. Hyökkääjät saavat myös hyvin tukea maajoukkuepuolustajilta. Heikkoudet: Vaikeuksia on luvassa, jos Oilersin telaketjuosaston ajoittainen ylikovaa pelaaminen tarttuu taitopelaamista suosivaan ykkösketjuun. Miten ykkösketju toimii, jos Tiitun ja Hintikan rinnalla joudutaan kierrättämään useita pelaajia? Ketjun sisällä Hintikan ja Tiitun roolit muuttuvat oleellisesti, mikäli Bollström on sivussa. Paljon riippuu siitä, riittääkö ykkösketjun miehillä nälkää mestaruuden uusimiseen ja vieläkö vuodenvaihteen Eurocup tappiot kummittelevat pelaajien takaraivoissa. 2 I 2007 SALIBANDY 11

12 Kovien paikkojen konkarit Jani Ahonen voitti ensimmäisen SM-kultansa keväällä 1994 Josban mukana. Raine Laine ja Jani Ahonen pelasivat parhaat pelinsä pudotuspeleissä. Nyt kaksikko raottaa mystisen maailman verhoa ja antaa kokemattomille ohjeita kevään kuumiin taistoihin. TEKSTI RIKU KORKKI KUVAT SSBL ARKISTO K eväällä se taas tapahtuu. Osa liigapelaajista lähtee lentoon, kun toisilla eivät toimi edes jalat käsistä puhumattakaan. Joukkueen punaposkinen huuliveikko saattaa muuttua kuoleman vakavaksi ja kalpeaksi. Runkosarjan tehomies voi löytää itsensä viltissä, kun namusyötöt muuttuvat suolaisiksi. Ratkaiseva rankkarikin pitäisi ampua, mutta kukaan ei uskalla ottaa katsekontaktia valmentajaan. Kun kaikki ovat jo luopuneet toivosta, esiin astuu ihmemies. Usein tuo ihmemies on sattunut olemaan oikeassa paikassa niin monta kertaa aikaisemminkin. Toisinaan sankariksi kuitenkin nousee se finninaamainen ja pipo päässä laahustava hiljainen juniori, jonka nimeä pelaajan äitikään ei muistanut ennen pudotuspelejä. Mystisen maailman sankarit Pleijareiden mystisen maailman sankareiksi nousseet Raine Laine ja Jani Ahonen kertovat, mistä ihmemiehet on tehty. Laine pamautti vuonna 1998 viidennen finaalin ratkaisumaalin Helsingin Viikingeille ja voitti pudotuspelien pistepörssin. Kaudella hän saalisti Ruotsin mestaruuden Haningen tähtisikermän kakkoskentän keskushyökkääjänä. Laine takoi liigaurallaan tasaisesti pisteen per peli. Arvokkaan pelaajan hyökkääjästä teki se, että tahti jatkui samana viimeiseen finaaliin asti. Laine on tarkastellut henkimaail- Ja toistamiseen keväällä 1999 Espoon Oilersin riveissä. maa syvällisemminkin, sillä taskussa on tuore liikunnanohjaajan lopputyö liigajoukkueiden henkisestä valmennuksesta. Usein pelaajilla on sellainen harhaluulo, että pudotuspeleissä on ylitettävä oma taso joka vaihdossa. Kun se ei onnistu, pää menee helposti jumiin. Riittää, että pelaa huipputasollaan. Pienet hyppäykset ylöspäin näyttävät monesti kentällä valtavilta, koska niin moni muu alisuorittaa, Laine kertoo. Jani Ahonen oli runkosarjassa arvokas pelaaja, mutta pudotuspeleissä hän muuttui korvaamattomaksi. Suomen mestaruudet Josban (1994) ja Oilersin (1999) paidassa voittanut hyökkääjä takoi urallaan 30 pudotuspeliosumaa. Noilla maaleilla voitettiin monta pudotuspeliä, mutta vielä enemmän joukkuetta auttoi hänen taistelutahtonsa. Ahonen väänsi ja tappeli sellaisella intohimolla, että myös joukkuetoverit syttyivät taistelemaan. Hyökkääjä ei osaa tarkalleen määritellä, mistä ylimääräinen vaihde löytyi. Tuntuu hölmöltä sanoa, että sytyin paremmin pleijareihin, koska keskityin aina huolella myös jokaiseen runkosarjan otteluun. Raine Laine otti ison roolin Viikinkien juhliessa SM-kultaa keväällä Ohjeita aloittelijoille Parhaillaan moni kokematon valmentaja ja vielä useampi pelaajaa miettii, että miten sitä tänä keväänä selviäisi seuraavaan erään, kun viime vuonna tyrmäys tuli jo ensimmäisestä koukusta. Ahosen mukaan omaa pelisysteemiään ei saa lähteä muuttamaan. Uskon, että epäonnistumisen riski kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmas joukkue ajautuu tutusta pelisysteemistään. Esimerkiksi Josba pelaa aktiivista karvauspeliä. Uskon, että heille kävisi huonosti, jos joukkue tyytyisi pudotuspeleissä vain seisomaan ja odottamaan puolessa kentässä vastustajan virheitä, Ahonen miettii. Laine kertoo, että pelaajille samat kikat toimivat sekä Suomessa että Ruotsissa. Ruotsin vuoden jälkeen hän kertoo ymmärtäneensä vielä paremmin, mitä voittaminen vaatii. Kokeneet pelaajat alkoivat herätellä nuorempia, kun tosipelit lähestyivät. Työt ja opiskelut käskettiin hoitaa sille mallille, että niitä ei tarvitsisi miettiä pleijareiden aikana. Myös levon ja ravinnon merkitystä painotettiin. Laine sanoo, että jokaisen pelaajan pitäisi ensin tunnistaa, millä tavalla hyvä suoritus saadaan esiin. Tämän jälkeen se on vain kaivettava takataskusta joka kerta uudelleen. Yhtä oikeaa tapaa valmistautumiseen ei hänen mukaansa ole. Joidenkin täytyy painaa täysi työpäivä, että paras vire löytyy. Suurin osa pelaajista tarvitsee kuitenkin omaa aikaa, jotta he pystyvät maksimaaliseen suoritukseen, Laine sanoo. Ahoselle tulee heti mieleen pari esimerkillistä pelaajaa. Maajoukkuemiehet Tero Tiitu ja Mikael Järvi valmistautuvat otteluihin todella huolellisesti ja se näkyy myös kentällä, Ahonen kertoo. 12 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

13 Keskustelua ainakin syntyi Salibandyliigan uusi play off järjestelmä herätti ainakin keskustelua jo ennen kuin runkosarjaa oli pelattu loppuunkaan. Pitäisikö kärkijoukkueiden saada valita vastustajansa vai ei, ja kuka valitsee, kenet ja miksi. Sama suuntaus näkyi myös pudotuspelien alla tiedotustilaisuudessa, johon joukkueet Tero Tiitu (vas.) ja Jani Helenius olivat saapuneet kertomaan kohtaavat toisensa jo puolivälierävaiheessa kun Oilers valinnoistaan. Mediaväkeä oli paikalla enemmän kuin aiemmin, ja seuraavana päivä- Erän (5.) vastustajakseen. Uusi (runkosarjan 2.) valitsi Tapanilan nä osui aiheesta silmiin tavallista enemmän juttuja. valintatapa kiinnosti mediaa. Itse pelaamisen kannalta toki sivuseikka, mutta julkisuus aina lämmittää. Meneillään olevissa pudotuspeleissä nähdään, kuinka hyviä valintoja kärkijoukkueet onnistuivat tekemään. Pudotuspelien jälkeen on aika arvioida, millaisia tuloksia uusi systeemi tuotti. Palaamme aiheeseen Salibandy-lehden seuraavassa numerossa. TILAA ICEPOWER SALIBANDYSETTI!

14

15 Sillasta voittoon Loppuottelusarjoista legendaarisimmat ovat ne, jolloin mestariksi on tultu jo liki toivottaman tuntuisesta asetelmasta kahden tappion takaa. Se on kuitenkin mahdollista. Näin on käynyt keväällä 1998 ja TEKSTI RIKU KORKKI Joensuun kevät 1994 Joensuun Josba on pystynyt viimeisenä maalaisjoukkueena ihmetekoon. Mestaruuskannu matkasi vuonna 1994 ranskalaiselle visiitille landelle, kun Josba kaatoi finaaleissa Helsingin SSV:n voitoin 2 0. Karjalan ylpeyden kakkoskentän laiturina viiletti tuolloin Jani Ahonen. Jos Josba uusisi tänä vuonna temppunsa, kaupungissa saattaisi olla melkoiset bileet. Vuonna 1994 laji oli kuitenkin sen verran nuori, että Karjala ei revennyt liitoksistaan. Otteluita kävivät katsomassa lähinnä vanhemmat, vaimot ja parhaat kaverit. Kaupunki ei järjestänyt joukkueelle vastaanottoa, Ahonen naureskelee. Tuolloin hän ei olisi uskonut, että kannu liimaantuisi pysyvästi kehäkolmosen sisäpuolelle. Ahosen mukaan muun muassa Tampereen Gunners teki tuloaan Joensuun mestareiden seuraksi. On vaikea sanoa, mistä se johtuu. Mestaruuksia ei ole tullut enempää esimerkiksi Joensuuhun, vaikka joukkue on esiintynyt finaaleissa asti. Sen minä peliurallani huomasin, että mestaruuksia ei voiteta yhdellä kentällä. Meillä oli kolme laadukasta viisikkoa ja pelimme vain loksahti täydellisesti kohdalleen juuri ennen pudotuspelejä, Ahonen kertoo. - RK Oilers syttyi mestaruustaisteluun vaihtamalla valmentajaa kahden hävityn finaalipelin jälkeen ja voitti kolme seuraavaa keväällä KUVAT SSBL ARKISTO K un harjoittelusta ei enää ole apua, on joukkue saatava hereille keinolla millä hyvänsä. Tähän on olemassa hyvinkin erilaisia tapoja, kuten herrat Ahonen ja Laine tietävät. Viikingit ratkaisi mestaruuden keväällä 1998 viidennen finaalin jatkoajalla. Grilli-ilta sytytti Viikingit Helsinkiläisseura Viikingit oli 1990-luvulla täynnä tähtiä, mutta kulta tuntui aina karkaavan käsistä. Kaudella Viikkarit oli selviytynyt kolmantena peräkkäisenä keväänä finaaliin, mutta peli ei kulkenut. Espoon Oilers johti otteluvoitoin 2-0 ja oli jyräämässä seuran ensimmäiseen mestaruuteen. Huhujen mukaan yksi Oilers-pelaaja oli jo hankkinut uuden puvunkin kolmannen pelin jälkeisiä mestaruuspippaloita varten. Finaalisarja kuitenkin kääntyi makkaran voimallako? Uudet eväät Viikkareille joka tapauksessa löytyi seuran järjestämästä grilli-illasta. Raine Laine kertoo, että makkaraa syötiin, mutta paatin käänsivät joukkuetta yhteen hitsanneet rastitehtävät ja leikkihetket. Viikkarit siis hoiti kuoleman ottelun ja tasoitti sarjan seuraavassa. Viidennettä finaalia Oilers johti maalilla vielä 14 sekuntia ennen loppua. Heikki Vinski Vienola onnistui kuitenkin iskemään ottelun tasoihin, ja Laine päätti jatkoaikamaalillaan Viikkareiden kirouksen. Manageri Kurt Westerlundin järjestämät mestaruusjuhlat käynnistyivät keskiviikkona ja päättyivät sunnuntaina. Vasta herättyään monen mutkan jälkeen sunnuntaina Ilves-hotellista Tampereella, Laine kertoo ymmärtäneensä, kuinka tärkeän maalin oli mennyt tekemään. Uusi valmentaja herätti Oilersin Espoon Oilers pelasi finaaleissa myös kaudella Vastassa oli nuori ja nälkäinen Vantaan VFT. Tällä kertaa espoolaiset olivat kuitenkin selkä seinää vasten kahden tappion jälkeen. Oilers ei järjestänyt grilli-iltaa vaan luotti desibelien voimaan. Päävalmentaja Pasi Tilander sai kenkää ja tilalle tuli aiemmin joukkuetta luotsannut Mecki Kåhre. Oilersin paidassa viilettänyt Jani Ahonen kertoo, että uusi kapellimestari istutti joukkueen ennen harjoituksia puoliympyrään tuoleille, esitteli itsensä ja antoi palaa. Desibelit olivat aika lailla katossa. Minäkin sain kuulla parin sentin etäisyydeltä, kuinka surkeasti olin finaalisarjassa pelannut. Resepti toimi ja öljymiehet syttyivät taistelemaan. Huipputasaisen kolmannen finaalin ratkaisi rankkarikisassa Oilers-puolustaja Wilhelm Sandström. Neljännen finaalin espoolaiset veivät parilla maalilla. Viidennen ratkaisi Oilersille pari minuuttia ennen päätösvihellystä Jari- Pekka Lehtonen. Oilers juhli ensimmäistä miesten SM-kultaansa Espoon Areenalla. Onneksi onnistuimme toisella yrittämällä. Uskon, että joukkueen olisi ollut todella vaikea päästä yli kahdesta karvaasta finaalitappiosta, Ahonen muistelee. 2 I 2007 SALIBANDY 15

16 Erän paras kausi Tähdet menivät, TEKSTI JA KUVA MIKA HILSKA Runkosarjaan voi olla tyytyväinen kun pisteitä taisi tulla eniten mitä ikinä, Erän kapteeni Tom Strömsten miettii. Olemme pelanneet ennen kaikkea joukkueena paremmin kuin ennen. Kaikki tiesivät, että kun mukana ei nyt ole niin isoja tähtiä, meidän on hiouduttava paremmin yhteen ja pelattava ennen kaikkea joukkueelle. Ratkaisijoita onkin löytynyt kiitettävästi emmekä ole olleet vain ykkösketjun varassa. Esimerkiksi Lehtosen veljekset ja Rissaset ovat nyt tehneet paljon maaleja tärkeisiin paikkoihin. Erä on tällä kaudella varjellut omaa maaliaan entistä tarkemmin ja ampaissut paikan tullen tehokkaisiin vastaiskuihin. Tällä kaudella hyökkääjästä puolustajaksi siirretyn Tom Strömstenin mukaan se on pitkälti pakon sanelemaa. Pelaajien vähyys on pakottanut pelaamana paljon 60 pinnan karvauksella kun kavereita ei ole riittänyt kolmeen kenttään. It- tuli joukkue Tapanilan Erän piti olla vain varjo entisestään tähtikaksikon Lauri Kapanen Jani Kukkola vaihdettua täksi kaudeksi SSV:n paitaan luottopuolustaja Saku Lehti vanavedessään. Toisin kävi. Erä löysi uudet ratkaisijat ja pelasi vuosituhannen parhaan runkosarjansa. Niiranen lunasti lupaukset Keskushyökkääjä Joni Niiranen nähtiin tällä kaudella viimeinkin liigakaukaloissa Erän paidassa ja vahvistukseen asetetut toiveet toteutuivat korkojen kanssa. Niiranen pelasi terveenä täydet 26 ottelua ja nappasi 62 tehopisteellään pistepörssin seitsemännen sijan. No, ihan hyvin on mennyt mutta kai vielä paremminkin olisi voinut, joukkueen pistehai itse vähättelee. Niiranen ei viime kaudella Erän toimintaan juuri ehtinyt, mutta jonkinlainen käsitys tämän kauden vahvuuksista on muodostunut. Olemme pelanneet hyvällä joukkuehengellä ja ratkaisijoita on nyt löytynyt laajalta rintamalta. Ennen pisteitä taisi tehdä lähinnä yksi kaksi pelaajaa, mutta nyt koko joukkue. Erään kaksi vuotta sitten siirtynyt Joni Niiranen ei ennen kuitenkaan ollut tätä kautta pelannut joukkueessa vielä peliäkään. Heti kesällä 2005 tuli houkutteleva tarjous Sveitsin liigasta jonne siirtymistä Erä ei estänyt. Suomeen Niiranen palasi pahojen selkävaivojen runtelemana, ja suurin osa viime kaudesta meni selän kuntouttamiseen. Loppukaudesta Niiranen ehti sentään hakea kahdeksan ottelun verran tuntumaa kasvattajaseuransa I divisioonassa Loviisan Torin paidassa. Selkä on joskus pelin jälkeen kipeä päivän- pari, mutta ei varsinaisesti vaivaa. Vielä kuntoutusvaiheessa tein paljon lihashuoltoa fysioterapeutin kanssa, mutta nyt kauden mittaan on riittänyt ihan sama harjoittelu kuin muullakin joukkueella. - MH Yhdessä joukkueen eteen. Joni Niiranen (vas), Jussi Kosola ja Jani Helenius ovat pyörittäneet ykköskentän peliä näyttävästi. 16 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

17 se kyllä pelaisin mieluummin hyökkääjänä, mutta niin kauan kuin joukkue voittaa ja itse pääsee kentälle niin kyllä tämäkin käy. Lisää lihashuoltoa Erän viime kausi mureni pitkälti jatkuviin loukkaantumisiin, jotka pakottivat kaapimaan täytettä kentällisiin aina B-poikien laarista saakka. Tänä vuonna tilanne on ollut toinen. Nyt on pelattu aika ehjä kausi kun viime vuonna loukkaantumiset ja armeija verottivat pahasti, Erän valmentaja Petteri Bergman vertaa. Osasyy saattaa olla sekin, että nyt on joka treenien perään lisätty lihashuolto-osuus. Samalla lajiharjoitusten määrässä on siirrytty neljästä kolmeen viikossa ja maanantai on muutettu oheisharjoittelupäiväksi, jossa lihashuollolla on merkittävä osuus. Bergman ei nielaise väitettä, että Erä olisi ryhtynyt tällä kaudella pelaamaan peruutellen. Peleissä on kieltämättä pelattu puolustuksen ja vastahyökkäysten kautta, mutta harjoiteltu on aika eri tavalla ja muutosvalmiuksia on nyt enemmän kuin ennen. Pystymme pelaamaan muutenkin kuin puhtaasti suunnanmuutospeliin perustuen, mutta Kapasen tehot puolittuivat Erästä SSV:hen siirtyneestä kolmikosta keskushyökkääjä Jani Kukkola paransi tehojaan selvästi. Kun Erässä syntyi varusmiehenä ja ennen polvivammaa 18 ottelussa 38 pistettä, terveenä siviilinä pelattu kokonainen runkosarja SSV:ssä toi 26 pelissä 59 pistettä. Puolustaja Saku Lehti puki viime kaudella Erässä 27 ja nyt SSV:ssä 25 otteluun tehden kummallakin kaudella täsmälleen 28 merkintää. Tällä kaudella kävi kuitenkin kutsu myös maajoukkueeseen. Sen sijaan Lauri Kapanen teki viime kaudella Erässä varusmiespalveluksesta huolimatta 24 ottelussa tehot 58+31=84, mutta nyt SSV:ssä pienemmässä roolissa syntyi samoissa 24 ottelussa vain 39 pistettä. - MH totta kai katsotaan pelikohtaisesti, miten milloinkin tehdään. Niirasen hiljainen johtajuus Valmentaja Bergman ilmoitti jo ennen kauden alkua, että hänellä on käsissään viime kautta parempi joukkue. Silloin väite sai kulmakarvat kohoamaan, mutta runkosarjan esitys todisti toden totta toista. Muutosten jälkeen joukkue on ollut otollista maaperää pitkäjänteiselle työlle, ja nyt koossa on yhteistyökykyisiä pelaajia, joiden kanssa on nasta tehdä töitä. Bergman välttää tarkoin mainitsemasta mitään nimiä, mutta ilmeisesti ainakaan Jani Kukkola ei ollut valmentajan kannalta helpoimmasta päästä ohjattavia. Tavallaan tilalle saatiin Joni Niiranen, joka on noussut isoon rooliin ja antaa muille esimerkkiä hiljaisella johtajuudellaan. Muutenkin vaihdokset antoivat monelle pelaajalle tilaa nousta sille tasolle, jolla he nyt ovat. Erän peli on kestänyt viime kautta paremmin koossa koko 60 minuuttia, ja etenkin otteluiden loppuhetkillä ryhti on nyt säilynyt. Myös peluutus on viime kaudesta selkiytynyt kun tutkaparit ja ketjut ovat saaneet pysyä yhdessä. Kokoonpanoja on tosiaan pidetty kasassa varmaan enemmän kuin valmentajaurallani koskaan. Näppituntumalta sanoisin, että nyt ei ole hölmöilty pelejä viime kauden tapaan vaan ennemminkin käännetty niitä voitoiksi. Joukkue on taas yhden vuoden vanhempi, mikä sekin saattaa näkyä, Petteri Bergman arvioi. sportimpaa ei voisi olla... Kodikkaan mutkattomat Cumulus hotellit ovat aina olleet sporttijoukkueiden suosiossa. Keskustan Cumulukseen on helppo tulla, mukava olla, meillä nukut hyvin, nautit runsaan aamiaisen sekä reilut ruoka-annokset. Ja parhaan sporttihinnan saat maksuttomalla HotSport-kortilla. Tässä muutama esimerkki: Cumulus Turussa alk. 29 hlö/yö Sis. runsaan aamiaisen ja saunan. Cumulus Lahdessa alk. 30 hlö/yö Sis. runsaan aamiaisen ja saunan. Cumulus Oulussa alk. 31 hlö/yö Sis. runsaan aamiaisen ja saunan. Kysy myös edullisia junnupatjoja ja lisävuoteita. Hinnat per henkilö 2 hengen huoneessa. Voimassa HotSport-kortilla min. 11 henkilön ryhmille asti. Erikoishintaisia huoneita rajoitettu määrä. Tutustu ja tilaa seurallesi maksuton HotSport-kortti 24 Cumulusta Suomessa Varaukset I 2007 SALIBANDY 17

18 Monipuoli on valttia Useilta salibandyn liigapelaajilta löytyy vahvaa urheilutaustaa. Salibandyn lisäksi monet ovat pelanneet esimerkiksi jalkapalloa, jääkiekkoa ja pesäpalloa. TEKSTI JUSSI OJALA JA TIMO MÄKYNEN KUVAT MIKA HILSKA, MARKKU HUOPONEN, OLLI LAUKKANEN JA SPV S alibandypelaajat kuulevat silloin tällöin kommentin, että jääkiekkoon lahjattomat harrastavat salibandyä. Tämä on joskus saattanut pitää paikkaansa joiltain osin, mutta nykyään salibandy luetaan jo huippuurheiluksi. Liigassa pelaa ensimmäinen salibandyhalleilla varttunut nuorten hallisukupolvi. He eivät ole nuoruudessaan harrastaneet muita urheilulajeja kuin salibandyä. Lajivalinnan joutuu nykyään tekemään aiempaa nuorempana, sillä aikuisiällä tehdyt lajivaihdot toisen lajin huipulta salibandyhuipulle ovat harvassa. Väärä valinta? Kaikki eivät ole kuitenkaan valinneet salibandyä. Myös toisin valinneista löytyy esimerkkejä. SC Bluesin lupaava hyökkääjä Mikko Manninen kävi pokkaamassa nuorten maailman- Tom Strömsten Nahkakuulasta reikäkuulaan Monen liigapelaajan kesään kuuluu oheisharrastuksena jalkapallon alasarjoissa pelaaminen. Vielä kolmosessa moni joukkue vain pelailee, mutta kakkosessa treenataan lähes päivittäin. Erän Tom Strömsten kirmasi aikanaan nahkakuulan perässä kakkosdivisioonan PK-35:ssä. Junnuvuosilla kerran jo lopetin sählyn vuodeksi ja valitsin futiksen. Sitten valitsin toistamiseen, mutta toisinpäin, Strömsten kertoo. Kaudella Tom pelasi samaan aikaan salibandyn ykköstä Erässä ja jalkapallon kakkosta PK-35:ssä. Vaikka kaudet eivät pelien osalta kovin paljon päällekkäin menneetkään, niin molempien harjoituksissa piti käydä. Se oli ihan sairasta painaa molempia lajeja samaan aikaan. Silloin päätin, että jos Erä nousee, niin panostan sählyyn, muuten futikseen. Erä nousi ja Tom valitsi salibandyn, vaikka myöhemmin myös PK-35 nousi sarjaporrasta ylemmäs ykköseen. Hän on päässyt kokemaan MMkisatunnelmaa salibandyn opiskelijakisoissa Sveitsissä, missä Suomi sai hopeaa. Ne kisat olivat ihan loistava kokemus. Niistä tuli semmoinen pieni tavoite, kun kuuli että tollaisetkin kinkerit järjestetään. Peräti neljä Tompan serkkua on pelannut salibandyliigaa. Strömsteneistä Niklas pelaa AC Hakissa ja aiemmin Sami on pelannut HIFK:ssa, Patrik Josbassa ja Noora Erässä. Onko tällä ollut vaikutusta lajivalintaan? Ei ole, ehkä enemmän kaverit on siihen vaikuttanut. Niin ja onhan Samilla ja Nikilläkin futistaustaa, hän kääntää puheen takaisin jalkapalloon. - TIMO MÄKYNEN 18 SALIBANDY SALIBANDYLIIGA

19 suus mestaruuden Kapasen, Kukkolan ja Bollströmin seurassa. Palloilulahjakkuudelle olisi ollut ottajia salibandyn parissa, mutta jalkapallo vei lopulta helpon voiton. Manninen kuuluu Jyväskylän Jalkapalloklubin kasvatteihin. Hän pelaili pitkään salibandyä jalkapallon ohessa. Nuorten maailmanmestaruuden jälkeen kutsu kävi kuitenkin pian Valkeakosken Hakan riveihin, eikä salibandylle löytynyt enää aikaa. Salibandyn jätin lopullisesti vasta kun lähdin Hakaan pelaamaan. Siinä vaiheessa ei aika enää yksinkertaisesti riittänyt. Oikeastaan en edes harkinnut salibandyn jatkamista, vaikka joku liigajoukkue Tampereen suunnalta kyselikin minun perään, Manninen toteaa. Mannisen ratkaisu oli salibandylle menetys, mutta täysin ymmärrettävä. Mannisen jalkapalloura on ollut viime aikoina kovassa nosteessa. Helmikuussa Suomen maajoukkueen päävalmentaja Roy Hodgson valitsi Hakan laitalinkin miesten maajoukkueryhmään Mannisen koulukuntaa edustaa jossain määrin myös Jokereissa kiekkoileva Jori Lehterä. Ikäluokkansa lupaavimpiin kiekkoilijoihin kuuluva Lehterä pelasi pitkään Westend Indiansin junioreissa. Nuorten maajoukkuevalmentaja Lasse Eriksson otti salibandyn jo lopettaneen Lehterän jopa suoraan maaotteluihin Ruotsia vastaan, ja olisi ollut valmis leimaamaan Lehterän passin suoraan MM-kisoihin. JATKUU SIVULLA 21 Petri Jalanko - Maski vaihtui mailaan Espoon Oilersin nuorisotähdeltä Petri Jalangolta löytyy nuoresta iästään huolimatta vankka kiekkotausta. Jalangon isä Risto pelasi luvun lopussa Jokereiden maalissa Suomisarjaa. Isän innoittamana myös nuorempi Jalanko ajautui kiekkomaalivahdiksi ja pelasi aina 15-vuotiaaksi asti Espoon Bluesin maalilla. Lupaava maalivahti oli mukana jopa alle 16-vuotiaiden maajoukkueleirityksessä. 15-kesäisenä tuli kuitenkin ensimmäistä kertaa valinnan paikka. Olen pelannut pienestä asti sekä lätkää että salibandyä. 15-vuotiaana alkoi näyttää siltä, että pitää tehdä valinta. Kiekon puolella treenattiin kovaa, eikä Bluesin valmentajien suhtautuminen salibandyyn ollut mitenkään kovin mahtavaa, Espoon Oilersin junioreissa 8-vuotiaasta asti vääntänyt Jalanko kertoo. Sivullisen silmin katsottuna Jalangon valinta saattaa vaikuttaa erikoiselta ja moni saattaa ihmetellä miksi hän valitsi salibandyn pelaamisen lupaavan jääkiekkouran sijaan. Salibandy oli vain yksinkertaisesti niin paljon hauskempaa. Lätkä oli tuntunut jo turhan raskaalta vähän aikaisemmin, joten valinta oli lopulta helppo. Tänä vuonna NHL-draftiin varataan 1989-syntyneitä pelureita eli Jalangon ikäluokkaa. Muutamille vanhoille pelikavereille on todennäköisesti luvassa varaus, mutta Jalankoa ei silti kaduta oma valintansa. Jos laji ei kiinnosta, niin turha sitä on rimpuilla väkisin. Sitä paitsi onhan se paljon hauskempaa tehdä, kuin päästää maaleja, Jalanko virnistää. - JUSSI OJALA 2 I 2007 SALIBANDY 19

20