ARVIO PARIKKALAN KESKUSTA-ALUEEN HULEVESIEN KUORMITUKSESTA JA EHDOTUS NIIDEN KÄSITTELEMISEKSI. Yhdessä Simpelejärven puolesta -hanke

Transkriptio

1 ARVIO PARIKKALAN KESKUSTA-ALUEEN HULEVESIEN KUORMITUKSESTA JA EHDOTUS NIIDEN KÄSITTELEMISEKSI Yhdessä Simpelejärven puolesta -hanke Marja Jääskeläinen

2 TIIVISTELMÄ Marja Jääskeläinen, DI Arvio Parikkalan keskusta-alueen hulevesien kuormituksesta ja ehdotus niiden käsittelemiseksi Tulevaisuudessa ilmastonmuutos vaikuttaa monin eri tavoin hulevesienhallintaan. Useiden ennusteiden mukaan rankkasateet lisääntyvät huomattavassa määrin seuraavien sadan vuoden aikana. Ilmastonmuutos yhdistettynä maankäytön tehostumiseen lisää rankkasateiden aiheuttamia taajamatulvia. Hulevesien hallintaan liittyvät haasteet täten lisääntyvät tulevaisuudessa. Hulevesien haitallinen vaikutus vesistöihin näkyy paikallisesti. Hulevedet ovat usein pistekuormituslähde, koska ne johdetaan keskitetysti sadevesiverkostossa vesistöön. Hulevesiselvityksessä selvitettiin Parikkalan keskustaajaman hulevesien haitta-ainepitoisuuksia ja hallintamahdollisuuksia ilmastonmuutosolosuhteissa, sadannan lisääntyessä. Koska keskusta-alueen hulevedet johdetaan usean purkuputken kautta suoraan Simpelejärveen, tarkastelun perustana on käytetty vesistönsuojelullista näkökulmaa. Lisäksi selvitys kuuluu osana Yhdessä Simpelejärven puolestahankkeeseen, jonka tarkoituksena on kunnostaa Simpelejärveä. Hulevesien hallintamenetelmäksi selvityksessä ehdotetaan hulevesikasettien asentamista Kirjolan koululle ja vähittäiskaupan takana olevalle ranta-alueelle. Kirjolan koulun ja paloaseman alueella on laajat läpäisemättömät alueet; kasettijärjestelmällä voidaan vähentää kiintoainetta ja ravinteita sekä imeyttää hulevesiä maaperään. Ranta-alueella hulevesiä puhdistettaisiin esikäsittelylaitteistolla (öljyn- ja kiintoaineen erotuskaivot) varustetulla kasettijärjestelmällä ja kosteikolla. Kasettijärjestelmän jälkeen osittain puhdistuneet hulevedet johdetaan kosteikkoon ja vasta sen jälkeen Simpelejärveen.

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa Taajamarakentamisen vaikutuksia hulevesiin TYÖN TAUSTA JA TAVOITTEET LAINSÄÄDÄNNÖN JA MUIDEN MÄÄRÄYSTEN ASETTAMAT VELVOLLISUUDET Vesihuoltolaki Rakennusmääräyskokoelma HULEVESIEN HAITTA-AINEET HULEVESIEN MUODOSTUMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Valuma-alueen merkitys Talviolosuhteiden merkitys Rakennetun ympäristön vaikutus pintavaluntaan HULEVESIEN HALLINTA RAKENNETUSSA YMPÄRISTÖSSÄ Hulevesien vähentäminen Hulevesien viivyttäminen Hulevesien johtaminen Hulevesien puhdistaminen HULEVESIEN TUTKIMUS JA KÄSITTELYEHDOTUS PARIKKALAN KESKUSTAAJAMASSA Yleistietoa Keskustaajaman hulevesiviemärin vesistökuormitus Hulevesien käsittelyehdotus keskustaajamassa JOHTOPÄÄTÖKSET...30 LÄHTEET...32

4 2 1 JOHDANTO 1.1 Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa Rankkasateet ja taajamatulvat, RA- TU- hankkeessa saatujen tutkimustulosten mukaan touko- ja syyskuun välisenä aikana sademäärät kasvaisivat ilmastonmuutoksen myötä keski-määrin prosenttia, ja sateet lisääntyisivät maan pohjoisosissa vieläkin enemmän. Kesäkuukausina vuorokauden aikaiset sateet kasvaisivat noin prosenttia ja kuuden tunnin sateet noin prosenttia. Sateet lisääntyisivät talvella enemmän, mutta rankkasateiden osuus olisi kuitenkin kesällä suurempi. Käytännössä sateiden lisääntyminen tarkoittaisi, että nykyinen kerran 10 vuodessa toistuva rankkasade esiintyisikin kerran viidessä vuodessa. (Hyöty 2008) Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän myös talvitulvia, joiden muodostumista lumen sulaminen nopeuttaa. Lisäksi maan vetisyys kasvattaa osaltaan sadannan ja sulannan haitallisia vaikutuksia, imeytyminen maahan hidastuu. Talvisadannan on ennustettu lisääntyvän jopa 22 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. (Ollila 2002, 20). Lumipeite ohenee Suomen eteläosissa enemmän kuin pohjoisessa. Roudan esiintyminen vähenee ja roudaton jakso pitenee. Jormolan (2003) mukaan talvisin esiintyneet vesisateet ovat aiheuttaneet ongelmia hulevesienkäsittelylle, koska maaperä on routaantunut; kosteikkojen ja lammikoiden toiminta on hidastunut tai loppunut kokonaan. Talviajan kuormitus on noin 60 prosenttia koko hulevesikuormituksesta.

5 3 1.2 Taajamarakentamisen vaikutuksia hulevesiin Taajamarakentaminen lisää valumavesien aiheuttamia ainehuuhtoumia. Joissakin tapauksissa voimakas taajamarakentaminen voi olla merkittävä vesistöjen kuormittaja. Mitä enemmän on päällystettyjä pintoja, sitä enemmän on myös ainehuuhtoumia, ravinteita ja (raskas)metalleja. Huuhtoumat ovat suuria sekä lumien sulantavaiheessa että sateiden aikana. Rakennetun ympäristön hulevesikuormituksen typpi- ja fosforikuormituksen osuus on pienempi kuin yhdyskuntajätevesien, massa- ja paperiteollisuuden, hajaasutuksen tai maa- ja metsätalouden aiheuttama kuormitus. Hulevedet aiheuttavat kuitenkin suuremman kuormituksen vesistöihin verrattuna kalankasvatukseen, turvetuotantoon tai turkistarhaukseen. Lisäksi laajat päällystetyt pinnat vähentävät pintakerros- ja pohjavesivaluntaa, jolloin pohjavesien muodostuminen heikkenee. 2 TYÖN TAUSTA JA TAVOITTEET Työn taustalla on Leader- rahoitteinen Yhdessä Simpelejärven puolesta -hanke, jossa on tavoitteena suojella ja parantaa sekä Simpelejärven että Kivijärven tilaa Parikkalassa ja Simpeleen taajamassa Rautjärvellä. Hankesuunnitelman mukaan Parikkalan keskustaajaman hulevesien kuormittavuutta selvitetään ja käsittelyä kehitetään. Tavoitteena oli arvioida hulevesikuormitusta Parikkalan taajaman alueella ja selvittää käsittelymahdollisuuksia ennen Simpelejärveen johtamista Parikkalan keskustaajaman alueella. Työn edetessä otettiin tarkasteluun myös hulevesikasettijärjestelmä. Tässä selvityksessä ehdotetaan yleispiirteistä ratkaisua Parikkalan keskusta-alueen merkittävimmälle hulevesien valuma-alueelle.

6 4 3 LAINSÄÄDÄNNÖN JA MUIDEN MÄÄRÄYSTEN ASETTAMAT VELVOLLISUUDET 3.1 Vesihuoltolaki Kunnilla on velvollisuus huolehtia alueensa vesihuollosta ja sen järjestämisestä, tämä velvollisuus koskee myös hulevesiviemäröintiä. Nykyisen vesihuoltolain (2001/199) 10 :n mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö velvoitetaan liittymään viemäri- ja talousvesiverkostoon. Hulevesien ja perustusten kuivatusvesien osalta kiinteistönomistajan ei tarvitse liittyä verkostoon, vaikka alueella ei ole erillistä hulevesiverkostoa tai tontin hule- ja kuivatusvedet voidaan poistaa asianmukaisesti muulla tavoin. Vesihuoltolaki ei ota kantaa hulevesien johtamistapaan, vaan ainoastaan niiden poistamiseen. (Kaatra et al. 2009, 55) Yleisesti kaupunkien ja suurien taajamien hulevedet johdetaan maanalaisissa putkistoissa pääosin puhdistamattomina läheiseen ojaan, puroon tai vesistöön. Viime aikoina ympäristöviranomaiset ovat yhä enemmän kiinnittäneet huomiota hulevesien aiheuttamaan vesistökuormitukseen. Hulevesien paikallinen (syntypaikka) käsittelymahdollisuus on lisännyt yhä enemmän luonnonmukaisten käsittelymenetelmien suosiota. Meneillään olevassa hulevesiä koskevassa vesihuoltolain uudistuksessa halutaan korostaa kiinteistöomistajien velvollisuutta käsitellä tontilla syntyneet hulevedet luonnonmukaisilla menetelmillä kuten imeyttämällä tai viivyttämällä.

7 5 3.2 Rakennusmääräyskokoelma Suomen rakentamismääräyskokoelma D1:ssä määritetään kiinteistön sade- ja kuivatusvesien poisjohtaminen. Hulevedet imeytetään maaperään, mikäli se on mahdollista. Muussa tapauksessa niitä varten pitää olla erillinen sadevesilaitteisto, jossa on esierottimet esimerkiksi öljylle ja rasvalle. Puhtaat sadevedet voidaan johtaa myös avo-ojaan. (Finlex 2003 ja 2007) 4 HULEVESIEN HAITTA-AINEET Hulevesien mukana vesistöihin päätyy monenlaisia haitta-ainehuuhtoumia. Haittaaineet ovat peräisin liikenteestä (autot ja asfaltin kuluminen), rakennusten pintamateriaaleista, teollisuusalueilta ja huoltoasemilta, vuotavista viemäreistä, eläinten ulosteista ja kaukolaskeumasta. Kaupunkialueiden ainehuuhtoumat ovat yleensä noin 1 2-kertaiset verrattuna luonnon virtavesien ainepitoisuuksiin. Huleveden laatu on huonoimmillaan juuri sateen alkuvaiheessa, jolloin sadevesi huuhtoo läpäisemättömille pinnoille kertyneen lian (Kotola et al. 2005, 24) Hulevesien haitallinen vaikutus luokitellaan pistemäisen kuormituksen kaltaiseksi kuormitukseksi lähialueen vesistöön. Ravinnekuormituksen vaikutus typen osalta on hieman yli kymmenkertainen fosforiin verrattuna. Hulevesissä typenmäärä vuodessa on noin 1000 tonnia ja fosforin määrä jää 90 tonniin vuodessa. Tällä hetkellä hulevesien kuormittavuudesta ei ole olemassa niin järjestelmällistä tietoa käytettävissä kuin on jätevedenpuhdistamoista, mutta viimeisimmät tarkastelut osoittavat hulevesien fosfori- ja typpikuormitukset ovat merkittäviä varsinkin kaupunkien keskusta-alueilla sekä pientaloalueilla. (Nyroos et al. 2006, 26 27)

8 6 Taulukkoon 1 on koottuna osa hulevesien sisältämistä haitta-aineista. Taulukossa olevia ainehuuhtoumia esiintyy myös luonnossa, mutta niiden määrät ovat silloin huomattavasti pienempiä kuin kaupunkiympäristössä. Taulukko 1. Huleveden sisältämiä haitta-aineita ja niiden alkuperä. (Kotola 2003, 24 25) Valumavesien ainepitoisuudet ovat sitä korkeampia, mitä enemmän alueella on päällystettyjä pintoja. Eniten päällystetyillä pinnoilla on vaikutusta kiintoaine- ja kokonaisfosfori-pitoisuuksiin, ja vähiten kyseiset pinnat vaikuttavat kokonaistyppipäästöihin ja kemialliseen hapenkulutukseen. Keväällä lumensulamisvesissä on tutkimusten mukaan korkeammat haitta-ainepitoisuudet verrattuna kesäkauden sateiden aiheuttamiin virtavesiin. (Tornivaara-Ruikka 2006, 13; Kotola 2003a) Ravinteet Ravinnepitoisuudet ovat taajama-alueilla pääsääntöisesti hieman korkeampia kuin luonnonvesissä, mutta alhaisempia kuin peltojen valumavesissä. (Tornivaara- Ruikka 2006, 13)

9 7 Kiintoaine Kaupunkiympäristön hulevesien sisältämät kiintoainepitoisuudet ovat usein korkeampia kuin luonnontilaisten alueiden vastaavat pitoisuudet. Rakennetussa ympäristössä on voimakkaammat virtaamat, ja virtaamavaihtelut lisäävät virtavesien eroosiota. Tällöin kiinto-aine pitoisuudet muodostuvat korkeammiksi. Kaupunkialueilta kiintoainetta joutuu pintavesiin rakennustyömailta, viheralueilta, teiltä ja kaduilta. (Kotola et al. 2003, 29) Raskasmetallit Tärkeimmät haitalliset raskasmetallit hulevesissä ovat kadmium, kromi, elohopea, sinkki ja nikkeli. Niiden määrät hulevesissä määräytyvät asutus- ja liikennetiheyden mukaan, myös teollisuudella on merkitystä paikallisesti metallien esiintyvyyteen. Laskeuma vaikuttaa eniten elohopean määriin. Metallit esiintyvät hulevesissä eri muodoissa, muun muassa yhdisteinä, joilla on vaikutusta hulevesien toksisuuteen ja puhdistamiseen. Alla olevaan taulukkoon 2 on koottuna hulevesien metallipitoisuuksia maankäytön mukaan ja metallien vaikutusta ihmiseen ja ympäristöön. Taulukko 2. Raskasmetallien pitoisuuksia hulevesissä ja niiden merkitys ihmisille ja ympäristölle. (muokattu taulukoista 19 ja 21; Sänkiaho 2009, 66, 70) *taulukossa yksikkönä on mg/l

10 8 5 HULEVESIEN MUODOSTUMISEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT 5.1 Valuma-alueen merkitys Valuma-alueen koko ja maankäyttötapa vaikuttavat paljon muodostuvien hulevesien määrään ja laatuun. Yleensä valuma-alueeseen kuuluu sekä tiiviisti rakennettuja alueita että metsäisiä alueita. Päällystetyn pinnan määrään vaikuttaa eniten laajojen teollisuusalueiden ja parkkialueiden sijainti valuma-alueella. Useiden tutkimusten mukaan päällystetyn pinnan määrällä ja sijoittumisella on tärkeä merkitys alueiden hydrologialle ja vesistöjen ekologialle. Tie- ja katualueilta tulee runsaasti erilaisia kiintoaineita, joihin on sitoutuneena haitta-aineita ajoneuvoista ja tiepäällysteistä. (Jormola 2009, 67 70) 5.2 Talviolosuhteiden merkitys Talviolosuhteet lisäävät hulevesien hallinnan haasteita. Pitkähkön kylmän kauden vaikutus näkyy veden jäätymisenä lammikoissa ja putkistoissa. Lisäksi veden viskositeetti nousee, jolloin veden laskeutumisnopeus hidastuu. Maa routii, ja maanpinnan läpäisevyys alenee. Kosteikkojen puhdistumistehokkuus heikkenee, koska biologinen toiminta on vähäisempää talvella verrattuna kesään. Lisähaasteen hulevesien hallinnalle on tuonut edellä mainittujen asioiden lisäksi viime vuosien talviaikaan sattuneet vesisateet, jotka täytyy huomioida hulevesikäsittelymenetelmien suunnittelussa ja valinnassa. Imeytys- ja suodatusmenetelmiä voidaan muokata talviolosuhteisiin sopiviksi sijoittamalla ne routarajan alapuolelle ja varustamalla ne ylivuotorakenteilla. (Meriluoto 2007a, 28 29)

11 9 5.3 Rakennetun ympäristön vaikutus pintavaluntaan Taajama rakentaminen lisää eniten pintavaluntaa. Lindemanin (1999, 5) mukaan kaupungeissa/taajamissa oletetaan olevan keskimäärin 25 prosenttia päällystettyä pintaa, minkä seurauksena pintavalunta saattaa kasvaa jopa yli 50 prosenttia. Rakentamisen myötä päällystettyjen ja vettäläpäisemättömien pintojen osuus kasvaa, samalla kasvillisuuden määrä vähenee. Lisääntyneet päällystetyt pinnat yhdessä teknisten rakenteiden kanssa lisäävät ja nopeuttavat pintavesien virtausta. Sen sijaan pintakerros- ja pohjavesivalunta pienenevät taajamarakentamisen lisääntyessä, koska rakentaminen vähentää muun muassa veden imeytymistä. (Kotola et al. 2003, 16) 6 HULEVESIEN HALLINTA RAKENNETUSSA YMPÄRISTÖSSÄ Päällystetyiltä alueilta valuvien hulevesien käsittely ja hallinta on yksi tärkeimmistä painopistealueista vesistöjensuojelussa tulevaisuudessa. Hulevesiverkostojen vedet puretaan usein taajamapuroihin, jotka saatetaan perata ja oikaista hulevesien kulkureiteiksi. Tällaisten purojen tehtävänä on siirtää hulevesien tulvauhka ja haitta-aineet purojen alajuoksuille ja alapuolisiin vesistöihin. Taajamien kasvaessa myös hulevesivirtaamat kasvavat, joten muokatut purot saatetaan putkittaa, jolloin huleveden pidättyminen maaperään heikkenee. Kaavoituksessa on tärkeä varautua etukäteen ilmastonmuutoksen mukana tuleviin lieveilmiöihin kuten rankkasateisiin, tuulisuuden ja myrskyjen lisääntymiseen, pohjavesi-olosuhteiden muutoksiin ja eroosioon. Kaavoitukseen avulla voidaan jättää suunniteltaville alueille riittävästi kasvipeitteisiä alueita sade- ja lumensulamisvesien imeytymistä varten. (Salminen 2010, 29; Jormola 2009, 66; Ala-Outinen 2004, 4)

12 Hulevesien vähentäminen Hulevesien vähentämiseen tarkoitetuilla rakenteellisilla ratkaisuilla ehkäistään hulevesien muodostumista tai vähennetään niiden määrää. Taajamaympäristöissä säilytetyt ja perustetut puisto- ja viheralueet toimivat hyvin hulevesien imeytysalueina. Sadevesien imeytymiseen vaikuttaa maalaji, maaperän senhetkinen kosteustila, kasvipeitteisyys ja maaperän rakenne. Maalajilla on ratkaiseva merkitys veden imeytymiseen maakerrosten läpi; maalajit, joissa on vähintään 20 prosenttia savea, ovat sopimattomia imeytysrakenteisiin (May 2007). Alla olevassa taulukossa 7 on esitettynä sadeveden imeytymisnopeus eri maalajeilla. Karkeilla maalajeilla imeytymisnopeus on moninkertainen savipitoisiin maalajeihin verrattuna. Taulukko 3. Sadevesien imeytymisnopeus eri maalajeilla. (muokattu Mays 2001)

13 11 Imeytyspainanteet ja kaivannot Imeytyksen toimintaperiaatteena on pidättää hulevettä hetkellisesti ja vähentää määrää imeyttämällä se ympäröivään maaperään. Imeyttämisellä voidaan tehokkaasti vähentää rakentamisen hydrologisia vaikutuksia rajoittamalla hulevesivirtaamia ja imeyttää pintavaluntaa pohjavedeksi vettä läpäisevillä maalajeilla. Imeytysmenetelmät voivat olla joko keskitettyjä menetelmiä, esimerkiksi tienvarsien imeytysalueet tai hajautettuja menetelmiä, esimerkiksi kiinteistökohtaiset imeytyspainanteet. Kaupunkialueilla, joissa on runsaasti kiintoainetta, imeytysrakenteisiin on suositeltavaa liittää valuntavesien esikäsittelymahdollisuus. Tällöin imeytysjärjestelmä ei tukkiudu helposti. Esikäsittely voidaan toteuttaa esimerkiksi tasausaltaalla tai puskurivyöhykkeellä. (Hyöty 2007) Imeytysalue voidaan rakentaa myös kiinteistökohtaiseksi hulevesienkäsittelyjärjestelmäksi, kuten seuraavalla sivulla olevassa kuvassa 1 on tehty. Katolta valuvat sadevedet johdetaan hiekkasuodattimen kautta varsinaiselle varastoaltaalle, joka on täytetty karkealla kivennäismaalajilla esimerkiksi hiekalla tai soralla. Hulevesi varastoituu täytemateriaalin huokosiin, ja imeytyy siitä hitaasti ympäröivään maaperään. Tällainen menetelmä sopii hyvin vettä läpäisevälle tontille. Imeytyspainanteen mitoituksessa täytyy ottaa huomioon imeytyskaivannon täytemateriaalin veden pidätyskyky. Yleisesti voidaan todeta, että imeytyspainanteen pinta-ala on noin 10 prosenttia läpäisemättömien alueiden pinta-alasta (Hyöty 2007, 17.)

14 12 Kuva 1. Kiinteistökohtainen hulevesien käsittelymenetelmä. (Guo 2007) Rakennetun alueen hulevesien luonnonmukaiset käsittelymenetelmät tukevat alueen pohjavesien muodostumista. Soraharjuille rakennetuilla asuinalueilla vesitasapainon takia olisi parempi imeyttää puhtaat hule- ja sadevedet, jotta pohjaveden pinta ei laske liian alas. Pohjaveden pinnan laskeminen vaikuttaa maaperän vesitalouteen ja kasvillisuuden elinehtoihin. (Kotola et al. 2003, 64) Mikäli harjualueilta hulevedet kuitenkin johdetaan putkijärjestelmässä muualle, tällöin hulevesiviemäriverkostoon kerääntyy laajemmalta alueelta pintavesiä. Haitta-aineiden määrä yleensä kasvaa ja hulevesien laatu huononee. Tästä seuraa, että hulevesien imeyttäminen suoraan maakerrosten läpi pohjavedeksi ei ole enää suotavaa ennen hulevesien laaduntutkimusta. Hulevesikasetit- ja tunnelit Viime vuosina markkinoille on tullut erilaisia teknisiä ratkaisuja, kuten hulevesikasetteja, joita voidaan sijoittaa maan alle. Nämä menetelmät sopivat hulevesivirtaamien viivyttämiseen hetkellisten runsaiden sateiden aikana. Hulevesikasettijärjestelmät sopivat hyvin tiheään rakennettuun asuin- ja kaupunkiympäristöön ja pysäköintipaikoille, joihin muiden luonnonmukaisten käsittelymenetelmien rakentaminen ei sovellu, muun muassa suuremman tilantarpeen takia.

15 13 Hulevesikasetteja voidaan käyttää hulevesien tasausaltaina eli virtaamien tasaamiseen. Hulevesikasettien ja tunneleiden etuna on muun muassa suurempi varastotilavuus verrattuna perinteiseen sepeli-imeytykseen. Kasettien sisäseinämiin muodostuu biofilmi, joka osaltaan hajottaa kiintoainetta ja ravinteita. Loput kiintoaineet ja muut haitalliset aineet tarttuvat kasettien sisäosiin, josta ne poistetaan huoltotoimenpiteiden yhteydessä. (Setälä 2010) Sadevedet varastoituvat hulevesikasettien rakenteisiin, joista ne imeytyvät hitaasti maaperään. Kasettijärjestelmät sopivat myös täydentämään luonnonmukaista käsittelyä. Yhdistetyllä esikäsittely- ja kasettijärjestelmällä voidaan poistaa hulevedestä erilaisia haitta-aineita, ravinteita ja haitallisia metalleja. Esikäsittelyssä fosfori yleensä saostetaan ferrosulfaatilla ja typen poistoon käytetään ilmastusta. Esikäsittelyjärjestelmiksi kasetteihin voidaan liittää myös hiekan-, lietteen tai öljynerottimet. (Setälä 2010) Kasettien asentamisessa täytyy huomioida talviolosuhteet; ne asennetaan riittävän syvälle, routarajan alapuolelle. Toiminta edellyttää, että putkijärjestelmät eivät jäädy talvella. Seuraavan sivun kuvassa 2 on hulevesikasettien asentamista Norjassa ja pienemmässä kuvassa kasettien rakennekuva.

16 14 Kuva 2. Hulevesikasettien asentaminen. (Wavin Labko 2007) 6.2 Hulevesien viivyttäminen Huleveden viivyttämisellä tarkoitetaan menetelmiä, joiden avulla pintavesivirtaamia hidastetaan ja pidätetään. Näiden menetelmien tarkoituksena on varastoida hulevesi joksikin aikaa ja vapauttaa se vähitellen. Viivyttäminen soveltuu hyvin hulevesivirtaamien pienentämiseen ennen alapuolisia purkureittejä. Tällä tavoin vähennetään tulvariskejä ja eroosiota. Viivytysmenetelmillä voidaan myös parantaa hulevesien laatua, koska kiintoaineet ja muut haitta-aineet laskeutuvat altaiden pohjille. Tällaisissa menetelmissä käytetään usein kasvillisuutta sitomaan ravinteita. Viivytysmenetelmiä ovat muun muassa kosteikot, rakennetut laskeutusaltaat ja lammikot. Viivytysmenetelmien mitoittamisessa täytyy ottaa huomioon tulevan vesimäärän tarvittava viivytystila. (Hyöty 2007, 31, 36)

17 15 Kosteikot Kosteikkoalueille on tunnusomaista runsas kasvillisuus ja pienet avovesialueet. Kosteikon toiminnan kannalta on ehdottoman tärkeää, ettei kosteikkoon muodostu veden virtausta nopeuttavia kanavia, muutoin veden viivytysaika lyhenee. Kosteikot ovat muodoltaan yleensä pitkäomaisia veden virtaussuuntaan nähden. Toinen hyväksi havaittu muoto on leveä kosteikko, johon on muotoiltu niemiä, poukamia ja saarekkeita. Kosteikot ovat suurimman osan ajasta veden peitossa, ja kuivinakin aikoina pysyvät kosteina. Syvyydeltään ne ovat matalia; syvimmät kohdat on tarpeellista sijoitta purkupaikan alkupäähän, koska kiintoaineella on tällöin tilaa laskeutua. (Hyöty 2007, 33; Ahponen 2003, 61 66) Kosteikoilla voidaan tehokkaasti pienentää virtaamahuippuja, tehostaa kiintoaineen laskeutumista ja valumaveden biologista puhdistumista. Mitä laaja-alaisempi kosteikkoalue on, sitä pitempi on virtaavan veden viipymä, ja sitä parempi on virtaavan veden kiinto-aineen laskeutuminen. Kiintoaineen mukana vedestä poistuu myös muita haitta-aineita kuten raskasmetalleja ja ravinteita, joista osan runsas kasvillisuus hyödyntää. Kosteikoista muodostuu rikkaita ja monimuotoisia ekosysteemejä, jotka ovat tehokkaita perustuottajia, hiilen sitojia ja tulvavesien viivyttäjiä. Asuinalueiden läheisyydessä olevia kosteikkoalueita voidaan hyvin hyödyntää virkistyspaikkoina, ja kosteikot tarjoavat monille kasvi- ja eläinlajeille suotuisan elinympäristön lisäten tällä tavoin luonnon monimuotoisuutta. (Ahponen 2003, 61 67; Salminen 2010, 30) Parhaiten kosteikot voidaan sijoittaa luonnon omiin painanteisiin, koska tällöin rakentamiskustannukset pysyvät kohtuullisina. (Ahponen 2003, 61 67) Kosteikon toiminta perustuu mutkittelevan uoman virtausta hidastavaan vaikutukseen. Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin kosteikkojen merkitystä hulevesien mikrobiologisen laadun parantajina. Kosteikkokäsittelyllä saatiin poistettua jopa prosenttia hulevesissä esiintyvistä indikaattoriorganismeista, mikrobeista.

18 16 Vastaaviin lukuihin päästään myös lammikkokäsittelyissä. Tärkein syy, miksi kosteikot tai lammikot ovat hyviä mikrobien poistajia, selittyy kiintoaineen tehokkaalla laskeutumisella. Toiminnan tehokkuuteen vaikuttaa enemmän kosteikon rakenne kuin huleveden viipymäaika. (Tampereen kaupunki) Alla oleva kuva 3 on Mikkelin, Tupalan kaupunginosaan, rakennetulta kosteikkoalueelta. Myös seuraavan sivun kuva 4 on samasta paikasta. Tulva-alueen vanhoja avo-ojia on hyödynnetty viivytysalueen rakentamisessa. Kuva 3. Kosteikkoalue Mikkelissä. (Turkki 2010) Hidastusuomien luiskat muotoiltiin loiviksi ja katettiin kivillä eroosion estämiseksi. Tällainen kivetty uoma (kuva 4 seuraavalla sivulla) toimii hyvin virtaamien hidastuksessa, jolloin huleveden sisältämät haitta-aineet laskeutuvat uoman pohjalle. Kyseinen viivytysalue on rakennettu

19 17 Kuva 4. Kosteikkoalueelle johtava oja. (Turkki 2010) 6.3 Hulevesien johtaminen Hulevesien johtamismenetelmillä tarkoitetaan erilaisia rakenteita, joiden avulla hulevedet kootaan ja johdetaan hallitusti käsiteltäväksi toiseen paikkaan esimerkiksi hulevesien viivytysalueille. Hulevesien johtaminen voidaan toteuttaa joko pinta- tai putkijärjestelmän avulla. Hulevesien johtaminen maan pinnalla avo-ojissa soveltuu parhaiten alueille, jotka on kaavoitettu väljästi. Pienillä valuma-alueilla kuten yksittäisten kiinteistöjen ja tonttien kohdalla pintajohtamista voidaan käyttää myös tiiviisti rakennetuilla taajama-alueilla. Laajoilla valuma-alueilla pintajärjestelmät edellyttävät tilavarausta kaavoituksen yhteydessä. (Hyöty 2007, 20)

20 18 Avo-ojat ja viherpainanteet Pintajohtamisen menetelmiä ovat avo-ojat, painanteet, purot ja kanavat. Hulevesien johtamiseen voidaan käyttää viherpainanteita, jotka ovat matalia ja loivaluiskaisia yleensä kasvillisuuden peittämiä ojia tai ne voivat on rakennettu betonikivistä. Viherpainanteita käytetään hulevesien johtamisen lisäksi niiden viivyttämiseen ja imeyttämiseen. Viherpainanteeseen voidaan rakentaa mitta- ja pohjapatoja, joilla hidastetaan veden virtaamaa. Tällöin osa vedestä imeytyy maahan. Viherpainanteet sijoitetaan yleensä katualueen reunaan. (Hyöty 2007, 21; Määttä 2007, 15) Alla olevissa kuvissa 5 vasemman puoleisessa on päällystetyillä alueilla paljon käytetty viheralue, joka toimii sekä hulevesien johtamisreittinä että imeytysalueena. Ajoradan reunassa olevat ritiläkaivo varmistaa katualueen kuivatuksen keväisin lumen sulamisen aikana. Oikeanpuoleisessa kuvassa 6 on avo-ojamenetelmä, joka on hyvin tavallinen hulevesien johtamismenetelmä vanhemmilla asuinalueilla. Kuvat 5 ja 6. Hulevesien johtamiseen käytettäviä menetelmiä, viherpainanne (oik.) ja avo-oja (vas.) (Hyyrynen et al. 2007; Jääskeläinen 2009)

21 19 Purot Purot ovat yleensä luonnonpuroista muotoiltuja purouomia tai hulevesien käsittelyä varten rakennettuja puroja. Purot tehdään usein mutkitteleviksi, ja niihin voi liittyä leveämpiä lammikkoalueita, kosteikkoja ja runsasta kasvillisuutta. Purot soveltuvat hyvin hulevesien pääpurkureiteiksi ja virkistyskäyttöön. (Hyöty 2007, 21 27) Alla olevassa kuvassa 7 on Lappeenrannan Hyrynmäessä oleva hulevesien johtamiseen tarkoitettu puro. Kyseinen alue sopii myös suurten vesimassojen viivyttämiseen. Pintavedet johdetaan edellä mainitulta alueelta betonirummun kautta suurehkoon avo-ojaan tien toiselle puolelle. Kuva 7. Rakennettu puro. (Jääskeläinen 2010)

22 Hulevesien puhdistaminen Kemiallinen puhdistaminen Hulevesien kemiallisessa puhdistamisessa poistetaan ravinteita ja kiintoaineita saostamalla. Kemiallinen saostaminen on yleistä jäte-, talousvesien sekä turvetuotanto- ja peltoalueiden valumavesien puhdistamisessa, mutta hulevesien kemiallisesta puhdistamisesta on vähän näyttöä Suomessa. Menetelmän etuja ovat muun muassa nopea käyttöönotto ja sen avulla voidaan käsitellä melko suuria fosfori- ja kiintoainekuormia. Puhdistaminen tehdään saostamalla, menetelmä sopii parhaiten silloin, kun rankkasateiden kiintoainemäärä on suuri. Alueella on tehty maanrakennustöitä ja vastaanottava vesistö on herkkä. (Juntunen 2007) Luonnonmukainen puhdistaminen Hulevesiä voidaan puhdistaa myös biologiseen käsittelyyn perustuvilla menetelmillä. Tällaista puhdistusmenetelmää kutsutaan bioretentioksi. Sen avulla voidaan vähentää muun muassa metallien pitoisuuksia hulevesissä. Bioretentiossa hyödynnetään maaperäkerrosten, erilaisten katteiden ja kasvien suodatuskykyä. Eri tutkimuksissa saatuja tuloksia voidaan pitää hyvinä, sillä esimerkiksi sinkkipitoisuus aleni jopa 90 prosenttia, vastaava luku lyijyllä oli 83 prosenttia ja kuparilla 75 prosenttia. Bioretentio perustuu muun muassa adsorptioon. Bioretentioalueita voidaan käyttää ravinteiden, typen ja fosforin vähentämiseen. Tällä menetelmällä saadaan ravinteista poistettua noin puolet. (Sänkiaho 2009, 119; Center for watershed protection 2008, 2)

23 21 Alla olevassa kuvassa 8 on esitettyluonnolliseen puhdistamiseen perustuva alue. Hulevedet, jotka kerääntyvät kasvillisuuden täyttämään painanteeseen, imeytyvät maakerrosten läpi puhdistuen samalla. Lopuksi hulevedet kerätään putkeen, jonka kautta ne johdetaan muualle imeytymään tai ne voidaan imeyttää myös samassa paikassa. Kuva 8. Kasvillisuuden muodostama bioretentioalue (Low Development (LID) 2010) 7 HULEVESIEN TUTKIMUS JA KÄSITTELYEHDOTUS PARIKKA- LAN KESKUSTAAJAMASSA 7.1 Yleistietoa Maankäyttö ja omistusolosuhteet Parikkalan keskustaajama rajoittuu lännessä Simpelejärveen ja idässä VT 6. Suurin osa keskustan alueesta on kunnan omistuksessa. Valuma-alueen koko on noin 6,4 ha. Keskustan alue on pääosin päällystettyä aluetta. Jonkin verran on myös hiekka- ja sorapintaisia teitä ja katuja.

24 22 Pinta- ja pohjavedet Parikkalan keskustaajama-alue ei sijaitse varsinaisella pohjavesialueella, mutta keskusta-alueen läheisyydessä on pohjavesialueita. Maaperä ja topografia Topografialtaan Parikkala on vaihtelevaa aluetta. Osa keskustan alueesta on alavaa, mutta ko. alueella on myös hiekkaharjua kangasmetsineen. Paikka, johon on suunnitteilla hulevesien käsittelyä, on savipitoista aluetta. Hulevesien käsittely tällä hetkellä Parikkalassa hulevesiverkoston rakentaminen ei kuulu kunnan vesihuoltolaitoksen toimintaan, vaan verkoston rakentaa tiepiiri ja muut toimijat. Kunnan tehtäväksi jää verkoston ylläpito ja korjaustoimenpiteet. Kunnan rakennusjärjestyksessä on maininta hulevesien käsittelystä. Rakennuspaikka on salaojitettava ja sade- ja lumen sulamisvedet tulee poistaa tontilta, mutta niitä ei saa johtaa viemäriin. (Asikainen 2010) Parikkalan keskustaajamassa toteutettiin viemäriverkostojen savukokeita keväällä Savukoetta voidaan käyttää tonttien muun muassa sade- ja jätevesiviemäriverkoston tutkimiseen. Menetelmällä saadaan selville muun muassa kiinteistöjen kuivatusvesien johtaminen jätevesiviemäriin ja viemärien vuotokohdat. Parikkalassa tehdyssä savukokeessa viettoviemärialueilla havaittiin neljä kohdetta, joissa ilmeni korjattavaa. Kunnan työnjohtaja-teknikko Pekka Saukkosen mukaan kiinteistöliittymiä suurempi ongelma hulevesien johtamisessa ovat osittain vuotavat sadevesi- ja viemäriputkilinjastot.

25 23 Suurimmat ongelmat hulevesien johtamisessa ilmenivät keväällä 2010 runsas lumisen talven jälkeen, kun osa taajamavesistä lumen sulamisvedet mukaan lukien, olivat ohjautuneet jätevedenpuhdistamolle. (Saukkonen 2010) 7.2 Keskustaajaman hulevesiviemärin vesistökuormitus Parikkalassa valittiin yksi hulevesiviemärin valunta-alue lähemmän tarkastelun piiriin., ja se kerää hulevesiä Kirjolan koululta saakka. Valuma-alueella sijaitsee riskikohteita kuten ratapiha ja lämpölaitos. Seuraavan sivun kuvassa 9 on toinen näistä riskikohteista, ratapiha; Parikkalan aseman kautta kulkee itäisen radan tavarakuljetukset. Hulevesien haitta-ainepitoisuuksiin vaikuttavat mm. kunnan lämpölaitoksen laskeumat. Lämpölaitoksessa käytetään energianlähteenä puuhaketta; varaenergianlähteenä ovat 40 t:n öljyvarastot. Kuva 9. Parikkalan ratapiha. (Jääskeläinen 2010)

26 24 Alla olevassa kuvassa 10 on hulevesipurkuputken kohdalla olevaa Simpelejärven rantaa. Hulevesiputki oli keväällä 2010 aivan veden pinnan tasolla; putken pää on yllä olevassa kuvassa oikeassa alakulmassa. Kuva 10. Hulevesien laskuoja ennen Simpelejärveä. (Jääskeläinen 2010) Seuraavalla sivulla olevassa kuvassa 11 on näkymä hulevesiputken vasemmalta puolelta. Ranta-alue on runsaan vesikasvillisuuden valtaama. Pääosa kasvillisuudesta on järviruokokasvustoa. Järviruoko ei yksinään kerro järven rehevöitymisen tilasta, mutta kasvuston runsastuminen kuvastaa järven sen hetkistä tilaa; runsaat ravinnepitoisuudet lisäävät kasvuston määrää.

27 25 Kuva 11. Rantakasvillisuutta hulevesiojan läheisyydessä keväällä (Jääskeläinen 2010) Hulevesien aiheuttama kuormitusta käsitellään yleensä pistekuormituksena, tosin Parikkalan keskusta-alueelta tulee Simpelejärveen useita hulevesiputkia. Alla olevassa kuvassa 12 on vesinäyte suoraan hulevesiputken päästä. Näyte on otettu vuoden 2010 toukokuussa. Harmahtavan värin perusteella näytteessä näyttäisi olevan runsaasti kiintoainetta. Kuva 12. Näyte hulevesiojan päästä (kuva 10) toukokuussa. (Jääskeläinen 2010)

28 26 Alla olevaan taulukkoon 4 on koottuna tänä keväänä Parikkalasta ja vertailun vuoksi myös Imatralta otetun hulevesinäytteiden tuloksia. Imatran näytteet on otettu maaliskuun puolivälissä tänä vuonna. Näytteet otettiin yhden kerran, joten saadut tulokset ovat vain suuntaa-antavia. Hulevesikuormituksen määrän tarkempi arviointi vaatisi useita näytteitä sekä virtaamamittauksia tai sadantaan perustuvia laskelmia. Taulukko 4. Imatran ja Parikkalan hulevesi- ja luminäytetuloksia. (Kaittola 2010) Parikkala Imatra Kohde kok.liuk.n [µg/l] kok.liuk.p [µg/l] Cr [µg/l] Zn [µg/l] Pb [µg/l] Hulevesinäyte tori < 5 43 < 5 Hulevesinäyte tori < 5 49 < 5 Keskusliikenneasema luminäyte < 5 < 29 < 5 Imatrankoski hulevesinäyte < 20 < 5 Ravinteiden kokonaispitoisuuksia ei selvitetty, koska näytteet esikäsiteltiin suodattamalla ennen varsinaista haitta-aineiden määritystä. Imatran korkeammat kromipitoisuudet selittyvät mm. energiantuotannon ja erilaisten teollisuusprosessien aiheuttamilla päästöillä. Imatralla sijaitsee Ovako Bar terästehdas, jonka teräskuonaa on käytetty esimerkiksi tierakenteissa. Parikkalan näytteessä sinkkipitoisuudet olivat korkeammat kuin Imatran vastaavassa näytteessä. Sinkki- ja lyijypäästöt ovat pääosin lähtöisin energiatuotannosta (Suomen ympäristökeskus, v. 2008). Parikkalan taajaman energiantuotantolaitos polttaa 90 prosenttisesti puuhaketta, mikä selittää korkeita sinkkipitoisuuksia. Puunpolton hiukkasissa on merkittävä määrä sinkkiä (Olli Sippula ym. 2007, Ilmansuojelu 4/2007 -lehti).

29 Hulevesien käsittelyehdotus keskustaajamassa Hulevesien hallintaa Parikkalan keskustaajamassa tarkastellaan ennen muuta vesiensuojelun näkökulmasta, koska alueen hulevedet johdetaan tällä hetkellä pääasiassa käsittelemättöminä suoraan Simpelejärveen. Sopivan hulevesikäsittelyjärjestelmän valinnassa täytyy huomioida rannan vähäinen korkeusero suhteessa järveen. Parikkalan keskustaajaman hulevesien hallintamenetelmän yhdeksi sijoituspaikaksi on kaavailtu vähittäiskaupan ja ravintolan takana sijaitsevaa ranta-aluetta. Kyseisen alueen halki kulkee tällä hetkellä kevyen liikenteen väylä, joten tulevaisuudessa mahdollisesti rakennettavalla hulevesienkäsittelymenetelmän valinnassa on syytä huomioida myös maisemallinen näkökulma, alueen viihtyisyys. Alla olevassa kuvassa 13 on edellä mainittu ranta-alue. Kuva 13. Hulevesikasettien sijoituspaikka. (Jääskeläinen 2010)

30 28 Yhdistetty hulevesien hallintamenetelmä Hulevesien käsittely kyseisellä Simpelejärven ranta-alueella voitaisiin toteuttaa edellä mainittujen menetelmien, hulevesikasettien ja kosteikon, yhdistettynä versiona. Tällöin hulevesikasettijärjestelmä esikäsittelylaitteistoineen (kiintoaineen- ja öljynerotuskaivot) asennetaan kauemmaksi rantaviivasta. Etäisyys vesirajaan voi olla esimerkiksi metriä. Kasettikäsittely viivyttää hulevesien pääsyä Simpelejärveen. Lisäksi kasettijärjestelmän kautta osa hulevesistä todennäköisesti myös imeytyy maaperään. Hulevesikaseteista osittain puhdistunut hulevesi johdettaisiin hajautetusti usean putken läpi ranta-alueen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jolloin saataisiin aikaan kosteikko. Kosteikossa hulevesien puhdistuminen jatkuu. Kosteikon syntymistä voidaan hieman helpottaa kaivamalla matalahko ja laaja-alainen kuoppa, johon vesi vähitellen kerääntyy.

31 29 Kosteikko alueelle voidaan siirtää luonnosta kasveja kuten rantakukkaa, keltaista kurjenmiekkaa ja erilaisia kortteita (kuvat 13 ja 14 alla). Kosteikkoon sopivia kasveja on myynnissä myös taimimyymälöissä. Kosteikon kasveja Kuvat 13 ja 14. Keltainen kurjenmiekka (oik.) ja rantakukka (vas.) (Vastavalo.fi; Yrttitarha) Riskialueilta (VR:n ratapiha) mahdollisesti tulevilta haitta-aineiden varalta hulevesikasettijärjestelmä on tarkoituksenmukaista varustaa sulkuventtiilikaivolla, koska tällöin voidaan ehkäistä vaarallisten haitta-aineiden pääsy kosteikkoon ja sitä kautta Simpelejärveen. Ranta-alueen lisäksi kyseisiä hulevesiä on tarkoituksenmukaista käsitellä myös jo syntypaikalla, Kirjolan koulun ja paloaseman kiinteistöillä (laajoja läpäisemättömiä pintoja). Koulukeskus sijaitsee soraharjulla, joten hulevesien imeyttäminen onnistuu hyvin. Imeyttäminen voidaan toteuttaa esimerkiksi hulevesikasettien avulla.

32 30 Rakennusten katoilta tulevat sadevedet voidaan johtaa sellaisenaan suoraan kasettijärjestelmään. Pysäköintialueiden hulevedet on syytä puhdistaa kiintoaineista ja ravinteista ennen kuin ne johdetaan imeytykseen. Esikäsittelynä voi olla esimerkiksi kiintoaineen- ja öljynerottimet. Maaperätutkimus Ennen varsinaista yksityiskohtaisempaa suunnittelua täytyy kohdealueelle tehdä maaperätutkimus, jolla selvitetään tarkemmin maaperän koostumus. Parikkalassa hulevesiverkoston latva-alueilla maaperä on suurelta osin hiekka- ja soramaita, jotka soveltuvat hyvin hulevesien imeytykseen. Lähempänä Simpelejärveä maaperä muuttuu enemmän savikkomaiksi, jolloin hulevesien imeyttäminen huomattavasti vaikeutuu 8 JOHTOPÄÄTÖKSET Ilmastonmuutos ennusteiden mukaan sateiden määrä kasvaa tulevaisuudessa jopa %:a. Kasvaneet sademäärät ajoittuvat suurelta osin talviaikaan, jolloin talviajan kuormitus ennustetaan kasvavan jopa 60 % nykyisestä tasosta. Edellä mainitun suuntaiset ennusteet on syytä ottaa huomioon mietittäessä Parikkalan keskusta-alueen hulevesien hallintaa. Tulevaisuudessa hulevesiverkostojen korjauksen yhteydessä voidaan miettiä myös muita menetelmiä kuin rakentaa uusia putkiverkostoja. Hulevesien hallinnan arvioimisessa olisi painotettava sellaisia menetelmiä, joilla voidaan hulevedet käsitellä syntypaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Uusia hulevesien hallinta- ja käsittelymenetelmiä ovat mm. imeytys- ja viivytysalueet, kosteikot ja hulevesikasetit lisävarusteineen.

33 31 Näillä menetelmillä pystytään paremmin tulevaisuudessa varautumaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviin sademääriin ja kevään lumen sulamisesta aiheutuviin tulviin. Myös Parikkalassa voisi hulevesiä käsitellä maalla sen sijaan, että niitä lasketaan putkia pitkin suoraan Simpelejärveä. Tässä työssä on esitetty vaihtoehtoinen käsittelysuunnitelma yhdelle hulevesien valuma-alueelle osana Simpelejärven vesiensuojeluhanketta.

34 32 LÄHTEET Säädökset ja virallislähteet Finlex Suomenrakentamismääräyskokoelma B3. [verkkodokumentti]. Ei päivitys-tietoja. [viitattu ] Saatavissa: D1_2007.pdf Finlex Suomen rakentamismääräyskokoelma D1. [verkkodokumentti]. Ei päivitys-tietoja. [viitattu ]. Saatavissa: B3s.pdf Kirjallisuuslähteet ja ammattilehdet Jormola J Laatu, määrä ja muita tekijöitä hulevesien hallinnassa. Ympäristö ja terveys. Vol. 3/2009. [viitattu ]. Juntunen P Hulevesien kemiallinen saostus. Vesitalous Vol. 5/2007. [viitattu ]. Julkaisemattomat lähteet Asikainen Antti Parikkalan rakennusjärjestys. Henkilökohtainen tiedonanto. Sähköpostiviesti 08/2010. [viitattu ] Kaittola H Lumi- ja hulevesinäytetutkimusten vertailua. Henkilökohtainen tiedon-anto. Sähköpostiviesti [viitattu ]

35 33 Setälä K Henkilökohtainen tiedonanto. [viitattu ] Sähköiset julkaisut Ala-Outinen T., Harmaajärvi I., Kivikoski H., Kouhia I., Makkonen L., Saarelainen S. Tuhola M. & Törnqvist J Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennettuun ympäristöön. VTT Tiedotteita 2227 Research Notes. [verkkodokumentti]. [viitattu ]. ISBN (nid.) Saatavissa: Hyöty P Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät, Suunnitteluohje. Skoy Suunnittelukeskus. Pohjois-Savon ympäristökeskus. [verkkodokumentti]. Ei päivitystietoja. [viitattu ]. Saatavissa: pdf?openelement Jormola J Hulevesien käsittely pohjoisissa olosuhteissa [verkkodokumentti]. Ei päivitystietoja. [viitattu ]. Saatavissa: a.pdf Kaatra K., Kemppainen P., Nuuja K., Hanski M., Keinänen J., Kaloinen J., Rontu K., Seppälä P., Nygren K., Tiainen A., Maunula M., Taina T., Siekkinen J., Pullola T., Be-linskij A Vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän väliraportti. [verkkodokumentti] Ei päivitystietoja. [viitattu ] Saatavissa: trm2009_13.pdf

36 34 Kotola J., Vakkilainen P., Behm K. 2003a. RYVE osahanke 4. Kirjallisuustutkimus. Tiivistelmä. [verkkodokumentti] Päivitetty [viitattu ] Saatavissa: Low Impact Development (LID) Urban desingn tools. [verkkodokumentti] Ei päivitystietoja. [viitattu ] Saatavissa: Meriluoto J. 2007a. Hulevesien hallinta esiselvitys organisointimalleista. Taustaraportti. Suunnittelukeskus Oy [verkkodokumentti] Ei päivitystietoja. [viitattu ] Saatavissa: //apps.kunnat.net/sc/google/ghumksqk.html Nyroos N., Partanen-Hertell M., Silvo K., Kleemola P. (toim.). Vesiensuojelun suunta-viivat vuoteen Taustaselvityksen lähtökohdat ja yhteenveto tuloksista: Suomen ympäristö 55/2006. [verkkodokumentti] Ei päivitystietoja. [viitattu ]. Saatavissa: Parikkalan kunta. Yleistietoa kunnasta [verkkodokumentti] Ei päivitystietoja. [viitattu ] Saatavissa: Sippula Olli Pienten kaukolämpölaitosten päästöissä suuria eroja. [verkkodokumentti] Ilmansuojelu- lehti. Vol. 4/2007. [viitattu ] Saatavissa: Sänkiaho L Metals in stormwater pollution. Teknillinen korkeakoulu. [verkkodokumentti] Ei päivitystietoja. [viitattu ] Saatavissa:

37 35 Tornivaara-Ruikka R Hulevesien käsittely maankäytön suunnittelussa. Uuden-maan ympäristökeskus. raportti 3/2006. [verkkodokumentti] Ei päivitystietoja. [viitattu ] Saatavissa: Yrttitarha. [verkkodokumentti] Ei päivitystietoja. [viitattu ] Saatavissa:

38 36 LIITE 1 Parikkalan hulevesiverkosto ja siihen suunnitellut hulevesien käsittelymenetelmien sijoituspaikat (Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 60/MML/10 Lupa perustuu MML:n ja kaupungin väliseen aineiston vaihtosopimukseen.) Karttaan on merkitty punaisella hulevesiverkosto ja vihreällä hulevesikasettien ja kosteikon sijoituspaikat