Työkunnossa? Tuki- ja liikuntaelinsairaudet (TULES) ja suomalaiset työmarkkinat

Transkriptio

1 Työkunnossa? Tuki- ja liikuntaelinsairaudet (TULES) ja suomalaiset työmarkkinat Stephen Bevan Robin McGee Tatiana Quadrello

2 Sisältö 1. Esipuhe 4 2. Johdanto Miksi suomalaisen työväestön terveys on tärkeää? Tuki- ja liikuntaelinsairaudet: Eurooppalainen viitekehys Tutkimuksen tavoitteet TULE-sairauksien määritelmät Raportin rakenne Työ ja TULES Suomessa Epäselvä mielikuva TULE-sairauksien vaikutus työkykyyn Työpaikan vaikutus TULE-sairauksiin TULE-sairauksien laajempi taloudellinen ja sosiaalinen vaikutus Yhteenveto Interventiot Varhainen interventio Työkyvyttömän sosiaaliturva Sairauskohtaiset interventiot Biopsykososiaalinen malli ja työ Työnantajien rooli Yhteenveto Johtopäätökset ja suositukset Suositukset työnantajille Suositukset työntekijöille Suositukset yleislääkäreille Suositukset työterveyshuollolle Suositukset päättäjille 48 Kirjallisuusviitteet 50 Liite 1: Asiantuntijoiden haastattelut ja konsultaatiot 57 Liite 2: Vertailevaa tietoa 58 2

3 Laatikkotekstit, kuvat ja taulukot Laatikko 1: Epäspesifi sten TULE-sairauksien hoitoperiaatteet 43 Kuva 3.1: Toistuvista säryistä ja kivuista kärsivien työntekijöiden poissaolot 18 Kuva 4.1: ICF-malli sovellettuna nivelreuman aiheuttamaan työkyvyttömyyteen 40 Taulukko 3.1: Yhteenveto epäspesifi sten TULE-sairauksien sisäsyntyisistä riskitekijöistä 23 Taulukko 3.2: TULE-sairauksiin, nivelreumaan ja alaselkäkipuun liittyvät suorat kustannukset 29 3

4 1. Esipuhe Taloudellinen taantuma on vaikuttanut suuresti suomalaisiin työmarkkinoihin sekä itse työttömyyden lisääntymisen että sen yksilöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten seurannaisvaikutusten vuoksi. Myös suomalaisten työntekijöiden terveys huolestuttaa, sillä varovaisimpienkin arvioiden mukaan joka kolmannen työikäisen suomalaisen terveydentila ei ole tarpeeksi hyvä tulevan nousukauden tuottavuusvaatimusten näkökulmasta. Kuitenkin juuri tätä Suomi tarvitsee jatkossa kilpaillakseen yhä globalisoituvammassa ja tietopohjaisemmassa maailmassa. Tutkimusten mukaan jo työttömyys itsessään on usein haitallista terveydelle ja työpaikan säilyttäminen tai palaaminen takaisin työelämään työkyvyttömyysjakson jälkeen voivat vaikuttaa myönteisesti sekä yksilön fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin. Kaikista työperäisistä sairauksista stressi nousee useimmiten otsikoihin, mutta kuitenkin kaikista vuoden aikana menetetyistä työpäivistä mielenterveysongelmien osuus on vain 16 prosenttia samalla kun yli 30 prosenttia työpäivistä menetetään tuki- ja liikuntaelin- eli TULEsairauksien vuoksi. Suomessa TULES on kaikkein yleisin työperäisten sairauksien aiheuttaja ja työperäisten TULE-sairauksien suorien kustannusten arvellaan olevan ainakin 222 miljoonaa euroa. Työkunnossa? -projekti Tässä projektissa, joka on osa 24 Euroopan maassa toteutettua Fit for Work? -tutkimusohjelmaa, on tarkasteltu melko yksityiskohtaisesti TULE-sairauksien vaikutusta tuhansien suomalaisten työelämään. Olemme perehtyneet mm. työntekijöiden saaman hoidon ja tuen riittävyyteen, kokemuksiin työssä, sairauden vaikutuksiin perheeseen ja työtovereihin sekä sairastumisesta koituviin inhimillisiin ja taloudellisiin seurauksiin. Pääpaino on ollut selkäkivussa ja työperäisissä yläraajasairauksissa sekä nivel- ja selkärankareumassa. Selkä- ja yläraajavaivoille ovat ominaisia epäspesifi set ja lyhytaikaiset kipu- ja toimintakyvyttömyysjaksot, mutta reumasairaudet ovat useimmiten eteneviä ja ennen pitkää invalidisoivia. Olemme perehtyneet akateemista ja käytännön työtä tekevien lääkäreiden tuoreisiin tutkimuksiin ja haastatelleet alan asiantuntijoita. TULEsairauksien vaikutus Suomen työvoimaan TULE-sairauksilla on merkittävä vaikutus suomalaisten työkykyyn sekä yksilöiden itsensä että koko työväestön kannalta. Ne vaikuttavat tuhansien työntekijöiden tuottavuuteen ja työmarkkinoilla pysymiseen. Yli 40 prosenttia suomalaisista työntekijöistä kärsii toistuvista niska- ja hartiakivuista. Heillä on lähes kaksi kertaa enemmän sairauspäiviä kuin työntekijöillä, joilla näitä 4

5 Esipuhe kipuja ei ole (10,5 päivää verrattuna 6,8 päivään). Tilanne on samankaltainen niillä työntekijöillä, joilla on toistuvia yläraajakipuja (13,2 päivää verrattuna 6,9 päivään). Niska- ja hartiaseudun kivut ovat lisääntyneet valtavasti ns. tietotyöläisillä vuosien 1990 ja 2003 välisenä aikana. Toistuvista kivuista kärsivien osuus on kasvanut 40 prosentista 48 prosenttiin. Lähes joka kolmas suomalainen työntekijä kärsii työhön liittyvästä selkäkivusta. Joidenkin arvioiden mukaan selkäkivun suorat ja epäsuorat kustannukset Suomessa vastaavat 0,8 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Noin suomalaista sairastaa nivelreumaa, ja sen vaikutukset työn tuottavuuteen ovat merkittävät. Suomessa tehdyssä viisi vuotta kestäneessä tutkimuksessa tuottavuuden menetys potilasvuotta kohden oli keskimäärin euroa (6 477 euroa naisilla ja euroa miehillä). Edellä mainittujen ja muiden TULE-sairauksien aiheuttama toimintakyvyttömyys ja kipu voivat vaikuttaa sekä kestävyyteen, keskittymiskykyyn, mielialaan, liikuntakykyyn että ketteryyteen. Sairauksiensa vuoksi TULES-potilaat ovat taipuvaisia masennukseen ja ahdistuneisuuteen, mikä voi vaikeuttaa sairauksia entisestään, lisätä poissaoloja ja hankaloittaa kuntoutumista. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että suuri osa hoitavista lääkäreistä, työnantajista ja jopa potilaista ei täysin ymmärrä stressin vaikutusta fyysisen toimintakykyyn. Biopsykososiaalinen malli korostaa biologisten (esim. sairaus, rasitus, nivelvaurio), psykologisten (esim. mielenlaatu, ahdistus) ja sosiaalisten (esim. työn vaativuus, perheen tuki) tekijöiden välistä vuorovaikutusta. Näin ollen se on hyödyllinen tapa arvioida TULEsairauksien syitä, hoidon suunnittelua ja toteutusta sekä työpaikan kuntoutusstrategiaa. Mallia ei ole otettu käyttöön kovin laajalti, sillä välittömien fyysisten oireiden taakse on usein hankala nähdä. Työ voi olla sekä sairauden syy että hoito. Vaikka fyysiset työolot saattavat aiheuttaa tai pahentaa TULES-oireita, psykososiaaliset tekijät liittyvät voimakkaasti siihen, miten hankaliksi potilas kokee oireensa. Työ itsessään voi auttaa ehkäisemään monien tilojen pahenemista ja helpottaa TULE-sairauksista toipumista. Monet lääkärit ja työnantajat kuitenkin luulevat, että TULE-sairauksista kärsivien työntekijöiden tulee olla 100-prosenttisen terveitä ennen kuin työhön paluuta voidaan edes harkita. Kun katsomme tulevaisuuteen - ottaen huomioon nykyisen työvoiman ikääntymisen, väestön lihavuuden lisääntymisen, liikunnan ja fyysisen aktiviteetin vähenemisen sekä yleiskunnon 5

6 Esipuhe heikkenemisen - on todennäköistä, että TULE-sairaudet yleistyvät ja niiden vaikutukset voimistuvat ja pahenevat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Olemme huolissamme siitä, että tämä tulee vaikuttamaan monien suomalaisten työntekijöiden työelämän laatuun. Suomalaisen työvoiman tuottavuuteen tulee kohdistumaan haitallisia vaikutuksia aikana, jolloin sen pitäisi olla huippukunnossa. Mitä on tehtävissä? Lääkäreiden, työnantajien, työntekijöiden ja päättäjien tulisi keskittyä viiteen perusperiaatteeseen, jos aikomuksena on parantaa TULE-sairauksista kärsivien työntekijöiden työelämää. Varhainen interventio on välttämätön. Pitkät työpoissaolot ovat yleensä haitallisia TULES-potilaille, sillä töihin paluu on sitä hankalampaa mitä pidempi poissaolojakso on taustalla. Varhainen interventio, mieluiten yhteistyössä hoitavan lääkärin, potilaan ja tämän työnantajan kanssa, voi auttaa TULES-potilasta säilyttämään työnsä ja saavuttamaan tasapainon levon ja työnteon välille. Joillakin TULES-potilailla varhainen fysioterapiaan tai leikkauksen pääsy tai ajoissa aloitettu lääkehoito voivat lievittää sairauden vaikeusastetta tai hidastaa sen etenemistä. Diagnoosin tai hoidon viivästymisellä voi olla negatiivisia vaikutuksia myös toipumiseen, työpaikan säilymiseen tai kuntoutumiseen. Kuitenkin tällä hetkellä vain 41 prosenttia suomalaisista työterveyshuollon toimijoista tarjoaa työhön paluuseen keskittyviä palveluja työnantajille ja työntekijöille. Keskitytään työkykyyn, ei työkyvyttömyyteen. Työnantajat ja työntekijät saattavat liioitella TULE-sairauksien vakavuutta kuvitellen niiden vaikutukset suuremmiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Useimmat TULES-potilaat voivat edelleen suoriutua työtehtävistään, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Heidän ei tarvitse olla 100- prosenttisessa kunnossa työhön palatakseen; luovalla työn suunnittelulla esimiehet voivat tukea TULES-potilaan tuottavaa työntekoa. Esimerkiksi, jos Englannin mallin mukaan hoitava lääkäri kirjoittaa työkykytodistuksen sairauspoissaolotodistuksen sijaan, saadaan tietää, mitä työntekijä pystyy edelleen tekemään. Luova työn suunnittelu on avain kuntoutumiseen. Esimiehet voivat muuttaa tapoja, joilla työt on organisoitu (mm. yksinkertaisin fyysisin muutoksin tai työaikajärjestelyin) ehkäistäkseen TULE-sairauksien pahenemista ja auttaakseen niistä kärsiviä ihmisiä pysymään työssään tai palaamaan siihen. Tämä tulee toteuttaa niin, että työn mielekkyys säilyy, mutta välttäen liian vaativia tai vahingollisia työtehtäviä ja hyviä ergonomisia toimintatapoja soveltaen. Huomioi muutkin kuin fyysiset oireet. Kliinikkojen tulisi käyttää biopsykososiaalista mallia potilaan diagnosoinnissa ja hoidossa erityisesti arvioidessaan työn merkitystä ko. henkilölle. Yleislääkäreillä on ihanteellinen asema monien TULE-sairauksien varhaisten ilmenemismuotojen tunnistamisessa, ja tarpeen tullen heidän tulisi voida 6

7 Esipuhe lähettää potilas erikoislääkärin vastaanotolle niin pian kuin mahdollista, jotta sairauden hoitaminen voidaan aloittaa. Arvioi TULE-sairauksien aiheuttamat suorat ja epäsuorat kustannukset. Tarvitsemme parempia mittareita, jotta eri osapuolet voivat entistä perusteellisemmin yhdessä arvioida TULE-sairauksien sosiaalisia, taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia. Tämä raportti osoittaa, että TULE-sairaudet koskevat tai tulevat vastaisuudessa koskemaan suurta osaa työikäisistä suomalaisista. Tällä voi olla hyvin merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia sekä potilaille että heidän perheilleen. Se voi heikentää koko työväestön ja joidenkin toimialojen tuottavuutta ja verottaa raskaasti sekä terveydenhuolto- että korvausjärjestelmien resursseja. Suomessa on saatavilla runsaasti kliinistä, epidemiologista, psykologista ja taloudellista tutkimusaineistoa TULE-sairauksien luonteesta, laajuudesta ja seurauksista, mutta yhteinen näkemys ja toimenpiteet, jotka keskittyvät TULES-potilaisiin työntekijöinä puuttuvat. Samalla kun biopsykososiaalisen mallin puolestapuhujien määrä kasvaa, kaikki eivät vielä ole omaksuneet näitä periaatteita riittävän laajassa mittakaavassa. 7

8 2. Johdanto 2.1 Miksi suomalaisen työväestön terveys on tärkeää? Suomella, kuten muillakin kehittyneillä länsimailla, on takanaan pitkä taloudellisen ja työllisyyden kasvun kausi. Työttömyys laski 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana 10 prosentista 7,7 prosenttiin ja vielä huhtikuussa 2008 vuodenaikaan suhteutettu työttömyysaste oli 6,2 prosenttia (OECD, 2008; Eurostat, 2009). Työllisyys kasvoi tämän jakson aikana tuoden mukanaan useita sosiaalisia ja kulutukseen liittyviä etuja. Samalla Suomessa panostettiin voimakkaasti myös työvoiman tuottavuuden parantamiseen. Kausiluonteinen työttömyys on nyt kuitenkin kasvanut 8,7 prosenttiin (Eurostat, 2009) ja työpaikan säilymiseen liittyvä turvattomuus on palannut Suomen työmarkkinoille. Yksi tärkeimmistä työn tuottavuuden osatekijöistä taitojen, koulutuksen ja pätevyyden ohella on työväestön terveys ja hyvinvointi. Se, että huomattava osa työikäisestä väestöstä on sairauden vuoksi joko tilapäisesti tai pysyvästi työkyvytön voi vähentää työn tuottavuuden kokonaisastetta ja heikentää yritysten ja julkisyhteisöjen kilpailukykyä. Nyt taantuman aikana on tarve maksimoida työn tuottavuus ja varmistaa, että kansantalous kykenee hyötymään talouden tulevasta nousukaudesta. Työttömyyden kasvaessa on myös tärkeää varmistaa, että pitkäaikaissairaat eivät joudu kärsimään kohtuuttomasti. Suomen talouden kilpailukyky on perustunut ja tulee perustumaan vahvasti työväestön osaamiseen, kokemukseen ja tietoon. Suomi on edennyt nopeasti kohti tietoyhteiskuntaa, kuten EU:n Lissabonin strategiassa (Lisbon European Council, 2000) ennakoitiin. Vuonna 2002 Suomen tietoteollisuus vastasi lähes 40 prosentista talouden bruttoarvonlisäyksestä ja 43 prosenttia Suomen työväestöstä luokiteltiin tietotyöntekijöiksi (Brinkley, 2006). Riskinä on, että työttömyyden kasvaessa pitkän aikavälin visio tietoyhteiskunnasta vaarantuu. Työttömyydellä on vakavia taloudellisia ja terveydellisiä seurauksia yksilöille (Bockerman ja Ilmakunnas, 2007). Tutkimukset ovat osoittaneet, että työpaikkansa menettäneiden henkilöiden fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin heikkeneminen voi olla laaja-alaista ja kestää useita kuukausia (Armstrong, 2006; Brinkley ym., 2008). Tässä tilanteessa olisi olennaista, ettei työttömyys keskity työvoiman kaikkein haavoittuvaisimpiin osiin, eli erityisesti heihin, jotka ovat invalidisoituneita tai joilla on pitkäaikainen tai krooninen sairaus. On elintärkeää, että näille työntekijöille löytyy keinoja työssä pysymiseen, sillä heidän joutuessaan pois työmarkkinoilta uuden, merkityksellisen työn löytäminen on hankalaa. 8

9 Johdanto Suomen taloudella ei ole varaa siihen, että nousukauden alkaessa on pulaa taitavista, motivoituneista ja terveistä työntekijöistä. Tässä raportissa keskitytään juuri tähän kokonaisuuteen. Hyvästä taloudellisesta tilanteesta huolimatta Suomessa on kannettu huolta työväestön terveydestä ja hyvinvoinnista jo useita vuosia, ja nämä huolenaiheet ovat edelleen erittäin ajankohtaisia väestön ikääntyessä. Lukuisat merkit viittaavat siihen, että työväestön terveys tulee pysymään poliittisten päättäjien ja työnantajien prioriteettina vielä pitkään: Suomessa työkyvyttömien osuus työikäisestä väestöstä on yksi OECD-maiden korkeimpia (OECD, 2008) ja Euroopan korkein. Joillakin mittareilla mitattuna jopa kolmasosalla Suomen työväestöstä raportoidaan olevan työkykyyn vaikuttava pitkäaikainen sairaus (Eurostat, 2003). Tätä vahvistavat European Working Conditions Survey kyselyn tulokset (Parent- Thirion, 2005). Sen mukaan suomalaisilla työntekijöillä oli eniten sairauden aiheuttamia työstä poissaoloja. Edeltäneen vuoden aikana poissaoloja raportoitiin yli 44 prosentilla työntekijöistä, samalla kun muiden 27 EU-maan keskiarvo oli 22 prosenttia. Vuonna 2001 Kelan maksamien sairauskulukorvausten kokonaismäärä oli 523 miljoonaa euroa (Kela, 2002). Mielenterveysongelmien osuus työstä poissaolojen syynä on kasvanut merkittävästi Suomessa. Vuotta 2006 edeltävän 10 vuoden ajanjaksolla masennuksen vuoksi myönnettyjen uusien sairauseläkkeiden määrä kasvoi yksityissektorin työntekijöiden piirissä 150 prosenttia (OECD, 2008). Mielenterveysongelmat aiheuttavat noin 16 prosenttia kaikista työssä poissaoloista (Järvisalo ym., 2005). Saman ajanjakson aikana ( ) TULE-sairauksien yleisyys Suomen työväestön keskuudessa väheni, mutta pysyi tärkeimpänä sairauspoissaolojen syynä (33 prosenttia kaikista vuoden 2006 poissaolojaksoista). Näin ollen TULE-sairaudet olivat kaksi kertaa yleisempiä kuin mielenterveysongelmat (Kelan tilastollinen vuosikirja, 2007). Jotkut tutkijat arvioivat, että jopa 67 prosenttia kaikista suomalaisista työntekijöistä kärsi TULE-sairauksista vuonna 2006 (Työ ja terveys, 2006). On arvioitu, että työperäisten TULE-sairauksien suorat kustannukset (yli 9 päivää kestäneet työstä poissaolot) ovat yli 222 miljoonaa euroa (Kela, 2004). 9

10 Johdanto 2.2 Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (TULES): Eurooppalainen viitekehys Euroopan komissio ja muut yhteisöt ovat olleet huolissaan työperäisten TULE-sairauksien yleisyydestä ja niiden vaikutuksesta eurooppalaiseen työelämään. Arvioidaan, että 100 miljoonaa eurooppalaista kärsii kroonisesta luusto- ja lihaskivusta (Veale, Woolf ja Carr, 2008). EU:n alueella TULE-sairaudet koskettavat yli 40 miljoonaa työntekijää ja ne vastaavat noin puolesta kaikista työperäisistä sairauksista EU-maissa (European Trade Union Institute (ETUI), 2007). Yhteiskunnalle koituvat kustannukset ovat arviolta 2,6-3,8 prosenttia BKT:sta. Eurooppasäätiön julkaisema neljäs European Working Conditions Survey -kysely (Parent-Thirion, Fernandez Macias, Hurley ja Vermeylen, 2005) osoitti, että kaikista Euroopan Unionin alueen työntekijöistä 24,7 prosenttia kärsii selkäsärystä ja 22,8 prosenttia lihaskivusta. Euroopan komissio arvioi, että TULES aiheuttaa 49,9 prosenttia kaikista vähintään kolmen päivän työstä poissaoloista ja 60 prosenttia pysyvästä työkyvyttömyydestä. Jos eurooppalaiset taloudet aikovat toipua taantumasta ja kilpailla USA:n ja Aasian kasvavien talousalueiden kanssa, EU:n työväestön terveyden ja tuottavuuden tulee olla päättäjien prioriteetti. Tässä raportissa tarkastellaan Suomea tässä laajemmassa EU-kontekstissa ja arvioidaan, missä asioissa Suomella menee hyvin ja missä se tulee kohtaamaan haasteita. 2.3 Tutkimuksen tavoitteety Tässä projektissa on pyritty käsittelemään erityisesti seuraavia kysymyksiä: 1. Mikä on TULE-sairauksien vaikutus Suomen työllisyyteen ja taloudelliseen suorituskykyyn? Kuinka tämä tulee todennäköisesti muuttumaan tulevaisuudessa? 2. Mikä on TULE-sairauksien ja työn välinen suhde? Miten biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja työpaikkaan liittyvät tekijät vaikuttavat TULE-sairauksiin? 3. Kuinka hyvin työnantajat, päättäjät, yleislääkärit ja työterveyshuollon ammattilaiset ymmärtävät ja käsittelevät TULE-sairauksia työperäisinä sairauksina? Kuinka terveydenhuoltosektori on varautunut tarjoamaan TULES-potilaille varhaisia interventioita, kuntoutusta ja muuta tukea? 4. Minkälaisia varhaisia interventioita päättäjät ja työnantajat voivat tuottaa varmistaakseen, että TULES-potilaat a) pysyvät työssään, b) maksimoivat työelämänsä laadun ja panoksensa yhteiskuntaan ja c) säilyttävät pääsyn (ja väylät) takaisin työelämään? Saavuttaaksemme yllä mainitut tavoitteet olemme käyttäneet seuraavanlaisia lähestymistapoja: 1. Aineistolähtöinen tutkimus: Olemme hyödyntäneet jo julkaistua lääketieteellistä, työterveys- ja terveystaloustutkimusta. Niiden pohjalta olemme koonneet yhteen näyttöä TULE-sairauksien luonteesta, laajuudesta ja vaikutuksesta sekä kustannuksista Suomen taloudelle, työnantajille ja yksilöille. Olemme tutkineet useita TULE-sairauksia 10

11 Introduction arvioidaksemme, kuinka suuresti niiden vaikutukset vaihtelevat, ja milloin toimintatavat ja käytännöt ovat olleet joko tehokkaita tai tehottomia niiden ehkäisyssä ja hoidossa. 2. Tutkimusaineistojen analyysit: Olemme käyttäneet kotimaisia ja eurooppalaisia tutkimus- ja kyselyaineistoja arvioidaksemme TULE-sairauksien yleisyyttä ja kustannuksia Suomen työikäisessä väestössä. 3. Asiantuntijahaastattelut: Olemme haastatelleet lukuisia suomalaisia eri alojen asiantuntijoita (mukaan lukien työterveyshuolto, työn taloustiede, reumasairaudet ja selkäkipu) tunnistaaksemme ne keskeisimmät alueet, joihin päättäjien, terveydenhuollon ammattilaisten ja työnantajien tulisi huomionsa kohdistaa. Yleiskuvan lisäksi olemme keskittyneet seuraaviin neljään TULE-sairauksien ryhmään: Selkäkipu Työperäiset yläraajavaivat Nivelreuma Selkärankareuma Selkäkipu ja valtaosa työperäisistä yläraajojen vaivoista luokitellaan epäspesifeiksi ja kausittaisiksi ongelmiksi, joita työ saattaa aiheuttaa tai pahentaa. Ne ilmenevät monella tavoin ja voivat vaikuttaa työntekijän kykyyn suoriutua työstään. Välillä voi olla pitkiä oireettomia jaksoja. Monet ihmiset, jotka potevat esim. selkäkipua, eivät koskaan hakeudu hoitoon ja useimmat toipuvat itsestään, mutta kiputilat voivat aiheuttaa merkitsevää työstä poissaoloa tai tuottavuuden menetystä. Selkäkipu ja työperäiset yläraajojen vaivat sisällytetään usein työterveyttä ja -turvallisuutta koskeviin ohjeistoihin ja kirjallisuuteen. Työterveyshuollon ammattilaiset ovat tyypillisesti tekemisissä näiden terveysongelmien kanssa. Sen sijaan nivelreuma ja selkärankareuma ovat spesifi siä ja eteneviä reumasairauksia, jotka eivät aiheudu työstä, mutta voivat siitä pahentua. Niitä hoitavat usein yleis- ja erikoislääkärit, ei työterveyshuolto. Ne ovat kliinisesti diagnosoituja sairauksia, jotka etenevät hoitamattomina varsin ennustettavalla tavalla. Niillä voi olla merkitsevä vaikutus työkykyyn ja pitkällä aikavälillä työmarkkinoilla pysymiseen. Useimmat näistä sairauksista kärsivät ihmiset tarvitsevat pitkäaikaisia kliinisiä interventioita ja jos kyse on työikäisistä, kliinikkojen, työnantajien ja työterveyshuollon ammattilaisten tulisi osallistua tiiviisti ja aktiivisesti heidän hoitoonsa. 11

12 Johdanto 2.4 TULEsairauksien määritelmät Koska monien TULE-sairauksien kliinisestä määritelmästä ei ole konsensusta, niiden yleisyyttä, esiintyvyyttä, diagnooseja, epidemiologiaa, hoitoa ja suomalaiselle yhteiskunnalle koituvia kustannuksia käsittelevän kirjallisuuden tutkiminen on vaikeaa. Terminologian standardoinnin ja validoinnin sekä TULE-sairauksien luokituksen puute ovat eräitä syitä ristiriitaisille kirjallisuuslöydöksille, mitä tulee tilojen diagnosointiin, epidemiologiaan, hoitoon ja kuntoutukseen (WHO Scientifi c Group, 2003). Jotkut kliinikot tekevät eron eri termien välillä (sairaudet, vaivat). Ensin mainittu viittaa kaikkiin kliinisiin luuston ja lihasten sairauksiin vaikuttaviin tiloihin ja jälkimmäinen, lainaten ETUI:n (European Trades Union Institute, 2007) määritelmää: mikä tahansa tuki- ja liikuntaelinten vaiva, joka ilmaantuu työssä ja aiheuttaa epämukavuutta, vaikeuksia tai kipua työskentelyn aikana. Suomessa ammattitautien rekisteri sisältää ainoastaan seuraavat TULE-sairaudet: Toistuvat rasitusvammat Jännetuppitulehdus (tendovaginiitti) Jänteen vieruskudostulehdus (peritendiniitti) Olkaluun ulomman sivunastan tulehdus eli tenniskyynärpää (lateraalinen epikondyliitti) Limapussin tulehdus (bursiitti) Lähde: FIOH (Työterveyslaitos). Occupational diseases in 2002: new cases of occupational diseases reported to the Finnish register of occupational diseases. Helsinki: FIOH, 2004, 62 sivua. Pdftiedostomuoto. Saatavilla osoitteessa: /NR/rdonlyres/AF1A239E-A09D-47AB-9F69-16ED2B6D12ED/0/Occupational.pdf Nämä tilat keskittyvät pääosin yläraajaongelmiin, kun taas muissa EU-maissa usein mukaan kuuluvat myös alaselkäkipu, tulehdustilat ja selkärankavaivat. Tämä viittaa siihen, että Suomen virallinen määritelmä saattaa olla liian kapea, jos halutaan saada kattava kuva TULEsairauksien yleisyydestä ja vaikutuksesta. 12

13 Johdanto 2.5 Raportin rakenne Tämä raportti rakentuu seuraavasti: Osiossa 3 selvitetään TULE-sairauksien laajuutta Suomessa ja niiden vaikutusta työn tuottavuuteen ja työssä oloon, työmarkkinoilla pysymiseen sekä Suomen talouteen laajemmassa mittakaavassa. Osiossa 4 tarkastellaan interventioiden valikoimaa, mm. ammatillista kuntoutusta, joka voi parantaa TULES-potilaiden työpaikan säilymistä ja työmarkkinoilla pysymistä. Osiossa 5 annetaan suositukset työnantajille, työntekijöille, lääkäreille, työterveyshuollon ammattilaisille ja hallitukselle. Liitteessä 2 on Fit for Work? -tutkimusohjelmaan osallistuneiden maiden työmarkkinoita sekä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiä vertailevaa tietoa. 13

14 3. Työ ja TULES Suomessa Tässä osiossa kuvataan, mitä tiedämme TULE-sairauksien vaikutuksesta työikäisten suomalaisten elämään. Siinä hyödynnetään tieto-, tutkimus- ja haastattelupohjaista näyttöä suomalaisista lähteistä silloin kun sitä on saatavilla, ja kuvataan haasteita, joita tämän päivän ja tulevaisuuden suomalaiset työntekijät, heidän perheensä ja työnantajansa sekä ennen pitkää päättäjät kohtaavat. Osiossa tarkastellaan neljää pääaihetta: 1 TULE-sairauksia koskevien tietojen riittävyys Suomessa 2. TULE-sairauksien vaikutus suomalaisten työkykyyn 3. Työn mahdollinen vaikutus TULE-sairauksiin 4. TULE-sairauksien laajempi taloudellinen ja sosiaalinen vaikutus Suomessa 3.1 Epäselvä mielikuva TULE-sairauksien tarkan laajuuden määritteleminen työikäisessä suomalaisväestössä on joissain suhteissa vaikeaa. Eurofound (The European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions) on toistuvasti todennut, että TULE-sairauksista on Suomessa hankala muodostaa luotettavaa tilastollista kuvaa. Ranskalainen organisaatio, Eurogip, yritti äskettäin tehdä TULE-sairauksista tilastollista profi ilia EU:n alueella, mutta totesi, että useiden muiden jäsenvaltioiden ohella Suomen tiedot ovat riittämättömiä (Eurogip, 2007). Tämä on ongelmallista useistakin syistä: TULE-sairauksien taloudellisista seurauksista ja niiden tuottavuusvaikutuksista tai valtiolle, työntekijöille ja heidän perheilleen koituvista sosiaalikustannuksista on mahdotonta muodostaa täydellisen tarkkaa kuvaa. Jos, kuten on todennäköistä, TULE-sairaudet yleistyvät suomalaisen työväestön keski-iän noustessa, puutteellinen tutkimustieto nykyisestä tilanteesta voi tehdä TULEsairauksien tulevan vaikutuksen ennustamisen hyvin vaikeaksi. Puutteellisten ja osin ristiriitaisten tietojen perusteella on vaikea antaa työnantajille ja päättäjille riittävää syytä toimia. Kliinisten, työmarkkinoilla tai työpaikoilla tapahtuvien interventioiden hyötyjä on aina vain vaikeampi määritellä tai perustella, jos käytettävissä ei ole luotettavaa tai kattavaa tietoa TULE-sairauksien laajuudesta ja vaikutuksesta Suomen työväestöön. Tästä huolimatta Work Foundation on vakuuttunut, että Suomessa on käytettävissä riittävästi näyttöä sen puolesta, että TULE-sairauksien pitäisi olla päättäjien prioriteetti tulevina vuosina. Tiedämme, että muihin EU-jäsenvaltioihin verrattuna suhteellisen suuri osuus Suomen työväestöstä kärsii säännöllisesti selkäsärystä tai lihaskivusta (Parent-Thirion, 2007). Lisäksi Kelan tiedot osoittavat, että yli 32 prosenttia kaikista sairastumisen tai sairauden vuoksi menetetyistä työpäivistä (yli 9 päivää) johtuivat TULE-sairauksista kaiken kaikkiaan siis lähes 14

15 Työ ja TULES Suomessa viisi miljoonaa työpäivää (Kelan tilastollinen vuosikirja, 2004). Nämä tiedot viittaavat siihen, että naispuolisilla työntekijöillä (54 prosenttia) olisi miehiä (46 prosenttia) todennäköisemmin TULEsairauksista johtuvia työstä poissaoloja. Tiedämme myös, että joidenkin TULE-sairauksien riskitekijä eli työikäisen suomalaisväestön ylipaino on lisääntynyt tasaisesti 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Tuoreet tiedot (Helakorpi ym., 2008) osoittavat, että niiden naispuolisten työntekijöiden osuus, joiden painoindeksi (BMI) on yli 25, oli noussut vuosien 1978/79 noin 30 prosentista vähän yli 40 prosenttiin vuonna Miehilläkin kasvu oli merkitsevää; vuosina 1978/79 vain hieman yli 40 prosentilla miehistä BMI oli vähintään 25, mutta vuonna 2007 luku oli noussut lähes 60 prosenttiin. Kokemukset talousalueilta, joissa väestön ikäjakauma on painottunut vanhempaan väestöön, osoittavat, että TULE-sairauksien kuormituksella voi olla merkitseviä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Suomen on oltava valmis ennakoimaan tämän aliarvioidun pandemian lähes varma kasvu ja hallitsemaan sen seuraukset (European Trade Union Institute (ETUI), 2007). 3.2 TULEsairauksien vaikutus työkykyyn TULE-sairauksien vaikutus yksilöihin ja heidän työkykyynsä vaihtelee huomattavasti henkilöstä toiseen. Yritykset mitata suhteellista työkyvyttömyyttä eroavat tietojen keruumenetelmien, vastaajien valintamenetelmien ja työkyvyttömyyden määritelmien osalta. Työkyvyttömyydellä viitataan usein työssä olon keskeytymiseen, lyhennettyyn työaikaan tai korvaushakemuksiin. Näihin arvioihin sisältyy harvoin arvioita työssäolon aikaisesta tuottavuuden menetyksestä. TULE-sairaudet voivat aiheuttaa työntekoa rajoittavaa kipua ja väsymystä, joita monet ihmiset eivät halua paljastaa. Tutkimus osoittaa, että jopa 30 prosenttia työntekijöistä, joilla on esimerkiksi nivelreuma, on haluttomia kertomaan sairaudestaan kollegoilleen tai esimiehilleen syrjimisen pelossa (Gignac, Cao, Lacaille, Anis ja Badley, 2008), ja 22 prosenttia työntekijöistä ei kerro työnantajilleen sairaudestaan (Gignac ym., 2004). TULE-sairaudet, kuten osiossa 2 on esitetty, voivat olla epäspesifi siä tai spesifi siä. Spesifi sten TULE-sairauksien vaikutuksista on kerrottu alla erityisesti nivel- ja selkärankareuman osalta. Muita, suurelta osin epäspesifi siä TULE-sairauksia on kuvattu suhteessa kahteen pääryhmään eli selkäkipu ja työperäiset yläraajojen vaivat. TULE-sairauksien aiheuttama kipu voi vaikuttaa seuraaviin työsuorituksen osa-alueisiin: Kestävyys ja sinnikkyys Rationaalisuus/mieliala Väsyminen Liikuntakyky Ketteryys Älyllinen suorituskyky ja keskittyminen 15

16 Työ ja TULES Suomessa TULE-sairaus voi myös vaikuttaa työturvallisuuteen. Jos sairaus tai siihen liittyvä kipu vaikuttaa keskittymis- tai liikuntakykyyn, työturvallisuus voi kärsiä joillain työn osa-alueilla. On myös huomattava, että diagnoosin jälkeen joillain hoidoilla voi olla merkitseviä suorituskykyyn vaikuttavia haittavaikutuksia. Jos työhön liittyy erityisiä vaaroja, kuten raskaan koneiston käyttöä tai ajamista, tulee työturvallisuuteen kiinnittää erityistä huomiota Työperäiset yläraajavaivat Neljännen European Working Conditions Survey kyselyn (Parent-Thirion ym., 2005) mukaan hieman yli 33 prosenttia suomalaisista työntekijöistä ilmoitti, että heillä on ollut niska- ja hartiaseudulla sekä yläraajoissa lihaskipuja, jotka heidän käsityksensä mukaan ovat työhön liittyviä. Suomen työolotutkimus (Quality of Working Life Survey) osoitti, että yli 40 prosenttia suomalaisista työntekijöistä kärsii toistuvasta niska- ja hartiaseudun kivusta. Se myös osoitti, että työntekijöillä, jotka ilmoittavat toistuvista säryistä ja kivuista käsissä ja käsivarsissa, on lähes kaksi kertaa enemmän sairauspäiviä kuin heillä, joilla ko. kipuja ei ole (13,2 päivää verrattuna 6,9 päivään). Vastaavanlainen malli nähdään työntekijöillä, jotka raportoivat toistuvasta niska-, selkäranka- ja hartiaseudun kivusta (10,5 päivää vs. 6,8 päivää). Kuvassa 3.1 on esitetty nämä erot graafi sesti. Työolotutkimus osoitti myös, että vuosien 1990 ja 2003 välillä niiden työntekijöiden osuus, joka raportoi toistuvasta niska- ja hartiaseudun kivusta, kasvoi jyrkästi (40 prosentista 48 prosenttiin) niillä, jotka käyttivät tietokoneita lähes koko työssäoloaikansa. Työperäiset yläraajavaivat ovat TULE-sairauksia, jotka vaikuttavat kehon yläosaan. Ne johtuvat työstä tai työympäristöstä tai pahenevat niistä. On kuitenkin käyty paljon keskustelua työperäisten yläraajavaivojen määritelmästä ja diagnostisista kriteereistä. Niihin viitataan yleisesti nyrjähdyksinä tai rasituksena, toistuvina rasitusvammoina tai vaivoina tai kumulatiivisina traumaperäisinä häiriöinä. Sekä spesifi set että epäspesifi set häiriöt ja oireet voidaan kattaa tällä luokituksella. Van Eerd työtovereineen (2003) tunnisti työperäisille TULEsairauksille 27 erilaista luokitusjärjestelmää, joista edes kahden ei todettu olevan samanlaisia. Se, että yksittäistä häiriötä usein kuvataan eri tavoin, vain pahentaa ongelmaa. Mikä olennaisinta, Van Eerd työtovereineen (2003) totesi, että erilaisissa luokitusjärjestelmissä ei päästä sopimukseen siitä, mitkä häiriöt tulisi ottaa mukaan. Tämä määrittelyongelma vaikeuttaa työperäisistä yläraajavaivoista kärsivien ihmisten määrän laskemista ja yhteisymmärryksen aikaansaamista niiden riskitekijöistä. Vaikka sovittua luokittelua ei olekaan, on olemassa yhteinen konsensus sille, että työperäiset yläraajaoireet voivat ilmetä jänteissä, lihaksissa, nivelissä, verisuonissa ja/tai hermoissa ja ne saattavat aiheuttaa kipua, epämukavuutta, puutumista ja pistelevää tunnetta oireilevalla 16

17 Työ ja TULES Suomessa alueella. Työperäiset yläraajavaivat voivat olla spesifi siä tai epäspesifi siä (Aptel, Aublet-Cuvelier ja Cnockaert 2002) ja luokitteluyrityksillä on taipumus keskittyä joko oireilevaan alueeseen tai oireiden syyhyn. Seuraavassa esimerkkejä työperäisistä yläraajavaivoista/vammoista: Kyynärpää: tenniskyynärpää (epikondyliitti) -oireyhtymä (jännetuppitulehdus) Hartiat: tendiniitti (jännetulehdus) Niska: Niskakipu Käsi, ranne tai käsivarsi: rannekanavaoireyhtymä, toistuva rasitusvamma, de Quervain Työperäisten syiden luokittelussa viitataan työtehtäviin, jotka aiheuttavat esim. käden ja käsivarren tärinää, mikä voi aiheuttaa esim. Raynaudin oireyhtymän. Työperäisten yläraajavaivojen luokituksen laveus tarkoittaa sitä, että miltei kaikki TULE-sairauksien työperäiset oireet ja vaikutukset liittyvät työperäisiin yläraajavaivoihin. Työolotutkimuksen mukaan työperäisistä yläraajavammoista johtuvien menetettyjen työpäivien suurin määrä keskittyi Suomessa kuljetus- ja viestintätehtäviin sekä sosiaali- ja palvelualoille Selkäkipu Selkäkipu on hyvin yleinen oire Suomessa, vaikka sen yleisyyttä koskevia tietoja ei kerätäkään systemaattisesti. Neljännen European Working Conditions Survey -kyselyn (Parent-Thirion ym., 2005) mukaan 27 prosenttia suomalaisista työntekijöistä kärsii työperäisestä selkäkivusta. Vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että selkäkivun suorat ja epäsuorat kustannukset vastasivat 0,8 prosenttia Suomen BKT:sta (Hemmila, 2002). Valtaosalla selkäkipupotilaista ei ollut selkeää diagnoosia. Selkäkipu on yleinen, kausittainen, usein toistuva ja toimintaa rajoittava vaiva. Se määritellään toistuvaksi, jos vuoden sisällä esiintyy useita episodeja, akuutiksi, jos episodi kestää alle kuusi viikkoa, osittain akuutiksi (7-12 viikkoa) ja krooniseksi, jos se vaivaa yli 12 viikkoa. Selkäkipu on monelle ihmiselle toistuva ongelma, vaikkakaan tämä ei välttämättä tarkoita oireiden pahenemista. Valtaosalla kipu häviää itsestään 4-6 viikon kuluessa. Eurooppalaisessa tutkimuksessa, johon osallistui omalääkärillä selkäkipujen vuoksi käyneitä henkilöitä, 65 prosenttia oli oireettomia 12 viikon kuluessa (van der Hoogen ym., 1998, Bekkering ym., 2003). Kirjallisesti raportoitu työstä poissaolo on suurinta vähemmistöllä, jonka tila on krooninen tai toistuva. Useimmat selkäkivusta kärsivät ihmiset joko pysyvät työssään tai palaavat siihen pikaisesti. Noin 85 prosenttia selkäkivusta kärsivistä ihmisistä oli alle 7 päivää sairauslomalla, 17

18 Työ ja TULES Suomessa silti tämä vastaa vain puolta menetetyistä työpäivistä. Loput 15 prosenttia olivat poissa työstä yli kuukauden (Bekkering ym., 2003). Suomen työolotutkimuksen tiedot viittaavat siihen, että työntekijöillä, joilla on särkyä ja kipuja lannerangan alueella, on merkitsevästi enemmän sairaudesta johtuvia työstä poissaoloja (12 päivää/v) kuin heillä, joilla kipuja ei ollut (6,8 päivää/v) (kuva 3.1). On tärkeää ymmärtää, että puhutaan eri asioista silloin, kun mietitään, onko potilaalla oireita, hakeutuuko hän hoitoon, aiheutuuko vaivoista tuottavuuden menetystä ja työkyvyttömyyttä tai mitkä tekijät vaikuttavat vaivojen syntyyn (Burton, 2005). Eli vaikka yksilöllä on esim. selkäkipua, hänen käyttäytymistään sairastumisen tai sairauden suhteen (esim. hakeutuuko hän lääkäriin) ei voida ennustaa kuten sitäkään, miten se tulee vaikuttamaan hänen työsuoritukseensa, tuleeko hän olemaan poissa työstä tai kuuluuko hän hyvin pieneen vähemmistöön, joka tulee Kuva 3.1: Toistuvista säryistä ja kivuista kärsivien työntekijöiden poissaolot. Uusiutuminen tai kipu Alaraajat, ml. lonkat Kädet tai käsivarret Lannerangan alue Kyllä, kipua tai särkyä Ei kipua tai särkyä Niska, kaularanka tai hartiat Sairauspoissaolopäiviä keskimäärin vuodessa Lähde: Työolotutkimus (Quality of Working Life Survey),

19 Työ ja TULES Suomessa pysyvästi työkyvyttömäksi tilansa vuoksi. Monet ihmiset kärsivät selkäkivuista, mutta on osittain epäselvää, miksi sillä on niin haitallinen vaikutus joihinkin heistä? Asiantuntijat ovat yhä enemmän samaa mieltä siitä, että psykologiset vaikutukset ovat erilaistava tekijä. Ne liittyvät vahvasti selkäkivun etenemiseen akuutista krooniseksi tilaksi, josta kärsii 2-7 prosenttia ihmisistä (Burton, 2005), ja lopulta työkyvyttömyyteen (Burton, 2005; Bekkering ym., 2003) Nivelreuma Nivelreuma on esimerkki spesifi sestä ja etenevästä TULE-sairaudesta. Se on tulehduksellisen artriitin muoto, jonka esiintyvyys useimmissa teollisuusmaissa on 0,3-1 prosenttia (WHO Scientifi c Group, 2003). Tiedot nivelreuman esiintyvyydestä perustuvat suurelta osin USA:ssa ja Euroopassa tehtyihin tutkimuksiin. Äskettäisen arvion mukaan Suomessa on nivelreumapotilasta (Lundkvist, Kastäng ja Kobelt, 2008). Sairaudesta kärsivät kaikenikäiset ihmiset, vaikkakin suurin esiintyvyys on keski-ikäisellä ja vanhemmalla työikäisellä väestöllä (25-60-vuotiaat). Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että nivelreuma voi lyhentää odotettavissa olevaa elinikää noin 6-10 vuodella. Nivelreuman tarkkaa syytä ei tunneta. Näyttö viittaa siihen, että se on immuunireaktio, joka ilmenee niveliin ja muihin kudoksiin vaikuttavana tulehduksena. Riskitekijöitä ovat mm. sukupuoli, nivelreuman esiintyminen suvussa ja spesifi nen leukosyyttiantigeeni (HLA) (WHO Scientifi c Group, 2003). Vaikka nivelreuman yksilöllinen kliininen kulku on äärimmäisen vaihteleva, sille ovat ominaisia mm. kipu, niveljäykkyys ja väsymys, erityisesti aamulla tai liikkumattomuuden jälkeen, laihtuminen ja kuume tai fl unssan kaltaiset oireet. Se vaikuttaa synoviaaliniveliin ja aiheuttaa kipua ja lopulta epämuodostumista ja invaliditeettia. Sairaus voi edetä hyvin nopeasti aiheuttaen turvotusta ja vaurioittaen nivelten ympärillä olevaa rustoa ja luuta. Se voi esiintyä missä tahansa nivelessä mutta usein se oireilee käsissä, jaloissa ja ranteissa. Nivelreuma voi myös vaikuttaa sydämeen, silmiin, keuhkoihin, vereen ja ihoon. Nivelreuman kulku vaihtelee, mikä tarkoittaa sitä, että se voi olla lievä ja jopa rajoittuva tautimuoto, tai vaikea ja tuhoisa lyhyenkin ajan kuluessa (Young ym., 2000). Nivelreuma on tavallisesti krooninen sairaus. Potilaat kärsivät voimakkaista kipujaksoista, joihin liittyy usein väsymystä. Näiden kipujaksojen syitä ei tunneta. Kipujaksojen intensiteetti vaihtelee päivästä toiseen. Työtovereiden ja esimiesten voi olla vaikea käsittää tätä, ja se voi tehdä työtehtävien suunnittelun haastavaksi. Jotta näistä kipukohtauksista selviydyttäisiin työssä, tarvitaan työntekijöiden ja työnantajien välistä tiivistä kommunikaatiota ja ymmärrystä. 19

20 Työ ja TULES Suomessa Nivelreuma voi vaikeuttaa päivittäisistä tehtävistä suoriutumista, ja monet potilaat joutuvat luopumaan työstään. Sairaus vaikuttaa useimpien ihmisten työkykyyn viiden vuoden kuluessa (WHO Scientifi c Group, 2003). Yhdessä nivelreuman aiheuttaman työn tuottavuuden menetystä koskevassa katsauksessa arvioitiin, että edeltävänä vuonna työn tuottavuuden menetystä oli prosentilla nivelreumapotilaista, keskiarvo (mediaani) oli 39 päivää (Burton, Morrison, Maclean ja Ruderman, 2006). Young työtovereineen (2002) raportoi, että 22 prosenttia heistä, joilla oli todettu nivelreuma, lopetti työnsä viiden vuoden kuluttua sairautensa vuoksi. Joissain tapauksissa tila itsessään ei kuitenkaan ollut pääasiallinen tai ainoa syy työn jättämiseen. Young ym. (2002) löysi vastaajien ryhmän, joka lopetti työn nivelreuman ja muiden henkilökohtaisten syiden yhteisvaikutuksesta, joten arviolta 40 prosenttia nivelreumapotilaista poistui työvoimasta sairautensa vuoksi. Nivelreuman vaikutusta suomalaisten työkyvyttömyyteen on tarkasteltu useissa tutkimuksissa, kuten FIN-RACo (Puolakka ym., 2006, ja Puolakka ym., 2009), Suomen ja USA:n tilannetta vertailevat tutkimukset (Chung ym.) ja QUESTRA, johon osallistui useita maita (Sokka ym., 2009). Näissä tutkimuksissa on korostettu, että: Suomalaisten nivelreumaa sairastavien työntekijöiden todennäköisyys tulla työkyvyttömiksi saattaa olla merkitsevästi korkeampi kuin yhdysvaltalaisten työntekijöiden, joilla on sama kliininen tila (Chung ym.). Varhainen nivelreuma voi johtaa huomattavaan tuottavuuden menetykseen. Viisi vuotta kestäneessä suomalaistutkimuksessa (Puolakka ym.) tuottavuuden menetys potilasvuotta kohden oli keskimäärin euroa (6 477 euroa naisilla ja euroa miehillä). Joka kolmas nivelreumapotilas tulee työkyvyttömäksi. Köyhien maiden ihmiset kuitenkin pysyvät työssä hyvinkin invalidisoituneina ja sairauden ollessa aktiivinen (Sokka ym., 2009) Selkärankareumat Selkärankareuma kuuluu kroonisten tulehduksellisten sairauksien ryhmään, johon sisältyvät: Selkärankareuma (ankylosoiva spondyliitti) Reaktiivinen artriitti/reiterin oireyhtymä Psoriasisartriitti (nivelpsoriasis) Erilaistumaton selkärankareuma Selkärankareuma, johon liittyy tulehduksellinen suolistosairaus 20