Suomikodin Sanomat. Numero 2 / Asukkaamme Salme Sinimaan näppärien käsien tuotteita.

Transkriptio

1 Suomikodin Sanomat Julkaisija: Suomikoti-yhdistys Vastaava toimittaja: Marja-Liisa Sairanen Numero 2 / 2014 Asukkaamme Salme Sinimaan näppärien käsien tuotteita.

2 HILJA JENSENIN MUISTORAHASTO Otamme mielellämme vastaan rahalahjoituksia Hilja Jensenin muistorahastoon. Lahjoitukset maksetaan plussiirtotilille ja lahjoittajan nimi kirjoitetaan maksukorttiin. Muistorahastosta jaetaan stipendejä esim. henkilökunnan jatkokoulutukseen Suomikodin johtokunnan päätöksen mukaan. Jakotilaisuudet ovat vuosikokouksien yhteydessä. Kiitokset etukäteen! Vuokko Aspfors Toivonen, Taloudesta vastaaava Suomikoti -yhdistyksen johtokunta Marja-Liisa Sairanen, puheenjohtaja Liisa Sihvo Murstam, varapuheenjohtaja Paula Ehrnebo Veikko Hirvo Raija Lenné Sirpa Pyörre Marja-Leena Sundström Varajäsenet: Sirkka-Liisa Ekman Pirkko Sinkkonen Työvaliokunta: Marja-Liisa Sairanen Liisa Sihvo Murstam Paula Ehrnebo AY-edustaja SKAF,Marjut Byman Toiminnanjohtaja: Virpi Johansson s-posti: virpi.johansson@finsktaldrecentrum.com Johtokunnan jäseniin saat yhteyden soittamalla Suomikotiin puh Suomikoti Ramviksvägen ENSKEDE Puh / keskus Jäsenmaksujen ja lahjoitusten postisiirtotili: Internet: Onko jäsenmaksu unohtunut! Muista nimi ja osoite, siten saat lehden ja kokouskutsut Jäsenmaksu 150 kr yhteisöltä 600 kr 2

3 Yhdessä eteenpäin Vuosikokous on taas takanapäin tänäkin vuonna. Mitään suuria ja mullistavia päätöksiähän siellä ei tehty. Sääntö- ja nimenmuutos saatiin voimaan. Haluan vielä kerran painottaa, että nimenmuutos ei aiheuta mitään muutoksia meidän toimintaamme, se jatkuu aivan samalla tavalla kun ennenkin. Talouden todettiin olevan tasapainossa ja asioiden muutenkin kunnossa. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Todettiin myös, että Suomikotiyhdistys täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja ensi vuonna on aika juhlia toiminnan 20-vuotispäivää. Ajattelen usein niitä, jotka näkivät jo silloin kauan sitten, miten tärkeää vanhuksille on hoiva omalla äidinkielellä. Myöhemminhän tästä on tehty myös paljon tieteellisiä tutkimuksia, jotka todistavat ne ajatukset oikeiksi. Nyt me kaikki voimme olla ylpeitä tästä monta kertaa vaikeasta alkutyöstä ja nykyisestä toiminnasta. Meillä on vahva pohja toiminalle ja siitä on hyvä jatkaa yhdessä eteenpäin. Haluan toivottaa kaikille teille lukijoille hyvää ja aurinkoista kesää Puheenjohtaja Marja-Liisa 3

4 Yksimielinen vuosikokous Huhtikuun 23. päivänä oli Suomikoti-yhdistyksen vuosikokous. Kokouksen avauspuheessa puheenjohtaja Marja-Liisa Sairanen muistutti, että yhdistys täytti 16. tammikuuta 25 vuotta. Perustajajäsenistä vuosikokouksessa olivat paikalla Lauri Pihlajamaa, Alli Urberg ja Atte Toivonen. Yhdistyksen perustamista juhlitaan vasta ensi vuonna, kun Suomikoti täyttää 20 vuotta. Kokouksen alussa vahvistettiin sääntömuutosehdotus, joka oli hyväksytty ensimmäisen kerran helmikuussa. Kokous päätti, että yhdistyksen nimi muutetaan Suomikoti-yhdistykseksi, ruotsiksi Föreningen Suomikoti. Johtokunnan mielestä entinen nimi ei ollut enää ajanmukainen ja oli lisäksi pitkä ja monimutkainen. Nykyinen nimi sanoo selvästi, että olemme olemassa Suomikotia varten. Toinen sääntömuutos koski pykälää 9 ja vuosikokouksessa tehtäviä vaaleja. Aikaisemmin ehdokkaita on voitu esittää vielä vaalin aikana. Jotta vaalivaliokunnalla olisi enemmän aikaa valmistella vaaleja, muutettiin sääntöjä aikaisemmin niin, että vaalivaliokunta vuosikokouksen alussa raportoi tulleista ehdotuksista. Samassa yhteydessä oli vielä mahdollisuus nimetä uusia ehdokkaita ja sen jälkeen päätettiin ehdokasasettelun päättymisestä. Toisaalla sääntöjen 12. pykälässä sanotaan, että ehdotukset johtokunnan jäsenistä tulee tehdä vaalivaliokunnalle kaksi viikkoa ennen vuosikokousta. Tämän ristiriidan vuoksi johtokunta ehdotti, ettei vuosikokouksessa enää voi tehdä uusia ehdotuksia, vaan ne tulee toimittaa vaalivaliokunnalle kaksi viikkoa aikaisemmin. Koska vuosikokous hyväksyi sääntömuutosehdotuksen, on ensi vuonna tärkeä muistaa lähettää ehdotuksia vaalivaliokunnalle hyvissä ajoin. Viime vuoden toimintakertomus ja tilit hyväksyttiin ilman keskusteluja. Myös kuluvan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin muutoksitta. Johtokunnalle myönnettiin vastuuvapaus vuoden 2013 toiminnasta ja tileistä. Heille ei edelleenkään makseta mitään palkkiota, vaikka sellaista ehdotettiinkin. Jäsenmaksu on ennallaan 150 kruunua henkilöjäseniltä ja 600 kruunua yhteisöjäseniltä. Johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi valittiin kahdeksi vuodeksi Marja-Leena Sundström, Sirpa Pyörre ja Raija Lenné. Heistä Marja-Leena ja Raija ovat aikaisemmin olleet varajäseniä. Pirkko Sinkkonen ja Sirkka-Liisa Ekman vaihtoivat varsinaisen jäsenen paikan varajäseneksi. Johtokuntaan kuuluvat myös Marja-Liisa Sairanen, Veikko Hirvo, Paula Ehrnebo ja Liisa Sihvo Murstam, joilla on vuosi jäljellä. Tilintarkastajana jatkaa Reijo Burtsov ja varatilintarkastajana Lauri Pihlajamaa. Vaalivaliokuntaan valittiin Atte Toivonen, Tuula Källbäck, Leena Jungefors, Jarmo Kovanen ja Helena Kanerva. Kokous sujui Atte Toivosen tottuneella johdolla nopeasti ja yksimielisesti. Kiitos jäsenille! Suomikodin vuosikokous menneillään. Jäsen Heli-Anne Hämevirta esittää mielipiteitä toimintakertomuksen yhteydessä. Liisa Sihvo Murstam 4

5 Tervehdys lukijalle! Vuosikokous on ohi, viime vuoden toiminta on hyväksytty tilintarkastuslausuntoineen ja vuoden 2014 talousarvio ja toimintasuunnitelma viitoittavat tien uudelle vuodelle. Jäsenet olivat huomattavan yksimielisiä kaikissa päätöksissä ja johtokunta jatkaa työtänsä melkein entisessä kokoonpanossa. On ilahduttavaa, että samat johtokunnan jäsenet haluavat jatkaa Suomikodin johtokunnassa vuosi vuoden jälkeen ja ilman palkkioita! Heti vuosikokouksen jälkeen täytti Finskor-niminen yhdistys 20 vuotta ja teki juhlavuoden kunniaksi matkan Istanbuliin. Sain olla mukana matkalla, josta jäi ihania elämyksiä eläkepäivinä muisteltavaksi. Kävimme mm. Sinisessä moskeijassa, joka on saanut nimensä sinisestä valosta. Valo tulee turkoosista kaakelilevystä ja 260 ikkunasta, jotka siivilöivät valon katon pyöreään kupoliin. Moskeija on rakennettu luvulla ja on hyvin suosittu matkakohde, jonne ihmiset jonottavat tuntikausia. Mahtava nähtävyys oli myös maanalainen vesimakasiini, jossa suuret kalat uivat ja puhdistivat vettä syömällä pieneliöitä. Laitos oli kuin maanalainen temppeli korkeine pylväineen, joita on 336 kappaletta. Basaarit tarjosivat yllin kyllin kaikkea maan ja taivaan väliltä ja kauppaa käytiin. Bosporin salmi riippusiltoineen oli näkemisen arvoinen. Istanbul on yksi maailman kauneimmista kaupungeista, jossa itä ja länsi kohtaavat. Tällä hetkellä se on tilastoissa viikonloppumatkojen ykköskohde. On muistettava, että lentokentän turvatarkastukset ovat käsittämättömän hitaita ja passintarkastusjonossa kuluu aikaa tuntikausia. Meille kävi, kuten monelle muulle, että selvisimme lähtöportille vasta 20 minuuttia ennen koneen lähtöä ja portti oli jo suljettu. Saimme palata takaisin hotelliin ja lähteä seuraavana aamuna kolme tuntia aikaisemmin lentokentälle. Meidän oppaamme, turkkilaissuomalainen Ismail Ekim Ismo teki suuren työn paluumatkan selvityksessä. Ehkä olisimme lentokentälllä vieläkin ilman hänen apuaan! Lämmintä kesää kaikille jäsenille ja lehden lukijoille Toivottaa Vuokko, taloudesta vastaava Sininen moskeija eli Sultanahmet Camii (Sultan Ahmeds moské) 5

6 Toukokuu on toivoa täynnä on Pääsiäisenä pääsiäisnoidat virpoivat onnea ja terveyttä sekä meidän asukkaille että henkilökunnalle. Vappuna Suomikodissa juotiin simaa ja syötiin munkkeja, Vappuhuiskat ja hauskat hatut nostivat vapun tunnelmaa. Tänään toukokuun puolivälissä puutarharyhmä istuttaa viileästä ilmasta huolimatta nauriit ja muut herkut, joista saamme nauttia kesän lopussa. Kaupungin toiminnanseuranta, josta kirjoitin edellisessä lehdessä, kävi maaliskuun alussa perusteellisesti läpi koko toimintamme. Monista osista saimme paljon kiitosta, joissain osissa meillä vielä kehittämisen varaa. Suomikodin hoidon laatu on korkeatasoista, mutta seurannassa panostetaan myös hyvin paljon vanhustenhuollon arvoperustaan, miten vanhukset voivat elää arvokasta elämää ja tuntea hyvinvointia. Nämä asiat merkitsevät eri asioita eri asukkaille ja yksi arvoperustan sanoista on yksilöllisyys, sama sana, joka Suomikodilla on omassa arvoperustassaan. Kontaktihenkilön viikoittainen oma aika asukkaan kanssa on yksi tapa saada aktivointiin enemmän yksilöllisyyttä. Hyvin kirjoitettu elämäntarina antaa henkilökunnalle vihjeitä asukkaiden aikaisemmista harrastuksista, tavoista ja toivomuksista ja on avuksi hoidon ja hoivan eri tilanteissa. Elämäntarinan luomisessa toivomme apua myös omaisilta. Kevään kehityspäivillä käytiin joka osastolla läpi osaston rutiinit ja myös yöhenkilökunta oli mukana, joten koko vuorokauden rutiinit saatiin tarkastetuksi. Myös vuoden tavoitteet käytiin läpi ja iltapäivällä keskusteltiin arvoperustasta. Vieraita Suomesta on tullut melkein viikoittain. On aina mukava saada Suomen kuulumisia, ja vierailijat ovat hyvin kiinnostuneita toiminnastamme. Nyt kohta alkavat kesälomat ja odottelemme jo innolla kesälomittajia, joita tulee sekä Suomesta että täältä. Toivotaan, että kesästä tulee lämmin, niin että voimme nauttia puutarhastamme ja grillata makkaraa useammankin kerran. Aurinkoista kesää! Virpi Tässä pääsiäisnoidat virpomassa osastoilla. 6

7 Hei! Olen 21-vuotias Emmi-niminen fysioterapeuttiopiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Kirjoitan kuulumisiani siksi, että suoritan tällä hetkellä fysioterapia kansanterveyden ja ikääntyneiden toimintakyvyn edistämisessä opintojaksoon kuuluvaa työharjoitteluani täällä Suomikodissa. Kolme kuukautta kestävä työharjoitteluni on tosin jo loppusuoralla ja jäljellä ovat enää kaksi viimeistä viikkoa. Aika on mennyt aivan hirmuisella vauhdilla, ja ilokseni voin todeta, että kokemus Suomikodista on ollut kaikin tavoin enemmän kuin positiivinen. Palaan ajassa hieman taaksepäin ja kerron, miksi valitsin juuri Tukholman ja Suomikodin. Tiesin jo opiskelujeni ensimmäisenä vuotena, että halusin lähteä opiskeluaikanani vaihtoon. Oikeastaan minun ei tarvinnut kauaa edes miettiä vaihtomaatani. Ruotsi on aina kiinnostanut minua ja erityisesti ylioppilaskirjoituksiin lukiessani ihastuin ruotsin kieleen ja tein mielessäni päätöksen opetella sitä lisää heti tilaisuuden tullen. Kun keskustelin vaihtoasioista ammattikorkeakouluni kansainvälisyyskoordinaattorin kanssa, tämä tekemäni lupaus tuli kirkkaana mieleen. Koordinaattorimme tekikin minulle heti ehdotuksen Suomikodista ja ennen kuin huomasinkaan, oli sähköposteja jo vaihdettu puolin ja toisin ja vaihtoni vahvistunut. Kuten varmaan voitte kuvitella, nämä kolme kuukautta ovat sisältäneet aivan valtavasti asioita ja on erittäin vaikea tiivistää koko työharjoitteluani ilman, että tekstistä tulee romaani. Yritän silti. Alusta asti olen kokenut olevani hyvin tervetullut ja Suomikodissa on vallinnut avoin ja hyvä ilmapiiri. Ensimmäisenä päivänä minut otti heti vastaan hymyilevä talousvastaava Vuokko ja samassa fysioterapeutti Birgitta pyrähti paikalle sanoen Ihanaa, että tulit! Ja tänne on ollutkin mukava tulla ihan jokaisena päivänä. Työharjoitteluni aikana olen oppinut valtavan paljon juuri vanhustyöstä ja kuntouttavasta työotteesta, saanut tehdä oman alani töitä ja oppinut paljon uutta niin apuvälineistä kun kansansairauksistakin. Vaikka oppiminen onkin ollut harjoittelussani ensisijaisessa roolissa, mieleeni ovat silti jääneet aivan erityisellä tavalla kohtaamiset asukkaiden kanssa. Hetket, joina tajuaa sen elämänkaaren, jonka jokainen Suomikodin asukas on käynyt läpi. Hetket, joina jumpparyhmäläisten hersyvä nauru saa hymyn myös omille huulille. Hetket, joina tajuaa, kuinka arvokas ihmiselämä on ja kuinka vanhuudesta voi todella nauttia täysin rinnoin. Hetket, joina muistisairas asukas toteaa Sinä olet hyvä ohjaaja. Silloin kokee todella tehneensä jotain merkityksellistä ja onnistuneensa työssään. On ollut valtavan hienoa nähdä, kuinka täällä työskennellään vanhusten hyvinvoinnin eteen. Ilokseni voin myös todeta, että vaikka työharjoitteluni Suomikodissa päättyykin, niin oloni täällä jatkuu. Jään nimittäin koko kesäksi Suomikotiin hoitoalan töihin. Vaikka tästä nyt tuleekin ehkä pienimuotoinen romaani, haluan silti lopettaa tämän tervehdyksen hienoon runoon vanhuudesta, joka on koskettanut minua itseäni paljon. Täällä tehdään todella kallisarvoista työtä ja on ollut ilo saada olla siinä mukana! Sitten, kun en enää muista nimeäni, Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen, Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen, Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö. Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä, välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi. Kello hidastaa eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan Mutta siihen on vielä aikaa. Antakaa minulle arvokas vanhuus. Kesäterveisin Emmi Arponen 7

8 Suomikodissa äänestettiin Maanantaina 12. toukokuuta oli Suomikodissa historiallinen tapahtuma, kun siellä oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus äänestää yleisissä vaaleissa. Tällä kertaa äänestys koski Euroopan parlamentin vaaleja, jotka Ruotsissa olivat kaksi viikkoa myöhemmin 25. toukokuuta. Johtokunnan mielestä on tärkeätä, että sekä asukkaat että työntekijät voivat helposti käyttää äänioikeuttaan ja siksi järjestettiin mahdollisuus äänestää Suomikodissa. Tukholman kunnan vaalilautakunta vastasi järjestelyistä ja äänien vastaanottamisesta. Tällä ensimmäisellä kertaa äänestäjäjoukko ei ollut suurilukuinen, mutta toivomme sen kasvavan syksyllä, kun syyskuun 14. pidetään seuraavat vaalit. Silloin valitaan edustajat kunnanvaltuustoihin, maakäräjille ja Ruotsin valtiopäiville. Myös silloin tullaan järjestämään ennakkoäänestys Suomikodissa, niin että mahdollisimman moni voi valita edustajansa näihin päättäviin elimiin. Tämän ennakkoäänestyksen ajankohdasta voi lukea talon ilmoitustauluilta. Liisa Sihvo Murstam Suomikodissa oli EU -vaalien ennakkoäänestys

9 Huonot kelit Kuulin viime kesänä radiosta, että heinäkuun huonot kelit olivat osissa maata vaikuttaneet viljasatoon. Huonojen kelien kerrottiin johtuneen runsaista sateista. Olen aikaisemminkin todennut, että sanaa keli on alettu käyttää samassa merkityksessä kuin sanaa sää, mutta nyt kuulemani käyttö loukkasi kielikorvaani. Olin pitänyt tällaista keli-sanan käyttöä epämuodollisena, ehkä jopa hieman huumoria tavoittelevana. Niinpä jäin miettimään, onko sanan merkitys laajentunut näin paljon. Ovatko sanat synonyymejä? Kielitoimiston sanakirja mukaan keli on säästä riippuva teiden tai maaston kulkukelpoisuus. Puhutaan esimerkiksi vesikelistä, liukkaasta kelistä ja hyvästä hiihtokelistä. Sää puolestaan on ilmakehän tila maanpinnalla jollakin tietyllä paikalla tiettynä aikana, säätila. Huomenna saattaa esimerkiksi olla poutainen ja hyvä retkisää tai tuulinen ja sateinen sää. Myös ilmasanan yksi merkitys on tämä. Sanakirjan määritelmien perusteella voi siis todeta, että sanat eivät ole synonyymejä, vakka ovatkin merkitykseltään lähellä toisiaan. Näin on yleiskielessä murteissa sanoja sitä vastoin käytetään usein synonyymisinä. Oma johtopäätökseni on, että kelisanan merkitys on laajentunut ja että sanaa käytetään usein sään asemesta. Kannattaa kuitenkin aina miettiä yhteyden mukaan, kumman valitsee. Onneksi kukaan ei kai ole vielä alkanut vakavissaan puhua hyvistä heinäkeleistä. Se menisi ainakin minusta todella liian pitkälle. Paula Ehrnebo Valpuri ja Linda kylvöpuuhissa, muut puutarharyhmän jäsenet varmaankin aristelivat sadetta. 9

10 Terveisiä Pohjois-Karjalasta! Huhtikuun 1. päivänä tulin Suomikotiin tekemään ensimmäistä harjoitteluvuoroani. Alkuun toki jännitti, uusi paikka ja uudet ihmiset. Kerroin asukkaille ja henkilökunnalle itsestäni, kuka olen ja mistä tulen. Jännitykseni hävisi, kun Pauli, Outokummun poika, nappasi kotiseutuni, Pohjois-Karjalan, puheistani. Onpa hyvä kun saatiin tuommonen Karjalanruusu tänne meille! Osaatkos sinä lanttukukon tehdä? No totta kai! Monet karjalaiset perinneruuat ovat lapsuudenkodissani arkiruokaa, ja taito tehdä niitä kulkee suorastaan verenperintönä. Paulin kanssa kävimme yhdessä ostoksilla, lanttuja ja fläskiä. Ja siinähän se päivä sitten vierähtikin lanttukukkoa tehdessä. Monille lanttukukko oli aivan uusi tuttavuus, mutta kun kerroin lantttukukon ja kuopiolaisen kalakukon lähisukuisuudesta, olivat kaikki halukkaita maistamaan. Ja äkkiä se kukko sitten hävisikin tyytyväisten asukkaiden ja henkilökunnan vatsoihin. Ja tulipa siinä leipomisen tiimellyksessä luvattua, että kun kesätyöntekijänä Suomikodissa jatkan, on luvassa karjalanpiirakoitakin. LANTTUKUKKO Kuori: noin 3 dl piimää (ruotsalainen versio fil toimii myös oikein hyvin) vähän hiivaa (ruokalusikallinen kuivahiivaa on todennäköisesti aivan liikaa) ruisjauhoja vehnäjauhoja (vähemmän kun ruisjauhoja) hyppysellinen suolaa ruokalusikallinen tummaa siirappia vettä taikinan jatkamiseen Täyte: 3 4 lanttua lohkoina reilusti rasvaista sianlihaa suolaa Lantut lohkotaan, minkä jälkeen niitä keitetään kymmenisen minuuttia. Lohkojen on hyvä olla lituskaisia, jotta ne asettuvat paremmin täytteeseen. Lihaa voi olla lanttukukossa vaikka yhtä paljon kuin lanttua, kukin tehköön oman maun mukaan. Suomikodissa käytettiin noin puoli kiloa lihaa. Mitat ovet hyvin summittaisia, koska lanttukukon kuori tehdään summamutikassa. Kulhoon vain kaikki. Piimästä, hiivasta ja ruisjauhoista vatkataan velli, jonka 10

11 kakkaroita tai taikinan voi pakastaa seuraavaa kertaa varten. Kuoritaikina kaulitaan noin 1 1,5 cm:n paksuiseksi levyksi. Kuorelle heitetään ripaus ruisjauhoja, imemään kosteutta täytteestä. Keitetyt lanttulohkot ja sianlihat laitetaan kuorelle kerroksittain. Alle lantut ja päälle lihat, jotta lihan rasva voitelee lanttuja kukon paistuessa. Jokaiseen väliin voi ripauttaa vähän suolaa. Täyte kannattaa laittaa hieman kuoren toiseen reunaan, jotta kukosta tulee kauniimpi. (Ei kuten allekirjoittanut tekee kuvasssa.) Kun täyte on aseteltu, nostetaan kuoren reunat kiinni. Saumat liimataan ja silotellaan vedellä. Saumat kannattaa asetella päällekkäin hyvin, ettei kuori repeä paistettaessa. Lanttukukkoa paistetaan kuumassa uunissa (250 astetta) noin 1-1,5 tuntia. Tämän jälkeen kukon pitäisi olla kauniin tummaksi paistunut. Kukko kääritään folioon, jotkut kukonpaistajat, kuten äitini, käyttävät jossakin välissä myös sanomalehteä. Tämän jälkeen uunin lämpötila lasketaan 100 asteen paikkeille. Kukon annetaan hautua ja muhia uunissa folioon käärittynä niin kauan kuin malttaa, 4 6 tuntia on kutakuinkin sopiva aika. Paiston aikana minulla on tapana voidella kukkoa voilla. Kun kukko on paistettu, se voidellaan vielä kerran voilla, minkä jälkeen se kääritään pyyhkeeseen vetäytymään. annetaan käydä hetken pöydällä. Taikina vaivataan napakaksi. Taikinan vaivaaminen on rankkaa puuhaa, joten Suomikodissa siihen käytettiin miespuolista henkilökuntaa. Kun taikinasta sitten tulee liian kovaa, siihen lisätään vettä. Tämän jälkeen taikina on puolestaan liian pehmeää, joten lisätään vähän jauhoja. Tätä jatketaan niin kauan kunnes taikina on sopivaa, tai kulhosta loppuu tila. Kannattaa siis varata alusta lähtien riittävän suuri kulho. Jos taikinaa jää yli, siitä voi taputella pieniä Kukon voi avata kahdella tavalla, joko leikkaamalla kuoresta hattu pois tai viipaloimalla. Itse suosin viipaloimista. Kukon tulee olla riittävästi jäähtynyt, että täytteet pysyvät kukon sisällä viipaloitaessa. Riikka sairaanhoitajaopiskelija Karelia-ammattikorkeakoulu Joensuu Suomikodissa harjoittelussa

12 Sirkka-Liisa ja Tyyra ovat varustautuneet vapunviettoon. 12