SUUNNITTELIJOILLE, RAKENTAJILLE JA VIRANOMAISILLE

Transkriptio

1 HAJA-ASUTUKSEN JÄTEVESIEN KÄSITTELYOPAS SUUNNITTELIJOILLE, RAKENTAJILLE JA VIRANOMAISILLE Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvarainstituutti Talousjätevesien käsittelyn kehittäminen haja-asutusalueilla -hanke

2 SISÄLLYSLUETTELO TERMISTÖÄ JOHDANTO JÄTEVESIEN MUODOSTUMINEN, KOOSTUMUS JA KÄSITTELY LAINSÄÄDÄNTÖ JÄTEVESIJÄRJESTELMÄN SUUNNITTELU Kiinteistökäyntiä edeltävät selvitykset Esiselvitys rakennuspaikalla Soveltuvat menetelmät ja järjestelmän valinta Suunnitelmien ja asiakirjojen laatiminen VAIHTOEHTOISET JÄTEVESIJÄRJESTELMÄT JA NIIDEN RAKENTAMINEN Saostussäiliöt Maahanimeyttämö Imeytyskuoppa ja - kaivo Maasuodattamo Pienpuhdistamot Umpisäiliöt JÄTEVESIJÄRJESTELMIEN HUOLTO-OHJEET Saostussäiliöt Maahan imeyttämö Maasuodattamo ERI KÄYMÄLÄVAIHTOEHDOT YHTEISRATKAISUT Yhteispuhdistamot Jätevesiyhtymä RAHOITUSVAIHTOEHDOT Alueelliset ympäristökeskukset TE-keskus Valtion Asuntorahasto Verotuksen kotitalousvähennys LÄHDEKIRJALLISUUS...59 Liitteet: Liite 1: Imeytyskokeiden ohjeet 2

3 TERMISTÖÄ AVL Asukasvastineluvulla tarkoitetaan yhden henkilön keskimääräistä jätevesikuormitusta vuorokaudessa. Teoreettisesti määriteltynä asukasvastineluku tarkoittaa orgaanista, biologisesti hajoavaa kuormitusta, jonka viiden vuorokauden biokemiallinen hapenkulutus (BOD 5 ) on 60 grammaa happea vuorokaudessa. BOD 7 Biokemiallinen hapenkulutus eli happimäärä, joka kuluu mikro-organismien hajottaessa veden orgaanista ainesta (20 C / 7 vrk). Kiinteistö Itsenäinen maanomistuksen yksikkö, joka on määrätty rajoiltaan. Kiinteistöjä ovat mm. tilat ja tontit. Rakennuspaikka Tontti tai muu rakennuspaikka. Tila Tila on tontin ohella kiinteistörekisteriin merkittävä kiinteistö. Tonteista puhutaan yleensä asemakaava-alueella ja tiloista asemakaava-alueen ulkopuolella. Tontti Tontilla tarkoitetaan sitovan tonttijaon mukaisesti muodostettua kiinteistöä, joka on merkitty tonttina kiinteistörekisteriin. Harmaa jätevesi Asumisesta syntyvät pesu- ja keittiövedet Musta jätevesi Vesikäymälän huuhteluvedet 3

4 1. JOHDANTO Miljoona suomalaista käsittelee jätevetensä omalla tontillaan ja valtaosa kesämökeistämme sijaitsee yleisten viemäriverkostojen ulkopuolella. Jätevedet kuormittavat ympäristöä ja aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä ja happikatoa sekä hygieenisiä haittoja. Haja-asutusalueiden jätevedet ovatkin mm. yksi suurimmista ympäristön fosforikuormittajista. Jätevesien oikea ja riittävä käsittely vähentää päästöjä sekä ehkäisee ympäristön pilaantumista. Asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla, eli talousjätevesiasetus, on tullut voimaan Asetuksen myötä haja-asutusalueiden jätevesien puhdistusvaatimukset tiukentuivat huomattavasti. Vanhoja jätevesijärjestelmiä joudutaankin parantamaan tuhansilla vanhoilla kiinteistöillä ja uusia järjestelmiä rakennettaessa on jätevesivesijärjestelmästä jatkossa tehtävä suunnitelma, joka liitetään rakennuslupahakemukseen. Lisäksi järjestelmien käytössä ja huollossa ollaan menossa entistä järjestelmällisempään ja tarkempaan suuntaan. Jätevesiasiat tulevat siis seuraavien vuosien aikana työllistämään niin viranomaisia, järjestelmien rakentajia ja huoltajia kuin alan suunnittelijoitakin. Myös kiinteistön omistajien on aiheellista paneutua asiaan. Jotta jätevesien käsittelyjärjestelmät olisivat tulevaisuudessa puhdistusteholtaan riittäviä ja talousjätevesiasetuksen vaatimukset saavutettaisiin, on jätevesijärjestelmien ammattitaitoinen suunnittelu, rakentaminen ja huolto jatkossa erittäin tärkeää. Tämä opas on pääasiassa laadittu avuksi jätevesijärjestelmien suunnittelijoille, rakentajille ja kunnossapidosta vastaaville, mutta siitä on hyötyä myös viranomaisille ja kiinteistöjen omistajille. Oppaasta löytyy tietoa jäteveden muodostumisesta ja koostumuksesta sekä jätevesien käsittelystä, erilaisista jätevesijärjestelmistä sekä niiden rakentamisesta ja huollosta. Oppaan teksti pohjautuu pääasiassa Erkki Santalan kirjaan; Pienet jäteveden puhdistamot, ohjeita 1-10 talouden jätevesien maaperäkäsittelystä, Muut lähteet on mainittu tekstin yhteydessä. Opas on uudelleen koottu versio Keski-Suomen ympäristökeskuksessa vuonna 2001 laaditusta Hajaasutuksen jätevesien käsittely -oppaasta. Oppaan tekstin kirjoittamiseen ja koostamiseen ovat osallistuneet Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvarainstituutin hallinnoiman talousjätevesien käsittelyn kehittäminen haja-asutusalueilla hankkeen työntekijät Ins. Mirja Hurskainen, DI Eveliina Kinnunen, FM Tanja Oksa, FM Katja Oksala, Ins. AMK Sini-Sisko Panula, Ins. AMK Nina Pimiä sekä opiskelijat Satu Juuti ja Ins. AMK Heli Karttunen. 4

5 2. JÄTEVESIEN MUODOSTUMINEN, KOOSTUMUS JA KÄSITTELY MUODOSTUMINEN Asumisjätevedet muodostuvat pesu-, ruoanlaitto- ja WC vesistä. Asumisesta syntyvää pesu- ja ruuanlaittovettä kutsutaan harmaaksi jätevedeksi ja jätevettä, joka sisältää pesuvesien lisäksi myös vesikäymälän huuhteluvedet, kutsutaan mustaksi jätevedeksi. Jäteveden merkittävimpiä aineosia ovat ravinteet, eloperäinen ja muu kiintoaines sekä erilaiset pieneliöt eli mikrobit. KOOSTUMUS Jäteveden ravinteista merkittävimpiä ovat fosfori ja typpi. Fosfori on monille vesikasveille ns. minimiravinne, eli sen puuttuminen saattaa estää kasvun, vaikka kaikkia muita tarvittavia ravinteita olisi saatavilla ylimäärinkin. Niinpä vastaavasti fosforimäärän äkillinen lisääntyminen järvessä voi aiheuttaa vesikasvuston räjähdysmäisen kasvun. Fosforia joutuu jätevesiin pääasiassa virtsasta ja pesuaineista. Typpi on toinen tärkeä vesikasvien ravinne ja sekin voi joillakin alueilla olla minimiravinne. Typen eri muodot ovat myös terveydelle haitallisia; esim. suuri nitriittiannos saattaa olla hengenvaarallinen pienille lapsille ja heikkokuntoisille vanhuksille. Typpiyhdisteitä on etenkin wc- vesissä. Jäteveden eloperäinen kiintoaines kuluttaa vesiin joutuessaan ja siellä hajotessaan vesien happivaroja ja saattaa siten olla merkittävä syy vesistön happikatoon ja esim. kalakuolemiin. Veden happikato edistää myös ravinteiden vapautumista vesistön pohjasta. Ravinteita vapautuu veteen myös suoraan eloperäisen aineen hajoamistuotteina. Eloperäisen aineen joutuminen vesistöön edistää näin osaltaan vesistön rehevöitymistä. Kaikkialla luonnossa on mikrobeja, ja useimmat niistä ovat täysin harmittomia. Etenkin ulosteissa on kuitenkin myös taudinaiheuttaja mikrobeja, jotka juomaveteen tai ruokaan joutuessaan voivat aiheuttaa ikäviä ja laajojakin epidemioita. KÄSITTELY Jätevesien käsittelyn tavoitteena on erottaa vesi ja lika-aineet toisistaan. Käsitellyn jäteveden tulisi olla niin puhdasta, ettei se aiheuta haittaa terveydelle ja ympäristölle. Kiinteät lika-aineet erotellaan lietteeksi, jonka tulisi jatkokäsittelyn jälkeen soveltua maanparannusaineeksi. Jätevesijärjestelmän suunnittelu on tehtävä rakennusten suunnittelun yhteydessä, jotta saadaan valittua toimivin ja tontille sopivin käsittelyjärjestelmä. Yleensä paras jätevesien käsittelytulos saavutetaan kunnallisella tai muulla yleisellä jäteveden puhdistamolla. Yleiseen viemäriin liittyminen onkin suositeltavin jätevesien käsittelyratkaisu, jos se vain on mahdollista. Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmasta selviävät eri alueiden vesihuoltosuunnitelmat. Joissain tapauksissa voi olla kannattavaa toteuttaa vain väliaikainen ratkaisu, jos rakennusalueelle on tulossa kunnallinen tai osuuskunnan viemäröinti. Jos yhteiseen viemäriin liittyminen ei kuitenkaan ole mahdollista, on jätevesien käsittely suunniteltava muutaman talouden yhteisratkaisuna tai kiinteistökohtaisesti. Näissä tapauksissa on suositeltavinta valita kiinteistöille kompostoiva käymälä. Kuntien on jätevesien käsittelyvaatimuksissa huomioitava alueen herkkyys jätevesien ympäristövaikutuksille. Myös alueiden käyttötarpeet edellyttävät erilaisia käsittelyvaatimuksia. Esimerkiksi tärkeillä pohjavesialueilla vaaditaan jätevesien käsittelyn suunnittelussa erityistä huolellisuutta, kun taas harvaan asutuilla metsämailla voidaan toteuttaa yksinkertaisempiakin ratkaisuja. Käsittelyvaatimusten määrittelyssä kunnat joutuvat huomioimaan myös eri kiinteistöjen jätevesikuormituksen yhteisvaikutuksen alueen luontoon. 5

6 3. LAINSÄÄDÄNTÖ YMPÄRISTÖNSUOJELULAKI (YSL 86/2000) Ympäristönsuojelulain 103 :ssä määritellään jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus: Jos kiinteistöä ei ole liitetty yleiseen viemäriin eikä toimintaan tarvita tämän lain mukaista lupaa (ympäristölupaa), jätevedet on johdettava ja käsiteltävä siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ympäristölupa on oltava jätevedenpuhdistamolla, jossa käsitellään asukasvastineluvultaan yli 100 henkilön jätevedet. Vesikäymälän jätevedet sekä muut talousvedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista maahan, vesistöön tai vesilain tarkoittamaan uomaan tai altaaseen siten, että puhdistus vastaa vähintään ns. talousjätevesiasetuksessa (542/2003) tarkoitettuja puhdistusvaatimuksia. Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kunnassa voidaan ympäristönsuojelulain 19 :n perusteella antaa ympäristönsuojelumääräyksiä esim. haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskien. (Talousjätevesiasetuksen lievempiä puhdistusvaatimuksia voidaan soveltaa vain ympäristönsuojelumääräyksissä määrätyille alueille.) ASETUS TALOUSJÄTEVES IEN KÄSITTELYSTÄ VESIHUOLTOLAITOSTEN VIEMÄRIVERKOSTOJEN ULKOPUOLISILLA ALUEILLA (542/2003) ELI TALOUSJÄTEVESIASETUS Ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 ja 18 :n nojalla säädetty asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003) tuli voimaan Ei sovelleta kiinteistöihin, jotka kuuluvat vesihuoltolaitoksen toiminta-alueelle (jollei kiinteistö ole saanut vapautusta liittymisvelvoitteesta), kiinteistöihin joilla on ympäristölupa eikä kiinteistöihin, joilla syntyvien jätevesien määrä on vähäinen (ns. kantovesi). Asetuksessa asetetaan talousjäteveden käsittelylle kaksi puhdistustasoa: perustaso ja ympäristönsuojelumääräyksillä määriteltävän alueen lievemmät puhdistusvaatimukset. Lisäksi ympäristönsuojelumääräyksillä voidaan määritellä perustasoa tiukemmat vaatimukset jollekin alueelle. Perustason puhdistusvaatimusta sovelletaan, jollei kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä määrätä toisin. Ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan rajata alueet, joille sovelletaan lievempiä vaatimuksia tai puolestaan asetusta tiukempia vaatimuksia Talousjätevesistä ympäristöön joutuvaa kuormitusta on vähennettävä taulukon 1 mukaisesti. 6

7 Taulukko 1. Talousjätevesiasetuksen puhdistusvaatimukset (suluissa sallittu päästö) Perustaso Lievempi puhdistustaso orgaanisen aineen 90 % (= 5 g BHK 7 /as/vrk) 80 % (10 g BHK 7 /as/vrk) (BHK 7 )osalta vähintään kokonaisfosforin 85 % (0,33 g P/as/vrk) 70 % (0,66 g P/as/vrk) (kokp)osalta vähintään kokonaistypen (kokn) 40 % (8,4 g N/as/vrk) 30 % (9,8 g N/as/vrk) osalta vähintään verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen, joka on orgaaninen aines (BHK 7 ) 50 g/asukas/vrk fosfori 2,2 g/asukas/vrk typpi 14,0 g/asukas/vrk Asetus edellyttää, että olemassa olevan kiinteistön jätevesijärjestelmästä on laadittava selvitys mennessä. (Tai mennessä, mikäli kiinteistöllä ei ole vesikäymälää). Selvitys tulee laatia niin, että sen perusteella kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi arvioida riittävän luotettavasti, millainen kiinteistön jätevesien aiheuttama kuormitus ympäristöön on, miten kuormitus vaikuttaa ympäristöön ja täyttääkö jätevesijärjestelmä asetuksen vaatimukset. Selvityksen vaatimukset on kerrottu asetuksen liitteessä. Laadittu selvitys tulee säilyttää kiinteistöllä ja tarvittaessa se on esitettävä valvontaviranomaiselle. Jätevesien käsittelyjärjestelmän rakentamisesta tai parantamisesta on tehtävä pätevän suunnittelijan tekemä suunnitelma, jonka sisällöstä asetus antaa ohjeet. Lisäksi asetus edellyttää, että jokaisesta jätevesijärjestelmästä on oltava ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet, joiden on täytettävä asetuksessa esitetyt vaatimukset. Käyttö- ja huolto-ohjeet on laadittava vesivessallisille kiinteistöille mennessä ja vesikäymälättömille kiinteistöille mennessä. Käyttö- ja huolto-ohjeet on tarvittaessa esitettävä valvontaviranomaiselle ja ne tulee säilyttää kiinteistöllä. Vastuu ohjeiden laatimisesta ja säilyttämisestä on kiinteistön haltijalla. Asetusta sovelletaan uusissa rakennuskohteissa rakennuslupaa haettaessa ja vanhat rakennukset on saatettava asetuksen mukaiseen kuntoon kymmenen vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta. MAANKÄYTTÖ - JA RAKENNUSLAKI (MR L 132/1999) JA ASETUS (MRA 895/1999) Asemakaava-alueen ulkopuolella rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä on, että vedensaanti ja jätevesien käsittely voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle. Jätevesien käsittelyjärjestelmän tulee olla suunniteltuna rakennuslupaa haettaessa. Suunnitelma tulee liittää rakennuslupahakemukseen. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 :n mukaan vanhojen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien parantaminen edellyttää kunnan myöntämää toimenpidelupaa. Kunta voi maankäyttö- ja rakennuslain 14 :n perusteella antaa rakennusjärjestyksessä paikallisia määräyksiä vesihuollon järjestämisestä. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (MRA) 50 :ssä määritellään rakennuksen olennaiset tekniset vaatimukset. Niiden mukaan rakennuksesta ei saa aiheutua jätevesien puutteellisen käsittelyn johdosta hygienian tai terveyden vaarantumista. VESIHUOLTOLAKI (VHL 119/2001) 7

8 Lähtökohtana on, että kunta vastaa vesihuollon yleisestä kehittämisestä alueellaan. Työkaluina tässä työssä ovat vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun osallistuminen, kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatiminen sekä vesihuollon toiminta-alueiden vahvistaminen. Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmalla on suuri merkitys haja-asutusalueiden vesihuoltoratkaisuja tehtäessä. Esimerkiksi porakaivo- tai jätevesien käsittelyinvestointia harkittaessa on hyvä tietää, onko vesihuoltolaitoksen verkosto ulottumassa kyseessä olevalle seudulle lähivuosina. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella sijaitsevilla kiinteistöillä on velvollisuus liittyä laitoksen verkostoon. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta myöntää vapautuksen liittymisvelvollisuudesta tietyin edellytyksin. JÄTELAKI (1072/1993) Jätelain mukaan saostus- ja umpisäiliölietteet ja puhdistamoiden ylijäämälietteet ovat asumisessa syntyviä yhdyskuntajätteitä. Ne kuuluvat siten järjestetyn jätehuollon piiriin (voi olla joko sopimusperusteinen tai kunnan järjestämä, kunnasta riippuen). Kunnat voivat asettaa tarkennettuja vaatimuksia asiasta kunnan jätehuoltomääräyksissä. 8

9 4. JÄTEVESIJÄRJESTELMÄN SUUNNITTELU Jätevesien käsittelyjärjestelmä on suunniteltava samanaikaisesti rakennusten suunnittelun kanssa. Pääsääntöisesti yksittäisen omakotitalon käsittelyjärjestelmä hyväksytään rakennusluvan hakemisen yhteydessä. Myös pelkkä jätevesijärjestelmän uusiminen tulee lähitulevaisuudessa vaatimaan useimmiten toimenpideluvan. Kunnan rakennusvalvonta-, ympäristönsuojelu- ja terveysviranomaiset päättävät lupamenettelyssä suunnitellun jätevesien käsittelyjärjestelmän soveltuvuudesta. Talousjätevesiasetuksessa on suunnittelua koskien tarkat vaatimukset, joten suunnittelijoiden kannattaa tutustua asetukseen perusteellisesti. Varsinainen suunnittelutyö etenee yleensä seuraavasti: 1. Kiinteistökäyntiä edeltävät selvitykset - Keskustelu rakennuspaikan olosuhteista omistajan kanssa. - Selvitetään onko viemäriin liittyminen mahdollista. - Selvitetään onko jätevedet mahdollista käsitellä yhdessä naapurin kanssa. - Alueellisten eritysmääräysten selvittäminen kunnasta. 2. Esiselvitys rakennuspaikalla - Vanhan järjestelmän kuntotarkastus. - Alustava puhdistamon paikan valinta. - Imeytyskoe ja/tai muut maaperäselvitykset. - Korkeusvaaitus ja tarkempi etäisyyksien mittaus. 3. Soveltuvien menetelmien koonti ja järjestelmän valinta. 4. Suunnitelmien ja asiakirjojen laatiminen. 5. Lupaprosessi 6. Rakentamisen valvonta 7. Jätevesijärjestelmän käytön opastus 4.1 Kiinteistökäyntiä edeltävät selvitykset Suositeltava jätevedenkäsittelyjärjestelmän valintajärjestys on seuraavanlainen: 1. Kunnalliseen viemäriverkostoon liittyminen 2. Kyläpuhdistamoon liittyminen 3. Naapurien kanssa yhteinen puhdistamo 4. Kompostikäymälä ja oma puhdistamo muille jätevesille 5. Oma puhdistamo kaikille jätevesille 6. WC-vedet umpisäiliöön ja muut jätevedet omaan puhdistamoon 7. Kaikki jätevedet umpisäiliöön Kiinteistön jätevesihuollon ratkaiseminen aloitetaan aina selvittämällä, onko kiinteistö mahdollista liittää viemäriin nyt tai tulevaisuudessa. Kunnat ovat laatineet vesihuoltolain mukaisia vesihuollon kehittämissuunnitelmia. Suunnitelmissa esitetään alueet, joille viemäriverkostoa on tarkoitus tulevaisuudessa laajentaa. (Saralehto, 2004) 9

10 Jos kiinteistöä ei ole mahdollista liittää viemäriverkostoon tulevaisuudessakaan, selvitetään kunnalta mahdolliset haja-asutuksen jätevedenkäsittelyä koskevat erityismääräykset ennen kiinteistökohtaisia selvityksiä. Kunnalla voi olla laadittuna ympäristönsuojelumääräyksissä vyöhykejako, josta ilmenee millaiset käsittelyvaatimukset mitäkin aluetta koskevat. Vyöhykejaossa esitetään alueet, joilla jätevedet on käsiteltävä asetuksessa esitetyn perustason, lievennettyjen tai tiukennettujen käsittelyvaatimusten mukaisesti. Jos kunnassa ei ole tehty vyöhykejakoa, jätevedet käsitellään koko kunnan alueella perustason vaatimusten mukaisesti. (Saralehto, 2004) Taulukko 2. Valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla jätevedenkäsittelylaitteistoille asetetut puhdistustehovaatimukset BHK 7 fosfori (P) typpi (N) Perustason käsittelytehovaatimukset 90 % 85 % 40 % Lievemmät käsittelytehovaatimukset 80 % 70 % 30 % Kunnasta selvitetään lisäksi muut, kyseistä kohdetta mahdollisesti koskevat määräykset kuten kaavamääräykset ja rakennusjärjestyksen määräämät suojaetäisyydet. Tässä vaiheessa selvitetään myös lähinaapureiden aikeet ja yhteistyömahdollisuudet jätevesien käsittelyssä. 4.2 Esiselvitys rakennuspaikalla Jätevesien käsittelyjärjestelmän suunnittelu edellyttää aina selvityskäyntiä rakennuspaikalla. Käynnillä kartoitetaan olemassa olevat rakenteet ja niiden kunto sekä valitaan suojaetäisyyksien perusteella puhdistamon mahdolliseksi sijoituspaikaksi soveltuva alue. Tällä alueella suoritetaan tarvittavat tutkimukset ja mittaukset. Maaperäkäsittelymenetelmät vaativat maaperän ominaisuuksien, pohjaveden ylimmän pinnan, korkeuserojen sekä erilaisten etäisyyksien selvittämistä rakennuspaikalla. Kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän suunnittelutyö aloitetaan aina näillä esiselvityksillä. Selvitykset on tehtävä siinäkin tapauksessa, että kiinteistölle suunnitellaan hankittavaksi pienpuhdistamo. (Saralehto, 2004) Jos rakennuspaikalta ei ole ajantasaista asemapiirrosta, tulee sellainen laatia esiselvityskäynnin yhteydessä. Asemapiirrokseen tulee merkitä selvin piirrosmerkinnöin viemärikaivojen ja putkien, käsittelyjärjestelmän sekä jäteveden purkupaikan sijainti ja korkeusasema suhteessa lähellä jätevesijärjestelmän mahdollisessa vaikutuspiirissä sijaitseviin rakennuksiin, vesistöihin ja talousvesikaivoihin ( m:n etäisyydellä). Myös naapurin kaivot tältä etäisyydeltä tulee huomioida. Jätevesijärjestelmän purkuojan kulku tulee myös käydä ilmi piirroksesta. VANHAN JÄRJESTELMÄN KUNNON TARKISTUS Vanhan järjestelmän kunto selvitetään mahdollisen jatkokäytön varalta. Vanhoilla kiinteistöillä on yleensä kaksi tai kolme saostussäiliötä (-kaivoa). Näitä kannattaa hyödyntää, jos niiden kunto todetaan riittävän hyväksi. Säiliöiden kuntoon vaikuttavat ikä, mahdolliset aiemmat huoltotoimenpiteet ja rapautuminen. Rapautumista arvioitaessa pääsääntönä on, että säiliön seinämän vahvuuden tulee olla vähintään 100 mm. Säiliöissä tulee olla pohja sekä saumojen tulee olla tiivistettyjä. Säiliöiden sijaintiin tulee myös kiinnittää huomiota. Selvitetään voiko olemassa olevien säiliöiden jatkeeksi liittää valittu käsittelymenetelmä. Säiliöissä tulee olla asianmukaiset T-haarat, joiden kautta varmistetaan kaivojen tuuletus ja estetään pintalietteen karkaaminen. Kaivojen tuuletus 10

11 hoidetaan taloviemärin kautta (talon katolle), joten myös sen kunto tulee tarkistaa (mahdollinen padotus tai vesilukkomuodostelmat). (Saralehto, 2004) ALUSTAVA PAIKAN VALINTA Rakennuspaikalta rajataan ohjeellisten suojaetäisyyksien perusteella mahdolliset rakennuspaikat ja niille etäisyyksien puolesta soveltuvat menetelmät (Kuva 1). Tässä kappaleessa esitetään suuntaa antavia vähimmäisetäisyyksiä maa- ja pienpuhdistamoiden ja niiden purkupaikkojen sekä saostus ja umpisäiliöiden suojaetäisyyksille vedenottopaikoista, vesistöistä, teistä, rajoista ja rakennuksista. Tarvittavat suojaetäisyydet ovat aina tapauskohtaisia, ne riippuvat mm. rakennuspaikan maaperästä, sijainnista ja pinnanmuodoista. Etäisyydet vesistöön ja pohjavesiin on mitattava ylimmistä vedenkorkeuksista. Suojaetäisyyksistä on erilaisia määräyksiä eri kunnissa, joten varmista aina suojaetäisyydet ko. kunnan viranomaisilta. Kuva 1. Jäteveden maapuhdistamon sijoituspaikan valinnassa huomioon otettavia etäisyyksiä. Maapuhdistamoiden etäisyydet vedenottamoihin Taulukossa 3 on annettu suuntaa antavia vähimmäisetäisyyksiä maapuhdistamoista ja laitepuhdistamoiden purkupaikoista talousvesikaivoihin eri maalajeissa. Tarkat suojaetäisyydet on aina tarkistettava ko. kunnasta. Vähimmäisetäisyydet edellyttävät, että jätevesi ei virtaa kaivoa eikä vedenottamoa kohti. Tämän vuoksi kaivon on sijaittava maapuhdistamoa tai purkupaikkaa ylempänä ja myös kaivon vesipinnan on oltava imeytyspintaa korkeammalla. Suunnittelussa on lisäksi huomioitava talousvedenoton ja imeytyksen vaikutukset pohjaveden pinnankorkeuteen. Joissain tapauksissa vedenpumppaus saattaa alentaa pohjaveden pintaa aiheuttaen veden virtaussuunnan muuttumisen puhdistamolta kaivolle päin. Maahan imeytys taas saattaa aiheuttaa pohjaveden pinnan kohoamisen ja siten pohjaveden virtaussuunnan muuttumisen. Annettuja etäisyyksiä ei voi soveltaa porakaivoihin. Tällöin sopivat suojaetäisyydet on tutkittava tapauskohtaisesti. Naapuritonteilta on 200 m:n säteeltä selvitettävä talousvesikaivojen sijainti. Niihin sovelletaan samoja minimietäisyyksiä ja ohjeita kuin omaan kaivoon. 11

12 Taulukko 3. Imeytys- tai maasuodatusalueen sekä maasuodattamon tai laitepuhdistamon purkupaikan suuntaa antavat vähimmäisetäisyydet omasta ja naapurin talousvesikaivosta. Kohde Hieno maa [m] Karkea maa [m] Moreeni [m] Tasainen maa Kaivon vedenpinta puhdistuskentän yläpuolella Muita etäisyyksiä Saostus- ja umpisäiliöiden, sekä jätevesijärjestelmien ja niiden purkupaikkojen suuntaa antavia suojaetäisyyksiä on esitetty taulukossa 4. Tarkat suojaetäisyydet on aina tarkistettava ko. kunnasta. Taulukko 4. Suuntaa antavia vähimmäisetäisyyksiä tontilla. SAOSTUSSÄILIÖT JA UMPISÄILIÖT Tontin rajalta 10 m Rakennuksista 10 m Sijoituksessa huomioitava paikallisen loka-auton imuletkun pituus. JÄTEVES IJÄRJESTELMÄT JA NIIDEN PURKUPAIKAT Rannasta, wc-vedet Useimmissa kunnissa ei sallita wc-vesien käsittelyä rantojen läheisyydessä (n m). Kompostikäymälä suositeltavin ratkaisu. Rannasta, harmaat vedet m Rannasta, loma-asuntojen vähäiset harmaat vedet m Ojasta tms. vesialueesta 5-10 m Tontin rajalta ja tiestä 5-10 m Sopivat maapuhdistamon sijoituspaikat Rakennuspaikalta valitaan sijoitusohjeiden perusteella maapuhdistamolle sopiva paikka etäisyyksien puolesta sopivilta alueilta. Maapuhdistamo tulee sijoittaa alueelle, jossa ei liikuta ajoneuvoilla ja josta ei poisteta lunta talvella. Maahanimeyttämön parhaat sijoituspaikat ovat yleensä harjanteilla, mutta puhdistamo saadaan rakennettua hyvin myös rinteeseen (Kuvat 2 ja 3). Imeytysjärjestelmä on sijoitettava rinteessä aina korkeuskäyrien suuntaisesti, ja rinnakkaisten ojien pohjien on oltava samassa tasossa (Kuva 3). Rinteeseen rakennettu puhdistamo on suojattava ylärinteen valumavesiltä niskaojilla. Kenttänä toteutettu maahanimeyttämö vaatii tasaisen maaston. Maasuodattimen kaivannot sijoitetaan rinnemaastossa samoin mieluiten korkeuskäyrien suuntaisesti. Imeytyskentän tapaan myös maasuodatinkenttä rakennetaan vain tasaiseen maastoon. 12

13 Kuva 2. Maaston muotojen vaikutus imeytyspaikan valintaan. Kuva 3. a) Imeytysojaston hyvä sijainti rinteen yläpuolella. b) Imeytyskentän hyvä sijainti rinteen yläpuolella. c) Imeytysojaston sopiva paikka rinteen yläosassa. VALITUN ALUEEN MAAPERÄ JA POHJAVEDEN PIN NAN KORKEUS Rakennuspaikan maaperä pohjaveden pinnankorkeus on selvitettävä aina ennen jätevesijärjestelmän rakentamista. Jos rakennuspaikalle suunnitellaan maahanimeytykseen perustuvaa jätevesien käsittelyjärjestelmää, on myös valitun alueen maaperän laatu ja imevyys selvitettävä. Maaperätutkimus Rakennuspaikan maaperä selvitetään kaivamalla koekuoppa. Maalajin arvioinnissa on hyvä käyttää asiantuntijoiden apua. Tutkimustulosten perusteella todetaan, mikä menetelmä soveltuu rakennuspaikalle maalajin puolesta. Suunniteltaessa maahan imeyttämistä tulee suunnitelmiin aina liittää selvitys maaperän sopivuudesta imeytykseen (maaperätutkimus tai imeytyskoe). Liitteessä 1 on esitetty maastossa tehtäviä imeytyskentän rakentamista edeltäviä esitutkimuksia, joilla voidaan varsin luotettavasti selvittää kohteen soveltuvuus imeytyskentän tai ojaston sijoituspaikaksi. Imeytyskoekuoppamenetelmällä (Leinon menetelmä) voidaan yksinkertaisesti selvittää kannattaako alueella tehdä tarkempia tutkimuksia. Tarkempi tutkimus on esim. Vakio vedenpinnan korkeus menetelmä (Porchet n menetelmä), jolla saadaan selville imeytyskentän tai ojaston mitoitus kyseiseen kohteeseen. Maahanimeytysjärjestelmä voidaan rakentaa maalajin ollessa sopivasti vettä läpäisevää karkeaa silttiä, hiekkaa tai soraa (esim. seulakoon sopiva vaihteluväli hienorakeisimmalla mahdollisella maalla mm, karkearakeisimmalla mahdollisella maalla 1 20 mm). Muille maalajeille soveltuva menetelmä on maasuodatin tai pienpuhdistamo. Maasuodatin voidaan periaatteessa louhia myös kallioon. 13

14 Rakennuspaikan pohjaveden korkeus Pohjaveden pinnankorkeus tutkitaan havainnoimalla koekuopasta. Tontille voidaan esim. kaivaa 2 metriä syvä koekuoppa, josta vedenpinnan korkeutta voidaan tarkastella riittävän pitkällä aikavälillä runsassateiseen aikaan (kevät lumensulamisen aikaan, runsassateinen syksy). Myös alueen rengaskaivoista ja ojista voidaan päätellä pohjaveden pinnan korkeutta. Suunnitelmissa tulee ilmoittaa pohjaveden ylimmän pinnan ja maan pinnan välinen ero (cm). Myös pohjaveden pinnan mahdollinen vaihtelu on selvitettävä. Vaihtelu on sitä suurempaa, mitä hienompi maalaji on kyseessä. Pohjaveden pinnankorkeus onkin parasta mitata keväällä, kun pohjavedet ovat korkealla. Myös imeytyksen mahdollinen vaikutus pohjaveden pinnankorkeuteen on muistettava huomioida. Maapuhdistamo (imeytys/maasuodatus) on mahdollista rakentaa kokonaan maan alle ainoastaan, jos pohjaveden pinta pysyttelee jatkuvasti yli kahden metrin syvyydessä. Imeytysjärjestelmässä pohjaveden ylimmän pinnan on oltava vähintään metrin imeytyspintaa alempana. Maasuodatin voidaan rakentaa, jos pohjaveden pinta sijaitsee vähintään 0,25 m maasuodattimen pohjaa alempana. Näistä etäisyysvaatimuksista voi olla myös kuntakohtaisia sovelluksia. Jos pohjaveden pinta on 1,5 2,0 metrin syvyydellä, voidaan mahdollisesti rakentaa matalaan perustettu maapuhdistamo. Maapuhdistamon rakentaminen saattaa onnistua myös pohjaveden ollessa vielä korkeammalla, jos puhdistamo rakennetaan maakumpuun. Nämä ratkaisut vaativat yleensä jäteveden pumppauksen ja maapuhdistamon lisälämmöneristyksen. Lisätietoa maapuhdistamoiden pumppausjärjestelmistä voi lukea Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöopas-sarjan julkaisusta Pienet maapuhdistamon pumppaamot vuodelta Rakennuspaikan kalliopinnan sijainti Kalliopinnan sijainti voidaan selvittää esim. kaivamalla tai kairaamalla. Kallioisessa maassa kalliopinnan korkeuteen sovelletaan pohjaveden pinnankorkeudesta annettuja ohjeita. Puhdistamon tulo- ja purkuputkien korkeuserot Purkuvesistön ylimmän vedenpinnan on oltava purkuputkea alempana, jotta puhdistamoon ei nouse vettä purkuvesistöstä. Tarvittaessa voidaan järjestelmään lisätä jäteveden pumppaus. Maasuodattimen rakentaminen vaatii 1 1,5 m korkeuseron saostussäiliön tuloputken ja puhdistetun jäteveden purkupaikan välillä. Laitepuhdistamoissa korkeuserovaatimukset ovat merkkikohtaisia. Korkeuseron selvittämiseksi vaaitaan tuloviemärin korkeus puhdistamon suunnitellun sijoituspaikan kohdalla. Mahdollisen purkupaikan ylin vedenpinta selvitetään Käytettävissä olevan maa-alue Jätevesien maaperäkäsittely vaatii yleensä ainakin 0,5 ha:n tontin. Sen sijaan pienpuhdistamon asentamiseen tarvitaan vähemmän tilaa. 4.3 Soveltuvat menetelmät ja järjestelmän valinta Esiselvityksen perusteella arvioidaan eri puhdistusmenetelmien soveltuvuus kiinteistölle. Valintakriteerinä ovat maaperän laatu, korkeuserot, pohjaveden ylin pinnan korkeus ja 14

15 puhdistusmenetelmien vaatima tila rakennuspaikalla, purkupaikan löytyminen sekä mahdolliset erityisvaatimukset, kuten esim. erilliset määräykset pohjavesi- ja ranta-alueilla. Mahdolliset menetelmät ja järjestelmät käydään läpi asiakkaan kanssa. Tässä yhteydessä on syytä keskustella järjestelmien hintaerojen lisäksi myös niiden huoltovaatimuksista. Huoltovaatimusten esiin tuomisella tässä vaiheessa varmistetaan, että asiakas ymmärtää millaista hoitoa järjestelmä vaatii toimiakseen kunnolla. Lopullisen järjestelmän valinnan tekee aina omistaja. (Saralehto, 2004) 4.4 Suunnitelmien ja asiakirjojen laatiminen Järjestelmän valinnan jälkeen aloitetaan suunnitteluasiakirjojen laatiminen. Uuden jätevesiasetuksen liitteessä 1 on määritelty mitä suunnitelman tulee sisältää. Lyhyesti lueteltuna suunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat piirustukset ja selvitykset: (Saralehto, 2004) Mitoitus (kuormituslukuihin perustuen) Käsittelyjärjestelmä mitoitetaan yleensä jätevesimäärälle 150 l/as/d ja henkilömäärälle, joka saadaan jakamalla asuinpinta-ala luvulla 30 (m 2 /30). Järjestelmä mitoitetaan kuitenkin vähintään viidelle henkilölle. Mitoitus tehdään tapauskohtaisesti huomioiden kiinteistön käyttötarkoitus. Suunnitelmassa tulee esittää puhdistamoon tuleva kuormitus, joka voidaan laskea asetuksessa esitetyillä kuormitusluvuilla: - BHK 7 : 50 g/d/henkilö - P kok :. 2,2 g/d/henkilö - N kok : 14 g/d/henkilö (Saralehto, 2004) Selvitys käsittelymenetelmän toimintaperiaatteesta Kerrotaan lyhyesti, mihin järjestelmän toiminta ja puhdistusteho perustuu. Laitepuhdistamoiden kohdalla tiedot saa valmistajalta. Miten näytteenotto voidaan suorittaa. Arvio menetelmällä saavutettavasta puhdistustuloksesta ja ympäristökuormituksesta Laitepuhdistamoiden ollessa kyseessä, arvion saa valmistajalta. Puolueettomat arviot saa SYKEn puhdistamotiedoston tutkimuksista. Lähtevä kuormitus lasketaan tulevan kuormituksen ja puhdistusprosenttien avulla. Rakenneselostus Selostuksen on oltava sellainen, että sen perusteella voidaan rakentaa suunnitelman mukainen järjestelmä ja valvoa työn laatu. Siinä tulee käsitellä: - Kiinteistöviemärit ja kaivannot - Saostussäiliöt sekä jako- tms. kaivot - Maapuhdistamon rakenteet (tai pienpuhdistamon rakenteet ja asennus) Liitteet Tarvikeluettelo Muistio esiselvityskäynniltä (ei vaadita asetuksessa) Yleiskartta kiinteistön sijainnista (esim. peruskarttaote tai osoitekartta) Selventää tarkkaa paikkaa tuntemattomalle, millaisella alueella rakennuspaikka sijaitsee. 15

16 Piirustukset; asema (1:200), taso (1:20 tai 1:50), leikkaus (1:20 tai 1:50) Käyttö- ja huolto-ohje Ohjeet jätevesijärjestelmän normaalia käyttöä varten. Lisäksi tulee esittää säännöllistä hoitoa, huoltoa ja tarkkailua vaativat kohteet, niissä suoritettavat toimet sekä tieto kuinka usein nämä on tehtävä. 16

17 5. VAIHTOEHTOISET JÄTEVESIJÄRJESTELMÄT JA NIIDEN RAKENTAMINEN Kiinteistökohtainen jätevesien puhdistus voidaan toteuttaa yleisimmin käsittelemällä: kaikki jätevedet yhdessä, jolloin vaihtoehtoja ovat - saostussäiliökäsittely + maaperäkäsittely; tavallisimpia menetelmiä ovat maahanimeyttämö ja maasuodattamo - saostussäiliökäsittely + laitepuhdistamo - laitepuhdistamo - umpisäiliöön johtaminen WC-jätevedet ja harmaat jätevedet erillään, jossa - rakennetaan kuiva- tai kompostikäymälä (lisätietoja kohdassa 7) ja toteutetaan edelleen käymäläjätteiden kompostointi, harmaat jätevedet johdetaan tällöin saostussäiliökäsittelyn jälkeen maaperäkäsittelyyn tai laitepuhdistamoon - käymäläjätteet johdetaan umpisäiliöön ja harmaat jätevedet saostussäiliökäsittelyn jälkeen maaperäkäsittelyyn tai laitepuhdistamoon Haja-asutusalueen asunnoissa on lisäksi usein sauna, jonka jätevedet voidaan käsitellä joko erikseen tai yhdessä muiden jätevesien kanssa. Käsittelymenetelmän valinta riippuu paljon valittavasta käymälätyypistä. Vähävetisen käymälän valinnalla pystytään huomattavasti pienentämään syntyvän jäteveden määrää. Kompostikäymälän valinta taas vähentää sekä syntyvän jäteveden määrää että sen haitallista koostumusta. Kompostikäymälä onkin haja-asutusalueilla erittäin suositeltava vaihtoehto. Joillakin ranta-alueilla vesikäymälän rakentaminen on myös kaavassa kielletty. Jos rakennetaan kompostikäymälä, riittää pelkästään harmaiden jätevesien käsittelyyn pienempi järjestelmä kuin kaikkien jätevesien yhteiskäsittelyyn. 5.1 Saostussäiliöt Tekstin lähteenä käytetty: Santala, E sekä Varsinais-Suomen Agenda 21, YLEISTÄ Lähes kaikissa haja-asutuksen jätevesien käsittelymenetelmissä jäteveden esikäsittelyyn tarvitaan kaksi- tai kolmiosaista saostussäiliötä (Kuva 4). Saostussäiliössä jätevedestä erotetaan laskeutuva ja kelluva kiintoaines, jolloin varsinaisten käsittelyjärjestelmien kuormitus vähenee. Jäteveden viipymän saostussäiliössä on oltava riittävä kiintoaineen laskeutumisen takaamiseksi (noin 2-3 vrk). Oikein rakennettu ja hoidettu saostussäiliö vähentää jäteveden kiintoainesmäärää noin 70 %. Orgaanisen aineen, fosforin ja typen määrät vähenevät ainoastaan %, samoin jäteveden bakteerit pidättyvät saostussäiliöön huonosti. Saostussäiliö ei yksinään olekaan riittävä jäteveden käsittelymenetelmä. Saostussäiliö on tyhjennettävä vähintään 1 2 kertaa vuodessa. Saostussäiliöliete jatkokäsitellään kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti. Yleensä liete on kuljetettava kunnalliselle puhdistamolle käsiteltäväksi. Tyhjennyksen jälkeen saostussäiliön ensimmäinen osa tulee täyttää vedellä, jotta säiliöiden täyttyessä ei pääse syntymään oikovirtauksia Saostussäiliöt voivat olla betonista valettuja, betonirenkaista tehtyjä tai muovisia. Kaikkien säiliötyyppien käyttämisen edellytyksenä on vesitiiviys. Muovisten säiliöiden valmistajat käyttävät yleisesti säiliöilleen ruotsalaista standardia ja tyyppihyväksyntää. Suomessa tultaneen hyväksymään tuotestandardi saostussäiliöille lähiaikoina ja ensimmäiset CE-merkityt saostussäiliöt on tarkoitus saada markkinoille kesällä (Vilpas R. 2004). Mitoitusta, osastojen lukumäärää ja T-haaroja 17

18 käsittelevät ohjeet koskevat betonirenkaista rakennettavia saostussäiliöitä. Ruotsalaisen standardin mukainen tyyppihyväksyntä tai CE-merkintä takaa, että säiliö toimii asianmukaisesti. Niiden kohdalla noudatetaan valmistajan mitoitusohjeita tuloviemäri 2. kelluva kiintoaine 3. laskeutuva kiintoaine 4. selkeytynyt jätevesi jatkopuhdistukseen Kuva 4. Betoninen, kolmiosainen saostussäiliö.. MITOITUS Betonisten saostussäiliöiden mitoituksessa voidaan soveltaa seuraavia yleisohjeita: 3-osainen saostussäiliö kaikille jätevesille tilavuus: henkilömäärä (asukasvastineluku) * 0,3 m 3 + 0,5 m 3 :n lietetilavuus käytännössä tilavuuden tulisi olla vähintään 2 m 3 pelkille pesuvesille 2 osainen saostussäiliö tilavuus: henkilömäärä (asukasvastineluku)* 0,24 m 3 + 0,5 m 3 kuitenkin vähintään 1,5m 3 saostussäiliön ensimmäisessä osassa on oltava noin puolet koko tilavuudesta. Betonisten saostussäiliöiden tarkat mitoitusohjeet löytyvät kuvasta 7. Hyviä vaihtoehtoja ovat myös valmiit muoviset saostussäiliöt. Tällöin mitoituksessa huomioidaan valmistajan ohjeet. Muovisia säiliöitä suositellaan, koska niiden tiiviyttä on helpompi tarkkailla. Lisäksi ne ovat helpompia ja nopeampia asentaa kuin betonirenkaista valmistetut. ASENTAMINEN/RAKENTAMINEN Saostussäiliöiden sijoittamisessa tulee huomioita tyhjentämisen helppous ja suojaetäisyydet esim. talousvesikaivoon. Saostussäiliöihin ei saa johtaa perustusten kuivatusvesiä, sadevesiä eikä pintavesiä. T-kappaleet Saostussäiliön eri osien välissä pitää käyttää T-kappaleita. T-kappaleiden käytöllä ehkäistään oikovirtauksia ja pintalietteen kulkeutumista saostussäiliön osasta toiseen. T-kappale saostussäiliön viimeisen osan lähtöputkessa varmistaa, ettei pintalietettä joudu varsinaiseen jätevedenpuhdistusjärjestelmään. 18

19 Tuuletus Saostussäiliöön on asennettava tuuletus hajuhaittojen ehkäisemiseksi. Tavallisesti rakennetaan talon katolle johtava tuuletusviemäri (alipaineventtiiliä ei saa käyttää). Tällaisessa tuuletusjärjestelmässä saostussäiliön tuloputki on aina sijoitettava sen lähtöputkea korkeammalla. Saostussäiliön kaikkien osien ilmatilojen täytyy lisäksi olla yhteydessä toisiinsa. (Kuva 5). T-kappale edesauttaa järjestelmän asianmukaista tuulettumista. Kuva 5. Saostussäiliön tuuletuksen periaate. Tiiveys Saostussäiliön on oltava tiivis, sillä pistemäisesti vuotava jätevesi on erityisen haitallista pohjavesille. Betonirengaskaivojen renkaiden väliset saumat on tiivistettävä bitumi- tai kumitiivistenauhalla. Alimmassa renkaassa tulee olla pohja. Betonisia saostussäiliöiden yhdistävät putket on varustettava joustavin lävistysyhtein epätasaisten painumien välttämiseksi. Kaivanto Asennuskaivannon syvyyteen vaikuttaa tuloviemärin korkeus. Yleensä muoviset säiliöt on mitoitettu siten, että viemärin suurin asennussyvyys maan pinnasta viemärin tuloputken alareunaan on enintään yksi metri. Tarvittaessa tulee käyttää vahvistettuja säiliöitä. Asennuksessa kaivannon pohja kaivetaan vaakasuoraksi ja tasoitetaan suunniteltuun tasoon. Kivisessä maaperässä kaivannon pohja kaivetaan hieman ylisyväksi, jonka jälkeen pohja tasoitetaan hiekalla. Hiekka levitetään ja tiivistetään suunniteltuun tasoon. Jos saostussäiliö tulee syvälle, pidennetään tyhjennysaukkojen kauloja tulevan maanpinnan yläpuolelle. Saostussäiliöt asennetaan kaivannot pohjalle vaakasuoraan. Säiliöiden nostamisen tulee tapahtua valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti esim. nostoliinoilla nostokorvakkeista. Saostussäiliöiden asennuksessa on huomioitava maaperän pohjaveden mahdollisesti aiheuttama noste, jonka vuoksi saostuskaivot onkin tarvittaessa ankkuroitava. Tämä koskee erityisesti muovisia saostussäiliöitä. Valmistajilla on ohjeet saostussäiliöiden ankkurointiin. Ankkuroinnin jälkeen suoritetaan kaivannon täyttö kivettömällä hiekalla. Hiekkatäyttö tulisi tiivistää junttaamalla ja vedellä tiivistäen n cm kerroksissa. Täyttöä jatketaan tuloviemärin tasoon asti. Sen jälkeen asennetaan talosta 2 %:n kaltevuudessa tuleva tuloputki säiliön tuloyhteeseen. Ympärystäyttöä tehtäessä tarkistetaan, että tyhjennysaukkojen 19

20 putket ovat pystysuorassa. Kaivanto tulee täyttää siten, että maaperä jää säiliön päällä hieman koholleen. Näin pintavedet ohjataan pois säiliön päältä. Saostussäiliöiden routasuojausta kannattaa käyttää ainakin säiliöiden yläpuolelle, huoltoaukkojen kohdalla (sisäpuolella), tuloviemärissä ja mahdollisessa salaojituksessa. Saostussäiliöiden sisäpuolen eristeeksi sopivat esimerkiksi polystyreenilevyt. Säiliöiden ulkopuolella voidaan eristeenä käyttää polystyreenilevyjä, muovipäällysteisiä eristysmattoja tai kevytsoraa. (Kuva 6). Kuva 6. Saostussäiliön lämmöneristyksen perusratkaisu. HUOLTO Kaikille jätevesille rakennetut saostussäiliöt on tyhjennettävä vähintään kerran vuodessa, kuitenkin viimeistään kun lietepatja kaivon 1. osassa ulottuu 10 cm T-haaran alereunasta. Suositeltavaa on tyhjentää jatkuvassa käytössä olevan kiinteistön saostussäiliöt kaksi kertaa vuodessa. Pelkille pesuvesille tarkoitetut saostuskaivot on tyhjennettävä vähintään kerran vuodessa. Saostussäiliöliete käsitellään kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti. Yleensä liete kuljetetaan kunnalliselle puhdistamolle jatkokäsiteltäväksi. Säiliön kunto ja lähtöputkien korkeusasemat on tarkastettava tyhjennyksen yhteydessä. Tyhjennyksen jälkeen saostussäiliön ensimmäinen osa tulee täyttää vedellä, jotta säiliöiden täyttyessä ei pääse syntymään oikovirtauksia. Säännöllisesti tyhjennetty saostussäiliö vaatii yleensä peruskunnostusta vuoden käytön jälkeen. 20

21 Kuva 7. 3-osainen saostussäiliö. 21

22 5.2 Maahanimeyttämö YLEISTÄ Maahan imeytyksessä saostussäiliöissä esikäsitelty jätevesi jaetaan rei itettyjä, sepelikerroksessa kulkevia imeytysputkia myöten maahan imeytysalueelle (Kuva 9). Maaperässä pieneliöt hajottavat jäteveden orgaanista ainesta ja kuluttavat jäteveden ravinteita. Jätevesi puhdistuu myös sen suotautuessa maakerrosten läpi, jolloin lika-aineita ja ravinteita kiinnittyy maahiukkasiin. Lopuksi puhdistunut jätevesi kulkeutuu maaperästä pohjaveteen. Maahanimeyttämö voidaan rakentaa erillisistä ojakaivannoista tai yhtenäisenä kenttänä. Imeytyskaivo ja kuoppa ovat esim. kesämökin saunavesien käsittelyyn sopivia menetelmiä. Imeytysojastossa jokaiseen ojaan sijoitetaan yksi imeytysputki, kun taas imeytyskentässä laajaan kaivantoon asennetaan useita imeytysputkia. Imeytysojaston puhdistuskyky on hieman parempi kuin vastaavankokoisen imeytyskentän, joten ojasto on suositeltavampi vaihtoehto. Suurille jätevesimäärille on kuitenkin yksinkertaisempaa rakentaa imeytyskenttä, mutta se vaatii suhteellisen tasaisen maan. Rinnemaastossa ojasto on helpompi toteuttaa. Maahanimeyttämön rakenneosat on esitelty kuvassa 10. Huolellisesti rakennetussa ja hoidetussa maahanimeyttämössä pienenee jäteveden fosforipitoisuus %, typpipitoisuus %, orgaanisen aineksen määrä % sekä bakteerien määrä 99 %. (Rontu ja Santala, 1995) Maahanimeyttämön puhdistustehoa on kuitenkin käytännössä vaikea mitata, ainoastaan sen vaikutuksia pohjaveden laatuun on mahdollista seurata pohjavedenhavaintoputkella. Maahanimeyttämö vaatii toimiakseen oikeanlaisen pohjamaan, järjestelmä ei sovellu esim. savimaille. Maahanimeyttämön läheisyydessä ei myöskään saa olla syväjuurisia pensaita tai puita, jotka kosteutta kohti hakeutuessaan saattaisivat tukkia imeytyskentän tai ojaston. Rakennuspaikalla onkin ennen järjestelmän valintaa teetettävä huolelliset ja asiantuntevat maaperätutkimukset. Maahanimeyttämöä ei saa rakentaa tärkeillä pohjavesialueilla! Imeytyksessä on lisäksi tärkeää huolehtia, että järjestelmän tuuletus on tehty oikein tuuletusputki 4. jakokaivo 2. tiivis putki 5. imeytysputki 3. saostuskaivot 6. tuuletus- ja tarkastusputki 3. Kuva 9. Maahanimeyttämö, pituusleikkaus. 22

23 Kuva 10. Imeytysojaston (j a -kentän) rakenneosien nimitykset. EDELLYTYKSET Imeytyspaikan maaperän on oltava riittävästi vettä läpäisevää; karkeaa silttiä, hiekkaa tai soraa. Maahanimeyttämöä ei saa rakentaa tärkeille pohjavesialueille. Jäteveden imeytys ei muutenkaan saa aiheuttaa pohjaveden tai talousveden pilaantumisvaaraa. Pohjaveden ja imeytyspinnan korkeuseron on oltava vähintään 1 metri tai kunnan määräysten mukainen - Pohjaveden ylimmän pinnan on siis oltava vähintään 2 metriä maan pinnasta. - Jos pohjavesi on 1 2 metrin päässä maanpinnasta, voidaan tarvittava suojaetäisyys saavuttaa nostamalla maanpintaa (ns. maakumpuimeytys). - Korkeuseroa selvitettäessä on otettava huomioon pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelut ja imeytyksen pohjaveden pintaa nostava vaikutus. Imeytyspaikaksi sopii alue, jossa ei liikuta ajoneuvoilla, ja josta ei poisteta lunta talvella. Imeytyspaikan lähellä ei saa kasvaa syväjuurisia puita tai pensaita Maahanimeyttämössä käsiteltävän jäteveden tulee olla tavallista asumisjätevettä. Jätevesi ei saa sisältää liuottimia ja myrkyllisiä pesuaineita, jotka voivat tuhota jätevettä puhdistavia pieneliöitä. Ennen maahan imeytystä jätevesi on käsiteltävä asianmukaisesti saostussäiliöissä. MITOITUS Tarvittava imeytyspinta-ala määräytyy maa-aineksen raekoon tai imeytyskokeen (ohje liitteesä 1) mitoitusarvon perustella (Vainio, 2000). Pelkille pesuvesille tarvittavaa imeytysalaa voidaan pienentää 25 %. - Jos alue on karkeaa maa-ainesta kuten soraa, jonka seulakoko on kokonaan välillä 1 20 mm, tarvittava imeytyspinta-ala saadaan kaavoista: asukasmäärä * 3.5 m 2 (vaihteluvälin karkeimmat maa-ainekset), asukasmäärä * 4 m 2 (muissa tapauksissa) - Jos alueen maa-aines on hiekkaa, jonka ns. läpäisyarvo on 10 %:n kohdalla yli 0.06 ja 50 %:n kohdalla yli 0.25 mm, lasketaan tarvittava imeytyspinta-ala kaavalla: asukasmäärä * 5 m 2. 23

24 - Jos alueen maa-aines on hienorakeista, kuten hiekkaista silttiä tai hienoa hiekkaa (seulakoko mm), lasketaan tarvittava imeytyspinta-ala kaavalla: asukasmäärä * 7 m 2. Yhden talouden maahanimeyttämön pinta-alan on oltava kuitenkin vähintään taulukon 5 mukainen. Taulukko 5. Yhden talouden maahanimeyttämön vähimmäispinta -ala (vastaa 5 hlö:n taloutta). Maalaji Kaikki jätevedet [m 2 ] Pelkkä harmaa jätevesi [m 2 ] Sora Hiekka Karkea siltti Ojakaivannon leveyden tulee olla noin metri ja rinnakkaisten ojien keskikohtien etäisyyden noin 2 metriä. Imeytyskentän leveys ei normaalisti saa ylittää 15 metriä. Imeytysputkien keskikohtien etäisyys voidaan imeytyskentässä valita väliltä 1,5 2 metriä. Yhden imeytysputken enimmäispituus on 15 m. Imeytysojaston rakentamisessa tarvittavien imeytysputkien yhteispituus on ojaston kokonaispinta-alan suuruinen. Imeytyskenttään tarvittavien putkilinjojen määrä ja putkien pituus voidaan määrittää taulukon 6 mukaisesti. Taulukko 6. Maahanimeyttämön linjamäärän ja putkien pituuden määritys (Vainio, 2000). Kentän ala [m 2 ] Linjojen määrä, [kpl] Tarvittava putken pituus/ linja [m] =kentän ala/ linjamäärä =kentän ala/ linjamäärä =kentän ala/ linjamäärä IMEYTYSOJASTON RAKENTAMINEN Imeytysojaston rakennusohjepiirustukset on esitetty kuvissa 11 ja 12. Kaivannot Ojakaivannot voivat olla yhdensuuntaisia, tai lähteä jakokaivosta vinottain tai vastakkaisiin suuntiin. Rinteessä kaivannot on aina tehtävä korkeuskäyrien suuntaisesti. Rinnakkaisten ojien pohjien tulee olla samassa tasossa. Jätevedet puhdistuvat sitä paremmin mitä lähemmäksi maanpintaa imeytysputket on asennettu. Lämmöneristyksen tarve onkin aina selvitettävä. Painovoimaisessa järjestelmässä kaivannon korkeusasema määräytyy kuitenkin saostussäiliöstä lähtevän putken korkeuden mukaan. Ojakaivannon pohjan tulee olla täysin tasainen ja vaakasuora. Kaivannon pohjalla ei saa liikkua työkoneilla, jotka aiheuttaisivat pinnan tiivistymistä. Imeytyspinta voidaan tasoittaa seulotulla hiekkakerroksella. Tasoituskerroksen tulee olla 3 5 cm paksu, ja se voidaan tehdä hiekasta (0 8 mm), salaojasorasta tai hienosta somerosta (4 8 mm). 24

25 Jakokaivo Useista putkista koostuvassa maahanimeyttämössä tarvitaan saostussäiliöiden jälkeen erillinen jakokaivo, jonka tarkoituksena on tasata virtaamat imeytysputkiin. Jakokaivona voidaan käyttää muovisia valmiita kaivoja. Vaihtoehtoisesti jakokaivo on mahdollista tehdä mm:n betonirenkaista. Pohjalla varustettuun alimpaan renkaaseen on tällöin tehtävä tiiviit läpiviennit tuleville ja lähteville putkille. Läpiviennit on varustettava joustavilla lävistysyhteillä. Jakokaivosta lähtevien jakoputkien tulee olla 100 mm muovisia, reiättömiä maaviemäriputkia. Jakoputket asennetaan samaan aikaan ja samaan kaltevuuteen imeytysputkien kanssa. Jakokerros Kaivannon tasoituskerroksen päälle tulee sepelistä tai karkeista luonnonsoralajitteista tehty jakokerros. Materiaalin suositeltava raekoko on mm ja se ei saa sisältää lainkaan hienoainesta. Kerroksen tehtävänä on levittää jätevesi tasaisesti imeytyspinnalle ja toimia jäteveden tasausaltaana. Jakokerroksen avulla myös tuetaan imeytysputket oikeaan kaltevuuteen. Imeytysputkien kaltevuuden tulee olla noin 1 %, eli 1 cm/m (suurempi kaltevuus huonontaa maahanimeyttämön toimintaa!). Jakokerroksen kokonaispaksuus on normaalisti cm, josta putken alla on joka kohdassa oltava vähintään 10 cm ja vastaavasti päällä vähintään 5 cm. Kerroksen pinta tasoitetaan vaakasuoraksi. Imeytysputkiksi soveltuvat valmiiksi rei itetyt, sisähalkaisijaltaan vähintään 100 mm imeytysputket, jotka ovat sisäpinnaltaan sileitä ja ulkopinnaltaan aallotettuja. Myös tavallisia muovisia maaviemäriputkia voidaan käyttää, jos ne rei itetään ohjeiden mukaisesti (Kuva 12). Jokainen imeytysputki päätetään kulmayhteen avulla pystysuoraan maan pinnalle nousevaan tuuletus- ja tarkastusputkeen. Lämmöneristys tai suodatinkangas Vaakasuoraksi tasoitetun jakokerroksen päälle levitetään vettä läpäisevä, maanrakennukseen tarkoitettu suodatinkangas estämään täytemaan sekoittumista jakokerrokseen. Jos imeytysputket ovat ylempänä kuin 80 cm:n syvyydessä, tarvitaan routaeristys. Routaeristeenä voidaan käyttää mm paksuisia, ilmaa läpäiseviä, maanrakennukseen tarkoitettuja routaeristelevyjä tai eristysvaikutukseltaan vastaavaa muuta materiaalia. Umpisoluinen routaeristelevy ei uusimpien tulosten mukaan sovellu maapuhdistamoiden routaeristykseen! Levymäistä lämmöneristettä käytettäessä ei erillistä suodatinkangasta tarvita. Viimeistely Kaivannot peitetään täytemaalla, jonka pinta muotoillaan sadevesien poisjohtamiseksi loivasti kumpareeksi. Täytekerroksen paksuuden on lämmöneristystäkin käytettäessä oltava vähintään 40 cm. Ylimmäksi on hyvä levittää multakerros ja nurmettaa alue. IMEYTYSKENTÄN RAKENTAMINEN Imeytyskenttä rakennetaan pääpiirteissään samoin kuin imeytysojasto (Kuvat 11 ja 12). Rakennettaessa on kuitenkin erityisesti vältettävä työkoneilla liikkumista imeytyspinnalla. Imeytyskentän kaivannon pohjalle on levitettävä tasoituskerros, jotta vesi saadaan tasaisesti jaettua imeytyspinnalle. 25