Sujuvan arjen. maaseutu

Transkriptio

1 Sujuvan arjen maaseutu Varsinais-Suomen paikallisen kehittämisen ohjelma

2 SISÄLLYSLUETTELO Lukijalle 4 Mikä on paikallisen kehittämisen ohjelma? 5 I Varsinaissuomalainen maaseutu menestyy 7 II Varsinais-Suomi toimintaympäristönä 9 III Maaseudun tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä 12 IV Maaseututoimijoiden haasteita Varsinais-Suomessa 16 V Varsinaissuomalaisen paikallisen kehittämisen arvot 19 VI Paikallisen kehittämisen painopisteet ja toimenpiteet 21 VII Paikallisen kehittämisen ohjelman vaikutuksia 31 VIII Paikallisen kehittämisen ohjelmaa arvioidaan jatkuvasti 34 Liite 1 Ohjelmatyössä mukana olleet kehittäjäorganisaatiot 34 Liite 2 Paikallisen kehittämisen toteutus taulukkona 35 Varsinais-Suomen paikallisen kehittämisen ohjelma Julkaisija Varsinais-Suomen Kylät ry Kirjoittanut Tauno Linkoranta Kansikuva Pia Prost Takakannen kuva Niina Kemppainen Taitto Etusivupaja Paino Sälekarin Kirjapaino Oy 2010 Ohjelman sisällöstä vastaa Varsinais-Suomen Kylät ry. Ohjelma on rahoitettu Manner-Suomen maaseutuohjelmasta Hämeen ELY-keskuksen kautta

3 Sujuvan arjen maaseutu Varsinais-Suomen paikallisen kehittämisen ohjelma

4 LUKIJALLE Nykymaailmassa paikat eivät ole enää paikallisia, vaan ne kytkeytyvät ihmisten liikkumisen kautta osaksi verkostomaista yhdyskuntarakennetta. Kehittämisessä on huomioitava nykyistä paremmin paikkojen rooli osana laajempia kokonaisuuksia, kuten työssäkäynnin, asioinnin ja vapaa-ajanvieton alueita. Sujuvan arjen maaseudulla yhteydet, rakenteet ja palvelut ovat toimivia ja kohtuullisesti kaikkien saavutettavissa. Julkisen sektorin, yrittäjien ja kansalaistoimijoiden välinen aktiivinen vuoropuhelu ja työnjaosta sopiminen ovat avainasemassa niiden järjestämisessä. Sujuvan arjen maaseutu Varsinais-Suomen paikallisen kehittämisen ohjelma on Varsinais-Suomen Kylät ry:n kokoama maakunnallinen näkemys maaseudun kolmannen sektorin eli paikalliskehittäjien lähiajan tavoitteista. Ohjelmaan kirjatuista 31 toimenpide-ehdotuksesta yhdistysten ja järjestöjen toivotaan löytävän omaan kehittämistyöhön sopivia ja ajankohtaisia toimintamalleja. Osa toimenpide-ehdotuksista on tarkoitettu ruohonjuuritason toimijoille, osa on selkeästi suunnattu alueellisille kehittäjäorganisaatioille. Paikallisen kehittämisen ohjelmassa tärkeimmiksi kehittämisteemoiksi nousevat: 1. sujuvan arjen asuinmaaseutu (Elävää eteläsuomalaista maaseutua), 2. palvelujen säilyttäminen ja kehittäminen (Paikallisia palveluratkaisuja), 3. ilmastonmuutokseen vastaaminen (Ekologisesti kestäviä kyliä), 4. maaseudun kulttuuriset resurssit (Luova ja monikulttuurinen maaseutu), 5. kansalaistoiminnan roolin vahvistaminen (Osaavaa ja vaikuttavaa kansalaistoimintaa), 6. kolmas sektori maaseutupolitiikan tekijänä (Paikallista kehittämistä vahvoilla verkostoilla). Vaikka Sujuvan arjen maaseutu Varsinais-Suomen paikallisen kehittämisen ohjelma on tehty Varsinais-Suomen Kylät ry:n toimesta, toivomme että se kuluu myös muiden kuin kylätoimijoiden käsissä. Maaseudun paikallinen kehittäminen vaatii nyt entistäkin enemmän toimijoiden välistä yhteistyötä, osaamistason lisäämistä ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kohentamista. Sujuva arki syntyy vain yhdessä. Kiitämme kaikkia ohjelman valmisteluun osallistuneita ihmisiä, yhteisöjä ja organisaatioita. Toivotamme kaikille paikalliskehittäjille työn ja toiminnan iloa! Turussa Tauno Linkoranta Varsinais-Suomen kyläasiamies Kylä välittää -hanke Varsinais-Suomen Kylät ry hallitus 4

5 MIKÄ ON PAIKALLISEN KEHITTÄMISEN OHJELMA? Varsinais-Suomen Kylät ry: n maakunnallisia kyläohjelmia on toteutettu vuosina ja Ne tarjosivat kyläyhteisöille eväitä paikalliseen kehittämistyöhön ja yhdensuuntaisti eri toimijoiden työtä maaseudun kehittämistyössä. Uusi ohjelma on nimetty tietoisesti toisin. Paikallisen kehittämisen ohjelma suunnataan entistä laajemmalle paikallistoimijoiden kentälle. Sen muodostavat kaikki ne toimijat, jotka vaikuttavat aktiivisesti ja myönteisesti varsinaissuomalaisten kylien, taajamien ja kaupunginosien kehittämiseen. Tässä ohjelmassa maaseutu ymmärretään EU-määritelmien tavoin eli käytännössä vain Turun, Salon, Kaarinan ja Raision ruutukaavaalueet jäävät kehittämistoimenpiteiden ulkopuolelle. Paikallinen kehittäminen on asukkaiden omaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa oman elinympäristön toimivuuden, viihtyisyyden ja identiteetin vahvistamiseksi. Se on luonteeltaan kaikille avointa, aloitteellista ja suunnitelmallista yhteistyötä, joka on yleensä verkottunut myös paikallisen tason ulkopuolelle. Tuloksekkainta kehittämistyö on silloin, kun paikallisesti määritellyt kehittämistavoitteet saavat osakseen taustatukea myös alueellisilta ja valtakunnallisilta kumppaneilta yli sektorirajojen. Tämän ohjelman tavoitteena on tukea kylien, taajamien ja kaupunginosien kehittämistyötä vahvistamalla toimijoiden yhteistyötä erilaisilla alueellisilla tasoilla. Avainroolissa on kuntien ja kolmannen sektorin suhde, mutta ohjelmalla edistetään myös laajemmin järjestökentän ja sen tärkeimpien sidosryhmien (viranomaistahot, oppi- ja tutkimuslaitokset ym.) yhteistyötä. Ohjelma edistää toimijoiden välisten yhteistyömahdollisuuksien aktiivista tunnistamista ja hyödyntämistä. Vuorovaikutusta lisäämällä voidaan kutoa nykyistä vahvempi paikallisen kehittämisen verkosto, joka tukee varsinaissuomalaisten paikkojen elinvoimaisuutta Paikallisen kehittämisen ohjelma on luonteeltaan toimintaohjelma, jonka sisältämiä toimenpiteitä voidaan rahoittaa useita eri rahoituslähteitä hyödyntäen. Ohjelmalla halutaan avata ovia myös aivan uusille toimijoille. Sen vuoksi ohjelmaa toteuttavaa toimijajoukkoa ei haluta ennalta rajata, vaan kaikki ohjelman tavoitteita edistävät tahot kuuluvat myös sen piiriin. Keskeisenä haasteena on nivoa yhteisöllinen kehittämisvoima tiiviisti osaksi alueellisen kehittämisen kenttää. Näin edistetään Varsinais-Suomen myönteistä, tasapainoista ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaista tulevaisuutta, olipa kyse sitten lähidemokratian edistämisestä, palveluiden tuottamisesta, fyysisen asuinympäristön kehittämisestä tai elävän paikalliskulttuurin tuottamisesta. Kirjoittamistyö on toteutettu osana neljän maakunnan yhteistä ja Koulutusyhtymä Salpauksen hallinnoimaa Kylä välittää hanketta, jota Varsinais- Suomessa toteuttaa Varsinais-Suomen Kylät ry. Ohjelmaa on koottu kylä- ja kuntatilaisuuksissa, työpajoissa, tulevaisuusverstaissa ja seminaareissa, joissa 5

6 ohjelmaan ovat oman panoksensa antaneet niin ammatti-, tutkimus- kuin harrastuspohjalta paikallista kehittämistä harjoittavat toimijat. Ohjelmassa reagoidaan ajankohtaisiin ja tulossa oleviin toimintaympäristön muutoksiin, joilla on maaseudun kannalta merkitystä ja joihin ohjelmalla pyritään vaikuttamaan. Ohjelman tausta-aineistona on käytetty myös kehittämisohjelmia (mm. Varsinais-Suomen maakuntasuunnitelma 2030 ja maakuntaohjelma , Varsinais-Suomen ilmastostrategialuonnos 2020, Varsinais-Suomen Energiastrategialuonnos 2020, Lounais-Suomen Ympäristöohjelma ) sekä valtakunnallisia ohjelmia (mm. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma , Maaseutuasumisen kehittämisohjelma , Kylätoiminnan ja Leader-ryhmien valtakunnallinen ohjelma ). Virikkeitä ohjelman kirjoittamiseen on saatu myös Varsinais-Suomen Leader-ryhmien ohjelmista ja muiden maakuntien kyläohjelmista sekä ajankohtaisista tutkimuksista ja selvityksistä. Merkittävässä roolissa on ollut Kylä välittää hankkeen maakuntien (Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme) edustajien kanssa käyty vuoropuhelu. 6

7 I VARSINAISSUOMALAINEN MAASEUTU MENESTYY Maaseudun kehittäminen näyttäytyy usein jonkinlaisena puolustustaisteluna; milloin taistellaan viimeisten palvelujen puolesta, milloin kylien tyhjenemistä vastaan. Toki asiantila monin paikoin onkin näin, mutta taustalla on myös tietämättömyyttä maaseudun moninaisuudesta. Eteläsuomalaisella maaseudulla erityisesti Varsinais-Suomessa on mahdollisuus toimia myös yhteiskunnallisten muutosten tunnistajana ja edistäjänä, ihmisten hyvinvoinnin tuottajana. Maaseutu voi tuottaa lisäarvoa koko maakunnan kehittämisessä. Varsinais-Suomen maaseudulla on osaamista ja väkeä, aineellisia ja aineettomia voimavaroja. Kuva: Pia prost 7

8 Maaseudun perinteinen tehtävä yhteiskunnan alueellisessa työnjaossa on ollut tuottaa raaka-aineita, kuten elintarvikkeita, puuta ja maa-aineksia. Varsinais-Suomessa harjoitetaan edelleen Suomen kilpailukykyisintä maataloutta. Bioenergian mahdollisuudet luovat uusia houkuttelevia tulevaisuuden näkymiä. Tuotantomaaseudun rinnalla ollaan entistä enemmän puhumassa asumismaaseudusta ja/tai elämysmaaseudusta. Maaseudun rooli yhteiskunnassa perustuu siis aiempaa enemmän maaseutuympäristöön monipuolisena ihmisten hyvinvoinnin lähteenä. Viihtyisä asuinympäristö, sujuva arki, luonnonrauha sekä matkailu- ja virkistyspalvelut ovat entistä tärkeämpiä henkisen ja materiaalisen hyvinvoinnin lähteitä. Suomalaisen yhteiskunnan menestystarina perustuu pienten paikkakuntien ja yhteisöjen moninaisuuteen, paikkadiversiteettiin ja siihen, miten tätä vahvuutta on meillä osattu käyttää hyväksi. Suomi on aina ollut harvaan asuttu maa, mutta pienuus, paikallisuus ja tila on nähty vahvuutena. Varsinais-Suomessakin kulttuuriin ja arkipäivän käytäntöihin on tiivistynyt paljon hiljaista tietoa siitä, miten elämäntapa, elinkeinot ja yhteisöt ovat aikoinaan muotoutuneet maaseudun hajautuneisiin olosuhteisiin. Maaseudulla on oma ainutlaatuinen tehtävänsä kulttuuriperinnön ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Tässä ohjelmassa yhtenä perusajatuksena onkin, että pienet paikallisyhteisöt kirkonkylissä, pienissä kaupungeissa sekä kylissä ja kaupunginosissa ovat jatkossa entistä merkittävämpiä Varsinais-Suomen (ja Suomen) menestystekijöitä. Näitä yhteisöjä ei pidä tukahduttaa tehokkuusvaatimuksilla ja suuruutta ihannoivilla keskittämistoimilla. Varsinais-Suomessa elämä on edelleen ihmisen mittaista ja välimatkat kohtuullisia. Varsinais-Suomi menestyy, jos ihmiset pystyvät vaikuttamaan omien alueidensa elinvoimaisuuteen. Ylipäätään yhteisön tai maakunnan elinvoimaisuutta ei ratkaise koko, vaan se, miten menestyksen tekijät yhdessä toteutuvat ja toimivat. Olennainen osa Varsinais-Suomen maaseudun menestystä muotoutuukin kehittäjäverkostojen ympärille. Miten kunnat, maakunnan liitto, korkeakoulut ja oppilaitokset, ELY-keskus ja kansalaisjärjestöt jne. toimivat ja millaista on niiden välinen yhteistyö? Ja miten toimitaan paikallisyhteisön tasolla: millaiseen yhteistyöhön päästään kylässä ja kunnassa eri toimijoiden välillä? 8

9 II VARSINAIS-SUOMI TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ 1. Yleistä Varsinais-Suomi kuuluu ilmastoltaan Suomen edullisimpaan alueeseen ja sen sijainti sekä maantieteelliset olosuhteet tekevät maakunnasta ainutlaatuisen koko Euroopassa. Maakunnan sisältä löytyy niin Suomen vilja-aitta kuin tuhansia saariakin. Varsinais-Suomessa maaseutu- ja kaupunkialueet sijaitsevat tiiviisti suhteessa toisiinsa. Lyhyen matkan sisään mahtuu syrjäistä maaseutua, ydinmaaseutua ja kaupunkien läheistä maaseutua sekä kaupunkitaajamia. Saariston kaukaisimmilta asutuilta alueilta on maakunnan keskukseen, tiheän asutuksen Turkuun, vain alle sata kilometriä. Maantieteellinen välimatka ei ole kuitenkaan sama kuin matka-ajallinen, toiminnallinen tai kulttuurinen välimatka. Erilaisissa elinympäristöissä on syntynyt hyvin erilaisia varsinaissuomalaisia toimintakulttuureja. Varsinais-Suomessa asuu vuonna 2010 hieman yli asukasta, joista noin asuu Turun seudulla. Ruotsinkielisiä on vajaat , pääosin Turunmaalla ja Turussa. Kuntien lukumäärä on kuntaliitosten myötä vähentynyt 28 kuntaan. Tämän seurauksena Turunmaan ja Salon seutukunnat muodostuvat enää kahdesta kunnasta. Paineita kuntaliitoksiin lienee jatkossakin, sillä kolmannes kunnista on muutaman tuhannen asukkaan kuntia. Hajanaisimmat alueet sijaitsevat Loimaan seutukunnan eteläosassa ja Vakka- Suomessa. Maakunnan kehittämisohjelmissa pidetään tärkeänä erityisesti Turun seudun kuntarakenteen tiivistämistä, tällä hetkellä Suur-Turun synty näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Muuttovoittoinen Varsinais-Suomi kasvaa asukasluvultaan noin 2000 asukkaalla/vuosi. Pääosin uudet asukkaat muuttavat Turun seudulle, nimenomaan Turun ympäryskuntiin. Turun väkiluku on vakiintunut vajaaseen asukkaaseen, vakauden takana on ennen muuta siirtolaisuus, joka suuntautuu nimenomaan maakunnan pääkaupunkiin. Tällä hetkellä siirtolaisia on jo reilut henkeä. Varsinais-Suomi on perinteisesti nojautunut vahvaan teollisuuteen. Merija metalliteollisuus ovat olleet kulmakiviä, ja menestystä on saavutettu myös muun muassa elektroniikan sekä autojen ja muiden koneiden ja laitteiden valmistuksessa. Nykynäkymät etenkään meriteollisuuden tulevaisuudesta eivät ole erityisen valoisia. Samoin bio-ala ei ole lunastanut siihen ladattuja suuria odotuksia. Elinkeinorakenteessa perinteinen teollisuus on kaiken kaikkiaan menettämässä alaa palvelusektorille. Varsinais-Suomi osaamis-, luontoja kulttuuriympäristönä tarjoaa huikeat mahdollisuudet matkailun kehittämiselle, samoin kulttuuri- ja elämystuotannolle, luovalle taloudelle. Yhä useampi maaseudun asukas pendelöi töihin taajamiin, mutta tosiasia on myös, että Varsinais-Suomi on edelleen maan johtava maatalousalue ja merkittävä elintarviketeollisuuden raaka-aineiden tuottaja. Metsatalous perustuu kannattavaan metsänhoitoon ja puun jatkojalostukseen. Alkutuotanto on myös merkittävä bioenergian raaka-aineiden tuottaja ja Varsinais- 9

10 Suomessa on tehty uraauurtavaa työtä muun muassa biokaasuteknologian kehittämisessä. Maakunnan olosuhteet ovat otollisia myös esimerkiksi tuulivoiman hyödyntämiselle. Työllisyyden suhteen Varsinais-Suomi on pitkään ollut Suomen menestyjiä. Työllisyysaste on ollut monena vuonna yli 70 %. Vuonna 2008 alkaneen laman seurauksena näkymät maakunnassa eivät ole enää aivan yhtä valoisia; vuonna 2010 maakunnan työttömyysaste nousi ensimmäistä kertaa valtakunnan keskiarvotasolle. Pitkäaikaistyöttömyyden ohella erityisesti nuorisotyöttömyyden raju kasvu ja sen seurauksena syntyvä syrjäytyminen ovat vakava uhka. Vaikka Varsinais-Suomi kokonaisuutena on menestynyt Suomen mittakaavassa hyvin, ovat maakunnan sisäiset erot melkoisia. Loimaan, Turunmaan ja Vakka-Suomen seutukunnat kuuluvat EU:n haasteellisiin alueisiin. Asukasmäärältään nämä maaseutumaiset alueet kattavat vain noin 20 % alueen väestöstä, mutta pinta-alaltaan noin puolet. Laman seurauksena entisestä menestyjästä Salon seudusta tuli äkillisen rakennemuutoksen alue vuonna Kylät ja maaseutu Varsinais-Suomen asutus jakautui vuonna 2005 asukastiheydeltään erityyppisille alueille siten, että noin 79 % asutuksesta sijaitsi yli 1000 asukkaan taajamissa ja 4 % pienemmissä alle 1000 asukkaan taajamissa. Haja-asutusalueen 17 % jakautui kyliin 7 % (yli 40 as.), pienkyliin 1 % (alle 40 as.) ja harvaan haja-asutukseen 9 %. Valtakunnallisesti asutusjakautuma noudatti likimain keskimääräistä jakaumaa. Vuoden 1980 lukemiin verrattuna Varsinais-Suomen taajamoituminen (tuolloin yhteensä 76 %) on tapahtunut ennen muuta harvan haja-asutuksen kustannuksella. (Lähde: Helminen & Ristimäki 2008: Kaupunkiasutuksen kehitys kaupunkiseuduilla ja maaseudulla). Kyläasutuksen väheneminen ei ole Varsinais-Suomessa dramaattinen ilmiö. Maakunta kuuluu Uudenmaan ja Pohjanmaiden ohella niihin maakuntiin, joissa kyläasutus on Suomen mittakaavassa runsainta. Osaltaan kyläväestön ja kylien määrän lasku johtuu kyläaluejaon dynamiikasta eli siitä, että kun kylän asukastiheys ylittää tietyn pisteen, siitä tulee taajama. Kaupungin läheisellä maaseudulla varsinkin Turun seudulla samanaikainen taajamoituminen ja uuden reunakylävyöhykkeen syntyminen tekevät lievevyöhykkeestä jatkuvassa muutoksessa olevan alueen. Tämä kehityskulku on osaltaan johtanut Varsinais-Suomessakin vaatimuksiin yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä ja eheyttämisestä. Kaupungin läheinen maaseutu on maakunnan nopeimmin kasvavaa aluetta, ja sitä löytyy varsinkin Turun ja Salon seuduilta. Muutenkin tällä vyöhykkeellä on parhaat kehittymisedellytykset, sillä monin paikoin asukkaat voivat yhdistää kohtuullisen helposti sekä maaseudun rauhan että kaupungin palvelut. Piirteitä: - asukkailla mahdollisuus käydä töissä lähikaupungissa, työmatkaliikennettä myös toisinpäin - yleensä muuttovoittoalueita - lyhyet välimatkat, pendelöinti - lapsiperheiden suosimaa aluetta - maaseudun yrittäjillä monipuoliset lähimarkkinat - kuntatalous ainakin tyydyttävässä kunnossa 10

11 Ydinmaaseutua löytyy eniten Loimaan seutukunnasta, samoin Vakka-Suomesta. Piirteitä: -vahvaa alkutuotantoaluetta - keskisuuria alueellisia keskuksia - kohtuullisen lyhyet välimatkat - kuntakeskukset edelleen toiminnoiltaan melko monipuolisia - kylät elinvoimaisia, jopa vahvimman paikallisen kehittämisen aluetta Harvaan asutun maaseudun tulevaisuutta uhkaa huonon kehityksen kierre. Varsinais-Suomessa tätä aluetta vastaavat lähinnä Turunmaan saariston alueet. Runsas vapaa-ajanasutus ja matkailu ovat kuitenkin luoneet uutta elinvoimaa. Saariston ohella ydinmaaseudun reuna-alueilla Vakka-Suomessa, Salon seudulla ja Loimaan seudulla löytyy vyöhykkeen luokitukseen sopivia alueita. Piirteitä: -asukasmäärä laskussa, erityisesti nuorempi väki muuttaa pois -palvelut häviävät -kuntien taloudellinen kantokyky kovilla -perinteiset työpaikat vähentyneet merkittävästi -ympäristö erityisen herkkää Kuva: Pia prost 11

12 III MAASEUDUN TULEVAISUUTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Toimintaympäristön muutostekijät PESTE-analyysi Toimintaympäristön muutostekijät luokitellaan tässä PESTE-analyysin (Policy-Economy-Society-Technology-Ecology) mukaisiin ryhmiin eli poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin, teknologisiin ja ekologisiin muutoksiin. Muutostekijät liittyvät toisiinsa monin tavoin ja maaseudun paikallisesta näkökulmasta niillä on monia erilaisia ilmenemismuotoja. 1. Poliittiset muutokset Rajattomuus lisääntyy: Globaalilla tasolla tapahtuu monen tasoista rajojen madaltumista, EU laajenee edelleen. Suomeen tulee lisää maahanmuuttajia Turun ohella myös Varsinais-Suomen maaseudulle. Palvelu- ja hallintorakenteet tehostuvat: Kunta- ja palvelurakenneuudistus ja aluehallinnon uudistamishanke muuttavat monia palveluihin ja hallintoon liittyviä rakenteita. Kuntaliitoksia tapahtuu Varsinais-Suomessa lisää. Käytännössä palvelut keskittyvät edelleen. Paikalliset olosuhteet tunnetaan aiempaa huonommin, monia asioita käsitellään sektorikohtaisina eikä kokonaisuuksina. Julkinen sektori tuottaa toisaalta entistä harvemmin itse palveluita, tuottajina toimivat yksityinen sektori ja kolmas sektori, jonka osuus kasvaa. Kuntien ja maaseudun suhde uudistuu: Isommissa kuntakokonaisuuksissa on liitosten jälkeen suuria maaseutualueita, joiden erityislaatuisuutta ei aina hahmoteta päätöksenteossa. Edistyksellisissä kunnissa tehdään kyläsuunnitelmien pohjalta kunnallisia maaseutuohjelmia ja niissä on maaseudun kehittämisasioista vastaavia viranhaltijoita. Kyliksi muuttuneet kirkonkylät ovat monesti kehittämisen kannalta haasteellisimpia tapauksia. Kansalaisvaikuttaminen vahvistuu: Yhteiskunnallisen keskittämisen vastapainoksi on pakko tapahtua myös siirtymää kohti hajautetumpaa, osallistavampaa ja toimijakeskeisempää mallia. Tähän pakottaa myös heikentyvä kuntatalous. Kuntaliitosten yhteydessä syntyy uusia lähidemokratiakokeiluja, maankäytössä asukkaiden ääni kuuluu entistä paremmin. Paikallisille ihmisille tulee tilaisuuksia olla entistä vahvemmin mukana alueensa kehittämisessä. Äänen kuuluminen edellyttää usein toimijoiden kylien ja yhdistysten tiivistä yhteistyötä ja entistä vahvempaa osaamista. 2. Taloudelliset muutokset Yhteiskunta palveluvaltaistuu ja palvelut kansainvälistyvät: Palvelualat kasvavat ja esimerkiksi ihmisten ikääntyminen, luova talous ja matkailu tuovat uusia elinkeinomahdollisuuksia myös maaseudulle. Paineita pienille paikallisille 12

13 13 Kuva: EILA knuutila

14 tuottajille voivat tuoda kansainväliset toimijat, jotka entistä useammin operoivat myös Suomessa. 3. sektori on entistä useammin mukana maaseudun palveluntuotannossa, joko tekijänä tai välittäjänä yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa. Aineettomuus lisääntyy: Tavaroiden ja palveluiden tuottamiseen käytetään vähemmän raaka-aineita ja energiaa, digitaalisten tuotteiden määrä kasvaa. Elämysten merkitys korostuu, maaseudulla on tätä potentiaalia paljon. Työn muodot muuttuvat: Pätkätyö, osa-aikatyö, etätyö, liikkuva työ, tietotyö ja muut vaihtelevat työn muodot sekä uudet ammatit ja ammattiyhdistelmät tekevät maaseudusta entistä kilpailukykyisemmän toimintaympäristön. Kuluttajan valta kasvaa ja yhteistoiminta lisääntyy: Kuluttajat haluavat entistä enemmän olla mukana päättämässä palvelun muodosta ja laadusta. Meiltä meille palvelut lisääntyvät. Asuminen on myös tapa kuluttaa; asuinpaikalta vaaditaan entistä enemmän laatua, mikä korostaa maaseudun kilpailukykyä. 3. Sosiaaliset muutokset Väkiluku kasvaa, mutta väestö ikääntyy: Varsinais-Suomen väkiluku kasvaa tilastojen mukaan jonkin verran, mutta väki vanhenee hieman keskiarvoa enemmän tulevaisuudessa. Työikäisten määrä vähentyy ja lasten ja vanhusten määrä kasvaa; huoltosuhde heikkenee. Maahanmuuttajat pitävät Turun väkiluvun suunnilleen ennallaan, kaupungin läheinen maaseutu kasvaa koko ajan. Suomi eriarvoistuu: Tulo- ja hyvinvointierot kasvavat koko ajan. Varsinais- Suomi kuuluu vauraimpiin alueisiin, mutta erityisesti nuorten syrjäytymiskehitys on huolestuttavaa. Turvattomuuden tunne lisääntyy: Varsinais-Suomessa turvattomuutta aiheuttavat esimerkiksi kansainvälinen rikollisuus, huumeiden ja päihteiden käytön lisääntyminen, nuorten syrjäytyminen sekä syrjäisemmillä alueilla varsinkin saaristossa - hätätilanteissa tarvittavan avun saapuminen. Ilmastonmuutos saattaa lisätä tulvia ja myrskyjä pitkällä aikavälillä. Turussa ja muissa kaupungeissa ongelmat ovat erilaisia kuin maaseudulla ja saaristossa. Yhteiskunta mosaiikkimaistuu: Ihmisten elämäntavat ja kulutustottumukset eriytyvät, minkä seurauksena ihmiset tekevät enemmän yksilöllisiä ratkaisuja työelämässä ja vapaa-ajalla. Tämä näkyy esimerkiksi paikallisuuden ja identiteettien arvostuksen nousuna. Samoin sillä on suoria seurauksia yhdistys- ja kansalaistoimintaan, joka näyttäytyy entistä enemmän erilaisina projekteina. Erilaiset yhteisöprojektit (ekokylät yms.) lisääntyvät. Kaupungistuminen ja muuttoliike kaupunkien läheiselle maaseudulle jatkuvat: Varsinais-Suomessa nopeimmin kasvavaa aluetta on Turun läheinen maaseutu. Muuttoliikkeen kääntöpuolena syntyy vyöhykkeitä, jotka eivät ole puhtaasti kaupunkia eivätkä maaseutua. Parhaimmillaan syntyy uutta luovaa kulttuuria, pahimmillaan nukkumalähiöitä. Aivan reuna-alueita lukuun ottamatta muutkin maaseutualueet menestyvät varsin hyvin väestökehityksensä kanssa. 4. Teknologiset muutokset Toimintoja siirtyy verkkoon: palveluja hoidetaan entistä enemmän tietoverkkojen kautta, mikä helpottaa niiden saatavuutta myös maaseudulla sekä vähentää liikennettä. Myös erilaiset kansalaistoiminnan ja vaikuttamisen muodot ovat siirtyneet verkkoon. Ongelmana ovat jossain määrin vanhemman väen tietotekniikan osaamisen puutteet, samoin verkkoyhteyksien toimivuus maaseudulla ja saaristossa jälkimmäinen asia korjaantunee 2010-luvulla. 14

15 Ekotehokkaiden energiamuotojen teknologia kehittyy: Uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinko-, tuuli-, ilma-, maalämpö- ja bioenergian teknologiat kehittyvät. Paikalliset maaseudun energiaratkaisut korostuvat, ja Varsinais- Suomessa on jo nyt merkittävää bioenergiaosaamista. Omakotitalot rakennetaan ekotehokkaasti ja vaihtoehtoisia lämmitysmuotoja asennetaan suoran öljy- ja sähkölämmityksen korvaajiksi. Logistiikan merkitys kasvaa: Liikkumisen ja liikenteen määrä ei vähene ainakaan merkittävästi, mutta uudet kulkuvälineet ovat entistä vähäpäästöisempiä ja liikenteen suunnittelu toteutetaan nykyistä koordinoidummin ja kuljetuspalvelut tuotetaan pienemmällä ja monikäyttöisemmällä kalustolla. Osa palveluista liikkuu pyörillä ja vesillä. Taksipalveluja, kutsujoukkoliikennettä ja kimppakyytijärjestelmiä kehitetään, samoin raideliikennettä. 5. Ekologiset muutokset Resurssit niukentuvat ja kestävän kehityksen merkitys kasvaa: Ekotehokkuudesta tulee strateginen kilpailutekijä. Paikallisesti tuotettujen hyödykkeiden ja palveluiden suosio kasvaa, esimerkkeinä lähiruoka ja maaseutumatkailu sekä lähikoulut. Varsinais-Suomessa kestävän kehityksen erityistapauksena on Itämeren suojelu, mikä korostaa niin maatalouden päästöjen vähentämisen kuin yhdyskuntien jätevesien käsittelyn tärkeyttä. Ilmastonmuutos etenee: Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii energiankäytön tehostamista, energian säästämistä sekä fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvalla energialla. Maaseutuasumiselle luodaan painetta myös keskusteluissa yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä ja eheyttämisestä. Ekotehokas rakentaminen ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotto on kuitenkin monesti helpompaa maaseudulla kuin kaupungissa. Ilmastonmuutos saattaa myös merkitä erilaisten sää-ääri-ilmiöiden lisääntymistä. 15

16 IV MAASEUTUTOIMIJOIDEN HAASTEITA VARSINAIS-SUOMESSA Toimintaympäristön muutostekijöitä on havainnollistettu PESTE-analyysin ohella laajoilla maaseututoimijoiden (kylä- ja kunta- ja maakuntatason sekä ammattiorganisaatioiden kehittäjien) haastatteluilla ja kyselyillä sekä erilaisilla työpajoilla. Maaseudun kehittämisen haasteet konkretisoituvat moniksi kysymyksiksi, jotka on jaettavissa kahteen pääluokkaan: ulkoisiin ja sisäisiin haasteisiin. 1. Ulkoisia yhteiskunnallisia - haasteita Kuntien ja kylien muuttuva suhde: Kunta on entistä isompi ja kylien ääni entistä pienempi, onko jotain tehtävissä? Miten kunta huomioi liitosalueitaan ylipäätään? Aluevaikuttamisen mahdollisuudet? Miten kyläsuunnitelmat saisi osaksi kunnan suunnittelua? Kuva: Pia prost 16

17 Infrastruktuuri: Miten järjestetään haja-asutusalueiden jätevesiasiat? Entä teiden hoito ja yhteysalusliikenne? Tuleeko laajakaista myös maaseudun kaikilla asukkaille mahdolliseksi? Kolmannen sektorin asema: Onko yhdistystoiminta vain puuhastelua? Odotetaanko yhdistysten ja järjestöjen hoitavan kaikki palveluaukot vapaaehtoistyöllä? Maaseutuasumisen mahdollisuudet: Tarkoittaako keskustelu tiivistettävästä yhdyskuntarakenteesta maaseutuasumisen kieltämistä? Kaupunki maaseutu kategorisointi: Voiko kaupungissa olla maaseutualueita, pitäisikö niiden erityisluonne huomioida? Onko maaseutu sama kuin maatalous? Ilmastonmuutos kestävä kehitys: Onko maaseudun asukas ilmastonmuutoksen kannalta suurikin syyllinen? Mitä vastuulliset maaseudun asukkaat voisivat tehdä hiilijalanjäljen pienentämiseksi? Hallinnon sektoroituminen: Hallitseeko kukaan kunnissa enää kokonaisuuksia? Kenen vastuulle kuuluvat maaseutualueet? Entä 3. sektorin toimijat? Byrokratia: Hankkeet vaativat koko ajan enemmän paperityötä, entä jatkossa? Kansalaisvaikuttaminen varsinkin isommissa kuntakokonaisuuksissa on entistä byrokraattisempaa. Palveluiden katoaminen erityisesti kyläkoulut: Muut palvelut ovat kyliltä jo kadonneet; viedäänkö nyt viimeinenkin eli kyläkoulu? Saadaanko koulujen lakkautuksilla oikeasti todennettavia säästöjä? 17

18 Kylätalot ja muut kokoontumispaikat: Voisiko kylätalo olla tehokkaammassa käytössä? Voiko kunnan säästöjen etsiminen johtaa niiden omistamien yleishyödyllisten tilojen myyntiin? Lähidemokratia: Miten asukkaiden ääni kuuluisi paremmin? Miten asioihin pystyisi vaikuttamaan jo niiden valmisteluvaiheessa? Kirkonkylät: Kuka huolehtii kuntaliitoksessa kyläksi muuttuneesta kirkonkylästä? Kyseessä ovat usein alueen viimeiset palvelut? Kulttuurimaisemat & perinnemaisemat: Kenen tehtävä on pitää huolta maisemista ja mistä asiantuntemusta? Entä ympäristönsuojelu? Paikallisen tiedon hyödyntäminen: Kuullaanko kyläläisiä kuntien turvallisuussuunnitelmissa, kouluverkkosuunnittelussa tai muissa vastaavissa prosesseissa? 2. Sisäisiä yhdistystoimintaa koskevia - haasteita Osaaminen: Kansalaisvaikuttaminen on isoissa kunnissa entistä paperinmakuisempaa, verottaja on entistä kiinnostuneempi yhdistysten taloudellisesta toiminnasta, hankkeiden toteuttaminen on vuosi vuodelta byrokraattisempaa Vastuut ja velvoitteet lisääntyvät; mistä lisää osaamista? Yhteistyötaidot & verkottuminen: Mistä yhteistyökumppaneita? Voisivatko kylien yhdistykset perustaa yhteenliittymiä? Onko yhdistyksen ja yrittäjän yhteistyö mahdotonta? Tekijät vähenevät: Väki vanhenee ja vähenee vai onko kyse siitä, että yhdistyksen toiminta ei houkuttele uusia ihmisiä? Lasten ja nuorten huomioiminen: Miten maaseudun nuoriso saisi äänensä kuuluviin? Miten heidät saisi mukaan yhdistystoimintaan? Kylien erilainen edistyminen: Monet kylät ja yhdistykset osaavat vaikuttaa, järjestävät palveluita ja pyörittävät hankkeita. Mitä tapahtuu muille: onko niiden osa syrjäytyä esimerkiksi kunnan sisäisessä kehityksessä? 2000-luvun yhteisöllisyys: Nykyihminen etsii yhdistystoiminnastakin vain elämyksiä ja pelkää sitoutumista. Netti syrjäyttää kasvokkain olon. Talkoot eivät kiinnosta enää ketään. Vai onko oikeasti näin? 3. Positiivisia signaaleja haasteiden keventäjiä Maaseudun imago: Uusimpien tutkimusten mukaan maaseutuasuminen on jopa ympäristöystävällisempää kuin kaupunkiasuminen. Maaseutu tarjoaa myös monia ratkaisuja energiantuottokysymyksiin luvun yhteisöllisyys: Yhteisöllisyys ei ole hävinnyt, se on vain muuttanut muotoaan. Yhdistyksiä on perustettu 2000-luvun vaihteessa enemmän kuin koskaan ennen. Talkoiden käsite on laventunut; vasara ja kynä kuuluvat molemmat nykytalkoolaisen työkalupakkiin. Nettiyhteisöllisyys johtaa usein myös live-kohtaamisiin. Paikallisuuden paluu: Monet etsivät globaalin vastapainoa paikallisuudesta ja läheisyydestä. Paikalliskulttuurilla on kysyntää. Paikalliselle vastuunotolle ja paikalliselle tiedolle löytyy enemmän käyttöä päätöksenteon tukena. Identiteettien merkitys on nousussa: Kuntaliitokset ovat lisänneet ihmisten intoa tukeutua lähiyhteisöön. Katso myös edellisen kohdan perusteluja. Asuminen kulutuksen muotona: Ihmiset ilmentävät itseään nykyään myös omaleimaisella asumisella. Maaseudulla on tähän enemmän mahdollisuuksia. Omakotitalossa on myös mahdollisuus toteuttaa erilaisia vaihtoehtoisia energiaratkaisuja. Slow ajattelu: Nopeuden ja tehokkuuden sijaan yhteiskunnassa aletaan arvostaa enemmän terveellistä ja turvallista syömistä, asumista ja elämästä nauttimista. 18

19 V VARSINAISSUOMALAISEN PAIKALLISEN KEHITTÄMISEN ARVOT A. Monimuotoisuus Luonnon monimuotoisuus Kulttuurin monimuotoisuus Paikkojen monimuotoisuus Talouden monimuotoisuus B. Ihmisenmittaisuus Läheisyyden ekonomia; asuntojen, työpaikkojen ja palvelujen joustava saavutettavuus Slow-liike; vauhdin hiljentäminen, tasapainoinen laadukas elämä Turvallisuus ja sosiaaliset verkostot Paikallisuus; tieto-taito ja vastuu Kuva: Pia prost 19

20 Varsinais-Suomen Kylät ry:n maaseudun kehittämisen motto: Keskustaa ei ole ilman reunoja. 20