SELVÄ N:ro6. Onneksi reikä ei ole meidän päässä paattia... SUOMALAINEN AA - LEHTI ELOKUU 2015

Transkriptio

1 SELVÄ N:ro6 SUOMALAINEN AA - LEHTI ELOKUU 2015 Onneksi reikä ei ole meidän päässä paattia... Tuntuu siltä, että joskus meiltä AA-jäseniltä unohtuu yhteisen hyvinvoinnin periaate. Vapaaehtoisuuden nimissä voidaan jättää monet perustoimintomme tuuliajolle tai toisten tehtäviksi. Yhteisen paatin vuotaessa ei voi olla vapaamatkustajia. Korjaavat toimet kuuluvat jokaiselle kunnossa olevalle jäsenelle. Vapaaehtisuus ei ole sitä, että sen varjolla pakotetaan, joku toinen tekemään asia jonka voisin itse aivan hyvin omalla vuorollani tehdä. Tuntematon Alkoholisti

2 AA - Alcoholics Anonymous on miesten ja naisten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteisen ongelmansa sekä auttaakseen toisia tervehtymään alkoholismista. Ainoa jäseneksi pääsyn vaatimus on halu lopettaa juominen. AA:ssa ei ole mitään velvoitteita eikä jäsenmaksuja; toimimme omavaraisina omien vapaaehtoisten avustusten pohjalta. AA ei ole sidoksissa mihinkään aatteelliseen, uskonnolliseen tai poliittiseen suuntaukseen, järjestöön tai laitokseen. Se ei myöskään halua ottaa kantaa mihinkään kiistakysymykseen eikä asettua enempää puolustamaan kuin vastustamaankaan mitään. Ainoa päämäärämme on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkokoholisteja saavuttamaan raittius. Copyright AA Grapevine SELVÄ -lehden tarkoitus SELVÄ -lehti on AA:n jäsenille tarkoitettu lehti. Se voi sisältää kirjoituksia, artikkeleita, mielipiteitä, kokemuksia sekä tiedotuksia AA:laisista tapahtumista Suomessa. Sen on tarkoitus olla ajankohtainen ja hyödyllinen tiedotuskanava AA -toveriseuran jäsenille. Siinä julkaistut kirjoitukset ovat kirjoittajien omia, eivätkä ne edusta mitään muuta AA:laista näkemystä. Kirjoitukset ovat hyvän AA:laisen hengen ja perinteiden mukaisia, eikä niiden ole tarkoitus loukata ketään. Lehti pyrkii olemaan vastuullinen ja avuksi alkoholisteille sekä jakamaan kokemusta, voimaa ja toivoa. Se yrittää välittää AA:laista sanomaa alkoholisteille ja toteuttaa AA -periaatteita kaikissa toimissa! Vuonna 2015 ilmestyy SELVÄ yhteensä kahdeksan kertaa: tammi-, helmi-, huhti-, touko-, heinä-, elo-, loka- ja marraskuussa. Aineistopäivä on aina edeltävän kuun 25. päivä. Ilmoittelussa olisi hyvä huomioida kuukaudet, jolloin Selvä ei ilmesty. HUOM! Ilmoittelu seuraaviin osoitteisiin: SELVÄ -lehteen (paperi- ja nettiversio) sekatoimittaja@gmail.com kolmio@kolmio. org AA:n jäsenille tapahtumakalenteriin ( tau.ves@me.com 2

3 SELVÄHÄN SE Tällä kertaa Selvä sai kirjoituksia ja käännöksiä melkein kiitettävällä tavalla. Varastoon ei kylläkään paljoa juttuja jäänyt. Seuraavan lehden ilmestymiseen menee pari kuukautta ja ehkäpä sinä aikana tekstiä syntyy lisää. Takaraja seuraavan lehden aineistolle on syyskuun 25 päivä. Selvälehden tulevaisuutta käsitellään Palvelukeskus Kolmion tiloissa 29 päivänä elokuuta klo Kolmio on vielä syyskuun AA-laisten käytettävissä erilaisia kokouksia varten. Syyskuun loppuun mennessä on huoneisto kuitenkin tyhjennettävä. Kolmion jäämistöstä voi hakea erilaista AAmateriaalia seitsemännen perinteenmukaisesti. Keskusteluryhmä AA:n yhtenäisyys kokoontuu Kouvolassa syyskuun viidentenä päivänä klo osoitteessa Oikokatu 2. Oulun puolessa taas palataan perusasioihin 4-6. syyskuuta järjestettävässä tilaisuudessa. Molemmista enenmän jäljenpänä lehdessä. Suomen AA-kustannus on julkaissut Nimettömien Alkoholistien ansiokkaan palveluoppaan. Opas ei kuitenkaan kerro koko totuutta palvelurakenne asiasta. Kirjoittajalta jää nimittäin kertomatta mm. se tosiasia, että Suomen AA:n vuosikokous vuonna 1996 antoi AA palvelulle seuraavan tehtävän: Suomen AA palvelu jatkaa AA-palvelurakenteen tutkimista ja siirtymistä AA-palvelu rakenteen mukaiseen käytäntöön sovellettuna Suomen oloihin.tämä tosiseikka käy ilmi vuoden 1996 vuosikokouksen hyväksymästä Suomen AA palvelun toimintasuunnitelmasta vuodelle On myös sanottava aikaisemmista rakenne toimikunnista, että niilläkin on ollut tietty legitimiteetti asian suhteen. Aikaisemmat rakenne-esitykset ovat kuitenkin Suomen AA:n vuosikokouksissa menneet nurin ns. demokraattisissa äänestyksissä Tässä ei tietenkään ole nokan koputtamista. Äänestys ei demokratiassa kuitenkaan merkitse sitä ettei asiaa enää saisi ajatella eikä siitä keskustella. Asia voi tulla uudelleen käsittelyyn kun se saa riittävästi uusia tukijoita ja tekijöita Ṁitä tulee vuoden 1997 vuosikokoukseen, johon saapui ennätysmäärä AA- ryhmiä (358), äänestämään AA-laisesta palvelurakenteesta. Ryhmille ei kuitenkaan suotu reilua oikeutta äänestää asiasta. Mikä olisi ollut äänestyksen tulos? Sitä ei voi jälkikäteen tietää. Se kuitenkin tiedetään, että, jos palvelurakenne esitys olisi mennyt äänestyksen seurauksena asianmukaisesti nurin ei valtuustotoimikunta 397:ää olisi syntynyt lainkaan. Eikä suomalainen AA olisi jakaantunut kahdeksi ryhmittymäksi. Ei myöskään olisi jäänyt ryhmiä luettelosta poistettaviksi. Sekatoimittaja 3

4 Seitsemännen askeleen rukous Elin ensimmäistä kesää raittiina ja karkottamani ihmiset alkoivat varovasti palata. Istuimme pimenevässä kesäyössä tuttavamme veneessä, kun joku yht'äkkiä muisti, että nyt alkaa poikkeuksellisen voimakas tähtisade. Hän sammutti valot ja koin, että ylitseni juostiin kannelle katsomaan jotain tähdenlentoja. Tunteet myllertäen kiipesin mukaan. Ei siellä mitään ilotulitusta näkynyt, ja tuohtumukseni kasvoi. Menin heti omaan veneeseeni, hiljaisesti ristin käteni ja pyysin, että Jumala poistaisi minusta haluni sättiä ihmisiä ja sallisi pitää luonani edes nämä lähimmät, jotka jo olivat palanneet. Rukous toimi heti, ja tyyntyneenä palasin katsomaan tähdenlentoja. En niitä vieläkään monta havainnut, mutta rauha oli laskeutunut rintaani ja pystyin hyväksymään muiden innostuksen. Luonto antaa kyllä kasvun, mutta puutarhuri huolehtii, että kasvit saavat valoa, vettä ja ravintoa, että rikkaruohot kitketään ja varikset hätyytetään tiehensä. Seitsemäs askel piirtyi uuden, hengellisen elämäni lähtöviivaksi. Tälle viivalle olen myöhemminkin osunut, enkä silloin ole antanut tuohtumuksen ryöpytä näin pitkälle. Tunnen sydämessäni, milloin on syytä pysähtyä ja rauhoittua. Jos mikään muu ei toimi, Ison kirjan seitsemännen askeleen rukous (tässä suomennos kirjasta Päivä kerrallaan, 22. ja 23. heinäkuuta) auttaa: Luojani, olen valmis siihen, että Sinä otat minut omaksesi kokonaan, hyvine ja pahoine ominaisuuksineni. Rukoilen, että poistaisit minusta joka ainoan luonteenvirheen, joka estää minua olemasta hyödyksi Sinulle ja lähimmäisilleni. Emme tiedä päiviemme määrää... Jos joskus kehittymiseni tyystin lakkaisi, kyllästyisin ohjelmaamme. En koe alkoholia enää ratkaisuksi yhteenkään ongelmaan, enkä sitä mitenkään kaipaa, mutta tiedän rikkaruohojen valloittavan uudelleen puutarhani, jos tingin kitkemisestä. AA ei ratkaise ongelmia, se poistaa niitä. Yhteiskunnalle ja yksilölle olisi onnellisinta, jos AA:ta ei tarvittaisi lainkaan. Ensimmäisenä raittiina kesänä en vielä osannut lukea tämän askeleen rukousta enkä ollut askeleeseen täysin valmis, vaan myönsin vain valinnanvarani. Kuudes askel toi halun haluta nöyryyttä, aivan kuten ensimmäistä askelta edelsi halu haluta lopettaa juominen. Sanotaan, ettei ihminen voi luonnettaan muuttaa. Ei voikaan, 4

5 Jumala voi; voi ainakin poistaa haluamansa luonteenvirheet. Olimme juuri purjehtimassa, kolme sukupolvea. Palasimme seuraamme, rannalla sattui olemaan viisi vanhaa jäsentä. Jokainen tuli sydämellisesti tervehtimään. Näinhän AA-väkikin toisiaan tervehtii ja ilo kuuluu joskus kauas. Seitsemäs askel on kokemuksiini jäänyt AAohjelman helmeksi. Anonyymi alkoholisti LAINATTUA Me vanhemmatkaan aa-laiset emme tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin ja tuntuu että mitä vanhemmaksi tulemme, sen varovaisemmaksi tulemme radikaalien neuvojen antamisessa. Sellaiset lienevät nuorempien etuoikeuksia, mutta suosittelen lämpimästi vauhtia toimintaan. Meillä vanhemmilla on tuskin mahdollisuuksia päästä kovinkaan kauas tällä AAtiellä. Me tuskin näemme AA:ta kukoistuksessaan. Aikanaan uudet reippaat aalaiset ihmettelevät meidän tyhmyyttämme ja taitamattomuuttamme, mutta lienee kuitenkin niin, että ilman meidän ponnistuksiamma he itse joutuisivat ne tyhmyydet tekemään hankkiessaan tarvittavia kokemuksia. AA on kehityksen tulos mutta toistaiseksi vielä alkutaipaleellaan. Meidän tehtävämme olisi jättää tuleville sukupolville elävä AA, eikä kuollut kuva. Ei riitä, että tänään menee hyvin, vaan AA:n tulisi olla elossa vielä kymmenien vuosien kuluttua - sen tulisi elää yhtä kauan kuin alkoholismikin elää. Emme voi odottaa, että alkoholismi tulisi nujerretuksi muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä. Keskustelua perinteistä s. 3 Kolumbus 5

6 Pelkkää sattumaako Eräänä syyspäivänä valmistauduin opiskelija-boxissani tenttiin. Kuuntelin samalla radiota, josta yht'äkkiä alkoi kuulua luentaa, mikä herkisti kuuloni. Joku luki AA:n Isosta Kirjasta toipumistarinaa, mikä vaikutti minuun voimakkaasti. Se oli tavallinen tarina alkoholismista ja sen vaiheittaisesta etenemisestä suuriin vaikeuksiin ihmissuhteissa, työelämässä ja raha-asioissa. Stoorissa oli kuitenkin onnellinen loppu - henkilö raitistui ja palasi takaisin normaaliin yhteiskuntaan. Ihmettelin itsekseni, miten kukaan voi noin rehellisesti kertoa omasta elämästään. Kerroin kuulemastani myös vaimolleni. Oma alkoholismini oli tuolloin edennyt jatkuvan juopottelun ja valheellisen elämän syövereihin itse sitä silloin tajuamatta. Minulla ei ollut tuolloin mitään käsitystä siitä mikä AA oiken on. Mutta raitistumisen idea oli kylvetty sisimpääni - sattumaltako? Seuraavana keväänä valmistuttuani jatkoin työskentelyä opiskeluaikaisessa työpaikassani jatkuvan juopotteluni vain lisääntyessä. Työtehtävissä sattumalta tutustuin henkilöön, jonka rauhallisuus ja ystävällisyys teki voimakkaan vaikutuksen. Samana vuonna kesäkuussa olin työpaikalla humalassa ja häiritsin muiden työntekoa, jolloin yrityksen omistaja heitti minut ulos toimistostaan. Kävelin juovuksissa päämäärättä Tapiolan keskustassa, missä törmäsin lapsuuteni naapurin tyttöön, joka kertoi työskentelevänsä läheisessä kirkossa diakonissana. Menimme hänen työpaikalleen, missä kerroin totuutta muunnellen, miten hyvin minulla menee. Ainoa ongelmani on, että juon liikaa. Tähän lapsuudenystäväni totesi: " On tosi huono juttu, jos nuori kaveri juo liikaa." Samalla hän kertoi tietävänsä ihmisryhmän, mikä tiesi juomisesta kaiken. Sattumalta nuo ihmiset ovat juuri tänä iltana koolla täällä kirkossa. Päätin heti mennä tapaamaan noita ihmisiä. Niinpä kävelin pitkän käytävän päähän ja tempasin kokoushuoneen oven auki ja sanoin: "Täälläkö se limunaadikerho kokoontuu?" Heittäkää se jätkä ulos, sehän on jurrissa oli jonkun vaatimus. Sain kuitenkin jäädä, jos olisin hiljaa. Alettuani hetken kuluttua häiritsemään kokousta minut heitettiin ulos. Poistuessani pitkää käytävää pitkin törmäsin henkilöön, jonka olin oppinut tuntemaan työtehtävissäni muutama viikko aikaisemmin. Tämä henkilö kysyi minulta haluanko lopettaa juomisen. Sanoin todella haluavani, sitä miksi 6

7 niin sanoin en tiedä. Aikaisemmin olin halunnut vain vähen-tää alkoholinkäyttöäni. Häneltä sain puhelinnumeron ja hän sanoi tulevansa hakemaan minut seuraavana päivänä. Soitin yön aikana useamman kerran hänelle ja aamulla hän tuli yhden tuntemani sisustusarkkitehdin kanssa. Tuona lauantaipäivänä näiden kahden AA:n jäsenen avustuksella alkoi pitkä edelleen jatkuva raittiuteni. Minulle ei kuitenkaan tarjottu raittiutta hopealautasella. Oltuani kolmisen vuotta raittiina tuntui siltä, että jotain muutakin on tehtävä kuin istua AA-kokouksissa 5-6 kertaa viikossa vaikeiden tunne-elämäni ristiriitojen selvittä-miseksi. Tällöin avuksi löytyi kokenut AA-kummi, jonka avustamana tein perusteellisen neljännen ja viiden askeleen. Usvaiseen sielunmaisemaani syttyi valo. Useita vuosia tämän jälkeen sattumalta tutustuin pitkään raittiina olleeseen henkilöön, jonka jakama kokemus vielä tänä päivänäkin on tosi merkityksellistä elämässäni. Hän kertoi kokemuksenaan, että jatkuvan hyvän sisäisentasapainon saavuttamiseksi pitkästä raittiudesta huolimatta säännöllinen AA-kokouksiin osallistuminen ja jatkuva kaikkien kahdentoista askeleen työstäminen on tarpeellista. Pohtiessani voiko tämä elämäni täysin muuttanut tapahtumaketju olla pelkkää sattumaa, niin olen tullut vakuuttuneeksi siitä ettei. Korkeammalla Voimalla on oma tapansa puuttua ihmiselämään käyttämällä muita ihmisiä päämääriinsä päästäkseen. Raitistumisestani ja uudesta elämästäni olen todella kiitollinen AA:lle, auttajilleni ja Korkeammalle Voimalleni - Jumalalle. Kun kysyin kummiltani, miten voin korvata hänen ratkaisevan panoksensa raitistumiseeni, niin hän totesi, että AA:ssa kiitollisuus kohdistuu tuleviin. Auta siis uudempia jäseniä. Pass it on. Anonymous Me emme paenneet emmekä taistelleet. Mutta me hyväksyimme. Ja silloin aloimme olemaan vapaita. Bill W, maaliskuu 1962 The Language of the Heart Yritys paeta totuutta on ahdistuksen tunteen isä. Truth, Key West, Fla., elokuu 1973 Best of Grapevine, Volume 1 7

8 OLIN ORIGINAALI JUOPPO Olin ainoa alkoholisti perheessämme. Minulla ei myöskään ollut alkoholisti ystäviä. En koskaan ollut lukenut mitään alkoholisteista tai heidän kirjoituksistaan. Täytyy siis sanoa, että juomiseni alku oli minulle täysin originaalia. Kun aloin juoda kaksoiskarahvit olivat muotia. Toisessa karahvissa luki skottilaista- ja toisessa ruisviskyä ja molempia kiersi hopeinen silmukka, jossa oli pieni riippulukko. Tietysti tällainen esineistö jätettiin näkyville. Kaikki ihmiset, jotka tunsin säilyttivät viinaksensa tällä tavoin. Mutta minä en, koska olin originaali. Minä säilytin omani kylpyhuoneessa likapyykin alla. Ystäväpiirissäni oli tavanomaista soittaa puhelimella toiselle vain, jos oli jotakin kerrottavaa ja vieläpä järkevään aikaan. Mutta minä en, koska olin originaali. Saatoin soittaa olipa asiaa tai ei mihin aikaan tahansa, päivällä tai yöllä, kun henget- (tai väkevät) ottivat vallan. Eräänä yönä pikkutunneilla muistin asian, joka olisi pitänyt varmistaa työnantajani kanssa. Tiesin, että hän oli jäänyt kaupunkiin ystävänsä luo, jonka nimi oli Goldsmith. En tiennyt Goldsmithin etunimeä, mutta se ei minua lannistanut. Vietin koko yön soittaen kaikille sen nimisille, joita luettelosta löytyi. Ja niitä oli paljon koska se on yleinen nimi New Yorkissa, jossa tuolloin asuin. Pelkään pahoin, että oli varmasti suuri joukko vihaisia ja unisia Goldsmith nimisiä sinä yönä. Sukulaiseni ja ystäväni ostivat puolikkaan kerrallaan, kun heidän varastonsa oli vähentynyt. He tavallisesti ostivat sen aina samasta lähimpänä olevasta myymälästä. Mutta minä en, koska olin originaali. Minä ostin kolmevarttia ja suosin lukemattomia eri myymälöitä lähimmän ollessa puolentoistakilometrin päässä. Kun lapseni oli vuoden ikäinen aloin taas juoda. Olin omistautunut äiti eikä tulva eikä nälänhätä saisi minua jättämään lastani yksin. Ainoat kerrat kun jätin hänet ilman valvontaa oli pidettävä kiirettä. Ja minä todella juoksin, niin lujaa kun kykenin, molempiin suuntiin muuttamatta kuviotani. Oli aina sama määrä ja sama kiertokäynti kuukaudesta toiseen. Kun liityin AA:han aluksi kauhistuin huomatessani kuinka paljon originaaleja juoppoja oli olemassa. Kuulin ja luin juoppojen tarinoita kaikkialta maailman ääristä. Useilla näistä, kuten minulla, ei ollut minkäänlaista yhteyttä muihin juoppoihin ennen AAkokemusta, joten kaikki minkä he tekivät oli myös originaalia. 8

9 Kuinka kaikki nämä ihmiset, joita en ollut koskaan tavannut ja jotka eivät olleet koskaan kuulleet minusta. Olivat voineet käydä niin samankaltaisen juomisen ja ajattelun kuviot kuin minä? Tämä sai aikaan mystisen olon ja nöyryyttävän vaikutuksen minuun sekä originaalisuuteeni. AA Grapevine 2/ A.M. Burbant k, California Olet täydellinen minulle Rakastan sinua enemmäb kuin omaa elämääni!. Hy..hyvä ystäväni Mielestäni liiankin usein vähättelemme ja jopa naureskelemme alkoholismin alalla työskenteleviä ystäviämme, johtuen pelkästään siitä, ettemme aina joudu heidän kanssaan tekemisiin. Meidän tulisi hyvin vakavasti kysyä itseltämme, montakohan alkoholistia on jatkanut juomistaan vain siksi, ettemme ole olleet hyvähenkisessä yhteistyössä näiden monien laitosten kanssa - olkootpa ne hyviä, huonoja tai yhdentekeviä. Kukaan alkoholisti ei saisi tulla hulluksi tai kuolla ainoastaan sen vuoksi, ettei hän heti alussa ole rynnännyt AA:han. AA elämäntapana 113 9

10 HAPPY, JOYOUS AND FREE! AA TÄYTTÄÄ 80 VUOTTA! Tuo oli otsikkona Atlantassa pidetylle AA:n 80-vuotisjuhlille Suomesta tähän kokoukseen matkasi yli 80 kokousedustajaa ja kaikkiaan kokoukseen rekisteröityi yli osallistujaa. Huikea määrä alkoholisteja, Al-Anonin ja Alateen jäseniä sekä ystäviä oli kokoontunut riemuitsemaan raittiis-ta elämästä. Konventti alkoi mahtavalla avajais- ja lippuseremonialla Georgia Domessa. Avajaisissa tuotiin kaikkiaan 84. eri maan liput esille, Suomen lippu mukaan lukien. Konventissa pidettiin kaikkiaan kolme suurkokousta Georgia Domessa ja näissä kokouksissa oli järjestetty myös simultaanitulkkaus useilla eri kielillä. Pienempiä AA-, Al-Anon- ja Alateen kokouksia oli päivittäin satoja Atlantan suuressa kongressikeskuksessa ja läheisissä hotelleissa. Järjestelyihin osallistui yli 4000 vapaaehtoista avustajaa ja opasta. Nämä vaaleanvihreäpaitaiset vapaaehtoiset liikkuivat kaikkialla kaupungin keskustassa ja näin emme missään jääneet ilman opastusta tai neuvoja tässä 5,5 miljoonaisessa suurkaupungissa. Kokoukset alkoivat päivittäin klo ja niitä jatkui myöhäiseen yöhön asti. Niitä pidettiin lukemattomilla eri kielillä ja eri teemoilla. Kokousten lukujärjestys oli kaikkialla sama. Järjestäjä oli antanut jokaiselle kokouksen vetäjälle hänen omalla kielellään kirjoitetun järjestyksen, jota noudatettiin. Vetäjä esitteli ensin itsensä ja kokouksen puhujat ja sen jälkeen hän luki anonymiteettia 10

11 koskevan julistuksen. Yleensä nämä kokoukset olivat puhujakokouksia, jonne puhujat oli valittu etukäteen järjestäjän toimesta. Suomenkielisiä kokouksia oli kaksi. Minulla oli kunnia käyttää puheenvuoro toisessa niistä. Kaiken kaikkiaan konventti oli jälleen itselleni suuri elämys ja kokemus. Siitä riittää kokemuksia ammennettavaksi pitkäksi aikaa. Ehkä suurin kokemus oli se yhtenäisyys, ilo ja riemu, joka vallitsi kaikkialla Atlantassa. Toiveeni on, että saan osallistua seuraavaankin konventtiin vuonna 2015 Detroitissa. Matkarahoja olen jo alkanut säästämään. PUHEENVUORO ATLANTAS- SA SUOMENKIELI- SESSÄ AA-KOKOUKSESSA Hyvät kuulijat, olen Ako ja olen alkoholisti. On ilo nähdä näin runsaslukuinen joukko ihmisiä, joilla on mielenkiintoa tulla hakemaan kokemusta, voimaa ja toivoa omaan elämäänsä tapaamalla lajitovereitaan ja kuulemaan heidän kokemuksiaan raittiina elämisestä. Noin konventtiin rekisteröityä osallistujaa jakaa kokemukset kanssamme. Tervetuloa! Täällä on myös läsnä alkoholistien läheisiä ja AA:n ystäviä, jotka jokapäiväisessä elämässään kohtaavat alkoholisteja. Tervetuloa myös teille! Raittius on iloinen asia ja muutakin kuin viinatta elämistä. Raittius on iloinen asia, toiminta on taikasana, vain päivä kerrallaan, vain Jumalan armosta, hiljaa hyvä tulee, ensimmäiset asiat ensiksi, elä ja anna elää jne. Nämä ja monet muut AA:laiset iskulauseet ovat tuttuja kaikille raittiutensa AA:ssa löytäneille. Minulle iskulauseista on tullut osa päivittäistä elämää ja niitä käytän elämäni eri tilanteissa muistuttaakseni itseäni siitä, minkälaisesta kärsimyksestä olen saanut vapauden AA:n ja sen ohjelman, Korkeamman Voiman ja teidän rakkaiden AA-laisten ja lähimmäisteni avulla. Oman tahdonvoimani luovuttaminen Korkeammalle Voimalle on ollut edellytyksenä raittiin ja rikkaan elämän löytämiselle AA:ssa. Itseäni pelotti tavattomasti raittiuden alkuaikoina Ison Kirja 5. luvun katkelma: Ne, jotka eivät toivu, ovat ihmisiä, jotka eivät voi tai eivät halua kokonaan antautua noudattamaan tätä yksinkertaista ohjelmaa. Tavallisesti he ovat miehiä ja naisia, jotka ovat perusolemukseltaan kykenemättömiä olemaan rehellisiä itselleen. Sellaisia onnettomia on. Vika ei ole heidän, he näyttävät syntyneen sellaisiksi. He ovat luonnostaan kykenemättömiä tajuamaan ja kehittämään elämäntapaa, joka vaatii tinkimätöntä rehellisyyttä. Luulin todella, että itse kuulun tähän onnettomien joukkoon. Olinhan juoma-aikanani jatkuvasti elänyt valheen ja epärehellisyyden kyllästämää elämää. En pitänyt antamiani lupauksia lähimmäisilleni, ystävilleni, työnantajalleni enkä tietenkään itselleni. Kerroin 11

12 jatkuvasti valheita peitelläkseni omia virheitäni. Tämä johti siihen, etten enää itsekkään tiennyt mikä oli totta ja mikä oli valhetta elämässäni. Valehtelu täytti elämäni niin, että itsekin aloin uskoa niihin ja niistä tuli totta omassa onnettomassa mielessäni. Tämänlainen elämäntyyli pelotti minua ja uskoin, etten kykenisi olemaan raittiinakaan rehellinen. Niinpä rehellisyydestä tuli raittiuteni alkuaikoina elämäni tärkein asia ja se sai ylikorostuneitakin piirteitä. Niinpä kerrankin, kun matkustin ruuhkaisessa ratikassa töistä kotiin huomasin vasta poistuessani siitä, etten ollut maksanut matkalippua. Tämä asia vaivasi niin, että seuraavana päivänä mennessäni töihin maksoin kahden lipun hinnan. Kuljettaja oli ihmeissään, kun kerroin, että eilen en muistanut maksaa ja jotta itse säilyttäisin mielenrauhani, on hyvä maksaa nyt kaksi maksua. Pikkuhiljaa elämäni asettui uusiin uomiinsa raittiuden myötä. Kohdallani ison kirjan lupaukset alkoivat täyttyä päivä päivältä. Nyt voin sanoa, että minun kohdallani Ison Kirjan lupaukset ovat täyttyneet viimeistä piirtoa myöten. Täydellinen elämäntavan muutos AA:n toipumisohjelmassa mainitaan mm., että sen noudattaminen edellyttää täydellistä elämäntavan muutosta. Ohjelmamme kaikki askeleet ovat vastoin minun entisen elämäni periaatteita ja käytäntöä. Kaikki askeleet tuntuivat minusta hyvin vaikeilta ottaa. Vähitellen huomasin kuitenkin, että ne kaikki on tarkoitettu helpottamaan omaa elämääni. Huomasin myös sen, että itselleni ei riittänyt pelkästään se, että olen jättänyt viinan pois elämästäni, mutta jatkaisin sitä entisellä tavallani epärehellisyydessä. Minun oli otettava koko ohjelma käyttööni. Olin onnellisessa asemamassa, sillä minulla on alusta alkaen ollut hyviä tukihenkilöitä, joiden avulla ja opastuksella olen voinut taivaltaa matkaani raittiina. Myöhemmässä vaiheessa eräästä heistä tuli oma sponsorini. Palveleminen tuo syvyyttä raittiuteen Palveleminen on AA:n yksi kolmesta perinnöstä. Kiinnittyminen AA:han minun osaltani tapahtui kotiryhmän valitsemisen ja erilaisten palvelutehtävien kautta. Jo varhain huomasin, että tällä tavalla sitoudun kiinteästi AA-yhteisöön ja saan sen myötä mielekästä tekemistä niiksi ajoiksi, jotka aikaisemmin olin käyttänyt kapakoissa istumiseen. Kotiryhmästä ja palvelutehtävistä tuli minulle olennainen osa kokonaisvaltaista raittiutta. Kehotus käy palavereissa (persettä penkkiin) ja älä ota ensimmäistä ryyppyä eivät minunkaltaiselleni alkoholistille riittänyt. Vielä nytkin ihmettelen puheita ja suunvuoroja, joissa suorastaan kehutaan sillä, että eläminen ilman viinaa riittää. Minusta raitis elämä on paljon enem- 12

13 män. Raittiuden alkuaikoina yritin etsiä raittiuden määritelmää eri lähdeteoksista, tietosanakirjoista ja AA-kirjallisuudesta. Esimerkiksi tietosanakirja kertoi pitkän selvityksen jossakin sivulauseessa, että henkilöitä, jotka eivät käytä alkoholia voidaan myös kutsua raittiiksi. Raitis elämä on minulle kokonaisvaltaista elämää, joka on täysin ristiriidassa juoma-aikaiseen elämäntapaani verrattuna. Ison Kirjan lupaukset käyvät toteen Raittius on antanut minulle monenlaista hyvää elämäni varrella. Ehkä tärkeimmät niistä ovat mielenrauha, vapauden ja onnellisuuden tunne. Juoma-aikanani ainoa lääke mielenrauhan edes hetkittäiseen saavuttamiseen oli alkoholi. Sillä turrutin tunteeni ja ahdistukseni hetkeksi kohdatakseni elämän karut tosiasiat entistäkin kauheampina ja pelottavimpina humalatilan haihduttua ja ankaran krapulan iskettyä. Nyt alkoholia ei mielenrauhan löytymiseksi tarvita. Ohjelman noudattaminen, aa-laisten tuki ja luottaminen Korkeampaan Voimaan ovat ne lääkkeet, joita tarvitsen jokapäiväisessä elämässäni saavuttaakseni mielenrauhan. Suhteet lähimmäisiin, ystäviin ja työtovereihin ovat palautuneet ystävällisiksi ja lämpimiksi. Minulla ei ole enää mitään tarvetta näytellä heidän silmissään jotakin kummallista roolia heidän hyväksymisensä saavuttamiseksi. Voin olla oma itseni kaikkine puutteineni ja vikoineni. Pulmatilanteet eivät enää ahdista ja pelota minua, vaan niin kuin ison kirjan lupauksetkin sanovat, pystyn selviytymään niistä vaistonvaraisesti. Ehkä myös itsekkyyteni on jonkin verran vähentynyt vuosien myötä ja olen oppinut ottamaan muutkin ihmiset huomioon elämässäni. AA:n lupaukset ovat monipuolisia. Raittiina ollessani olen saanut matkustaa ympäri maailmaa. Olen saanut osallistua näihin Kansainvälisiin kokouksiin USA:ssa ja Kanadassa viisi kertaa. San Diego, Minneapolis, Toronto, San Antonio ja nyt Atlanta. Upeita kokouksia kaikki. Olen myös saanut nauttia AA:n palveluista kaikissa niissä maissa, joissa olen vieraillut. Kiitokset siitä niille aa:laisille, jotka ovat olleet järjestämässä näitä jokaisen alkoholistin tarvitsemia palveluita ja ovat pitäneet kokoushuoneen ovet avoinna. Tämä osoittaa, että AA toimii ja auttaa kaikkia sitä tarvitsevia. Kunpa aina muistaisimme, ettei AA tarvitse meitä vaan me tarvitsemme AA:ta. Paljon muutakin on elämäni sisältöön tullut raittiuden myötä. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, minun elämäni on saanut täydellisen äkkikäännöksen raitistuttuani. Yhtenäisyys AA:ssa Yhtenäisyys on AA:n kolmas perintö. Kun tilanne Suomessa noin 17 vuotta sitten oli ajautunut siihen pisteeseen, ettei kaikkia tyydyttänyt se tapa, miten AA:ta hoidettiin, yli 100 AA-ryhmää päätti, että 13

14 Suomessakin voitaisiin siirtyä kokeilemaan alkuperäistä USA:n ja Kanadan mallin mukaista palvelurakennetta. Suomessa on nyt harjoiteltu yli 17 vuotta valtuusto-suunnitelman mukaista toimintaa. Kokemus on osoittanut, että suunnitelma toimii Suomessakin. Ryhmäomantunnon ääni on kuulunut AA-ryhmissä, piireissä, alueilla, neuvostossa ja valtuustossa. Asioita on voitu hoitaa rakkauden ja suvaitsevaisuuden hengessä ilman pomoja ja kellokkaiden ohjausta. Palvelussa on voitu noudattaa myös AA:laista kiertoa luottamushenkilöiden osalta. Kun AA: laisista yleisesti ottaen vain 5% osallistuu palvelutehtäviin, on tultu siihen tilanteeseen, että palvelijat ovat nyt loppumaisillaan. Olemme ilmeisesti tulleet käännekohtaan. Miten tästä eteenpäin? Sen näyttää aika. Vuosikausia jatkunut epäyhtenäisyys on rasittanut koko AAliikettä Suomessa. Itse uskon, että kun opimme ymmärtämään, että AA ei tarvitse meitä, vaan me tarvitsemme AA:ta, niin yhtenäisyys Suomessa on löydettävissä. Kiitoksia, kun kuuntelitte. Kiitokset myös Korkeammalle Voimalle raittiista päivästä. Alkoholisti Ako Mikä on asioihin hyvin perehtynyt ryhmäomatunto Ryhmäomatunto on ryhmän jäsenten yhteinen omatunto ja siten se edustaa todellista yksimielisyyttä käsiteltävässä asiassa ennen kuin lopullinen päätös tehdään. Ryhmän jäsenet saavuttavat tämän jakamalla kaiken tiedon, henkilökohtaiset näkemyksensä ja AAperiaatteiden käytännön kokemuksen. Täyden perehtyneisyyden saavuttaminen edellyttää halukkuutta kuunnella vähemmistön mielipiteitä ilman ennakkoluuloja. Arkaluonteisissa asioissa ryhmä toimii hitaasti pidättyen varsinaisten päätösehdotusten tekemisestä, kunnes saadaan esiin selvä käsitys sen yhteisestä mielipiteestä. Arvostaen periaatteet yksilöä tärkeämmiksi, jäsenet suhtautuvat varovasti voimakkaisiin mielipiteisiin. Ryhmän ääni kuuluu, kun se asioihin hyvin perehtyneenä saavuttaa ratkaisun. Tulos perustuu enempään kuin äänestystulokseen juuri siksi, että se ilmentää ryhmäomantunnon hengellisyyttä. Termi asioihin perehtynyt ryhmäomatunto tarkoittaa, että olennainen tieto on tutkittu ja mielipiteet kuultu, ennen kuin ryhmä äänestää. Anonyymit alkoholistit palveluopas 2014 s.23 14

15 Hylätyksitulemisen pelko Tehdessäni AA:n ehdottaman inventaarion miltei kuusi vuotta sitten päädyin siihen, että minun pääpuutteeni oli kyvyttömyys käsitellä hylätyksitulemisen ja kärsimieni tappioiden aiheuttamia tunteita. Ennen AA:ta onnistuessani koin usein voimakkaita tyydytyksen tunteita. Kun taasen normaaliin elämään kuuluvat takaiskut saivat minut vihaiseksi ja katkeraksi. Vetäydyin kilpailusta ja masennuin ja hukutin murheeni juomalla itseni sammuksiin. Sitten tuli AA. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin halusin voimakkaasti saavuttaa jotain - tällä kertaa raittiuden. Tämä halukkuus syntyi helposti, koska elämäni riippui siitä. Vapauduttuani umpihumalakännäämisestäni ryhdyin tekenään inventaariota Ison Kirjan viidennen luvun ohjeiden mukaan. Tämä ensimmäinen inventaarioni paljasti, että vanhat pelkoni olivat vielä hengissä ja että minä olin moraalinen jänishousu raittiudestani huolimatta. Esimerkiksi pelko siitä, etten saa pätevyyttäni vastaavaa työpaikkaa työurani katkonaisuuden vuoksi, esti minua hakeutumasta ammattitaitoani vastaaviin tehtäviin. Kun lopulta uskaltauduin hakemaan tällaista työtä sitä saamatta olin viikkokausia katkera ja masentunut. Niinpä kieltäydyin yrittämästä uudelleen ja työskentelin ammattitaitoani vaatimattomammissa työtehtävissä monia kuukausia. Hylätyksi tulemisen pelko näkyi myös ihmissuhteissani. Minulla oli vaikeuksia tehdä valintoja. Koska ympärilläni oli hyvää tarkoittavia, mutta itseään täynnä olevia ihmisiä, niin minulla oli vähäiset mahdollisuudet kasvattaa sosiaalista rohkeuttani. Ne miehet ja naiset, joihin olisin halunnut tutustua, tuntuivat elävän oman napansa ympärillä. Tämä salakavala tunne hiipi jopa rukous- ja mietiskelyhetkiini. Mitäpä jos Jumala sanookin minulle: Ei. Epäröin pyytää apua epäitsekkäisiinkin tavoitteisiini. Jumala tosin harvoin kieltäytyi avustaan, koska minä sitä harvoin pyysin. Hengailuni vihan ja pelon kanssa - siinä oli minun ongelmani. Olisin iloinen, jos voisin jakaa kokemuksen, missä kaikki asiani järjestyivät AA:han päästyäni. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olen kovapäinen alkoholisti ja siksi jouduin käyttämään paljon aikaa ja vaivaa harjoittaessani oikeuttani olla väärässä. Lopuksi nöyrryin pyytämään apua kotiryhmäni kokouksessa. 15

16 Ensimmäinen havaintoni tässä tilanteessa oli, etten ollut yksin näiden edellä kertomien ongelmieni kanssa. Miltei poikkeuksetta AA-ystäväni myönsivät itsekin kärsineensä tällaisista ongelmista. Jotkut totesivat, että hylätyksitulemisen pelot johtuivat omanarvontunteen puutteesta, jotkut kertoivat menettäneensä maskuliinisuutensa rankan juopottelun vuoksi ja tästä syntyi riittämättömyyden tunteita. Kaikkien yhteinen mielipide oli, että ratkaisu ongelmaan löytyy hengellisestä toipumisohjelmastamme. Tuon kokouksen jälkeen olin täynnä uutta energiaa kävellessäni hiljentyneen kaupungin katuja kiittäen Jumalaa siitä, että hän antoi minulle voimaa paljastaa puutteeni ja vastaanottaa ryhmätoverieni jakamaa kokemusta. Ystäväni olivat ylittäneet inhimillisen rajoituksen rotkon ja antaneet jotain pysyvää sieluuni. Kuka voisi hylätä minut, jos kerran Jumala hyväksyy minut. Kukaan ei voi vahingoittaa minua ellen minä itse vahingoita itseäni. Minä aloin kasvaa. AAjäsenten hämmästyttävän rakkauden vuoksi aloin saada hyväksymistä ja voimaa jatkaa edelleen huolimatta epävarmuudestani. Jatkoin rukoilemista, että Jumala poistasi puutteeni. Ongelmani eivät halukkuudestani huolimatta kadonneet hetkessä. Minua yhä vähän hatuttaa, että kieltäydyin työtehtävästä, johon minulla oli ammatillinen pätevyys. Pahoitan mieleni, jos treffit eivät onnistu. Mutta ihme on se, että jatkan yrittämistä epäonnistumisesta huolimatta. Nykyään voin ottaa riskin torjutuksi joutumisesta, koska en enää tunne katkeruutta ja masennusta vaikka näin kävisikin. Jonkin ajan kuluttua vietän kuusivuotissyntymäpäivääni AA: ssa. Syntymäpäivilläni on mukana henkilöitä, joiden rohkaisu on ollut suureksi avuksi. Minulla on nyt mahdollisuus tehdä työtä, joka on kiinnostavaa ja tyydyttävää ja jonka sain monien takaiskujen jälkeen. Ja mikä tärkeintä, jos Korkeampi Voimani osoittaa, että oma tahtoni ei ole Hänen tahtonsa mukainen, niin hyväksen sen ja jatkan etsimistä päivä kerrallaan. V.C. / AAGrapevine 16

17 NEW YORKIN PALVELUKESKUS New Yorkin Alueen AA-jäsenet ovat suunnattoman ylpeitä palvelukeskuksestaan. Vuodesta 1946, jolloin toiminta sai nykyisen muotonsa, siitä on kehittynyt juohevasti toimiva esimerkki AA-yhteistyöstä. Tosin aina ei ole ollut näin.tämän päivän sopu on syntynyt kiistoista, jotka on siitetty ryhmien välisestä kateudesta keskellä jatkuvia talousongelmia. Eikä NY:n palvelukeskus ole ensimmäinen laatuaan AA:ssa, ei suinkaan. Kun tutkimme arkistoja niin ensimmäinen New Yorkin Kerho perustettiin vuonna AA:n piirissä oli siis jo ennen New Yorkin toimistoa paikallisia palvelutoimistoja muissa isoissa kaupungeissa. Olisimme voineet oppia heidän kokemuksistaan. Vaan new yorkilaiset, raittiita tai eivät, olivat mieluummin edelläkävijöitä kuin seuraajia. Joten teimme sen kantapään kautta KV:n seuratessa yllämme väkivaltaisia riitelyä, pikkumaista henkilökohtaisuuksiin menevää vihanpitoa ja nokkelaa nimittelyä, joka tästä kaikesta seurasi. Kärsimystie sai alkunsa, kun Twentyfourth Streetin Kerhotalo vuokrattiin. Jonkun piti alle-kirjoittaa vuokrasopimus. Vuonna New Yorkin AA:n vähäväkinen jäsenistö oli enemmän tai vähemmän maksukyvytöntä. Konkurssikypsässä porukassa oli kuitenkin yksi, jolla vielä oli rahaa tilillä ja allekirjoituksessa katetta. Hänestä tuli, ilman muuta ja automaattisesti yhdistyksen johtaja - ja tämä rohkea kaveri allekirjoitti kerhotalon vuokrasopimuksen! Yhdistyksellä ei ollut tarvetta olla moinenkaan organisaatio - eikä se ollutkaan, oli vain yksi ryhmä. AA kasvoi, mutta hitaasti. Uudet tulokkaat ilmestyivät kerhotalolle, ohjattiin yhdelle vapaaehtoisista sihteereistä, jonka jälkeen vietiin toiseen nurkkaan ohjelmoitavaksi 12 askeleeseen. Kokouksia järjestettiin sunnuntaisin, tiistaisin sekä torstaina yöpalaveri. Koko New Yorkin alueen AA oli saman katon alla - ja yhdistys hoiti hommat. Jotta sai äänestysoikeuden, henkilön tuli olla täyden vuoden verran kuiva. Tämä sen vuoksi, jotta hörhöt eivät pääsisi vaikuttamaan, sääntö joka näyttää perustuneen kuvitelmalle, että oltuaan vuoden raittiina, alkoholistista tulee - itsestään - täysin aikuistunut ja vastuuntuntoinen! Itseasiassa jäsenyys yhdistyksessä vuonna 1940 antoi jäsenelle etuoikeuden puntaroida kuukauden kysymystä: Kellä olisi ylimääräinen dollari, jotta vuokra saataisiin maksetuksi? 17

18 Samoihin aikoihin, ryhmiä alkoi pulpahdella - New Yerseyssä, Brooklynissä, Long Islandilla sekä lähistöllä Westchester Countyssä ja Connecticutissa. Aluksi nämä olivat suurimmaksi osaksi lisäkokouksia. Niitä perustivat esikaupungeissa asuvat, jotka olivat olleet ja yhä olivat kerhotalon jäseniä. Mutta Jack Alexanderin Saturday Evening Postissa 1941 julkaistun artikkelin myötä alkoi juoppotoiminta aidosti kukoistamaan. Puhelimet soivat jatkuvasti ja esikaupunkien ryhmät osoittautuivat hyödyllisiksi tulokkaiden vataanotossa. Suurin osa tulokkaista sai yhä ensi silmäyksen AA:han Twentyfourth Streetin kerhohuoneissa. Puhelimitse tulevat ohjattiin tulokasta lähinnä kokoontuvaan ryhmään. Hyvin usein ryhmä oli vain yksi alkoholisti. Kuukausien ajan eräs Long Islandin ryhmä koostui, virallisesti listattuna, yksittäisestä alkoholistista muhkealta kuullostavine postilokeronumeroineen. Kuitenkin vuoteen 1942 mennessä nämä syrjäiset ryhmät alkoivat olla itsenäisiä kokonaisuuksia eivätkä kerhotalojengin jatkeita. AA-kokous joka ilta paitsi lauantaisin NY-metropolitan alueella oli meillä kerskailun aihe. (vuonna 1944 Bronxin kumosi kuvitelman, jonka mukaan kukaan ei tulisi kokoukseen lauantai-iltana ja siellä alkoivat kokokoukset myös lauantaisin). Samana vuonna 1942, ensimmäinen tunnistettava edelläkävijä nykyiselle ryhmien väliselle palvelutoimistolle sai muotonsa. Se oli nimeltään Keskustoimikunta, joka koostui valtuutetuista alueen jokaisesta ryhmästä. Tämä ylevä toimielin kokoontui kerran kuussa Twentyfourth Streetillä. Kokousluettelon päivityksen lisäksi, se teki hyvin vähän paitsi käsitteli aina ajankohtaista ongelmaa miten maksaa kerhohuoneiston vuokra. Kuin myös miten saada kasaan kahdelle kerhotalon päivystäjälle kulukorvaus. Kerhohuone pysyi uuden kukoistavan AA-kasvun hermokeskuksena Suur New Yorkin alueella. Se kuului kaikille ja sillä oli syvällinen tunneside heihin, jotka saivat raittiutensa sen paneloitujen seinien sisällä. Tämä tunne elää yhä; mikään ei voi korvata sitä takanreunusta, johon nojasimme tärinöissämme jotteivat ne niin näkyisi, kun kerroimme tarinaamme. Ei mikään pitopalvelu koskaan voisi vastata sen keittokomeroa. Siellä Old Tom keitteli tummimmat kahvit, joita muistat kos-kaan juoneesi, ja tarjoili parkin koolhiintuneesta ja savun tahrimasta pannusta suuriin risaisiin 18

19 LAINATTUA AA on tulevaisuuden yhteisö ja on tärkeätä, että toimimme sillä tavoin, että se säilyy hengissä. Näin emme turvaa yksinomaan uusille tulokkaille mahdollisuutta AA:n apuun, vaan samalla varmistamme sen itsellemme jatkuvasti. Mikäli itse kylvämme AA:ssa vilpittömälllä mielellä, saamme aikanaan leikata tervettä viljaa. Jos olemme kylväneet risaisen luonteemme riekaleita, saamme valmistautua rikkaruohojen keruuseen. Niitä rikkaruohoja emme voi kitkeä pois ympäristöstämme, vaan omasta sielustamme, jonka ne uhkaavat tukahduttaa. Jos huomaamme kastelevamme rikkaruohomaata, on parasta kieltäytyä työskentelemästä sen eteen. Me vain yksinkertaisesti otamme tukemme pois sellaiselta toiminnalta, mikä ei vastaa pyrkimyksiämme, ja keskitymme siihen, minkä uskomme tuovan paremman tuloksen. Jos ryhmässä on hajaannusta, on vikana se, että se tuijottaa omaan itseensä. Silloin meidän tulisi suunnata katseemme seuraavaan kokonaisuuden asteeseen, jotta ryhmästämme tulisi ehyt kokonaisuus ja ottaa vapaaehtoisesti riippuvuussuhde siihen. Yksityisenä jäsenenä minun tulisi vaalia ryhmän etua, jotta itse menestyisin. Ryhmänä meidän tulisi kohdistaa huomiomme ulospäin, yhä kärsiviin alkoholisteihin ja seuraavaan kokonaisuuden asteeseen, paikalliseen tai valtion laajuiseen yhteistyöhön. Näin pääsemme kiistojemme yläpuolelle. Yksi seikka, mikä meiltä myös liian usein unohtuu, on että AA on kokemusten tulos, ei järkeistämisen. Me pyrimme tekemään siitä sellaista, että järkemme sen voisi hyväksyä. Tosiasia on kuitenkin, ettei meidän järjellämme ehkä koskaan oltaisi tehty AA:ta. Joskus meidän on vaikea sitä käsittää, vaikka se valmiina meille tarjotaan. Me emme pysty AA:ta muuttamaan, ja miksi mei-dän tulisi sitä yrittääkään? Senkö vuoksi, että siinä on virheitä? Ehkä se juuri sen vuoksi jatkaa voittokulkuaan, että se on inhimillinen, eikä teoriittinen. Meidän tulisi luottaa AA:n suosittelemiin menettelytapoihin ja jäädä odottamaan, että ne näyttäisivät voimansa. Ja ne näyttävät, ja se voima on luja voima. Keskustelua perinteista s

20 TERVETULOA KAUNIAINEN Grani gruppen Ma Ekki 29 ja Rolle 38 viettävät vuosipäiviään Grani Gruppen:in suljetussa palaverissa klo KOUVOLA Viiala - Mämmälä To klo Teuvo 35 v. ja Kari M 39 v. viettävät vuosi päiviään palaverin yhteydessä os. Myllykoskent 4. (pihanpuoli). LAHTI Siltaryhmä Pe klo 19 Ursula 16 v. viettää vuosipäiväänsä AA Siltaryhmän suljetussa kokouksessa. Launeen Kirkko,Tapparakatu 22. Pe klo 19 Irma 30 v. viettää vuosipäiväänsä AA Siltaryhmän suljetussa kokouksessa. Launeen Kirkko, Tapparakatu 22. VUOSIA TÄYTTÄVÄT KAUNIAINEN Grani gruppen Rolle 38 v Ekki 29 v. HELSINKI Oulunkylän ryhmä Tane 37 v Ilpo 36 v. JYVÄSKYLÄ Huhtaryhmä Pipsa 26 v. KOUVOLA Tunneli Kari J 20 v Marko 1 v. Viiala -Mämmälä 8.8. Veikko 8 v Teuvo 33 v. LAHTI Siltaryhmä 26.8 Irma 30 v Taina 4 v.. RYHMÄT PIIRIT ALUEET KOUVOLA Tunneli 1 La ryhmä ei kokoonnu. Keskusteluryhmä AA-yhtenäisyyden kokous klo Tunneli 1 ryhmän kokoontumistilassa. Tunneli 1 Joka kuukauden viimeinen lauantai käsitellään AA:n 12 käsitteitä Viiala-Mämmälä Joka kuukauden toinen torstai alustettu teemapalaveri. 20