Näky muuttaa elämän. Esko Valtanen Irti uskonnollisuudesta

Transkriptio

1 Esko Valtanen Näky muuttaa elämän Irti uskonnollisuudesta On todella mahtavaa että olette tänne tulleet. Täällä on joitakin ihan sellaisiakin jotka ette ole ehkä koskaan olleet tällä. Meillä on tosiaan tämä kokousmeininki, toiminta ja kaikki muu vähän sellaista omaperäistä. Olemme pyrkineet siihen, että Jumala saa tehdä ihan aidosti meidän keskellä työtä ja me itse löydämme sen oman tavan palvella Jumalaa. Minullakin pitkä tällainen uskonnollinen tausta, voisi sanoa näin. Hyvässäkin mielessä pitkä tausta, mutta kuitenkin niin, kun Jumala johdatti tämän seurakunnan perustamiseen ja kaikkeen tähän, niin minä jouduin silloin niissä vaiheessa tämän 12 vuotta, oikeastaan 13 vuotta sitten, niin minä olen joutunut koko ajan peilaamaan sitä mitä minulla oli aikaisemmin. Ja olen tajunnut sen, että todella silloin kun Jumala tekee jotain uutta, niin silloin täytyy sen vanhan väistyä. Ettei kerta kaikkiaan se uusi voi tulla ellei vanha jollakin tavalla väisty. Ja minä olen joutunut kyseenalaistamaan kaikki minun uskonelämäni harjoitukset, kaikki tekemiseni ja kaikki muut ja sanomaan: Jumala, jos Sinä haluat todella tehdä uutta, jos Sinä haluat minusta tehdä astian ja käyttää minua, niin minulla ei saa olla minkäänlaista sisäistä vastarintaa sille asialle. Minäkin olen ollut hyvin aktiivinen kaikessa elämässäni, työelämässä ja kaikessa muussa ja koettanut todella painaa päälle asioita, oikein miehisillä voimilla rynninyt ja mennyt eteenpäin ja sillain. Sitten kun Jumala johdatti tähän niin kyllä tässä on joutunut kaiken sen jättämään pois ja sanomaan: Jumala, minä en kerta kaikkiaan muuta voi kun antaa Sinun tehdä sen työn, minkä Sinä olet minulle suunnitellut. Ja yksi sellainen periaate mitä Jumala on meillä opettanut tässä nyt vuosien varrella, on juuri tuo sana mikä tuossa taulullakin on: Valmistakaa Herralle tie. Sehän on Raamatussa, niin Vanhassa Testamentissa kuin Uudessa Testamentissakin, tuo sama sana, sehän on profetaalinen sana. Se on sellainen sana, joka tarkoittaa sitä että me uskon kautta omistamme jotain sellaista mitä ei tänä päivänä vielä ole. Eihän tuossa ole mitään järkeä valmistaa Herralle tietä jos emme usko, että Herra tulee. Se olisi sellainen absurdi ajatus ja se olisi ihan tyhjään ja turhaan elämistä sellaisessa toivossa, että valmistakaa Herralle tie jos Hän ei todella tule ja ellei Hän ei ole meille puhunut. Tuo mitä tuossa sanotaan, se on näky se on eräänlainen näky, jonka Jumala on meille antanut. Meidän tehtävä on valmistaa Herralle tietä, Hänen läsnäololleen ja Hänen ilmestymiselleen. Jos ajattelisimme että me ensin koko maassa ja maailmassa sitä odotamme, niin se voi olla että me emme koskaan sitä saavuta emmekä saa nähdä, mutta ensimmäisenä se koskettaa ihan omaa itseämme, tuo sana: Jumala, tee minusta sellainen astia joka voi tässä olla mukana, jota Sinä voit käyttää. Ja se on todella sellainen rukous jonka Jumala haluaa kuulla meidän sydämestä. Mutta se että meillä on tosiaan tämä näky, että me valmistamme Herralle tietä, niin täällä Sananlaskuissa sanotaan tällainen tuttu paikka. Tämän sanoi Salomo, joka oli viisain kuningas

2 maanpäällä. Jumala käytti häntä ja antoi hänelle erikoisen hengellisen viisauden tuoda tiettyjä totuuksia esiin ja Salomo teki sananlaskuja, lyhyitä lauseita, joista jokainen pari kolme lausetta oli oma kokonaisuus. Sitten hän vaihtoi ihan aihetta ja tällä tavalla Salomo antoi tällaisia jumalallisia periaatteita. Näyn merkitys Ja Salomo sanoo Sananlaskut 29:18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi. Siis missä ilmoitus puuttuu, voisi sanoa, missä näky puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi. Että jos meillä ei olisi minkäänlaista näkyä tulevaisuudesta, ei siitä että mihin me mennään tai mitä meidän pitäisi tehdä tai mikä on meidän päämäärä, niin minun täytyisi ainakin sanoa, että minä nostaisin kädet pystyyn. Siis minä olen sen verran päämäärä-tietoinen ihminen että minä en halua vaan olla, ajatella, että vuoden kuluttua olisimme edes samassa paikassa, minusta se olisi ihan hirveä ajatus. Ja minulle vaikuttaa hirveän paljon se, että minulla on näky, että minä tiedän: Jumala, Sinä olet kutsunut meidät näyn kantajaksi, että tämä mitä tänä päivänä on, se ei riitä, vaan Sinulla on paljon enempi annettavaa, koska minä näen sen Jumalan Sanasta. Tämä Jumalan Sana on muuten ihmeellinen, tämä on kirjoitettu vuosituhansia sitten. Silloin kun tämä Sana kirjoitettiin, 1500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, ei ollut yhtä ainutta kirjoitusta siltä ajalta mitä vielä tänä päivänä luetaan. Tiedättekö, tässä ensimmäiset viisi kirjaa on tuolta ajalta. Ette löydä yhtä ainutta historian ettekä minkäänlaista eepposta ettekä muuta jota luettaisiin tänä päivänä, jonka mukaan elettäisiin tänä päivänä kuin tämä kirja, Raamattu. Ja joka on niin profetaalinen, että me emme voi käsittää sitä kuinka profetaalinen se on, joka ennusti tuhansia vuosia eteenpäin. Se antoi näyn Israelin kansalle, sen kutsumukselle, sen tehtävälle. Jos tätä kirjaa ei olisi kirjoitettu tuolla kansalla ei olisi mitään päämäärää, että miksi se on ylipäätänsä tällainen erikoinen kansa. Ja Jumala oikein muokkasi sitä kansaa, että sinä olet erilainen kansa kuin kaikki muut kansat. Ja kun me näemme nyt Israelin kansan historian mikä tässä on ollut, 3500 vuotta näemme, niin se on kyllä käynyt monenlaiset vaiheet läpi. Me näemme sen tästä kirjasta Raamatusta ja sitten myöskin historiasta tiedämme, että todella se kansa on joutunut kärsimään, mutta se on myöskin tuottanut meille Jumalan profetaalisen Sanan. Raamattu on näkyjen kirja. Jos tämä olisi vain pelkkää arkielämää, että siinä ei olisi mitään sellaista tulevaisuutta ja tähän päivään soveltuvaa asiaa, niin kuka jaksaisi sellaista lukea. Olisi se sellaista tekstiä ettei sillä olisi minkäänlaista käytännön merkitystä. Vaikka sinne on kirjoitettu historiaa, niin Jumala on kätkenyt niihin syviä totuuksia ja antanut meille tiedon tulevaisista asioista juuri tuon kirjoituksen kautta. Ja Israelin kansalle oli täysin välttämätöntä että sillä oli joku profetaalinen syy elää, joku sellainen syy jonka he uskoivat aidosti. Ajatelkaapa, kun Israelin kansa oli neljäkymmentä vuotta erämaassa, ja Jumala antoi sille näyn. Hän antoi näyn Moosekselle: Neljäkymmentä vuotta te joudutte täällä kulkemaan ja sen jälkeen te pääsette luvattuun maahan. Tietyistä syistä, jotka monet teistä muistatte miksi näin tapahtui, mutta jos ei tällaista näkyä olisi ollut eikä olisi ollut näkyä luvatusta maasta, kuka olisi kestänyt? Miljoonia ihmisiä piti kuljettaa siellä erämaassa, paikasta toiseen, kunhan vaan eletään vuosi kerrallaan. Toiset kuolevat, toisia syntyy ja elämä juoksee siellä, olla vaan erämaassa ellei olisi

3 mitään näkyä. Sen takia on tosi tärkeää että meillä on ylipäätänsä elämässämme näky, se on jo tärkeää. Kyllä minä ihmettelen uskomattomia ihmisiä sen ymmärryksen ja järjen mukaan mikä minulla nyt tänä päivänä on, että ne uskaltavat yleensä elää, että ne uskaltaa yleensä elää, että mitä järkeä tässä on. Jos minä kuolen sitten vuosien ja vuosikymmenien kuluttua, minä maadun siihen ja jään siihen. Minusta tämä olisi ihan hirveä ajatus. Nuorena poikanakin minä ajattelin jo tätä elämän tarkoitusta ja kaikkea muuta. Tuntui ihan mielettömältä, että joku järki tässä täytyi olla takana, täytyy olla näky elää. Ja silloin kun sen tietää ja vielä saa erikoisen näyn Jumalalta, että miksi sinä elät kun sinä tulet uskoon, mikä sinun tehtäväsi on, niin sinä jaksat mennä eteenpäin. Näyn tulee olla selkeä Sen takia tämä Habakukin kirja 2:2-3, se liittyy tähän samaan asiaan, tämä sana on tosi hyvä. Hän oli Vanhan Testamentin profeettoja joka kirjoitti tällaiset sanat: Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea. Sillä näky odottaa aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. Meidän seurakunnallakin on selkeä näky. Jos tällaista näkyä ei olisi ollut kuulkaa, minä en jaksaisi olla tässä teidän kanssa, vaikka niin ihania kuin te olettekin ei ole siitä kysymys. Mutta jos meillä ei olisi ollut kuulkaa näkyä, minä olisin siirtynyt jo takaviistoon ja sanonut: Jumala, minulle riittää. Minä en jaksa ellet Sinä ilmesty meidän keskellemme. Ja tiedättekö, näky on se joka pitää minut tässä paikalla. Minulla ei ole mitään muuta sellaista, ei inhimillistä voimaa eikä sellaista joka tosiaan pitäisi niin kasassa, että kerta kaikkiaan minä seison viimeiseen asti tässä ilman näkyä, ilman mitään tarkoitusta. Ei minulla olisi sellaista voimaa, vaan kyllä minulla täytyy olla näky, ja se näky on se jonka takia minä olen tässä. Minä tietämällä tiedän että Jumala kutsui meidät tähän näkyyn. Ja minä tietämällä tiedän jos nyt menisimme valtaistuimen eteen ja kysyisimme: Jumala, mitä Sinä tykkäät tästä näystä? Minä olen satavarma, että Jumala sanoisi: Kuule, jatka sitä näkyä eteenpäin. Se näky on minusta. Mikä voisi olla sen otollisempi näky Jumalalle kuin on joku yksi ihminen tai porukka, joka etsii Jumalaa ja sanoo: Jumala, ilmesty meidän keskellä. Rukoilee sitä, on keskittynyt oikeastaan rukoilemaan vain tätä yhtä asiaa, on jättänyt kaiken muun sivuun niin mukavia asioita kun ne olisivatkin. Ja näkyyn mennään mutkien kautta monta kertaa, vaikka teillä olisi näky, niin ette koskaan pysty menemään ihan suoraan siihen näkyyn. Vaikka teidän elämässä olisi minkälainen päämäärä, niin te joudutte tekemään mutkia. Ei se ole sellainen suora tie jossa vaan mennään kohden päämäärää ja se on siinä, se on nyt saavutettu ja sillä tavalla. Vaan me joudumme tekemään mutkia vaikka olisi Jumalakin johdattamassa, niin siitä huolimatta me emme ymmärrä kaikkea emmekä tiedä kaikkea. Mutta me joudumme Jumalan varassa sanomaan: Jumala, minä uskon siihen, että kun Sinä olet näyn antanut, Sinä myöskin viet sen päätökseen. Mutta näky tarvitaan. Kaikilla seurakunnilla tarvitsisi olla näky, mutta minä luulen että monilta puuttuu. Monien seurakuntien näky on, että he ovat vain olemassa ylipäätänsä, mutta se ei riitä silloin tällaisten

4 Jumalan päämäärien toteuttamiseen. Ja saatanahan vihaa näkyä. Sen päämäärä on että se saisi estää ne näyt mitkä Jumala antaa, ja sen takia tulee vaikeuksia. Varsinkin jos se näky on hyvin raflaava, että se tajuaa sielunvihollinen ei tiedä kaikkea. Se joutuu ja on joutunut opiskelemaan ihmisen maailman periaatteita. Enkelimaailmassa oli toisenlaiset lainalaisuudet, periaatteet ovat samat. Muuten, tämä kirja Raamattu, tiedättekö tätä ei polteta taivaassa, koska tämä on Jumalan Sanaa! Tiedättekö, me saadaan kuulkaa, lukea sieltä, koska nämä periaatteet mitä täällä on sanottu, ne ovat myöskin voimassa taivaassa. Tietysti ne kertomukset ja muut saavat toisenlaisen luonteen. Minä uskon, koska jos tämä on Jumalan kädestä lähtenyt, niin se ei koskaan katoa. Jumalan Sana ei koskaan katoa, sille vaan annetaan uusi merkitys. Ehkä se on se matemaattinen merkitys, siellä on vaan lukuja ja kaikkea muuta, mutta Jumala avaa meille tämän Sanan aivan uudella tavalla ja siitä muodostuu taivaallinen lakikirja, jonka mukaan me toimitaan. Ei Jumala ole niin suppea kuin me luulemme, mutta se sopii tähän meidän aikaamme. Ja Jumala on täällä antanut meille monia mahtavia asioita Vanhan Testamentin puolella. Vaikka ne ovat kaukaisia, tuhansia vuosia sitten tapahtuneet, niin kuinka todenmukaisia ne ovat tänä päivänä. Otetaanpa esimerkiksi, en nyt viitsi sanoa miestä, joka lähti jostakin kaupungista, harhaili siellä ja joka on Israelin kansan perustaja, mutta minä luen Heprealaiskirjeen 11:10 tällaisen kohdan, jossa hänestä sanotaan näin. Hän oli Vanhanliiton pyhiä, joka on tänä päivänä totta meidänkin elämässä. Mistä hän sai voimaa, tuo mies joka oli uskon isä, mistä hän sai oikein voimaa? Hän oli profeetta, hän näki Jumalan näkyjä, niin hän sai jostakin erikoisen voiman. Ja samanlainen meilläkin on, sama perusidea on meilläkin kuin hänellä, koska hän oli Jumalan johdatuksessa ja eli Jumalalle, niin Heprealaiskirje 11:10 sanoo no, hän oli Aabraham, jonka saatoitte arvatakin, Jumalan mies siellä. Ja myös meidän isämme, voi sanoa näin, koska me uskoon perustamme koko tämän uskonelämämme vaelluksen. Siellä sanotaan että hän on meidän isämme Roomalaiskirjeessä, niin kuin on juutalaistenkin, mutta uskon kautta hän on meidän isämme. Hepr. 11:10...sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Siis Jumala antoi Aabrahamille päämäärän. Jos hänellä olisi ollut päämääränä vain se, että hän siirtyy paikasta toiseen ja sitten siellä muodostuu kansa, Jumala on hänen kanssaan ja sillä tavalla. Ja sitten kun hän sen saavutti, niin se olisi ollut aika outoa: Että tässäkö tämä kaikki elämä olikin? Minä olen saavuttanut kaiken mitä Sinä halusit minulle antaa tässä elämässä, niin Jumala vei Aabrahamin ikään kuin toiselle tasolle, ja näytti hänelle tulevaista maailmaa ilmestyksen kautta. Meille ei kerrota mistä Aabraham tämän tiedon sai, ei kerrota sitä tilannetta, mutta hän sai jo tuolloin tiedon siitä, että kun hän kuolee niin tuolla näkymättömässä maailmassa on kaupunki johon hän on matkalla. Se on kaupunki jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Hän näki siellä Israelin maassa pienempiä kaupunkeja tuohon aikaan. Ei välttämättä ollut mitään linnoitettuja kaupunkeja, vaan sellaisia isompia taajamia siellä, eikä kovin hyvin varustettujakaan vielä tuohon aikaan, mutta kuitenkin hän ne näki. Ja Aabraham sanoi, että hän odotti sitä kaupunkia jolla on perustukset. Ja ilman tällaista näkyä hän olisi lopahtanut siihen: Hei, nyt minä saavutin tämän päämäärän. Nyt me ollaan tällä luvatussa maassa mihin Jumala johdatti, ja niin edelleen. Mutta Jumala piti huolen siitä, että Aabrahamilla on riittävän suuri näky, että hän todella tähtäsi johonkin aivan toiseen maailmaan.

5 Ja tiedättekö, että kun me täällä elämme, on tosiaan vaikeuksia monenlaisia. Niitä vihollinen on oikeutettu meidän eteemme asettamaan, se kuuluu tähän jumalalliseen suunnitelmaan. Kaikki joutuvat kokemaan monenlaisia vaikeuksia, mutta ne ovat juuri, niin kuin tuossa Jobin kohdallakin, ne olivat testejä. Ne ovat testejä siitä, että haluammeko me palvella kaikesta huolimatta Jumalaa, vaikka tulee mitä hyvänsä, niin onko meille kuitenkin tärkeintä se Jumalan antama päämäärä? Vai onko se mitä me tässä näemme, niin sekö on se kaikki? Ihmistä, ainakaan minua, silloin kun minä olen masentunut, haluatteko tietää miten minä siitä pääsen? Masentunut, tai oikeastaan minä en ole kauhean masentunut koskaan, sillä tavalla oikein niin kuin jotkut ovat ihan maassa, etteivät he näe mitään toivoa. En minä muista sellaista tilannetta olleen, mutta kyllä minua voisiko sanoa, on aikalailla sillain jotenkin: Voi että.!miten tästä selvitään ja huh, huh. Nyt tästäkin täytyisi jotenkin päästä eteenpäin. Niin minua auttaa valtavasti se ja se on minun hengellisen elämäni voima, että minä voin näissä tilanteissa ikään kuin jotenkin pistää syrjään sen ongelmatilanteen täällä, ja minä voin ajatella taivaallisia asioita. Ette tiedä kuinka mahtava olo tulee siitä, kun sinä voit ikään kuin unohtaa tämän reaalimaailman tässä ja ajatella Jumalan asioita. Jumala, minä olen syntynyt tänne tiettyä tehtävää varten, minä haluan sen täyttää. Minä haluan totella Sinua. Auta minua näissä tilanteissa, älä koskaan jätä minua. Minä haluan ikuisesti olla Sinun luonasi taivaassa. Minä haluan olla perillä kerran. Näky tulevasta kaupungista Ja minä ajattelen monta kertaa eri tilanteissa, kun minä joudun valitsemaan, tulee sellainen tilanne että teenkö minä oikein vain väärin. Niin tällaisissa tilanteissa vaikka minun pitäisi tehdä ja joudun tekemään sitten omaksi tappiokseni joitakin. Jos minä tiedän sen, että tämä teko on Jumalan mieleinen, niin minä olen nähnyt mikä valtava tyydytys tulee siitä, että minä teen siinä asiassa niin kuin Jumala tahtoo, omakseni tappiokseni. Se ei ole minulle itselleni, lihalle se ei ole kovin miellyttävää, mutta minä koen siinä, ja ehkä juuri se että minä tiedän, että on olemassa kerran palkanmaksu. Tämä on toinen asia. Minulla on näky tulevasta kaupungista niin kuin Aabrahamilla näky taivaallisista, mutta minä tiedän että tulee kerran oikeudenmukainen tuomari, joka näkee asiat. Vaikka minä olen joutunut tappiolle jossakin ja tiedän, että asia ei ole näin, mutta minä kuitenkin olen mennyt siitä läpi. Minä sanon Jumalalle: Jumala, Sinä tiedät että kerran tulee päivä jolloin sinä näet kaiken, Sinä tiedät kaiken. Ja se että Jumala on antanut voimaa monissa tilanteissa tehdä Jumalan mielen mukaisia päätöksiä, tietäen: Jumala, Sinä annat minulle kerran palkan taivaassa. Minä tiedän että tämä on monille uskoville vähän vieras ajatus, mutta jos te saatte sellaisen tatsin tähän asiaan, että on palkan maksu kerran, ja kun minä teen oikein, niin minä saan siitä palkan, ja kun minä teen väärin, niin siitä ei tule silloin mitään. Voi vähän miinuspuolelle mennä, mutta joka tapauksessa palkan maksu siellä tulee. Ja mitä hyvää me olemme tehneet täällä ajassa sen me kerran saamme Jumalalta. Ja kun me ymmärrämme tämän asian kuulkaa, silloin monet riitatilanteet, monet asiat, jossa toinen ikään kuin riistää sinun omaasi. Sinä sanot: Okei, minä en lähde tästä riitelemään. Tehdään näin, saat ottaa sen, ja niin edelleen. Se tuo valtavan suuren tyydytyksen elämään, kun tietää että meillä on kerran päivä jolloin asiat tulevat kuntoon. Täällä ne eivät koskaan ole kunnossa, mutta kerran tulee päivä joka laittaa ne kuntoon.

6 Ja tämä on eräänlainen näky. Meillä täytyy olla elämässä näkyjä joitten mukaan me elämme. Jos meillä ei ole mitään tällaisia periaatteita niin me vähän kuin ajelehdimme tässä näin emmekä tiedä miten tässä oikein menetellään. Eikä se ole mikään tappio jos joskus joutuu tilanteisiin joissa sitten se oma mielipide ja itse joutuu vähän kärsimään ja muuta. Ei se todellisuudessa ole meille mikään tappio ikuisuuden kannalta. Meille se voi olla suuri voitto jo täällä ajassa. Ja tämän tyyppinen asia, että monet ajattelevat että minä olen niin heikko, minä olen niin kerta kaikkiaan, että täytyisi ymmärtää ettei kaikki ole yhtä vahvoja. Totta varmaan onkin näin etteivät kaikki ole yhtä vahvoja. Se minun on myönnettävä, että minä joskus vähän puhun vahvuudesta käsin, mutta se ei ole tarkoitus että tuon riman niin korkealle ettei sitä kukaan voi saavuttaa. En minä loppujen lopuksi niin vahva ole omassa itsessäni, mutta Jumala on antanut minulle vuosikymmenien aikana tiettyjä periaatteita, jotka ovat tietyllä tavalla lujittaneet minun hengellistä persoonaani. Ja jos joku kokee että hän on heikko, niin mikä heikoilta usein puuttuu? Minä olen nähnyt sen että heiltä puuttuu näky, heiltä puuttuu jotenkin se päämäärä että miksi täällä oikein ollaan. Jos on riitaa perhekunnassa ja kaikessa muussa, monia asioita tulee eteen ja he eivät pysty toimimaan oikein, niin jos puuttuu näky sydämestä, että mitä varten me oikein täällä olemme, mikä se ydin asia vuotta olla täällä? Jos emme oikein ymmärrä sitä asiaa, niin me voimme todella kulkea täällä tosi heikkoina. Mutta kun meille tulee sellainen vahva päämäärä: Jumala, minulla on tällainen päämäärä, minulla on kerran ikuisuus odottamassa ja tämä on valmistusta tulevaa elämää varten, niin se antaa jotenkin merkillisesti voimaa. Jumala, anna minun näkyni vahvistua, anna minulle tietoisuus tulevasta maailmasta vahvistua niin, että tuli mitä tuli minun eteeni niin minä olen valmis tekemään sen, olen valmis Sinun edestäsi tekemään ihan mitä vaan. Isoja asioita valmistellaan kauan Jos seurakunnasta puuttuu tällainen tilanne ettei siellä voida rohkaista toisia eikä se ole paikka jossa Jumala ilmestyy, jossa Jumala kohtaa meitä, niin on aika turhauttavaa tulla viikosta toiseen seurakuntaan jos me vaan tulemme yhteen, sosialisoimme toistemme kanssa, mutta meillä ei ole mitään yhteyttä siis Jumalaan, vaan että se on vain tällainen keskinäinen kohtaaminen. Se ei kyllä tyydytä meitä ihmisiä, vaan seurakunnan tulee olla paikka jossa Jumala ilmestyy parhaimmillaan, ja siihen Jumala tähtää. Se on Jumalan tarkoitus meidän suhteen. Ja Israelin kansa, sitä valmistettiin kohtaamaan Jeesus. Sitä valmistettiin toista tuhatta vuotta, se oli niin iso juttu Jumalan maailmassa, että se ei ole ollut ihan noin vaan. Ei Häntä voitu tänne vaan lähettää ja sitten Jeesus olisi itse yrittänyt puskea läpi täysin tietämättömän kansan keskellä, joka ei yhtään mitään tiedä Jumalasta eikä mistään. Sieltä puskea läpi ja tuoda se suunnitelma tänne, ei se olisi mitenkään onnistunut ihmisten maailmassa. Jumala tietää sen, että kaikkea täytyy valmistella, ja iso asia vaatii ison valmistelun kokonaisen kansan. Mutta samalla tavalla seurakuntaa, Valmistakaa Herralle tie. Me koemme että Jumala on kutsunut tämän seurakunnan valmistamaan Herralle tietä, paikkaa jossa Hän voisi olla. Se on meidän kutsu että Hänen Henkensä voisi levätä tässä paikassa. Ja jos me emme valmista, on sellaisiakin varmaan uskovia moniakin tässä maailmassa, jotka ajattelevat näin, että kun Jumala on jonkun päättänyt niin Hän sitten sen tekee riippumatta siitä mitä me teemme.

7 Ja mitä tulee Jumalan ilmestymiseen, niin Raamatun kaikki kertomukset siellä ja herätyksen historia osoittaa, että ensin on täytynyt valmistaa joku maaperä, joku paikka mihin Jumalan Henki voi tulla. Ja sen jälkeen sitten, kun se paikka on valmistettu, niin sitten vasta Jumala voi tulla. Se vaatii ihmissydämissä muutosta jopa niin pitkälle, että kun Jeesus puhui tästä taivaallisesta Jerusalemista, niin Hänkin sanoi näin, jotka ovat aika merkilliset sanat: Johanneksen evankeliumin 14:2-3 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaan. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Eli vaikka Jumala voisi sanallaan luoda hetkessä asuntoja taivaaseen ja kaikki olisi siellä, että Jumala vaan sanoisi: Lisää vaan osastoja, lisää asuntoja. Ihmisiä tulee valtavasti uskoon hei, kiireesti vaan asuntoja. Minä sanon vaan, käsken tuosta noin. Tuota linjaa tuonne päin ja tuonne päin, ja tulee asuntoja näin. Niin Jeesuskin joutui sanomaan näin: Minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja jos taivaassa valmistetaan meille paikkaa tänä aikana, niin kuinka sitten meidän ei tarvitsisi valmistaa paikkaa Jumalan läsnäololle, Jumalan ilmestymiselle meidän keskellämme. Ettei se kerta kaikkiaan tule tuosta vaan, noin vaan ihan siitä, kun me kerran pyydämme niin se on siinä, vaan sitä täytyy valmistaa. Opetuslapset Siinä tullaan silloin tähän tilanteeseen, että minkälaisia täällä pitäisi olla niiden jotka valmistavat, mitä meiltä odotetaan? Jumala odottaa meiltä seurakuntanakin jotakin, yksilöinä jotakin tiettyjä asioita. Kun Jeesus lähetti tämän sanoman eteenpäin niin siinäkin tarvitsi olla porukkaa, kaksitoista opetuslasta. Heitä ei siellä kutsuttu varsinaisesti muutaman kerran puhuttiin apostoleista, ja yli kaksisataa kertaa puhutaan vain opetuslapsista. Tässäkin on ihan sellainen raamatullinen periaate, he olivat opetuslapsia. Kaksitoista piti olla siinä ja kolme vuotta reilusti piti valmistaa heitä tehtävää varten. Samoin oli Johannes Kastajalla, joka ennen Jeesusta oli siinä. Hänelläkin oli opetuslapsia. Oli siis yksi opettaja molemmissa tapauksissa Jeesus ja Johannes Kastaja, ja heillä opetuslapsia. Ja siinä he kulkivat sitten yhdessä. Ja mitä se opetuslapseus tarkoitti? Se tarkoitti että heidän tuli olla opetettavissa! Se on valtavan tärkeä asia. Olla opetettavissa niitä periaatteita varten jotka Jeesus halusi heidän toteuttavan sitten myöhemmin. Jos he olisivat sanoneet Jeesukselle: Kuule Jeesus, puhu mitä puhut ne kaksitoista, joku niistä olisi sanonut, puhu mitä puhut, mutta me emme kyllä oikein voi tätä ottaa vastaan. Kyllä Sinä puhua voit, Sinä puhut hyvin, mutta me emme oikein tätä nyt kyllä usko. Meidän mielestä tämä asia pitäisi olla näin ja näin, niin eivät he olisi olleet opetuslapsia ja opetettavissa. Vaan se edellytti sitä, että tuli sieltä mitä hyvänsä niin se teki heistä opetuslapsia, että he todella kuuntelivat ja halusivat oppia ja tehdä sen mukaan. Vaikka siellä oli varmasti monia Jeesuksen tyyppisiä rabbeja Jerusalemissa, niin kuitenkaan opetuslapset eivät olisi päässeet sille tasolle jos he olisivat menneet joka paikkaan. He olisivat menneet Jerusalemiin kysymään rabbeilta miten tämä asia on. Ehkä Johannes Kastaja toimi vähän aikaa saman aikaisesti, ja Jeesuksen opetuslapset olisivat menneet hänen luokseen ja sanoneet:

8 Mites tämä asia oikein on kun Jeesus opettaa tällä tavalla ja sinä opetat tällä tavalla? Ja niin edelleen. Yksi asia oli jossa tuli sellainen kysymys. Se oli sellainen tilanne jossa joku tuli kysymään Jeesukselta: Miksi Sinun opetuslapsesi eivät paastoa, niin kuin Johannes Kastajan opetuslapset paastosivat. Koetettiin tuoda ikään kuin sellainen uudenlainen ajattelu siihen joukkoon. Jeesus sanoi: Ei. Meidän keskellä ei paastota niin kauan kuin Ylkä on heidän keskellään. Kun Ylkä otetaan pois, sitten paastotaan. Ja se oli siinä. He eivät paastonneet koko kolmeen vuoteen, vaikka juutalaisuuteen kuului paasto ja Johannes Kastajan opetuslapsille. Koetettiin tuoda tällaista erilaista opetusta siihen. Jeesus sanoi: Ei. Tässä porukassa tehdään näin. Paastoatte sitten vasta kun minä olen poissa. Ja se oli siinä. Tämän tyyppisiä koetettiin tuoda ikään kuin sivusta ohjaten opetuksia siihen. Ja jos sinä olet opetuslapsi, niin sinä et ota vastaan mitään muuta kuin sen mitä sieltä tulee opettajalta. Monet, jotka tosiaan haluavat olla opetuslapsia, niin heissä täytyy tapahtua tietyillä alueilla tiettyjä muutoksia. Yksi sellainen asia on, että he eivät etsi omaansa. Jos opetuslapset olisivat siinä kaksitoista, sen kolmen vuoden aikana ruvenneet etsimään omaansa, ja koko ajan ajatelleet siinä jotakin muita asioita, mutta eivät olisi keskittyneet siihen mitä Jeesus opetti, niin he eivät olisi päässeet eteenpäin siinä. Kukaan opetuslapsi joka haluaa että Jumala ilmestyy, hän ei voi ajaa omaa asiaansa siinä rinnalla. Kuka soveltuu opetuslapseksi? Samoin kuin on tällainen nasaretilaisten ajattelu Jeesuksesta. Se henki mikä siellä Nasaretin kaupungissa oli, Hänen kotikaupungissaan, oli sellainen vähättelevä henki. Se oli tarttunut Jeesuksen sukulaisiin, Hänen äitiinsä vaikka hän oli saanut valtavat ilmestykset, Hänen sisariinsa ja Hänen veljiinsä. Heihin kaikkiin tarttui tämä Nasaretissa oleva henki: Että mitä sinä luulet olevasi opettaja! Et ole rabbikoulua käynyt, et ole mitään saanut sellaista opetusta, ja nyt sinä ikään kuin nostat itsesi suvun yläpuolelle. Ja sinä alat siinä opettamaan asioita ohi juutalaisen rabbinistisen ajattelun ja korotat itsesi tällaiseen asemaan. Ajatelkaa, sukulaiset tulivat ja sanoivat tällä tavalla. Tämä on muuten valtavan opettavaa. Olen monta kertaa ajatellut sitä että miksi Jeesus ei kutsunut omia sukulaisiaan, veljiänsä, äitiänsä ja siskojansa avustamaan siihen juttuun. Mutta tässä on ihan selvä jumalallinen suunnitelma. Ne eivät soveltuneet Jeesuksen opetuslapsiksi, koska heissä oli tällainen henki. He halusivat tehdä Jeesuksesta ikään kuin tasavertaisen, vetää Hänet takaisin pois siitä tehtävästä ja sanoa: Koska me olemme lihallisia sukulaisia, Sinun täytyy tulla tähän meidän kanssamme. Mutta kun he tulivat ja koettivat tehdä näin ja sanoivat: Hän on suunniltaan, omasta veljestään, että hän on suunniltaan. Hän opettaa sellaisia asioita, että hän onkin Jumalan Poika. Hän on mennyt jotenkin sekaisin, sekopää että Jumalan Poika! Sinäkö, joka olet ollut meidän kanssa, leikkinyt meidän kanssa ja kasvanut meidän kanssa, tehnyt puusepän töitä. Sinäkö luulet olevasi Jumalan Poika?! Tällainen henki tuli heihin. Jeesus sanoi: Kuka on minun äitini, veljeni ja sisareni? Ja Hän lähetti opetuslapsiaan ja sanoi: Katsokaa tässä ovat minun äitini, veljeni ja sisareni, sillä jokainen joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, hän on minun äitini, veljeni ja sisareni.

9 Jeesus nosti siis koko tämän inhimillisen ajattelun toiselle tasolle. Ja tässä tullaan siihen, että silloin kun on kysymys Jumalan asioista opetuslapseuttamisesta, nämä lihalliset siteet saattavat joskus, ne saattavat olla todellinen rasite Jumalan seuraamiselle ellemme ymmärrä tätä asiaa. Ei asia on se jos meidän omat sukulaiset ovat samassa hengessä mukana ja ovat menossa samaan suuntaan. Silloin se on valtava asia jos he hyväksyvät sen kaiken, mutta jos he sanovat: Mikä sinä luulet olevasi? Et sinä ole yhtään mitään! Sinä olet sellainen ja sellainen. Jos annamme sille valtaa, niin se murentaa meidän koko hengellisen palvelutyön. Ja meidän täytyy olla tässäkin joskus vähän lujia: Ei, minä palvelen Jumalaa! Joskus meidän uskonsisaret ja veljet ovat rakkaampia meille kuin meidän lihalliset sukulaiset. Jumalan Valtakunnan asioissa se ei ole enää se number one, vaan se joka tekee Jumalan tahdon, ne ovat meidän todellisia veljiä ja sisaria. Ei tämä tarkoita sitä että meidän tarvitsee heihin yhteyttä katkaista. Ja myöhemmin Jeesuksen sisarukset tulivatkin mukaan, mutta se oli vasta ylösnousemuksen jälkeen, Jeesuksen äiti ja hänen veljensä. Ne tulivat mukaan, mutta siihen saakka he epäilivät eivätkä uskoneet. Tämä ei voi olla totta, että tuo meidän veljemme on Jumalan Poika, koska ei ulospäin näyttänyt siltä. Älä ole kaikkiruokainen! Tästä meidän on hyvä muistaa se, että he ovat kaikki hyviä oman armoituksen omaavia opettajia joita pyörii joka paikassa. Me kuulemme erilaista opetusta, ja jos me olemme kaikkiruokaisia niin kuin joku sanoo: Minä olen kaikkiruokainen. Kyllä minä sanon, että joka on hengellisesti kaikkiruokainen, mulle käy ihan kaikki mitä sieltä vaan tulee. Radio, tv ja kaikki saarnat missä vaan saa kuulla, minä olen ihan kaikkiruokainen. Minä otan vastaan ihan kaiken vaan. Niin kyllä siitä tulee sellainen sekasotku ihmiselle ettei ole ihme jos he ovat vähän sekaisin etteivät ne oikeastaan tiedä mikä on oikea ja mikä väärin. Ja sen tähden on tosi tärkeä, minä en ole oikeastaan tästä vielä uskaltanut sanoa niin kuin Paavali sanoi, mutta minä uskon että te olette jo tässä asiassa niin kasvaneita. Paavali sanoi 2. Timoteuskirje 3:14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut... Paavalikin joutui siellä omana aikanaan kohtaamaan erilaisia opettajia, tuli erilaisia näkemyksiä joita tuotiin, ja jos me kuuntelemme kaiken maailman opettajia, niin me tulemme epävarmalle mielelle siitä, että miten tämä asia oikein on. Joku saattaa täällä meilläkin tulla ja tuoda sellaista oppia, että kerran pelastettu, aina pelastettu. Kun sinä otat Jeesuksen kerran vastaan, olet sellainen pikakäännynnäinen, otat Jeesuksen vastaan: Okei, joo! Mä otin Jeesuksen vastaan, se on selvä. He saavat elää ihan kuin entistä elämää ilman että he ovat todella kohdanneet Jumalaa ja haluaisivat elää Hänelle. Tällainen opetus tuo sen, että minä saan tehdä ihan mitä vaan, ettei tässä ole millään väliä mitä minä teen. Ja tämän tähden juuri on tärkeää, että me tiedämme mistä lähteestä me otamme opetusta. Silloin kun on aistit harjaantuneet ja me ymmärrämme nämä Jumalan periaatteet, silloin me kyllä näemme asioita: Tämä on ihan ok. Tuota minä en voi ottaa vastaan, se sotii niitä periaatteita vastaan mitä tässä seurakunnassa sanotaan, ja niin edelleen. Silloin se on vähän eri asia, me voimme arvioida asioita paremmin. Mutta varsinkin vasta uskoon tullut voi joutua aikamoisen tällaisen sekavan opetuksen alle ja voi ajatella: Mitä tämä oikein on. Tuo opettaa tuota, tuo sanoo näin, se vetää tänne, että mihin tässä

10 oikein uskoo? Sen tähden juuri Paavali sanoi Timoteukselle: Koska tiedät keneltä olet sen oppinut, eli täytyy olla luotettavia opettajia. Sen takia Paavali painotti sitä että ne jotka opettaa, että he ovat luotettavia, heidät tunnetaan, heidän elämänsä tunnetaan, mikä on heidän taustansa, ja se luo valtavan turvan kaikelle tällaiselle opetukselle. Paikka, jossa henki viihtyy Ja samoin jos ajatellaan juuri tällaista ulkopuolelta tulevaa kaikennäköistä opetusta ja muuta ja toimintaa, niin erimerkiksi, ja kun ajattelen seurakunnan kohdalla, meillä on tämä näky. Meillä on tiivistynyt tämä näky: Valmistakaa Herralle tie. Me haluamme valmistaa sellaisen paikan Jumalan Pyhälle Hengelle, että Hän viihtyy täällä. Että Hän viihtyy meidän sydämissä ja sanoo: Tän porukan yllä minä viihdyn, ja Hän jää sinne, ei vaan pikaisesti käväise vaan Hän jää. Tämä on minun sydämeni syvin halu. Siis tämä on se minun varsinainen näky miksi minä seison täällä ja olen tässä mukana. Jos en minä tähän uskoisi, niin minä en jaksaisi olla tässä, tämä on ainoa syy. Vaikka kukaan meistä ei ole valmis, niin pyhitetty että me sanoisimme: Nyt minä olenkin jotenkin niin pyhä tai valmistunut, vaan että sydän on altis siihen, sanon: Jumala, muuta minut tätä tarkoitusta varten sellaiseksi kuin Sinä minut haluat. Meilläkin on ollut monia tällaisia alueita, sanotaan erimerkiksi sisäinen parantuminen. Mehän olimme siinä monta vuotta, kävimme läpi tätä aluetta ja se on luonut erittäin hyvän pohjan sielunhoitotyölle. Mutta kun se sitten loppui niin tunnettiin ja koettiin näin, että nyt se loppui, tätä ei enää voi jatkaa. Jos me nyt alkaisimme tehdä samaa kuin mitä me teimme silloin 4-5 vuotta alussa, jossa oli tietty Jumalan läsnäolo, niin se koettaisi että ei, tämä on jo mennyt, tämä on vanhaa eikä tämä kerta kaikkiaan tule enää toimimaan. Samoin esimerkiksi lähetystyö sellaisena kuin me teimme sitä. Jos me nyt alkaisimme sellaista tekemään jälleen, se on ohi eikä sitä kannata enää nostaa siinä muodossa. Se voi tulla median kautta valtavan voimakkaasti toisella tavalla. Jumala on johdattanut ihan uudelle alueelle toteuttaen tämän näin. Samoin kuin oli soluseurakunta. Joku sanoo että miksi teillä ei ole soluseurakuntaa ja tulee opettamaan kauheasti sellaista mallia. Ja niin mahtava kuin se onkin, minä tiedän että siinä on paljon hyviä asioita, ja minä olen itsekin ollut yhdessä seurakunnassa rakentamassa tällaista systeemiä. Olen käynyt kurssit, koulutettu ja saanut opetusta siitä ja tuntui hyvältä. Mutta ei se ainakaan silloin siellä toiminut, se lässähti koko homma, iso seurakunta siinä oli. Ei siinä ollut mitään, vaikka minä olin itse tuomassa sitä sinne, niin se ei kuitenkaan toiminut. Sitten me kokeiltiin G12:ta. Sekään ei toiminut, sekin lässähti. Siis kaikkea sitä mitä me ollaan yritetty ohi sen näyn mihin Jumalalla oli lopullinen suunnitelma, niin ne eivät tule toimimaan, niissä ei ole voitelua enää. Ainoa missä on voitelu on se, että me Jumalan läsnäoloa ja kirkkautta etsimme kunnes se tulee meidän keskellemme ja sen alla alkaa toimia uudella tavalla kaikki nämä jutut. Ne saavat kuin uuden ulottuvuuden kokonaan.

11 Pysy Herran antamassa voitelussa Ja tuossa kun on seurannut joitakin seurakuntia, ne nyt halua sanoa niitä nimeltä, mutta esimerkiksi yhdessä on voimakkaasti sisäisen parantumisen ja tällaisen eheytymisen voitelu. Ykskaks ulkoinen paine rupesi vaikuttaan, että niitten pitäisi ruveta evankelioimaan ja ne ovat yrittäneet, mutta siinä ei ole voitelua. Ajatelkaa, lähetyskäsky, miksi siinä ei ole voitelua? Vaikka se on Jumalan käsky, menkää teille ja aitovierille, ja näin ja näin, niin huomaa että se ei ole heidän mandaatti. Se on erilainen voitelu, heillä on oma tehtävänsä jossa Jumalan Henki on läsnä ja siunaa sen, mutta ei tällä alueella. Ja joku toinen taas sitten, toinen iso seurakunta, joka taas on voimakkaasti apostolinen. Perustaa seurakuntia ympäri maailmaa ja evankelioi ja tällä tavalla toimii. Mutta sitten jos tuodaan sinne sisäinen parantuminen, niin vaikka sitä on yritetty ympätä sinne, hoitaa ihmisten sieluja ja painottaa sitä voimakkaasti, tai tuoda edes rinnalle lähes siihen samalle tasolle, niin se ei onnistu, ei kerta kaikkiaan onnistu koska se on erilainen voitelu. Ja tässä nähdään se, että kun tulee erilaisia opettajia meillekin, niin voitte oikein laittaa sinne muistin takalokeroon, että ei kannata lähteä edes omassa elämässään poikkeamaan siitä voitelusta minkä Jumalalta on saanut, ei seurakuntana eikä myöskään omassa elämässä. Jos on kutsuttu evankelistaksi ihan noin laajemmin vaikuttamaan, niin ei kannata yrittää olla opettaja. Tai jos on opettaja ei siitä saa tekemälläkään hyvää evankelistaa. Tietyssä määrin ne toimivat lomittain mutta eivät täysin. Sama on seurakunnan kohdalla. Ja sen tähden meidänkin seurakunnassa on sellainen tilanne, että me ollaan jouduttu ikään kuin unohtamaan nämä muut hetkeksi aikaa ja katsomaan mitä Jumala tekee sen jälkeen. Niin hyviä kun ne asiat ovatkin, mutta me emme pysty tekemään kaikkea. Meidän täytyy tehdä se oma tehtävä mikä meille on annettu. Ihan tähän lopuksi minä vielä yhden asian sanoisin. Minä sanon nyt sellaisen totuuden jonka minä tässä ykskaks ymmärsin. Monta kertaa seurakunnassa on uskovia kaikissa seurakunnissa on uskovia, jotka kokevat ovat jäseniä, mutta kokevat ettei se seurakunta ole heidän paikkansa. Ja minä olen ajatellut tätä asiaa, että miksi ihmiset kokevat että tämä seurakunta ei ole heidän paikkansa, mistä se oikein johtuu? Niin minä tässä sisäisesti koen, että yksi sellainen tärkeä asia on, joka estää tällaisen yhteyden kokemisen seurakunta on se paikka, että ihmiset eivät ole tulleet seurakunnan näyn alle. Heillä on omia näkyjään, heillä on omia suunnitelmiaan. He ovat niin kuin siinä laitamilla näyn suhteen, mutta eivät ole tulleet oikein sen alle. Mutta kun ihminen tulee seurakunnan näyn alle, missä seurakunnassa sellainen on näky, selkeä näky, ja sanoo: Minä olen tässä mukana, ei vaan huulilla vaan hän osoittaa käytännössä sen, että minä olen tämän näyn alla. Keskinäinen yhteys Tiedättekö, siinä tapahtuu merkillinen juttu. Hän alkaa kokea yhteyttä niiden kanssa joilla on sama näky ja alkaa tulla sellainen läheinen yhteys toisiin. Se on erilainen yhteys kuin tällainen fellowship-yhteys. Se on jumalallisen näyn ja taakan kantamista ja tulee koko sydämestään siihen mukaan. Ja sen jälkeen henkilö, joka tulee seurakunnan näyn alle 100%:sti, hän ei ikinä voi sanoa että minä en koe yhteyttä. Koska se yhteys tulee Jumalan näyn kannalta, laskeutuu niiden ihmisten

12 ylle, jotka ovat sen näyn alla. He kokevat sellaista sukulaisuussielua ja sellaista hengenyhteyttä keskenään. Ja tämä oli alkuseurakunnan voima. Siellä sanotaan Apostolien teot 2:42 He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksessa. Keskinäisessä yhteydessä. Se ei olisi ollut mahdollista jos heillä ei olisi samaa näkyä. Jos se olisi vaan ollut tällainen solujuttu tai joku muu, kodeissa kokoonnuttaisi, tunnetaan joitakin ihmisiä, tulee sellainen ystäväpiiri ja muu, niin kyllä me tiedämme ettei se tuo todellista yhteyttä. Tietyn tasoisen sielunyhteyden se tuo, mutta että koko seurakunta voisi kokea yhteyttä, se edellyttää sitä että jokainen solu jokainen jäsen, tulee sen saman näyn alle, ja silloin voi vasta kokea yhteyden todellisen yhteyden. Ja tämä on sellainen asia, että tässä yhteydessä minä uskon, että monet sielun haavat paranevat, kun sinä tulet sen näyn alle, ikään kuin unohdat ne omat haavat ja tulet se näyn alle. Kyllä alkuseurakunnan aikana oli sisäisesti vammautuneita ihmisiä paljon, ettei se ollut niin puhdas että kaikki olisi ollut ihan kunnossa, vaan kyllä sielläkin oli monenlaisia. Mutta se Jumalan läsnäolo tulla näyn alle ajatelkaa, oli ylösnousemus juuri tapahtunut, he todella tajusivat, että tämä oli TODELLA Jumalan Poika. Haudat aukenivat, Hän nousi ylös, näyttäytyi viidellesadalle ihmisiä, todistajia on vaikka pilvin pimein heidän keskuudessaan, puhui meidän kanssamme ja nyt Hän nousi ylös taivaaseen meidän nähden. Olihan se valtava yhdistävä tekijä ja piti evankeliumia julistaa tuon sateenvarjon alla. Niin siinä kaikki riidat, kaikki tällaiset sisäisen parantumisen ongelmat, ne saivat ihan toisenlaisen mittasuhteen, vaikka niitä oli siellä, mutta ne jäivät sinne taka-alalle kun yhteys tuli. Ja tämä on tämän näyn tällainen suuri voima. Kun meillä on näky ja me voimme tulla sen näyn alle, niin sen jälkeen minä uskon, että moni asia ratkeaa, jos me tämän päätöksen teemme, että me haluamme tulla tämän näyn alle ja sanoa: Jumala, mikäli minusta riippuu, minä haluan seurata tätä näkyä. Tulla sen opetuksen alle mitä täällä saadaan eri henkilöiden kautta, vaikka se ei ole täydellistä mutta siinä on se mieli, että minä en sano vastaan. Minulla oli aikanaan, minä muistan nuoruudessani ja se on ollut minun heikkouteni, minulla oli sellainen ylpeä mieli, suvun perintönä varmaan tai jostakin tullut sellainen mieli. Mutta minä muistan monia kertoja kun minä istuin jossakin kokouksessa, minä jotenkin halveksin sitä puhujaa ja sanoin: Puhu mitä puhut, mutta en minä kyllä tuollaista voi ottaa vastaan. Ja minä tajusin sen nyt jälkeen päin, että tämä esti monien asioiden läpimurtoa minussa itsessäni. Vaikka puhuja ei ollut täydellinen, niin siitä huolimatta kun meillä on vastaanottava mieli, niin kyllä Jumala sitten auttaa niissä jos siinä on jotakin sellaista ei niin kohdallaan olevaa, kyllä Jumala auttaa niissä kunhan meillä on tämä mieli: Jumala, minä haluan olla tämän näyn alla, vaikka ne eivät aina osaisi sitä oikeasti sanoa, mutta kuitenkin minä olen tämän näyn alla.