n o aallon Ylioppilaslehti 1/ 2011 SUUREN ILON ILMOITAN Kristo Ovaska tietää, miten Aalto ja Suomi pelastetaan

Transkriptio

1 aallon Ylioppilaslehti n o 1/ 2011 SUUREN ILON ILMOITAN Kristo Ovaska tietää, miten Aalto ja Suomi pelastetaan

2 Getting satisfaction from what you do. Just another day at the office for a high performer Accenture. All rights reserved This is not practice it s real. Apply to Helsinki Internship program for Fall 2011 and Spring 2012 Join a consulting team for 8-12 weeks. Work with exceptional people and learn from them. McKinsey s Internship gives you the chance to challenge yourself. This is not just another internship it s the start of your career! The program is intended for students with more than 150 credits and the application period ends on March 31, To learn more about our work, people, and career options visit With any questions, please contact Mari Johansson mari_johansson@mckinsey.com or To apply, please visit and select Helsinki Recruiting. Choose Accenture for a career where the variety of opportunities and challenges allows you to make a difference every day. A place where you can develop your potential and grow professionally, working alongside talented colleagues. The only place where you can learn from our unrivalled experience, while helping our global clients achieve high performance. If this is your idea of a typical working day, then Accenture is the place to be. Great opportunities for graduates in Technology & Business Accenture is looking for talented and analytical graduates in Technology and Business, who want to jump start their career. Few career options offer more opportunities for building your skills and experience than Accenture. You will solve the toughest challenges and do what hasn t been done before, while working on complex projects for both Finnish and international companies. Right from the start, you ll receive extensive training, both formal and on-the-job, as well as access to the latest tools and technologies. You will be supported by a global network of the brightest people in business and technology. Our outstanding experience and resources will give you unmatched opportunities to expand your skills and knowledge and move your career to the highest level. You ll also be able to build deep insights into the companies we serve and the global environments in which our clients operate. Our culture encourages you to balance your personal and professional life and promotes a collaborative, teamoriented environment. Not graduated yet? Consider Accenture s internship program. It s a great way to get a taste of life as a consultant or technical expert. We are offering a number of positions for summer Don t miss your moment. Visit our website and apply today. Entrusted (detail). Vesa Pesonen. Visit accenture.fi/graduates

3 Do you want to make a difference? Join the IT company that works hard to make life easier. BearingPoint is searching for new Management Consultants to join our team in Helsinki Could you get passionate about improving everyday life through better services, higher productivity and new opportunities? Tieto is always on the lookout for capable people from a variety of educational and work backgrounds. We can offer you challenging tasks, inspiring colleagues and avenues for professional growth. Want to know more? Go to to see our open positions and to fill out an application. Tieto is the leading IT service company in Northern Europe providing IT and product engineering services. Our highly specialized IT solutions and services complemented by a strong technology platform create tangible business benefits for our local and global customers. As a trusted transformation partner, we are close to our customers and understand their unique needs. With more than experts, we aim to become a leading service integrator creating the best service experience in IT. Knowledge. Passion. Results. JOIN OUR RECRUITING DAYS IN HELSINKI BearingPoint is growing its business in Helsinki and we need more talented individuals to work as management consultants in our Helsinki office. We are searching for 5 top graduates that will start their employment in the second quarter in You are invited to apply to participate BearingPoint s Recruiting Days on February 15th and 23th We offer you the opportunity to go through the whole interview process in one day. Read more about the Recruiting Days and apply at WOMEN S DAY CHAMPAGNE TASTING In honor of Women s Day on March 8th 2011, BearingPoint invites all female students for a champagne tasting evening! This event will take place at BearingPoint s office at Kluuvikatu 3 from 18:00-21:00 and will start with a short presentation about BearingPoint, followed by a champagne tasting lead by an industry expert. There are a limited number of seats available, so please reserve your place in advance by sending an to Mirka Vehanen: mirka.vehanen@bearingpointconsulting.com. Please sign-up before ! BearingPoint delivers Business Consulting with Management & Technology capabilities. Serving commercial, financial and public services clients, BearingPoint offers its clients the best possible value in terms of tangible,measurable results by leveraging business and technology expertise. Its seamless cross-border approach, an entrepreneurial culture, long-standing relations with reputable organisations, profound industry and functional knowledge as well as solutions customised to clients specific needs make the company a truly trusted adviser. BearingPoint is a European based company with employees in 14 countries that operates with a global reach BearingPoint Finland. All rights reserved.

4 6 No 1/2011 No Muotoilun Antti Nurmesniemi jatkokoulutusapurahat lukuvuodelle /2011»Nopean opiskeluputken valitsijat rakentavat itselleen heikompaa tulevaisuutta. Ainon työurakyselyn tulokset»bileissä näin heti kolme raskaana olevaa tyttöä. Minulle boolia, alkoholillista! huusin hädissäni. toimittaja kokeili elämistä vauvan kanssa 44»Pudota kirja ja katso, nostaako ihastus sen. 28 rakkausvalmentaja antaa vinkit ystävänpäivän heilan hankintaan helmenkalastus 10 Aallonharjalla Elissa Eriksson 12 Satavuotisjuhlia & taideyliopisto 15 Lukijat ratkaisevat omaisuuskiistan 16 Suomalainen vs. intoilija 17 Koukussa Inka Kojo syvissä vesissä 18 Kymmenen tapaa ohittaa kesätyöstressi 22 Henkilökuvassa Kristo Ovaska 28 Työelämän palapeli 36 Vieras vauvojen valtakunnassa mato-ongella 42 Uni opiskelun vastapainona 44 Rakkautta ennen aamuluentoa 45 Niclas Storåsin kolumni 47 Hankalana opiskelukaverina ADHD 49 Gallupissa työelämän varmat päivät 50 Aino hakeutui hoitoon 51 Tuukka Hetemäen kolumni 53 Aino menee 55 Perässälaahaajat Rehtori Tuula Teeri ehdotti Aallon kampuksen rakentamista Otaniemeen. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ilmoitti, ettei Helsinki luovu Aalto-yliopistosta. Mitä sanovat tässä Ainossa haastatellut? Helsingissä sattuu ja tapahtuu kulttuurin, taiteen ja muotoilun parissa keskimäärin enemmän kuin Espoossa, ja koulun on hyvä olla siellä missä tapahtuu. Lyhyesti sanottuna: sidosryhmät, networking, infrastruktuuri. Elissa Eriksson Tärkeintä on, että ihmiset ovat yhdellä kampuksella. Paikalla ei ole väliä. Kristo Ovaska Yhdessä paikassa tieto sulautuu paremmin ja kaikkien ollessa yhdessä kohtaamisia tapahtuu. Ymmärrän kyllä, että on myös tunnesiteitä. mervi makkonen

5 8 No 1/2011 No 1/2011 9»Kukoistaakseen suomalainen tiede tarvitsee rahaa ja vapautta. Vain ne takaavat kovatasoisen tutkimuksen ja opetuksen. Yhdistämishankkeet voivat olla hyödyksi, mutta eivät riitä nostamaan yhtään yliopistoa tieteen kärkeen. Epämääräinen huippupuhe on yliopistolaitokselle vahingoksi. Mokoma ideologinen ilmapallo pitäisi poksauttaa puhki, ennen kuin koko suomalainen tiede-elämä leijuu sen mukana tavoittamattomiin. Mirkka Lappalainen Helsingin Sanomat miehistö paluu rikospaikalle Aino on Aallon ylioppilaslehti. Lukukausien aikana kuukausittain ilmestyvä Aino tavoittaa kauppatieteiden, taideteollisten ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on kaveri! parhaat eivät nössöile Just when I thought I was out they pull me back in, Michael Corleone sanoo Kummisetä III -elokuvassa, kun hänet jälleen imetään mukaan mafiamaailmaan. Tunne ei ehkä ollut ihan yhtä vahva, mutta melkein, kun aloitimme joulukuussa Ainon toimituksessa. Mirka on jo ehtinyt aikaisemmin työskennellä Ainon AD:na ja myös Kylteri-lehden AD:na. Minä taas Polyteekkarin ja Kylterin päätoimittajana. Mutta täällä olemme taas! On ollut mahtavaa palata Ainoon! Työelämään kuuluu lähtöjä, uusia aloituksia ja myös näitä iloisia paluita. Moni miettii juuri nyt kesätyökuvioita, lopputyöpaikkaa ja ehkä valmistumisen jälkeistä trainee-ohjelmaa. Jokaisessa työsuhteessa, ihan lyhyessäkin, homma kannattaa hoitaa siten, että toivotetaan tervetulleeksi takaisin. Lisää vinkkejä löydät sivulta 45, jossa esimerkiksi Design Factoryn johtaja Kalevi Ekman kertoo mitä ei halua kesätyöhakemuksesta lukea. johanna mitjonen päätoimittaja Anna Munsterhjelm ulkoasu Mirka Suikkanen toimittaja Johanna Mitjonen kirjoittajat Tuukka Hetemäki, Krista Kauppinen, Antti Lindström, Tuuti Piippo, Sanna Räty, Laura Saarikoski, Niclas Storås, Ida Valpas, Sofia Ziessler kuvaajat ja kuvittajat Tom Engström, Milena Huhta, Timo Idänheimo, Joonas Lehtimäki, Kira Leskinen, Veera Lipasti, Elmeri Terho, Juho Uotila, Sofia Ziessler KUSTANTAJA Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) Toimitusneuvosto Hanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Aku-Ville Lehtimäki, Juhani Mykkänen, Antti Oksanen, Jussi Rosendahl, Teija Sutinen, Maija Töyry (pj) Ilmoitusmyynti: Timo Herttua, Mediakortti: Paino: Erweko Oy Painos Sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2 Kannen paperi: Galerie Art Gloss 250g/m2 ylioppilaslehti aino PL Espoo Käyntiosoite: Otakaari Espoo etunimi.sukunimi@ayy.fi ISSN-L ISSN Kannen kuva Veera Lipasti» Tuskin sinisilmäisinkään taikkilainen voi väittää uskoneensa Aallon perustavan päämajansa jonnekin muualle kuin Otaniemeen. Tammikuussa rehtori Tuula Teeri kertoi tekevänsä Aalto-yliopiston hallitukselle esityksen kampuksen keskittämisestä Otaniemeen. Uutinen sai tietysti useimmat kotikouluihinsa kiintyneet kylterit ja taikkilaiset raivostumaan, huutamaan kiukkunsa sosiaaliseen mediaan ja perustamaan nettiin vastustusadressin. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen oli vastareaktiossaan melkein yhtä nopea: hän naputteli Twitteriinsä, ettei Helsinki hyväksy ehdotusta ja aikoo jättää kampusratkaisusta oman esityksensä. Ups. Nyt tuli virhe: käytin rehtorin lausunnosta sanaa uutinen. Aallon kampuksen sijaintia on spekuloitu siitä asti, kun kolme korkeakoulua päätettiin yhdistää. Virallistakin valmistelua on takana jo reippaasti yli vuosi. Koko ajan on tiedetty ja voitu lukea vähintäänkin rivien välistä, että todellisuudessa Otaniemi on sekä taloudellisesti että uudenlaisen yliopistoyhteisön luomiseksi ainoa realistinen vaihtoehto. Tuskin sinisilmäisinkään taikkilainen voi väittää, että olisi tosissaan uskonut Aallon perustavan päämajansa jonnekin muualle kuin sinne. Miksi siis tuhlata kaikkien aikaa kampustyöpajoihin ja -kyselyihin? Jos päätös olisi paukautettu julki jo syksyllä 2009, olisi tämäkin kalabaliikki ehditty jo elää läpi. Se olisi hukkunut ihan mukavasti muuhun viimevuotiseen Aalto-vastustukseen ja ylioppilaskunnan omaisuusjupakoihin. Seuraava kipupiste on taideyliopisto. Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia ja Sibelius-Akatemia yhdistynevät yhdeksi kouluksi, ja Taikin taideosastot hinkuisivat kovasti mukaan. Aallon johto sanoi ehdottoman ein. Tosiasiassa Taikin pilkkominen on järkevää ja uskon, että se kyllä tunnustetaan salaa Aallossakin. Nyt on vain hirmu huono hetki sahata pari osastoa irti: se antaisi julkisuuteen väärän viestin. Se kertoisi luovuttamisesta ja siitä, että ei tämä innovaatioyliopisto taida sittenkään toimia. Väärin! Eikö minkä tahansa menestystä janoavan organisaation pitäisi jatkuvasti keskittyä olennaiseen ja karsia pois se, mikä ei ydintehtävää tue? Esimerkiksi elokuvaopiskelijoista ei ole Aallolle muuta hyötyä kuin se, että osasto näyttää mediaseksikkäältä esitteissä ja että niiltä voi tilata jonkun kivan leffan lukuvuoden avajaisiin. Sen sijaan tavallisen tylsiä teknillis- ja kauppatieteitä opiskelevat aaltolaiset ansaitsevat sen, että heille järjestetään parempaa opetusta ja paremmat resurssit. Unohdetaan arvovaltakysymykset ja tehdään mieluummin päätöksiä, jotka auttavat tekemään tästä yliopistosta jotain erinomaista ja ainutlaatuista. Kerran kirpaisu on aina parempi kuin hivuttava kipu. Aallosta pitäisi löytyä munaa tehdä koviakin ratkaisuja. anna munsterhjelm

6 10 No 1/2011 No 1/ Kaikki mainokset pois? Myös City Folkhögskolanin dokumenttielokuvalinjalla opiskelevat Mikael Aaltonen ja Daniel Nikander ovat miettineet, kuinka katumainokset vaikuttavat kaupunkikuvaan. He kokeilivat ideaa kokonaan mainoksettomasta kaupungista dokumentissaan ja siivosivat kuvankäsittelyllä kyltit ja julisteet pois keskustakortteleiden seinistä ja telineistä. kuka valitsee kaupungin taulut? Taidekasvatusta opiskeleva Elissa Eriksson halusi katsella bussia odotellessaan jotain muuta kuin mainoksia. Ajatuksenpoikasesta kasvoi lopputyö ja mediamyräkkä. Teksti: Johanna Mitjonen Kuva: Kira Leskinen Kaikki alkoi medialakosta. Silloin ensimmäistä vuottaan Taikissa opiskelleen Elissa Erikssonin mediakasvatuksen kurssin tehtävänä oli pidättäytyä niin TV:stä, radiosta, lehdistä kuin mainoksistakin. Päivän aikana tajusin, että kotona pystyn itse päättämään, avaanko lehden tai TV:n mutta kadulla en. Ulkona viestintä on kaiken lisäksi lähinnä kaupallista. Tavallinen kaduntallaaja ei voi valita, minkälaisia viestejä kaupunkitilassa on. Idea iti Erikssonin päässä koko opiskeluajan. Voisiko julkisen tilan viesteihin vaikuttaa? Kuinka kaupunkilainen voisi osallistua? Olisiko tässä ainesta lopputyöhön? Kerran bussipysäkillä jäin pohtimaan, olisiko tavallisen ihmisen mahdollista saada siihen oma julisteensa. Ulkomainosyhtiölle kelpaa kyllä kenen tahansa raha, joten Eriksson aloitti varainhankinnan perustamalla Facebookiin Haluan nähdä muutakin -sivun. Hän toivoi ihmisten osallistuvan kahvikupin hinnalla ja kertovan, mitä he haluaisivat julisteesta lukea. Isot päivälehdet etelästä pohjoiseen, useat radioasemat ja television aamuohjelma kiinnostuivat tempauksesta. Silti ennen kaikkea tavallisten ihmisten innostus yllätti Erikssonin. Hänen tavoitteenaan oli haalia kolmessa viikossa reilu tuhat henkeä mukaan projektiin, mutta jo parissa päivässä Facebookhelmenkalastus/aallonharjalla sivu keräsi sen verran tykkääjiä. Viikossa heitä oli jo tuplamäärä. Lopulta hankkeen kustannuksiin osallistui puolitoista tuhatta suomalaista. Avajaisia juhlittiin Havis Amandalla tammikuun lopussa. Niin moni lähti mukaan, koska he halusivat tuoda tavallisen ihmisen näkökulmaa kadulle, Eriksson uskoo. Ja tällä kertaa vieläpä laillisesti useimmitenhan ulkotiloissa taiteilu on laitonta. Julisteeseen toivotut viestit liikuttivat Erikssonia. Ihmiset kertoivat haluavansa nähdä ystävällisyyttä ja inhimillisyyttä, moni kaipasi välittämistä. Moni toivoi voivansa vaikuttaa siihen, miltä omalla kotikadulla näyttää. Viesteissä kaupunki julistettiin kaikkien yhteiseksi olohuoneeksi. Nyt Elissa Eriksson odottaa niitä kutkuttavia tilanteita, kun juliste ja bussia odotteleva kaupunkilainen kohtaavat pysäkeillä. /

7 12 No 1/2011 No 1/ helmenkalastus sä olet kuin satavuotias Et enää kikata ja sekaisin mee ja et pysty itseäsi ilmaisemaan lauletaan Zen Cafén biisissä Satavuotias. Sitä ei voi sanoa ainakaan tammikuun lopussa pyöreitään juhlineesta Helsingin kauppakorkeakoulusta. Päiväkekkereitä vietettiin näyttävästi valoa, ääntä, kuvaa ja lavashowta yhdistäneen esityksen merkeissä. Argentiinalaista tangoa harrastava kauppiksen tutkija Markku Anttonen tanssipareineen taivutteli lavalla myös AYY:n ja KY ry:n puheenjohtajia. Mutta kas satavuotiaita löytyy näköjään Töölön nurkilta enemmänkin. Perustettu 1911, lukee KY ry:n Facebook-sivuilla. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan yhdistys on kuitenkin viety rekisteriin vasta kesäkuussa Samanlaista matematiikkaa voisi harjoittaa muidenkin instituutioiden kohdalla. Esimerkiksi Suomi täytti joulukuun kuudentena 93 vuotta. Se on aika vaatimaton ikä, kun vertaa vaikka vuonna 1523 ennen ajanlaskun alkua syntyneeseen Kiinaan. Mutta ei huolta! Suomihan kuului aiemmin Ruotsiin, joten valtiollisen historiamme voidaan oikeastaan katsoa ulottuvan aina 900-luvulle saakka. Korjataanpa tämäkin tieto internetiin. / am Kuva: Aino Huovio aalto atlantilla Jäitkö viime kevään Aalto on Tracks -junasta? Marraskuussa 2011 järjestetään taas yliopistomaailman siistein luokkaretki: reilu satakunta aaltolaista reissaa samalla konseptilla Brasiliaan. Aalto on Waves -laivamatkaa järjestävät toukokuun junailusta innostuneet opiskelijat. debattia designmuseossa aino vertaa 973 käyttäjää seuraa Aalto Entrepreneurship Societya Twitterissä. milena huhta 693 käyttäjää seuraa Aalto-yliopistoa Twitterissä. Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan, Teatterikorkeakoulun, Aallon ja Tokyo ry:n edustajat keskustelivat helmikuun alussa taideyliopistosta ja Taikin tulevaisuudesta. Tuomas Saloniemi (SAY): Taik tai ainakin osa siitä kuuluu taideyliopistoon. Nyt olisi historiallinen tilaisuus avata koko Suomen taiteen kenttä kokonaan, katsoa sen konepellin alle ja miettiä, mitkä osat kuuluvat mihinkin. Kasperi Mäki-Reinikka (Tokyo ry): Yhteistyön pitäisi lähteä sisällöistä. Esimerkiksi kuvataidekasvatuksella ja elokuvataiteella on paljon annettavaa ja saatavaa Teakilta, mutta ei Aallolta. Helena Hyvönen (Taik/Aalto): Taik ja taideyliopistot kehittelevät mallia, jossa oltaisiin kuin siamilaiset kaksoset: yhteisiä ohjelmia ja projekteja. Käytännön asioita tehdään jo nyt paljon yhdessä. Teakin ja meidän professorit ovat perustaneet työryhmän, jossa mietitään näitä yhteisiä alustoja. 9 käyttäjää seuraa AYY:tä Twitterissä. Kauppakorkeakoulun satavuotisjuhla. Ohjaus Mikko Kaukolampi, valosuunnittelu Anton Verho, lavastus Eero Tiittula ja pukusuunnittelu Roosa Marttiini. Saloniemi: Taideyliopisto on se alusta! Paula Tuovinen (Teak): Jos taideyliopisto perustettaisiin nyt nollasta, olisi itsestään selvää, että Taik olisi mukana. Mutta se juna meni jo. Kaikki taideyliopistot vastustivat, kun yhdistymistä viimeksi ehdotettiin. / AM *Tilanne

8 No 1/ sulle, mulle ja kreikalle Aim Higher milena huhta Aino kysyi: Kenelle KY-ylioppilaskunnan omaisuus kuuluu? We are looking for Trainees to our Helsinki office for Summer 2011 to work in Customer Delivery and Support, and Products and Solutions organizations. Examples of open positions are: * Junior Software Engineer * Solution Manager Trainee * Junior UI Designer * Junior UI Developer Keywords for Junior Software Engineer position: Java, JavaEE, EJB3, JPA, Flash/Flex, ActionScript3, HTML+CSS+JS, Maven, SQL, Scrum, Eclipse, Hibernate, Continuous Integration, IoC, JUnit, FlexUnit, GlassFish Application time starts now, please apply at the latest on 6 March Send your CV and application in English to recruitment@comptel.com or through our website About Comptel As a world-class vendor of telecom software solutions for fixed, mobile, broadband and cable service providers, Comptel helps its customers take control of their networks and deliver the kind of innovative services their subscribers demand. In this fast-paced and dynamic environment, Comptel has delivered winning solutions to 280 customers in 85 countries. Comptel's headquarters are located in Finland and the company is quoted on the NASDAQ OMX Helsinki. Its net sales were EUR 75 million in Comptel employs around 600 professionals globally. For more information, visit Ainon nettikyselyyn vastasi tammikuussa 218 henkilöä, joista 186 oli Aalto-yliopiston opiskelijoita. 42 % 5 % 19 % 31 % AYY:lle KY-säätiölle KY-yhdistykselle Kaikille kolmelle Näitäkin ehdotettiin: Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Kreikka, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto (ettei sen tarvitsisi niin kadehtia Aaltoa), Teekkaritoiminnan edistämisrahasto, Suomen elokuvasäätiö, YTHS, Lasse Männistön eduskuntavaalikampanja, Aalto Entrepreneurship Society, Guggenheim-projekti. "AYY takaisin neuvottelupöytään. Muutama messias pyörittää AYYE:ssa omaa showtaan, joka perustuu siihen, etteivät teekkariedaattorit ole kunnolla kartalla eivätkä haluakaan olla. Lasketaan, kuinka suuri osa sijoitusomaisuudesta tarvitaan kylteriperinteiden ylläpitämiseksi ja annetaan se KY ry:lle. Loput käytetään Aallon kaikkien opiskelijoiden palveluihin kuten edunvalvontaan. Miksi makuuttaa miljoonia säätiössä, kun opiskelijat tarvitsevat niitä nyt? Suurin osa Ainon kyselyyn vastanneista ehdotti joko koko omaisuuden siirtämistä AYY:lle, sen pitämistä KY-säätiöllä tai muutaman kymmenen miljoonan euron suuruisen kylterirahaston perustamista AYY:n alle ja loppujen rahojen siirtämistä ylioppilaskunnalle. Sovintoneuvottelujen jatkamista pidettiin huomattavasti oikeusprosessia parempana vaihtoehtona. Tuoreempiakin esityksiä löytyi: Pyytämällä sovintoehdotusta Aallon aikana aloittaneista opiskelijoista kootusta neuvotteludelegaatiosta. Pallo niille, joiden elämä ja toiminta on kyseessä. Rakennuspalikat pois niiltä, joiden juna meni jo. Lahjoittaisin kaiken Aalto-yliopistolle korvamerkittynä opetuksen kehittämiseen. Pienehkön osan voisi käyttää muuhun edunvalvontaan. Asuntojen omista- juudella ei ole juuri väliä, koska niitä pyöritetään nollatuloksella. Nämä kymmenet miljoonat opetuksen kehittämiseen toisivat enemmän hyötyä opiskelijoille kuin ylioppilaskunta voi ikinä saavuttaa. Ja jollei sauna tai terva auta: Vanhat edustajat helvettiin ja uudet kylteri- ja teekkaritoimijat ottaan isoo bönöö keskenään ni saadaan ihmisistä kavereita. Sit riitelee enää asiat eikä ihmiset ja homma on helposti kuosis. Eräs vastaaja lupasi myös sponsoroida Koskenkorva-pullolla tätä iltaa. Vai onko jo liian myöhäistä? Se, että teekkarit haastavat KY:n oikeuteen ylioppilaskunnan rahoilla, ei ole millään muotoa oikein. Teekkarit eivät tule rahoja koskaan näkemään, ja tähän lapselliseen kiistaan täytyy viimeinkin saada loppu. Parin vallassa olevan kusipään takia esimerkiksi minä, kauppiksen mursu, vihaan jo sydämeni pohjasta jok'ikistä riviteekkariakin. Tässä vaiheessa alkaa olla jo täysin yhdentekevää, kuka saa haltuunsa kiistanalaisen omaisuuden. Tärkeintä olisi, että pystyttäisiin rakentamaan oikeasti yhteistä ja yhtenäistä ylioppilaskuntaa ilman turhaa vastakkainasettelua tai vehkeilyä. / AM Mitä nyt tapahtuu: AYY on hakenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta uudelleenarviointia KY:n joulukuussa 2009 toteuttamiin omaisuudensiirtoihin. Joukko AYY:n kylterijäseniä on valittanut hallintooikeuteen AYY:n hallituksen ja edustajiston toiminnasta joulukuussa 2010.

9 16 No 1/2011 No 1/ helmenkalastus / kolumni yrittämisen yrittämisestä helmenkalastus/koukussa suomalainen vs. intoilija, osa 1 Alussa saa olla keskinkertainen eka kerta yhdessä Poikkitieteellinen työharjoittelu Murjottelu poiki positiivisen konfliktin taikkilaisen Inka Kojon ja teekkarityöparin välille. Teksti: anna munsterhjelm Kuva: timo idänheimo Suomalainen: Kauppakorkeakoulun yrittäjyyskurssilla opin, että jos haluaa perustaa yrityksen, kaikkein tärkeintä on loistava liikeidea. Sitten tehdään liiketoimintasuunnitelma, jossa kartoitetaan markkinat ja lasketaan budjetteja. Olen harkinnut yrittäjyyttä jo pitkään, mutta minulla ei ole riittävän hyvää ideaa. Intoilija: Suunnittelua korostetaan alkuvaiheessa ihan liikaa. Useimmiten bisnes, varsinkin kasvua tavoitteleva sellainen, lähtee kiinnostuksesta ja intohimosta. Idea saattaa olla aluksi keskinkertainen. Hyvä idea on oikeasti tekemisen oheistuote. Moni huippukoodaaja aloitti harrastuspohjalta. Jotkut lähtevät yrittäjiksi turhauduttuaan työelämässä: esimerkiksi Adobe syntyi siitä, että sen Xeroxilla työskennelleet perustajat eivät saaneet lupaa tehdä kehittämästään ohjelmointikielestä tuotetta. Suomalainen: Mutta yrittäjyys sitoo niin paljon. Entä jos alan pyörittää nettikauppaa ja huomaan puolen vuoden jälkeen, että haluan sittenkin tehdä elokuvia? En halua sitoutua firmaan loppuiäksi. Intoilija: Moni firma on aloittanut erilaisesta bisneksestä kuin» Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä. Kuinka todennäköistä on, ettei kenelläkään ole samaa ideaa kuin sinulla? mistä on lopulta tullut tunnetuksi. YouTube aloitti Tune In Hook Up -nimisenä nettideittipalveluna ja Starbucks myi alun perin vain kahvipapuja ja -koneita. Twitter oli toisen tuotteen yhteyteen rakennettu ryhmätekstiviestipalvelu ihan kiva, muttei mitenkään mullistava palvelu, kunnes joku tajusi sen potentiaalin. Ja voihan firman myös myydä. Kasvuyrityksille niin käy usein. Suomalainen: En halua kertoa ideaani kenellekään, koska se varmasti varastetaan ja joku ehtii toteuttaa sen ennen minua. Intoilija: Maailmassa tulee tänä vuonna olemaan seitsemän miljardia ihmistä. Kuinka todennäköistä on, ettei kenelläkään ole samaa ideaa mielessä? Harvan idean voi toteuttaa yksin. Pääset helpommalla, jos keräät ympärillesi ihmisiä antamaan palautetta ja ohjaamaan oikeaan suuntaan. Entä jos idean heikkoudet paljastuvatkin vasta lanseerausvaiheessa? Suomalainen: Eli kaikki ideat on jo keksitty tai jos ei, niin ne ovat liian vaikeita toteutettaviksi. Mitä järkeä on tuottaa maailmaan lisää turhia tehokkuutta lisääviä sovelluksia tai konsultointipalveluita, joita kukaan ei oikeasti tarvitse? Intoilija: Maailmassa riittää ongelmia ratkaistavaksi! Kehityksen myötä syntyy myös uusia ongelmia. Ennen kannoimme muuttojen yhteydessä CD-levykokoelmia mukanamme asunnosta toiseen. Nykyään yhä useampi luopuu levyjen fyysisestä omistamisesta. Olisitko osannut pari vuotta sitten ennustaa, kuinka Spotify muuttaa miljoonien ihmisten musiikinkuuntelutottumuksia? / Krista Kauppinen on yksi Aaltoesin perustajista, joka on opiskellut logistiikkaa kauppiksessa ja opiskelee informaatioverkostoja TKK:lla. Tuuti Piippo opiskelee luovan liiketoiminnan johtamista ja on etsinyt hyvää ideaa 17-vuotiaasta asti. mitä? Kahdeksan vuotta sitten TKK keksi ryhtyä välittämään yritysten tuotekehitysprojekteihin koneteekkari-teollinen muotoilija-pareja. Viime kesänä mukana oli jo parikymmentä firmaa ja aaltolaisia kaikista kouluista. Murjotteluun lähtevillä yrityksillä on joku idea, jota haluttaisi lähteä kokeilemaan, mutta omat resurssit eivät riitä. Harjoittelijoille pitää antaa selkeä ongelma. Sellainen, jossa pääsee miettimään ylemmällä tasolla ei niin, että suunnittelepa tää nappi. Murjottelussa pääsee näyttämään, mihin musta on. Kerran japanilaisen, risteilylaivojen navigointilaitteita tekevän yrityksen Suomen-osasto lähetti murjottelijansa kesän jälkeen päämajaansa heidän mielestään hän pystyi tuomaan niin paljon uutta ja kehittämään asioita. Muistan sen työnantajan ihmetyksen: että jostain opiskelijasta voi olla noin paljon hyötyä. Teollisesta muotoilusta valmistunut, nyt Otaniemessä työtiloista väitöskirjaa tekevä Inka Kojo aloitti oman Murjottelu-uransa ABB:n tehtaalla kesällä Vuonna 2008 hän koordinoi koko ohjelmaa. miksi? Itse murjottelin teekkarin kanssa ABB:n Vaasan tehtailla. Alussa emme ymmärtäneet yhtään toisiamme toinen ei tajunnut, miksi toinen toimi kuten toimi. Meillä oli aivan eri tavat lähteä kehittämään ratkaisuja. Lopulta se oli positiivinen konflikti: jouduimme puhumaan ja puhumaan. Aina kun vastaan tuli ongelma, me puhuttiin se auki. Veikkaan, että murjottelu on monelle eka tilanne, jossa pääsee tai joutuu työskentelemään maailmaa ihan eri näkökulmasta katselevan ihmisen kanssa. Työelämässä tehdään väistämättä yhdessä muita aloja opiskelleiden kanssa, joten kannattaisi opetella jo koulussa puhumaan samaa kieltä. Koulutuksen pitäisi Aallossakin rakentua enemmän työelämälähtöisten kokonaisuuksien ympärille: kerätä yhteen jo opiskeluaikana se porukka, jota tarvitaan esimerkiksi talon tai elokuvan tekemiseen. /

10 18 No 1/2011 No 1/ keinoa päästä kesätyöpaineista Mitäpä jos et tänä vuonna sairastuisikaan kesäduunistressiin? Yksi suvi ilman oman alan töitä ei vielä romahduta uskottavuuttasi tulevien työnantajien silmissä. Lue Ainon opas rennompaan kesään. koonnut: anna munsterhjelm ja laura saarikoski Kuvitus: Elmeri terho 1. jää kesäksi kouluun Ilahduta opintoaikojen lyhentämistä kannattavia poliitikkoja: nopeuta valmistumistasi suorittamalla kirjatenttejä tai istumalla kesäkursseilla. Helsingin seudun kesäyliopiston kurssit julkaistaan maaliskuun lopussa kannattaa olla tikkana ilmoittautumassa, jotta mahtuu varmasti mukaan. Kansainvälisempää meininkiä löytyy elokuussa järjestettävästä Helsinki Summer Schoolista, johon ilmoittaudutaan jo alkuvuodesta. Kesällä ei tarvitse päntätä otsa rypyssä pölyisessä kirjastossa. Ota kirja kainaloon ja painu rannalle tai puistoon. Perusta kavereiden kanssa lukupiiri, joka kokoontuu eri terasseilla. Jollei oma koulutusala nappaa, opiskele vaikka venäjää tai johtamista. Voit saada opintorahaa ja asumislisää kesäajalle, jos keräät riittävät 4,8 opintopistettä jokaista tukikuukautta kohti. Tukea voi hakea myös työharjoitteluun tai opinnäytetyön tekemiseen. Muista, että Suomen lisäksi harjoittelun voi suorittaa ulkomaillakin. Monissa muissa maissa opiskellaan myös meikäläisten kesälomakuukausina. Hyvällä tuurilla saatat vielä napata vaihtopaikan touko-syyskuulta! 2. pelasta maailma Toteuta tänä kesänä kaikki vuosien varrella harkitsemasi maailmanparannus- ja elämänmuutospäätökset. Samalla säästät selvää rahaa. Luovu bussilipusta ja autosta: pyöräillen ja kävellen saat hyötyliikuntaa. Syö halvalla: perusta oma urbaani kasvimaa, marjasta, sienestä, ongi ja dyykkaa. Muuta mökille elämään ekoelämää. Laihduta. Luovu alkoholista ja muista rahaa vievistä paheista. Ota mallia Thaimaahan muuttavasta lumenpudottajasta Ville Syväniemestä ja myy kaikki ylimääräinen omaisuutesi kirpparilla tai netissä. Siisti kaupunkikuvaa ja tienaa taskurahaa keräämällä pulloja. HC-hipit muuttavat telttaan asumaan. Parhaat näköalapaikat näille nuuskamuikkusille löytyvät kaupungin ulkoilusaarista tai Nuuksiosta. 3. vippaa valtiolta Opintolainaa voit nostaa 300 euroa kuukaudessa niin kauan kun opintotukikuukausia on jäljellä. Lainatakaus ja laina kannattaa hakea ajoissa, koska papereiden käsittely Kelassa ja pankissa saattaa kestää. Lainan voi nostaa vuoden aikana kahdessa tai neljässä erässä, joten kesän aikana pystyt käytännössä ottamaan ulos koko vuoden lainarahat. Kalliimpi lainavaihtoehto on kesämenojen höylääminen luottokortilta. Kun opintorekisteristä löytyy vähintään 90 suoritettua opintopistettä, myöntävät useimmat luottoyhtiöt opiskelijallekin kortin ja noin tuhannen euron luottorajan. Muistathan kuitenkin laskea etukäteen, että pystyt maksamaan luottokorttilaskusi korkoineen pois. Pikavippeihin sortuu vain pöljä. 4. vuokraa kotisi vieraalle» 41,7 % kolmannen vuosikurssin teekkareista teki jotain muuta kuin omaan koulutusalaansa liittyvää työtä kesällä Lähde: TEKin opiskelijakysely 2010 Opiskelijan suurin yksittäinen kuluerä on tavallisesti asunto. Pääkaupunkiseudulle tulee kesäisin paljon kesätyöntekijöitä ja opiskelijoita, jotka kaipaavat kotia muutamaksi kuukaudeksi. Jos vuokraat kalustetun kämppäsi eteenpäin, säästät reilusti rahaa mahdollisesti jopa tienaat sitä. Itse voit ilahduttaa vanhempiasi, sukulaisiasi tai seurustelukumppaniasi muuttamalla heidän nurkkiinsa. Tarjoa majoittajallesi vuokraksi vaikka viikoittaista siivousta ja herkkuruokia.

11 20 No 1/2011 No 1/ suuntaa sossun luukulle Jos opintotukikuukaudet on jo käytetty eikä työpaikkaa löydy, opiskelija voi anoa kunnan sosiaalivirastosta toimeentulotukea. Varaudu tukea hakiessasi esittämään muun muassa kahden kuukauden tulot ja menot, selvitykset opiskeluista ja asumisesta sekä mahdollisen puolison tulot. Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalle 419,11 euroa. Kun opiskelija ei enää saa asumislisää, voi tuon summan päälle hakea vielä Kelalta yleistä asumistukea maksimissaan 284,75 euroa kuussa. Heli, 27, eli kaksi kesää sitten puolisen vuotta toimeentulotuella, mutta suosittelee sitä vaihtoehtoa vain viitseliäälle. Sain yliopistolta etenemisesteen, kun olin suorittanut niin vähän kursseja. Kuroessani puuttuvia pisteitä umpeen en sitten saanut opintotukeakaan. Oli pakko mennä sossuun. Ramppasin siellä neljä kertaa viikon aikana, kun aina puuttui joku paperi tai tieto. Piti myös olla tosi tarkkana, ettei joutunut maksamaan tukea takaisin esimerkiksi keikkatöiden takia. Asiaa kannattaa ryhtyä hoitamaan ajoissa, ainakin itselläni tuen käsittelyaika venyi melkein kuukaudeksi. 6. pane opinnot pakettiin apurahalla Jos tutkintosi on lopputyötä vaille valmis, käytä viimeinen opiskelijakesäsi sen kanssa pakertamiseen. Yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut välittävät tilausgradu- ja diplomityöpaikkoja. Jos et saa lopputyön tekemisestä palkkaa, voit anoa sitä varten apurahaa. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on koonnut niistä listan osoitteeseen apurahat.syl.fi. Myös kannattaa tsekata. Pienempiä avustuksia voi irrota myös oman osakunnan taustavoimilta tai kotipaikkakunnan nuoriso- ja koulutusmyönteisiltä yhdistyksiltä, esimerkiksi Lionseilta. Lisää vinkkejä lopputyön rahoittamiseen löydät joulukuun 2010 Ainosta.» Kyltereistä 5% ei hakemisestaan huolimatta saanut kesätöitä. Lähde: sefen kesätyökysely reissaa biitsille baarimikoksi Jos kaipaat maailmalle, osta viimeisillä rahoillasi junalippu etelään ja kartuta kassaa paikan päällä. Vaikka työ ulkomailla ei liittyisi mitenkään omaan alaan, se on tuleville työnantajille osoitus rohkeudesta, pärjäämisestä ja kielitaidosta. Emmi, 23, lähti Malagaan kesätöihin, koska halusi oppia espanjaa. Ensimmäisenä päivänä hän kyseli töitä rantakadun jokaisesta baarista ja kioskista sanakirja kädessä: Hola, etsin töitä. En ole kyllä ikinä ollut baarissa ennen töissä, enkä oikeastaan puhu kauhean hyvin espanjaa. Viimeisessä paikassa tärppäsi ja Emmi sai paikan tarjoilijana. Palkka oli neljä euroa tunnilta ja viikkoon mahtui neljä kymmenen tunnin työpäivää. Malagassa nämä tulot riittivät kuitenkin elämiseen. Suomalaiselle oli outoa, kun pomo hermostuessaan heitti serviettitelineellä tai muuten vain raivostui ja alkoi huutaa. Myöhemmin vaihdoin työpaikkaa kahteen otteeseen, sillä halusin olla Malagassa pitempään. Työpaikoista ei ole tullut todistuksia, enkä tehnyt yhtään työsopimusta, vaikka puhetta kyllä oli.» Teekkareista 6% opiskeli päätoimisesti, 9% lomaili kesällä 2010 ja 11% ei hakemisestaan huolimatta saanut kesätöitä. Lähde: TEKin opiskelijakysely ilmoittaudu kesärientoihin talkoolaiseksi Suomi on kesätapahtumien luvattu maa, jonka sadoille leireille ja kursseille kaivataan aina järjestäjiä. Ohjaajille kustannetaan eläminen leireillä ja toisinaan he saavat myös pienen palkkion. Tekisitkö comebackin riparille isosena tai apuopettajana? Vai kiinnostaisiko urheilu-, musiikki- tai matikkaleiri? Vapaaehtoisia tarvitaan myös suven kulttuuri-, musiikki- ja urheilutapahtumiin. Lähde teippaamaan festarirannekkeita, myymään makkaraperunoita tai päivystämään ensiapupisteelle! Rahaa talkootyöstä ei saa, mutta yleensä vapaaehtoisia kiitetään ruoalla, juomalla ja t-paidoilla. Paras työsuhde-etu on tietysti itse festareille pääseminen ja lempibändin keikalla eturivissä pogoaminen. 9. ryhdy duunariksi Ahtaaja nauttii tunnetusti parempaa palkkaa kuin moni maisteri. Paina siis kesäkuu vuorotyötä tehtaassa ja lekottele tienestien turvin loppukesä. Tai ota pesti esimerkiksi siivoojana tai postinjakajana: kun teet työsi varhain aamulla, jää päivästä isompi siivu vapaaksi. Usein rehellisissä duunaripaikois- sa on myös rempseämpi ja tasa-arvoisempi tunnelma kuin hierarkkisessa toimistossa. Nauti siitä, kun vielä voit! Satamiin, tietyömaille ja varastoihin pääsee melko helposti töihin, sillä tehtäviin koulutetaan. Joka toinen rakennustelineillä tai konepajassa paahtava kesäduunari tuppaa olemaan pomon poika, joten hommia kannattaa siis kysellä myös omilta ja kavereiden vanhemmilta. Reilua tai ei: tutun esimiehen kautta töihin pääsee yleensä aina ilman virallista hakuprosessia tai edes haastattelua. 10. auta sukulaisiasi Karkaa kaupungista maaseudun rauhaan sukulaisten mökille ja tee itsesi tarpeelliseksi auttamalla mummoa kotitöissä, preppaamalla serkkutyttöä ylioppilaskirjoituksiin tai vahtimalla veljenpoikia. Voit myös tarjoutua vanhan ajan rengiksi remppaamaan aitan lattiaa, leikkaamaan ruohoa ja ajamaan traktorilla. Jos todella teet jotain muutakin kuin lojut riippukeinussa, sen voi laittaa myös CV:hen. /

12 22 No 1/2011 No 1/ lähetyssaarnaaja Kristo Ovaska on jo perustanut yrittäjyysyhteisön, start-up-hautomon ja perheen. Nyt hän tietää, miten maailma muutetaan tai ainakin Aalto ja Suomi. Sitä varten pitää matkustaa kevääksi Amerikkaan. Teksti: anna munsterhjelm Kuvat: veera lipasti

13 24 No 1/2011 No 1/ Miksei Suomessa ole mitään tällaista? Se oli ensimmäinen ajatus, kun kesällä 2008 näin Massachusetts Institute of Technologyn yrittäjyysmeiningit. Oltiin siellä KY Economicsin opintomatkalla,, jonka aikana oli tarkoitus kirjoittaa myös raportti siitä, kuinka yrittäjyyttä MIT:ssa edistetään ja kuinka opiskelijat on otettu siihen mukaan. Koko se ekosysteemi löi ällikällä eikä MIT ole vielä mitään Stanfordin yliopistoon verrattuna. Mukana pyörivät niin opiskelijat, tutkijat, sijoittajat kuin kokeneet yrittäjät. Parhaat opiskelijat olivat kiinnostuneita start-upeista, toisin kuin Suomessa. Siinä oli ihan älyttömästi energiaa. Ajattelin, että voi hitto, miten on mahdollista, ettei kukaan ole tehnyt tällaista Suomessa. Tai on: Risto Siilasmaa pyöritti aikoinaan Teekkariyrittäjät ry:tä, Tyriä, mutta se kuihtui kun F-Secure perustettiin. Sen jälkeen ei ole ollut mitään. Älkää kirjoittako enää yhtään raporttia, vaan tehkää jotain, sanoi Bengt Holmström meille samalla reissulla. Sitä raporttia ei sitten koskaan kirjoitettu. Matkan jälkeisenä syksynä istuttiin Krista Kauppisen kanssa Design Factorylla, ulkona satoi vettä ja mikään ei tuntunut menevän eteenpäin. Meillä oli ollut MIT:n reissun jälkeen kaikenlaisia suunnitelmia, mutta muut tyrmäsivät ne yksi toisensa jälkeen. Että ei, ei, ette te voi tehdä tuollaista, mäkin olen kokeillut, ei se toimi kuitenkaan. Päätettiin siinä, että hitto, perustetaan nyt edes se Facebook-ryhmä. Laitettiin nimeksi Aalto Entrepreneurship Society. Kutsuttiin kaikki kaverit, järjestettiin ensimmäinen tapaaminen ja sanottiin, että me halutaan tehdä tällaisia asioita, tulkaa mukaan. Silloin oli suurimmat epäonnistumisen pelot. Että mitä jos kukaan ei lähdekään tai jos kaikki menee päin seiniä. Siinä me sitten perusteltiin itsellemme, että jos me ei järjestetä mitään, niin kukaan ei ainakaan tule. Ekaan tapahtumaan tuli 150 ihmistä. Ihmiset olivat tosi innoissaan ja kysyivät, miksei tällaista ole tajuttu tehdä aiemmin. Seuraavaksi lähdettiin määrittämään kevään 2009 tavoitteita Aaltoesille. Niistä tuli ihan hulluja, täysin utopistisia: että kolmen vuoden päästä meillä olisi sata opiskelijaa, joita me pystyttäisiin lähettämään ulkomaille vuosittain; että viiden vuoden päästä samanlaisia Entrepreneurship Societyja olisi syntynyt pariin muuhunkin kaupunkiin ja meillä olisi 50 start-upia kasvamassa siinä ympärillä. Mentiin ihan kunnolla mönkään. Ei tajuttu asettaa tavoitteita tarpeeksi korkealle. Noihan saavutettiin jo melkein vuodessa. Sen jälkeen olen ajatellut, että jos sä et yhdeksää kertaa kymmenestä epäonnistu, niin silloin et toimi» Aaltoesin kanssa mentiin ihan kunnolla mönkään. Ei tajuttu asettaa tavoitteita tarpeeksi korkealle. sun optimissa. Silloin sun riski ja tavoitteet on liian alhaalla. Mutta sillä kymmenennellä kerralla sä pääset sun maksimiin, saavutat kaiken sen, mikä on mahdollista. Tämä on yksi munkin suurimmista virheistä. Etten ole epäonnistunut tarpeeksi pahasti, tehnyt tarpeeksi isoja juttuja enkä ottanut tarpeeksi suurta riskiä. Useimmiten isossa mittakaavassa tekeminen ei edes vaadi sen enempää eforttia kuin pienessäkään, mutta mahdollisuudet muuttaa sulle tärkeitä asioita ovat silloin paljon paremmat. Aaltoeskin olisi ihan yhtä hyvin voitu pitää pienenä opiskelijakerhona eikä kukaan ei olisi koskaan tiennyt siitä mitään. Vasta kuukausi sitten Aalto Venture Garagen pikkujouluissa tajusin todella, että tällä Aaltoes- ja Garagehommalla on oikeastikin joku merkitys. Ennakkoon oltiin buukattu sinne kuusi start-upia pitchaamaan, mutta sitten niitä alkoi tulla lisää, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli. Lopulta taisi olla 21 tiimiä, joissa jokaisessa on kolme-neljä tyyppiä. Siinä on aika iso määrä ihmisiä, jotka on tavalla tai toisella saaneet tästä jotain irti. Joita me ollaan pystytty auttamaan ja joiden elämä on jollakin tavalla muuttunut Piilaakson-matkojen tai Garagen ansiosta. Ja ajattelin siinä pitchauksia seuratessani, että kaksi vuotta sitten ihmiset ei uskaltaneet kertoa, että ne on start-upeissa töissä, kun se nähtiin pelkkänä epäonnistumisena.

14 26 No 1/2011 No 1/ » Minä ja moni muu ollaan esimerkkejä siitä, että tällaiset Suomen systeemin orjat voivat muuttua. Kun olin lukiossa, opiskelu ei ihan hirveästi kiinnostanut. Halusin lähteä opettamaan lautailua Chileen. Olin ollut Kanadassa vaihdossa ja sielläkin lähinnä lautailin, nautin elämästä ja pidin hauskaa kavereiden kanssa. Kaduttaa, etten silloin tajunnut perustaa yritystä. Lukio- ja opiskeluaikana kannattaisi ehdottomasti tehdä firmoja: silloin on joustavat aikataulut ja pieni riski. Suomessa saa tosi helposti alkurahoitusta, ei siinä tarvitse olla mitään maailmaa mullistavia liikeideoita. Sitten sä vaan vedät jotain pientä firmaa, ihan mitä vaan, tienaat vähän rahaa ja opit ihan hemmetisti. Fail and learn, aina vaan uudelleen. Ja aina kun epäonnistut, nostat riman seuraavalla kerralla vähän korkeammalle. Mäkin olen tehnyt vaikka mitä hommia, ollut puhelinmyyjänä, satamassa ahtaajana, tutkimusassarina kauppiksella ja lyhyen pätkän tutkijana Suomen Pankilla. Se on ollut ihan turhaa, kun olisin voinut samaan aikaan olla yrittäjänäkin. Vasta tänä syksynä ehdin keskittyä ekaan itse alusta asti perustamaani firmaan, Funrankiin. Tehtiin sitä muutama kuukausi tosi intensiivisesti, opittiin paljon, saatiin suomalaisia asiakkaita. Haluttiin launchata se Piilaaksossa tällä idealla ja tällä tiimillä. Mutta sitten tuli eteen uusi projekti. Ja sillä on niin suuri merkitys Aallon ja Suomen kehityksen kannalta, että päätin käyttää siihen puoli vuotta tai vuoden ennen kuin lähden täysillä omaan startupiin. Laitettiin firma jäihin. Nyt helmikuun puolivälissä lähden perheen kanssa muutamaksi kuukaudeksi Jenkkeihin jeesaamaan Aalto-yliopiston ja Stanfordin Technology Venture Programin ison yhteistyön käynnistämisessä.. Ohjelmalla on Aallon lisäksi vain yksi toinen partneri: Chilen Universidas Católica, ja näistä kahdesta voi tulla näissä yrittäjyysasioissa maailman parhaita yliopistoja. Jos tässä projektissa onnistutaan, niin Aallosta pystytään oikeasti luomaan se Euroopan johtava yrittäjyyden hubi, jossa on sekä yrittäjyyden tutkimusta että start-upeja. Meidän opiskelijoita ja yrittäjiä lähetetään Stanfordiin ja sieltä tulee tänne useamman kerran vuodessa isompi ryhmä, joka voi vetää workshopeja, kursseja tai luentoja. Siis olemaan tosi vahvasti läsnä ja auttamaan, että me saadaan tänne toimiva ekosysteemi. Nyt meidän mukaan lähtee jo kaksi start-upia, DealMachine ja AudioDraft. Yritetään kovasti saada sinne kevääksi viisi-kymmenen opiskelijaakin, jotka pääsisivät Piilaakson start-upeihin töihin pariksi kuukaudeksi. Sehän on se päätavoite: viedä aaltolaisia, yrittäjyydestä kiinnostuneita opiskelijoita ja tutkijoita aistimaan ja elämään ja oppimaan sitä amerikkalaista kasvuyrittäjyyden ekosysteemiä. Hanke voi kehittää Suomen yrittäjyyskulttuuria, nuorten yrittäjien osaamista ja Aaltoa tosi paljon. Minä ja moni muu ollaan esimerkkejä siitä, että tällaiset Suomen systeemin orjat voivat muuttua. Täällä ei uskalleta tavoitella isoja juttuja. Me viedään ihmisiä Stanfordiin oppimaan uutta asennetta. Sen asenteen imeytyminenhän on näkynyt jo näillä Aaltoesin lyhyemmilläkin reissuilla, kahdessa kolmessa viikossa. Sitten tullaan takaisin Suomeen tekemään jotain merkityksellistä, jotain tosi suurta. Rakennetaan uusia yrityksiä ja uutta ekosysteemiä. Me tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat panna itsensä likoon. Eikä Suomeen palaaminen ole lyhyellä aikavälillä edes välttämätöntä: voi olla tosi hyväkin, että kaverit jäävät sinne kahdeksaksi kymmeneksi vuodeksi oppimaan maailman parhailta. Siitä on tosi hyviä esimerkkejä. Ne, jotka Suomessa nykyään ajavat startupeja eteenpäin ja jeesaavat niitä, ovat olleet pitkään Jenkeissä. No, osa ei tule ikinä takaisin. Mutta ajatellaan se mieluummin niin, että jos sinne lähetetään kymmenen tyyppiä, niin ainakin yksi niistä palaa takaisin. Jos ei lähetetä ketään, ei ole edes sitä yhtä palaajaa. Suomi on niin pieni maa, että kyllä kaikilla Jenkkeihin jäävilläkin on isänmaallisuutta ja halu auttaa suomalaisia. Oikeastaan on tosi tärkeää, että meillä on kokeneita sarjayrittäjiä kummassakin päässä. Jos suomalaiset start-up-yrittäjät ottavat yhteyttä Mårten Mickokseen, niin kyllä se varmasti auttaa herkemmin niitä kuin joitakin muita. Kaikkein tärkeintä on saada ihmisiä ulos Suomesta, yrittäjyyden hot spotteihin. Ei Piilaakso ole ainoa paikka. Israel on tosi kova; Aasiassa taas Singapore ja Peking ja Shanghai. Sinne pitää saada ihmisiä kaikilta tasoilta, ihan nuoriakin kavereita. Menestys on kiinni tahdosta, mutta kyllä siihen tarvitaan tosi kovaa osaamistakin. Suomesta sitä ei saa. Ja jos sä oot kerran rakentanut Googlen, niin on vähän helpompi lähteä rakentamaan toista. Ihmiset uskovat suhun, toisin kuin jos olisit ollut viisi vuotta valtiolla ja lähtisit sitten perustamaan start-upia. Siinä on suuri ero. Google, Skype ja Facebook on muuttanut mun elämää, mutta kaikkien ideoiden ei tarvitse liittyä teknologiaan. Ihan hyvin voi myös lähteä kehittelemään ratkaisuja yhteiskunnallisiinkin ongelmiin. Tärkeintä on, että me ryhdytään Suomessakin tekemään maailman mittakaavassa merkittäviä, kiinnostavia juttuja. Että täältä tulee yrittäjiä, jotka pystyy ja joilla on halua muuttaa maailmaa. /

15 28 No 1/2011 LÄHTÖ Ekaluokan eka päivä. Pakkaa hajukumit uuteen reppuun ja astu koulutielle. Ysillä täytät yhteishakulomakkeen. Mitä tarkoittaa ammattikoulu? Googlaa sitä yhden heittovuoron ajan ja jatka sen jälkeen kuitenkin lukioon. Opettaja kysyy, kuka tahtoo liittyä torstaisin kokoontuvaan ammatinvalintakerhoon. Oletko mukana? KYLLÄ: ota kaksi askelta vasemmalle. EI: ota yksi askel oikealle. lukio Jes! Määrätietoisuus palkitaan. Voit siirtyä suoraan yliopistoruutuun. Käyt neljässä abiinfossa. Vertailet eri ainejärjestöjen biletarjontaa yhden heittovuoron ajan. 40-vuotissynttärisi kunniaksi hyppäät oravanpyörästä, ryhdyt veneenveistäjäksi ja alat pitää downshiftingaiheista blogia. Hidasta elämääsi yhden heittovuoron ajan. O-ou. Leppoistaminen vaihtuikin oman konsulttifirman perustamiseen. Muista erottautua massasta! Kuuntele brändiasiantuntija Lisa Souniota yhden heittovuoron ajan. Rosvosektori! Olet jo käynyt hakemassa kaavakkeen HKL:n eläkeläislippua varten, kun eläkeikää päätetään nostaa 74 vuoteen. Katkeroidu yhden heittovuoron ajan. Eka lapsenlapsesi syntyy. Työtahtisi hidastuu, kun jäät yhden heittovuoron ajaksi haaveilemaan ihanista eläkepäivistä. Uusi pomosi on turhantärkeä vastavalmistunut, jonka lempisanoja ovat muutos ja kasvu. Urputa hänestä työkavereillesi kahden heittovuoron ajan. Eläkeikää nostetaan taas. Palaa kolme askelta taaksepäin. Opiskelu ei nappaa. Olet selvästi valinnut väärän alan. Mene kahden heittovuoron ajaksi Alepan kassalle töihin. yliopisto Vuosi vapaaehtoistöissä Intiassa avaa silmäsi. Nyt tiedät, miksi tahdot isona tulla. Siirry parhailla motivaatiopisteillä suoraan yliopistoruutuun. Vaalivoitto! Istu yhden heittovuoron ajan ylioppilaskunnan edustajistossa. YO-kirjoitusten jälkeen ei huvita stressata pääsykokeista. Pidä välivuosi ja mene kahden heittovuoron jälkeen opiskelemaan sitä alaa, mitä vanhempasikin opiskelivat. Kops! Kelan kirje tipahtaa luukusta. Olet ylittänyt tulorajan ja joudut palauttamaan tonnin edestä tukia. Anele vanhemmilta lainaa kahden heittovuoron ajan. Onnea! Pätkätyösuhdettasi jatketaan neljännen kerran. Juhli sitä yhden heittovuoron ajan. Unelmatyöpaikasta soitetaan ja tarjotaan paikkaa. Mitä teet? Otat paikan vastaan: käänny vasemmalle. Et ota: käänny oikealle. Valmistut määräajassa. Haet jokaista Hesarissa mainostettua työpaikkaa, pääset avustavaksi assistentiksi. Kerää työkokemusta kolmen heittovuoron ajan. Lempisanojasi ovat muutos ja kasvu. Se huomataan! Saat ylennyksen, paiskit vuoden 18-tuntista päivää ja jäät sitten työuupumuksen takia sairaslomalle. Palaa neljä askelta taaksepäin. Joskus olisi ihan kiva valmistuakin. Asuntovelkaisen ei kuitenkaan sovi heittäytyä opiskelijaksi. Odota vaarin perintöä kahden heittovuoron ajan. ei meillä ole mitään ongelmia Meidän sukupolvemme on päättäjille iso pulma. Se ei olisi sitä, jos he malttaisivat muuttaa käsitystään työnteosta ja oppimisesta. Ainon kyselyssä selvisi, että jos meistä on kiinni, niin työuraongelmat on jo ratkaistu. Teksti: anna munsterhjelm maali Punainen tupa ja perunamaa? Aurinkorannikon golfparatiisi? Palkattomaksi lastenhoitajaksi pojanpojalle? Täältä tullaan, villi eläkeikä!

16 30 No 1/2011 No 1/ Aaltolainen tahtoisi jäädä eläkkeelle... alle 60-vuotiaana: 22 % vuotiaana: 68 % yli 65-vuotiaana: 10 %...mutta olisi kuitenkin valmis tekemään töitä: vuotiaaksi: 57 % vuotiaaksi: 20% vuotiaaksi: 12 % 34 % prosenttia aaltolaisista tiesi jo lukiossa, mitä alaa tahtoo opiskella. Tänään on kolmas työpäiväni. Osaan jo rutiinit: Ensin painetaan koneet käyntiin ja mennään aamukahville. Sitten puolisen tuntia töitä ja vartin juorupaussi. Lounasaika venyy tunniksi, ja sitä seuraa pian kolmenkymmenen minuutin kahvitauko. Ennen kotiinlähtöä luetaan vielä iltapäivälehdet ja täytetään yhdessä ristikko. Jos polttaisin tupakkaa kuten melkein jokainen muu täällä tekee päivän aikana pitämieni taukojen määrä vielä tuplaantuisi tuosta. Pidentäkää! Lyhentäkää! Nopeuttakaa! Valtion ja elinkeinoelämän räksyttäjät ovat panneet opiskelijat koirakouluun. Eihän se ole mikään ihme, kun Suomen niskaan hengittävät sellaiset sanat kuin kestävyysvaje ja kasvava huoltosuhde. Totuttuihin järjestelemiin on pakko tehdä muutoksia ja veronmaksajia on pakko hankkia nopeasti lisää. Siksi viime vuosina on keksitty kaikenlaisia keinoja opiskeluaikojen lyhentämiseksi ja työurien pidentämiseksi. Voitaisiin vaikka poistaa pääsykokeet, muuttaa toinen tutkinto maksulliseksi ja nostaa eläkeikää. Harmi vain, että yleensä työurien pituudesta puhutaan ja päätetään pöydissä, joissa istujat ovat lähempänä kuolemaa kuin korkeakoulua. Niistä kirjoitetaan lehdissä, joita tekevät opintonsa jo 90-luvulla kesken jättäneet toimittajat. Tällä kertaa Aino päätti kuunnella vain niitä, joiden elämään opiskeluajan tiukentaminen ja eläkeiän nostaminen tulevat tuntuvimmin vaikuttamaan. Tammikuun aikana 648 Aalto-yliopiston opiskelijaa vastasi kysymyksiin mielekkään työnteon edellytyksistä. Tuloksia peratessa kasan päällimmäiseksi jäi vastaajien turhautuminen julkiseen työurakeskusteluun ja niihin opiskelijoita koskeviin oletuksiin, joihin se useimmiten pohjautuu. Aloitetaan niiden oletusten kumoamisesta. Oletus numero yksi: Opiskelu hidastaa siirtymistä työelämään. Kaivan tiliotteita ja Kela-papereita pursuavan kansion hyllystä. Aloitin opiskelun yliopistossa syyskuussa Sen jälkeisinä viitenä ja puolena vuotena olen nostanut opintotukea 32 kuukautta, joista tulorajojen ylityttyä maksanut yhdeksän takaisin. Tänä aikana olen tehnyt 43 kuukautta kokopäivätyötä ja sen päälle vielä erinäiset keikkaduunit esimerkiksi postin joulukorttilajittelijana ja opettajan sijaisena. Veroja olen maksanut tuhansien eurojen edestä. Valmistuttuani en todennäköisesti tule tienaamaan juuri enempää kuin nyt ansaitsen, joten sitäkään ei kannata ottaa tässä lukuun. En ole mikään poikkeus. Tilastokeskuksen mukaan työssäkäyvien korkeakouluopiskelijoiden määrä on noussut koko 2000-luvun ajan: edellisenä tutkimusvuonna 2009 töitä teki yli 60 prosenttia kaikis- Miksi Jeppe ei valmistu? Suurin syy opintojen venähtämiseen? % Työelämä imaisee mukaansa jo ennen 28 valmistumista % Opiskelija-aikaa tahdotaan pidentää 17 (esimerkiksi huolettomuuden, alennuksien tai opiskelijaelämän takia) % Elääkseen on pakko tehdä töitä opintojen 12 ohessa ja se vie aikaa % Opiskelumotivaation puute 23 % Halutaan opiskella mahdollisimman 6 paljon kiinnostavia kursseja % Joku muu syy (useimmilla opintojen 15 kuormittavuus) Opintoaikojen venymisessä ei ymmärretä ottaa laskinta käteen ja selvittää, mitä tavoitetahtiin opiskelu tarkoittaa. 30 opintopistettä kahden periodin eli noin 15 viikon aikana tarkoittaa 52-tuntista opiskeluviikkoa ja tätä Aalto-yliopiston opiskelijat ovat siirtyneet tai aikovat siirtyä kokopäiväiseen työelämään keskimäärin 25-vuotiaina. Kun opetus- ja kulttuuriministeriössä seuraavan kerran tutkitaan opiskeluaikatilastoja, Aalto-yliopisto tulee saamaan rapsuja. Ainon työelämäkyselyyn vastanneista aaltolaisista 66 prosenttia nimittäin ilmoitti opiskeluaikansa venähtävän tai jo venähtäneen ideaalista. Suurimmiksi valmistumista hidastaviksi tekijöiksi listattiin opiskelumotivaation puute ja se, että työelämä imaisee mukanaan. pidetään jonkinlaisena ideaalina, jota kaikkien pitäisi tavoitella. Yhdeksän kuukauden opintotukienkin saamiseen vaaditaan 45 opintopistettä eli täyttä 40 tunnin työviikkoa ja yhdeksän kuukauden opintotuilla rahat eivät riitä pääkaupunkiseudulla elämiseen ilman edes satunnaisia palkkatuloja. Ellei satu asumaan Otaniemen ankeimmassa solussa. On järjetöntä, että opiskelijan oletetaan selviävän 5 vuoden opintoputkesta ilman kunnollista viikko- tai vuosilepoa. Ärsyttää välillä opiskelijoiden liioitteleva mussutus siitä, kuinka opiskeluaikoja halutaan jatkuvasti lyhentää. Ihan niin kuin olisi jotenkin liikaa vaadittu, että opiskelut suoritetaan siinä ajassa, mikä niille on mitoitettu ja annetaan vielä kaksi vuotta lisää liikkumavaraa, mitä ihmettä! Poikkeuksia tulee toki sallia, mutta nykyään opintojen venyminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Meininki on Suomessa ihan erilaista muihin maihin verrattuna. Eikä mitenkään hyvällä tavalla. Opiskelu oman jaksamisen puitteissa ei onnistu tavoitetahdissa. On valittava joko tavoitetahti tai oman pään hyvinvointi. /

17 32 No 1/2011 No 1/ ta yliopisto-opiskelijoista ja yli 25-vuotiaista jo kolme neljännestä. Ainon kyselyyn vastanneista aaltolaisista yli puolet kertoi tekevänsä tai tehneensä oman alansa töitä opintojen ohessa. Eikä nyt puhuta mistään tunti viikossa lapsenvahtina -duuneista. Oman alan työt tuppaavat usein kulkeutumaan kotiin ja kuormittamaan enemmän kuin muut. Mutta hyvä on. Leikitään, että opintotuki mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun ja me opintomme töiden takia levälleen jättäneet palaisimme porukalla korkeakouluihin. Parin vuoden puurtamisen jälkeen pääsisimme jo miettimään valmistujaismekon mallia. Haetaan sen kunniaksi Alepasta kaljat! Mutta Alepassa ei olekaan enää ketään palvelemassa. Sen kassamyyjä kun istuu kansantalouden luennolla ja hyllyttäjä lukee huomiseen tenttiin. Viime keväänä Palvelualojen ammattiliitto Pamin puheenjohtaja Ann Selin arvioi, että kaupan alan työntekijöistä kolmasosa on osa-aikaisia, isoissa marketeissa jopa 90 prosenttia. Suurin osa heistäkin on opiskelijoita siis niitä, jotka eivät ole vielä päässeet kokeilemaan oman alansa töitä. Oletus numero kaksi: Yliopistosta voi siirtyä suoraan työelämään. Taloudellisesti opiskelijoiden työssäkäynnin ja sen vaikutuksen valmistumiseen ei siis pitäisi kaataa Suomea. Rahan tienaamista tärkeämpää on kuitenkin se kokemus, jota opiskelija kerää, kun painaa opintojen ohessa duunia. Rehellisesti sanoen en ole saanut yliopistosta yhtä ainutta työelämässä tarvittavaa taitoa. Tietoa kyllä kaadetaan päähän, mutta mitä hyötyä siitä on, jollei koskaan pääse tarpeeksi korkeaan paikkaan sitä soveltamaan ja tekemään jotain oikeasti hyödyllistä? Jos diplomi-insinööri hallitsee kaavat ja teoriat, mutta ei osaa johtaa projektia tai vetää hyviä palavereita, se voi yhtä hyvin mennä siivoojaksi. Opiskeluaikana oppii paljon tärkeitä työelämässä tarvittavia taitoja, ja suurin osa niistä tulee varsinaisten kurssien ulkopuolelta. Nopeasti putken läpi juosseet valmistuneet eivät ole aidosti valmiita työelämään. Ollaan rehellisiä. Minulla menee 4 vuotta kauemmin saada muodollinen paperi mun osaamisesta, jonka jälkeen mulla on toisaalta jo 8 vuotta relevanttia työkokemusta, useita läpivietyjä projekteja ja tulikaste teollisuudessa. Me nostamme vastavalmistuneiden tasoa ja kun meiltä halutaan "vastavalmistuvia" tai valmistuneita, keskimääräinen laatutaso (ja hinta) on aivan saatanan paljon korkeampi kuin pikaopiskelijoilla tai ulkomailta revityiltä. Opiskelu oli ihan kivaa ja kiinnostavaa, mutta ensimmäisessä oman alan työpaikassani vasta hiffasin, miten opitut asiat liittyvät toisiinsa, miten niitä voi soveltaa käytännössä ja mihin kannattaa panostaa ja» Rehellisesti sanoen en ole saanut yliopistosta yhtä ainutta työelämässä tarvittavaa taitoa. mihin ei. Jollen olisi päässyt tekemään tuota työtä ja valaistunut, olisin varmaan saanut jonkun järkyttävän opiskelukriisin ja lopettanut kokonaan. Samaan aikaan päättäjät tekevät kaikkensa saadakseen meidät pois töistä. Siinä on iso ristiriita, sillä me haluamme tehdä töitä ja meidän tarvitsee tehdä töitä jo opiskeluaikana, ettemme olisi valmistuttuamme aivan pihalla. Koulujen pitäisi joustaa työelämän mukaan. Miksi niin harvassa koulutusohjelmassa työharjoittelusta saa opintopisteistä? Esimerkiksi kauppiksessa harjoittelua ei voi lainkaan sisällyttää tutkintoon. Ainon kyselyn vastauksissa pohdittiin myös tutkinnon kaksivaiheisuuden hyödyntämistä työnteossa: entä jos vain tutkijan uralle aikovat saisivat jatkaa suoraan maisteriksi? Muut menisivät välissä vaikka kahdeksi vuodeksi töihin. Ehkä pitäisikin ryhtyä puhumaan töiden ohella opiskelemisesta. Puoleen päivään mennessä olen saanut tehtyä omat ja kahden sairauslomalaisen työt. Nohevaa! Lähden poninhäntä keikkuen pyytämään pomolta lisää, mutta hän on sulkenut puhelimensa golfkierroksen ajaksi. Naapurihuoneen tuulat ja mirjat käskevät ottamaan ihan vaan rennosti. Kahden viikon päästä hinkkaan nitojasta mustetahraa. Työhuoneeni on epäkodikkaan siisti, mapit aakkosjärjestyksessä ja asiakasrekisteri organisoitu uudelleen. Olen tehnyt rästiin jääneet kouluhommat, lukenut romaaneja kerrassaan paavoväyrysmäisellä tahdilla ja torkkunut pitkinä kesäöinä otettua univelkaa pienemmäksi. Samalla olen tehnyt kolmen ihmisen normaalit työt. Ja kellokorttini näyttää tasan plusmiinus nollaa. Oletus numero kolme: opiskelijat haluavat vain loisia yhteiskunnan kustannuksella. Suomessa on satoja työpaikkoja, joissa tehdään jatkuvasti valtava määrä tuottamatonta työtä. Siirrellään papereita pinosta toiseen. Kirjoitetaan suunnitelmia ja linjauksia, joita ei koskaan edes yritetä elää todeksi. Runnotaan kasaan raportteja, joita kukaan ei tule koskaan lukemaan. Toistetaan päivästä toiseen samoja rutii- Oletko tehnyt oman alan töitä opintojesi ohessa? 52 % olen (ja olen halunnutkin tehdä) 1 % olen (mutta olisin voinut jättää tekemättäkin) 39 % en ole (mutta tekisin mielelläni) 8 % en ole (enkä olisi halunnutkaan tehdä) Välivuosi pakolliseksi Kahvilan takaosassa juomalasi särkyy kivilattialle ja ikkunapöydässä istuva Sini on jo vaistomaisesti lähdössä sotkua siivoamaan. Vielä vuosi sitten hän oli töissä täällä. Lukion jälkeen hain kolmeen koulutusohjelmaan, mutta en loppujen lopuksi mennyt edes pääsykokeisiin. Ei vaan napannut yhtään. Ei mulla ollut aavistustakaan, mitä olisin halunnut tehdä isona tai mitä alaa opiskella. Lähdin au pairiksi Lontooseen. Vanhemmat otti siitä aikamoiset pultit, mutta ymmärsivät kyllä myöhemmin. Kun Sini palasi Suomeen, hän pääsi papereilla Helsingin yliopistoon. Syksy meni railakkaasti opiskelijabileistä toisiin tanssiessa, mutta jouluna rekisterissä oli nolla opintopistettä. Tulin tänne töihin. Silloin olin jo aika ahdistunut: ajattelin, että mitä jos musta ei koskaan tule mitään. Mutta kahvilapäällikkö itse asiassa pelasti mut: se otti mut mukaan miettimään suuriakin linjoja. Keksin esimerkiksi meidän take away -palvelun. Ja sain idean hakea kauppikseen lukemaan markkinointia. Pääsin sisään ja olen ollut tosi tyytyväinen. Ainon kyselyyn vastanneistakin nelisenkymmentä prosenttia oli sitä mieltä, että lukion jälkeen kaikkien tulisi pitää välivuosi. Vain vajaa kymmenen prosenttia katsoi, että mitä nopeammin siirrytään jatko-opintoihin, sen parempi. / /

18 34 No 1/2011 No 1/ Mikä näistä kuulostaa itsellesi sopivimmalta? 28 % Haluan tehdä noin neljänkymmenen vuoden työuran ja jäädä sen jälkeen eläkkeelle. 34 % En halua erotella työelämää muusta elämästä. Mielekäs työ on elämäntapa. 31 % Haluan pitää pidempiä sapattivapaita pitkin työuraani, mutta olen valmis tekemään töitä loppuun asti. 7 % Haluan paiskia duunia täysillä nelikymppiseksi ja jäädä sitten pois työelämästä. neja, eikä koskaan pysähdytä kysymään tai kyseenalaistamaan. Ja kuten tarinan kesätyössä: töissä on silti pakko lorvia kahdeksasta viiteen, vaikka mitään tekemistä ei olisikaan. Näillä suojatyöpaikoilla pönöttää tuhansia ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa työnantajansa menestys tai kehitys; jotka käyvät töissä ihan vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Tekisi mieli kipata nuo ihansama-ihmiset ergonomisista työtuoleistaan, sillä he vievät ne työpaikat jotka voisivat olla meidän. Joissa me olisimme heitä parempia ja joita me arvostaisimme enemmän. Se tuntuu aika hemmetin väärältä. Paikoille olisi kyllä ottajia. Ainon kyselyyn vastanneista moni on turhautunut, kun motivoituneelle tai vastavalmistuneelle ei löydykään työtä: Kun valmistumisvaiheessa työn saaminen tarkoittaa monelle parhaimmillaankin vain huonosti palkattuja pätkätöitä, ei tunnu siltä että työurien pidentämiskeskustelua käyvät eläisivät samassa todellisuudessa valmistuvan opiskelijan kanssa. Miksi valmistumista pitäisi nopeuttaa, jos opiskelija valmistuu työttömäksi? Miksi jo valmistuneita maistereita hyväksikäytetään valtion työpaikoissa esimerkiksi ministeriöissä palkattomina harjoittelijoina? Jos tärkeää on pidentää työuria, pitäisi valmistuneet palkata töihin eikä jättää työttömiksi. Viime kesään asti kuvittelin, että haluan isona töihin suureen pörssiyhtiöön, miksei valtiollekin. Sitten menin sellaiseen töihin. Oli aivan absurdia, kuinka me kesätyöläiset puurrettiin siellä innostuneina ja haluttiin kehittää juttuja mutta kaikki ideat kaatuivat siihen, etteivät vakkarityöntekijät vaivautuneet edes kuuntelemaan. He vain suorittivat työtään ja halusivat päästä siitä mahdollisimman helpolla. Silloin tajusin, että niin pysähtyneeseen työyhteisöön jääminen pysäyttäisi minutkin. Nyt mietinkin oman firman perustamista. Vanhat (+60v) ovat usein jo aika kypsyneitä työelämään ja töihinsä, jolloin heidän tulisi tehdä tilaa nuoremmille eikä istua virassaan hamaan loppuun saakka tekemättä mitään. Nyt työelämää hallitsevalla sukupolvella, suurilla ikäluokilla, tuntuu olevan sellainen käsitys, ettei työelämä tule tästä muuttumaan. He ajattelevat, että aikansa kapinoituaan nuoret tottuvat ja sopeutuvat kyllä, arvelee Kirsi Piha. Pihan viestintätoimisto valmistelee parhaillaan Aalto-yliopiston ja yhdeksän yrityksen yhteistä tutkimusta, jossa saatetaan opiskelijat ja heidän tulevat työnantajansa samaan pöytään keskustelemaan työelämäodotuksista. Toinen luulo on se, että tämä uusi sukupolvi olisi homogeeninen massa. Enää ei saisi ajatella vanhanaikaisesti, että tietyn alan insinöörit haluavat työltään samoja asioita. Piha uskoo, että työelämään on tulossa vaativa sukupolvi, jota kiinnostaa työn mielekkyyden lisäksi puitteet: missä ja milloin työtä tehdään.» Perinteiseen työelämään siirtyminen ei houkuta, kun tilastot pullistelevat pahoinvointia, sairauseläkkeitä ja loppuun palamisia. Heinäkuussa ei huvita enää pakottaa hymyä viikonloppukuulumistenkyselyääneeni. Marssin käytävillä otsa kurtussa ja puhun pelkkää sarkasmia. Tulen huoneestani vain käydäkseni kopiokoneella tai vessassa. Olen oppinut, mitä hampaiden kiristely tarkoittaa ja kuinka ulistaan äänettömästi. Kun pääsen vihdoin kotiin, olen niin väsynyt että tarvitsen päiväunet. Oletus numero neljä: Kyllä nuorena jaksaa painaa. Mikä näkökulma työurakeskustelussa on mielestäsi unohtunut, kysyttiin Ainon työurakyselyssä. Työssä jaksaminen, vastasi melkein puolet. Perinteiseen työelämään siirtyminen ei houkuta, kun tilastot pullistelevat pahoinvointia, sairauseläkkeitä ja loppuun palamisia. Mielestäni pitäisi kiinnittää enemmän huomiota työn laatuun kuin määrään; työstään nauttiva saattaa viihtyä työelämässä myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen vaikkapa osa-aikaisena. Kiusaamisen estäminen ja työssä jaksaminen ovat konkreettisia asioita jolla työelämää voidaan parantaa. Onko kukaan teistä työuranpidentäjäsedistä ikinä ollut tavallisessa työpaikassa? Menkääpä ihan huviksenne visiitille. Voin paljastaa perusidean: nuorista työntekijöistä halutaan saada kaikki, mutta mitään ei anneta. Todella harva esimies ymmärtää, että työntekijöitään pitää motivoida, jos heidät haluaa pitää tuottavina. Miksi työkyvyttömyyseläkeläisten määrä kasvaa? Työelämä ei kuulosta kovin inhimilliseltä. Jos opintoputkesta pullahtaa työelämään ilman, että on ehtinyt pohtia yhtään mitä haluaa tehdä ja onko valittu ala sopiva itselle, tämä mielekkyysongelma kasvaa yhä suuremmaksi. Mikä on lopputulos? Jos Ainon kyselyyn vastannutta kuutta ja puolta sataa aaltolaista opiskelijaa on uskominen, työurakeskustelu voidaan lopettaa. Sitä käyvien setien ja tätien oletukset ovat vääriä: opiskelu ei hidasta siirtymistä työelämään, yliopistosta ei voi siirtyä suoraan töihin, loisiminen ei kiinnosta opiskelijoita eikä nuorenakaan aina jaksa painaa. Ehkä juuri siksi opiskelijoita itseään ei nappaa siihen osallistuminen. Vaihdetaan työkurakeskusteluun! Jos työelämä on jatkossakin samanlaista kuraa, ei sinne huvita ketään mennä. Puhumattakaan siellä jaksamisesta. Terveisiä siis jokaiselle esimiehelle ja päättäjälle: koska ette voi muuttaa meitä, teidän on muutettava työnteon kulttuuria. Tai odottaa, että me tulemme tekemään sen itse. Ellemme sitten mene jonnekin muualle. / Jutun sitaatit ovat poimintoja Ainon tammikuussa 2011 toteuttamasta työurakyselystä, johon vastasi 648 Aalto-yliopiston opiskelijaa.

19 36 No 1/2011 No 1/ Puhutaanko kaveripiirissäsi jo enemmän vauvoista kuin viinasta? Viimeistään parin vuoden päästä vastaat kyllä, sillä Suomessa syntyy nyt enemmän lapsia kuin koskaan. Toimittaja kokeili vauvallista arkea jo etukäteen. Teksti: johanna mitjonen Kuvat: veera lipasti vieras vauvojen valtakunnassa Leffateatterin edessä onnistun parkkeeraamaan vaunut viimeiseen vapaaseen ruutuun. Sisällä salissa parhaat istumapaikat ovat edessä, koska lapsi haluaa kontata permannon jumppamatoilla. Sivustalla mikroaaltouunin ja vaipanvaihtopöydän luona alkaa heti kova kuhina. Vauvakinossa näytetään tänään Saman katon alla, jossa Katherine Heigl ja Josh Duhamel joutuvat yhtäkkiä ystäviensä lapsen huoltajiksi. Alkaa valtava kohkaaminen kakasta. Ensin pari inhoaa toisiaan ja sitten rakastaa kuinka yllättävää. Nojaan käteeni tylsistyneenä. Onko ystäväpiiriisi syntynyt viime aikoina vauvoja? Ei? Odota pari vuotta, ja johan alkaa tapahtua. Kyllä? No niin on minunkin! Pari viimeistä vuotta ovat olleet koko Suomessa valtaisan vauvabuumin aikaa. Syntyvyys on ollut korkeinta neljäänkymmeneen vuoteen, eikä tahti näytä hidastuvan: marraskuun 2010 loppuun mennessä oli syntynyt jo kuusisataa lasta enemmän kuin vuotta aiemmin. Mistä tämä trendi johtuu? Se onkin tuhannen taalan kysymys!, Anneli Miettinen Väestöliitosta sanoo. Yksittäisten vuosien tilastot eivät vielä kerro mitään. Syntyvyys on kuitenkin ollut nousussa koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolen. Suomessa myös pullautetaan maailmaan enemmän vauvoja kuin missään muualla Euroopassa. Miettinen arveleekin perhepoliittisien etuuksien, kuten kunnallisen päivähoidon, houkuttelevan suomalaisia lapsentekoon. Mielenkiintoista on se, että nyt ensisynnyttäjien ikä ei ole enää nousussa. Ehkä opiskeluaikojen piteneminen on pysähtynyt, eikä se aiheuta enää muutosta. Myös lamaa on esitetty vastaukseksi vauvabuumiin. Edellisessä talouskurimuksessa vuonna 1992 markka kellui ja Suomeen syntyi tulevaa veronmaksajaa. Lapsi voi todella tuoda leivän tullessaan: vakituista työntekijää ei nimittäin voi irtisanoa, jos hän on perhevapaalla. Tai ehkä on kysymys

20 38 No 1/2011 No 1/ jaksamisesta. Työelämässä omasta paikastaan pitää taistella jatkuvasti, mutta vauvan kanssa saa huilia hetken kotona. Sen tiedämme kaikki, että Suomessa lapset tehdään suhteellisen vanhoina, kolmekymppisinä, ja että yliopisto-opiskelijoilla on vähemmän lapsia kuin ikäisillään keskimäärin. Se on outoa, sillä selvitysten mukaan opiskelijat haluavat kovasti lapsia. Viimeisin YTHS:n tekemä opiskelijoiden terveystutkimus kertoo, että parina viime vuotena lapsensaantitoiveet ovat entisestään kasvaneet.» Loppuvuodesta kävelin kotibileisiin, ja jo eteisestä näin kolme vahvasti raskaana olevaa tyttöä.» Noita kahta ihmistä on yhdistänyt napanuora yhdeksän kuukauden ajan ja meitä vain yhteinen nuoruus. Loiskis! Vauva pujahtaa veden alle ja takaisin pintaan. Äiti sanoo taikasanat Sara sukeltaa ja taas mennään. Pinnan alla Sara liikkuu nopeasti, kädet hauskasti viuhtoen. Puolitoistavuotias Jenna ei enää muista enää kohdussa tarvittua refleksiä. Hän juoksee villinä pitkin allasta huudellen uimaan, uimaan!. En kehtaa mennä vesijuoksemaan yksin, vaan lojun kahluualtaassa lahnana. Ennen tahkosimme ystäväni kanssa tunninkin rataa edestakaisin. Lopuksi istumme hetken saunassa tätien ihasteltavana. Pukuhuoneessa lapset kuivataan, rasvataan ja topataan tukevasti ennen turvaistuimiin pakkaamista. Autossa Jenna ja Jennan äiti juttelevat vieressä ajavasta linja-autosta toistellen bussi-sanaa loputtomasti. Ennen pihaan kaartamista soitetaan vielä levyltä molempien suosikki, Leevin Unelmia ja toimistohommia. Lapsi laulaa mukana ja painottaa hauskasti kohtia sonni ja vehtaan. Muistelen, kuinka ajelimme saman kaverin kanssa Helsingin kesäisillä kaduilla ikkunat auki ja lauloimme Beyoncen Single Ladies -kappaletta. Olimme yhdessä vapaita, riippumattomia ja hulvattomia. Nyt, tässä autossa, olen ulkopuolinen. Noita kahta ihmistä on yhdistänyt napanuora yhdeksän kuukauden ajan ja meitä vain yhteinen nuoruus. Muutos alkoi, kun ihmiset ympärilläni valmistuivat, ostivat kalliimman auton ja koiranpennun. Kukaan ei lähtenyt enää kuukausiksi Thaimaata kiertämään, kaikkien seurustelusuhteet alkoivat kestää useita vuosia, hankittiin paritalon puolikkaita, töissä toivottiin vakituista paikkaa. Vietettiin polttareita keijunsiivissä ja carting-autoissa ja niiden jälkeen kesähäitä, joiden jatkoilla juotiin liikaa nutturat lässähtäneinä. Sitten tuli ensimmäinen raskausuutinen. Pian toinen. Nyt ei mene kuukauttakaan ilman uutta odottajaa tai synnytystä. Ja minä haaveilen enemmän New Yorkin -matkasta kuin raskausvatsasta! Loppuvuodesta kävelin kotibileisiin, ja jo eteisestä näin kolme vahvasti raskaana olevaa tyttöä. Minulle boolia, alkoholillista, huusin heti hädissäni isännälle keittiöön. Yritän selittää, mikä vauvojen valtakunnaksi muuttuneessa kaveripiirissä ahdistaa. Useimmat ystävyyssuhteeni ovat kestäneet pitkään. Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet ihanaa yhtenäiskulttuurin aikaa: muutimme vanhempien luota vuokrakaksioihin, poikaystävämme olivat samaan aikaan