Yhteistyöllä samaan suuntaan

Transkriptio

1 2/2007 Yhteistyöllä samaan suuntaan Veturimiesten historiaa talteen Hallitus parantaa rautateiden toimintaa -löytyykö lupauksille katetta Työvuorot puhuttavat jälleen Liikuntaa ja kisoja

2 Pääkirjoitus Helsingissä toukokuun 12. päivänä 2007 HALLITUS PARANTAA RAUTATEIDEN TOIMINTAA -LÖYTYYKÖ LUPAUKSILLE KATETTA? Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa luvataan edistää raideliikennettä parantamalla rataverkon tasoa ja kattavuutta, jatkamalla sähköistysohjelmaa sekä luomalla edellytyksiä kilpailulle rautateillä. Nämä rautatieliikenteen kehittämisen avainsanat vaativat avautuakseen hallituksen aikomusten ja tekojen perinpohjaista arviointia ja seurantaa. Peruskysymys on raha: Mistä otetaan varat rataverkon palvelutason parantamiseen ja liikenneturvallisuuden takaamiseen? Vanhasen hallitus ei tietenkään aloita rautatiepolitiikan uudistamista tyhjältä pöydältä, vaan hallitusohjelmassa viitataan myös edellisten hallitusten tekemisiin ja tekemättä jättämisiin kiinnittämällä huomiota perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyyteen. Hallitus lupaa linjata liikennepolitiikan pitkän aikavälin suuntaviivat antamalla eduskunnalle liikennehankkeita koskevan selonteon. Siinä tullaan kertomaan vaalikauden väyläinvestointiohjelmasta. Selonteon luvataan kunnianhimoisesti perustuvan liikennejärjestelmän kokonaisuuden hallintaan ja sen vakuutetaan olevan pitkäjänteinen liikenteen ja infrastruktuurin kehittämis- ja investointiohjelma. Hallitusohjelman kapulakieli on vaikeasti avautuvaa, mutta jos hallitus tarkoittaa sitä, että radanpidon rahoitus turvataan useampivuotisella ja sitovalla rahoitusohjelmalla, niin tavoite on hyvä ja kannatettava. Tavoitteen toteuttaminen vaatii tekoja, joita nyt on syytä tarkoin vahtia. Hallitus aikoo selvittää myös budjettirahoitusta täydentävien rahoitusmallien käyttöönottoa väyläinvestointeihin. Tällainen valtion tulo- ja menoarvion ulkopuolinen rahoitus voi tarkoittaa myös sitä, että hankkeita rahoitettaisiin osittain sijoittajien velkarahoituksella. On syytä kysyä, tulisiko tällainen rahoitus edullisemmaksi kuin valtion lainanotto. Sijoittajat vaativat kunnon tuoton. Viime kädessä sijoittajavoiton maksajina olisivat kuitenkin rautateiden käyttäjät ja veronmaksajat. Hallitus lupailee myös luoda edellytyksiä kilpailulle rautateillä. Tavaraliikenteen kilpailun avaamisen osalta on syytä todeta, että nämä edellytykset on jo luotu Euroopan unionin vaatimusten mukaisesti ja Suomen rautatielainsäädäntöön on tämän vuoden alusta tehty kaikki EU:n edellyttämät muutokset. Henkilöliikenteen kilpailuun hallitus aikoo varautua EU lainsäädännön edellyttämällä tavalla ja aikataululla. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että EU ei lähivuosina vaatisi Suomea velvoittavasti rautateiden henkilöliikenteen kilpailun avaamiseksi mitään pakkotoimenpiteitä. Tämän vuoksi arveluttaakin hallitusohjelman erityinen kirjaus, jonka mukaan selvitetään mahdollisuudet kilpailuttaa rautateiden henkilöliikennettä erityisesti pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueella. On pakko kysyä: Aikooko hallitus ottaa esille taannoisen liikenneministerin Kimmo Sasin pölyttyneen Tie auki taivasta myöten -raportin, jolla haluttiin kilpailuttaa pääkaupunkiseudun raideliikenne? Asiaa selvitettiin ja hankkeet haudattiin, koska rautateiden henkilöliikenteen pirstomisen ei osoitettu tuovan mitään lisäarvoa rautateiden toimintaan ja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen hoitamiseen. VR konserni ja pääkaupunkiseudun joukkoliikenneyhteistyötä hoitava YTV ovat tehneet vuoteen 2017 ulottuvan liikennöintisopimuksen. Tätä taustaa vasten hallitusohjelman kirjaus tuntuu melko turhanpäiväiseltä, mutta ehkä sillä onkin vain pelkkä pelotetarkoitus. Vai kummitteleeko yksityistämisen luuranko ministeriön arkistokaapeissa? 2 Veturimies 2/2007

3 Liiton ajankohtaista 2 Pääkirjoitus: HALLITUS PARANTAA RAUTATEIDEN TOIMINTAA -LÖYTYYKÖ LUPAUKSILLE KATETTA? 4 Puheenjohtajan palsta: TUPO tältä erää torpattu 6 Kesäpäivät 8 Valtuuston kokous 10 Pääluottamusmies: Kesän työvuoroista 11 Pääsihteerin päivyri: VR KONSERNIN HENKILÖSTÖ- RAHASTO PERUSTETTU 18 Jäsenille parempaa ja tehokkaampaa edunvalvontaa 22 Hallitus Vapaa-aika 36 Lentopallo Pilkkikisa Kadonnutta aikaa etsimässä Valtuuston kokouksesta raportti sivuilla Henkilöstörahaston perustamisesta asiaa sivulla 12. Paljon liikuntatapahtumia sivuilla Kentältä 16 Uusi rautateiden nopeusennätys 26 Ratalinjaukset Suomessa 30 Viitanen: Vaadittiin sitä ennenkin 32 Kilu: Ei TUPOA 34 Nurminen:Tuloa vai politiikkaa? 38 Veturimiesten jutut, tarinat ja tositapahtumat 39 Veturimiehet safarille 40 Keskikesän retki Patagoniaan Työsuojelu 14 Erityisvaltuutettu: Työsuojeluun vaikuttavia asioita 48 Veturimiesten hiihtoleiri 50 Ylivieskan Huhmarissa hiihdettiin liiton mestaruuksista 52 Kaukalopallokisat Veturimiesten ulkomaanmatkoja eteläiselle pallonpuoliskolle, sivut Seuraava Veturimies -lehti ilmestyy syyskuussa. Lehteen tarkoitetun aineiston tulee olla elokuun loppuun mennessä toimittajalla. Julkaisija Veturimiesten liitto Toimitus: John Stenbergin ranta 6, Helsinki puh Päätoimittaja: Timo Tanner puh: , Toimittaja: Markku Vauhkonen timo.tanner@veturimiesliitto.fi GSM fax Toimitusneuvosto: Risto Elonen, Timo Tanner ja Markku Vauhkonen Koti os: Kesäkatu 6, Pieksämäki markku.vauhkonen@pp1.inet.fi Tilaushinta vsk. 10 euroa Ilmoitushinnat 2007: 1/1 sivua 250 euroa 1/2 sivua 170 euroa pienemmät ilmoitukset, lisäväri ja 4-väri sopimuksen mukaan. ISSN Turenki - Kirjapaino Jaarli Oy Veturimies 2/2007 3

4 Risto Elonen Liiton ajankohtaista PUHEENJOHTAJAN PALSTA TUPO tältä erää torpattu Eduskuntavaalit on Suomessa pidetty ja niiden pohjalta on muodostettu uusi tasavallan hallitus. Hallitusohjelmassa on monia ulottuvaisuuksia, jotka vaikuttavat rautateiden ja sen henkilökunnan tulevaisuuteen seuraavalla nelivuotiskaudella. Tässä yhteydessä en lähde arvioimaan hallitusohjelmaa laajemmin kuin hieman tulevan työmarkkinaratkaisun näkökulmasta. Ennen vaaleja eräät nykyiset hallituspuolueet ottivat laajasti ja näyttävästi kantaa tulevaan työmarkkinaratkaisuun ja samalla sen sisältöön. Kokoomus lanseerasi näyttävästi tasa-arvo TUPO:n ja siihen liittyvät, voittopuolisesti sairaanhoitajille suunnattavat reilut palkankorotukset. Asia on myös kirjautunut hallitusohjelmaan, joskin se on kirjoitettu hyvin hallitusohjelmamaisesti. Todellisuus on monesti kuitenkin paljon suunnitelmia ihmeellisempää ja nyt voidaan jo varmuudella todeta, että tällä kertaa ei Suomeen synny keskitettyä tulopoliittista kokonaisratkaisua, vaan sopimusneuvottelut käydään liittotasolla. Tämä tarkoittaa ainakin sitä, että Suomessa tuskin nähdään mitään laajempaa työelämän kehittämistä lähivuosien aikana. Työelämän kehittämiseen liittyviä asioita on erittäin vaikeaa, lähes peräti mahdotonta, hoitaa liittokierrosten aikana. Tämä on vain asia, joka pitää hyväksyä. Mielestäni keskitettyjen ratkaisujen aika ei missään nimessä ole ohi, vaan tämä vaihtoehto on hyvä pitää edelleen mukana keinovalikoimassa. Puhdas liittokierros on tässä kohtaa paikallaan, sillä nyt loppuaan lähestyvä sopimuskausi on ollut verrattain pitkä ja liitoille on kertynyt paineita hoitaa jäsenistön asioita alakohtaisista lähtökohdista. Nyt kun keskitettyä ratkaisua ei ole näköpiirissä ja esimerkiksi hoitoalalle jo lähes varmasti luvatut palkankorotukset näyttävät kutistuvan kovaa vauhtia, on poliittisten päättäjien taholta ryhdytty antamaan viestiä, jonka mukaan hoitoalan palkankorotukset kaatuivat SAK:n liittojen vastustukseen ja kokonaisratkaisun kaatamiseen. Syylliset keskitetyn ratkaisun kaatamiseen taitavat tällä kertaa löytyä ihan muualta, lähinnä EK:n piiristä. Teknologiateollisuushan ilmoitti hyvin selkeästi, että eivät ole mukana mahdollisessa kokonaisratkaisussa, vaan lähtevät omalla sektorillaan neuvottelemaan liittokohtaisesti. Maan hallituskaan ei ole pyrkinyt mitenkään erityisemmin jatkamaan keskusteluja laajan tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikaansaamisesta, vaan on hyväksynyt jo henkisesti liittokierroksen. On mielenkiintoista nähdä, miten sitten hallituspuolueiden vaalilupaukset hoidetaan vai onko lupauksia ollut edes tarkoitus lunastaa? Liittokierrosta kohden Veturimiesten liiton kannalta liittokierros ei aiheuta sen enempää eikä vähempää väristyksiä tulevien sopimusneuvottelujen suhteen, sillä olemme aina valmistautuneet käymään omat sopimusneuvottelut ratkaisun muodosta riippumatta. Liiton valtuusto piti huhtikuun lopulla kokouksensa, missä käsiteltiin mm. osastojen tekemät aloitteet työehtosopimusmuutoksiksi. Niitä oli osastoissa tehty runsaasti ja kun ne lisätään entisten joukkoon, voidaan todeta TES muutosesitysten tulleen kartoitetuiksi. Kokouksessa päätettiin myös, että VML:n valtuusto kutsutaan ylimääräiseen kokoukseen elokuussa tarkentamaan liiton TES -tavoitteet ja samalla tarkastelemaan työmarkkinatilannetta yleisimmin. Aikataulullisesti VML valmistautuu käymään omat sopimusneuvottelut lähempänä sopimuksemme päättymistä. Sopimusneuvotteluja silmällä pitäen ei osapuolten pitäisi tahallisesti eikä edes tahattomasti keinuttaa venettä turhanaikaisesti. Neuvottelutulokseen pääseminen on yleensä lisäkuormattakin riittävän monimutkainen prosessi. MIKSUN takkuilu ongelmallista Tässä yhteydessä on valitettavasti todettava, että se suuntaus, mikä tällä hetkellä on vallalla veturimiesten työvuorojen suunnittelussa, ei ole tulevia sopimusneuvotteluja varten erityisen rakentavaa. Kun vuonna 1994 allekirjoitettiin linjaliikenteen yksinajosopimus, sovittiin samassa yhteydessä eräistä henkilöstön käyttöön liittyvistä periaatteista. Niitä on myös työn- 4 Veturimies 2/2007

5 Liiton ajankohtaista Nyt kun tilanne alkaa olla sellainen, että veturinkuljettajia ei ole missään yhtäkään liikaa, laaditaan Riihimäellä keskitetyssä työvuorosuunnittelussa työvuoroja, joissa työvuorojen keskipituus entisestään lyhenee ja veturinkuljettajien vieraalla paikkakunnille sijoittuvia makuita surutta lisätään. Tätä tilannetta on todella vaikea käsittää edes hyvällä tahdolla. antajapuolen taholta noudatettu kiitettävästi ja näin vältetty henkilöstön pakkosiirrot ja irtisanomiset. Työtä on kuluneen kymmenvuotiskauden aikana siirretty pyörillä ympäri maata ja samalla järjestetty töitä mahdollisimman tasapuolisesti kaikilla veturimiesten sijoituspaikkakunnilla. Työvuoroja on kuitenkin ollut ajoittain todella vaikea rakentaa mielekkäiksi, kun samalla on noudatettu sovittuja periaatteita henkilöstön käytöstä sekä töiden tasaamisesta. Nyt kun tilanne alkaa olla sellainen, että veturinkuljettajia ei ole missään yhtäkään liikaa, laaditaan Riihimäellä keskitetyssä työvuorosuunnittelussa työvuoroja, joissa työvuorojen keskipituus entisestään lyhenee ja veturinkuljettajien vieraalla paikkakunnille sijoittuvia makuita surutta lisätään. Tätä tilannetta on todella vaikea käsittää edes hyvällä tahdolla. Henkilöstöstä puhutaan nykyisin yrityksissä paljon ja sellaiset sanat kuin työtyytyväisyys, työmotivaatio, palkitseminen ja voimavarat vilisevät puheissa ja teksteissä. Veturimiesten osalta se taitaa nykyisellään työvuorosuunnittelun näkökulmasta tarkoittaa alenevaa työmotivaatiota, huonompaa työhön sitoutumista, vähemmän aikaa perheelle sekä vapaa-ajalle ja alati kasvavien vieraan paikkakunnan makuiden myötä lisääntyvää työhön sitoutumisaikaa. Näin ei voi jatkua, vaan toiminnan pitää olla myös toisen osapuolen tarpeet ymmärtäviä, jotta veturimiesten edelleen kuitenkin verraten korkea työhön ja työnantajaansa sekä sen tavoitteisiin sitoutuminen voidaan säilyttää ja siirtää myös tulevalle veturimiessukupolvelle. Veturimiesliiton yhdyshenkilöt ovat nykyisessä työvuorosuunnittelussa alennettu ilmeisesti täysin äänettömiksi yhtiömiehiksi ja he ovat mukana lähinnä vain muodon vuoksi. Kun aiemmin sovittiin yhdyshenkilöstä liiton ja työnantajan välillä, niin tavoitteena oli aito molemminpuolinen vuorovaikutus sekä osapuolten tavoitteiden yhteensovittaminen. Nämä periaatteet on nyt ilmeisesti viskattu roskakoriin. Tämä pakottaa liiton arvioimaan uudestaan lähitulevaisuudessa koko työvuorojen suunnitteluprosessia veturimiesten näkökulmasta, mikäli nykyinen valittu aatesuunta suunnittelussa jatkuu. Veturimiesten työvuorot sekä niihin liittyvät tekijät ovat olleet useiden työryhmien työn kohteita ja erilaisia variaatioita on pyritty etsimään kuluneiden vuosien aikana sieltä ja täältä. Monia malleja on ollut esillä, mutta käytäntöön työryhmien esitykset ovat tulleet aika verkkaisesti. Viime -TES kierroksella asetettiin osapuolten välille ns. TAVU -työryhmä, jonka tehtävänä oli löytää malleja veturimiesten työvuorojen toteutumisen edistämiseksi samalla, kun tavaraliikenteen asiakastarpeet huomioidaan. Asiakastarpeet kyllä ymmärretään veturimiesten taholta hyvin eikä kukaan meistä kuvittele, että mitään muutoksia ei työvuoroihin niistä johtuen jouduttaisi tekemään. Veturimiesten joustaminen työnantajan tarpeiden mukaan on kyllä huippuluokkaa, kun asiaa tarkastellaan viime vuonna tehtyjen työmäärien sekä maksettujen vapaapäiväkorvausten ja poikkeamakorvausten lukumäärien valossa. Luottamus lähenee kriittistä pistettä Työryhmän esitykset olivat hyviä ja osapuolten tarpeet huomioivia. Hyvä on myös muistaa, että näiden työryhmäesitysten takana on jo useita kompromissiratkaisuja. Yhteistyössä laadittuja malleja ei vain ole saatu syystä tai toisesta käyttöön tälläkään kertaa. TAVU -työryhmä ei ole ollut suinkaan ensimmäinen yritys parantaa ennakkosuunnittelun tasoa ja parantaa resurssien käyttöä. Saman teeman ympärillä on painittu useissa yhteyksissä milloin tuotanto-osaton, käyttö-osaston tai nykyisen junaliikennöinnin kanssa. Ideoita ja ehdotuksia on tehty vaikka kuinka paljon, mutta johonkin on jäänyt aito halu tehdä asialle jotain. Syyskuussa 2004 asiasta keskusteltiin todella vakavaan sävyyn VML:n ja junaliikennöinnin edustajien välillä ja silloin todettiin työnantajan edustajan suulla, että asiaan on pikaisesti saatava jonkinlaista korjausta, jotta vältytään avoimelta konfliktilta. Yhtenä toimenpiteenä asetettiin sitten työehtosopimusosapuolten välillä neuvotteluissa TES -työryhmä (TAVU), jonka tehtävänä oli tehdä esityksiä asioiden parantamiseksi. Kuten edellä totesin, tämänkään työryhmän esityksiä ei ole vain saatu toimimaan. Selityksiä ja epämääräisiä lupauksia asiaan liittyvistä kokeiluista kyllä osataan tuoda esiin, mutta ei paljon muuta. Puhumattakaan ratkaisuista, jotka näkyisivät työntekijöille jokapäiväisinä positiivisina ilmiöinä. Veturimiesten luottamus keskitetyn työvuorosuunnittelun kykyyn laatia työvuoroja, joissa otetaan mukaan myös työn mielekkyys sekä veturinkuljettajien työmotivaation ylläpito, on laskenut valitettavasti lähelle kriittistä pistettä. Veturimies 2/2007 5

6 Liiton ajankohtaista KESÄPÄIVÄT SEINÄJOELLA Seinäjoki on taas tapahtumien keskipisteessä; Tangomarkkinat, Provinssirock, Vauhtiajot ja Veturimiesten liiton kesäpäivät hemmottelevat matkailijaa tulevana suvena. Kesäpäivillä on luvassa mukavaa yhdessäoloa, hauskaa ohjelmaa, hyvää ruokaa, tanssia ja paljon muuta. Tilaa on noin 250 jäsenelle ja heidän puolisolleen. Kesäpäivien alustava ohjelma on seuraava: Lauantai Klo Jokiristeily Lakeuden maisemiin Kaanaa Lines jokilaivaristeilyllä halukkaat voivat tutustua kaupunki-alueen nähtävyyksiin erilaisesta näkökulmasta. Risteily kestää vajaan tunnin. Katetussa laivassa on 30 istumapaikkaa. Klo Pääjuhla Seinäjoen kaupunginteatterilla Tervetuliaismaljat Tanssiesitys, Crococheer Avaus, Harri Wallin Musiikkia, What If Juhlapuhe Tanssiesitys, Crococheer Liiton puheenvuoro, Risto Elonen Musiikkia, What If Klo Kulttuurikävely Alvar Aalto keskuksessa Tutustumme opastetulla kierroksella Aalto-keskuksen lisäksi Aalto-lasikokoelmaan, kaupungintaloon ja Lakeuden Ristin kirkkoon. Kierros kestää noin 1,5 tuntia. Klo Iltajuhla Hotelli Lakeudessa Hei Mambo salissa Illallinen Rehupiikles-show Tanssit talon orkesterin tahdittamana Sunnuntai Sunnuntaille on varattu kaksi jokiristeilyä. Muuten ohjelmassa on omatoimista tutustumista Seinäjoen nähtävyyksiin. Klo Klo Jokiristeily Lakeuden maisemiin Jokiristeily Lakeuden maisemiin Kesäkuussa lähetämme osallistujille kesäpäivien tarkennetun ohjelman. Ilmoittautumiset tehdään mennessä Marja-Riitta Mustoselle, puh. (09) tai Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Kerro osallistujien nimet, puhelinnumero, ruoka-ainerajoitukset ja mille jokiristeilylle mahdollisesti osallistutte. Illalliskortti maksaa 40 euroa/henkilö. Illalliskortit tulee maksaa viimeistään Veturimiesten liiton tilille Helsingin OP Pankki Kirjoita viestitietoihin osallistujien nimet. Jokiristeily, pääjuhla ja Aalto-keskuksen esittely ovat osallistujille veloituksettomia. Jokainen vastaa omista matkajärjestelyistään ja tarvittaessa varaa majoituksen Hotelli Lakeudesta puh. (06) viimeistään 7.6. Liiton varaama huonekiintiö vapautuu tämän päivän jälkeen muiden käyttöön. Liiton sopimat normaalihintoja huokeammat hinnat ovat seuraavat: yhden ja kahden hengen huoneen hinta on 71 euroa/ huone/vrk, tämän hinta saunalla 81 euroa/huone/vrk ja yhden ja kahden hengen superior-huone saunalla 89 euroa/ huone/vrk. Kesäpäivillä tavataan, tervetuloa! 6 Veturimies 2/2007

7 Liiton ajankohtaista Veturimies 2/2007 7

8 Liiton ajankohtaista Markku Vauhkonen Valtuuston kokous Valtuusto piti kevään kokouksensa Käsiteltävinä olivat tili- ja talousasioiden lisäksi erittäin paljon osastojen tekemiä palkkaukseen ja ammattiasioihin liittyviä esityksiä. Valtuuston puheenjohtaja Eero Kippola tarkasteli alkupuheessaan kevään näkymiä veturimiesten kannalta: Yleinen kehitys rautateiden osalta on ollut suotuisa, kuten toimintakertomuksesta voidaan havaita. Tavaraliikenne oli ennätystasolla ja henkilöliikenteessä oli huippuvuosi. Veturimiehinä voimme osaltamme olla ylpeitä hyvästä tuloksesta. Odottaa sopii, että myös valtiovalta tekee osansa rautateiden edellytysten parantamiseen. Maamme tuoreessa hallitusohjelmassa otetaan kantaa raideliikenteeseen seuraavasti: - Raideliikennettä edistetään parantamalla rataverkon tasoa ja kattavuutta jatkamalla sähköistysohjelmaa sekä luomalla edellytyksiä kilpailulle rautateillä. Henkilöliikenteen kilpailuun rautateillä varaudutaan yhteisölainsäädännön edellyttämällä tavalla ja aikataululla. Selvitetään mahdollisuudet kilpailuttaa rautateiden henkilöliikennettä erityisesti pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueella. Junien ostoliikennettä kehitetään vastaamaan paremmin alueellisia matkustustarpeita. Kuten voimme havaita vapaa kilpailu on voimakkaasti esillä, mutta myös ostoliikenteeseen kiinnitetään huomiota. Yhteiskuntapoliittisesti VML:n on oltava hereillä ja valmiina vaikuttamaan tarvittaessa aktiivisesti toimintaympäristön muutoksiin. Tässä mielessä myös yhteistyö muiden rautatieläisjärjestöjen ja kuljetusalan liittojen kanssa on edelleen tärkeää. Yhteiskuntavaikuttamista Kevään vaaleihin Eero Kippola palasi vielä hieman ja totesi: Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen me veturimiehet olemme aktiivisesti ottaneet osaa äskettäin pidetyissä eduskuntavaaleissa. Vaaleissa oli ehdokkaina mukana viisi veturinkuljettajaa: Janne Holopainen Hki, Eero Kippola Yv, Raimo Piirainen Kon, Jouni Toppinen Ilm ja Harry Wallin Sk. Vaikka emme saaneet omaa edustajaa parlamenttiin, menestystä voidaan pitää hyvänä, sillä Piirainen ja Wallin saivat varakansanedustajan paikan ja ikään kuin ovi on raollaan eduskuntaan. Vaaleissa mukana olleille onnittelut vaalituloksen johdosta! Kokousasiakirjoista voimme havaita, että lähes 109- vuotiaan liittomme toimintavuosi on ollut työntäyteinen. Monet työryhmät saivat työnsä valmiiksi, mutta työtä riittää edelleenkin. Varmasti vääntö jatkuu edelleen tavaraliikenteen hallitsemattomien muutosten ja sitä kautta veturimiesten vuorojen muutosten ja työn mielekkyyden suhteen. Vuorojen epäkohtien korjaamiseen on työnantajalta syytä odottaa erityispanostusta ongelmien kuntoon saattamiseksi. Lopuksi Eero Kippola kiitteli liiton talouden hoidosta hallitusta ja toimistoa: Liiton taloutta on hoidettu valtuuston linjaamalla tavalla. Edelleen jäsenmaksutuotot kattavat varsinaisen toiminnan kulut ja sijoitustoiminta varmistaa tukevaa taloutta. Esitänkin valtuuston puolesta parhaimmat kiitokset eri työryhmille, toimistolle ja muille asioita hoitaville henkilöille tekemästänne työstä. Seminaari syksyllä Tuleva toimintavuosi on vaativa ja haasteellinen. Syksyllä on edessä TES neuvottelut ja elokuun valtuustoseminaarissa täsmennämme tavoitteet neuvottelujen pohjaksi. Tämäkin kokous on työntäyteinen. Kokoukselle tehdyt 75 esitystä antavat haastetta tulevaisuuteen, päätti Kippola puheensa. Pääsihteeri Timo Tanner selvittää, kuinka valtuuston ääntenlaskujärjestelmän muutokset vaikuttaisivat. Pohdiskelun tarkoitus oli selvittää kuinka turvattaisiin kaikkien työpisteiden asema tasapuolisesti. 8 Veturimies 2/2007

9 Liiton ajankohtaista Julkilausuma Veturimiesten liiton valtuuston mielestä Matti Vanhasen 2. hallituksen hallitusohjelmassa luvataan paljon panostuksia väylien hoitoon. Näin on tarkoitus parantaa Suomen logistista kilpailukykyä. Nyt ei kuitenkaan ole selvyyttä siitä, kuinka rahoitus hoidetaan. Rahoitus on hoidettava suorana budjettirahoituksena, muutoin tasapuolisuus kärsii ja hinnat karkaavat. Joukkoliikenteen kehittäminen on ympäristöä säästävää ja tulevaisuutta turvaavaa toimintaa. Panostus rautatieliikenteen kehittämiseen on panostusta ympäristöystävälliseen joukko- ja tavaraliikenteeseen. Liiton valtuusto tyrmää ideologisen kilpailuttamisen. Raideliikennettä ei kehitetä kilpailuttamalla. VR on maailman toiseksi tehokkaimmaksi arvostettu rautatieyritys. Tehokkuutta ei saa vaarantaa, rautateiden kilpailuttamisesta ei ole olemassa myönteisiä kokemuksia. Puheenjohtaja Elonen kertoi ajankohtaisista asioista työehtosopimusrintamalla. Muutamia sopimuksia on jo tehty eri aloilla. Valtakunnan uusi hallitus saattaa vaikuttaa myös osaltaan mahdollisen TUPO:n syntymiseen, joka nyt näyttää hieman epävarmalta. Kokoukseen liittyen Elonen esitteli arviolaskelmia kustannusvaikutuksista, joita eri osastoesitysten vaikutuksista syntyy. Kokonaiskustannukset olisivat kaikkien esitysten läpimennessä suuret, eli ainakaan pyytämisestä ei päästäisi syyttämään. Vuoden 2006 kokonaispalkkausta tarkasteltiin valtakunnallisesti. Peruspalkkaus on noin 70 % palkkasummasta, haittatyökorvauksiin kuluu 10 %, muihin lisiin noin 4 % ja loppu 14,5% on kilometrikorvauksia. Veturimiesten kokonaispalkkasumma on euroa. Tehtäväkohtaisessa vertailussa linjamiesten, sm-kuljettajien, tallipäivystäjien, ratapihapäivystyksen ja huoltokuljettajien kesken linjakuljettajien ansiot kohoavat suurimmiksi, seuraavana tallipäivystäjät, sitten smkuljettajat, huoltokuljettajat ja lopuksi ratapihakuljettajat. Kiskobussi Kiskobussin osalta tällä hetkellä kuljettajarahastus on työryhmässä jonka tehtävänä on suunnitella toimintamalli. Työryhmän organisaatio on mahtava, johtoryhmässä 8 ja suunnitteluryhmässä 12 henkilöä. Työryhmätyön tulisi olla valmis 2007 vuoden lopussa. Mahdollinen toiminta kokeillaan todennäköisesti Karjaa-Hanko välillä. Muita sopimuksia ei ole olemassa, ainoastaan työryhmän työstä on sovittu. Esitykset Riihimäen osastosta kuulutettiin roiman palkankorotuksen perään, 500 euroa. Valtuusto päätettiin kutsua koolle elo-syyskuussa määrittelemään TES -tavoitteet ja arvioimaan yleistä työmarkkinatilannetta. Syksyn seminaariin siirtyi iso osa esityksistä. Valtuusto päätti ottaa seuraavalla neuvottelukierroksella sl-lisän ja ylityökorvauksien lisäämisen vuosi- ja sairauslomalisään laskettavaksi palkkatekijäksi. Kouvolassa on koettu ongelmaksi uuden poikkeamakorvauksen säännöstö, jossa työvuorokohtainen kahden korvauksen katto toteutuu useasti ja verrattuna vanhaan ei korvauksia saada. Tätäkin pohditaan syksyn valtuustoseminaarissa. Vapaa-ajan poikkeamakorvaus keskustelutti eikä valtuusto ollut tyytyväinen siihen, että vapaapäivä oltaisiin myymässä rahakorvauksella. Vieraanpaikan makuiden korvaaminen rahakorvauksella miellytti osaa valtuustoa. Toisaalta raha ei korvaa vieraalla paikalla vietettyä vapaa-aikaa. Valtuustossa todettiin edelleen, että tehdyn työn ja levon on oltava suhteessa toisiinsa. TOP -kuljettajan korvauksista keskusteltiin, valtuuston mielestä kilometrirahat tulisi maksaa TOP kuljettajille heidän ajamistaan junista. Valtuusto päätti, että peruutettujen työvuorojen lisäpalkkioiden maksaminen on seuraava sopimusneuvottelukierroksen tavoite. Ylipalvelevien veturimiesten pistelaskujärjestelmän mukaisia pistekertymiä ei voida nollata lain vastaisena. Oulun osaston esitys puhutti valtuustoa. Asia nousee säännöllisesti esiin, mutta työantajan ja liiton välistä sopimusta ei voida purkaa tältä osin. Lisäksi työnantajan lähettämä kirje ihmetytti, myös se ettei kirjettä olekaan lähetetty kaikille. Toimintakertomus Liiton 108. toimintavuosi on perustunut valtuuston 2005 vaalikokouksen päätöksiin ja linjauksiin. Periaatteena on ollut kulujen hallinta ja toiminnan perustuminen valtuuston hyväksymän talousarvioon. Jäsenmaksutuloilla on katettu varsinaisen toiminnan kulut. Liiton omaisuutta on onnistuttu kasvattamaan edelleen ja pääoma on turvattu. Sijoitustoiminnan tarkoituksena on liiton omaisuuden turvaaminen ja sen kasvattaminen mahdollisimman vähäisin riskein. Suurin myyntikohde oli Eerikinkadulla ollut liiton entinen toimistohuoneisto. Toiminta jatkuu vakiintuneesti, mutta huomioitavaa on, että uusien koulutettavien veturinkuljettajien määrä lisääntyy. Tämä edellyttää panostamista uusien jäsenten tarpeisiin. Valtuusto hyväksyi toiminta- ja tilikertomuksen, vahvisti tilinpäätöksen ja myönsi vastuuvapauden tili- ja vas- Veturimies 2/2007 9

10 Liiton ajankohtaista tuuvelvollisille. Myös talousarvio vuodelle 2007 hyväksyttiin. Valtuusto päätti eläkeläisjäsenmaksun suuruudeksi 33 euroa. Alkuvuoden toiminta Näkyvissä oleva työvuorojen normalisointi vaatii ilmeisesti sellaisen ajojakoratkaisun, jossa kaikki työvuorot ovat Tes:n mukaiset. Näin paikallisille luottamusmiehille ei jäisi sovittavaa, eikä kaikkia työvuoroja ilmeisesti voida ajaa yksin. Lisäksi on tarkoitus työskennellä työvuorossa vain suunniteltuna aikana. Rajaliikennesopimus on menossa uuteen tarkasteluun, jolloin rajan ylitse tapahtuva ajaminen on tapetilla. Asiasta ministeriössä neuvottelevat eri henkilöstöjärjestöt. Hallitusohjelmaan on pyritty vaikuttamaan, mutta edelleen kilpailuttamista lähiliikenteeseen haetaan. VR:n omistajaohjaus siirtyy liikenneministeriöstä uuteen omistajaohjausyksikköön. Kylmälahden tilanne Elonen kertoi Kylmälahden remonttisuunnitelmia. Valtuuston velvoittamana Kylmälahden kuntokartoitus ja kunnostussuunnitelmat esiteltiin päärakennuksen saneeraussuunnitelmat ja jätevesien käsittelyn uudistaminen. Päärakennuksen yläkerta puretaan kokonaan pois ja rakennetaan kokonaan uudestaan. Tällöin saadaan koneellinen ilmanvaihto lämmön talteenotolla, ikkunallisia majoitustiloja 5 huonetta ja oleskelutila sekä vessatila. Alakerran välihuone menee myös kokonaan uusittavaksi ja välihuoneen alla olevan kellarin kosteusongelmat poistetaan. Remontti on mittava ja sen ajankohta on ilmeisesti syksyllä, jolloin kesän käyttöä sillä haitataan vähän. Vakuutuskassan asiat Takaisin maksettava osuus määräytyy vakuutuslaissa ja jokaiselle jäsenelle lasketaan yksilöllinen palautusosuus. Parhaimmat osuudet saavat yli 30 vuotta jäsenenä olleet yli viisikymppiset jäsenet. Eläkkeellä olevat saavat myös jos ovat olleet edelleen jäseninä. Avustus on hautausavustuksen osuus. Samoin myös lesket saavat jäsenyytensä perusteella osuutensa. Avustuksia aletaan maksaa aikaisintaan kesäkuussa, mikäli valituksia ei ole tullut. Valtuuston kokous käsitteli paljon osastojen tekemiä esityksiä. Syksyllä valtuusto pitää erillisen TES-seminaarin. 10 Veturimies 2/2007

11 Timo Tanner Pääsihteerin päivyri VR KONSERNIN HENKILÖSTÖ- RAHASTO PERUSTETTU Liiton ajankohtaista VR konsernin henkilöstörahaston perustava kokous pidettiin huhtikuun 19.päivänä 2007.Kokous päätti perustaa henkilöstörahaston ja hyväksyi rahaston säännöt. Perustava kokous oli samalla rahaston ensimmäinen valtuuston kokous. Kokoukseen osallistuivat VR konsernin eri henkilöstöryhmien valitsemat valtuuston jäsenet, joita oli läsnä yhteensä 13 yhden valtuutetun ja hänen varamiehensä ollessa estyneenä. Rahaston hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Harri Salminen Rautatieläisten liitosta ja varapuheenjohtajaksi Jouni Nykänen Veturimiesten liitosta. Lisäksi hallitukseen valittiin Veikko Malinen Rautatieläisten liitosta, Pentti Ahokas Rautavirkamiesliitosta, Erkki Kallio Rautatiealan Teknisten Liitosta, Olavi Kiviniemi VR Akavasta sekä Timo Koskinen VR Yhtymä Oy:sta. VR konsernin henkilöstörahastossa on noin jäsentä ja se on yksi suurimpia henkilöstörahastoja Suomessa. Henkilöstörahasto on VR konsernin henkilöstön omistama ja hallitsema, konsernista erillinen, itsenäinen oikeushenkilö. Rahaston jäseniksi tulevat automaattisesti kaikki VR-Yhtymän, VR Osakeyhtiön, VR Radan ja Corenetin työntekijät lukuun ottamatta niitä, jotka ovat mukana VR konsernin johdon kannustinohjelmassa. Voittopalkkioeristä kertyy oma säästötili VR konsernin henkilöstörahaston toiminnan tarkoituksena on hallita rahaston toimintapiiriin kuuluvien yritysten rahastolle maksamia voittopalkkioeriä ja muita lainmukaisia varoja. Jälkimmäisiä rahastolle voi kertyä rahaston harjoittaman sijoitustoiminnan tuotoista. Kukin rahaston toimintapiiriin kuuluva yhtiö osoittaa vuosittain yhtiön tekemästä tuloksesta voittopalkkioerän sen mukaan, kuinka etukäteen määritellyt tavoitteet saavutetaan. Voittopalkkiot ovat työnantajan näkökulmasta osa henkilöstön kannuste- ja palkitsemisjärjestelmää. Työntekijöille ne ovat tulonlisäystä ja eräänlaista säästämistä. Voittopalkkioeristä päättää VR konserni. Voittopalkkioerät ovat rahaston perustamisen ja sen toiminnan edellytys. Yrityksen on päätettävä voittopalkkioeristä ennen sen ajanjakson alkua, jolta erä suoritetaan. VR konserni on päättänyt lain vaatimassa ajassa helmikuussa 2007 tämän vuoden voittopalkkioista, jotka maksetaan henkilöstörahastolle mittareiden edellytysten täyttyessä vuoden 2008 alussa. Voittopalkkioerien on perustuttava kannattavuuteen ja toiminnan tehokkuuteen. VR konsernissa voittopalkkioerät voidaan maksaa, kun erikseen eri yhtiöille vuosittain asetettu liikevoittotavoite ylitetään. Puolet palkkiosta perustuu yhtiön liikevoiton Rahaston hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Harri Salminen Rautatieläisten liitosta ja varapuheenjohtajaksi Jouni Nykänen Veturimiesten liitosta. määrään ja toinen puoli määräytyy sen mukaan, kuinka yhtiölle asetetut laadulliset tavoitteet saavutetaan. VR Osakeyhtiössä laadullisia mittareita ovat täsmällisyys ja asiakastyytyväisyys. Voittopalkkioeräänsä voi kasvattaa Täyden voittopalkkioerän saamisen edellytys on, että henkilö on ollut koko kalenterivuoden työsuhteessa yhtiöönsä, Mikäli työsuhde on kestänyt vajaan vuoden, niin voittopalkkioerä maksetaan työssäolokuukausien suhteessa, Rahaston jäsenyys alkaa, kun työsuhde on kestänyt kuusi kuukautta. Henkilöstö omistaa yhdessä rahaston ja sen omaisuus voi karttua sinne kertyvien voittopalkkioerien lisäksi myös sijoitusomaisuuden tuottoina. Voittopalkkiot jaetaan yhtiökohtaisesti tasan henkilöstön kesken. Työntekijälle kertyy työnantajan rahastolle maksamista voittopalkkioeristä oma henkilökohtainen rahasto-osuus, jota hän saa alkaa nostaa henkilöstörahastolain ja rahaston sääntöjen perusteella viiden vuoden kuluttua jäsenyyden alkamisesta. Vuosittain on mahdollista nostaa kertyneestä voittopalkkiosummasta enintään 15 prosenttia. Työsuhteen päättyessä työntekijä saa kuitenkin kertyneen rahasto-osuutensa kertasummana, jolloin ei myöskään vaadita, että jäsenyys olisi kestänyt viittä vuotta. Eläkkeelle siirtyneellä jäsenellä on oikeus nostaa rahasto-osuutensa haluamansa suuruisissa erissä enintään neljänä eläköitymistä seuraavana vuotena. Rahasto tulee informoimaan jäseniä kullekin kertyneen voittopalkkiosumman kehittymisestä ja sen nostamisoikeuksista. Tarkoitus on, että kukin pääsisi tutustumaan rahastotiliinsä netin kautta omilla pankkitunnuksillaan. Tästä tullaan tiedottamaan jäsenille tarkemmin rahaston hallituksen toimesta. Veturimies 2/

12 Ari Kostiainen Liiton ajankohtaista Kesän työvuoroista Helppo on jatkaa siitä mihin edellisessä lehdessä kirjoitin. Liikkuessani kentällä on aina jollakin veturinkuljettajalla asiaa minulle ja ne koskevat jotain muuta kuin säätä. Työvuoroista tai oikeamminkin niiden epäkohdista on kerrottu paljon asiaa ja mielestäni ei syyttä. Olen yrittänyt kuunnella ja yrittänyt olla herättämättä turhaa toivoa asiasta, sillä en itsekkään luota nopeaan asioiden paranemiseen. Kaduttaa ennen toimiminen matkasaarnaajana luvaten paremmasta huomisesta, mutta en kuvitellut sen työvuorojenkin osalta olevan vasta tuonpuoleisessa. Kehitystä Tammikuun ajojaon jälkeen on kahdessa palaverissa sovittu tehtävän ns. mielekkyysajo. Nyt se on tehtykin ja esitelty luottamusmiehille. Uusia työvuoroja oli muodostettu ja näistä noin 60% olisi vaatinut sopimista työehtosopimuksen määräyksistä. Nykyisin niitä on noin 3140 kpl jaksossa kun työvuoroja on noin Levot, jotka nousivat tammikuussa 465 kpl, olivat vähentyneet 201 kpl ja ilmeisesti niitä pahimpia oli yritetty vähentää. Keskustelua jatkettiin asiasta kentällä ja edelleen on mielipiteenä vahvistunut kesän työvuorojen työehtosopimuksen määräysten noudattaminen, ellei myös yhteisesti sovittuja mielekkyystekijöitä huomioida huomattavasti paremmin. Tämän jälkeen ajojaon aloituspalaverissa tavoiteltiin tehokkuuden nostoa nykyisestä ja kuutta suunnitteluajankohtaa kesäksi. Samassa palaverissa tuli selväksi, ettei pääluottamusmiehen toimesta tehdä työvuorosopimuksia ja sen jälkeen työnantaja halusi tehdä selvityksen kesän ajojaosta. Siihen myös vastasin. Seuraavassa lainaus vastauksestani työnantajan selvitykseen. Sopiminen itsessään ei ole negatiivinen asia. Sopimisen myötä kuljetustarve ja toisaalta työntekijän tarpeet saadaan mukautettua toisiinsa molempien osapuolien tarpeet huomioiden. Tätä ei kukaan kiistä. Ei kuitenkaan voi unohtaa tosiasiaa veturinkuljettajien joustamisesta nykyiselläkin mallilla yli sovittujen työehtosopimuksen määräysten monissa tapauksissa. Vuonna 2006 veturinkuljettajille maksettiin kpl työehtosopimuksen mukaisia poikkeamakorvauksia ja kpl työehtosopimuksen mukaisia vapaa-ajan poikkeamakorvauksia. Nämä kaikki johtuivat veturinkuljettajan työvuorojen toteutumattomuudesta suunnitellulla tavalla. Tähän kun lisätään jaksotasolla yli kolmetuhatta työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavasti sovittua työvuoroa, voidaan todeta veturinkuljettajien olevan erittäin joustavia työvuorojen ja työehtosopimuksen määräysten suhteen ja tekevän työtä työnantajaansa ymmärtäen. Samanaikaisesti veturinkuljettajat tekevät ylitöitä laskennallisesti 2000 tuntia /jakso, enemmän kuin viime vuonna, joka oli ennätyksellinen ylitöiden suhteen. Jotta nämä luvut olisivat vertailukelpoisia, niin jaksotasolla poikkeamakorvauksia oli 1713 kpl. (maksetaan pääsääntöisesti yksi/työvuoro) ja vapaa-ajan poikkeamakorvauksia, eli vapaa-ajalla tehtyjä työvuoroja oli 729 kpl jaksossa. Nämä seikat unohdetaan usein kun keskustellaan työn tekemisen edellytyksistä. Päivittäinen toiminta osassa työpisteissä on kaikkea muuta kuin kokonaisuutta ymmärtävää ja keskitytään ainoastaan marginaalisiin asioihin, unohtaen työtyytyväisyys kokonaan. Työvuorojen keskitettyyn suunnittelujärjestelmän (Miksu) kykyyn tuottaa työvuoroja, joissa huomioidaan myös työvuorojen mielekkyys, on veturimiesten luottamus kadonnut kokonaan. Asioihin vaikuttamisen mahdollisuudet olivat ajojaossa lähes olemattomat, kun yritettiin saada muutoksia suunniteltuihin työvuoroihin. Yleisin vastaus oli toteamus työvuorojen sopimuksenmukaisuudesta. Mielekkyydestä ei välitetty ollenkaan. Näin vastasin selvitykseen, jossa oli myös luvattu kuuden viikon säännöllistä liikennettä tavaraliikenteessä. Sitähän yritettiin jo TAVU työryhmässä kuvata, mutta nyt sekin ajatus on käännetty päälaelleen. Ensi kesänä ei veturinkuljettajille suunnitella ollenkaan perustyövuoroja vaan kaikki junat ovat samassa korissa ja kaikissa kuudessa kesän ajojaossa käytettävissä. Unohdetaan siis TAVU, joka alkaa kuulostaa tyhjältä paperilta vaikka se on tehty hyvässä yhteistyössä ja taitaa olla allekirjoitettukin. Selvityksessä korostettiin vapaapäivien paikallaan pysymistä tai ainakin pyrkimystä siihen, mutta lupaajana on ne samat tahot kuin aikaisemmin. Ymmärrys työvuoron ja vuorotaulun välillä ei ole ollut siellä parhaalla tasolla. Jos on löydetty puolen tunnin lisätehtävä, niin ei se aiheuta ongelmia työvuoroon lisättäessä, mutta vuorotaulu täytyy pyöräyttää lähes kokonaan muutoksen takia. Tämä ei ole vielä auennut työvuorosuunnittelulle. Otan tähän vielä toisen lainauksen vastauksestani selvitykseen. Siinä kuvataan pettymystä työryhmän tavoitteiden täyttymättömyyttä kohtaan. TAVU työryhmä perustettiin työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä, VML:n esittäessä vakavan huolen tavaraliikenteen työvuorojen toteutumattomuudesta ja veturimiesresurssien huonosta käytöstä. Veturinkuljettajat kuljetus- 12 Veturimies 2/2007

13 Liiton ajankohtaista ketjun viimeisenä lenkkinä tuntevat kuljetusjärjestelmän heikkoudet ja vahvuudet omakohtaisesti. Veturinkuljettaja joutuu aina joustamaan työvuoromuutosten yhteydessä ja samalla tinkimään omasta vapaa-ajastaan sekä muusta sosiaalisesta elämästään. Asiaa on käsitelty yhdessä ja ensimmäiset askeleet asian suhteen on sovittu otettavaksi. Tästä huolimatta TAVU työryhmän tuloksista näkyy tällä hetkellä veturinkuljettajille ainoastaan vuorotaulut, jotka ovat voimassa vain kuuden viikon ajan, täysin päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta. Muu toiminta työryhmän linjausten suhteen on ollut lähes näkymätöntä. On outoa, että ainoa taho, joka on huolissaan veturinkuljettajien, ehkä järjettömästä ja epätaloudellisesta käyttämisestä, on työntekijäjärjestö. Näin ei voi kauan jatkua, sillä jo nyt jää osa töistä tekemättä, riittämättömien resurssien ja huonon ennakkosuunnittelun takia. Mikäli työvuorosuunnittelussa jatketaan nykyisellä linjalla resurssien ollessa entistäkin tiukemmalla joka päivä, näyttää tulevaisuus veturimiesten käytön osalta hyvin ongelmalliselta Jotta työvuoroista voitaisiin kohtuudella sopia myös tulevaisuudessa, tulee työvuorosuunnittelussa kiinnittää huomiota aidosti myös työvuorojen mielekkyyteen sekä veturimiesten työssä jaksamiseen ja näin säilyttää veturimiesten verrattain korkea työmotivaatio sekä sitoutuminen työantajan tavoitteisiin Yksittäisenä asiana voi tässä yhteydessä mainita päivälevot paikoilla, joissa veturinkuljettaja ehtii käymään omalla ajallaan junalla kotona, vaikka tekemässä lumityöt, hänelle työvuorosuunnittelussa laaditun järjettömän pitkän levon aikana. Junia kyllä kulkee, mutta ei lepäävän kuljettajan toimesta. Tätä on vaikeaa ymmärtää työvuorojen tehokkuuden näkökulmasta ja veturimiesten työmotivaation säilyttämisen kannalta. Loppujen lopuksi vastauksessani ei ole kieltäydytty sopimasta asioista. Ja luottamusmiehiltä asiaa on kysytty etukäteen, joten nyt on muunkin kuin puhumisen aika. Tarvitsee aidosti tehdä jotain mielekkyyden eteen. Vastauksessa asetettiin selkeät tavoitteet sopimiselle seuraavasti: Selkeitä tavoitteita työvuorosuunnittelussa tulee olla: - Levot sijoitetaan pääsääntöisesti yöaikaan ja lukumääräisesti lasketaan vähintään samalle tasolle kuin marraskuun ajojaossa Vältetään lyhyitä työvuoroja, jotka pilaavat vuorotaulurakenteen sekä rajaavat henkilöstön käyttöä. - Mielekkyys työvuoroissa tulee parantua huomattavasti verrattuna ajojakoon. - Tämän lisäksi on kehitettävä mittareita kuvaamaan tarkoitustaan paremmin. - Työvuorojen keskipituus tulee olla paremmin kuvattu (matkatyövuoro jaettuna kahteen osaan) ja sen tulee kuvata paremmin sitoutumista työvuoroon, eli jos yksittäinen työvuoro vie vuorotaulusta kaksi päivää, niin se tulee jakaa kahdella. Työvuorojen pituuden tulee kasvaa analyysin mukaisesti. - Tehokkuusmittari on laadittava kuvaamaan oikeasti työn tehostumista. - Perustelut edelliseen. Kun nopeutta nostetaan junassa se näkyy huonompana tehokkuutena nykyisessä mittarissa. Ja viimeinen lause kuvaa tahtotilaamme työvuorojen osalta. Työvuorosopimisista on syytä välittömästi aloittaa keskustelut tilanteen ratkaisemiseksi pysyvästi ja aidosti molempia osapuolia kuunnellen. Nyt on pallo heitetty sille taholle, joka voi oikeasti tehdä asialle jotain jos halua löytyy. Mielenkiinnolla jään odottelemaan kesän ajojakojen tuloksia. Kaikesta huolimatta kaikille veturinkuljettajille aurinkoista kesää ja mukavaa kesälomaa. Veturimies 2/

14 Työsuojelu Kari Ojala Työsuojeluun vaikuttavia asioita Työelämän muutokset vaativat tehostamaan tuotantoa ja etsimään uusia tapoja toimia. Työolojen parantaminen sekä järjestyksen ja siisteyden kohentaminen, joka meillä on ikävä kyllä kauttaaltaan laskusuunnassa, nostavat tuotavuutta merkittävästi, sillä työ alkaa sujua entistä mukavammin samalla työtapaturmat ja sairaslomat vähenevät. Kun työolot ovat kunnossa niin työntekijätkin voivat hyvin ja sitä kautta myös työtuottavuus paranee. Näin siis pitäisi tehdä jotta asiat hoituisi juuri tällä tavalla. Nyt ollaan VR:kin työsuojeluasioissa lähdössä siitä, että toiminnan pitää lähteä johdosta, ylimmästä johdosta. Näin osoitetaan sitoutuvuus asiaan, näin muutkin mukana olevat uskovat toiminnan olevan todellisuutta. Työsuojeluhan ei ole yrityksen muusta toiminnasta erillinen saareke. Turvallisuusjohtaminen on yksi johtamisen ja esimiestyön osa- alue, sitä varten ei tarvitse erillistä johtamisjärjestelmää. Käytännössä turvallisuusjohtaminen tarkoittaa edellytysten luomista terveelliselle ja turvalliselle työskentelylle sekä ihmisten saamista toimimaan turvallisesti. Tämän kevään aikana ollaan siis VR:llä tekemässä uutta sopimusta työsuojelun yhteistoiminnasta. Työnantajan ja työntekijän tehtävät on määritelty työturvallisuuslaissa. Lain mukaan vastuu turvallisuudesta on sekä työn suorittajalla että koko linjajohdolla aina yrityksen korkeimpaan johtoon. Sopimuksen sisältö tulee muuttumaan nykyisestä ja siihen halutaan kirjoittaa asiat juuri sen suuntaiseksi kuin työturvallisuuden osalta nähdään tämän päivän maailmassa. Työturvallisuuden tavoitteena on edistää työn turvallisuutta ja työntekijän työkykyä siten, että sen avulla vaikutetaan tuottavuuteen, laatuun, yrityskuvaan sekä henkilöstön hyvinvointiin. Tuottavuus ja hyvinvointi edellyttävät hyvää työympäristöä, optimaalista työn kuormittavuutta, ammattitaitoa ja päivittäistä johtamista. Näillä ja muilla muutoksilla tullaan sopimuksen sisältöä muuttamaan ja kokonaisuus on ehkä luettavissa syksyllä ennen työpaikan työsuojeluvaltuutettujen vaalia. Vähältä piti vaaratilanne Kaikilla työpaikoilla esiintyy joitakin turvallisuutta ja terveellisyyttä vaarantavia epäkohtia ja vaaratekijöitä. Vaarat voivat liittyä putoamiseen, kaatumiseen, vaarallisiin koneisiin tai huonoon ergonomiaan. Nyt VR:llä on aloitettu vaaratilanteiden ja ns. läheltä - piti - tapauksien rekisteröinti. Näitä asioita tullaan käsittelemään työsuojelutoimikunnissa ja tarvittavien toimenpiteiden torjumiseksi käynnistetään viipymättä ja niiden vaikutusta seurataan. Miksi ilmoittaisin vaaratilanteesta, jokainen arkinen pikku ongelma, häiriö, hankala työ, erehdys, ei turvallinen käyttäytyminen, läheltä piti tilanne saattaa johtaa tapaturmaan. Siksi jokaisen oman ja työtoverin turvallisuuden takia ne kannattaa ilmoittaa. Toukokuun lopulla on mahdollisuus tehdä vaaratilanneilmoitus suoraan Poraan kohteeseen työturvallisuuden vaaratilanne -poikkeama tai paperilomakkeelle joka on palautettava mahdollisimman pian esimiehelle. Tällöin esimies kirjaa ilmoituksen Poraan. Vaaratilanteet raportoidaan kuukausittain raportointilomakkeelle, joka on nähtävänä työpaikoilla sekä vaaratilanteet ja niiden pohjalta esitetyt korjaustoimenpiteet käsitellään työpaikan kuukausipalavereissa. Tavoitteena ei ole syyllisen etsiminen vaan tapaturman estäminen sekä jokaiseen ilmoitukseen annetaan palaute. Vaarojen tunnistaminen on tärkeä osa tuloksellista tapaturmien torjuntaa ja sen yhteys työpaikkaselvitykseen on erittäin tärkeä. Työturvallisuustavoitteet Tänä vuonna on yhtenä tärkeimpänä työturvallisuustavoitteena VR:llä nollatapaturma mallin sisäistäminen. Samoin työtapaturmien lukumäärän vähentäminen -20%:llä. Junaliikenteessä tapahtui viime vuonna kaikkiaan 101 työtapaturmaa, kun edellisenä vuonna niitä oli vain 90. Myös vakavien tapaturmien määrä on noussut (sairaspäiviä yli 60) vuoden 2005 määrästä (5kpl) yhdeksään tapaturmaan. Suurimpina syinä ovat liukastumiset, kaatumiset ja kompastumiset. Mikä on tähän johtanut, siihen varmaan löytyy moniakin eri syitä. Yhtenä tärkeimpänä on varmaan uusien kuljettajien koulutuksessa ja varsinkin työopastusjaksolla kiinnittää huomioita oikeisiin työtapoihin ja käydä läpi paikallisesti suoritetut riskikartoitukset ja sitä kautta katsottava esiin tulleita epäkohtia. Näillä toimenpiteillä varmistetaan uusien osalta jo alkuvaiheessa oikeat työtavat ja tämä ei tarkoita sitä etteikö meillä jo talossa pitkään olleilla työtavat olisivat oikeat. Niiden kertaaminen ei olisi silloin tällöin pahitteeksi. Meidänhän kuitenkin muistettava että esimiehet valvovat oikeiden ja turvallisten työtapojen ja suojainten käytön noudattamista. Junaliikennöinnin työpaikat ottavat yhteyttä varikoiden ja muiden osalta kunnossapitäjiin havaittujen epäkoh- 14 Veturimies 2/2007

15 tien poistamiseksi, hienoa tekstiä mutta miten on sitten oikeat toimenpiteet näissä asioissa talven tuiskujen ja liukkauksien sattuessa. Tuttu ympäristö yllättää Koti on suomalaisille vaarallinen paikka. Kolmannes tapaturmista sattuu omassa kodissa tai sen lähiympäristössä. Kaatuminen on suomalaisten yleisin tapaturmainen kuolinsyy. Joka päivä noin 800 suomalaista kaatuu tai liukastuu saaden vammoja. Työpaikoillakin sattuu 150 kaatumistyötapaturmaa. Tutun ympäristön riskit johtuvat nimenomaan ympäristön tuttuudesta. Jos ajaa joka aamu samaa reittiä töihin ainoastaan toinen silmä raollaan, huomiokyky herpaantuu ja katutyömaa saattaa todella yllättää. Junaliikennöinnissä sattuu työmatkatapaturmia noin 18kpl vuodessa. Kuitenkin työtapaturmien välittömät kustannukset ovat selvässä nousussa ja johtuvat tapaturmien vakavuudesta ja myös kustannuksien noususta. Vuosittain noin joka viides suomalainen joutuu tapaturmaan. Tapaturmiin haaskautuu vuosittain miljardeja euroja rahaa. Omilla asenteilla ja vaikka työmatkaa muuttamalla voimme vaikuttaa työmatkatapaturmiin. Muihin työpaikantapaturmiin voimme vaikuttaa siisteyden ja järjestyksen parantamisella. Siinä ainakin joitain ehdotuksia joita kannattaa hyödyntää ja katsoa onko näistä apua. Sopimusruokailu VR:n sopimusruokailu siirtyy Eurestille. Samalla siirtyy myös sopimusruokailun hallinnointi eri puolilla Suomea. Tällä hetkellä sopimuksia on 72 ravintolan kanssa. VR:n henkilöstön ruokailumahdollisuudet niissä jatkuvat entisin ehdoin. Sr1 ajomoottorin seisontalämmitys Ajomoottoreissa on seisonta-aikana käytettävä ajomoottorilämmitys - kytkentää. Kytkentä laitetaan toimintaan aina jätettäessä veturi ns. seisontatilaan. Tämä muutos on tehty jo useaan Sr1 sähköveturiin ja jatketaan koko ajan muutoksen tekemistä. Lämmityksen kytkeytymisen ehdot ovat seuraavat; veturi ns. käyttötilassa, seisontajarru kiinni, suunta keskellä ja sen jälkeen painetaan ohjaamossa olevaa ajomoottorilämmitys painiketta, jolloin vihreä merkkivalo syttyy. Monikäytössä suoritetaan yllämainittu toimenpide vain johtoveturista. Ajomoottorilämmitystä ohjaa ulkosekä magnetointitasasuuntaajan lämpötilaa. Liiton kotisivut Työsuojelu Tällä muutoksella halutaan turvata ajomoottorien käyttöikää ja toivotaan, että muutosta myös käytetään sillä joka vuosi laitetaan n euroa rahaa moottoreiden korjaukseen. Pieni toimenpide meiltä, mutta suuri säästö kokonaisuudessa. Vikaseuranta Kuljettajille suunnatussa sähköisessä info-kioskissa on olemassa mahdollisuus sähköisesti katsoa kalustoa koskevien vikojen korjauksista ja toimenpiteistä. Sieltä saa kymmenen viimeistä vikaa veturista tai junayksiköstä sekä selvyyden tehdyistä korjaavista toimenpiteistä. Tämän käytettävyys korostuu koko ajan sillä vikakirjaan ei tarvitse enää kuitata vikaa korjatuksi vaan korjatun tiedon saa siis sähköisessä muodossa infokioskilta. Tulevaisuutta varten ajatuksena on päästä eroon vikakirjasta jos ei kokonaisuudessa mutta osittain. Vioista ilmoitettaisiin suoraan puhelimella johonkin tiettyyn numeroon jossa se sitten kuitattaisiin saaduksi tiedoksi. Tämä on tällä hetkellä ajatuksena päällimmäisenä ja yritetään löytää yhteisymmärrys ajankohdasta milloin tämä saataisiin otettua käytäntöön. Osoitteessa löytyvät liiton kotisivut. Näille sivuille pääsee myös määräyshuoneiden koneilla. Linkit lienevät työpöydällä, tai ainakin Vernetin suosikkisivustoilla. Liiton kotisivujen ylläpitoa nopeutetaan entisestään ja näin ajankohtaista tietoa jäsenille on saatavissa. Osa sivuista on käyttäjätunnuksen ja salasanan takana. Ne saa luottamusmieheltä tai tallipäivystäjältä. Lehdessä ei niitä voi kertoa. Eläkelaskuri Sivuilta löytyy eläkelaskuri, jolla jokainen voi laskea arvioidun eläkkeensä määrän. Laskurin käyttö vaatii tietenkin ansiotiedot kuluneilta vuosilta ja kertyneen vel- eläkkeen määrän vapaakirjasta. Vakuutuskassa Vakuutuskassan tilanteesta on tässä lehdessä hieman. Kassan vakuutusten takaisinostoarvojen suhdelukuihin on määräajan puitteissa tullut oikaisuvaatimuksia. Vakuutuskassa tiedottaa kesän aikana sivuilla, kuinka selvitystilan jatko ja milloin vakuutuksen takaisinmaksu hoidetaan. Ajankohtaiset, tulevat ja tapahtuneet on myös kerätty sivuille. Jo muutaman vuoden ajan veturimies-lehti löytyy myös sivuiltamme. Veturimies 2/

16 Kentältä Kimmo Lumirae: Uusi rautateiden nopeusennätys 3. huhtikuuta ranskalainen TGV-juna ajoi uuden rautateiden nopeusennätyksen, 575 km/h. Myös edellinen perinteisten junien ennätys oli ranskalaisten nimissä. Magneettijunaradalla eli leijujunalla on Japanissa ajettu vielä hieman nopeammin eli 581 km/h, joten tämä ennätys säilyi niukasti. Ennätyskoe oli suuren luokan mediashow. Huolellisesti valmisteltuun kokeeseen oli kutsuttu median edustajia paikan päälle seuraamaan ennätysjunaa ja itse junassa oli useita TVkameroita sekä sisä- että ulkopuolella tallentamassa historiallista hetkeä. Ennätysjunaa myös seurattiin TV-kameralla lähellä lentäneestä lentokoneesta. Kuvauspaikaksi oli valittu lentokone usein ilmakuvissa käytetyn helikopterin sijaan siksi, että helikopterien nopeus ei enää riitä näin nopean junan seuraamiseen. Itse asiassa liki 600 km/h alkaa rajoittaa käytettävää lentokonetyyppiäkin kun useiden potkurikoneiden nopeus jää tätä pienemmäksi. Ehkä tulevat nopeusennätyskokeet onkin jo pakko kuvata suihkukoneesta Ennätyskokeen valmistelut oli aloitettu jo kolme kuukautta ennen koeajoa. TGV Duplex eli kaksikerroksinen TGV (Train á Grande Vitesse = suuren nopeuden juna) oli varusteltu erityisesti tätä koetta varten. Juna koostui kummassakin päässä olevasta, siis kahdesta, modernia sähköveturia vastaavasta vetopäästä ja niiden välisistä välivaunuista, joita normaaliliikenteessä on 8-10 kappaletta ja koeajossa vain kolme. Välivaunuissa oli testilaitteistoja tietojen hankintaa ja keruuta varten, sillä koeajon tarkoitus oli ensisijaisesti kerätä tietoa junan, radan ja ennen kaikkea ajojohdon käyttäytymisessä ennen kuulumattoman korkeissa nopeuksissa. Koejuna oli siis eräänlainen liikkuva testilaboratorio. Vetopäihin tehtiin teknisiä muutostöitä siten, että siihen mm. vaihdettiin normaalia isommat pyörät ja ajomoottorit. Vetopäät kehittivätkin itse koeajon aikana kumpikin noin hv eli yhteensä hv. Muutostöitä vaati myös virroitin, koska ajojohto oli tähänastisten kokemusten perusteella järjestelmän heikko kohta. Koeajojunalla ajettiin koeajon koeajoja noin 3200 km ennen ennätysyritystä. Koeajo sijoitettiin uudelle Pariisista Strasbourgiin ja Saksaan Frankfurtin suuntaan johtavalle suurnopeusradalle, jota ei ollut vielä avattu junaliikenteelle. Radalla mm. kaarteiden kallistuksia lisättiin, ajojohdin kiristettiin erityisen tiukalle ja ajojohtimen jännite nostettiin kokeen ajaksi normaalista 25 kv:sta 31 kv:iin. Hieno koeajo Koeajo sujui erinomaisesti. 46-vuotias ranskalaiskollegamme Eric Pieczac ohjasti koeajojunan uuteen ennätykseen. Julkaistuilta videoilta näkyy, miten vakaasti juna kulkee ja miten vähän sen pyörät tärisevät rataan nähden. Sen sijaan virroittimesta koko ajan leimahtelevat valokaaret kertoivat, että siinä kohtaa on toimivan tekniikan raja jo ylitetty. Koeajoja kommentoineet saksalaiset korostivatkin, että ajolangasta tuli romua koeajon tuloksena ja näin turhia kustannuksia. Koeajo onnistui myös suuren luokan mediatapahtumana. Radan varteen oli kerääntynyt tuhansittain yleisöä hurraamaan ja median edustajia tallentamaan tapahtumia ja koeajo välitettiin suorana TV-lähetyksenä useilla eri kameroilla kuvattuna. Juna oli erityisesti tyylikkäästi teipattu koeajoa varten ja se oli nimetty nimellä V150, joka ilmaisi virallista tavoitetta 150 metriä sekunnissa eli 540 km/h, joka siis ylitettiin selvästi. Ranskalaiset ovat tehneet tämän ennenkin. Ennen vuotta 1955 olivat rautateiden eri veturilajien ennätykset luokkaa noin km/h kunnes ranskalaiset ajoivat erikoisvarustellulla veturilla ja mm. nostetulla ajojohtimen jännitteellä sensaatiomaiset 331 km/h; tekniikan tasosta saa hyvän käsityksen kuvittelemalla Dr 12:sta tai Dr 13:aa 331 km/h nopeudessa! Ranskalaiset väittivät pitkään, että perättäisinä päivinä kaksi eri veturia olisi saavuttanut tuon nopeuden, mutta myönsivät 50 vuotta myöhemmin, että toinen vetureista ei aivan päässyt samaan nopeuteen. Ennätysveturi on näytteillä Mulhousen rautatiemuseossa. Pitkät ja kalliit valmistelut TGV:n ohjaamo kuljettajan silmin. Kuva Tuomo Suhonen. Video nopeusajosta saattaisi löytyä Googlen haulla nopeusennätys tgv tai vaikkapa tällaisesta osoitteesta 16 Veturimies 2/2007

17 Kentältä Ranskalaiset keräsivät vuosikymmenten mittaan valtavat määrät tietoa ajosta suurilla nopeuksilla ajaen mm. erikoisvalmisteisella kaasuturpiinikäyttöisellä koejunalla satoja tuhansia kilometrejä yli 200 km/h nopeuksilla ja jopa kymmeniä tuhansia yli 300 km/h nopeuksilla niin, että kun tuli aika rakentaa ensimmäinen, jokseenkin suora suurnopeusrata ja rakentaa sille km/h kaupalliseen nopeuteen pystyvät TGV-juna, oli tekniikka hallussa. Ja vuonna 1981, hieman ennen ensimmäisen suurnopeusradan valmistumista, oli hyvä hetki mennä kokeilemaan lyhennetyllä TGV-junalla isommiksi vaihdettuine pyörineen ja muine virityksineen uutta rataa, ja tuloksena oli hämmästyttävä 381 km/h nopeusennätys. Samaa konseptia käytettiin vielä 1990, jolloin käytettävissä oli Pariisista Atlantin suuntaan vievä uusi rata ja uuden sukupolven TGV, niin pitihän sitäkin käydä jälleen hieman viritetyllä junayksiköllä koettamassa, ja pang! 515 km/h nopeusennätys tuntui suorastaan uskomattomalta. Jotkut saksalaiset asiantuntijat korostivat huhtikuun ennätysajon jälkeen sitä, miten turha tällainen koeajo on ja miten paljon se maksoi, koska käytännön nopeudet eivät tule liikkumaan näissä lukemissa ennen kuin vasta ehkä vuosikymmenien kuluttua. Saksalaiset korostivat myös, että heillä on kaupallisen liikenteen nopeusennätys hallussaan, 330 km/h tämänhetkisillä junilla ja että uudet Espanjaan menevät suurnopeusjunat yltävät jo 350 km/h kaupalliseen nopeuteen. Mahdollisen katkeruuden ymmärtää. Ranskalaiset liputtivat nyt näkyvästi oman osaamisensa puolesta samaan aikaan, kun erityisesti Kiinassa on vallalla suuri mielenkiinto nopeita junayhteyksiä kohtaan. Maahan rakennetaan sekä leijujunaratoja että suurnopeusratoja yhdistämään kaukana toisistaan olevia Kiinan monimiljoonaisia kaupunkeja ja on selvää, että onnistunut vientikauppa on satojen miljoonien eurojen bisnes. Jäämme odottamaan seuraavaa nopeusennätystä. On selvää, että suurnopeusjunien kaupallinen nopeus tulee ennen pitkää ylittämään 400 km/h rajan, mutta kuinka kovaa ajetaan seuraava nopeuden maailmanennätys, ja millä junalla? Kukaan ei myöskään tiedä, kuinka nopeasti voidaan leijujunalla ajaa ja on mahdollista että äänen nopeus (noin 1200 km/h) ei ole niille ylittämätön raja. Varmaa on vain että kehitys jatkaa kehittymistään. [Harri Repo , 16:49] Alstomin junajohtaja T&T:lle: Selvitän VR:n Pendolino-ongelmat Alstomin junista vastaava johtaja François Lacôte pitää Pendolinoa kaikin puolin luotettavana junana. Minulle on yllätys kuulla, että Suomessa Pendolinolla on huono maine, ja että junilla on ollut teknisiä ongelmia. Lupaan sinulle, että selvitän henkilökohtaisesti, mistä tässä on kyse, Lacôte sanoo. Häntä pidetään Ranskan ylpeyden, TGV:n, isänä. Kommentti kuvastaa sitä, kuinka pieni markkina Suomi on Alstomin kaltaiselle jätille. Myös Tshekissä Pendolinolla on ollut ongelmia, ensimmäisen viikon jälkeen viidestä toimitetusta junasta vain yksi oli enää liikenteessä. Tshekissä ongelmat liittyivät radan huonoon kuntoon. Ne on nyt selvitetty ja kaikki on ok. Suomessa Alstom on selvinnyt ensimmäisestä karsinnasta pääkaupunkiseudun lähiliikennejunien tarjouskilvassa. Viidestä tarjokkaasta jäljelle jäivät Alstom ja sveitsiläinen Stadler. Viikon vanha menestys ei ole vielä haastattelupäivään mennessä kantautunut Lacôten tietoon. Niinkö? En ole tätä kuullutkaan. Voin vain toivoa, että lopullisessa ratkaisussa teette viisaan valinnan. Oheinen artikkelin pätkä löytyi netistä Tekniikka ja talous lehden sivuilta Kuvassa Suomeen tilattu Stadler-konsernin valmistama EMU- Flirt juna, Sm 5 lähiliikennejuna. Alstom ei ollut rikkomassa maalinauhaa tässä kilpailussa. Nähtäväksi jää, kuinka tällä vehkeellä Suomessa aikataulun mukaan asemille humautellaan. Veturimies 2/

18 Kentältä Teksti ja kuvat Mikko Karlsson AKT:n ja VML:n yhteistyön ydin Jäsenille parempaa ja tehokkaampaa edunvalvontaa - Tämän yhteistyösopimuksen ydin on se, että kummankin liiton jäsenet saavat parempaa ja tehokkaampaa edunvalvontaa. Edunvalvonta on ydin, ja kaikki muu rakentuu sen ympärille, painottavat AKT:n puheenjohtaja Timo Räty ja VML:n puheenjohtaja Risto Elonen. AKT ja Veturimiesten liitto ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen. Puheenjohtajat Risto Elonen ja Timo Räty aloittivat liittojensa johdossa samoihin aikoihin. Se sisältää yhteistyön edunvalvonnassa, yhteiskuntavaikuttamisessa ja yhteisten resurssien käytössä. Lisäksi liitot tehostavat yhteistyötään keskusjärjestön sekä kansainvälisten järjes- 18 Veturimies 2/2007

19 Liiton ajankohtaista töjen suuntaan. Mitä sopimukseen kirjatut lauseet sitten tarkoittavat käytännössä liittojen jäsenten kannalta? Mikä on yhteistyösopimuksen syntyhistoria? Näihin ja muihin ajankohtaisiin työmarkkinakysymyksiin vastaavat puheenjohtajat Timo Räty ja Risto Elonen. Hitaasti kypsynyt Ajatuksen AKT:n ja VML:n yhteistyön tiivistämisestä nosti esiin Risto Elonen puheessaan AKT:n viime kesän edustajakokouksessa. Esitys kumi- ja rautapyörien tiiviimmästä yhteistyöstä yllätti monet. Mistä ajatus on syntyisin, ja kuka on hankkeen isä? - Se on kypsynyt hitaasti. Jo aiemmin liitot ja edeltäjämme ovat tehneet paljon yhteistyötä. Tulimme Riston kanssa lähes kuukaudelleen samaan aikaan liittojohtajiksi. Sieltä se on pikku hiljaa kypsynyt. Kun on jo tehty paljon asioita yhdessä, oli luontevaa syventää yhteistyötä, ja laittaa asiat paperille, sanoo Timo Räty. - Ratkaisulla ei ole isää tai kätilöä. Kuten Timo sanoi, paljon on jo tehty asioita yhdessä. Se, mitä nyt on kirjattu sopimukseen, sitä jo tehtykin pitkän aikaa. Sopimus antaa kummallekin uskoa ja vahvuutta edunvalvontaan. Kuljetussektorin eri lohkot eivät enää pärjää yksinään, vaan meidän on tehtävä asioita yhdessä, jatkaa Risto Elonen. Ratin ja selkänojan välissä Mikä sitten yhdistää AKT:n ja VML:n jäseniä? - Ehdottomasti se on kuljetus. Luonteva yhteinen näkökulma löytyy ratin ja selkänojan välistä. Sillä ei ole väliä, onko alla rauta- vai kumipyörää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö kaikki AKT:n sektorit ihan samalla tavalla ole meidän kannalta tärkeitä. Esimerkiksi satama- ja veturimiehet saavat tarvittaessa yhdessä paljon aikaan, toteaa Elonen. - Kuljetus ja liikkuvuus yhdistää meitä. Monet sekä meidän että Veturimiesten jäsenistä ovat tekemisissä jaksotyöaikakysymysten kanssa. Meillä on myös yhteisiä työnantajia. Tulevaisuutta ajateltaessa yhteistyöllämme on kattavuutta ja vaikuttavuutta, koska tavara- ja henkilöliikenteen logistiikan ytimen muodostavat Suomessa rauta- ja kumipyöräliikenne sekä satamat ja terminaalit, joiden kautta liikenne kulkee. Tällä on edunvalvonnan ja sopimusten tekemisen kannalta äärimmäisen suurta positiivista hyötyä kummankin liiton jäsenistölle. - Aikaisemmin olemme tehneet yhteistyötä satunnaisemmin. Nyt lähdemme tekemään asioita tiiviisti yhdessä. Tämä näkyy esimerkiksi yhteiskuntavaikuttamisessa. Ennen vaaleja tapasimme eri eduskuntaryhmien edustajia. Vaalien jälkeen esittelimme yhteiset liikennepoliittiset tavoitteemme hallitusneuvottelijoille. Mielestäni on hyvä, että eri intressitahot saavat kuljetussektorilta kattavasti yhdensuuntaista viestiä, arvioi Timo Räty, ja Risto Elonen nyökkää vahvistukseksi. Samanlainen linja - Vaalien alla ja niiden jälkeen tehdyt esitykset täydentävät pirun hyvin väyliin, logistiikkaan ja infraan liittyviä tavoitteita. Siinäkin huomaa, miten lähellä olemme toisiamme. Ja toisaalta, miten olemme liikennepuolella sidoksissa siihen, miten valtiovalta meitä kohtelee. Valtion budjetti näyttelee isoa osaa niin AKT:n kuin Veturimiestenkin sektorilla, muistuttaa Risto Elonen. AKT:n ja VML:n yhteistyö on päivittäistä, sillä liitot sijaitsevat samassa talossa. Liittojen työvaliokunnat ovat hakeneet yhteisiä askelmerkkejä tapaamisessaan. Syksyllä on kalentereissa hallitusten yhteinen tapaaminen. - Yhteistyö lähtee luontevasti liikkeelle johtotasolta. Sitä kautta opitaan tuntemaan paremmin toista joukkuetta. Esimerkiksi kummankin liiton lehdet ovat kanavia keskustelulle ja yhteistyökuvioiden avaamiselle. Yhteistyöhömme kuuluu myös se, että veturimiehet ovat voineet käyttää Mannilanniemen lomapaikkaa, sanoo Elonen. - Jäsenet kohtaavat päivittäin työpaikoilla. Kummallakin liitolla on jäseniä VR-konsernissa. Satamat ovat kumija rautapyörien sekä merenkulun solmukohtia, joissa kohtaaminen on päivittäistä. Jäsenet kohtaavat myös alueellisissa ammattiosastojen yhteistyöelimissä. Ihmisille, jotka tapaavat päivittäin työssä, on luontevaa pitää yhtä myös ammattiyhdistystoiminnassa, korostaa Räty. - Pää on nyt saatu auki, ja yhteistyölle on selkeät linjat. Tässä on kaksi hyvin erityyppistä ammattiliittoa. Toinen, AKT, on meidän vinkkelistä iso, ja me olemme pieni. Kuljetus on se, joka meitä yhdistää. Olemme itsenäisiä eikä ole mitään pelkotiloja toisen suhteen, toteaa Elonen. - Luonteva asia on se, että molemmilla liitoilla edunvalvontalinja on aika lailla samanlainen, sanoo Räty. - Aivan, vahvistaa Elonen. Ketään ei ole pelattu ulos - AKT:n ja veturimiesten yhteistyö ei ole mitään eikä ketään poissulkevaa. Täytyy toivoa, että muutkin liitot lähtisivät yhdessä tekemisen linjalle. Tämä on avointa kaikille kuljetusliitoille, muistuttaa Risto Elonen. - Yhteistyön tiivistäminen laajemmassakin mitassa on perusteltua ja toivottavaa. Tämä malli sopii meille. Asioita voi tehdä hyvin yhdessä silloin, kun ei pelkää omaa olemassaoloaan uhatuksi. Luottaa riittävästi itseensä, sanoo Timo Räty. - Ja toisiinsa, lisää Elonen. Hyvä henkivakuutus - Nykypäivänä yhteistyön tiivistämistä jäsenistön edunvalvonnassa on vaan tehtävä. Työelämä ja edunvalvonta menevät niin monitahoisiksi, että on vaativampaa pärjätä yksin. Meillä yhteistyö puolin ja toisin on luontevaa. Tiedetään, että juttuja voi tehdä yksin ja pärjätään eikä kumpaakaan sen paremmin tämä kuin muukaan uhkaa. Parempaa henkivakuutusta tulevaisuuteen nähden ole kuin se, että tiivistetään yhdessä tekemistä. Silloin luodaan entistä vahvempia ja parempia edellytyksiä edunvalvonnalle. Luulen, että edunvalvonta on puolin ja toisin ollut tähänkin asti ihan kohtuullista. Tällä varmistetaan, että se on sitä myös tulevaisuudessa, ennakoi Räty. Elonen kertoo käytännön esimerkin yhteistyöstä. - Kun on päätetty palkata yhteistä henkilökuntaa toimistoon, ei ole tarvinnut tarkasti kirjata, kuinka monta tuntia hän työskentelee toisella ja kuinka monta toisella liitolla. Riittää, että palkataan yhdessä joku. Työtehtävät muodostuvat sitten luontaisesti. Se tietysti tulee siitä, että paljon on tehty yhdessä jo ennen meitä ja meidän aikana, ja uskon, että tehdään meidän jälkeenkin. Yhteistyö tiivistyy yhdessä tekemällä. Parempaa edunvalvontaa Miltä yhteistyön tulevaisuus näyttää? Häämöttääkö 10 vuoden päässä yksi Veturimies 2/

20 Liiton ajankohtaista liitto? - Se on aina spekulaation paikka. Varmasti löytyy argumentteja puoleen, jos toiseenkin. Sitä on turha lähteä ennakoimaan, ollaanko yhdessä vai erikseen. Tärkeintä on, että tämä joukkue pystyy tekemään yhteistyötä ja sitä tiivistetään. Jos se sitten jonakin päivänä Suomessa on isompi kuljetusliitto, jossa sitten on toivottavasti mahdollisimman paljon eri ammattiliittoja sen alla, en ainakaan minä sano, ettei missään tapauksessa. Yhtäkaikki en sano sitäkään, että sen pitäisi olla itsestäänselvyys, muotoilee Risto Elonen. - Ei kannata mennä asioiden edelle. Tehdään nyt niitä asioita, jotka katsotaan perustelluksi, ja jotka vastaavat nykyisiin haasteisiin ja tarpeisiin. Tuleeko tulevaisuudessa jotain muuta, sen aika näyttää. Antaa niiden ihmisten, jotka ovat aikanaan arvioimassa tilannetta, pohtia sitten, mitkä ovat siihen aikaan sopivia ratkaisuja, sanoo Timo Räty. - Veturimiesten liitolla on 109. toimintavuosi. Meillä on pirun kova ammatti-identiteetti ja tähän tehtävään kiinnittyminen. Toisaalta 7-8 vuoden aikana meidän porukka vaihtuu lähes kokonaan, ja tämä vanha kaarti lähtee eläkkeelle. Luulen, että uudelle sukupolvelle on helpompi avata yhteistyötä ihan uusistakin lähtökohdista. - Olennainen kysymys ei niinkään ole se, onko 1, 2 vai 6 liittoa, vaan se, millä tarjotaan tulevaisuudessa parempaa edunvalvontaa niin AKT:n kuin Veturimiesten liiton jäsenille. Siihen kaikki tähtää eikä siihen, millaiset rakenteet ovat. Saadaan kuntoon se juttu, että kaverilla joka ajaa autoa tai junaa tai on töissä satamassa tai matkatoimistossa, että sen yhden ihmisen edunvalvonta on mahdollisimman hyvällä tasolla. Se on se juttu, johon tässä pyritään, korostaa Elonen. Hyvissä ajoin liikkeellä - Työnantajapuolella on tapahtunut liittojen yhdistymisiä. Samoin SAKlaisessa perheessä yksityisissä ja julkisissa palveluissa ja teollisuusliitoissakin pohditaan yhteistyökuvioita. Tässä tilanteessa helposti jäädään sille kapealle tarkastelukulmalle, että vain ja ainoastaan järjestörakennemuutokset ovat jotakin. Kuten Risto sanoi, perimmäinen kysymys on se, että millä toimilla Maljan yhteistyösopimukselle ja yhteistyölle nostavat puheenjohtajat Timo Räty (vasemmalla) ja Risto Elonen. vahvistetaan edunvalvonnan pohjaa? valmis kolmikantayhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen kanssa, ja ylipää- Yhteisen harkinnan pohjalta nämä toimet ovat niitä, joilla edunvalvontaa tään valmis hyvään yhteistyöhön. Hallitusohjelma on kirjoitettu niin yleiseen vahvistetaan. - Olemme hyvissä ajoin liikkeellä. muotoon, että se kirvoittaa kysymyksiä. Tarvitaan tiivistä vuoropuhelua Voimme tehdä juuri sellaisia ratkaisuja, jotka kuhunkin aikaan sopivat. Meillä ei ole mitään pakkoa tehdä suuntaan työelämän tavoiteasetannat tarkoitta- hallituksen kanssa, mitä nämä tietyt tai toiseen olevia ratkaisuja. Tämä on vat käytännössä. Esimerkki tästä on yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin askel kuljetusliittojen yhteistyön oleva sosiaaliturvauudistus, joka voi hallituksen ohjelmassa syksyllä 2008 saralla sitten SAK:n eheytymisen. Olemme aiemmin tehneet erilaisia asioita, suuntaviivoilta hallitus lähtee sitä val- pitää sisällään vaaran paikan. Miltä mutta ne eivät ole olleet pysyviä, vaan mistelemaan. Nyt se ei aukea ohjelmasta, esittää Räty. jotakin hetkeä koskevia. Tämä ratkaisu on pysyvä. Tässä ryhdytään tekemään yhteistyötä kaikilla ay-toiminnan siitä voi lukea kuka tahansa mitä tahan- - Hallitusohjelma on sellainen, että keskeisillä toiminta-alueilla, arvioi sa. Kuka lukee rivien välistä ja kuka Timo Räty. riveiltä. Se on hyvä, että kolmikanta on - Tämän sopimuksen iso ydin on se, kirjoitettu hallitusohjelmaan moneen että jäsenet saavat parempaa edunvalvontaa ja miten he voivat tehdä kaisemaan sen, miten hallitukseen suh- paikkaan. Hallituksen teot tulevat rat- turvatummin töitä. Edunvalvonta on taudutaan. Hallitus on saanut mahtavan perinnön. Tuskin mikään hallitus ydin ja kaikki muu rakentuu siihen ympärille. milloinkaan aiemmin on päässyt aloittamaan taloudellisesti näin hyvältä Jos ei ihan aidosti ja oikeasti pystytä sopimaan edunvalvontakuvioita, pohjalta, jolloin työttömyys on painunut alas. Hallitukselta ei ainakaan puu- vaikea on keksiä sitä muutakaan. Tottakai edunvalvontaa on esimerkiksi tu työkaluja, jos se tosiaan haluaa rakentaa tasa-arvoista ja osaavaa Suo- yhteiskuntavaikuttaminen, mutta se tulee vasta sen varsinaisen asian jälkeen, alleviivaa Risto Elonen. korostaa Elonen. mea. Nyt on hallituksella näytönpaikka, Vuoropuhelua tarvitaan Huolta väylistä Uuden hallituksen ohjelmassa on joitakin työelämän kehittämistavoitteita. väylien sekä peruskunnossapidosta Puheenjohtajakaksikko kantaa huolta Keinoja niiden toteuttamiseksi on kuitenkin kirjattu niukasti. Yhteistyö työmasta puuttuu pelimerkkejä eli rahaa että uusinvestoinneista. Hallitusohjelmarkkinajärjestöjen kanssa on hallitusohjelmassa mainittu peräti 15 ker- rakentamiseen kuin joukkoliikenteen niin väylien kunnostamiseen, uusien taa. tukeenkin. - Ay-liike arvostaa hallitusta, joka on - Näyttää hankalalta, koska hallitus- 20 Veturimies 2/2007

21 Liiton ajankohtaista ohjelmassa ei ole sitä lisäpanosta, mitä väylien kunto niin maanteillä kuin radoillakin vaatii. Tätä täytyy käydä hallituksen kanssa keskusteluissa läpi, että saadaan konkretisoitumaan määrärahoissa se hyvä henki, joka vaalien alla oli liikenneinfran merkityksestä Suomen tulevaisuudelle. - Osin sama kysymyksen asettelu nousee joukkoliikenteen kehittämisen osalta. Sieltä puuttuu myös toistaiseksi selkeät pelimerkit, millä joukkoliikenteen asemaa parannetaan ja tasoa nostetaan. Hallitusohjelmassa on vain 35 miljoonaa tuohon kaikkeen. Sillä pitäisi hoitaa väylien perusparannukset ja joukkoliikenteen kehittäminen. Pelkästään väylästön perusparannuksen tason oikaiseminen vaatii rata- ja tiepuolella yhteensä 150 miljoonaa euroa vuosittain. Puhumattakaan joukkoliikenteestä. Tämä on iso kysymys, muistuttaa Timo Räty. - Porvari-ideologia näkyy hallitusohjelmassa esimerkiksi siinä, että rautatieliikenteen kilpailuttaminen on voimakkaasti esillä. Jälleen kerran selvitetään pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen rautatieliikenteen kilpailuttamismahdollisuuksia. Ne on selvitetty monta kertaa, ja tehty erinäköisiä ratkaisuja. Mistään päin maailmaa ei ole näytettävissä esimerkkiä, että kilpailuttamisella olisi saatu aikaan jotain hyvää matkustajan kannalta. Kilpailuttamisella ei ole saatu laatua, sillä ei ole saatu lisää tarjontaa, sillä ei ole saatu yhtään mitään. Ja jälleen tarvitsee selvittää asia. - Toinen VR:ää koskeva markkinataloudellinen näkökulma on se, että VR:n omistajuus siirtyi pois liikenne- ja viestintäministeriöstä uuteen superministeriöön. Se on hallitusohjelman nopein päätös. Se kertoo siitä, että kovat arvot ovat vallalla. - Vanhasen edellisessä hallitusohjelmassa luki rautateitä koskevana, että sillä on yhteiskunnallinen palveluvelvoite. Se on nyt kadotettu uudesta ohjelmasta. Toivottavasti hallitus ei aja maahan kahtiajakoa, jossa on alueita, missä ei joukkoliikennettä tarvitse harjoittaa. On selvää, että, jollei palveluvelvoitetta ole, jos ei joku sitä liikennettä osta, ei sitä voi osakeyhtiö harrastaakaan. Omistajaohjaus edellyttää, että pitää tulouttaa euroja valtion kassaan, kuten on tehty. Neljän vuoden aikana nähdään, mihin suuntaan mennään, sanoo Risto Elonen. Sisältö ratkaisee Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on haudattu, ja neuvottelukierros käydään liittojen kesken. Yllättikö tupon varhainen kuoppaaminen? - Ennusmerkkejä tupon hylkäämisestä on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa. Yllätys oli se, että työnantajat näin nopeasti ilmoittivat, ettei haluta edes selvittää tupo-vaihtoehtoa. Sopimuksen muoto ei ratkaise, vaan sisältö. Liittokohtaiset sopimusneuvottelut antavat meille vapaammat kädet ratkoa alakohtaisia kysymyksiä, ja mitoittaa palkkalinjaa. On tietty määrä yleisiä koko palkansaajakenttää koskevia kysymyksiä, kuten pätkätyössä olevien ihmisten turvan parantaminen, joiden hoitaminen olisi ollut helpompaa kokonaisratkaisussa. Monella osaa palkansaajakentästä olisi ollut perusteltua erityisesti pätkä- ja vuokratyöproblematiikan osalta edetä koko työmarkkinoita koskevan sopimisen kautta, arvioi Timo Räty. - Ei ollut yllätys, että tupo kaatui. Se yllätti, että EK tyrmäsi sen noin jyrkästi. Koko kevään oli ilmassa, ettei kokonaisratkaisu tule helposti. Peli on nyt selvä, kun Seppo Riski sen ilmoitti hymyssä suin. Repivä syksy on tulossa. - Alla oleva tupo on kolmivuotinen, ja monella alalla on kattila porissut huolellisesti. Taustalla on yritysten hyvät tulokset ja optiomiljoonat. Työntekijä on jäänyt vähälle kolmen vuoden aikana. Ratkaisu painottuu rahaan. Kun ei tule kokonaisratkaisua, laadulliset asiat jäävät taustalle. Se on sinänsä sääli. - Aina on sopimukset tehty. Uskon, että Veturimiesten liitto tekee syksyn aikana sopimuksen, mutta en usko, että sopimus on valmis 30. syyskuuta. Se voi olla lähempänä joulua ennen kuin nimet on paperissa. Toivottavasti Katainen hoitaa lupauksensa ja takaa hoitoalalle lisää resursseja, että siellä voidaan ihmiselle palkkaa maksaa, sanoo Risto Elonen. Pitkä syksy - Onko työnantajien päätös jättää tulopoliittisen kokonaisratkaisun mahdollisuuksien selvittäminen sikseen, kannanotto myös laajemmin tulopolitiikan suuntaan? Haluaako työnantajapuoli luopua tuposta pidemmäksikin aikaa, kenties kokonaan? Tämän suunnan näyttää tulevaisuus. - Oma kysymys on se, minkä teknologiateollisuus toi esille eli työnantajapuolella on alakohtaisia paineita. Onko siellä joitakin tarkoitusperiä, jotka ovat samansuuntaisia kuin metsäteollisuudella oli kaksi vuotta sitten? Täytyy tarkasti seurata, haluavatko työnantajat sopia palkoista ja joistakin työelämän kehittämishankkeista liittotasolla? Vai haluavatko he hakea metsäteollisuus asetelmaa täydennettynä vielä sillä, että ottavat ideologisempaa suhtautumista tulopolitiikan mahdollisuuksiin myös pidemmällä aikajänteellä? Nämä ovat isoja kysymyksiä, joilla on merkitystä koko työmarkkinatoiminnan tulevaisuuden kannalta, linjaa Timo Räty. - Kaikkien osapuolten on hyvä muistaa, että tupot ovat olleet historiallisesti merkittäviä siinä, miten Suomi on nostettu ylös lamasta. Työnantajat ovat olleet tyytyväisiä ja saaneet hyviä tuloksia tuposta. On mielenkiintoista, että nyt suhtaudutaan näin jyrkän kielteisesti. Jos vielä joku ottaa kantaa, ettei niitä ratkaisuja tarvita tulevaisuudessakaan. Veikkaan kyllä, että vielä tulee aika, jolloin tupollekin on vielä tarvetta. Onko sitten enää millään osapuolella valmiuksia siihen, on hyvä kysymys. - VML:n osastot ovat jättäneet tesmuutosesitykset, joita liiton valtuusto käsittelee lomien jälkeen. Elokuun loppupuolella tiedetään askelmerkit. Kiirettä ei ole. Joku varmaan pyytää meidät ennen syyskuuta neuvotteluihin, arvioi Elonen. Timo Rätykin heittää neuvottelukiireet pois. - Tavoitteet asetetaan rauhassa. Ensimmäiset neuvottelut alkavat lomien jälkeen, osalla aloista vasta loppuvuodesta. Valmistaudutaan kunnolla ja asetetaan tavoitteet. Asiat, joiden puitteissa tes-kehittämistä tehdään, ovat tuttuja. Hyvä puoli on se, että nyt voi rauhassa keskittyä alakohtaisten kysymysten tarkasteluun, koska työnantaja päätti, ettei ole heidän mielestään tarkoituksenmukaista tarkastella näitä kysymyksiä valtakunnan tasolla, korostaa Timo Räty. - Kannattaa kaikkien neuvotteluihin osallistuvien levätä kesällä kunnolla ja kalastella. Syksy voi olla pirun pitkä, ennakoi Risto Elonen. Veturimies 2/

22 Liiton ajankohtaista Hallitus Hallituksen maaliskuun kokous VR on tilaamassa ICS vaunuja, kalusto tulisi IC -junien pendeliliikenteeseen. Kyseessä on vaunu, jossa on veturin ohjaamo ja hallintalaitteilla voidaan ohjata junan viimeisenä olevaa Sr 2 veturia. Tällaisia junia on maailmalla paljonkin käytössä. Keskusteltiin talven epäonnistuneesta henkilöliikenteen täsmällisyydestä. Uuteen vastaavaan talveen ei ole varaa. Suurin syypää epäonnistumiseen on Sm 3 kalusto. Kunnossapito on tapetilla ja S:n toiminta on saatava sille tasolle, että aikatauluissa pysyminen on mahdollista. Risto Elonen on valittu VR Osakeyhtiön hallitukseen ja Timo Koli jatkaa VR:n hallintoneuvostossa veturimiesten edustajana. Kylmälahden remonttia varten pää- tettiin hakea rakennuslupa Pielaveden kunnalta. Asia esitellään valtuustolle. Luottamusmiesasiaa Luottamusmiesten uudet nettiosoitteet ovat tulossa ja tiedotetaan erikseen. Nolla-ajoa ennen määritellään linjan ja paikallistöiden optimointi. Näistä näkymistä muodostuu kartta jolla voidaan simuloida ajojako ja työn jakautuminen. Näin haetaan realistiset nuppiluvut jossa otetaan huomioon poistumat ja rekrytoinnit. Työssä jatkavia on kolme ja seitsemän jo jatkavista on hyväksymässä työnantajan tarjouksen. Työpaikkakunta on työnantajan päätettävissä. Liitto ei ota kantaa asiaan, vaan jatkaminen on jokaisen oma ratkaisu. VML:n kantana on edelleen, että eläkeikä on 55 vuotta. Työvuoroanalyysi on tehty isolla porukalla. Pari sataa lepoa oli saatu vähenemään. Edelleen ollaan menemässä tilanteeseen, ettei työvuoroja enää sovita TES:n yli. Pohjois-Suomessa kokeillaan koko alueen työvuorojen muuttamista alueen sisällä ja näin haettaisiin mielekkäämpiä ja myöskin tehokkaampia työvuoroja. Hallitus kävi läpi valtuustolle tehdyt 75 esitystä. Hallitus hyväksyi vastaukset ja esitykset päätöslauselmaksi kuhunkin esitykseen. Esitykset käsitellään valtuustossa huhtikuun lopulla. Palkkausta koskevia esityksiä oli 51, työaikaa, työasuja ja vuosilomaa koskevia esityksiä oli 17 muita esityksiä oli 7. Hyvä VR:läinen, tule nauttimaan kevään heräämisestä ja alkukesästä kodikkaaseen Vuokatinhoviin! VRale 45 /hlö/vrk puolihoidolla Hinta sisältää majoituksen saunallisessa loma-asunnossa Säätiön tuella (väh. 2 hlöä), aamiaisen ja päivällisen noutopöydästä, kuntosalin vapaan käytön, 2 tunnin kylpylässä käynnin tai kävelysauvojen tai pyörävuokran. Hinta voimassa saakka. Varatessa mainittava viite VRale. Lavatanssipaketti puolihoidolla 52,05 euroa/hlö/vrk loma-asunnossa 49,70 euroa/hlö/vrk/2 hh hotellissa 42,65 euroa/hlö/vrk/2 hh Pikkuhovissa Hinta sis. majoituksen Säätiön tuella valitussa majoitusmuodossa, aamiaisen ja päivällisen noutopöydästä, pääsylipun Naapurinvaaralle ja kuntosalin vapaan käytön. 1 hh lisämaksu 13,65 euroa/vrk. Varatessa mainittava viite VRtanssi. Paketti voimassa alkaen tanssi-iltoina. Katso lisätiedot majoituspaketeista nettisivuiltamme kohdasta VR:läiset. Muista myös Hiekkahovin ja Ylläsraudun palvelut! TERVETULOA VUOKATTIIN! 22 Veturimies 2/2007 Puh , fax myynti@vuokatinhovi.fi Vuokatinhovintie 15, Vuokatti

23 Liiton ajankohtaista Vastine Veturimies lehdessä 1/2007 ottivat Jan Nylund ja nimimerkki Lirutteleva matkan Tekijä kantaa Henkilöliikenteen Me Matkantekijät lehdessä olleisiin täsmällisyyttä käsitelleisiin kirjoituksiini. Kirjoitukseni oli tarkoituksellisesti provosoiva koska halusin sen herättävän keskustelua aiheesta kentällä niin kuljettajien, liikenteenohjaajien kuin konduktöörien keskuudessa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että näin näyttää myös tapahtuneen. Me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että ensisijaisesti on kehitettävä kaluston ja ratalaitteiden kunnossapitoa, jotta liikennöinnin onnistumisen perusta saadaan kuntoon. Valitettavasti näihin seikkoihin merkittävien parannusten aikaansaaminen kestää oman aikansa. Näiden lisäksi jää kuitenkin vielä jäljelle tukku erilaisia myöhästymissyitä joihin kaikki liikenteen parissa toimivat, niin suunnittelu kuin kenttätehtävissäkin olevat, voivat omalla huolellisella työllään heti vaikuttaa. Me Matkantekijät kirjoituksessa kutsuin täsmällisyystalkoisiin tasapuolisesti kaikki liikenteen parissa työskentelevät henkilöryhmät, en pelkästään veturinkuljettajia. Jutun kokonaisuuden kannalta ajatus oli, että meistä kukaan tuskin on vielä niin täydellinen, ettei voisi yrittää omaa työsuoritustaan ja sen laatua vielä parantaa. Paras tapa lähteä henkilökohtaisen laadun parannuksessa liikkeelle on herätä omista rutiineistaan ajattelemaan voisinko minä itse tehdä omassa työssäni jonkun asian vielä paremmin. On tietysti loistavaa jos näin työtään pohtiessaan toteaa jo tekevänsä kaiken täydellisesti, mutta väittäisin, että useimmat meistä, myös teistä, löytävät asiaan paneutumalla uusia keinoja tehdä oman työnsä vielä entistä paremmin. Näistä pienen pienistä puroista kasvaa joki joka jo vaikuttaa myös prosentin tai pari täsmällisyyteen sekä asiakastyytyväisyyteen. Tämä kehitys taas takaa meille kaikille paremman tulevaisuuden toimialallamme. Ystävällisin terveisin Ari Vanhanen kaukoliikennepäällikkö Jari Rannamaa Rautateiltä tämäkin Taajamajuna 761 matkalla Nurmekseen. Noin seitsemän kilometriä Vuonislahden seisakkeen jälkeen radalla näkyy varsin outoja kulkijoita! Kahdeksan mullia pitävät rataa laitumenaan. Tiukka jarrutus ja yksikään ei jää alle. Sonneilla ei ole kiire, noin kilometrin matkan ne jolkottelevat junan edessä, eivätkä hätkähdä viheltimiä eivätkä kelloa. Joensuu Nurmes -kauko tietää kenen mulleja ne ovat ja ilmoittaa isännän tulevan noutamaan karkulaiset. Noin 100m ennen ylikäytävää, jossa vastaanottokomitea on vastassa, sonnit ryntäävät hännät suorana tiheään kuusikkoon. Ilmeisesti isäntä sai karkulaiset kiinni, koska tullessa Nurmeksesta niitä ei enää näkynyt. Juna jäi myöhään n. 15 minuuttia. Veturimies 2/

24 Liiton ajankohtaista Pääjohtaja H. Roosin säätiö avustaa nyt myös vakavissa työtapaturmissa Rautatiehallituksen entinen pääjohtaja Harald Roos perusti vuonna 1955 nimeään kantavan säätiön, jonka tarkoituksena on tukea työtapaturman takia perheen pääasiallisen huoltajan menettäneitä tai poikkeuksellisesti muusta syystä taloudelliseen ahdinkoon joutuneita rautatieläisperheitä. Säätiön peruspääomaksi pääjohtaja Roos luovutti valtionrautateiden henkilöstön keskuudessa v 1955 hänen 60- vuotislahjakseen suoritetun keräyksen tuoton. Pääjohtaja Roosin kuoleman jälkeen (v 1969) säätiön asioita hoitaa hallitus, jonka VR-Yhtymä Oy:n pääjohtaja nimeää kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hallitukseen kuuluu kaksi työnantajan edustajaa sekä yksi edustaja kustakin rautatien piirissä toimivasta ammattijärjestöstä. Pääjohtaja Henri Kuitunen nimesi nykyiseen hallitukseen (vv ) puheenjohtajaksi Timo Koskisen (VR-Yhtymä Oy) ja jäseniksi Tapio Peltohakan (Rautatiealan Teknisten Liitto ry RTL), Kari Ojalan (Veturimiesten Liitto ry), Alpo Pietarilan (Rautatievirkamiesliitto ry), Harri Salmisen (Rautatieläisten Liitto ry), Veijo Sundqvistin (VR Akava ry) sekä Matti Kuuselan, joka toimii säätiön hallituksen sihteeri-taloudenhoitajana. Säätiön avustustoiminta uudistuu Säätiön alkuperäisenä tarkoituksena oli myöntää taloudellista tukea työtapaturman johdosta perheen pääasiallisen huoltajan menettäneille tai muusta syystä taloudelliseen ahdinkotilaan joutuneille rautatieläisperheille. Viime vuoden aikana sääntöjä muutettiin siten, että nyt säätiö voi harkintansa mukaan myöntää hankkimistaan varoista tukea myös työssään vakavasti loukkaantuneelle rautatieläiselle tai tämän perheelle loukkaantuneen rautatieläisen toipumista edistäviin tarkoituksiin. Säätiön avustustoiminnassa rautatieläiskäsitteen piiriin kuuluvat VR- Yhtymä Oy:n, VR Osakeyhtiön, Oy VR - Rata Ab:n ja Corenet Oy:n henkilöstö sekä Ratahallintokeskuksen perustamisvaiheessa sinne siirtyneet henkilöt. PL -yhtiöiden (Pohjolan Liikenne) ja Avecra Oy:n henkilöstöt eivät kuulu rautatieläiskäsitteen piiriin. Rautatieläisperheeseen luetaan kuuluvaksi myös avopuoliso, jolla on yhteinen lapsi ja joka asuu samassa taloudessa rautatieläisen kanssa. Avustusta myönnetään rautatieläisen alle 18 vuotiaalle biologiselle tai adoptiolapselle, josta on adoptiopäätös sekä opiskelevalle alle 21-vuotiaalle kotonaan asuvalle lapselle. Avustus myönnetään vain kerran. Toipumisen edistämiseksi myönnettävien avustusten aikaraja on enintään kolme vuotta vanhat, jälkeen sattuneet tapaukset. Miten avustusta haetaan Kuolemaan johtaneissa työtapaturmissa säätiö maksaa avustuksen ilman erillistä hakemusta selvitettyään mahdolliset avustuksen saajat sekä yhteystiedot. Kuntoutumisen edistämiseksi tai muusta poikkeuksellisesta taloudellisesta ahdinkotilasta selviämiseen tarkoitettuja avustuksia on haettava erillisellä lomakkeella. Lomake löytyy Verstaalta Työn tuesta kohdasta Liikunta ja vapaa-aika/virkistysmäärärahat ja tuet. Täytetty lomake mahdollisine liitteineen toimitetaan osoitteella: Pääjohtaja H. Roosin säätiö, VR-Yhtymä Oy, Henkilöstöyksikkö h. 222, PL 488, Helsinki Lisätietoja antaa säätiön sihteeritaloudenhoitaja Matti Kuusela puh tai sähköpostitse osoitteesta matti.kuusela@kolumbus.fi. Veturimiesten Vakuutuskassa, selvitystilassa, tiedottaa: Kassan vakuutusten takaisinostoarvojen suhdelukuihin on määräajan puitteissa tullut oikaisuvaatimuksia, ilmoitti Vakuutusvalvontavirasto. Virasto tutkii oikaisuvaatimukset ja antaa niistä kannanottonsa. Tämän johdosta takaisinostoarvojen maksatusten tarkkaa aikataulua ei vielä tiedetä. Kun asiasta tiedetään enemmän, tiedotetaan siitä liiton nettisivuilla. Selvitysmiehet 24 Veturimies 2/2007

25 Nordea Pankki Suomi Oyj / Nordea Rahoitus Suomi Oy Vaalit Yhdellä kortilla saat monta etua Hanki nyt Liitto MasterCard, saat kätevästi samalla kortilla sekä liittosi jäsenkortin että kansainvälisen maksuaika- ja luotto kortin tarjoamat edut. Liitto MasterCard on sekä jäsenkortti että maksuaika- ja luottokortti. Korttiin sisältyy lisäksi käteviä lisävakuutuksia ja myös halutessasi Nordean pankkikortti sekä automaattikortti. Saat yhdellä kortilla kolmen kortin edut. Liitto MasterCard -korttia voit hakea, olitpa minkä tahansa pankin asiakas. Liitto MasterCard -kortilla saat nämä edut: euron luottolimiitti Korotonta maksuaikaa keskimäärin 30 päivää Käteisnostot sekä kotimaassa että ulkomailla Liittosi jäsenedut Liittosi valitsemat vakuutusedut: ostoturva ja käteisnostoturva Lisäksi voit halutessasi yhdistää Liitto MasterCard -korttiin myös Nordean pankki- ja automaattikorttiominaisuudet sekä verkkopankkipalvelut. Tilaa hakemus jo tänään! Lisätietoja ja Liitto MasterCard -hakemuksen saat osoitteesta soittamalla Nordea Asiakaspalveluun (pvm/mpm) ma pe 8 20 ja Nordean konttoreista. * Luoton myöntää Nordea Rahoitus Suomi Oy. Sen korko on 3 kk euribor + 7,5 %. Kun nimelliskorko on esim. 11,36 % (03/07), on todellinen vuosikorko 14,36 %. Todellinen vuosikorko on laskettu käytössä olevalle euron luotolle ja siinä on huomioitu pääkortin vuosimaksu 60. Veturimies 2/

26 Kentältä Jyrki Pietilä Ratalinjaukset Suomessa (I): Kiskoliikenne jyräsi kanavaliikenteen, rataverkko sitten yhdisti koko Suomen Helsingin asema. Kuva Veturimiesten liiton kokoelmista, ottanut luultavasti Signe Brander. 26 Veturimies 2/2007

27 Kentältä Itse kukin voi kuvitella itsensä neitseellisen Suomen kartan äärelle Oolannin sodan aikoihin 1800-luvun puolivälissä. Kartalla ei risteile vielä yhden yhtä rautatietä. Miten sinä ne piirtäisit? Tuossa kutkuttavassa asemassa oli J. V. Snellman, viime vuonna 200-vuotissynttärinsä takia juhlittu suurmiehemme. Snellman - kenraalikuvernööri F. W. Bergin luottomies - hallitsi ulkomailla oleskelujensa ansiosta rautatiekysymyksiä paremmin kuin moni muu. Hän hahmotteli jo 1850-luvulla perusrataverkon. Siinä järvialueen lounaiskulman tuli olla solmukohtana, josta ratoja haaraantuisi Pietariin, Helsinkiin, Turkuun, Poriin, Vaasaan ja Savon kautta Ouluun, kuvaa Eino Jutikkala Snellmanin ajatuksia. Kansallisfilosofimme siis on vaikuttanut koko lailla siihenkin, millaisia reittejä veturimies kalustoineen pitkin Suomenmaata tätä nykyäänkin kiitää. Rautatie vai kanavat? Vuonna 1856 valmistunut Saimaan kanava osoitti, mikä merkitys liikenneyhteyksien kehittämisellä oli. Kanavan myötä Viipuri kohosi ajan mittaan kauppakaupunkina maan ykköseksi, ohi Helsingin. Saimaan kanavan isänä voi pitää senaatin - siis hallituksen - talousosaston varapuheenjohtajaa L. G. von Haartmania, hänen hirmuisuuttaan. Mies olisi halunnut kanavoittaa Suomea sitten laajemminkin: yhdistää sisä-suomen suuria vesistöjä toisiinsa. Hän sai vastaansa Snellmanin, rautatiemiehen. Snellmanin linja voitti 1800-luvun puolivälissä käydyssä liikennepoliittisessa väännössä, semminkin kun kenraalikuvernööri Berg oli rautatieliikenteen kehittämisen kannalla hänkin. Sekä nousevan puutavaraliikkeen uranuurtajat että Nikolai I:n ajan riutuvan byrokratian edustajat pitivät kanavia rautateitä hyödyllisempinä, hiljan 99-vuotiaana akateemikkona kuollut Jutikkala kirjoittaa. Oliko von Haartman seurannut maailmanmenoa huonosti? Kanavamaa Britannia oli kääntynyt selvästi rautatiemaaksi jo ennen 1800-luvun puoliväliä. Ja Britanniassa sentään kanavilla pystyttiin liikennöimään leudomman ilmaston ansiosta ympärivuotisesti. Vuonna 1857, pian Oolannin sodan päättymisen jälkeen, tehtiin Suomessa ensimmäinen konkreettinen päätös veturivetoisen rautatieliikenteen aloittamiseksi. Hausjärvelle -ei, vaan Hämeenlinnaan Merenrantakaupungista toiseen oli jo ammoiset ajat päästy laivalla - ainakin sulan veden aikana. Ei siis ihme, että kiskoliikennettä haluttiin avata ensin Helsingistä sisämaahan. Ensimmäisen konkreettisen ehdotuksen teki 1849 Suomen tie- ja vesilaitosten insinöörikunnan päällikkö C. A. Stjernvall. Mikäli hänen ehdotuksensa olisi toteutunut, olisi maan ensimmäinen rautatieyhteys ollut Helsingin ja Hausjärven Turkhaudan välinen. Kyseessä olisi ollut hevosrautatie. Ajastaan jäljessä ollut ehdotus vähän tuokin. Olihan höyry vallannut kaikkialla kehittyneessä maailmassa jo vahvasti alaa niin laivojen kuin junien liikuttajana. Stjernvall ajatteli, että Hausjärveltä saisi avatuksi vesi- tai kanavateitse jatkoyhteyden merkittäviin järviin, kuten Vanajaveteen, Längelmäveteen ja Näsijärveen. Toisin kävi. Kuten tiedetään, ensimmäinen rata vedettiin Helsingistä Hämeenlinnaan. Ensimmäinen historiallinen virallinen junavuoro ajoi tuon välin tammikuun viimeisenä päivänä Helsingissä koottu brittiveturi osoittautui vahvaksi puskijaksi talvessakin. Kolmenkymmenen hengen isokenkäisseurue - siinä jo mediankin edustajia siivellä mukana - vietti ikimuistoisen päivän kiskoilla. Alkuaikoina junamatka Helsingistä Hämeenlinnaan otti liki viisi tuntia. Hevospelillä matka sujui suurin piirtein samassa ajassa, vaan ei yhtä mukavasti. Hämeenlinnan ratahanke sivuutti koko Venäjän kannalta tärkeämmän, von Haartmanin toivoman Pietarin ratayhteyden. Herra hirmuisuuskin jo sittemmin antoi periksi kiskoliikenteen voittokululle. Historiankirjat kertovat, että aloite Hämeenlinnan radan rakentamisesta - päätepisteenä Helsingissä Hietalahden tori - tuli muutamilta janakkalalaisilta, vanajalaisilta ja hausjärveläisiltä tilanomistajilta. Idea kierrätettiin Hämeen läänin maaherran siunauksella Pietariin. Oliko Hämeen ratahankkeella omaaloitteinen paikallinen tuki, vai oliko > Veturimies 2/

28 Kentältä hanke kenraalikuvernööri Bergin politiikkaa, kyselee tutkija Oiva Turpeinen. Yhtenä pontimena saattoi kenraalikuvernöörillä - tsaarin ykkösmiehellä Suomessa - olla von Haartmanin ja hänen tukijoukkonsa kaataminen. Suomeksi sanottuna: olisiko kenraalikuvernööri peräti masinoinut kelpo kantahämäläiset tilanomistajat kirjelmöimään tsaarille? Yhtä kaikki, ei Helsingin - Hämeenlinnan rata mikään itsestään selvä linjaus ollut, kuten koulujemme historianopetuksen perusteella voisi luulla. Intressit menivät ristiin, ja valtapolitiikkaakin pienoisine selkäänpuukotuksineen näytteli kulisseissa osaansa. Pietarin-suunta vai sisämaarata? Hevosveto vai höyry? Suomalaiset elinkeinopoliittiset intressit vaiko äiti - Venäjän sotilaspolitiikka? Suuria kysymyksiä 1800-luvun puolivälin Suomessa. Paljon suurempia kysymyksiä kuin televisiotoiminnan digitalisointiin liittyvä märehdintä 2000-luvun alussa. Jälkikatsannossa radan vetäminen sisämaahan Hämeenlinnaan on ollut voitto itsenäisen Suomen rakentamiselle. Linjauksen voi tulkita merkinneen, ettei pieni suuriruhtinaskunta halua olla vain suuren Pietarin ja mahtavan Venäjänmaan vähäpätöinen takapiha. Maamme-laulu alkoi jo kaikaa? Tampereelle vai Pietariin? Entä sitten? Rautatieverkon solmimiseen on aina sisältynyt ajatus verkon edelleenkudonnasta. Esimerkiksi Tampereelle Helsingin - Hämeenlinnan radan rakentaminen oli jo puoli voittoa. Tampereen maistraatti käsitteli ratakysymystä 1853 antaen täyden tukensa Helsingin - Hämeenlinnan radalle. Samalla lisäten, että tämän teollisuudelle tärkeän radan olisi syytä jatkua Tampereelle asti. Olihan Finlaysonkin jo nousemassa Pohjoismaiden suurimmaksi teollisuusyritykseksi. Rata Tampereelle vai Lahteen? Nämä paikkakunnat asettuivat kotimaisessa keskustelussa vastakkain. Aluepoliittisessa väännössä Tampere sai luonnollisesti puolestapuhujia läntisestä, Lahti itäisestä Suomesta. Ja viime kädessähän Lahden suunnassa oli kyse Pietarin suunnasta. Eikä suuriruhtinaskunnassa voitu toki Pietarin varpaille astua. Oitis Helsingin - Hämeenlinnan radan rakentamisen jälkeen kohdennettiinkin voimavarat Helsingin - Pietarin rataan luvun jälkipuoliskon katovuodet kylläkin jarruttivat myös tätä ratahanketta. Venäläiset vallanpitäjät saattoivat Pietarin-radan myötävaikutuksella suuriruhtinaskunta Suomen kiinteämmin emämaan yhteyteen. Saatiinpa Suomeen rataa myöten vikkelämmin myös sotaväkeä ja -kalustoa, jos tarve heräisi. Toki moni perusteli Pietarinrataa julkisuudessa mieluummin sillä, että nyt saadaan Suomi yhteyteen myös koko Euroopan rataverkon kanssa. Kun pantiin tuhansia työläisiä asialle, rataa syntyi. Riihimäeltä Viipuriin Kun pantiin tuhansia työläisiä asialle, rataa syntyi. Riihimäeltä Viipuriin ja sieltä edelleen Pietariin johtava rata on kyllä rakennettu luiden päälle, kuten on sanottu. Nälkävuosien töihin maan eri puolilta houkuttelemat miehet - ja kokonaiset perheet - kokivat kamalia kohtaloita. Huonokuntoiset miehet kaatuivat liki ensimmäiseen lapionpistoon. Veturi 192 Myllypuron viaduktin päällä, lähellä Kouvolaa. Kuva on otettu joskus 30-luvulla, kauan radan valmistumisen jälkeen, veturimiesten liiton arkistokuva. 28 Veturimies 2/2007

29 Kentältä Matkustajajunien aikataulut olivat 1906 vielä aika hitaanlaisia nykyoloihin verrattuna. Uusia Helsinki-Pietari aikatauluja ollaan taas suunnittelemassa. ja sieltä edelleen Pietariin johtava rata gistä suoraan Tampereelle ja vähän on kyllä rakennettu luiden päälle, kaartaen Turkuun sekä - miltei suoraan kuten on sanottu. Nälkävuosien töihin - napakaupunkiin Pietariin. Sinä verkon maan eri puolilta houkuttelemat miehet - ja kokonaiset perheet - kokivat Siitä oli hyvä jatkaa. ydin. kamalia kohtaloita. Huonokuntoiset Kuin haarukkapaloina oli avattu miehet kaatuivat liki ensimmäiseen pistoradat Salpausselän seuduilta Hankoon ja Porvooseen - yksityisinä lapionpistoon. Tilannetta kuvaa, että rataa Riihimäeltä itään vedettäessä tarvittiin 14 tilapäissairaalaa. Jos katsoo ulkomaalaisena Suomen rautatienpätkinä. Väylä Riihimäki - Pietari valmistui, rautatiekarttaa vielä vuodelta 1880, voi yhtä kaikki, kahdessa ja puolessa vuodessa himäki. Kaikki rautatiet kun johtavat luulla, että maan pääkaupunki on Rii- Hollolan pitäjän kylä Lahti, jos mikä, Riihimäelle. oli Pietarin-radan suuria hyötyjiä. Teollisuuden patruunat olivat kelpo Kiskoliikenne kasvatti Lahtea, ja siitä lobbareita jo 1800-luvulla: he painuivat itse ja henkilökohtaisesti Pietariin, tuli oitis vuonna 1878 kauppala ja 1905 peräti kaupunki. Rautateiden linjaus on kun oma ja yrityksen etu tätä vaati. aina ollut mitä voimallisinta aluepolitiikkaanin iso isäntä Wilhelm von Nottbeck Esimerkiksi tamperelaisen Finlayso- Oma juttunsa ovat rautatieristeykset. On lottovoitto saada radat haltijoita henkilökohtaisesti. Hänellä- kävi vakuuttelemassa Pietarin vallan- risteämään omalla paikkakunnalla. hän oli Pietariin hyvät suhteet, sieltähän Nottbeckien suku oli Suomeen tul- Tämä tiedetään paitsi Riihimäellä - joka on ehättänyt risteysasema-merkitystään 2000-luvun oikoradan myötä jo 1866 lausuntoa eri vaihtoehtojen kiirelutkin. Kun von Nottbeckilta pyydettiin menettääkin - myös vaikkapa Hyvinkäällä, Toijalassa, Seinäjoella, Kouvo- Tampereen-radan edelle. Historiantutellisyydestä, asetti hän Pietarin-radan lassa tai Pieksämäellä. Unohtamatta kija Oiva Turpeinen näkee, että hänen menetetyn Karjalan merkittäviä risteysasemia, kuten Antreaa tai Elisenvaaraa. oman edun tavoitteluun. visionsa kohosivat ylemmäksi kuin Ehkä noinkin. Toisaalta on otettava Patruunat lobbareina Pietarissa huomioon, että Finlaysonin puuvillatehtaan tuotteiden tärkein markkina- Entä sitten? Miten jatkaa rataverkon kutomista? alue oli Pietari. Finlaysonin kuljetusongelmien kannalta Riihimäeltä Pieta- Päättäjät ovat aina kyenneet kompromisseihin, elleivät ole olleet totaalisen tyhmiä diktaattoreja. Vuoden 1880 suurempi merkitys - olihan sen pituus riin vedettävällä radalla lienee ollut rautatiekartasta paistaa juuri kompromissinrakentelu. Ratayhteys moninkertainen Hämeenlinnan ja Tam- Helsin- pereen väliseen pätkään verrattuina. Ehkä von Nottbeck lopulta vain veti kotiinpäin? Toinen esimerkki patruunojen toimeliaisuudesta. Väiteltäessä Turun ja Toijalan välisen radan linjauksista Forssan tehtaanpatruuna A. W. Wahren yritti Jutikkalan mukaan saada radan kulkemaan tehtaansa kautta. Wahren paitsi oli valmis maksamaan kannaltaan edullisesta ratkaisusta myös muokkasi tarmokkaasti ja taitavasti mielipiteitä senaatissa, jopa Pietarissakin, kuten Jutikkala ilmaisee. Mutta ei patruuna Wahren, niin mahtava mies kuin oli, saanut tahtoaan läpi. Vasta paljon myöhemmin sai Forssa oman yhdysratansa. Suurelle maailmalle Toijalan kautta Harva tullee Pendolino-aikakaudella pohtineeksi, miten turkulaiset ovat varhemmin pääkaupunkimatkansa tehneet. Siinä kuin Turku on nykyään toijalalaisille yksi portti suuremmalle maailmalle, on ollut myös toisinpäin. Alkuaan turkulaisten suorin reitti Helsinkiin kulki kiertotietä Toijalan kautta. Turkulaiset saivat toki ratayhteyden varhain, samanaikaisesti vuonna 1876 kuin tamperelaiset. Mutta kyllä siinä kiertoa ja kaartoa oli. Puhuttiinkin Hämeenlinnan - Tampereen - Turun radasta. Tampere ja Turku olivat 1870-luvun ratahankkeessa toistensa rakkaita liittolaisia. Hämeenlinnan - Tampereen - Turun radan vihkimisjuhlallisuudet tapahtuivat 1876 Toijalassa. Se on yksi akaalaisten suuria päiviä - mutta samalla pettymyksen päivä ainakin turkulaisille. Koko kaupunki oli jo ehditty koristella, ja tilailla paikalle sotilassoittokuntaa Hämeenlinnasta asti, kun otaksuttiin että vihkimisjuhlallisuudet järjestetään tietysti Turussa. Turkulaisten pääkaupunkiyhteys oli runsaan neljännesvuosisadan ajan vaivalloinen: Toijalan kautta, junaa vaihtaen. Kohta puoliin päästiin Helsinkiin vaihtoehtoisesti Hyvinkäänkin kautta, mutta vasta 1903 avautui Aurajoen suiston kaupungista suora rantarata Vantaan suiston kaupunkiin. Siis vasta vuodesta 1903 saattoi turkulainen tehdä pääkaupunkimatkan yhdessäkin päivässä, ilman yöpymisiä. Veturimies 2/ (JATKUU)

30 Kentältä Jorma Viitanen Luottamusmies Tampere Vaadittiin sitä ennenkin Työehtosopimusneuvottelut lähestyvät. Nykyinen sopimus on voimassa asti. Tässä vaiheessa on hyvä katsoa taaksepäin millaisia tavoitteita oli ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ensimmäisen palkankoroitusanomuksen veturimiehet jättivät senaatille v.1901, liitteenä oli rautatiehallituksen puoltolause. Tähän anomukseen ei kuitenkaan saatu minkäänlaista vastausta.kuva on otettu Riihimäen tallilla Veturimiesten liiton arkistokuva. Palkkaus Ensimmäinen tiedossa oleva veturimiesten yhteistoimintaan tähtäävä kokous pidettiin Helsingissä Ensimmäisenä käsiteltiin kysymystä: katsotaanko veturimiesten taloudellisen aseman kaipaavan parannusta? Vastaus oli myöntävä. Korjauksena epäkohtaan ehdotettiin mm. palkankorotusta, korvausta yöpalveluksesta, vaaterahaa ja asuntojen parantamista. Palkkojen parantamista pidettiin välttämättömänä koska elintarpeiden hinnat olivat kohonneet 35 %. Asunto-oloihin päätettiin pyytää parannusta: kun hauska huoneusto riittävällä tilavuudella, ei niinkään vähässä määrässä ole omiansa myötävaikuttamaan kodin hauskuutta ja senkin kautta ainakin jossain määrin vastustetaan siveellisen tilan pahentumista!. Muitakin päivänpolttavia asioita tässä kokouksessa käsiteltiin mm. sitä tarvitseeko lämmittäjä apulaista? ja tänäkin päivänä ajankohtainen: tarvitseeko kuljettaja vakinaista vapautta? Kaikkiin edellä mainittuihin annettiin laajalti perusteltu myöntävä vastaus. Veturimiesten pätevyysvaatimuksista myös keskusteltiin ja todettiin, että koneosaston palvelukseen tulevan täytyy osata lukea ja kirjoittaa. Henkilö joka sijoittuu veturille, täytyy omistaa hyvän kuulon ja näön, nopean käsityskyvyn ja päättäväisyyden. Lämmittäjän täytyi osata laskea yksinkertaiset luvut. Kuljettajan tuli lisäksi tuntea veturin hoito ja omistaa korkeampi tieto laskuopissa kuin lämmittäjän. Kul- jettajan tuli osata kirjallisesti tulkita ajatuksensa ja omistaa jonkunmoinen tieto viivotinpiirrustuksessa. Veturimieskunnan taloudellisen ja oikeudellisen aseman parantamista koskevat asiat ovat olleet koko historian huomion kohteena. Ensimmäisen palkankoroitusano- Senaatille osoitettu palkkojen korottamista koskeva esitys jätettiin jälleen Senaatti ilmoitti käsittelevänsä asian vasta vuoden lopulla, joka herätti jäsenkunnassa syvää paheksuntaa ja vaatimuksen paheksumislausunnon jättämisestä senaatille. Hellittämätön työskentely palkkaus- Veturimiesten palkat vuoden 1887 palkkasäännön mukaan olivat: 1. luokan kuljettajalla mk/v v luokan kuljettajalla mk/v v Lisäksi maksettiin vuokrarahaa kuljettajille 660 mk/v. (100 mk vuonna 1887 vastaa tänään 488,79 euroa). muksen veturimiehet jättivät senaatille kysymyksen hyväksi pakotti lopulta v.1901, liitteenä oli rautatiehalli- hallitusviranomaisetkin käsittämään, tuksen puoltolause. Tähän anomukseen että palkkaus kaipasi korjausta. ei kuitenkaan saatu minkäänlais- Uusi palkkaussääntö tuli voimaan ta vastausta ja toi osittaista helpotusta Sama kohtalo oli v jätetyllä veturimiestenkin taloudellisiin oloihin. palkkausanomuksella. Viranomaisten Elinkustannusten jatkuva kohoaminen välinpitämätön suhtautuminen palkkauskysymykseen johti kuitenkin siihen, että vuosi- johti siihen, että joulukuussa kokouksessa 1911 palkkakysymys nousä 1905 pidetyssä ylimääräisessi jälleen esille ja kokous valitsi viisi edustajakokouksessa oli myös miehisen valiokunnan asiaa valvomaan. lakkokysymys keskustelun aiheena. Muutama kuukausi aiemmin puhjenneen Työnantajapuolella perustettiin suurlakon vaikutukset olivat myös komitea valmistamaan uutta vielä näkyvissä. Veturimiesten odotukset palkkaussääntöä rautateille. olivat korkealla, olihan aiemmin Veturimiesten palkkausvaliokunta vallinnut valtiollinen sorto hetkeksi jätti saman vuoden aikana esityksen helpottanut. Veturimiesten maltillisempi palkkauksen parantamisesta komiteal- aines kuitenkin vastusti lakkoa ja le ja rautatiehallitukselle. Perusteluina asiassa jäätiinkin odottavalle kannalle. korotuksille käytettiin mm. taulukkoa jossa verrattiin 11 Euroopan maan rau- 30 Veturimies 2/2007

31 Kentältä tatieläisten palkkoja ja todettiin veturimiesten palkkojen jääneen jälkeen toisten rautatieläisten palkoista. Parin vuoden harkinnan jälkeen palkkaesitys hyväksyttiin ja vanhemman kuljettajan palkka oli v mk/vuosi. (100mk v.1913 vastaa tänä päivänä 325,86 euroa). Jälleen elinkustannukset nousivat niin paljon, että veturimiesten keskustoimikuntaa arvosteltiin ankarasti, kun se ei ollut ottanut nousua riittävästi etukäteen huomioon. Palkkauskysymystä käsiteltiin 1914 Suomen Kuljettaja ja Lämmittäjäyhdistyksen vuosikokouksessa senaattia arvostelevaan sävyyn. Hufvudstadsbladet julkaisi selostuksen aiheesta mikä aiheutti pienen jälkinäytöksen. Senaatti tiedusteli rautatiehallituksen välityksellä mitä yhdistys oli tarkoittanut. Keskustoimikunnan puheenjohtaja vastasi keskustoimikuntaa kuulematta, mikä aiheutti arvostelua hallinnon seuraavassa kokouksessa. Maailman sota syttyi elokuussa Veturimiesten palkkauskysymyksissä on aina ollut esillä myös ammatillinen osaaminen. Pyydettäessä tai vaadittaessa lisää palkkaa on yhtenä perusteluna, aina entisaikaankin, ollut ammatin vaativuus. Tämä tulee hyvin esille vuonna 1905 Tampereella pidetyssä ylimääräisessä edustajakokouksessa, jossa esillä oli ns. Tulevaisuuden ohjelma. Tuntemattomaksi jäänyt edustaja virkkaa: Me tiedämme, että tieto on voimaa. Me vaadimme suurempaa palkkaa, ja sitä saadaksemme meillä täytyy myöskin olla enemmän tietoja. Selvimmän todistuksen saamme kehityksestä, kun vertaamme veturia n:o 1 viimeksi konepajasta tulleisiin vetureihin. Jos joku noin vuotta sitten olisi sanonut, että sillä ilmalla, jota hengitämme, jarrutetaan joskus junaa, niin olisi häntä pidetty hieman hassahtavana. Ja läheisessä tulevaisuudessa tulee rautatiellekin höyry vaihdettavaksi sähköön. Kaikki käy eteenpäin, mutta me itse seisomme paikallamme. Työaika Veturimiesten työaikakysymykset ja ajovuorojärjestykset ovat aina aiheuttaneet erimielisyyksiä veturimiehistön ja sen päällikkökunnan välillä. Päällikkökunta ja sille määräyksiä antava korkeampi virkamiehistö eivät ole milloinkaan jaksaneet käsittää, että veturimiesten epäsäännöllinen linjapalvelus on rasittavampaa kuin säännöllinen työ säännöllisissä oloissa. Samaten ne eivät ole milloinkaan tahtoneet myöntää, että vieraalla paikkakunnalla vietetty vapaa-aika ei ole todellista vapautta, koska sen käyttö on aina rajoitettua ja tämä rajoitettu vapaa-aika on aina laskettu ja lasketaan tänä päivänä täydelliseksi vapaudeksi. Aina on ollut varikkoja, joissa on pyritty kiristämään veturimiesten työvuoroja, ja varsinkin junien aikatauluvaihdosten aikana. Edellä oleva kirjoitus ei ole edellisestä Veturimieslehdestä, vaan käyttämästäni lähteestä Suomen Kuljettajaja Lämmittäjäyhdistys ja Suomen Veturimiesyhdistys joka on kirjoitettu v Ensimmäisen maailmansodan ajoilta on säilynyt erittäin ajankohtainen kasku: -No minkälaiset ne teidän ajovuoronne nykyään ovat? Kohtalaiset. Hyvin ennättää matkalta tultuaan käydä kotona eväskoppansa täyttämässä, ennen kuin uudelle reissulle lähdetään. Lapset vaan tahtoo unohtaa isänsä. Viimeksi kun menin kotia eväskoppaa täyttämään, niin nuorin kysyi äidiltään, että kuka tuo setä on, joka käy meillä joskus kahvilla? Alussa kerroinkin, että 1876 ensimmäisessä kokouksessa yhtenä kysymyksenä oli: tarvitseeko kuljettaja vakinaista vapautta? Tämä osoittaa, että tyytymättömyyttä työvuoroihin oli silloinkin. Historiikissa vuodelta 1930 kysymystä kommentoidaan näin: tämä osoittaa, että rautatielaitoksemme kannattavaisuutta on aina yritetty ylläpitää palvelijakunnan työvuorojen kiristämisellä Vuosikokouksessa 1904 käsiteltiin päälliköille jaettua kirjettä, jossa heille myönnettiin oikeus pitkittää yhtämittaista viranteko-aikaa aina 20 tuntiin. Kaikilla varikoilla miehistö ei ollut kovilla, mutta oli varikoita joissa säännöllisesti teetettiin tuntisia päiviä, joillakin varikoilla täytyi olla töissä jopa 48 tuntia. Työajoista kiisteltiin vuodesta toiseen Rautatiehallitus säännösteli rautatieläisten työajan uudelleen. Liikarasituksen ehkäisemiseksi rautatiehallitus lähetti päälliköille kirjeen, jossa työtuntimäärät rajoitettiin tuntiin. Kirje saikin työntekijöiden keskuudessa lisänimen liikarasituskiertokirje. Kiertokirje todettiin vuosikokouksessa v.1910 turmiolliseksi ja se olisi mitä pikimmin kumottava. Kokouksessa tehtiin ponsiesitys. Siinä vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää, eli 48 tuntia viikossa. Siihen asti kunnes se saavutetaan, olisi kiertokirje muutettava siihen muotoon, että veturimiesten työajaksi sallittaisiin korkeintaan 55 tuntia viikossa. Uusi ehdotus työajoiksi hyväksyttiin v Ehdotuksessa työajat jaettiin työn kiihkeyden mukaan kolmeen luokkaan a. 200 b. 220 ja c. 240 tuntia kuukautta kohden. Yhtämittainen työaika määriteltiin luokassa a. 8 tunniksi, b. 10 ja c. 12 tunniksi. Rautatiehallitus hylkäsi ehdotuksen. Maailmansodan aikana, tulivat pyöreät työpäivät (24h) jälleen muotiin, harvinaisia eivät olleet tunnin työpäivätkään Olisikohan aika kypsä siihen, että veturimiehet voisivat viettää vapaa-aikansa kotona perheen, harrastusten tai kotiaskareitten ääressä. Ymmärrän hyvin, että 5-15 vuotta sitten veturimiehiä täytyi työllistää omilla paikkakunnillaan työtä siirtämällä, silloin oli hyväksyttävä turhatkin makuut. Nyt henkilöstöresurssit ovat niukat joka varikolla. Lepojen poistaminen on mahdollista, mutta vaatii koko yhtiön sitoutumista siihen tavoitteeseen. Työnantajalta toivoisi samanlaista jalomielisyyttä millaista osoitti senaatin Kulkulaitostoimikunnan päällikkö kreivi Berg, kun veturimieslähetystö v.1914 kävi anomassa korjausta palkkaukseen. Kreivi Berg totesi: rautatieläiset ovat osoittaneet pystyvänsä tehtäviinsä tänä raskaana aikana, joten heille on annettava, ei ainoastaan kiitokset, vaan myöskin palkkaa. Lähteet: Suomen Kuljettaja- ja Lämmittäjäyhdistys ja Suomen Veturimiesyhdistys J.D. Saarinen, E. Långholm ja H. Pyhäluoto rahanarvokerroin Veturimies 2/

32 Kentältä KILU Ei TUPOA Hetikohta porvarihallituksen syntymisen jälkeen tuponeuvottelut kariutuivat, oikeastaan jo ennen alkamistaan. On hyvin todennäköistä, että tänä vuonna ei synny laajaa tulopoliittista kokonaisratkaisua. Ja vaikka syntyisikin, meidän ammattikuntamme ja liittomme ei tule olla mukana sellaisessa, ei nyt eikä näillä näkymin enää edes tulevaisuudessa. Tänä vuonna on hyvä hetki irrottautua pitkästä tupojen tuloksena syntyneiden nollavuosien putkesta ja vihdoinkin aloittaa hyvin ansaitsemamme neuvottelut siitä, miten arvokasta meidän työmme todella on. Palkkojemme jälkeenjääneisyys kumpuaa itse asiassa paljon kauempaa kuin parista viime tuposta. Aikoinaan virkamiehinä ei talo voinut päättää itse, paljonko kullekin ammattiryhmälle sen työstä maksetaan. Ei, vaan meille maksettiin taulukkopalkkaa ja taulukon suuruus määräytyi samoin perustein kuin valtion muiden virkamiesten. Silloin ei turhaan sanottu, että leipä on ehkä pitkä mutta kylläkin kapea. Sittemmin kuuluimme VTY:hyn, joka neuvotteli kaikkien valtion suorittavan portaan virkamiesten puolesta ja jos me halusimme 5% lisää palkkaa, VTY neuvotteli tuota 5% automaattisesti myös vanginvartijoille, postinkantajille ja kaikille muille rautatieläisille sekä monelle muulle. Pienen ryhmän oli erittäin vaikea saada edes ääntään kuuluviin saati sitten tar- peitaan huomioitua. Vasta 1995 VR:n yhtiöittämisen jälkeen on meille avautunut mahdollisuus neuvotella suoraan työnantajamme kanssa ilman muiden työntekijäryhmien vaikutusta neuvotteluihimme. Vuosikymmenien mittaan kertyi jälkeenjääneisyyttä, jota viimeisen 20 vuoden aikana VR:llä tapahtunut tavaton tehokkuuden nousu vielä korostaa. Samaan aikaan olemme palkkaratkaisuillamme pysyneet tuskin edes inflaatiovauhdin mukana. Ei puoluepolitiikalle Emme ole minkäänlaisessa kiitollisuuden- tai muussa velassa kenellekään siten, että se vaikuttaisi tuloneuvotteluihin, emme sen enempää valtiolle, työnantajalle kuin jollekin puolueellekaan. Yleensäkään ei ole hyväksyttävää, että puoluepolitiikkaa sekoitetaan neuvotteluihin, joissa sovitaan veturinkuljettajien ja heidän perheidensä tulevasta taloudellisesta asemasta ja myös työvuorojen välillisestä vaikutuksesta perhe-elämään. Me emme kärsi työttömyydestä emmekä asuntotuen pienuudesta vaan meidän on itsekin vihdoin ymmärrettävä oman työmme arvo ja vaadittava siitä vastaava korvaus. Yhdeltäkään puolueelta ei ole saatu ratkaisevaa julkista tukea silloin, kun sitä olisi todella tarvittu, olipa kyse liittokohtaisesta tuloneuvottelusta, yhtiöittämisneuvotteluista tai aikoinaan yksinajon laajenemisesta. Ei, vaan puoluepolitiikka on näissäkin tilanteissa palvellut yleistä etua, mitä se sitten kulloinkin tarkoittaa, ja pyrkinyt lähinnä estämään yleisistä linjoista irrottautumisia erilaisten kateuden ilmenemien pelossa. Yleinen etu ei siitä kärsi, jos alle pari tuhatta veturinkuljettajaa saa hieman korkeampaa palkkaa kuin ennen. Tämä ei myöskään ruoki inflaatiota ja tuskin lisää kateutta muuta kuin korkeintaan yhtiömme sisällä, sillä suuri yleisö arvostaa työtämme. Kateellisuudenkin kestäisi paremmin kun siihen olisi todellista aihetta eli saisi vaikkapa vain hyvää palkkaa. Ei tupoille Vaikka miten tehdään koko maata koskevia tuloratkaisuja, ensinnäkään kaikki ammattijärjestöt eivät niihin lähde mukaan eikä meilläkään ole jotain pyhää velvollisuutta niihin osallistua. Tupoissa on ollut esillä ja myös saa- 32 Veturimies 2/2007

33 Kentältä tu sovittua valtakunnallisesti hyvin tärkeitä asioita koskien mm. pienipalkkaisia työntekijöitä. Nämä eivät kuitenkaan sellaisenaan yleensä vaikuta meidän elämäämme eivätkä tupot näinkään ole meille välttämättömiä. Toisaalta, tupot on perinteisesti sovittu niin suurella joukolla, että liittomme mukana olo ei ratkaise tupon onnistumista eikä pelkästään meidän pois jäämisemme riitä kaatamaan suunniteltua tupoa. Tupovuosia on takana nyt niin paljon, että voimme tarkastella tupojen vaikutusta yhteiskuntaamme ja ostovoimaamme. Viimeisin, vielä viimeisiään vetävä tupo oli erityisesti työnantajapuolen ylistämä, eikä suotta: minimaaliset korotukset eivät ole käytännössä riittäneet kunnolla edes pysymiseen inflaatiovauhdin mukana, samaan aikaan kun Suomen kilpailukyky rankataan vertailujen kärkisijoille. Kun samaan aikaan on työmarkkinoilla tapahtunut aineetonta kiristymistä, on selvää, että viimeisin tupo on ollut palkansaajalle vaikutukseltaan selvästi negatiivinen ja että kilpailukyvyn kasvu on suurelta osin otettu työntekijöiden selkänahasta. Olemme osuutemme tehneet Suomen nostamisessa lamasta takaisin hyvinvoivaksi valtioksi, jossa työvoimakustannukset ovat vähintäänkin kilpailukykyiset, samaan aikaan kun ostovoimamme on jäänyt kilpailijamaista jälkeen. Kiitos, meille riittää nyt. Ei kiitollisuudenvelkaa työnantajalle Työnantajaamme ei todellakaan voi kiittää siitä, että se arvostaisi työtämme ja suhtautuisi meihin siten kuin pitääkin, eli korvaamattomiin huippuammattilaisiin, joita me kaikki kuljettajat olemme. Ei, vaan joka välissä ollaan, joko jonkun pikkupomon kateellisuuttaan tai putkiajattelun kangistamana vähättelemässä työsuorituksiamme ja osaamistamme, jopa niin, että aika usein tuntuu nykyään siltä, että me kuljettajat olemme vain jonkinlainen pakollinen menoerä budjetissa, jonka tulopuoli tulee Cargolta ja henkilöliikenteen lipunmyynnistä markkinoinnin johtaessa orkesteria. Yhtiö toimii yhä useammin siten, että kuljettajia koskevat asiat päätetään kuljettajia kuulematta ja mielellään, missä mahdollista, kuljettajien vahingoksi. Ylhäältä sanelu ja alamaisajattelu elää ja voi edelleen paksusti. Työmotivaatio horjuu vähemmästäkin kuin siitä, että kaikki tulkinnanvaraiset kohdat TES:stämme ja muutama aika selkeäkin kohta, tulkitaan kuljettajille epäedullisesti, kun vielä samaan aikaan työvuorot pyritään selvän tahallisesti rakentamaan siten, että niistä on, jonkun näennäisen säästöverukkeen varjolla, mahdollisimman paljon haittaa ja harmia veturinkuljettajien työlle ja perhe-elämälle. Kyllä liittokohtaiselle sopimukselle Mutta me veturinkuljettajat emme ole sokeita, kuuroja emmekä tyhmiä, vaan tiedämme hyvinkin tarkasti, missä mennään. Yhtymä tekee loistavaa tulosta, joka on parantunut vuosi vuodelta ollen tänä vuonna ennätysmäisen hyvä. Suuret kalustohankinnat on tehty ja maksettu, ja voidaankin sanoa, että työnantajallamme on enemmän rahaa kuin mitä ehkä koskaan. Oma työmme ja sen tulos, eli junan veto, on niin halpaa, että junia kannattaa vetää halki puolen Suomen, että vaunut saataisiin isolle järjestelyratapihalle järjesteltäväksi ja sitten vedettäväksi takaisin lähtöalueelleen. Meidän palkkamme ei olekaan missään suhteessa työmme vaativuuteen eikä etenkään sen tuottavuuteen. Sopimusneuvottelupöydässä on meillä vain yksi ainoa vastapuoli: oma työnantajamme. On tullut aika mitata, miten tärkeä työpanoksemme todella työnantajallemme on. Me itse tiedämme, että se on hyvin tärkeä, suorastaan korvaamaton. Markkinointi ja lipunmyynti ovat nekin tärkeitä yhtiössämme mutta ne ovat täysin hyödyttömiä, elleivät junat kulje, vieläpä aikatauluissa, turvallisesti ja ammattitaidolla. Ja se on meidän heiniämme. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, on selvää, että palkankorotuksen on sisällettävä meille tuntuva korvaus viimeisen 10 vuoden aikana tapahtuneesta huimasta tuottavuuden kehittymisestä. Jo pelkän inflaatiovauhdin mukana pysyminen edellyttää 6-8% palkankorotusta kahden vuoden sopimuksella, joten taso on oltava tätä selvästi korkeampi. Samaan aikaan on hyvä tilaisuus alkaa korjata mm. työvuorojen muuttamisesta, peruuttamisesta ja levoista aiheutuvien harmin ja vaivan olemattomia korvauksia. Rahasta tämä ei voi olla kiinni. Yhtymän voitto on ollut ennätyksellinen ja vakavaraisuus kaiken kaikkiaankin varsin hyvä ja siitä on aivan varmasti varaa jakaa hieman niille, jotka yhtiön todellisen tuloksen tekevät, eli hoitavat ydinliiketoiminnan ytimen eli ajavat rautatieyhtiön junat. Työkalujen puutteestakaan tämä ei voi olla kiinni. Työtaisteluase on kaivettava varastorasvasta hyvissä ajoin, kiillotettava puhtaaksi ja asetettava siten neuvottelupöydälle näkyviin, että työnantajapuoli ymmärtää meidän olevan tosissamme. Työnantajalla ei kerta kaikkiaan ole varaa päästää työtaistelua syntymään, ja jos näin pääsisikin käymään, ei se voi kestää kovin kauaa ennen kuin teollisuuden johto soittelee työnantajamme edustajille että maksakaa niille mitä ne tahtovat että saadaan pyörät pyörimään taas, teillä on varmasti varaa siihen. On työnantajamme vastuulla, että työtaistelua ei synny eikä sen johdosta kuljetuksia siirry maanteille. Rahasta se ei ole kiinni vaan tahdosta. Valmius työtaisteluun on oltava puoleltamme uskottava ja toimiva. Työtaistelurahastomme on päässyt tähänastisissa kriiseissä pelkällä säikähdyksellä ja niinpä se on hyvissä ajoin viritettävä maksamaan tuet heti mahdollisen työtaistelun ensimmäisestä päivästä alkaen. Tiedotus on mietittävä tarkoin ja saatava nopeaksi ja kitkattomaksi, esimerkiksi sähköpostitse osaston puheenjohtajien kautta. Vaikka mahdollisia voimatoimia johdetaankin liitosta käsin, on tässä vaiheessa jäsenten huolehdittava siitä, että osastot valmistautuvat riittävän hyvin tuleviin tuloneuvotteluihin. Jokaisen jäsenen on vaadittava osastossaan nyt konkreettisia toimia. Osastojen on velvoitettava valtuustoedustajansa noudattamaan tinkimätöntä, tuntuviin palkankorotuksiin johtavaa linjaa. Nyt tarvitaan ensi sijassa tahtoa. Meiltä tarvitaan tahtoa vaatia sitä, tai edes aluksi osaakin siitä, mikä meille kuuluu. Työnantajalta tarvitaan tahtoa näyttää, että arvostaa työtämme ja on valmis maksamaan firman tuottavimmalle henkilöstöryhmälle edes likimain sen arvoa vastaavaa palkkaa. Nyt on tulossa monessakin suhteessa tuhannen taalan paikka. Käyttäkäämme se oikein. Veturimies 2/

34 Teppo Nurminen Kentältä Tuloa vai politiikkaa? Kuin itsellesi äänestäisit lisää palkkaa Maan hallitusneuvottelujen vetäjä ilmoitti julkisesti, että nyt joudutaan tekemään myös poliittisia päätöksiä. Mitäköhän hän sillä tarkoitti? Koko porukkahan siellä on täyspäiväisiä poliitikkoja, joiden ammattina on tehdä politiikkaa ja kaikki heidän päätöksensä ovat poliittisia. Eikö näin pitäisi ollakin? Kuitenkin väitetään, että politiikka ei kiinnosta kansaa, koska politiikka on kadonnut politiikasta. Poliitikot nykyään vain politikoivat ja tekevät pelkästään poliittisia päätöksiä. Ota tästä nyt selvä. Luulisi kuitenkin äänestäjien mielenkiinnon riittävän edes vaalien alla annettujen lupausten ja luotujen mielikuvien toteutumisen seuraamiseen. Kun äänestyskopissa tuntee, että maan korkein valta on nyt hetkisen ajan tuossa lyijykynän kärjessä, niin kai sitä haluaa tietää, minne se valta siitä menee ja miten sitä käytetään. Oli tavallaan harmi, että presidentinvaalissa aikoinaan kävi kuten kävi. Emme päässeet seuraamaan, kuinka työväen presidentti käytännössä toimii. Eduskuntavaalien jälkeen ja tuloneuvottelujen lähestyessä tilanne on jo paljon herkullisempi. Tosin se harmittaa, että eräällä ammattiryhmällä on nyt selvä etulyöntiasema toisiin nähden. Vaalien voittajataho lupasi nimittäin laittaa sairaanhoitajien palkkausasiat kerralla kuntoon. Odotukset ovat sillä rintamalla nyt varmasti korkealla, toivottavasti pettymyksiltä vältytään, vaikka riskit ovatkin suuret. Henkinen sumopaini Mietitäänpä, kuinka ne palkat vapaassa markkinataloudessa oikein määräy- Kuvassa koirasteeren kiertelyt ja kaartelut Nilakka-järven jäällä Mielessä hällä kai naarasteeri, aamuhämäräisen järven jäällä. Kosiskelua se oli ollut. Jalkojen nuolet näyttävät eri suuntiin kuin on kulku kosijalla käynyt. Ja tiukasti siipi on jäätä hionut. Jäljistä ei selviä kiertelyiden lopputulos, mutta sinne tänne irronneet höyhentuput kertovat erimielisyyksistä kosijoiden kesken. Kiertelyksi, kaarteluksi ja siivenvedoksi taitavat poliitkkojenkin touhut aina mennä. Kuva: Markku Vauhkonen, Nokia N73, ( Photoshop: auto levels) 34 Veturimies 2/2007

35 Kentältä tyvät: Työnantajaliitto ja työntekijäliitto siinä työn hinnasta neuvotellessaan ottavat kunnolla mittaa toisistaan, kyräilevät ja ärähtelevät, vääntävät ja kääntävät, kiristävät ja puristavat, uhkailevat ja kuristavat. Näin saattaa jatkua viikkoja, joskus jopa kuukausia, usein pienellä jäynällä, kuten esim. ylityökiellolla maustettuna. Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, yleensä aamuyöllä, vähän ennen vakavampien työtaistelutoimien alkamista (joskus vasta neuvotteluhuoneen kellojen pysäyttämisen jälkeen) tulee valtakunnan sovittelijan huoneesta ulos toimittajien eteen väsyneitä, mutta onnellisia ja helpottuneita, harmaakasvoisia tai punakoita miehiä (joskus joku nainenkin) sekalaisia papereita käsissään. Ja juuri niihin papereihin, pienellä präntillä, sinne muun työehtosälän sekaan on se tuleva palkkakin kirjoitettu. Sopiminen on periaatteessa aina liittokohtaista, mahdolliseen tuposopimukseen liittyminen on ainakin muodollisesti vapaaehtoista. Siksi voidaan sanoa palkan olevan hyvin paikallinen luonnonvara. Vaikka jonkin liiton sopimuksesta pyyhittäisiin puolet palkkasummasta pois, niin ropoakaan siitä ei siirtyisi minkään toisen liiton sopimukseen. Yhdenkään liiton ei siis tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että olisi rohmunnut jonkun toisen tilipussia, kyllä ne ovat jokaisella ihan ikiomia. Pykälillä ei saa kaupasta mitään Eduskunta ei siis ole palkkaneuvotteluissa lainkaan mukana, se säätää kyllä maan lait, mutta lakipykälien mukaan määräytyy hyvin harvojen henkilöiden palkat. Kunnallinen työmarkkinalaitos voisi jo hoitajien asian eteen jotain tehdäkin, mutta siltä taholta on jo tullut tyly viesti: Kuntien rahat ei riitä, julkiset palvelut ovat näivettymässä, kurjuutta jaetaan tasan jo nyt ja veroprosentteja ei voida lähteä tämän vuoksi korottamaan. Ei taida mikään mahtikäsky saada tätä kovaa neuvotteluosapuolta kohtelemaan vastapuoltaan nykyistä pehmeämmin. Näissä vaativissa olosuhteissa on syytä seurata tarkasti, millaisilla taitavilla poliittisilla manöövereillä vaalilupaus toteutetaan. Toki sen toteutukseen uskotaan, ei kai nyt sairaanhoitajia ihan sentään huijattavana vaalikarjana pidetty. Valtiopäivätalosta voidaan tietysti nykytavasta poiketen alkaa valtion varoista lähetellä jokaiseen Suomen kuntaan ns. korvamerkittyjä rahalähetyksiä, jotka on suunnattu nimenomaan hilkkalisän maksamiseen. Joltain voisi siinä kieli kuivahtaa niitä lukemattomia ruskeita kirjekuoria kiinni nuoleskellessa. Rahasummatkin taitaisivat niellä kaikenmaailman varallisuus-, perintö-, ym. verojen kevennyksillä laihdutetusta valtion budjetista sietämättömän suuren osan. Eikä hyvää mieltä kaikille kerryttäisi tämäkään järjestelmä. Kunnallisella sektorilla työskentelee nimittäin eri liitoissa ja ammateissa paljon muitakin matalapalkkaisia ihmisiä, jotka taatusti kokisivat tilanteen epäoikeudenmukaiseksi, ja joidenkin järjestöjen malja saattaisi läikähtää yli pahastikin. Tupo sopimuksissa on kyllä joskus saatu aikaan kosmeettisia solidaarisia korjauksia nais- ja matalapalkkaerien muodossa. Nyt vaan kävi niin, että työnantajat eivät halunneet jäädä minkäänlaisen tasa-arvotupon maksumiehiksi, vaan livahtivat vasaran ja alasimen välistä pois hyvissä ajoin. Liittokohtaisia siis pukkaa, ja silloin työelämän markkinavoimat toimivat vieläkin raadollisemmin painostusvoimaa omaavien vahvojen liittojen eduksi. Julkisen alan on vaikea pysyä siinä kyydissä mukana, kun heidän työnantajansa näyttelee ympärikäännettyjä tyhjiä taskujaan, ja on lakkouhkauksista vain mielissään säästyvien palkkarahojen toivossa. Sekaan vaan ja kahvaa myöten Yleinen käsitys on, että työmarkkinasoppaa kannattaa yrittää hämmentää vain hyvin kokeneilla kauhoilla. Tämän vaalilupauksen antajan siloisista poskista voi päätellä, että kovin monessa tupoliemessä hän ei vielä ole ehtinyt lusikkaansa kastaa. Mutta siitäpä ne nyt alkavat otsakurtut ja juonteet kertyä. Ei ole valtaa ilman vastuuta. Mikäli sairaanhoitajien palkankorotusprojekti kuitenkin nyt menisi kiville, niin ainahan siitä voi syyttää muita hallituspuolueita, oppositiota, työehtosopimusjärjestelmän vanhanaikaisuutta, työmarkkinoiden jäykkyyksiä, tai muiden ammattiliittojen itsekkyyttä ja ahneutta. Se kuitenkin nyt tiedetään, että vastakkainasettelun ja luokkasodan aika on ohi. Olemme kaikki työväkeä. Kuinkahan se taisto noin nopeasti ja huomaamatta pääsi päättymään? Missäköhän se rauhansopimus on allekirjoitettu? En ehtinyt oikein kunnolla mukaan, minä kun vasta aloin teroittaa kirvestä. Olisi hauska tietää edes, että kumpi voitti? Veturimies 2/

36 Teksti ja kuvat: Timo Satomaa Lentopallo 2007 Vapaa-aika Helsingin järjestämät lentopallokisat pelattiin Tikkurilan urheilutalolla Tänä vuonna kisoihin oli ilmoittautunut kahdeksan joukkuetta, Tampereelta kaksi. Pelit pelattiin kahdella kentällä, joukkueet oli jaettu kahteen lohkoon viimevuoden sijoitusten mukaan. Kouvola oli puolustamassa viime vuoden mestaruuttaan. Viimevuotisista osallistujista poissa oli Kuopio ja Joensuu, työ haittaa vapaa-aikaa, Kuopiossa oli menossa pendon koulutukset. Lohko A Lohko B Kouvola Tampere1 Helsinki Pieksämäki Riihimäki Seinäjoki Tampere2 Oulu Ensimmäisenä päivänä pelattiin yksinkertainen sarja, kaksieräisinä kahteenkymmeneenviiteen pisteeseen. Lohkoissaan Kouvola ja Tampere1 pelasivat lohkovoittajaksi puhtaalla pelillä, kukistaen kaikki vastustajansa, erin 2 0. A lohkossa toiseksi sijoittunut isäntäjoukkue Helsinki voitti Tampere2 ja Riihimäen mutta hävisi Kouvolalle. B lohkon kakkonen Seinäjoki samoin voitti kaksi peliä, Oulua ja Pieksämäkeä vastaan mutta hävisi Tampere1:lle. A lohkon kolmanneksi tuli Riihimäki voittamalla Tampere2:n joka häviöllään jäi lohkon viimeiseksi. B lohkon kolmonen Pieksämäki ja nelonen Oulu voittivat keskinäisessä ottelussaan kumpikin erän, mutta piste erolla Pieksämäki sijoittui kolmanneksi. Kisaisännät valitsivat kisojen parhaaksi pelaajaksi Tpe2 joukkueen Kari Välkin. Valintakriteeri oli, paras joukkueensa tsemppaaja. Ensimmäisen päivän tulokset: Lohko A Lohko B Kv - Ri 2-0 Tpe1 -Sk 2-0 Hki - Tpe2 2-0 Pm -Tpe1 0-2 Hki - Kv 0-2 Ol -Pm 1-1 Ri - Tpe2 2-0 Sk -Ol 2-0 Ri - Hki 0-2 Pm -Sk 0-2 Tpe2 - Kv 0-2 Tpe1 -Ol 2-0 Sijoitukset lohkoittain: Lohko A Lohko B 1. Kouvola 6 pistettä 1. Tampere1 6 pistettä 2. Helsinki 4 2. Seinäjoki 4 3. Riihimäki 2 3. Pieksämäki 1 4. Tampere Oulu 1 Ei hoppee oo häppee. Kouvolan hopeajoukkue valmiina kättelemään vuoden 2007 mestarit. 36 Veturimies 2/2007

37 Vapaa-aika Turnaus jatkui toisena päivänä ohjelman mukaan, niin että lohkojen ykköset ja kakkoset pelasivat keskenään ristiin ja voittajat näistä peleistä jatkoivat ratkomaan sijat ja hävinneet sijat Vastaavasti lohkojen kolmoset ja neloset pelasivat keskenään ristiin ja sieltä voittajat pelaamaan sijoista ja hävinneet jumbofinaaliin. Toisen päivän pelit pelattiin kahdesta voittoerästä (25 pist.) ja mahdollinen kolmas erä 15 pisteeseen. Välierissä tarvittiin kolmas erä kun Tampere2 ja Pieksämäki ratkoivat jumbofinaaliin lähtijää, lopulta Tampere2 joutui taipumaan. Vastustajakseen se sai Oulun, joka hävisi Riihimäelle. Keskinäisen paremmuuden vei Oulu jättäen Tampere2:n kahdeksanneksi. Toiset kolme erää tarvittiin kun Tampere1 ja Seinäjoki ratkoivat pronssin kohtaloa, nyt Tamperelaiset eivät taipuneet ykkösjoukkueellaan vaan voittivat lopulta pronssia. Helsinki oli tyly isäntä, mutta vain, kun oli pelipaidat päällä ja verkko välissä. Kotikisa etuko vai mikä, mutta Kouvola joutui luopumaan viimevuoden lentopalloherruudesta. Helsinki vei vuoden 2007 mestaruuden melkein tappiottomalla turnauksella, ainut hävitty ottelu oli alkuerissä ja Kouvolalle. Kisojen parhaan pelaajan palkinnon järjestäjät luovuttivat Tampere2 joukkueen Kari Välkille, kriteerillä joukkueen tsemppaaja. Vuoden 2008 kisat järjestää Riihimäki. Juhlat voivat alkaa, Helsinki voitti finaalissa Kouvolan ja riisti samalla liiton lentopallomestari tittelin vuodeksi itselleen. Veturimiesten Beach Volley SM -kisa klo Käyrälammella Kouvolassa Pelit pelataan ns. veteraanisäännöin miehisin joukkuein. Ilmoittautuminen paikanpäällä ennen pelien alkua klo Viime vuotiseen tapaan innokkaimmille jatkopelit paikallissarjan iltapeleissä (klo 18). Viikkari Biitsin Tallinnan osakisa Siellä on eka kerran myös harrastesarja. Viime kesänä oli eka tutustumiskeikka ja uskoisin, että tänä vuonna lähtijöitä voisi olla enemmänkin. Markkinointi voidaan aloittaa Vantaan kisoissa sekä jatkaa liiton nettisivuilla ja Veturimies lehdessä. Käyhän tutustumassa. Hannu Mykkänen Veturimies 2/

38 Kentältä Veturimiesten liitto täyttää ensi vuonna 110 vuotta, nyt on viimeistään aika kerätä veturimiestyöhön ja veturimiesten aiempaan elämään liittyviä juttuja, tarinoita ja tositapahtumia, myös kuvat, kaskut ja vitsit sopivat juttujen väliin. Persoonallisuuksia on aina sopinut veturimiesten kuin myös heidän esimiestensä joukkoon, myös heistä kertovat jutut kiinnostavat. 110-vuotisjuhlan kunniaksi jutuista kootaan kirja, joka jaetaan kaikille liiton jäsenille. Jos kirjoittaminen tuntuu vieraalta ja jutut muistuvat paremmin mieleen keskustelussa, niin käyn mielelläni haastattelemassa ja jututtamassa kertojaa. Parhaat jutut palkitaan! Kuvien taakse on merkittävä kuvan lähettäjän nimi ja osoite palautusta varten. Kuva on tietysti arvokkaampi jos siinä on selvitetty ketä kuvassa on ja missä ja milloin se on otettu. Jutut tulisi postittaa mennessä osoitteella: Risto Holopainen Lepolantie Tampere Sähköpostilla: Puh Veturimiesten jutut, tarinat ja tositapahtumat 38 Veturimies 2/2007

39 Vapaa-aika Napapiirin tältä puolen Veturimiehet safarille Etelä - Afrikkaan Etelä - Afrikka lyhyesti: Valtiomuoto: Presidentti: Asukkaita: Pääkaupunki: Muita isoja kaupunkeja: Virallisia kieliä: Valuutta: Aikavyöhyke: Bensalitra: Muuta: Tasavalta Thabo Mbeki Etelä - Afrikka on monen matkailijan unelmakohde. Aurinkoa, lämmintä, ystävällisiä ihmisiä, hyvä palvelu ja suhteellisen edullinen hintataso sekä kohteita loputtomasti. Sitä kutsutaankin Maailmaksi yhdessä maassa. Sinne on helppo matkustaa, koska se on samalla aikavyöhykkeellä Suomen kanssa. Sinne ei ole Suomesta suoraa yhteyttä, joten ensin on mentävä Eurooppaan ja lentää sieltä Johannesburgiin tai Kapkaupunkiin. Kun meillä täällä Suomessa alkaa rospuuttokelit ja pimeys valtaa, niin kaksikymmentä veturimiestä suuntaa Afrikan kevääseen. Motoristeista kerätty porukka lähtee lokakuun lopulla ja lennämme Frankfurtin kautta Johannesburgiin. Sieltä vuokraamme moottoripyörät ja seikkailu kohti Kapkaupunkia alkaa. Matkareitiksi on valittu vaihtelevia maisemia; maaseutua, vuoristoa, erämaata, merenrantaa. Urbaani Johannesburg jätetään heti ensimmäisen yön jälkeen ja suuntaamme alas maaseudulle. Ajamme Lesothon halki ja Lohikäärmeen vuoriston jälkeen alas rannikolle. Jatkamme Puutarharannikkoa pitkin, edelleen kohti Kapkaupunkia. Matkalla käymme Afrikan mantereen eteläisimmässä niemessä, ennen Pöytävuoren valloittamista. Eläinsafari, tippukiviluola, strutsi- ja viinitilat, valaiden bongaus ym. kuuluvat myös matkaohjelmaan. Yövymme pienissä paikoissa lähellä luontoa. Ajomatkaa kertynee noin 3000 kilometriä, mikäli emme keksi matkalla uusia kohteita ja niitä siellä riittää. Matkasta lisää sanoin ja kuvin vuoden lopussa. Noin 47,3 milj. Pretoria (hallinnollinen) ja Kapkaupunki (lait) Johannesburg, Durban, 11 virallista kieltä, englannilla pärjää Randi ( ZAR ). 1 Euro on noin 9,4 R Sama kuin Suomessa Vaihtelee, mutta on noin 8 R / l Vasemman puoleinen liikenne Itäkairan rata on ollut kovasti tapetilla viimeaikoina. VR henkilöliikenteellä ei ole kiinnostusta liikenteen ylläpitämiseen rataosuudella, mutta kapinaliike sai kuitenkin sen aikaiseksi, että liikenne vielä jatkuu. Missä laajuudessa, se jää nähtäväksi. Mitään estettä sille ei näin ammattilaisen näkövinkkelistä kuitenkaan ole. Rata on hyvässä kunnossa Misiin asti ja siitä eteenpäin perusparannustyöt jatkuvat. Kalustohan meillä on kunnossa. Onneksi se kiinnostaa muita. Englantilainen matkatoimisto, Canterbury Travel on nimittäin ostanut Rovaniemen veturitallin tukikohdakseen ja on hakenut liikennöintilupaa rataosuudelle Rovaniemi - Kelloselkä. Yhtiön nokkamiehen Adrian Collinsin suunnitelmissa on aloittaa höyryjunaliikenne, kuskaamalla turisteja omiin tukikohtiinsa Luostolla, Pyhällä, Suomulla ja Sallassa. Tämä elämyksiä turisteille tarjoava matkailun business mies on jo markkinoimassa tuotetta nimellä Arctic Express. Idea on hieno ja tämä Euroopan Unionissa harvinainen erämaarataosuus sopii hienosti höyryjunaliikenteelle. Veturikin on jo kuulemma hankittu, mutta mistä Collins löytää kuljettajan? Siinähän olisi meikäläisellekin eläkevirkaa, kuljettaa turisteja tunturiin. Pitäisiköhän alkaa tyyppiopinnot. Venäläiset liikemiehet ovat myös kiinnostuneet radasta ja vierailleet rajakunnissa haistelemassa tuulia. Yksi heidän haaveistaan olisi rakentaa tunturikeskus rajan pintaan ja Alakurtin alueen hyödyntäminen. Vielä suurempana unelmana olisi rata Kantalahteen ja edelleen Muurmanskiin, silloin olisi radalla jo vilskettä ja Suomen satamissa vipinää. Ja mitä tekee Pyrkyri Paavo? Sai sittenkin ministerisalkun ja heti ensi töikseen lupasi rakentaa radan valmiiksi jäämerelle asti. Vieläkö Paavolla on vanhan Neuvostoliiton aikaiset suhteet kunnossa? Jäädään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sillä välin verhot heiluu ja kahvi läikkyy, välillä Kemijärvi Oulu. Simppa Veturimies 2/

40 Jari Jamalainen Keskikesän retki Patagoniaan Olin lukenut useita juttuja Etelä-Argentiinan hienoilta meritaimenjoilta, haaveissani olin joskus jopa kuvitellut kalastavani siellä. Koskaan en kuitenkaan pitänyt tuollaista retkeä toteuttamiskelpoisena. Kerran perhokalastuskerhomme kerhoillassa tuli puheeksi maailman hienoimmat meritaimenkannat, jolloin kerroin käsitykseni Argentiinasta. Vieressäni istunut kaveri kertoi käyneensä siellä. Saman tien sain tietää, että eräs tuttu keräsi porukkaa vastaavaan retkeen. Hyvin tietoisena matkan hinnasta esitin asian myös kotona, toki sitä ennen varmistettuani väistölinjat mahdollisten lentävien esineiden varalta. Parempi puolisko kuitenkin jopa innosti matkan suunnitteluun. Ei muuta kun säästötili auki matkaa varten, sillä ajatuksella että kaipa kerran elämässään voisi kerran tehdä kalliinkin retken, ettei sitä sitten tarvitse katua vanhainkodissa. Mutkainen matka Matkamme alkoi Tampere-Pirkkalan lentokentältä kohti Tukholmaa. Meitä oli lähdössä neljä joista kaksi tunsin entuudestaan, yksi tulisi Kotkasta. Lentomatkustamiselle tyypillisenä asiana jouduimme odottamaan Tukholmassa koko päivän ja sitten vielä yön hotellissa, onneksi aamulla päästiin lähtemään. Ensin lennettiin Madridiin ja sieltä Buenos Airesiin. Vinosti Atlantin yli lento varmisti sen, että tunsi olevansa kaukana kotoa. Jälleen yllätys, jonka johdosta olimme ylimääräisen päivän Buenos Airesissa, no eihän se harmittanut sillä tammikuun loppu on siellä alkukesää. Puistojen puut kukkivat kauniinvärisinä ja noin 30 C lämpö oli kerrassaan mukavan tuntuista. Lyhythihainen paita pohjolan asukille välttämätön asuste, tosin paikallisetkin pukeutuivat rennosti. Buenos Airesia pi- 40 Veturimies 2/2007

41 Vapaa-aika detään turvallisen kaupunkina ja ainoa asia mikä ihmetytti, että puistossa partioineella poliisilla oli luotiliivit päällä. Poliiseja oli keskustassa paljon ja mitään turvattomuutta ei tuntenut. Lihaa kalamatkalla Maailman suurimman lihantuottajamaan kuuluisat pihvit olivat ryhmämme ensimmäinen tutustumiskohde. Vaatimattomasti kysyimme parasta pihvipaikkaa ja päädyimme Lilyyn. Oli paikalla kokoa ja näköä, hetken odoteltuamme saimme pöydän noin satametrisen terassin puolelta. Listan enta ja viiniä sai juoda mieltymystensä mukaan. Majapaikkaamme saapui myös muut suomalaiset, he olivat tehneet järvikalastusretken, joka meillä oli edessä jokikalastusjakson jälkeen. Kymmenen hengen ryhmämme oli nyt koossa. Vihdoin kalaan Aamiainen tarjottiin seitsemältä jonka jälkeen kalavehkeet kuntoon. Oppaat tulivat kahdeksan aikaan ja puoli yhdeksän lähdettiin joelle oppaiden maastoautoilla joissa oli kätevät vapatelineet niin että vavat saivat olla käyttövalmiina koko ajan. myötä. Patagonian puuttomassa maastossa ongelmia kuitenkin seurasi, tuulet yltyivät lähelle hirmumyrskyjä ja ne toivat jokeen irtoainesta ja sekoittivat jokiveden taas kuraiseksi. Oppailta opin hyviä konsteja tuulessa heittämiseen, mitä ei ollut tullut aikaisemmin huomattua. Kalastin pelkästään yhdenkäden vavalla, vaikka pidemmällä vavalla olisi kovissa olosuhteissa saanut paremmin uitettua perhoa. Hienoista olosuhteista saimme nauttia oikeastaan vain viimeisenä kalastuspäivänä jolloin vesi oli kirkasta, oli lähes tyyntä, aurinko porotti, kalastuksesta ja Patagonian luonnosta sai nauttia täysin siemauksin. Olosuhteista huolimatta porukkamme sai viikon aikana yhdeksänkymmentä meritaimenta, jotka painoivat kolmesta kilosta aina yhdeksään kiloon saakka. Jokitaimenia ei laskettu, minun isoin jokitaimeneni oli puolitoistakiloinen ja suurin meritaimeneni kuusikiloinen. Edellinen ryhmä, olivat kai Irlantilaisia, saivat sataviisikymmentä meritaimenta. Luonto Porukkamme sai viikon aikana yhdeksänkymmentä meritaimenta, jotka painoivat kolmesta kilosta aina yhdeksään kiloon saakka. Jokitaimenia ei laskettu, minun isoin jokitaimeneni oli puolitoistakiloinen ja suurin meritaimeneni kuusikiloinen. simmäiset pikkupihvit näköjään painoivat joko 550g tai 850g, kyllähän ne selle Kekkosen kalaretkestä: nyt her- Olin joskus naureskellut kertomuk- hiukopaloista kävivät. ra presidentti heittäisittekö vieheenne Jälkiruokapuolelta jollekin tuli mieleen Irich coffee, silmät suurena tarjoi- tuosta virran sivusta. tuon kiven viereen, nyt voisitte koittaa lija kysyi: minkälaista se on?. Selitys Kalastusoppaat tiesivät missä kalat whiskystä ja kahvista meni perille ja olivat, ehdottivat perhovalintaa, heillä paikallisella innovatiivisyydellä hän oli jopa omia perhoja mukana kaiken muitta mutkitta laittoi kaikille kupit ja varalle ja he jopa tarvittaessa sitoivat lorautti muhkeat moukut viskiä sekaan. kalastustaito oli, että piti osata heittää perhon siimaan. Ainoa välttämätön Lento Rio Gallegosiin kesti kolme ja perhovavalla, toisaalta he osasivat ohjailla huonompia heittäjiä helpompiin puoli tuntia, ja sitten bussikyydillä Las Builteras tilalle n.50km jokirantaa ylös. paikkoihin, toisaalta puuttomassa Jokirantaa seuraili myös junanrata jota maastossa tuulet äityivät välillä hirvittäviksi. minä pidin kapearaiteisena hylättynä teollisuusratana. Myöhemmin kuulin Ensimmäisenä kalastuspäivänä joki joidenkin nähneen siinä junia ja olihan oli vielä tulvassa, vesi sameaa ja kalan se valtakunnan kartassakin. saantimahdollisuudet olivat heikot. Tilalla majoituimme kahden hengen Toisin kuitenkin kävi, sain kaksi taimenta, joista suurempi oli viisikiloi- huoneisiin ja nautimme iltapalan. Ensimmäisen kerran olin kalareissussa nen. Alku oli hieno ja olosuhteiden jossa oli hotellitason majoitus ja olut- odotettiin paranevan veden laskun Patagonian luonto on täysin puuton, vain talojen pihoissa on istutettuja poppeleita. Lintuja on paljon. Hanhia, joista uros on valkomusta ja naaras meikäläisen metsähanhen näköinen, niitä pääsi lähestymään noin viidenkymmenen metrin päähän. Joutsenia oli meikäläistä pikkujoutsenen näköisiä sekä isoja mustapääjoutsenia joilla oli kaula ja pää musta. Maantiekiitäjiä näki runsaasti, ne olivat hauskoja lintuja, kuin strutseja, juoksivat hauskasti koikkelehtien ja pelästyessään tekivät väistöliikkeitä höyheniään heilutellen. Erilaisia haukkoja ja kotkia näki myös, kerran jopa keskeytin kotkan lammaslounaan. Nisäkkäistä näki skunkin ja harmaakettuja, punakettujakin on mutta lammaspaimenet ampuvat ne, koska ne voivat käydä karitsojen kimppuun. Joskus eksyy myös puumia jokirannoille. Vyötiäisiä pesi rantatörmissä. Käärmeitä ei siellä ole mutta myrkyllisistä hämähäkeistä varoitettiin, mustanlesken purema saattoi johtaa kuolemaan. Niitä löytyi pienellä etsimisellä rantakivikosta. Mitään hyönteisiä ei näkynyt. Toki niitä täytyi olla eihän ne mustalesket pelkkiä turisteja Veturimies 2/

42 Vapaa-aika Söimme osan pyytämistämme kaloista, tietenkin pääosan päästimme takaisin. Kalastelimme ja katselimme luontoa, minua harmitti, etten nähnyt kondoria joka oli lentänyt aivan kalapaikkamme läheltä. Osa kaloista oli kauniin kirkkaita, osa peruskirjolohen värisiä ja niitä kaikenkokoisia aina seitsemänkiloiseen saakka. Kalojen lukumäärästä menin sekaisin jo ensimmäisenä päivänä. voi syödä. Patagonia on lammastuotantoaluetta ja valtavia lammaslaumoja laidunsi ja couchojen hevoset olivat vapaalla silloin kun eivät olleet töissä. Järvelle kalaan Kalastusviikkomme jälkeen oli tarkoitus mennä joko Chilen puolelle onkimaan stealhedejä (kirjolohen mereen vaeltava muoto) tai järvikalastusta Patagoniassa. Kirjolohen järvikalastus ei aluksi houkutellut mutta kuultuani edellisen porukan kuulumiset järveltä niin ajatus alkoi viehättää yhä enemmän. Maastoautoilla järvelle meno tiesi kahdentoista tunnin autossa istumista mutta näkihän siinä eteläistä Argentiinaa. Ensimmäinen etappi asfalttitietä Santa Cruz nimiseen kaupunkiin josta käännymme länteen soratietä Andeja kohden. Välillä oli yksi kylä josta sai polttoainetta ja sitten tie muuttui kärrypoluksi ja myöhemmin vain kivikkoiseksi ajouraksi jota etenimme maastovaihde päällä neljä ja puoli tuntia. Kylien ulkopuolella näimme kai kolme taloa. Patagonia on todella harvaan asuttua ja tilat ovat satoja tuhansia hehtaareja suuria. Oli häkellyttävää, että tällaisen taipaleen takaa löytyy kolmekymmentä kilometriä pitkä ja parikymmentä leveä järvi, kuin välimeri. Marmorinvihertävä kirkas vesi, ei mökin mökkiä, eikä ketään muita rannoilla. Majoituimme telttoihin ja kolme innokkainta meistä lähti iltakalaan, aikaa pimeän tuloon oli parisen tuntia. Marssin suoraan rantaan ja ensimmäisellä heitolla sain pienen kauniin kirkkaan kirjolohen, mutta kaveri joka oli aiemminkin siellä, huusi minut siirtymään jokisuuhun. Jokisuussa näin kaloja pyörähtelevän pinnassa ja katsoin mielestäni hyvän paikan ylävirran puolelta, heitin perhon veteen ja melko pian tunsin voimakkaan tärpin ja samassa lähti siima juoksemaan kelalta. Väsyttelin kolmikiloisen kirjolohen, vaihdoin perhon ja sama uudestaan. Kokeilin eri perhoja ja väsyttelin kuusi tai seitsemän hienoa kirjolohta, nautin hienosta auringonlaskusta ja ehkä elämäni upeimmasta kalastushetkestä kunnes piti lähteä leiriin. Harmittelin kameran jäämistä telttaan olihan kirjolohiennätykseni mennyt rikki jo ensimmäisenä iltana noin viiden kilon kalalla. Kaveri lohdutteli sen menevän kyllä huomenna uudestaan rikki. Seuraavana päivänä vein yhden hommaa hieman epäilevän kaverin samalle paikalle missä illalla olin. Hänen epäilyksensä hiipui kun sai ensimmäisellä heitolla noin kolmen kilon kirjolohen. Meille tehtiin ruokaa pyytämistämme kaloista, tietenkin pääosan päästimme takaisin. Kalastelimme ja katselimme luontoa, minua harmitti, etten nähnyt kondoria joka oli lentänyt aivan kalapaikkamme läheltä. Osa kaloista oli kauniin kirkkaita, osa peruskirjolohen värisiä ja niitä kaikenkokoisia aina seitsemänkiloiseen saakka. Kalojen lukumäärästä menin sekaisin jo ensimmäisenä ehjänä päivänä. Joskopa kotiin päin Matka kotiin jo tuutua reittiä. Lähtiessämme Rio Gallegogsesta kaverini soitti kotiin ja kuuli Tampereella olevan -36 C pakkasta, katsoimme samalla säätiedotusta ja Buenos Airesissa oli 37 C lämmintä. Totesimme että keskilämpö on sitten lähellä nollaa. Argentiinasta näin Patagoniaa ja Buenos Airesin, matka oli kallis kysytään kannattiko en tiedä mutta ei kyllä kaduta yhtään. Kalastuksesta voisi sanoa, että kyllähän meilläkin olisi toisenlaisella politiikalla yhtä hienoja meritaimenjokia toki tietysti erilaisessa ympäristössä. Se luonto mitä siellä järvellä koin, on meillä jo menetetty. Sellaista ei enää saa takaisin vaikka tekisimme mitä tahansa. Olen onnellisessa asemassa, että vielä pääsin kokemaan jotain ainutkertaista. Lohenkalastusta lukuun ottamatta sain pidellä enemmän isoja lohikaloja kun koko lähes kolmekymmenvuotisen perhokalastusharrastukseni aikana yhteensä. Ero parhaisiin vesiin on siinä, että meillä menee suurin osa aikaa kalojen etsimiseen ja vain murto osa varsinaiseen kalastukseen. Kalastus sinänsä on samanlaista. Toivotaan, että meidän kalastuspolitiikkamme muuttuu parempaan suuntaan, mutta hyvään on matkaa valovuosi. 42 Veturimies 2/2007

43 Vapaa-aika TANSSIMAAN! LAVATANSSIPAKETTI Hyvä VR:läinen, majoitu ja nauti hyvä päivällinen kodikkaassa Vuokatinhovissa ja käy illalla lavatansseissa Naapurinvaaralla. 52,05 euroa/hlö/vrk saunallisessa loma-asunnossa puolihoidolla 49,70 euroa/hlö/vrk/2 hh hotellissa puolihoidolla 42,65 euroa/hlö/vrk/2 hh Pikkuhovissa puolihoidolla Kuva: Mika Okko Hinta sis. majoituksen Säätiön tuella valitsemassanne majoitusmuodossa, aamiaisen ja päivällisen noutopöydästä, pääsylipun Naapurinvaaralle ja kuntosalin vapaan käytön. 1 hh lisämaksu 13,65 euroa/vrk. Varatessa mainittava viite VRtanssi. Paketti voimassa alkaen. NAAPURINVAARAN HUVIKESKUS OHJELMISTO KEVÄT/KESÄ 2007 La Mikko Mäkeläinen & Myrskylyhty ja Marko Lämsä & Lumipallo La 5.5. T.T. Purontaka & Tähtitaivas ja Kaija Pohjola & Paratiisi La Kari Tapio & Hänen orkesterinsa ja Anniina Mattila & Avenue La 2.6. Frederik & Cafe Casablanca ja Heli Ruotsalainen & Twisters La Marita Taavitsainen & Aki Hietala & Koivu ja Antti Raiski Pe Kake Randelin & Rovers ja Johanna Piipponen & Baroque Kuva: Ville Juurikkala La Kristiina Mäki & Oo La Laa ja Juha Metsäperä & Hurmio Pe Uniklubi ja SMAK La Teuvo Oinas & Tanssikengät ja Neljänsuora Ti 3.7. Tanssit lukujen tyyliin, mukana Martti Metsäkedon orkesteri ja Varjokuva sekä Kainuun Mobilistit To 5.7. Yölintu La 7.7. Lea Laven Ohjelmiston muutokset ja lisätiedot osoitteesta BUSSIKULJETUKSET Tanssi-iltoina Sotkamosta reittihinnalla. Kysy aikataulu vastaanotosta. HOTELLI VUOKATINHOVI Puh , fax myynti@vuokatinhovi.fi Vuokatinhovintie 15, Vuokatti Veturimies 2/

44 Vapaa-aika Poropaari kiersi jäällä myymässä virvokkeita ja hiukopalaa Timo Satomaa Pilkkikisa 2007 Rovaniemen osaston järjestämät liiton pilkkikisat pidettiin Olkkajärvellä napapiirillä. Kisakeskuksena toimi Olkkajärven kalastus- ja metsästysseuran maja, pitopalvelu Sirmakko vastasi muonituksesta ja tarjoiluista. Jäällä kiersi mm. poropaari, josta janoiset voivat ostaa lapinpukuisilta myyjiltä virvokkeita. Ne joilla ei sattunut olemaan jano sillä hetkellä, saattoivat houkutella sitä muilla paarin antimilla, kylmäsavulohella tai kuumilla makkaroilla. Kilpailualueen rajojen valvonnan hoiti Lapinlennosto, joka teki ylilentoja ja vaaputtivat mennessään tervehdykseksi pilkkijöille. Hornetit eivät toki ollut ainoat ylilentäjät, joutsenien ja kurkien etujoukot oli jo matkalla pohjoiseen. Edellisenä päivänä sääennustukset lupailivat tuulta ja vesisadekuuroja. Kun kisapäivä valkeni, ei sateista eikä tuulista ollut tietoakaan, pikku yöpakkasen jälkeen sää oli mitä mainioin jäällä istuskeluun. Noista tarjoiluista ja muista käytännön järjestelyistä selviää rahalla, mutta miten pieni Rovaniemen osasto pystyi sään valitsemaan? Nuoria mukaan Kalajaoksen puheenjohtajat, edellinen Juha Perttunen ja nykyinen Jorma Ketola, halusivat muistuttaa että osastoissa kalastuksesta vastaavat muistaisivat jatkaa lajin pariin kannustamista. On tärkeää että nuoria kavereita houkutellaan joukkoon kertomalla toiminnasta, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on muistuttaa eläkkeelle jääviä, että ei saa jäädä markettivuoroon ja unohtaa jaloa harrastusta. Osaston omia pilkkikilpailuja pitäisi vastaavien muistaa järjestää, sitä kautta on helppo saada innostuneita osallistujia myös liiton tapahtumaan. Kisoihin osallistui 66 kilpailijaa, 40 yleiseen, 9 eläkeläisten(yli 55v.) ja 17 veteraanien(yli 65v.) sarjaan. Yli sadan kilon saalis Ahventa jään alta nousi neljän tunnin aikana yhteensä 104,098 kg. Yleisen sarjan voiton vei Oulun Heikki Taikina-aho 4,991 kg saaliilla, eläkeläistensarjan Kouvolan Urpo Arola 2,699 kg, veteraanisarjan Iisalmen Voitto Pehkonen 3,182 kg ja joukkuekisan Oulu 12,033 kg. Oulun joukkueessa pilkkivät Heikki Taikina-aho, Seppo Siloaho sekä Pasi Ronkainen. Yleismestarin tittelin suurimmalla saaliilla vei niin ikään Heikki Taikina-aho, jolle kertyi komea palkintokasa kotiin vietäväksi. Suurimman kalan sai Kouvolan Juha Perttunen, 259 g. Ensi vuonna kisat järjestää Tampere, tämän kesän rantaongintakilpailu on Imatralla. Punnituksessa suurin saalis ja saalistaja(vas.) Keskellä nykyinen kalajaoksen pj. Jorma Ketola. Mies joka putsasi palkintopöydän. Suurimman saalin onki Heikki Taikina-aho Oulusta, Heikki oli myös joukkuekilpailun voittaneessa joukkueessa ja lisäksi tämän vuoden yleismestari. 44 Veturimies 2/2007

45 Vapaa-aika 16. Rantamaa Jaakko Kem 1951g 17. Juutilainen Jouni Kuo 1812g 18. Laamanen Yrjö Tku 1590g 19. Nurmi Pentti Pm 1554g 20. Puranen Teemu Kv 1408g 21. Juntunen Jukka Ilm 1302g 22. Lahtinen Terho Kv 1159g 23. Koski Aarre Roi 1085g 24. Juopperi Seppo Roi 1021g 25. Virtanen Timo Jy 1011g 26. Häkkinen Teuvo Pm 986g 27. Sipiläinen Ari Tpe 834g 28. Mänty Jouko Kem 750g 29. Hampaala Jari Tpe 716g 30. Kunnari Eero Roi 701g 31. Reijola Markku Kv 624g 32. Airaksinen Matti Ilm 623g 33. Sammela Tuomo Roi 581g 34. Sainio Jukka Tku 508g 35. Niemivirta Juha Imr 451g 36. Kesälahti Timo Kem 370g 37. Ketola Jorma Tku 348g 38. Eliala Mauri Pm 238g 39. Hiltunen Jorma Kem 153g 40. Partanen Jussi Lh 32g Eläkeläiset: Sarjan yhteissaalis 10,820 kg Tulokset Joukkue 1. Ol1 Taikina-aho Heikki Siloaho Seppo Ronkainen Pasi 2. Tpe3 Välkki Pekka Kuusisto Juha-Pekka Sipiläinen Ari 3. Ilm1 Hartikainen Juhani Pehkonen Voitto Partanen Seppo 4. Kv1 Perttunen Juha Mattila Kauko Saarela Teuvo 5. Hma1 Skippari Jyrki Salo Vesa Laulainen Reijo 6. Kuo1 Tolonen Ilpo Juutilainen Jouni Saren Jukka 7. Ilm2 Rossi Osmo Nousiainen Juhani Juntunen Jukka 12033g 9712g 9341g 8355g 7739g 7556g 5759g 8. Kem2 Myllylahti Timo 5487g Kavola Pekka Jauhiainen Vesa 9. Pm1 Markkanen Jukka 4592g Nurmi Pentti Häkkinen Teuvo 10. Kv2 Arola Urpo 4482g Lahtinen Terho Reijola Markku Tulokset yleinen: Sarjan yhteissaalis 75,229 kg 1. Taikina-aho Heikki Ol 4991g 2. Siloaho Seppo Ol 4599g 3. Välkki Pekka Tpe 4536g 4. Kuusisto Juha-Pekka Tpe 4342g 5. Tolonen Ilpo Kuo 4250g 6. Perttunen Juha Kv 3713g 7. Hartikainen Juhani Ilm 3699g 8. Paganus Jari Sk 3598g 9. Myllylahti Timo Kem 3572g 10. Skippari Jyrki Hma 3353g 11. Mattila Kauko Kv 3200g 12. Salo Vesa Hma 2895g 13. Ronkainen Pasi Ol 2443g 14. Nousiainen Juhani Ilm 2178g 15. Markkanen Jukka Pm 2052g 1. Arola Urpo Kv 2699g 2. Holopainen Pekka Imr 1623g 3. Kavola Pekka Kem 1525g 4. Saren Jukka Kuo 1494g 5. Prinkkilä Seppo Tku 1141g 6. Pöntinen Osmo Tku 712g 7. Mäyränen Kyösti Hki 690g 8. Kuustonen Raimo Hki 546g 9. Jauhiainen Vesa Kem 390g Veteraanit: Sarjan yhteissaalis 18,049 kg 1. Pehkonen Voitto Ilm 3182g 2. Partanen Seppo Ilm 2460g 3. Rossi Osmo Ilm 2279g 4. Laulainen Reijo Hma 1491g 5. Saarela Teuvo Kv 1442g 6. Soronen Tauno Hma 1252g 7. Juvonen Leo Jy 981g 8. Niskanen Ilpo Roi 939g 9. Kinnunen Tapio Jy 840g 10. Kandelberg Erkki Ol 609g 11. Laitinen Tapani Hki 570g 12. Kankare Viljo Tku 524g 13. Ojakangas Lauri Roi 403g 14. Nikulainen Erkki Pm 369g 15. Tiiro Erkki Kem 307g 16. Varis Erkki Hki 251g 17. Merjokari Jussi Hki 150g Veturimies 2/

46 Järvisen Olli kiittää onnistuneesta leiristä. Syksyllä Veturimies-lehdessä ollut ilmoitus leiristä poiki jo parissa viikossa niin paljon ilmoittautuneita, etteivät läheskään kaikki mahtuneet mukaan. Määrästä voi päätellä, että innostusta ja tarvetta on tämänkaltaisille tapahtumille. Ensimmäiselle leirille valittiin ilmoittautumisjärjestyksessä 40 ensimmäistä. Leiri kesti vain lauantaista keskiviikkoon, mutta paljon ehdittiin siinäkin ajassa. Leirin vetäjinä toimivat puoliammattilaiset Risto Koponen Joensuusta ja Heikki Nurmi Helsingistä. Ohjelma oli hyvin vapaa, suurin joukko hiihteli yhteiset lenkit, mutta osa viihtyi paremmin mutkamäessä tai kävelylenkillä. Joitakin ihmemiehiä oli nähty myös illalla Luostolla lystiä pitämässä, mutta tästä ei ole varmaa tietoa eikä ketään ole tunnistettu. Tunturin ympäryslatu ja Kuukkelissa käynti olivat pisimmät hiihtoretket. Aamupakkasen jälkeen, puoliltapäivin, keli muuttui joka päivä märäksi liisterikeliksi ja kun monelle huonon hiihtotalven aikana hiihtokilometrejä oli kertynyt niukanlaisesti, olivat pisimmät Risto Holopainen (K 55) Kadonnutta aikaa etsimässä Puolenpäivän jälkeen keli muuttui liisterikeliksi, vasemmalla tamperelaiset Ossi Huhdanpää, Reijo Rajala ja Vesa Laitinen pitävät huoltotaukoa. Veturimiesveteraaneille latu-ura aukeni komeasti maaliskuun 24. päivänä, kun ensimmäinen veteraaneille tarkoitettu VML:n hiihtoleiri avattiin Pyhän Astelissa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta jo avajaispäivänä ja sitä kestikin sitten joka päivä koko leirin ajan. 46 Veturimies 2/2007

47 Vapaa-aika reitit varsin riittäviä. Tosin joukossa oli myös pikahiihtäjiä, jotka hiihtelivät moninkertaiset kilometrit pääjoukkoon verrattuna. Leirin keski-ikä oli Nurmen Heikin laskelmien mukaan 67.2 vuotta ja leirin seniori oli Reijo Rajala Tampereelta, hän täyttää kesäkuussa 78 v., mutta suksi kulkee vanhalta urheilijalta paremmin kuin monelta nuoremmalta. VML:n puheenjohtaja Risto Elonen arvosti veteraaneja niin että tuli Helsingistä saakka puhumaan ns. liiton iltaan. Hän kertoi niin VR:n kuin VML:kin asioista, eläkkeistä, vakuutuskassan tilanteesta ja VML:n toimistossa tapahtuneista ja tapahtuvista muutoksista. Heikki Nurmi jatkoi tarkkaan tyyliinsä ja selvitti perhe-eläkeasioita ja yleensäkin eläkeläisperheiden oikeuksia ja etuisuuksia. Simo Pallaspuron isännöimässä Astelissa tarjoilu pelasi totuttuun varmaan tyyliin ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Lomahuoneistot ovat hyvässä kunnossa ja ainalämmin kiuaskin lämpiää kun opettelee käyttämään. Paluumatkalla junan lähtöä odotellessa oli mahdollisuus tutustua Kemijärven kaupunkiin ja sellutehtaaseen. pysyvät veturimiesjoukossa. päättäjille, että myös eläkkeellä olevat Oppaana toimi kemijärveläinen yrittäjä ja kaupunginvaltuutettu Mauno paikkaansa, sillä leirillä ei etsitty PS. Jutun otsikko ei sinänsä pidä Kerkelä. Kaupunkikierroksella tuli erittäin hyvin esille mm. syrjäisen muutpaasti tätä päivää, vaikka vanhoja toki kadonnutta aikaa vaan elettiin reiptotappiokunnan ongelmat. Ongelmat välillä muisteltiinkin. Otsikko on lainaus Marcel Proustin samannimisestä ovat niin suuria, että niitä ei tule etelän ihminen aina ajatelleeksi. kymmenosaisesta romaanisarjasta, On hauska tavata vanhoja tuttuja ja jota juuri kukaan ei jaksa lukea, nimi mukava olla sellaisessa porukassa, joka vain sattuu miellyttämään jutun kirjoittajaa. puhuu yhteistä kieltä. Kiitos VML:n Veturimiesletka lähdössä kohti uusia seikkailuja, edessä vetäjä Risto Koponen Veturimies 2/

48 Vapaa-aika Teksti ja kuvat Jouni Kalliola Veturimiesten hiihtoleiri Pyhän Astelissa Neljäkymmentä veturimiestä kokoontui perinteiselle hiihtoleirille. Leiri aloitettiin hiihtovetäjä Vesa Tikkakosken ja lasketteluvetäjän Kari Mustosen tiedotustilaisuudella. Heti tilaisuuden jälkeen pääsivät halukkaat hiihtoretkelle. Seuraavana aamuna ravitsevan aamupalan jälkeen laskettelijat lähtivät rinteeseen ja hiihtäjät suksivat Pyhän luontokeskukseen katselemaan diaesityksen vuodenaikojen vaihtelusta. Täytyy myöntää että erittäin hieno oli esitys. Täältä jatkoimme hiihtoa ja välillä kävellen Isokurun kautta Pyhäkasteenputoukselle ja sieltä edelleen Karhunjuomalammelle. Lämpimästä kelistä johtuen lumi oli erittäin pehmoista, eikä reitille ollut laitettu kelirikkopainorajoitusta 0,1 tonnia. Pari painavinta miestä meni hangesta läpi, allahan oli tietysti sulaa vettä ja monot kastuivat. Karhunjuomalammella nautimme retkieväistä. Saimmepa myös Lapin onnenlinnun kuukkelin vieraaksemme. Tottahan toki näillekin piti antaa osa eväistään. Hieman lepäiltyämme jatkoimme matkaa ja hiihtelimme Pyhän Wurstiin terassille nauttimaan auringonpaisteesta ja janojuomasta. Palattuamme Asteliin menimme saunomaan ja uskaliaimmat kävivät avannossa. Erilaisia tekniikoita lumessa etenemiseen Halukkaille oli järjestetty luisteluhiihto-opetusta, jonka ohjasi Leino Nisula. Tämän jälkeen porukka lähti tutustumaan Simon Puroniemen mökkiin. Siellä nautittiin myös nokipannukahvista. Lauantaina Vesa veti lumikenkäkävelyretken Soutajalle. Mukaan lähti innokkaimmat. Kari veti tarvittaessa ohjattua laskettelua halukkaille, muutoin mentiin omaan vapaaseen tyyliin hissillä ylös ja painovoimalla alaspäin. Käyttivätpä laskettelijat yhden päivän telemark - tyylin harjoitteluun. Kymmenen laskettelijaa osallistui Suomi-Slalom kilpailuun. Pidempi retki väliin Sunnuntaina siirryimme bussilla Luostolle, josta lähdimme hiihtelemään kohti Kuukkelin erämaamökkiä. Sää suosi ja saimme nauttia kauniista ilmasta ja auringonpaisteesta. Eväiden jälkeen jatkoimme kohti Astelia ja liiton illanviettoa, jossa sai puhua työasioista. Illanvieton aiheina olivat nyt voimassa oleva TUPO-sopimus ja sen asettamat työryhmät. Kaikkein eniten keskustelua aiheutti kuitenkin työantajan tekemä 300 euron työssäjatkamistarjous. Kirjeessä mainittiin ensimmäisen kerran, että teemme arvokasta työtä, vaikkakaan ei se kyllä näy työnantajan tekemässä tarjouksessa. Kisailua Tiistaina Vesa ja Kari olivat järjestäneet Tajukankaan kilpailun jälkeen on nauru vielä herkässä. 48 Veturimies 2/2007

49 Vapaa-aika Kuukkelia pidetään yleisesti metsämiehen kaverina. Se onkin tunnettu siitä, että se varsin nopeasti ilmaantuu nuotiopaikoille kerjäämään ruuantähteitä. Yleinen uskomus on, että kuukkeli on onnenlintu ja sen tappaneen ihmisen metsästysonni katoaa lopullisesti. leikkimielisen pujottelukisan yhdellä suksella. Paikkana oli Tajukangas ja kilpailusarjoina lumilauta-, alppinistimurtsikka- ja juoksusarja. Tyylejä oli monenlaista. Kyllä vatsalihakset olivat kireällä, kun nauru maittoi ja hauskaa oli. Kilpailun jälkeen menimme Huttu- Uulaan munkkikahville. Illalla Vesa ja Kari jakoivat palkinnot osallistujille ja nautimme kahvit ja tunturikonjakit. Samalla esitimme kiitokset osallistumisesta hiihtoleirille. Kelit olivat mitä parhaimmat koko leirin ajan, mitä nyt muutamana aamuna oli pilvistä ja satoi vettä tai räntää, päivät kirkastuivat kuitenkin aina ja saimme nauttia auringonpaisteesta. Haluan esittää SUUREN KIITOKSEN Vesalle ja Karille vetämisestä sekä kaikille osallistujille. Nautinnollista kevättä ja kesää kaikille veturimiehille. Ps. lähettäkää valokuvia leiriltä Isokuru Pyhätunturilla on nimensä mukaisesti iso. Maisemat ovat sellaisia, ettei etenemisestä tahdo oikein tulla mitään. Nousujen lisäksi kuvattavaa on paljon. Aikoinaan filmikameran aikaan loppui filmi jo ennen Pyhän kasteen lampea ja putousta. Jos käy kesällä ennen Juhannusta Isokurussa, löytää melko varmasti lunta ja jäätä, ainakin niin kylmän uintipaikan, että ainoat käpertyvät sisäänpäin. Veturimies 2/

50 Vapaa-aika Isäntien 1 joukkue, Parisprintissä Ylivieskan ykkösjoukkueessa Hiihtivät Jorma Autio ja Esa Hakalahti, he sijoittuivat hopealle. Esa oli myös järjestämässä tämän vuoden kisoja. Toinen päivä valkeni vesisateisena, yöllä alkanut sade muuttui ennen kisan alkua rännäksi ja oli ehtinyt pehmittää reitin niin että toinen päivä hiihdettiin sohjossa. Kilpailijat ei antaneet sen häiritä. Toisen päivän parisprintti kisaan osallistui kaksitoista joukkuetta valmiina ratkomaan osastojen välisen paremmuuden. Parisprintissä kaksimiehiset joukkueet kiertävät 1,5 km matkan neljästi. Nopeimmin tänä vuonna tehtävästä suoriutui Kouvola1, jossa hiihtivät Tapani Bragge ja Väinö Mäkelä. Sama pari valjakko uusi viimevuotisen voittonsa ja sai toisen kiinnityksen kiertopalkintoon. Kuntohiihtäjät mukaan Teksti ja kuvat; Timo satomaa Ylivieskan Huhmarissa hiihdettiin liiton mestaruuksista. Ylivieskan osasto järjesti tämän vuoden veturimiesten hiihtokisat. Kisat hiihdettiin , Huhmarin maastoliikuntakeskuksessa. Ajanoton ja tulospalvelun järjestäjät olivat antaneet Ylivieskan Kuulan hoidettavaksi. Järjestelyt olivat hyvin ja ammattitaidolla hoidettu. Ensimmäisenä päivänä sää oli pilvinen ja lämpöasteita muutama, niin kuin kisojen alla jo viikon verran. Latureitti oli kuitenkin säästynyt kohtuullisessa kunnossa suojasäistä huolimatta. Ensimmäisenä päivänä hiihdettiin henkilökohtaisista mestaruuksista. Sarjoja oli kahdeksan, osanottajia niissä yhteensä 39, 15 osastosta. Viimehetken pois jääntejä oli kaksi. Matkana oli viisi kilometriä joka hiihdettiin kiertämällä 2,5 km rata kahdesti. Kaksi sarjaa, Miehet 40 ja Miehet yleinen hiihtivät 10 km, kiertäen radan neljästi. Kisojen nopeimman ajan, 14.28,4, hiihti Kouvolan Väinö Mäkelä ja näin sai ensimmäisen kiinnityksen uuteen kiertopalkintoon. Sohjoa Ensi vuonna hiihdetään vuoristomaisemissa, Jouppilan vuorella, Seinäjoki toimii kisaisäntänä. Keskustelua käytiin aiheesta, miten saataisiin uusia osanottajia kisoihin. Hiihdon harrastajien määrä on moninkertainen kisoihin osallistujiin verrattuna, mutta jostain syystä osallistumiskynnys on näillä hiihdon harrastajilla korkealla. Seinäjoelle yritetään houkutella näitä kuntohiihtäjiä mukaan järjestämällä perinteisentyylin sarja jossa ei jaeta liiton mestaruuksia. Malli voisi olla esimerkiksi sellainen, että hiihdosta otetaan kyllä aika, mutta palkinnot arvotaan osanottajien kesken. Silloin ne jotka haluavat kilpailla hakeutuvat muihin sarjoihin ja nämä kuntohiihtäjät, jotka nyt puuttuvat lähes kokonaan yhteisestä tapahtumasta, saavat nauttia harrastuksestaan ja nauttia ammattiveljien tapaamisesta ja hauskasta yhdessä olosta. Kisojen kaikki tulokset löytyvät liiton kotisivulla. Mitalikolmikko, Kuuman sarjan M45 mitali kolmikko, 2. Jouko Erkkilä, Kokkola,1. Väinö Mäkelä, Kouvola, 3. Tapio Mannila 50 Veturimies 2/2007

51 Vapaa-aika Veturimiesten tenniksen nelinpelikisat Jyväskylässä , Hippoksen kentillä Ilmoittautumiset ja tiedustelut Tuomo Talvinen.puh tai sähköpostilla, Majoitukset jokainen hoitaa itse. Vml:n Helsingin osaston Eläkeläisten- ja työssä olevien jäsenten virkistyspäivä VML:n Helsingin osaston eläkeläisten - ja työssä olevien jäsenten virkistäytymispäivää vietetään perinteiseen tapaan Villingissä elokuun ensimmäisenä lauantaina Kuljetus Hakaniemestä Villinkiin lähtee klo Kuljetus Villingistä Hakaniemeen lähtee klo Kuljetukset Vatorilta sopimuksen mukaan. Veturimies Motoristien Kesätapaaminen Lomakylä Lomasäkylässä Majoitus 1-8 henkilön lomamökeissä, myös telttailu on mahdollista, on tietoa Lomakylästä. Veturimiesmotoristi varaukset suoraan Lomasäkylästä mennessä puh tai He kertovat majoitusvaihtoehdoista ja hinnoista. Perjantaiksi klo on varattu mahdollisuus ruokailla edullisesta noutopöydästä kinkkukiusausta lisukkeineen ja sauna on käytössämme klo 19-21, majoitusta varatessasi kerro, jos haluat ruokailla. Tervetuloa viihtymään toimikunta Kesällä lähetämme osastoille päivien ohjelman ja tietoa käytännön asioista Lisätietoja: Jussi Kulmala jussi.kulmala@gmail.com Timo Ruohomäki timo.ruohomaki@vr.fi Järjestää VML Turun motoristit Ilmoitathan osallistumisesta mennessä tai jp.heino@elisanet.fi Veturimies 2/

52 Vapaa-aika Teksti: Timo Halonen Kuvat: Jussi-Pekka Halonen Kaukalopallokisat Jyväskylässä Veturimiesten kaukalopallokisat pelattiin Jyväskylässä Pelipaikkana oli Hippoksen harjoitusjäähalli tuplajäineen. Järjestelyistä vastasi Jyväskylän osasto Timo Halosen johdolla. Kisoihin osallistui yhdeksän joukkuetta, joka on sama määrä kuin viime vuonna. Vaihtumista tapahtui savolaisten eli Iisalmen ja Kontiomäen pelaajien jäädessä pois, mutta Kouvola tuli välivuoden jälkeen takaisin ja Riihimäki oli saanut kasattua oman joukkueen. Joukkueet oli jaettu kolmeen lohkoon edellisen vuoden sijoitusten perusteella. A- lohkossa pelasivat Helsinki, Lahti ja Imatra. B-lohkossa Jyväskylä/Pieksämäki, Joensuu ja Kouvola. C-lohkossa Tampere, Oulu ja Riihimäki. Pelit alkoivat puolenpäivän jälkeen ensimmäisenä päivänä, jonka johdosta minkään joukkueen ei tarvinnut matkustaa yöllä, vaan kaikki olivat iskussa heti alusta alkaen. Kovin taistelu lohkovoitosta oli odotettavissa Jyväskylä/Pieksämäki vastaan Joensuu, vaikkakin Joensuulta oli jäänyt useita pelimiehiä pois. Peli kulki tasaisena 3-3 viimeiseen viiteen minuuttiin saak- ka, jonka aikana Jyväskylä teki kaksi maalia voittaen 5-3. A lohkossa Helsinki hoiti homman odotetusti, voittaen Lahden 11-4 ja Imatran 9-4. C lohkossa Oulu voitti Tampereen 11-3, mutta pelasi Riihimäkeä vastaan tasaisen pelin voittaen vain 7-6. Toinen päivä Toisen päivän sijoituspeleistä tuli tasaisia otteluita, sijoista 7 9 pelanneet Riihimäki, Lahti ja Kouvola pelasivat toisiaan ristiin voittaen, joten sijoitukset määräytyivät maalisuhteen perusteella. Keskikastin joukkueet pelasivat myös tasaisesti Joensuun ja Imatran päätyessä tasapeliin 7-7. Imatra tasoitti pelin kahdella viimeisellä minuutilla tehden kaksi maalia. Ottelussa Imatran Arto Lampi teki 5 maalia. Mitalipelit alkoivat ottelulla Helsinki vastaan Jyväskylä / Pieksämäki. Kotijoukkue teki viiden ja kuuden minuutin kohdalla maalit Jorma Putkosen viimeistellessä. Tämän jälkeen kotijoukkue teki vielä kaksi maalia johtaen 4-0, ennen kuin Helsinki sai pelinsä auki Jukka Virran tehdessä kaksi maalia. Vähän niiden jälkeen Virta loukkaantui joutuen jättämään pelit. Kotijoukkue teki maaleja tasaiseen tahtiin voittaen Seuraavaksi Helsinki sai vastaansa Oulun. Ottelu oli kaksijakoinen Oulun tehdessä kymmenessä minuutissa kuusi maalia Jarmo Laitalan ja Seppo Honkasen johdolla. Helsinki teki vasta kahdenkymmenen minuutin jälkeen maalinsa, joista Eemeli Mäkelä viimeisteli neljä. Ottelu päättyi 5-14 Oululle. Turnauksen viimeisestä pelistä kotijoukkue vastaan Oulu tulikin kisojen mestaruusottelu. Kotijoukkue hallitsi peliä alusta asti, johtaen kuuden minuutin kohdalla 2-0. Oulun kaventaessa 2-1 näytti, että pelistä tulee tasainen, kunnes kisojen pistepörssin voittaja Jorma Putkonen löi ranteensa lukkoon ja rupesi tekemään maaleja neljä ja syöttöjä kolme. Kotijoukkueen uhrautuva puolustaminen ja kisojen parhaan maalivahdin Seppo Patjan loistopeli auttoi kotijoukkueen selvään voittoon 9-2. Kiertopalkinto on katkolla ensi vuonna Turussa, Jyväskylä/Pieksämäen ja Helsingin kesken, joilla molemmilla on kaksi kiinnitystä. Yhdysmiesten kokouksessa esitettiin kaukalopallosta siirtymistä harrastekiekkoon, perusteluna uusien veturimiesten kiekkotausta. Ehdotettiin, että tulevaisuudessa järjestettäisiin koeturnaus halukkaille. Tampereen Mikko Majaniemen pyörittäessä Imatran joukkuetta, joutaa vanhat pelimiehet maskimiehiksi. Kaukalopallokisojen voittajajoukkue Jyväskylä/ Pieksämäki. alh. vas. Timo Halonen, Seppo Patja, Jorma Putkonen, Seppo Viikki ylh. vas. Keijo Lehtokorpi, Tuomo Talvinen, Veijo Hakulinen, Antero Köninki. Mikko Kankkunen ja Ari Koponen. 52 Veturimies 2/2007

53 Vapaa-aika Sanaristikko Veturimies-lehti kokeilee muutamassa numerossaan kuinka suosittu tällainen ratkomistehtävä on. Tämän ristikon laatija on Esa Aikoma. Hän tekee ristikkoja myös muille ammattiliittojen lehdille. Veturimies-lehti arpoo kaksi palkintoa tehtävän oikein ratkaisseiden kesken. Vastaukset elokuun loppuun mennessä osoitteeseen: Ristikko Veturimies-lehti Markku Vauhkonen Kesäkatu Pieksämäki Veturimies 2/

54 Muistamme In memoriam Vaurio Jukka Vml:n Turun osasto r.y. Leskinen Taisto Uolevi Vml:n Helsingin osasto r.y. Riiheläinen Esko Toivo Armas Vml:n Tampereen osasto r.y. Tommiska Matti Henrik Vml:n Kouvolan osasto r.y. Arvo Oiva Olavi Allan Vml:n Helsingin osasto r.y. Perttula Mikko Henrik Vml:n Riihimäen osasto r.y. Palkia Heikki Vml:n Riihimäen osasto r.y. Kallela Jukka Tapani Vml:n Riihimäen osasto r.y. Lindholm Pauli Fredrik Vml:n Haminan osasto r.y. Petersson Karl Johan VML:n Helsingin osasto r.y -lehden osoitteenmuutos Nimi Vanha lähiosoite Vanha postitoimipaikka Uusi lähiosoite Uusi postitoimipaikka Lähetä lipuke: Veturimiesten liitto John Stenbergin ranta Helsinki 54 Veturimies 2/2007