OIKEUSVALTIO IN MEMORIAM

Transkriptio

1 1 OIKEUSVALTIO IN MEMORIAM JOHDANTO Laman seurauksena yhä useampi yrittäjä ajautuu konkurssiin ja menettää myös muun kuin osakepääomaan sijoittamansa omaisuuden. Tämä johtuu vallitsevasta, lain vastaisesta oikeuskäytännöstä, jossa konkurssin tehnyt yrittäjä on lähtökohtaisesti talousrikollinen, joka tuomitaan maksamaan konkurssipesään kaiken, minkä pesänhoitaja ilkeää vaatia. Oikeuskäytäntö ei näy Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä. Se käy ilmi vain hovioikeuksien seulontapäätöksistä ja Korkeimman oikeuden hylkäämistä valituslupahakemuksista. Tässä esitetyt väitteet ja mielipiteet perustuvat todellisiin oikeustapauksiin, joita koskevat asiakirjat käräjäoikeudesta Korkeimpaan oikeuteen ovat kokonaisuudessaan luettavissa pdf-muodossa kyseistä oikeustapausta koskevan selostuksen yhteydessä olevasta linkistä. On huomattavaa, että kaikkiin oikeustapauksiin on pyydetty valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta, joka ei ole lupaa myöntänyt. Näin ollen näiden oikeustapausten tuomiot ovat Korkeimman oikeuden hyväksymiä ja kyse ei ole mistään oikeuskäytännöstä poikkeavista alioikeuksien virheratkaisuista, joita voi epähuomiossa syntyä. Kyseisissä oikeustapauksissa kuvatut oikeusturvan loukkaukset ovat pääosin seurausta siitä, että oikeuslaitos on asettunut lain yläpuolelle luomalla lakiin perustumatonta oikeuskäytäntöä. Kirjoituksen autenttisuuden takia kaikki asiaan liittyvät dokumentit on julkaistu sellaisenaan. Pahoittelemme mahdollisesti syntyvää mielipahaa sen takia, että sivullisten ja ulkopuolisten nimiä löytyy liitteistä. Kirjoitus jakaantuu kolmeen osaan: 1. OIKEUSVALTION NYKYTILA 2. SELOSTETUT OIKEUSTAPAUKSET Oikeustapauksista on ensin lyhyet tiivistelmät, joista selviää mistä on kyse tarvitsematta kahlata läpi oikeudellista arviointia. Kutakin oikeustapausotsikkoa klikkaamalla pääsee katsomaan juttuun liittyvien asiakirjojen pdf-kopiot. 3. MITÄ PITÄISI TEHDÄ SISÄLLYSLUETTELO Alleviivatuista linkeistä pääsee suoraan asianomaiseen kohtaan tekstissä. 1. OIKEUSVALTION NYKYTILA 1.1 HARMAA OIKEUS Korkein oikeus on luopunut perinteisestä eurooppalaisesta oikeuskäytännöstä, jossa lakikirjaa lukemalla voi päätellä miten laki = oikeuslaitos asian ratkaisee. Korkein oikeus on asettunut eduskunnan yläpuolelle tulkitsemalla eduskannan säätämiä lakeja eduskunnan tahdon vastaisesti. Tämä tapahtuu salaa, harmaan oikeuden muodossa. Harmaa oikeus syntyy Korkeimman oikeuden hylkäämien valituslupahakemusten muodossa. Kun oikeuslaitos ja syyttäjät tuntevat nämä hylkypäätökset, tietävät he, että Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuksien tuomiot ja niihin sisältyvät selvätkin lainvastaisuudet. Julkaistut Korkeimman oikeuden ratkaisut ja ennakkotuomiot ovat sisällöltään ja vaikutukseltaan murto-osa tämän harmaan oikeuden rinnalla. Julkaistujen Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten perusteella kaikki näyttää olevan suurin piirtein kunnossa. Todellinen oikeuskäytäntö muodostuu siitä, että että Korkein oikeus ei itse noudata näitä ennakkopäätöksiään. Kun Korkeimmalta oikeudelta pyydetään valituslupaa, se ei myönnä valituslupaa, vaikka hovioikeuden päätös olisi selvästi ristiriidassa lain ja sen omienkin ennakkopäätösten kanssa. Korkein oikeus tietoisesti laiminlyö tehtävänsä valvoa oikeuskäytännön yhtenäisyyttä, mikä on eduskunnan säätämän lain mukaan sen tehtävänä. Harmaa oikeus muodostuu myös hovioikeuksien harjoittamasta seulontamenettelystä, jota sovelletaan eduskunnan tahdon vastaisesti myös muihin kuin itsestään selviin tapauksiin. Tämä tapahtuu järjestelmällisellä tuomioiden ja päätösten perustelujen laiminlyönnillä, minkä Korkein oikeus hyväksyy ja mitä se itsekin soveltaa.

2 1.2 SEULONTAJÄRJESTELMAN VÄÄRINKÄYTTÖ JA TUOMION PERUSTELUJEN LAIMINLYÖNTI Tyypillinen hovioikeuden seulontapäätöksen perustelu kuuluu: "Valituksen ja käräjäoikeuden tuomion perusteella on selvää, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 :ssä säädetyt edellytykset olla jatkamatta A:n valituksen käsittelyä ovat täyttyneet. Hovioikeus ei tutki valitusta enemmälti. Käräjäoikeuden ratkaisu jää hänen osaltaan pysyväksi." Mistähän jutusta oli kyse. Oliko kyseessä rattijuoppous, raiskaus vai murha? Oikeudenkäymiskaaren 24 luku: "4. ( /165) Tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä." Perustuslain 21. Oikeusturva....Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla." Kun tuomittu valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja tuo esille asiaväitteitä, jotka käräjäoikeus on jättänyt käsittelemättä selostuksessaan asiasta ja tuomion perusteluista, niin hovioikeus jättää valituksen käsittelemättä seulontamenettelyssä. Hovioikeus ei perustele ratkaisuaan oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 16 :n nojalla: "16 ( /165): Jos hovioikeus ei muuta käräjäoikeuden ratkaisun perusteluja eikä lopputulosta, edellä 15 :n 1 momentin 5 7 kohdan sijasta riittää ilmoitus, että käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuus on tutkittu ja ettei ole ilmennyt aihetta ratkaisun muuttamiseen. Tällöin hovioikeuden ratkaisussa ei tarvitse olla selostusta käräjäoikeuden ratkaisusta. Ratkaisuun on liitettävä jäljennös käräjäoikeuden ratkaisusta kokonaan tai tarpeellisilta osiltaan." Seulontapäätöksessä ei missään vaiheessa käsitellä valituksessa esitettyjä asiaväitteitä, todisteita ja lainsäädäntöön perustuvia argumentteja. Käräjäoikeuden eikä myöskään hovioikeuden tuomiosta ei edes käy ilmi, että valittaja on esittänyt todisteita ja asiaväitteitä, jotka ovat ristiriidassa asian selostuksen ja käräjäoikeuden tuomion perustelujen kanssa. Kun valituksessa tuodaan esille asiaväitteitä ja todisteita, joita ei ole käsitelty käräjäoikeuden tuomiossa, ei käräjäoikeuden tuomio mitenkään kelpaa hovioikeuden tuomion perusteluksi ja hovioikeus rikkoo tahallisesti lakia. Seulontamenettelystä annetun lain 2 a ( /381) mukaan "Seulontamenettelyssä oikeudenkäyntiaineistona otetaan huomioon valitus ja käräjäoikeuden ratkaisu sekä mahdollisesti pyydetty vastaus." Tämä poikkeaa oleellisesti käräjäoikeuskäsittelystä, jossa otetaan huomioon vain pääkäsittelyssä esitetty oikeudenkäyntiaineisto. Kun hovioikeuden seulontamenettelyssä on otettava huomioon myös valitus, poikkeaa hovioikeuden oikeudenkäyntiaineisto käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistosta. Jos valituksen oikeudenkäyntiaineisto sisältää sellaista, mikä ei käy ilmi käräjäoikeuden tuomiosta, ei käräjäoikeuden tuomio riitä perusteluksi ja seulontapäätöksessä on oltava perusteltu kannanotto niihin oikeudenkäyntiväitteisiin, joihin ei ole otettu kantaa käräjäoikeuden tuomiossa. Seulontamenettelylain esitöissä eduskunta edellyttää, että lakia sovelletaan vain selviin tapauksiin. Eduskunta ei ole säätänyt seulontamenettelylain soveltamiselle lupaa laiminlyödä perustelut. Perustelujen laiminlyönti ei voi olla edes työmääräkysymys. Jos tuomioistuimen päätöstä ei voi lyhyesti perustella, ei se silloin ole itsestään selvä ja seulottavissa. Jos yllä olisi ollut kyse rattijuopumuksesta ja mainittu A olisi valittanut tuomiosta, voisi hovioikeuden seulontapäätöksen perustelu kuulua esimerkiksi näin. "Hovioikeus ei pidä uskottavana, että A olisi ojaan ajon jälkeen mennyt kotiinsa ja juonut tunnissa pullon viinaa. Myöskään oikeuskäytännössä tällaista ei ole pidetty uskottavana." Ei tällainen perustelu vaadi työtä. Perustelujen puuttumisessa ei ole kyse ajanpuutteesta, vaan häpeämisestä. Tuomareitten on paljon helpompaa jättää perustelut pois kuin kirjoittaa selvästi tosiasioiden vastaiset perustelut, joita itsekin häpeäisi. 2

3 Eduskunta on pitänyt perusteluja niin tärkeinä ja oikeusturvan kannalta välttämättöminä, että perustelujen puuttuminen on tuomion purkamisperuste: Oikeudenkäymiskaaren 31 luku ylimääräisestä muutoksenhausta ( /109): "1. Lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa:... 3) jos tuomio on niin sekava tai epätäydellinen, ettei siitä käy selville, miten asiassa on tuomittu; tai..." Tämä perustelujen puuttumista koskeva säädös on käytännössä kuollut kirjain. Sanonta "Lainvoiman saanut tuomio" tarkoittaa käytännössä sitä, että asianomaisen on valittava tekeekö hän valituksen tuomiosta vaiko kantelun perustelujen puuttumisesta. Jos valitustie käydään loppuun, saa tuomio lainvoiman vuosien kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta. Kun asianomainen vuosien päästä kantelee hovioikeudelle tai Korkeimmalle oikeudelle alioikeuden tuomiosta, josta puuttuu perustelut, on turha kuvitella, että tuomioistuin hyväksyisi kantelun asiassa, jonka se itse on aiemmin käsitellyt ja jonka tuomion se on hyväksynyt.. Korkein oikeus siunaa tämän perustelujen puuttumisen omalla päätöksellään, jossa ei ole perusteluja: "A ei ole esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta hovioikeuden päätös voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten nojalla purkaa tai poistaa. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen. Hakemus asiakirjoineen palautetaan A:lle." Mistäköhän asiasta A kanteli. Oliko kyseessä rattijuoppous vaiko raiskaus? Eduskunnan säätämien lakien mukaan kaikki virkamiesten päätökset perusteltava, jollei perustelujen puuttumista ole erikseen sallittu. Korkeimman oikeuden valituslupapäätöksiä ei tarvitse perustella. Tämä ei koske muita Korkeimman oikeuden päätöksiä. Kantelua koskeva päätös on tavallinen viranomaispäätös, jonka suhteen Korkeimmalla oikeudella ei ole erivapautta lain noudattamatta jättämiselle. Kun Korkein oikeus itse esimerkillään ja tuomioillaan halveksii lainsäätäjän tahtoa, valuu mätä alaspäin läpi koko oikeuslaitoksen. Alioikeudetkin alkavat soveltaa näkemystä, että niiden ei tarvitse noudattaa lakia. Korkein oikeus hävittää harmaan oikeudet ratkaisut palauttamalla asiakirjat. Kun valituslupien ja kanteluiden hylkypäätösten asiakirjat palautetaan, ei Korkeimman oikeuden arkistoihin jää minkäänlaista dokumenttia harjoitetusta mielivallasta. Korkeimman oikeuden pitäisi ennakkopäätösten ohella valvoa lain noudattamista ja oikeuskäytännön yhtenäisyyttä, mikä on yksi valitusluvan hyväksymisperuste. Korkeimman oikeuden harjoittama oikeudenkäytön ohjaus tulee ilmi vain alempien oikeusasteiden asiakirjoista. Tämä käy ilmi liitteenä olevien kuuden eri oikeustapauksen asiakirjoista, jotka on esitetty kokonaisuudessaan käräjäoikeudesta Korkeimpaan oikeuteen tehtyjen valituslupahakemusten ja kanteluitten hylkypäätöksiin saakka. Lukijalla on käytössään kaikki se aineisto, mikä on ollut hovioikeuksien ja Korkeimman oikeuden käytössä, joten ei ole olemassa sellaisia seikkoja, jotka olisivat vain oikeuslaitoksen tiedossa. 1.3 RIKOSOIKEUDELISEN VASTUUN YLEISTEN EDELLYTYSTEN TÄYTTYMISEN TUTKINNAN LAIMINLYÖNTI Rikoslain 3 luku Rikosoikeudellisen vastuun- yleisistä edellytyksistä: "1. ( /315) Laillisuusperiaate. Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin." "5. ( /515) Syyksiluettavuus. Rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus..." "6. ( /515) Tahallisuus. Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut 3

4 aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheuttamista varmana tai varsin todennäköisenä..." Rikoslain 4 luku Vastuuvapausperusteista "1. ( /515) Tunnusmerkistöerehdys. Jos teon tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen..." 2. ( /515) Kieltoerehdys. Jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana seuraavien seikkojen vuoksi: 1) lain puutteellinen tai virheellinen julkistaminen; 2) lain sisällön erityinen vaikeaselkoisuus; 3) viranomaisen virheellinen neuvo 4) muu näihin rinnastettava seikka." Nämä kansalaisten oikeusturvan kulmakivet on vahvistettu uudelleen vuonna 2003, joten niitä ei voi pitää vanhoina muinaisjäänteinä, joita oikeuslaitoksen ei tarvitse noudattaa. Vallitsevassa oikeuskäytännössä rangaistavuuden yleisten edellytysten täyttymistä ei puntaroida talousrikosja takaisinsaantituomioiden perusteluissa. Referoitujen oikeustapausten mukaan ilman laissa ilmituotua teonkuvausta törkeään kirjanpitorikokseen syyllistyy, jos ei aloita poistojen tekemistä keskeneräisestä tuotekehitysprojektista. Ilman laissa ilmituotua teonkuvausta syyllistyy törkeään velallisen epärehellisyyteen, - jos maksaa palkkaa tehdystä työstä (työntekoa ei kiistetä eikä palkkaa pidetä kohtuuttomana) - jos maksaa liiketoiminnan ostosta aiheutuneita velvoitteita Finnveralle ja pankeille - jos rahoittaa sisaryrityksen toimintaa liiketaloudellisin perustein saataviensa turvaamiseksi Korkeimman oikeuden mukaan nämä teot täyttävät törkeän kirjanpitorikoksen ja törkeän velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön. Tämä siitä huolimatta, että kirjanpito oli ajan tasalla, "talousrikollinen" ei ollut siirtänyt senttiäkään itselleen eikä läheisilleen eikä myöskään syyllistynyt (eikä syytetty) minkäänlaiseen verorikokseen. Oikeuslaitoksen asiantuntevuutta kuvaa se, että teko on törkeä, jos kyse on yli euron summasta. Rajaa sovelletaan vaikka rahaa ei liiku. Niinpä yli euron poistojen tekeminen tai tekemättä jättäminen on törkeä kirjanpitorikos. Tietenkin ilman perusteluja, joita olisikin aika vaikea keksiä. 1.4 MITEN TÄHÄN ON TULTU OIKEUSLAITOKSEEN KOHDISTUNUT PAINOSTUS Oikeusvaltion murentaminen alkoi 90-luvun laman jälkimainingeissa, kun ylin valtiovalta halusi siirtää vastuun lamasta pois itseltään ja vaati "laman aiheuttaneille talousrikollisille" kovempia rangaistuksia. Oikeuslaitos aloitti ilman eduskunnan myötävaikutusta oikeuskäytännön, jossa konkurssin tehneet olivat lähtökohtaisesti talousrikollisia ja syyllisiä heitä vastaan nostettuihin rikossyytteisiin ja että konkurssin tehneiltä vietiin takaisinsaantina konkurssipesään loputkin heidän omaisuudestaan. Osakeyhtiölain kantava periaate sijoitetun pääoman menettämisestä muuttui monessa tapauksessa koko omaisuuden menettämiseksi ja elinikäiseksi velkavankeudeksi. Oikeuslaitoksesta tuli kumileimasin, joka hyväksyi syyttäjien ja konkurssipesänhoitajien vaatimukset käytännöllisesti katsoen sellaisenaan. Tähän myötävaikutti se, että syyttäjiltä ja tuomareilta puuttuu lähes täysin käytännön kokemus ja asiantuntemus yritystoiminnasta. Kun asiaa ei ymmärretä, on helpoin tapa luokitella kaikki konkurssin tekijät rikollisiksi. Enää ei vaadittu tahallisuutta tai sitä, että teko on laissa määritelty rangaistavaksi. Riittää, että "ei ole hyväksyttävää syytä" tehdä jotakin ja kun ei ole tätä "hyväksyttävää" syytä, niin mikä tahansa teko voidaan pyörittää rikokseksi varsinkin kun tuomiota ei perustella. Eduskunnan säätämiä lakeja tahallisesti halveksivaa oikeuskäytäntöä on selostettu Kari Uotin teoksessa 4

5 Kirottu Salaisuus, jossa hän sivuilla referoi rikosoikeuden professori Raimo Lahden ja talousrikossyyttäjä Harri Tiesmaan Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijajärjestö Pykälä ry:n talousrikosseminaarissa keväällä 2008 pitämiä esitelmiä. Uotin teoksessa referoidaan mm. Lahden näkemystä, jonka mukaan suurien rahasummien kyseessä ollen ei tarvita pitävää näyttöä eikä laissa määriteltyä rikosta. Riittää kun on kyseessä suuret rahasummat, jolloin mikä tahansa oikeustoimi katsotaan tehdyn "ilman hyväksyttävää syytä". Hyväksyttävän syyn puuttumista ei perustella ja teon liiketaloudellista tarkoituksenmukaisuutta ei tutkita. Talousrikollissyyttäjä Harri Tiesmaan mukaan 96 % talousrikossyytteistä oli johtanut tuomioon. Tämä neuvostoliittolainen onnistumisprosentti kertoo tylysti, että oikeuslaitos toimii kumileimasimena, joka käytännössä kritiikittömästi hyväksyy syyttäjän vaatimukset. Selostettavien oikeustapausten perusteella ei ole syytä epäillä, etteikö myös pesänhoitajien esittämät takaisinsaantikanteet hyväksyttäisi samanlaisella prosentilla. Kyse on samankaltaisesta jesuiittaperinteen vaalimisesta kuin mitä USA:ssa käynnissä olevassa terrorismin vastaisessa sodassa tapahtuu, kun terroristiepäiltyjä kidutetaan ja pidetään vangittuina vuosikausia ilman oikeudenkäyntiä vastoin kaikkia länsimaisen oikeusvaltion periaatteita. Tarkoitus pyhittää keinot. Perversseintä tässä Korkeimman oikeuden talousrikollisjahdissa on se, että oikeuslaitos tuomitsee rehellisiä yrittäjiä ilman minkäänlaista näyttöä ja yhteyttä laissa oleviin teonkuvauksiin ja saman aikaisesti hellii ammattirikollisia vaatimalla täyttä näyttöä ilman että todennäköiset syyt riittää tuomion perusteeksi. Oikeuslaitos ei ole immuuni myöskään iltapäivälehtien kirjoittelun suhteen. Kun iltapäivälehdessä presidentti, oikeusministeri tai valtakunnansyyttäjä vaatii kovempia rangaistuksia talousrikollisille tai raiskaajille, ei vaatimus kohdistu lain muuttamiseen vaan siihen, että tuomioistuin ei saa tulkita lakia siten kuin eduskunta on lakia laatiessaan tarkoittanut OIKEUSLAITOSUUDISTUS Kaiken pahan varsinainen syy on oikeudenkäymiskaaren muuttaminen Siinä haluttiin oikeudenkäyntiä yksinkertaistaa niin, että oikeusistuntoa seuraaville kävisi selville mistä oikeudenkäynnissä on kyse. Oikeudenkäynnin seuraaminen tarvitsematta perehtyä kirjalliseen todistusaineistoon katsottiin tärkeämmäksi kuin oikeuden toteutuminen. Oikeudenkäynnistä tehtiin usalaistyylinen teatteriesitys vastaajien oikeusturvan kustannuksella Suullinen pääkäsittely Käytännössä tämä toteutettiin niin, että lainmuutoksen jälkeen tuomiossa saa ottaa huomioon vain pääkäsittelyssä esiin tulleet seikat. Kirjallisella todistusaineistolla ei ole merkitystä, ellei sitä selosteta suullisesti pääkäsittelyssä. Pääkäsittelyssä ei saa lukea ääneen asiakirjoja eikä muita todisteita. Ainoastaan muistiinpanojen vilkaiseminen on sallittua. Tällainen menettely lienee kelvollinen rattijuopumuksissa, pahoinpitelyissä ja murhissakin, joissa näyttö pääosin koostuu suullisesta todistelusta. Syytäjä ja kantaja voivat kiertää kieltoa näyttämällä asiakirjat piirtoheittimellä. Oikeudenkäynnissä kalvoesitystä voivat käyttää vain aiemmin vuorossa olevat kantaja ja syyttäjä. Vastaajalle varattu aika ei riitä vastaajan todistusaineiston esittämiseen piirtoheittimellä. Referoiduissa oikeustapauksissa suullisella todistelulla ei ollut mitään relevanssia. Kyseessä oli laajan kirjallisen näytön tulkitsemisesta usein vuosien kuluttua tapahtumista ja dokumenttien laatimisesta. Istuntoihin oli varattu yksi tai kaksi päivää, joiden aikatauluissa vastaajien näkemysten esittämiselle oli varattu aikaa jälkimmäisenä päivänä noin tunti. Vastaajilla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia käydä läpi kirjallista todistusaineistoa, jonka läpikäynti olisi vaatinut monta päivää suullisessa käsittelyssä. Kun vastaajilla ei ollut mahdollisuutta käydä läpi todistusaineistoaan, menetti vastaajien koko todistusaineisto merkityksensä, koska sitä ei suullisesti esitetty. Käytännössä kyse oli yksipuolisista tuomioista, jossa otettiin huomioon vain syyttäjän ja kantajien esittämät todisteet ja asiaväitteet Tuomiokirja 5

6 Toinen oikeusturvan murentava seikka on oikeuslaitosuudistuksessa muuttunut tuomion esitystapa. Muutoksen mukaan tuomari tekee asiasta muistion, jossa selostetaan oikeustapaus, osapuolten näkemykset ja tuomio perusteluineen. Tämä toimisi hyvin, jos tuomarit eivät olisi ihmisiä. Kun tuomarit sittenkin ovat ihmisiä, he kirjoittavat oikeustapauksen selostuksen niin, että se tukee tuomiota. Voittavan osapuolen näkemyksiä korostetaan ja hävinneen osapuolen tuomion oikeellisuutta kyseenalaistavat näkemykset vähätellään tai jätetään kokonaan mainitsematta. Kun tuomio ei edellytä osapuolten kirjallisen todistusaineiston huomioon ottamista, on ainakin talousrikosten ja konkurssiasioiden käsittelyssä oikeuslaitos siirtynyt liiketoiminnan sisällön tarkoituksenmukaisuuden harkintaan, johon sillä ei näytä olevan edellytyksiä. On helppo sanoa"ei ole hyväksyttävää syytä", kun sitä ei tuomiossa perustella. Vastaaja ei mitenkään ennätä torjua kantajien usein naurettaviakin tulkintoja liiketoimintaan liittyvien oikeustoimien tarkoituksenmukaisuudesta ja liiketaloudellisesta järkevyydestä varsinkin kun oikeudessa näyttää menevän läpi mitä tahansa, kunhan sen esittää syyttäjä tai pesänhoitaja. Tuomiossa eli tuomiokirjassa ei ole ainuttakaan osapuolten autenttista näkemystä. Kun tuomion liitteenä ei ole kanne- tai syytekirjelmää eikä vastaajan kirjallista vastausta, voi tuomiokirja sisältää mitä tahansa sellaisena kuin tuomion kirjoittaja haluaa asian esittää. Tämä käytäntö turvaa oikeuslaitoksen selustan, kun kaikissa oikeusasteissa tuomioista on siivottu pois kaikki lopputuleman kanssa ristiriitainen ja koska osapuolten autenttiset näkemykset on sensuroitu pois Valitustie hovioikeuteen Oikeuslaitosuudistus on tukkinut hovioikeudet. Tämä johtuu juttujen käsittelystä toiseen kertaan hovioikeudessa. Jollei hovioikeus seulo valitusta ilman perusteluja, on sen pidettävä suullinen käsittely asiassa, jotta se voisi nojautua samoihin perusteluihin kuin käräjäoikeus. Käräjäoikeuden tuomio perustuu suulliseen pääkäsittelyyn, josta tuomiokirjaan on poimittu tuomiota puoltavat seikat. Käräjäoikeuden päätöksestä tehty valitus on hovioikeuden kannalta kiusallinen, koska siinä tuodaan esille sellaisia seikkoja, joita ei ole kirjoitettu jutun selostukseen ja tuomion perusteluihin. Ongelma poistuu, kun hovioikeudessa järjestetään pääkäsittely, jossa uudestaan mitätöidään kirjallinen todistusaineisto varaamalla vastaajalla tarpeeseen nähden murto-osa kirjallisen todistusaineiston läpikäymiseen tarvittavasta ajasta. Tyypillisessä talousasioita käsittelevässä hovioikeuden istunnossa osapuolet toistavat sellaisenaan käräjäoikeudessa esittämänsä. Istunnossa ei synny mitään lisäarvoa. Selostetussa kaksipäiväisessä istunnossa tuhraantui kuusi (2x3) hovioikeustuomarin työpäivää, kaksi kirjurin työpäivää, kaksi syyttäjän työpäivää sekä osapuolten ja heidän asianajajiensa että todistajien työpäivät. Kaikki ilman minkäänlaista lisäarvoa. Istunnon jälkeen hovioikeus voi todeta, että hovioikeuden pääkäsittelyssä ei ole tullut esille mitään sellaista, minkä takia käräjäoikeuden tuomiota pitäisi muuttaa. Vastaajan kirjallista todistusaineistoa ei taaskaan oteta huomioon TAHALLISUUSVAATIMUKSEN POISTAMINEN TALOUSRIKOSLAEISTA 2003 Rikosoikeudellinen rangaistavuus edellyttää aina teon tahallisuutta. Laillisuuden aikana ennen talousrikosjahtia ja oikeuslaitosuudistusta kirjanpitorikoksen, 30 luku 8. ( /769) ja velallisen epärehellisyysrikoksen, 9 luku 1.( /769) rangaistavuuden edellytyksenä oli näissä laissa erikseen esitetty vaatimus teon tahallisuudesta yleisen rikosoikeudellisen rangaistavuuden lisäksi. Tämä rikoslaissa poikkeuksellinen tahallisuusvaatimus voi tarkoittaa vain sitä, että syyttäjän on esitettävä näyttö teon tahallisuudesta tai ainakin siitä, että syytetyn olisi pitänyt olla tietoinen tekonsa seurauksista. Laillisuusajan lainsäätäjä halusi vielä ymmärtää, että muut kuin laissa nimenomaisesti esitettyihin teonkuvauksiin liittyvät syytteet kuten väärän kuvan antaminen tai harhauttaminen liittyvät tekojen merkityksen tulkintaan. Tässä tulkinnassa on kyse monimutkaisista asioista ja monet erilaiseen tulkintaan pohjautuvat teot on tehty vilpittömässä mielessä ilman rikoksen rangaistavuuden edellyttämää tahallisuutta tai tietoa teon rangaistavuudesta. 6

7 Tämän takia laissa teon rangaistavuudelta nimenomaan edellytettiin teon tahallisuutta. Tämä vahva tahallisuuden näyttövaatimus osoittautui kiusalliseksi ja sen tutkimatta jättäminen ja ohittaminen tuomioiden perusteluissa oikeuslaitosuudistuksen jälkeen osoitti suoraan tuomion tarkoitushakuisen päämäärän eli "talousrikollisten" yksisilmäisen rankaisemisen. Niinpä kyseisiä pykäliä korjattiin oikeuslaitosuudistuksen hengen mukaisiksi vuonna 2003, jolloin uudistettiin rikoslakia talousrikoksia koskevilta osin. Rikoslaki 30 luku 9. ( /61 ja 39 luku 1.( /61). Enää ei erikseen tarvitse osoittaa teon tahallisuutta eikä muutenkaan, sillä talousrikostuomioissa ei rikosoikeudellisen rangaistavuuden tahallisuusvaatimusta tutkita. Hallituksen esitys lakimuutoksiksi on HE 53/2002. Sen lyhyessä yhteenvedossa "ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ" ei mainita sanallakaan tahallisuusvaatimuksen poistamisesta, vaikka se oli rikosoikeudellisesti tärkein muutos entiseen nähden. Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa tahallisuuden näyttövaatimukset kuitataan olankohautuksella: HE53/2003: "9. Kirjanpitorikos. Pykälän alusta poistettaisiin sana \'tahallaan\'. Rikoslain säännösten rikkominen on ilman nimenomaista mainintaakin vain tahallisena rangaistavaa, jollei laissa nimenomaan mainita tuottamusta. " Kaikkihan olisi hyvin, jos Korkein oikeus edellyttäisi tahallisuuden näyttämistä ilman erityistä mainintaakin. Lain hyväksyneille kansanedustajille olisi ollut syytä kertoa, että oikeuslaitos oli jo aikaa sitten lopettanut tahallisuuden tutkimisen talousrikoksissa eli oikeuslaitos piti talousrikollisten rankaisemista tärkeämpänä kuin yrittäjien oikeusturvaa. Poistamalla nimenomainen tahallisuus teon tunnusmerkistöstä on paljon helpompaa laiminlyödä rangaistavuuden edellytyksenä oleva tahallisuuden osoittaminen. On huomattava, että lain mukaan toimien rikosasiassa syyttäjällä on aina näyttövelvollisuus tahallisuudesta. Oikeuskäytännössä ei näytä riittävän edes se, että syytetty osoittaa tekonsa tahattomuuden. Hallituksen esitys HE53/2003: "1. Velallisen epärehellisyys. Tunnusmerkistöstä poistettaisiin maininta tekijän tietoisuudesta siitä, miten teko vaikuttaa hänen taloudellisessa tilanteessaan velkojien etuihin. Kriisitilaedellytyksen poistamisella ei olisi tarkoitus muuttaa säännöksen soveltamista siitä, millaiseksi se on vakiintunut. Muutoksella on nimenomaan tarkoitus vahvistaa lailla nykyinen tulkintakäytäntö. " Kun oikeuslaitos ei ollut noudattanut lakia, muutettiin lakia oikeuskäytännön mukaiseksi. Kyse ei suinkaan ole tulkinnasta vaan lain noudattamatta jättämisestä. Lain hyväksyneelle eduskunnalle ei suinkaan kerrottu, että ohimennen mainittu nykykäytäntö tarkoitti oikeuslaitoksen harjoittamaa lainvastaisuutta eli tahallisuuden tutkimatta jättämistä eli käytäntöä, jossa oikeudenkäynnin lopputulema on etukäteen tiedossa. Tämä perusteluteksti siunaa 90-luvulla syntyneen lainvastaisen oikeuskäytännön, jonka mukaan talousrikoksissa ei syyttäjän ei tarvitse osoittaa teon tahallisuutta. Riittää kun syyttäjä paheksuu tekoa ilman nimenomaista teonkuvausta, kuten selostetusta oikeustapauksesta käy ilmi. Hallituksen esityksen perustelu lainmuutokseksi on perustuslain ja rikoslain 3 luvun (Rikoslain 3 luku Rikosoikeudellisen vastuun- yleisistä edellytyksistä) vastainen. Perustuslain 8 : "Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei ole tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty." RIKOSASIAKETJUN TOIMIJOIDEN YHTEISTYÖ Eläkkeelle jäänyt valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki kertoi Helsingin Sanomissa julkaistussa lähtiäishaastattelussa: "MERKITTÄVIMPÄNÄ onnistumisenaan Kuusimäki pitää rikosasiaketjun toimijoiden eli poliisin, syyttäjien, asianajajien ja tuomioistuinten yhteistyön lisäämistä. Kun syyttäjä on mukana poliisin esitutkinnassa ja tuomioistuimet tietävät missä mennään, turhaa 7

8 työtä jää tekemättä ja juttujen käsittely sujuu joustavasti. " Karmeaa luettavaa, mikä vahvistaa selostetuissa oikeustapauksissa ilmikäyvän tapahtumien kulun: Asianajaja sopii syyttäjän kanssa miten jutussa toimitaan ja tuomioistuin tuomitsee syytteen mukaisesti. Syyttäjä ja tuomioistuin toimivat pesänhoitajan kumileimasimina. Pesänhoitajien, syyttäjien ja tuomioistuinten yhteistyö vaarantaa tuomioistuinten puolueettomuuden muissakin jutuissa.. Kun asianajajat, syyttäjät ja tuomioistuimet ja valtakunnansyyttäjän unohtamat ulosottoviranomaiset kavereeraavat "talousrikollisten" metsästyksessä, syntyy helposti hyväveliverkosto, jonka puitteissa muutkin kaverien jutut saavat erikoiskohtelun. Länsimaisessa oikeuskäytännössä syytetty on syyllinen vasta oikeuden tuomiolla. Suomalaisessa oikeuskäytännössä pesänhoitaja päättää syylliset jo ennen poliisitutkinnan alkamista. Syyttäjän ja oikeuslaitoksen roolina on kumileimasimen rooli. Valtakunnansyyttäjä ei ymmärrä tässä olevan mitään väärää, vaan kehuskelee oikeusturvan raiskaamista lehtien palstoilla Syyttäjien toiminta pesänhoitajien juoksupoikina Tuomioyhteistyön yksi ilmenemismuoto on syyttäjälaitoksen kritiikitön yhtyminen pesänhoitajien kanteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että yksityisoikeudellisessa riita-asiassa syyttäjälaitos asettuu toisen osapuolen puolelle, tekee työn tämän puolesta ja ottaa kantaakseen kanteen häviämiseen liittyvän taloudellisen riskin. Riski tosin on pieni, koska rikosasiaketjuyhteistyö pesänhoitajan, syytäjän ja tuomioistuimen kanssa takaa kanteelle suosiollisen tuomion. Selostetussa velallisen epärehellisyystapauksessa konkurssipesän pesänhoitaja ei nostanut takaisinsaantikannetta kuuden kuukauden määräajassa. Määräajan laiminlyönti korvattiin tekemällä kirjanpitorikosta ja velallisen epärehellisyyttä koskeva tutkimuspyyntö syyttäjälle. Tämä siitä huolimatta, että tehdyissä erityistilintarkastuksissa oli todettu kirjanpidon olleen ajan tasalla, ettei tositteita ei puuttunut ja että minkäänlaista verorikosta ei epäilty. Tämä siitä huolimatta, että erityistilintarkastuksen tehneen KHT tilintarkastajan toimeksiantona oli selvittää mahdollinen rikollinen toiminta. Erityistilintarkastuskertomuksissa ei havaittu rikollista toimintaa. Miksi poliisitutkintaa ryhdyttiin, kun - Rikoksesta ei ollut hajuakaan ja kyseisistä tapahtumista oli yli 4 vuotta. - Onko hyväksyttävää, että tällä tavalla toimien vuonna olleen konkurssin poliisitutkinta aloitetaan syksyllä 2006 ja saadaan lopullisesti käsitellyksi oikeudessa vuonna Yksikään kirjanpitolaissa tai velallisen epärehellisyyslaissa mainittu rikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt - Minkäänlaista verorikosta ei epäilty - Suoritetussa poliisitutkinnassa ei ilmennyt mitään sellaista, mikä ei olisi ollut ennestään pesänhoitajien tiedossa. - Mikä yhteiskunnallinen intressi puoltaa poliisiin ja syyttäjän ryhtymään yksityisoikeudellisen riita-asian osapuoleksi ja kantamaan kuluriskin turhan työn ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisen muodossa. - Miksi syyttäjät toimivat välikappaleina laiminlyödyn takaisinsaantikanteen määräajaksi palauttamiseksi muuttamalla takaisinsaantikanteen syyttäjän ajamaksi velallisen epärehellisyyskanteeksi. - Miten normaalisti takaisinsaantilkanteella ratkaistava asia voi olla rikos, kun takaisinsaantilaki ei pidä asiaa rangaistavan rikoksena vaan edellyttää ainoastaan omaisuuden palauttamista. - Onko oikein käyttää poliisin, syyttäjän ja oikeuslaitoksen rajallisia resursseja tällaiseen toimintaan samalla kun oikeita rikoksia ei ennätetä tutkimaan ja oikeusjutut kestävät vuosikausia Kanteen hylkääminen selvästi perusteettomana Jokainen tuomioistuimessa käsiteltävä juttu tuottaa tuloa sekä kantajan että vastaajan asianajajille. Asianajobisneksen kannalta ei ole hävittyjä juttuja. Tuomio määrittelee vain laskun maksajan. Ei ole havaittavissa, että tuomioistuimet pyrkisivät rajoittamaan itsestään selvien ja aiheettomien kanteitten käsittelyä käräjäoikeuksissa. Oikeudenkäynnillä uhkaamisesta on tullut maan tapa. Perusteettomiakin vaatimuksia saadaan läpi oikeudenkäynnillä uhkaamalla, koska vähäväkisellä uhrilla ei ole 8

9 varaa ottaa kantaakseen oikeudenkäyntikuluriskiä kiistassa, joka usein on arvoltaan oikeudenkäyntikuluja pienempi. Oikeudenkäymiskaaren 5 luku: "Kanteen tutkimatta jättäminen ja asian ratkaiseminen valmistelussa vastausta pyytämättä 6. ( /1052)... Tuomioistuimen on haastetta antamatta heti hylättävä kanne tuomiolla, jos kantajan vaatimus on selvästi perusteeton." 27 :n mukaan 6 :ä voidaan soveltaa valmistelussa sekä haastehakemuksen että siihen annetun kirjallisen vastauksen perusteella. Tätä ei taideta soveltaa asianajajien tekemiin haastehakemuksiin, vaikka ne olisivat ilmiselvästi perusteettomia. Ilmiselvästi perusteettomista haasteista on esimerkkejä selostetuissa oikeustapauksissa. Valmistelussa tehtävä kanteen hylkääminen on vastaajien oikeusturvan kannalta parempi vaihtoehto kuin pääkäsittely. Valmistelussa tehdyssä tuomiossa otetaan huomioon kaikki siihen mennessä kertynyt oikeudenkäyntiaineisto. Tällöin vastaajallakin on mahdollisuutensa, koska laajakin kirjallinen todistusaineisto joudutaan ottamaan huomioon. Valmistelussa hylkääminen ei horjuta kantajan oikeusturvaa, koska kantaja voi uusia hakemuksensa korjattuna tai valittaa päätöksestä hovioikeuteen. Kun lain mukaan päätös on perusteltava eli hylkäämisen syyt on kerrottava, on kantajalla paremmat edellytykset valittaa hovioikeuteen kuin vastaajalla olisi pääkäsittelyn jälkeen, kun kirjallinen todistelu on mitätöitynyt pääkäsittelyssä TAKAISINSAANTILAIN JA VELALLISEN EPÄREHELLISYYLAIN YKSIPUOLINEN TULKINTA Konkurssipesien selvittämisen rahoitus Pääosa konkurssiin menevistä yrityksistä on nuoria muutaman vuoden toimineita yrityksiä, joihin ei ole kertynyt kiinteää omaisuutta ja muuta varallisuutta. Tällainen yritys ei ole siirtänyt omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin ja pesän arvo ei riitä konkurssimenettelyn käynnistämiseen. Rikosasiaketju - asianajajat, syyttäjä oikeuslaitos sekä myös konkurssiasiamies on ratkaissut rahoitusongelman peräyttämällä yrittäjältä tulorahoituksella maksettuja tavanomaisia maksuja, joilla ei ole aiheutettu vahinkoa velkojille ja joilla ei ole yhteyttä tulevaan konkurssiin. Rikosasiaketju on luonut käytännön, jossa yrittäjä menettää osakepääoman lisäksi vähintään pesän selvittämiseen kuluvan määrän omaisuuttaan. Velkojille tästä ei ole käytännön hyötyä, koska näistä tavanomaisista maksuista harvoin kertyy jaettavaa pesänhoitajan palkkion ja erityistilintarkastuksen kustannusten jälkeen. Tämä velkojien etujen yksipuolinen edistäminen on sikälikin kummeksuttavaa, että kyse on pienen vähemmistön, käytännössä pankkien, vakuutusyhtiöiden ja verottajan suosimisesta suuren enemmistön kustannuksella. Takaisinsaantilaki esitöineen on sinänsä oikeudenmukainen eikä siinä ole kuin pientä täsmennystarvetta. Ongelmana on velallisen ja hänen läheistensä kohtelu vallitsevassa oikeuskäytännössä. Ongelma on oikeuslaitoksessa, joka toimii konkurssiasianajajien kritiikittömänä kumileimasimena Näyttövaatimuksen laiminlyönti Takaisinsaantikanteen esittäjällä on näyttövelvollisuus. Selostettujen oikeustapausten perusteella arvioiden oikeus ei tutki millään tavalla konkurssipesän esittämää näyttöä lain ja sen esitöiden edellyttämällä tavalla. Kun lainlaatija määrittelee ylivelkaisuuden tilanteeksi, jossa velallinen ei pysty selviytymään veloistaan odotettavissa tuloillaan, niin oikeus ei tutki tulo-odotuksia ollenkaan. Oikeudelle riittää vanha tilinpäätös. Konkurssi- ja velallisen epärehellisyys jutuissa ei näytä riittävän edes käännetty näyttö. Oikeudelle ei riitä edes se, että vastaaja esittää näytön kanteen perusteettomuudesta. Selostetussa kirjanpitorikostapauksessa tuomittiin yrityksen arvo nollaksi huolimatta siitä, että yrityksen toimintaa jatkettiin keskeytyksettä ja että toiminnan tulorahoituksella maksettiin liiketoiminnan oston hinta konkurssipesälle. Tuomiohetkellä tästä jatkamisesta oli yli 5 vuoden näyttö. Myös talousrikosjutussa syyttäjällä on näyttövelvollisuus siitä, että kaikki rangaistavuuden edellytykset 9

10 täyttyvät. Oikeuslaitos ei vaadi minkäänlaista näyttöä teon tahallisuudesta. Teon vahingollisuudesta velkojille, ylivelkaisuudesta tai maksukyvyttömyydestä ei vaadita minkäänlaista liiketaloudelliseen tarkasteluun perustuvaa näyttöä. Oikeudelle riittää viittaus vanhoihin taseisiin. Tietysti voidaan sanoa, että talousrikosjutut ovat monimutkaisia ja että näyttöä on vaikea esittää. Kun oikeuslaitoksella ei ole pätevyyttä arvioida oikeustoimien liiketaloudellista tarkoituksenmukaisuutta, pitäisi sen pitäytyä tekojen laillisuuden tutkinnassa ja ottaa kantaa tekojen liiketaloudellinen tarkoituksenmukaisuuteen vain silloin, kun syyttäjä esittäjä esittää tekojen sopimattomuudesta aukottoman liiketaloudellisen perustelun. Jos syyttäjä ei tähän pysty, on syyte hylättävä. Kyse on siitä, onko noitavainon kaltainen konkurssin tehneiden yrittäjien rankaiseminen tärkeämpi yhteiskunnallinen tavoite kuin kansalaisten oikeusturva. Jos huume- ja muita ammattirikollisia tuomittaisiin yhtä löyhällä näytöllä ja yhtä olemattomilla lakiin perustuvilla teonkuvauksilla, ei Suomella olisi minkäänlaisia rikollisuusongelmia, koska kaikki rikolliset olisivat linnassa Vahinkoedellytyksen täyttymisen tutkinnan laiminlyönti Takaisinsaantilaissa maksujen peräyttämiseltä konkurssipesään edellytetään, että menettely on ollut kokonaisuutena arvostellen velkojien kannalta vahingollinen. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan läheisiin kohdistuva takaisinsaanti kohdistuu pääosin tulorahoituksella tehtyihin oikeustoimiin. Oikeuslaitos on käytännössä kumonnut osakeyhtiölain, jonka mukaan osakeyhtiössä menettämisriski kohdistuu vain osakepääomaan. Oikeuslaitos ei tutki lainkaan tekojen vahingollisuutta kokonaisuutena. Vallitseva tulkintalinja on se, että lähes kaikki mikä on normaalissa yritystoiminnassa sallittua, muuttuu konkurssissa jälkikäteen kielletyksi. Oikeuslaitoksen mukaan on kokonaisuutena tarkastellen velkojille vahingollista, jos velallinen viivyttää palkanmaksua itselleen, jotta yritys pysyisi pystyssä. Oikeuslaitoksen mukaan tällaista ei saa tehdä ja määrää tällaisen myöhässä maksetun palkan peräytettäväksi konkurssipesään. Jos takaisinsaantikanteen määräaika on ylittynyt tuomitsee oikeus yrittäjän palkan maksun takia syylliseksi velallisen epärehellisyyteen ja määrää tämän "rikoksella saadun hyödyn" palautettavaksi konkurssipesään. Edelleen oikeuslaitoksen mukaan on se paheksuttavaa että kriisitilassa, kassakriisissä yrityksen omistaja lainaa yritykselle. Yrittäjä saa kyllä lainata yritykselle, mutta ei saa ottaa sitä takaisin. Oikeuslaitos ei tarkastele asiaa kokonaisuutena, vaan erottaa panot otoista. Oikeuslaitoksen mukaan tämä on velkojille vahingollisesta, vaikka se terveellä järjellä ajatellen ei mitenkään vahingoita velkojien etuja, vaan päin vastoin saattaa pelastaa yrityksen ja siten olla velkojille hyvinkin edullista. Nykyisen oikeuskäytännön perusteella vaikeuksiin joutuvan yrityksen omistaja ei saa mitenkään omalla tai muulla rahalla auttaa yritystä tilapäisten vaikeuksien yli, koska mahdollisessa konkurssissa oikeus tuomitsee takaisin maksetun vipin palautettavaksi konkurssipesään. Oikeuskäytännön mukaan on kokonaisuutena arvioiden velkojien etujen mukaista, että maksuvaikeuksiin ajautuva yrittäjä lyö välittömästi rukkaset naulaan ja antaa yrityksen mennä konkurssiin. Näin menetellen yrittäjä menettää ainoastaan osakepääoman mutta säästää yksityisomaisuutensa ja välttyy velkavankeudelta. Tällainen tulkinta on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta hyvin vahingollista. Nyt, kun vallitseva oikeuskäytäntö ei ole yleisessä tietoisuudessa, ovat hyväuskoiset yrittäjät kaikin keinoin yrittäneet pitää yritystään pystyssä, mikä on konkurssin myötä voinut merkitä koko omaisuuden menettämistä Ylivelkaisuuden ja maksukyvyttömyyden määrittely ja sen vaikutukset Vallitsevassa oikeuskäytännössä yritys määritellään ylivelkaiseksi mielivaltaisesti vanhojen taseiden perusteella. Lain esitöiden mukaan ylivelkaisuus arvioidaan tulo-odotusten perusteella. Velallinen on ylivelkainen, jos hän ei odotettavissa olevilla tuloillaan pysty huolehtimaan velvoitteistaan. Oikeuslaitos ei vaadi tällaista tulkintaa, vaan kumileimaa ylivelkaisuuden alkaneeksi pesänhoitajan vaatimuksen mukaiseksi. Takaisinsaantilain esitöiden hengen mukaisesti ylivelkaisuuden ja maksukyvyttömyyden laukaiseman 10

11 kriisitilanteen alkamis- ja toteamispäivän merkitys olisi se, että ennen ylivelkaisuuspäivää kertynyttä omaisuutta ei saa hävittää eikä saattaa velkojien ulottumattomiin. Sen sijaan ylivelkaisuuspäivämäärän jälkeen tulorahoituksella, lainaamalla tai muulla tavalla hankittu omaisuus ei kuulu takaisinsaantilain piiriin, koska oikeustointa ei ole tehty konkurssin vaikutusten välttämiseksi ja se siten ei ole lain mukaan takaisinsaantikelpoinen. Lain esitöissä nimenomaan todetaan, että tavanomaiset maksut eivät kuulu takaisinsaannin piiriin ja että takaisinsaatavalla maksulla täytyy olla ilmeinen syy-yhteys konkurssiin niin, että velallinen on maksun takia tullut ylivelkaiseksi tai että maksu on pahentanut ylivelkaisuutta silmiinpistävällä tavalla. Kun laissa ei ole nimenomaan sanottu, ettei tulorahoituksen käyttö ei kuulu takaisinsaantilain piiriin, on oikeuslaitos omavaltaisesti laajentanut lähes kaikki ylivelkaisuustilanteessa tehdyt oikeustoimet takaisinsaantikelpoisiksi. Tulorahoituksen käyttö ei voi kuulua takaisinsaannin piiriin, koska työn teko, joka synnyttää tulorahoituksen ja sen käyttö muodostavat kokonaisuuden. Jos työtä ei tehdä, ei synny myöskään tulorahoitusta. Näin ollen on velkojien kannalta samanarvoista se, että työn jättää tekemättä ja se, että työtä tekemällä hankkii tulorahoitusta ja käyttää sen tavanomaisesti. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että tuhlaus ja ylisuuri kulutus olisivat sallittua. Ylisuuri kulutus on takaisinsaantikelpoista, mutta sen arvioinnissa on käytettävä yleisiä normeja eikä tuomittava niin, että normaali kulutus muuttuu jälkikäteen tuomittavaksi. Ylivelkaisuustilassa ylisuuri kulutus on rikos. Korkeimman oikeuden ihan järkevän määrittelyn mukaan velallisen tulee ottaa huomioon velkojien etu niin, ettei hän kohtuuttomalla rahankäytöllä vaaranna velkojensa takaisinmaksua. Tämä mutta ainoastaan tämä koskee myös tulorahoituksella hankittua omaisuutta ja varoja. Myöskään ylivelkaisuustilassa tapahtunut likviditeettiä vahvistava lainaaminen yritykselle ja sen takaisinmaksu ei voi olla kokonaisuutena ottaen velkojille vahingollista. Jos ei ole lainattu ei ole takaisinmaksua ja jos on lainattu ja maksettu takaisin, niin velkojat ovat samassa asemassa kummassakin tapauksessa Konkurssipesän arvoon nähden huomattavat suoritukset Takaisinsaantilain mukainen takaisinsaantiperuste syntyy, kun kyse on pesän arvoon nähden huomattavasta suorituksesta. Tämä määrittely on paikallaan silloin kun puhutaan ennen ylivelkaisuustilannetta olemassa olevasta omaisuudesta. Kun nykykäytännön mukaan takaisinsaanti kohdistuu tulorahoituksen käyttöön eikä kertyneeseen omaisuuteen johtaa määrittely siihen, että kaikki suoritukset ovat pesän arvoon nähden huomattavia. Likviditeettikriisissä olevien yrityksen kassa on luonnollisestikin tyhjä. Kun nuorelle yritykselle ei ole kertynyt omaisuutta ja kassa on tyhjä, niin pesän arvo on aina olematon. Tämän seurauksena kaikki loppuajan suoritukset ovat pesän arvoon nähden huomattavia. Takaisinsaantilain esitöissä ei sanota, että takaisinsaantilakia täytyisi soveltaa tulorahoituksen käyttöön. Lain hengen mukaisesti pitäisi tulorahoituksen käyttöön puuttua vain silloin, kun summa on tulorahoitukseen nähden huomattava ja samalla se ei ole liiketaloudellisesti perusteltu. Hallituksen esityksessä takaisinsaantilaiksi (1990 vp - HE n:o 102) s. 56: "Vaikka maksua pidettäisiinkin pesän varoihin nähden huomattavana, se ei kuitenkaan momentin toisen virkkeen peräytyisi, jos sitä on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena."... "Pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä tapahtunut velan maksu voisi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja, esimerkiksi vuokria, palkkoja tai veroja." Tällöin takaisinsaannin peruste on sama kuin velallisen epärehellisyyslain tulkinta niin, että velallisen on otettava velkojien etu huomioon niin, että käyttää tulojaan tuhlailevasti. Ylivelkaisuuspäivämäärän vaikutuksen tulkinta ei voi erota yrityssaneerauslain tulkinnasta. Yrityssaneerauksen alkamisen jälkeen syntyneet velvoitteet ovat etuoikeusasemassa vanhoihin velkoihin nähden. Tällä taataan se, että yrityksellä on mahdollisuus rauhassa keskittyä liiketoimintansa kuntoon saamiseen. Ylivelkaisuustilanne on identtinen yrityssaneeraustilanteesen nähden. Ainoa poikkeus on se, että yrityssaneerauksessa toimintaa vetää pesänhoitaja kun taas ylivelkaisuustilanteessa yrittäjä päättää asioista. 11

12 Yrityssaneeraus on velkojien kannalta paljon huonompi vaihtoehto kuin yrittäjän omat ponnistelut ylivelkaisuustilanteessa. Yrityssaneerauksessa velkojat luopuvat pääosasta saamisistaan, pesänhoitajan palkkiot vievät ison osan rahoitusresursseista ja bisnestä tuntemattoman pesänhoitajan liikkeenjohdollinen pätevyys on kyseenalainen ja aina aikaa tuhlaava vaadittavan perehtymisvaiheen takia. Jos ylivelkaisuuspäivämäärä takaa yrittäjälle samanlaisen omaisuuden suojan kuin yrityssaneeraustilanteessa, voi yrittäjä lainata itseltään ilman omaisuuden menettämispelkoa ja panostaa tulorahoituksen hankkimiseen. Etuna on pesänhoitajakulujen säästö, parempi liikkeenjohdollinen ote nopeamman reagoinnin ja ammatillisen pätevyyden muodossa. Ylivelkaisuusrauha voi pelastaa koko yrityksen ja velkojat saavat kaikki saatavansa. Jos yrittäjä ei onnistu, velkojat eivät menetä mitään, vaikka yrittäjä ottaa takaisin vippinsä ja mahdolliset palkka- ym. saatavansa Tavanomaisen maksun, kohtuuttoman etuuden, maksun sopimattomuuden määrittely Tavanomaiset maksut eivät peräydy konkurssipesään. Hallituksen esityksessä takaisinsaantilaiksi (1990 vp - HE n:o 102) s. 15 taustoitetaan tavanomaista maksua: "Tämä säännös julkituo selvästi sen periaatteen, että vain objektiivisesti arvostellen epänormaalit maksut peräytyvät. Peräytymättä voisivat siten jäädä esimerkiksi liiketoiminnassa suoritetut tavanomaiset juoksevat maksut, joilla ei voida katsoa olevan yhteyttä tulevaan konkurssiin." Kohtuuttoman palkan osalta HE s. 28: "Tarkoitus on, että ehdotettua säännöstä sovellettaisiin vain silloin, kun työpanoksen ja siitä annetun vastikkeen epäsuhde on ilmeinen. Säännöksellä ei siis pyritä siihen, että pesänhoitajat järjestelmällisesti selvittäisivät kunkin palkan maksun asianmukaisuuden, vaan että sitä sovellettaisiin lähinnä vain silmiinpistävissä tapauksissa." HE s. 48: Oikeustoimen ja velkojille vahinkoa aiheuttaneen menettelyn tulee olla riittävä syy-yhteys. Se olisi olemassa esimerkiksi, jos velallinen on myynyt omaisuuttaan voidakseen saattaa vastikkeen velkojien ulottumattomiin."... "Oikeustoimi peräytyy 1 momentin mukaan vain, jos sillä on sopimattomasti aiheutettu velkojille vahinkoa. Asettamalla sopimattomuus peräytymisen edellytykseksi pyritään yleissäännöksen soveltamisala rajaamaan siten, että sen nojalla peräytyisivät vain sellaiset oikeustoimet, jotka olosuhteista päätellen on tehty mahdollisen konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Menettelyä voitaisiin pitää siten sopimattomana erityisesti silloin, kun joku peräytymisen edellytyksistä on täyttynyt silmiinpistävällä tavalla." Korkein oikeus on täydellisesti mitätöinyt tämän eduskunnan tahdon. Oikeuslaitos tuomitsee takaisin maksettavaksi paljon ennen konkurssia suoritettuja tavanomaisia maksuja, joilla ei minkäänlaista syyyhteyttä tulevaan konkurssiin Velallisen läheisen vilpittömässä mielessä saama maksu Takaisinsaantilain mukaan maksu ei peräydy, jos maksun saaja on vilpittömässä mielessä eikä tiennyt velallisen vaikeuksista ja muista seikoista, joiden perusteella maksu oli sopimaton. Näyttövelvollisuus vilpillisestä mielestä on pesällä. Velallisen läheinen on lähtökohtaisesti tietoinen velallisen taloudellisesta asemasta, jollei saateta todennäköiseksi, ettei hän tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää niistä. Kahdessa selostetuissa tapauksessa takaisinsaanti on torjuttu vetoamalla siihen, ettei läheinen tiennyt velallisen taloudellisesta asemasta. Tuomioiden perusteluissa ei asiaa ole käsitelty lainkaan. 1.5 VELALLISEN EPÄREHELLISYYSLAIN VÄÄRINKÄYTTÖ TAKAISINSAANNISSA KONKURSSIPESÄÄN. Takaisinsaantilain mukaan takaisinsaantikanne on nostettava 6 kuukauden kuluessa konkurssiin asettamisesta tai kolmen kuukauden kuluessa uuden takaisinsaantiperusteen ilmenemisestä. Selostetussa velallisen epärehellistyystapauksessa pesät eivät nostaneet takaisinsaantikannetta. Pesät tekivät vuoden kuluttua konkurssista syyttäjälle tutkimuspyynnön siitä oliko yrittäjä syyllistynyt kirjanpitorikokseen ja velallisen epärehellisyyteen ja vaativat yrittäjää maksamaan pesille vahingonkorvauksena pesille viivästyneenä maksettua palkkaa, rahalaitoksille maksettuja korkoja ja 12

13 lyhennyksiä sekä sisaryrityksen rahoitukseen käytettyjä varoja. Nämä maksut olisi voitu vaatia takaisinmaksuna konkurssipesään, jolloin takaisinmaksun lisäksi ei olisi tullut muita seurauksia. Oikeus tuomitsi yrittäjän 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja korvaamaan pesälle vahingonkorvauksena myös ko. rahoituslaitoksille maksetut lainanhoitokulut. Jos asia olisi hoidettu takaisinsaantina konkurssipesään olisi takaisinsaanti pitänyt kohdistaa rahalaitoksiin, jotka olivat tietoisia yrityksen taloudellisesta tilasta saamiensa tilinpäätösten perusteella. 2. SELOSTETUT OIKEUSTAPAUKSET 2.0 TIIVISTELMÄ OIKEUSTAPAUKSISTA 2.01 KOULULAISELLE MAKSETTU PALKKA Yrittäjän 16-vuotias tytär pääsi syksyllä 1999 opiskelemaan Kallion Ilmaisutaidon lukion multimedialinjalle Helsinkiin. Isän yhtiö maksoi tyttären vuokran mk kuukaudessa palkkana tyttären Interenet ja pcavusta. Yhtiö meni konkurssiin syksyllä Korkeimman oikeuden mukaan kyseessä oli lahja tyttärelle, joka joutui palauttamaan lahjan arvon lukien takaisin konkurssipesään, oikeudenkäyntikuluineen ja korkoineen 9.862,60 euroa VAIMON TILILLE MAKSETTU PALKKA Yrittäjä oli maksanut kolmesti osan palkastansa yhteensä euroa suoraan eri pankissa olevalle vaimon tilille, jolta lyhennettiin perheen asuntolainaa. Kyseiset maksut oli välittömästi ao. kuukauden kirjanpidossa kirjattu yrittäjän palkan maksuksi ja vähennetty yrittäjän saatavasta yhtiöltä. Yhtiö meni konkurssiin syksyllä Korkeimman oikeuden mukaan kyseessä oli lahja vaimolle, joka joutui palauttamaan lahjan arvon konkurssipesään, oikeudenkäyntikuluineen ja korkoineen 6.193,02 euroa TEHDYSTÄ TYÖSTÄ MAKSETTU PALKKA Yhtiö oli hoitanut sisaryhtiön hallinnon, myynnin ja tuotantoa lukuun ottamatta kaikki muut tehtävät ja perinyt siitä korvauksena euroa kuukaudessa. Lisäksi yhtiön työntekijä oli sairausloman aikana kesällä 2002 työskennellyt sisaryhtiön tuotannossa. Yhtiö oli perinyt sisaryhtiöltä tästä korvauksena tasan sen summan, minkä Kela oli korvannut sairaus loman palkkana eli alle puolet todellisista kustannuksista. Sisaryhtiö meni konkurssiin syksyllä Korkeimman oikeuden mukaan yhtiön menettely oli velkojille vahingollinen ja sopimaton silmiinpistävällä tavalla, joten yhtiöllä ei ollut hyväksyttävää syytä periä korvausta hallinnon hoitamisesta ja tehdystä tuotantotyöstä. Yhtiö joutui palauttamaan perityn korvauksen konkurssipesään, oikeudenkäyntikuluineen ja korkoineen ,81 euroa HÄÄTÖ Yhtiön mentyä konkurssiin oli yrittäjä seuraavalla viikolla kertonut seinän takana olevan kiinteistöyhtiön toimitusjohtajalle aikovansa ostaa konkurssipesältä liiketoiminnan ja jatkaa samoissa tiloissa, mikä toteutui. Yhtiö sai kiinteistöyhtiöltä kirjeen, jossa määrättiin yhtiö tyhjentämään vuokratilat mennessä eli kahdessa viikossa. Mitään syytä ei kerrottu. Yhtiö katsoi tämän olevan vastoin sopimusta ja olevan käsittämätöntä, sillä suullisesti tehdyn vuokrasopimuksen irtisanomisaika on 3 kuukautta ja liikehuoneiston vuokrasopimuksen irtisanomiseen ei tarvitse olla mitään perustetta. Koska teollisuustilojen tyhjentäminen ilman varoitusta kahdessa viikossa on täysin mahdotonta, ei yhtiö hyväksynyt perustelematonta häätöä. Kiinteistöyhtiö haki sai häädön. Korkeimman oikeuden mukaan yhtiöiden välillä ei ollut mitään sopimusta, ei edes suullista. Häätötuomiossa yhtiö tuomittiin maksamaan kiinteistöyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen yhteensä ,95 euroa. Summa ei sisältänyt vuokrarästejä eikä muita kuluja TÖRKEÄ KIRJANPITORIKOS JA TÖRKEÄ VELALLISEN EPÄREHELLISYYS Saunasampo Oy:llä oli taseessaan yli euron aktivointi keskeneräisestä kiukaan tuotekehitysprojektista. Taseessa aktivointi oli ollut vuosia saman suuruisena. Korkeimman oikeuden mukaan 13

14 tämä aktivointi oli arvoton, koska yhtiön olisi pitänyt aloittaa poistojen teko, sillä yhtiö oli myynyt vuosittain kiuasta tuotekehityksen rahoittamiseksi. Korkein oikeus katsoi yrittäjän syyllistyneen törkeään kirjanpitorikokseen, kun yrittäjä ei ollut tehnyt poistoja keskeneräisestä tuotekehitysprojektista, minkä takia yhtiön tase antoi harhaanjohtavan kuvan yhtiön taloudellisesta asemasta. Yrittäjän toinen yritys Suomen Kylmäpussi Oy oli rahoittanut kiuasprojektia lainaamalla kiuasyritykselle ja hoitamalla maksamalla lainoja. Kylmäpussilla oli 80-luvulta peräisin suuret velat Nordealta, joista se ei selviytyisi omin avuin. Se oli rahoittanut kiuasprojektia voidakseen selviytyä veloistaan kiuasprojektin tuloilla ja saadakseen jakajan yleiskuluilleen. Kylmäpussi oli sopinut Nordean kanssa velkojen lyhentämisestä sitten, kun kiuasprojekti valmistuu. Korkeimman oikeuden mukaan yrittäjä syyllistyi törkeään kirjanpitorikokseen, kun Kylmäpussilla oli taseessaan saaminen Saunasammolta, joka saaminen oli arvoton, jolloin Kylmäpussin tase antoi harhaanjohtavan kuvan Kylmäpussin taloudellisesta tilanteesta. Kokein oikeus tuomitsi yrittäjän kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, koska Kylmäpussi ilman hyväksyttävää syytä rahoittanut Saunasampoa ja koska Kylmäpussi oli maksanut Nordealle ja Finnveralle kiuasprojektista johtuneiden velkojen korkoja ja lyhennyksiä. Yrittäjä tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksena Kylmäpussin ja Saunasammon konkurssipesille oikeuskuluineen ja korkoineen euroa. Eniten ihmetystä herättää syyttäjän asettuminen yksityisen riita-asian toisen osapuolen liittolaiseksi. Syyttäjä tekee työn ja kantaa kuluriskin tapauksessa, jossa yksikään laissa oleva rikoksen teonkuvaus ei toteudu. Miten poistojen aloittamisajankohta mikroyrityksen tilinpäätöksessä voi olla syyttäjän puuttumiskynnyksen ylittävä rikos varsinkin, kun tilinpäätöstä ei oltu annettu kenellekään, ei edes kaupparekisteriin. Mikä on sellainen rikos, jolla ei ole kohdetta eli ei ole tahoa, joka on saanut taseen perusteella harhaanjohtavaa tietoa. Ei ole ihme, jos oikeitten rikosten syyteharkinta kestää vuosia, kun syyttäjät askartelevat toisarvoisten juttujen parissa pesänhoitajien apupoikina PALKAN ARVIOINTI Yllä mainitut euron vahingonkorvaukset menivät ulosottoon palkasta perittäviksi. Kihlakunnanvoudille ei riittänyt palkasta lain mukaan otettava ulosmittausosuus, vaan vouti arvioi syksyllä 2008 yrittäjän kohtuulliseksi palkaksi euroa kuussa, josta ulosotettava määrä lasketaan. Yrittäjä valitti käräjäoikeuteen osoittaen, että palkka ei ollut pieni ulosoton välttämistarkoituksessa, koska se oli ollut vuosikausia jo paljon ennen vahingonkorvauspäätöstä. Yrittäjä osoitti myös, että euron palkka sivukuluineen oli yli 20 % yrityksen liikevaihdosta ja palkka lisäkuluineen johtaisi yrityksen konkurssiin. Käräjäoikeus pienensi kohtuullista palkkaa euroon kuukaudessa. Käräjäoikeuden mukaan kyseessä ei ollut oikea palkka vaan fiktiivinen palkka, ulosoton laskentaperuste, josta ei tarvinnut välittää palkanmaksussa. Yrittäjä valitti syksyllä 2009 hovioikeuteen todeten euron palkankin olevan yli 20 % vuoden 2008 pienentyneestä liikevaihdosta, mikä johtaa yrityksen konkurssiin. Yrittäjä totesi käräjäoikeuden fiktiivisen palkan olevan kehotus lainrikkomiseen, koska verolaissa ei ole mainintaa, että ulosottomiehelle maksettavasta palkasta ei tarvitse ottaa ennakonpidätystä eikä maksaa sivukuluja. Hovioikeus hylkäsi valituksen perustellen sitä liikevaihdon voimakkaalla kasvulla (todellisuudessa -18 %) ja hyvällä taloudellisella tuloksella (todellisuudessa 0-tulos). Fiktiivisen palkan osalta hovioikeus totesi, että palkan sivukulut täytyy maksaa. Ennakonpidätystä ei mainittu, joten on edelleen epäselvää miten asiassa täytyy menetellä. Yrittäjä on pyytänyt valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta ym. perusteluin ja sillä perusteella, että oikeuksien päätöksistä ei käy ilmi, miten yrityksen kirjanpidossa voidaan käsitellä fiktiivistä palkkaa ilman, että se vaikuttaa yrityksen tulokseen. Eniten ihmetystä herättää ulosottoviraston asettuminen yksityisen riita-asian toisen osapuolen liittolaiseksi. Ulosottolaitoksen tehtävänä on huolehtia riidattomien saatavien perinnästä sen sijaan, että se osallistuu yksityiseen riita-asiaan pesänhoitajien apupoikana, työn tekijänä ja kuluriskin kantajana. 14

15 Onko voudeilla liian vähän töitä, kun aikaa riittää kaikenlaiseen puuhasteluun, johon osallistumiseen ei löydy perustetta ulosottolaissa VIRKASUHTEEN PURKU, VIRKA-ASEMAN VÄÄRINKÄYTTÖ Vanhainkodin vastaava sairaanhoitaja teki yhdessä vanhainkodin koko henkilökunnan kanssa kantelun kunnanhallitukselle vanhainkodin johtajan sijaisesta ja tämän esimiehistä sosiaalijohtajasta ja kunnanjohtajasta sekä joistakin kunnanhallituksen jäsenistä näiden vanhusten hoitoa vaikeuttavista toimista. Kunnanhallitus käsitteli kantelun eräitten kantelun kohteiden läsnä ollessa. Kunnanhallitus katsoi kantelun aiheettomaksi. Myöhemmässä kokouksessa kunnanhallitus päätti rankaisutoimista aiheettoman kantelun tekijöitä kohtaan eli päätti rangaista vastaavaa sairaanhoitajaa. Kunnanjohtaja ja kantelun kohteena olevat kunnanhallituksen jäsenet olivat läsnä rankaisutoimista päätettäessä. Rankaisuna vastaava sairaanhoitaja päätettiin siirtää kodinhoitajaksi ja ottaa häneltä esimiesasema pois. Sairaanhoitaja purki virkasuhteensa kuntaan sillä perusteella, että hänet oli siirretty olennaisesti erilaisiin tehtäviin kuin virkasuhdetta solmittaessa oli sovittu. Vastaava sairaanhoitaja nosti syytteen kunnanjohtajaa, sosiaalijohtajaa ja eräitä kunnanhallituksen jäseniä vastaa virka-aseman väärinkäyttämisestä, kun he olivat jääveinä osallistuneet vastaavan sairaanhoitajan rankaisemiseen "aiheettomien" kanteluitten takia. Lisäksi vastaava sairaanhoitaja nosti vahingonkorvauskanteen kuntaa vastaan virkasuhteen purkamisesta aiheutuneesta vahingosta. Korkeimman oikeuden tuomio sisälsi mielenkiitoisia hallinto-oikeudellisia tulkintoja: - esteellisyys ei koske henkilöitä, jotka ovat läsnäolo-oikeutensa nojalla kunnan toimielimen kokouksissa. - kun kunnanhallitus on kokouksessaan todennut kantelut aiheettomiksi, kantelun kohteena olleet henkilöt eivät olleet jäävejä osallistumaan kantelun tekijöiden rankaisemista päättävään kokoukseen. -päätös vastaavan sairaanhoitajan viranhaltijan siirrosta kotipalveluun ilman esimiesasemaa on pelkkä työnjohdollinen toimenpide. Vastaavan sairaanhoitajan vahingonkorvausvaatimusta virkasuhteen purkamisesta ei käsitelty missään oikeusasteessa. 2.1 TAUSTAA Tapaukset liittyvät pääosin Saunasampo Oy:n ja Suomen Kylmäpussi Oy:n konkursseihin vuodelta 2002, joten niistä on aluksi lyhyt yhteenveto Saunasampo Oy:n konkurssi, pdf aineisto Saunasampo Oy valmisti ja kehitti Tapio Yli-Koveron keksimää Älykiuasta, joka on ainoa aina valmis kiuas isoihin ja keskikokoisiin saunoihin ja joka säästää % saunan energian kulutuksesta. Saunasammolla oli kaksi valmistustyöntekijää. Tapio Yli-Kovero oli yhtiön toimitusjohtaja ja vastasi yhtiön hallinnosta ja muista toiminnoista. Saunasampo Oy meni konkurssiin väärinkäsitysten takia. Konkurssi olisi voitu välttää maksamalla tileillä olevilla varoilla konkurssiuhkaiset velkomukset. Tarkempi selostus asiasta on velallisen epärehellisyystuomiota koskevasta Kouvolan hovioikeuteen tehdyn valituksen perusteluosasta ja sen liitteistä. Yli-Koverolla oli aikomus ostaa konkurssipesältä Saunasammon liiketoiminta, mistä johtuen hän muutti ennen konkurssia Saunasampo Oy:n nimen Taka-Hattelmalan Lämmönvaihdinliike Oy:ksi jottei Saunasammon nimi tahriintuisi konkurssissa. Yli-Kovero osti sittemmin Sauna Site Oy:n nimiin konkurssipesältä Saunasampo Oy:n liiketoiminnan ja nimenkäyttöoikeuden suurimpien velkojien Finnveran, Janavalo Oy:n ja verottajan suostumuksella Konkurssipesästä tehdyssä erityistilintarkastuksessa todettiin kirjanpidon olevan ajan tasalla. Tositteita ei puuttunut, verorikoksia ei ollut eikä muitakaan rikoksia havaittu. Rikollisen toiminnan etsiminen oli yksi erityistilaintarkastuksen toimeksiantokohteista. Tilintarkastaja laskelmoi Saunasampo Oy:n ylivelkaiseksi ja maksukyvyttömäksi sillä perusteella, että Saunasampo Oy:n olisi pitänyt aloittaa tekemään poistoja pitkävaikutteisiin menoihin aktivoidusta 15

16 keskeneräisestä tuotekehitysprojektista. Tilintarkastaja oli tehnyt aktivoidulle tuotekehitysprojektille 5 vuoden tasapoistoja vuosille , joiden perusteella yrityksen tulos saatiin laskennallisesti tappiolliseksi ja yritys siten siten ylivelkaiseksi ja maksukyvyttömäksi viimeistään alkaen. Erityistilintarkastuksessa ei tehty minkäänlaisia ylivelkaisuuteen ja maksukyvyttömyyteen liittyviä tuloodotusten ja lainojen hoitokyvyn tarkasteluja, joiden perusteella lain esitöiden mukaan ylivelkaisuus ja maksukyvyttömyys arvioidaan. Tuotekehitysprojektin valmistumisesta tai valmiusasteesta ei esitetty minkäänlaista näyttöä.. Projekti katsottiin valmiiksi sillä perusteella, että kirjanpidossa oli myyntituloja eri kehitysvaiheitten kiukaista, joita oli myyty projektin rahoittamiseksi. Jos poistoja olisi pitänyt tehdä keskeneräisestä projektista, niin poistot olisi pitänyt tehdä vuosina , koska eri kehitysvaiheiden kiukaiden myynti aloitettiin vuonna Jos nämä hypoteettiset poistot olisi tehty , niin vuosina ei olisi ollut poistettavaa eikä Saunasampoa olisi voinut pitää tappiollisena ja ylivelkaisena ennen vuotta Konkurssihetkellä Saunasampo oli velkaa sisaryritykselleen Suomen Kylmäpussi Oy:lle euroa ja Fiinnveralle euroa, minkä lisäksi muita rahalaitosvelkoja ei ollut. Kun Suomen Kylmäpussi oli Saunasammon sisaryritys ja lain tarkoittamassa mielessä läheinen eli kuului samaan omaisuuskokonaisuuteen, tuomittiin Saunasampo ylivelkaiseksi sen takia että se oli velkaa itselleen. Saunasampo Oy:n toiminta jatkui keskeytyksettä yrittäjän ostettua liiketoiminnan konkurssipesältä suurimpien velkojien suostumuksella. Yrityksen tunteneet Finnvera ja verottaja eivät pitäneet yrittäjää suurena rikollisena, kun myivät tälle liiketoiminnan Suomen Kylmäpussi Oy:n konkurssi, pdf-aineisto Suomen Kylmäpussi Oy valmisti Ski-Fix suksipidikkeitä ja kertakäyttöisiä kylmähauteita, joita käytetään ensiavussa. Tuotannosta yli puolet meni vientiin. Yrityksellä oli kaksi valmistustyöntekijää. Tapio Yli-Kovero oli yhtiön toimitusjohtaja ja vastasi yhtiön hallinnosta ja muista toiminnoista. Suomen Kylmäpussi Oy:llä oli saamisia sisaryritys Saunasampo Oy:ltä euroa. Kun Saunasampo meni konkurssiin, niin tämä saatava muuttui arvottomaksi ja Kylmäpussi ajautui väistämättä konkurssiin. Yli-Koverolla muutti ennen konkurssia Suomen Kylmäpussi Oy:n nimen Taka-Hattelmalan Hoitotarvike Oy:ksi jottei Kylmäpussin nimi tahriintuisi konkurssissa. Ennen Saunasammon konkurssia Kylmäpussi oli kannattava yritys, käyttökate noin prosenttia ja liiketulos %, kuten liitteenä olevasta Meritan tekemästä tilinpäätösanalyysistä vuosilta käy ilmi. Kylmäpussilla oli 80-luvulta peräisin olevia devalvaation ja laman kolminkertaistamia velkoja Nordealle euroa. Kylmäpussilla ei ollut mahdollisuutta selviytyä näistä veloista omin avuin. Nordean ja sen edeltäjien kanssa oli sovittu näiden lainojen hoitamisesta kiuasprojektista aikanaan saatavilla tuloilla. Saunasammon rahoittamiselle oli siten selkeä liiketaloudellinen peruste. Tämän lisäksi rahoittamisella saatiin jakaja yleis- ja hallintokuluille, mikä myöskin oli liiketaloudellisesti tarkoituksenmukaista. Kun konkurssi oli väistämätön, teki Yli-Kovero Kylmäpussille hallitun alasajon, jonka ansiosta palkat ja kaikki muut juoksevat menot maksettiin ja lisäksi tunnetuille velkojille lyhennettiin velkoja. Vaihtoehtona olisi ollut äkkikonkurssi, jolloin pesän varat eivät olisi riittäneet edes pesänhoitajan palkkioon. Menettelyä ei mitenkään voi pitää velkojien kannalta vahingollisena. Kylmäpussille suoritettiin myös erityistilintarkastus. Myös siinä todettiin kirjanpidon olevan ajan tasalla. Tositteita ei puuttunut, verorikoksia ei ollut eikä muitakaan rikoksia havaittu. Rikollisen toiminnan etsiminen oli yksi erityistilaintarkastuksen toimeksiantokohteista. Erityistilintarkastuksessa Kylmäpussistakin tehtiin hypoteettisten poistojen avulla kannattamaton ja ylivelkainen ainakin alkaen. Tämä siitä huolimatta, että Meritan tekemässä tilinpäätösanalyysissa vuoden 1999 käyttökate oli 27,7 % ja liiketulos 9,6 %. Tässäkin tapauksessa oikeus sijoitti poistot tarkoitushakuisesti vuosille Jos poistoja olisi pitänyt tehdä, niin poistot olisi pitänyt tehdä vuosina , koska kyseiset aktivoinnit on tehty vuonna Jos nämä hypoteettiset poistot olisi tehty , niin vuosina ei olisi ollut poistettavaa eikä Kylmäpussia olisi voinut pitää tappiollisena ennen vuotta TAKAISINSAANTI KONKURSSIPESÄÄN 16

17 2.2.1 KOULULAISELLE MAKSETTU PALKKA, pdf-aineisto Yllä mainittu Suomen Kylmäpussi meni konkurssiin Yli-Koveron 16-vuotias Janakkalassa asunut tytär oli vuoden 1999 syksyllä aloittanut koulunkäynnin Helsingissä olevan Kallion Ilmaisutaidon Lukion multimedialinjalla. Tytär oli vuodesta 1996 auttanut isäänsä pc:n käytössä ja Saunasite.com sivujen ylläpidossa. Vuonna 1996 pc:n kellotaajuus oli 120 megaa ja kone muutenkin vieras MAC -käyttäjälle. Kun tytär muutti Helsinkiin, maksoi isä vuokran mk/kk ja myöhemmin vastaavan määrän palkaksi muutettuna edelleen jatkuvasta pc- ja Internet-avusta. Maksettu vuokra ja myöhempi palkka ilmoitettiin asianmukaisesti vuosi-ilmoituksessa verottajalle. Konkurssipesä vaati tyttäreltä takaisinsaantina konkurssipesään palkkaa sillä perusteella, että kyseessä oli lahja. Pesällä ei ollut näyttöä siitä, että työtä ei olisi tehty ja että joku muu olisi työn tehnyt. Käräjäoikeus totesi tuomiossaan, että työtä oli tehty mutta siitä huolimatta määräsi palkan peräytettäväksi konkurssipesään, koska se oikeuden mukaan oli lahja. Tytär valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen. Turun hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Tytär pyysi valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta, joka ei sitä myöntänyt. Lain mukaan palkan maksu voi peräytyä konkurssipesään, jos se täyttää kaikki peräytymisen edellytykset - Maksu oli velkojille vahingollinen. - Maksu on ilmeisessä epäsuhteessa suoritettuun työhön nähden silmiinpistävällä tavalla - Maksulla on selvä syy-yhteys tulevaan konkurssiin - Maksu ei ollut tavanomainen juoksevan toiminnan meno - Maksu on ollut sopimaton - Maksun saaja on ollut tietoinen velallisen taloudellisesta asemasta Maksu olisi ollut velkojille vahingollinen, jos työtä ei olisi tehty tai palkka olisi ollut liian suuri työhön nähden. Jos työ olisi teetetty ulkopuolisella tietotekniikan ammattilaisella, olisi maksettava korvaus varmuudella ollut suurempi kuin maksettu 250 euroa kuukaudessa. Näin ollen menettely ei mitenkään voinut olla velkojille vahingollinen. Tuomiolauselmassa ei mitenkään perustella miten noin 250 euron korvaus olisi ollut ilmeisessä epäsuhteessa tehtyyn työhön. Tuomiolauselmasta ei myöskään käy ilmi miten palkan epäsuhteen tehtyyn työhön nähden voi katsoa olevan niin silmiinpistävän, että pesänhoitajan tulisi siihen puuttua. Lain mukaan maksu peräytyy lahjana siltä osin kuin maksu on ilmeisessä epäsuhteessa tehtyyn työhön nähden. Tuomiolauselman mukaan työtä on tehty. Kuitenkin koko palkka tuomittiin peräytyväksi Peräytyvän maksun syy-yhteys konkurssiin Lain mukaan, kuten myös tuomion perustelujen mukaan jokainen vuokran ja palkan maksu on erillinen lahja, jota tarkastellaan lahjan antohetken perusteella. Lain mukaan lahja peräytyy, jos se johti velallisen ylivelkaisuuteen ja on siten ilmeisessä syy-yhteydessä tulevaan konkurssiin. Käräjäoikeudelle todisteena toimitetun Merita Pankki Oyj:n tekemän tilinpäätösanalyysin mukaan vuonna 1999 Suomen Kylmäpussi Oy:n liikevaihto oli mk ja käyttökate mk. Käyttökate oli 27,7 % ja liiketulos 9,6 %. Vaatii melkoista mielikuvitusta ja tarkoitushakuisuutta, kun väitetään, että heti tilikauden päättymisen jälkeen tammikuussa 2000 maksettu vuokra mk aiheutti Suomen Kylmäpussi Oy:n ylivelkaisuuden ja oli suorassa syy-yhteydessä marraskuussa 2002 tapahtuneeseen konkurssiin Velallisen välttämättömät elantomenot Takaisinsaantilain esitöissä todetaan ettei velallisen välttämättömään kulutukseen ottamat varat ole takaisinsaantikelpoisia. Ei vaikka otettaisiin lisää velkaa tai myytäisiin omaisuutta: HE s. 49: "Huomattava on, että sopimattomana ei voitaisi pitää välttämättömien kulutushyödykkeiden hankkimista luotolla tavanomaisin lainaehdoin. Sopimattomina ei myöskään voitaisi pitää omaisuuden myymistä tällaisten hyödykkeiden hankkimiseksi, ellei omaisuutta ole myyty selvään alihintaan." 17

18 Tyttären koulunkäynnin edellyttämän vuokran maksu on normaali perheen elantomeno ja siten tavanomainen maksu. Käräjäoikeuden tuomion hyväksyneen Korkeimman oikeuden mielestä konkurssin tehneellä yrittäjällä ei ole oikeutta elättää perhettään. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO:2004:89 oli kyse siitä, että taloudellisissa vaikeuksissa oleva A oli euron arvoisten kuukausittaisten luontaisetujen lisäksi nostanut käteisenä keskimäärin mk, euroa kuukaudessa. Syyttäjän mukaan A:lla oli hyväksyttävä syy nostaa käteisenä mk, euroa kuukaudessa. Kun A ei ollut käyttänyt osaakaan nostoista velkojensa maksamiseen vaan oli kertomansa mukaan tarvinnut varat kulutukseensa, niin häntä syytettiin ja hänet tuomittiin törkeästä velallisen epärehellisyydestä siltä osin kuin nostot ylittivät mk, euroa kuukaudessa. KKO:n elantomenoihin hyväksymä nettonosto euroa vastaa noin euron kuukausipalkkaa. Koulutytön tapauksessa KKO ei hyväksynyt yrittäjälle paljon pienempää summaa käytettäväksi perheen välttämättömiin elantomenoihin. Koulutytön tapauksessa yrittäjän bruttopalkka oli euroa kuukaudessa mihin lisättynä koulutytön asumismenoihin käytetty 250 euroa oli bruttonakin vähemmän kuin KKO.n ennakkopäätöksessä sallittu nettopalkka euroa. Tämä on osoitus KKO:n harmaasta oikeudesta, jolla sen omien ennakkopäätöksien vastaiset ratkaisut piilotetaan valitusluvan epäämisellä harmaan oikeuden suuren suureen mustaan aukkoon Velallisen läheisen vilpitön mieli Lain mukaan läheisen on katsottava olleen tietoinen velallisen taloudellisesta tilanteesta ja maksun sopimattomuudesta ellei saateta todennäköiseksi, ettei hän tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää niistä. Oikeudessa tytär vetosi siihen ettei ollut tietoinen Suomen Kylmäpussi Oy:n taloudellisesta tilanteesta seuraavin perustein: Tytär oli avioerossa määrätty äitinsä holhoukseen ja asui eri paikkakunnalla, joten ei voinut olla tietoinen isänsä taloudellisesta tilanteesta oli se sitten hyvä tai huono. Ei ole todennäköistä, että 17-vuotias koulutyttö keskustelee isänsä kanssa tämän yrityksen taloudellisesta tilanteesta. On sataprosenttisen varmaa, ettei tyttärellä voinut ollut aavistustakaan Suomen Kylmäpussin taloudellisissa vaikeuksissa, kun sellaista ei voinut ollut kenellekään. Kaikki tilinpäätöksistä jotain ymmärtävät mukaan lukien Meríta Oyj tilinpäätösanalyysissään pitivät Suomen Kylmäpussia hyvin kannattavana yrityksenä Kohtuus Kohtuullisuus on ollut tuomarin ohjeena vuodesta 1734 eikä sitä edelleenkään ole kumottu. Oikeudenkäymiskaari /4: "11. Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan. Maan tapa jos se ei ole kohtuuton, olkoon olkoon hänellä myös ohjeena tuomitessansa, kun säädettyä ei ole." Korkeimman oikeuden hyväksymällä väärällä tuomiolla opiskelija joutui maksamaan konkurssipesälle yhteensä 9.862,60 euroa. Varattomalla opiskelijalla ei ole mitään mahdollisuutta suoriutua tällaisesta maksusta, joka kasvaa jatkuvasti korkojen ja ulosottokulujen muodossa. Viaton opiskelija tuomitaan velkavankeuteen, joka huonossa tapauksessa voisi tuhota loppuelämäksi mahdollisuuden elää normaalia elämää Kanteen hylkääminen selvästi perusteettomana Kaikki yllä mainittu oli nähtävissä käräjäoikeudelle toimitetussa kanteessa ja siihen annetussa vastauksessa, joten kanne olisi pitänyt hylätä selvästi perusteettomana. Perusteluksi olisi riittänyt yhdenkin yllä mainitun takaisinsaannin edellytyksen puuttuminen. Ei ole ihme, että Suomi saa jatkuvasti moitteita oikeudenkäyntien venymisistä, kun oikeuslaitos tieten tahtoen keskittää tarmonsa itsestään selvien juttujen kääntämiseen pesänhoitajien toiveiden mukaisiksi VELALLISEN PUOLISON TILILLE MAKSETTU PALKKA, pdf-aineisto Yllä mainittu Suomen Kylmäpussi meni konkurssiin

19 Tapio Yli-Kovero oli maksanut palkkaansa suoraan eri pankissa olevalle vaimonsa nimissä olevalle tilille, jolta pankki otti perheen asuntolainan lyhennykset ja korot. Suoritukset olivat 504,56 euroa , 650,00 euroa ja 800,00 euroa Vaimon pankkitilin tiliotteilta käy ilmi, että varat tarvittiin asuntolainan korkojen ja lyhennysten hoitamiseen eräpäivänä. Maksut toiseen pankkiin tehtiin siltä tililtä millä oli rahaa. Kyseiset maksut kirjattiin välittömästi samana kuukautena vastaamaan todellista asiantilaa eli Saunasammon maksuksi Yli-Koverolle ja vähennettiin Yli-Koveron saatavasta Saunasammolta sekä kirjattiin yritysten välisessä kirjanpidoissa Kylmäpussin maksuksi Saunasammolle, jolloin yritysten kirjanpidoissa lopputulema oli sama kuin jos Saunasampo olisi maksanut suoritukset suoraan Tapio Yli-Koverolle. Konkurssipesä vaati maksujen peräytymistä konkurssipesään sillä perusteella, että kyseessä oli lahja vaimolle ja tosiasiallisesti vaati asianmukaisesti pidetyn kirjanpidon mitätöimistä. Hämeenlinnan käräjäoikeus hyväksyi kanteen tuomiossaan. Vaimo valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen. Turun hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Vaimo pyysi valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta, joka ei sitä myöntänyt Kirjanpidon merkitys Maksut suoritettiin Kylmäpussin tililtä. Kirjanpidossa saaminen kirjattiin Kylmäpussin saamiseksi Saunasammolta ja summalla vähennettiin Saunasammon velkaa Tapio Yli-Koverolta. Saunasammon kirjanpidossa Tapio Yli-Koverolla oli henkilötili "saaminen Tapio Yli-Koverolta". Tälle tilille koottiin saamiset ja velat ja tili olisi aivan yhtä hyvin voinut nimeltään "velka Tapio Yli-Koverole", mitä oikeus ei näytä käsittävän. Tapio Yli-Koveron nettopalkka, matkalaskut ja muut saamiset kirjattiin tilin debet puolelle ja suoritukset Yli- Koverolle kirjattiin tilin kredit puolelle. Hyvin yksinkertaista ymmärtää vähäisilläkin kirjanpitotiedoilla. Kyseisen kuukauden kirjanpidossa maksu puolison tilille päätyi asianmukaisesti ja aukottomasti maksuksi Tapio Yli-Koverolle. Korkein oikeus kumosi asianmukaisesti hoidetun kirjanpidon muuttamalla maksetun palkan lahjaksi. Pesä ei esittänyt mitään näyttöä siitä, että kyseessä ei olisi palkka. Kirjaukset oli tehty välittömästi eikä jossain vaiheessa kuten pesänhoitaja kanteessaan virheellisesti väitti Oikeus määrätä mille pankkitilille palkka maksetaan Työntekijällä on oikeus määrätä mille tilille palkka ja muut hänelle tulevat suoritukset maksetaan. Työntekijällä on oikeus ohjata saamisensa puolison nimissä olevalle tilille, jota puolisot käyttävät yhdessä tai erikseen. Tuomiollaan Korkein oikeus kumoaa ilman perusteluja tämän oikeuden yrittäjältä ja toimitusjohtajalta, joka on tässä yhteydessä rinnastettavissa työntekijään Velallisen läheisen vilpitön mieli Aivan kuten edellisessä koulutytön tapauksessa vaimo ei mitenkään voinut aavistaa yrityksen olevan kriisitilanteessa, koska kukaan muukaan mukaan lukien tilinpäätösanalyysin tehnyt Merita Oyj ei tiennyt Kylmäpussin olevan kriisitilanteessa, vaan piti Kylmäpussia hyvin kannattavana yrityksenä. Pelkästään Merita Oyj.:n tilinpäätösanalyysin perusteella on todennäköistä ja täysin varmaa, ettei vaimolla voinut olla aavistusta Suomen Kylmäpussi Oy:n kuvitelluista taloudellisista vaikeuksista ja vaimo, joka ei edes tiennyt kyseisten maksujen tulleen Kylmäpussin tililtä oli vilpittömässä mielessä ja maksut eivät siten olleet peräytymiskelpoisia Velallisen välttämättömät elantomenot Koulutytön tapauksessa referoidun KKO päätöksen KKO:2004:89 mukaan velallisella on oikeus nostaa euroa kuukaudessa välttämättömiin elantomenoihinsa. Vaimon tilille asuntokuluja varten maksettujen suoritusten yhteismäärä euroa on yhdelle vuodelle jyvitettynä 163 euroa kuukaudessa. Kun laskee yhteen yrittäjän bruttopalkan 2.000, koulutytön bruttopalkan 250 ja vaimon 163 euroa, ollaan edelleenkin alle KKO:n päätöksen mukaan sallitun euron suuruisen kuukausittaisen käteisnoston. Näin ollen tälläkään perusteella vaimon tilille maksettua yrittäjän saamista ei voida peräyttää konkurssipesään, koska se käytettiin välttämättömiin elantomenoihin, joiden yhteissumma on selvästi pienempi kuin sallittu euron käteisnosto kuukaudessa Kanteen hylkääminen selvästi perusteettomana Kaikki yllä mainittu oli nähtävissä käräjäoikeudelle toimitetussa kanteessa ja siihen annetussa vastauksessa, 19

20 joten kanne olisi pitänyt hylätä selvästi perusteettomana TEHDYSTÄ TYÖSTÄ MAKSETTU KORVAUS, pdf-aineisto Sauna Site Oy osti konkurssiin menneen Saunasampo Oy liiketoiminnan konkurssipesältä ja jatkoi toimintaa keskeytyksettä. Sittemmin Sauna Site Oy muutti nimensä Saunasampo Oy:ksi. Suomen Kylmäpussilla, joka meni konkurssiin oli kaksi työntekijää, jotka molemmat olivat tekemässä kylmäpusseja. Tapio Yli-Kovero hoiti kaikki Kylmäpussin hallinnolliset tehtävät mm. myynnin, viennin, laskutuksen ja kirjanpidon. Saunasampo oli laskuttanut Yli-Koveron tekemän työn Kylmäpussilta osuutena hallintokuluista. Saunasammon mentyä konkurssiin ei hallinto-osuuskäytäntöä voitu jatkaa. Vuonna 2002 Yli-Koveron tekemä työ laskutettiin Saunasammon liiketoiminnan ostaneen Sauna Site Oy:n nimissä. Korvaus Yli-Koveron työstä oli euroa kuukaudessa. Korvaus oli kovasti alihintainen, millä haluttiin varmistaa, ettei myöhemmin konkurssin tekevän Kylmäpussin voi väittää maksaneen ylihintaa. Kesällä 2002 kylmäpusseja tekevä työntekijä oli pitkään sairauslomalla, mikä yhdessä kesälomien kanssa olisi aiheuttanut toiminnan ennenaikaisen loppumisen, koska tilauksia ei olisi voitu toimittaa ja Kylmäpussi olisi kärsinyt suuret menetykset. Tapio Yli-Kovero teki kylmäpussit sairaus- kesäloman aikana. Korvauksena kylmäpussien valmistamisesta Sauna Site oy peri Kylmäpussilta ainoastaan ja täsmälleen sen määrän, minkä Kylmäpussi sai Kelalta korvauksena maksetusta sairausajan palkasta. Korvaus oli siten alle puolet sairauslomalla olevan työntekijän palkkakuluista ja murto-osa Kylmäpussin saamasta hyödystä. Kylmäpussin konkurssipesä vaati sekä hallintokulukorvauksen että valmistuskorvauksen peräyttämistä konkurssipesään sillä perusteella, että maksut olivat huomattavia pesän kokoon nähden ja että maksuilla oli suosittu yhtä velkojaa. Sauna Site vastusti kannetta osoittamalla, että maksut olivat korvausta tehdystä työstä ja että maksut eivät olleet velkojien kannalta vahingollisia, koska niiden vastineeksi Kylmäpussi sai moninkertaisen hyödyn maksuihin verrattuna. Käräjäoikeus tuomitsi maksut peräytyväksi konkurssipesään, koska maksut olivat velkojien kannalta vahingollisia ja koska maksut eivät olleet tavanomaisia. Sauna Site valitti tuomiosta Kouvolan hovioikeuteen. Kouvolan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Sauna Site pyysi valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta, joka ei sitä myöntänyt. Käräjäoikeuden sekavista perusteluista ei käy ilmi, miten normaalisti eli liiketaloudellisesti ajatellen maksut eli Kylmäpussin hallinnosta huolehtiminen ja sairausloman aikainen kylmäpussien valmistaminen oli velkojille vahingollista. Hallituksen esityksen mukaan työstä maksettu palkka on peräytymiskelpoinen vain siltä osin kuin se on epäsuhteessa tehtyyn työhön. Hallituksen esityksessä takaisinsaantilaiksi s.52: "Pykälä koskisi kaikkia työstä maksettavia korvauksia siitä riippumatta onko korvausta nimitetty palkaksi tai ei."...säännös soveltuisi myös yritykselle tämän työsuorituksesta maksettuihin vastikkeisiin" Tämä yksikäsitteisesti määrittelee, että Sauna Sitelle maksettu työkorvaus on tavanomainen maksu, jota ei voi peräyttää. Tällainen maksu voi peräytyä vain, jos se on ilmeisessä epäsuhteessa tehtyyn työhön. Tässäkin Korkein oikeus soveltaa harmaata oikeutta hyväksymällä tuomion, joka ei perustu näyttöön eikä lakiin ja on eduskunnan tahdon vastainen Vahinkoedellytyksen täyttyminen Kanteessa ei mitenkään viitattu saati sitten osoitettu, että maksut olivat velkojien kannalta vahingollisia. Sauna Site Oy osoitti päivätyllä alasajon toimintasuunnitelmalla ja päivätyllä alasajon loppuselvityslaskelmalla yksikäsitteisesti ja aukottomasti, että maksut eivät olleet velkojien kannalta vahingollisia. Kun oikeus ei voinut laskelmia kumota eikä kanteessa ollut mitään vahinkoedellytyksen täyttymistä puoltavaa, kirjoitti oikeus kantajan puolesta perustelut ja sanoi maksujen vaikuttaneen pesäluettelossa mainittujen yhteensä 7 velkojan jako-osuuksiin, mihin perustuen oikeus näki vahinkoedellytyksen täyttyneen. 20