Globalisaatio, laajentuminen ja keskustelu Turkin paikasta EU:ssa

Transkriptio

1 SPEECH/06/501 Peter Mandelson EU:n kauppapolitiikasta vastaava komissaari Globalisaatio, laajentuminen ja keskustelu Turkin paikasta EU:ssa Bosporin (Bosporinsalmen) konferenssi, Centre for European Reform Istanbul, Turkki, 15. syyskuuta 2006, (20.30 Brysselin aikaa)

2 Centre for European Reformin Istanbulissa 15. syyskuuta 2006 järjestämässä konferenssissa pitämässään puheessa EU:n kauppapolitiikasta vastaava komissaari Peter Mandelson varoittaa, että Euroopan vastauksesta globalisaation haasteisiin johtuvat poliittiset seuraukset vaikuttavat käynnissä olevaan keskusteluun Turkin EU-jäsenyydestä. Mandelson väittää, että on uhkana, että Turkki heijastaa kaikkea sitä, mitä pelkäämme muuttuvassa maailmassa. Mandelson väittää, että globalisaation taloudellinen ja poliittinen hyväksyminen Euroopassa on ensiarvoisen tärkeää sen varmistamiseksi, että voidaan käydä järkevää keskustelua Turkin paikasta EU:ssa. Mandelson sanoo, että laajentumisen ja globalisaation epäonnistumisen taloudelliset kustannukset näkyvät ensin Euroopassa suhteellisena talouden kasvun hidastumisena ja hyvinvointivaltioidemme veroperustan kevenemisenä. Poliittiset seuraukset näkyvät kuitenkin myös täällä Turkissa: Turkin EU-jäsenyyttä vastustavien perustelujen lisääntymisenä. Euroopan velvollisuutena on varmistaa, että näin käy. Mandelson sanoo, että EU:ssa monet Turkin jäsenyyttä vastustavat äänet kuuluvat niille, jotka vastustavat myös globalisaatiota. Ne heijastavat laajempia jännitteitä eurooppalaisessa yhteiskunnassa: työttömyyttä, maahanmuuttoa, sosiaalisia jänniteitä. Nämä ovat aitoja huolia, joita on käsiteltävä. On vaikea käydä järkevää keskustelua Turkista ja EU:sta, jos Turkki heijastaa kaikkea sitä, mitä pelkäämme muuttuvassa maailmassa. Euroopan on hoidettava oma osansa. Mandelson väittää, että Turkilla on valta muuttaa käsityksiä ja poistaa ennakkoluulot. Komissaari vaatii Turkkia jatkaaman taloudellisia ja oikeudellisia uudistuksia ja ratifioimaan Ankaran pöytäkirjan ja väittää, että tämän hetkinen kieltäytyminen hyödyttää niitä, jotka suhtautuvat varaukselliseti Turkin liittymiseen, ja antaa heille syyn työntää koko jäsenyysprosessi sivuraiteille. Mandelson sanoo, että Turkin on saatava eurooppalaiset yritykset vakuuttuneiksi siitä, että Turkki on luotettava ja kannattava paikka yritystoiminnalle, keskeinen paikka Välimeren kannalta ja tarjoaa loogisen kanavan tärkeille yhtenäismarkkinoiden tuotteille kuten tekstiileille. Mandelson lopettaa huomauttamalla, että Turkin paikka on aikanaan Euroopan unioinissa. Vahvin perustelu, jonka Turkki voi tarjota niille, jotka yrittävät hidastaa tai jopa lakkauttaa sen liittymisprosessin, on ehdoton sitoutuminen jäsenyyden velvoitteisiin: Ei velvollisuutena vaan omana valintana ja kutsumuksena. Haluaisin aloittaa kiittämällä isäntiämme British Councilia, Centre for European Reformia ja Turkish Economic and Social Studies Foundation -säätiötä. Tämä on ensimmäinen ja monella tapaa liian myöhään tekemäni matka Turkkiin EU:n kauppapolitiikasta vastaavana komissaarina. En pidättele Teitä kauaa, sillä päivällinen odottaa, mutta haluaisin kuitenkin lausua muutamia huomioita Turkista ja laajentumisesta sekä niistä haasteista, joita Turkilla ja Euroopalla on edessään globalisaation osalta, ja siitä millä tavoin laajentuminen on vastaus näihin haasteisiin. Te olette asiantuntijoista koostuva yleisö. Tähän saliin kerääntynyt kokemus kattaa luultavasti kaikki Turkin ja EU:n suhteisiin liittyvät geostrategiset, taloudelliset ja oikeudelliset näkökohdat. Minä olen kauppaneuvottelija, mutta myös poliitikko, eli tämä on politiikon näkemys asiasta. 2

3 Globalisaatio Kauppaneuvottelujen kautta olen globalisaation etulinjassa. Näen työssäni, kuinka maailmanlaajuinen kauppa muokkaa markkinoitamme. Se vaikuttaa siihen, mitä me ostamme ja mistä me sen ostamme. Se vaikuttaa siihen, mitä me tuotamme ja mihin sen myymme. Se poistaa köyhyyttä. Se muuttaa vanhoja työpaikkoja ja horjuttaa vanhoja taloudellisia totuuksia. Se pakottaa monet ihmiset kohtaamaan jyrkän muutoksen. Huoli muutoksista on luultavasti nykyaikaisen eurooppalaisen politiikan huomattavin piirre. Jokaisen taloudellisesta nationalismista, Kiinasta tapahtuvasta tuonnista, maahanmuutosta, kansallisesta identiteetistä tai suvereniteetista ja turvallisuudesta käydyn keskustelun taustalla on pelko siitä, että nopeat muutokset korvaavat vanhat totuudet. Pelot ovat ymmärrettäviä, mutta niiden ei kuitenkaan saisi antaa johtaa siihen, että tulkintamme ja suhtautumisemme todellisuuteen vääristyy. Vaikka jotkin eurooppalaiset yritykset ovatkin tiukoilla maailmanlaajuisilla vientimarkkinoilla, Eurooppa pärjää silti hyvin maailmantaloudessa. Euroopan kasvuvauhti on hyvä, ja meidän tehdasteollisuutemme on säilyttänyt maailmanlaajuisessa kilpailussa osuutensa koko maailman BKT:sta. Eurooppa on edelleen maailman suurin viejä, ja sen suhteellinen etu innovaation ja muotoilun alalla sekä tietoon perustuvilla teollisuudenaloilla on edelleen vahva. Kaikista peloista huolimatta maailmantalouteen integroitumisen kilpailulle antama sysäys on luonut enemmän työpaikkoja kuin tuhonnut. Kokonaisuuden kannalta globalisaatio paremminkin pitää veneitä pinnalla yläpuolella kuin upottaa niitä. Meidän on siis jatkettava monipuolistumista, erikoistumista ja innovointia. Meidän on autettava sopeutumaan niitä, joihin nopea taloudellinen muutos vaikuttaa, jotta he eivät päädy yksinkertaisiin, ulkomaalaisvastaisiin ja protektionistisiin ratkaisuihin. Laajentuminen Kun asiaa ajatellaan tarkemmin ja tarkastellaan todisteita, on selvää, että meidän on jatkettava laajentumista. Laajentuminen on keskeinen tekijä Euroopan vastauksessa globalisaatioon, ja sitä sanotaan usein meidän menestyksekkäimmäksi politiikaksi. Tämä on rohkea, mutta uskoakseni perusteltu väite. Lisäämällä jäsenvaltioiden lukumäärää kuudesta kahteenkymmeneenviiteen olemme luoneet maailman laajimman talouden ja maailman suurimmat markkinat EU:n tuottajille ja houkutelleet lisää ulkomaisia investointeja. Sen jälkeen kun yhtenäismarkkinat toteutettiin vuonna 1992, ulkomaiset suorat investoinnit Euroopan unioniin ovat kasvaneet 15-kertaiseksi, ja Euroopan sisäinen tavarakauppa on lisääntynyt kolmanneksella ja kasvattanut EU:n BKT:ta 1,8 prosentilla. Lisäksi on luotu noin 2,5 miljoonaa työpaikkaa. Laajentuminen ja yhdentyminen on tehnyt meidät vahvemmiksi. 3

4 Tietysti laajentuminen on tuonut mukaan haasteita. Toukokuun 1. päivää 2004 edeltäneet pelot ovat osoittautuneet suurelta osin liioitelluiksi. Mikään ennustetuista katastrofeista ei ole toteutunut. Euroopan unionin toimielimet ovat jatkaneet työtään, vaikka huomaammekin nyt, että niitä on uudistettava merkittävästi. Vanhojen jäsenvaltioiden taloudet eivät ole tuhoutuneet tai jääneet uusien tulokkaiden nopeasti kasvavien talouksien jalkoihin. Uusien jäsenvaltioiden taloudet ovat pysyneet vakaina ja vahvoina vakaiden naapureiden rinnalla. Olemme hyötyneet uusien jäsenvaltioiden työntekijöiden mukanaan tuomasta ammattitaidosta, vaikka meidän onkin pitänyt sopeutua sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin. Mahdollinen laajentumisen epäonnistuminen ei ole taloudellinen tai institutionaalinen vaan poliittinen. Emme ole pystyneet myymään laajentumista. Emme ole pystyneet myymään työvoiman liikkuvuuden ja työvoimasiirtolaisuuden arvoa. Emme ole pystyneet myymään yhtenäismarkkinoiden tai energia-, tele- ja lentoliikennealan suljettujen kansallisten markkinoiden vapauttamisen arvoa taloudellemme. Emme ole pystyneet myymään sitä tosiasiaa, että jonakin päivänä Euroopan kansalainen voi ajaa Brysselistä melkein Bosporinsalmelle ottamatta kertaakaan esiin passiaan. Emme ole juhlineet tarpeeksi omaa menestystämme. Emme arvosta riittävästi sitä historiallista saavutusta, että maanosamme on vakaa, rauhallinen ja demokraattinen sekä yhdentynyt kahden sodan, toisen maailmansodan ja kylmän sodan, jälkeen. Laajentuminen, kuten globalisaatiokin, osoittaa, että kansalliset identiteetit voivat säilyä kansallisten rajojen hävittyä, että kulttuurit ovat joustavia ja kestäviä, ja että ideoiden, henkilöiden ja teknologian vaihto rikastuttaa meitä sen sijaan että köyhdyttäisi samankaltaisuudellaan. Minun työni on kauppa. Enkä kerta kaikkiaan usko, että voimme tehdä kauppa tavaroista ja palveluista vaihtamatta samalla ajatuksia ja arvoja. Ne molemmat rikastuttavat meitä. Mutta ehkä juuri tuo ajatus on meistä yhtä hermostuttava kuin innostavakin. On helppo unohtaa, että nykyiset rajamme ovat lähihistorian rajoja ja että vielä 1700-luvulla mielikuva kansasta ei vastannut kartalla olevia rajoja. Kukaan ei väitä, että rautaesirippu jakoi merkittävästi ne kansat, joita se erotti. Juuri siksi se kaatui. Euroopan kielet, kulttuurit ja uskonnot ovat aina olleet liikkeessä. Laajentuminen on pysynyt tässä liikkeessä mukana. Emme silti ole vielä pystyneet vakuuttamaan kaikkia eurooppalaisia siitä, että laajentuminen on hyvä asia. Turkki Tämä muodostaa selvästi ongelman Turkille. Minä uskon, että Turkin paikka on aikanaan Euroopan unionissa. Olemme sitoutuneet käynnissä olevaan liittymisprosessiin. Uskon, että Turkin jäsenyyden mukanaan tuomat taloudelliset ja sosiaaliset edut hyödyttäisivät molempia osapuolia. Turkilla on erittäin suuret sisäiset markkinat, nuori työvoima ja dynaaminen yritysympäristö. Turkki on avain Lähi-Idän vakauteen ja vuoropuheluun islamilaisen maailman kanssa. Eurooppa tarvitsee Turkkia yhtä paljon kuin Turkki tarvitsee EU:a. Silti on useita merkittäviä asioita, joista on keskusteltava: Turkin koko ja suuri väestö, taloudellinen eriarvoisuus sekä kulttuuriin ja uskontoon liittyvät kysymykset. 4

5 En ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka vastustavat Turkin liittymistä, mutta ymmärrän heidän huoltaan. Ihmisiä on paitsi EU:ssa myös Turkissa. Ongelmana on, kuten globalisaatiossa ja Euroopan suhtautumisessa laajentumiseen, perusteettomien pelkojen ja oikeutettujen huolenaiheiden erottaminen toisistaan sekä oikeiden poliittisten johtopäätösten tekeminen. Täällä Turkissa ihmiset pelkäävät, että Eurooppa vaatii heiltä liikaa, että me haluamme Turkin muuttuvan eurooppalaiseksi, ei vain taloudellisissa ja oikeudellisissa kysymyksissä vaan myös kulttuurin ja uskonnon osalta. Turkkia vaaditaan noudattamaan eurooppalaisia normeja ihmisoikeuksien sekä polittisen ja kulttuurillisen vapauden osalta, koska tämä moninaisuus on Euroopan olemuksen ydin. Turkki on edistynyt näiden asioiden hoidossa, mutta vielä on parannettavaa. Ja ilman tätä nimenomaan sisäistä kimmoketta, millään muulla ei ole merkitystä. EU:ssa monet Turkin jäsenyyttä vastustavat äänet kuuluvat niille, jotka vastustavat myös globalisaatiota ja aikaisempia laajennuksia. Ne heijastavat laajempia jännitteitä eurooppalaisessa yhteiskunnassa: työttömyyttä, maahanmuuttoa, sosiaalisia jänniteitä. Nämä ovat aitoja huolia, joita on käsiteltävä. On vaikea käydä järkevää keskustelua Turkista ja EU:sta, jos Turkki heijastaa kaikkea sitä, mitä pelkäämme muuttuvassa maailmassa. Euroopan on hoidettava oma osansa. Turkilla on valta muuttaa käsityksiä ja poistaa ennakkoluulot. Turkin päätös olla ratifioimatta ja täytäntöönpanematta Ankaran pöytäkirjaa muodostaa vakavan uhkan neuvotteluillemme. Kieltäytymisenne avata satamanne EU:n lipun alla liikennöiville laivoille hyödyttää niitä, jotka suhtautuvat varaukselliseti Turkin liittymiseen, ja antaa heille syyn työntää koko jäsenyysprosessi sivuraiteille. Talouden osalta toivon Turkin pyrkivän edelleen ponnekkaasti uudistuksiin. Viime aikojen taloudellinen kehitys Turkissa on vakaan taloudellisen uudistuksen ja EU:n ja Turkin tulliliiton tulos. Kehitys kohti EU-jäsenyyttä kulkee uudistuksen kautta ja tuo tullessaan uusia mahdollisuuksia. Teidän on saatava eurooppalaiset yritykset vakuuttuneiksi siitä, että Turkki on luotettava ja kannattava paikka yritystoiminnalle, keskeinen paikka Välimeren kannalta ja tarjoaa loogisen kanavan tärkeille yhtenäismarkkinoiden tuotteille kuten tekstiileille. Mielessäni ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tätä voitaisi saavuttaa. Päätelmä Olen yrittänyt lyhyessä ajassa koota yhteen joitakin laajoja ja monimutkaisia polittisia teemoja niin, että voidaan nähdä että niillä on yhteinen tekijä. Laajentumisen ja globalisaation epäonnistumisen taloudelliset kustannukset näkyvät ensin Euroopassa suhteellisena talouden kasvun hidastumisena ja hyvinvointivaltioidemme veroperustan kevenemisenä. Olen kuitenkin yrittänyt myös tuoda esille, että poliittiset seuraukset näkyvät täällä Turkin EU-jäsenyyttä vastustavien perustelujen lisääntymisenä. Euroopan velvollisuutena on varmistaa, että näin ei käy. Vahvin perustelu, jonka Turkki voi tarjota niille, jotka yrittävät hidastaa tai jopa lakkauttaa sen liittymisprosessin, on ehdoton sitoutuminen jäsenyyden velvoitteisiin - ei velvollisuutena vaan omana valintana ja kutsumuksena. 5