Pohjois-Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset vuonna 2012

Transkriptio

1 Pohjois-Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset vuonna 2012 Espoo 2012

2 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Kannen kuva: Lepakoiden saalistuspaikka Alkkian selvitysalueen eteläosassa, Pieni Krevonmaa. Suojainen metsätie, jonka ympäristössä rehevää sekametsää. Tärkeä saalistuspaikka erityisesti siipoille, mutta myös pohjanlepakolle. Tielinjalle suunniteltu voimalinja muuttaisi maisemaa ja lisäisi avoimuutta liikaa, joten se tulisi siirtää joko länsi- tai itäpuolelle suopainanteisiin (ehdotus kuvassa 4.15). Kuva: Ville Vasko. Karttakuvat Faunatica Oy Pohjakartat Maanmittauslaitos lupanro 792/MML/11 Kirjoittajat: Marko Nieminen (raportin toimittaminen) Aapo Ahola (luontotyypit ja kasvillisuus) Juha Kinnunen (liito-orava) Pertti Koskimies (linnustovaikutusten arviointi) Aku Korhonen (luontotyypit ja kasvillisuus) Tarja Pajari (linnusto) Marko Schrader (liito-orava) Ville Vasko (lepakot) Kiitokset: Samir Abboud (Kankaanpään kaupunki).

3 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Sisällysluettelo Tiivistelmä 3 1. Johdanto 4 2. Tulokset Luontoarvoselvitys Liito-oravaselvitys Lepakkoselvitys Linnustoselvitys 7 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Luontotyypit ja kasvillisuus Liito-orava Lepakot Linnusto Kirjallisuus 14 Liite 1. Menetelmäkuvaukset 15 Liite 2. Luontoarvoselvityksen tulokset 33 Liite 3. Liito-oravaselvityksen tulokset 60 Liite 4. Lepakkoselvityksen tulokset 66 Liite 5. Linnustoselvityksen tulokset 81 Liite 6. Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaiset luontotyypit 113 Liite 7. Liito-oravan elintavat 115 Liite 8. Taustatietoa Suomen lepakoista 117 Liite 9. Huomionarvoisten lintulajien esittelyt 121 Liite 10. Uhanalaisluokat, erityisesti suojeltavat lajit, EU:n direktiivit, Suomen kansainväliset vastuulajit ja rauhoitetut lajit 129

4 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Tiivistelmä Tässä raportissa esitellään tulokset Pohjois-Satakunnan tuulivoimapuistojen yleiskaavoitusta varten vuonna 2012 tehdyistä luontoselvityksistä. Selvitykset tilasi Kankaanpään kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Selvitysalueita oli viisi: Jämijärvi: Ratiperä Kankaanpää: Alahonkajoki Karvia: Alkkia & Kantti Siikainen: Leppijärvi. Luontoselvityksiin sisältyivät seuraavat osatyöt: 1a. Luontoarvojen taustaselvitys: aiempien luontotietojen kokoaminen 1b. Luontoarvojen perusselvitys: luontotyyppien ja huomionarvoisten putkilokasvien kartoitus 2. Liito-oravaselvitys 3. Lepakkoselvitys 4. Linnustoselvitys Selvitettyjen alueiden luontoarvot ovat kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta vähäiset. Painopistealueilla havaittiin 14 metsälain mukaista, 1 maa-aineslain mukainen ja 3 muuta huomionarvoista luontotyyppiä sekä silmälläpidettävät kellotalvikki ja kissankäpälä. Luontotyypeistä kaksi on reheviä korpia ja yksi on lehtolaikku. Suosittelemme erityisesti näiden kuvioiden säästämistä niiden harvinaisuuden vuoksi. Suosittelemme myös, että kaavoituksessa pyritään säästämään muutkin mainitut elinympäristökohteet sekä rauhoitetun valkolehdokin ainoa esiintymä. Pienimpien metsälakikalliokohteiden merkitys on kuitenkin alueellisesti vähäinen. Yhtään liito-oravahavaintoa ei tehty painopistealueilla. Kaikilla painopistealueilla havaittiin lepakoita, mutta yhtään erityisen merkittävää keskittymää tai, merkkejä päiväpiiloista ei havaittu. Selvitys ei kuitenkaan tarjoa tietoa riittäviä tietoja lisääntymisja levähdyspaikoista tai muuttoreiteistä (muuttoreittien sijainti selvitysalueilla on epätodennäköistä). Joidenkin ruokailualueiden turvaamiseksi tehtiin ehdotuksia tielinjausten muuttamisesta. Selvitysalueilla havaittiin yhteensä 62 pesivää tai mahdollisesti pesivää lintulajia, joista 7 on uhanalaisia, 5 silmälläpidettäviä, 11 lintudirektiivin I-liitteen lajeja, 3 alueellisesti uhanalaisia ja 11 Suomen kansainvälisiä vastuulajeja (yht. 25 luokiteltua lajia). Linnuston osalta suosittelemme: Ratiperä: Metson keväiset soidinpaikat, kangaskiurun reviirit ja törmäpääskyjen pesäkolojen sijainti tulisi selvittää. Alahonkajoki: Metson keväiset soidinpaikat ja kangaskiurun reviirit tulisi selvittää sekä säästää Parkkamäen rakennuskohteen etelälaidalla sijaitseva haapametsikkö palokärjen ruokailualueeksi. Alkkia: Pohjois-Alkkiannevan rakennuskohde tulisi poistaa uhanalaisen peltosirkun pesimäalueen vuoksi. Metson keväiset soidinpaikat ja kangaskiurun reviirit tulisi selvittää. Kantti: Metson keväiset soidinpaikat ja kangaskiurun reviirit tulisi selvittää. Leppijärvi: Metson keväiset soidinpaikat ja kangaskiurun reviirit tulisi selvittää. Hiirihaukan pesäpuu tulisi paikantaa ja säästää puu ja sitä ympäröivä pesimämetsikkö. Varmistetaan majavalaji. Kaikki alueet: Metson keväiset soidinpaikat ja ympäröivät yhtenäiset metsäalueet tulisi säästää.

5 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Johdanto Tässä raportissa esitellään tulokset Pohjois-Satakunnan tuulivoimapuistojen yleiskaavoitusta varten vuonna 2012 tehdyistä luontoselvityksistä. Selvitysalueita oli yhteensä viisi: - Jämijärvi: Ratiperä (ID 9) - Kankaanpää: Alahonkajoki (ID 16) - Karvia: Alkkia (ID 36) - Karvia: Kantti (ID 38) - Siikainen: Leppijärvi (ID 26). Selvitykset tilasi Kankaanpään kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Työssä noudatettiin soveltuvin osin Södermanin (2003) ohjeistusta kaavoitusta varten tehtävistä luontoselvityksistä. Luontoselvityksiin sisältyivät seuraavat osatyöt (osatöiden sisällöt kuvaillaan yksityiskohtaisesti liitteessä 1): 1a. Luontoarvojen taustaselvitys: aiempien luontotietojen kokoaminen 1b. Luontoarvojen perusselvitys: luontotyyppien ja huomionarvoisten putkilokasvien kartoitus 2. Liito-oravaselvitys 3. Lepakkoselvitys 4. Linnustoselvitys 2. Tulokset Selvitysmenetelmät kuvataan liitteessä 1 ja eri osaselvitysten yksityiskohtaiset tulokset liitteissä 2-5. Tässä jaksossa esitämme tiivistetysti tärkeimmät tulokset Luontoarvoselvitys Painopistealueilla havaittiin 14 metsälain mukaista erityisen tärkeää elinympäristöä, yksi maaaineslain mukainen luontotyppi sekä kolme muuta huomionarvoista luontotyyppiä (taulukko 1; kartat kuvioiden sijainneista liitteessä 2). Alueilla havaittiin kaksi silmälläpidettävää kasvilajia: kellotalvikki ja kissankäpälä.

6 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Kuva 1. Selvitysalueiden rajaukset (vihreät viivat).

7 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Taulukko 1. Luontotyyppikuvioiden tyypit ja luontoarvoluokat (kuvioiden kuvaukset liitteessä 2). Alue/ Koodi Peruste Luontotyyppi Muuta Luontoarvoluokka Alahonkajoki A Muu huomionarvoinen Luonnontil. kangasmetsät, aitokorvet Haavanarinakääpä kuviolla II B Metsälaki Kalliot Virkistyksellisesti merkittävä III C Metsälaki Kalliot III D Metsälaki Kalliot III E Metsälaki Kalliot III F Metsälaki Kalliot III Alkkia A Metsälaki Kalliot III B Metsälaki Kalliot III C Metsälaki Vähäpuustoiset suot III D Metsälaki Kalliot III E Maa-aineslaki Muinaisrantakivikot III F Metsälaki Kalliot Myös vanhaksi metsäksi luettavaa II G Muu huomionarvoinen Luonnontil. kangasmetsät Valkolehdokki kuviolla III H Metsälaki Kalliot III J Metsälaki Vähäpuustoiset suot III Leppijärvi A Muu huomionarvoinen Ruohokorvet Ojitettu saniaiskorpimuuttuma III B Metsälaki Rehevät lehtolaikut Kostea ja tuore keskiravinteinen lehto III C Metsälaki Rehevät korvet II 2.2. Liito-oravaselvitys Yhtään liito-oravahavaintoa ei tehty millään selvitysalueella (liite 3). Selvitysalueilla oli vain hyvin vähän liito-oravalle potentiaalisesti soveltuvia kuvioita. Nekin sijaitsevat mäntykankaiden saartamina, jolloin liito-oravat eivät kovinkaan todennäköisesti löydä niitä. Liito-oravan kannalta tärkeää puulajia haapaa tavattiin 77 kuviolla, mikä on noin neljäsosa tarkistetuista kuvioista. Selvitetyt kuviot jakautuivat soveltuvuusluokkiin seuraavasti: Luokka 1 (Sopimaton liito-oravalle): 12 kpl 4,0 % Luokka 2 (Liikkumisympäristö): 278 kpl 92,0 % Luokka 3 (Soveltuu liito-oravalle): 12 kpl 4,0 % Luokka 4 (Soveltuu hyvin liito-oravalle): 0 kpl 0 % Yhteensä 302 kpl

8 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Lepakkoselvitys Kaikilla selvitysalueilla havaittiin lepakoita (taulukko 2; tarkemmat tiedot ja havaintokartat liitteessä 4). Yhtään erityisen merkittävää keskittymää ei havaittu, eikä myöskään merkkejä päiväpiiloista. Taulukko 2. Kooste lepakkohavainnoista. Alue Pohjanlepakkoja Siippoja Ratiperä 12 4 Alahonkajoki 9 3 Alkkia 26 4 Kantti 8 0 Leppijärvi Linnustoselvitys Selvitysalueilla havaittiin yhteensä 62 pesivää tai mahdollisesti pesivää lintulajia (liite 5). Näistä seitsemän lajia on uhanalaisia (EN tai VU) ja viisi silmälläpidettäviä (NT). Lintudirektiivin I- liitteen lajeja havaittiin 11, alueellisesti uhanalaisia lajeja kolme ja Suomen kansainvälisiä vastuulajeja 11. Yhteensä em. huomionarvoisia lajeja havaittiin 25 lajia (taulukko 3), joista yhdeksän on metsälajeja, kuusi avoimien alueiden lajeja ja kymmenen kosteikkolajeja. Ratiperä Turvetuotantoalueella havaittiin erittäin uhanalaisen peltosirkun todennäköinen reviiri, mutta suunnitellut tuulivoimarakenteet eivät siellä uhkaa lajille soveliasta ympäristöä. Alueen luoteisimman maastokohteen eteläpuoliselta, melko luonnontilaiselta suolaikulta löytyi todennäköisenä pesijänä myös alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltu liro. Suolaikku tulisi säästää maanmuokkaustoimilta viereistä tuulivoimalaa ja sähkölinjaa rakennettaessa. Alueen itälaidan hiekkakuopilla pesii todennäköisesti 1-2 paria uhanalaisia (vaarantuneita) törmäpääskyjä, mutta pesäkoloja ei löytynyt suunniteltujen rakennuskohteiden välittömästä läheisyydestä. Varotoimeksi riittää pesäpaikan säästäminen. Itäosan avoimilla kankailla pesii todennäköisesti myös 1-2 paria kehrääjiä, joihin tuulivoimarakentaminen voi vaikuttaa sekä törmäysriskin että elinympäristön heikentymisen (taustamelu, karkotevaikutus) välityksellä. Selvitysalueen merkitys kehrääjä elinympäristönä on kuitenkin melko vähäinen ja sopivaa elinympäristöä on riittävästi myös suunnittelualueen ulkopuolella. Turvetuotantoalueen laidalla noin 400 m selvitysalueen länsipuolella sijaitsevalla kosteikolla saattaa olla merkitystä muutonaikaisena levähdysalueena ja mahdollisesti myös nauru- ja pikkulokkien pesimäalueena. Kosteikolla pesivät tai levähtävät lokki- ja vesilinnut saattavat liikkua myös tuulivoimaloiden vaikutusalueella, johtaen mahdollisesti kohonneeseen törmäysriskiin Ratiperän suunnittelualueella.

9 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Alahonkajoki Metson ulosteita havaittiin kahdella paikalla, joista itäosassa Kurkikeitaan turvetuotantoalueen eteläpuolella sijaitsevalla komealla kalliomosaiikilla voi olla merkitystä metson soidin- ja ruokailualueena. Parkkamäessä noin puoli kilometriä kalliomosaiikista länteen on laaja, mahdollisesti metson elinpiiriin kuuluva kalliomännikkö. Metsosta ei Parkkamäessä tehty havaintoja, mutta lähekkäin sijaitsevat kohteet voivat muodostaa metson kannalta merkittävän kokonaisuuden, jota maanmuokkaus- ja rakennustyöt heikentäisivät. Myös selvitysalueen eteläosassa mm. Hangassuntinkallioilla on potentiaalisia metson soidinalueita. Alkkia Erittäin uhanalaista peltosirkkua havaittiin neljä paria selvitysalueen keskiosassa sijaitsevalla Pohjois-Alkkiannevan turvetuotantoalueella, missä ne suosivat laajojen ja avoimien turvekenttien pieniä pensas- ja metsäsaarekkeita. Pareista kolme pesi yhdellä tuulivoimalan rakennuskohteella ja sitä ympäröivällä elinympäristölaikulla. Varsinaisen rakennuskohteen ulkopuolella mutta samalla elinympäristölaikulla havaittiin todennäköisesti pesivinä myös alueellisesti uhanalainen liro ja silmälläpidettävä rantasipi sekä lepäilevinä viisi aikuista laulujoutsenta. Alueella havaitut vesi- ja kosteikkolinnut keskittyivät turvetuotantoalueen pohjoisreunalla sijaitsevalle Isolakian pienelle kosteikolle. Vaarantuneella jouhisorsalla todettiin pesintä, muita kosteikolla havaittuja vesilintuja olivat kolme haapanaa, 28 tavia ja laulujoutsen. Kahlaajista kosteikolla havaittiin mahdollisesti pesivinä kolmen koiraan ja yhden naaraan ryhmä erittäin uhanalaisia suokukkoja, alueellisesti uhanalaiset liro ja valkoviklo, silmälläpidettävä rantasipi, kaksi mustavikloa, pikkutylli, metsäviklo ja taivaanvuohi. Lisäksi kosteikolla kierteli saalistamassa ruskosuohaukkakoiras. Kurki tavattiin mahdollisesti pesivänä. Lähin suunniteltu voimalarakennus on noin 500 metrin päässä kosteikosta. Vaarantunut pohjansirkku tavattiin todennäköisesti pesivänä kosteikon koillispuolen rämemäisellä alueella, Hirvikankaalle suunnitellun tuulivoimalakohteen välittömässä läheisyydessä. Selvitysalueen länsiosassa sijaitsee laaja Lähdekankaan kallioalue, jolla maisemallisten arvojen lisäksi saattaa olla merkitystä metson elinympäristönä. Noin kilometri Lähdekankaasta itään löytyi metson ulosteita. Kantti Selvitysalueen pohjoisosassa havaittiin metson pesintä, minkä lisäksi myös alueen eteläpuoliskolla Isonmäenmaan mäntykankaalla havaittiin koppelo. Erityisen merkittäväksi arvioitua metson elinympäristöä ei löytynyt, mutta selvityksessä ei voitu kartoittaa mahdollisia keväisiä soidinpaikkoja.

10 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Leppijärvi Vaarantunut hiirihaukka nähtiin kahdessa eri paikassa selvitysalueen pohjoispuoliskolla. Havaittu käyttäytyminen viittasi molemmilla kerroilla reviirillään liikkuvaan lintuun. Näiden kahden havaintopisteen välissä osittain tuulivoimalan rakennuskohteella on metsähaukkojen pesimäympäristöksi sopivaa kuusikkoa. Pesäpuuta tai merkkejä hiirihaukan pesinnästä (ulosteita, saalistähteitä, sulkia) ei rakennuskohteelta tai sen välittömästä läheisyydestä löytynyt. Selvitysalueen eteläosassa on todennäköinen metson elinpiiri (hakomismänty, ulosteita), mutta rakennuskohteiden joukossa ei ollut metson kannalta erityisen arvokkaiksi arvioituja kalliomänniköitä tai mäntykankaita. Selvitysalueen itään työntyvällä osalla on muita alueen metsiä luonnontilaisempi metsälaikku, jolla on kohtalaisesti lahopuuta, puusto on ikä- ja lajirakenteeltaan monipuolista ja metsänpohja rehevää. Laikun lintutiheys oli selvästi ympäröiviä metsäalueita korkeampi ja lajisto enemmän sekametsäkuin havumetsätyyppistä. Pienialaisuudesta ja ihmistoiminnan jäljistä johtuen laikun merkitys linnustolle ei ole kuitenkaan erityisen suuri, eikä se vaadi erityishuomiota. Linnustoselvityksen ohessa selvitysalueen itäisimmän rakennuskohteen alueelta löytyi majavan aktiivinen reviiri (syönnöksiä, pato valtaojassa), joka Pohjois-Satakunnassa ja erityisesti Kankaanpään-Noormarkun seudulla todennäköisesti kuuluvat vaarantuneelle euroopanmajavalle.

11 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Taulukko 3. Ratiperän, Alahonkajoen, Alkkian, Kantin ja Leppijärven tuulivoimapuistojen suunnittelualueilla pesivänä tai mahdollisesti pesivänä tavatut huomionarvoiset lintulajit (yht. 26). Uusimman uhanalaisuusarvioinnin (Rassi ym. 2010) mukainen uhanalaisuusluokka: EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. DIR = lintudirektiivin liitteen I laji (taulukossa lajikoodi), RT = alueellisesti uhanalainen (vyöhyke 2a), FIN = Suomen kansainvälinen vastuulaji. Pesintä tuulivoimalan rakennuskohteella: Tn = varma tai todennäköinen pesintä kohteella, Ma = mahdollinen pesintä kohteella tai todennäköinen pesintä kohteen välittömässä läheisyydessä. Lajit aakkosjärjestyksessä suomenkielisen nimen mukaan. Pesintä IUCN 2010 kohteella Lintulaji EN VU NT DIR RT FIN Tn Ma Haapana (Anas penelope) FIN Hiirihaukka (Buteo buteo) VU x Jouhisorsa (Anas acuta) VU Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) A224 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) VU x Kuovi (Numenius arquata) FIN Kurki (Grus grus) A127 Käenpiika (Jynx torquilla) NT Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) FIN x Liro (Tringa glareola) A166 RT FIN x Metso (Tetrao urogallus) NT A108 RT FIN x Mustaviklo (Tringa erythropus) FIN Niittykirvinen (Anthus pratensis) NT x Palokärki (Dryocopus martius) A236 x Peltosirkku (Emberiza hortulana) EN A379 x Pohjansirkku (Emberiza rustica) VU x Pyy (Bonasa bonasia) A104 x Rantasipi (Actitis hypoleucos) NT FIN x Ruisrääkkä (Crex crex) A122 FIN Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) A081 Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) NT x Suokukko (Philomachus pugnax) EN A151 Tavi (Anas crecca) FIN Teeri (Tetrao tetrix) NT A409 FIN x Törmäpääsky (Riparia riparia) VU x Valkoviklo (Tringa nebularia) RT FIN

12 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 3.1. Luontotyypit ja kasvillisuus Selvityksen painopistealueiden ja niiden ulkopuolelta kartoitettujen alueiden luontoarvot ovat kasvillisuuden ja luontotyyppien (elinympäristöjen) osalta varsin vaatimattomat, ja luontoarvoiltaan merkittäviä tai tulevaisuuden kannalta potentiaalisia kohteita nousi yllättävänkin niukasti esiin (ks. liite 2). Kasvimaantieteellisesti selvitysalueet edustavat Suomenselän karun ja verraten vähälajisen alueen lounaisinta reunaa. Alueet ovat topografialtaan tasaisia, soistumisherkkiä vedenjakajaseutuja, ja maankäytöllisesti alueet ovat niin sanottuja takamaita. Yleisilmeeltään metsät ovat hyvin vähän vaihtelevia, laajoja, kuivahkoja kankaita ja niiden eriasteisia soistumia, vaihettuen kallioisemmilla alueilla vielä karumpiin metsätyyppeihin. Kasvistollisesti tällaiset alueet ovat maamme vähälajisimpia elinympäristöjä, joskin esim. sienilajistoa tutkittaessa monimuotoisuutta löytyisi paljon enemmän. Selvitykseen sisältyvät alueet ovat jopa suomalaisella mittapuulla erittäin kattavasti ja intensiivisesti hoidettuja talousmetsiä. Selvityksessä löytyi vain yksi kuivahkon tai tätä karumman kangasmetsän kuvio, jolla on säilynyt merkittäviä luonnontilaisuuden piirteitä (Alahonkajoki, kuvio A). Ravinteikkaammista metsätyypeistä tuoreita kankaita löytyy paikka paikoin, mutta vain hyvin harvoin niillä on minkäänlaisia luonnontilaisuuden piirteitä. Selvityksessä löytyi vain yksi tuoreen kankaan metsäkuvio, jolla on säilynyt merkittäviä luontoarvoja (Alkkia, kuvio G). Lehtomaiset kankaat, lehdot ja rehevät korvet puolestaan ovat selvitysalueilla perin harvinaisia. Näistä luontotyypeistä merkittäviä kohteita voitiin lopulta rajata vain kolmen kuvion verran. Kaikki sijaitsevat Siikaisten Leppijärven alueella, joka oli yleistasoltaan muita selvitysalueita rehevämpää (mutta silti yleisesti ottaen karua). Kuvioista kaksi on reheviä korpia (Leppijärvi, kuviot A ja C) ja yksi on lehtolaikku (Leppijärvi, kuvio B). Tällaiset kuviot ovat niin harvinaisia alueella, että ne tulisi tarkoin säästää. Varsinaisia kalliometsiä ei esiinny alueilla kovin laajoina esiintyminä, ja suurin osa kalliometsistä on kangasmetsien tapaan nykytilaltaan epäluonnontilaisia, intensiivisesti hoidettuja. Yksittäiset kohteet muodostavat kuitenkin poikkeuksia tähän sääntöön ja ne ovat sen tähden paitsi luontoarvojen kannalta, myös virkistyksellisesti ja maisemakuvallisesti merkittäviä monotonisen talousmetsän keskellä. Kalliot ja kivikot muodostavat selvän enemmistön (11 kuviota) selvityksessä havaituista merkittävistä elinympäristökohteista (yht. 18 kuviota). Painopistealueet on sijoiteltu pääosin kivennäismaan alueille, ja siksi suokohteita on päätynyt raporttiin vain vähän. Ravinteisia eli tässä tapauksessa meso- tai eutrofisia suotyyppejä (poislukien korvet, ks. edellä) ei havaittu selvityksessä lainkaan. Lähes kaikkialla suot ovat ojitettuja, mutta osa ojista ei sanottavasti heikennä suon luontoarvoja; tällaisilta kohteilta voitiin rajata kaksi metsälain piiriin kuuluvaa vähäpuustoista suokuviota (Alkkia, kuviot C ja J). Luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä ei selvityksessä löytynyt, mikä johtuu pitkälti alueiden kattavista ojitusohjelmista. Kasvilajiston osalta tulokset kertovat niukkuudesta. Havaituista esiintymistä viisi on ei-harvinaisten silmälläpidettävien lajien esiintymiä, ja lisäksi löytyi yksi rauhoitetun valkolehdokin esiintymä.

13 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Muita havaittuja pistemäisiä, säästämisen arvoisia kohteita ovat paikallislinnustolle hyvin arvokas, ikivanha kolomänty (Alkkia, piste 5), tervahauta (Alkkia, piste 7) sekä kaksi peruskartalla näkyvää siirtolohkaretta (Alkkia, painopistealue 18). Suosittelemme, että kaavoituksessa pyritään säästämään raportissa esitellyt arvokkaat elinympäristökohteet sekä rauhoitetun valkolehdokin ainoa löytynyt esiintymä. Suojelun tarvetta korostaa luonnontilaisen kaltaisten kohteiden harvinaisuus alueella. Kohteet ovat lisäksi pääosin hyvin pienialaisia. Pienimpien metsälakikalliokohteiden suojelussa voi kuitenkin käyttää tarvittaessa harkinnan vapautta, sillä luontoarvoiltaan vastaavia kalliokohteita voi lähivuosikymmeninä syntyä alueelle lisää, eikä mikään yksittäinen luontoarvoluokan III kallioalue ole luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittävä (ks. myös Pykälä 2007). Silmälläpidettävien kasvilajien osalta emme esitä suosituksia, sillä kellotalvikille sopivaa elinympäristöä on alueella kohtalaisen runsaasti (ja esiintymiäkin todennäköisesti selvästi enemmän kuin nyt löytyneet), ja kissankäpälä puolestaan jopa hyötyy ihmistoiminnasta Liito-orava Selvitysalueiden metsät ovat hoidettuja, nuoria ja tiheitä, ja niiden pääpuulaji on yleensä mänty (ks. liite 3). Liito-orava suosii varttuneita kuusikoita, jotka tarjoavat järeitä kuusia ja kolohaapoja suojaja pesäpaikoiksi, sekä lehtipuita kuten koivuja, haapoja ja leppiä ruokailupuiksi. Ruokailupuustoa tarjoavat myös lehtipuutaimikot, peltojen ja hakkuuaukeiden reunat sekä järven- ja merenrantalepikot. Liikkuessaan yhdestä sopivasta elinympäristöstä toiseen, liito-oravat käyttävät myös nuoria metsiä. Ne kuitenkin välttävät mäntymetsiä ja puustoisia rämeitä myös liikkuessaan. Liito-oravalle tärkeää haapaa esiintyy selvitysalueilla sekapuustona (noin neljäsosalla kuvioista), mutta se on yleensä hyvin nuorta ja lähinnä ravintopuuksi soveltuvaa. Kolohaapoja tavattiin vain kaksi. Selvitysalueilla liito-oravan kannalta potentiaaliset kuviot sijaitsevat mäntykankaiden keskellä ja esiintyvät siten hyvin pirstoutuneesti. Pirstoutuneisuus voikin olla tärkein syy sille, että liito-oravia ei löytynyt alueilta Lepakot Tämä kartoitus kuvaa alueen lepakkolajistoa ja lajien runsaussuhteita, mutta ei tarjoa tietoa riittäviä tietoja lisääntymis- ja levähdyspaikoista tai muuttoreiteistä. Muuttoreittien sijainti selvitysalueilla on kuitenkin epätodennäköistä johtuen alueiden sijainnista kaukana rannikosta ja selkeiden johtolinjojen puuttumisesta. Tuulivoimaloiden rakentaminen voisi siten vaikuttaa lähinnä paikallisiin lepakoihin. Myös paikallisten lepakoiden tiheydet selvitys alueilla ovat yleisesti ottaen alhaisia, yksittäisiä saalistuspaikkoja lukuun ottamatta (ks. liite 4). Yleisin lepakko on pohjanlepakko, maamme runsain laji. Sitä esiintyy koko maassa ja hyvin monenlaisissa ympäristöissä, joten yksittäisten pohjanlepakoiden esiintymisen perusteella tietty alue ei ole lepakoille merkittävä. Hyvänä lentäjänä pohjanlepakko myös vaihtaa saalistusalueitaan usein.

14 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Voimaloille rakennettavat tiet ja itse voimaloiden rakennuspaikat saattavat hävittää ja pirstoa saalistusalueita ja kulkureittejä. Tosin suunnitelluista rakennuspaikoista suurin osa sijaitsee jo valmiiksi hakatuilla alueilla tai nuoressa metsässä. Tämä vaikutus myös kohdistuisi lähinnä siippoihin, jotka näillä alueilla ovat jo luonnostaan vähälukuisia. Joidenkin ruokailualueiden turvaamiseksi tehtiin ehdotuksia tielinjausten muuttamisesta (ks. perustelut ja kartat liitteessä 4) Linnusto Rakennustöiden vaikutukset Avointen alueiden linnustosta huomionarvoisin on erittäin uhanalainen ja lintudirektiivin I-liitteen laji peltosirkku (ks. liite 5). Etelä-Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että kun peltosirkun lauluryhmä joltain aukealta häviää, on sen uudelleen muodostuminen samalle paikalle erittäin epätodennäköistä (Valkama ym. 2011). Rakennustöistä aiheutuva häiriö ja sopivan pesimäympäristön heikentyminen Pohjois-Alkkiannevan turvetuotantoalueen (Alkkia) parhaalla peltosirkkujen ryhmälaulupaikalla saattavat johtaa lajin täydelliseen ja pysyvään häviämiseen koko aukealta. Aukean säilyttämiseksi peltosirkun pesimäalueena kyseinen vakiintuneen lauluryhmän pesimäalueella sijaitseva tuulivoimalan rakennuskohde suositellaan jättämään rakennus- ja maanmuokkaustoimien ulkopuolelle. Huomionarvoisista metsälajeista metson pesimä- ja soidinympäristöjen laatu voi heikentyä merkittävästi rakennustöistä johtuvan häiriön ja maanmuokkaustoimien sekä yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumisen myötä. Selvitysalueiden rakennuskohteilla oli useita potentiaalisia metson soidinpaikkoja ja metsolle soveltuvaa ruokailu- ja pesimäympäristöä. Alueista, joilla metsoa tavattiin, erityisesti Alkkian ja Alahonkajoen selvitysalueilla sijaitsee laajoja, metson soidin- ja ruokailualueiksi soveltuvia kalliomännikköalueita. Ratiperän, Kantin ja Leppijärven selvitysalueilla ei tässä selvityksessä tavattu erityisen merkittäväksi arvioitua metson elinympäristöä, vaikka Kantin alueella varmistettiin metson pesintä. Kaikilta viideltä selvitysalueelta on suositeltavaa selvittää mahdolliset metson keväiset soidinpaikat ja säästää ne ja niitä ympäröivät yhtenäiset metsäalueet maanmuokkaustoimilta. Metson soidinpaikkojen kartoituksen yhteydessä tulee kartoittaa lintudirektiivin I-liitteessä listatun ja metson kanssa samanlaista biotooppia suosivan kangaskiurun reviirit, joita ei tässä selvityksessä voitu luotettavasti arvioida. Leppijärvellä havaitun vaarantuneen hiirihaukan pesimäympäristön laatu todennäköisesti jossakin määrin heikkenee lisääntyvän häiriön seurauksena siitä huolimatta, että Leppijärven selvitysalueen luoteisosan kuusikko jää pääosin rakennettavien alueiden ulkopuolelle. Leppijärven alueelta on suositeltavaa paikantaa mahdolliset hiirihaukan pesäpuut ja arvioida tällä perusteella tarkemmin voimaloiden rakentamisen ko. lajille aiheuttamaa ympäristönmuutosriskiä. Vähintään pesäpuut ja niitä ympäröivät pesimämetsiköt on suositeltavaa säästää maanmuokkaustoimilta. Huomionarvoisista metsälinnuista pohjansirkku, teeri, kehrääjä, leppälintu, pyy ja sirittäjä eivät vaadi erityishuomiota, koska niiden reviirit joko eivät sijainneet rakennuskohteilla tai rakennustyöt eivät merkittävästi heikennä niiden elinympäristöjä selvitysalueilla. Tuulivoimarakentamisen vaikutusta vaarantuneeseen törmäpääskyyn voidaan Ratiperän selvitysalueella arvioida selvittämällä mahdollisten pesäkolojen tarkka sijainti. Kivitasku, kuovi ja ruisrääkkä eivät vaadi erityishuomiota, koska niiden reviirit joko eivät sijainneet rakennuskohteilla tai rakennustyöt eivät merkittävästi heikennä niiden elinympäristöjä selvitysalueella.

15 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Selvitysalueiden kosteikkolinnustolle merkittävät elinympäristölaikut eivät sijaitse rakennuskohteilla. Yhteenveto keskeisistä suosituksista alueittain Ratiperä: Selvittää mahdolliset metson keväiset soidinpaikat, ja säästää ne ja niitä ympäröivät yhtenäiset metsäalueet maanmuokkaustoimilta. Samalla selvitetään kangaskiurun mahdolliset reviirit ja törmäpääskyn pesäkolojen sijainti. Alahonkajoki: Selvittää mahdolliset metson soidinpaikat sekä säästää Parkkamäen rakennuskohteen etelälaidalla sijaitseva haapametsikkö palokärjen ruokailualueeksi. Lisäksi selvitetään kangaskiurun mahdolliset reviirit. Alkkia: Rakennuskohde pisteessä : (YKJ) suositellaan jättämään suunnittelun ja rakennustöiden ulkopuolelle Pohjois-Alkkiannevan säilyttämiseksi uhanalaisen peltosirkun pesimäalueena. Selvitetään mahdolliset metson keväiset soidinpaikat, ja säästetään ne ja niitä ympäröivät yhtenäiset metsäalueet maanmuokkaustoimilta. Samalla selvitetään kangaskiurun mahdolliset reviirit. Kantti: Selvittää mahdolliset metson keväiset soidinpaikat, ja säästää ne ja niitä ympäröivät yhtenäiset metsäalueet maanmuokkaustoimilta. Samalla selvitetään kangaskiurun mahdolliset reviirit. Leppijärvi: Selvittää mahdolliset metson keväiset soidinpaikat, ja säästää ne ja niitä ympäröivät yhtenäiset metsäalueet maanmuokkaustoimilta. Samalla selvitetään kangaskiurun mahdolliset reviirit. Hiirihaukan pesäpuu tulisi paikantaa ja säästää puu ja sitä ympäröivä pesimämetsikkö maanmuokkaustoimilta. On myös suositeltavaa varmistaa alueella esiintyvän majavan lajinmääritys. 4. Kirjallisuus Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö, Helsinki. Pykälä, J Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnon monimuotoisuus esimerkkinä Lohja. Suomen ympäristö 34. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. < (kopioitu ), ISBN

16 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Liite 1. Menetelmäkuvaukset. Kaikki selvitykset painottuivat ennalta määritellyille painopistealueille, joita olivat: - Tuulivoimaloiden sijoittelusuunnitelman mukaiset alueet lähiympäristöineen - Suunnitellut tielinjaukset - Suunnitellut sähkölinjat ja niihin liittyvät rakenteet. Em. alueiden ja linjausten sijainnit selviävät mm. kuvista a. Luontoarvojen taustaselvitys Lähtötietoina käytettiin useita raportteja, tietokantoja ja julkaisemattomia tietoja. Lähtötietoina olivat seuraavat kokonaisuudet: Tilaajan toimittamat taustatiedot (Hakila 2000). Eliölajit-tietokanta (poiminta tehty , Ilpo Mannerkoski). Uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista on muutama selvitysalueiden rajojen tienoille sijoittuva havaintotieto. Mikään niistä ei ole niin lähellä mahdollisesti rakennettavia kohteita, että tällä hankkeella olisi niihin vaikutusta. Luonnonsuojelualueet (OIVA 2012): o kansallispuistot o luonnonpuistot o muut suojelualueet. Suojeluohjelmat (OIVA 2012): o soidensuojeluohjelma o lintuvesiensuojeluohjelma o harjujensuojeluohjelma o lehtojensuojeluohjelma o rantojensuojeluohjelma o vanhojen metsien suojeluohjelma. Natura alueet (OIVA 2012). Kansainvälisesti tärkeät kosteikkoalueet (Ramsar-alueet) (Ympäristöministeriö 2009). Kansainvälisesti tärkeät linnustoalueet (IBA-alueet) (BirdLife Suomi 2009). Kansallisesti tärkeät linnustoalueet (FINIBA-alueet) (Leivo ym. 2002). Koskiensuojelulain alueet (OIVA 2012). Suojellut vesistöt: joet, kosket ja valuma-alueet (OIVA 2012). Pohjavesialueet: pohjavesien muodostumisalueiden ja koko pohjavesialueiden rajat (Britschgi & Gustafsson 1996, OIVA 2012; ks. kuvat ). Perinnemaisemat (Jutila ym. 1996). Erämaa-alueet (OIVA 2012). Valtion retkeilyalueet (OIVA 2012). Arvokkaat kallioalueet (OIVA 2012). Arvokkaat moreenimuodostumat (Mäkinen ym. 2007). Arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat (OIVA 2012). Arvokkaat maisema-alueet ja kansallismaisemat (OIVA 2012).

17 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Viitteet BirdLife Suomi 2009: Suomen kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA) [ Britschgi, R. & Gustafsson, J. (toim.) 1996: Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen ympäristö 55, Ympäristöministeriö, Helsinki. Hakila, R. 2000: Satakunnan luonnonsuojeluselvitys Kuntakohtaiset luontokartoitusaineistot: Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia & Siikainen. Liittyy julkaisuun A:249. Satakuntaliitto. Jutila, H., Pykälä, J. & Lehtomaa, L. 1996: Satakunnan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 14, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4.) Mäkinen, K., Palmu, J.-P., Teeriaho, J., Rönty, H., Rauhaniemi, T. & Jarva, J. 2007: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Suomen ympäristö 14/2007, Ympäristöministeriö, Helsinki. OIVA 2012: OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille [ Paikkatietoaineistot ladattu Ympäristöministeriö 2009: Suomen Ramsar-alueet. Internet-sivut, viitattu b. Luontoarvojen perusselvitys Työn tavoitteena oli paikallistaa seuraavanlaiset kohteet: Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996, Luonnonsuojeluasetus 1997/2005; ks. liite 6). Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt (Metsäasetus 1996, Metsälaki 1996, Meriluoto & Soininen 2002; ks. liite 6). Vesilain mukaiset suojeltavat kohteet (Ohtonen ym. 2005, Vesilaki 2011; ks. liite 6). Muut huomionarvoiset luontotyypit ja mahdolliset monimuotoisuusalueet (esim. runsaasti lahopuuta sisältävät kohteet) sekä muilla tavoilla arvokkaat luontokohteet (esim. kulutukselle herkät alueet) (mm. Airaksinen & Karttunen 2001, Raunio ym. 2008, Ympäristöministeriö 2010b) ja alueellisesti arvokkaat kohteet. Valtakunnallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien, alueellisesti uhanalaisten, EU:n luontodirektiivin mukaisten, Suomessa rauhoitettujen ja Suomen vastuulajien sekä muiden huomionarvoisten putkilokasvilajien esiintymät (Ympäristöministeriö 2001, 2008, 2010a, 2011a,b, 2012, Rassi ym. 2010; luokitteluista on esittely liitteessä 10). Aapo Ahola ja Aku Korhonen tekivät maastotyöt Painopistealueet eli kaavaillut tuulivoimala-alueet, tielinjaukset ja sähkölinjaukset kierrettiin jalan kattavasti läpi kasvillisuutta ja elinympäristöjä havainnoiden. Tarvittaessa pysähdyttiin tutkimaan myös painopistealueiden ulkopuolisia alueita, jos siellä havaittiin ilmeisen merkittäviä luontoarvoja. Edellä lueteltujen kohteiden sijainnit rajattiin maastossa tarkasti kartalle. Tarvittaessa paikannuksessa käytettiin apuna GPS-laitetta (Garmin etrex HCx Legend). Kunkin luontotyyppikuvion kasvillisuus ja kasvilajisto, puuston rakennepiirteet, lahopuusto sekä muut ominaispiirteet kirjattiin kattavasti maastolomakkeelle. Kasvilajit määritettiin paikan päällä. Kohteet valokuvattiin. Maastotyön aikana havainnoitiin kaikkien eliöryhmien huomionarvoista lajistoa, joista tehdyt havainnot kirjattiin, paikannettiin tarvittaessa GPS-laitteella ja merkittiin kartalle. Ajankohta oli erinomainen luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoituksen tekemiseen.

18 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Paikkatiedon ja kartta-aineiston käsittely tehtiin ESRI ArcGis-ohjelmistolla; rajauksien tekemisessä ja tulkinnoissa apuna käytettiin tarvittaessa myös ilmakuvatarkastelua (ilmakuvat: Maanmittauslaitos). Huomionarvoiset luontotyyppikuviot luokiteltiin arvoluokkiin niiden luonnonsuojelullisen arvon perusteella: Luokka I (huomattavan arvokas): Alueellisesti huomattavan merkittävä tai jopa valtakunnallisesti merkittävä kohde. Harvinaista lajistoa ja/tai luontotyyppejä. Luontoarvot eivät merkittävästi heikentyneet. Luokka II (arvokas): Luokka III (kohtalainen): Luokka IV (ei merkittävä): Alueellisesti merkittävä tai paikallisesti huomattavan merkittävä kohde. Luontoarvot eivät merkittävästi heikentyneet. Joitakin (tai joskus runsaastikin) paikallisesti merkittäviä luontoarvoja, luontoarvot korkeintaan hieman heikentyneet. Myös alueellisesti merkittäviä luontoarvoja voi olla, mutta tällöin luonnontila on selvästi heikentynyt. Vain niukasti luontoarvoja; kohde ei erotu ympäröivästä alueesta. Luonnontila selvästi heikentynyt. Luokan IV kohteita ei esitellä raportissa, eikä niiden perusteella esitetä suosituksia maankäytölle. Metsälakikohteiden osalta myös luokan III kohteiden osalta on otettu huomioon ns. alueellisen turvaamisen tarve (Meriluoto & Soininen 2002), toisin sanoen luokan III kohteiden määrää on karsittu huomattavasti silloin, kun kysymyksessä on alueella runsaana esiintyvä elinympäristö. Kunkin kuvion yleiskuvauksen yhteydessä (ks. liite 2) kerrotaan myös, mikäli kyseessä on jonkin lain määritelmien mukainen kuvio, sekä muista mahdollisista luontoarvoihin vaikuttavista tekijöistä. Viitteet Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) sekä luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. Metsäasetus 1996: annettu metsäasetus (1200/1996) [ Metsälaki 1996: annettu metsälaki (1093/1996) sekä metsälain perustelut (HE 63/1996) [

19 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Ohtonen, A., Lyytikäinen, V., Vuori, K.-M., Wahlgren, A. & Lahtinen, J. 2005: Pienvesien suojelu metsätaloudessa. Suomen ympäristö 727, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Joensuu. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen Kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Vesilaki 2011: annettu vesilaki (587/2011) [ Ympäristöministeriö 2001: Alueellisesti uhanalaiset lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008: Suomen kansainväliset vastuulajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2010a: Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien luettelo luonnonsuojeluasetuksessa. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2010b: Luontotyyppien suojelu. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2011a: Suomen lajien punainen lista Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2011b: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internet-sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2012: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Internet-sivut, viitattu Liito-oravaselvitys Työn tavoitteet olivat: Selvittää liito-oravan esiintymät ja lisääntymis- ja levähdyspaikat Arvioida liikkumisreitit esiintymistä lähiympäristöön. Ennen maastokartoitusta suoritettiin selvitysalueiden ilmakuvatarkastelu, jossa analysoitiin selvitysalueiden metsien rakennetta ja muodostettiin metsäkuviokartta. Ilmakuvatarkastelun teki Marko Schrader kaikkien selvitysalueiden koko pinta-alalta. Kuvioiden rajat valittiin niin, että niiden sisältämät metsäalueet olivat rakenteeltaan mahdollisimman homogeenisia. Kartoitettaviksi valittiin painopistealueille tai niiden välittömään läheisyyteen sijoittuvat metsäkuviot (yht. 302 kpl), joissa oli selvästi havaittavissa varttunutta yli 10-metristä puustoa (kuvat ). Osa kuvioista kuuluu laajempiin metsäkokonaisuuksiin, toiset kuviot taas ovat pieniä esim. peltojen tai taimikoiden ympäröimiä metsälaikkuja. Ilmakuva-analyysin tulokset auttoivat kartoittajaa maastotöissä. Maastokartoituksissa kartoittaja näki kuviokartasta, kuinka pitkälle sama metsätyyppi jatkuu. Näin hän pystyi tarkemmin suunnittelemaan kartoitusreittiä. Marko Schrader osallistui myös maastohavaintojen ja esiintymäkarttojen tulkintaan. Kuvion sisällä edettiin kattavasti siten, että saatiin kuva puustosta sekä sen soveltuvuudesta liitooravalle. Liito-oravan ulostepapanoita etsittiin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden ja - puuryhmien alta. Papanoiden löytämiseksi järeät (halkaisija rinnan korkeudelta yli 30 cm) kuuset, haavat ja koivut tarkastettiin järjestelmällisesti. Tämän lisäksi tarkastettiin suurin osa halkaisijaltaan cm haavoista.

20 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset Kartoitushavaintojen perusteella kuviot jaettiin neljään luokkaan: Luokka 1 (Sopimaton liito-oravalle): Puuton, liito-oravalle täysin sopimaton alue. Eläin ei pysty liikkumaan alueella. Tähän luokkaan kuuluvat avohakkuut, nuoret alle 10-metriset taimikot, vesistöt, pellot ja rakennettu maa. Luokka 2 (Liikkumisympäristö): Puuston korkeus on yli 10 m. Metsän rakenne on sellainen, että se ei sovellu liito-oravan lisääntymispaikaksi. Puusto voi olla vielä liian nuorta tai puulajit ovat liito-oravalle sopimattomia. Luokkaan kuuluvat nuoret kasvatusmetsät, nuoret ja varttuneet puhtaat männiköt sekä kuusimetsät, joista ei löydy liito-oravalle sopivia kolo- tai ruokailupuita. Luokka 3 (Soveltuu liito-oravalle): Metsä on puustoltaan pääasiassa liito-oravalle soveltuva, mutta usein iältään vielä nuori. Sopivat kolopuut puuttuvat tai mahdollisten ruokapuiden osuus on pieni. Esimerkiksi varttuneet kasvatusmetsät kuuluvat tähän luokkaan. Luokka 4 (Soveltuu hyvin liito-oravalle): Metsikkö täyttää liito-oravan kannalta kaikki vaatimukset. Metsäkuviot ovat yleensä varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa sekapuina on haapaa ja koivua. Alueella on kolopuita tai muita liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja. Metsätaloudessa nämä metsiköt luokitellaan uudistuskypsiksi. Metsäkuvio voi kuulla luokkaan 4 vaikka havaintoja liito-oravasta ei tehty. Luokkien 2-4 kuvioista merkittiin muistiin pääpuulaji, muut puulajit, pääpuulajin keskimääräinen halkaisija rinnan korkeudelta (130 cm maasta), muiden puulajien keskimääräinen halkaisija rinnan korkeudelta (130 cm maasta) (ks. liite 3). Maastotyöt teki Juha Kinnunen Inventointiaika oli otollinen, sillä liito-oravan jätökset ovat luotettavasti havainnoitavissa maalis-kesäkuun välisenä aikana (ks. liite 7). 3. Lepakkoselvitys Työn tavoitteet olivat: Lepakoille tärkeiden ruokailualueiden selvittäminen Lepakoille tärkeiden talvehtimis-, lisääntymis- ja päiväpiilojen havainnointi. Lepakkoselvityksessä etsittiin potentiaalisia lepakoiden piilopaikkoja ilta- ja aamuhämärän aikaan, jolloin lepakot liikkuvat aktiivisesti niiden ympärillä. Yöllä kartoitettiin lepakoiden ruokailualueita. Työssä sovellettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (2011) ohjeita. Liitteessä 8 esitellään tarkemmin Suomessa tavattavien lepakkolajien elinvaatimuksia. Lepakkoselvityksen maastotyöt teki Ville Vasko 21., 23., 27., 28., & Vasko teki myös tulosten tulkinnan. Lepakkokartoitus suunniteltiin etukäteen kartta- ja ilmakuvatarkastelun avulla sekä etsimällä maastosta mahdollisia hyviä lepakkoalueita valoisaan aikaan ennen varsinaisen kartoituksen alkua. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei tässä kartoituksessa erityisesti etsitty, sillä lisääntymiskoloniat ovat pääsääntöisesti jo hajonneet selvityksen aikana ja suuret pintaalat eivät mahdollistaneet ajankäyttöä paljon työtä vaativaan piilojen etsimiseen. Potentiaalisia hyviä saalistuspaikkoja näillä alueilla olivat puoliavoimet varttuneemman metsän laikut,

21 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset metsänreunat, pienet umpeen kasvavat pellot, lammikot sekä polut ja metsätiet. Kartoituksessa keskityttiin näihin alueisiin. Lisäksi suunniteltujen voimaloiden paikoilla pyrittiin käymään ja niissä pysähdyttiin kuuntelemaan lepakoita noin 10 minuutiksi. Reitit kattoivat myös suurimman osan suunnitelluista voima- ja tielinjoista. Kuitenkin mikäli suunniteltu voimalapaikka tai linja oli keskellä hakkuuaukkoa tai nuorta taimikkoa (lepakoille epäedullista ympäristöä), paikalla ei katsottu tarpeelliseksi käydä ajan säästämiseksi. Lepakot käyttävät eri alueita saalistusalueinaan kesän eri ajankohtina. Tästä johtuen kartoitettava alue olisi inventoitava useaan kertaan. Tässä kartoituksessa havainnointia kuitenkin suoritettiin kullakin alueella vain kerran heinä-elokuun aikana. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin, ja lepakkomäärät ovat yleensä metsäisillä alueilla suurimmillaan tähän aikaan. Lepakoita havainnoitiin öisin ultraäänidetektorin (Pettersson D240x) avulla, liikkuen pääasiassa polkupyörällä teitä pitkin sekä kävellen. Metsässä kartoitusreitit seurasivat mahdollisuuksien mukaan polkuja. Polkujen käyttö helpottaa suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua detektorissa. Lajit tunnistettiin heti maastossa ja muutamia siippahavaintoja ei tässä kartoituksessa yritettykään määrittää lajilleen. Kartoitusten aloitusajankohta oli noin 30 minuuttia auringonlaskun jälkeen, valo-olosuhteista riippuen, ja kartoitus jatkui aamunsarastukseen asti (paitsi kahdella pienimmällä alueella Ratiperällä ja Kantilla). Vertailukelpoisuuden takia lepakoita kartoitettiin vain hyvällä säällä, eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (yli +10 C) öinä. Sade, kova tuuli ja kylmyys vähentävät oleellisesti lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Viite [online] Suomen lepakkotieteellinen yhdistys (SLTY ry) 2011: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luonto-kartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. URL: 4. Linnustoselvitys Linnustoselvityksen tavoitteet olivat: Linnustollisesti monipuolisten alueiden paikallistaminen. Nämä kohteet indikoivat osaltaan alueella olevia luontoarvoja. Rauhoitettujen, uhanalaisten, silmälläpidettävien, EU:n lintudirektiivin mukaisten ja muiden huomionarvoisten lintulajien esiintymisen selvittäminen. Pesimälinnuston kartoituksessa pääpaino oli uhanalaisuusluokitukseltaan uhanalaisten ja silmälläpidettävien (Rassi ym. 2010), lintudirektiivin I-liitteen (Ympäristöministeriö 2007), alueellisesti uhanalaisten (vyöhyke 2a; BirdLife Suomi 2011) ja Suomen kansainvälisten

22 Pohjois Satakunnan tuulivoimapuistojen kaavoitus luontoselvitykset vastuulajien (Ympäristöministeriö 2008) esiintymisen selvittämisessä. Lisäksi pyrittiin arvioimaan tuulivoimarakentamisen mahdollisia linnustovaikutuksia yleisellä tasolla, pohjautuen havaittuihin elinympäristöihin. Koko selvitysalueen pesivän linnuston kartoittamisen sijasta maastokäynneillä keskityttiin selvittämään pesimälinnusto suunnitelluilta tuulivoimaloiden rakennuskohteilta. Jokainen näistä maastokohteista oli halkaisijaltaan noin m ja kullakin niistä vietettiin aikaa maastosta ja kasvillisuuden rakenteesta riippuen noin min. Pesimälinnustoa selvitettiin välisenä aikana. Suurinta aluetta (Alkkia) kartoitti kaksi henkilöä (Mika Mäntysaari & Tarja Pajari) kahtena aamuna, muilla alueilla maastokäynnit teki yksi kartoittaja (Tarja Pajari) yhden aamun aikana. Työ tehtiin suppean kesäatlaslaskennan periaatteilla (Koskimies & Väisänen 1988). Pajari teki myös tulosten tulkinnan. Luontoarvoselvityksen ohessa tehdyt lintuhavainnot ovat myös mukana linnustoselvityksen tuloksisssa. Maastotyöt tehtiin poutaisessa ja mahdollisimman heikkotuulisessa säässä pääsääntöisesti klo 03:00-09:00. Kolmen suurimman alueen kartoitusta jatkettiin 2-2,5 h pidempään, ja lintujen alentunutta ääntely- ja liikkumisaktiivisuutta pyrittiin tällöin kompensoimaan käyttämällä havainnointiin kullakin maastokohteella normaalia pidempi aika (25-30 min). Ratiperällä, Alkkialla, ja Kantilla kuunneltiin lisäksi maastokarttojen perusteella valituilla pisteillä kehrääjiä ja yölaulajia klo 01:30-03:00 välisenä aikana. Pienimmillä selvitysalueilla (Ratiperä ja Kantti) maastokohteiden välit kuljettiin pääosin jalan, kartoittaen samalla pesimälinnustoa suunniteltujen sähkölinjojen varrelta. Suuremmilla alueilla (Alahonkajoki, Alkkia ja Leppijärvi) keskityttiin tuulivoimalakohteiden kartoitukseen ja sähkölinjoja kartoitettiin vain satunnaisesti. Peippo (Fringilla coelebs), pajulintu (Phylloscopus trochilus) ja metsäkirvinen (Anthus trivialis) olivat kaikilla alueilla tavanomaisen runsaita ja ne jätettiin kartoituksessa huomiotta. Muiden lajien varmat (nähty pesä, poikasia tai ruokaa kantava emo), todennäköiset (kuultu laulava tai varoitteleva emo) ja mahdolliset (ylilentävä lintu, jälkiä tai jätöksiä) reviirit merkittiin kartalle. Maastokohteet kattoivat selvitysaluerajaukset melko tasaisesti ja niiden avulla voitiin muodostaa ainakin kohtalainen kuva koko selvitysalueen lintulajistosta. Yhden laskentakerran menetelmästä sekä tiettyihin lajeihin ja selvitysalueiden sisäisiin rakennuskohteisiin keskittymisestä johtuen tulokset eivät ole kattavia selvitysalueiden pesimälinnuston selvityksiä. Erityisesti soitimen ja pesinnän varhain keväällä aloittavat lajit, kuten kangaskiuru (Lullula arborea, DIR), eivät ole aineistossa luotettavasti edustettuina, eivätkä selvitysalueet sisälly tarkasteluun kokonaisuudessaan. Esitetyt tulokset ovat siten lähinnä alustavia ja antavat suuntaa lisäselvityksille. Selvityksen perusteella annettavissa suosituksissa huomioidaan myös joitakin sellaisia lajeja, joita ei maastokäynneillä tavattu, mutta joita havaittujen elinympäristöjen perusteella voi selvitysalueella pesiä. Viitteet BirdLife Suomi 2011: Suomen alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Internet-sivut, viitattu Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s.