SISÄLLYSLUETTELO TAPAHTUMAKALENTERI

Transkriptio

1 SISÄLLYSLUETTELO Sisällysluettelo 1 Tapahtumakalenteri 1 Pääkirjoitus 2 Purjehdukset 3-4 Purjehdusvarusteet 4 Tähdet ja avaruus - taitomerkkipäivä 5 Vene Loiskis 7-8 Rusketusrajoja Käsivarren Lapissa 8-10 Huhutaan, että TAPAHTUMAKALENTERI Toukokuu Riihiherätys ja Nahkalilja Kesäkuu Tammileiri Heinäkuu Juhlavaellus Elokuu JoPo-Juttu viikonloppu Syyskuu 4.9. klo 18:00 Syyskirkko BIRKA Lokakuu Päätoimittaja: Jesse Sinisalo Ilm.pvä: Toimittajat: Johtajisto Julkaisija: Jokikylän Pojat Painopaikka: Raision Seurakunta Painomäärä: 150 kpl Tuoreimmat tapahtumatiedot löydät osoitteesta: Sekä lisäksi: * KUVAGALLERIA * NORDWEST * SUDENPENNUT * VARTIOLAISET * JOHTAJAT * JOPO-JUTUT * LINKKEJÄ MAAILMALLE 1.

2 PÄÄKIRJOITUS Jokakeväiseen tapaan lehteä tehdään lätkän MM-kisojen aikaan. Eli jos lehden kaksi viimeistä sivua ovat tyhjät, ei lehteä ole saatu valmiiksi ennen Jenkkejä vastaan käytävää välieräottelua. Kevät jo kohisten menevi ja kesä tulevi. Kesähän on tunnetusti se aika vuodesta, jolloin päivän keskilämpötila nousee sen verran plussan puolelle, että hyttyset ja muut ihmiskunnan suursuosikit heräilevät horroksestaan ja raakalaismaisella tavallaan imppaavat viattomasta ihmispolosta tämän elämäneliksiiriä eli verta. Lapissahan on tunnetusti varsin laaja keskittymä näitä lentäviä loisia. Ja tietysti me olemme heinäkuun loppupuolella tunkemassa vapaaehtoisesti nokkamme näiden ötököiden keskuuteen. Riittäähän noita pörrinkäisiä tänne etelämmäskin. Eli jos jostain kumman syystä ei pääse nauttimaan Lapin jylhistä maisemista ja mielenrauhan raunioittavasta kutinasta, niin toki voi osallistua vain erinäisiin purjehduksiin, jotka suuntautuvat kauniiseen ja ötökkäpitoiseen saaristoomme. Mikään ei ole rauhoittavampaa kuin hiljainen saaristolaisilta, eikä mikään tuhoa sitä paremmin kuin itikoiden surina. Onhan noista lentävistä surisijoista toki iloakin pienelle ihmistaimelle. Varsinkin silloin kun ne imevät kaveria. Naurun ei tosin kannata olla liian äänekästä ja hohottavaa, muuten on olemassa vaara, että itse joutuu yleisen pilkan kohteeksi hyttynen kitalaessa. Ei siinä muuten mitään, mutta sen raapiminen saattaa olla varsin kyseenalaisen näköistä. Kuten kaikki tähän asti lukeneet ovat huomanneet, päätoimittajalla on jutun juuri pahasti hukassa. Eiköhän se ole normaalisti sen merkki, että pitää lopettaa, joten Päätoimittaja 2.

3 VARTIOPURJEHDUKSET Toukokuu Kippari & Försti Johtajapurjehdus Pekka Saarinen & Teemu Hirvonen Vartiopurjehdus Nitrovartio Pekka Saarinen & Jussi Salonen Jaostopurjehdus Petri Lindström & Ville Toivanen Kesäkuu Johtajapurjehdus Pekka Saarinen & Manne Nevakko Vartiopurjehdus Team Susi Pekka Saarinen & O-M Mikkola HirsluotoRace / Vartiopurjehdus Nitrovartio Pasi Tyynmaa & Jussi Salonen Johtajapurjehdus Jesse Sinisalo & Petri Lindström Pitkäreissu Jesse Sinisalo & Ari Piskonen Heinäkuu Vartiopurjehdus Team Susi Tero Valtonen & O-M Mikkola JoPo-tuen purjehdus Vartiopurjehdus Nitrovartio Pekka Saarinen & Ville Partala Vartiopurjehdus Raisio-Maarianhamina Pekka Saarinen & Pasi Tyynmaa Elokuu Vartiopurjehdus Maarianhamina-Raisio Jesse Sinisalo & Ari Piskonen Vartiopurjehdus Team Susi Tero Valtonen & Jukka Vanto Vartiopurjehdus Nitrovartio Pasi Tyynmaa & Tero Valtonen Vaeltajapurjehdus Kesärantaan Jesse Sinisalo & Jukka Vanto Syyskuu Vartiopurjehdus Team Susi Petri Lindström & Tero valtonen Vartiopurjehdus Nitrovartio Petri Lindström & Jesse Sinisalo Vartiopurjehdus Team Susi Pekka Saarinen & O-M Mikkola Vartiopurjehdus Paranormaalit Eränkävijät Jesse Sinisalo & Teemu Hirvonen Kipparit: Petri Lindström Pekka Saarinen Jesse Sinisalo Pasi Tyynmaa Tero Valtonen Ilmoittaudu viikonloppupurjehduksille kipparille viimeistään saman viikon keskiviikkona. Pitkillepurjehduksille ilmoittautuminen viimeistään viikkoa ennen purjehdusta. Vartiopurjehdukset on alustavasti varattu tietylle vartiolle, mutta mukaan pääsee myös muut halukkaat jos tilaa on. Eli kannattaa olla aktiivinen niin pääsee purjehtimaan enemmän! 3.

4 SUDENPENTUPURJEHDUKSET Aika Kippari klo Petri Lindström klo Pekka Saarinen klo Petri Lindström klo Tero Valtonen Ilmoittaudu kipparille viimeistään edellisenä iltana. Paikat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä, joten kannataa olla nopea. Purjehdusmaksu 10 mk, jolla katetaan mehut ja keksit. VANHEMPAINPURJEHDUKSET Aika Kippari 5.6. klo Pekka Saarinen klo Pekka Saarinen Ilmoittaudu kipparille viimeistään edellisenä iltana. Paikat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä, joten kannataa olla nopea. Kahvitarjoilu! VANHOJEN PARTOJEN PURJEHDUS Eli kaikki lippukunnan vanhat jäsenet ovat tervetulleita tälle purjehdukselle. Aika Kippari 4.6. klo Petri Lindström & Jussi Salonen Ilmoittaudu kipparille viimeistään edellisenä iltana. Paikat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä, joten kannataa olla nopea. Kahvitarjoilu! ILTAPURJEHDUKSEN VARUSTELISTA - lippis tai pipo - hanskat - aurinkolasit - verkkarit tai tuulipuku - lenkkarit tai saappaat (kelin mukaan), vaaleat pohjat - vedenpitävä takki - villapaita VIIKONLOPPUPURJEHDUKSEN VARUSTELISTA - reppu tai kassi; ei rinkkaa - lippis - pipo - 2 x hanskat - aurinkolasit - verkkarit tai tuulipuku - pitkät kalsarit - pitkä aluspaita - T-paita - shortsit - lenkkarit (vaaleapohjaiset) - saappaat (vaaleapohjaiset) - sadetakki ja sadehousut - villapaita - makuupussi - lakana - villasukat - vaihtosukat 4. - pyyhe - uikkarit - peseytymisvälineet - aurinkovoide - purjehdusmaksu n.100 mk (sis.laiturimaksut, ruuat, jne.)

5 TÄHDET JA AVARUUS TAITOMERKKIPÄIVÄ Raision KilliNallien ja Jokikylän Poikien Tähdet ja avaruus taitomerkkipäivä järjestettiin Kokinvuoren seurakuntatalossa. Kokoonnuimme lauantaina kello kymmeneksi Kokinvuoren seurakuntatalolle. Ensimmäiseksi meille jaettiin laput, joissa kerrottiin jostain avaruuden elementeistä kuten tähdistä, planeetoista jne. Piti keksiä saamansa vihjeen avulla mistä elementistä oli kyse ja löytää muut samaan ryhmään kuuluvat jäsenet. Sen jälkeen ryhmissä keksimme omalle ryhmälle nimen. Nimen keksittyämme kokoonnuimme kaikki taitomerkinsuorittajat yhteen ja luimme saamamme laput ja kerroimme ryhmiemme nimet. Seuraavaksi menimme katselemaan tähtiä saliin koottuun Ursan siirrettävään planetaarioon. Eräs johtajista näytti tähtikuvioita ja kertoi niistä. Planetaariota ihasteltuamme saimme laput, joissa luki joku aihe ja siitä tietoa ja kysymyksiä. Meidän piti ryhmissä tehdä ns. esitelmä erinäisistä tarvikkeista. Homma hoituikin ja sen jälkeen oli tarjolla lounasta. Lounaaksi meille tarjottiin nakkikeittoa runsailla kasviksilla, leipää, mehua ja maitoa. Ruoka olikin hyvää, tosin toivoimme keittoa vähän vähemmillä vihanneksilla. Jälkiruuaksi olikin herkullista hedelmäsalaattia, johon oltiin laitettu paljon erilaisia hedelmiä. Ruuan VENE jälkeen oli ensimmäisten esitelmien vuoro. Ensimmäinen esitelmä käsitteli aurinkokuntamme planeettoja ja se pidettiin ulkona. Loput esitelmät pidettiin sisällä ja kaikkien aiheet olivat tyyliin tähdet ja avaruus. Kaikki esitelmät katsottuamme tutkimme tähtikarttoja, joista löytämiämme kuvioita kävimme etsiskelemässä jälleen kerran planetaariossa. Aika meni melkein huomaamattamme ja niinpä meille kerrottiinkin, että seuraavaksi olikin merkkien jako. Kaikki osallistuneet saivat merkin ja sitten saimme lähteä kotiin tai jäädä katselemaan hetkeksi avaruuden ilmiöitä planetaarioon. Mielestäni päivä oli hyvin järjestetty ja se oli hyvää vastinetta vartiokokouksille näin taitomerkkipäivän muodossa. Matti Väätäinen Nitrovartio Jo perinteeksi muodostunut vene-koulutusviikonloppu järjestettiin maaliskuun lopussa Viherlahdessa. Kurssille osallistui 8 kurssilaista, ja he saivat vankan perustan tuleville purjehduksilleen. Viikonlopun aikana tehtiin myös historiikkia, JoPo- Juttuja ja pidettiin johtajaneuvoston kokous. 5. Perjantai Kurssille lähdimme jo erittäin pinttyneen tavan mukaan Raision SRK-talolta. Kuljetus suoritettiin johtajiston autoilla, johtuen lähinnä kurssilaisten vähäisyydestä. Oltsu yllätti tapansa mukaan lähtemällä reissuun erittäin taloudellisella, vm. 62 Buickilla, joka osoittautui suorastaan yleisömenestykseksi jo pelkästään käyntiäänensä perusteella. Kurssi alkoi sinänsä hyvin, että allekirjoittanut huomasi unohtaneensa ne epäolennaisimmat jutut kotio mukaan lukien niin makuupussin kuin viikonlopun oh-

6 jelmankin. Onneksi perjantaina ei ollut muuta ohjelmaa kuin hieman aiheen vierestä otettu tulevan Haltin vaelluksen ruokatarvikkeiden kuivaus. Lauantai Päivä alkoi lipunnostolla ja aamiaisella, jonka jälkeen oli vuorossa ensimmäinen koulutusrupeama sisältäen veneen esittelyä, vesillä liikkumista ja erilaisten solmujen kertausta. Samoihin aikoihin alkoivatkin ensimmäiset vierailevat tähdet, lippukuntamme vanhat jäsenet tipahdella paikalle. Tiukan koulutussetin jälkeen kävimme syömässä omalla tavallaan jännittävän lounaan, jonka jälkeen koulutus jatkui lokikirjan ja merikortin käytön opettelemisella. Lounaalla vallinnut jännitys johtui epäilyksestä ruoan riittävyyden suhteen, sillä ajatus laskuissa tapahtuneesta ns. emämunauksesta valtasi johtajiston mielen. Huolimatta siitä, että pitkän matikan opiskeluni ovat vielä kesken, olin osannut laskea noin suurin piirtein oikean määrän syöjiä. Parin tunnin rupeaman jälkeen söimme taas, tällä kertaa välipalan. Tämän jälkeen saimme asiantuntevaa koulutusta purjeista ja kompassin käytöstä a la vanhat starat, Roine & Mäkinen. Astetta rajumman koulutuksen ja päivällisen jälkeen kurssilaiset saivat kuulla väistämissäännöistä, myrskystä, äänija valomerkeistä ja erilaisista liputuksista. Tämän hermoja raastavan koulupäivän jälkeen oli hieman vapaa-aikaa sekä sauna, sisältäen hypotermiakoulutuksen ohella myös pelastautumispukunäytöksen. Koska Oltsun dieetti oli jo hyvällä alulla, hän ei näin ollen päässyt jään läpi, jäi näytös muistuttamaan lähinnä taitoluistelua. Pienimuotoisen iltapalan jälkeen olikin jo nukkumaanmenon vuoro johtajien jatkaessa lähiverkossa mättöpelin merkeissä. Sunnuntai 1.4. Sunnuntai alkoi samoissa merkeissä kuin lauantai koulutuksen sisältäessä GPS:n ja VHF:n käytön opettelua. Lounaan jälkeen kurssilaiset pähkäilivät kinkkisen loppukokeen parissa, jonka jälkeen olikin jo aika aloittaa siivoaminen. Siivousurakan jälkeen kurssilaiset saivat kokeensa ja kurssitodistuksensa. Lopuksi oli aika heittää hyvästit kurssipaikalle ja kokillemme. Teemu 6.

7 Lippukuntamme järjesti yhdessä Kaarinan Sädetyttöjen kanssa sudenpentuleirin Leirin ohjelmassa oli suunnistusta, solmuja sekä paljon muita mielekkäitä aktiviteetteja. Perjantai Retee leirimieli valtasi linjaauton startatessamme seurakuntatalon pihasta perjantaiiltapäivällä. Aurinko paistoi ja elämä tuntui hymyilevän kaikille. Perillä Viherlahdessa alkoi hillitön bussin tyhjennysoperaatio ja omien tavaroiden etsintä. Tästä kuitenkin selvittiin ilman miestappioita ja näin ollen telttojen pystytys saattoi alkaa. Työn tiimellyksessä huomasimme, että lippukuntamme toisesta teltasta puuttui kamiinanpiipun aukko ja tästä johtuen osa sai nukkua viileämmissä olosuhteissa. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen kaikki pääsivät hommiin ja pian teltan keskisalot kohottautuivat kohti hämärtyvää iltataivasta. Taas kerran löytyi tarmoa kun toimeen tartuttiin. Herkullisen makkarailtapalan jälkeen alkoi loistava iltaohjelma sisältäen tutustumisleikkejä ja hauskan pitoa. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niinpä sudarit vetäytyivät telttoihinsa viettämään monelle ensimmäistä yötä kamiinateltassa. LOISKIS 2001 Lauantai Yöstä selvittiin ja aamun sarastaessa alkoivat virkeät leiriläiset heräillä lipunnostoon. Lipunnoston jälkeen siirryimme ruokalaan nauttimaan aamuapettamme. Tämän jälkeen sudareilla oli hetki vapaa-aikaa, jonka jälkeen alkoi merimerkkikoulutus. Jokainen leiriläinen sai tehdä pienoismallin jostakin merimerkistä ja hienoja luomuksiahan niistä tuli. Tämän jälkeen alkoi rastimuotoinen koulutustapahtuma, jonka aiheina olivat heikot jäät, suunnistus pelastusliivit, solmut sekä köydet. Välillä kävimme nauttimassa Augusta-keittäjän maittavia keitoksia ja palasimme jälleen intensiivisen koulutuksen pariin. Tämän päätyttyä alkoi telttojen huolto ja leiriläisten vapaa-aika. Viiden aikaan hakeuduimme kaikki höyryävien lihapatojen ääreen, jonka jälkeen alkoi sudarien saunotusprosessi, jonka tuoksinassa myös upeat leirimerkit valmistuivat. Saunomisen (ja viuhahdusten!) jälkeen alkoi ehkäpä edellisiltaista vieläkin parempi iltaoh- 7.

8 jelma ja sen jälkeen nakkikestitys. Maittavan ja runsaan iltapalan jälkeen alettiin jo viritellä tulta kamiinan pesään ja vetäytyä yöpuulle. Jännitys ei ollut enää yhtä käsinkosketeltavaa kuin edellisiltana, olivathan kaikki jo kokeneita kipinämikkoja! Sunnuntai Toinen aamu valkeni kirkkaana ja kuulaana telttojemme ylle. Aamu alkoi jo traditioksi muodostuneella lipunnostolla, jonka jälkeen ryhdyimme nauttimaan aamusärvintämme. Maittavan aamiaisen jälkeen alkoi leirin viimeinen koulutussessio, joka käsitteli jokamiehen oikeuksia. Koulutukseen kuului teoriaosio ja käytäntöosio, joista jälkimäinen toteutettiin pantomiimilla. Tämä oli tietysti suurta hupia niin koulutettaville kuin kouluttajillekin. Koulutuksen päätyttyä alkoi Manne-sedän lastentunti käsittäen hoksottimia ja viekkautta vaativia leikkejä kuten köydenveto ja puunkaato. Tämän jälkeen siirryimme jo hivenen haikein mielin nauttimaan viimeisen ateriamme. Sitten olikin jo vuorossa leirin purku ja leiripaikan siistiminen, johon kaikki osallistuivat jopa suorastaan yliaktiivisina. Bussin saavuttua kello yksi jätimme haikeina leiripaikan ja aloimme tehdä matkaa jälleen kohti sivistynyttä maailmaa. Timo (Tuleva laumanjohtaja) RUSKETUSRAJOJA KÄSIVARREN LAPISSA Lippukunnan kahdeksan urheaa johtajaa päätti lähteä pääsiäisenä käymään Haltilla. Matkaa vatvottiin useaan kertaan niin kokouksissa kuin sähköpostissakin ja lopputuloksena oli, että huhtikuun 9. päivänä seisoimme Haltin huipulla maiseman avautuessa silmänkantamattomiin. Tämä ei ole matkakertomus vaan juttu käsittelee matkan valmisteluja, jälkimaininkeja, tuokiokuvia ja vaeltamista hieman yleisemmällä tasolla. Varsinainen matkakertomus löytyy lippukunnan kotisivuilta kuvilla maustettuna. Onkohan mun kännykän akussa vielä virtaa? Ehinköhän mä tohon linseen? Piru, taas huomenna kokeet Jokainen meistä löytää varmaan ajatuksiansa näistä lauseista ja se on ihan normaalia. Mitä jos ei tarvitsisikaan ajatella mitään noin stressaavaa vaan voisi esimerkiksi todeta, että oli muuten tosi siisti juttu nähdä maakotka. Tämä on varmaankin paras syy, jolla voin suositella lähteä vaeltamaan. Mikäs sen parempaa kuin maan parhaat maisemat, mielen vapaus ja hyvä seura. 8. Ilman Hemohessiä Aloitimme puhumaan pääsiäisen reissusta jo viime syksynä. Paikaksi valittiin varsin nopeasti Käsivarren Lappi, sillä reissuun ilmoittautuneista vain yksi oli aikaisemmin käynyt siellä talvella. Reitti päätettiin kuitenkin vasta noin kuukautta ennen reissua. Kyseessä oli siis hiihtovaellus ja epäilemättä Varsinais-Suomen olosuhteissa hiihto ei ole ihan jokapäiväinen harrastus, joten pieni totuttelu saattaisi olla paikallaan. Kävimmekin yhdessä neljään kertaan hiihtämässä Turussa Impivaaran laduilla, jotta takapuoli tunnistaisi liikeradat vuoden tauon jälkeen. Lisäksi potkimme toisiamme kuntoilemaan, mutta saatan epäillä tämän toteutumista. Totuushan on, että vaeltaminen ei vaadi maratoonarin kuntoa. Tärkeintä on, että luitten päällä lihaksia, joita kaikilla varmasti on eli tästä voimme vetää johtopäätöksen, että vaeltaminen sopii kaikille. Vanha viisaus pitää paikkansa: Ei matka tapa vaan vauhti. Varusteet helpottaa elämää Talvivaellukselle voi lähteä 15 vuotta vanhassa tuulipuvussa ja mamman kutomassa villapaidassa ja vielä toden-

9 näköisesti selviää hengissä. Hyvät tai ainakin kohtuulliset varusteet kuitenkin tuovat olennaisesti henkilökohtaista mukavuutta vaeltamiseen ja se on jokaisen oma asia mihin haluaa panostaa. Mukana täytyy olla joka tapauksessa ns. pakolliset varusteet kuten rinkka tai talvella sukset ja ahkio, ruokaa, teltta, eavälineet ja olosuhteisiin sopivat varusteet, kartat ym. Suksien täytyy olla vaelluksella leveät ja kestävät. Tällä kertaa melkein kaikki turvautuivat kohtuullisiksi todettuihin puolustusvoimien suksiin. Neljä vaeltajaa päätti lähteä matkaan ahkion eli ison pulkan kanssa. Ahkiolla saa mukaansa kiloa enemmän tavaraa kuin rinkalla ja se on varsin kätevä puuttomassa maastossa. Rinkassa taas on tärkeintä hyvä kantomekanismi. Tälle matkalle panostimme varusteisiin kohtuullisesti, sillä mukavuudesta emme halua tinkiä. Mukavuutta lisää huomattavasti Gore-tex ja Windstopper-tekstiilit. Käsivarren Lapissa on hyvä autio- ja varaustupaverkosto, mutta ilman telttaa ei silti kannata lähteä. Tällä kertaa koko porukka nukkui yhden yön teltassa ja muutama sankari pari yötä enemmän. Teltan on oltava sellainen, että se kestää luonnonvoimien mullistukset. Pakkanen asettaa vaatimuksia myös makuupussille. Tälläkin kertaa pakkanen laski useasti yli 20 asteen. Muita elämiselle välttämättömiä varusteita talvella ovat tietenkin aurinkolasit, aurinkorasva ja suksivoide. Muffinsseja ja marjajäädykettä Vaelluksilla ei kannata tinkiä ruokahuollosta. Energiakulutus on varsin suurta ja ruuat täytyy olla sen mukaiset. Ruoan suunnittelussa on otettava huomioon valmistamisen helppous, ravintosisältö, maku ja ennen kaikkea paino. Ruokien painoa pystytään keventämään kuivaamalla ruuat etukäteen. Ruokalistan päiväkaava on varsin samanlainen. Aamulla puuroa 9. ja näkkäriä, lounaaksi keittoa ja päivälliseksi tukevampi kiinteä ateria. Tällä vaelluksella kokeilimme ensimmäistä kertaa ns. ruokatermosta eli tavallista termosta, jossa on suurempi suuaukko. Teimme lounaskeiton aamupalan yhteydessä, laitoimme sen ruokatermokseen ja söimme lounasaikaan. Tällä säästimme aikaa vievän keittelyn päivämatkan aikana. Päivälliseksi nautimme sitten todellisen gourmeen, esimerkkeinä riistakäristys, Tex-mex, valkosipuliperunat aika hyviä Lapin erämaihin. Uutena kokeiluna tällä kertaa oli marjajäädyke. Kiisseli muuttui päivän aikana ahkiossa jäädykkeeksi - kohtuullisin tuloksin. Aikaisemmin epäonnistuneet muffinssit olivat tällä kertaa erittäin maukkaita. Varjoja paratiisissa Matkaa vaellukselle kertyi n. 120 kilometriä eli päivämatkojen pituudet olivat kilometriä. Reitti pohjautui autiotupiin, jotta saisimme joka yöksi ainakin varusteet kuivumaan. Muutamana päivänä reitin varrelle osuneet korkeuskäyrät saivat pulssin nousemaan varsinkin ahkion vetäjillä. Pääsääntöisesti noudatimme periaatetta, että mennään siitä mistä matka on lyhin vaikka nousua olisikin hieman enemmän. Saavutimme lähes joka päivä

10 määränpäämme viimeistään iltakuuden aikoihin, joten aikaa jäi illalla lepäämiseen ja ruuanlaittoon. Maisemia reitin varrella uskaltaa väittää surutta tämän valtakunnan parhaimmiksi. Kaiken lisäksi säät suosivat meitä loistavasti ja aurinko peilasi upeita varjoja tunturien kylkeen. Mitä jäi käteen? Ruokalistan laatija vannoi, että kukaan ei tule laihtumaan tällä vaelluksella, mutta ainakin allekirjoittaneelta lähti kaksi kiloa kesivartalon kohdalta (en muistele silti pahalla). Kustannuksista suurimmat olivat ruuat ja pikkubussin vuokra ja bensa. Lisäksi yhteisiä kustannuksia kertyi yhden varaustuvan vuokrasta ja pienistä varustehankinnoista. Omia varustehankintoja jokainen teki oman harkintansa mukaan. Tärkein asia kuitenkin mitä tästäkin vaelluksesta jäi mieleen on muistot ja Lapin erämaan tunnelma. Ne antavat taas innostusta odottaa ja valmistautua uuteen vaellukseen. Seuraavaksi onkin tarkoitus lähteä heinäkuun lopulla isommalla joukolla pohjoiseen. Toivottavasti kaikki kokemattomammatkin reissupojat uskaltavat lähteä mukaan, sillä voin vannoa, että tehtyä vaellusta ei tarvitse koskaan katua. Olli-Matti Mikkola 10.