Taysin akuuttitoimintojen uudisrakennuksen toteuttaminen logistiset prosessit huomioon ottaen

Transkriptio

1 Jani Väihinpää, Mika Hämäläinen, Jouni Paavilainen & Jussi Myllärniemi Taysin akuuttitoimintojen uudisrakennuksen toteuttaminen logistiset prosessit huomioon ottaen Tampere 2009

2 Tampereen teknillinen yliopisto. Tiedonhallinnan ja logistiikan laitos Tampereen teknillinen yliopisto. Rakennustekniikan laitos Tampere University of Technology. Department of Business Information Management and Logistics Tampere University of Technology. Department of Civil Engineering Jani Väihinpää, Mika Hämäläinen, Jouni Paavilainen & Jussi Myllärniemi Taysin akuuttitoimintojen uudisrakennuksen toteuttaminen logistiset prosessit huomioon ottaen Tampereen teknillinen yliopisto. Tiedonhallinnan ja logistiikan laitos Tampereen teknillinen yliopisto. Rakennustekniikan laitos Tampere 2009

3 ISBN (nid.) ISBN (PDF)

4 III TIIVISTELMÄ Julkaisuajankohta Julkaisun nimi Taysin akuuttitoimintojen uudisrakennuksen toteuttaminen logistiset prosessit huomioon ottaen Julkaisun tekijät Jani Väihinpää, Mika Hämäläinen, Jouni Paavilainen & Jussi Myllärniemi Tiivistelmä Tämä tutkimus on Taysille toteutettu esiselvitys siitä, kuinka sairaala-alueen ytimeen kaavailtu akuuttitoimintojen uudisrakennus tulisi toteuttaa logistiset virrat huomioon ottaen. Tutkimus toimii pohjatietona varsinaiselle suunnittelulle. Tutkimus toteutettiin Tampereen teknillisen yliopiston Tiedonhallinnan ja logistiikan laitoksen sekä Rakennustekniikan laitoksen yhteishankkeena. Hankkeen aineisto koostui Taysin toimittamasta kvantitatiivisesta materiaalista sekä tutkimusryhmän toteuttamista asiantuntijahaastatteluista. Aineisto yhdistettynä laajaan teoreettiseen viitekehykseen sekä PSHP:n tarjoamaan asiantuntija-apuun muodostivat tässä raportissa esitetyn esiselvityksen. Tutkimuksen tarkkuustaso määräytyi resurssien, Taysin toimittamien lähtötietojen, sekä tutkimuksen ohjausryhmän asettamien reunaehtojen perusteella. PSHP:n hallitus on nostanut keskeisimmiksi investointitarpeiksi Taysin akuuttitoimintojen tilojen laajentamisen ja kehittämisen. Tällaisia akuutteja toimintoja ovat yhteispäivystys ja akuutin potilaan prosessi, dialyysiyksikkö, infektio-osastot, synnytystoiminta, leikkaustoiminta induktio- ja heräämötiloineen sekä tehohoito. Niitä varten on Taysin alueelle suunniteltu rakennettavan uudisrakennus 2012 mennessä. Sitä on kaavailtu nykyisen O-rakennuksen paikalle. Edellä mainittujen taustatietojen pohjalta tutkimuksessa määritettiin Taysin akuuttien toimintojen nykytilanne ja laadittiin suositukset niiden sijoittamiseksi uudisrakennukseen sekä vapautuviin tiloihin A- ja K-rakennuksiin. Yleisen tason suunnitteluperiaatteina pyrittiin toiminnallisten kokonaisuuksien muodostamiseen, monipuolisten kulkuyhteyksien mahdollistamiseen sekä vanhan rakennuskannan huomioimiseen. Suunnitteluperiaatteet huomioiden päädyttiin pääehdotukseen, jossa uudisrakennuksen kerroskorkeus on 5,025 metriä sekä ohjelma-ala noin 2000 neliömetriä. Uudisrakennus suositellaan rakennettavaksi erilleen A-rakennuksesta. Sen 1. kerroksesta toteutetaan yhdyskäytävä H-rakennukseen. Uudisrakennukseen tulee kuusi maanpäällistä kerrosta, joihin suositellaan sijoitettavaksi vain korkeimman prioriteetin toimintoja. Pääehdotuksessa kerroksiin 00-5 tulee alhaalta kerroksittain välinehuolto, infektio-osastot, dialyysitoiminta, vastasyntyneiden teho ja naistentautien leikkaussalit, kaksi kerrosta leikkaustoiminnalle sekä IV-konehuoneet. Ehdotuksen kustannusarvio on noin 36,8 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi vanhan rakennuskannan puolella Sydänkeskuksen, tehohoidon sekä synnytystoiminnan toimintojen sijainteihin tehdään muutoksia ja A-siiven 0. kerrokseen sijoitetaan holding area. Tutkimuksessa on kustannuslaskelmat pääehdotuksen lisäksi viidelle eri vaihtoehdolle. Tutkimuksessa esitetty pääehdotus sisältää huomattavan määrän vahvuuksia. Se vahvistaa ydinsairaalamallia, muodostaa toiminnoista toimivia kokonaisuuksia, tyydyttää käyttäjien esittämät tilatarpeet, varautuu muuntojoustavuuteen ja tulevaisuuteen, takaa monipuoliset kulkuyhteydet, huomioi rakentamisen aikaisen toiminnan sekä pysyy budjetissa. Ehdotuksen heikkouksia ovat uudisrakennukseen jäävät kerrokset, joista ei ole kulkuyhteyttä A-rakennukseen, huomattavat muutostarpeet A- ja K-rakennuksiin, rakennusteknisten reunaehtojen asettamat rajoitukset kerrostasoalalle sekä Vaskulan ja erillisen TULE-sairaalan rajaaminen ulkopuolelle. Tutkimuksen tuloksena syntynyt esitys on käyttäjien tarpeista kummunnut optimimalli, jossa logistiset prosessit ja esimerkiksi muuntojoustavuus ovat toteutettu mahdollisimman hyvin. Ennen varsinaisen hankesuunnitelman laatimisen aloittamista mallia on tarpeen konkretisoida esimerkiksi rakennusteknisten reunaehtojen ja budjettirajoitteiden vuoksi. Avainsanat Uudisrakennus, sairaala, sairaalasuunnittelu, rakennustuotanto, erikoissairaanhoito, terveydenhuolto, ydinsairaala, osaamiskeskus, kerroskorkeus, logistiikka, logistinen prosessi, potilasvirta, tilantarve, akuuttitoiminto, toiminto Julkaisija Tiedonhallinnan ja logistiikan laitos & Rakennustekniikan laitos, Tampereen teknillinen yliopisto Kokonaissivumäärä 44 sivua + liitteet ISBN (nid.), ISBN (PDF)

5 IV

6 V ABSTRACT Date of publication Name of the publication A scheme for the new TUH acute functions building considering logistic processes Authors Jani Väihinpää, Mika Hämäläinen, Jouni Paavilainen & Jussi Myllärniemi Abstract This research is a preliminary study made for Tampere University Hospital (TUH). The goal of the research was to find out how a new construction for acute functions of TUH should be executed by paying attention to logistic flows. The research is the basis of the primary planning of the new building. It is conducted by the Institute of Business Information Management and Logistics and the Institute of Civil Engineering in Tampere University of Technology (TUT). The material used in this research consisted of quantitative data delivered by TUH and interviews of TUH experts made by the research group of TUT. The collected material combined with an extensive theoretical framework and to the expertise offered by TUH formed the backbone of this preliminary study. The accuracy of this work was determined by available resources, source information delivered by TUH, and the boundary conditions set by the customer of the research. According to the government of Pirkanmaa hospital district, the essential needs of investments develop and diversify the facilities of TUH s urgent actions. These actions are the first aid unit and acute patient process, the dialysis unit, the infection units, the obstetrics, the surgery with recovery and induction units, as well as the intensive care units. For these investment needs there are plans to build a new building in TUH s area by According to the plans it will be situated on the place of the current O-building. Based on the previously mentioned background information the current situation of TUH s urgent actions were specified and the recommendations for positioning the actions to the new building and to the releasing facilities of buildings A and K were made. The general principles of planning were forming the functional entity, enabling varied connections between the units and observing the old building stock. The main proposal was created by observing the principles of planning. According to the proposal of the new building the floor height is 5,025 meters and net area is about 2000 square meters. The building will be built to the side of the A-building. A gateway will be constructed from the first floor to the H-building. There will be six floors in the new building and it is recommended that only the actions of high priority will be situated there. In the main proposal the floor number 00 is for the instrument maintenance, 0 for the infection units, 1 for the dialysis unit, 2 for the newborn intensive care and the operating rooms of gynecological diseases, 3 and 4 for the operating areas, and 5 for the ventilation equipment rooms. The main proposal costs 36,8 million euro. In addition, in the old building stock the locations of the Heart Center, the intensive care and the obstetrics functions will be changed, and the holding area will be situated on the 0 floor of the A-building. Besides the main proposal, there are five more cost estimates in the report. The main proposal includes many advantages. It strengthens the core hospital concept, constitutes functional entities, satisfies the needs of the operational staff, prepares for conversional change and for the future, assures multiple connections between the units, takes into account the activities during the construction phase, and it stays within the budget. The disadvantages of the proposal are the floors with no connections to the A-building, the substantial need for changes in the A- and K-buildings, the potential limits the constructional margins set for gross area, and cutting the Vaskula unit and separate TULE-hospital out of the plans. The main result of the research, the proposal, is an optimum model which is based on the needs of the operational staff. In this model logistic processes and, for example, conversional change are planned as efficiently as possible. Before starting to make the actual plan the model must be concretize because of, for example, limits of constructional margins and constraint of budget. Keywords New construction, hospital, hospital design, construction management, special health care, health care, core hospital, knowledge center, floor height, logistic, logistic process, patient flow, space requirement, acute function, function Publisher Institute of Business Information Management and Logistics & Institute of Civil Engineering, Tampere University of Technology Pages, total 44 Pages + Appendices ISBN (printed), ISBN (PDF)

7 VI

8 VII ALKUSANAT Useita Taysin vastuualueita vaivaa tilojen hajanaisuus ja ahtaus, mikä vaikeuttaa sujuvien hoitoprosessien tuottamista. Tämä havainto tehtiin Tampereen teknillisen yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa vuosien 2007 ja 2008 aikana. Tuossa tutkimuksessa kartoitettiin Taysin keskeiset logistiset virrat ennen kaikkea potilasvirrat ongelmineen sekä määriteltiin eri toimintojen tilaresurssien käyttö nyt ja tulevaisuudessa. Tutkimuksen perusteella annettiin monia merkittäviä makrotason kehitysehdotuksia, joista tärkein oli ydinsairaalakonseptin soveltaminen Taysin kampusalueelle. Ydinsairaalamallin toteuttamista kampusalueella tukee PSHP:n hallituksen tekemät linjaukset Taysin akuuttitoimintojen tilojen kehittämisestä ja laajentamisesta. Vuoteen 2012 mennessä rakennettava uudisrakennus mahdollistaisi akuuttitoimintojen laajentamisen sekä niiden keskittämisen tukien näin ollen TTY:n jo aikaisemmin tekemän tutkimuksen tuloksia ydinsairaalamalliin siirtymisestä. Tässä tutkimusraportissa on tarkasteltu esiselvitysluonteisesti, miten uudisrakennus tulisi toteuttaa logistiset virrat huomioon ottaen. Näin ollen tutkimuksessa on hyödynnetty toisiaan tukevina näkökulmina sekä logistiikkaa että rakentamista. Jotta tutkimuksen asettamiin vaatimuksiin pystyttiin vastaamaan mahdollisimman monipuolisesti ja luotettavasti, toteutettiin se TTY:n Tiedonhallinnan ja logistiikan laitoksen sekä Rakennustekniikan laitoksen yhteishankkeena. Tutkimuksen ohjausryhmässä toimineet Taysin edustajat osallistuivat aktiivisesti tutkimukseen koko sen ajan, tarjoten tarvittavaa asiantuntija-apua. TTY:n puolelta tutkimustiimin muodostivat professorit Jorma Mäntynen ja Teuvo Tolonen sekä tutkijat Jani Väihinpää, Mika Hämäläinen, Jouni Paavilainen ja Jussi Myllärniemi. Tutkimustiimin sekä ohjausryhmän muodostaman osaamisen avulla esiselvityksessä on päästy siinä esitettyihin tuloksiin, jotka täyttävät kaikki tutkimukselle asetetut keskeiset tavoitteet. Raportissa esiteltyjä vaihtoehtoisia malleja voidaankin pitää erinomaisina suunnittelun lähtökohtina. On kuitenkin syytä huomata, että kyseessä on esiselvitys, joka muodostaa vasta pohjan jatkossa tehtävälle varsinaiselle suunnittelutyölle. Tampereella , Tekijät Tampereen teknillinen yliopisto

9 VIII

10 IX SISÄLLYS Tiivistelmä... III Abstract... V Alkusanat... VII Sisällys... IX Termit ja niiden määritelmät... XI 1. Yleistä tutkimuksesta Tausta ja tutkimuskohde Tavoitteet ja rajaukset Menetelmät ja toteutus Logistiset virrat sairaalasuunnittelun perusteena Ydinsairaalamalli Tilaratkaisut hoitoprosessien ehdoilla Monipuoliset ja jäsentyneet kulkuyhteydet Muuntojoustavuus Tilojen mitoittaminen toimintojen kautta Kustannusarvioiden laadintaperusteet Nykytilanteen ja tavoitetilanteen kuvaus Nykytilanteen yleiskuvaus Toimintokohtaiset kuvaukset Leikkaus- ja anestesiatoiminta Naistentaudit ja synnytys Nefrologinen yksikkö Infektio-osastot Välinehuolto Tehohoito Sydänkeskus Vaskula TULE-sairaala Suositukset uudisrakennuksen toteuttamiseen liittyen Yleisen tason suunnitteluperiaatteet Toiminnallisten kokonaisuuksien muodostaminen Monipuoliset kulkuyhteydet Vanhan rakennuskannan huomioiminen Uudisrakennuksen toteutus Koko rakennusta koskevat suunnitteluperiaatteet Toimintokohtaiset suunnitteluperiaatteet Toteutuksen kustannusarvio Vapautuvat tilat ja niiden hyödyntäminen Tutkimuksen ja sen tulosten arviointi Tutkimuksen arviointi... 38

11 5.2. Tutkimustulosten arviointi Esitetyn mallin vahvuudet Esitetyn mallin heikkoudet Jatkotutkimussuositukset Lopuksi Lähteet LIITTEET... X

12 XI TERMIT JA NIIDEN MÄÄRITELMÄT Erikoissairaanhoito Perusterveydenhuolto Poliklinikka Osasto Avohoito Osastohoito Avohoitokäynti Hoitoepisodi Hoitojakso Hoitopäivä Hoitoketju Holding Area Sairaansija Erikoissairaanhoidolla (ESH) tarkoitetaan erikoislääkärijohtoista sairaanhoitoa. Pääsy ESH:oon edellyttää lääkärin lähetettä, ellei kysymys ole kiireellisestä hoidosta. Sairaanhoitopiirien lisäksi jotkin kunnat järjestävät itse jonkin verran omaa ESH:ta perusterveydenhuollon ohella. Perusterveydenhuollon (PTH) palveluita annetaan terveyskeskuksissa, työterveydenhuollossa sekä yksityisillä lääkäriasemilla. PTH:n lääkärin vastaanotolle saapuvista potilaista noin 5 % ohjataan erikoissairaanhoitoon. Poliklinikka (myös ensiapu) on sairaanhoitoyksikkö, joka hoitaa potilaita, jotka eivät edellytä vuodehoitoa. Osasto on sairaanhoitoyksikkö, joka hoitaa potilaita, jotka tarvitsevat vuodehoitoa. Osastolla ei välttämättä olla yön yli, ja muun muassa päiväkirurgia lasketaan osastohoidoksi. Avohoito on potilaan hoitoa avohoitoyksikössä (poliklinikalla) tai lyhytaikaista päiväsairaalahoitoa osastotiloissa. Osastohoito on potilaan hoitoa sairaalan osastolla. (Varsinaisella) avohoitokäynnillä tarkoitetaan käyntiä avohoidossa. Käynti voi olla päivystyksellinen tai elektiivinen. Jälkimmäiset jakaantuvat vielä ensi-, uusinta-, kuntoutus-, sarjahoito- ja päiväsairaanhoitokäynteihin. Sairauden tai tapaturman hoitoon liittyvä kokonaisuus, joka muodostuu hoitojaksosta ja siihen kiinteästi liittyvistä avohoitokäynneistä. Hoitojakso on osastohoitoon saapumisen ja sieltä lähtemisen välinen aika. Avohoitokäynnit eivät muodosta hoitojaksoa, paitsi jos potilas siirretään avohoidosta osastohoitoon. Hoitopäivä tarkoittaa yhtä vuorokautta osastohoidossa. Tulo- ja lähtöpäivä lasketaan yhdeksi hoitopäiväksi. Hoitoketjulla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tapahtumaketjua, joka alkaa, kun potilas saapuu sairaalan hoidon piiriin ja päättyy, kun potilas poistuu sairaalasta. Hoitojaksoon verrattuna mukana ovat siis myös avohoidon tapahtumat. Tila, jossa potilas voi odottaa toimenpiteeseen, kuten leikkaukseen, pääsyä. Tilaa voidaan käyttää myös valmistelevien toimenpiteiden tekemiseen. Sairaansija on osastohoidon kapasiteettia kuvaava tunnusluku (vrt. keskimäärin käytössä olevat sairaansijat). Tutkimuksessa käytetään myös nimitystä virallinen sairaansija.

13 XII Keskimäärin käytössä olevat sairaansijat Lasketaan vähentämällä virallisista sairaansijoista viikonloppu- ja muiden sulkujen vaikutus (vrt. sairaansija). Sairaansijojen käyttöaste Sairaansijojen käyttöaste kuvaa sairaansijojen käyttöä suhteessa käytössä olevaan kapasiteettiin. Tässä tutkimuksessa sairaansijojen käyttöasteet ilmoitetaan erikoisalakohtaisesti. Sairaanhoidollinen palvelu Sairaanhoidollisella palvelulla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan toimintaa, joka ei luonteeltaan ole perinteistä avo- eikä osastohoitoa. Esimerkkinä mainittakoon leikkausja anestesiatoiminta sekä teho-osaston toiminta. Tilantarve Tilantarve syntyy toiminnoista, jotka tiloissa on saatava suoritetuksi. Tässä tutkimuksessa tilantarve kuvaa, paljonko tietty toiminto kokonaisuudessaan tarvitsee tilaa, tietyllä toimintomäärällä. Toiminto Toiminto kuvaa käyttäjän toiminnan edellyttämiä toistuvia kokonaisuuksia, jotka kootaan suoritteista. Tässä tutkimuksessa toiminnolla tarkoitetaan esimerkiksi avohoito- ja osastohoitotoimintoja. Logistinen virta Logistisella virralla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sekä potilas-, henkilöstö-, materiaali- että tietovirtoja. Virta tarkoittaa tarkasteltavien asioiden liikkumista paikasta toiseen. PSHP Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, toisiksi suurin Suomen 21 sairaanhoitopiiristä. Tays Tampereen yliopistollinen sairaala, PSHP:n keskussairaala ja yksi Suomen viidestä yliopistollisesta sairaalasta. Pinta-alat (RT ) ja korkeudet: Huoneala (h-m 2, hum 2 ) Ohjelma-ala Huoneala on huoneen ala, jonka rajoina ovat huonetta ympäröivät seinien pinnat tai niiden ajateltu jatke. = Huoneala Rakennusosa-ala (rom 2 ) Rakennusosa-ala on rakennusosan vaakasuoran leikkauksen ala. Jos rakennusosaa rajoittavassa pystysuorassa pinnassa on toisarvoisia aukkoja, syvennyksiä tai ulkonemia, on rajana pinnan ajateltu jatke. Kerrostasoala (ktm 2 ) Kerrostasoala on kerrostason ala, jonka rajoina ovat kerrostasoa ympäröivien ulkoseinien ulkopinnat tai niiden ajateltu

14 XIII jatke ulkoseinän pinnassa olevien aukkojen ja koristeosien osalla. Kerrostasoala = kerrostason huoneala + kerrostason rakennusosa-ala Bruttoala (brm 2 ) Hyötyala (hym 2 ) Kerrosala (kem 2 ) Kerroskorkeus Huonekorkeus Vapaa huonekorkeus Bruttoala kuvaa koko rakennuksen laajuutta. Bruttoala lasketaan rakennuksen kaikkien kerrostasojen kerrostasoalojen summana. Kerrostasoalat lasketaan bruttoalaan kokonaisina riippumatta kerrostason sijainnista ja sen sisältämien huoneiden käyttötarkoituksista. Bruttoalaan lasketaan kaikki kerrostasoalat riippumatta myös siitä, ovatko huoneet kylmiä vai lämpimiä. Hyötyalaa käytetään rakennuskohteissa, joissa laaditaan tilaohjelma. Hyötyala kuvaa tilaohjelmaan kuuluvien tilojen laajuutta. Hyötyala lasketaan huonealojen summana. Hyötyalaan lasketaan kaikki tilaohjelmaan kuuluvat tilat. Tilaohjelman ja hyötyalan ulkopuolelle jäävät yleensä rakennuksen sisäistä liikennettä palvelevat tilat, kuten käytävät, portaat, porrashuoneet, tuulikaapit, aulat, sekä teknisiä järjestelmiä palvelevat tilat, kuten lämpökeskus, ilmanvaihtokonehuone. Kerrosala on karkeasti kerrostasoalojen summa. Ullakon ja kellarin tiloista lasketaan kerrosalaan ne, jotka siihen rakennuslain nojalla kuuluu. Korkeus, joka mitataan lattian pinnasta seuraavan kerroksen lattiapintaan. Korkeus, joka mitataan lattian pinnasta huoneen kiinteään kattopintaan (vrt. vapaa huonekorkeus). Korkeus, joka mitataan lattiapinnasta esimerkiksi alakaton alapintaan tai kantavan palkin alapintaan.

15 1 1. YLEISTÄ TUTKIMUKSESTA 1.1. Tausta ja tutkimuskohde Terveydenhuollon toimintaympäristö on myllerryksessä hoitoprosessien kehittyessä ja toiminnan muuttuessa esimerkiksi väestön ikääntymisestä johtuen. Tämä uhkaa lisätä jo entuudestaan suuria terveydenhuoltokustannuksia. Näitä kustannuksia voidaan kuitenkin hallita logistisia prosesseja tehostamalla. Yksi merkittävimmistä tehostamiskeinoista on toteuttaa sairaalan tilainvestoinnit siten, että ne tukevat logistisia prosesseja mahdollisimman hyvin. Tämän vuoksi Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) laati vuosina Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) tilauksesta tutkimuksen Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) logistisista prosesseista ja tilaresursseista vuoteen Tutkimuksessa kartoitettiin Taysin keskeiset logistiset virrat ennen kaikkea potilasvirrat ongelmineen sekä määriteltiin eri toimintojen tilaresurssien käyttö nyt ja tulevaisuudessa. Tutkimuksen päätuloksena tuotettiin Taysille tietoa kiinteistöjen investointistrategian laadinnan tueksi. Raportti esitettiin PSHP:n hallituksen seminaarissa Tutkimuksen tuloksena syntyivät kuvaukset Taysin logistisista virroista ja tilaresursseista ongelmineen. Tärkein havainto oli, että useimpia vastuualueita vaivaa tilojen hajanaisuus ja ahtaus, mikä vaikeuttaa sujuvien hoitoprosessien tuottamista. Akuuteimmiksi kehityskohteiksi nousivat päivystys, dialyysihoidot, infektiot, naistentaudit ja synnytykset, lastentaudit, leikkaus-, heräämö- ja induktiotoiminta sekä tehohoito. Lisäksi esimerkiksi liikenne- ja pysäköintijärjestelyt ja rakennusten väliset kulkureitit koettiin puutteellisiksi. Tutkimuksen perusteella laadittiin väestönkehitykseen ja nykyisiin potilasprofiileihin perustuva ennuste vuoden 2020 vastuualuekohtaisesta tilantarpeesta sekä pohdittiin monipuolisesti erilaisia tilantarpeisiin vaikuttavia epävarmuustekijöitä. Tutkimuksen perusteella annettiin monia merkittäviä makrotason kehitysehdotuksia, joista tärkein oli ydinsairaalakonseptin soveltaminen Taysin kampusalueelle. Siinä akuuteimmat toiminnot kootaan kompaktisti alueen ytimeen, kun taas muista toiminnoista muodostetaan osaamiskeskuksia kehämäisesti ytimen ympärille. Konseptiin liittyvät myös merkittävimmät investointisuositukset, jotka ovat O-rakennuksen alueelle sijoitettava lisärakennus akuuttitoimintojen laajentamista ja keskittämistä varten sekä uusi rakennus naisten ja lasten toiminnoille P-rakennuksen alueelle. Muut suositukset liittyvät muun muassa liikennejärjestelyjen ja sairaalan sisäisten kulkureittien kehittämiseen sekä potilasvirtojen hallinnan tehostamiseen erilaisin tilaratkaisuin, kuten tilojen muuntojoustavuutta lisäämällä.

16 2 Tämä tutkimus on jatkoa edellä mainitulle tutkimukselle. Jatkotutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka edellä mainittu O-rakennuksen alueelle sijoittuva akuuttitoimintojen lisärakennus olisi järkevintä toteuttaa logistiset prosessit huomioon ottaen PSHP:n hallitus nimittäin käsitteli seminaarissaan Taysin keskipitkän aikavälin investointiohjelmaa. Keskeisimpänä investointitarpeena nousi esille akuuttitoimintojen käytössä olevien tilojen laajentaminen ja kehittäminen. Tärkeimmät tarpeet liittyvät seuraaviin toimintoihin: yhteispäivystys ja akuutin potilaan prosessi dialyysi- ja munuaisyksikkö infektio-osastot synnytystoiminta leikkaustoiminta induktio- ja heräämötiloineen tehohoidon keskittäminen. Näiden toimintojen akuutin luonteen lisäksi niiden tärkeyttä lisää se, että useimmat niistä palvelevat yhtä aikaa useaa toimialuetta. Tarpeiden tyydyttämiseksi eniten kiinnostusta herätti ratkaisu, jossa sairaalan ydinalueelle rakennetaan vuoteen 2012 mennessä uudisrakennus, johon em. toiminnot voivat laajentua. Rakennuksen fyysinen sijainti olisi lähellä uutta yhteispäivystys Acutaa ja nykyistä O-rakennusta. Tällöin kaikki akuuttitoiminnot sijoittuisivat keskitetysti sairaalan ydinalueelle. Tämä tukisi ydinsairaalamallin toteutumista kampusalueella, mikä puolestaan tehostaisi sairaalan logistia virtoja jo itsessään, kuten kävi ilmi TTY:n aiemmassa tutkimuksessa. Toinen keskustelua aiheuttanut ratkaisu oli kehittää toimintoja nykyisissä tiloissa korjausrakentamisen avulla vuoteen 2013 mennessä PSHP:n hallitus teki päätöksen uudisrakennuksen ja siihen liittyvien muiden tilojen suunnittelusta. Päätöksen mukaan rakennushanke tulee toteuttaa vaiheittain niin, että otetaan huomioon toiminnalliset tarpeet sekä kuntien rahoitusmahdollisuudet. Ensisijaisesti tehdään dialyysitilat, infektio-osastot ja synnytystoiminnan tiloja. Suunnittelun yhteydessä selvitetään investointien sairaanhoitopiirikohtainen mitoitus ottaen huomioon myös erityisvastuualueelta kohdistuva kysyntä, joista tällä hetkellä suurin liittyy TULES-toimintoihin. Varsinaiset rakentamispäätökset tehdään vuoden 2009 aikana Tavoitteet ja rajaukset Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka uudisrakennus tulisi toteuttaa logistiset virrat huomioon ottaen. Tutkimus on esiselvitysluontoinen ja toimii pohjatietona varsinaiselle suunnittelulle. Kyseessä on konkreettinen selvitys, jossa sairaala-alueen ns. master plan otetaan huomioon taustatekijänä.

17 3 Tavoitteen saavuttamiseksi asetettiin seuraava päätutkimuskysymys: Mitä annetulla budjetilla kannattaa tehdä? Pääkysymykseen pyritään vastaamaan seuraavien alakysymysten avulla: Mitä toimintoja uudisrakennukseen tulee ja kuinka paljon? o Mitä toimintoja sijoitetaan uusiin, mitä vanhoihin tiloihin? o Kuinka eri toimintojen tilat tulisi mitoittaa? Mikä on toimintojen sijainti toisiinsa nähden? o Kuinka eri toiminnot sijoitetaan valitussa toteutuksessa? o Miten uusi rakennus kytketään vanhaan, miten kerroskorkeusongelma ratkaistaan? o Kuinka rakennus parantaa sairaalan toiminnallisuutta? Minkälainen on toteutusprosessi? o Kannattaako rakennus (ulkoseinät ja/tai sisätilat) toteuttaa yhdessä, kahdessa vai useammassa vaiheessa? o Miten tiloista saadaan mahdollisimman muuntojoustavat? o Kuinka logistiset prosessit tulee ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa, jotta ne toimisivat optimaalisesti valmiissa rakennuksessa? o Kuinka logistiset prosessit tulee ottaa huomioon rakennusvaiheessa, jotta toiminta voidaan järjestää mahdollisimman sujuvasti? Mitkä ovat toteutuksen karkeat kustannusvaikutukset? Tutkimuksessa pyritään ottamaan huomioon tärkeimmät trendit, joita ovat esimerkiksi: Miljoonapiirissä on havaittavissa toiminnan keskittymistä Toisaalta toimintaa ollaan hajauttamassa toimintaa aluesairaaloihin Kysyntä kasvaa. Lääketieteen kehittyessä tämä tarkoittaa, että vuodeosastojen tarve jopa laskee, kun taas poliklinikoita, (etenkin päiväsairaalaluonteisia) vastaanottotiloja ja toimenpidetiloja tarvitaan lisää. Tutkimus rajataan siten, että tarkastelun kohteena ovat uuden lisärakennuksen makrotason toiminnot ja logistiset prosessit. Lisäksi muista toimijoista otetaan huomioon logististen virtojen kannalta merkittävimmät yhteistyökumppanit. Lisärakennuksen toteuttamisen edellytyksien (esim. obduktion siirto) selvittämisestä vastaa PSHP. Tutkimuksen tarkkuustaso määräytyy resurssien, Taysin toimittamien lähtötietojen ja tehtyjen haastattelujen perusteella Menetelmät ja toteutus Tutkimus suoritetaan Tampereen teknillisellä yliopistolla Tiedonhallinnan ja logistiikan laitoksen ja Rakennustekniikan laitoksen yhteishankkeena. Tutkimus tehdään tiiviissä yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) kanssa. Vaikka tutkimus jakaantuu useampaan osa-alueeseen ja vaiheeseen, se toteutetaan käytännössä yhtenä kokonaisuutena. Tutkimuksesta laaditaan loppuraportti. Tutkimuksen perustaksi laaditaan vahva teoreettinen viitekehys. Aikaisemmassa tutkimuksessa hankitun ymmärryksen lisäksi perehdytään erityisesti teorioihin, jotka liittyvät

18 4 potilasvirtoihin ja tilaresurssien mitoittamiseen. Tämä teoreettinen osa laaditaan kvalitatiivisen kirjallisuusanalyysin menetelmin logistiikan ja kiinteistöinvestoinnin perusteoksia sekä potilasvirtoihin ja sairaalarakentamiseen keskittyneitä julkaisuja hyödyntäen. Tutkimuksen empiirinen osa kohdistuu tulevan rakennuksen tarkasteluun. Tutkimuksen aineisto kootaan haastattelemalla Taysin asiantuntijoita sekä analysoimalla Taysin toimittamia kvalitatiivia ja kvantitatiivisia aineistoja. Haastatteluiden ja kvalitatiivisten tietojen avulla pyritään saamaan kattava perusymmärrys aiheesta, siten että erilaiset haasteet ja tarpeet tulevat esille. Kvantitatiivisia tietoja puolestaan käytetään erityisesti potilasvirtojen volyymien sekä tilaresurssitarpeiden kartoittamiseen.

19 5 2. LOGISTISET VIRRAT SAIRAALASUUNNIT- TELUN PERUSTEENA 2.1. Ydinsairaalamalli Ydinsairaalamallin ajatuksena on muodostaa mahdollisimman kompakti sairaala, jossa sijaitsevat vain akuuteimmat, jatkuvasti palvelevat toiminnot - ensiapu, leikkaus, tehohoito, synnytys ja sydänkeskus sekä näitä tukevat näytteenotto ja kuvantaminen. Tällöin potilas viettää ydinsairaalassa ainoastaan hoitonsa kriittisen vaiheen. Sairaalan elektiiviset toiminnot puolestaan sijoitetaan kehämäisesti ytimen ympärille erilaisiksi erikoistuneiksi yksiköiksi. Nämä yksiköt muodostavat ydintoimintaa tukevan hoitoverkoston. (Guthknecht 2005 lähteessä Paavilainen & Toivonen 2008). Ydinsairaalamallin soveltamista on havainnollistettu kuvassa 2.1. Kuva 2.1. Alankomaiden sairaalahallinnon vuonna 2004 järjestämän kansainvälisen kilpailun "Future hospitals: competitive and healing" voittanut hollantilais-sveitsiläinen ehdotus "Core hospital" (muokattu ja suomennettu lähteestä Imoberdorf 2007). Konseptin ideana siis on, että hoitoverkoston ei-kriittiset toiminnot sijoitetaan ydinsairaalan välittömän läheisyyden sijaan ympäristön alueille, esimerkiksi kaupungin lähiöihin. Lisäksi sijoittamispäätökset tehdään kuvan 2.1 mukaisesti siten, että mitä enemmän toiminnolla on yhteistyötä ydinsairaalan kanssa, sitä lähemmäksi se sijoitetaan ydintä. Näin ydinsairaalan ja muiden toimintojen väliset logistiset virrat minimoituvat. Logistiikan kannalta jopa vielä tärkeämpää on, että itse ydinsairaalan sisäiset logistiset virrat

20 6 tehostuvat. (Paavilainen 2008) Lisäksi henkilökunnan käyttö paranee merkittävästi, kun samat lääkärit ja hoitajat voivat hoitaa useampia potilaita kuin aikaisemmin ja osaamissynergiat lisääntyvät. Hoitoverkoston toiminnot puolestaan sietävät kiireettömyytensä vuoksi hajasijoitusta huomattavasti paremmin. (Paavilainen & Toivonen 2008) 2.2. Tilaratkaisut hoitoprosessien ehdoilla Hoitoprosessi on organisaatiokohtainen, tiettyyn ongelmakokonaisuuteen kohdistuva suunniteltujen hoitotapahtumien sarja, jollaisia ovat mm. poliklinikka- ja kuvantamiskäynnit sekä leikkaukset. (Lillrank et al. 2004) Ideaalisessa tilanteessa sairaalan toimintojen layoutit eli pohjaratkaisut tukevat tällaisia hoitoprosesseja mahdollisimman hyvin niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että kunkin potilaan hoitoprosessiin sisältyvät toiminnot muodostavat mahdollisimman sujuvan ketjun. Käytännössä tämä on erittäin haastava tehtävä, sillä potilasvirrat ovat hyvin rikkonaisia. Lisäksi hoitoprosessit muuttuvat nopeasti muun muassa väestön ikääntymisen ja hoitomenetelmien kehittymisen seurauksena. (Vos et al lähteessä Paavilainen 2008) Hoitoprosessien lisäksi tilaratkaisujen tulisi tukea myös tehokasta henkilökunnan käyttöä. Hoitoprosessien tapahtumien sekä osaamisen keskittyessä voidaan puhua osaamiskeskuksista. Näin ollen esimerkiksi yksittäisten vastuualueiden toimintojen tulisi pääsääntöisesti sijaita mahdollisimman kompaktisti toisiinsa nähden. Hoitoprosessia tukevissa pohjaratkaisuissa korostuu yleensä toimintojen sijainti, mutta olennaista on myös toimintojen määrällisesti oikea mitoitus. Esimerkiksi induktiotiloja tulee olla tarpeeksi leikkaussaleihin nähden. Kuvassa 2.1 on esimerkki tehohoidon pohjaratkaisusta. Siinä tehohoidon yksikkö on sijoitukseltaan lähellä leikkaussaleja potilaan nopean siirtämisen turvaamiseksi. Lisäksi kuvantaminen, laboratorio sekä ensiapu ovat lyhyen etäisyyden päässä. Pohjaratkaisussa potilaat ovat jatkuvan valvonnan alaisena, sillä hoitajien työpisteet on sijoitettu potilashuoneisiin nähden vastakkain.

21 7 Kuva 2.2 Esimerkki tehohoidon pohjaratkaisusta.(mukailtu lähteestä SCCM 2006) Vos et alin (2007) mukaan on tärkeää, että sairaalan tilasuunnittelun lähtökohdaksi otetaan sairaalan strategia. Tällöin tilat vastaavat mahdollisimman hyvin myös tulevaisuuden haasteisiin. Käytännön layout-suunnittelun tueksi Vos et al. suosittelevat tilojen ja potilasvirtojen mallintamista ja simulointia. Menetelmän avulla tilat voidaan sijoittaa toisiinsa nähden siten, että logistiset virrat optimoituvat. Nykyisen tilanteen tarkastelun lisäksi on tärkeä tutkia erilaisia tulevaisuusskenaarioita ja sitä, kuinka hyvin suunniteltavat tilat soveltuvat niiden vallitessa. Ihanteellisena lopputuloksena ovat tilat, jotka vastaavat hyvin nykyiseen tarpeeseen ja ovat lisäksi helposti muunnettavissa todennäköisimpiä tulevaisuusskenaarioita palveleviksi Monipuoliset ja jäsentyneet kulkuyhteydet Sairaalan sisäisillä kulkureiteillä ja niiden opastuksella voidaan vaikuttaa huomattavasti siihen, kuinka sujuvia ja tehokkaita materiaali- ja henkilöstövirrat ovat. Sujuvuuden kannalta olennaisia ovat toimivat, oikein mitoitetut ja sijoitetut hissit sekä rakennusten väliset kulkuputket. Sujuvien pystysuuntaisten materiaali- ja henkilövirtojen takaamiseksi tulisi erityyppisille logistisille virroille, kuten potilasvirroille, henkilövirroille sekä puhtaille ja likaisille materiaalivirroille, olla käytössä oma hissinsä. Sairaalassa käyttö-

22 8 tarkoitukseltaan erilaisia hissejä ovat mm. potilashissit, henkilöhissit sekä erikokoiset tavarahissit. Kulkuputkien avulla rakennusten välille pystytään muodostamaan liikennesuunnittelussa käytettyjen kehäteiden kaltaisia kehiä, joita seuraamalla on mahdollista päästä kaikkiin eri rakennuksissa sijaitseviin tärkeisiin sairaalan kohteisiin. Optimaalisessa rakennusten välisessä verkostossa potilas- ja materiaalivirroilla on omat erotetut kulkureittinsä ja niin myös kulkuputkensa. Esimerkiksi rakennusten väliset materiaalivirrat voidaan keskittää kokonaan maan alle, jolloin maanpäällinen verkosto palvelee henkilövirtoja Muuntojoustavuus Muuntojoustavuudella pyritään edesauttamaan kestävää kehitystä tilasuunnittelussa. Tämä tarkoittaa mallia, jossa tilat ovat mahdollisimman helposti muokattavissa toiminnan, tarpeiden ja vaatimuksien jatkuvasti muuttuessa. Koska tarvetta muutoksiin väistämättä ilmenee liitettäessä uutta vanhaan tai kunnostettaessa vanhoja tiloja uusien prosessien käyttöön, on ensiarvoisen tärkeää suunnitella tilat jo valmiiksi siten, että muutoksia voidaan tehdä mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti, edullisesti ja vähäisellä häiriöllä sairaalan muuhun toimintaan. (Autio 2006 lähteessä Paavilainen & Toivonen 2008) Muuntojoustavuutta lisääviä ratkaisuja ovat (Autio 2006 lähteessä Paavilainen 2008): Uusien tilojen riittävän suuri mitoitus Omien kerroksien rakentaminen huollolle ja tekniikalle Standardoitujen huonekokojen ja modulaarisien tilaelementtien käyttäminen Avoimet tilaratkaisut Sairaaloissa tilojen uudelleenjärjestely ja seinien siirtely ei kuitenkaan ole erityisen helppoa, sillä nykyiset huoneet riippumatta niiden käyttötarkoituksesta sisältävät huomattavan määrän erilaisia asennuksia ja tekniikkaa, jota ei voi ongelmattomasti siirtää. Lisäksi erilaiset muutostyöt haittaavat hoitotoimintaa väistämättä. Tällöin yksi keskeisimmistä muuntojoustavuutta parantavista keinoista on se, että uudet tilat mitoitetaan riittävän suuriksi siten, että toiminnoilla on vara laajentua. Tulevaisuudessa hoitomenetelmien tilantarve kasvaa entisestään, mikä johtuu muun muassa siitä, että hoidossa käytettävän tekniikan ja erilaisten laitteiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Riittävän väljissä ja avoimissa tiloissa toiminta voi tällöin laajentua siten, ettei hoito häiriinny. Lisäksi, kun tilaa on riittävästi, voidaan laajentaminen toteuttaa ottamalla huomioon myös toiminnon sisäiset logistiset virrat, mikä takaa toiminnan tehokkuuden myös tulevaisuudessa. (Paavilainen & Toivonen 2008) Toisena keinona muuntojoustavuuden lisäämiseksi on malli, jossa huollolle ja tekniikalle rakennetaan kokonaan omat kerrokset. Tämä mahdollistaa huomattavasti vapaammat tilaratkaisut varsinaisissa operatiivisissa kerroksissa. Tällainen ratkaisu tehostaisi myös

23 9 logistisia prosesseja, erityisesti materiaalivirtojen osalta. Nyt tilanne on monesti se, että materiaalikuljetukset kilpailevat samoista käytävistä henkilövirtojen kanssa. Omassa huoltokerroksessa materiaalivirrat voitaisiin optimoida huomattavasti tehokkaammin. Kolmantena muuntojoustavuutta lisäävänä ratkaisuna ovat standardoidut huonekoot ja modulaariset tilaelementit. Käyttötarkoitusten muuttamista edistää tilamoduulien suunnittelu ja tilojen mitoittaminen siten, että samankokoisiin ja muotoisiin tiloihin ja tilaryhmiin voidaan sijoittaa mahdollisimman monenlaisia toimintoja. Luonnollisesti modulaariset tilat helpottavat toimintojen sijoittamista myös logistiikan kannalta. Tarvittaessa kokonaisia yksiköitä voidaan siirtää suhteellisen helposti logistisesti optimaaliseen paikkaan. Edellä mainittujen keinojen lisäksi muuntojoustavuutta voidaan edesauttaa suunnittelemalla tilaratkaisut mahdollisimman avoimiksi (Autio 2006 lähteessä Paavilainen 2008). Tilojen muuntelu käyttötarkoituksen muuttuessa on huomattavasti helpompaa, mitä vähemmän edessä on seiniä Tilojen mitoittaminen toimintojen kautta Toimintolähtöinen tilatarveselvitys lähtee yrityksen tai toimintayksikön visioista ja strategioista visioiden toteuttamiseksi. Näiden avulla määritetään ydintoiminnot ja niitä palvelevat aputoiminnot asetettujen tavoitteiden täyttämiseksi. Toiminnot luonnollisesti käyttävät henkilö- ja laiteresursseja, jotka puolestaan tarvitsevat toiminnalliset ja tehokkaat tilat. Tämän toimintoanalyysin (Activity-Based Analysis) jälkeen toiminnoille on voi kohdistaa resurssien aiheuttamat kustannukset (Activity-Based Costing) (Piirainen 1996). Tämän tutkimuksen puitteissa ei perusteelliseen toimintoanalyysiin ole mahdollisuutta, vaan siinä on tukeuduttu haastatteluista ja muusta aineistosta muodostettuun tietoon sekä toiminnoista että niiden vaatimista resursseista. Perusoletuksena tilamitoitukselle on siten ollut, että nykyisin käytössä olevat ydin- ja aputoimintoja palvelevat tilat ovat ensinnä oikeassa käytössä ja toiseksi perusominaisuuksiltaan sairaalatuotantoon soveltuvia, korjattuna haastatteluista saaduilla tiedoilla. Eri toimintojen tilavarausten mitoitus on laadittu toimialueittain ja toiminnoittain vastaamaan haastatteluista ja saaduista aineistoista esille tulleita tarpeita. Tilavarausten mitoituksen lähtötietoina on käytetty kunkin toiminnan nykytilannetta, joka on selvitetty piirustuksista ja tilaluetteloista. Nykytilanteen mukaista tilaluetteloa on siten muokattu vastaamaan tulevaisuuden tarpeita, huomioiden tilojen määriin vaikuttavat toiminnan kasvuennusteet, nykytilanteen toimintaa haittaavat tilapuutteet sekä tilojen laatuun ja laajuuteen vaikuttavat nykyaikaiset sairaalamitoituksen periaatteet.

24 10 Toimintoja palvelevista tiloista on haettu mitoittavaksi tekijäksi ydintoimintojen käyttämät tilat, esimerkiksi leikkaustoiminnan osalta tarvittavat leikkaussalit ja niiden tilavaraukset, tehohoidon osalta tavoitteen mukaiset sairaansijat ja sairaansijojen vaatimat tilatarpeet, synnytystoiminnan osalta synnytyssalit ja niiden tilavaraukset. Ydintoimintojen määrälliset ja laadulliset tarpeet on poimittu kvalitatiivisesta aineistosta. Näitä ydintoimintojen vaatimia tilavarauksia hyödyntäen on arvioitu tukitoimintojen ja muiden toimintojen tilatarpeet perustuen nykytilanteen mukaiseen toimintojen keskinäisen määrälliseen suhteeseen. Nykytilanteen puutteellisuudet on korjattu suhteellisilla tilavarausmuutoksilla. Näin on toimittu esimerkiksi dialyysitoiminnan varastointitilojen puutteen, infektio-osaston liikennetilojen ahtauden sekä leikkaustoiminnan valmisteluja heräämötilojen puutteen kohdalla. Lisäksi nykytilanteesta puuttuvien tilojen tilavarauksia on arvioitu soveltuvin osin Talonrakennuksen Kustannustieto kirjan mitoitustietojen perusteella. Tämän tilavarausmitoituksen tuloksena on saatu arvio tulevista, toimintojen vaatimista tiloista (huoneala), sekä niiden mukainen toimintokohtainen tilaluettelo. Tilaluettelo on jaettu tilojen kalleusluokkien mukaan samankaltaisiin ryhmiin, kustannusarvioinnin pohjaksi Kustannusarvioiden laadintaperusteet Määritettyjen tilatarpeiden kautta voidaan laskea rakennuskustannukset esimerkiksi TAKU-tavoitehintamenettelyllä. Tavoitehintamenettelyllä määritetään rakennukselle joko uudis-, korjaus- tai nykyhinta. Vaihtoehtoisesti kustannuksia voidaan arvioida perustuen viitekohteisiin. Tämä menettely on kuitenkin karkea, eikä riittävästi huomioi kohteen erityispiirteitä. Rakennusosa-arvio on tarkkuudeltaan parempi. Siinä arviointi edellyttää kuitenkin luonnossuunnittelua ja arvion luotettavuus on riippuvainen suunnittelun valmiudesta. TAKU-tavoitehintamenettelyssä, tilaluettelon laadinnan jälkeen, tiloille haetaan tilarekisteristä vastaava uudishinta ja muokataan tilojen laatutekijät vastaamaan arvioitavaa kohdetta. Rakennuksen uudishinta muodostuu näiden tilahintojen summana. Rakennuksen uudishinnan laskenta huomioi kohteen laajuuden aiheuttamat kustannustekijät sekä rakennuttajan kustannukset. Tavoitehintamenettelyssä alueellinen hintataso huomioidaan indeksikorjauksella (Haahtela-indeksi), joka kuvaa rakentamisen alueellista tarjoushintatasoa ja sen kehittymistä.

25 11 3. NYKYTILANTEEN JA TAVOITETILANTEEN KUVAUS 3.1. Nykytilanteen yleiskuvaus Kuvassa 3.1 on esitetty keskussairaala-alueen rakennuskanta. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin omistuksessa olevat rakennukset on kuvattu tummemmalla värillä (mm. A, B ja H). Keskussairaala on olemassa olonsa aikana laajentunut moneen otteeseen. Keskussairaala aloitti toimintansa 1962, jolloin sairaala-alue muodostui rakennuksista A, B, C, D, H ja Z1-5. Ensimmäiset laajennusosat (kuvassa O, P ja N) otettiin käyttöön vuonna 1982 ja laajennusosa K vuonna Q-rakennus valmistui vuonna 2004 ja uusin laajennus, R-rakennus valmistui syksyllä Lisäksi alueelle on juuri rakennettu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteiset päivystystilat (Acuta). Lisätilaa Tampereen yliopistollisen sairaalan käyttöön on hankittu vuokraamalla viereisen Finn- Medin tiloja (kuvassa FM-lyhenteet). Tekonivelsairaala Coxa Oyj toimii rakennuksessa Cx, jonka ensimmäinen osa on valmistunut vuonna 2002 ja toinen osa vuonna Kuva 3.1 Tampereen yliopistollisen sairaalan keskussairaala-alue (PSHP 2009a)

26 12 Uudisrakennus on suunniteltu sijoitettavaksi nykyisen O-rakennuksen paikalle A- rakennuksen takapuolelle. Rakennus sijoittuisi siis Coxan ja H-rakennuksen väliin. Paloturvallisuusvaatimukset huomioon ottaen tontille mahtuisi n m 2 :n kokoinen rakennus. Paikalle rakennettaessa huomioon otettavia logistisia asioita ovat mm. ruokalan logistiikka, iho- ja sukupuolitautien poliklinikan potilasliikenne sekä ensiavusta takakautta poistuva potilasliikenne. Käytännössä tämä tarkoittaa kulkuväylien säilymistä rakennuksen molemmin puolin. Tutkimukseen olennaisesti liittyvät toiminnot, yhteispäivystys, dialyysihoidot, infektiot, naistentaudit ja synnytykset, leikkaus-, heräämö- ja induktiotoiminta sekä tehohoito, sijoittuvat pääsääntöisesti A- sekä K-siipiin, joihin myös tutkimuksen päätarkastelu kohdistuu. Nämä siivet nykyisine toimintoineen on esitetty kuvassa 3.2. Kerroksissa 3-6 on käytettävissä K-siivessä n m 2 ja A-siivessä 1200 m 2. A-siiven 0. kerroksessa äitiyspoliklinikan käytössä on n. 800 m 2. Kerrosten 1 ja 2 sekä Acutan tiloja ei tässä tutkimuksessa määritetty. Kuva 3.2. Taysin A- ja K-siivet toimintoineen. Tällä hetkellä 0. kerroksessa sijaitsee K-siiven puolella yhteispäivystys Acuta sekä A- siivessä äitiyspoliklinikka. Pääsisäänkäynti on A-siiven 1. kerroksessa, jossa sijaitsee myös useita poliklinikoita. Rakennusten 2. kerros on kuvantamisen käytössä. Sydänkeskus sijaitsee A-siiven 3. kerroksessa jakaen K-siiven välinehuollon kanssa. Synnytystoiminta on keskittynyt 4. kerrokseen ja tehohoito 5. kerrokseen. Tehohoidon kanssa samassa kerroksessa K-siiven puolella on leikkaussaleja. 6. kerros on omistettu kokonaan leikkaustoiminnalle. Luvussa 3.2 käydään läpi näiden toimintojen nykytilanne ja

27 13 tilatarpeet tutkimuksen aikana tehtyjen haastattelujen perusteella. Lista haastatelluista henkilöistä löytyy lähdeluettelosta Toimintokohtaiset kuvaukset Leikkaus- ja anestesiatoiminta Leikkaustoiminnalle osoitetut tilaresurssit on tällä hetkellä täysin käytössä, mikä hankaloittaa toimintaa. Ensinnäkin varsinaisten salien vähäinen määrä toimii rajoittavana tekijänä. Lisäkapasiteettia tarvittaisiin pikaisesti erityisesti päiväkirurgian puolelle. Suurin pullonkaula on kuitenkin varsinaisilta leikkaussaleilta painetta vähentävien induktio- ja heräämötilojen puute. Samoin erityisesti päivystyspotilaan prosessia tukevat preoperatiiviset valmistelutilat ovat puutteelliset. Tämän takia leikkaustaan odottavat päivystyspotilaat aiheuttavat turhaa kuormitusta esimerkiksi vuodeosastoille. Käytössä olevat leikkaussalit ovat yleisesti ottaen sekä ahtaita että liian matalia. Nykyiset leikkaussalit eivät esimerkiksi mahdollista robottikirurgian käyttöä. Lisäksi nykyiset tilat ovat hajasijoittuneet moneen eri kohteeseen: leikkaussaleja on mm. K-siiven 1., 5., ja 6. kerroksissa, A-siiven 1., 4. ja 6. kerroksissa sekä Z4-talon 4. kerroksessa. Näiden tilojen lisäksi salikapasiteettia on jouduttu vuokraamaan mm. Coxasta. Tämä hajasijoittelu aiheuttaa turhaan esimerkiksi anestesiatoiminnan henkilöstön liikkumista sekä välinehuollon logististen virtojen hajaantumista. Tavoitteena onkin leikkaus- ja anestesiatoiminnan keskittäminen tarpeeksi suuriin yksiköihin, jotka kuitenkin pystyvät toimimaan itsenäisesti ja mahdollistavat tehokkaan induktio- ja heräämötilojen käytön. Leikkaus- ja anestesiatoiminnan käytössä on tällä hetkellä 27 leikkaussalia. Näistä yksi sali on verisuonikirurgian käytössä. Luvussa ei ole mukana silmäsairauksien kahta kaihisalia, jotka sijaitsevat poliklinikkatilojen yhteydessä 1. kerroksessa. Nykyiset salit oheistiloineen kattavat A- ja K- siipien tiloista n hm 2. Leikkausyksikkökohtainen tilavaraus on näin ollen n. 195 hm 2 / Sali. (PSHP 2009b) Edellä esitetyt ongelmakohdat korjattuna, tulevaisuuden leikkaussalitarve on yksikköä. Tähän lukuun tulee lisätä vielä Vaskulan toiminnallisen suunnitelman mukaiset 6 toimenpideyksikköä. Vaskulan kapasiteettitarvetta ei tässä yhteydessä käsitellä, vaan siihen palataan raportin kohdassa Laskennallinen arvio leikkaus- ja anestesiatoiminnan tilatarpeesta vuodelle 2030 on noin hm 2, jolloin tilavarauksellista kasvua on noin hm 2, salimääräisen kasvun ollessa 5 6 salia. Leikkausyksikkökohtainen tilavaraus on näin ollen n. 220 hm 2 / leikkaussali. Vanhan rakennuskannan leikkaussaliyksikön keskimääräinen pinta-ala on noin 35 hm 2, kun taas nykyaikainen mitoitus edellyttää noin 50 hm 2 salikokoa. (mm. Haahtela & Kiiras 2008)

28 Salit % osuus Salit % osuus 14 Salikoon kasvu osin selittää tilavarauksen salimääräkasvua suuremman suhteellisen nousun, mutta etenkin nykytilanteen valmistelu, induktio ja heräämötilojen puutteet nostavat tuota suhteellista osuutta merkittävästi. Liikennetilojen osalta tulevat tilavaraukset on arvioitu normaalin 2-käytäväisen tilajakomallin mukaisesti. Nykyisellään tilajakomalli on hieman sekalainen, mikä johtaa uudistoteutusta suurempaan suhteelliseen liikennetilojen määrään. Taulukossa 3.1 on esitetty leikkaus- ja anestesiatilojen huonealalaskelman yhteenveto. Vasemmassa sarakkeessa on tilan käyttötapaa kuvaava selitys, keskimmäisessä sarakkeessa määrätiedot huonealoina ja viimeisessä sarakkeessa suhteellinen osuus kokonaisalasta. Lukuihin ei sisälly mahdollisesti tulevan Vaskulan eikä silmäsairauksien toimintayksiköitä. Taulukko 3.1. Leikkaustoiminta Tilanne NYT Salit (kpl) 27 kpl Salineliöt (h-m2) ,3 % Pot. valmistelu, Induktio, heräämö 517 9,8 % Toim. valmistelu, sulku, ym ,0 % Varasto 500 9,5 % Toimisto, kokous, opetus 298 5,7 % Sosiaali, saniteetti 242 4,6 % Liikenne ,7 % Tekniset 70 1,3 % Yhteensä (h-m2) % Tilanne Salit (kpl) 32 kpl Salineliöt (h-m2) ,8 % Pot. valmistelu, Induktio, heräämö ,2 % Toim. valmistelu, sulku, ym ,2 % Varasto 516 7,4 % Toimisto, kokous, opetus 568 8,2 % Sosiaali, saniteetti 272 3,9 % Liikenne ,0 % Tekniset 84 1,2 % Yhteensä (h-m2) ,0 % tilanne on määritetty haastatteluiden, oheisaineiston, lähdeaineiston ja nykytilanteen mukaan, kappaleessa 2.5. kuvatulla tavalla.

29 Naistentaudit ja synnytys Naistentautien ja synnytysten vastuualueella on havaittu ongelmaksi tilojen hajasijoittaminen. Tämä hajasijoittaminen ei mahdollista tällä hetkellä sujuvia prosesseja. Tästä johtuen mm. vastuualueen päivystystoiminta on hajaantunut kahteen eri hoitopisteeseen. Lisäksi synnyttäjiä hoidetaan monessa eri yksikössä. Nykyisin tiloja sijaitsee eri puolilla sairaalaa: naistentautien poliklinikka sijaitsee K-siiven 1. kerroksessa, äitiyspoliklinikka ja synnytyspäivystys A-siiven 0. kerroksessa, synnytyssalit vastasyntyneiden tehohoito ja naistentautien leikkaussalit A:n ja K:n 4. kerroksessa sekä vuodeosastot 4A, 2A sekä 2B B-siivessä. Synnytykseen liittyvien toimintojen nykyiset tilaresurssit ovat täysin käytössä. Esimerkiksi synnytyssaleja on nykyisin liian vähän ja ne ovat nykyiseen toimintaan liian pienet. Potilasvirtojen kannalta on oleellista, että vastuualueen toimintojen läheisyydessä sijaitsee leikkaussaliyksikkö (kuten nykyisin LE4), sekä tehohoito. Myös äiti-lapsiprosessin sujuvuutta tulisi parantaa, sillä vastuualueella on havaittu puutteita äidin ja lapsen yhteisissä hoitotiloissa. Synnytystoiminnan käytössä on tällä hetkellä 10 synnytyssalia, jotka oheistiloineen kattavat A- ja K-siipien tiloista n. 950 hm 2. Synnytyssalikohtaisen tilavaraus on tällöin noin 95 hm 2 / synnytyssali. (PSHP 2009b) Edellä esitetyt ongelmakohdat korjattuna tulevaisuuden salitarve on 25 yksikköä, jolloin laskennallinen arvio synnytystilojen tilatarpeesta vuodelle 2030 on noin 2500 hm 2. Tilavarauksen kasvu on siten noin 1550 hm 2 salimäärän kasvun ollessa 15 yksikköä. Synnytyssalikohtainen tilavaraus on näin ollen noin 100 hm 2 / synnytyssali. Suhteellinen tilatarpeen kasvu ei ole suuri, vaikka salikoko kasvaa nykyisestä noin 23 hm 2 / synnytyssali 45 hm 2 / synnytyssali. (mm. Haahtela & Kiiras 2008) Tämä selittyy osin nykyisen toteutuksen liikennetilojen hajanaisuudella, ja siten niiden suurella suhteellisella määrällä, mutta myös synnytystoiminnan toimintatapamuutoksella, jossa koko synnytysprosessi tapahtuisi alusta loppuun synnytyssalissa, jolloin käynnistys ja valvontatilojen suhteellinen osuus kokonaisalasta vähenee. Taulukossa 3.2 on esitetty synnytystoiminnan huonealalaskelman yhteenveto. Vasemmassa sarakkeessa on tilan käyttötapaa kuvaava selitys, keskimmäisessä sarakkeessa määrätiedot huonealoina ja viimeisessä sarakkeessa suhteellinen osuus kokonaisalasta.

30 16 Taulukko 3.2. Synnytystoiminta Synnytys, NYT Salit 10 kpl Salitilat ,47 % Valmistelu-, hoito- ja tarkkailutilat ,87 % Sosiaali- ja saniteetti 50 5,32 % Varastot 80 8,51 % Toimisto-, tauko- ja neuvottelu 95 10,11 % Liikennetilat ,98 % Tekniset tilat 7 0,74 % Yhteensä ,00 % Synnytys, Salit 25 kpl Salitilat ,00 % Valmistelu-, hoito- ja tarkkailutilat ,00 % Sosiaali- ja saniteetti 150 6,00 % Varastot 150 6,00 % Toimisto-, tauko- ja neuvottelu 150 6,00 % Liikennetilat ,00 % Tekniset tilat 25 1,00 % Yhteensä ,00 % tilanne on määritetty haastatteluiden, oheisaineiston, lähdeaineiston ja nykytilanteen mukaan, kappaleessa 2.5. kuvatulla tavalla Nefrologinen yksikkö Dialyysihoitoja antavan yksikön tilat Z5-rakennuksessa ovat erittäin ahtaat ja epäkäytännölliset, minkä vuoksi esimerkiksi materiaalien varastointi tapahtuu porraskäytävään. Tilaresurssien huono kunto vaarantaa sekä potilaiden että henkilökunnan turvallisuuden työsuojeluviranomaiset antoivat asiasta varoituksen Lisäksi tilojen kaukainen sijainti kantasairaalasta on hyvin hankala ottaen huomioon, että esimerkiksi tehohoitoa vaativia tilanteita tulee usein. Dialyysihoitojen tulevaisuuden tilantarvetta lisää myös se, että niiden määrä kasvaa huomattavasti nopeammin kuin väestöprofiilin muutos antaisi ymmärtää. (Mm. Antonen 2007 lähteessä Paavilainen 2008) Tavoitteena on uuden nefrologisen yksikön muodostaminen, joka käsittää dialyysitoiminnan, vuodeosaston sekä munuaispoliklinikkatoiminnan. Nykyisin nämä toiminnot on hajasijoitettu ympäri sairaalaa: dialyysitoiminta sijaitsee Z5-talossa, vuodeosasto 11b B-siiven 11. kerroksessa sekä munuaispoliklinikka sisätautien poliklinikan yhteydessä A-siiven 1. kerroksessa. Tilallisesti ja toiminnallisesti uusi yksikkö on jaettavissa kahteen kokonaisuuteen: sairaaladialyysin ja vuodeosaston osioon sekä munuaispoliklinikan, kotidialyysin ja omatoimisen dialyysin sisältävään osioon. Iso osa nefrologisen yk-

31 17 sikön potilaista on liikuntarajoitteisia, mikä pitää ottaa huomioon yksikön sijainnissa. Moni potilas saapuu esimerkiksi taksilla suoraan ovelle. Dialyysihoitoja antavan yksikön kohdalla tärkeä huomionkohde on myös jäte- ja materiaalilogistiikka. Dialyysihoidoissa käytetään paljon suolaliuosta, ja toiminnan seurauksena syntyy paljon jätettä. Nykyisissä tiloissa potilaat ja materiaalit kulkevat samoilla hisseillä, mutta uudessa rakennuksessa potilaille, puhtaalle materiaalille sekä likaiselle materiaalille pitäisi olla omat reittinsä (esim. omat hissit). Dialyysitoiminnan (hemodialyysit) käytössä on tällä hetkellä Z5-talon tiloissa 26 dialyysipaikkaa, dialyysipaikat jakaantuvat hoitotapahtuman mukaisesti omatoimi- ja sairaaladialyyseihin, jotka kuitenkin ovat tilankäyttötavoiltaan samanarvoisia, eivätkä siten vaadi tässä yhteydessä erittelyä. Lisäksi vuodeosastolla B11 on 4 akuuttidialyysipaikkaa. Nykyinen dialyysitoiminta oheistiloineen kattaa Z-talon tiloista n. 940 hm 2 ja arviolta B11-tiloista välittömästi noin 50 hm 2. B11-tilat ovat potilashuoneita, jotka akuuttidialyysien siirryttyä mahdolliseen uudisrakennukseen vapautuvat potilashuonekäyttöön. Nykytilanteen potilaspaikkakohtainen kokonaistilavaraus on siis noin 36 hm 2 / potilaspaikka. Edellä esitetyt ongelmakohdat korjattuna, tulevaisuuden dialyysihoitojen paikkatarve on 69, sisältäen neljä akuuttidialyysipaikkaa. Laskelma ulottuu vuoteen Hoitopaikkojen lisääntymisen tulisi lisääntyä portaittain. Laskennallinen arvio dialyysitoiminnan tilavarauksesta vuodelle 2030 on noin 2000 hm 2, jolloin tilavarauksellista kasvua on noin 1060 hm 2 ja hoitopaikkojen määrän kasvua 39. Potilaspaikkakohtainen kokonaistilavaraus on näin ollen 29 hm 2 / potilaspaikka. Nykyinen yhden potilaspaikan tilavaraus on noin 10 hm 2, kun uudistoteutuksessa tulisi päästä noin 8 m 2 / potilaspaikka. (mm. Haahtela & Kiiras 2008). Tämä osittain selittää potilaspaikkakohtaisen kokonaistilavarauksen pienenemisen, osittain se johtuu nykyisten tilojen toimimattomista pohjaratkaisuista (vanha asuntola) ja osittain uudistoteutuksen toiminnan tehostumisella. Laskelman oletuksena on, ettei hoitohenkilöstö lisäänny samassa suhteessa potilaspaikkojen kanssa eli omatoimidialyysien suhteellinen osuus kokonaismäärästä nousee. Laskelmassa on lisätty varastointi ja teknisten tilojen suhteellista osuutta perustuen havaittuihin tilaongelmiin. Taulukossa 3.3 on esitetty dialyysitoiminnan huonealalaskelman yhteenveto. Vasemmassa sarakkeessa on tilan käyttötapaa kuvaava selitys, keskimmäisessä sarakkeessa määrätiedot huonealoina ja viimeisessä sarakkeessa suhteellinen osuus kokonaisalasta.

32 18 Taulukko 3.3. Dialyysitoiminta Dialyysit, NYT alat % -osuus Potilaspaikat 26 ss Hoitohuoneet ,18 % Huuhtelu, tutkimus 45 4,77 % Varasto 78 8,26 % Toimisto, neuvottelu, tauko ,25 % Sosiaali- ja saniteetti 66 6,99 % Odotus- ja liikenne ,85 % Tekniset tilat 35 3,71 % Yhteensä ,00 % Dialyysit, alat % -osuus Potilaspaikat 69 ss Hoitohuoneet ,50 % Huuhtelu, tutkimus 100 5,00 % Varasto ,50 % Toimisto, neuvottelu, tauko ,00 % Sosiaali- ja saniteetti 120 6,00 % Odotus- ja liikenne ,00 % Tekniset tilat 100 5,00 % Yhteensä ,00 % tilanne on määritetty haastatteluiden, oheisaineiston, lähdeaineiston ja nykytilanteen mukaan, kappaleessa 2.5. kuvatulla tavalla Infektio-osastot Infektioyksikön tilat sijaitsevat tällä hetkellä Hatanpään sairaalassa. Niitä ollaan kuitenkin siirtymässä Taysiin vuonna 2009, jolloin niille tulisi osoittaa uudet tilat. Hoidon luonteen vuoksi tiloilla on korkeat vaatimukset niin laadullisesti kuin sijainninkin kannalta. (Mm. Antonen 2007 lähteessä Paavilainen 2008) Infektio-osastojen näkökulmasta tärkeää on henkilöstön liikkuvuus, sillä muiden erikoisalojen lääkärit käyvät konsultoimassa oman erikoisalansa potilaita osastolla. Sama pätee myös toisin päin: infektiolääkärit käyvät muilla osastoilla katsomassa infektiopotilaita. Tämän takia nykyisiin Hatanpään sairaalassa oleviin tiloihin ei voida sijoittaa konsultointia vaativia potilaita, vaan tällaiset potilaat voidaan siirtää infektio-osastolle vasta silloin, kun konsultointia ei enää tarvita. Tärkeimpänä konsultoivana erikoisalana on kirurgia, joka vastaa % potilaista. Sisätautien vuodeosastot ovat toinen tärkeä saavutettava kohde. Yleisesti tärkeitä ovat yhteydet tehohoitoon, röntgeniin ja leikkaussalipalveluihin. Infektiopotilaan aiheuttaman infektoitumisriskin kannalta on myös olennaista, tuodaanko infektiopotilas osastolle suoraan vai ensiavun kautta.

33 19 Infektio-osastojen kohdalla on tärkeää potilaiden kulkureittien suunnittelu, jotta infektiot eivät leviäisi. Esimerkiksi reitti ensiavusta on tärkeä. Jos potilas tulee ensiavusta, eikä häntä tuoda suoraan osastolle, täytyy ottaa huomioon muille potilaille aiheutuva tartuntariski. Osastojen sijoituspaikasta riippuen potilailla pitää olla yläkerroksissa sijaitessaan käytössään joko oma hissi suoraan osastolle (alhaalla ulkoa suoraan sulkutila), tai ala-kerroksissa sijaitessaan kulkuyhteydet suoraan ulkoa huoneisiin. Liikennettä saattaa tulla myös nefrologisen yksikön välillä riippuen siitä, tehdäänkö MRSA-potilaiden dialyysit jatkossa infektio-osastojen yhteydessä. Henkilöstön tehokkaan käytön kannalta infektio-osasto ja infektioeristysosasto tulisi sijaita lähekkäin. Infektio-osaston käytössä on tällä hetkellä 22 sairaansijaa Hatanpään sairaalan tiloissa. Oheistiloineen nämä kattavat noin 900 hm 2. Sairaansijakohtainen kokonaistilavaraus on siten noin 40 hm 2 / sairaansija. Edellä esitetyt ongelmakohdat huomioiden, tulevaisuuden sairaansijatarve on 22 infektiopaikkaa ja 18 infektioeristyspaikkaa. Infektio-osasto siirtynee lähes sellaisenaan mahdolliseen uudisrakennukseen eli sen kokonaistilavaraus on vain hieman alkuperäistä suurempi, noin 960 hm 2. Tuo noin 60 hm 2 lisäys johtuu lähinnä käytävä- ja potilashuonekohtaisten sulkutilojen tilavarauksen lisäyksestä, jotka nykyisellään ovat liian ahtaat. Sairaansijakohtainen kokonaistilavaraus infektio-osastolla on näin ollen noin 43 hm 2 / sairaansija. Keskimääräinen yhden sairaansijan tilavaraus infektio-osastolla on noin 13 m 2, ilman sulku- ja WC-tiloja. (mm. Haahtela & Kiiras 2008). Infektioeristysosaston, joka nykytilanteesta puuttuu kokonaan, laskennallinen tilavaraustarve oheistiloineen vuodelle 2030 on noin 1060 hm 2. Sairaansijakohtainen kokonaistilavaraus on siten noin 59 hm 2 / sairaansija. Keskimääräinen yhden sairaansijan tilavaraus infektioeristysosastolla on noin 20 m 2, ilman sulku- ja WC-tiloja. (mm. Haahtela & Kiiras 2008). Molempien infektio-osastojen tilavaraus siten yhteensä noin 2020 hm 2. Taulukossa 3.4 on esitetty infektio-osastojen huonealalaskelman yhteenveto. Vasemmassa sarakkeessa on tilan käyttötapaa kuvaava selitys, keskimmäisessä sarakkeessa määrätiedot huonealoina ja viimeisessä sarakkeessa suhteellinen osuus kokonaisalasta.

34 20 Taulukko 3.4. Infektio-osastot Infektio-osasto B0 NYT 22 ss % -osuus Potilashuoneet, sulku ja WC ,56 % Toimenpidetilat 70 7,87 % Muut sulut 10 1,12 % Toimisto ja tauko ,17 % Sosiaali ja saniteetti 30 3,37 % Liikenne ,66 % Tekniset 20 2,25 % Yhteensä ,00 % Infektio-osasto ss % -osuus Potilashuoneet, sulku ja WC ,81 % Toimenpidetilat / varastot 70 7,25 % Muut sulut 10 1,04 % Toimisto ja tauko ,99 % Sosiaali ja saniteetti 30 3,11 % Liikenne ,73 % Tekniset 20 2,07 % Yhteensä ,00 % Infektioeristysosasto ss % -osuus Potilashuoneet, sulku ja WC ,83 % Toimenpidetilat / varastot 70 6,60 % Muut sulut 30 2,83 % Toimisto ja tauko ,32 % Sosiaali ja saniteetti 30 2,83 % Liikenne ,70 % Tekniset 20 1,89 % Yhteensä ,00 % tilanne on määritetty haastatteluiden, oheisaineiston, lähdeaineiston ja nykytilanteen mukaan, kappaleessa 2.5. kuvatulla tavalla Välinehuolto Välinehuollon tilat ovat tällä hetkellä hajaantuneet kahteen eri tilaan: K-siiven 3. kerrokseen sekä B:n 0. kerrokseen, jonka takia kapasiteetti ei ole tehokkaimmassa mahdollisessa käytössä. Lisäksi kustannustehokkuuden sekä prosessin hallittavuuden takia keskitetylle välinehuollolle olisi tarvetta. Tärkeimmät välinehuollon asiakkaat ovat vuodeosastot ja leikkaussalit. Ulkopuolisista tahoista välinehuolto palvelee myös mm. Coxaa. Tiloja suunnitellessa tulisi ottaa huomioon myös mahdollinen koko sairaanhoitopiirin välinehuollon keskittyminen Taysiin.

35 21 Välinehuoltajat liikkuvat resurssipalvelupaikoille joskus pitkiäkin matkoja, mutta reittejä ei ole koettu ongelmaksi. Uudessa rakennuksessa toimivien hissien tulisi mahdollistaa sujuva liikkuminen. Materiaalivirrat kulkevat saman talon sisällä aina hisseillä esim. leikkaussaleihin. Muihin rakennuksiin nämä kuljetetaan 00-kerroksen kautta. Materiaalivirroista on tärkeää erottaa likainen ja puhdas materiaalivirta, jonka takia likaiselle ja puhtaalle materiaalille tulisi olla uudessa rakennuksessa omat hissit. Välinehuollon käytössä on tällä hetkellä noin 990 hm 2, hajautettuna kahteen eri paikkaan. Mitoittavaa yksittäistä toimintoa välinehuollon osalta on hankala löytää, mutta varsinaiset huoltotilat kuitenkin määrittävät laajuuden pääasiassa, muiden tilojen ollessa suhteellisilta osuuksiltaan melko vähäisiä. Tilavarausarvio perustuukin pitkälti välinehuollon omaan toiminnalliseen suunnitelmaan, täydennettynä joillain toiminnan kannalta välttämättömillä tiloilla, kuten käytävät ja vähäiset tekniset tilat. Tilavarauksesta on esitetty näkemyksiä, perustuen esimerkiksi Joensuun sairaalan nykyaikaiseen keskitettyyn välinehuoltotilaan, jotka tukevat välinehuollon omaa suunnitelmaa. Taulukossa 3.5 on esitetty välinehuollon huonealalaskelman yhteenveto. Vasemmassa sarakkeessa on tilan käyttötapaa kuvaava selitys, keskimmäisessä sarakkeessa määrätiedot huonealoina ja viimeisessä sarakkeessa suhteellinen osuus kokonaisalasta. Taulukko 3.5. Välinehuolto Välinehuolto, NYT Steriili, huoltotila ,31 % Sulku 50 5,03 % Sosiaali- ja saniteetti ,96 % Toimisto- ja tauko 83 8,34 % Muut varastot 17 1,71 % Liikennetilat ,06 % Tekniset tilat 6 0,60 % Yhteensä ,00 % Välinehuolto, Steriili, huoltotila ,43 % Sulku 70 4,00 % Sosiaali- ja saniteetti 120 6,86 % Toimisto- ja tauko 110 6,29 % Muut varastot 30 1,71 % Liikennetilat 160 9,14 % Tekniset tilat 10 0,57 % Yhteensä ,00 % tilanne on määritetty haastatteluiden, oheisaineiston, lähdeaineiston ja nykytilanteen mukaan, kappaleessa 2.5. kuvatulla tavalla.

36 Tehohoito Aikuisten tehohoidon sijainti ja nykyiset tilat ovat välttävät, joskin ahtaat. Sen sijaan vastasyntyneiden ja lasten tehohoidon tilat ovat erittäin puutteelliset niin kapasiteetiltaan ja kuin laadultaankin. Suurimpana ongelmana on yksikköhuoneiden puute sekä potilaspaikkojen vähäisyys ja ahtaus. Lisäksi synnytysten määrän suureneminen lisää luonnollisesti vastasyntyneiden tehohoidon tarpeita merkittävästi. Ongelmana nykyisessä tilanteessa voidaan nähdä myös se, että kaikki kolme teho-osastoa sijaitsevat eri puolilla sairaalaa. Lisäksi myös tehohoito on logistisesti tärkeä. Sen on sijaittava keskeisesti muuhun toimintaan nähden ja se on oltava saavutettavissa mahdollisimman hyvin akuuttihoitoa antavista toiminnoista, kuten ensiavusta. Tehohoidon kohdalla tavoitteena on tehohoidon keskittäminen mm. anestesiaosaamisen takia. Tällöin nykyisen aikuisten tehohoidon yhteyteen sijoitettaisiin myös lasten tehohoito, mikä sijaitsee tällä hetkellä kaukana C-siivessä. Vastasyntyneiden tehohoidon pitää lisäksi olla sijainniltaan sekä muun keskitetyn tehohoidon että naistentautien ja synnytysten vastuualueen toiminnan läheisyydessä. Aikuisten tehohoidon käytössä on tällä hetkellä 16 raskastehon sairaansijaa ja 8 valvontasairaansijaa. Nämä kattavat A- ja K-siipien tiloista noin 1490 hm 2, potilaspaikan kokonaistilavaraus on siten noin 62 hm 2 ja yhden sairaansijan keskimääräinen hoitoalue noin 17 m 2. Lasten tehovalvonnan käytössä on 8 sairaansijaa, jotka sijaitsevat erillään K- siiven 0. kerroksessa. Näiden tilavaraus on noin 250 hm 2. Potilaspaikkaa kohden tämä tekee siten noin 31 hm 2 kokonaishuonealasta ja yhden sairaansijan keskimääräiseksi hoitoalueeksi noin 13 m 2. Vastasyntyneiden tehohoitopaikkoja on 30 sairaansijan verran, näiden tilavaraus oheistiloineen on noin 880 hm 2, näiden mukaisesti potilaspaikan tilavaraus kokonaishuonealasta on noin 30 hm 2 ja yhden sairaansijan hoitoalue noin 8 m 2. Edellä esitetyt ongelmakohdat ja laajentamistarpeet huomioiden aikuisten raskastehopaikkatarve on noin 22 sairaansijaa ja 8 tehovalvontasairaansijaa, tilavaraus noin 2400 hm 2. Paikkamääräinen kasvu 6 raskastehopaikkaa, tilavarauksen kasvu noin 910 hm 2. Näin ollen yhden tehohoitopaikan tilavaraus kokonaisalasta on noin 80 hm 2 ja yhden sairaansijan keskimääräinen hoitoalue noin 32 m 2 (PSHP 2009b, SCCM 2005). Tilatarpeen paikkamääräkohtainen kasvu selittyy enimmäkseen potilashuonekoon kasvulla sekä pohjaratkaisun ajatellulla avoimuudella, mikä lisää liikennetilojen määrää suhteessa kokonaisalaan, mutta mahdollistaa potilashuoneiden helpomman valvonnan. Omaisille tarkoitettujen tilojen tilavarausta on myös lisätty. Palvelualueen ja vastuualueen toi-

37 Aikuisten teho (17 h-m2 /ss) % -osuus Vastasyntyneiden teho (8 h-m2 / ss) % -osuus Lasten teho (12 h-m2 / ss) % -osuus 23 misoille tulee löytää sijainti jostain teho-osastojen läheisyydestä, niitä ei ole sisällytetty kuitenkaan teho-osastojen tilavarauslaskelmiin. Lasten tehon vastaava hoitopaikkatarve yhteensä noin 17 sairaansijaa, kasvua 9 paikkaa. Tilavaraus näille tiloille oheistiloineen on noin 590 hm 2 ja tilavarauksen kasvu noin 340 hm 2. Näillä luvuilla saadaan tilavaraukseksi hoitopaikkaa kohden noin 35 hm 2, yhden sairaansijan hoitoalueen ollessa noin 15 m 2 (Haahtela & Kiiras 2008, PSHP 2009a). Pieni paikkakohtainen tilavarauksen kasvu selittyy suuremmalla hoitoalueen tilavarauksella ja pohjaratkaisun ajatellulla avonaisuudella. Vastasyntyneiden tehohoitopaikkojen tarve vuoteen 2030 on 45 sairaansijaa, kasvua 15 hoitopaikkaa. Näiden toimintoja palvelevien tilojen ja oheistilojen tilavaraus on noin 1400 hm 2, tilavarauksen kasvu nykytilanteesta siten noin 520 hm 2. Tilavaraus kokonaishuonealasta on noin 31 hm 2 hoitopaikkaa kohti, yhden sairaansijan hoitoalueen ollessa 10 m 2. (mm. PSHP 2009a). Vastasyntyneiden tehon paikkakohtaiset tilavaraukset suhteessa aikaisempaan ovat lisääntyneet vain hieman, mikä selittyy sairaansijan hoitoalueen suuremmalla määrällä. Taulukossa 3.6 on esitetty teho-osastojen huonealalaskelman yhteenveto. Vasemmassa sarakkeessa on tilan käyttötapaa kuvaava selitys, toisessa sarakkeessa määrätiedot huonealoina ja kolmannessa sarakkeessa suhteellinen osuus kokonaisalasta. Taulukko 3.6. Teho-osastot Tehot Nyt Potilashuoneet 24 ss 30 ss 8 ss Potilashuone h-m ,5 % ,8 % ,4 % Sulku, RTG, huuhtelu 62 4,2 % 45 5,1 % 4 1,6 % Varastot 136 9,2 % 70 8,0 % 21 8,2 % Sos, saniteetti 39 2,6 % 40 4,5 % 15 5,9 % Odotus ja omaiset 35 2,4 % 9 1,0 % 0 0,0 % Toimisto, neuvottelu, tauko ,5 % ,1 % 43 16,9 % Toimistot, PA ja VA 113 7,6 % 0 0,0 % 0 0,0 % Liikenne ,3 % ,8 % 60 23,5 % Tekniset 13 0,9 % 6 0,7 % 4 1,6 % Yhteensä (h-m2) ,0 % ,0 % ,0 %

38 Aikuisten teho (32 h-m2 /ss) % -osuus Vastasyntyneiden teho (10 h-m2 / ss) % -osuus Lasten teho (15 h-m2 / ss) % -osuus 24 Tehot Potilashuoneet 30 ss 45 ss 17 ss Potilashuone h-m ,8 % ,1 % ,4 % Sulku, RTG, huuhtelu 100 4,2 % 100 7,1 % 23 3,9 % Varastot 190 7,9 % 125 8,9 % 35 5,9 % Sos, saniteetti 50 2,1 % 70 5,0 % 30 5,1 % Odotus ja omaiset 70 2,9 % 81 5,8 % 30 5,1 % Toimisto, neuvottelu, tauko ,1 % ,9 % 76 12,9 % Toimistot, PA ja VA 0 0,0 % 0 0,0 % 0 0,0 % Liikenne ,0 % ,1 % ,7 % Tekniset 25 1,0 % 14 1,0 % 6 1,0 % Yhteensä (h-m2) ,0 % ,0 % ,0 % tilanne on määritetty haastatteluiden, oheisaineiston, lähdeaineiston ja nykytilanteen mukaan, kappaleessa 2.5. kuvatulla tavalla Sydänkeskus Sydänkeskuksen osalta oleellisena ongelmana on tilojen hajaantuminen kantatalon 3. ja 5. kerroksiin sekä Finn-Medi 1:een. Tämän takia päämääränä olisi toiminnan saaminen yhteen tasoon. Tämä toteutuisi siirtämällä nykyinen 7-paikkainen sydänteho-osasto 5. kerroksesta 3. kerrokseen muun toiminnan yhteyteen. Samalla yksikköä laajennettaisiin 10-paikkaiseksi. Tällä hetkellä sydänteho on leikkaussalien vieressä, mutta siis kaukana muusta toiminnasta. Tämän lisäksi samaan yhteyteen pitäisi saada Sydänkeskuksen leikkaus- ja toimenpidesalit, jotta hoitoprosessi olisi sujuva, sillä leikkauksesta potilas siirtyy tehohoitoon/sydänvalvontaan. Myös Finn-Medi 1:ssä oleva kardiologinen yksikkö olisi järkevää keskittää samaan yhteyteen. Sydänkeskuksen nykytilanteen kokonaishuonealavaraus A- ja K-siivissä on noin 3570 hm 2. Lukuun ei sisälly Finn-Medi 1:sen toimintayksiköitä. Tilat jakaantuva- ja anestesia leikkaustoimintaan, leikkaussaleja on 4 kpl ja kattavat K- siiven 5. kerroksesta noin 990 hm 2. Sydänkeskuksen tehovalvonta on leikkaussalien yhteydessä K- siiven 5. kerroksessa ja sen tilavaraus on nykyisellään n. 130 hm2, sisältäen 7 tehovalvontapaikkaa. Sy-

39 Sydänkeskus NYT % -osuus Sydänkeskus % -osuus 25 dänkeskuksen vuodeosastot ja toimistot sijaitsevat A- ja K-siipien 3. kerroksessa yhteensä noin 2450 hm 2. Tulevaisuuden tavoitteena Sydänkeskuksen osalla ei ole merkittävämpää toimintojen tilatarpeellisia laajentamisia, vaan toimintayksiköiden yhdistäminen. Tästä syystä tulevaisuuden tilavaraukset säilynevät suunnilleen ennallaan, ainoastaan tehovalvonnan paikkamäärä on toivottu kasvatettavan 10 sairaansijaan. Mikäli Sydänkeskuksen nykyiset leikkaussalit säilyvät paikoillaan, ei niiden tilavaraus muutu, mutta jos ne sijoitetaan esimerkiksi mahdolliseen uudisrakennukseen ja sijoitellaan tilat uudelleen, voidaan päästä jopa kokonaistilavarauksen pienenemiseen. Nykyisien sydänkeskuksen leikkaussalin keskimääräinen huoneala on noin 44 hm 2, mikä ei merkittävästi poikkea suunnitellusta noin 50 hm 2 leikkaussalista. Taulukossa 3.7 on esitetty Sydänkeskuksen leikkaus- ja anestesiatoimintojen huonealalaskelman yhteenveto. Ensimmäisessä sarakkeessa on tilan käyttötapaa kuvaava selitys, toisessa määrätiedot huonealoina ja kolmannessa sarakkeessa suhteellinen osuus kokonaisalasta. Taulukossa on sekä nykytilanne että mahdollinen tuleva toteutus. Taulukko 3.7. Sydänkeskuksen leikkaustoiminta Sydänkeskus, leikkaus- ja anestesia Salit (kpl) 4 kpl 4 kpl Salineliöt (h-m2) ,7 % ,1 % Pot. valmistelu, Induktio, heräämö 90 9,1 % ,1 % Toim. valmistelu, sulku, ym ,8 % ,9 % Varasto ,1 % 58 7,0 % Toimisto, kokous, opetus 35 3,5 % 65 7,8 % Sosiaali, saniteetti 65 6,6 % 25 3,0 % Liikenne ,3 % ,1 % Tekniset 9 0,9 % 8 1,0 % Yhteensä (h-m2) ,0 % ,0 % tilanne on määritetty haastatteluiden, oheisaineiston, lähdeaineiston ja nykytilanteen mukaan, kappaleessa 2.5. kuvatulla tavalla. Nykytilanteen mukaisen Sydänkeskuksen leikkaustilamäärä saattaa sisältää vähäistä virhettä, johtuen siitä, että sen aputilat ja liikennetilat ovat yhteiskäytössä muun kerroksessa olevan leikkaustoiminnan kanssa.

40 26 Sydänkeskuksen teho-osaston laajentaminen 7:stä 10-paikkaiseksi lisää sen tilatarvetta n. 60 m 2. Muiden Sydänkeskuksen tilojen tarve säilyy entisellään. Näin ollen Sydänkeskuksen kokonaistilavaraus säilynee ennallaan Vaskula Vaskula on täysin uusi verisuonikirurgian ja toimenpideradiologian muodostama osaamiskeskus, joka keskittyy verisuonisairauksien hoitoon. Kyseessä on itsenäinen nopean toiminnan yksikkö, jonka tarkoituksena on hoitaa itsenäisesti lähes kaiken. Nykyinen tilanne ennen yhteenliittymää ei tue Vaskulan tyypillisten potilasryhmien prosesseja toiminnan hajaantumisesta johtuen. Poliklinikkatoiminta on 1. kerroksessa kirurgian poliklinikan yhteydessä, toimenpideradiologia A-siiven 2. kerroksessa sekä leikkaustilat ja vuodeosasto 5. kerroksessa. Lisäksi prosessin kannalta olennaiset potilaan valmistelutilat sekä jälkivalvonta puuttuvat kokonaan. Sijainniltaan Vaskulan tulisi olla lähellä röntgen-palveluita, sillä iso osa potilaista tarvitsee näitä palveluita. Tehoosaston palvelut ostetaan suoraan teho-osastolta, sillä niiden tarve on vaihteleva. Vaskulalle ositettuja akuuttitoimintojen tiloja on nykytilanteessa yksi leikkaussali K- siiven kuudennessa kerroksessa. Sen tilavaraus on oheistiloineen noin 200 hm 2. Vaskulan poliklinikka ja vuodeosasto ovat sisätautien vastaavien toimintojen yhteydessä. Vaskulan toiminnallisen suunnitelman mukaan tulevaisuuden tarve on akuuttitoiminnan osalta 6 toimenpidesalia, joiden tilavaraus oheistiloineen on noin 1200 hm 2. Toimenpideyksikköä kohden siis noin 200 hm 2 saliyksikön keksimääräisen pinta-alan ollessa noin 63 hm 2. Saliyksikköä kohden tilavaraus on alhaisempi, kuin leikkaustoiminnassa yleensä, tämä selittyy osittain sillä, että toimenpiteeseen valmistelevien tilojen tilavaraus on muuta leikkaustoimintaa vähäisempi. Näin siksi, että poliklinikka ja vuodeosasto on ajateltu samaan yhteyteen toimenpidesalien kanssa. Poliklinikan ja vuodeosaston, mitoituksellinen tilavaraus on noin 1050 hm 2. Näin ollen kokonaistilavaraus on noin 2250 hm 2. Taulukossa 3.8 on esitetty Vaskulan toimenpidetilat sekä poliklinikan ja vuodeosaston tilat.

41 Vaskula % -osuus 27 Taulukko 3.8. Vaskulan tilat Vaskula toimenpideyksiköt Salit (kpl) 6 kpl Salineliöt (h-m2) ,7 % Pot. valmistelu, Induktio, heräämö ,0 % Toim. valmistelu, sulku, ym ,0 % Varasto 65 5,4 % Toimisto, kokous, opetus 100 8,3 % Sosiaali, saniteetti 40 3,3 % Liikenne ,0 % Tekniset 15 1,3 % Yhteensä (h-m2) ,0 % Vaskula poliklinikka ja vuodeosasto 15 ss Potilashuoneet ,67 % Tutkimus, toimenpide ,29 % Huolto ja varasto 90 8,57 % Toimisto ja vastaanotto ,90 % Neuvottelu- ja opetus 50 4,76 % Varastot 90 8,57 % Sosiaali- ja saniteetti 40 3,81 % Tauko- ja lepotilat ,95 % Liikennetilat ,05 % Tekniset tilat 15 1,43 % Yhteensä ,00 % Vaskulan vuodeosasto vapauttaisi noin 11 sairaansijaa sisätautien vuodeosastolta TULE-sairaala TULE-sairaala on tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon keskittyvä kokonaisuus, jonka tavoitteena on luoda funktionaalisesta organisaatiosta radikaalisti poikkeava hoitolinjaorganisaatio, joka keskittyy potilaan ympärille. Päivystyspotilaiden sekä elektiivisten potilaiden hoitoprosessit ja potilasvirrat määräävät toimintojen sijoittelun, jolloin potilaan siirtely minimoituu. Samalla potilaan hoidon ympärille muodostuu useita erilaisia osaamiskeskuksia, kuten traumakeskus. (Elo 2009a) Nykyisin TULE-sairaalan käyttämät toiminnot, vuodeosastot, poliklinikka, heräämö sekä leikkaussalit käyttävät tilaa n m 2. Uudessa TULE-sairaalan mallissa päivitetty tilantarve olisi arviolta n m 2. (Elo 2009b)

42 28 4. SUOSITUKSET UUDISRAKENNUKSEN TO- TEUTTAMISEEN LIITTYEN 4.1. Yleisen tason suunnitteluperiaatteet Tässä alaluvussa esitellään sellaisia yleisen tason suunnitteluperiaatteita, joita rakennuksen suunnittelussa tulisi noudattaa riippumatta valitusta toteutusmallista Toiminnallisten kokonaisuuksien muodostaminen Suunnittelun lähtökohtana tulisi olla yhtenäisten toiminnallisten kokonaisuuksien muodostaminen. Tällaiset kokonaisuudet muodostuvat toisistaan riippuvista toiminnoista. Toiminnallisten kokonaisuuksien keskittämisestä on hyötynä mm. tehostunut henkilökunnan käyttö sekä vähentyneet potilassiirrot toimintojen välillä. Niinpä tämän tutkimuksen pääehdotuksessa yksiköt on pyritty sijoittamaan mahdollisuuksien mukaan samaan tasoon, mikä vähentää potilaiden ja henkilökunnan siirtymisiä eri kerroksien välillä sekä mahdollistaa toimivammat prosessit. Jotta toiminnallisesti riittävän suuria itsenäisiä toiminnallisia yksiköitä pystyttäisiin muodostamaan, tulisi kartoitettujen tilatarpeiden mukaisesti määritelty uudisrakennuksen pohjapinta-ala olla n hm 2. Alustavasti uudisrakennuksen pohjapintaalaksi suunniteltu n hm 2 ei olisi toiminnallisesti kannattava ratkaisu, jos kerroskorkeus poikkeaa vanhan rakennuskannan kerroskorkeudesta. Eri kerroskorkeus aiheuttaa nimittäin sen, että yksiköt on keskitettävä pääsääntöisesti joko uudisrakennuksen tai vanhan rakennuskannan puolelle. Tällöin uudisrakennuksen yksittäisen kerroksen tulee olla riittävän iso, jotta yksittäinen toiminto mahtuu sinne kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa toimintojen sijoittamisen suhteen on noudatettu kriittistä linjaa, sillä kyseessä on ydinalueelle tuleva rakennus. Toisin sanoen rakennukseen ei suositella sijoitettavaksi kuin kriittisiä ydintoimintoja. Tällä on pyritty tukemaan luvussa 2 esiteltyä ydinsairaala-ajatusta Monipuoliset kulkuyhteydet Uudisrakennuksen sekä olemassa olevan rakennuskannan välille tulisi toteuttaa mahdollisimman monipuoliset yhteydet, jotta niiden muodostama ydinalue olisi mahdollisimman yhtenäinen ja mahdollistaisi siten mahdollisimman sujuvan hoitoprosessit. Jos ja kun uudisrakennuksen kerroskorkeus poikkeaa vanhasta rakennuskannasta, ei suoria

43 29 kulkuyhteyksiä jokaisesta kerroksesta kuitenkaan pystytä rakentamaan. Tutkimuksen pääehdotuksessa on tästä huolimatta pyritty mahdollisimman moneen suoraan yhteyteen ilman kaltevien luiskien rakentamista. Kulkuyhteydettömien kerrosten, eli kerrosten, joissa ei ole suoraa kulkuyhteyttä vanhaan rakennuskantaan, ongelmaa voidaan osittain helpottaa esimerkiksi hisseillä, joita käsitellään alaluvussa tarkemmin. Autoliikenteen monipuolisia kulkuyhteyksiä on tuettu jättämällä A-siiven ja uudisrakennuksen väliin alikulku, jotta uudisrakennuksen ympäri on mahdollista ajaa. Tämä helpottaa paitsi pelastustoimintaa, mutta myös ensiavusta sekä iho- ja sukupuolitautien poliklinikalta poistuvaa potilasliikennettä. Taysin alueella sijaitsee myös kattava maanalainen tunneliverkosto, jonka kautta pääsee kulkemaan sairaalan eri rakennuksiin. Tunneleihin on pääsy ainoastaan henkilökunnalla, ja niihin on keskitetty pääosin materiaalivirrat. Tämän takia toimivat tunneliyhteydet ovat äärimmäisen tärkeitä mm. huollon palvelualueelle, johon esimerkiksi välinehuolto kuuluu Vanhan rakennuskannan huomioiminen Vanhasta rakennuskannasta selvityksen kohteena olivat lähinnä A- ja K- rakennukset, jotka liittyvät olennaisesti tulevaan uudisrakennukseen. Kyseiset rakennukset on rakennettu 1960 luvun alussa. Silloisen mitoituksen mukaan sairaalarakennuksen kerroskorkeudeksi riitti 3,35 m, huonekorkeuden ollessa tuolloin noin 3 m. Nykyiset talotekniset järjestelmät, erityisesti ilmanvaihdon putkiosat, vaativat asennustilaa aikaisempaa enemmän. Arvioiden mukaan talotekniset järjestelmät vievät huonekorkeudesta n mm, tilan käyttötarkoituksesta riippuen. Asiantuntija-arvion mukaan uudisrakennukseen sijoitettavat toiminnot ovat käytännössä kaikki niin vaativia ilmastoinnille, että koko uudisrakennusta ei pystyisi millään rakentamaan vanhalla 3,35 m:n huonekorkeudella. Vaativissa sairaalatiloissa kerroskorkeuden pitäisi nykyvaatimuksilla olla vähintään 4,5 m, jotta tarvittava tekniikka saadaan mahtumaan välikattoon. Ilmastointiteknillisesti vaativuudeltaan vähäisemmät tilat, kuten dialyysitoiminnan tilat, olisi käytännössä mahdollista toteuttaa pienemmällä kerroskorkeudella kapeiden putkien ja suorakaidekanavien avulla, jos ratkaisusta olisi saatavilla vastaavaa hyötyä. Tällaiset erikoisratkaisut tuovat kuitenkin mm. lisää käyttökustannuksia ja vähentävät muuntojoustavuutta pitkällä aikavälillä. Näin ollen vanhan huonekorkeuden jatkaminen tuleviin laajennuksiin tulee käytännössä mahdottomaksi. Näistä syistä on erittäin perusteltua, että vanhan rakennuskannan mukaisesta kerroskorkeudesta luovutaan tulevissa laajennuksissa. Tuleva uudisrakennus tulee toiminnoiltaan ja yhteyksiltään saada mahdollisimman hyvin liitettyä vanhaan rakennuskantaan, joten sen kerroskorkeus ei siten ole vapaasti valittavissa, vaan sen täytyy muodostua kerrannaisina vanhan rakennuskannan korkeudesta. Tällöin mahdollisimman monesta kerroksesta saadaan kulkuyhteys vanhaan raken-

44 30 nuskantaan ilman potilasturvallisuutta vaarantavia luiskia. Tulevan rakennuksen korkeusvalinta vaikuttaa luonnollisesti rakentamis- ja ylläpitokustannuksiin, ja toimii linjauksena siihen mahdollisesti tulevaisuudessa liittyvälle rakennuskannalle. Rakennettaessa isot rakennukset kiinni toisiinsa, aiheutuu ongelmia tulevaa rakennusta perustettaessa vanhojen perustusten viereen, etenkin jos uudisrakennuksen joudutaan perustamaan syvemmälle, kuten tässä tapauksessa oletettavasti käy. Tällöin vanhan rakennuskannan perustuksille joudutaan tekemään rakennusaikana merkittäviä toimenpiteitä. Uudisrakennuksen ja A-siiven liitoskohta on tämän takia syytä toteuttaa liitososalla, joka siten mahdollistaa suurten rakennusmassojen rakentamisen erilleen ja helpottaa varsinaista rakennusaikaista toteutusta. Lisäksi ratkaisu helpottaa työmaateknisiä toimia, varsinaista rakentamista, sekä rakennuskantojen yhdistämisestä aiheutuvia toimia. Liitososalla voidaan myös tasata liitoskerrosten mahdollisia vähäisiä korkeuseroja. Liitososa toimii logistisesti henkilövirtojen jakajana, sillä siihen voi helposti sijoittaa hissit ja porrastilat. Hissit pysähtyvät sekä A-siiven että uudisrakennuksen jokaisessa kerroksessa. Tällöin rakennuksesta toiseen siirtyessä voidaan siirtyä suoraan haluttuun kerrokseen Uudisrakennuksen toteutus Tässä alaluvussa esitellään, miten uudisrakennus tulisi tutkimuksen perusteella toteuttaa. Aluksi käsitellään koko uudisrakennusta koskevia suunnitteluperiaatteita, minkä jälkeen tarkastellaan rakennusta toimintokohtaisesti Koko rakennusta koskevat suunnitteluperiaatteet Todellisina vaihtoehtoina uudisrakennuksen kerroskorkeudeksi on 1,5 * h vanha eli 5,025 m tai 1,33 * h vanha eli 4,45 m. Käyttämällä 1,5-kertaista kerroskorkeutta on rakennusten välillä mahdollista toteuttaa seuraavat yhteydet ilman korkeuseroja: Vaihtoehto 1: o A -rakennus 00. kerros Uudisrakennus 00. kerros o A -rakennus 3. kerros Uudisrakennus 2. kerros o A -rakennus 6. kerros Uudisrakennus 4. kerros Käyttämällä 1,33-kertaista kerroskorkeutta on rakennusten välillä mahdollista toteuttaa seuraavat yhteydet ilman korkeuseroja: Vaihtoehto 2: o A -rakennus 00. kerros Uudisrakennus 00. kerros o A-rakennus 3. kerros Uudisrakennus 2. kerros o A-rakennus 6. kerros Uudisrakennus 4. kerros Vaihtoehto 3: o A -rakennus 00. kerros Uudisrakennus 00. kerros o A-rakennus 2. kerros Uudisrakennus 1. kerros o A-rakennus 6. kerros Uudisrakennus 4. kerros

45 31 Havainnekuva vaihtoehdosta 1 on kuvassa 4.2. Vaihtoehdoista 2 ja 3 on havainnekuvat liitteessä 1. Muut kuin yllä esitetyt vaihtoehdot eivät ole mahdollisia, jos rakennusten välissä halutaan säilyttää alikulku. Tutkimuksen perusteella 5,025 metrin kerroskorkeus, vaihtoehto 1, on suositeltavin. Se muodostaa ehdottomasti toimivammat yhteydet ja ehyimmät toimintokokonaisuudet vanhan rakennuskannan kanssa, kuten luvusta voidaan havaita. Lisäksi se takaa mahdollisimman suuren muuntojoustavuuden tulevaisuutta ajatellen. Uudisrakennuksen kerroskorkeudeksi tulee siis 5,025 m. Näin taloteknisille asennuksille on tämän päivän vaatimukset huomioiden riittävästi tilaa. Lisäksi se huomioi mahdolliset tulevaisuuden käyttötarkoitusmuutokset ja niiden vaatimat asennusvaraukset. Vapaaksi huonekorkeudeksi jää noin 4 m, mikä riittää kaikkien nyt suunniteltujen toimintojen tarpeisiin, eikä siten aseta niille rajoituksia. Uudisrakennuksen ohjelma-alaksi puolestaan tulee noin 2000 m 2 / kerros, joka mahdollistaa järkevät toiminnalliset kokonaisuudet. Tämä mahdollistaa myös sen, että rakennukseen voidaan toteuttaa pääsisäänkäynnit sekä 0. kerrokseen (länsipää) että 1. kerrokseen (itäpää). Ratkaisun vuoksi ravintohuollon ajoluiska tulee linjata uudelleen H- rakennuksen suuntaiseksi. Uudisrakennus rakennetaan erilleen A-rakennuksesta, jolloin rakennusaikaiset haitta- ja kustannusvaikutukset vanhoissa tiloissa minimoituvat. Rakennuksien väliin jätetään ajoväylä 0. kerroksen korkeudelle. Rakennukset yhdistetään toisiinsa erillisellä yhdysmoduulilla, johon em. kahden yhdyskäytävän lisäksi sijoitetaan myös jokaisessa A - rakennuksen ja uudisrakennuksen kerroksessa pysähtyvät hissit. Yhdysmoduulin kustannukset lasketaan mukaan uudisrakennuksen kustannuksiin. Yhdysmoduulin lisäksi uudisrakennuksen 1. kerroksesta toteutetaan yhdyskäytävä H-rakennukseen. Uudisrakennuksen ja Coxan välille ei toteuteta yhteyttä, mutta sille jätetään varaus. Kuvassa 4.1. on havainnollistettu uudisrakennuksen sijoittumista ja yhteyksiä muihin rakennuksiin. Rakennukseen suositellaan sijoitettavaksi vain korkeimman prioriteetin toiminnot, jotka määriteltiin tutkimuksen alussa. Vain näin rakennukselle asetettu budjetti on mahdollista toteuttaa. Tämä rajoittaa rakennuksen kerrokset kuuteen (00. 4.), jolloin rakennuksen ohjelma-alaksi tulee noin m 2.

46 32 Kuva 4.1. Rakennusten väliset yhteydet Toimintokohtaiset suunnitteluperiaatteet Kuvassa 4.2. on havainnollistettu, kuinka eri toiminnot suositellaan sijoitettavaksi vanhaan rakennuskantaan sekä uudisrakennukseen. Kuva 4.2. Toimintojen sijainnit