Kuolemajärven Inkisten sukuseura Nro 10 * 2004 * 10. vuosikerta

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Kuolemajärven Inkisten sukuseura Nro 10 * 2004 * 10. vuosikerta"

Transkriptio

1 Kuolemajärven Inkisten sukuseura Nro 10 * 2004 * 10. vuosikerta

2 Vilhelmiina ja Vilhelm Inkisen perhe v Kuolemajärven Karjalaisten kylästä. Vanhempien kera kuvassa ovat lapset vas. Tyyne, Väinö äidin sylissä, Taimi, Martta ja Saimi Kuin oksat vihannoivat vain puussa pysyen, niin toisten kanssa yhteen on luotu ihminen. Kiitämme perheestämme. Yhteinen elämämme on lahja Jumalan Vk: 464, 1 säkeistö Kuolemajärven sukuseura Inkisten Lehden toimitus: Kaarina Hannula Jukka Inkinen Katariina Tommila Salu Tommila Sukujuhlakuvat: Samu Inkinen Julkaisija: Kuolemajärven Inkisten sukuseura Kaarina Hannula Turuntie 15, Aura p Kansikuva: Sukukokous 2004 Naantalin Porhonkallio Painopaikka: Painotalo Gillot Oy, 2004 Tyyne Inkinen ja Väinö Kankaanpää kihlakuvassa

3 Rakkaat sukulaiset Taas on vuosi vierähtänyt monine tapahtumineen. Erilainen kuin viime vuosi, surun vuosi. Olen hoitanut sairasta sisartani. Kesäkuussa hän halvaantui ja on siitä asti ollut sairaalassa. Ennen hoidettiin halvaantuneet omaiset kotona perhepiirissä yhteisvoimin. Nyt he saattavat joutua olemaan sairaalassa avuttomina ja joka asiassa avun tarpeessa, hoitohenkilökunnan armoilla, perushoidon, lääkityksen, ravinnon ja puhtauden saaneena. Mutta kuka istuu vierellä, pitää kädestä, silittää päätä, laulaa ja kertoo kuulumisia. Lähimmäisiä, omaisia tarvitaan osoittamaan rakkautta ja huolenpitoa. Nyt kun olen ollut seitsemän viikkoa sairauslomalla, jalkaleikkauksen takia, en ole voinut käydä päivittäin siskoani tervehtimässä. Olen ollut toisten armoilla, kun olen saanut ystäviltä kyydin sairaalaan kerran viikossa ja viettänyt tunnin hänen luonaan. Kaksikymmentäviisi vuotta olen ollut mukana SPRystäväpalvelussa. Joka kuukauden ensimmäinen maanantai käymme terveyskeskuksen vuodeosastolla joka huoneessa ( 15 ) laulamassa. Viime kerralla saimme kokea liikuttavan hetken, kun eräs miespotilas pyysi, että laulakaa Enkeli taivaan. Vaimo ja tytär olivat häntä katsomassa. Niinpä lauloimme tämän kauniin jouluvirren, koko maailman tunnetuimman, johon hän itsekin ja tytär yhtyivät. Heidän perheeseen kuuluivat nämä kolme, mies, vaimo ja tytär. Jouluvirsi kaikui sairaalan huoneessa, marraskuun ensimmäisenä päivänä. Tunnelma oli liikuttava. Se toi mieliimme joulun vuoden suurimman juhlan. Tuhannet ihmiset joutuvat viettämään joulun sairaalan vuoteessa, toiset yksinäisinä unohdettuina, toiset omaisten rakkauden ja lämmön kohteena tuntea, että heitä ei ole unohdettu. Ehkäpä sinullakin on joku, joka odottaa sinua. Riennä hänen luokseen, anna pieni hetki aikaasi ja ole lähellä. Laula jouluvirsi, sano hyvä sana ja anna lämmin puristus. Sillä Jeesus on syntynyt, kunnia Jumalalle ja kiitos joulusta. Toivotan joulurauhaa ja hyvää uutta vuotta 2005 kaikille sukuseuran jäsenille perheineen Kaarina Hannula Vuoden aikana ajasta iäisyyteen ovat siirtyneet seuraavat sukuseuramme jäsenet Martti Kalevi Liianmaa * Kuolemajärvi Helvi Maria Inkinen * Kuolemajärvi LAS Kuningas on syntynyt Enkellaulu kaikuu nyt: Kuningas on syntynyt! Herra lahjoittanut on meille rauhan, sovinnon Nouskaa kansat, riemuitkaa, taivaan juhlaan yhtyy maa! Beetlehemin lapsessa meidät kohtaa Jumala. Enkellaulu kaikuu nyt: Kuningas on syntynyt! Valtias hän taivaitten, Luoja Herran kirkkauden, Liisa Loviisa Vartiala os. Kipinoinen syntyy seimen lapseksi, meille armahtajaksi. * Kuolemajärvi Hän on sana elämän, ihmisenä kulkee hän, Naantali näyttää tietä rakkauden, keskellämme asuen. Rakkaus on, pysyy sitä ei voi poistaa Vappu Aleksandra Inkinen os. Nieminen * Kemiö Muistoa kunnioittaen Kuolemajärven Inkisten sukuseura ry. Enkellaulu kaikuu nyt: Kuningas on syntynyt! Hän on Rauhanruhtinas, Jumalalle vanhurskas. Haavamme hän parantaa, Isän luokse johdattaa. Ilot, murheet jakaa hän, kantaa halki elämän, saamme hänet kohdata jälleen kirkkaudessa. Enkellaulu kaikuu nyt: Kuningas on syntynyt! 3

4 Pentti Inkinen in memoriam Pentti Kullervo Inkinen kuoli Helsingissä lyhyen sairauden jälkeen 78-vuotiaana. Haudan lepoon hänet siunattiin Maskussa Pentti Inkinen syntyi Kuolemajärvellä Karjalan kannaksella, kävi siellä kansakoulun, osallistui innokkaasti suojeluskunnan poikaosaston toimintaan ollen talvisodan syttyessä yksin lähettinä puhelinkeskuksessa, joutui vanhempiensa kuoltua ennen sotaa enon perheen mukana evakkoon ensin Säkkijärvelle, sitten Urjalaan ja lopuksi Sauvoon, suoritti varusmiespalveluksensa rannikkotykistössä ja joutui tosi toimiin rintamalle osallistuen taisteluihin sekä Koivistolla että Viipurinlahdella. Rauhan tultua hän jatkoi armeijan palveluksessa Haminassa kouluttajana kersanttina ja ylikersanttina. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 1952 ja siirtyi Helsinkiin, jossa hän teki pitkän päivätyön autonkuljettajana ja erityisesti linja-autonkuljettajana usean liikennöitsijän palveluksessa. Hänet ylennettiin reservissä ylivääpeliksi Pentti Inkinen niin paljon enemmän kuin bussikuski Kulkiessani eräänä kauniina kesäiltana Eteläistä Hesperiankatua kohti taloa numero 30 mieleeni putkahtelee muistoja jostain kaukaisuudesta. Mieleeni tulee muistoja ajalta, jolloin Pentti Pena Inkinen ajoi Helsingin Suunnistajien bussia ja minä olin vielä nuori HS:n suunnistaja. Pena siis tosiaan ajoi HS:n bussia, mutta Pena oli paljon enemmän kuin bussikuski. Pena oli legenda. Kaikki suunnistuspiireissä yli seurarajojen tunsivat Penan, ja muistan kuinka isot pojat puhuivat kunnioittavasti Ruotsiin saavuttaessa, kuinka Pena oli taas nähty vielä neljältä iskemässä kolikkoa hedelmäpeliin. Ja kuinka hän seitsemän jälkeen taas oli terävänä bussin ohjaimissa. Ja minä kuuntelin huuli pyöreänä. Ja tosiaankin, niinhän se oli, bussia ajettiin aina yhtä terävänä. Bussi ja siinä matkustavat ihmiset olivat Penan mielestä hänen vastuullaan, ja sen vastuun Pena kantoi ylpeästi. Reissussa kun oltiin, niin istuinten päänsuojukset oli aina tarkasti ojennuksessa ja bussi aamuisin siisti. Ja Pena löytyi useimmiten öisin nukkumasta bussin takapenkillä. Mitään ei bussissa tapahtunut Penan huomaamatta. Ja nimenomaan HS:n bussissa. Kaikki tiesivät kenen bussia Pena ajaa, ja hän kantoi Helsingin Suunnistajien takkia kisapaikoilla leuka pystyssä niin menestyksen kuin tappionkin hetkillä. Sellaisia irrallisia ja hajanaisia muistoja on siis jäänyt pienen pojan mieleen. Hymy tunkee väkisin kasvoilleni, kun vielä muistan, kuinka Göteborgin O-ringenillä kiersi huhu, että Penalla oli eväänä reilun viikon reissuun vain keitettyjä kananmunia ja makkaralenkkiä. Ja sen pienen pojan mielessä hän nousi taas yhä korkeam- 4 Pentti Inkisen siunaustilaisuus oli Maskun kirkossa. Sukuseuran kukat laskivat Kaarina Hannula ja Matti Kipinoinen. Muistotilaisuus vietettiin Maskun Kiisanpirtissä. paan asemaan. Kerran hänet tosin saatiin majapaikan läheiseen ravintolaan muiden mukana, mutta potaatti oli ainoa joka kunnolla siellä maistui, se kun oli Ruotsissakin tutun turvallista ja ennen kaikkea yleismaailmallisesti ymmärretty sana. Mutta olipa ravinto sitten mitä tahansa, niin kyllä bussi kulki. Bussi kulki niin auringossa kuin tuiskussa ja sateessakin. Bussi kulki niin Skövden huikeat ylämäet kuin Pohjanmaan lakeudetkin, kulki joskus kiireessä ja ruuhkissa, mutta löysi aina tiensä perille varmasti. Smålannista laivalle oli aina sama kiire, ja bussissa enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) levoton meininki, mutta jatkuvista taukopyynnöistä huolimatta Pena hoiti bussin ajoissa perille satamaan. Siellä yhden jos toisenkin rakkoa venytettiin ennätyslukemiin useaan otteeseen, mutta Pena pysyi tiukkana. Ja Penan auktoriteettia ei uhattu. Bussi pysähtyy silloin kun Pena ilmoittaa sen pysähtyvän. No joo, oi niitä aikoja. Mutta se kaikki on mennyttä, ja ajan kultaamaa. Olenkin huomaamatta saapunut jo Penan asunnon kohdalle, ja vihreä mossekin tuntuu olevan paikallaan kadunvarsiparkissa. Ovikelloa painaessa muistuu vielä mieleen kaikki ne siivousreissut ympäri Helsinkiä, jonne huristeltiin sillä vihreällä mossella, mikäli se oli mennyt katsastuksesta läpi, ja kunhan se oli ensin saatu jollain konstilla käyntiin. Ja aina se joillain konstilla muuten käyntiin saatiin. Se oli hienoa se. Ja kämppä kuin kämppä (useimmiten isoja huoneistoja kantakaupungissa) saatiin Penan komennuksessa ja kokemuksella vauhdilla puhtaaksi, katosta lattiaan. No, nyt olen kuitenkin menossa pitkästä aikaa Penan luokse saunaan, en siivoamaan, ja niinhän se ovi jo

5 avautuukin. Terve, terve. Käy peremmälle. Otathan sä saunaolutta? No, kiitos, jos vaikka yhden. Penan vastaanotto on aina yhtä reipas ja pirteä. Hänen poikamiesyksiönsä sinänsä on jo mystinen paikka. Ikkunan eteen vedettyjen verhojen luoma hämärä tunnelma, himmeä kattolamppu, pinttynyt tupakan tuoksu, säntillisessä järjestyksessä olevat vaatimattomat huonekalut ja niiden päällä sotilaallisessa ojennuksessa olevat vanhat valokuvat ja lehtipinot luovat ainutlaatuisen, seisahtuneen ajan tunnelman. Kaappien päällystöjä silmäillessäni totean, kuinka Rastiviestit, iltarastilautaset, HS:n viirit ja HS:n Penalle antamat palkinnot ovat kaikki ylpeästi esillä. Sanat eivät riitä kuvaamaan HS:n ja Penan suhdetta. Viimeisen silauksen ja hengen siihen asuntoon luo Penan olemus, ja se onkin vähintään yhtä ainutlaatuinen kuin itse asunto. Tosin tällä kertaa Penan otsassa on iso kyhmy ja huonosti umpeutunut haava. Ja kohta kuulen selityksenkin. Kaaduttuaan tenniskentän katsomoon (kumartuessaan koiraa silittämään) kun oli kuulemma vähän iskenyt päänsä. Saunakaverin tultua kuulen loputkin tarinasta, kuinka Pena oli viety ambulanssilla tajuttomana sairaalaan, mutta oli siellä käytävällä olevassa sängyssä sisäänpääsyä odottaessa tajuihinsa tullessa kuullut jonkun kysyvän: Mitä se terve mies sairaalassa makaa? Miksei mies mene kotiin? Ja Penan vastaus tälle miehelle (jonka todellisuus jäi minulle epäselväksi) kuului: Kyllähän mies menisi mutta kun miehellä ei ole kenkiä. No siinähän ne on laatikossa sängyn alla. Ja niin mies meni. Ja niin jäi otsan haava tikkaamatta ja vioittunut solisluu tarkastamatta. Eikä perään kuulemma kyselty. Ja nyt muutamaa viikkoa myöhemmin oikeaa kättäkin pystyy jo hieman liikuttamaan, vaikka solisluun liittymäkohdassa onkin vielä iso patti. Kuuntelen tarinaa kauhuissani, ja ajattelen, mistä kaikista pienistä asioista tavalliset ihmiset valittavat, ja miten erilaista elämää eri ihmiset viettävätkään samassa paikassa ja ajassa. No, tätä teräsvaaria ei kyllä lannista mikään. Pena ei valita. Juttelu siirtyy tärkeämpiin asioihin, eli suunnistukseen ja HS:n asioihin. Sieltä alkaa tulla nimiä ja tarinoita kymmenien vuosien intensiivisen kokemuksen pohjalta. Tulee tarinaa Keski- Eurooppaan tehdyistä bussireissuista ja muisteluja jos jonkinlaisista sattumuksista. Ja enimmäkseen ajalta, jolloin minua ei vielä ollut edes olemassa tai ainakaan en ollut kuullut HS:stä vielä mitään. Mutta ennen kaikkea Penalta tulee tarinaa ihmisistä. Tarinaa ihmisistä ja ihmisten kohtaloista: Kyllähän sä ne ja ne serkukset tiedät... Ja sehän on muuten sen veli, joka taas on sen ja sen kanssa naimisissa... Tapasin muuten tuossa yhtenä päivänä... Senhän sä ainakin tiedät... Niin, joo, aivan. Nyökyttelen puolta enemmän kuin tiedän ja tunnen itseni todella tyhmäksi. Siinä saunaillan mittaan käy taas hyvin selväksi, kuinka äärettömän tärkeä tämä HS ja koko suunnistusyhteisö Penalle on. Se on hänen maailmansa. Mutta Penalle se ei ole vain urheilusuorituksia ja tuloksia: se on ihmisiä, se on nuoria joista kasvaa aikuisia, se on menestyksen hetkiä, se on tappion hetkiä, se on suunnistusta, se on elämää. Bussikuskina Pena oli kaikissa hetkissä mukana ja näki useiden HS-sukupolvien varttuvan lapsista aikuisiksi. Ja bussikuskiuran jälkeenkin hän on jatkanut täysillä elämistä suunnistuksen ja ennen kaikkea HS:n maailmassa, lukien moneen kertaan Suunnistajan, Rastiviestin ja kaiken mahdollisen tiedon mitä irti saa. Penan kanssa ollessa tajuan, kuinka lyhytaikainen ja mitätön se minun muutaman vuoden pikavisiittini hänen bussikuski- ja HS-maailmaansa oli ja kuinka vähän tietoa ja näkemystä minulla näistä asioista on verrattuna hänen kymmenien vuosien uraansa suunnistajien parissa. Pois lähtiessä morjenstan ovelta, kiitän saunasta ja totean, että nähdään taas kunhan tulen Suomeen käymään. Pena heilauttaa iloisesti tervettä kättään ja jää saunakaverinsa kanssa olutta nauttimaan ja punaista Marlboroa polttelemaan urheiluruutua katsellen ja suunnittelee lähtevänsä pian ravintola Karhun kantapöytäänsä illalliselle Siitä on jo aikaa, mutta se oli viimeinen kerta kun Penan tapasin. Vaikka hän on nyt fyysisesti poissa, niin mielistämme hän ei katoa koskaan, siitä olen varma. Pena oli pieni suuri mies, jolla oli oma tyylinsä elää, ja sen hän säilytti loppuun saakka. Hänen esimerkkinsä saa pohtimaan, mikä elämässä oikeastaan on tärkeää. Pena eli vaatimattomissa oloissa, mutta itselle tärkeiden asioiden ympäröimänä. Hän säilytti reippaan ja positiivisen asenteen sekä pirteän elämäntahtonsa loppuun saakka, nauttien pienistä ja arkipäiväisistä asioista, seuraamalla intohimoisesti HS:n tapahtumia ja kokevansa itsensä osaksi HS:n yhteisöä. Toivottavasti me kaikki opimme Penalta jotain. Jukka Miettinen yksi HS:n ja Penan kasvateista 5

6 Kankaanpään perheen vaiheita Talvisodan syttyessä joutui Kankaanpään perhe evakkomatkalle niin kuin kaikki karjalaiset. Monien vaiheiden, vaikeuksien ja vaarojen jälkeen päästiin Urjalaan, Nuutajärvelle. Kun sitten 1942 päästiin takaisin Karjalaan, rakennettiin uusi koti. Isäkin pääsi perheen pariin. Elettiin jälleenrakentamisen aikaa, elämä alkoi näyttää valoisammalta, elettiin toivorikkaina, perhe yritti yhteisvoimin eteenpäin elämässä. Perhekin lisääntyi v yhdellä pojalla, jonka nimeksi tuli Rauno. Kankaanpään lapset 1938 Isä oli maata puolustamassa, äiti Tyyne neljän lapsen, Yrjö 9 v., Tuomo 7 v., Sirkka 5 v., ja Pirkko 3 v. kanssa sekä mummo Vilhelmiina majoittuivat ahtaisiin oloihin. Siellä meni pari kolme vuotta. Kotona Karjalaisissa, uuden kodin seinustalla v Tätä onnellista aikaa ei kestänyt kauan, tuli uusi lähtö. Taas piti jättää koti, synnyinseutu, kesän kauniin alussa. Sinne jäivät juurikasvismaat, oraspellot, karja, kaikki. Uusi matka sydän täynnä tuskaa, ikävää. Se oli taas karjalaisten kohtalo. Nyt matkan määräasema oli Paimio, sieltä haettiin Sauvon Lurbölen. Sirkka-tyttönen oli sotalapsena Ruotsissa v Väinö-isä oli lomalle tullessaan ollut pahoillaan että pitikös se yks sinne lähettää vieraasse maaha, ois se yks täskii viel mänt. Sama kohtalo oli monella karjalaistytöllä ja pojalla, sen moni äiti ja isä suru sydämessä joutui kokemaan olosuhteiden pakosta. Kankaanpään perhe, kuvassa myös mummo ja palvelija Äijä Vilhelm oli päässyt pois maalliselta matkalta ennen sotaa ja siunattu oman pitäjän kirkkomaahan, ei tarvinnut jättää synnyinseutuaan. Tyyne-äidiltä vaadittiin taitoa ja tarmoa perheen hoitamiseen ja lasten kasvattamiseen, karjalaisella sisulla ja sitkeydellä. Vilhelmiina Inkinen tyttärineen Taimin, Helvin ja Martan kanssa ennen sotia 6 Tyyne Inkinen v vuotiaana Sauvosta perhe muutti Auraan lopulliseen sijoituskuntaan. Tänne rakennettiin taas uusi koti, navetta, sauna ja kaikki tarpeellinen. Kotiseutu siellä Karjalassa säilyy aina muistoissamme.

7 Leevin tarina talvisodasta nykypäivään Sodan uhka väijyi ilmassa. YH:n aika oli koittanut. Kaikki asekuntoiset miehet saivat käskyn astua palvelukseen Suomen armeijaan. Karjalan kannaksella oli sotilaita lähes joka kylässä epävarmuus alkaako sota vai ei? Olin 13-vuotias. ehkä en täysin tajunnut tilanteen vakavuutta. huoli kuitenkin kuvastui isän ja äidin olemuksesta. Lähtö evakkoon, lainaus kronikasta : Odotuksen aikaa. Äiti piti paistaa pullaa, kohvii keittää, hyvästit näi kotitantuvillee heittää. Sovittaa siin kovast piti jalkaa, ko aamukohvi keitto alkaa. Sotamiehii jo suoja piti saaha, ko lumikii jo meinas tulla maaha. Miehii tuva lattia ol täysi, koti-ikäväkkii heitä varmaan jäyti. Näinikkää siin kuitekii käi, jot mei kotiseutu raja taakse jäi. Sova julistus ol täyttä totta, vaikee siihe oli ottaa kantaa. Vakavaaks siin mäni sotamiehii ilme, ei ennää loistaant silmiist leiki pile. Näi rauhatyö nyt piti jättää, ja kovvii kuulii reppuu mättää. Sen takkii myö toivotaa nii kovast rauhaa, jottei kenekää tarvii kuulla ko sotatorvet pauhaa. Lähtö evakkoon Nii meillekii sit lähtökäsky tuli, kui mone silmä kyyneliiki suli. Siihe loppukii se rauhallinen rakentava työ. sova laine karjalaisee maaha lyö. Itku silmääs tavaroikii säkkii mätettii, voi surruu suurta, sinne kaikk nyt jätettii. Mihi matka käyp nyt ihmispolo, epävarma oli kaikkii olo." Isäni ja kaksi vanhinta sisartani, Alli, joka oli syyskuun viimeisellä viikolla lähtenyt karjanhoitoharjoittelijaksi Loppeen, ja Inkeri joutuivat jäämään evakuoimaan karjaa ja viljaa. Äitini neljän alaikäisen kanssa joutui lähtemään muitten mukana Vanhin meistä oli Heikki 15, sitten Leevi 13, Eero 9 ja Leena 1,5 v. Äitini oli silloin 44-vuotias. Illan hämärtyessä kylän väki, joka joutui lähtemään, kokoontui nuorisoseuran talon pihalle. Sieltä me lähdettiin linjaautolla Kaislahden kartanoon. en muista enää kuinka kauan siellä olimme. ehkä pari kolme päivää. ja matka jatkui. Karjalan kannas oli saatava tyhjäksi siviiliväestä. "Uuraa, Turkisaare kautta mäntii karkuu, kui paljo kuultii matkaal ihmisparkuu.. Lapsii synty, vanhoi kuoli, tulevaisuueest kasvoi huoli.. Säkkijärveel oltii monta yötä, tekemättä mittää työtä. Mei mielees oli pahhaa karkuu, pelko siint kui mei matka jatkuu. Sen takkii myö toivotaaki rauhaa, jottei kenekää huoliis kuulla ko sotatorvet pauhaa. Urjalaan Sijoituspaikkakunnat alkoivat vähän kerrassaan selvitä. Näin mekin pääsimme lähtemään Säkkijärven Salajärven kylästä. Erkki Hyytiän koti antoi meille suojan hädän hetkellä. Sydämelliset kiitokset hänelle. Urjala oli meidän seuraava määränpää. Valtionrautatiet huolehtivat siitä, että pääsimme perille, vaikka asemalla emme tienneet osoitetta mihin mennä. Veikko Lavin Evakon laulu kuvaa hyvin tämän tilanteen, mitä on olla asemalla ilman lähiosoitetta. Ei se meidän porukka niin hääviltä näyttänyt. Emme päässeet ensimmäiseen kyytiin. Urjalan Haritun kylästä Jalmari Ristimäki oli myös saanut määräyksen majoittaa karjalaisia taloonsa. Valinnan varaa ei enää paljoa ollut. Niinpä hän totesi: "Onniin kirkassilmäisiä poikia, että tulkaapa kyytiin". Jalmarilla oli hyväkulkuinen hevonen nimeltään Bella. Matkalla Harittuun hän jossain vaiheessa otti lakin pois päästään. Huomasin hänen kaljuuntuneen. Hänen huomionsa: "On niin hyviä hevosia, että tuuli on vienyt tukan mennessään". Näin meidän matka oli saanut ensimmäisen etapin. Jalmari oli naimaton samoin kuin veljensä Urpo. Talossa oli lisäksi poikien äiti ja palvelija Fiinu. Opiskelua uuteen elämään Eduskunnan asjoist kiireest piti päättää, jot mihi työ evakot nyt oikee määttä. Ihmee hyväst näist asjoist tehtii selvää, iha hengehättää ei taitaant olla kellää, Siirtoväe huoltotuki meile nyt tul appuu, sielt saatii monta ruokalappuu. Ko ihmisille tulloo oikee kova hätä, esivaltakaa ei meitä pahhaa pullaa jätä. Olimme saaneet uuden kodin, keittiön ja kamarin. Sen aikaisen mittapuun mukaan meillä oli hyvät tilat. Isän ja vanhempien siskojeni kohtalosta ei ollut mitään tietoa. Odotimme kunhan uusi asuinpaikkamme selviää. Sen jälkeen saisimme varmasti heihin yhteyden. Olot olivat hyvin sekavat ja yhteyden pito vaikeaa. Sota jatkui ja odotimme uusia viestejä mikä tulee olemaan Karjalan kohtalo. Joulu oli tulossa ja kovin suuria lahjalupauksia ei siinä vaiheessa pystytty antamaan Äiti lähti naapurin emännän kanssa käymään kaupassa. Kotimatkalla hevonen pillastui ja reki kaatui ojaan sillä seurauksella että äiti loukkaantui liikuntakyvyttömäksi. Siinä sitä oltiin kolme alaikäistä poikaa hoitamassa sairasta äitiä ja 1,5- vuotiasta siskoa, Elämä oli tosi ankeaa. Isän ja vanhempien sisarten kohtalo oli vieläkin hämärän peitossa. Isän kohtalo selviää Elettiin tammikuuta. Talon isäntä lähti vanhimman veljeni kanssa kirkossa käymään. Mikä yllätys, siellä tehtiin isästä kiitos. Hän oli kuollut ja haudattu Viipuriin. Jalmari ja veljeni sopivat kotimatkalla, että tässä vaiheessa ei toisille puhuta mitään. Äiti heikkona sairaana ei ehkä olisi kestänyt suruviestiä. Setäni tuli muutaman päivän kuluttua käymään ja sanottavahan se oli. Elämässäni ei liene ollut toista niin murheellista päivää. Pieni moite pitäjämme kirkkoherralle Gummerukselle, asuihan hän samassa pitäjässä ja saarnasi sinä pyhänä, kun isäni kuolinsanoma julistettiin. 7

8 Oli kulunut lähes kaksi kuukautta isän kuolemasta ennen kuin me saimme tiedon. Selvisi myöskin kuolinsyy, hän oli ajamassa viljaa junaan Viipurin asemalla ja hevosen reki lähti luisumaan alas lastauslaiturilta ja kuorma kaatui. Hän yritti nostaa sitä pystyyn sillä seurauksella, että joku paikka repesi sisällä aiheuttaen sisäisen verenvuodon Lerkin Malakias, kotikylän miehiä, tuli vähän myöhemmin paikalle ja toimitti hänet sairaalaan, jossa hänelle tehtiin leikkaus. Kuusi päivää myöhemmin hän kuitenkin kuoli. Hänen viimeinen leposijansa on Viipurin hautausmaalla. Takaisin Karjalaan huhtikuussa 1942 Alettiin valmistella paluuta kotiin, Inkilään, Heikkilään. Aappo-setä oli ostanut hevosen meille. Olin ensimmäinen lähtijä meidän perheestä. Haettiin hevonen Helsingistä ja paluu alkoi. Samaan vaunuun tuli Tatu Muurisen ja Ville Rehkosen hevoset. Villen hevosen määräasema oli Kaukjärvi ja Muuristen ja meidän hevosen Perkjärvi. Kankaanpäähän Jalmarilla oli aikomus mennä naimisiin. Sen takia he tarvitsivat meidän käytössä olleet huoneet omaan käyttöön. Jouduimme hakemaan uuden asuinpaikan. Äitikin oli jo toipunut ja pääsi jalkeille. Meillä oli onni mukana. Samassa kylässä olevasta Kankaanpään talosta saimme asuttavaksemme porstuakamarin. Meidänkin perheen asiat alkoivat vähän kerrassaan järjestyä. Inkeri löysi meidät ja jäi kanssamme asumaan. Alli sai paikan muualta. Meitä oli siinä talossa saman katon alla melkoinen joukko: talon isäntä Urpo, emäntä Elsa, tyttäret Tuovi ja Anja. Elsan veli Arvi ja meitä oli kuusi henkeä. Yhteensä 11 henkeä. "Kuitekii se hyvä sopu siijaa antaa toivo mukkaa kenekää ei huoli kaunaa kantaa. Autoimme talon töissä voimiemme mukkaa. Vanhempi veljeni Heikki pääsi Urjalan kotiteollisuuskouluun. Tämän asuinpaikan perheemme on aina arvostanut korkealle. Meitä kohdeltiin tasavertaisina ihmisinä. Saimme monta kertaa istua heidän kanssaan samaan ruokapöytään. Yhteyden pito on säilynyt näihin päiviin asti. Perhejuhlissa käydään puolin ja toisin ja muutenkin ollaan kanssa käymisissä. Samaa ei ole tapahtunut muiden kanssa. Satakuntaan Siikaisiin Oli tehty rauha. Me kaikki tiedämme rauhan raskaat ehdot. Eduskunnassa väännettiin kättä luovutetun alueen väestön sijoituksista. Monien neuvottelujen tuloksena saatiin aikaan pika-asutuslaki. Kuolemajärveläisten sijoituskunniksi määrättiin Siikainen ja lähikunnat. Näin mekin saimme määräyksen lähteä Siikaisiin. Meille oli varattu asunto kirkonkylästä, Ylipaaston talosta. Paikka oli iso maalaistalo, jossa viljeltyä peltoa 40 ha, metsää 200 ha. Jälleen voi sanoa, että kävi hyvä tuuri. Erillinen rakennus, jossa keittiö ja kamari. Isäntäväkeen ei saatu sellaista lämmintä suhdetta kuin oli Urjalassa. Pääsin vanhemman veljeni Heikin kansa rengiksi taloon. Työaika oli 7:00-18:30 ja hevosmiehen päivällistunti 1,5t. Inkeri sai piian paikan. Traktoria ei talossa ollut. Hevosia oli neljä. Sen takia vierasta työvoimaa tarvittiin paljon. Talvella ajettiin puita tienviereen joten työtä riitti. Palkka oli 15mk päivässä. Mihin sitä vertaisi? Rauhan aika jäi kovin lyhyeksi. Ei keritty saada omaa paikkaa. Yleismaailmallinen tilanne veti Suomenkin mukaan hyökkäyssotaan. Luotettiin liikaa saksalaisten voimaan. Innostus oli suuri kun Karjalaa vallattiin takaisin. Nuoria poikia pyrki vapaaehtoisiksi. Leevi kodin raunioilla v.-97 ensimmäisen ja viimeisen kerran Ei se matka ihan ilman kommelluksia sujunut. Se on kuitenkin toinen tarina. Kaukjärven kylässä oli Kuolemajärven silloinen esikunta joka järjesteli paluuta Kuolemajärvelle. Oli suuri helpotus kun sain Muurisen hevosen oikealle omistajalleen. Hän oli paikalla, kun tulin hevosten kanssa. Melkoinen kokemus silloiselle 15-vuotiaalle. Ennakkoon oli tieto, että naapurimme Samuli Inkisen perhe oli muuttanut takaisin kotiin. Inkilän kylää ei ollut poltettu talvisodan aikana, vaan ehjät rakennukset oli siirretty pois. Heikkilän talo oli siirretty Karjalaisten kylään. Kylässä oli kaksi taloa paikallaan: Samuli Inkisen ja Juhana Hovin, Sain yösijan isosetäni talosta. Kotona Näin oli matka tehty. Olin takaisin samalla paikalla mistä lähdettiin "En pysty kuvailemaan tunteita mitkä oli sillä hetkellä". Onneksi osa navettaa oli pystyssä ja katto pään päällä. Navetta oli tehty kivestä ja toisessa päässä hirsistä tehty aitta. Hirsiosa oli siirretty muualle. Sain hevosen suojaan. Sitten tuli veljeni Heikki ja rupesimme suunnittelemaan uutta elämää. Pihapiiri ei ollut entisellään. Iida-Maria huolehti myös meidän ruuanlaitosta. 8

9 Elettiin säännöstelyn aikaa. E-kortti oli raskaan työn tekijälle tarkoitettu. Muuta meillä ei sitten ollutkaan. Siitä piti paistaa leivät keittää vellit ja puurot. Omasta takaa ei ollut edes perunoita. Leipä oli jaettava, mitä minäkin päivänä syötiin, jotta saatiin annokset riittämään. Keittäminen tapahtui saunarakennuksessa, jossa osa seinistä oli revitty pois. Senpä takia kovalla tuulella piti olla huolella, ettei tuuli vienyt jauhoja mennessään. Hengissä kuitenkin selvittiin. Tänä päivänä iltapalaa tehdessä muistuu mieleen, minkälaista oli silloin mennä nälkäisenä nukkumaan. Perhe jälleen koossa Luottamus voitolliseen sotaan jatkui. Karjalan kansan paluumuutto oli tosiasia. Äiti, kaksi sisarta ja nuorin veljeni palasivat kotiin. Mikä parasta, heillä oli kaksi lehmää mukana. Olenko koskaan tykännyt maidosta enempää kuin silloin? Oli melkoinen apu senaikaiseen ruokatalouteen. Maa kasvoi heinää ja maitoa riitti. Pellot kulotettiin. Maita ei ollut viljelty poissa ollessamme. Maa oli paksun kuivan heinän peitossa. Kylvösiemen saatiin kunnan toimesta. Näin tuli kylvöt tehtyä ja maa saatiin kasvamaan uutta satoa ja toimeentulo näytti turvatulta.. Pihalle rakennettiin väliaikainen maja jossa laitettiin ruokaa ja jossa äiti ja pikkusisko nukkuivat. Me vanhemmat sisarukset nukuimme navetan vintillä. Olihan ilma jo sen verran lämmintä. Hyttyset olivat myös huomanneet, että Karjala on vallattu takaisin. Niiden paluumuutto oli täydellinen. Kylään saatiin sirkkeli. Tatu Lerkin taitavassa hoidossa saatiin puusta rakennustarvikkeita. Ongelmana oli puun rungoissa olevat pienet sirpaleet, joita ei aina tahtonut huomata. Tarpeita saatiin kuitenkin sen verran, että päästiin rakentamaan talven kestävää kotia. Uusi koti Saunan perustuksille se tehtiin, keittiö ja kammari. Olimme evakkoaikana tottuneet pieniin, vaatimattomiin tiloihin. Kyllä siinä kuusi ihmistä mahtuu asumaan. Omin voimin teimme puutyöt. Kipinolassa, naapurikylässä oli venäläisten sotavankien leiri. Sieltä löytyi muurari tekemään leivinuuni, joka ei kuitenkaan vetänyt. Liekö tehnyt tahallaan? Saimme kuitenkin suomalaisen ammattimiehen. Uunin purkaminen ja uudelleen pystyttäminen veivät kuitenkin aikaa ja aiheuttivat lisää työtä ja harmia. Sato pelloilta korjattiin hyvissä olosuhteissa. Ruuasta ei ollut enää puutetta, oli mukava mennä nukkumaan täydellä vatsalla. Uusi koti oli valmis. Vanhasta navetasta saatiin pienellä korjauksella käyttökelpoinen. Karja voisi siellä viettää talvensa. Rehuille ja viljoille saatiin myös riittävät suojat. Voiko parempaa enää toivoa? Sähköä ei ollut. Jouduttiin turvautumaan vanhaan konstiin. "Siihen aikaan kun isä lampun osti". Hevonen joka meillä oli, oli tamma. Se oli astutettu. Ei ollut kuitenkaan varmaa, oliko homma onnistunut. Virtsakokeen piti todistaa saammeko varsan. Tämä koepullo joutui kuitenkin "kirassipullojen joukkoon. Lampusta loppui öljy, ja äidin pyynnöstä kävin hakemassa kirassipullon. Kuinka ollakaan, käteeni sattui tämä koepullo. Vähän aikaa lampun sydäntä raavittuaan äiti huomasi erehdyksen. Eihän se virtsa pala. Elämä ja sota jatkuu Elimme jo lähes normaalia elämää. Sota vaati kuitenkin veronsa. Seurakunnan pappi oli "ei toivottu vieras taloissa". Sanomana oli usein, että joku lähiomainen on rintamalla kaatunut. Yhä nuorempia ikäluokkia alettiin kutsua palvelukseen. Vanhempi veljeni joutui myös lähtemään armeijan leipiin. Emme kuitenkaan olleet hätää kärsimässä, sillä olinhan minäkin jo lähes miehen mittainen ja nuorempi veljeni Eero kasvoi hyvää vauhtia. Metsä oli meille pojille ehtymättömän mielenkiinnon kohde. Sieltä löytyi kivääreitä, patruunoita, käsikranaatteja, suutareita ja monenmoisia sodassa käytettyjä tarvikkeita. Kylää ei kuitenkaan ollut miinoitettu. Lähes jokaisella kylän pojalla oli oma kivääri. Naapurin pojan kanssa löysimme kuuden tuuman suutarin. Se pantiin ojan notkoon kärki näkyviin. Tuure oli taitava ampuja. Räjähtihän se. Sirpaleet rapisivat silmille ja kuiva heinikko syttyi palamaan. Tuli kiire sammuttamaan. Kotiin palattuani äiti ihmettelemään; "Mikä siellä ulkona oikein mahtoi äsken jysähtää?" En ollut kuitenkaan kuullut mitään. Tämä minulle annettakoon anteeksi. Vieläkin ihmettelen että kylässä ei ihmishenkeä menetetty varsinkaan poikien leikeissä. Muurilan rannassa kolme poikaa oli mennyt peukalomaan rantaan ajautunutta miinaa sillä seurauksella, että miina räjähti ja kaikki pojat saivat surmansa. Ei ollut paljon arkkuun laittamista, Sotaonni kääntyy Elettiin asemasodan aikaa. Uutiset kertoivat saksalaisten tappioista. Perääntyminen Venäjältä oli alkanut. Saksalaisia joukkoja oli Suomessa. Suomi oli solminut sopimuksen Saksan kanssa. Pieni pelko hiipi mieleen. Kuinka tässä mahtaa käydä? Onko taas edessä evakkotie? Elettiin vuotta Parhaat ikäluokat olivat edelleen armeijan palveluksessa. Lisää kuitenkin tarvittiin. Olin täyttänyt seitsemäntoista vuotta ja vuoroni oli astua valtion palvelukseen syntyneet oli nuorin ikäluokka, joka siinä vaiheessa otettiin palvelukseen. Mäkiluoto Porkkalan alueella oli se paikka, missä tulisin sotaopin saamaan. Koska Heikki jo oli armeijan palveluksessa, jäi Heikkilän isännyyttä hoitelemaan kolmetoistavuotias veli- Eero, joka toisaalla kertoo isännän kokemuksistaan. Meidät oli siirretty Saarenpään linnakkeelle. Suurhyökkäys Kannakselle oli alkanut. Saimme komennuksen mantereen puolelle ja Ahvijoen kukkuloilta näimme, miten Kuolemajärven asemaa pommitettiin. Peräännyimme Inkilän kautta Muurilaan. Kotikylä oli tyhjä ja siviiliväestö siirretty pois. Suomenlahden ja Kipinolan järven väliselle kannakselle kaivettiin juoksuhautoja. Emme kuitenkaan joutuneet taisteluun vaan matka jatkui Koivistolle ja takaisin Saarenpäähän. Tuntematon tulevaisuus Venäläisten eteneminen jatkui. Olimme motissa Saarenpäässä. Viipuri oli melkein kokonaisuudessaan venäläisten hallinnassa. Vangiksi jäämisen uhka oli olemassa. Aseveli, saksalainen, tuli apuun. Heillä oli maihinnousualuksia joilla saatiin Saarenpään varuskunta siirrettyä Viipurin lahden yli Virolahdelle. Siviilit oli evakuoitu. Jostain löytyi tyhjä, yksinäinen sauna. Oli juhannusaatto. Kesäkuuta seuraa heinäkuu. Seuraava paikka oli Säkkijärvi. Venäläisen tarkoituksena oli hyökätä Viipurin lahden yli ja saartaa Suomen joukot. Teikarsaari ja Melansaari olivat vielä suomalaisten hallussa saimme määräyksen lähteä 9

10 vastaiskuun. Teikarsaari oli jo melkein venäläisten valtaama. Saimme kuitenkin vallattua saaren takaisin. Neljä päivää katkeraa taistelua, jonka seurauksena saaren menetys ja 800 kaatunutta. Lisäksi haavoittuneita suuri määrä. Itse haavoituin oikeaan jalkaan. Jalka hoidettiin kuntoon Heinolan sairaalassa. Lopulta pääsin lomalle ja lääkäri kysyi; "Mihin osoitteeseen lomatodistus kirjoitetaan?" En pystynyt antamaan muuta vastausta kuin, että jossain Suomessa omaiseni ovat. Yhteys kotiväkeen oli katkennut. Tiedossa oli kuitenkin, että Kuolemajärveläiset on evakuoitu johonkin Turun seudulle joten pyysin osoitteeksi. Matkalla un oli Hyvinkäällä junan vaihto. Yllätys oli suuri kun sitten junassa tapasin Inkisen Eemelin. Hän oli myös matkalla lomalle ja tiesi kotiväkensä asuvan Sauvon pitäjässä. Totesimme yhdessä, että ei meidänkään väki voi kaukana olla. Junasta jäimme pois Paimion asemalla. Matkaa pääsimme jatkamaan kuorma-auton lavalla Sauvon kirkonkylälle. Poikkesimme kirkon kylän kahvilaan korvikkeelle ja samalla mietimme mistä päin lähtisimme etsimään kotiväkeä. Ajattelimme, että mennään nyt ensimmäiseksi heille, jos siellä vaikka Iida-Maria tietää jotain. Tien reunusta kävellessämme niin kukas se siellä pyöräileekään? Veli-Eero. Yllätys oli molemminpuolinen. Kysyin että minne matka? Elokuviin, vastasi pikkuveli. Ehdotin, että etköhän muuta suunnitelmaa ja lähdetään katsomaan äitiä ja muita sisaruksia. Majapaikka löytyi Korpelan kylästä. Kirkolta oli matkaa seitsemän kilometriä. Voitte vain kuvitella sitä iloa. Viikkoja kestänyt epätoivoisuus oli poissa. Olin jälleen omieni luona Jatkosota päättyy Syyskuun 4 päivä 1944 se loppui. Voitiin jälleen suunnitella elämää eteenpäin. Pääsin väliaikaisesti siviiliin "kasvamaan". Kotiväki asui nyt Sauvon pitäjän Vähäkylän Kankareen talossa. Rakennus oli kokonaan meidän hallussa. Iida-tädin perhe asui keittiössä ja me, Konsta-Hiljan joukko kamarissa. Eihän ne tilat olleet suuren suuret, mutta lämmintä oli ja mitä tärkeintä; hyvä sopu. Äiti oli saanut ostaa lehmän ja se oli hyvä apu ruokatalouteen. Navetta kuului pihapiiriin. Pika-asutuslaki Karjalaisen väestön asutus oli ratkaistava. Eduskunnassa oli vahva joukko karjalaisia kansanedustajia jotka ajoivat karjalaisten asiaa yli puoluerajojen, Menetetystä omaisuudesta saatiin aikaan korvauslaki. Maata saatiin lähes saman verran kuin oli ollut Kannaksella. Rintamamiehet saivat omat tilansa. Kaikki halukkaat saivat maata. Kuolemajärveläiset olivat talvisodan aikana olleet Satakunnassa, mutta nyt uuden lain myötä pääsimme Turun ympäristökuntiin. Näihin päätöksiin oli vaikuttamassa yhtenä kansanedustaja Aapo Inkinen, setäni Heikkilän talosta. Ja taas me odotimme Meillä oli tiedossa, että saamme uuden paikan, mutta ei ollut tietoa mistä päin. Töitä oli siihen aikaan paljon. Puuta tarvittiin rakentamiseen ja korjaamiseen, olivathan rakennus- ja korjaustyöt olleet pysähdyksissä viisi vuotta miesten ollessa sotaretkellä. Puuta käytettiin lämmittämiseen ja voiman lähteeksi. Autot kävivät puukaasulla. Paperista valmistettiin säkit, kengät, narut ja monenlaiset käyttöesineet. "Puu pulasta pelastaa" Metsätöitä oli hyvin saatavilla. Metsänhoitaja Jokinen hoiti kunnan ja seurakunnan hakkuut. Niistä jaettiin niin sanottuja "Tehopakkauksia" jotka sisälsivät ruokatarvikkeita yli korttiannosten. Sianlihaa ja jauhoja sai ostaa yksityisiltä. Elettiin vielä säännöstelyaikaa. Punaisen Ristin toimesta lähetettiin Suomesta lapsia Ruotsiin. Ankeat olot vaikuttivat varmasti siihen päätökseen että äiti päätti lähettää Leenan Ruotsiin. Olin häntä äidin kanssa saattamassa un. Alkoi matka kohti tuntematonta hyvää ja me jäimme odottamaan kuulumisia hänen vaiheistaan. Itse olin kasvanut miehen mittaan. Isänmaa tarvitsi taas poikiaan. Ikäluokkia piti taas vanhentaa. Elettiin vuotta Meressä oli yhä jäljellä miinoja jotka oli saatava pois. Kutsu kuului ja viides raivausosasto Hangossa oli määränpää. Oltiin taas viisi kuukautta pois perheen parista. Uudet asuinsijat "Viimesellää Lemmuu päästii asumaa, ja toisiamme silmäst silmää katsomaa. Taas alko historias ajanjakso uus, naapurit ol outoloi, joku pahastkii meil huus. Tänne tulitta mei leipäjämmä syömää, iha joskus tek mieli heitä lyömää. Kuitekii tääl aja olloo hyväst sovittii, sopu palas, vaik alus toisiamme kolhittii". Meille oli määrätty tila Lemun pitäjästä. Väliaikainen asunto oli Yllikäisten talossa. Enää ei ollut osoite epäselvä, Niittykartanon tilasta oli lohkaistu meille maata yhdeksän hehtaaria ja kunnan maista metsää 20 hehtaaria: Asutustoimisto hoiti piirustukset ja niin päästiin suunnittelemaan rakennuksia. Meitä oli kolme poikaa, jotka olivat valmiita tekemään työtä. Siitä se alkoi. Oli omaa metsää, mistä saatiin rakennuspuut. Oli viljelysmaata josta aikanaan saataisiin ruokaa itselle ja rehua karjalle. Vanha lato kuului tähän palstaan. Yksi nurkka erotettiin laudoilla ihmisten asuinkoloksi. Kamiina sisälle, torvi seinästä ulos, raakalaudasta huonekalut ja vähäiset tavarat sisälle. Lehmät ja kaksi hevosta saivat katon seinän takaa. Muutto tapahtui maaliskuussa "Oli oma tupa ja oma lupa" 10

11 Talvi oli vähäluminen. Lunta satoi vasta tammikuussa. Karjalaisten rakentajien tukkireki oli silloin usein nähty näky Lemun kylänraitilla. Sauna rakennettiin hirsistä. Heikki sai soveltaa mielin määrin kotiteollisuuskoulun oppejaan. Salvokset syntyivät ja asunto nousi pika vauhtia. Sauna sisustettiin asuinkäyttöön ja muutto ladosta paremman orren alle oli tosiasia. Muutto olikin paikallaan sillä, kun äiti ja Leena muutaman viikon kuluttua palasivat saunareissulta Einon ja Iidan luota, oli lato kaatunut. Samanaikaisesti rakennettiin navettarakennusta karjan suojaksi. Talvi oli jälleen tulossa. Karja oli kokenut yhtä kovan kohtalon kuin ihmisetkin. Syksyllä kaikki oli kuitenkin valmista ja seuraavana vuonna 1948 rakennettiin asuinrakennus, oikein päärakennus. Siinä oli jo huoneitakin useampia, vintissäkin yksi kamari. Elämän ulkoiset raamit alkoivat olla kohdallaan. Henki kaipasi ravintoa. Tähän tarjosi oivan tilaisuuden Inkilän nuorisoseura, jonka toiminta viriteltiin käyntiin. Uutena tulivat karjalaseurat. Naiset ahersivat Martoissa, ja näin hengen ravinto alkoi hoitaa kipeitä muistoja itse kunkin mielessä. Perhe hajoaa Koti oli valmis. Meitä asui kuusi henkeä pienellä tilalla. Oli sanomatta selvää, että näin ei voi jatkua kovin pitkään. Maa antoi leipää ja karjasta saatiin särvintä, mutta entäs raha. Olimme kaikki aikuisia ja menot sen mukaisia. Sananlasku sanoo "pienet lapset pienet menot, suuret lapset, suuret menot. Eero-veli oli varttunut nuorukaiseksi ja joutui sotaväkeen. Heikki kävi maamieskoulun. Nuorisoseura-aate eli voimakkaana ja niinpä Inkerin tie vei Paukkulaan Suomen Nuorisoopistoon. Saman opiston kävi myös Leena vuosia myöhemmin. Alkio-opistosta hakivat oppia Heikki ensimmäisellä vuosikurssilla 1947, Alli toisella -48 ja Leena kymmenennellä -57. Eeron ollessa armeijassa hoideltiin talon työt äidin, Inkerin ja Leenan kanssa. Heikki sai työpaikan MNL:n ohjaajana Kymenlaaksosta. Löysi sieltä Heljänsä ja perusti oman perheensä. Erkki Suorsa Kainuusta oli samanaikaisesti Leenan kanssa Alkio-opistossa. Rakastuivat, menivät jälkeenpäin naimisiin ja näin saatiin Kainuuseen karjalaista verta. Alli eli omaa yksinäistä elämäänsä. Sanonta kuului: "Parempi vanhana piikana kuin raakki-naimisissa. Eero palasi sotaväestä. Meitä oli kaksi aikuista miestä pienen talon töillä. Jotain aina löytyi, mutta paljon oli tyhjäkäyntiä. Tutustuin rakennusmestari Pentti Greijukseen ja lähdin hänen mukaansa rakennuksille töihin.. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin Olin mukana järjestötyössä ja käytiin paljon erilaisilla kursseilla ja tilaisuuksissa. Lavatanssit kuuluivat sen ajan kesäohjelmaan. "Ihmisen ikävää toisen luo". Mietoisten lavalla se sitten tapahtui. Tanssittiin ilta ja huomattiin että oltiin saman pitäjän lapsia Kannakselta ja päästy mm. ripille samanaikaisesti Koiviston kirkossa. Päätettiin lyödä hynttyyt yhteen ja yhteistä taivalta on nyt jo jatkunut yli 40 vuotta. Se alkoi olympiavuonna Inkeri lähti Helsinkiin ompeluoppiin. Eeron kanssa kävimme neuvottelua, kumpi jää kotiin jossa tässä vaiheessa olivat vielä äiti ja Leena. Eero löysi muutamaa vuotta myöhemmin samaiselta Mietoisten lavalta vaimokseen Irjan, os. Eeva, kotoisin Metsäpirtistä Laatokan rannalta. Eero jäi kotiin ja minä aloitin uran rakentajana. Leevin ja Lempin kihlakuva Poimintoja elämän varrelta Muutimme Lempin kanssa Lemun Säästöpankin asuntoon. Koska työmaani olivat saman pitäjän alueella, matkat kuljettiin polkupyörällä. Lähimpinä töinä olivat Osuuskaupan varasto ja osuuspankin uudisrakennus. Kolmatta vuotta mentiin näin eteenpäin. Oli selvää että rakentamista ei riitä pienessä pitäjässä jatkuvasti. Toimeentuloni oli kokonaan palkkatulon varassa koska maaomaisuutta ei ollut. Hanna-tyttö syntyi Suvun jatkuvuus oli turvattu ainakin meidän osalta. Leevi Agricolan asussa Karjalaliiton 30-vuotis kesäjuhlissa. 11

12 Vanhemmasta päästä poistui vastaavasti äitini , joka kuoli leukemiaan vasta 54-vuotiaana. Liian nuorena., ei kerinnyt kauan iloita lapsenlapsistaan. Hänen elämänsä ei ollut niitä helpoimpia, mutta harvoin kuitenkin valitus kantoi toisten korville asti. Kunnia hänen muistolleen! Joskus heikkoina hetkinä haaveilimme Lempin kanssa punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Raision Somersojalta tarjottiin tontteja myytäväksi. Samana keväänä, kun Hanna syntyi, ostimme tontin. Raivaamaton metsätontti, mutta olimme kuitenkin siirtyneet maata omistavien luokkaan. Pinta-alaa oli kolmetuhatta neliömetriä. Oli pohja mistä ponnistaa, omaa maata. sähkölevyllä keitettiin ruoka ja lämmitettiin pesuvedet. Pesukoneena toimi vanha peltinen vormulauta. Siinä riitti äidille touhua kahden pienen lapsen hoidossa. Vesi saatiin omasta kaivosta. Sen verran oli lainarahoja jäljellä, että saatiin valmistettua keittiö ja makuukamari. Hannalla oli hauskaa, kun sai myllätä kutteripurujen joukossa. Raisioon Alkoi työntäyteinen aika. Työnantajani Pentti Greijus teki suunnitelmat ja piirustukset. Niiden pohjalta läksimme toteuttamaan uuden kodin rakentamista. Kotitilan metsästä hakattiin ja sahattiin rakennuspuut. Rahaa ei paljon ollut, mutta luotto oli hyvä ja luja usko tulevaisuuteen ja ennen kaikkea omiin voimiin. Viikonloput vietin Raisiossa kaivaen perustusta. Maa oli kovaa. Ilman kankea ja hakkua ei irronnut mitään. Tuli mieleen että maailman luoja oli keksinyt sementin. Ensimmäinen satsi oli epäonnistunut ja se oli kaadettu tähän meidän tontille. Kaivinkoneisiin raha ei riittänyt. Syksyyn mennessä perustus oli kaivettu. Päästiin tekemään laudoitusta. Hyvät ystävät tulivat auttamaan ja ennen talven tuloa perustus oli valettu. Perhe vuonna 1986 Pääsiäisenä sai poika sitten virallisesti nimen ja samassa yhteydessä pidettiin tupaantuliaiset. Huoneet olivat saaneet lopullisen värinsä ja maalin tuoksu leijui vielä ilmassa. Se oli uutta. Olimme onnellisia ja ehkä hieman ylpeitä saavutuksestamme. Matinpäivänä syntynyt, sehän on miehen nimi ja näin oli nimiongelma ratkaistu. Sukulaisten onnentoivotusten saattamana jatkoimme elämää uusissa olosuhteissa. Nukkumaan mennessä samana iltana vaimo kuiskasi korvaan: "Eiks oo soma ku meil on oma koti". Olin samaa mieltä. Puutavara oli valmiina tontilla odottamassa pystyttäjää. Keväällä aikaisin alkaisi pystytys. Kesä kului kovassa työn touhussa. Päivät piti olla ansiotyössä ja kaikki vapaa-aika pystytettiin omaa kotia. Naapuri teki putkityöt ja asensi lämpökattilan paikoilleen. Perhe lisääntyy Seuraavana talvena oli jo jonkun verran työttömyyttä. Niinpä mekin saimme lainan järjestymään ja sain talven aikana rakennella omaa kotia kokopäivätoimisesti. Yksi huone oli saatu asuttavaan kuntoon. Niinpä Matinpäivänä 1955 vähäiset tavarat tuotiin Somersojalle ja samana päivänä Lempi-vaimo synnytti pojan jota on kutsuttu Matiksi ihan alusta lähtien. Uusi talo sai heti uuden isännän. Priimuksella ja pienellä 12 Uusi työympäristö oli vailla rakentajia. Uutta tehtiin ja entistä korjattiin. Kulkuyhteydet olivat hyvät. Töihin päästiin kulkemaan linjaautolla ja junalla. Töitä oli hyvin saatavilla. Palkka oli parempi kuin mitä Greijus maksoi. Mieli teki kokeilla siipiä uudessa ympäristössä. Velkainen on nöyrä lähtemään töihin. Näin alkoi työelämäni suuntautua a kohti. Lehti-ilmoituksella haettiin muurareita töihin. Lähdin hakemaan tätä työpaikkaa. Olihan minullakin laastissa tahraantunut kauha ja vasara. Sain paikan. Samalla liityin myös ammattiyhdistyksen jäseneksi, Turun muurareihin. Olen edelleen tämän osaston jäsen vaikka olen ollut jo eläkkeellä useita vuosia. ja kauhakin jo päässyt hieman ruostumaan. Työtä riitti ja velat vähenivät. Elementti oli se varjo, joka vähensi ratkaisevasti muurarien työtä. Nosturilla nostettiin raskaat elementit valmiina paikoilleen. Muurarit tekivät aikaisemmin runkotyöt.

13 Pelastajaksi tuli Kupittaan savi. Siellä valmistettiin tulenkestäviä tiiliä ja haponkestäviä laattoja. Suomen teollisuus tarvitsi näitä. Markkina-alueena oli koko maa. Ammattimiehet menivät mukana. Sain paikan sieltä ja näin alkoivat vaellusvuoteni. Vaellusvuodet Taas pakattiin matkalaukkua. Nyt ei kuitenkaan ollut uhkana kovia kuulia vaan toimeentulo. Oli tieto mihin mennään, kuinka kauan viivytään ja koska palataan. Reissatessa tuli Suomi tutuksi. Ei menty "aina Hangosta Petsamoon", vaan Tornioon ja sillä välillä. Suomi eli vaihteeksi nousukautta. Ammattiväki meni työnsä perässä joskus kauaksikin. Kaukaisin työmaani oli Islannissa sijaitseva Alvar Aallon suunnittelema "Pohjolan talo. Se tehtiin yhteistyönä muiden pohjoismaiden kanssa. Sain matkustaa ja palkan lisäksi maksettiin Islannissa asunto ja ruoka. Mukava paikka, mutta ihmiset puhuivat outoa kieltä. Olin täällä töissä kaikkiaan kuusi viikkoa. Leevi 50 vuotta Näin kuluivat vuodet. Vaimo joutui hoitamaan kodin ja lapset. Olin taas viipynyt jollain työmaalla vähän pitempään. Niinpä esikoinen kotiin tullessani kysyi: "Kuin kauan sie isä nyt viivyt meillä?" Aloin ajatella että onko tieni oikea? Rakennettiin Raaheen rautaruukkia. Kolmas lapsi syntyi sinä aikana Olin kaukana kotoa tapahtumahetkellä. Kotiin tultuani sain syliini pienen käärön jossa oli kuopuksemme, Katri. Jäin kotiin. Työtä riitti näillä mainkin ja sain sanoa Hannalle: "Isä tulee kotiin joka ilta. Lasten tarina Nykyinen kotikyläni, Somersoja on hyvin lapsiystävällinen. Tontit ovat suuria. On tilaa liikkua. Pihoissa voi harrastaa pienimuotoisia pallopelejä ja kaikkea muuta mikä kuuluu terveiden lasten leikkeihin. Äiti oli kotona. Lapsia ei tarvinnut viedä päivähoitoon. Lähes joka talossa oli lapsia ja siinä aina toisinaan pihassa tanner tömisi. Näissä mielestämme onnellisissa olosuhteissa varttuivat lapsemme kouluikään. Opinalkeet tarjosi Kerttulan kansakoulu. Raisio sai myös oman yhteiskoulun. Kotipitäjässä tarjoutui mahdollisuus lukea ylioppilaaksi asti. Kotoa oli matkaa vain neljä kilometriä. Hanna hakeutui aikanaan toimintaterapeutti-koulutukseen ja pääsi valitsemalleen uralle. Koulutus tapahtui Helsingissä ja oli muutettava sinne. Samaan aikaan oli Veikko Viitasalo Parkanosta opiskelemassa lääkärin jaloa ammattia. Heidän tiensä kohtasivat ja heidän häitään juhlittiin Karjala-talolla Oma koti heille kohosi aikanaan Kallaveden rannalle Maaningan Käärmelahteen: Veikko työskentelee Kuopion Yliopistolla opettajana ja Siilinjärven terveyskeskuksessa käytännön työssä silloin tällöin. Hannan työpaikka on Tarinaharjun parantola. Ei se liitto ole ihan huono ollut, koska tuloksena on ollut kolme potraa poikaa; Matias, Juho, Topi. Matin tie kulki Raisiosta Upsalan yliopistoon ja sieltä edelleen Helsinkiin. Siellä hän suoritti ruotsinkielisen sosionomitutkinnon. Oppilasasuntola antoi katon pään päälle. Valmistuttuaan hän sai paikan Pohjan kunnasta. Löysi Anneli Seppovaaran elämänkumppanikseen ja perustivat oman huushollin vanhaan arvokkaan näköiseen puutaloon. Anneli toimii opettajana. Yhteisenä heillä on Alina, joka meille tullessaan huutaa ovelta: "Mummo, onks sull perunapiirakoita?" Katri kulki samaa tietä vanhempien sisarusten kanssa ylioppilaaksi asti. Opiskelupaikka oli kovan työn takana, mutta viimein onnisti ja hän on Kaarinassa suorittanut sosiaalikasvattajan tutkinnon. Elämän iltapuoli Elämä on kohdellut minua ja läheisiäni loppujen lopuksi herkällä kädellä. Sisarukset ovat kaikki jo elämäntyönsä tehneet ja viettävät eläkepäiviään omissa kodeissaan. Vain Inkeri on poistunut keskuudestamme. Hän kuoli keväällä Leenan puoliso on myös kuollut Tänä aikana Raisio on kehittynyt jatkuvasti. Maalaiskunnasta tuli kauppala ja kauppalasta vihdoin kaupunki. Väkeä muutti tänne paljon. Rakentamista riitti. Enpähän minä muuta kaivannutkaan. Missä työtä, siellä leipää. Jossain vaiheessa hankittiin henkilöauto. Kulkeminen kävi helpommaksi. Työntäyteinen elämä jätti kuitenkin jälkensä. Alkoi ilmetä erilaisia vaivoja. Teki mieli luopua työelämästä. Vuonna 1986 joulukuussa pääsin eläkkeelle. Oli mukava tunne kun ei tarvinnut lähteä aamulla aikaisin liikkeelle. Joskus tosin tulee tarpeettomuuden tunne, mutta olen sanonut: "Kyllä tämä aina huonot työolot voittaa". Loppusanat Jokaisella tarinalla on loppunsa. Niin päättyy tämäkin. Tämä paikka, jossa olen viettänyt suurimman osan elämääni, on minulle rakas. Olen nähnyt lasten kasvavan kunnon kansalaisiksi ja lähtevän etsimään omaa onneaan. Olemme vaimon kanssa kahden odottaen koska lapset ja lastenlapset tulevat käymään. Aleksis Kivi sanoo Jukolan Aapon suulla: "Tietää mitä on tapahtunut, sehän on eräältä kannalta katsoen viisaus suuri. Jos visusti harkitset, mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä mikä vahingollisia hedelmiä ja sen mukaan asetat elämäs, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies." 13

14 Samulin kertomuksia Elettiin Suomessa vuotta Karjalan kannaksella oltiin toivossa, että kun olemme päässeet kotiseudullemme niin tästä se sitten alkaa jälleenrakennus ja sodan jälkien korjaaminen. Pelonsekainen aavistus valtasi kuitenkin mielen, että kannattaako tässä vielä touhuta, kun ei ollut rauha vihollisen kanssa vielä solmittu. Oli kuitenkin isäntiä, jotka alkoivat rakentaa asuintaloja ja karja- sekä muita tarpeellisia ulkorakennuksia. Viljelysmaatkin tuntuivat parin kolmen vuoden levon jälkeen kasvavan viljaa varsin paljon. Tämän voi panna merkille siitä, miten mylly sai olla jatkuvasti käynnissä. Tunnettu kuolemajärveläinen yrittäjä Tatu Muurinen ei epäröinyt laittaa entiselle sahan tontille myllyä. Se kun oli tuiki tarpeellinen. Naapuripitäjistäkin kävi isäntiä viljaa jauhattamassa. Myllyn lähellä oli Marttamaja. Rovasti Gummerus piti sunnuntaiaamuisin jumalanpalveluksia Marttamajassa, koska se oli tilavampi kokoontumispaikaksi.. Myllyttäjänä oli Otto Törni. Hän käytti koneita myös pyhäpäivänä. Eräänä pyhäaamuna alkoivat kuulua vasaramyllyn äänet taas Gummeruksen pitämää kirkonmenoa häiritsevästi. Rovasti oli mennyt sanomaan Otolle, että seisata ainakin kirkonmenon ajaksi koneiden vongunta, joka muistutti lentokoneen ääntä. Ja niin oli asia sovittu, että jauhatus pysähtyi toivotuksi ajaksi. Kerrottakoon, miten myllystä oli apua papinkin sian kasvatuksessa. Sanoi saaneensa porsaan ostoluvan, valitti kuitenkin varsin pieneksi jauhoannosta. (kansanhuoltoannos). Kysyi myllyn omistajalta, jos saisi vaikka myllyn nurkista lakaistua myllypölyä lisäruuaksi possulle. No olihan sitä vähän. Sanoin. rovastille, miten pitää olla hiljaa näin kansanhuollon aikakaudella, ettei joutuisi syytetyn penkille. Hän vakuutti olevansa vaiti. Mutta ei kulunut montaakaan päivää kun kanttori tuli pussinsa kanssa ja sanoi rovastin saaneen myllypölyä. Olisi kovasti tyytyväinen, jos saisi pussiinsa täytettä. Sanoin hänelle, ettei se pappi muistanutkaan vaitiolovelvollisuuttaan. Ei ole tiedossani, lienevätkö olleet niitä porsaita, jotka pääsivät pujahtamaan karkuun. Juna kävi joka päivä Viipurista Kuolemajärvellä. Siinä toivat ihmiset tavaroita mm porsaitakin. Kevätkesä oli lämmin ja kaikin puolin hyvän tuntuinen, kunnes alkoi tapahtua. Sain kunnanesikunnasta tiedon, jossa sanottiin: evakuointipäälliköksi on määrätty vääpeli Eino Akkanen ja hänen apulaisekseen Tatu Samuli. Heidän on lähdettävä Viipuriin, ilmoittauduttava suojeluskuntapiirin esikunnassa, jossa annetaan ohjeita evakuoimisen varalta jos semmoinen sattuisi vielä tulemaan. Ei kulunut monta vuorokautta, kun venäläiset pommikoneet tulivat aamuvarhaisella ja pudottivat pommejaan sahan tontille ja lähiympäristöön. Siellä oli muutamia lautatapuleita, joita he vainosivat. Olimme Toivo Raitimon kanssa vielä nukkumassa, kun pommit alkoivat räjähdellä ja sirpaleita tuli hirsiseinän läpi. 14 Yksi sirpale tunkeutui komerossa olleeseen päällystakkini kainaloon ja aiheutti palaisen reiän. Harmin paikka. Ei siihen aikaan ollut uutta päällystakkia ostettavissa. Tämän pommituksen jälkeen alkoi tavaraa tulla radan varteen asemalle sekä myös eläimiä. Monet olivat hankkineet uusia maanviljelyskoneita, koska talvisodan aikana entiset olivat ensimmäisenä evakkoaikana joutuneet tietymättömiin. Kyllä oli kertynyt paljon tavaraa asemalle aivan ratakiskojen viereen. Ei tarvinnut enää kaukaa kanniskella. Vaikka tavarat oli tuotu jokseenkin kaikki radasta katsottuna merenrantapuolisista kylistä, näytti sen määrä mahtavalta. Koetettiin panna tavaroita ja eläimiä näille tarkoitetuille alueille, niin kuin oli neuvottu. Tatu Samuli ja poikansa säveltäjä-sanoittaja Veikko Samuli Tuli siinä mieleen ajatus; miten suhtautunee Vennään mies tämmöiseen järjestykseen, alkaisiko sotkea meidän suunnitelmiamme. Pitkä sotilasjuna porhalsi asemalle ja jäi varttumaan kun sotapojat panivat tuulemaan. Nuorilta miehiltä homma kävi kiitettävästi. Ymmärtääkseni joku antoi Suomen puolelta tiedon, milloin sotilasjuna saapui Kuolemajärven asemalle, koska pommikoneet tulivat kuin haukat hyökkäämään saaliinsa kimppuun. Tämän pommituksen uhriksi joutui eräs rautatievirkamies, joka oli määrätty huolehtimaan Koiviston ja Kuolemajärven asemalle saapuvista ja lähtevistä junista. Kuolemajärven asema oli sodan aikana viimeinen rajalle päin mentäessä.

15 Kun pommikoneiden ääni alkoi kuulua, sai huomata, miten tuo maallinen mammona menetti arvonsa. Oli lähdettävä juoksemaan metsään niin kauas kuin vain ehti säilyttääkseen henkiriepunsa. Lähimetsä oli pommitusten tähden tullut sen näköiseksi, ettei sitä asemanseuduksi tuntenut. Pommittajat arvelivat kai sotilaiden tavaroineen olevan metsässä aseman tuntumassa. Sotilaat lähtivät kyllä pian omiin tehtäviinsä jättäen kuitenkin ilmatorjuntajoukkoja, jotka avasivat heti tulen hyökkääviä maataistelukoneita kohti ja saivatkin niihin osumia. Olin erään sotilaan kanssa kauppias Sinkon rakennusten alapuolella olevassa lepakossa maassa niin matalana kuin vain semmoisen räiskeen ja paukkeen aikana voi olla. Tähyillessämme taivaalle Naurisjärven suuntaan, josta koneet tulivat, rysähti eteemme lentokoneen siiven kappale. Se oli vanerista valmistettu ja ainakin se kone oli saanut meikäläisten i.t. tykistä osuman. Putosi siipirikkona alas. Löysimme maastosta radan varrelta lentokoneen moottorin ja kaksi lentäjän ruumista, jotka olivat ruhjoutuneet pudotessa. Tämän paukkeen ja jyskeen jälkeen vallitsi outo hiljaisuus ja ihmiset olivat valmiit poistumaan kotipaikkakunnaltaan maantietä pitkin kuka polkupyörällä kuka hevosella. Paikkakunnalla oli vielä hevosia ja ne olivatkin verrattomia evakkotavaroiden kuljetusvälineitä. Siinä hätätilanteessa ei ollut aikaa kysellä kenen hevonen ja kärryt olivat. Pois, pois vaan ja äkkiä. En muista, miten Peipon Ville joutui ajamaan Tatu Muurisen hevosella. Jotain tavaraa kärryillä oli. Hän oli löytänyt maantieltä mm. elevaattorin hihnan kuppeineen. Tätä hihnaa Ville kuljetti aina Sauvoon saakka, jossa se joutui muitten tavaroitten mukana isoon makasiiniin. Tuli kova ukonilma ja salama löi makasiiniin sillä seurauksella, että se syttyi palamaan. Niin paloivat sisällä olevat tavarat sekä hihna. No niin, junavaunut tyhjenivät siis nopeasti, kun nuoret sotilaat olivat asialla. He eivät saaneet kuljetettua mukanaan kaikkia tavaroitaan, osa jäi ratapihalle ja ne kärsivät pommituksista jonkin verran. Sitten alkoi kyliltä tuotujen tavaroitten lastaus tyhjentyviin vaunuihin. Haeskelin evakuointipäällikköä. Koska en onnistunut häntä tavoittamaan, päätimme lastausmiesten kanssa, että lastataan joka toiseen vaunuun tavarakolleja ja joka toiseen menevät ihmiset. Tavaroita vaunut niin täyteen, ettei jää yhtään tyhjää tilaa. Kun vaunut alkoivat täyttyä, tuli evakuointipäällikkökin paikalle ja alkoi torua, että kuka on antanut tämmöisen määräyksen. Ei siinä auttanut muu kuin tunnustaa, että minä, evakuoinnin apulaispäällikkö. Hän käski tyhjentää lastatut vaunut, mutta miesjoukko oli sitä mieltä, ettei kolliakaan oteta pois, mikä kerran sinne on saatu mahtumaan. Poliisi Äikäs oli sitä mieltä, että tämä järjestys oli hyvä. Niin olimme tuohtuneita, mutta sanasota rauhoittui ja evakuointipäällikkökin katsoi toimenpiteen olleen hyvän ja alkoi itsekin soveltaa samaa. No eihän niitä ihmisiä saanut pidäteltyä mitenkään. Suurin osa heistä katosi näköpiiristä, ettei jäänyt kuin muutama henkilö. Osa heistä lähti samassa junassa kohti Paimiota. Tämän junan oli määrä mennä Paimion asemalle lastiaan purkamaan. Kun tilanne oli rauhoittanut asemalla, jouduin lähtemään tarkastuskierrokselle rantapuolen kyliin, olivatko ne tyhjentyneet ihmisistä. Kaikki olivat lähteneet, Muurilan kylästä tapasin vain Herralan Jaakon. Hän oli sovittelemassa nelipyörärattaitten kuormaan tavaroita, mitä suinkin sai mahtumaan. Ja sitten kiireesti taivaltamaan Humaljoelle päin kohti Viipuria. Ajoin Inkilään ja sieltä Kipinolaan. Kävin kotimökissä. Sisareni Esteri oli jättänyt mökin pöydälle paperilapun, johon oli kirjoittanut virrestä 170 neljännen säkeistön loppuosan: "Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta." Raskaalle ja ahdistavalle tuntui, kun taas täytyi jättää nekin, mitä oli vähän elämisen meininkiä ehtinyt järjestellä. Niin jäi kotikylä hiljaisena, elottoman näköisenä odottamaan uusia mutta outoja eläjiä. Bertta Samulin ja Olavi Vesterisen häät 1930-luvulla Hiljainen oli myöskin Inkilän kylä. Ei sitten minkäänlaista elonmerkkiä ollut havaittavissa. Ajaessani asemalle päin tapasin lähellä Merisillan maisemia kaksi jalkamiestä kävelemässä. Pysähdyin heidän luokseen ja totesin heidän olevan Kipinolan miehiä, Inkisen Salu ja Rouvalin Otto. Sanoivat olevan kovan kiireen pois sodan jaloista. Sanoivat, että venäläiset olivat nousseet maihin Muurilan rannikolla. Kovaa ammuntaa sieltä kyllä kuului, mutta se tuli Koiviston salmen suulta, jossa venäläiset ja saksalaiset laivasto-osastot ottivat yhteen. Siksi nää jalkamiehet olivat vähän vauhkoina kun kuulivat kovan ammunnan. Koetin rauhoittaa ja sanoin: "Kuuleha sie Otto, eihä täs mittää vaaraa oo, kun ei kuulat vielä viheltele korvii lähettyvil. Muistelepas Otto, mite Syväri maastos ne toisinnaa viuhuit." Otto löi kämmenellään reiteensä ja sanoi, että nii se onkii, turhaa pelkäämistä tää on. Kun pääsin asemalle, tapasin sähköasentaja Teemu Mamian. En muista, oliko muitakin, mutta hän sanoi, että lähdetään heille ja keitellään lähtösoppa, hänellä on hyvät tarpeet. Niin teimmekin. Söimme kaikessa rauhassa soppamme, jota jäi tähteeksikin. Venäläisiä lentokoneita risteili siinä aseman ja Akkalan kylän yläpuo- 15

16 lella. Teemu sanoi, että heillä on hyvä kellari, mennään sinne vähäksi aikaa, eiköhän koneet mene tiehensä. Siinä samassa tuli asemalta päin kolme sotilasta. Tarjosimme heille jäljelle jääneen sopan, joka olikin hyvin tervetullutta. Lähtivät ja veivät mennessään uuden kirkasteräisen puukkoni. Se oli niitä sota-ajan puukkoja, joita ei saanut enää tylsistymisen jälkeen puuhun pystymään eikä hiomallakaan teräväksi. Sen tilalle jättivät vanhan, terävän puukon. Jäin voitolle tässä kahakassa. Lentokoneet häipyivät ja rauha palasi asemanseudulle. Meitä muutamia ihmisiä lähti polkupyörinemme niin kuin rippeinä raskain mielin vaeltamaan rakkaalta kotiseudulta joko Paimioon tai Sauvon pitäjään. Niihin pitäjiin oli määrätty sijoitettaviksi Kuolemajärveläiset ainakin siihen saakka, kunnes alkoivat saada tietoja niistä paikkakunnista, joitten alueelta saisivat maapaikan, johon alkaisi rakentaa itselleen ja perheelleen asuntoa. Olihan sekin soma sattuma, kun pitkin maantietä pyöräilimme, Hämettä se oli, kun Alma-sisko oli tavallisen iso lehmäkarja mukanaan vaeltamassa kohti Urjalaa. Olivat ostaneet keskeltä kirkonkylää erinomaisen maatalon. Täältä saivat turvapaikan lehmät, hevoset ja ennen kaikkea ihmiset. Taisi siinä olla pientä kärhämää ja hyväkin isäntä hikeentyä, ennen kuin pääsi omaan taloonsa asumaan. Niin olivat "Urjalan evakot* kotiutuneet jo taloon, että olisivat asuneet siinä pitempäänkin. Tähän Alma-sisaren mukana kulkevaan joukkoon kuuluivat hänen lisäkseen lapsista Irma ja Jorma, Kipinolan äijä Aleksanteri Samuli ja tytär Esteri, Armas Mellanen ja poikansa Olavi, karjakko Helmi Luukkanen, Manu Lerkin tytär Irja, Rääsiän kartanon tallimies Paavo Roininen, vaimonsa Maria ja tytär Rauha. Juna, joka oli lastattu evakoiden tavaroilla ja ihmisilläkin, pääsi onnellisesti Paimion asemalle ja niin saivat useat hakea omaan huostaan: vaatteita ym. kulun päällä ollutta omaisuuttaan. Pienempikin nyytti tuntui hyvin läheiseltä ja kotoiselta. Urjalasta jatkui matka Sauvoon. Siellä oli tilaisuus levätä kunnollisesti eräällä kansakoululla monen valvotun yön ja kovan urakan jälkeen. Jouduin Halikkoon ja siellä tarjottiin siirtoväen tavaravaraston hoitajan työtä. Otin vastaan tarjotun työpaikan ja heti lähetettiin kursseille Lahteen. Siellä oli useita kurssilaisia joista leivottiin varastonhoitajia. Halikon varastolla oli etupäässä Säkkijärveltä ja Virolahdelta meritse tuotuja tavaroita Kokkilan satamaan ja sieltä autoilla Halikkoon. Halikossa oli monen ison kartanon valtavia makasiineja täynnä evakoiden tavaroita. Venäläisiä sotavankeja oli paljon. Nämä kulkivat illan hämärtyessä teillä ja pitivät omaa molinaansa. Aloin huomata, että varmaankin kaverit olivat käyneet vierailemassa varastoissa katsomassa sopivaa tavaraa itselleen. Aloin palkata vartiomiehiä varastoihin. Yksi hupaisa tapaus saakoon tulla mainituksi. Kun kysyin Taatilan kylän mieheltä, haluaisiko lähteä vartiomieheksi, hän lupasi ja sanoi laittavansa kirveeseensä iltaan mennessä pitemmän varren. Lupasi ottaa kirveen mukaansa, että olisi vähän kättä pitempää jos sattuisi vaikka tarvitsemaan. Tämä mies oli.taavetti Kettinen. Grikori Ushanoff sanoi häntä järeäksi mieheksi, puhui kovanlaisella äänellä. Vein hänet iltasella vartioitavan suuren makasiinin ovelle ja sanoin, että tässä se vartioitava rakennus on. Kun aamulla lähdet perheesi luokse, käy kertomassa kuulumisia. Niinhän kävikin parina aamuna. Eräänä yönä varas tai varkaat alkoivat kolistella suulin ovea auki. Vartiomies heräsi kolinaan ja kun yö oli pimeä, piti turvautua tulitikkuihin kun mitään muuta valoneuvoa ei ollut. Varkaat eivät tykänneet, että heitä häirittiin. Häipyivät tiehensä kuin tuhka tuuleen. Niin olivat pelästyneet varkaat kuin vartiomieskin. Kun vartiomies aamulla tuli kertomaan tapahtumista tohkeissaan, sanoi hän, ettei mene enää vartioimaan. Niinpä kysyin Hatjalahden mieheltä Nikolai Kirjoselta, ottaisiko hän tehtävän vastaan. Sain myöntävän vastauksen Hänellä oli palttoo yllään ja povitaskussa ukkomauseri. Se oli kunnioitusta herättävä kaveri. Ei hänen tarvinnut aseen kanssa pelotella varkaita eikä ketään. Kun alkoi kuulua varastoiden vartioinnista, ei enää pitkäkyntisiä ollut liikkeellä. Tatu Samuli perheensä parissa 1930-luvulla Vähän kerrallaan alkoivat loppua varastoista evakoitten tavarat. Ilmoitin siitä Lääninhallitukseen un. Sieltä tuli tarkastaja toteamaan tilanteen. Hän kysyi, onko minulla työpaikasta tietoa. Jos ei ole, niin eivät jätä työttömäksi vaan suuresta talosta kyllä työtä järjestyisi. Kun olin ollut puutavara-alalla ja entinen työnantaja alkoi jatkaa evakossa myös vanhaa puuliikettä Urjalassa, lupasin yrittää yhdessä, vaikka sen kohta tiesikin, ettei homma ollut samanarvoista kuin ennen Koti- Karjalassa. Niinpä olo Urjalassakin päättyi jonkin ajan kuluttua jatkuakseen Ylämaalla. Kirjoittanut Tatu Samuli Saska Tatu 16

17 Polvihousut Sain hiljattain vanhan valokuvan kansakoulu ajalta. Kuvan silloiselta koulutoverilta, Kerttu Hovilta. Hän on nykyisin Kerttu Riikonen. Kuva oli otettu vuonna Olin silloin 10-vuotias koulupoika. Huomasin, että minulla oli polvihousut ja äidin kutomat villasukat. Kenkien kanssa minua nöyryytettiin, kun minun piti laittaa vanhempien sisarenien käyttämät kengät. Ei siinä auttanut vastaan paneminen. Oli kuitenkin yleinen tapa että kesä oltiin ilman kenkiä. Siitä seurasi että jalkaterän päälliset ahavoituivat, rohtuivat ja olivat hyvinkin arat. Äiti niitä voiteli illalla kermalla tai jollain rasvalla, Kun juostiin päivät paljasjaloin, komensivat aina illalla jalkapesulle. Sitten kun päästiin heinien päälle nukkumaan, ei ollut nuukaa jalkojen pesusta. Polvihousut ja sukä1tarvitsivat lisäasusteen jotta, saatiin sukat pysymään ylhäällä. Tarvittiin liivit josta saatiin sukkanauhoilla sukat ripustettua suoriksi. Äiti ne teki, tytöillä oli samanlaiset. Sukkanauhat olivat harmaata nauhaa, jossa oli napin reiät. Aina ei ollut näitä ostettuja nauhoja, niin ne tehtiin puotinarusta, sopivasti solmuamalla saatiin napin reiät kohdalleen. Puotinaruksi sanottiin, kun kaupassa kauppias sitoi paketin narulla. Ne narun pätkät kerättiin aina talteen, kun taloudessa aina narua tarvitaan. Siihen aikaan elettiin taloissa maatalouden ehdoilla. Ruokaa oli kyllä, mutta rahasta olikin tuikkaa. Emännät hankkivat kauppa rahaa kanan munilla. Talousrahan saanti isänniltä olikin tiukemmalle. Seuraava huomattava ostos oli, kun pääsin isän mukaan Koiviston torille. Se lienee ollut vuonna aikoihin. Isä osti sieltä minulle kolf housut. Ne poikkesivat jo paljon polvihousuista malliltaan Niissä oli hieno vyö.asuun kuuluivat erikoiset sukat ja kengät. Muistelen että siihen aikaan oli muotia tennispaita. Siinä oli vaan erilainen kaulus. Näin puettuna aloin tuntea jonkin laista ylpeyttä. Palaan vähän taakse päin. Housuista oli joskus harmia, kun tarjottiin toisten käytettyjä housuja. Eino Lerkki oli minusta vähän vanhempi niin minulle tarjottiin hänelle pieneksi jääneitä housuja, Siihen aikaan pyrittiin suureen säästäväisyyteen. Vanhoista vaatteista tehtiin uusia. Einon äiti, Iida täti oli mestari ompelija. Kotona naiset kutoivat erilaisia kankaita, joista sai tehtyä monenlaista uutta asustetta. Silloin oli muoti, sellainen, että pyrittiin säästäväisyyteen. Nykyään on rahaa enemmän käytössä, on helpompi seurata muodin oikkuja.nyt yleisempi asuste on farkut. Niitä käyttävät tytöt sekä pojat. Näitä muisteli 2004 Heikki Olavi Inkinen. Hyvät tavat kaunistavat Mihin ovat kadonneet hyvät ja kohteliaat tavat? Kuinka usein unohtuu tervehtiminen, kaunis ja kohtelias. Moi on sana, joka ei ole suomea. Tilalle hei! on iloisempi ja suomalainen. Suomenkieltä karsitaan, typistetään, miksi synttärit, sinkut, eskari, sun kaa, mun kaa ym.? Nämä sanat ovat kielen köyhdyttämistä, onhan meillä aikaa lausua koko sana selkokielellä, niin kaikkia ymmärtävät. Siispä säilytä Suomen kieli ja pidä yllä Suomen mieli! Ne ovat asioita, joita meidän tulee kunnioittaa ja ottaa kielemme käyttöön. Kiroileminen ei sovi kenellekään Missä ovat kohteliaat miehet? Oven avaaminen naisille, takin auttaminen pois päältä ja naulakkoon laittaminen, takin päälle auttaminen, tuoliin ohjaaminen. Pöydässä leivän, sokerin, kerman ym. ojentaminen naiselle ensin. Kauniit pöytätavat tekevät pöydän antimien nauttimisen miellyttävämmäksi. Sanat: ole hyvä, kiitos, anteeksi, maistuvat kuin höysteet leivän päällä. Pukeutumiseen pitää myös kiinnittää huomiota. Amerikkalaisen farmarin, maanviljelijän, työvaatteet ovat suomalaiselle joka paikan vaate, oli sitten juhla tai arki! Se on työvaate, siis farmarit tai jenssit miksi niitä nimitetäänkin. Eivät ne ainakaan juhlaan sovi. Entä naiset, nuoret ja vanhat, kulkevat avopäin, siis ilman päähinettä, myssyä tai hattua, oli sitten tuuli tai pakkassää. Päätä pitää suojella kylmältä sekä kesäkuumalta. Kirkossa nainen peittäköön päänsä, mies paljastakoon päänsä, raamattu sen jo neuvoo Paavalin I kirje korinttolaisille 11 luku. Lue se! Ei ole mieltä ylentävää katsoa pakkasessa miehen kaljua päätä, kun kaulassa sentään on paksu huivi. Tai vesisateessa pisarat pomppivat liukkaassa pinnassa. Pukeutukaa säätilan mukaan. Emme täällä pohjoisessa ole etelän kuuman taivaan alla! Hattu/päähine naisen kuin miehenkin päässä on pukeutumisessa kuin piste iin päällä. Kerran kylmänä syyspäivänä menimme naapuriseurakunnan jumalanpalvelukseen. Tuuli tuiversi lehtiä puista. Eteemme kirkon penkkiin istui vanhempi harvatukkainen nainen, paljas päänahka näkyi lakatun tukan alta. Luonto oli koristanut lyhyet harvat karvat muutamalla kuivalla ruskealla lehdellä. Mieleni teki ottaa ne lehdet pois, mutta mieheni ei antanut. Huvitti ja säälitti hieno nainen. Mistä moinen hatuton muoti, epäterveellisen säälittävä!? kysyy Nimimerkki Hattuihminen 17

18 Sukuseuran kuulumisia Vuosi alkoi kevätkonsertin suunnittelukokouksella sunnuntaina Katariina Tommilan kodissa Turussa. Kevätkonsertti pidettiin Turun Karjalaisten talolla klo. 14. Esiintyjiksi saatiin Miia ja Sanna Reko, Petra ja Pauliina Vuorinen, Siina Tommila ja Mari Inkinen. Kuulijoita oli 30 henkeä. Odotimme kyllä runsaampaa osanottoa, mutta hyvä näinkin. Kahvitarjoilu sisältyi lipun 5 hintaan. Toukokuussa kokoontui hallitus päättämään Karjalaisten kesäjuhliin osallistumisesta Hellevi Inkisen kodissa Auran Karviaisissa. Kesäjuhlia vietettiin Joensuussa Sukuseuran lippua kantoi Mikko Inkinen Naantalista airuenaan Pirkko Huikko ja Mirja Vähäsöyrinki. Sukuseuran nimikilpeä kantoi Heimo Lietepohja, lisäksi kulkueeseen osallistuivat Lempi Inkinen, Rauni Kurki, Matti Kipinoinen, Tellervo Lietepohja, Kaarina Hannula ym.. Joensuu on kaunis, runsaspuistoinen kaupunki ja sää oli koko juhlien ajan mitä kaunein, aurinkoa ja lämpöä riitti. Vahinko vaan kun juhlat pidettiin hämärässä jäähallissa, ei sen enempää, vaikka aihetta ihmettelyyn riittää. Kirkkokonsertti lauantai-iltana Joensuun kauniissa kirkossa kruunasi kesäjuhlat. Nuoret taitavat laulajat esittivät Karjalaisen kansan messun ohjaaja Tapio Nuutisen johtaessa. Kuoro oli Nardus-kuoro, noin 30 nuorta laulajaa, säestäjänä toimi Pieksut-yhtye, jossa soivat urkuharmonin, kitaran, kanteleen, kontrabasson, huilun, saksofonin, hanurin, klarinetin, huuliharpun, fagotin, percussion ja putkikellojen raikkaat sävelet. Se oli ihanaa kuultavaa hartaalle kirkkokansalle, joka täytti kirkon seisomapaikkoja myöten. Vuosikokousta ja sukujuhlaa vietettiin Naantalissa kauniina heinäkuisena sunnuntaina Päivä alkoi jumalanpalveluksella Naantalin vanhassa luostarikirkossa (1400-luvun puolivälissä rakennettu ). Saarnan piti Heli Aaltonen, tekstin luki Kaarina Hannula Moos Liturgina toimi Naantalin kirkkoherra Jyrki Rautiainen. Kolehdin kerääjinä avustivat Mikko Inkinen ja Jarmo Saksi. Kirkonmenojen jälkeen siirryttiin viettämään muistohetkeä Sankarivainajien ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkkien ääreen, vehmaaseen kirkkopuistoon. Laulettiin virrestä 577, säk Kaarina Hannula piti puheen, kukkalaitteet Sankarivainajien muistomerkille laskivat Hely Kiili ja Mikko Inkinen airuena toimivat Katariina Tommila ja Pekka Muurinen. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille kukkalaitteen laskivat Mervi ja Jarmo Saksi. Airuena toimivat Anne ja Pekka Venho. Muistohetken päätteeksi laulettiin alussa lauletusta virrestä kolmas säkeistö. Kirkolta siirryttiin Porhonkallion Lomakeskukseen viettämään sukujuhlaa, joka alkoi ruokailulla klo. 12. Ruokailun jälkeen kello 13 alkoi vuosikokous, jonka alussa laulettiin emännälle ja isännälle kiitoslaulu hyvästä ruoasta. Seuraavaksi vietettiin hiljainen hetki vuoden aikana poisnukkuneiden muistoa kunnioittaen ja sytytettiin kynttilät seuraavasti. Pentti Inkinen, kynttilän sytytti Pirkko Ojanen. Martti Liianmaalle kynttilän sytytti Päivi Inkinen Helvi Inkisen muistokynttilän sytytti Yrjö Kankaanpää Liisa Vartialan kynttilän sytytti Pirkko Ojanen Tämän jälkeen Miia Reko esitti yksinlaulua, siinä yhteydessä luovutettiin hänelle 100 euron stipendi kevätkonsertin tuloista musiikin opiskelua varten. Sukuseuran puheenjohtaja avasi kokouksen ja esiteltiin kokouksen osanottajat, joita oli paikalla 56 henkeä (ensimmäisessä kokouksessa oli läsnä 228 henkeä). Todettiin kokous lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin seuran puheenjohtaja Kaarina Hannula ja sihteerinä toimi Jukka Inkinen. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Rauni ja Reijo Kurki. Hyväksyttiin v toimintakertomus, jossa ilmeni mm. että jäsenmäärä oli 188 henkeä sekä kunniajäsen Toivo Muurinen Noormarkusta on täyttänyt jo 92 vuotta. Hyväksyttiin tilit ja tilintarkastajien lausunnon esitti Heimo Lietepohja. Todettiin rahavarojen olleen hyvässä hoidossa, näin ollen myönnettiin tili ja vastuuvapaus tilivelvollisille. Seuran tilikirjoja on hoitanut Katariina Tommila. (Rahavarat olivat ). Erovuorossa olleista Kaarina Hannula ja Anne Venho valittiin uudelleen seuraavaksi toimikaudeksi v Eroa pyytäneen Sinikka Heinisen tilalle seuraavaksi 3-vuotiskaudeksi valittiin Mikkelin Salun Ilmarin tytär Sinikka Suominen os. Inkinen. Tilintarkastajina suostuivat toimimaan edelleen Rauni Kurki ja Heimo Lietepohja. Jäsenmaksu pidetään entisellään, vuosijäsen 10, ainaisjäsen 100, kannatusmaksu vapaaehtoinen, alle 18 v. lapsi- ja nuorisojäsenet vapaajäseniä. Hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio kalenterivuodelle 2005 (ovat toisaalla tässä lehdessä). Talousarvio hyväksyttiin sellaisenaan. Päätettiin osallistua Karjalaliiton kesäjuhliin v Lahdessa Mennään bussilla Auran ja Raision Karjalaseurojen kanssa. Mukaan haluavien pitää ilmoittautua puheenjohtajalle mennessä. Kolmannen polven tapaaminen ravintola Koululla klo Turussa. Ilmoittautumiset Helille mennessä, puh Vuoden 2005 sukukokous päätettiin järjestää sunnuntaina Hellevi Inkisen kodissa kello 13:00. Kaunis sää on tilattu, että voidaan olla kartanolla. Osoite: Aura, Karviainen, Inkinkuja 44. Tervetuloa! Kokouksen päätyttyä klo 14:00 juotiin täyttävät täytekakkukahvit ja suoritettiin arpajaiset. Hyvistä palkinnoista mainittakoon mm. upea leipälapio ja Alli Inkisen tekemät perinteiset neulakintaat. Arpajaisten jälkeen siirryttiin pelaamaan minikyykkää viereiselle kentälle. Kisaan osallistui kahdeksan neljän hengen joukkuetta. Jännittävien vaiheiden jälkeen voittajajoukkueeksi pinnisti Tellervon Taitajat, 52 pisteellä. Uusintakierrokselle venyneessä kisassa Mikon Mestarit joutuivat tyytymään karvaaseen kakkossijaan 50 pisteellään. Kolmannelle sijalle ylsi täpärästi Heikin Pojat 38 pisteellä. Voittajajoukkueelle, johon kuuluivat Tellervo ja Heimo Lietepohja, Sinikka Heininen ja Jukka Peltola, luovutettiin sukuseuran kiertopalkinto, jonka Sinikka Heininen on lahjoittanut. 18

19 Kesän 2004 pienoiskyykkäpelin tulokset: pist. Tellervon taitajat: Tellervo ja Heimo Lietepohja, Sinikka Heininen, Jukka Peltola pist. Mikon menestys: Mikko Inkinen, Jarmo Saksi, Hely Kiili, Rauni Kurki pist. Heikin pojat: Samu, Olavi ja Eero Inkinen, Lempi Inkinen pist. Konstan pojat: Matti Inkinen, Hanna ja Veikko Viitasalo, Heli Aaltonen pist. Eskon erinomaiset: Esko Inkinen, Helvi Hiironen, Merja Rusi, Pirkko Ojanen pist. Inkisten iloiset: Hellevi Inkinen, Ensio Kiukkonen, Katariina ja Siina Tommila pist. Taavetin Eevan lapset: Pekka, Hanna-Leena ja Ulla Muurinen, Anneli Koskinen pist. Immon klaani: Sirkku ja Miia Reko, Sinikka Suominen, Ritva Inkinen Onnittelut kaikille pelaajille! Kiertopalkinto ojennettiin joukkueelle Tellervon taitajat. Ensi kesänä Inkisten kartanolla mitellään taas taitoja. Tulkaa mukaan! Kyykkäpelien tuloksien laskenta Voittajajoukkueet 19

20 3.7. Turun Ravintola koulussa osallistui 20 henkeä, joista huomattava osa nuorta polvea. Keskustelut olivat olleet mielenkiintoisia ja uusia tuttavuuksia oli solmittu. Hallitus kokoontui vielä tämän lehden toimittamisen merkeissä sunnuntaina Kaarina Hannulan kodissa, yhdeksän hallituksen jäsenen ollessa paikalla. Kirjoitukset lehteen mennessä Jukka Inkiselle ja edelleen kirjapaino Gillot:iin painettavaksi. Seuraava kokous pidetään klo. 15:00 Anne ja Seppo Venhon kodissa Maariassa, tavataan siellä. Sukuseuran hallitus kokoontui järjestäytymiskokoukseen Ravintola Thai Nong Khai:ssa klo Aluksi nautittiin Prasan ja Jukka Inkisen tarjoamasta herkullisesta thaimaalaisesta ateriasta. Kannattaa mennä ruokailemaan, edullisia ja maukkaita ruokia, 60 lajia valikoimassa. Suosittelen lämpimästi, nautinnollisia hetkiä! Paikalla oli kymmenen hallituksen jäsentä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Kaarina Hannula ja sihteerinä Jukka Inkinen. Kotiseutumatkalla Kolmen naisen voimin ja kahden tunnin ajan etsimme isiemme syntysijoja Inkilän kylässä viime kesäkuussa. Käsinpiirrettyjä karttoja ja maamerkkejä seuraten kuin itämaan tietäjät konsanaan yritimme etsiä Lerkin ja Heikkilän talojen kivijalkoja. Suuri ja vanha kuusiaita oli tienviittamme kuin tähti tietäjillä. Karttojen, ohjeiden, maamerkkien ja hatarien muistikuvien perusteella istahdimme eräälle kummulle, jonka arvelimme olleen Heikkilä ja söimme eväät ja joimme kahvit. Kummulla nykyään kasvavien ruusupensaiden juuressa pilkisti maasta punaisia tiilen murusia, jotka muistin nähneeni ennenkin. Aurinko paistoi, perhoset lentelivät, jossain kaukana kukkui käki. Silmään nousi kyynel ja oli hiljainen, pyhä hetki. Myöhemmin kävi ilmi, että kumpu ei ehkä sittenkään ollut Heikkilä, mutta meitä kolmea se ei haitannut. Beetlehemissä, Israelin ja Palestiinan sotatantereilla, syntyi pieni poikalapsi yli 2000 vuotta sitten. Beetlehemissä sijaitsee Jeesuksen syntymäkirkko, jonka alla on luola, jossa sanotaan Jeesuksen syntyneen. Onko paikka juuri se, jossa Jeesus syntyi ja kävivätkö itämaan tietäjät juuri siellä, ei ole niin tärkeää. Tärkeää on se, että Jumala syntyi ihmiseksi ja että Jeesuksesta tuli koko ihmiskunnan Vapahtaja. Heli Aaltonen Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Kaarina Hannula, varapuheenjohtajaksi Anne Venho ja sihteeriksi Sinikka Suominen, rahastonhoitajana jatkaa Katariina Tommila sekä jäsenkirjurina Hellevi Inkinen. Sukuseuran lehti numero 10 toimitetaan entiseen tapaan Jukka Inkisen toimiessa layoutina, kokoojana ja sivunvalmistajana. Puhtaaksikirjoitusapulaisina Katariina ja Salu Tommila. Kirjoituksia toivotaan seuran jäseniltä perhekunnittain seuraaviin lehtiin valokuvien kera. Aloittakaa kirjoittaminen, kertokaa vanhemmistanne, isovanhemmista, sisarista ja veljistä perheineen, eri elämänvaiheista, iloista ja suruista. Aiheita varmasti riittää joka perheellä vaikka romaaniksi asti. Odotan mielenkiinnolla kirjoituksianne. Sukukokoukset päätettiin jatkossa pitää sukujuhlien tapaan sunnuntaisin viikko jälkeen juhannuksen. Kiitoksia on saatu 2004 vuosijuhlasta ja sitä edeltäneestä jumalanpalveluksesta tilaisuuksiin osallistuneilta. Hienoa, kyllä otamme nöyrästi kiitokset vastaan. Keskusteltiin vuoden 2005 toimintasuunnitelmasta. Hallitus toivoo muistelmia 60 vuoden takaa jouluna ilmestyvään sukuseuran lehteen numero 10. Internet-tiedottaminen jatkuu Samu Inkisen ja Jukka Inkisen toimesta osoitteessa Ehdotettiin, että jatkossakin järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa pidetty toisen ja kolmannen polven kokoontuminen. Ehdotusta kannatettiin, sillä kokoontumiseen lauantaina 20 "

Minun elämäni. Kirjoita 10 lausetta sinun elämästäsi. Voit laittaa myös kuvan. :) SANNA JANUARY 11, 2017

Minun elämäni. Kirjoita 10 lausetta sinun elämästäsi. Voit laittaa myös kuvan. :) SANNA JANUARY 11, 2017 Minun elämäni Kirjoita 10 lausetta sinun elämästäsi. Voit laittaa myös kuvan. :) SANNA JANUARY 11, Nid Minä olen syntynyt Buriramissa Thaimaassa. Minun perheeni oli iskä äiskä 2 veljeä ja 2 siskoa. Minun

Lisätiedot

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN Tämä tarina on kertomus kahdesta sisaresta. Sisarukset syntyivät Savossa, Pielaveden Heinämäellä. Heidän isänsä nimi oli Lars Katainen ja äitinsä etunimi oli Gretha.

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

PAPERITTOMAT -Passiopolku

PAPERITTOMAT -Passiopolku PAPERITTOMAT -Passiopolku P a s s i o p o l k u E t a p p i 1 Taistelu perheen puolesta Kotona Nigeriassa oli pelkkää köyhyyttä. Rahaa ei aina ollut ruokaan, saati kouluun. Asuimme koko perhe samassa majassa.

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesuksen ihmeitä

Nettiraamattu lapsille. Jeesuksen ihmeitä Nettiraamattu lapsille Jeesuksen ihmeitä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

VUOSAAREN SEURAKUNNAN STRATEGIA Missio, visio ja toiminta-ajatus

VUOSAAREN SEURAKUNNAN STRATEGIA Missio, visio ja toiminta-ajatus VUOSAAREN SEURAKUNNAN STRATEGIA Missio, visio ja toiminta-ajatus Missio Välitämme pelastuksen evankeliumia Jumalan armosta sanoin ja teoin. Visio Seurakuntamme on armon ja rauhan yhteisö, joka tuo ajallista

Lisätiedot

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina EROKUMPPANIT Nalleperhe Karhulan tarina Avuksi vanhempien eron käsittelyyn lapsen kanssa Ulla Sauvola 1 ALKUSANAT Tämä kirja on tarkoitettu avuksi silloin, kun vanhemmat eroavat ja asiasta halutaan keskustella

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen ihmeitä

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen ihmeitä Nettiraamattu lapsille Jeesuksen ihmeitä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Bob käy saunassa. Lomamatka

Bob käy saunassa. Lomamatka Bob käy saunassa 1 Mitä sauna merkitsee suomalaiselle? 2 Mitä tehtäviä saunalla on? 3 Missä kertoja saunoi ensimmäisen kerran? 4 Kuka oli Leena? 5 Millainen Leena oli? 6 Mitä Leena teki saunassa? 7 Mitä

Lisätiedot

Työharjoittelu Saksassa - Kleve 19.4.2014 Työharjoittelu paikka - Kleidorp Ajankohta 1.3 11.4.2014

Työharjoittelu Saksassa - Kleve 19.4.2014 Työharjoittelu paikka - Kleidorp Ajankohta 1.3 11.4.2014 Stephar Stephar Matkaraportti Työharjoittelu Saksassa - Kleve 19.4.2014 Työharjoittelu paikka - Kleidorp Ajankohta 1.3 11.4.2014 Tässä matkaraportista yritän kertoa vähän, että miten minulla meni lentomatka,

Lisätiedot

Hän oli myös koulullamme muutaman sunnuntain ohjeistamassa meitä. Pyynnöstämme hän myös naksautti niskamme

Hän oli myös koulullamme muutaman sunnuntain ohjeistamassa meitä. Pyynnöstämme hän myös naksautti niskamme Kiinaraportti Sain kuulla lähdöstäni Kiinaan 3 viikkoa ennen matkan alkua ja siinä ajassa en ehtinyt edes alkaa jännittää koko matkaa. Meitä oli reissussa 4 muuta opiskelijaa lisäkseni. Shanghaihin saavuttua

Lisätiedot

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3 AJAN ILMAISUT AJAN ILMAISUT 1. PÄIVÄ, VIIKONPÄIVÄ 2. VUOROKAUDENAIKA 3. VIIKKO 4. KUUKAUSI 5. VUOSI 6. VUOSIKYMMEN, VUOSISATA, VUOSITUHAT 7. VUODENAIKA 8. JUHLAPÄIVÄT MILLOIN? 1. 2. 3. 4. maanantai, tiistai,

Lisätiedot

Muistoissamme 50-luku

Muistoissamme 50-luku Muistoissamme 50-luku 2. Jälleenrakennus Sodat olivat tehneet valtavaa tuhoa. Luovutetulle alueelle oli jäänyt tehtaita ja maatiloja. Menetysten korjaaminen vaati suomalaisilta paljon sisukasta työtä ja

Lisätiedot

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia.

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. LAUSEEN KIRJOITTAMINEN Peruslause aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. minä - täti - ja - setä - asua Kemi Valtakatu Minun täti ja setä asuvat

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

TEE OIKEIN. Minun naapuri on (rikas) kuin minä. Hänellä on (iso) asunto ja (hieno) auto.

TEE OIKEIN. Minun naapuri on (rikas) kuin minä. Hänellä on (iso) asunto ja (hieno) auto. TEE OIKEIN Kumpi on (suuri), Rovaniemi vai Ylitornio? Tämä talo on paljon (valoisa) kuin teidän vanha talo. Pusero on (halpa) kuin takki. Tämä tehtävä on vähän (helppo) kuin tuo. Minä olen (pitkä) kuin

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011

Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011 Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011 Lähdimme Kenian matkalle hyvin varautuneina kohdata erilainen kulttuuri. Olimme jo saaneet kuulla, mihin asioihin on syytä varautua, ja paikan päällä tuntuikin, että

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Tyttö, joka eli kahdesti

Nettiraamattu lapsille. Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2010 Bible

Lisätiedot

Työssäoppiminen Rietbergissä, Saksa Suvi Hannula, Kalajoen ammattiopisto

Työssäoppiminen Rietbergissä, Saksa Suvi Hannula, Kalajoen ammattiopisto Työssäoppiminen Rietbergissä, Saksa 15.10.-26.11. 2016 Suvi Hannula, Kalajoen ammattiopisto Kiinnostuin ulkomaan työssäoppimisesta muistaakseni ensimmäisellä luokalla ammattikoulussa, kun opettaja otti

Lisätiedot

TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA

TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA KERROMME KULUNEEN VUODEN KUULUMISISTA JA VIIME VUODEN MIELEENPAINUVISTA TAPAHTUMISTA Talvella oli paljon pakkasta ja lunta. Paljon vaatteita päälle ja

Lisätiedot

Kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet

Kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet Kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet Oikeus (laki sanoo, että saa tehdä jotakin) Suomen uusi perustuslaki tuli voimaan 1.3.2000. Perustuslaki on tärkeä laki. Perustuslaki kertoo, mitä ihmiset saavat

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

Ksenia Pietarilainen -keppinuket

Ksenia Pietarilainen -keppinuket Ksenia Pietarilainen -keppinuket - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti. - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa hahmo

Lisätiedot

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Teidän talonne on upouusi. MINKÄ? KENEN? MILLAISEN? = talon, teidän, sinisen huoneen= GENETIIVI Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Genetiivi ilmaisee omistusta Laurin koira, minun

Lisätiedot

Miten Suomi on muuttunut sadassa vuodessa? A1 Suomen valtio

Miten Suomi on muuttunut sadassa vuodessa? A1 Suomen valtio A1 Suomen valtio 1917 2017 1 Kuinka suuri Suomi oli? Mikä oli Suomen pinta-ala? km 2 2 Mikä oli Suomen 4. suurin kaupunki? 3 Kuinka paljon Suomessa oli asukkaita? 4 Kuinka monta ihmistä asui neliökilometrin

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Eila Väänänen Eila Marjatta Väänänen, o.s. Tahvola

Eila Väänänen Eila Marjatta Väänänen, o.s. Tahvola Eila Väänänen Eila Marjatta Väänänen, o.s. Tahvola, syntyi 22.1.1922 Lappeella ja kävi kansakoulun 1928 1934 Lappeen Simolassa ja lyseon pääosin Viipurissa 1934 1939. Eila 13-vuotiaana Eila ja äiti Irene

Lisätiedot

Paritreenejä. Lausetyypit

Paritreenejä. Lausetyypit Paritreenejä Lausetyypit Keskustele parin kanssa, kysy parilta! Omasta mielestäni olen Minun perhe on Minun suku on Minun äiti on Minun isä on Minun koti on Minun lempiruoka on Minun suosikkilaulaja on

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Prinssistä paimeneksi

Nettiraamattu lapsille. Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

POSTPOSITIOT 1. - Kenen vieressä sinä istut? - Istun vieressä. 2. (TUNTI) jälkeen menen syömään. 3. Kirjasto on (TEATTERI) lähellä. 4. (HYLLY) päällä on kirja. 5. Me seisomme (OVI) vieressä. 6. Koirat

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Preesens, imperfekti ja perfekti

Preesens, imperfekti ja perfekti Preesens, imperfekti ja perfekti ennen nyt Neljä vuotta sitten olin töissä tehtaassa. Nyt minä olen lähihoitaja. r Olen työskennellyt sairaalassa jo kaksi vuotta. J Joo, kävin toissapäivänä. Sinun tukka

Lisätiedot

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Beersebassa. Siellä sekä Aabraham, Iisak

Lisätiedot

Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

6. Vastaa kysymyksiin Onko sinulla isoveli? Oletko sinä lyhyt? Minkä väriset hiukset sinulla on? Onko sinulla siniset silmät? Oletko nyt iloinen?

6. Vastaa kysymyksiin Onko sinulla isoveli? Oletko sinä lyhyt? Minkä väriset hiukset sinulla on? Onko sinulla siniset silmät? Oletko nyt iloinen? 5. Vastaa kysymyksiin (kpl1) Onko sinulla sisaruksia? Asuuko sinun perhe kaukana? Asutko sinä keskustan lähellä? Mitä sinä teet viikonloppuna? Oletko sinä viikonloppuna Lahdessa? Käytkö sinä usein ystävän

Lisätiedot

Ristiäiset. Lapsen kaste

Ristiäiset. Lapsen kaste Ristiäiset Lapsen kaste Ilo palvella! Loimaan seurakunta OHJELMA Alkuvirsi Ristinmerkki Raamatunluku Mark. 10: 13 16 Puhe Uskontunnustus Kaste Virsi Yhteinen esirukous ja Isä Meidän rukous Siunaus Päätösvirsi

Lisätiedot

MITEN TEET AIKAAN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ JA MITEN VASTAAT NIIHIN?

MITEN TEET AIKAAN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ JA MITEN VASTAAT NIIHIN? MITEN TEET AIKAAN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ JA MITEN VASTAAT NIIHIN? 1. MILLOIN? KOSKA? 2. MIHIN AIKAAN? 3. MINÄ PÄIVÄNÄ? 4. MILLÄ VIIKOLLA? 5. MISSÄ KUUSSA? 6. MINÄ VUONNA? 7. MILLÄ VUOSIKYMMENELLÄ? 8. MILLÄ

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe Ilolan perhe 1 Pentti ja Liisa ovat Reinon, Jaanan ja Veeran isä ja äiti. Heidän lapsiaan ovat Reino, Jaana ja Veera. 'Pikku-Veera' on perheen nuorin. Hän on vielä vauva. Henry-vaari on perheen vanhin.

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Nainen kaivolla

Nettiraamattu. lapsille. Nainen kaivolla Nettiraamattu lapsille Nainen kaivolla Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2007 Bible for Children,

Lisätiedot

NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015

NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015 NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015 J O TA I N K Ä S I T TÄ M ÄT Ö N TÄ Jumala vaikuttaa pakanakuninkaan toteuttamaan suunnitelmansa Kuin kastelupuro on

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Sergei Radonezilainen -keppinukke

Sergei Radonezilainen -keppinukke Sergei Radonezilainen -keppinukke - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan (katso mallia ruhtinashahmosta). - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Nainen kaivolla

Nettiraamattu lapsille. Nainen kaivolla Nettiraamattu lapsille Nainen kaivolla Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2010 Bible for Children,

Lisätiedot

Gideonin pieni armeija

Gideonin pieni armeija Nettiraamattu lapsille Gideonin pieni armeija Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Jaa jaa. Sarihan kävi Lyseon lukion, kun ei tuosta keskiarvosta ollut kiinni.

Jaa jaa. Sarihan kävi Lyseon lukion, kun ei tuosta keskiarvosta ollut kiinni. Welcome to my life Kohtaus X: Vanhempien tapaaminen Henkilöt: Sari Lehtipuro Petra, Sarin äiti Matti, Sarin isä Paju (Lehtipurot ja Paju istuvat pöydän ääressä syömässä) Mitäs koulua sinä Paju nyt käyt?

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Gideonin pieni armeija

Nettiraamattu lapsille. Gideonin pieni armeija Nettiraamattu lapsille Gideonin pieni armeija Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa)

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2009 Bible for

Lisätiedot

Tervetuloa! Mä asun D-rapussa. Mun asunto on sellainen poikamiesboksi.

Tervetuloa! Mä asun D-rapussa. Mun asunto on sellainen poikamiesboksi. Juhan naapuri Juha tulee töistä kotiin puoli kahdelta. Pihalla on tumma mies pienen tytön kanssa. Tyttö leikkii hiekkalaatikolla. Mies istuu penkillä ja lukee sanomalehteä. Terve! Moi! Sä oot varmaan uusi

Lisätiedot

Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? ruma

Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? ruma Mitä mieltä olet paikasta, jossa nyt olet? kaunis pimeä viileä rauhallinen raikas virkistävä ikävä Viihdyn täällä. ruma valoisa lämmin levoton tunkkainen unettava kiinnostava Haluan pois täältä! CC Kirsi

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

ANOPPI NAIMATON SORMUS LAPSETON KIHLOISSA KOTI UUSPERHE VANHEMMAT PARISKUNTA PUOLISO NAMISISSA SINKKU AVIOLIITOSSA VAIMO SUURPERHE

ANOPPI NAIMATON SORMUS LAPSETON KIHLOISSA KOTI UUSPERHE VANHEMMAT PARISKUNTA PUOLISO NAMISISSA SINKKU AVIOLIITOSSA VAIMO SUURPERHE Sanasto ja lämmittely Perhe-alias YKSIN ISOÄITI ERONNUT RASKAANA SINKKU ANOPPI NAIMATON SORMUS LAPSETON KIHLOISSA KOTI UUSPERHE VANHEMMAT PARISKUNTA PUOLISO NAMISISSA SINKKU AVIOLIITOSSA VAIMO SUURPERHE

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Joosua johtaa kansaa

Nettiraamattu lapsille. Joosua johtaa kansaa Nettiraamattu lapsille Joosua johtaa kansaa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Simo Sivusaari. Nuori puutarhuri

Simo Sivusaari. Nuori puutarhuri Simo Sivusaari Simo Yrjö Sivusaari syntyi 26.10.1927 Vaasassa. Hän kävi kolmivuotisen puutarhaopiston ja on elättänyt perheensä pienellä taimi- ja kukkatarhalla. Myynti tapahtui Vaasan torilla ja hautausmaan

Lisätiedot

Lucia-päivä 13.12.2013

Lucia-päivä 13.12.2013 Lucia-päivä 13.12.2013 Perjantai 13.12.2013 oli tapahtumarikas päivä: oli Lucia-päivä! Päivä alkoi klo 8.15 juhlasalissa, kun Luciat esiintyivät EKOn väen ja joulupuuroon kutsuttujen vieraiden edessä.

Lisätiedot

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle)

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) Lapsi Haastattelija Päivä ja paikka 1 LAPSI JA HÄNEN PERHEENSÄ Vanhempasi ovat varmaankin kertoneet Sinulle syyn siihen, miksi olen halunnut tavata Sinua.

Lisätiedot

Kanneljärven Kuuterselkä

Kanneljärven Kuuterselkä Kanneljärven Kuuterselkä Se vetää puoleensa joka kesä siellä päivänvalon nähneitä ja meitä heidän lapsiaan ja lastenlapsiaan sekä puolisoitamme ja ystäviämme. Tänä kesänä matkasimme 10.-12.6.2013 ja tiistai

Lisätiedot

DAAVID VOIDELLAAN KUNINKAAKSI

DAAVID VOIDELLAAN KUNINKAAKSI Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) DAAVID VOIDELLAAN KUNINKAAKSI 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät

Lisätiedot

Matti Leinon sukuhaara

Matti Leinon sukuhaara Matti Leinon sukuhaara 1900-1950 Toimittaja: Harri Leino Lähteet: Sukuseuran julkaisut ja Kalevi Leinon Juuret Pälttärissä, 2005 09.06.2012 Sukukokous 2012 1 Matti ja Maria Leino Henrik Leino 1840-1904

Lisätiedot

Uutiskirje toukokuu / kesäkuu 2016

Uutiskirje toukokuu / kesäkuu 2016 Uutiskirje toukokuu / kesäkuu 2016 Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä ÄÄ ÄÄ ÄÄ SV: Niin, kertokaa minulle! Yleisö: Jokaisessa lahjoituksessa on siunauksensa. SV: Kyllä, mutta miksi tehdä lahjoitus? Yleisö: Lahjoittamista on,

Lisätiedot

YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian. Minkä osia oksat ovat?

YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian. Minkä osia oksat ovat? GENETIIVI yksikkö -N KENEN? MINKÄ? monikko -DEN, -TTEN, -TEN, -EN YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian Minkä osia oksat ovat? puu

Lisätiedot

Kuningas Daavid (2. osa)

Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 21/60 www.m1914.org Bible for Children, PO

Lisätiedot

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Tapahtuman paikka on joku kylä Samarian ja Galilean rajalla b) Vieraat

Lisätiedot

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi Akuliinan tarina Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi muuten kerennyt kouluun. Oli matikan

Lisätiedot

MODUULI 1 TÄRKEÄT VERBIREKTIOT (VERBI + KYSYMYSSANA)

MODUULI 1 TÄRKEÄT VERBIREKTIOT (VERBI + KYSYMYSSANA) MODUULI 1 TÄRKEÄT VERBIREKTIOT (VERBI + KYSYMYSSANA) ASUA + MISSÄ TYKÄTÄ + MISTÄ MENNÄ + MIHIN ANTAA + KENELLE SOITTAA + MITÄ OLLA + KENELLÄ KYSYÄ + KENELTÄ TAVATA + KENET MATKUSTAA + MILLÄ MISSÄ asua

Lisätiedot

SAMU ON TYÖSSÄ KOULUSSA. LAPSET JUOKSEVAT METSÄÄN. POJAT TULEVAT KAUPASTA.

SAMU ON TYÖSSÄ KOULUSSA. LAPSET JUOKSEVAT METSÄÄN. POJAT TULEVAT KAUPASTA. MISSÄ? MISTÄ? MIHIN? SAMU ON TYÖSSÄ KOULUSSA. LAPSET JUOKSEVAT METSÄÄN. POJAT TULEVAT KAUPASTA. MISSÄ? Missä laiva on? Missä sinun paperit ovat? Missä sinun kansio on? Missä rikas nainen istuu? Missä ruoat

Lisätiedot

Kaija Jokinen - Kaupantäti

Kaija Jokinen - Kaupantäti Kaija maitokaapissa täyttämässä hyllyjä. Kaija Jokinen - Kaupantäti Kun menet kauppaan, ajatteletko sitä mitä piti ostaa ja mahdollisesti sitä mitä unohdit kirjoittaa kauppalistaan? Tuskin kellekään tulee

Lisätiedot

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun JOULUSEIKKAILU -Aikamatka ensimmäiseen jouluun Näytelmä ensimmäisen joulun tapahtumista Israelissa. «Esitykset ja kuljetukset ilmaisia kaikille Kuopion kouluille ja päiväkodeille» Jouluseikkailu on alakoululaisille

Lisätiedot

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. www.gummerus.fi/ymparisto Saksankielinen alkuteos Tannöd

Lisätiedot

Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei

Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei Tavallinen tyttö Herään taas kerran äitin huutoon. - Sinun pitää nyt herätä, kun koulu alkaa kohta! - Joo, mutta mulla on sairas olo. Sanoin äidilleni vaikka ei minulla ei ollut edes mitään. - Noh katsotaanpa

Lisätiedot

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo:

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo: 13. kappale (kolmastoista kappale) SAMI RI N KOULUVII KKO 13.1. Samir kertoo: Kävin eilen Mohamedin luona. Hän oli taas sairas. Hänellä oli flunssa. Minä kerroin Mohamedille, että myös minulla on pää kipeä.

Lisätiedot

OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA

OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA Oulunseudun metsätilanomistajien perinteinen kesäretki suuntautui tänä vuonna Venäjän Karjalaan. Oululaisittain sanottuna onnikallinen (bussilastillinen) jäseniä suuntasi kesäkuun

Lisätiedot

KOTITYÖT. Sanasto ja lämmittely

KOTITYÖT. Sanasto ja lämmittely Sanasto ja lämmittely 1. Teitkö kotitöitä, kun olit lapsi? 2. Saitko viikkorahaa? 3. Miksi siivoat? 4. Onko sulla kengät jalassa sisällä? 5. Tuuletatko kotona? 6. Mihin viet paperiroskat ja lehdet? 7.

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Rikas mies, köyhä mies

Nettiraamattu lapsille. Rikas mies, köyhä mies Nettiraamattu lapsille Rikas mies, köyhä mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Tänään meillä on kaksi vertausta, joissa kutsutaan väkeä töihin viinitarhaan. 2. Itse kertomus Raamatusta rinnakkaispaikkoineen Kukin

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus Nettiraamattu lapsille Jeesus ja Lasarus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Ruut: Rakkauskertomus

Ruut: Rakkauskertomus Nettiraamattu lapsille Ruut: Rakkauskertomus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

1. OMA USKONTONI PERHEESSÄ JA KOULUSSA

1. OMA USKONTONI PERHEESSÄ JA KOULUSSA 1. OMA USKONTONI PERHEESSÄ JA KOULUSSA Kun olet koulussa oman uskonnon oppitunnilla, opit ortodoksiseen uskontoon kuuluvia asioita. Tässä jaksossa tutustut ortodoksisuuteen kodeissa ja lähiympäristössäsi.

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ja Lasarus

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ja Lasarus Nettiraamattu lapsille Jeesus ja Lasarus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

JOKA -pronomini. joka ja mikä

JOKA -pronomini. joka ja mikä JOKA -pronomini joka ja mikä Talon edessä on auto. Auto kolisee kovasti. Talon edessä on auto, joka kolisee kovasti. Tuolla on opettaja. Opettaja kirjoittaa jotain taululle. Tuolla on opettaja, joka kirjoittaa

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Ruut: Rakkauskertomus

Nettiraamattu lapsille. Ruut: Rakkauskertomus Nettiraamattu lapsille Ruut: Rakkauskertomus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Kun olin syönyt, menin nukkumaan. Naapuri kertoi, että hän oli ostanut uuden auton.

Kun olin syönyt, menin nukkumaan. Naapuri kertoi, että hän oli ostanut uuden auton. AIKAMUODOT PLUSKVAMPERFEKTI JA AIKAMUOTOJEN KERTAUSTA Kun olin syönyt, menin nukkumaan. Naapuri kertoi, että hän oli ostanut uuden auton. PLUSKVAMPERFEKTIN KÄYTTÖ PLUSKVAMPERFEKTI kertoo, mitä oli tapahtunut,

Lisätiedot

Nuorten erofoorumi Sopukka

Nuorten erofoorumi Sopukka 1 Nuorten erofoorumi Sopukka 15.-17.2.2019 IDEA: nuorten ääni mukaan Erofoorumiin! Keitä, mistä, miten? 13 nuorta Pääkaupunkiseudulta ja Oulusta 13 19 -vuotiaita tyttöjä Kasper ry:n, Yhden vanhemman perheiden

Lisätiedot

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Tänään meillä on kaksi vertausta, jotka kertovat siitä, kuinka Jumala kutsuu kaikkia taivaan hääjuhliin. 1. Kertomuksen

Lisätiedot

Terveisiä Imatralta Poutapilvestä!

Terveisiä Imatralta Poutapilvestä! Terveisiä Imatralta Poutapilvestä! Nyt on jo kevät. Halusimme kertoa, kuinka kulunut talvi meillä sujui. Sää on ollut vaihteleva koko talven. Tällä hetkellä meidän pihalla on aika paljon lunta. Sää oli

Lisätiedot

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU 1. Apuverbi vaatii seuraavan verbin määrämuotoon. Lisää verbi luettelosta ja taivuta se oikeaan muotoon. Voimme Me haluamme Uskallatteko te? Gurli-täti ei tahdo Et kai

Lisätiedot

Joutseneen tarttukaa.

Joutseneen tarttukaa. Joutseneen tarttukaa. Olipa kerran kolme veljestä. Nuorimman nimi oli Jussi. Toiset aina tekivät hänelle kiusaa, hän kun oli heikompi heitä. Kun hän kerran oli metsässä puita pilkkomassa ja valitteli vaivojansa,

Lisätiedot