100-vuotishistoriikki

Transkriptio

1 METSÄSTYSSEURA TOVERILA ry Metsästysyhdistys Toverila Metsästysyhdistys Toverila ry Riista- ja metsästysyhdistys Toverila ry Metsästysseura Toverila ry vuotishistoriikki Koonnut Jukka Salonen

2 2 Metsästysseura Toverila ry Pornainen 2002

3 3 Sisällysluettelo Lukijalle...5 Toverila perustetaan...6 Laukkosken metsästysmaat...6 Metsästyksestä Suomessa...7 Metsästysseuroja aletaan perustaa...8 Metsästysseura Duodeviginti...9 Duodevigintin hirvijahti Laukkoskella...10 Toverila perustetaan ja rekisteröidään ensimmäisen kerran...13 Alkuvuosikymmenet...18 Toverilan ensimmäinen hirvijahti...18 Toverilan jahtimaja...21 Metsästys jatkuu luku...26 Metsästyssäädökset muuttuvat...26 Hirvijahdit alkavat uudelleen...27 Toverila perustetaan uudemman kerran...29 Muita jahtiseurueita luku...33 Sotavuodet...33 Metsällä sattuu ja tapahtuu...36 Seura laajenee luku...39 Pienriistavuodet...39 Uudelleen hirvimetsälle...39 Toiminta monipuolistuu...43 Jokimäen metsästysseura perustetaan luku...46 Riistapolkuammunnat...46 Ampumaharrastus laajenee...47 Pornaisten miesten hirvipolitiikka...50 Kyyhkyn metsästys alkaa...54 Pienpetokisat käynnistyvät luku...59 Hirvet valtaavat metsät...59 Toverila juhlii...62 Ammunnat kotiradalla loppuvat...65 Pakettipelloista riistapeltoja luku...68 Hirvikannat tasaantuvat...68

4 4 Valkohäntäpeura Uusia petoeläimiä susi ja ilves Metsästyskausi jatkuu Kilpa-ampujien joukko lisääntyy luku Vuosisata täyttyy Hirvijahdit käyvät leppoisiksi Ampumaharrastus jatkuu Elinympäristöä parannetaan Jälkikirjoitus Liitteet Luottamushenkilöitä Jäsenten ansiomerkit Luovutetut viirit Jäsenten ampumasaavutuksia Lähteet... 86

5 5 Lukijalle Metsästysseura Toverila ry täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhliva seura kuuluu vanhimman Suomessa toimivan metsästysyhdistyksen joukkoon. Kädessänne on historiikki, joka on Toverilan 100-vuotishistorian ensimmäinen. Vihkosesta löytyy historiatietoa, miten metsästysseura on perustettu ja minkälaisia miehiä metsissämme on tallustellut. Vihkosesta voitte lukea myös hauskoja kertomuksia vuosisadan alun metsästysreissuista Pornaisten metsissä. Kuvista tunnistatte varmaan monelle tuttuja ahavoituneitten erämiesten kasvoja. Riistanhoitotyöt ja ammuntaharrastus tulivat toimintaan mukaan jo 50-luvulla ja jatkuvat edelleen. Pitkiä perinteitä edustaa myös Hinthaara Toverila -välinen hirven ammuntakilpailu, joka alkoi v ja ammutaan edelleenkin, nyt viikkoa ennen varsinaista hirvijahtia. Metsästysmaillamme on vuosien kuluessa asustellut monenlaisia muitakin riistaeläimiä kuin hirviä, näiden riistaeläinten kannoissa on ollut vuosikymmenten kuluessa suuria vaihteluja, esimerkkinä mainitakseni peltopyyt, jotka ovat hävinneet kokonaan. Fasaanikannat romahtivat 70-luvun lopussa mutta ovat nyt elpymässä istutusten ansiosta. Iloksemme on myös metsäkauris vieraillut alueellamme, toivottavasti jäädäkseen. Tämä historiikki olisi saattanut jäädä tekemättä ellei Jukka Salonen olisi antaumuksella ja omaa aikaansa säästämättä paneutunut Toverilan 100-vuotiseen taipaleeseen. Vaikka vanhoja asioita on kiva muistella, emme saa unohtaa nuoria tulevia metsästäjiä. Heille on annettava mahdollisuus osallistua niin ammuntaan, riistanhoitotyöhön kuin metsästykseenkin. Esitän suuret kiitokset maanvuokraajille kun olette antaneet meille mahdollisuuden harrastaa riistanhoitoa ja metsästystä pelloillanne ja metsissänne. Laukkoskella Risto Piirainen puheenjohtaja

6 6 Toverila perustetaan Laukkosken metsästysmaat Laukkosken maisemat ovat kumpuilevia ja vaihtelevia. Maisema tasaantuu jo Pornaisten naapuripitäjissä, Sipoota lukuun ottamatta. Mäkisen maaston ansiosta muutoin kuivalla Itä-Uudellamaalla on Laukkosken kylällä viisi järveä sekä kylän läpi virtaava Mustijoki. Laukkoski on vanhaa viljelysaluetta. Jo luvun kartoissa näkyy, kuinka nykyiset pellot oli raivattu viljelykseen. Laukkoskella metsän ja pellon rajaviiva on mutkitteleva; pelto nousee metsissä usein jyrkkiin mäensyrjiin ja kallioihin saakka. Jos pelto olisi raivattu isonjaon tai uudenjaon jälkeen, pellon raja pysähtyisi maanmittarin piirtämään suoraan tilusrajaan, jonka takana voisi olla kaistale viljelykseen sopivaa maata. Aina 1800-luvun alkuun saakka talot sijaitsivat kylissä, Laukkosken ja Vähä- Laukkosken keskustoissa, muutama talo Niinikosken kulmalla ja Åbakan kartano torppineen Jokimäessä. Isonjaon toteutuessa osa taloista siirtyi luvulla "ensimmäisessä aallossa" pois kyläkeskuksesta, keskimäärin kuitenkin vain kilometrin päähän. Asiakirjoihin ilmestyvät sellaiset talonnimet kuin Metsä-Kalkki, Metsä-Kippari tai Metsä-Krouvari. Toinen muuttoaalto tapahtui 1920-luvulla uudenjaon jälkeen, kun talot siirrettiin nykyisille paikoilleen ympäri kylää. Suurin osa aukeasta alueesta oli vielä 1800-luvun loppuun asti niittyinä eikä niitä voitu lannoitteiden puuttuessa ottaa kylvöpelloiksi. Niityiltä kerättiin heinä karjan rehuksi ja viljellyt rintapellot lannoitettiin karjanlannalla. Vielä 1800-luvulle saakka metsiä käytettiin kaskeamiseen; metsään raivatulla kaskella viljeltiin muutama vuosi viljaa, jonka jälkeen alue sai metsittyä ja kerätä muutaman kymmenen vuotta voimaa seuraavaa kaskea varten. Mutta lehmät jatkoivat laiduntamista metsissä vielä viime vuosisadalla ja muokkasivat osaltaan metsämaiseman avaraksi. Laajimmillaan kylän viljelykset olivat satakunta vuotta sitten. Tuon aikaisissa kartoissa "takametsiä" laikuttavat metsäpeltojen saarekkeet ja ketjut. Niistä ei ole monta enää viljelyksessä. Jos kehitys ei olisi mennyt eteenpäin; maita ei oltaisi jaettu uudelleen uudessajaossa ja viljelyä olisi jatkettu vanhoilla menetelmillä, peltoalueet olisivat laajenneet takametsillekin ja joskus liittyneet naapurikylien peltoaukeisiin rajalla. Metsillä liikkuja löytää merkkinä kehityksen käänteestä piiri- ja sarkaojia monin paikoin jo sankkaa metsää kasva-

7 7 vista paikoista. Laukkosken kylän maat tarjosivat menneinä aikoina riistalle nykyistä paljon monipuolisemman elinympäristön sarkaojaisine peltoineen, risuaitoineen, latoineen ja pienimuotoisine metsäalueineen, hakoineen ja kaskineen. Tällaisiin metsästysmaisemiin Laukkoskelle perustettiin metsästysyhdistys Toverila 100 vuotta sitten. Sitä ennen ja sen jälkeenkin on metsästystä harrastettu kylällä ja sen ympäristössä erilaisten jahtiporukoiden voimin. Nykyisin Toverilan naapuriseuroina metsästystä harjoittavat Pornaisissa Jokimäessä tytärseura Jokimäen metsästysseura ry ja kirkolla metsästysseura Turha-Toivo ry. Porvoon puolella toimivat Kaarenkylän metsästysseura ry, Vanhamoision metsästysseura ry, Hinthaaran metsästysseura ry ja Anttilan- Vekkosken metsästysseura ry. Metsästyksestä Suomessa Syksyn satoa 50-luvulta, metsokukko ja haulikko. Vuosisadan alkuun verrattuna haulikot maalla olivat enimmäkseen yksipiippuisia. Tähän päivään verrattuna poissa ovat viljaseipäät ja metsosaaliit. Ruotsinvallan aikana metsästyksessä noudatettiin Ruotsin lakeja. Vanhimmat metsästystä koskevat säädökset löytyvät vuosien 1347 ja 1442 maalaeista. Erillisiä metsästyslakeja ei ollut, vaan riistanpyyntiä koskevat lait kuuluivat yleisiin lakeihin, mikä kertoo metsästyksen taloudellista merkityksestä. Autonomian aikana eli vuoden 1809 jälkeenkin Ruotsin lait jäivät Suomen suurruhtinaskunnassa voimaan, kunnes metsästysasioiden osalta tuli vuonna 1898 voimaan oma asetus, metsästysasetus, joka nimestään huolimatta oli lakikokoelma. Se olikin voimassa aina vuoden 1934 lainuudistukseen saakka. Metsästysasetus oli nykymittapuun mukaan aivan kelvollinen, mutta vuosisadan vaihteessa sen tuntemuksessa ja kunnioittamisessa oli paljon toivomisen varaa. Laissa oli selvät säädökset myös metsästysalueiden vuokraamisesta. Vuonna 1900 Helsingissä pidetty Suomen yleinen metsästäjäkokous päätti pyytää metsästyksenkin harrastajaa, kirjailija Juhani Ahoa kirjoittamaan kan-

8 8 santajuisen kirjan metsänriistan hoidosta Suomessa. Kirjan nimeksi tuli Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta Suomessa. Se ilmestyi Toverilan perustamisvuonna -02 ja oli muutamassa vuodessa myös seuran perustajien kirjakaapissa. Metsästys perustui vuoden 1898 metsästysasetukseen. Asetus tunsi metsästysalueet ja metsästysoikeuden vuokraamisen, "hyödylliset otukset" ja niiden rauhoitusajat, vahinkoeläimet ja suurpedot sekä tapporahat, koiran käytön metsästyksessä sekä pyyntitapamääräykset. Kunnat maksoivat vahinkoeläinten tapporahoja, mikä säädös aikoja myöten hävisi laista. Hirvi oli rauhoitettu. Kun rauhoitusajat olivat melko väljiä, pitivät vastuuntuntoisimmat metsästäjät lakia jopa riistakantojen vähenemisen syynä. Metsästysseuroja aletaan perustaa Ensimmäiset metsästysseurat perustettiin Suomeen Yhteistä niille oli, että seura-aate virisi kaupungeissa, virkamiesten, poliitikkojen ja "herrojen" keskuudessa, metsästysmaat oli vuokrattu kauempaa maaseudulta. Seurat luokiteltiin alkuaikoina urheiluseuroiksi. Virkavallan suhtautuminen vaihteli aikojen kuluessa ja poliittisten suhdanteiden mukaan. Erityistä epäilystä herätti seurojen ampumatoiminta luvun loppupuolella alkoi ilmaantua maaseudulle rahvaan perustamia seuroja. Vuosisadan vaihteessa metsästysseurojen lukumääräksi arvioidaan n. 30. Paikallisseurojen perustamissyitä oli useita. Osaksi syyt olivat aatteellisia ja harrastuksellisia, metsästys ei ollut enää sellainen ammatti tai leivän jatke kuin aikaisemmin. Kaupunkilaisseurat vuokrasivat metsästysmaita kauempaakin maalta, jopa hyvinkin huonojen yhteyksien takaa. Samalla paikallisten erämiesten metsästysmahdollisuudet rajoittuivat. Kenraalikuvernööri Bobrikovin aikana metsästysseura- ja muutkin yhdistysolot tiukkenivat Suomessa. Se oli osa keisarillisen Venäjän pyrkimystä rajoittaa Suomen itsehallintoa. Ajanjaksoa vv kutsutaan ensimmäiseksi sortokaudeksi. Uusien seurojen perustaminen käytännössä lakkasi ja entiset joutuivat tarkkaan syyniin. Toverilan perustaminen sattuu keskelle sortokautta, vuoteen Sortokausien välillä, ennen toista sortokautta 1907, voitiin taas rekisteröidä uusia metsästysseuroja. Yhteiskunnallisen valveutumisen ja kaikenmuotoisen harrastustoiminnan viriäminen seurauksena perustettiin monenlaisia seuroja,

9 9 Laukkoskelle työväenyhdistys -04/-06 ja nuorisoseura -05. Vuonna 1908 tiedetään Suomessa olleen noin 90 metsästys- ja ampumayhdistystä, joista kolme toimi Pornaisissa. Luettelossa mainitaan "Toverilan Metsästysseura, Borgnäs", sekä Pornaisissa muutenkin aktiivisesti toimineen tohtori Bengelsdorffin "Borgnäs Jaktförening", kotipaikka Helsinki. Sen metsästysalueet sijaitsivat Halkiassa. Se oli yksi niistä seuroista, jonne metsämiehet tulivat huonoja metsäisiä tietä myöten, Järvenpään juna-asemalta. Bengelsdorff muistetaan Pornaisissa monista muistakin toimista, mm osuustoiminnan alalla. Luettelossa on kolmaskin tuttu seura: Metsästysseura Duodeviginti Vuosisadan vaihteessa toimi myös Laukkoskella "herrainseura", helsinkiläisten lääkärien "Föreningen Duodeviginti, Borgnäs". Sen keskuspaikka oli Vähä-Laukkoskella, jossa metsämiehet majoittuivat Ali-Klaavon talossa. Muistona näistä erämiehistä on Klaavolle jäänyt seurueen jahtipäiväkirja. Herrojen seurueesta muistetaan metsästelleen helsinkiläisiä ja porvoolaisia lääkäreitä, apteekkareita, pankinjohtajia ja kartanonherroja. Metsälle tultiin junalla, Hinthaaran asemalle, josta joku haki metsämiehet Vähäänkylään. Tuntemattomia metsämiehiä kaksipiippuisine haulikkoineen onnistuneen sorsajahdin jälkeen joskus vuosisadan vaihteessa todennäköisesti Vähä-Laukkosken kylän keskustassa. Takana oikealla pilkottaa järvi.

10 10 Kortteerissa oltiin ainakin Ali-Klaavolla. Koirat olivat Virta-Suutarilla, paikalla missä myöhemmin sijaitsi Toimelan kauppa. Koirista piti huolta Virta-Suutarin emäntä, Ruusa. Kylällä muistetaan vielä, kuinka kerran yksi koirista lähetettiin junalla Helsinkiin, mutta jo seuraavana päivänä se oli ilmestynyt yksin takaisin Ruusan hoitoon. Se oli tullut viiden penikulman matkan yksin teitä tai junaradanvartta pitkin. Ei tohtorien metsälle lähtö aina sujunut kovin joutuisasti. Kerrotaan, että usein ennen kuin jahtimiehet ehtivät kokoontua aamulla lähteäkseen riistan pyyntiin, olivat kyläläiset ehtineet kokoontua paikalle sairauksineen ja vaivoineen hankkimaan lääkäreiltä apua. Kylällä kyllä tiedettiin, milloin herrat olivat lähdössä jahtiin, kun kylän poikasia, Riku Rauha ja muita, oli jahdissa mukana kantamassa metsämiesten pyssyjä. Duodevigintin hirvijahti Laukkoskella Laukkosken ensimmäisen hirven kaatoa tuskin kukaan tietää. Millä tavalla se on kaatunut ja kuka sen on kaatanut jää kaatajansa tietoon, siitä ei kerrota; varsinkin kun hirvenkaatoihin ei ole ollut tapana suhtautua kovin virallisesti. Mutta ensimmäinen luvanvarainen hirvi aiottiin kaataa vuosisadan alussa. Näin kertoo Duodevigintin jahtipäiväkirja: Pornaisten Laukkoskella järjestettiin ensimmäinen suuri hirvijahti syyskuun neljäntenä päivänä vuonna Se tapahtui Helsinkiläisten lääkärien perustaman metsästysseuran hankkimalla kaatoluvalla. Kylään oli v perustettu toinenkin metsästysseura. Kylän maanviljelijät olivat järjestäytyneet Metsästysyhdistys Toverilan nimissä. Lääkärien perustaman seuran metsästyspäiväkirjan mukaan tähän v pidettyyn hirvijahtiin kutsuttiin "naapurisovun takia" ottamaan osaa insinööri K. miehineen. Muut herrasmiehet olivat Tello, Ehnroth ja Pitkä. Ensimmäinen jahti tapahtui samaan aikaan kuin nykyäänkin niissä seuroissa, joissa ei ole apuna hirvikoiraa. Ampujat pistettiin passiin pitkin maantietä Sipoon rajalta Jokimäkeen ja 30 ajomiestä tutki ensin Niinijärven ja Vermijärven puolen. Ajomiehet niin kuin ampujatkin olivat tottumattomia, olihan käynnissä ensimmäinen jahti. Kaksi hirveä, sonni ja lehmä kävelivät päin ampumaketjua, mutta kohdalla ollut passimies, sen sijaan että olisi ampunut, alkoikin huutaa kovalla äänellä. Hirvet katosivat takaisin Vermijärven suuntaan eikä niitä enää löydetty uudelleen. Toinen ajo otettiin Hirvensuon hollilta. Ajo sujui jo paremmin, mutta kuitenkin kaksi sonnia, lehmä ja vasikka menivät förbii. Ne menivät ohi vasem-

11 11 Toverilan myöhempien hirvimiesten saalista. Hirvisonni kesällä -78 Laarion pellolla. Kuva Kauko Salonen. man siiven Åbakan pellolle, jossa laitamiehet vastoin käskyä lähtivät menemään metsämäen läpi. Hirvet olivat myöhempien tietojen mukaan seisseet erään torpan takana ja odottaneet rauhallisesti kunnes ajomiehet loitontuivat. Silloin hirvet poistuivat päinvastaiseen suuntaan Näin oli ensimmäinen yhteinen jahti muisto vain, mutta mieliala mitä parhain seuraavia jahteja varten. Näihin aikoihin oli hirvenkaatolupa voimassa vain syyskuun 8 ensimmäistä päivää. Toinen suurempi jahti olikin tarkoitus pitää vasta viimeisenä lupapäivänä. Puheenjohtaja oli antanut Vihtorille määräyksen pitää hirviä silmällä, että ne voitaisiin sitten viimeisenä päivänä kaataa niiden oleskelupaikoilla. Vihtori olikin täyttänyt velvollisuutensa niin tehokkaasti, että oli aseistautunut puheenjohtajan hirvikiväärillä ja aseistanut puoli tusinaa kylän parhaita ampujia haulikoilla ja romulyijystä valetuilla kuulapanoksilla. Siitä on humoristisesti kirjoitettu metsästyspäiväkirjaan, kuinka miehet seisoivat kunniavartiossa hirvimajalla ja paikalla näyttää olleen hirviäkin. Kuinka nyt sitten olikaan, hirviuros oli ymmärtänyt väärin kunniavartion merkityksen ja puikki pakoon kahden hirvirouvan ja vasikan kanssa. Sillä kohtaa passissa ollut mies oli tilapäisesti hirvitussarin omistajana ja huusi hirville pysähtymiskäskyn. Kun ne eivät vielä kolmannenkaan varoitushuudon

12 12 jälkeen pysähtyneet eivätkä antaneet tunnussanaa, niin passimies ampui. Veti kohraks. Luultavasti kuula meni kuitenkin hirven hännän ja metsän väliin siitä päätellen, että se jatkoi ylvästä juoksuaan vaikka sitä ajettiin pitkälti takaa. Näin oli sen päivän hirvijahti lopetettava. Kun professori, eli seuran puheenjohtaja oli kauniina syyskuun seitsemäntenä päivänä heti aamulla lähtenyt ajamaan takaa metsäkanaa ja saanut sen juuri ammuttua, muistui hänen mieleensä uskollinen Vihtori ja hänen vartiotehtävänsä. Näissä ajatuksissaan hän katsoi ylös ja näki uskomattoman näyn. Joukko, noin viisi uljasta ajomiestä aseistautuneina mitä erilaisimmin ampuma-asein, seisoi kummallakin puolella tietä kuin kunniavartiossa kiväärit jalalle vietyinä. Rauhallisesti professori kysyi Vihtorilta, joka näytti olevan tämän joukkueen johtaja, mihinkä oli tämän joukon matka? Vihtori sanoi, että oltiin menossa pitämään silmällä paria hirveä, jotka ovat Hinthaaran rajalla. "Pelkäsimme niiden menevän yli ja olimme menossa vartioon niin kauaksi aikaa kun rohvessori tulee. Ampuma-aseet otimme mukaan siltä varalta, jos ne hyökkäisivät päälle, ja jos joku olisi erehdyksessä ampunut jonkun sonnin, niin se olisi rohvessorin laskuun". Tämä erittäin järkevä selitys ei kuitenkaan tyydyttänyt professoria, vaan hän määräsi aseet pantavaksi jahtiseuran kärryyn ja miehet kotiinsa. Viimeisenä jahtipäivänä professori heräsi aikaisin. Jos joku haluaa tietää tarkemman ajan, niin se oli 6,05 rautatieaikataulun mukaan. Hän aseistautui hirvikiväärillä, mukana kaksi ajomiestä kummallakin haulikot varustettuna kuulapanoksella. Koira Frey otettiin mukaan ajohihnassa. Tarkoituksena oli, että se pysäyttää hirvet jos sellaisia löytyy ja jos ne lähtevät karkuun. Joukkue ajoi ensin Hinthaaran rajalle ja etsi metsän läpikotaisin, mutta mitään ei löytynyt. Ne olivat varmaan menneet rajan yli, kuten Vihtori oli luullutkin. Matka jatkui sitten Kettukiven kallion yli Ruokijärven suuntaan. Hirviä löytyi vasta lähempänä järveä 2-3 kappaletta ja ne juoksivat kallion yli Saksalan kylän suuntaan. Ne juoksivat niin, että kallio kumisi juuri sillä kohtaa, missä professori oli ollut passissa, mutta ei ollut pysynyt paikoillaan. Jos ajajat olisivat päästäneet koiran heti irti, niin kuin määräyksiin kuului, niin varmasti olisi yksi hirvistä heittänyt veivinsä, suudellut kalliota ja sen kruunu koristaisi nyt ajolinnan tyhjiä seiniä. Ajomies unohti kiireissään päästää koiran irti. Koira veti hänet puheenjohtajan luokse. Molemmat olivat aivan lääpällään. Koira päästettiin nyt irti ja se häipyi iloisesti haukahdellen hirvien jäljille. Haukkuminen loppui kuitenkin jo parin minuutin kuluttua. Se yllytettiin uudelleen jäljille mutta tuli nolona takaisin. Silloin ajajat lähtivät perään ja huomasivat hirvien pysähtyneen parinsadan metrin päästä kallioilta. Vähitel-

13 len ne siirtyivät ja menivät rajan yli Saksalan puolelle. Frey ei enää tahtonutkaan haukkua niitä koska se oli huomannut hirvien pysäyttämisen epäkiitolliseksi tehtäväksi. Luultavasti siinä oli myös joku sonni, mutta Frey ei pystynyt sitä erottamaan lehmästä ja vasikasta. Niin oli sen kauden jahti päättynyt köyhänä saaliista mutta rikkaana kokemuksesta. -KS (Uusimaa ) Tiedossa ei ole, miten pitkään viime vuosisadan puolella Duodevigintin toiminta jatkui Vähä-Laukkoskella. Jossain vaiheessa Vähänkylän puoleen perustettiin kuitenkin kylän miesten oma pienriistaseura. 13 Toverila perustetaan ja rekisteröidään ensimmäisen kerran Laukkoskelle perustettiin metsästysyhdistys Toverila vuonna Syyt ovat olleet varmastikin samanlaiset kuin muidenkin maalaisseurojen kohdalla. Tarkkaa tietoa perustamisajankohdasta tai perustajajäsenistä ei enää ole, mutta joukko koostui todennäköisesti niistä kymmenestä jäsenestä, jotka neljää vuotta myöhemmin päättivät rekisteröidä seuransa virallisesti. Venäläisten sortokauden takia seuran virallinen rekisteröinti nimittäin lykkääntyi aina vuoteen pidetyn kokouksen pöytäkirjan allekirjoitukset.

14 14 Olojen helpottuessa päätettiin vahvistaa lain vaatimukset täyttävät säännöt ja rekisteröidä seura. Toverilan vuosikokous pidettiin Porvoon seurahuoneella 18. maaliskuuta Läsnä olivat kokouspöytäkirjan merkinnän mukaan kaikki yhdistyksen silloiset jäsenet. Jäsenet käyvät ilmi pöytäkirjan allekirjoituksesta. Kaikkien allekirjoittajien taustasta ei ole tietoa. Kokouksen puheenjohtajana oli maanviljelijä H.M. Lindroth, joka vuotta aikaisemmin, , oli perustamassa Pornaisiin sonniyhdistystä yhdessä Rikhard Knuuttilan ja Rikhard Niinikosken kanssa. H. Eemeli Niinikoski omisti kiinteistöjä Porvoon kaupungissa, ja oli Rikhard Niinikosken veli. Heikki Martnikun tila sijaitsi tuolloin vielä Laukkosken kylän keskustassa.. Ylioppilas Väinö Pekkolan isä oli kirkolla kansakoulunopettajana, ja Väinöä nuorempi veljensä, Sulo Veikko, lähti muutamia vuosia myöhemmin jääkärinoppiin Saksaan. Sihteerin, ylioppilas Olof K. Englundin (myöhemmin Kosti Tanner) isä oli Metsä-Kipparin talon isäntä. Kauppiaat Frans Helenius (myöhemmin Teemu Tapio) ja K.O. Westman sekä maalarimestari J.A. Malm ovat jääneet tuntemattomiksi. Toverilan arkistossa on säilynyt lääninhallituksen päätös yhdistyksen rekisteröinnistä. Se sisältää myös säännöt: N o 417 N o 318/217 Sa Ulosotettu Lääninhallituksesta 5 p. Lokakuuta 1906 Karl Granqvist Arkistonhoitaja Annot: f. 142 Uudenmaan läänin Kuvernöörin päätös tänne jätettyyn anomukseen, jossa on pyydetty vahvistusta Metsästysyhdistyksen Toverilan anomuskirjaan oheenliitetylle sääntöehdotukselle ja on sanottu ehdotus näin kuuluva: Metsästysyhdistys "Toverilan" säännöt, 1 Metsästysyhdistys Toverilan tarkoitus on harjoittaa järkiperäistä metsästystä, erittäinkin silmällä pitäen metsänriistan lisääntymistä, hankkimalla uusia jänisrotuja ja lintulajeja, sekä rauhoittamalla ajottain osia metsästysmaista tykkänään kuin myös hävittämällä petoeläimiä niin hyvin omasta puolestaan, kuin ohjaamalla sivullisia siihen. Yhdistys koittaa myös parhaansa mukaan tutustuttaa yleisöä metsästystä koskeviin asetuksiin ja saattaa sitä niitä noudattamaan. 2

15 Yhdistyksen jäseneksi pyrkivä ilmoittakoon itsensä puheenjohtajalle ja seura uuden tulokkaan voi sitten hyväksyä tai hylätä. 3 Wuosimaksun 10 markkaa, suorittaa kukin jäsen ja eri maksua vastaan saa lunastaa hopeisen jäsenmerkin, joka oikeuttaa ottamaan osaa yhdistyksen kokouksiin, päätöksiin ja vuosijuhlaan. 4 Kunniajäseniksi voidaan vuosikokouksen päätöksen mukaan kutsua seuran tarkoitusperää edistäviä kansalaisia. 5 Yhdistyksen asioita hoitaa 5 henkinen johtokunta, joka valitaan vuosikokouksessa, yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Johtokunta keskuudestaan valitsee puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, kirjurin ja rahastonhoitajan. Kaksi viimeistä tointa voidaan kuitenkin yhdistää. Johtokunta on päätösvaltainen jos vähintäin 3 jäsentä on saapuvilla. Vuosittain valitaan johtokuntaan myös 2 varajäsentä. 6 Johtokunta on vuosikokouksen välisenä aikana oikeutettu päättämään kaikki muut yhdistyksen asiat, paitsi sääntömuutoksia koskevat. 7 Yhdistyksen toiminta-alue käsittää Ison Laukkosken kylän tiluksia Pornaisten pitäjässä, jossa metsästysmaat ovat vuokratut, käsittäen noin 200 hehtaaria. 8 Yhdistyksen vuosikokous pidetään syyskuussa aikana, johon kaikki yhdistyksen jäsenet kutsutaan saapumaan. Kokouksessa esitetään johtokunnan laatima vuosikertomus ja tilit sekä valitaan virkailijat, kuin myös keskustellaan ja päätetään muista yhdistyksen asioista. 9 Jos yhdistyksen jäsen todistetaan rikkoneeksi yhdistyksen omia tai metsästysasetuksen sääntöjä, voidaan hän erottaa yhdistyksestä, jos niin päätetään. --- jonka anomuksen johdosta Sipoon ja Pornaisten piirin Kruunun nimismies on tullut kuulluksi ja antanut lausuntonsa. Annettu Lääninkansliassa Helsingissä Elokuun 28. päivänä Tämän asian olen ottanut tutkiakseni, ja katson oikeaksi täten vahvistaa yllämainitun sääntöehdotuksen asiallisten seurattavaksi, eikä muutos näin hyväksyttyihin sääntöihin ole tehollinen ennenkuin se asianmukaisessa järjestyksessä on vahvistettu. Jota kaikki asianmukaiset noudattakoot. Aika ja paikka edelläkirjoitetut. Max Alfthan R.M. Lindelöf, v.t. 15

16 16 Kokous vahvisti säännöt, jotka oli lainattu Metsänriistan hoito -kirjasta. Säännöt vaikuttavat sekä juridisesti että sisällöllisesti asiallisilta. Ensimmäisessä pykälässä mainittu riistan siirtoistutus oli vuosisadan alkuvuosina muotia. Venäjältä tuotiin Suomen suuriruhtinaskuntaan rusakoita ja fasaaneja. Tietoa ei ole, tehtiinkö siirtoistutuksia myös Laukkoskelle, todennäköisesti ei. Metsästysalueen koko, 200 hehtaaria ei ole suuri verrattuna nykyiseen vajaaseen hehtaariin. Kyseessä saattoivat olla vain perustajajäsenten maat. Kotipaikkana on mainittu Iso Laukkosken (ruotsiksi Stor Löfkoski) kylä, jolla nimellä kylä tunnettiin jo muutamassa keskiaikaisessa asiakirjassa ja sitten kirjoitetussa historiassa ensimmäisistä maakirjoista 1543 lähtien. Kohta vuosisadan alun jälkeen nimi vakiintui Laukkoskeksi. Koko rekisteröintiprosessi meni nopeasti läpi. Se käy ilmi Uudenmaan lääninhallituksen asiapapereista Kansallisarkistossa: Heinäkuun 18. päivänä -06 allekirjoittivat perustajajäsenet "Uudenmaan läänin Herra Kuvernöörille" osoitetun anomuksen seuran sääntöjen vahvistamisesta. Kosti Tannerille annettiin samalla avoin asianajovaltakirja, ja Tanner jätti runsasta viikkoa myöhemmin Uudenmaan lääninhallitukselle valtakirjan, perustamisanomuksen, alkuperäiset säännöt, sekä jäljennöksen säännöistä. Lääni pyysi seuraavana päivänä lausuntoa nimismieheltä. Sipoon piirin vt. nimismies antoi 14. elokuuta hakemuksesta lausunnon, että "metsästysyhdistys Toverilan säännöt semmoisenaan vahvistettaisiin, koska ne otettuina 'Metsänriistan hoito' nimisestä kirjasesta ja ovat mielestäni hyvät ja tähtäävät järkiperäistä metsästystä". Säännöt vahvistettiin heti, kun nimismiehen lausunto saapui, 28. elokuuta, ja päätös haettiin lääninhallituksesta 5. lokakuuta. Aika anomuksen jättämisestä päätöksen tekoon lausuntoineen kesti ainoastaan kuukauden, joten muutos edellisiin vuosiin oli merkittävä. Kuvernöörin päätösasiakirjan välissä on pieni taitettu ruutupaperilappu, kaiketikin muistilappu jäsenmaksun suorittaneista: L A Koskela 10 mk S A Tainio " - Kramberk " - Tapio " - Niinikoski " - R Tähti 10 - H Tähti 10 - Franti 10 -

17 17 Lassila 10 - Välitalo 10 - Yli Olkanen 10 - Lappusen vuosi ei ole tiedossa. Koskela on Vanhamoisiosta, Tainio ja Kramberk (Granberg) ovat vieraita nimiä. Teemu Tapio ja Rikhard (tai Eemeli) Niinikoski ovat perustajajäseniä, ainakin Riku ja Heikki Tähti sekä Rikhard Franti ovat kyläläisiä. Lassilasta ja Välitalosta ei ole tietoa, mutta Manu Yli- Olkanen on Laukkoskelta. Listassa on perustajajäseniin verrattuna jo koko joukko uusia nimiä. Teeriä kevätsoitimella Lampsuolla 70-luvulla. Kuva Jukka Salonen.

18 18 Alkuvuosikymmenet Toverilan ensimmäinen hirvijahti Tiedot Toverilan ensimmäisistä jahdeista ovat säilynyt Rikhard Knuuttilan kertomana, kun Kauko Salonen haastatteli häntä vuonna -66 Uudenmaan Sanomiin. Eräällä jahtireissulla yksi laukaus kaatoi kaksi hirveä Hirvijahdin aikaan sattuu metsämiehille kaikenlaisia tilanteita. Ei kuitenkaan kahta kertaa samanlaista tapausta. Siinäpä se metsästyksen viehätys piileekin. Viehätys joka saa kerran mukana olleen palaamaan metsälle joka syksy. Jokin aika sitten kerroimme, kuinka eräs maskulainen metsämies sai 15 vuotta sitten 2 hirveä samalla laukauksella. Tämän jälkeen soitti eräs lehtemme ystävä Pornaisista ja kertoi, että uutisemme tuntuu kaukaa haetulta, kun Pornaisissakin on mies joka on saanut kaksi hirveä yhdellä laukauksella. Päätimme ottaa asiasta selvää, ja meidät ohjattiin Laukkoskella asuvan entisen maanviljelijän Rikhard Knuuttilan puheille. Yllättävän hyväkuntoinen ja suoraselkäinen, 86-vuotias mv. Knuuttila otti meidät ystävällisesti vastaan. Asian kuultuaan hän kuitenkin sanoi, että niistä hirvistä ja vanhoista jahdeista on niin monta kertaa kirjoitettu vuosien mittaan, niin eiköhän anneta jo niiden olla. Alkuun päästyämme tämä metsästysyhd. Toverilan perustaja ja kunniapuheenjohtaja kuitenkin kertoi eloisasti metsästysmuistojaan 7 vuosikymmenen takaa. Silloin vuosisadan vaihteessa oli hirviä vähän, koska sudet niitä verottivat. Myöskin niitä ammuttiin salaa. Joka pitäjässä oli joku, joka kaatoi niitä "omalla luvallaan". -Tunnetuin oli kerkkoolainen Berliini, joka joutui joskus käräjillekin. Tuomari kysyi, montako hirveä hän oli ampunut, ja Berliini puolestaan kysyi, että montakos niitä teidän kirjoista puuttuu? Sitä ei tuomarikaan tiennyt, vaikka olikin viisas mies, ja useimmat hirvijutut jäivätkin selvittämättä. Kaksi hirveä yhdellä laukauksella -Tänä vuonna on tasan 60 vuotta siitä, kun neljä vuotta aikaisemmin perustettu Toverila-seura sai ensimmäisen hirviluvan. Jouduin itse ampumaan sen ensimmäisen lupahirven Klatin kallioilta Porvoon pitäjän rajalta. Toisen lupahirven ampui samana syksynä Sipoon rajalta läheltä Vermijärven rantaa kaimani Niinikosken Riku. -Se sattui nolla kahdeksan se kahden hirven kaato. Olimme silloin edellä mainitun kaimani kanssa Kotometsässä, kun näimme hirven seisovan kuusentaimistossa. Meillä oli kaatoluvat kunnossa ja jahtiaika, joten ammuin sitä lavoista läpi tällä itävaltalaisella 13 mm kiväärilläni. Pistämään mennessäm-

19 Toverilan hirvimiehet yhteiskuvassa v Suurin osa miehistä on jäänyt tunnistamatta, mutta vasemmalla puheenjohtaja Rikhard Knuuttila, tuntematon, Eemeli Niinikoski ja Rikhard Franti. Alhaalla edessä Rikhard Niinikoski. Taustalla Toverilan jahtimaja Isollaniityllä. 19

20 20 me koimme kuitenkin yllätyksen. Oikein piti ottaa pari askelta taaksepäin kun 8 jalkaa sojotti pystyssä. Alkuhämmästyksestä selvittyämme huomasimme, että siinähän makaa kaksi hirveä samassa kasassa, kuula oli mennyt etummaisesta läpi ja osunut toista selkärankaan. Näin molemmat jäivät heti paikalle. Knuuttila, joka oli viime kerran mukana hirven kaadossa kaksi vuotta takaperin, ja on 60 vuoden ajan ollut säännöllisesti mukana vieläpä metsästyksen johtajana aina viime vuosiin saakka, muistaa ihmeteltävän tarkkaan kaikki jahdit. Paljon mahtuu 6 vuosikymmenen ajalle niitäkin hirviä, jotka ovat löytäneet matkansa pään Knuuttilan lähettämästä luodista, tai sortuneet hänen laatimaansa jahtisuunnitelmaan. Suunnitelma tarvitaan Suunnitelma on aina tehtävä huolella, sanoo haastateltavamme. Silloin nolla kuus pidettiin ennen jahtia ampumaharjoitukset. Kylässä oli silloin vain kolmella miehellä kiväärit, muut ampuivat haulikolla lyijykuulia. Pikku-Heikki, kun ampui ladonseinää kohti, niin olkikatto vaan pöllähti, ja niinpä Heikkikin joutui ajomieheksi. Paremmat ampujat ovat aina päässeet ajomiehiksi. Ihailun väre äänessään kertoi vanha erämies rakkaista koiristaan, jotka aina kasvatettiin ja koulutettiin itse. Saimme tutustua yhden parhaimman, Turren nahkaankin, joka on muistona entisistä ajoista. Silloiset koirat pidättivät hirveä paikoillaan, eivätkä kutsanneet niitä pitäjästä toiseen. Hyvä siinä piti koiran olla, kun hirviä oli vähän ja metsästysaika kesti vain 8 päivää. Jahti kysyy kuntoa Jahti alkoi syyskuun alusta, ja osui näin maamiehen kiireimpään viikkoon, juuri elonkorjuun aikaan. Nyt on aikaa puolitoista kuukautta. Yksi vika on nytkin. Karjanhoitotyöt ovat siirtyneet isännällekin. Näin myöhästyy metsälle lähtö aamuisin. Hirvimiehen pitää olla passissa jo aamuhämärissä. Silloin hirvet ruokailevat ja liikkuvat, ja niitä on helpompi löytää. Päivällä ne seisovat hiljaa, ja saattavat laskea miehen parinkymmenen metrin päästä ohitseen. Hämäränä syyspäivänä tällaisen hirven näkeminen vaatii erikoista silmää ja metsässä liikkuminen miehistä kuntoa. Kuntoa tuntuu Knuuttilan vaarilla vielä olevan tallella. Eikä Suomen Kuntourheiluliitto viime vuonna antanut mitaliaan väärälle miehelle, kun se Knuuttilalle ojennettiin. -KS Knuuttilan vaarin itävaltalainen 13-millinen hirvikivääri oli todennäköisesti merkiltään Steyer. Uusimaa-lehti kertoo syksyn hirvijahdista Pornaisissa numerossaan seuraavaa: Se suuri hirvisota lienee nyt ainakin virallisesti lopussa. Suurin Nimrod lienee ollut helsinkiläisten tohtorien Karjalasta avukseen kutsuma ammattimetsästäjä, joka lienee kaatanut noin 7 hirveä, vasikat siihen luettuina.