TILAUSKOULUTUKSEN TOIMIVUUS Havaintoja korkeakouluille suunnatun kyselyn pohjalta Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMO Elokuu 2010

Transkriptio

1 TILAUSKOULUTUKSEN TOIMIVUUS Havaintoja korkeakouluille suunnatun kyselyn pohjaltaa Kansainvälisen liikkuvuuden jaa yhteistyönn keskuksen CIMO Elokuu 2010

2 Selvitys tilauskoulutuslainsäädännön toimivuudesta Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi CIMOlle 11. kesäkuuta 2010 toimeksiannon korkeakoulujen tilauskoulutusta koskevasta selvityksestä. Tehtävänä oli 1) kartoittaa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa käynnistyneet tilauskoulutukset; 2) selvittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kokemuksia maksullisen tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen järjestämisestä ja tilauskoulutuslainsäädännön toimivuudesta; 3) arvioida tilauskoulutusta koskevan lainsäädännön toimivuutta ja 4) tehdä tilauskoulutuksen järjestämistä ja tilauskoulutusta koskevan lainsäädännön kehittämistä koskevia ehdotuksia tavoitteena tukea korkeakoulujen osaamisen vientiä ja korkeakoulujen toimimista kansainvälisillä korkeakoulutusmarkkinoilla. Selvityksen määräaika oli CIMO lähetti sähköisen kyselyn kaikille Suomen korkeakouluille kesäkuussa Kysely lähetettiin CIMOn ylläpitämien campo- ja cimeoni-sähköpostilistojen kautta ja osoitettiin korkeakoulujen kansainvälisten asioiden päälliköille, joita pyydettiin vastaamaan kyselyyn tai ohjaamaan kysely oikealle henkilölle. Lisäksi korkeakoulujen rehtoreille lähettiin tieto kyselystä. Kyselyyn vastasi 29 korkeakoulua ja vastauksia tuli yhteensä 32 (kahdesta yliopistosta ja yhdestä ammattikorkeakoulusta tuli 2 vastausta). Vastanneista 10 on yliopistoja ja 19 ammattikorkeakouluja. Vastauksia tuli eri puolilta Suomea: Vastanneista korkeakouluista 5 toimii Oulun tai Lapin läänin, 3 Itä-Suomen, 11 Länsi-Suomen ja 10 Etelä-Suomen alueella. Vastaajat edustavat ensisijaisesti korkeakoulujen kansainvälisten asioiden hallintoa (22 vastaajaa). Kolme vastausta tuli korkeakoulun rehtorilta/vararehtorilta, yksi lakimieheltä ja kuusi keskushallinnossa tietyn yksikön tai toiminnon (aikuiskoulutus, koulutuksen kehittäminen, koulutuspalvelut, opintoasiat) johtotehtävissä olevalta henkilöltä. Kyselyllä kartoitettiin tilauskoulutustoiminnan organisointia korkeakouluissa, tilauskoulutustarjontaa, kokemuksia tilauskoulutustoiminnasta ja sen kehittämisestä, tulevaisuuden suunnitelmia ja näkökantoja tilauskoulutustoiminnan esteistä sekä nykyisen tilauskoulutusta koskevan lainsäädännön toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen järjestäminen: nykytila ja suunnitelmat Tilauskoulutuksen organisointi korkeakouluissa Vastuu tilauskoulutuksen organisoinnista korkeakouluissa vaihtelee vastausten mukaan suuresti. Tyypillisin malli näyttää olevan, että vastuu jakaantuu usealle taholle siten että tilauskoulutuksesta vastaavat esimerkiksi korkeakoulun johto ja alojen johtajat tai rehtori, kansainvälisten asiain johtaja sekä tiedekunnat. Tällaiset vastaukset heijastanevat jossain määrin myös tilannetta, jossa tilauskoulutuksen kehittämisvastuuta ei ole selkeästi määritelty kenellekään. Useassa vastauksessa vastuun kerrotaan kuuluvan jollekin (vara-)rehtoreista tai johtoryhmälle. Muutamassa korkeakoulussa tilauskoulutuksesta vastaa työryhmä, johon on 1 (8)

3 nimetty korkeakoulun eri osastojen edustajia. Kahdeksassa korkeakoulussa kansainvälisten asioiden johtaja tai yksikkö on jollakin tavalla mukana vastaamassa tilauskoulutukseen liittyvistä kysymyksistä. Kuitenkin vain yhdessä korkeakoulussa tilauskoulutuskysymykset ovat ensisijaisesti vain kansainvälisten asioiden yksikön vastuulla. Muutamassa korkeakoulussa vastuu tilauskoulutuksesta on annettu erilliselle yksikölle tai henkilölle, jonka vastuulla on koulutuksen tai palvelutoiminnan kehittäminen yleisemminkin. Parissa tapauksessa on perustettu uusi yksikkö/tytäryhtiö ja/tai palkattu henkilöitä vastaamaan koulutuksen vientiin liittyvistä asioista. Vastaajista viisi ilmoitti, että vastuutahoa ei ole nimetty. Käynnissä ja valmisteilla olevat tilauskoulutushankkeet Kysely vahvistaa sen ennakko-oletuksen, että käytännön kokemuksia tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen järjestämisestä on toistaiseksi varsin vähän. Vaikka selvä enemmistö vastanneista korkeakouluista ilmoittaa olevansa kiinnostunut tilauskoulutuksen kehittämisestä, ei varsinaisia hankkeita ole vireillä kovinkaan monessa korkeakoulussa. Vastanneista yksi ammattikorkeakoulu ilmoittaa järjestävänsä tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta parhaillaan: Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu sairaanhoitajakoulutusta. Tilauskoulutusta on valmisteilla seitsemässä korkeakoulussa, joista kolme on yliopistoa ja neljä ammattikorkeakoulua. Näistä viidessä korkeakoulussa valmistellaan tilauskoulusta useammassa kuin yhdessä tutkinnossa. Liiketalous on ammattikorkeakouluissa yleisin koulutusala, jolla tilauskoulutusta kehitetään. Myös yhdessä yliopistossa raportoidaan alustavista suunnitelmista tarjota kauppatieteen tutkintoa. Tekniikan alalla, kasvatustieteessä/opettajankoulutuksessa sekä hoitotieteessä/sairaanhoidossa on kullakin valmisteilla kaksi tilauskoulutushanketta. Lisäksi tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta on valmisteilla liikuntatieteessä ja hammaslääketieteessä Ammattikorkeakouluissa tilauskoulutusta valmistellaan sekä ammattikorkeakoulututkinnossa että ylemmässä amk-tutkinnossa. Yliopistoissa tilauskoulutusta valmistellaan sekä maisteritutkinnossa että jatkotutkinnossa. Mistä sitten löytyvät koulutuksen tilaajat ja rahoittajat? Neljä korkeakoulua toteaa, että neuvotteluja käydään vielä usean eri tahon kanssa tai että asia on vielä auki. Neuvotteluja käydään ministeriöiden sekä ulkomaisten korkeakoulujen kanssa. Kahdessa tapauksessa tilaajana on ulkomainen yhtiö, yhdessä ulkomainen partnerikorkeakoulu. Kaksi valmisteilla olevista tilauskoulutuksista on valmis toteutettavaksi heti, useampi ensi vuoden aikana. Kysyttäessä kokemuksia tilauskoulutuksen valmistelusta korkeakoulut nostavat esiin lähinnä haasteita. Seuraavia asioita tuotiin esille: - Kilpailu kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla on kovaa. - Tilauskoulutus kilpailee myös kotimaisen maksuttoman tarjonnan kanssa. - Markkinointikoneisto on olematon. - Suomalaiset toimijat ovat aloittelijoita eikä tarvittavaa osaamista aina ole. 2 (8)

4 - Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa: kysyntää olisi enemminkin kandidaattitason tutkinnolla eikä yliopistojen tarjoamissa maisteritutkinnoissa. - Valmistelu on vaativaa ja vie resursseja. - Toteutus on epävarmaa ja sisältää riskejä. - Koulutuksen hinnoittelu on haasteellista. Toisaalta siksi että kustannustaso on kova, jos katetta halutaan saada heti. Toisaalta taas siksi, että nykyinen lainsäädäntö ohjaa myymään tutkinnon kertasuoritteena, jonka hinnoittelu on hankalaa. - Lainsäädäntö tekee toiminnasta jäykkää. Maailmalla ei ymmärretä suomalaista tilauskoulutusmallia eikä sitä, ettei kustannuksia voi periä opiskelijalta. Tämä tekee suomalaisista hankalia neuvotteluosapuolia. Tähänastisten kokemusten perusteella kehittämistarpeita nähdään korkeakoulun sisäisen asiantuntijayhteistyön sekä kansallisen yhteistyön lisäämisessä, verkostoitumisessa ja tiedon vaihdossa. Parannettavaa on sopimuskäytännöissä ja laadunvarmistuksessa sekä tilauskoulutuksen tukipalveluissa. Kiinnostus kehittää tilauskoulutusta Suomalaiset korkeakoulut ovat kuitenkin kiinnostuneita kehittämään tilauskoulutusta, vaikka konkreettisia valmisteluja onkin käynnissä melko vähän. Kiinnostusta kehittää tilauskoulutusta on vastaajista 26:llä (84 %). Viisi vastaajaa ei ole kiinnostunut kehittämään tilauskoulutusta. Perusteluna kiinnostuksen puutteelle mainitaan korkeakoulun päätös panostaa muuhun kansainväliseen toimintaan tai viedä osaamista muilla tavoilla sekä halu edetä asiassa harkiten. Mahdollisuuksia nähdään olevan hyvin monilla eri aloilla. Ammattikorkeakoulujen osalta suosituimpina koulutusaloina erottuvat liiketalous sekä muut kaupan ja hallinnon alan koulutusohjelmat; sairaanhoitajakoulutus ja muut hyvinvointialan ohjelmat sekä tekniikka ja vielä erikseen mainittuna tietotekniikka. Yliopistosektorin vastaajista seitsemän nosti esiin mahdollisia painopistealoja. Alakohtainen jakauma on hajanainen, useampia mainintoja oli kauppa- ja taloustieteistä sekä lisäksi kaksi mainintaa kasvatustieteistä. Todennäköisimpiä koulutuksen tilaajia ja rahoittajia ovat yritykset (10 mainintaa) ja korkeakoulut (9 mainintaa) sekä lisäksi muiden maiden ministeriöt ja hallitukset (7 mainintaa). Mahdollisista kohdealueista selvästi yleisin on Aasia, joka mainittiin yhteensä 14 vastauksessa (Kiinasta 5 ja Intiasta 4 mainintaa). Lisäksi Lähi-idän ja Arabimaat näki mahdollisena kohdealueena kahdeksan vastaajaa, Afrikan seitsemän vastaajaa, Venäjän viisi, Latinalaisen Amerikan kolme ja Balkanin alueen yksi vastaaja. Esteet tilauskoulutuksen kehittämiselle Koordinoivan koneiston puute ja tilauskoulutukseen kohdennettavien henkilöstöresurssien vähäisyys nousee vastauksissa yleisimmäksi syyksi vähäiselle tilauskoulutusaktiivisuudelle. Nämä tuodaan esille seitsemässä vastauksessa. Resurssipulaan liittyvät osaltaan myös ne vastaukset, joissa todetaan yliopistouudistuksen ja muun kehittämistyön vieneen työaikaa ja 3 (8)

5 resursseja muista kehittämiskohteista. Yksi vastaaja kokee myös, ettei korkeakoulussa ole tilauskoulutuksen vaatimaa osaamista. Suurin ongelma on resurssointi. Jos todella lähdetään kaupallistamaan koulutustuotteita, pitäisi nimetä päätoimiset vastuuhenkilöt tekemään suunnittelua, markkinaselvityksiä, hoitamaan markkinointia jne. (ammattikorkeakoulun edustaja) Tilauskoulutuksen valmistelu on työlästä ja aikaavievää. Yliopistoa on viime vuodet työllistänyt useat eri uudistus- ja kehittämishankkeet, mm. yliopistouudistus. Tilauskoulutuksen edistämiselle ei ole ollut aikaa. (yliopiston edustaja) Useampi vastaaja nostaa esille myös sen, että tilauskoulutus ei kuulu korkeakoulun strategisiin tavoitteisiin tai että korkeakoulun kanta tilauskoulutukseen on määrittelemättä. Jatkamme valitsemallamme linjalla ja siihen ei ainakaan lähivuosina sisällytetä tilauskoulutusta. Neljä vastaajaa mainitsee tilaajan puuttumisen syyksi passiivisuudelleen tilauskoulutuksen kehittämisessä. Lisäksi muutamassa vastauksessa todetaan, ettei ole tarkkaa tietoa ostajista ja markkinoiden tarpeesta. Ensin tulisi kartoittaa markkinat. Jos sopiva tilaaja löytyy, asia on täysin mahdollinen. Tilaaja ei ole suoraan kysynyt, vähäiset resurssit etsiä markkinoita. Pari korkeakoulua haluaa tietoisesti edetä asiassa rauhallisesti. Koko tilauskoulutustoiminnan ollessa alkuvaiheessa on parempi ensin seurata ja antaa toiminnan muuttua ammattimaisemmaksi. Asiasta on keskusteltu ja päätetty edetä harkiten. Halu kuunnella muiden korkeakoulujen kokemuksia tilauskoulutuksen järjestämisestä. Kolme vastaajaa nostaa esille lainsäädännön, joka koetaan esteeksi kehittää tilauskoulutusta. Tarkemmin lainsäädäntöön liittyviä ongelmakohtia käsitellään seuraavassa luvussa. Toinen ongelma on lainsäädäntö, joka estää muille kuin ryhmille myymisen ja senkin silloin, jos edes osa rahoituksesta tulisi opiskelijalta itseltään. Tilaajan löytäminen nykyisen lainsäädännön edellyttämin reunaehdoin on hankalaa. 4 (8)

6 Arvioita tilauskoulutusta koskevasta lainsäädännöstä ja muutostarpeista Vastaajien mielipiteet siitä, onko tilauskoulutusta koskeva lainsäädäntö merkittävä este tilauskoulutuksen kehittämiselle korkeakoulussa, jakaantuvat melko tasan. Asteikolla 1=ei este 5=merkittävä este 11 vastaajaa koki lainsäädännön esteeksi (vastausvaihtoehdot 4-5) ja 12 vastaajaa ei kokenut lainsäädäntöä esteenä (vastausvaihtoehdot 1-2), loput neljäsosa vastaajista antoi kysymykseen arvon vastaajien lkm =ei este --- 5=merkittävä este Onko tilauskoulutusta koskeva lainsäädäntö este sille, ettei korkeakoulussanne järjestetä/kehitetä tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta? Vastaukset kysymykseen, kuinka toimivana pidätte nykyistä tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta koskevaa lainsäädäntöä, painottuvat enemmän ei-toimivan puoleen. Asteikolla 1=ei lainkaan toimiva 5=erittäin toimiva lähes puolet eli 14 vastaajaa on sitä mieltä, ettei lainsäädäntö ole toimiva (vastausvaihtoehdot 1-2). Vain viis vastaajaa arvioi lainsäädännön toimivaksi (vastausvaihtoehdot 4-5). 5 (8)

7 vastaajien lkm =ei lainkaan toimiva -- 5=erittäin toimiva Kuinka toimivana pidätte nykyistä tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta koskevaa lainsäädäntöä? Vastaajia pyydettiin arvioimaan tilauskoulutuslainsäädännön kohtia, joissa määritellään i) kenelle tilauskoulutusta voidaan järjestää, ii) kuka voi toimia tilaajana ja rahoittajana, iii) mitä koulutusta voi tarjota tilauskoulutuksena, iv) tilauskoulutuksen suhdetta muuhun perus- ja jatkokoulutukseen sekä v) koulutuksesta perittävät maksut. Enemmistö vastaajista (15 vastaajaa) kokee lainsäädännön näiltä osin sinänsä selkeäksi. Muutama tosin korostaa, että vaikka laki vaikuttaa periaatteessa selkeältä, on asiaa vaikea arvioida, koska kokemusta toteutuksesta ei ole. Tarkastelemalla erikseen vastauksia niistä korkeakouluista, joissa tilauskoulutusta jo valmistellaan, huomataan, että näkemys lainsäädännöstä on koko vastaajajoukkoa kriittisempi. Tilauskoulutusta valmistelevista korkeakouluista kolme näkee lainsäädännön selkeänä ja neljä löytää siitä ongelmia. Lain toimivuudessa korkeakoulut näkevät enemmän puutteita. Useimmin esille tuotu ongelma liittyy siihen, ettei lainsäädäntö salli opiskelijan osallistuvan koulutuksen kustannuksiin. Tämän nostaa esille 11 vastaajaa. Vaatimus tekee suomalaisesta tilauskoulutuksesta maailmalla oudon ilmiön, jota on vaikea myydä. Tilaajan ja rahoittajan määrittely, rooli ja vastuut eivät myöskään ole kaikille vastaajille selviä; nykyisellään tilaajasta tulee herkästi pelkkä välikäsi. Muutama vastaaja pitää epäselvänä myös sitä, kuinka pitkälle ylettyy korkeakoulun vastuu sen varmistamisessa, ettei opiskelijoilta peritä kustannuksia. Myös kustannusvastaavuuden määrittely koetaan vaikeaksi parissa vastauksessa: markkinoiden rakentamisen alkuvaiheessa liiketoiminta ei välttämättä ole katteellista. 6 (8)

8 Muutosesitykset koskevat lähinnä yllä mainittuja ongelmakohtia: maksuttomuusperiaate tulisi harkita uudelleen, opiskelijan tulisi voida osallistua kustannuksiin ja koulutuksen tilaajan rooli sekä korkeakoulujen vastuu opiskelijoilta mahdollisesti kerättävistä maksuista tulisi tarkemmin määritellä. Yksi vastaaja haluaa avata tilauskoulutuksen myös EU/ETA-maiden kansalaisille sekä yksittäisille opiskelijoille, ei vain ryhmille. Yksi vastaaja nostaa esille tarpeen määrittää tilauskoulutusopiskelijoille subjektiivinen oikeus ylioppilaskunnan jäsenyyteen. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan lainsäädännön kohtaa, jossa todetaan, että tilauskoulutukseen osallistuviin opiskelijoihin sovelletaan muualla laissa esitettyjä pykäliä mm. i) kelpoisuudesta opintoihin, ii) kurinpidosta, iii) oikaisumenettelystä ja iv) muutoksenhausta. Tältä osin kysely ei nosta esille yksilöityjä muutostarpeita. Pääsääntöisesti vastauksissa todetaan, että on hyvä, että tilauskoulutusopiskelijoita kohdellaan samoin kuin tavallisia tutkintoopiskelijoilta. Muutamassa vastauksessa epäillään esim. kelpoisuusvaatimusten tuottavan haasteita, mikäli tilaajalla on tässä omia intressejä. Mutta pääsääntöisesti näissäkin pohdinnoissa laki koetaan perustelluksi. Yhteenvetoa ja johtopäätöksiä Kyselyllä kartoitettiin OKM:n toimeksiannon mukaisesti ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa käynnistyneet tilauskoulutukset sekä saatiin tietoa valmisteilla olevista hankkeista. Samoin koottiin korkeakoulujen kokemuksia tilauskoulutuksen suunnittelusta sekä näkemyksiä tilauskoulutuslainsäädännöstä. Korkeakouluilla on melko vähän käytännön kokemusta tilauskoulutuksen valmistelusta, järjestämisestä puhumattakaan. Kysyntä tilauskoulutukselle on ilmeisen vähäistä. Ilmiönä tilauskoulutus on kansainvälisesti tuntematon eikä tilaajia ja markkinoita sille löydy helposti. Onko tilauskoulutus sellaisena, kuin lainsäädäntö sen nyt määrittelee, ylipäätään toteuttamiskelpoinen? Korkeakouluille tehdyn kyselyn perusteella voisi väittää, että ainakin jossain määrin on, koska seitsemässä korkeakoulussa ja osassa niistä useammalla koulutusalalla on kuitenkin valmisteilla tilauskoulutushankkeita. Samoin suurimmat esteet tilauskoulutuksen valmistelulle ja järjestämiselle näyttäisivät vastausten mukaan olevan muualla kuin itse lainsäädännössä, ennen kaikkea resurssoinnissa. Korkeakouluilla ei ole ollut irrottaa suunnitteluun ja valmisteluun tarvittavia voimavaroja. Kaikki eivät myöskään näe tilauskoulutusta strategisena tavoitteena; osa on tietoisesti halunnut edetä hitaasti uudessa asiassa. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen enemmistön näkökulmasta tilauskoulutuslainsäädäntö vaikuttaa sinänsä kohtalaisen selkeältä, vaikkei se ehkä olekaan kovin tarkoituksenmukainen korkeakoulujen näkökulmasta. Suurimpana ongelmana korkeakoulut pitävät rajoitusta, jonka mukaan opiskelijat eivät voi osallistua edes osittain koulutuksen kustannuksiin. Korkeakoulujen tarpeet ja toiveet näyttävät olevan tilauskoulutuslainsäädäntöä laajemmat. Vastatessaan tähän kyselyyn korkeakoulut ovat ajatelleet koulutusvientiä laajemminkin ja 7 (8)

9 vastauksissa viestitään tähän liittyvistä ongelmista ja muutostarpeista. Lienee realistista todeta, että nykyisen kaltainen tilauskoulutus ei monissakaan tapauksissa ole vastaus korkeakoulun tavoitteisiin toimia kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla. Moni korkeakoulu on kiinnostunut suoraan maksavista tutkinto-opiskelijoista eikä kaipaa tähän välikäsiä tai muuta tilauskoulutusmalliin sisältyvää institutionaalista yhteistyötä ja sopimista. Tilauskoulutuslainsäädännössä nähdään maksuttomuusperiaatteen lisäksi muutamia muitakin ongelmakohtia. Ongelmana pidettiin myös epäselvää määrittelyä tilaajan ja rahoittajan roolin sekä korkeakoulujen vastuun opiskelijalta kerättävien maksujen suhteen; epäselvyyttä kustannusvastaavuuden aikataulun suhteen, tilauskoulutuksen rajaamista vain EU/ETA-alueen ulkopuolisille kansalaisille ja tilauskoulutuksen rajaamista vain ryhmille. Alle on vielä koottu keskeisiä havaintoja ja johtopäätöksiä kyselyn pohjalta 1. Tilauskoulutusta ja muita koulutusviennin muotoja tulee tarkastella ja kehittää kokonaisuutena. Nykyinen tilanne, jossa rinnakkain on useita erilaisia malleja ja kokeiluja, on sekava. 2. Tilauskoulutuslainsäädäntö koetaan pääsääntöisesti melko selkeänä, mutta ei aina kovin tarkoituksenmukaisena. Arvioidessaan tilauskoulutuslainsäädäntöä korkeakoulut ajattelevat koulutusvientiä laajemminkin. Nykyisenkaltainen tilauskoulutus pätee vain rajattuihin tapauksiin eikä sellaisenaan vastaa korkeakoulujen tavoitteisiin toimia kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla. 3. Yleisimpänä ongelmana koetaan se, että tilauskoulutuksen on oltava opiskelijalle maksutonta. Tilauskoulutuksen haasteet nivoutuvat pitkälti lukukausimaksukysymyksen ympärille. 4. Tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen ollessa opiskelijalle maksutonta, tulee määritellä tarkemmin tilaajan, rahoittajan ja toimittajan roolit sekä vastuu sen varmistamisesta, etteivät opiskelijat joudu maksamaan. 5. Markkinoita tilauskoulutukselle ei juurikaan ole, tilaajat puuttuvat. Jos halutaan laajamittaisempaa toimintaa, täytyy markkinoita luoda, tehdä markkinakartoitusta ja tältä pohjalta markkinointitoimia. 6. Tilauskoulutus on vielä lapsen kengissä eikä ole strateginen painopiste monessa korkeakoulussa. Korkeakouluista ei löydy liiketoiminnan rakentamisen vaatimia resursseja eikä asiantuntemusta. Korkeakoulut tarvitsevat tukea tilauskoulutuksen rahoituksessa, markkinoinnissa ja laadunvarmistuksessa siinä missä muunkin koulutusviennin kehittämisessä. Nykyistä laajempi yhteistyö ja tiedon jakaminen kansallisesti korkeakoulujen ja muiden koulutusviennin avaintoimijoiden kesken on tärkeää. Pirstaleisten hankkeiden sijasta tulee pyrkiä kansallisesta näkökulmasta merkittäviin kokonaisuuksiin. Vientiklusterin kehittämiselle on tarvetta myös tilauskoulutuksen näkökulmasta. 8 (8)