HUOMIONOSOITUKSET KOULUTUKSET

Transkriptio

1 HUOMIONOSOITUKSET Lippukunnan hopeinen ansiomerkki Kari Nyrhinen Lippukunnan pronssinen ansiomerkki Olli-Matti Mikkola Louhisuden solki Matti Väätäinen Lippukunnan pöytästandaari Veikko Tähtinen Huomionosoitus aktiivisesta toiminnasta Juho Järvikuona KOULUTUKSET Muonittajakurssi Partiojohtaja peruskurssi Hygieniapassi (lakisääteinen) Toni Saksanen Juho Järvikuona Aleksi Mannerjoki Akseli Syrjälä Toni Saksanen Timo Päivärinta Jussi Salonen Manne Nevakko Tasalanaukiolla Infon kirjakaupan vieressä. Lippukunnan jäsenille alennuksia jäsenkortin kanssa. Brandtin Kimmolta vinkkejä kalastuksesta ja kalapaikoista.

2 SISÄLLYSLUETTELO Kansi Huomionosoitukset 1 Koulutukset 1 Sisällysluettelo 2 Tapahtumakalenteri 2 Pääkirjoitus 3 LPKJ:n löpinät 4 Johtajiston yhteystiedot 5 Vartioiästä vaeltajuuteen 6 Taruksella vieraillaan 7 Nuuksion valloitus 8-9 Vene 04 kurssi Purjehdukset Partioparaati Jokikylän Poikien partioasu Riihiherätys14 Mainoksia JoPo-juttuihin 15 Vanhempain palsta 16 Nordwest lippiksen tilausa 16 Suunnistusharjoituksia17 JoPo-killan kuulumiset Tuoreimmat tapahtumatiedot löydät osoitteesta: TAPAHTUMAKALENTERI Huhtikuu Sudenpentujen telttaleiri, Rymättylä Veneen keväthuolto Toukokuu 2.5. Vanheimpaintoimikunnan kevätretki, Kuhankuono 3.5. klo18 Marssiharjoitukset, WP vko 19 Veneen lasku Vartiolaisten riihitys, Jo- Po/RaKiNa 9.5. Partioparaati, Turku Killan retki Kullaavuorelle Riihiherätys, Pähkinämäenmaja Kesäkuu Tammileiri, sudenpennut, Sauvo Purjehduksia Heinäkuu Purjehduksia Tarus, SP:n suurleiri SUDENPENNUT KOKOUSAJAT Ilves Maanantai Susi Maanantai Leijonat Maanantai VARTIOLAISET SuperSalamat Maanantai Karhuvartio Tiistai Kärpäsvartio Tiistai Kebnekaise Huhutaan, että Vast. pt: Teemu Hirvonen Ilm.pvä: Toimittajat: Johtajisto Julkaisija: Jokikylän Pojat Painopaikka: Raision Srk Painomäärä: 120 kpl Vuosikerta: 25 Lehtinumero: 74

3 PÄÄKIRJOITUS Jaahas. Tätä tekstiä kirjoittaessani kevät on jo näyttänyt ensimerkkinsä auringonpaisteen ja lintujen laulun avulla. Ja jos ei muuten, niin viimeistään vanha viidakon laki Jopo-juttujen ilmestymisestä vahvistaa väitteen. Paljon on taas tapahtunut sitten viime numeron. Ja paljon tulee tapahtumaan ennen kuin tämä lehti näkee päivänvalon, raapiessani tätä juttua eletään nimittäin maaliskuun loppua. Tähän mennessä on käyty kokouksissa ja laumailloissa pitämässä hauskaa ja oppimassa uutta ja. Pojat kävivät verestämässä metsien miesten taitojaan Nuuksiossa, Espoossa, vähän isompien poikien lähtiessä pääsiäisenä Kebnekaiselle muistelemaan miten ne intin sukset taas luistivatkaan. Tai olivat luistamatta Talvileirin vähäinen osallistujamäärä jäi tosin kismittämään, ikävä kun valmiiksi suunniteltu leiri jäi väliin. Missä mahtoi olla vika kun vartiolaisia ei tuntunut leiri kiinnostavan? Parhaillaan on menossa jo perinteeksi muodostunut Vene-kurssi, jolla vartiolaiset opiskelevat purjehtimisen saloja lähinnä teoreettiselta pohjalta. Tämä onkin tarpeen, sillä jotain navigointiin tai väistämissääntöihin liittyvää on varmasti päässyt unohtumaan talven mittaan. Mukaan kouluttamaan saatiin myös vanhat parrat Piskosen Ari ja Soinin Juha. Mukava nähdä että sudarina JoPojen kanssa tehty sopimus on vieläkin voimassa. Lippukuntamme johtajisto koki vuodenvaihteessa muutoksia. Pekka Saarinen jätti lippukunnanjohtajan tehtävät Olli-Matti Mikkolalle ja Tero Valtonen veneen kipparin tehtävät Lauri Pohjaselle. Molemmat tehtävät pitävät sisällään paljon vastuuta, työtä ja hermojen jatkuvaa kiristymistä, mutta uskon että Oltsu ja Lapa hoitavat homman vähintään yhtä hyvin kotiin kuin edeltäjänsäkin. Muutoksen tuulet ovat puhallelleet myös tämän julkaisun suuntaan. Johtajiston yksimielisellä päätöksellä JoPo-jutut ilmestyy jatkossa kolme kertaa vuodessa aikaisemman neljän kerran sijaan. Tällä haetaan enemmän sisältöä kevään lehtiin sekä samalla tietysti säästöä painokustannuksissa. Kevään ilmestymistiheyden puolittamisella lehteen saadaan enemmän juttuja ja tarinoita kevään reissuista, turhien sivuntäytejuttujen jäädessä pois. Toivottavasti kaikki tuhannet lukijamme ovat tähän muutokseen tyytyväisiä. Tässäpä tärkeimmät. Päätoimittaja 3.

4 LIPPUKUNNANJOHTAJAN PALSTA Kevät on jo pitkällä Raisiossakin ja lippukuntamme partiotoiminta on ollut hyvässä vauhdissa koko kevään. Vuodenvaihteessa tapahtunut lippukunnan johtajan vaihto ei ole muuttanut toimintatapoja radikaalisti vaan perinteitä on yritetty noudattaa vanhaan malliin. Otin tehtävän vastaan ilolla, onhan lippukunnan johtajan tehtävä varmasti tehtävä, mikä partioympäristössä on se kaikkein antoisin - peruspartiointia parhaimmillaan. Partiopiirimme tasolla lippukuntamme elää ja voi hyvin. Johtajaresursseja riittää jokaiseen tapahtumaan, innolla suunnitellaan uusia tapahtumia, kokouksiin osallistutaan. Mutta epäkohtiakin löytyy. Varsinkin tänä keväänä lippukunnan järjestämiä tapahtumia on jouduttu peruuttamaan osallistujapulan vuoksi. Talvileirille ilmoittautui 2 vartiolaista ja kevyille 24H vaelluksille ei yhtään. Tapahtumat peruttiin, tosin Nuuksion vaellus järjestettiin väkisin. Mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että Vene-kurssilla, jossa nukuttiin sisällä, oli mukana 19 vartiolaista. Väkisinkin mieleen juolahtaa ajatus siitä, vaikuttaako se, nukutaanko teltassa vai sisällä leirien osallistumisaktiivisuuteen. Itse pidän leirejä, retkiä ja purjehduksia luonnossa varsinaisena partiotoimintana, jossa vain sovelletaan viikottaisissa kokouksissa opittuja taitoja. Kaiken lisäksi peruuntuneet tapahtumat turhauttavat johtajia, jotka ovat nähneet vaivaa tapahtuman eteen. Jokikylän Pojat on kasvava ja kehittyvä lippukunta. Lippukuntamme jäseniä on aktiivisesti mukana myös piirin toiminnan pyörittämisessä. Toimintamme on monipuolista niin maalla kuin merellä. Näitä vahvuuksia tulisi pystyä jakamaan vanhimmasta partiojohtajasta nuorimpaan sudenpentuun. Hurtti huumori ja JoPo-henki ovat asioita, jotka tarttuvat väkisinkin lippukuntamme jokaiseen jäseneen. Toivottavasti kesän purjehdukset saavuttavat suosiota ja mahdollimman moni lippukunnan jäsen on purjehtimassa ainakin kerran ensi kesänä. Sudenpentujen tammileiri ja vartiolaisten Tarus-suurleiri tulevat olemaan elämyksellisiä kokemuksia niille osallistuville. Toivottavasti jokainen saa omalta osaltaan ensi kesänä omanlaisensa partioelämyksen. Olli-Matti Oltsu Mikkola 4

5 JOHTAJISTON YHTEYSTIEDOT Lippukunnan johtaja Olli-Matti Mikkola Lippukunnan apulaisjohtaja Manne Nevakko Sihteeri Juho Järvikuona Nordwest IV päälliköt Lauri Pohjanen Timo Päivärinta Sampo (vartiojohtajan johtaja) Aleksi Mannerjoki Akela (sudenpentuosaston johtaja) Kari Nyrhinen Valtermanni (Vaeltajaosaston johtaja) Matti Väätäinen Kolovouti Akseli Syrjälä Kalustonhoitaja Toni Saksanen JoPo-juttujen päätoimittaja Teemu Hirvonen JoPo-killan yhteyshenkilö Jussi Salonen Vanhempaintoimikunta puheenjohtaja Eero Vainio Laumanjohtajat: Teemu Seikkula Timo Päivärinta Kari Nyrhinen Akseli Syrjälä Aleksi Mannerjoki Toni Saksanen Vartionjohtajat: Matti Väätäinen Thomas Vuorenlinna Henri Honka Juha Nieminen Juho Järvikuona Vanhat parrat: Asustevastaava, kippari Tero Valtonen Kippari, TL päätoimittaja Jesse Sinisalo Kipparit: Petri Lindström Jaakko Salminen Pekka Saarinen Kahvinjuoja Juho Karppinen

6 VAELTAJAT MATKALLA VAELTAJUUTEEN Mitä tarkoittaa olla vaeltaja? Vaeltaja-ikäkausi on tasavertainen ikäkausi sudenpentujen ja vartiolaisten rinnalla. Vaeltajaksi siirrytään joustavalla aikataululla silloin, kun oma vartiotaival on kuljettu loppuun. Käytännössä tämä tarkoittaa vuoden ikää. Vaeltajaksi lasketaan eri lippukunnissa eri ihmisiä, JoPoissa on perinteisesti laskettu kaikki yli 15- vuotiaat, riippumatta siitä onko vartion- vai laumanjohtaja tai ei kumpikaan. Varsinainen vaeltaja-ikäkausi voidaan katsoa päättyneeksi, kun partiolainen suorittaa Partionjohtaja peruskurssin vuoden iässä. Vaeltajuus-henki ei kuitenkaan katoa minnekään. Vaeltajuus ei tarkoita sitä, että käydään vain säännöllisesti vaelluksilla ja purjehduksilla. Ne toki kuuluvat vaeltajuuteen, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. Samanlaista suoritusohjelmaa kuin sudareilla tai vartiolaisilla ei vaeltajilla ole. Vaeltajuus on retkeilyä, palvelemista, hauskanpitoa ja yhdessäoloa omien ehtojen mukaan. Vaeltajat muodostavat oman vaeltajaryhmän, jota värittää vahva me-henki ja inside-huumori. Vaeltaja-ryhmä voi tehdä melkeinpä mitä vaan, kunhan toiminta on kutakuinkin partiomaista. Lippukuntamme lähihistoriassa on toiminut monia aktiivisia vaeltajaryhmiä. 90- luvun alussa Ryhmä Rämä herätti huomiota partioparaatissa pääkallolippuineen, hieman myöhemmin Pyhän Banaanin veljeskunta teki elämysmatkan muun muassa Ryysyrantaan. Tornado-ryhmä vaelteli ahkerasti muun muassa Ahvenanmaalla ja Ruunaan koskilla ja Pyhän porsaan klaani herätti Pincci-Picniciä henkiin. Kaikkia näitä ryhmiä on yhdistänyt vahva ryhmähenki ja ryhmien jäsenet ovat kasvaneet yhdessä partioelämän ulkopuolellakin. Usein auktoriteettien vastustaminen on kuulunut luonnollisena osana tähän ikäkauteen. Tällä hetkellä varsinaisia aktiivisia vaeltajaryhmiä ei lippukunnassamme ole. Ryhmien syntyminen on eniten kiinni vaeltajaikäisistä itsestään, partiojohtajat voivat antaa vain suuntaviivoja itselleen. Parhaimmillaan vaeltajaryhmät toimivat itsenäisesti niin kuin se itse haluaa. Kaikki lippukunnan kalusto on käytettävissä ryhmän tarkoituksiin ja suurempia projekteja lippukunta on valmis tukemaan myös taloudellisesti. Tällä hetkellä vanhin vartio eli Kärpäsvartio on vaeltajuuden kynnyksellä. Lippukunnassa aloittelee toiminta myös toimiva Valtermanni eli vaeltajaosaston johtaja. Toivottavasti pojat löytävät yhteisen sävelen toimintaansa. Valtermannin tarkoituksena on vain antaa suuntaviivoja ja aikaa myöden muuttua tarpeettomaksi. Seuraava lause on Pyhän Banaanin Veljeskunnan omasta kansiosta, johon he keräsivät kuvia ja juttuja omalta vaeltajaajaltaan. Alussa oli pimeys, sitten tuli RR. Sitten perustettiin PBV ja lippukuntaan tuli valkeus Oltsu 6

7 TARUKSELLA VIERAILLAAN Kaikilla leiriläisten vanhemmilla, sisaruksilla kummeilla, kavereilla ja muuten leiristä kiinnostuneilla on mahdollisuus tutustua Tarukseen, leirin vierailupäivinä lauantaina ja sunnuntaina Vierailupäivät ovat maksullisia. Muistathan, että kyseessä on partioleiri ja varustaudut vierailupäivään tämän mukaisesti. Leirillä ei ole asvalttiteitä tai matalalattiabusseja esimerkiksi lastenvaunuja varten. Leirillämme on luontoa, tapahtumia ja paljon innokkaita partiolaisia. Kotieläimet eivät ole tervetulleita leirille, eivät myöskään vierailupäivinä. Vierailijoita Tarukselle odotetaan n ja siksi vierailupäiviä on kaksi. Suurin ryntäys on varmasti sunnuntaina, joten suosittelemme, jos aikatauluusi vain sopii, vierailua leirille jo lauantaina. Lauantaina Taruksella vietetään normaalia leirielämää, leiriläiset ovat toimintapisteissä ja vierailijat voivat näin seurata tavallista partioleiripäivää. Lauantaina luvassa on myös palvelutempaus. Sunnuntaina leirillä nautitaan vain vierailijoista ja päivän ohjelma on muokattu sen mukaisesti. Luvassa on mm. leirijumalanpalvelus, markkinat ja partiolaisten SMsuunnistuskilpailut. Leirille saavutaan joko piirien yhteiskuljetuksilla tai omalla autolla. Leirialueelle ei ole mahdollista pysäköidä. Leirialueen ulkopuolella on kaksi parkkipaikkaa, joista järjestetään yhteiskuljetus leirialueelle. Seuraathan piirien yhteiskuljetusilmoituksia ja jos mahdollista, saavut vierailupäivään näillä kuljetuksilla. Koska vierailijoita on paljon tulevat tiet leirille olemaan tukossa vaikka mitä tekisimme. Otathan etukäteen selville, missä alaleirissä vierailusi kohde asuu. Erittäin tärkeää on myös tietää, mikä on hänen oman lippukuntansa nimi. Näiden tietojen avulla löydät hänet leirillä helpommin. Varsinais Suomen Partiopiiri järjestää yhteiskuljetuksen TARUKSELLE sekä lauantaina että sunnuntaina (mikäli lähtijöitä on tarpeeksi). Yhteiskuljetus maksaa enintään 30 euroa aikuiselta ja 20 euroa lapselta (syntynyt 1993 tai sen jälkeen), sisältäen sisäänpääsyn ja kuljetuksen leirialueelle ja takaisin. Linja-auto lähtee Turun linjaautoasemalta (tai mikäli kyyditettäviä kymmenkunta myös muualta). Sitovat yhteiskuljetusilmoittautumiset kirjallisesti (Läntinen Pitkäkatu 13, TURKU) tai puhelimitsen tai faksitse viimeistään Lisätietoja antaa Partiotoimisto Masari 7

8 NUUKSION VALLOITUS Jopojen vaellussarja 24 - Metsässä, oli edennyt toiseen osaansa kellon osoittaessa aamu kahdeksaa lauantaina Kohti Espoota ja Nuuksion luonnonpuistota oli lähdössä kuusi reipasta jopoa Jussi, Pete, Manne, Tero, Axu sekä allekirjoittanut eli Juho. Edessä oli parin tunnin ajomatka Espooseen, jossa suoritimme parinkymmenen minuutin tahtomattoman kiertoajelun paikallisen tieinsinöörin ratkaisuja ihmetellen. Mukavaksi yllätykseksemme reitille oli harhautunut muitakin kuin ylväs retkikuntamme. Puun takaa ilmestyi yllättäen kaksi engelsmannia, jotka ryhmämme kosmopoliitti Tjucci opasti tyylikkäästi lähimmälle bussipysäkille. Kellon lähennellessä yhtä alkoi vesisade ja samalle vatsamme valtasi hirmuinen nälän tunne. Kuin jonkun armosta eteemme ilmestyi puuliiteri ja nuotiopaikka sekä erään nuoren parin vaellusteltta. Kohtuullisesta sateesta johtuen päädyimme ruokailemaan puuliiteriin. Ruisleivän, metvurstin sekä teen, jota ei kaikilla tosin ollut, lomassa pohdimme nuoren parin reissun tarkoitusperiä. Mukavan leipähetken jälkeen matkamme jatkui miellyttävässä sateessa joka alkoi hiljalleen muuttua rännäksi. Muutaman hiljaisen tunnin jälkeen saavuimme nuotiopaikalle jossa meidän oli tarkoitus vain valmistaa maittava päivällinen. Nuotiopaikkamme osoittautuikin viiden tähden laavuksi ja näin ollen päätimme jäädä siihen yöksi. Lihakset lämpimäksi Lähtöpaikaksemme valitsimme Siikajärven opiston parkkipaikan, josta varsinainen vaellus käynnistyi puoli yhdentoista maissa. Puolisen kilometriä käveltyämme huomasimme mielenkiintoisen köysiradan reittimme varrella. Tässä tilanteessa vaihtoehtoja oli enää yksi, mennä testaamaan ko. viritys. Pienen harjoittelun jälkeen porukkamme kömpelöimmätkin alkoivat pysyä vaijerilla ja homma saatiin kunnialle suoritettua. Temppuradan läpäistyämme meitä kohtasi toinen mielenkiintoinen yllätys. Nimittäin varsinaisen metsäosuuden alkaessa jokainen meistä upposi polviaan myöden pääkaupunkiseudun lumipeitteeseen lukuunottamatta porukkamme nuorimmaista, joka ihmetteli meidän muiden painavia saappaita. Hyvin pian mukava kävely muuttui hikiseksi rämpimiseksi, mutta ensimmäisen keksitauon jälkeen jalka alkoi nousta jo huomattavasti keveämmin. Lamppu sammuu Kansainvälisyyttä 8 Pienen hengähdystauon jälkeen aloitimme maukkaan päivällisen valmistuksen. Patojen poristessa huomasimme toisen kaasukeittimen olevan hieman laiskan oloinen. Asiaa pohdittuamme joku viisaampi kertoi keittimen kaipaavan hoonausta, mutta siihen tarvittavat välineet eivät kuulemma sattuneet mukaan. Päivällisen nautittuamme tiskivuorot jaettiin ovelasti sivulauseessa, tosin niin selkeästi ettei kenellekkään jäänyt asia epäselväksi. Ilta alkoi jo pimentyä Nuuksion maastossa kun Tjucci ja Pete innostuivat lähteä patikoimaan läheiselle nuotiopaikalle ties mitä etsien. Me muut keskityimme sillä välin pohtimaan mitä moninaisempia asioita sekä yritimme epätoivoisesti kuivata päivän aikana kastuneita kamojamme. Muutaman hetken

9 kuluttua kaukopartio saapui takaisin laavulle, jossa oli käynnissä halkojen hakkaus sekä iltapalan esivalmistelut. Lihapiirakat sekä makkarat hotkittuamme asetuimme laavuun nukkumavalmiuteen. Perinteisesti ennen lopullista lampun sammumista pohdimme makuupussien ominaisuuksia. Ikävä kyllä allekirjoittaneella oli terminologia hieman epäselvää, mutta onneksi arvoisa välitehtäväohjaaja auttoi extreme-lämmön merkityksen havainnollistamisessa todeten se on se lämpö kun on niin helkkarin kylmä. Näiden kiperien keskustelujen jälkeen laavumme hiljentyi jo ennen iltayhdeksää. Viimeiset kilometrit Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä meidän heräillessämme jo puoli seitsemän tienoilla. Aamutoimet tehtyämme rupesimme asettelemaan lauantaisen sateen johdosta jo valmiiksi kosteita varusteita niskaamme. Suunnaksi otimme Siikäjärven opiston parkkipaikan. Lauantaista viisastuneena valitsimme reitin joka kulki mahdollisimman paljon pitkin metsäautoteitä. Veden pysytellessä ylä-ilmakehässä matka taittui kivuttomasti lounaspaikkaan, joka sijaitsi aivan erään luontokabinetin tuntumassa. Lounasta valmistettaessa retken johto sai useaan otteeseen kuulla huonosta kastikevalinnasta lihapullille. Loppujen lopuksi kuitenkin joka ikinen söi katkarapukastikkeensakin. Luontokabinetilla retkikuntamme jakaantui kahteen osaan, jotta pystyimme hyödyntämään Peten hienoja LA-puhelimia. Tovin käveltyämme huomasimme puhelimien olevan erittäin käytännöllisiä piruiluvälineitä. Viime kilometreillä löysimme vielä mielenkiintoisen näköisen kivenmurikan, jonka innoittama suoritimme pienen kalliokiipeilysession. Autoa lähestyttäessä saavuimme jo tutuksi tulleelle vaijeriradalle, joka tällä kertaa meni jo heittämällä päästä päähän. Siikajärven opiston parkkipaikalle olimme kahden maissa ja kotona Raisiossa hieman ennen kello neljää. Kokonaisuutena vaellus oli ainakin itseni mielestä hyvin onnistunut, vaikka sää ei ehkä ollutkaan paras mahdollinen. Kaikesta huolimatta vaelluksen pienimmäinenkin selviytyi reissusta kiitettävästi. Juho Järvikuona 9

10 VENE -04 PRO Venekurssi on muodostunut lippukunnallemme vuotuiseksi perinteeksi. Kun kurssin ilmoittautumislaput tulevat jakoon muutamia viikkoja ennen tapahtumaa, tietävät vartiolaiset ja heidän vanhempansa suurin piirtein, mitä kurssilla tapahtuu. Tänäkin vuonna kurssilaisiksi ilmoittautui runsain määrin vartiolaisia sekä kolme siirtymävaiheen poikaa. Tämän vuoden venekurssi oli samalla allekirjoittaneen nk. välitehtävä. Välitehtävä suoritetaan partionjohtajakurssin kurssiosien välissä ja sen tarkoituksena on antaa johtajalle kokemusta johtamisesta. Sain toimia siis nakkikoneena ja muutamia viikkoja ennen kurssia oli jokaiselle vapaaehtoiselle johtajalle löytynyt koulutusaihe, josta he pitäisivät kurssilla koulutusrupeaman. Paperilla kaikki näytti hyvältä: jokaisella oli oma koulutusaihe. Asia käytännössä on kuitenkin eri asia kuin paperilla Perjantain lähtö vapaa-ajalle Omalta osaltani kurssi alkoi samana päivänä kuin koeviikko. Ei maailman paras ja ihanteellisin päivä koulun kannalta, mutta uusi haaste jätti opiskelut taka-alalle. Saavuin Kesärantaan Teron kanssa noin kello 15. Auto oli täynnä koulutusmateriaalia pelastautumispuvusta aina videotykkiin asti. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Ison salin sisustus piti muuttaa koulutustilaksi ja JoPo-juttuja varten tuodut tietokoneet piti pystyttää yläkämppään ennen kurssilaisten tuloa. Ruuatkin piti ehtiä noutaa Merimaskusta. Kaikki oli valmista, kun 19 kurssilaista saapuivat muutaman johtajan kanssa bussilla parkkipaikalle. Bussin ja varsinkin leiriläisten näkeminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan antoi aihetta hymyyn: olin tilannut bussin oikealle päivälle ja vieläpä oikealle kellonajalle. Kurssilaisten kamat sisätiloihin ja koulutusta aloittelemaan. Timon motivaatiopuheen jälkeen alkoi varsinainen koulutus. Nordwestin esittely ja veneen osat olivat ensimmäisenä vuorossa. Alku meni oikein hyvin, mutta mitä synkemmäksi ilta tuli, sitä enemmän arvailuni poikien jaksamisesta käveli vastaan. Pieni virhearviointi aikataulussa, mutta hyvin pojat loppujen lopuksi jaksoivat kuunnella kouluttajien löpinöitä iltaan asti. Iltayhdeksästä eteenpäin oli vapaata kaikilla. Osa jäi katsomaan piirrettyjä ja osa meni kämppiin luuhailemaan. Missä on mun sinitaivas? Ei näkynyt sinitaivasta koko lauantaipäivänä, vaikka kuinka säätiedotukset olivat sitä lupailleet. Päivä alkoi virallisesti lipunnostolla ja aamiaisella, tosin jotkut pojista olivat aloittaneet päivän tuntia aikaisemmin pitämällä pienehköä meteliä kämpillä. No, kyllä he iän mittaa oppivat arvostamaan myöhäisiä kahdeksan aamuja. Koulutuksellinen erikoisanti alkoi Soinin vhfkoulutuksella. Kurssilaiset kokeilivat pienen teoriarupeaman jälkeen hätäsanoman antamista vhf-laitteilla. Itse en ollut ennen tavannut Soinia, joten eiköhän uusi kouluttajakasvo tuonut uutta myös kurssilaisille. 10

11 Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä ruuan jälkeen ampumaan hätäraketteja Ruissaloon. Valitettavasti merivartioston ilmoitus ammunnoista tuli neljä päivää ennen kurssia, eikä niin lyhyt varotusaika riitänyt näin suuren porukan aikataulun muuttamiseen. Pidättäydyimme siis b-suunnitelmassa ja korvasimme ammunta-ajan muun muassa väistämissäännöillä. Lounaan jälkeen Pete koulutti gpssysteemeistä parhaansa mukaan, tosin ilman mallikapulaa. Itse unohdin hakea lippukunnan gps:n Tjuccilta ja Pete unohti omansa kotiin. No, aina ei mene suunnitellusti. Tämän koulutusrupeaman perään oli vielä muutama tiukka setti. Ennen päivällistä pojat pääsivät kokeilemaan pienemmissä ryhmissä purjeiden viikkausta, köyden vyyhteämistä, paalusolmun solmimista itsensä ympärille sekä saivat he lyhyen ja ytimekkään luennon hypotermiastakin. Ruoka muuten oli hyvää niille, joille sitä riitti. Tonille oli sattunut pieni virhearvio perunoiden osalta, eikä 8 kilosta perunaa riittänytkään lippukunnanjohtajalle. Sitä sattuu, sitä sattuu... Aikaa ei ollut liioimmin tuhlattavaksi. Ruuan jälkeen oli vuorossa lyhyt pelastautumisesitys lahden toisella puolella. Kurssilaiset saivat marssia tietä pitkin vastarannan laiturille katsomaan, kuinka jäihin pudonneen henkilön tulisi toimia. Lyhyen näytöksen jälkeen olimme jo paluumatkalla. Jännää, miten tuo käveleminen voi olla toisille perin hankalaa. Varsinkin autotien laidassa pysyminen tuotti tuolla vilkkaasti liikennöidyllä highwaylla ongelmia. Jäljellä oli kolme viimeistä asiaa tältä päivältä: suunnat, mob ja hätämerkit. Päivän koulutukset olivat nyt pulkassa ja oli aika heittäytyä vapaalle. Iltaan kuului sauna, iltapala ja vapaaehtoinen elokuva. 11 Vasta tämän jälkeen laskeutui Nukkumatti Kesärantaan. Tai no, ei Nukkumatti olisi uskaltanut tulla paikalle, jos kurssilaiset olisivat olleet keskenään. Nukuttaa ne ensin piti. Nyt oli johtajiston vuoro käydä saunassa, rentoutua ja hiljentyä. Sunnuntai tulee lauantain jälkeen Yöllä kellot siirrettiin kesäaikaan, mutta Kesärannan väki heräsi päivään talviajassa. Otimme hieman kevyemmän laskun kesään ja nousimme vasta yhdeksältä. Alkuperäiseen b-suunnitelmaan oli tullut muutoksia vähän väliä, eikä tämäkään päivä ollut paperiin kirjoitettu. Koulutus alkoi lokikirjaan tutustumisella ja sen jälkeen Lauri kertoi Suomen partiolaisten turvallisuusohjeista. Tämän jälkeen tuli mielestäni yksi kurssin mielenkiintoisimmista aiheista. Pekka oli haalinut haltuunsa kuvia ja yhden diaesityksen erinäköistä veneistä ja veneiden vahingoista. Kuvista kävi hyvin konkreettisesti ilmi, että jos veneestä ja veneturvallisuudesta pidetä huolta, niin hyvä ei seuraa. Vaikka kuvat olivatkin karua katsottavaa, naurattivat ne myös. Tässä välissä pojilla tunnin lukutauko, jonka jälkeen söimme lounaan. Nyt ruokaa riitti kaikille. Lauantain ohjelmasta oli suuntaharjoitus tippunut pois, joten kartat pöydille ja kouluttamaan. Viimeinen ponnistus Samoin kun on venekurssista tullut perinne, on sen aikana järjestettävästä kokeestakin tullut perinne. Osa pojista otti kokeen vakavasti ja osa rennosti. Kokeessa oli 10 perustehtävää, jotka jokaisen olisi pitänyt suurin piirtein osata kurssin tiedoilla. Perustehtävien lisäksi johtajisto oli raapustanut muutaman pro-tason tehtävän. Kokeen jälkeen siivosimme loput paikat ja valmistauduimme lähtöön. Ennen bussin tuloa menimme laskemaan suomenlipun.

12 Toimin itse ensimmäisen kerran isomman projektin johtajana ja ensimmäisen kerran näin asioita eri näkökantilta. Minun oli oltava koko ajan hermoilla ja tiedettävä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Itse opin paljon välitehtäväni aikana ja toivottavasti kurssilaisetkin oppivat hyödyllisiä tietoja. Minä saan vielä kirjoittaa raportin koko tapahtumasta ja arvioida itseäni ja onnistumistani. Sen vuoksi en tähän loppuun esitä muuta kuin toiveeni kaikille kurssin käyneille ja totta kai myös muille että kesällä purjehdukset olisivat täyteen buukattuja. Itse en valitettavasti pääse purjehtimaan Nordwestilla tänä kesänä, koska opinnot ovat tiellä. Täyttäkää paikkani ja hankkikaa elämän parhaita kokemuksia purjehtien. Katson kesän päätteeksi lokikirjasta, ketkä ovat olleet purjehtimassa ja arvioin, kenestä voisi joskus tulla veneemme kippari. Axu PURJEHDUKSET 2004 Koska purjehduskalenteria vasta tehdään kuntoon tämän lehden painovaiheessa, niin purjehduskalenteri löytyy lippukunnan www-sivuilta partioparaatin jälkeen. Alustavan suunnitelman mukaan sudenpentujen iltapurjehduksia järjestetään viikoilla 20 ja 21. Ensimmäinen vartioikäisten viikonloppupurjehdus on Suomen Partiolaisten uusien turvallisuusohjeiden mukaan kaikkien alle 18- vuotiaiden pitää saada kirjallinen lupa vanhemmiltaan osallistuakseen yli yön kestävälle purjehdukselle. Vartiolaiset saavat toukokuun alun vartionkokouksissa lapun, jossa vanhemmat antavat purjehduksille luvan ja se on voimassa purjehduskauden Kaikki lupalapun palauttaneet saavat kotiinsa purjehduskalenterin sen valmistuttua. Ilman lupalappua ei viikonloppupurjehduksille voi osallistuja, joten muista palauttaa lupalappusi. 12

13 PARTIOPARAATI 2004 TURUSSA Jokavuotinen partiomarssi järjestetään tänä vuonna äitienpäivänä 9.5. Lippukuntaamme edustamaan toivotaan mahdollisimman suurta joukkoa. Viime vuonna marssirivistössämme oli yli 50 partiolaista, joten eiköhän paranneta tuota määrää tänäkin vuonna edellisten vuosien tapaan. Marssi alkaa Turun Tuomiokirkon edestä juhlatilaisuudella jonka jälkeen lippukunnat marssivat kaupungin läpi kaupunginteatterille. Lähdemme marssille Raision Seurakuntatalon parkkipaikalta 9.5. klo Palaamme samaan paikkaan marssijärjestyksestä riippuen noin kello 16. Marssiin tulee pukeutua partioasuun, josta löydät lisää tietoa tästä lehdestä. Marssiharjoitukset Marssiharjoitukset ovat maanantaina 3.5. Viikon kaikki, siis vartiolaisten ja sudenpentujen kokoukset pidetään tuolloin. Osallistua voit vaikket pääsisikään marssiin. Harjoituksessa opettelemme käyttäytymään partioparaatissa ja kertaamme miten partioparaatiin tulee pukeutua. MILLAINEN ON JOKIKYLÄN POIKIEN PARTIOASU? Sudenpennut Sudenpennut pukeutuvat tummansiniseen sudenpentupuseroon, joka voi olla college- tai villapusero, sekä tummiin housuihin, ei mielellään farkkuihin. Kengiksi soveltuvat tummat kengät, ei kuitenkaan lenkkarit. Päähineenä sudenpennuilla on väiski, jonka voit ostaa Partiovarusteesta. Ja kaulaan laitetaan tietenkin partiohuivi. 13

14 Vartiolaiset Vartiolaisten asusteena on huivin lisäksi partiopusero, tummat housut ja tummat kengät. Farkkuja ja lenkkareita ei pidä suosia tässäkään tapauksessa. Päähineenä vartiolaisilla on tummansininen partiobaretti. Jollei sinulla ole barettia, voit ostaa sellaisen partiovarusteesta edulliseen 21 euron hintaan. Johtajat Johtajienkin asusteena on partiopusero, tummat housut ja tummat kengät. Farkkuja ja lenkkareita ei pidä suosia tässäkään tapauksessa. Päähineenä vartiolaisilla on tummansininen partiobaretti. Jollei sinulla ole barettia, voit ostaa sellaisen partiovarusteesta edulliseen 21 euron hintaan. Johtajahuivin ansainneet käyttävät huivia hopeisin ja keltaisin nauhoin varustettuna. RIIHIHERÄTYS Perinteinen riihiherätys järjestetään helatorstaina Raisiossa Pähkinämäen majalla. Kokoonnumme Tikanmaalla Uurnatien varressa olevalla parkkipaikalla klo Siitä kävelemme Pähkinämäen majalle ja näköalapaikallakin voi käväistä. Ohjelmassa on merkkien jakoa, palkitsemisia ja ulkoilua aamuauringon loisteessa. Mukaan kannattaa ottaa kahvia termariin ja jotain pikkusuolaista sekä tietenkin paljon reipasta mieltä. Tervetuloa koko perheen voimin haistelemaan aamukasteen raikasta tuoksua! 14

15 MAINOKSIA JOPO-JUTTUIHIN Nyt on mahdollisuus tukea lippukunnan Tarus/Eurojanboree varainkeruu projektia ostamalla mainostilaa Jopo-jutuista. Mainoksista saatu tuotto sijoitetaan projektin omalle tilille. Partiolainen saa myymänsä mainoksen tuotoista puolet omien suurleirimaksujensa (Tarus tai Eurojamboree) alentamiseen. Toinen puoli käytetään yleisesti projektin tukemiseen. Jopo-jutut ilmestyy kolme kertaa vuodessa ja sen levikki on noin 100 kpl. Mainokset tulee toimittaa lehden päätoimittajalle, Teemu Hirvoselle, seuraavasti: Lehden nro Mainoksen jättöpäivä Lehti ilmestyy 2/ / Mainoksien hinnat ovat: koko sivu (A4) puoli sivua (A5) käyntikorttikoko 100 Euroa 60 Euroa 40 Euroa Hinta sisältää mainoksen yhteen lehteen. Kolmeen lehteen saa kuitenkin mainoksen kahden hinnalla. Mainokset toimitetaan Teemu Hirvoselle sähköpostitse tai erikseen sovitulla tavalla. Mainoksen hinnan voi maksaa lippukunnan tilille ( ) käyttämällä viitettä: Tarus/Eurojamboree. Kiitos tuestasi!! Kyselyihin vastaa mielellään: Manne Nevakko

16 VANHEMPAIN PALSTA Jokikylän Poikien Vanhempaintoimikunta kokoontuu säännöllisin väliajoin kololla. Tavoitteena on tukea lippukunnan toimintaa keräämällä varoja ja auttamalla erilaisten tapahtumien toteutuksessa. Ideat varainhankintaan ovat tervetulleita. Yhteyshenkilöt: Eero Vainio Maija-Leena Tuomi puh puh Vanhempaintoimikuntaa on askarruttanut viime aikoina se, miksi vaelluksille ja talvileirille ei ole osallistujia. Hienot tapahtumat on jouduttu peruuttamaan osallistujakadon vuoksi. Vaellukset, retket ja leirit olisivat kuitenkin sitä oikeata partiotoimintaa parhaimmillaan! Lippukuntalaisille ja heidän kotiväelleen tarkoitettu PATIKKARETKI KUHANKUONON pitkospuille ja poluille tehdään sunnuntaina 2. toukokuuta (Vapunpäivästä seuraava päivä) Menemme omilla autoilla lähtöpaikalle. Mukaan omat eväät. Tarkemmat tiedot kirjeessä, joka lähetetään poikien mukana koteihin huhtikuun lopulla. NYT NIITÄ TAAS SAA NORDWEST-LIPPIKSIÄ!! Malli on musta, harjattu puuvilla-lippis, heijastavalla sandwitch-lipalla. Edessä brodeerattuna s/y Nordwest, Raisio. Taakse brodeerataan oma Nimi. Brodeerauksen väri on keltainen. Lippiksen saa myös ilman nimeä, esimerkiksi vanhemmille tai sisaruksille hankittuna. Hinta 12 euroa/lippis. Malli nähtynä Vene-04 kurssilla ja jatkossa kololla. Tilauslomakkeen löydät kololta. Tilaukset viimeistään kolon laatikkoon tai sähköpostilla Tero Valtoselle: Maksu tilille (OP) tai käteisenä tilauksen yhteydessä. Viitetekstiksi Lippis ja brodeerattava nimi. Lisätietoja: Tero Valtonen

17 SUUNNISTUSHARJOITUKSIA KESÄLLÄ 2004 Vuoden 2004 suunnistuskausi on jo alkanut. Viikottaisia harjoituksia tarjoavat Turun seudulla Turkurastit ja Satarastit. Lisätietoja tapahtumista saat Kolon ilmoitustaululta ja tapahtumien www-sivuilta. Alla olevaan listaan on poimittu pyörälenkin päässä järjestettävät harjoitukset. Autokyytiä voi tiedustella esimerkiksi Salosen Jussilta ja TOP lehti-ilmoittelua. Tilaisuudet ovat olleet maksuttomia ja reitit erittäin sopivia nollasta aloittaville suunnistajille (sudenpennuille ja nuoremmille vartiolaisille). Edistyneemmille nuorille suunnistajille on ollut tarjolla haasteellisempia viuhkarasteja perusreitin lisäksi. Alle 15-vuotiaat karttamaksu 2 eur, Emitvuokra 1 eur, lähdöt keskiviikkoisin ja lauantaisin Ennakkotietojen mukaan Turun Suunnistajat ja Turun Seudun Osuuspankki jatkavat tänäkin vuonna Luontomestari yhteistyöprojektia. Kyseessä on suunnistuksen alkeiskoulutusta ala-asteikäisille. Osallistujille jaettiin viime vuonna Mennään Metsään suunnistuskoulutuskansio. Seuraa TUS:in www-sivuja it/ Alle 18-vuotiaat karttamaksu 2 eur, Emitvuokra?, lähdöt tiistaisin EMIT kortin käytöstä löytyy lisätietoja esimerkiksi Suunnistajan Kaupan sivuilta sta.htm. Lähialueen harjoitukset Ke 9.6. Villan tila, Luonnonmaa Turkurastit Ti Kerttula, Satapika, Satarastit Ke Nunnavuoren jousiampumastadion, Turkurastit Ti Somersojan kenttä, Satarastit Ke Porhonkallio, Luonnonmaa, Turkurastit Ti 7.9. Huvilintu, Satarastit Ke Tikanmaa, Turkurastit La Haunisten teollisuusalue, Turkurastit JOPO-KILLAN KUULUMISET Vuoden ensimmäinen tapaaminen järjestyi Tähtisen Veikon 70-vuotisjuhliin tammikuun alussa. Juhlat järjestettiin Turku- Airin tiloissa, sillä täyttihän yhtiökin kunnioitettavat 30-vuotta. Onnittelut JoPojuttujenkin puolesta. 17 Vuoden toinen tapaaminen pidettiin Kololla helmikuun lopussa. Kilta lahjoitti lippukunnalla Kujanpään Keijon vanhan partiohuivin, jossa komeilee lippukunnan vanha huivimerkki Raision vaakuna. Lip-

18 pukunnan huiveista ja huivimerkeistä voi lukea lisää lippukunnan 50- vuotishistoriikista. Huivi tullaan asettamaan kololle näytille, kunhan rinnalle saadaan muutama muukin lippukunnan huivimerkillä koristeltu vanha partiohuivi. Tapaamisessa juotiin kahvia ja kertoiltiin juttuja. Muiden veneilijöiden törttöilyistä löytyi useampikin mehevä juttu. Miestä vahvemmat aineet olivat usein mukana kuvioissa, kun moottoriveneillä oli yritetty kyntää pitkin kaislikkoja ja rantakallioita. Toisaalta tuuriakin oli ollut mukana, kun vauriot olivat jääneet vain aineellisiksi. Olipa eräskin kiltalainen melkein onnistunut törmäämään salmea ylittäneeseen hirveen, joka oli jäänyt piilon auringon kiloon. Killan seuraava tapaaminen on partioparaatissa 9.5. Asusteena vanha partioasu (ei tainnut sopia kovin monelle) tai jokin muu tumma(nsininen) asuste. Huivin saa lippukunnalta lainaksi, kun tulee Kololta bussin kyytiin. Partioparaatista on yleinen ilmoitus toisaalla tässä lehdessä. Tavoitteena on saada killasta vähintään neljän hengen rivistö paraatiin. Viime vuonna tämän tavoitteen täytti entinen Kättsäräpylät vartio/vaeltajaryhmä. Heti paraatin jälkeen seuraavana keskiviikkona on tarkoitus muistella vanhoja yöretkiä ja paistella makkaraa Kullaavuoren laavulla. Huomaa muuttunut lähtöpaikka! Jotta tarinoinnille jäisi enemmän aikaa, niin kokoonnumme kello Ruskon hiihtokeskukseen, josta patikoitavaa laavulle on 2-3 km. Lippukunta hankkii makkarat ja sinapit. Osallistujat tuovat mukanaan kahvit tai muut juotavat omien tarpeiden mukaan. Ohessa kartta kokoontumispaikasta, jolle pääsee Masku-Rusko tieltä. Tienhaarassa on opaste Hiihtokeskukseen. Masku-Rusko tien Maskun puoleinen alku on puhelinluettelon 2003 karttasivulla 34 ruutu 24/72 ja tien Ruskon puoleinen alku on sivulla 36 ruutu 22/75. Hiihtokeskus sijoittuisi sivulla 36 ruutuun 22/74, jos vain näkyisi kunnolla. Lisätietoja saa Kössin Joukolta ja Salosen Jussilta ( ). Ne joilla jäsenmaksu on vuodelta 2004 maksamatta, niin maksathan sen välittömästi lippukunnan tilille. Lippukunnan syyskokous vahvisti kannattavan jäsenen jäsenmaksuksi edelleen 20 euroa. Tämän JoPo-killan jäsenmaksun voi maksaa lippukunnan tilille Killan toimintaahan koordinoi johtotroikka, josta arvan vedon jälkeen joutui luopumaan Matti Suominen. Seuraavan vuoden ajan johtotroikkaan kuuluu edelleen Veikko Tähtinen ( ) ja Antti Rauvola ( ). Uutena jäsenenä troikkaan liittyi Jouko Kössi ( ). Järjestelyvastuu tapahtumista on edelleen kaikilla killan jäsenillä Maksun viitteeksi JoPo-kilta 2004, oma nimi. Uusien jäsenten tulee jäsenmaksun lisäksi ilmoittaa kirjallisesti yhteystietonsa Jussi Tjucci Saloselle, jotta tiedot päivittyvät myös killan postituslistoille. 18

19 KOKEMUKSIA KEBNEKAISEN HIIHTOVAELLUKSEL- TA Viisi Jokikylän Poikien vaeltajaa vaelsivat pääsiäisviikolla hiihtäen Kebnekaisen ympäristössä Ruotsissa. Kebnekaise on Ruotsin korkein vuori ja se kuuluu Skandien vuoristoon. Kebnekaise kohoaa 2114 metrin korkeuteen merenpinnasta. Mukana vaelluksella olivat Tjucci, Pete, Pekka, Jaakko ja Oltsu. Kaikki saivat matkalta kipeät lihakset, palaneet nenät sekä selvät rusketusrajat eli pandat. Lippukunnalla on varsin laadukas ja hyväkuntoinen vaellus- ja retkeilykalusto, jota tietysti aina tarpeen mukaan täydennetään henkilökohtaisilla varusteilla. Hyvät varusteet takaavat sujuvan retkeilynautinnon lisäksi myös turvallisuuden ja siihen liittyvät tekijät. Seuraavaksi pureudumme erilaisiin varusteisiin kerrospukeutumista lukuun ottamatta, josta on ollut juttusarja JoPo-jutuissa edellisinä vuosina. Ahkio Vaelluksella pidettiin nettipäiväkirjaa ja se on luettavissa osoitteessa t/kebne2004.htm. Matkan varsinaiset tapahtumat ja kuvat voi käydä tsekkaamassa sivuilta, joten tässä jutussa käsittelemme joitain asioita, joita pitää ottaa huomioon vaativahkolla vaelluksella ja jotka nousivat tärkeiksi Kebnekaisen vaelluksella. 19

20 Tunturivaelluksella kätevin tavaroiden kuljetusväline on ahkio. Vuonna rakensimme omat ahkiot neljälle lippukunnan jäsenelle ja kaksi lippukunnalle. Malli on todettu toimivaksi ja kestäväksi, kunhan niitä käytetään järkevästi ja oikeaan käyttötarkoitukseen. Viikon vaelluksella ahkio painaa kiloa. Pahat alamäet on syytä kävellä, kivikossa tulee ahkiot kantaa ja puustoisessa maastossa tulee varoa puunrunkoja. Kebnekaisen reissulla kaikki ahkiot selvisivät ilman suurempia vaurioita. Sukset ja saappaat Tunturivaelluksella suksien tulee olla leveät ja siteiden käyttövarmat. Tällä vaelluksella kaikilla oli sukset mallia SA-Int. Varasukset ja siteet on myös syytä olla mukana. Suksen pito on vaelluksella luistoa tärkeämpää. Tjucci ja Oltsu olivat varautuneet pitoteipein kohtuullisin tuloksin. Pekka ja Jaakko turvautuivat ylämäissä siteen taakse ja eteen kiinnitettäviin irtonahkaremmeihin, kun taas Petellä oli nousuihin tarkoitetut nousukarvat, jotka kiinnitetään tarralla suksen pohjaan. Monoina toimivat Nokian talvisaappaat, joiden sisälle saa irrotettavan huopavuoren. Huopavuoret kastuvat väkisinkin jalkojen hikoiltua, joten varahuovat on syytä olla mukana. Teltat 20 Lippukunnalla on vaellustelttoja jo puoli tusinaa. Toiset ovat parempikuntoisia ja toiset jo enemmän käytettyjä. Teltat tulee pystyttää ja purkaa varoen varsinkin alumiiniputkikaaria sekä niiden kiinnityskohtia. Tunturivaelluksilla teltalle tulee rakentaa lumesta puolen teltan korkuiset tuulivallit vähintään molempiin päihin. Käyttömukavuutta voidaan lisätä kaivamalla teltan absidiin eli eteistilaan noin polven syvyinen tasainen kuoppa muun muassa ruoanvalmistusta helpottamaan.

21 Ravinto Hiihtovaelluksella ravinnonkulutus on erittäin suurta. Jaakon kalorimittarin mukaan hän kulutti viikon aikana yli kilokaloria. Kebnekaisen vaelluksella hiihdimme noin 100 km lisättynä lukuisilla nousuilla. Viikon hiihtovaellus vaatii tietyn peruskunnon. Mikään himourheilija ei tarvitse olla. Aktiivisella osallistumisella koulun liikuntatunneille sekä pienellä hiihtelyllä ennen reissua pärjää mainiosti. Vaelluksen aikana lihakset ovat kovilla ja tälläkin reissulla silloin tällöin harrastimme sauvajumppaa rentouttamaan lihaksia. Kylmän ilman sattuessa lihakset ovat entistäkin kovemmalla ja siksi on tärkeää pitää kroppa lämpimänä pysähtyessäkin. Aurinko Vaelluksella nautitun ravinnon tulee siis olla energiapitoista ja riittoisaa. Lisäksi ruuan tulee säilyä ja olla mahdollisimman kevyttä. Aamupalaksi nautimme puuroa ja leipää. Lounaat olivat erilaisia keittoja, joihin oli lisätty pastaa, riisiä ja erilaisia lihoja. Päivälliseksi valmistimme gourmetruokia, kuten kookoskanaa ja riistakäristystä. Lisäksi välipaloiksi oli pieniä suklaapatukoita ja keksejä. Kaikki liharuuat kuivasimme matkaa edeltävänä viikonloppuna Vene-kurssilla. Kuulostaa hassulta, mutta keväällä tehtävän hiihtovaelluksen eräs pahin vihollinen saattaa olla aurinko. Tälläkin vaelluksella aurinko paistoi useana päivänä pilvettömältä taivaalta. Lumi heijastaa auringonvalon siten, että ilman aurinkolaseja ei tuntureille ole mitään asiaa. Jopa lasien sivuilta silmille pääsevä valo saattaa aristaa silmiä. Siksi useat meistä olivat varustautuneet pyöreillä kuppilaseilla, jotka varmistavat, että valoa ei pääse silmiin. Lisäksi aurinko polttaa huomaamatta kasvoja. Aurinkorasvaa tulee levittää joka päivä ja sen tulee olla tarpeeksi voimakasta. Ainakin allekirjoittaneella nenä kesii vielä neljä päivää vaelluksen päätyttyäkin. Lihashuolto 21 Mitä järkeä tässä kaikessa on?? Järkevästi ajateltuna ei mitään! Paljon helpommallakin pääsisi. Ajaisi ennemminkin Lapin hiihtokeskukseen, asuisi hotellissa ja söisi ravintolassa. Ainakin minua on vaikea saada mukaan tuollaiselle matkalle. Vaelluksella ollessa monet asiat joutuvat koetukselle fyysinen kunto, henkinen kestävyys, sosiaaliset taidot, itsestään huolehtiminen, toisten huomioon ottaminen. Saattaa olla, että viikon aikana ei välttämättä muita ihmisiä kohtaa kymmentä enempää. Vaelluksen jälkeen osaa todella arvostaa eri tavalla muuten niin

22 tällaisissa paikoissa ovat hieman toista luokkaa kuin Raision näkötorneilta. Pojasta polvi paranee Kukaan ei ole seppä syntyessään. Kukaan tällekään matkalle osallistunut ei ollut toki vaelluksella ensimmäistä kertaa. Kaikkia yhdistää innostus retkeilyyn jo aikaisesta vartioiästä. Rohkaisenkin kaikkia lähtemään ensin lyhyille ja helpoille vaelluksille ja iän ja kokemuksen kartuttua koko ajan sellaisille vaelluksille, jotka tuntuvat mielekkäiltä. Meidän lippukunnassamme vaeltamiseen ja retkeilyyn on hyvä tieto-taito ja olosuhteet. tavallisia asioita, kuten posliinivessaa Tottakai maisemat Oltsu 22

23 HUHUTAAN, ETTÄ... Toni olisi ruvennut kasvissyöjäksi Maisteri olisi sitten kamala Pasi olisi kahlinnut itsensä Pietari olisi kyykistynyt johtajiston edessä Natasha olisi käynyt Suomessa mallin töissä illalla olisi tykitetty sammolla olisi asiaa kustannukset per huvitunti olisivat melko alhaiset You Jane, me Chetah vihreällä kartalla suunnistus vaatisi mielikuvitusta lippukunnassamme olisi Eino Reino pöytärummutuksen skandinaavian mestaruus olisi kourassa öljyt olisi vaihdettu jo syksyllä