vaativa puolue on suurin Suomen Aikakauden loppu ja aika talouskasvun jälkeen sivu 6-7 Itsenäisyyspuolueen äänenkannattaja Nro 1-2/2013 Hinta 2,50

Transkriptio

1 Itsenäisyyspuolueen äänenkannattaja Nro 1-2/2013 Hinta 2,50 ISSN Itsenäisyyspuolue on suurin Suomen E U : s t a e r o a m i s t a vaativa puolue Itsenäisyyspuolueen tulevaisuusseminaari ja vuosikokous Ikaalisissa s. 2 Kansanäänestys Suomen jäsenyydestä Euroopan Unionissa s. 3 EU:n maataloudelle 300 miljoonaa s. 3 Maakuntiin tarvitaan itsehallinto s. 3 Miksi kokoomus on suurin puolue? s. 4 Onko 4G-teknologia demokratiamme päätepiste? s. 5 Itsenäisyyspuolue (IPU) osallistuu vuoden 2014 eurovaaleihin. Asiasta päätti IPU:n puoluehallitus. Jos ja kun IPU saa edustajan tai edustajia valituksi, se käyttää saamansa voimavarat työhön Suomen EU:sta eroamisen puolesta. IPU muun muassa perustaa Suomen toimiston jakamaan tietoa ja palkkaa henkilöitä kiertämään maata kertomaan EU-jäsenyyden vaihtoehdoista kansalaisille. Ikäihmisen asema ja palvelu s. 5 Palataan Paasikiven kolmioon. s. 5 Aikakauden loppu ja aika talouskasvun jälkeen s. 6-7 Suomi ei todellakaan ole demokratia s. 8 Työmarkkinat ja hyvinvointivaltio murroskohdassa s. 9 Erotaan EU:sta -miksi ja miten? s Eikö Urpilaisen pitäsi erota? s. 12 Puolueiden suhtautumisessa EU-jäsenyyteen on suuria eroja. Kuviossa puolueiden ehdokkaiden EU-kannat Yleisradion vaalikoneelle annetuista vastauksista vuoden 2009 EU-vaaleissa. Aikakauden loppu ja aika talouskasvun jälkeen sivu 6-7

2 Nro. 1 2 Pääkirjoitus Omalla rahalla Suomi voisi hoitaa asiansa toisin Köyhä Suomi rakensi tiet, koulut ja sairaalat. EU-Suomella ei ole rahaa niiden ylläpitoon. Lisärahaa tarvitaan myös mm. sairaiden ja vanhusten hoitoon, koulutukseen, homeisten rakennusten korjauksiin ja uusimisiin. Olisi hyvä saada lisää rahaa työn kautta. Todellinen työttömien määrä on lähes puoli miljoonaa, kun virallisiin lukuihin lisätään työllistämistuella ja -koulutuksissa sekä työttömyyseläkkeellä olevat. Työ kuitenkin pakenee Suomesta. Suuryritykset investoivat sinne, mistä saavat parhaan tuoton. Pienyritysten toimintamahdollisuudet ovat heikenneet voimakkaasti eri syistä. Viennin vaikeuttamisen lisäksi euron kalleus helpottaa tuontia ja haittaa näin kotimarkkinayritysten toimintaa. Halvoista EU-maista tulevaan kilpailuun on lähes mahdotonta vastata. Monet noissa maissa toimivat yritykset jättävät verot ja muut velvoitteet maksamatta. Kilpaile siinä sitten. Ei ihme, että yritysten muutto Suomesta Viroon jatkuu. Keskittynyt kauppa ostaa sieltä, mistä halvimmalla saa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ruokaa tuodaan vuosittain yli 2000 miljoonalla eurolla enemmän kuin viedään. Laadusta välittämättä. Valtiovalta kuvittelee, että verohelpotuksilla saadaan investointeja ja työpaikkoja. Ei saada. Kun halutaan elvytystä, tarvitaan rahan tarjonnan lisäksi pakote sen käyttöön. Ja tuo poliittinen pakote voi olla vain valtion ja kuntien rahalle. Nyt valtion ja kuntien menoja leikataan ja näin ahdinko syvenee. Tähän pakottaa EU:n talouskuri. Työn lisäksi on rahaa paennut maasta jo pitkään. Kun ei ole omaa rahaa ja keskuspankkia, myös valtion velan korot pakenevat kansainvälisille rahoitusmarkkinoille. Valtion velan korkoihin vuosittain menevällä n miljoonalla eurolla voisi työllistää suomalaista. Meille kerrotaan, että euro on tuonut vakautta ja alhaiset korot. Todellisuudessa euro vahvistui viime vuosikymmenellä 90 prosenttia suhteessa USA:n dollariin ja vv todellinen korkotaso oli Suomessa jopa alempi kuin se on ollut euroaikana. Oma raha, keskuspankki ja lainsäädäntö mahdollistaisivat itsenäisen talouspolitiikan ja omaehtoisen yhteiskuntapolitiikan. Valtio, jolla on oma raha ei tarvitse ulkomaista velkaa. Se voi lainata omalta keskuspankiltaan. Rahan ei pidä olla yksityisten pankkien luomaa velkaa vaan valtion tulee luoda itse rahansa. Pankeilta tulee poistaa oikeus velan luomiseen tyhjästä. Rahan luomista pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla. Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin. Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveyden- ja vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät. Suomi on jo kauan sitten sitoutunut kansainväliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Tuon sitoutumisen pitää olla kuitenkin omaehtoista. Nykyinen päätösvallan luovuttaminen pois maasta ja alistussuhde EU:hun ja joihinkin kansainvälistä rahavaltaa ajaviin tahoihin on kestämätöntä ja mieletöntä. Topelius kuvasi 1800-luvun lopulla Maamme-kirjassa suomalaista seuraavasti:..kestää paljon, ennen kuin Itsenäisyyspuolueen tulevaisuusseminaari ja vuosikokous Ikaalisissa suuttuu, mutta kun hän on kerran vihastunut, niin hän vihastuu silmittömästi. Hän antaa anteeksi sille, joka on hävittänyt hänen omaisuutensa, mutta jos joku varastaa häneltä marhaminnan, hevosen talutusköyden, hän tekee siitä käräjäjutun. Nyt suomalaisten kansallisomaisuus on suurelta osin hävitetty. Onneksi Suomessa on Itsenäisyyspuolue. Se on väline yhteiskunnallisen kehityksen suunnan muuttamiseen. Kaikkien pärjäämisen ja aidon demokratian perustaksi tarvitaan valtiollinen itsenäisyys. Siis eroaminen taloudellista ja poliittista sortoa harjoittavasti EU:sta. Elämme suurten muutosten kynnyksellä. IPU on kokoaan tärkeämpi. Ja olemme jo nähneet, että pienestä voi tulla suuri ja suuresta pieni. Pienelläkin avaimella voi avata suuren oven. Paikka: Ikaalisten kylpylä, os. Hämyläntie 2. Itsenäisyyspuolueen tulevaisuusseminaari lauantaina Musiikkia ja seminaarin avaus Raha, mistä se tulee ja mihin se menee? Pasi Hentunen Miten tähän on tultu? Marjatta Herrala Median valta ja IPU mediassa. Mauri Nygård Suomen pelastuspaketti ja IPU:n vaaliteemat 2014 ja Antti Pesonen IPU:n nousun eväät, mitä on tehtävä? Seminaarin päättäminen Itsenäisyyspuolueen vuosikokous sunnuntaina klo alkaen. Ikaalisten kylpylään pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla. Linja-autot Tampere-Vaasa ja Tampere-Seinäjoki pysähtyvät kokouspaikalla. Kokospaikalle on matkaa Tampereelta n. 50 km ja Seinäjoelta n. 120 km. Kokoustila on kylpylän Maininki-päärakennuksessa. Majoitus on järjestetty 3-5 hengen huoneistoissa. Majoituksen hinta on 20 /henkilö (omat liinavaatteet tarvitaan). Lisätietoja puh Tervetuloa! Liity Itsenäisyyspuolueen sähköpostilistalle, ja saat uusimmat kannanotot heti. Lähetä oma sähköpostiosoitteesi: info@ipu.fi Itsenäisyyspuolue Nikinsaarentie 31, Alajärvi puh , fax info@ipu.fi Puheenjohtaja Antti Pesonen puh Nikinsaarentie 31, Alajärvi antti.pesonen@ipu.fi Varapuheenjohtajat Marjatta Herrala puh marjatta.herrala@gmail.com Lea Launokari puh lea.launokari@nettilinja.fi Mauri Nygård puh mnyg@pp.kpnet.fi Puoluesihteeri Martti Pohjolainen puh puoluesihteeri@ipu.fi Alueelliset yhteyshenkilöt Uusimaa Lea Launokari puh lea.launokari@ nettilinja.fi Pirkanmaa Kari Alhonen puh kari.alhonen@gmail.com Varsinais-Suomi Teppo Honkasalo puh honkasalo.teppo@hotmail.com Helsinki Kirsi Holmsten puh kikkaspecial@hotmail.com Häme Tiina Häkkänen tina.hakkanen@gmail.com Satakunta Marjatta Herrala puh marjatta.herrala@gmail.com Keski-Suomi Anja Koivistoinen puh anjakoivistoinen04@gmail.com Kymi Aarno Kaikko puh Pohjois-Savo Martti Pohjolainen puh puoluesihteeri@ipu.fi Oulu Ritva Puolakka puh ritva.puolakka@hotmail.com Pohjanmaa Matti Heinonen puh suomi.poika@netikka.fi Pankkiyhteys Okopankki IPU-lehti Julkaisija: Itsenäisyyspuolue Päätoimittaja: Antti Pesonen Taitto: Aamu&Virkku Ky Paino & paikka: Satakunnan lehtipaino Oy, Kokemäki. ISSN Tule mukaan Itsenäisyyspuolueen jakelutalkoisiin! IPU-lehden levikin ja jakelun lisäämiseksi Itsenäisyyspuolue kutsuu kaikkia jäseniään ja kannattajiaan jakelutalkoisiin. Tilaa haluamasi määrä 100 kappaleen lehtinippuja jaettavaksesi. Yhden lehtinipun hinta on 8 + lähetyksen postimaksu. Tilaukset puh , sähköposti: info@ipu.fi tai os. IPU-lehti, Nikinsaarentie 31, Alajärvi

3 Nro Kansanäänestys Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa Valtaa pitävät puolueet liittivät valheiden, salailun ja vääristellyn propagandan avulla Suomen 19 vuotta sitten Euroopan unioniin. Tapahtui kansallinen onnettomuus, suurin maailmansodan jälkeen. Menetimme Eu:n jäsenenä itsenäisyytemme ja itsemääräämisoikeutemme. Itsenäisyys on paljon enemmän kuin juhlapuheiden korusana. Kuluneet vuodet ovat jo sen osoittaneet. Itsenäisyys merkitsee mahdollisuutta hyödyntää suomalaisten työn, luovuuden ja säästäväisyyden tulokset Suomen ja suomalaisten hyväksi. Se merkitsee oikeutta hallita omia luonnonvarojamme ja omalla työllämme koottuja pääomia, oikeutta pitää oma raha ja määrätä sen kansainvälisestä vaihtoarvosta. Itsenäisyys merkitsee oikeutta vastata omasta taloudestamme ja kieltäytyä maksamasta velkoja, joita muut kansat ovat omalla taloudenpidollaan keränneet. Itsenäisyys merkitsee oikeutta määrätä omasta lainsäädännöstämme, omista elämisen säännöistämme, omasta elintarvikehuollostamme, omasta turvallisuudestamme. Se merkitsee, että suomalaiset voivat ylläpitää ja kehittää omaa maataan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden merkeissä kaikkien suomalaisten kansankodiksi, huolehtien myös avuttomista, sairaista ja jalkoihin jääneistä kanssaihmisistämme. Demokratiassa vain pieni voi olla kaunista. Suomi on riittävän suuri selviytyäkseen itsenäisenä maana muiden itsenäisten maiden joukossa, ja riittävän pieni antaakseen kansalaisilleen todelliset kansanvallan harjoittamismahdollisuudet. Viidensadan miljoonan hirviövaltiossa ei ole tilaa demokratialle. Suomea ei saa sulattaa yhden prosentin ainesosaksi suurten maiden, suurten pääomien ja jättiläismäisen virkavallan hallitsemaan ahneeseen suurvaltaan. Tämä maa on suomalaisten maa. Euroopan unioni yrittää anastaa yksinoikeuden Eurooppa- sanaan. Mutta Eurooppa on Eu:n vallanpitäjistä riippumatta isänmaiden Eurooppa, maantieteellinen käsite, kaikkien eurooppalaisten koti ja Euroopan kaikkien kansojen kulttuuriperintö. Me suomalaiset olemme olleet eurooppalaisia kaksi vuosituhatta ja tulemme edelleen olemaan, Eu:lta lupaa kysymättä. Me suomalaiset haluamme kaupan ja kilpailun vapautta Euroopassa, ihmisten vapaata liikkumisoikeutta, nuorten mahdollisuutta saada oppia eri maissa ja erilaisista kulttuureista. Kaikki tämä on saatavissa itsenäisyydestä luopumatta Euroopan Talousalueen jäsenenä. Norjan ja Sveitsin valitsema tie on myös meidän tiemme. Liity mukaan vaatimaan kansanäänestystä Suomen jäsenyydestä Eu:ssa! Nyt on kysymys Suomen itsenäisyydestä ja meidän kaikkien tulevaisuudesta. Keijo Korhonen Kirjoittaja on fil.tohtori, joka on toiminut mm. Suomen historian professorina ja ulkoministerinä EU:n maataloudelle 300 miljoonaa Tuo otsikon luku 300 ei ole mikään tarkka tilastotieto. Se on pelkkä mutuarvaus suuruusluokasta, millä me tuemme muiden maiden maataloutta EU:ssa. Toki omakin maataloutemme on täysin tukien varassa. Yhtä hyvin sen saa ymmärtää kuluttajien tukemiseksi. Onhan tämä huvittavaa. EU:n jäseneksi menemistä perusteltiin sosiaalidemokraateille sillä, että päästään eroon maataloustuesta. Toisin siis kävi, kuten kaikkien (?) muittenkin lupausten kanssa. Ei tullut professori Checchinin miljoonatutkimuksen lupaamaa kasvuboomia 90-luvun alkupuolelle, vaan tuli lama tai taantuma kaikkiin euroon havitteleviin maihin. Suomeen oikein reilu integraatiolama. Sosiaalidemokraattimmekin saavat siis maksaa nyt oman maataloustukemme lisäksi tukea myös Ranskan, Saksan, Italian jne maataloudelle. Kun EU:n budjetista runsas kolmannes, aiemmin paljon suurempi osuus, on maataloustukea ja Suomen nettomaksuosuus nykyisin oikein laskettuna miljoonaa euroa vuodessa, niin karkea arvio tuosta on, että muitten maatalouden tukemiseen menee 300 miljoonan euron verran, ehkä enemmänkin. Asukasta kohden tuo on vain kuuskymppiä vuodessa. Kunnon demari maksanee sellaisen summan ilomielin itsenäisyyden ja kansanvallan menettämisen ilosta. Ja äänestää siis kuten aina ennenkin. Mauri Nygård IPUn varapuheenjohtaja 3 M a a k u n t i i n ta r v i ta a n i t s e h a l l i n to Professori Heikki Kirkinen määritteli (Kanava 2/09) demokratian yleensä tarkoittavan pyrkimystä ja toimintaa ihmisyhteisöjen omaleimaisuuden ja autonomian toteuttamiseksi tasa-arvoisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Kirkisen mukaan suomalaisen kansanvallan muodot vakiintuivat jo yli 100 vuotta sitten, mutta ne ovat säilyneet muodollisesti lähes sellaisinaan samaan aikaan kun muualla läntisessä Euroopassa kansalaiset ovat kehitelleet demokratian käsitettä ja muotoja eteenpäin paljon rohkeammin kuin meillä. Kirkinen sanoo, että kansanvalta kasvaa luontevasti vain orgaanisissa yhteisöissä, ei pakkovallan määräämissä komentoyksiköissä. Näinä päivinä joutuu ajattelemaan, että elämme jonkinlaisessa komentotaloudessa. Vallan haltijat ovat hämärän peitossa ja vaaleilla valitut edustajamme toteuttavat jonkun muun kuin kansan tahtoa ja etua. Kansanvalta on muuttunut puoluevallaksi. SAK:n edesmennyt puheenjohtaja Niilo Hämäläinen sanoi minulle syyksi siihen, että ei enää asettunut ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa, kyllästyneensä puolue-toimiston määräysvallan alaisuuteen. Jos miljoonajäsenisen ammattiliittojen keskusjärjestön puheenjohtajalla ei ole itsenäistä päätösvaltaa kunnanvaltuutettuna, niin kenellä on? Kuntien aito itsehallinto on vähentynyt kriittisesti kymmenen viime vuoden aikana. Demokratia ja mahdollisuus valintoihin ja uudenlaisiin ratkaisuihin paikallisten tarpeiden mukaan on palautettava perustuslain tarkoittamalle tasolle. Kunnat on ajettu liian yksiviivaiselle ja ahtaalle tielle sääntelyn, lisääntyneiden velvoitteiden ja ohjauksen myötä. Valtakunnalliset standardit ajavat paikallisten tarpeiden ohi varsinkin kun talouden liikkumavara on olematon. Näin sanoi Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma pari vuotta sitten paikallisen itsehallinnon puolustuspuheenvuorona toimitetun kirjan julkistamisessa. Suomalaista yhteiskuntaa myllerretään ennennäkemättömällä tavalla ja vauhdilla. Maan sisäisiä hallinnon rakenteita, joilla voidaan vaikuttaa kansalaisten elämään paikallisesti ja alueellisesti, puretaan. Samaan aikaan esimerkiksi maakunnat kehittyvät hallinnollisesti ja toiminnallisesti kansakuntien elimellisinä orgaanisina yhteisöinä muualla läntisessä Euroopassa. Yleinen eurooppalainen periaate on, että kunnat ja alueet hoitavat asioitaan omavastuisesti ja omatahtoisesti (autonomisesti ja itsehallinnollisesti). Kyse ei ole vain ylevästä doktriinista, vaan käytännös- Islanti ei liity EU:hun sä ja tutkimuksissakin viisaaksi ja oikeaksi todettu menettelytapa. Pirkanmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Risto Koivisto on todennut, että kun kunnilla ja alueilla on laaja mahdollisuus itse päättää sekä kehittämisensä suunnasta että niistä varoista, joilla kehittäminen toteutetaan, ne menestyvät. Tiedetään, että ne alueet ja kaupungit, joilla on vahvat osallistuvan yhteiskuntaelämän perinteet, hyvin toimivat poliittiset ja hallinnolliset instituutiot sekä kehittynyt kansalaisyhteiskunta, ovat myös taloudellisesti edistyneempiä. Suomen maakunnista ainoastaan Ahvenanmaalla on itsehallinto. Siellä on 16 kuntaa ja maan halvimmat veroäyrit. Hallituksen puuhastelu kunta-, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä vaalipiiriuudistuksessa ei pohjaudu kansalaisten tarpeisiin eikä hallinnon kansanvaltaiseen kehittämiseen. Useimmat hallinnon kehittämis-tarpeet voitaisiin ratkaista maakuntien itsehallinnon puitteissa. Kunnallinen itsehallinto toteutettiin Suomeen hyvin nopeassa aikataulussa, melkeempä yhden vuoden aikana. Samoin voitaisiin toteuttaa maakuntahallinto vastaamaan yleisiä eurooppalaisia alueiden hallintokäytäntöjä. Risto Boxberg Islannin pyrkimys EU-jäsenyyteen on päättynyt. Näin sanoi Islannin Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Bjarni Benediktsson Itsenäisyyspuolueesta tuli Islannin suurin puolue viime huhtikuun parlamenttivaaleissa. Se aikoo muodostaa hallituksen niin ikään EU-jäsenyyteen torjuvasti suhtautuvan Edistyspuolueen kanssa. Käytännössä islantilaiset tyrmäsivät EU-liitoksen vaaleissa, joissa EU-jäsenyyttä kannattavat puolueet saivat vain neljänneksen äänistä. Islantilaiset ovat yleisesti nähneet, että maan toipuminen äskettäisestä talousromahduksesta on ollut mahdollinen oman rahan ja itsenäisen päätöksenteon ansiosta. Islanti on mukana Euroopan talousaluesopimuksessa, joka takaa sille pääsyn EU:n markkinoille. Eta-sopimuksen puitteissa toimii myös Norja. Myös Suomen Eta-sopimus on edelleen voimassa vaihtoehtona EU-jäsenyydelle.

4 Nro. 1 2 Miksi kokoomus on suurin puolue? Miksi kokoomus on suurin puolue? Miksi se sai eniten ääniä? Miksi ihmiset eivät menneet äänestämään? Miksi sosdemit olivat myyneet kaikki ideansa? Miksi keskusta vei Suomen EU:iin? Miksi ihmiset ovat kadottaneet toivonsa paremmasta? Vai olisiko olemassa vielä jotakin toivoa? Olisiko jotakin kevättä lupaavaa kajastusta? Miksi näin kamalaa tapahtuu meidän elinaikanamme? Miksi omat ikätoverimme ovat tehneet tämän lapsille, sairaille ja vanhuksille? Miksi aina vaan yksityistetään? Miksi niillä on parhaat lobbarit? Miksi ne ovat ostaneet koko maailman Afrikan kuparimalmeista Suomen hoivabisnekseen? Miksi yksikköjen pitää olla suuria? Miksi ne jättävät vain jätevuoret jälkeensä? Miksi meillä on kadotettu sukupolvi, joka haaveilee jos jaksaa ensimmäisestä työpaikasta 30-vuotiaana? Milloin maailmanaika taas muuttuu? Milloin otamme käyttöön paikallisvaluutan? Miksi yritykset vain tavoittelevat mahdollisimman suurta voittoa? Kuka halusi tämän globalisaation? Miksi Ranskan sosdemit halusivat olla Euroopan suurin puolue? Miksi ihmiset haluavat vain mahdollisimman tuottoisia virkoja? Miksi EU-virkamiehemme tekevät työtä meitä vastaan? Sitenkö he kiittävät ilmaisesta koulutuksestaan? Miksi Suomella ei ole omaa agendaa EU:ssa? Miksi olemme eurossa ja Shengen-sopimuksessa? Miksi meitä ei tarvitse puolustaa? Miksi Suomi on aina vaan mallioppilas EU:ssa? Eikö siitä pitäisi jo tulla loppu? Marjatta Herrala Onko 4G-teknologia demokratiamme päätepiste? Tietoyhteiskuntastrategia on Kataisen hallituksen lempilapsia: Parhaillaan suunnitellaan 5G-verkkoa ja 4G-verkkoa rakennetaan. Vaikka 4G alkujaankin todettiin energiansyöpöksi, loppukäyttäjälle tarpeettomaksi, eikä sen terveys- tai ympäristövaikutuksia olla ennalta tutkittu, se päätettiin rakentaa. Joku perusteluhan ydinvoiman lisärakentamisella pitää olla. Lisääntynyt energiantarve. Hallitus painottaa kuluttajille 4G:n kohdalla esteettömyyttä teknologiaan, mikä selkokielellä tarkoittaa sitä, että aivan kaikilla olisi mahdollisuus tietoyhteiskunnan tuottamiin palveluihin. Jotta 4G-yhteys edes jollain tavalla toimisi, tukiasemaverkon on oltava tiheä mikä samalla merkitsee säteilyn lisääntymistä. Säteilyn pitkäaikaisvaikutuksista hallituksella ei ole tietoa. Tapausesimerkkimme Lappajärveltä kuitenkin osoittaa, että esteettömyys teknologiaan, tuo hallituksen tarjoama porkkana, voi joillekin muodostua suoranaiseksi esteeksi: Maatilan viereen ilmestyi 4G-masto. Emäntä alkoi kokea huimausta, päänsärkyä, unettomuutta, epätodellista väsymyksen tunnetta, muistihäiriöitä ja ajattelun vaikeutta. Hänelle jo arjen rutiinien hoitaminen muodostui esteeksi. Samoja oireita ilmeni myös isännällä. Maatilan kaksi koiraa alkoivat saada epileptisiä kohtauksia. Eläimet olivat aiemmin olleet täysin terveitä. Katainen ja viestintäministeri Krista Kiuru voivat olla varmoja, että ainakaan Lappajärvellä ei hankita 4G-päätelaitteita vaan etsitään uutta kotia. Entinen asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru kommentoi lehtihaastattelussa, että pian loppuu pätkiminen. Tällä hän ei viitannut hallituksen asiantuntemukseen vaan siihen, että viidessä vuodessa Suomessa olisi huippunopeat 50 megabitin 4Gverkot. Vain mielikuvitus on rajana siinä, mitä kaikkea pystymme hyödyntämään näillä nopeilla yhteyksillä. Valokuidulla pystyttäisiin 50 megabitin sijaan välittämään informaatiota megabittiä sekunnissa. Valkokuidun energiankulutus on olematonta langattomiin verkkoihin nähden. Langattomat antenniverkot jauhavat energiaa yötä päivää riippumatta siitä käyttääkö niitä kukaan. Mutta toisaalta, niitä vartenhan se ydinvoimala pitää rakentaa. Aalto-yliopiston professori Jukka Manner on hämmästellyt 4G-verkon tarpeellisuutta. Manneria ei ole kuultu ministeriön asiantuntijana. Kuten maan tapa on, todennäköiset asiantuntijat ovat olleet operaattoreiden edustajia, päätelaitteiden valmistajia sekä liikenneministeriön virkamiehiä, eli TeliaSoneran entisiä työntekijöitä. Onkohan Kiurua valistettu Shannonin laista? Dosentti Nisse Husbergin mukaan kaikkien päättäjien pitäisi tuntea tämä luonnonlaki. Radiotaajuudet ovat rajallisia ja loppuvat aikanaan kesken. Tällä hetkellä langattoman tiedonsiirron määrä kaksinkertaistuu joka vuosi ja kasvu jatkuu. Husbergin mukaan langattomat verkot joudutaan vielä purkamaan. Siinä vaiheessa on rahaa palanut jo todella paljon energiankulutukseen, ydinvoimaan mahdollisista Lappajärven tapauksista puhumattakaan. Valokuituun siirrytään lopulta, mutta miksi vasta pakon edessä? Koska nyt joidenkin yksittäisten firmojen pitää tahkota voittoa. Kenen kustannuksella? Nykyisessä tietoyhteiskuntastrategiassa vihjataan pakkolunastusmenettelyn mahdollisuutena 4G-antennien pystyttämiselle. Toisin sanoen ihmiset joutuvat luovuttamaan maata tiettyyn hintaan ja samalla altistumaan säteilyn ympärivuorokautisille vaikutuksille. Päättäjämme sulkevat silmänsä terveysvaikutuksilta bisneksen hyödyn vuoksi. Samojen firmojen, jotka toimivat hallituksen tietoyhteiskuntahankeen asiantuntijatyöryhmissä. Olemmeko kohdanneet suomalaisen demokratian päätepisteen? Erja Tamminen Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen Elämää konkurssin jälkeen Konkurssin, kaiken menettämisen ja sairastumisen kautta Tuula Laitinen löysi elämäänsä toivon ja ilon, joita hän nyt jakaa muillekin. Kun yrittäjä Tuula Laitinen ajattelee elämäänsä, niin se todella tuntuu melkoiselta ihmeeltä. Hän tuntee olleensa kuin tuhansiksi sirpaleiksi pöydälle särkynyt lasi, joka yht äkkiä onkin ehjä taas. Ja sen, joka tapaa Tuulan nyt ensimmäisen kerran on vaikea uskoa, että tämä aurinkoisesti hymyilevä, hyvätuulista energiaa ulos pursuava, sisäistä rauhaa ja tyyneyttä huokuva ihminen on joskus ollut tuhansina sirpaleina. Sairaalassa arveltiin, että kohtauksen saaneella Tuulalla olisi puhjennut MS-tauti. Myöhemmin syy osoittautui kuitenkin stressiksi. Tuula tajusi tulleensa elämänsä käännekohtaan. Uupumus ei ollut yllättänyt päivässä eikä kahdessa vaan vuosien saatossa. Monen pienyrittäjän arkipäivä on äärettömän raskas. Vaikka itse ei saisi palkkaa työstään, niin siitä oravanpyörästä on vaikea hypätä pois, hän sanoo. Tuula sanoo nyt jälkeenpäin sairastaneensa työnarkomaniaa. Työ, oma yritys, sen rakentaminen ja laajentaminen olivat olleet hänelle kaikki kaikessa, haaveiden täyttymys. Sitten kävi niin kuin monelle muullekin korkeasuhdanteen aikana velkaantuneelle ja laman yllättämälle yrittäjälle; kaupankäynti hidastui, luottotappioita tuli, rahat loppuivat ja sen seurauksena oli edessä konkurssi. Konkurssin tehneenä yrittäjänä oli vaikea toimia. Koko maailma tuntui olevan vastaan. Loppuun palaminen oli hiipinyt hiljaa vuosien mielettömän raskaan yrittämisen myötä. Silti sen huipentuma, kun Tuula makasi yrityksensä lattialla jaksamatta nousta, tuli yllättäen. Kauan kytenyt aikapommi oli räjähtänyt. Tuula nimen kohdalla olisi voinut olla Anja, niin samankaltainen on kokemukseni. Anja Koivistoinen Ylen sensuurikoneisto iski nettikommenttiini Yritin laittaa kommenttia kuinka euro ei nauti perustuslain suojaa, ja että ne jotka euron venkoilivat suomeen joutaisivat valtakunnanoikeuteen. Perustuslain rikkominen (tuottamuksellinen vieläpä) on valtiopetos ja törkeä sellainen. eipä päässyt läpi, yritin ensimmäisen kommentin yhteyteen vastata, jotta ihmiset näkisivät, kun selaavat viestejä, jotta varmasti olisi luettavissa ensimmäisiltä riveiltä. Mitenkäs sitä voit tässä rehdisti keskustella kun pelin säännöt eivät ole kaikille samat.. Tiedän tämän perusteella olevani oikeassa ja osuneeni hyvinkin arkaan paikkaan. Ei ole silti ensimmäinen kerta kun yle ei julkaise viestejäni. Liekö hitunen totuutta aina mukana. Ja totuuttahan ei voi julkaista. Eikös totuus ollut venäjäksi pravda tai jotain sinnepäin...? Tämähän vain antaa lisää pontta taistella itsenäisyyden palauttamisesta Suomeen. Hyvää jatkoa IPU:lle Nimim. Uongo

5 Nro YHTEISTYÖSSÄ Senioripuolue ry on Itsenäisyyspuolueen jäsenjärjestö Suomen Senioripuolue ry. OP FI Liityhän jäseneksi, kannattajaksi. Jäsenmaksu 20 /v. Palataan Paasikiven kolmioon Vanhemmat meistä muistavat presidentti J.K. Paasikiven. Tuo viisas mies pohti, että Suomen vaiheisiin vaikuttaa ratkaisevasti kolmio, jonka kärkinä ovat Tukholma, Moskova ja Berliini. Paasikiven oppilas Urho Kekkonen pani opin toimeen käytännön politiikassa. Sodat hävinnyt ja länsivaltojen kartoiltaan pyyhkimä Suomi säilytti Paasikiven- Kekkosen linjalla itsenäisyytensä ja vapautensa, vaurastui ja nousi jälleen kansakuntien joukkoon. Eurooppa- haihattelijamme yrittävät nyt irvistellä tuon ajan maan rakoon. Onko häpeällistä, että pieni kansakunta pystyi ilman apua ja liittolaisia säilyttämään itsenäisyytensä? Onko itsenäisyydestä tullut irvisana EU-Suomessa? Me olemme ykkönen maanosamme pienten maiden joukossa. Englannin ja Neuvostoliiton ohella ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut Euroopan maa, jota ei viiden sotavuoden aikana kertaakaan miehitetty eikä "vapautettu". Meillä suomalaisilla, sodat kestäneen Suuren Sukupolven jälkeläisillä, on oikeus kulkea pää pystyssä Geopolitiikalle eivät edes EU-intoilijat mahda mitään. Ihminen on biologisena olentona territoriaalieläin. Hän on sidottu yhtäältä asuinalueeseensa, toisaalta aikaansa. Geopolitiikka - maantieteen ja historian jatkuvuuden yhteisvaikutus - säilyttää painonsa. Sodanjälkeiset 67 vuotta ovat olleet Euroopan historian pisin rauhankausi. Euroopan maat eivät enää sodi toisiaan vastaan. Muutos on pysyvä. Olipa Euroopan Unionia tai ei, kansanjoukot eivät enää koskaan kuten elokuussa 1914 karju Pariisin kaduilla "Berliiniin, Berliiniin!" ja samaan aikaan Berliinissä "Pariisiin, Pariisiin!" Tukholma, Berliini ja Moskova pysyvät silti sijoillaan. Kun rauha vallitsee, Paasikiven kohtalonkolmio kääntyy meille myönteiseksi, jos Suomen kansalla riittää tervettä järkeä, sisua ja kärsivällisyyttä. Tuo ei ole uutta. Suomalainen liikemies huokaisi jo runsaat sata vuotta sitten: "Kun kerran hyvä Jumala on antanut meidän naapuriksemme tämän Venäjän, miksi emme siitä hyötyisi?" - Tosiaan, miksi emme? Globaalitalouden taantuman pitkittyessä ovat myös Suomessa monet kauppa- ja rahamiehet havahtuneet tutkimaan, mitä mahdollisuuksia naapurimaat saattavat tarjota. Suomen vientikaupan rakenne antaa hyvät lähtökohdat Paasikiven kolmion hyödyntämiselle. Jo nyt ovat Saksa, Venäjä ja Ruotsi tärkeimmät kauppakumppanimme. Kauppa Baltian maiden sekä Tanskan ja Norjan kanssa lisää rikkoja rokkaan. Globaalihaaveilu on käynyt vanhanaikaiseksi, lähinaapuri on varmin kauppakumppani. Eikä kannata luulla Suomen elävän vain älypuhelimia myymällä. Viennin on tulevaisuudessa oltava monipuolista, keskittyen reaalitavaraan, tietoon, taitoon, laatuun ja osaamiseen. Suomalaisten vientimiesten on kyettävä pistämään kauhansa mihin keittoon tahansa. Saksan ja Venäjän taloussuhteiden kehitys lujittaa uuden Paasikiven kolmion runkoa. Taantumaa tai ei, Saksa tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa Venäjän energiaa, raaka-aineita ja työvoimaa; Venäjä Saksan pääomia, teknologiaa ja organisointikykyä. Suhteiden pohjana ovat historian jatkuvuus ja maantiede. Merkel voi puhua Putinin kanssa joko saksaa tai venäjää, mutta Ranskan Hollanden tai Englannin Cameronin tavatessaan Saksan liittokansleri tarvitsee tulkin. Kauppa Paasikiven kolmiossa edellyttää irtautumista historian taakoista. Meidän suomalaistenkaan ei kannata nahistella turhista itänaapurin kanssa. Keijo Korhonen Kirjoittaja on tohtori, joka luennoi Arizonen yliopistossa Ikäihmisen asema ja palvelu Meille demareille vanhuspalvelulain aikaansaaminen on ollut pitkäaikainen ja johdonmukainen vaatimus. Me haluamme yhden lain, jossa ikäihmisten asemaa ja palveluita katsotaan kokonaisvaltaisesti. (Mielipide Keskisuomalaisessa Susanna Huovinen (sd) kansanedustaja.) Näin muistetaan eläkeläisiä ja senioreja ennen vaaleja (eläkeläisiä on paljon nuorissakin). Vaalien jälkeen vanhukset unohtuvat, niin kävi eduskuntavaalien jälkeenkin. EU-maiden pankkien ja eliitin pelastaminen on tärkeämpää, kuin luvatut parannukset vanhuksille. Te demarit tekisitte suuren palvelun isänmaallemme, jos palauttaisitte eläkeläisiä kohtaan tekemänne leikkaukset vuonna 1995, laman varjolla. Silloin eläkkeiden leikkaukset olivat kohtalokkaita. Demari valtiomies Paavo Lipponen (sd) kokoomuksen avustuksella oli silloin asialla. Jos te demarit olette noin huolissanne vanhuksista kuin tuossa kirjoituksessa annetaan ymmärtää niin palautatte taitetun indeksin alkuperäiseksi. Pieniin eläkkeisiin tasokorotus, lakkautettiinhan silloin kansaneläkkeen perusosa. Verotus on edelleen eläkeläisellä korkeampi kuin samasta summasta palkansaajalla. Nämä parannukset olisivat parasta ennakkoehkäisyä vanhuksille. Takuueläkkeen määrällä n.760e /kk ei tämän päivän Suomessa enää tule toimeen. Vuokra ja eläminen on vuosien mittaan nousseet moninkertaisesti siihen nähden miten eläkkeet ovat nousseet. Ostovoima on jyrkästi laskenut. Tästä on henkilökohtainen näkemys ja kokemus. Jos olisi varaa ostaa ravitsevaa ruokaa, käydä virkistäytymässä teatterissa, kampaajalla, jalkaja kasvohoidossa, elämänlaatu paranisi. Jos voisi hoitaa kuntoaan saleilla ja uimahalleissa. Nämä kaikki kun maksaa ja jos on n.760e eläke ja vuokra 560e ja vaikka saisikin sosiaalietuuksia niin ne ovat minimaallisia. Masennus ja heikko kunto uhkaa, liikkuminen 5 vähenee. Meitä eläkeläisiä on jo lähes 1.5 miljoonaa ja meitä viedään kuin pässiä narussa, koska poliittinen vaikuttavuutemme on lähes nolla. Meillä eläkeläisillä kun ei ole omaa parlamentaarista edun valvontaa. Luotetaan valtapuolueisiin. Eläkejärjestöt, yhdistykset ja kerhot ovat hampaattomia eduskunnan edessä. Tietenkin on hyvätuloisia ja hyväkuntoisia eläkeläisiä, jotka matkustavat, täyttävät teatterit ja konserttisalit. Hoitavat lapsenlapsiaan, ovat omaishoitajina, toimivat monissa järjestöissä, tekevät vapaaehtoistyötä ja työllistävät. Palvelu- ja hoivatyöt on saatava houkutteleviksi työpaikoiksi, joihin nuoret hakeutuisivat. Kuntien ja kaupunkien olisikin nyt otettava huomioon yhä lisääntyvä ikääntyvien määrä yhteiskunnan voimavarana. Anja Koivistoinen seniori/eläkeläinen Eläkemummojen viesti kunnallisille ja valtiollisille päättäjille Olemme 5 eläkemummoa, 70 -v. ja rapiat eli sota-ajan alussa syntyneitä. Päätimme kirjoittaa kimpassa, koska asiamme ovat suurin piirtein yhteiset. Olemme ns. keskituloisten alarajoilla olevia, nykyaikaa seuraavia ja eri syistä yksinasuvia. Olemme nyt kaikki sitä mieltä, että meidät on totaalisesti unohdettu. Vaikka olemme tehneet 40 vuotta työtä maamme hyväksi, nykyinen taloudellinen toimeentulomme ei kiinnosta nuoria kansanedustajiamme. Suomessa puhutaan vain hyvä- ja vähätuloisten asioista ja meitä muistetaan lähinnä vain veronkorotuspäätöksillä. Viimeksi v verot kohosivat peräti 2 % meillä kaikilla. Lisäveroja ei tullut koskaan palkkatuloista. Nyt lisäverolappuja sataa niin kiinteistöstä kuin eläketulostakin, johon korotuksia ei ole juuri lähivuosina saatu. Tosin viime vuonna siihen tullut kohtalainen indeksikorotus yllätti. Se ilo kaiketi tulee jäämään lyhyeksi. Taloudellinen selviytymisemme on siis jo nyt kyseenalainen. Laskujen maksamiset usein viivästyvät, kun joudutaan odottamaan uutta eläkkeenmaksupäivää. Jos asuisimme jossakin pienessä mökissä, aivan vaatimattomissa oloissa, ehkä selviytyisimme. Siihen olotilaan palaaminen ei ole enää mahdollista, sillä sekin on jo koettu. Halusimme keski-ikäisenä ostaa oman asunnon, jossa olisi puuhaamisen mahdollisuus ulkona ja viihtyvyyttäkin eläkkeellä ollessa. Käteinen raha riitti omakotiasunnon alkuhinnaksi. Tosin asuntovelkaa on nyt lähes jokaisella siinä määrin, että maksamista riittää 80 ikävuoden jälkeenkin. Lisäksi on jouduttu ottamaan lisälainaa asunnon peruskorjaamista varten. On katsottu, että ehkä nuukasti eläen pystymme veloista selviytymään, että voisimme elää omassa asunnossa loppuun saakka, mikäli terveys sen mahdollistaa. Olettaisi päättäjien tietävän, että omissa vanhoissa asunnoissa tulee myös yllättäviä kustannuksia. Kaiken aikaa menee joku paikka tai kone rikki. Kukaan meistä ei osannut kuvitella, että velkojen korkomenojen hyväksyminen vähennyksenä verotuksessa päättyy ja että nuorille päättäjillemme kreikkalaisten ja muiden maiden vaikeudet menevät oman maan kansalaisten ongelmien edelle. Nykyinen tilanteemme on sellainen etteivät yhden henkilön eläketulot enää riitä edes kaikkiin jatkuvasti kohoaviin asumis- ja elämiskuluihin. Jos eläkkeet pienentyvät, verot yhä lisääntyvät ja korkomenojen huomioonottaminen vielä vähentyy, taloudellinen tilanteemme muodostuu mahdottomaksi. Niin kävisi myös muillekin vastaavassa tilanteessa oleville eläkeläisille. Monet meistä ikääntyessämme tulemme tarvitsemaan myös erilaisia palveluja, jotka yleensä myös maksavat. Olemme sitä mieltä, että tarvitaan järkevämpiä ja pitemmälle suuntautuvia kehittämisratkaisuja eikä hätäisesti tehtyjä supistamispäätöksiä sen enempää eläkeläisten kuin minkään muunkaan ikäryhmän kohdalla. Haluamme asua omassa asunnossamme, jonka olemme korjauttaneet omaa vanhuuttamme varten! Nimim. Suomalaiset mummot

6 Nro. 1 2 Aikakauden loppu ja aika talouskasvun jälkeen Talous sellaisena kuin se meille on kerrottu, on saapumassa tiensä päähän. Pääasiallisena syynä on neljä kriittistä tekijää. Jos aiomme selvitä 'ajasta talouskasvun jälkeen', toimeen on syytä käydä nyt, toteaa Tullett Prebon Groupin Tim Morgan. Pääasiallinen lähde: Tri Tim Morgan, Tullet Prebon Group plc Tullett Prebon Group plc on kansainvälinen tutkimusohjelma, jota johtaa tri Tim Morgan. Tutkimusohjelma tutkii meneillään olevaa talouskriisiä lähtökohtanaan se, että kaikki aiemmat uskomukset myös globalisaation väistämättömyydestä on syytä kyseenalaistaa ja etsiä uusia lähestymistapoja. Talous sellaisena, kuin sen tunnemme oikeamminkin: sellaisena kuin se meille on tarjoiltu on saanut vastaansa neljä tekijää, joiden yhteisvaikutus on kuolettava. Nuo tekijät, määrittelee tri Tim Morgan, ovat historian suurimman velkakirjakuplan puhkeaminen, tuhoisa globalisaatiokokeilu, datan parantelu siihen pisteeseen asti, että talouden trendien todellisuus on häipymässä sekä energiakysymykset. Morganin mukaan taloudessa, teknologiassa, kulttuurissa ja politiikassa tapahtuneiden muutosten vuoksi yhteiskunta on muuttunut luonteeltaan kvartaaliarvioiduksi. Uutisointi on muuttanut luonnettaan analyyttisesta välittömäksi; nopeus on ohittanut ajattelun ja analyysin.yritystoiminnassa välitön voitto on ohittanut pitkäjaksoisen suunnittelun. Morgan selittää asioiden tarkastelun kiihtyneen kohti yhä nopeampaa, painottuneen nyt-hetkeen, jopa siinä määrin, että yhteiskunta on sokaistunut joukolle perustavaa laatua olevia talouden suuntauksia, jotka jos niihin ei puututa ajoissa tulevat aiheuttamaan suurta tuhoa. Yhteisöllisen, poliittisen ja median horisontin lyheneminen on aiheuttanut itsetuhoutuvien taloussuuntien kehittymisen, Morgan sanoo. Aina luvulta asti "itsen palvonnan kultti", välittömän palkinnon kultti, on johtanut "välittömän kulutuksen" kulttiin ja siitä seuraten velkamäärien ennennäkemättömään kasvuun. Finanssikriisi, joka alkoi vuonna 2008 ja johti valtavaan taloustaantumaan, ei johdu pelkästään pienen vähemmistön ahneudesta, petollisuudesta ja väärinkäytöksistä, sanoo Morgan, vaan on pikemminkin seurausta laaja-alaisesta, 30 vuotta kestäneestä prosessista, jota nimitetään tässä "suureksi luottosupersykliksi" ("great credit super-cycle"). "Suuri luottosupersykli" esitetään kuvassa 1.1 Yhdysvaltain bruttokansantuotteen ja luottomarkkinoiden (aggregate credit market) kokonaismäärän keskinäisenä suhteena. Vuonna 1945, huolimatta II maailmansodan voittamisen aiheuttamista suunnattomista kustannuksista, Yhdysvaltain yritysten, kotitalouksien ja hallituksen kokonaisvelkamäärä oli 159% bkt:sta. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin, muutos oli vähäinen: nousua oli tapahtunut 168 prosenttiin asti. Toisin sanoen kokonaisvelka oli kasvanut 214 prosentilla, mutta talous kasvoi 197 prosentilla, mikä piti tilanteen suhteellisen vakaana huolimatta kahdesta suuresta öljykriisistä. Vuodesta 1980 eteenpäin sinnikäältä näyttävä velkaantumisen kasvusuunta vakiintui. Vuosien 1981 ja 2009 velkaantuminen kasvoi 390% ohittaen reippaasti talouskasvun (120%) Yhdysvalloissa. Vuonna 2009 velkasuhde oli saavuttanut aiemmin ennennäkemättömän tason, 381 prosenttia. Edes (Suuren Laman) vuonna 1930, jolloin bkt romahti, velkasuhde ei ollut saavuttanut vastaavaa tasoa. Yhdysvaltain velkaongelmat eivät ole ainutlaatuisia, ne toimivat vain esimerkkinä maailmassa yleensä vallitsevasta, välittömän halujen täyttämisen asenteesta; vallitseva ajattelutapa tarkastelee vain lyhyitä ajanjaksoja ja estää huomaamasta pitkällä aikavälillä ilmeneviä ongelmia. Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että talouden laajentumisessa peruutusvaihde on mennyt päälle, ehkä jo kymmenisen vuotta sitten, Morgan aprikoi. "Vuoden 2008 kriisin jälkeen talous ei ole kasvanut yhtään tai vain vähän, ennen toimivat talous- ja rahapolitiikan työkalut eivät toimi enää, sekä talouskuri että elvyttäminen ovat pettäneet. Miksi?" Talouslaskelmista puuttuu neljä piilevää tekijää: suuntausta, joista jokainen tekee menneisyyden opetuksista irrelevantteja, epäoleellisia. 1. Joukkojen hulluus, ryhmähulluus Morgan siteeraa skotlantilaisen Charles McKayn ( ) teosta "Extraordinary Popular Delusions and the Madness of Crowds", "Erikoislaatuiset yleiset uskomukset ja väkijoukkojen hulluus", jota nykyään pidetään markkinapsykologian merkkiteoksena, osoittaakseen valistuksen ajan pyyhkäisseen nämä perusteettomat uskomukset (alkemiaan, noitavainoihin, profetioihin, ennustuksiin, magnetismiin, frenologiaan, kummitustaloihin. pyhiinjäännösten ihmeitä tekevään voimaan, ristiretkiin jne) menneisyyden jäänteiksi lukuunottamatta uskoa talouskupliin. En ole aivan samaa mieltä tästä: noitavainot ja inkvisitio sekä ristiretket jatkuvat yhä, jos vaihdamme noitien tilalle esimerkiksi islamilaiset, inkvisition tilalle läntiset "demokratian ja vapauden linnakkeet" tai Nato-maat tai siirrämme ristiretket nykyaikaan "samoilla näyttelijöillä". Usko talouskupliin on yhä säilynyt, valistuneiden ja koulutettujen parissakin, sanoo Morgan. "Suuren luottosupersyklin" olemassaolo todistaa sen. "Suuren luottosupersyklin" jatkuminen kaikkea tervettä järkeä ja logiikkaa uhmaten yli kolmen vuosikymmenen ajan kertoo siitä, että miljoonat yksilöt uskoivat kiinteistöjen hintojen voivan jatkaa loputonta kasvua, ja että velan ottaminen pääomaa (kiinteistö) vastaan tai kuluttaminen (kiinteistöä vastaan otetun kulutusluoton turvin) nähtiin turvallisena ja järkevänä tapana toimia. Samaan aikaan pankkivalvontaviranomaiset uskoivat, että pankkien pääomavaatimuksia voidaan löyhentää, Morgan äimistelee. "Pääomavaatimuksia löysättiin tavalla joka mahdollisti pääomien riskiarvioinnin vivuttamisen naamioivalla tavalla sekä laventamalla pankkien pääomaa koskevia määritelmiä niin, että jopa eräitä velkoja voitiin laskea sellaiseksi varallisuudeksi, jolla torjua mahdollisia talousshokkeja." "Yhdysvaltain keskuspankin entistä johtajaa, Alan Greenspania, on pilkattu siitä, että hän uskoi pankkien aina toimivan osakkeenomistajien etuja silmälläpitäen, ja että markkinat aina korjaisivat itse itsensä siunauksellisella tavalla. Kuitenkin pankkivalvojat taipuivat lähes takaperin jättäessään huomioimatta kaikkein ilmeisimmät varoitusmerkit, kuten tulotasojen suhteen nopeasti nousevat kiinteistöjen hinnat, räjähdysmäisesti kasvavan velan suhde bkt:n sekä sellaiset ilmiselvät väärinkäytökset kuten subprime-kiinteistöluotot, NINJA-lainat (Ninja: No Income, No Assets loans; Ei tuloja, ei varallisuutta -lainat) sekä erilaisten kyseenalaisten rahoitusinstrumenttien nopea lisääntyminen." Massojen hyväuskoisuuden ja silkan idiotismin ylitti kuitenkin moninkerroin poliitikkojen ja heidän talousneuvonantajiensa hyväuskoisuus ja idiotismi, lausuu Morgan. "Esimerkiksi Britannian ex-pääministeri Gordon Brown juhli Ison-Britannian talouden "kasvua" todeten boom and bust -syklien ("kasvu ja räjähdyssyklit") olevan ohi huolimatta siitä, miten velan määrän kasvu oikein alleviivasi sitä, että talouden näennäinen kasvu johtui vain lainatun rahamäärän kasvusta ja kuluttamisesta." Ja tosiaan, brittilehti The Telegraph kirjoittaa 25. tammikuuta 2013 Britannian talouden olevan suuremmissa vaikeuksissa sitten sen, kun tilastoja alettiin pitää 1830-luvulla, suuremmissa kuin Suuren Laman aikana 1930-luvulla. Ison-Britannian talous ei kasvanut lainkaan vuonna Royal Bank of Scotlandin (RBS) pääekonomistin mukaan toipuminen on vaikeaa, kun suurin osa maailmasta on vastaavissa vaikeuksissa. Politiikan tutkimusinstituutti IPPR:n (Institute of Public Policy Research) pääekonomisti Tony Dolphin kertoo, ettei ole tietoa, iskeekö kolmoisdippi mutta että on varmaa, että talous on ja pysyy kriisissä: "Tiedämme, että taloutta koettelee kolmoiskriisi: talouden pysähtyneisyys (stagnaatio), velat ja epätasapaino." Vuosien ja aikana Iso-Britannia lisäsi yksityistä ja julkista velkaa 5,4 jokaista bkt:n "kasvussa" näkyvää yhtä puntaa ( 1) kohden. Vuosien 1998 ja 2012 aito kasvu bkt:ssa oli vain 338 miljardia puntaa (30%), kun taas velkojen määrä kasvoi miljardia puntaa (95%). Talouden kasvu on siis ollut vain näennäistä, ja näköharha johtuu velkamäärien, ei tuotannon tai palveluiden kasvusta. Rahastojen hoitajilla on yksinkertainen määritelmä sille, mitä Ison-Britannian taloudelle tapahtui Brownin pääministerikaudella: pääomasijoitusten tuotto romahti, ja sama on tapahtumassa niissä länsimaissa, jotka Ison-Britannian tavoin noudattivat tuhoisaa "kevyen sääntelyn" talousfilosofiaa, Morgan huomauttaa. 2. Globalisaatiokatastrofi Perustavaa laatua oleva erehdys, joka länsimaissa tehtiin, oli suurisilmäinen usko siihen, että "globalisaatio tekee kaikista rikkaampia", Morgan aloittaa, kun todellisuudessa tuotannon ulkoistaminen kehittyviin maihin oli ainoastaan itsetuhon tie, jolle tuskin löytyy vertailukohtia talouden historiasta. "Joudutaan palaamaan Espanjan imperiumin aikoihin ja Uuden Maailman ryöstelyyn, jotta löydetään globalisaatiolle edes jonkinlainen vertailukohta yhdistelmästä vastaavaa vähemmistön omanvoitonpyyntiä ja talousidiotismia." Globalisaation suurin ongelma on, että länsimaat vähensivät tuotantoaan tekemättä vastaavia korjauksia kulutuksensa tasoon. Suuryritysten tekemä tuotannon ulkoistaminen kehittyviin maihin kohotti ansaintatasoa kehittyvissä maissa (kuin myös huipulla olevan vähemmistön tuloja) samalla kun se kaiversi ontoksi kotimaisen talouden viemällä myös työpaikat. Morgan käyttää "globally-marketable output"-mittaustapaa (GMO), jolla mitataan globaalisti markkinoitavien tuotteiden ja palvelujen tuottoa, tuotantomäärää ja tehoa. Mittaustapa yhdistää teollisuustuotannon, maatalouden, rakentamisen ja kaivosten tuotannon palveluiden nettovientiin (net exports of services). Määritelmän luonteen takia "toinen toiselle" tehdyt ja tuotetut palvelukset putoavat mittauksen ulkopuolelle. Vakioarvoilla (2011) amerikkalaisten kulutus lisääntyi miljardilla dollarilla vuosien 1988 ja 2011 välillä samalla kun hallituksen kulutus so. julkinen kulutus nousi miljardia dollaria, mutta tuotanto nousi GMO:lla mitattuna hädin tuskin 600 miljardia dollaria. Palveluiden nettovienti ylsi alle 200 miljardiin dollariin, joten kuilu kulutuksen ja tuotannon välillä säilyi; velkaantuminen kasvoi 11 biljoonasta ($11 trillion) lähes 54 biljoonaan ($54 trillion). Siten hyvinpalkatut, koulutusta vaativat työt on viety ulkomaille, kulutus on lisääntynyt ja yhä suurempia määriä velkaa on käytetty kuilun täyttämiseen, erotuksen peittelyyn. Tätä ei voi millään mittarilla kutsua kestäväksi toiminnaksi. Puhe talouden modernisoinnista jota Suomessakin on hallituspuolueiden taholta tarjoiltu so. siirtyminen tuotannosta palveluiden tuottamiseen on ollut silkkaa lätinää logiikan sijaan. Lännessä on myyty kasvavassa määrin toinen toisilleen kampaamopalveluja, pikaruokaa ja nollasummapeli-rahoituspalveluja samaan aikaan kun on yhä enemmän turvauduttu tuontitavaraan ja niiden hankkimiseen velalla. Ainoat, jotka ovat hyötyneet, ovat suuryritysten toimitusjohtajat sekä velkatalouden portinvartijat (pankit ja rahoituslaitokset). Suuri enemmistö puolestaan kärsii, koska heidän reaalipalkkansa ovat laskeneet (ostovoima) ja velkaantuminen kasvanut. Palkat eivät riitä perustarpeisiin, joten puutteita on ollut pakko palkata kulutusluotoilla. Toiminta ei ole ollut kestävää: paluu vuotta 2008 edeltäneeseen aikaan ei ole mahdollinen, eikä se varsinkaan ole edes toivottavaa.

7 Nro Itsepetoksen harjoittaminen Yksi selitys suuren yleisön ja poliitikkojen tietämättömyyteen länsimaiden talouksien todellisesta tilasta juontuu talous- ja fiskaalitilastojen (fiskaali: talous-, vero-) harhaanjohtavasta luonteesta. Osaa tilastoista on paranneltu siinä määrin, ettei niillä ole enää mitään suhdetta todellisuuteen, Morgan laukoo, ja lausuu samalla ääneen monen muun taloutta tarkkailevan toisinajattelijan mielipiteen. Morgan ei sano uskovansa minkään "suuren salaliiton" olemassaoloon, mutta kaikki (tilastoihin) tehdyt muutokset ovat ajaneet aika lailla saman. Esimerkiksi Yhdysvalloissa inflaatiota mittaavaa CPI- U:ta on muokattu "vastikkeella" (substitution: korvaus, tuuraus, korvautuminen, vastike, substituutio, korvaaminen), "hedoniikalla" (hedonics) ja "geometrisellä painottamisella" (geometric weighting) siinä määrin, että lukemat näyttävät olevan ainakin kuusi prosenttia alle sen, mitä ne olisivat olleet 1980-luvulla kun ei vielä käytetty "esinäpelöityjä" (pre-tinkered) laskentaperusteita. Kriittinen vääristymä näyttää selvästi olevan inflaatio: laskelmat osoittavat "kasvua", vaikka jokaisen omat havainnot (ja monet suorituskykyä mittaavat peruspisteet) kertovat talouden olleen pysähtyneessä tilassa jo ainakin 10 vuotta, ei ainoastaan Yhdysvalloissa vaan enimmässä osassa länsimaita. Talous- ja verotilastojakin vääristellään. Osa veloista kuten eläkkeiden vaatimat rahat ja muut vastaavat sitoumukset jätetään virallisesta kirjanpidosta pois. Testosteronepit-sivustolle kirjoittava Wolf Richter kuvailee monikansallisia yrityksiä Velkasuhde USA:ssa on kasvanut. Muutokset Britannian velassa punaisella ja kokonaistuotannossa sinisellä. kuten leluvalmistaja Hasbro ja Procter & Gamble, hinkumassa lisää inflaatiota: Yritysten tuotto ja osakkeenomistajille jaossa olevat voitot ovat ikävästi pettäneet odotukset. Edes massiiviset "uudistukset" kuten "ei-tuottavan työn tekijöiden" massairtisanomiset eivät ole nostaneet voittoja riittävästi. Yhdysvaltain keskuspankki yhdessä muiden keskuspankkien kanssa "luo rahaa" ostamalla roskalainoja pois pankkien taseista siinä missä valtioiden velkakirjojakin, mutta riittävää inflaatiota ei ole syntynyt, inflaatiota joka loisi yrityksille "kasvun illuusion". Kiina onkin jo varoittanut, että Japanin ja lännen keskuspankkien holtiton rahanpainaminen hyökyy Kiinaan samalla kun se kasvattaa jo ennestään sekapäisen suurta varallisuuskuplaa. 4. Kasvudynamo hyytyy Yksi talouden ongelmista on, että talouden toimijat saarnaavat rahan keskittymistä vaikka raha on luonteeltaan enemmän kieli kuin todellisen talouden aines. Talous on ja on aina ollut ylijäämäenergiayhtälö (surplus energy equation), jota ohjaavat termodynamiikan lait enemmän kuin niin sanotut talouden lait, Morgan pohdiskelee. Yhteiskunta ja talous alkoivat, kun maatalous loi energiaylijäämän, joka niin pieni kuin olikin myöhemmällä mittapuulla mitattuna vapautti osan väestöstä harjoittamaan eloonjäämisen kannalta toissijaisia puuhia. Suurempi ylijäämäenergian vapautuminen tapahtui, kun keksittiin höyrykone: se merkitsi sitä, että ihmistyövoiman tuottamaa energiaa voitiin "vivuttaa suuressa mittakaavassa" sellaisten ulkoisten tekijöiden kuin hiili, öljy, ja maakaasu avulla. Yksi amerikkalainen gallona bensiiniä tuottaa työtä saman verran kuin ankara ihmistyö, jota tehdään tunnin aikana ja josta työn osuus maksaisi ehkä $6 500 nykyhinnoilla. Länsimaissa kulutetusta energiasta jota vastaa termi "työ" yli 99% tulee ulkoisista lähteistä ja kenties vain 0,7% siitä on ihmisvoimaa. Nyky-yhteiskunnassa kaikki tuotanto. palvelut, mineraalien kaivaminen, elintarvikkeiden tuottaminen ja jopa vesi ovat energian saannista riippuvaisia toimintoja, laskeskelee Morgan. "Tämän voi mitata EROEI-kaavalla (Energy return on energy invested)." Jälkiteollisella ajalla lähes kaikki EROEI:t ovat olleet korkealla. Esimerkiksi 1930-luvulla löydetyt öljylähteet tuottivat sata yksikköä energiaa jokaista kulutettua yksikköä kohti (EROEI 100:1), mutta viime aikoina EROEI:den globaali keskiarvo on laskenut: energialöydökset ovat pienempiä ja kalliimpia hyödyntää. Tappava tekijä on EROIE:den ei-lineaarinen luonne. Jos ERO- EI-suhde tippuu 80:1:sta vaikkapa 20:1:een, vaikutelma ei ole järin dramaattinen mutta kun suhdeluku tippuu alle 15:1, ylijäämäenergian määrä tippuu radikaalisti samalla kun kustannukset kasvavat, Morgan sanailee. Tutkimus viittaa siihen, että kun EROEI:n globaali keskiarvo oli 1990-luvulla 40:1 ja 2010-luvulla 17:1, tulee se hiipumaan 11:1 vuoteen 2020 mennessä, minkä jälkeen energian (työn) hinta kohoaa 50 prosenttia. Tämä kuluerä siirretään kaikkeen tuotettuun mukaan lukien ruoka. Yhteenveto: Kriisi, vastuullisuus, syyllisyys ja seuraukset Morganin mukaan "jos analyysi on oikea" lähestymme tilannetta, jossa oletukset siitä, että lähes 250 vuotta jatkunut talouskasvu on "normaalitilanne", on ohi. Morgan uskoo, että kun asioita tulevaisuudessa tarkastellaan, huomataan, että kaikki merkit olivat selvästi näkyvissä jo ennen vuotta 2013 vaikka niihin ei kiinnitettykään huomiota. "Jokaista, joka uskoi globalisaatiomallin jossa tuotanto ulkoistetaan ja kulutusta jatketaan entiseen malliin olevan kestävä ja toimiva, voidaan moittia tahallisesta sokeudesta. Sellainen olettamus on yhtä järkevä kuin uskomus siihen, että velka voi kasvaa äärettömyyksiin." Sellainen ajattelutapa on yhtä järjetön kuin uskomus aina piilossa mutta läsnä länsimaisessa politiikassa että velkavetoiselle elämäntavalle ei koskaan tarvitse tulla loppua. Kehittynyt maailma on veloissa mukaan lukien eläkkeet ja muut yhteiskuntasopimusmenot joita ei koskaan kyetä maksamaan. Ei myöskään ole mitään todisteita siitä, että talous olisi toipumassa taantumasta, joka on jo nyt kestänyt pidempään kuin 1930-luvun Suuri Lama. Pankkikriisistä on yli neljä vuotta, ja jos lähestyisimme niin sanottua normaalitilaa, talouden olisi pitänyt jo alkaa kasvaa. Hallitukset (ja keskuspankit) ovat koettaneet lähes kaikkea nollakorosta, elvytyksestä ja rahanpainamisesta hillittömässä mittakaavassa. Nämä työkalut ovat toimineet aiemmin, mutta ne eivät toimi nyt, ja jo sen pitäisi kertoa meille, että jotain aivan erilaista on nyt meneillään, tuimistelee Morgan. Syyllisyys- ja vastuullisuuskysymys on mielenkiintoinen sikälikin, että hyvin harvaa lukuun ottamatta ilmiselviä rikollisia on asetettu vastuuseen suurimmasta mahdollisesta talouskatastrofista viimeiseen 80 vuoteen. Pankkiireja on syytetty, mutta loppujen lopuksi he ovat toimineet läntisissä yhteiskunnissa asetettujen suuntaviivojen mukaan, siis välittömän palkitsemisen periaatteita seuraten, Morgan aprikoi. Hallituksia on tullut ja mennyt, mutta äänestäjien tai kenenkään on vaikea huomata mitään eroa. Morganin mukaan olemme kaikki syyllisiä. Talousromahduksen todelliset syyt ovat yhteisön kulttuurisissa normeissa, joiden mukaan välitön materiaalinen tyydytys, vaikka sitten velaksi, voisi olla kestävää. Voimme syyttää ahneita toimitusjohtajia, kieroja pankkiireja, mainoksia ja pankkivalvojia ja poliitikkoja mutta viime kädessä on meidän syyttäminen myös itseämme siitä, että putosimme tähän ansaan, uskoimme tähän kaikkeen. Taloudet tulevat putoamaan hyperinflaatioon pakoillessaan velkaa ja sosiaaliset jännitteet tulevat kasvamaan sitä mukaa, kun resurssipuutteet myös ruoan puute käyvät yhä yleisemmiksi. Muutama uskoo yhä ydinfuusioenergian tai jonkin uuden energialähteen tai teknologian löytymisen pelastavan kaiken, mutta se ei ole järkevää, koska teknologiat käyttävät energiaa, eivät luo sitä, toteaa Morgan. Tärkeämpää on alkaa heti etsiä yhdessä keinoja, joilla "talouskasvun jälkeisen ajan" elämä voi jatkua, Morgan päättää. Toimittajan kommentti: Takkunetistä löytyy artikkeli, joka käsittelee Jukka Korpelan Historian aikakauskirjassa (3/2012) julkaistua artikkelia "Sisä-Suomen asuttaminen ja väestön kasvu myöhäiskeskiajalla ja ennen uuden ajan alkua". Ei pidä antaa otsikon pelottaa itseään. Juttu pohdiskelee sitä, kuinka Suomesta tuli Suomi, ja kuinka maanviljelyn yleistyminen muutti yhteiskuntarakenteita + kuinka ja millaisia keinoja sekä hallitukset että kirkko käyttivät itseään hyödyttävän kurin ja rakenteiden sementoimiseen. Artikkelin perusteella voi hyvin havainnoida nykyrakenteita, vallitsevia käsityksiä ja niiden totuudellisuutta samoin kuin alistamisen sanastoa. Esimerkiksi: puhumme kartan valkoisista läiskistä, tutkimattomista alueista ja tyhjiöistä perusolettamuksena se, että ne ovat meidän hyödynnettävissämme. Mutta entä jos tyhjiö onkin todellisuudessa täysiö? Kenen tonteille silloin tungemme, luvatta? Ajatellaan vaikka ilmaa: täytämme sen langattomilla kentillä ja kaiken sortin säteilyllä koska meille se on "tyhjiö". Lepakoille, mehiläisille, linnuille, hyönteisille ja ties mille muulle se on elintila, oma elementti. Ajatellaan samalla sitä, miten olemme vaikkapa ruoan saannin suhteen riippuvaisia hyönteisistä. Ajatellaan

8 Nro. 1 2 sitäkin, miten teknologia pelastaisi meidät ongelmilta myös niiltä, joita teknologian valmistaminen ja käyttö luovat. Pääsisimmekö lähemmäs kokonaisvaltaista tilaa, jos tietäisimme tyhjiön olevan täysiö? Toimittaja: Riikka Söyring Julkaistu Verkkomediassa , Verkkomedia.org Pääasialliset lähteet: Tullett Prebon, eri raportteja e t t p r e b o n. c o m / s t r a t e - g y i n s i g h t s / i n d e x. a s p x The Telegraph Rowena Mason: Britain s experiencing worse slump than during Great Depression Britain-is-experiencing-wor- se-slump-than-during-great- Depression.html Investori.com: Markkinapsykologia e s t o r i. c o m / j / a r t i k k e l i t / osakesijoittaminen/154-tehokkaat-markkinat-teoria USA:n todellinen kokonaistuotanto ja velka Zero Hedge Tim Morgan: The End of an Era news/ /end-era Testosteronepit Wolf Richter: The Failing Pretense of Growth com/home/2013/1/25/corporations-are-begging-weneed-more-inflation.html Britannian todellinen kokonaistuotanto ja velka Suomi ei todellakaan ole demokratia Kansalaiset, meitä on jälleen kerran huijattu. Kun lokakuussa 2011 Suomen perustuslakiin kirjattiin kansalaisille oikeus laatia eduskunnalle kansalaisaloite, en ollut järin innoissani. Osaltaan tämä johtui siitä, että samaan aikaan perustuslakiin kirjattiin myös eduskunnalle oikeus suorittaa Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle (Suomen perustuslaki, 94 ), mutta myös siitä etten uskonut sen välttämättä lisäävän kansanvaltaa. Paradoksaalisesti uskoin sen voivan jopa heikentää sitä. Sen sijaan että suomalaisten kansalaisaloitteet johtaisivat sitoviin kansanäänestyksiin kuten Sveitsissä ne päätyvät vain eduskunnan käsiteltäväksi. Kansalaisaloitteet ovatkin siis vain näennäisdemokratian jatke. Aloitteen laatijalle syntyy vaikuttamisen illuusio, kun eduskunta suuressa armossaan vain lotkauttaakin korviaan hänen vaivannäölleen. Valitettavasti aloite ei kuitenkaan velvoita eduskuntaa mihinkään, vaan kansanedustajat voivat äänestää (ja äänestävätkin) niistä omin puoluepoliittisin perusteinsa. Näin muutospaineina ilmenevän toimeliaan kansalaisen liikaenergia saadaan purettua ja asiat palautettua normaaliin harvainvaltaiseen päiväjärjestykseensä. Todellisuus osoittautui kuitenkin vielä odotuksianikin röyhkeämmäksi. Vielä maaliskuun alussa eduskunnassa vallitsi yhteisymmärrys siitä, että kansalaisaloitteet tulisi käsitellä niin etteivät aktiiviset kansalaiset turhautuisi. Kuitenkin kun ensimmäinen allekirjoitusta saanut aloite luovutettiin eduskunnalle, kukaan ei tuntunut tietävän miten sen kanssa tulisi menetellä! Rivien välistä voinee päätellä, ettei yhdenkään aloitteen uskottu tai toivottu pääsevän eduskuntaan asti. Kun nyt näin pääsi kuitenkin käymään eikä menettelytavasta päästy yhteisymmärrykseen, eduskunnan puhemiesneuvosto päätti pestä kätensä ja antaa valiokunnille vapaat kädet aloitteiden käsittelyssä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että aloitteet voidaan jättää kokonaan käsittelemättä jos ne eivät valiokuntaa miellytä. Hätääntyneiden kansanedustajien suusta kuullut kommentit ovat olleet vähintäänkin ylimielisiä. Tasa-arvoinen avioliittolaki -kansalaisaloitteesta närkästynyt Anne Holmlund (kok.) esitti kysymyksen, onko kansalaisaloitteiden tarkoitus olla lainsäädännönohituskaista. Kristillisdemokraattien Peter Österman sen sijaan pitää kansalaisaloitteita tarpeettomina, koska nykyisessä järjestelmässä päättäjät saavat kansalaisilta luottamuksen päättää asioista neljän vuoden aikana. Argumentti kansan luottamuksesta perustuu kehäpäätelmään, jolla eduskunta oikeuttaa vallankäyttönsä: Äänestäessään kansa antaa eduskunnalle luottamuksensa. Kansanedustajilla on kansan luottamus, koska kansa on äänestänyt heidät. Tähän voi aiheellisesti esittää kysymyksen: mitä vaihtoehtoja kansalle jää? Kansalainen voi joko antaa luottamuksensa eli äänestää, tai jättää äänestämättä ja olla käyttämättä näennäinenkin vaikuttamismahdollisuutensa. Vaikka suomalainen äänestäjä luottaisikin edustajaansa vielä äänestämishetkellä, äänestyslapun pudottua kirstuun on myöhäistä enää katua. Siinä missä sveitsiläisten kollegoittensa päätökset voivat tulla kansalaisten torppaamaksi niin sanotulla kansalaispäätöksellä (kansalaisaloitteen vastakohta (kts. Opas suoraan demokratiaan, s. 33), suomalaisella kansanedustajalla on seuraavat neljä vuotta vapaat kädet tehdä käytännössä mitä vain. Sitovien kansanäänestysten ja riippumattoman perustuslakituomioistuimen puuttuessa, lainsäädännöstä vastaava eduskunta on käytännössä lain yläpuolella. Kuten Anne Holmlundkin varmasti ymmärtää, tämän takia kansalaisaloitteen alkuperäinen tarkoitus oli nimenomaan toimia ohituskaistana omaan rauhalliseen tahtiinsa köröttelevän puoluepolitiikan ohi. Niin meille ainakin luvattiin. Onko kansalaisaloitteilla sitten tämän jälkeen enää mitään virkaa? Ohituskaistan tultua tukituksi, kansalaisaloitteiden vaikutus virallisia teitä pitkin saattaa olla vähäinen, mutta kuten Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen kirjoittaa: Kansalaisaloitteiden suurin merkitys on eduskunnan ulkopuolella. Historia on opettanut meille, että epädemokraattiset järjestelmät romahtavat aina ennemmin tai myöhemmin. Tämän toteamus lausutaan meillä usein itsetyytyväisellä äänenpainolla sisällyttäen sanoihin oletuksen, että meidän järjestelmämme olisi demokratia. Järjestelmämme on kuitenkin vain näennäisdemokratia, joka vaatii pystyssä pysyäkseen ihmisten uskoa sen demokraattisuudesta. Useita vuosia jatkunut talouskriisi, sen takia entisestään kaventunut demokratia ja alati laskeva äänestysaktiivisuus ovat kuitenkin merkkejä vääjäämättä lähestyvästä järjestelmän romahduksesta. Romahdus tulee yhtä varmasti kuin aurinko nousee, sillä näin ei voi jatkua enää pitkään. Meidän tehtävämme ei ole kuitenkaan jäädä odottamaan, vaan yrittää minimoida tappiot ja ennen kaikkea luoda pohjaa uudelle alulle. Kun uusi alku koittaa, meidän on oltava ensimmäisenä paikalla pystyttämässä uutta kestävää ja kansanvaltaista järjestelmää. Stefan Holm Kirjoittaja on 24-vuotias opiskelija, yrittäjä ja perheenisä Vantaalta sekä Itsenäisyyspuolueen Uudenmaan piirin varapuheenjohtaja

9 Nro T yö m a r k k i n at ja h y v i n vo i n t i va lt i o m u r r o s ko h da s s a Suomen työmarkkinoilla on viime aikoina ollut vilkasta, vaikka yksikään työehtosopimus ei ole ollut katkolla eikä yhtään lakkoa ole käyty. Vilkkaus on johtunut työnteettäjien röyhkeästä asenteesta ja vielä röyhkeämmistä vaatimuksista. EK ei hyväksynyt tekemäänsä sopimusta Puolitoista vuotta sitten syksyllä -11 sovittu ns. raamisopimus myytiin liittojen hallinnoille, ainakin osittain ns. kolmen koulutuspäivän oikeudella. On jopa väitetty, että koko raamia ei olisi syntynyt ilman kolmea koulutuspäivää, jonka sanottiin työntekijäkeskusjärjestöjen suulla vahvistavan osaamista ja siten myös yritysten kilpailukykyä. Jostain syystä Elinkeinoelämän keskusliito (EK) ei tämänkaltaisesta kilpailukyvyn lisäämisestä juuri perustanut. Heti kun raamisopimus oli allekirjoitettu, syntyi kiista siitä, mitä koulutuspäivistä oli sovittu. Asia annettiin kolmikantatyöryhmän neuvoteltavaksi. Se saikin sopimuksen aikaiseksi. Sitten alkoikin taas tapahtua: EK ei hyväksynytkään sopimusta, jota sen omat neuvottelijat olivat olleet vääntämässä! Sen jälkeen on EK tehnyt oman esityksensä - jota SAK ei hyväksynyt, hyvä niin, vaan teki oman uuden esityksensä aiheesta. Koulutuspäivät pakko ottaa vaikka väkisin Alkuperäisestä raamissa sovitusta koulutuspäiväoikeudesta on jo luovuttu. Jos se joskus toteutuu, on kyseessä täydellisesti vesitetty versio. Vaikka työpaikoilla koko koulutusasia on koettu turhana, - kaiken maailman kurssia ja koulutusta on liiankin kanssa jo nyt - on yleinen mielipide kuitenkin se, että sovitusta on pidettävä kiinni. Jos nyt annetaan periksi, niin sanovatko työnantajat seuraavan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, ettei me mistään palkankorotuksista sovittu? Aiheellinen kysymys, johon vastaus taitaa ikävä kyllä olla myönteinen. Siksi suoraselkäisimmät AY - aktiivit ovatkin vaatineet koulutuspäivien ottamista vaikka väkisin. Rajut heikennykset EK:n toivelistalla Pääministeri Jyrki Katainen on esittänyt toiveen, että työmarkkinajärjestöt sopisivat uusista työehtosopimuksista jo tänä keväänä vaikka ensimmäiset sopimukset päättyvät vasta lokakuun lopussa. EK vastasi Kataisen toiveeseen toteamalla, että sopia voidaan kunhan sovitaan nollakorotuksista. EK:n toivomuslistalla ovat myös eläkeiän nosto, työajan pidentäminen ilman ansiokompensaatiota ja työttömyysturvan heikentäminen. Unohtaa ei sovi työnteettäjien puheita palkanalennuksista ja matalapalkka alojen kasvattamisesta sekä yhteisöveron alentamisesta 15 prosenttiin. SAK:n esitettävä omat vaatimuksensa SAK on puolestaan vaatinut, että ensin on vietävä loppuun raamisopimuksessa sovitut asiat kuten kolmen päivän koulutusoikeus. Vasta sen jälkeen SAK:n mielestä voitaisiin jatkaa neuvotteluja uusista sopimuksista. SAK on esittänyt, että raamia jatkettaisiin yhdellä vuodella siten, että vain palkoista sovittaisiin. Hyvää esityksessä on, että sopimusta jatkettaisiin vain vuodella. Vielä kun esitetään vaatimus 10 prosentin korotuksista, työajan lyhentämisestä ja eläkeiän alentamisesta niin ollaan oikealla tiellä. Cameron ja Soini lähdössä iltalypsylle Englannin pääministeri David Cameron piti puheen, jossa hän väläytti maansa järjestävän kansanäänestyksen EU jäsenyydestä, kunhan jäsenyysehdot on ensin neuvoteltu uusiksi. Tästä puheesta myös Suomalaiset EU kriitikot innostuivat Timo Soini etunenässä. Cameronin puheen ja sen taustojen lähempi tarkastelu paljastaa sen EU kritiikin todellisen karvan. Englanti nimittäin haluaa saada myönnytyksiä EU:n työelämä-, ympäristö ja finanssisääntelyyn. David Cameronin mukaan EU:n monimutkainen työelämälainsäädäntö ei ole luonnonlaki eikä myöskään yritysten sääntely. Cameron tavoittelee heikennyksiä koko EU:n työehtoihin Englannin ammatillinen keskusjärjestö TUC on huolissaan siitä, että muiden maiden hallitukset antavat liikaa myönnytyksiä EU:n työelämän standardeihin ja vetoaa muiden maiden ammattiyhdistysliikkeisiin, jotta nämä eivät hyväksyisi moisia vaatimuksia. Englannin porvarihallitus on jo heikentänyt työntekijöiden irtisanomissuojaa, työtapaturmakorvauksia ja työntekijöiden oikeusturvaa. Nyt se haluaa päästä kiinni EU:n työelämälainsäädäntöön, joka sitoo myös Englantia. Porvareiden ja kapitalistien tulilinjalla ovat mm. palkalliset lomat, työsuojelusäännökset, yhdenvertainen kohtelu ja työntekijöiden oikeudet yrityssiirroissa. TUC:n mukaan David Cameronin hallitus ei yritä pelkästään irti EU:n työelämäulottuvuudesta, vaan yrittää vaikuttaa siihen heikentävästi jo pelkästään uhkailemalla Englannin lähdöllä EU:sta. On helppo kuvitella, miten EK:n pamput taputtavat Cameronin puheille Timo Soinin ohella. EU:ta voi ja pitää vastustaa ja siitä pitää pyrkiä irti. Mutta David Cameronin ja Timo Soinin kaltaisten EU-kriitikoiden edesottamuksia ja puheita tulee seurata vähintään yhtä suurella mielenkiinnolla ja huolella kuin EU:iin täysin kritiikittömästikin suhtautuvia. Työväenliikkeestä riippuu tulevan kehityksen suunta Työmarkkinat ja hyvinvointivaltio ovat todellakin jonkinlaisessa taite- tai murroskohdassa niin Euroopassa kuin Suomessakin. Kapitalistit ovat järjestäytyneet yhtenäiseen luokkataistelurintamaan. Euroopan työväenliike ei sitä vielä ole tehnyt. Työväenliikkeen järjestäytymisestä ja taistelukyvystä kuitenkin riippuu, mihin suuntaan meneillään olevan murroksen jälkeen kehitys kääntyy. Siksi on tärkeätä, että kevään aikana käytävään kamppailuun osallistuisi mahdollisimman paljon porukkaa kaikkialla Euroopassa, jotta kehityksen suunta saadaan käännettyä työväenluokalle edullisempaan suuntaan. Markku Nieminen, pääluottamusmies Tue Itsenäisyyspuolueen toimintaa Itsenäisyyspuolue (IPU) on määrätietoisesti ja hellittämättä puolustanut suomalaisten oikeutta päättää itse omista asioistaan. IPU on tuonut esille EU-jäsenyyden ja euron vahingollisuuden Suomelle ja suomalaisille jo silloin kun EU-kritiikki ei ollut muotia. IPU on kritiikin lisäksi esittänyt myös perustellun vaihtoehdon EU-politiikalle. IPU:n työtä tarvitaan. Nyt on jo aika puhua siitä, millaista tulevaisuutta rakennetaan euron ja EU-jäsenyyden jälkeen. Toki ensin on päästävä eroon eurosta ja EU:sta. IPU toimii ilman puoluetukia. Tarvitsemme varoja julkaisutoimintaan ja myös tuleviin vaaleihin. Tee satsaus parempaan tulevaisuuteen. Tue IPU:n työtä. Kaikki tuki tulee tarpeeseen. IPU:n varojenkeräystili on Sampo (IBAN-muodossa FI ) IPU:lla on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa 2020/2011/2056.

10 Nro. 1 2 Erotaan EU:sta miksi ja miten? Kyse ei ole Impivaarasta, rotuoppien sävyttämästä Suomesta tai pään pistämisestä pensaaseen, vaan tarvitaan "Kansallisvaltio 2.0", jonka suunta ja tavoitteet ovat tulevaisuudessa, ihmisten hyvinvoinnissa, tasa-arvossa, aidosti kestävässä kehityksessä ja kansainvälisessä yhteistyössä EU:n ajaman yhtiövallan ja keinottelijoiden tappioiden sosialisoinnin asemesta. Tähänastisten kokemusten perusteella demokratia vaikuttaa juurtuvan ja kukoistavan parhaiten suhteellisen pienissä yksiköissä. Tämän vuoksi Suomi-nimisen valtion tulee palauttaa valtiollinen itsenäisyys, ja pyrkiä sen jälkeen aktiiviseen kansainväliseen yhteistyöhön niin lähialueilla kuin maailmanlaajuisestikin. Missä olemme ja mihin menossa? Euroopan unioni on rakennettu pienten askelten politiikalla. Rakentamista ohjanneilla on ollut selkeä tavoite. Yhdistynyt Eurooppa pystyisi, jos se -- kehittäisi yhteisen ulkopolitiikan, puolustuspolitiikan ja talouspolitiikan, tulemaan samanvertaiseksi suurten supervaltojen kanssa sanoi Britannian pääministeri Harold McMillan vuonna Suomalaisen EU-keskustelun onnettomasta tilasta kertoo puhe unionin liittovaltiokehityksestä. Esitetään kyllä kysymys, viedäänkö EU:ta liittovaltion suuntaa ja sitä kannatetaan tai vastustetaan. Keskeiset käsitteet jäävät kuitenkin useimmiten määrittelemättä. Silloin keskustelu on mahdotonta. Verkkosanakirja Wikipedian mukaan Liittovaltio on valtio, joka koostuu useista sisäisistä itsehallinnollisista alueista, joita yleensä nimitetään osavaltioiksi, ja jolla on myös keskitetty liittovaltion hallinto. Liittovaltiossa itsehallinnollisten osavaltioiden valtaa vähennetään perustuslaillisesti ja sitä ei voida vähentää keskitetyn hallinnon omalla päätöksellä. -- Liittovaltio yleensä vastaa omasta ulkoja puolustuspolitiikasta. EU:lla on parlamentti, virkamieshallitus (komissio), tuomioistuin, keskuspankki ja oma raha. EU:n komissiolla on yksinoikeus tehdä lakialoitteita unionin lainsäädännöksi. EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella. EU:n tuomioistuimen päätökset ovat jäsenmaiden tuomioistuinten päätösten yläpuolella. Lissabonin sopimus on käytännössä unionin perustuslaki. Se teki EU:sta oikeushenkilön, joka voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. Lissabonin sopimuksen mukaan EU:lla on oma ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Jäsenmaiden on sovitettava yhteen talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkansa. On arvioitu, että EU:lla on kaikki valtiolle kuuluvat toimivallat lukuun ottamatta verotusoikeutta ja oikeutta sodan aloittamiseen. Verotusoikeutta EU:lle puuhataan koko ajan. Nyt kun Suomessa ollaan monin tavoin poliittisesti eksyksissä, on tärkeää tehdä arvioita siitä, missä olemme. Monille on vaikeaa tunnustaa, että EU-jäsenyys on merkinnyt luopumista maamme valtiollisesta itsenäisyydestä ja ylimmän vallan siirtämistä EU:n elimille kaikissa asioissa, jotka EU ottaa päätettäväkseen. Maamme perustuslain mukaan Suomi on edelleen itsenäinen valtio, jossa ylin valta kuuluu Suomen kansalle. Kun valtiollinen itsenäisyys määritellään siten, että itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka, ei EU-Suomi ole itsenäinen valtio. EU on siis jo liittovaltio tai valtio. Suomi on 19. suurin EU:n jäsenmaista. Suomen asukasluku on noin yksi prosentti EU:n yli 500 miljoonasta asukkaasta. Samaa luokkaa on Suomen päätösvalta. Suomella on EU:ssa valtaa noin yksi prosentti. Vastaavasti EU:lla on sille kuuluvissa asioissa Suomessa valtaa noin 99 prosenttia. EU:n muuttaminen tai ohjaaminen suomalaisin voimin on käytännössä mahdotonta. Kun näin on, pitää kysyä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä EU:ssa tehdään. Vastaus on ilmeinen. Jo vuosikymmenten ajan EU-maissa ovat köyhät köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. EU:ta ohjaavat sen suurten jäsenmaiden lisäksi suuryritysten lobbarit. Tämä selittää, miksi EU:n direktiivit ja asetukset yleensä hyödyttävät suuryrityksiä, suursijoittajia ja tuotannon keskittämistä. Julkisen sektorin alasajo sekä valtion ja kuntien tehtävien yksityistäminen juontuvat EU:n politiikasta. Euron kriisi osa talousjärjestelmän kriisiä Eurokriisin hahmottamista vaikeuttaa meneillään oleva maailmanlaajuinen talousjärjestelmän kriisi. Niin sanottu globalisaatio on tuottanut ennennäkemättömän pääomien keskittymisen ja velkakuplan. Vallitseva talousjärjestelmä rakentuu jatkuvan talouskasvun vaatimukselle. Tämä tukijalka pettää monista syistä, jotka ansaitsevat nykyistä enemmän julkista keskustelua. Sopinee tässäkin kuitenkin kysyä, kuinka järkevältä tuntuu ajatus, että Suomen ja maailman kokonaiskulutus on sadan vuoden kuluttua 20-kertainen nykyiseen verrattuna. Siihen päädytään, jos toteutuu yleisesti tavoitteeksi asetettu kolmen prosentin vuotuinen talouskasvu. Kasvun lähteistä luonnonvarojen kulutus ylittää jo nyt niiden uusiutumisen arviolta 40 prosentilla ja velan jatkuvaan lisäämiseen yhä harvempi luottaa. Euro EU:n rahana on ennen kaikkea suurpoliittinen hanke. Se on suunniteltu liittovaltion liimaksi, koossa pitäväksi voimaksi. Valtio, myös EU:n jäsenvaltio, jolla ei ole omaa rahaa, on sen armoilla, joka rahasta päättää. Tämä tulee näkyväksi, kun tulee vaikeuksia. Euron kriisistä on kyse mm. siksi, että erityisesti Välimeren maissa toimivat yritykset eivät pysty kilpailemaan Saksassa toimivien yritysten kanssa samassa valuutassa. Kun ei ole omaa valuuttaa, jonka arvoon voisi vaikuttaa tai joka kelluisi suhteessa euroon, jousto tapahtuu työmarkkinoilla palkanalennuksina ja työttömyytenä. Euron arvo suhteessa USA:n dollariin nousi viime vuosikymmenellä 90 prosenttia. Se merkitsi vaikeuksia viennissä euroalueen ulkopuolelle. Suomessa tämä on näkynyt mm. metsäteollisuuden alasajona. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että kallis euro on helpottanut tuontia ja siten vaikeuttanut kotimarkkinoilla toimivien yritysten asemaa. Suomeen on tuotu Ruotsista mm. maitoa, lihaa ja puutavaraa, joita on aiemmin ollut omastakin takaa. Suomi täytti euroon siirtymiseen vaaditut vaatimukset 1990-luvun lopulla. Suomi saatiin eurokuntoon leikkaamalla valtion kunnille maksamat valtionosuudet puoleen. Siitä seurasi kuntien yhä jatkuva rahoituskriisi. Jo ennen vuosituhannen vaihdetta oli nähtävissä, että vanhoista EU-maista esim. Belgia ja Italia eivät eurovaatimuksia tule täyttämään, Kreikasta puhumattakaan. Mutta Suomi täytti. Kansa maksoi eurokunnon valtion omaisuuden polkumyyntinä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen alasajona. Piti olla selvää jo ennen euron käyttöönottoa, että erilaisista historioista ja kulttuureista koostuva valuutta-alue ei tule toimimaan. Suomi liitettiin euroon ainoana Pohjoismaana, koska täällä ei Ruotsin ja Tanskan tavoin annettu kansalaisille mahdollisuutta kansanäänestykseen asiasta. On syytä muistaa, että euron käyttöönotosta päätettiin Suomessa merkillisellä tavalla. Eduskunta päätti marraskuussa 1994 Suomen liittämisestä Euroopan unioniin 2/3 enemmistöllä. Eduskunta liitti jäsenyyspäätökseen päätöslauselman, jonka mukaan euron mahdollisesta käyttöönotosta päätetään eduskunnassa myöhemmin erillisen lakiesityksen pohjalta. Tuota lakiesitystä ei ole koskaan eduskuntaan tuotu. Markan käytöstä luopumisesta ja euron käyttöönotosta ei ole olemassa Suomessa säädettyä lakia. Euroon siirtymisestä päätettiin v eduskunnan yksinkertaisella (!) enemmistöllä. Päätös tehtiin samalla kun eduskunta äänesti hallituksen luottamuksesta. Silloinen pääministeri Paavo Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistö olivat keskeiset henkilöt. Heidän mukaansa päätös euroon siirtymisestä oli tehty jo marraskuussa vaikka tuolloin eduskunta erikseen päätti, että europäätös tehdään myöhemmin! EU:n hajoamista odottavan aika voi tulla pitkäksi Euron kohtalo on suurelta osin kahden tekijän, Saksan ja EU:n keskuspankin käsissä. On syytä muistaa, että keskuspankilla on rajaton mahdollisuus luoda uutta rahaa. Rahan loppuminen ei siis uhkaa unionia. On ilmeistä, että eurokriisiä käytetään hyväksi EU:n syventämisessä. Normaalitilanteessa ei olisi voitu pakottaa jäsenmaita lähettämään talousarvioitaan Brysseliin tarkastettaviksi. Nyt tämä uudistus toteutui vähin äänin. Jotkut odottavat euron ja EU:n hajoavan ja kriisin ratkeavan sillä. Toki euro ja EU hajoavat. Se voi tapahtua nopeasti tai viedä vuosikymmeniä. EU:n hajoamisen odottaminen tarkoittaa keskittymistä muihin asioihin. EU:n leikkauspolitiikka on lähellä tiensä päätä. Mikään hallinto ei pysy kauan pystyssä ilman kansalaisten tukea. Tämä tuki voi olla hallinnon kannattamista tai hallintoon alistumista. Pahimman eurokriisin maissa molemmat tukimuodot ovat vähenemään päin. Talouskriisien historiaa 700 vuoden ajalta koskenut tutkimus kertoi, että mikään valtio ei ole maksanut velkojaan, kun niiden määrä on ylittänyt kokonaistuotannon. Kun näkyvissä on tilanne, jossa kokonaistuotanto yleisesti laskee ja velkamäärä kasvaa, ylittyy tuo kriittinen raja yhä useamman EUmaan kohdalla. Euromailla ei ole omaa rahaa, joten niiden velat ovat tietyllä tavalla ulkomaan velkaa. Kun ei ole omaa keskuspankkia eikä itsenäistä talouspolitiikkaa, ollaan rahan luojan armoilla. Nykyisellä menolla Suomessakin herätään eräänä päivänä uhkaan rahan loppumisesta. On muuten mielenkiintoista ja aiheeseen liittyvää - että 1990-luvun alun lama-suomessa pelättiin valtion rahojen loppumista. Suomella oli kuitenkin vielä oma raha ja keskuspankki. Eikä Suomi ollut edes EU:n jäsen. Miten siis voitiin pelätä, että valtion rahat loppuvat? Selitys on, että Suomi oli sitoutunut noudattamaan EU:n edeltäjän Euroopan yhteisön määräyksiä. Niiden mukaan keskuspankkirahoitus oli kielletty. Valtio ei siis voinut lainata rahaa omalta keskuspankiltaan, vaan lainaa piti anoa niin sanotuilta rahoitusmarkkinoilta. Jo v Holkerin hallituksen oikeusministeri Matti Louekoski antoi kaikille ministeriölle määräyksen, että kaikki uusi lainsäädäntö on valmisteltava ottaen huomioon EY:n määräykset. Suomi sai kuin saikin syvimmän laman aikaan 1990-luvun alussa lainaa ulkomaisilta sijoittajilta. Toki korkealla kiinteällä korolla. Tämä tarkoitti sitä, että suomalaiset maksoivat vuosia valtion velasta huomattavasti korkeampaa korkoa kuin tavallinen lainanhakija omasta asuntolainastaan. Keskuspankkirahoi-

11 Nro tuksen kieltäminen todistaa, että EU toimii suursijoittajien ja pankkien ehdoilla. EU:n tulevaisuudessa näkyvissä on yhteiskunnallinen törmäys. Harvainvalta tulee kukistumaan. Miten ja milloin se tapahtuu on arvoitus. On tärkeää, että muutokset tehdään äänestämällä. Suomessa on yleensä seurattu kansainvälisiä suuria aatemuutoksia viiveellä. Nytkin tähän viittaa keskustelukulttuurin heikkous ja vahva alamaisuuden perinne. Rakenteilla olevan eurooppalaisen suurvallan huojuminen on suomalaisille nyt omakohtainen kokemus, koska olemme sen sisällä. Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisten pitäisi opettaa meille, että parhaiten menestyivät ne osavaltiot, jotka itsenäistyivät ensimmäisinä. EU:ta kutsutaan rauhanprojektiksi. Kaikki suurvaltahankkeet lienee myyty alamaisille rauhan ja hyvinvoinnin turvaajina. Sotien juuret ovat usein yhteiskuntien sisällä kasvavassa tyytymättömyydessä. EU on pehmeä harvainvalta verrattuna perinteisiin diktatuureihin, mutta monet sen politiikan tuloksista ovat silti kovia, kuten eriarvoisuuden voimakas kasvu. EU on enemmän ruutitynnyri kuin rauhan tae. Tarvitaan keskustelua Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista Suomessa ei käydä keskustelua maamme tulevaisuuden vaihtoehdoista suhteessa EU:hun. Keskustelemattomuutta kuvaa tasavallan presidentti Niinistön lausuma elokuussa Presidentin mukaan liittyminen Euroopan unioniin oli Suomelle peruuttamaton valinta. Mielenkiintoinen näkemys presidentiltä, jos ajatellaan kansalaisten oikeutta päättää maansa tulevaisuudesta. Toisena esimerkkinä EU-keskustelun puuttumisesta käy RKP:n puoluevaltuuston tammikuussa 2013 antama lausuma. Mainitun hallituspuolueen puoluevaltuusto torjui kansanäänestyksen järjestämisen EU-jäsenyydestä ja kysyi Mikä olisi realistinen vaihtoehto EU-jäsenyydelle? Tuo vaihtoehto on itsenäisyys, aito demokratia ja puolueettomuuspolitiikka. Voimme toki jatkaa EU:ssa ja eurossa. Silloin otamme vastaan mitä tuleman pitää. EU:sta rakennetaan syvenevää liittovaltiota. Ilman euroakin EU-Suomi joutuu mukaan kaikkiin unionin sotiin ja kriiseihin. EU-jäsenyyden vaihtoehtoja on tarkasteltava ja niistä tulee käydä myös julkista keskustelua. Miten ja millä perusteella Suomi voi erota EU:sta? Suomi voi erota EU:sta eduskunnan enemmistön päätöksellä. Eduskunnan päätöstä voi edeltää neuvoa-antava kansanäänestys. Sitovaa kansanäänestystä ei Suomen nykyisten lakien mukaan voida järjestää. EU:n omissa sopimuksissa on määrätty menettely, jolla jäsenmaa voi erota unionista. Niiden mukaan eroaminen voi tapahtua kahden vuoden kuluttua eroilmoituksesta. Suomi voi erota unionista riippumatta siitä, mitä EU:n lait siitä sanovat. Eduskunnalla on jopa velvollisuus tehdä päätös maamme eroamisesta EU:sta, koska EU-jäsenyys on ristiriidassa maamme itsenäisyyden kanssa. Äskettäin tehtiin perustuslain muutos, jossa siihen lisättiin lause Suomi on Euroopan unionin jäsen. Tämä muutos toi ristiriidan maamme perustuslain sisälle. Suomen itsenäisyys ja EU-jäsenyys eivät voi käytännössä toteutua yhtä aikaa. YK:n poliittisia oikeuksia koskeva sopimus lähtee siitä, että jokaisella kansalla on itsemääräämisoikeus. Mitä ero EU:sta merkitsee? Ja mitä se ei merkitse? Euroopan talousaluesopimus (Eta) takaa samat olosuhteet ihmisten vapaalle liikkumiselle ja kaupankäynnille elintarvikekauppaa lukuun ottamatta EU-kansanäänestystä vaativa kansalaisloitekeräys Joensuun torilla kuin EU-jäsenyys. Myös osallistuminen opiskeluohjelmiin toimii Etan kautta. Eta-sopimus on Suomen osalta voimassa. Suomi voi siis siirtyä EU-jäsenyydestä Eta-sopimukseen. Eta-sopimustakaan ei välttämättä tarvita, sillä Sveitsin mallin mukaan on mahdollista solmia erillisiä sopimuksia EU:n kanssa. EU:sta eroamisesta ei tarvitse maksaa mitään sakkomaksuja. Koska EU määrää jäsenmaidensa kauppapolitiikasta, on EU:n ulkopuolella mahdollista tehdä kahdenvälisiä tai laajempia kauppasopimuksia niiden yli 160 valtion kanssa, jotka eivät kuulu EU:hun. Suomi maksaa EU:lle nyt vuosittain tullitulot huomioiden lähes tuhat miljoonaa euroa enemmän kuin siltä saa. Nämä maksut säästyvät kun Suomi eroaa unionista. Suomi voi EU:n ulkopuolella toteuttaa sellaista politiikkaa jota haluaa. Päätösvalta lainsäädäntöön siirtyy Brysselistä Suomen eduskunnalle. Jos täällä halutaan tehdä EU:n mallin mukaisia päätöksiä, siihen on mahdollisuus, mutta ei enää pakkoa. Valta omiin päätöksiin tarkoittaa myös vastuuta. Itsenäisen valtion päätöksentekijöiltä vaaditaan näkemystä siitä, mikä on maalle ja sen kansalaisille parhaaksi ja miten tehdään kansainvälistä yhteistyötä omat lähtökohdat ja edut huomioiden. EU:sta eronnut Suomi on jälleen itsenäinen valtio, jossa ylin valta on kansalla. Perustuslakia on syytä uudistaa niin, että sitovat kansanäänestykset tulevat mahdollisiksi. Itsenäinen Suomi harjoittaa itsenäistä ulko-, turvallisuusja puolustuspolitiikkaa. Emme ole enää sidottuja EU:n ulkoja turvallisuuspolitiikkaan, joka määrää jäsenvaltioita lisäämään asemenojaan ja sitoo ne käytännössä sotilasliitto Natoon. Itsenäistyminen tekee mahdolliseksi puolueettomuuspolitiikan. Se on paras turva Suomelle. Suomi voi kehittää puolustusvoimia, eikä se ole enää sidottu EU:n eri puolilla maailmaa toimivien joukkojen rahoittamiseen. Liittoutumaton ja puolueeton Suomi voi myös toimia uskottavasti maailman kriiseissä rauhanvälittäjänä ja rakentajana. EU:n päätöksentekoa ohjaavat suuret jäsenmaat ja suuryritykset. Tämän takia unionin politiikka synnyttää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. EU:sta eronnut Suomi toteuttaa sellaista politiikkaa, mitä kansalaiset haluavat. Ja ellei toteuta, vika on korjattavissa Suomessa päättäjiä vaaleissa vaihtamalla. Mitä merkitsee eroaminen eurosta? Oman rahan myötä Suomi saa itsenäisen keskuspankin ja mahdollisuuden itsenäiseen talouspolitiikkaan. Oma raha on itsenäisyyden välttämätön edellytys. Oman keskuspankin liikkeelle laskema raha tekee mahdolliseksi sen, että valtio ei välttämättä tarvitse ulkomaista velkaa. Valtio voi lainata omalta keskuspankiltaan. Liikkeellä olevan rahan määrää pitää säännellä rahapolitiikalla ja verotuksella. Rahaa ei siis keskuspankin kautta pidä lainata tai painaa liikaa. On väitetty, että eurosta eroamisesta olisi jotakin hirveitä poliittisia seurauksia. Todistustaakka on väitteiden esittäjillä. Ellei uskottavia todisteita esitetä, on kyse EU-politiikassa yleisestä pelottelusta. Omaan rahaan siirtyminen tuo jonkin verran siirtymäkustannuksia. Ne ovat kuitenkin kertaluonteisia. Muitakin EU-menoihin verrattuna vähäisiä siirtymäkustannuksia varmasti tulee. Kaikkineen ero EU:sta on kuitenkin suuri taloudellinenkin voitto. Suomen ei pidä maksaa harkitsemattomasti annettuja takauksia eurokriisimaiden velkoihin. EU:n ulkopuolella ei ole pelkoa, että suomalaisia painostettaisiin maksamaan muissa maissa tehtyjen keinottelujen tappiota, kuten nyt tapahtuu. Itsenäistyminen on tahdon asia. Ensiksi on oltava tahto, että nykytilaan on tultava muutos ja toivottavaan muutokseen tarvitaan juuri eroa EU:sta. Sitten on oltava aloite tai aloitteita, joilla asia nostetaan esille kansalaisten harkittavaksi. Muutos kohti uutta itsenäisyyttä on kansalaisten käsissä. (Kirjoitus on julkaistu julkistetussa ajatuspaja Suomen perustan kokoomateoksessa Euro vai ei?) Antti Pesonen

12 Nro. 1 2 EIKÖ URPILAISEN PITÄISI EROTA? EROTETTIINKO SEN SIJAAN PÄÄTOIMITTAJA BLUFFIKUVAN UUDELLEEN JULKAISEMISESTA? OTE HELSINGIN SANOMISTA : "Kreikan valtionvarainministeri Evangelos Venizelos ja Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen allekirjoittivat poliittisen sopimuksen vakuusjärjestelystä helmikuussa Valtiovarainministeriön toimittama kuva on ainoa kuva tilaisuudesta. Itse sopimus on solmittu Suomen ja kreikkalaisten liikepankkien välillä. Helsingin Sanomat on saanut käsiinsä valtiovarainministeriön suomennoksen kohupaperista, jossa kerrotaan Suomen ja Kreikan välisestä"vakuusjärjestelystä". HS kertoi eilen, että valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen ja Kreikan valtiovarainministeri Evangelos Venizelosin helmikuussa 2012 allekirjoittamassa poliittisessa sopimuksessa ei puhuta sanallakaan vakuuksista." HS:n päätoimittaja Mikael Pentikäinen sai potkut parisen viikkoa sen jälkeen, kun HS julkaisi paljastavat tekstit ja ministeriöstä toimitetun valheellisen kuvan, jossa ministeri Jutta Urpilainen ja Kreikan valtiovarainministeri olivat allekirjoittavinaan Suomen ja Kreikan välisen vakuussopimuksen? HS julkisti Suomen kansaan, poliitikkoihin ja oikeuslaitokseen kohdistuneen hämäyksen ja kirjoitti siitä ainakin kahtena peräkkäisenä päivänä. Muu Suomi on lähes hiljaa tästä varsin todennäköisestä asiayhteydestä, bluffin paljastamisesta ja päätoimittajan potkuista. Valtiovarainministeriön alunperin jo talvella 2012 julkistamassa kuvassa Urpilainen ja Venizelos ovat allekirjoittavinaan vakuussopimusta. Mitään maitten välistä poliittistakaan sopimusta ei ole kuitenkaan löytynyt. Ei nytkään, kun oikeuden päätöksellä salaisiksi julistetut asiakirjat on pitänyt julkistaa. Jos nyt Urpilaista kohdeltaisiin läheskään samaan tyyliin kuin aikaisemmin pääministeri Anneli Jäätteenmäkeä, niin Urpilaisen olisi välittömästi erottava. Jäätteenmäkihän menetti eduskunnan luottamuksen, kun antoi väärää tietoa tietolähteestään. Sinänsä Jäätteenmäki oli paljastuksellaan isänmaan asialla. Paljasti, että Paavo Lipponen oli mennyt lupaamaan omin päin USA:n presidentille Suomen tukea, kun USA suunnitteli hyökkäystä Irakiin. Urpilaisen bluffi ei tunnu paljon vaikuttavan esimerkiksi Kokoomuksen Ben Zyskowicziin, joka vuonna 2003 oli niin innolla Jäätteenmäkeä erottamassa. Eikö Jutta pitäisi nostaa tikun nokkaan, Ben?* Miksi myös Keskustan Sipilä on niin kovin korrekti Urpilaistakin kohtaan? Eikö hän haluaisikaan uusia vaaleja ja ministeriksi? Perussuomalaisten Timo Soini on ymmärrettävästi pitänyt asiaa esillä. Vain muutama päivä ennen Pentikäisen erottamista myös Demokraatti-lehden (Demarin) päätoimittaja sai potkut? Maaliskuun alussa erotettiin Kokoomuksen pää-äänenkannattaja Nykypäivän päätoimittaja. Bluffikuva oli otettu jo , ja kuva ja sen tarina menivät ensimmäisen kerran julkisuuteen silloin. Onko erottamisilla tai osalla erottamisista silti yhteinen nimittäjä ja yhteinen erottaja? Monen puolueen ja etenkin Kokoomuksen hiljaisuudelle on olemassa ainakin yksi looginen selitysteoria: myös pääministeri Katainen on hyväksynyt allekirjoitusbluffin, vaikka mitään poliittista sopimusta ei näytä allekirjoitetun!olisihan pääministerinkin pitänyt saada nähdä tärkeä sopimuspaperi, jonka Suomen ja Kreikan valtiot olisivat allekirjoittaneet. Jospa hän onkin "kanssarikollinen"? Ketään ei toki ole tuomittu eikä edes syytetty, mutta itse asiassa, voisiko toisin ollakaan kuin, että myös Katainen on ollut tietoinen? Olisiko Jut- Kirjettä allekirjoitetaan v ta Urpilainen saanut edes yksinään tukea bluffilleen Kreikan valtiovarainministeriltä, tai olisiko hän uskaltanut bluffiin ihan omin päin? Myös asiakirjojen (laittomasti) salaiseksi julistamisella luulisi olleen molempien johtavien ministerien tuki. Korkein hallinto-oikeus osoitti selkärankaisuutta, kun määräsi asiakirjat julkisiksi. Mauri Nygård