Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 9 ELÄINLÄÄKÄRI S UOMEN E LÄINLÄÄKÄRILEHTI 9/2004 F INSK V ETERINÄRTIDSKRIFT

Transkriptio

1 ELÄINLÄÄKÄRI Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 9 S UOMEN E LÄINLÄÄKÄRILEHTI 9/2004 F INSK V ETERINÄRTIDSKRIFT 421

2 Pysäytä noidankehä! Nyt myös 30 ml Canofite lievittää nopeasti koiran ja kissan korvan kutinaa ja kipua Isosta pullosta riittää isollekin koiralle kahteen korvaan pitempään hoitoon laajalle iho-alueelle Uusi käyttöaihe: korvapunkin aiheuttama ulkokorvan tulehdus! CANOFITE VET korvatipat, suspensio. Vaikuttavat aineet: Mikonatsolinitraatti vastaa mikonatsolia 20,0 mg, prednisoloniasetaatti 5,0 mg, polymyksiini- B-sulfaatti 5000 IU. Farmakologiset ominaisuudet: Prednisoloni vaikuttaa anti-inflammatorisesti ja poistaa kutinaa. Mikonatsoli on laajakirjoinen sienilääke, joka tehoaa sieniin ja grampositiivisiin bakteereihin. Sienet: Microsporum spp, Trichophyton spp, Candida spp, Malassezia pachydermatis. Bakteerit: streptokokit ja stafylokokit (mm. Staphylococcus aureus). Polymyksiini-B:llä on bakterisidinen vaikutus gramnegatiivisiin bakteereihin kuten E. coliin ja Pseudomonas aeruginosaan. Kohde-eläinlajit: Koira ja kissa. Käyttöaiheet: Bakteerien, sienten, hiivojen ja korvapunkin aiheuttama ulkokorvantulehdus. Bakteerien ja sienten aiheuttamat ihotulehdukset. Vasta-aiheet: Ei suositella käytettäväksi, jos eläimen tärykalvo on rikki. Haittavaikutukset: Valmiste voi aiheuttaa kirvelyä hoidettavalla alueella. Kroonisissa sisäkorvan tulehduksissa valmisteessa oleva polymyksiini-b saattaa aiheuttaa kuulon heikkenemistä. Tiineys ja laktaatio: Valmiste sisältää kortikosteroidia. Ei suositella käytettäväksi tiineyden aikana. Annostus ja antotapa: Ulkoisesti. Korvaan 4 7 tippaa kaksi kertaa päivässä 1 4 viikon ajan. Ihotulehduksen 422hoitoon 1 2 kertaa päivässä ohut kerros tulehtuneelle alueelle ja sen ympäristöön. Hoitoa jatketaan noin 10 päivää sen jälkeen, kun ihovauriot ovat parantuneet. Annostelu korvaan on tehtävä varovasti. Pakkaustyyppi ja pakkauskoko: 15 ml ja 30 ml: polyetyleenipullo. Myyntiluvan haltija: Orion-yhtymä Oyj, Espoo. Tarkemmat tiedot: Suomen eläinlääkkeet -kirja ELÄINLÄÄKKEET PL 425, Turku puh , faksi

3 Eläinlääkintähuollon uudistus vauhtiin Eläinlääkintähuollon peruspilari on kunnallinen eläinlääkintähuoltojärjestelmä, jota täydentää yksityisten palveluntarjoajien verkko. Eläinlääkintähuolto on järjestetty osana kunnallista ympäristöterveydenhuoltoa. Julkisen eläinlääkintähuollon on taattava tuotanto- ja lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoidossa riittävä palvelujen saanti maan eri osissa 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 vuorokautta viikossa. Lisäksi eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen on oltava saatavilla elintarvike-, eläintauti-, eläinsuojelu- ja ympäristövalvonnassa. Järjestelmämme on yritetty virittää herkäksi havaitsemaan tarttuvat eläintaudit ja eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Samalla havaitaan ensimerkit mahdollisesta bioterrorismista. Eläinlääkintähuolto on siten tärkeä osa kansallisen turvallisuuden takaamista. Vastaamme järjestelmän toimivuudesta sekä suomalaisille että kaikille muille EU:n asukkaille. Haasteemme on löytää sellainen kansallinen eläinlääkintähuollon malli, joka takaa riittävien palvelujen saatavuuden maan kaikissa osissa. Suomen Eläinlääkäriliitto on tehnyt perusteellisen pohjatyön kansallisen eläinlääkintähuollon uusien suuntaviivojen luomiseksi. Tätä ja lääninhallitusten laatimaa peruspalveluiden arviointia eläinlääkintähuollon toteutumisesta hyödynnetään syksyllä 2004 käynnistettävässä eläinlääkintähuoltolain uudistuksessa. Valtioneuvosto teki syksyllä 2003 periaatepäätöksen elintarvikevalvonnan kehittämisestä, jonka päätavoitteena on paikallisen valvonnan tiivistäminen seudulliseen valvontayksikköön. Edelleen tavoitellaan sitä, että uudet seudulliset yksiköt voisivat toimia suunnitelmallisesti ja laadukkaasti ja saisivat valtion keskusviranomaisilta riittävän ohjauksen. Seudullisten yksiköiden toivotaan syntyvän vapaaehtoisesti, ilman valtion puuttumista yhteistyökaavailuihin. Vielä tämän vuoden jatkuva ympäristöterveydenhuollon alueellinen kokeiluhanke tukee jo 200 kunnassa käynnistynyttä suunnittelua. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus koskettaa myös eläinlääkäreitä. Jatkossa maataloustuen saamisen ehto on, että tilalla noudatetaan ympäristönsuojelua, elintarvikehygieniaa sekä eläinten hyvinvointia ja terveyttä koskevia säädöksiä. Viranomaisten on myös varmistettava tarkastuksin säädösten noudattaminen. Eläinlääkintähuollon kannalta vaikutuksiltaan merkittävin uusi järjestelmä on neuvontaan ja kokonaan uusien vaatimusten täyttämiseen suunnattava tuki. Tuki tuotantoeläinten terveydenhuollolle liitetään osaksi tätä järjestelmää. Eläinlääkintähuollon uudistamisessa on tarkasteltava ainakin seuraavia kysymyksiä. Ensinnäkin on päätettävä, kuinka eläinlääkintähuolto organisoidaan seudullisena. Toiseksi on suunniteltava, miten päivystysjärjestelmä organisoidaan siten, että 24/7-palvelu pystytään turvaamaan kestävällä tavalla myös tulevaisuudessa. On tarpeen myös harkita, miten kunnaneläinlääkärin virkatehtävät voitaisiin nykyistä tarkemmin erottaa varsinaisesta praktiikasta, koska muun muassa komissio on moittinut Suomea ja Ruotsia siitä, että kunnaneläinlääkärit valvovat omia asiakkaitaan. Suomen Eläinlääkäriliitto on monissa yhteyksissä korostanut, että Suomessa olisi tarpeen ylläpitää korkeatasoisia eläinsairaaloita, joihin praktikot voisivat tarvittaessa tukeutua. Siten olisi aiheellista tarkastella, olisivatko kunnallisen eläinlääkintähuollon peruseläinlääkäripalvelut määrättävä tukeutumaan erikoiseläinlääkäritasoisiin palveluihin. Eläinlääkintähuollon perusrakenteen tukena voisi tällöin olla yksityisiin ja julkisiin palveluntarjoajiin perustuva järjestelmä, joka vastaisi osasta peruspalveluja sekä vaativimmista toimenpiteistä ja konsulttitehtävistä. Koska ehkäisevä toimintatapa on aina tehokkaampi ja halvempi kuin päälle kaatuvien ongelmien ratkaisu, on harkittava, miten julkinen eläinlääkintähuolto voisi parhaiten edistää tuotantoeläinten terveydenhuollon kehittämistä. Nykyinen eläinlääkintähuoltomme on suunniteltu palvelemaan toimintatapaa, joka oli ajankohtainen vuosikymmen sitten. Nyt uudistus on tarpeen ja eläinlääkärit ovat siinä avainasemassa. Matti Aho Ylijohtaja, Elintarvike- ja terveysosasto Maa- ja metsätalousministeriö 423

4 424

5 E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 9 S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T tieteelliset artikkelit 427 Rajoitetun ruokinnan vaikutus emolehmien ja vasikoiden painoon, ternimaidon laatuun ja vasikoiden seerumin IgG-pitoisuuteen Effect of restricted feeding on the live weight of suckler cows and their calves, quality of colostrum and calf serum IgG concentration Anna-Kaisa Rytkönen, Laura Hänninen ja Merja Manninen muut artikkelit 439 Koagulaasinegatiivisista stafylokokeista Veera Gindonis 442 Ympäristöterveydenhuollon aluekokeiluilla valtakunnallisia vaikutuksia Marjut Hämäläinen 446 Sikaeläinlääkärit Saksassa & Nautaeläinkongressi Kanadassa Mari Heinonen ja Olli Peltoniemi & Leena Suojala ja Satu Pyörälä 452 Erikoistumassa työterveyslaitoksessa Kirsi Hiltunen 458 Mielenkiintoinen tapaus: Vinan vienti Ruotsiin Marjaana Meuronen vakiot 423 Pääkirjoitus: Eläinlääkintähuollon uudistus vauhtiin Ledare: Förnyelsen av veterinärvården har tagit fart 434 Kannanotto: Eläinrokotuskäytäntö ja eläinlääkärin vastuu 453 Uusia julkaisuja 454 Ajankohtaista EELAsta 456 Puheenjohtajan palsta: Tapahtui Taruksella 460 Microglossus: Sur passports et Kentalan kynsissä 464 Kurssit 468 Henkilöuutiset 470 Cursus XXV:n juhlakokous 469 Erikoisyhdistykset Paikallisseurat 474 Fennovet järjestää 476 Avoimet työpaikat 9/2004 Uutta KNS-asiaa s. 439 YTAKE s. 442 Kongressikuulumisia Saksasta ja Kanadasta s. 446 Den vetenskapligt granskade artikeln berättar om den inverkan restriktiv utfodring har på levandevikt hos kor, kvaliteten på råmjölken och IgG-nivån i blodet på kalvar. De övriga artiklarna beskriver forskningen i koagulasnegativa stafylokocker som utförs på EELA och vilken inverkan det pågående regionala försöket inom miljöhälsovården har haft. Kongresshälsningar kommer från Tyskland i svinveterinärers bagage och från en nötkongress i Kanada. Denna gång handlar det intressanta fallet om en hundentusiasts erfarenheter om att exportera en valp vid namnet Vina till Sverige. En edukand som håller på att specialisera sig berättar om sina erfarenheter på institutet för arbetshygien. De återkommande avsnitten består av välkända kolumner från Microglossus till kursnytt. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått ve tens kap lig granskning Kansikuva/Pärmbild: Hömötiainen/Talltita. Tapani Räsänen Kannessa on ilmoitus. Det finns reklam på pärmen. Kirjoitusohjeet voi tulostaa lehden kohdalta, tilata sähköpostitse riitta.puro@sell.fi tai puhelimella Riitta Puro (09)

6 Förnyelsen av veterinärvården har tagit fart Grundstenen i veterinärvården består av det kommunala veterinärvårdssystemet kompletterat med de privata serviceproducenterna. Veterinärvården har upprättats som en del av den kommunala miljöhälsovården. Den offentliga veterinärvården måste garantera en tillräcklig tillgång på hälso- och sjukvårdstjänster för produktions- och sällskapsdjur i de olika delarna av landet, 24 timmar i dygnet sju dagar i veckan. Därtill bör den veterinärmedicinska expertisen stå till buds för livsmedels-, djursjukdoms-, djurskydds- och miljöövervakning. Man har försökt göra systemet så känsligt att smittosamma sjukdomar och sjukdomar som smittar från djur till människan upptäcks i ett så tidigt skede som möjligt. Samtidigt kan man upptäcka eventuella tecken på bioterrorism. Veterinärvården är således en viktig del av garantin för den nationella säkerheten. Vi ansvarar för systemets funktionalitet både inför finländare och inför alla EU-invånare. Vår utmaning är att hitta en sådan nationell modell för veterinärvården som garanterar en tillräcklig tillgång av tjänster i alla delar av Finland. Finlands veterinärförbund har gjort ett omfattande grundarbete för att skapa nya riktlinjer för den nationella veterinärvården. Denna utredning och länsstyrelsernas uppskattning om veterinärvårdens förverkligande kommer att användas i den förnyelse av veterinärvårdslagen som påbörjas på hösten 2004 Statsrådet fattade på hösten år 2003 ett principbeslut om att utveckla livsmedelsövervakningen och huvudmålet är där att koncentrera den lokala övervakningen till regionala övervakningsenheter. Därtill strävar man till att de regionala enheterna skall kunna fungera systematiskt och högklassigt samt erhålla en tillräcklig styrning av statens centrala myndigheter. Man hoppas på att de regionala enheterna skall uppstå på frivillig basis utan statlig inblandning i samarbetet. Det regionala försöksprojekt som fortgår ännu detta år stöder den planering som redan har påbörjats i 200 kommuner. Förnyelsen av EU: s gemensamma jordbrukspolitik berör även veterinärerna. I fortsättningen bli förutsättningen för att få lantbruksstöd att gården följer de bestämmelser som finns om miljövård, livsmedelshygien och om djurens välmående samt hälsa. Myndigheterna måste också medelst inspektioner försäkra sig om att föreskrifterna efterföljs. Det nya systemet har sin största inverkan på veterinärvården genom det stöd som riktas till rådgivning, djurens välmående och produktionen av kvalitetsmässigt högt stående livsmedel. Stödet till produktionsdjurens hälsovård infogas i detta system. I förnyelsen av veterinärvården måste man i varje fall beakta följande frågor: För det första måste man besluta hur veterinärvården organiseras regionalt. För det andra måste man planera hur jourverksamheten planeras så att 24/7-servicen kan garanteras på ett hållbart sätt också i framtiden. Eftersom kommissionen har prickat Finland och Sverige för att kommunalveterinärerna övervakar sina egna kunder är det av nöden att också begrunda hur kommunalveterinärens myndighetsuppgifter bättre än nu kunde skiljas åt från själva praktiken. Finlands veterinärförbund har i flera sammanhang påpekat att det i Finland vore skäl att upprätthålla högklassiga djursjukhus på vilka praktikerna vid behov kunde stödja sig. Därför vore det skäl att undersöka borde de kommunala grunduppgifterna för veterinärvård sättas att vila på tjänster av specialveterinärnivå. Grundstrukturen för veterinärvård skulle kunna stödjas av ett system av privata och offentliga tjänsteproducenter som skulle stå för en del av grundtjänsterna samt för mera krävande ingrepp och konsultuppdrag. Emedan preventiva ingrepp alltid är effektivare och billigare än att lösa problem som faller på en måste man begrunda hur den offentliga veterinärvården bäst skulle betjäna utvecklingen av produktionsdjurens hälsovård. Vår nuvarande veterinärvård har planerats för att betjäna en verksamhet som var aktuell för ett decennium sedan. Nu behövs en förnyelse och veterinärerna befinner sig i en nyckelställning. Matti Aho Överdirektör, Avdelningen för livsmedel och hälsa Jord- och skogsbruksministeriet 426 Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta Päätoimittaja Huvudredaktör: Ari-Matti Pyyhtiä puh ari-matti.pyyhtia@sell.fi Toimitussihteeri Anna Parkkari puh. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Kirjoitusohjeet lehden kohdalta tai tilaa riitta.puro@sell.fi Ilmoitusasiat Pirkko Nousiainen puh. (09) pirkko.nousiainen@sell.fi Tieteellinen toimituskunta Vetenskapligt re dak tions råd: dosentti Marja-Liisa Hänninen ELT Liisa Kaar ti nen professori Terttu Katila professori Hannu Kor kea la do sent ti Sven Ni kan der pro fes so ri Satu Pyörälä ELT Mirja Ruohoniemi professori Hannu Sa lo nie mi ELT Timo Soveri Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Leena Saijonmaa- Koulumies, Minna Viitanen Raisa Iivonen asian tun ti ja ja Anna Parkkari sihteeri Toimitus Re dak tion: Suomen Eläin lää kä ri liit to Mäkelänkatu 2 C, 4. krs Hel sin ki puh. tel. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: 2200 Tilaushinnat 2004 Prenumerationspriser 2004: 85, eläin lää ke tie teen opis ke li joil le, jot ka ei vät vielä ole lii ton jäseniä ja liiton eläk keel lä oleville jä se nil le 28, poh jois mais ten eläin lää kä ri - liit to jen jä se nil le , för vet.med. stu de ran de och pen sio ne ra de 28, för med lem nordis ka ve te ri när för bund 40. ISSN Painopaikka Kalevaprint Oy Oulu Aikakauslehtien liiton jäsen

7 Anna-Kaisa Rytkönen, Laura Hänninen ja Merja Manninen Rajoitetun ruokinnan vaikutus emolehmien ja vasikoiden painoon, ternimaidon laatuun ja vasikoiden seerumin IgG-pitoisuuteen Effect of restricted feeding on the live weight of suckler cows and their calves, quality of colostrum and calf serum IgG concentration TIIVISTELMÄ Jotta vasikka pystyisi vastustamaan ympäristön infektiopainetta, on sen saatava ensimmäisen elinvuorokautensa aikana hyvä passiivinen immuniteetti absorboimalla riittävästi ternimaidon vasta-aineita. Vasikoiden sairastelusta ja kuolemista johtuvat taloudelliset tappiot ovat lihataloudessa merkittäviä. Koska emojen ruokintakustannukset muodostavat yli puolet emolehmätalouden kustannuksista ja ylläpitoruokinnan osuus emolehmällä on noin 2/3 vuotuisesta energiantarpeesta, pyritään ruokintaa rajoittamaan ummessaoloaikana. Emojen ruokinnan liian voimakas rajoitus voi kuitenkin heikentää ternimaidon laatua sekä alentaa vasikoiden elinvoimaisuutta ja seerumin vasta-ainetasoa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää emolehmien poikimista edeltävän ruokinnanrajoituksen vaikutusta ternimaidon ja vasikan seerumin immunoglobuliini-g (IgG) -pitoisuuksiin, emojen painojen ja kuntoluokkien muutoksiin sekä vasikoiden kasvuun. Kokeessa oli mukana 32 hereford-risteytysemolehmää vasikoineen. Emoja ruokittiin noin 90 päivää ennen poikimista esikuivatulla säilörehulla joko ruokintasuositusten mukaan (ylempi = Y) tai 75 prosenttia ruokintasuosituksista (alempi = A). A-emojen kuntoluokka oli poikiessa suuntaa antavasti alempi kuin Y-emojen (p < 0,10). Ruokintatasolla ei ollut vaikutusta ternimaidon vasta-ainepitoisuuteen, mutta A-emojen vasikoiden seerumissa oli keskimäärin 4 g/l vähemmän IgG (p < 0,01). Päättelimme, että rajoitetulla ruokinnalla olleiden emojen vasikoiden alempi IgG-taso tuskin on tavallisesti merkityksellinen, mutta saattaa olla lisäriskitekijä ongelmatiloilla. Rajoitetulla ruokinnalla olleilla emoilla oli alhaisempi kuntoluokka ja painon kehitys, mutta ne pystyivät kompensoimaan lievän ruokintarajoituksen niin, ettei ternimaidon vasta-ainepitoisuus heikentynyt. SUMMARY To resist environmental infection pressure, a newborn calf must build up a good passive immunity in its first 24 h of life by absorbing a sufficient amount of immunoglobulin from colostrum. Considerable economic losses are incurred by the beef industry each year due to high calf mortality and morbidity. To counteract high feeding costs, feeding is restricted during the suckler cows's dry period. However, an overlay aggressive restriction can weaken the quality of the dam s colostrum and lower calves' vital serum IgG (S-IgG) concentration. Our goal was to determine the effect of pre-partum feed restriction on suckler cow colostrum quality, live weight and condition. Live weight gain of calves and their S-IgG concentrations were also monitored. We studied 32 Hereford-crossed dam-calf pairs. The dams were fed 90 days prior to partum with wilted silage according to feeding recommendations (Y) or 75% of recommended feeding levels (A). A-dams tended to have lower condition score at calving than Y-dams (p<0.10) while feeding had no effect on colostrum IgG concentration. A-calves had approximately 4 g/l less S-IgG than Y-calves (p<0.01). In conclusion, although A-dams had lower condition scores and live weight than Y-dams, colostrum quality remained unaffected. The slightly lower S-IgG concentration of calves of restricted-feed dams may, however, be a risk factor on problem farms. JOHDANTO Vasikoiden kuolemat ja sairasteluista aiheutuva kasvuvaje aiheuttavat vuosittain merkittäviä taloudellisia tappioita emolehmätuotannossa (Olson, 1989). Vasikan riski sairastua tai menehtyä on suurimmillaan sen ensimmäisten kolmen elinviikon aikana (Olson ym. 1989). Vasta-aineiden imeytyminen on tehokkainta heti syntymän jälkeen. Vasikan olisi saatava ternimaitoa neljän tunnin sisällä syntymästä ja ensimmäisen elinvuorokauden ternimaidon tarve on vähintään prosenttia vasikan painosta (Radostits, 2000). Tämä vastaa 40-kiloisella 427

8 vasikalla 1,5 litraa ternimaitoa juotettuna kolme kertaa vuorokaudessa. Riittävä seerumin IgG-taso (S- IgG) on vuorokauden ikäisellä vasikalla yli 16 g/l ja liian alhainen alle 8 g/l (Wittum ja Perino, 1995). Vasikat, joilla on alhainen S-IgG-pitoisuus, saavat ensimmäisen kolmen elinkuukauden aikana ripulin kaksi kertaa herkemmin ja menehtyvät jopa kahdeksan kertaa useammin kuin vasikat joiden seerumin IgGtaso on riittävän korkea (Blom 1982). Ternimaito Ternimaito muodostuu lehmän ummessaoloaikana viiden viimeisen tiineysviikon aikana. Aktiivisinta ternimaidon muodostuminen on kahden viimeisen viikon aikana ennen poikimista (Larson ym. 1980). Lehmien ternimaidon vastaainepitoisuudet vaihtelevat paljon yksilöiden välillä. Hyvänä ternimaidon IgG-pitoisuutena pidetään yli 50 g/l ja huonona alle 20 g/l (Olson 1989). Ternimaidon IgG-pitoisuus on suurimmillaan heti poikimisen jälkeen. Ensimmäisen vuorokauden aikana pitoisuus laskee hitaasti, mutta sen jälkeen kiihtyen. Lehmän ternimaidon koostumus muuttuu normaaliksi maidoksi neljässä vuorokaudessa poikimisen jälkeen (Roy 1990). Ternimaidon vasta-ainepitoisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Hieholla ternimaidon vasta-ainepitoisuus on alhaisempi kuin useamman kerran poikineilla lehmillä. Vasta-ainepitoisuuden on havaittu nousevan ternimaidossa aina neljänteen poikimakertaan asti. Myös vuodenaika vaikuttaa ternimaidon laatuun. Shearerin ym. (1992) Yhdysvalloissa Floridassa tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että korkeimmillaan Ig-pitoisuudet olivat elo syyskuussa ja matalimmillaan maaliskuussa. Lehmien kokema lämpöstressi lopputiineyden aikana laskee ternimaidon IgG-pitoisuutta (Nardone ym. 1997). Ternimaidon vasta-ainepitoisuus laskee myös jos emoa lypsetään, imetään tai sen utare valuttaa maitoa ennen poikimista (Roy 1990). Proteiinin tai energian rajoitus ei vaikuttanut Olsonin (1981a) ja Houghin (1990) tutkimuksissa maidon vasta-aineiden kokonaismäärään, vaikka heikensikin emojen kuntoluokkaa ja elopainon lisäystä lopputiineyden aikana. Myöskään Blecha ym. (1981) eivät havainneet yhteyttä emän ruokavalion proteiinipitoisuuden ja ternimaidon vastaainepitoisuuden välillä. Toisaalta Shell ym. (1995) tekemissä tutkimuksissa rajoitettu ruokinta nosti maidon IgG-pitoisuutta, muttei vaikuttanut maidontuotantoon. Vasikan seerumin IgGpitoisuuteen vaikuttavat tekijät Vasikan syntymän jälkeinen aineenvaihdunnallinen tila vaikuttaa vastaaineiden imeytymisen tehokkuuteen. Normaalistikin syntymän jälkeen vasikka kärsii lyhyen aikaa hapen puutteesta tai verenkiertohäiriöistä. Seurauksena on lievä asidoosi eli elimistön happamoituminen. Tavallisesti tilanne korjaantuu parin tunnin kuluessa syntymästä, mutta asidoosi voi olla vakavampi ja jatkua pidempään, jos poikiminen on kestänyt normaalia kauemmin ja vasikka on ollut syntyessään heikko. Asidoottisilla vasikoilla seerumin IgG1-pitoisuudet ovat alhaisemmat kuin terveillä (Besser ym. 1990, Boyd 1989). Ensimmäisen juottokerran ajankohta on erittäin tärkeä tekijä riittävän vasta-ainetason muodostumiseksi. Puolen tunnin viive ensimmäisessä juotto- tai imemiskerrassa heikensi suomalaisessa tutkimuksessa vasikan seerumin vasta-ainepitoisuutta 2 g/l (Rajala ja Castren 1995). Emän rajoitetun ruokinnan on osoitettu joko heikentävän vasikan kykyä absorboida IgG1:tä ja IgG2:ta (Blecha ym. 1981) tai ei vaikuttavan siihen ollenkaan (Olson ym. 1981, Hough ym. 1990, Shell ym. 1995). Emon ummessaoloaikana tai poikimisen jälkeen sairastama utaretulehdus voi alentaa vasikan seerumin vasta-ainepitoisuutta (Halliday ym. 1978, Perino ym. 1997). Ympäristön lämpötilalla voi olla vaikutusta vasikan seerumin Ig-pitoisuuteen, sillä vasikan ruumiinlämmön lasku heikentää vasta-aineiden imeytymistä (Olson ym. 1981). Muita seerumin vasta-ainepitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat emon läsnäolo (Quigley ym. 1995), juottotapa (Doppelaar ym. 1987), vuodenaika (Donovan ym. 1986), emon suhtautuminen (Duhamel 1984), tiineyden kesto, syntymäpaino, (Hough ym. 1990), vasikan sukupuoli (Bellows ym. 1971), poikimavaikeudet sekä emän ikä (Muggli ym. 1984) ja rotu (Roy 1990). Vasikoiden kunto Corah ym. (1975) totesivat emon rajoitetun ruokinnan lisäävään vasikoiden kuolleisuutta ja vähentävän syntymä- ja vieroituspainoja (ruokinnan rajoitus 65 %). Emojen painon lasku ja kuntoluokan heikkeneminen viimeisen tiineyskolmanneksen aikana rajoitetun ruokinnan vuoksi heikensi vastasyntyneiden vasikoiden lämmöntuotantokykyä (Carstens ym. 1987). Uudemmissa tutkimuksissa rajoitettu ruokinta ei ole kuitenkaan alentanut vasikoiden syntymä- ja vieroituspainoja eikä vaikuttanut emon maidon tuotantoon (Shell ym. 1995, Manninen ym. 2000, Manninen ja Huhta 2001). Passiivisen immuniteetin asteittainen väheneminen Normaalisti vasikka menettää kyvyn absorboida vasta-aineita ohutsuolesta verenkiertoon tuntia syntymän jälkeen (Radostits, 2000). Ohutsuolen nukan erikoistuneet solut siirtävät vasta-aineet verenkiertoon. Epiteelisolut kypsyvät ja vaihtuvat vasta-aineita läpäisemättömiksi noin 24 tunnin kuluttua syntymästä, jolloin suoli niin sanotusti sulkeutuu eikä läpäise enää suuria vasta-ainemolekyylejä (Cast- 428

9 ren, 1990). Vasikalla on rajallista ja vähäistä IgG1-synteesiä ensimmäisten elinviikkojen aikana (Larson ym. 1980). Vasikoilla IgG-pitoisuus laskee hitaasti ensimmäisinä elinpäivinä saavutetusta tasosta ja alimmillaan se on vasikan ollessa noin 60 päivän ikäinen. Vasikka kykenee muodostamaan vähäisissä määrin vasta-aineita jo synnyttyään, mutta merkitsevissä määrin vasta noin kahden kolmen kuukauden iässä (Radostits, 2000). AINEISTO JA MENETELMÄT Eläinaines ja tuotantoolosuhteet Koe tehtiin MTT:n emolehmänavetassa Tohmajärvellä tammi toukokuussa Kokeessa oli mukana 32 hereford-risteytysemoa ja niiden keväällä syntyneet vasikat. Emot olivat 3 6 kertaa poikineita, ja tässä kokeessa ne olivat kantavia hereford-sonneille. Emot punnittiin ja kuntoluokitettiin (Lowman ym. 1976) kokeen alkaessa tammikuussa Alkupainon ja -kunnon sekä emojen odotettujen poikimapäivien ja poikimiskertojen sekä vasikan isän mukaan emot jaettiin neljään mahdollisimman tasaiseen ryhmään. Koe alkoi noin 90 päivää ennen eläinten keskimääräistä odotettua poikimispäivää ja päättyi, kun nuorin vasikka oli neljän viikon ikäinen. Poikimakausi oli Emot vasikoineen olivat eristämättömässä kylmäpihatossa neljässä 76,3 m 2 :n karsinassa kahdeksan emon ryhmissä. Eläimillä oli päivisin vapaa karsinakohtainen ulkoilumahdollisuus asfalttipohjaisessa 105,8 m 2 :n jaloittelutarhassa. Eläimet saivat vettä lämmitetyistä juomakupeista vapaasti. Karsinat kuivitettiin silputulla oljella, jota lisättiin noin kerran viikossa. Rehut ja ruokinta Eläimet ruokittiin esikuivatulla nurmisäilörehulla, jonka säilöntään oli käytetty AIV 2-Plus -säilöntäainetta viisi litraa tonnia kohti. Eläimet oli totutettu ennen kokeen alkua koerehuun. Rehu jaettiin emoille kerran päivässä aamuisin. Kaikki emot TAULUKKO 1 TABLE Ruokinnan vaikutus emojen elopainoon ja kuntoluokkaan. The effect of feeding on suckler cows' live weight gain and body condition scores. Ruokinta Emojen elopaino ja kuntoluokka Feeding SEM p The live weight and body condition scores of suckler cows Ylempi, Y Alempi, A Upper n Lower n Keskimääräinen elopaino kg, mean live weight kg Kokeen alussa, at the beginning of the experiment ,3 ns Pre partum ,1 ** 14 pv poikimisesta, 14 d post partum ,7 ** 28 pv poikimisesta, 28 d post partum ,5 Elopainon muutos g/pv, mean live weight change g/d Alusta poikimiseen, from the beginning of the exp. till pre partum ,1 ** 28 pv poikimisesta, 28 d post partum ,0 ns Kokeen aikana, during the experiment ,2 ns Kuntoluokka, body condition score Kokeen alussa, at the begining of the experiment 3, , ,053 ns Poikiessa, at calving 3, , , pv poikimisesta, 14 d post partum 3, , , pv poikimisesta, 28 d post partum 3, , ,094 ns Kuntoluokan muutos, the change of body condition scores Alusta poikimiseen, from the beginning of the exp. till pre partum -0, , ,052 ns 28 pv poikimisesta, 28 d post partum -0, , ,076 ns Kokeen aikana, during the experiment -0, , ,114 ns p < 0,10; * p < 0,05; ** p < 0,01; *** p < 0,001; ns = not significant, ei merkitsevää eroa n = emojen lukumäärä, number of suckler cows SEM = keskiarvon keskivirhe, standard error of the mean Y = ruokintasuositusten mukainen ruokinta, feeding according to the feeding recommendations A = ruokinta 75 % ruokintasuosituksista, feeding 75 % from the recommendations 429

10 mahtuivat yhtä aikaa syömään, eikä niitä kytketty ruokintapöytään ruokinnan ajaksi. Esikuivatun säilörehun lisäksi eläimet saivat vapaasti fosforikivennäistä (Fosfori-Hertta Ca:P 1.26:1) sekä viikoittaisen vitamiinitäydennyksen (ADE) suositusten mukaisesti. Fosforikivennäinen vaihdettiin nurmikivennäiseen (Ca:P 2,5:1), kun kaikki ryhmän emot olivat poikineet. Säilörehun rehuarvo oli määritetty ennen koetta, ja sen perusteella oli laskettu eläinten rehuannokset. Viikoittain rehusta kontrolloitiin kuiva-ainepitoisuus, ja jos tulos poikkesi 0,5 prosenttiyksikköä ennalta määritetystä, muutettiin ryhmän rehuannos vastaamaan laskennallista energian tarvetta. (Tuori ym. 2000) ja alemmalla (A) tasolla se oli 25 prosenttia alempi. Eläimet ruokittiin näin kokeen alusta lähtien siihen saakka, kunnes ryhmän kaikki emot olivat poikineet. Ryhmän viimeisen poikineen emon jälkeen ruokintataso nostettiin ruokintasuositusten mukaiseksi. Eläinten elopaino, kunto, terveys ja poikiminen Eläimet punnittiin aamuisin ennen rehunjakoa seuraavasti: i) 1 7 vuorokautta ennen odotettua poikimista, ii) 48 tunnin sisällä poikimisen jälkeen sekä iii) 14 ja iv) 28 päivän kuluttua poikimisesta. Emot kuntoluokitettiin viisiportaisella asteikolla (Lowman ym. 1976) punnitusten yhteydessä poikiessa kuitenkin vain kerran. Vasikat punnittiin vuorokauden sisällä syntymästä, sekä 14 ja 28 päivän ikäisinä (± 2 vrk). Eläinten terveydentilaa seurattiin päivittäin ja oireet sekä lääkitykset merkittiin muistiin. Ternimaito- ja verinäytteiden otto Ternimaitonäyte (8 ml) otettiin neljän tunnin sisällä poikimisesta yhdestä terveen näköisestä neljänneksestä. Verinäyte (6 ml) otettiin vasikasta tunnin kuluttua syntymästä vakuumilla seeruminäyteputkeen (Vacuette, Greiner Bio- One) kaulalaskimosta (vena jugularis). Sekä ternimaito- että verinäytteitä säilytettiin pakastimessa ( 20 o C) näytteiden analysoimiseen saakka. Laboratoriomääritykset Ternimaidon ja vasikan seerumin IgG-pitoisuudet määritettiin radiaaliseen immunodiffuusio (RID) -menetelmään perustuvalla kaupallisella kitillä (Mancini ym. 1965) Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Kotieläinhygienian laboratoriossa. Tilastollinen käsittely Vasikoita syntyi yhteensä 32. Lopullisissa analyyseissä oli mukana sekä A- että Y-emoilta 15 vasikkaa, TAULUKKO 2 TABLE Vasikoiden elopainon kehitys. Mean treatment and sex effects on calf performance. Ruokinta Sukupuoli Feeding Sex Elopaino, kg Ylempi n Alempi n SEM p Sonni n Lehmä n SEM p Live weight, kg Upper, Y Lower, A Male Female Syntymäpaino Birth weight 43, ,3 15 0,69 ns 47, ,4 15 0,69 ** 14 pv syntymästä 14 d of age 58, ,1 14 0,95 ns 61, ,8 15 0,95 ** 28 pv syntymästä 28 d of age 73, ,9 14 1,52 ns 76, ,9 15 1,52 * Päiväkasvu, g/pv Live weight gain, g/d 14 pv syntymästä 14 d after birth ,4 ns ,4 ns 28 pv syntymästä 28 d after birth ,6 ns ,6 ns * p < 0,05; ** p < 0,01; *** p < 0,001; ns = not significant, ei merkitsevää eroa n = vasikoiden lukumäärä, number of calves SEM = keskiarvon keskivirhe, standard error of mean Y = ruokintasuositusten mukainen ruokinta, feeding according to the feeding recommendations A = ruokinta 75 % ruokintasuosituksista, feeding 75 % from the recommendations 430

11 joiden syntymäpainoja ja seerumin vasta-ainepitoisuuksia tarkasteltiin. Kuvassa 1 on mukana 27 emo-vasikkaparia. Sonni- ja lehmävasikoita oli analyyseissä mukana kumpiakin 15. Ruokinnan vaikutusta yksittäisten emojen elopainoon, kuntoon ja ternimaidon laatuun analysoitiin varianssianalyysillä (GLM-proseduuri). Ruokintataso oli mallissa selittävä tekijä ja karsina satunnainen muuttuja. Varianssianalyysiä käytettiin myös vasikoiden kasvun ja S-IgGpitoisuuksien analysointiin. Selittäviä tekijöitä olivat ruokintataso sekä sukupuolen ja karsinan yhdysvaikutus. Syntymäajankohta oli mallissa kovariaattina, jolloin poistettiin vasikan syntymäajankohdan vaikutus. TULOKSET Rehun koostumus ja syönti Säilörehun D-arvo oli 67,2 prosenttia ja sen raakavalkuaispitoisuus oli 11,2 prosenttia kuiva-aineessa. Rehun kuiva-ainepitoisuus oli 535 g/ kg ja sen ph oli 4,16. Y-emot söivät säilörehua päivässä keskimäärin 10,1 kg KA ja A-emot 7,8 kg KA. Raakavalkuaista Y-emot saivat rehuannoksestaan 1129 g/pv ja A- emot vastaavasti 872 g/pv. Koska ruokinta oli kaikilla emoilla rajoitettua, emot söivät niille tarjotun rehuannoksen lähes aina kokonaan, eli rehuntähteitä ei jäänyt. Esikuivattu säilörehu oli hygieeniseltä laadultaan hyvää, vaikka sen kuivaainepitoisuus olikin hyvin korkea. Korkea kuiva-ainepitoisuus johtui korjuuteknisistä syistä, eikä vaikuttanut rehun syöntiin tai säilönnälliseen laatuun. Ruokinnan vaikutus emojen ja vasikoiden elopainoihin sekä emojen kuntoluokkiin Emojen painot ja kuntoluokat on esitetty taulukossa 1. Y-emot painoivat ennen poikimistaan A-emo- ja enemmän ja niiden poikimakunto oli suuntaa-antavasti parempi (taulukko 1). Y-emot olivat vielä kaksi viikkoa poikimisen jälkeen 40 kg painavampia kuin A-emot (p < 0,01) mutta neljän viikon kuluttua poikimisesta ero oli enää suuntaa-antava. Molemmissa käsittelyissä emojen kuntoluokka heikkeni kokeen alusta poikimiseen, mutta käsittelyiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kaksi viikkoa poikimisen jälkeen Y- ja A-emojen kuntoluokissa oli enää suuntaaantava ero. Kuukauden kuluttua poikimisesta eroa ei enää ollut havaittavissa. Kaikki emot olivat koko kokeen ajan kuntoluokituksen mukaan sopivassa lihavuuskunnossa, jollei jopa hieman ylikunnossa (Lowman ym.1976). Ruokinta ei vaikuttanut vasikoiden painoihin kokeen missään vaiheessa. Syntyessään Y-emojen vasikat painoivat keskimäärin 200 g vähemmän kuin A-emojen vasikat (taulukko 2). Sonnivasikat olivat syntyessä keskimäärin 7,6 kg painavampia kuin lehmävasikat (p < 0,01). Ensimmäisen kuukauden keskimääräisiin päiväkasvuihin ei sukupuoli vaikuttanut. Ruokintatasojen ja poikima-ajan vaikutus emän ternimaidon ja vasikan seerumin IgGpitoisuuksiin Y- ja A-emojen ternimaidon keskimääräinen vasta-ainepitoisuus oli 99,8 ± 6,2 g/l ja 97,3 ± 5,5 g/l. Y-vasikoilla seerumin vasta-ainepitoisuus vaihteli välillä 16,5 ja 55,1 g/l ja A-vasikoilla 15,9 40,9 g/l. Seerumin vasta-ainepitoisuus oli Y- vasikoilla keskimäärin korkeampi kuin A-vasikoilla (31,6 ± 1,1g/l vs. 26,6 ± 1,1 g/l, p < 0,05) Sonnivasikoiden seerumin keskimääräinen vasta-ainepitoisuus ei eronnut lehmävasikoiden vastaavasta; 27,8 ± 1,1 g/l vs. 30,3 ± 1,1 g/l. Vasikoilla, jotka saivat laadukasta ternimaitoa, ei välttämättä ollut korkea seerumin vasta-ainetaso (kuva 1). Neljällä vasikalla oli seerumin IgG-taso vain juuri ja juuri riittävä (15,9 17,7 g/l), vaikka niiden emojen ternimaidon IgG-pitoisuudet olivat erittäinkin korkeita (89,9 133,8 g/l). Ruokintataso ei vaikuttanut emojen poikimisen onnistumiseen tai niiden hoitohalukkuuteen. POHDINTA Hyvänä ternimaidon vasta-ainepitoisuutena voidaan pitää yli 50 g/l pitoisuuksia (Shearer ym. 1992). Kokeessamme ruokintataso ei huonontanut ternimaidon laatua; alemman ruokintatason eläinten ternimaidon vasta-ainepitoisuus vaihteli noin g/l ja ylemmän ruokintason eläinten g/l. Vastaaviin tuloksiin ovat päätyneet muun muassa Olson ym. (1979), Olson ym. (1981) ja Hough ym. (1990). Emojen rajoitetulla ruokinnalla oli kokeessamme vain vähäinen vaikutus niiden kuntoluokkaan ja painon kehitykseen, sillä emot pysyivät koko kokeen aikana sopivassa kunnossa: viisiportaisella asteikolla (Lowman ym. 1976) kuntoluokka vaihteli kahdesta neljään molemmissa käsittelyissä. Alemman ruokintatason emot pystyivät kompensoimaan rajoitetun ruokinnan lievän vaikutuksen kuntoluokkaan ja painon muutoksiin niin, ettei se näkynyt enää juurikaan kahden viikon kuluttua poikimisesta, eikä ryhmien välillä ollut enää kuukausi poikimisen jälkeen havaittavissa eroja kuntoluokassa tai elopainoissa. On myös huomioitava, että lypsylehmien ruokintasuositukset voivat olla korkeita hyväkuntoisille emolehmille. Päättelimme, että jos emän ruokinta on vähintään 75 prosenttia suosituksista, se pystyy kompensoimaan ruokinnan puutteet niin, ettei ternimaidon laatu heikkene. Naudat lajina ovat evoluutiossa kehittyneet alueilla, joissa ravinnosta on ollut pulaa (Albright ja Arave 1997). Onkin oletettavaa, että ne kykenevät priorisoimaan energiavarojensa käytön, jottei elintärkeään ternimai- 431

12 don laatuun vaikuteta. Vastaava ruokinnan rajoitus ei myöskään vaikuttanut emojen tuottaman maidon määrään (Shell ym. 1994, Manninen ja Huhta 2000). Poikimiset olivat helppoja ja poikima-apua tarvitsi antaa vain muutamille emoille, sekin avustus oli vain pientä vetoapua. Myös Mannisen ja Huhdan (2000) tutkimuksissa ei lievä ruokinnan rajoitus lisännyt poikimavaikeuksia. Koeolosuhteissa kaikki poikimiset kuitenkin valvottiin ja poikimisajankohta oli tiedossa. Näin ei liene monellakaan käytännön tilalla. Alempi ruokintataso heikensi kokeessamme vasikoiden seerumin immunoglobuliini-g-pitoisuutta keskimäärin 4 g/l, mutta tasot pysyivät edelleen kliinisesti riittävän korkeina (riittävä Ig-taso > 16 g/l); ruokintasuositusten mukaisesti ruokittujen emojen vasikoiden seerumin IgG-pitoisuus vaihteli välillä 17 ja 56 g/l ja rajoitetun ruokinnan emojen vasikoilla välillä 16 ja 41 g/l. Ei ole todennäköistä, että löytämämme vasta-ainetason lasku sellaisenaan aiheuttaisi heikentynyttä vastustuskykyä. On kuitenkin muistettava, että suhteellisen pienillä eläinmäärillä ja hyvissä pito- ja Vasikan S-lgG g/l, Calves KUVA 1 hoito-olosuhteissa tehdyn kokeen tulosten yleistäminen on aina varauksellista. On mahdollista, että huonommissa kasvu- ja hoito-olosuhteissa rajoitettu ruokinta voi heikentää vasikoiden selviytymistä. Alhaisempaan seerumin vasta-ainepitoisuuteen on voinut myös vaikuttaa vasikan ensimmäisen imemisen viivästyminen tai vähäinen imeminen. Näytteenottoajankohdalla (24 96 tuntia syntymästä) ei pitäisi olla merkitystä tuloksen kannalta, koska seerumin vasta-ainepitoisuuden oletetaan pysyvän tänä aikana lähes vakiona. Vasikan suolen epiteeli ei enää 24 tunnin iässä juurikaan läpäise vasta-aineita ja ensimmäisten päivien, viikkojen aikana vasikan oma vasta-ainetuotanto on merkityksetöntä. Tutkimuksessamme vasikoilla, jotka saivat laadukasta ternimaitoa, ei välttämättä ollut korkea seerumin vasta-ainetaso. Ja päinvastoin, heikompilaatuista ternimaitoa saaneiden vasikoiden vasta-ainetasot saattoivat olla riittävän korkeat. Tämä on yhtäpitävä aikaisempien tutkimusten kanssa. Smith ym. (1967) ja Klaus ym. (1969) totesivat tutkimuksissaan vasikoiden seerumin heikon vasta-ainepitoisuuden IgG-pitoisuus vasikan seerumissa ja sen emän ternimaidossa. IgG concetration in calves' serum and in its' dams' colostrum. Ternimaidon IgG g/l, Colostrum aiheutuvan lähinnä imeytymisen epäonnistumisesta, eikä niinkään emän ternimaidon alhaisesta vastaainepitoisuudesta. Kuitenkaan ei heidän eikä meidän tutkimuksissamme määritetty vasikan juomaa ternimaidon määrää. Toisaalta, Besserin ym. (1985) mukaan mitä pienempi on IgG1- ja IgM-pitoisuus ternimaidossa, sitä tehokkaammin ne imeytyvät ohutsuolesta verenkiertoon. Vasta-aineiden imeytyminen emän ternimaidosta vasikan käyttöön on monitahoinen prosessi, johon vaikuttavat useat tekijät. Kaikkia näitä tekijöitä ei pystytä käytännössä kontrolloimaan, kuten emolehmien vasikoiden juomaa maidon määrää. Olisikin tärkeää, että vasikka selviäisi mahdollisimman pian syntymän jälkeen imemään. MTT:n emolehmänavetalla on havaittu useiden kokeiden yhteydessä, että jos vasikka on kasvanut kilon päivässä ensimmäisten kahden elinviikkonsa aikana, voidaan olettaa maidon saannin olleen riittävää. Kun emolehmätuotantoa halutaan lisätä kasvattamatta kustannuksia, on erittäin tärkeää, että emojen emo-ominaisuuksiin kiinnitetään huomiota. Emojen tulee poikia vaivatta ja hoitaa vasikkansa omatoimisesti hyvässä ympäristössä. Tätä kautta varmistuu myös ternimaidon riittävä saanti. Kiitokset Tohmajärven emolehmänavetan henkilökunnalle, biometrikko Lauri Jauhiaiselle, ELL Linda Sarellille sekä Kotieläinhygienian laboratorion henkilökunnalle! KIRJALLISUUS Albright, J.L., Arave, C.W. The behaviour of cattle. Bellows, R.A., Short, R.E., Anderson, D.C. et al. Cause and effect relationships associated with calving difficulty and calf birth weight. J. Anim. Sci. 33, 1971: Besser, T.E., Garmedia, A.E., Mc Guire, T.C., et al. Effect of colostral immunoglobulin G1 and immunoglobulin M consentrations on 432

13 absorbtion in calves. J. Dairy Sci. 68, 1985: Besser, T.E., Szenci, O., Gay, C.C. Decreased colostral immunoglobulin absorption in calves with postnatal respiratory acidosis. JAVMA 196, No. 8, 1990: Blecha, R., Bull, R.C., Olson, D.P., Ross, R.H., Curtis, S. Effects of prepartum protein restriction in the beef cow on immunoglobin content in blood and colostral whey and subsequent immunoglobin absorption by the neonatal calf. J. Anim. Sci. 53, No.5, 1981: Blom, Y.J. Relationship between serum immunoglobin values and incidence of respiratory disease and enteritis in calves. Nord. Vet.-Med. 34, 1982: Boyd, J.W. Relationships between acid-base balance, serum composition and colostrum absorption in newborn calves. Br. Vet. J. 145, 1989: Carstens, G.E., Johnson, D.E., Holland, M.D., Odde, K.G. Effects of prepartum protein nutrition and birth weight on basal metabolism in bovine neonates. J. Anim. Sci. 65, 1987: Corah, L.R., Dunn, T.G., Kaltenbach, C.C. Influence on prepartum nutrition on the reproductive performance of beef females and the performance of their progeny. J. Anim. Sci. 41, No.3, 1975: Cunningham, J.G. Textbook of veterinary fysiology, 2 nd edition. W.B. Saunders Company 1997: 467. Dobbelaar, P., Noordhuizen, J.P.M., Van Keulen, K.A.S. An epidemiological study of gammaglobulin levels in newborn calves. Preventive Veterinary Medicine 5, 1987: Donovan, G.A., Badinga, L., Collier, R.J., Wilcox, C.J., Braun, R.K. Factors influencing passive transfer in dairy calves. J. Dairy Sci. 69, 1986: Duhamel, G.E., Osburn, B.I. Neonatal immunity in cattle. The Bovine Practitioner 19, 1984: Gay, C.C., McGuire, T.C., Parrish, S.M. Seasonal variation in passive transfer of immunoglobulin G1 to newborn calves. J. Am. Vet. Med. Assoc. 183, 1983: Halliday, R., Russel, A.J.F., Williams, M.R., Peart, J.N. Effect of energy intake during late pregnancy and of genotype on immunoglobulin transfer to calves in suckler herds. Research in Veterinary Science 24, 1978: Hough, R.L., McCarthy, F.D., Kent, H.D., Eversole, D.E., Wahlberg, M.L. Influence of nutritional restriction during late gestation on production measures and passive immunity in beef cattle. J. Anim. Sci. 68, 1990: Klaus, G.G.B., Bennett, A., Jones, E.W. A quantitative study of the transfer of colostral immunoglobulins to the newborn calf. Immunology 16, 1969: Larson, B.L., Heary, H.L., Devery, J.E. Immunoglobulin production and transport by the mammary gland. J. Dairy Sci. 63, 1980: Manninen, M., Aronen, I., Huhta, H. Effect of feeding level and diet type on the performance of crossbred suckler cows and their calves. Agricultural and Food Science in Finland 9, 2000:3 16. Manninen, M., Huhta, H. Influence of pre partum and post partum plane of nutrition on the performance of crossbred suckler cows and their progeny. Agricultural and Food Science in Finland 10, 2001:3 18. McEwan, A.D., Fisher, E.W., Selman, I.E. Observations on the immunoglobulin levels of neonatal calves and their relationship to disease. J. Comp. Pathol. 80, 1970: Muggli, N.E., Hohenboken, W.D., Cundiff, L.V., Kelley, K.W. Inheritance of maternal immunoglobulin G1 concentration by bovine neonate. J. Anim. Sci. 59, 1984: Nardone, A., Lacetera, N., Bernabucci, U., Ronchi, B. Composition of colostrum from dairy heifers exposed to high air temperatures during late pregnancy and early postpartum period. J.Dairy Sci. 80, 1997: Olson, D.P., Woodard, L.F., Bull, R.C., Everson, D.O. Immunoglobulin levels in serum and colostral whey of proteinmetabolisable energy restricted beef cows. Research in Veterinary Science 30, 1981: Olson, D.P., Bull, R.C., Woodard, L.F., Kelley, K.W. Effects on maternal nutritional restriction and cold stress on young calves: absorption of colostral immunoglobulins. Am. J. Vet. 42 No 5, 1981: Olson D.P., Duren, E.P., Bramwell, B.S. et al. Clinical observations and laboratory analysis of factors that affect the survival and performance of beef cattle. The Bovine Practitioner 24, 1989: Perino, L.J. A guide to colostrum management in beef cows and calves. Veterinary Medicine, 1997: Quigley, J.D., Bemis, D.A., Potgieter, L.N.D. et al. Effects on housing and colostrum feeding on serum immunogobulins, growth, and fecal scores of jersey calves. J. Dairy Sci. 78, 1995: Rajala, P., Castren, H. Serum immunoglobulin concentrations and health of dairy calves in two management systems from birth to 12 weeks of age. J. Anim. Sci. 78, 1995: Roy, J.H.B. The calf: management of health. 5 th edition, Butterworths, London 1990: Shearer, J., Mohammed, H.O., Brenneman, J.S., Tran, T.Q. Factors associated with concentrations of immunoglobulins in colostrum at the first milking post-calving. Preventive Veterinary Medicine 14, 1992: Shell, T.M., Early, R.J., Carpenter, J.R., Buckley, B.A. Prepartum nutrition and solar radiation in beef cattle: Residual effects on postpartum milk yield, immunogobulin, and calf growth. J. Anim. Sci. 73, 1995: Smith, H.W., O`Neil, J.A., Simmons, E.J. The immune globulin content of the serum of calves in England. Vet. Rec. 80 No. 23, 1967: Stott, et al. Colostral immunoglobulin transfer in calves. J.Anim. Sci. 63, 1980: Tuori, M., Kaustell, K., Valaja, J., Aimonen, E., Saarisalo, E., Huhtanen, P., In: 3rd Edition. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset (Feed tables and feeding recommendations) Yliopistopaino, Helsinki, p. 88. Wittum, T.E., Perino, L.J. Passive immune status at postpartum hour 24 and long-term health and performance of calves. Am. J. Vet. Res. 56 No 9, 1995: KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Anna-Kaisa Rytkönen, ELK Roihuvuorentie 20 c Helsinki Laura Hänninen, ELL Kotieläinhygienia Kliinisen eläinlääketieteen laitos, PL Helsingin Yliopisto Merja Manninen, MMM MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) Jokioinen 433

14 KANNANOTTO Eläinrokotuskäytäntö ja eläinlääkärin vastuu Eri tahoilta tulevat rokotusohjeistukset hämmentävät eläinlääkäreitä. Eläinten rokotuskäytäntöön vaikuttavat erityisesti EELA, MMMELO tuonnin ja raivotautirokotusten osalta sekä eläintapahtumien järjestäjät. Rokotussuositusten ja rokotteiden valmisteyhteenvetojen välinen suhde on rokotteiden käyttäjille usein epäselvä. Lääketeollisuusliiton aloitteesta kutsuttiin koolle yhteistyökokous alkuvuodesta, johon osallistuivat EELA, Lääkelaitos, MMMELO, Eläin- lääkäriliitto, Lääketeollisuusliitto ja rokotevalmistajat. Kokouksen tavoitteena oli tiedottaa Lääketeollisuusliiton ja viranomaisten tehtävistä ja roolijaoista. Tässä yhteenvetoa kokouksesta. Lääketeollisuusliiton tehtävät Eläinlääketeollisuus tuottaa rokotteesta myyntilupadokumentaation, joka on perusteena myyntiluvan myöntämiselle. Myyntilupaprosessin lopuksi hyväksytään valmisteyhteenveto, jossa kerrotaan lyhyesti valmisteesta. Valmisteyhteenvedossa mainitaan muun muassa vaikuttavat aineet, kohde-eläinlajit, käyttöaiheet, vasta-aiheet, haittavaikutukset, käyttöön liittyvät erityiset varotoimet, tiineys ja laktaatio, annostus ja antotapa, säilytys sekä myyntiluvan haltija. Valmisteyhteenvedon tiedot löytyvät Suomen eläinlääkkeet -kirjasta. Valmisteyhteenveto on virallinen informaatiolähde lääkevalmisteista. Valmisteyhteenveto sitoo myös lääkeyrityksiä markkinoinnissa annetun informaation on perustuttava valmisteyhteenvetoon. Lääkelaitoksen tehtävät Lääkelaitos aloittaa rokotevalmis- Rokotedokumentaatio tuotetaan ELÄINLÄÄKETEOLLISUUS Myyntilupadokumentaation tieteellinen arviointi ja myyntilupapäätös LÄÄKELAITOS Dokumentaatioon perustuva valmisteyhteenveto Rokotteiden eräkontrolli ja vapautus myyntiin EELA Suomen tautitilanteeseen perustuvat kansalliset rokotesuositukset EELA ELÄINLÄÄKETEOLLISUUS ja LÄÄKELAITOS Rokotteen jälkivalvonta (haittavaikutusseuranta ja määräaikaiset turvallisuuskatsaukset) ELÄINLÄÄKÄRIT ja ELÄINLÄÄKETEOLLISUUS ja LÄÄKELAITOS 434

15 tajan tuottaman myyntilupadokumentaation arvioinnin, kun rokotteelle haetaan myyntilupaa. Arviointi perustuu EU:n direktiiviin 2001/82/EY, Euroopan farmakopean ja Euroopan lääkearviointiviraston asettamiin vaatimuksiin ja ohjeistuksiin. Myyntiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että rokotteella tehdyt tutkimukset osoittavat valmisteen laadun, turvallisuuden ja tehon. Rokotteella saavutetun hyödyn on oltava suurempi kuin rokotteen käyttöön liittyvien riskien. Valmisteyhteenveto muotoillaan yhdessä lääketeollisuuden kanssa vastaamaan mahdollisimman tarkasti tutkimuksissa saatuja tuloksia. Valmisteyhteenvedosta eläinlääkärit saavat tutkittua ja julkista tietoa, johon myös pakkausselosteen tiedot perustuvat. Myyntiluvan myöntämisen jälkeen valmisteen laatua, turvallisuutta ja tehoa valvotaan. Yhtenä osana tätä työtä Lääkelaitoksen haittavaikutusrekisteriin kerätään tiedot kaikista saapuneista ilmoituksista. Lisäksi haittavaikutuksen syyyhteys arvioidaan. Odottamattomat haitat tai odotettujen haittojen luultua suurempi esiintyvyys voivat johtaa muutoksiin valmisteyhteenvedossa. EELAn tehtävät EELA antaa eläinrokotteisiin liittyvää eläinlajikohtaista neuvontaa ja ylläpitää rokotussuosituksia. Suositukset on tarkoitettu eläinlääkärin avuksi, ne eivät ole sitovia määräyksiä eivätkä ne vapauta eläinlääkäriä tilanteen harkinnasta ja vastuusta. Suositus ei ole määräys eikä kielto. Virologian tutkimusyksikkö EE- LAssa tarkastaa eläinrokotteiden analyysitodistukset, jonka jälkeen rokote-erää saa myydä. Jokaisella valmistetulla rokote-erällä on eräkohtainen analyysitodistus. Analyysitodistusten on täytettävä EU-säännösten, Euroopan farmakopean ja rekisteröinnin yhteydessä annetut vaatimukset. Eläinrokote-eriä testataan satunnaisesti tai epäiltäessä rokotteen turvallisuutta, tehoa tai laatua. EELA toimii eläinrokote-erien kansallisena referenssilaboratoriona. Eläinlääkäriliiton tehtävät Suomen Eläinlääkäriliitto huolehtii jäsentensä tiedon lisäämisestä eläinlääkärin ammattiin liittyvissä kysymyksissä. Liitto huolehtii siitä, että eläinlääkärit ovat tietoisia omista velvoitteistaan ja vastuistaan elinkeinonharjoittajina antamiensa rokotteiden osalta. Tiedon jakamisella liitto parantaa eläinlääkäreiden edellytyksiä korkeatasoiseen asiakaspalveluun sekä asianmukaisen kuluttajatiedon antamiseen kuluttajille. ELÄINLÄÄKÄRIN VASTUU ANTAMASTAAN ROKOTUKSESTA Valtaosa eläinlääkärien antamista rokotteista annetaan elinkeinonharjoittajan asemassa kuluttajan omistamalle eläimelle. Eläinlääkärin ja asiakkaan väliseen suhteeseen sovelletaan tällöin kuluttajansuojalakia. Kuluttajansuojalaki edellyttää, että elinkeinonharjoittajan myymä suorite vastaa sovittua keskimääräistä kyseisen alan suoritetta. Rokotuksen kohdalla kuluttajan odotuksena on siis rokotteen tarjoaman suojan saaminen eläimelle. Koska kuluttajansuojalain elinkeinonharjoittajalle asettama vastuu on niin sanottua ankaraa vastuuta, on elinkeinonharjoittaja lähtökohtaisesti vastuussa kaikesta siitä vahingosta, jota elinkeinonharjoittajan suorittamasta työstä on aiheutunut kuluttajalle. Jos siis eläinlääkärin antamasta rokotteesta seuraa jotakin muuta kuin asiakkaan odottama rokotussuojan syntyminen, on eläinlääkäri lähtökohtaisesti vastuussa taloudellisesti mitattavissa olevasta vahingosta riippumatta siitä, kuinka huolellisesti hän on rokotusta antaessaan toiminut tai kuinka hyvin hän on mahdollisia suosituksia noudattanut. Olennaista kuluttajansuojalain kannalta on vain se, onko asiakas saanut odotustensa mukaisen suoritteen. Miten eläinlääkäri, joka on toiminut huolellisesti, voi välttyä kuluttajansuojalain mukaisilta seuraamuksilta? Koska asianmukaisen suoritteen arviointi perustuu kuluttajansuojalaissa kuluttajan odotukseen, voi eläinlääkäri välttää mahdollisista rokotusreaktioista ja -komplikaatioista kumpuavat korvausvaatimukset muokkaamalla asiakkaan odotusta. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti siten, että asiakkaalle kerrotaan ennen rokottamista mahdollisista ei-toivotuista rokotuksen seurauksista. Asiakkaan saadessa mahdollisimman laajasti tietoa harkintaansa varten, ottaa asiakas harkitun riskin, mikäli hän päätyy rokotteen ottamiseen tietoisena kaikista riskeistä. Olennaista on luoda asiakkaalle valintatilanne, jossa asiakkaalla on kaikki olennainen tieto käytettävissään. Antamalla mahdollisuuden aitoon, tietoon pohjautuvaan harkintaan eläinlääkäri vapautuu vastuusta sellaisten riskien osalta, jotka ovat olleet asiakkaan tiedossa. Valmisteyhteenvedon ja rokotussuosituksen välisessä ristiriitatilanteessa eläinlääkärin vapautuminen vastuusta perustuu vastaavaan periaatteeseen. Mika Leppinen, toiminnanjohtaja Suomen Eläinlääkäriliitto Suomen eläinlääkkeet kirjaa voi tilata Fennovetistä sähköpostilla tai puhelimitse (09) Hinta on 27 euroa + alv 8 %. 435

16 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE AJANKOHTAISTA ORION PHARMA ELÄINLÄÄKKEIDEN KEHITYSTOIMINNASTA Orion Pharma Eläinlääkkeet kehittää ja markkinoi menestyksekkäästi omia alkuperäislääkkeitä. Eläinvalmisteiden osuus Orion Pharman liikevaihdosta oli viimeisessä osavuosikatsauksessa noin yksitoista prosenttia ja eläinlääkeyksikön liikevaihto kasvoi vertailukaudesta noin kolmanneksella. Eläinrauhoiteperheen Domitor, Domosedan ja Antisedan -myynti kehittyi edelleen suotuisasti. Orion Pharman eläinlääkekehitys suuntautuu pääasiassa omiin alkuperäislääkkeisiin, joiden keskeisiä indikaatioalueita ovat rauhoitus ja kivunlievitys sekä sydänsairaudet. Sydänlääke kehitteillä koirille Levosimendan on sydämen supistusvoimaa lisäävä ja verisuonia laajentava lääkeaine. Koirille on nyt kehitteillä levosimendania sisältävä suun kautta annosteltava lääkevalmiste dilatoivan kardiomyopatian sekä sydämen läppävian aiheuttamien kliinisten oireiden hallintaan. Alustavat tulokset kliinisillä potilailla ovat olleet lupaavia [1]. Kehitysohjelma on edennyt vaiheeseen, jossa kerätään lisää kliinisiä tuloksia tehon ja turvallisuuden osoittamiseksi myyntilupahakemusta varten. Sydänlääketutkimus koirilla alkaa lokakuussa 2004 Syksyllä 2004 toteutetaan Suomessa koirien sydänsairauksien hoidon kehittämiseen tähtäävä kliininen lääketutkimus. Tutkimuslääkkeenä on levosimendan, jonka tehoa arvioidaan koiran kliinisen dilatoivan kardiomyopatian ja vaikea-asteisen läppävian hoidossa. Tutkimukseen etsitään koiria, joilla on jo todettu toinen näistä sairauksista sekä koiria, joilla on tyypillisiä oireita. Tyypillisiä sydämen vajaatoimintaoireita koiralla ovat heikentynyt rasituksensietokyky ja yskä. Muita sairauteen liittyviä oireita voivat olla väsyneisyys, yöllinen levottomuus, dyspnea, anoreksia ja ascites. Tutkimus alkaa lokakuun alussa ja se kestää kolme kuukautta. Tutkimukseen osallistuville koirille tehdään kliinisen yleistutkimuksen lisäksi perusteellinen sydämen tutkimus sisältäen tiettyjen veriparametrien mittaamisen, EKG-mittauksen, röntgenkuvauksen ja ultraäänitutkimuksen kolmesti tutkimusjakson aikana. Tutkimuksella kerätään luotettavaa tietoa tutkimuslääkkeen tehosta verrattuna lumelääkkeeseen ja siksi tutkimus toteutetaan satunnaistettuna täyssokkotutkimuksena. Tutkimukseen osallistuvat koirat jaetaan sattumanvaraisesti kahteen rinnakkaiseen lääkitysryhmään sydänsairauden mukaan. Koirille annostellaan joko tutkimus- tai lumelääkettä. Tutkimukseen osallistuvia koiria lääkitään tarvittaessa lisäksi jo hyväksytyillä sydänlääkkeillä. Kaikki tutkimuksesta aiheutuvat toimenpiteet sekä koirille annettava tutkimuslääkitys ovat koiran omistajalle maksuttomia. Koirat elävät tutkimuksen ajan normaalisti omassa elinympäristössään ja käyvät päiväkäynneillä sydänsairauksiin erityisesti perehtyneen eläinlääkärin tutkittavana. Tutkimukseen osallistuvat pieneläinlääkäriasemat sijaitsevat Helsingin, Hämeenlinnan, Tampereen ja Turun seuduilla. Tutkimus toteutetaan kansainvälistä Good Clinical Practice -laatustandardia (VICH Topic GL 9 GCP, ja viranomaisen muita tutkimukselle asettamia vaatimuksia noudattaen. 436

17 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Mikäli tiedossasi on tutkimukseemme soveltuva potilas tai haluaisit tutkimuksesta lisätietoja, voit ottaa yhteyttä tutkimuksesta vastaaviin eläinlääkäreihimme: Tutkimusjohtaja, ELL Fia Westerholm, p tai sähköposti: fi Tutkimuseläinlääkäri, ELL Katja Hautala p tai sähköposti: Kansainvälinen markkinointipäällikkö, ELL Toni Korpivaara, p tai sähköposti: 1. Leppänen, M., Feasibility of levosimendan ((-)-OR-1259) for treatment of cardiac failure in dogs (Final Study Report LVS 0001). 2002, Orion Corporation: Turku, Finland. TUOTETIETOUTTA Comforion vet 100 mg/ml injektioneste, liuos Lääkelaitos on hyväksynyt valmisteelle kestoajaksi 3 v. Fumidil-B vet 20 mg/g jauhe sokeriliuosta varten Fumidil-B vet valmisteen myyntilupa päättyy Orimycin Depot vet 200 mg/ml injektioneste, liuos Orimycin Depot vet valmiste on poistunut myynnistä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Porsasboosteri suun kautta annettava pasta vastasyntyneille porsaille Myyntiin on tullut pienille ja alipainoisille porsaille sekä ongelmapahnueille suun kautta annettava ternimaitovalmiste ja ravintolisä. Annostus: 2 ml mahdollisimman pian syntymän jälkeen (0 12 tunnin kuluessa). Annos toistetaan 5 12 tunnin kuluttua. Annostelua on mahdollista jatkaa 2 3 vrk tarvittaessa. Pakkaus: pumppupullo 250 ml. Lisätietoja: Harri Orakoski, puh Virbamec vet 10 mg/ml injektioneste, liuos Myynnistä poistuu 50 ml:n pakkaus. 437

18 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE HEMABLOCK - JA NEXABAND -KÄYTTÖKOKEMUKSIA Suomalaisille eläinlääkäreille jaettiin tuote-esittelyn yhteydessä arviointilomakkeet HemaBlockpolysakkaridihelmistä ja Nexaband-kudosadhesiivista. Arvioinnin tavoitteena oli selvittää tuotteiden käyttömukavuutta ja tehoa vastaanotoilla. HemaBlock koostuu mikrohuokoisista hiukkasista. Kun hiukkaset joutuvat kosketukseen veren tai muiden haavaeksudaattien kanssa, ne kiihdyttävät luonnollista hemostaasia konsentroimalla verihiutaleita, punasoluja ja veren valkuaisaineita niin, että hiukkasten ympärille muodostuu kosketuksen yhteydessä sitkeää geeliä. HemaBlock on tarkoitettu eläinlääkärin käyttöön verenvuodon tyrehdyttämiseen. HemaBlockia olivat arviointilomakkeen palauttaneet käyttäneet sekä koirilla että kissoilla. Tuotetta oli käytetty muun muassa silmän poiston, hampaanpoiston ja kasvainten poiston yhteydessä. Yksi tuubi oli riittänyt kaikissa tilanteissa koko toimenpiteeseen. Palautteiden mukaan Hema- Block oli toiminut hyvin tai erinomaisesti. Ainoastaan yhdessä tapauksessa se ei ollut toiminut lainkaan. Eläinlääkäreiden antaman palautteen mukaan HemaBlock sopii parhaiten esimerkiksi kasvainten poistoihin, hampaanpoistoihin varsinkin, jos poistetaan useita hampaita ja aiheutuu laajoja kudosvaurioita sekä tihkuviin ihonalaisiin vuotoihin. Nexaband S/C kudosadhesiivi sisältää 2-oktyylisyanoakrylaattia. Sitä käytetään leikkaushaavan sulkemiseen. Nexaband muodostaa samalla joustavan suojan likaa, nesteitä ja mikrobeja vastaan. Nexabandia olivat palautteen lähettäneet eläinlääkärit käyttäneet koirilla, kissoilla, rotilla ja gerbiilillä. Tuotetta oli käytetty esimerkiksi kasvaimen poiston, kastroinnin, steriloinnin sekä napatyräleikkauksen yhteydessä leikkaushaavan sulkemiseen ompeleiden sijasta. Kaikkien palautetta antaneiden eläinlääkäreiden mielestä Nexaband toimi joko hyvin tai erinomaisesti ja oli vähintään kaksi kertaa nopeampi tapa sulkea haava kuin ompeleet. Toivomisen varaa palautteen mukaan oli tuotteen hinnassa ja annostelupipettien määrän pienuudessa. Eläinlääkäreiden mukaan Nexaband-kudosadhesiivi sopii parhaiten esimerkiksi paikoissa, mihin ei haluta rumentavaa arpea, kissojen ja koirien sterilointeihin sekä kastrointeihin ja pieniin, steriileihin viiltohaavoihin sekä eksoottisille eläimille. 438

19 Koagulaasinegatiivisista stafylokokeista TEKSTI: VEERA GINDONIS Koagulaasinegatiiviset stafylokokit ovat ihmisten ja eläinten opportunisteja patogeeneja. Niitä esiintyy ihon normaalifloorassa ja ne voivat aiheuttaa tulehduksen vaurioituneelle iholle tai limakalvolle päästessään. Eläimillä KNS:t aiheuttavat tyypillisesti muun muassa leikkaushaava- ja kanyyli-infektioita ja lypsylehmien utaretulehdusta. Kiekkoherkkyystestissä oksasilliinille resistentiksi todettu stafylokokki voi olla metisilliiniresistentti, niin sanottu MRS-kanta, jolla on kromosomaalinen meca-geeni. Resistenssi syntyy, kun stafylokokkien normaalisti tuottama soluseinän rakentamiseen osallistuva entsyymi PBP2 (Penicillin Binding Protein 2), joka on beetalaktaamien vaikutuskohde, korvataan meca-geenin koodaamalla muuntuneella PBP2a-entsyymillä. Tällöin beetalaktaameilla ei ole enää sitoutumiskohtaa bakteerin pinnalla eikä tehoa infektion hoidossa. Kanta voi olla samanaikaisesti resistentti myös muihin ryhmiin kuuluville mikrobilääkkeille. Metisilliiniresistenttien KNS:ien merkitys ja MRSA Terveiden ihmisten ja eläinten riski saada KNS-infektio on pieni. Ihmisillä KNS:t ovat merkittäviä taudinaiheuttajia erityisesti sairaalainfektioissa, usein immunosuppressoiduilla potilailla. Ihmisten infektioista eristetyissä KNS:issa metisilliiniresistenssiä tavataan yleisesti. Suomessa avohoidon potilaista eristetyistä KNS:ista prosenttia on metisilliiniresistenttejä ja sairaalapotilailta eristetyissä näytteissä luvut ovat vielä huomattavasti korkeampia. Esimerkiksi vuonna 1999 neljän suomalaisen sairaalan veriviljelynäytteistä eristetyistä KNS:ista 76 prosenttia oli metisilliiniresistenttejä. EELA on tutkinut syksystä 2003 lähtien eläimistä eristettyjen koagulaasinegatiivisten stafylokokkien (KNS) metisilliini- eli oksasilliiniherkkyyttä PCR-menetelmällä. Metisilliiniresistenttejä KNS-kantoja on löydetty nauta-, koira- ja hevosnäytteistä. Koagulaasinegatiiviset stafylokokit olisi laboratoriossa hyvä tutkia metisilliiniresistenssin varalta, koska millään beetalaktaamiantibiootilla ei ole tehoa metisilliiniresistentin KNS:n hoidossa. Kiekkoherkkyystestissä oksasilliiniresistentti S. aureus tai S. intermedius, jotka ovat koagulaasipositiivisia stafylokokkeja, suositellaan toimitettavaksi EELAan ilmaiseen jatkotutkimukseen. EELAn arkisto Eläinten KNS-infektioiden vakavuus vaihtelee eikä metisilliiniresistenssin yleisyydestä niissä tiedetä paljoakaan. Eläinten kliinisistä näytteistä eristetyistä KNS:issa on raportoitu esiintyvän metisilliiniresistenssiä ainakin koirilla ja hevosilla. Myös terveistä eläimistä eristetyistä KNS:ista on löydetty metisilliiniresistenssiä. Lisätutkimus aiheesta on tarpeen löydösten merkityksen selvittämiseksi. Stafylokokkien metisilliiniresistenssiä aiheuttava meca-geeni löytyy laboratoriossa PCR-menetelmällä. Tässä pipetoidaan PCR-tuotteita geeliin elektroforeesia varten. 439

20 Resistenttien stafylokokkikantojen siirtymistä ihmisten ja eläinten välillä näyttäisi tapahtuvan. Resistenssigeenin mahdollista leviämistä eläinten bakteeripopulaatioissa ei tunneta, mutta koska KNS:ien meca-geeni on samantyyppinen kuin Staphylococcus aureuksen metisilliiniresistenssiä aiheuttava geeni, ainakin teoreettisesti sen leviämisen mahdollisuus KNS:ista koagulaasipositiivisiin S. aureukseen tai S. intermediukseen on olemassa. Metisilliiniresistentti S. aureus (MRSA) on patogeeni, joka on aiheuttanut maailmanlaajuisesti vakavia sairaalainfektioepidemioita ja jota löydetään yhä enenevässä määrin myös avohoidon ihmispotilailta. Useasta maasta on myös raportteja eläimistä eristetyistä MRSAkannoista. Lisäksi on raportoitu metisilliiniresistenttejä S. intermediuksia, joilla on merkitystä erityisesti koirien ihoinfektioiden aiheuttajana. Suomesta koagulaasipositiivisia metisilliiniresistenttejä stafylokokkeja ei ole toistaiseksi eläinnäytteistä löytynyt. Näytteenotto ja metisilliiniresistentin KNS:n laboratoriodiagnostiikka Infektiotaudin hoidon tulee perustua kliiniseen diagnoosiin, jonka tueksi otetaan tarvittaessa bakteriologinen näyte. Puhtaan näytteenoton merkitys metisilliiniresistenttien KNS:ien tutkimisessa on korostunut, koska niitä voi esiintyä sekä näytteenottajan että tutkittavan eläimen ihon normaalifloorassa. Koagulaasinegatiiviset stafylokokit eristetään ja tunnistetaan laboratoriossa tavanomaisin menetelmin. Herkkyystestaus tehdään puhdasviljelmästä kiekkoherkkyys- tai nestelaimennosmenetelmällä. Metisilliiniresistenssin toteamiseksi testataan herkkyys oksasilliinille, koska oksasilliini säilyy huomattavasti metisilliiniä paremmin ja antaa täysin vastaavan tuloksen. On huomattava, että kloksasilliini ei sovi testaukseen yhtä hyvin, koska kloksasilliiniherkkyystulos ei täysin vastaa oksasilliiniherkkyystulosta. Myös mastiittistafylokokkikantojen tes- Sakari Alasuutari Metisilliiniresistenttejä koagulaasinegatiivisia stafylokokkeja on Suomessa läytynyt muun muassa lypsylehmien utaretulehdusnäytteistä. 440