Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 4 02/12

Transkriptio

1 Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 4 02/12

2 Sisällys 3 Toimittajalta 4 Kirkkoherralta 5 Ajankohtaista 6 IKUINEN MUISTO isä Alekseille 8 PIISPOJEN PÄÄSIÄISTERVEHDYKSET 10 PÄÄSIÄISHERKKUJA ISÄ HARITONIN MUKAAN 14 ESIPAIMENELTA Yhteisen uskon laulu 15 DET STORA TUMULTET 16 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 18 KANS. VÄL. ORTODOKSIYHTEISÖ 20 V. 21 PÄÄSIÄINEN kuoleman varjosta elämään 22 KULTTUURI/kirjat 24 helsingin balalaikkaorkesteri 26 lähetysuutisia 28 seurakunnan taloudesta 29 lapset ja nuoret 32 munkki serafimin mietteitä tuonelan porteilla 33 KALENTERI ja minne mennä 41 nummelan blini-illan kuulumisia 42 diakonia tiedottaa 44 ORTODOKSISUUDEN JÄLJILLÄ Katariina-instituutti 45 kolumni Ole minun kanssani 46 perheuutisia 47 meikäläisiä Kirkkoa intissä Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi asiakaspalvelu Liisankatu 29, Helsinki Avoinna ma pe 9 14 puh , faksi asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi Kirkkoherra Markku Salminen, puh Kirkkoherran sihteeri Anne Lehto, puh Päivystävä pappi puh. (09) , arkisin 9 14 paivystaja.helsinki@ort.fi Kiinteistöpäällikkö Jorma Rouhiainen puh Isännöitsijä Eero Röynä, puh Tiedottaja Vlada Wahlstén, puh kasvatustoimen päällikön sijainen puh Taloustoimisto puh , , faksi kasvatustoimi Unioninkatu 39 A 1, Helsinki puh , faksi kasvatustoimi.helsinki@ort.fi Leirikeskus Kaunisniemi Kaunisniementie 18, Läyliäinen puh Diakoniatyö Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) diakonia.helsinki@ort.fi Auttava puhelin Puhelinpäivystys ti, pe, la klo puh. (09) Seurakuntakirjasto Liisankatu 29 A, 2. krs, puh Avoinna ti klo 10 15, ke klo ja to klo Seurakuntasali Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh Hautausmaa Lapinlahdentie 2, Helsinki vahtimestari puh kansainvälinen yhteisö St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs puh Ortodoksiviesti Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh , ortodoksiviesti@ort.fi

3 TOIMITTAJALTA Ortodoksi 02/12 viesti { } Jos Kristus ei olisi noussut kuolleista, näitä asioita ei olisi kerrottavina. Uudenmaan ortodoksilehti Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Perustettu: 1950 Julkaisija: Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja: Tiina Makkonen Toimitus: Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh Sähköposti: ortodoksiviesti@ort.fi Lehden ulkoasu: Leena Toivola Lehden taitto: Tiina Makkonen, sivut ja Ilovecreative Viestintätoimikunta: Heikki Huttunen, Marja Istala-Kumpunen, Heidi Kusmin-Bergenstad, Tertti Lappalainen, Urpo Uotila, Markku Salminen, Vlada Wahlstén ja Tiina Makkonen Tilaushinta: 32 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p Painopaikka: Kirjapaino PunaMusta Tampere Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy 4.5. Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään ISSN Kannen kuva: katarina koskivaara On onni olla idealisti Mikä on olennaista ja miten tuo olennainen on yhteydessä avoimuuteen ja realismintajuun? Tässä on kysymys, jota olen viime aikoina pyöritellyt päässäni erityisen paljon. Kaikki tämä päänvaiva on syntynyt siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että olen töissä seurakunnan lehdessä. Minun tehtäväni on muun muassa valita, painotanko lehden sisällössä kirkko- ja seurakuntaorganisaatioon liittyviä asioita, ongelmiakin. (Erilaisia ihmisyhteisöjä on maailma täynnä. Kaikkialla toistuvat samankaltaiset ongelmat, koska kaikkialla toimijoina ovat ihmiset!) Vai pitääkö minun korostaa enemmän sitä hengellistä sanomaa, jonka takia nämä kirkkoon liittyvät ihmisten muodostamat järjestelmät ovat olemassa. Tunnustaudun idealistiksi. Koen että kaiken lehden välittämän tiedon täytyy tavalla tai toisella ohjata kohti olennaista eli sitä sanomaa ja tehtävää, jonka takia kirkon jäseniä olemme ja veroja maksamme. Tähän sisältyy myös se, että meidän kuuluu saada tietää muun muassa siitä, mihin ja miten rahojamme seurakunnassa käytetään. Se on sitä avoimuutta, johon täytyisi vilpittömin mielin pyrkiä. Haluaisin edistää asioita. Siksi kerron, että minusta avoimuutta ei ole se, että jokainen ilmoittaa julkisesti omaa näkökantaansa omasta nurkkauksestaan huudellen, tai että suljettujen ovien takana avoimesti ollaan jonkun puolella ja jotain vastaan. Oikeaa avoimuutta on se, että ihmiset avaavat ovet samaan tilaan, jossa asioista voidaan keskustella yhdessä, vaikka sitten välillä kiihtyneestikin. (Sekin on aivan normaalia!) Vasta sen jälkeen on julkisen avoimuuden aika. Tämän Ortodoksiviestin sivuilla selvitämme muun muassa sitä, miksi seurakunta on joutunut tänä vuonna ankarien säästötalkoiden eteen, miten seurakunnan 20-vuotias kansainvälinen yhteisö voi ja miten diakoniatyö etsii uusia toiminnan tapoja. Jos Kristus ei olisi noussut kuolleista, näitä asioita ei olisi olemassa eikä näistä siten olisi mitään kertomistakaan. Kristus nousi kuolleesta! Tiina Makkonen 3

4 kirkkoherralta Sinun ylösnousemistasi Kristus Vapahtaja Näillä sanoilla alkaa pääsiäisyönä kirkkoveisu ensin alttarissa, sitten kuoron ja kansan jatkaessa lähdetään ristisaattoon. Ja pian kirkon ovelta kaikuu riemullinen pääsiäistorpari. Ylösnousemuksen riemua vahvistaa muutamaa päivää aiemmin muistelemamme Kristuksen ristinkuolema. Pimeydestä, hädän ja pelon maailmasta, astumme keskelle kirkkautta; ylösnousemuksen riemu johtaa meidät toivon, mahdollisuuksien ja yhteisöllisen kokemuksen piiriin. Kirkon vahvuus on siinä, että se tuo meille vuosittain saman teeman esille - samanlaisena ja tutulla tavalla. Omassa elämässämme voi tapahtua suuriakin muutoksia. Elämä on voinut myös sujua ns. tutuilla raiteilla. Mutta kiistatonta on, että elämäntilanteemme on jollain tavalla erilainen kuin vuosi sitten: olemme eläneet elämäämme eteenpäin vuoden päivät. Kirkon sanoman avulla voimme ankkuroida itsemme pelastuksen kallioon kaikkien muutosten keskellä. Julistuksen muuttumattomuus on turvallinen kohde, johon voimme peilata elämäämme ja mahdollista hengellistä kasvuamme. Kysymys, johon meidän tulee joka vuosi ylösnousemusta juhliessamme ottaa kantaa on: liitynkö tähän riemuun? Uskonko todella, että anteeksiantamus on noussut kuolleista? Paaston aikana meitä kehotetaan keskittymään hengellisiin asioihin. Yhtä lailla meidän tulee juhlan tullessa altistua sen sanomalle: uskomme ylösnousseeseen Kristukseen pitää johtaa muutokseen elämässämme. Näemmekö lähimmäisessämme Kristuksen vai jotain aivan muuta? Tämän riemullisen sanoman voimme antaa vaikuttaa koko pitkän juhla-ajan. Ja ympärivuoden jokaisena sunnuntaina. Ja pääsiäiskauden jälkeen edessämme on Pyhän Kolminaisuuden praasniekka, joka käynnistää seurakunnan 185 -vuotisjuhlat. Saamme siis kokea armoa armon päälle. Tänä vuonna tähän ylösnousemuksen riemuun tuonilmaisissa osallistuu rakastettu venäjänkielisen työn pappi isä Aleksei Samoldin. Kaipaamme häntä ja rukoilemme hänen sielulleen rauhaa sekä iankaikkista muistoa. Samoin kannamme esirukouksia hänen perheensä ja läheistensä puolesta. Ylösnousseessa Kristuksessa tervehtien ja esirukouksiinne luottaen, Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ Воскресение Твое, Христе Спасе Сокращённый перевод Влада Валстен Этими словами начинается гимн пасхальной ночи, сначала в алтаре, а потом хор и прихожане, продолжая петь, все вместе идут крёстным ходом. И вскоре в дверях церкви радостно звучит пасхальный тропарь. Радость усиливается тем, что несколько дней мы жили воспоминанием страданий и крестной смерти Христа. Из темноты, из мира страха и тревоги, мы вступаем в среду света: радость воскресения ведёт нас к надежде и чувству единства. Каждый год во время праздника воскресения встаёт вопрос, на который всякий из нас должен ответить: присоединяюсь ли я к этой радости? Верую ли я истинно, что прощение и искупление воссияли нам с Воскресшим из мёртвых? Во время поста мы сосредотачиваемся на духовном. Также с наступлением праздника мы должны принять весть, что вера во Христа воскресшего приводит к переменам в нашей жизни. Видим ли мы в наших близких Христа или нет? Этой радостной вестью мы можем жить в течение всего праздничного времени. И каждое воскресенье, в течение всего церковного года, Пасхальное время ведёт нас к празднику Святой Троицы, и мы будем праздновать нынче 185-летие нашего прихода. Так мы можем чувствовать милость на милости. В этом году в радости воскресения соучаствует на Небесах дорогой наш русскоязычный священник отец Алексей Самолдин. Мы тоскуем по нему и молимся о его душе, мир ему и вечная память. Мы также молимся за его семью и близких. Радуясь о Воскресшем Христе, Маркку Салминен 4

5 Seurakunnan jäsenmäärä kasvoi jälleen Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan kuului viime vuoden lopussa jäsentä, mikä on 202 jäsentä enemmän kuin vuosi aiemmin. Kirkkoon liittyneitä oli 387, eronneita 242. Väestön alueellinen jakautuminen pysyi pääpiirteissään samana. Lähes joka toinen seurakunnan jäsen asui Helsingin alueella. Toiseksi eniten oli ortodokseja Espoossa ja Kauniaisissa, joissa asuu 15,6 prosenttia seurakuntalaisista. Seurakunnan alueen pienin yksittäinen kunta oli Pukkila, johon kuului vuoden lopussa 7 seurakuntalaista. Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenistössä puhuttiin vuoden lopussa 44 eri äidinkieliltä. Suomenkielisten osuus oli lähes 80 prosenttia. Toiseksi eniten oli äidinkielenään venäjää puhuvia. Heitä oli lähes 14 prosenttia kaikista Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenistä. Ruotsia puhui äidinkielenään hiukan yli kolme prosenttia seurakuntalaisista. 16 kieltä puhui äidinkielenään vain yksi seurakuntalainen. Koko Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärä kasvoi viime vuonna 275 hengellä. Kirkon jäsenmäärä oli vuoden lopussa Selvästi yli puolet kaikista ortodokseista asui Helsingin hiippakunnan alueella, jossa jäsenmäärä kasvoi eniten. Oulun hiippakunnassa ortodoksien määrä väheni hiukan. Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistön suurin määrä tilastoitiin vuonna Viime sotien jälkeen jäsenistö pieneni vuoteen 1990 saakka, jolloin kirkkoon kuului henkeä. Tämän jälkeen ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien määrä kääntyi nousuun, mihin on vaikuttanut erityisesti maahanmuuttajien suuri osuus kirkkoon liittyjissä. Kultaristi pastori Jyrki Penttoselle Helsingin metropoliitta Ambrosius on myöntänyt pastori Jyrki Penttoselle kultaristin sunnuntaina liturgian yhteydessä Mellunmäen kappelissa. Kultaristi myönnetään merkkinä ansioituneesta papillisten tehtävien hoitamisesta. Pastori Andrei Sõtšov on nimitetty hoitamaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan venäjänkielisen papin tehtäviä määräaikaisesti ajalle ajankohtaista KIRKKOHERRASTA ROVASTI Helsingin metropoliitta Ambrosius on myöntänyt kirkkoherra Markku Salmiselle rovastin arvonimen sovintosunnuntain liturgian yhteydessä Uspenskin katedraalissa. Rovastin arvonimen voi saada hyvästä ja ansiokkaasta työstä kirkossa. Luostaripapistolla vastaava arvonimi on arkkimandriitta. Liturgian yhteydessä vihittiin myös alidiakoni Teppo Väisänen diakoniksi. Monen juhlan liturgian toimitti yhdessä metropoliitta Ambrosiuksen kanssa Pietarin Hengellisen Akatemian rehtori piispa Amvrosij, ja Uspenskin kuoron lisäksi liturgiassa lauloi Pietarin Hengellisen Akatemian kuoro. Juha Lampiselle ansiomitali Ylidiakoni Juha Lampinen on saanut työympäristötyön ansiomitalin. Ansiomitali myönnettiin kiitoksena hyvästä ja ansiokkaasta työstä työympäristön kehittämiseksi ja osoituksena työyhteisön vastuullisuudesta. Ylidiakoni Juha Lampinen toimii Helsingin ortodoksisen seurakunnan diakoniatyön esimiehenä sekä kasvatustoimen tilapäisenä esimiehenä. Lampinen on ollut seurakunnan työsuojeluvaltuutettu vuodesta 1998 alkaen. Hän toimii useissa kirkollisissa luottamustehtävissä. Ansiomitalin ojensi isä Juhalle maaliskuun alussa Uspenskin katedraalissa kirkkoherra Markku Salminen. 5

6 Iankaikkinen muisto! viä ja hengellisiä lapsia. Kaksitoista vuotta hän palveli Narvassa, missä hän toimi Kuva Elmira Fedotova myös ortodoksiuskonnon opettajana. Vuoden 2010 maaliskuussa seurantamme sai rovasti Aleksei Samoldinin Pyhän Kolminaisuuden kirkon venäjänkieliseksi papiksi. Aleksei Samoldinin ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri, rovasti Heikki Huttunen, muistelee, kuinka hän tapasi kollegansa ensimmäisen kerran vuonna Hän yllättyi, ettei isä Aleksei ollut tyypillinen maalaispappi: Hän oli hyvin sivistynyt. Hänen kanssaan oli aina mielenkiintoista keskustella. Hänellä oli suuri sydän. Hän oli todellinen ystävä, aito ja vaatimaton pappi. Hän rakasti luontoa ja vietti mielellään aikaa metsässä kirjoja lukien, uiden, kalastaen ja vael- Seurakuntamme venäjänkielinen pappi, rovasti Aleksei Samoldin menehtyi auto-onnettomuudessa Virossa. Hän oli taen. Isä Aleksei oli unelmoija. matkalla kotiin perheensä luokse Räpinaan. Isät Heikki ja Aleksei pysyivät hyvinä ystävinä, myös silloin, Aleksei Samoldin (s ) syntyi Keski-Venäjällä Putjatino-nimisessä kylässä. Hengellisen tiensä hän aloitti Petsenut nähdä rajoja kirkon sisällä. kun Viron kirkossa elettiin vaikeita aikoja. Isä Aleksei ei halunrin luostarissa, missä hän vietti vuoden. Hän opiskeli Leningradin hengellisessä akatemiassa. hänen paikkansa. Hän viihtyi hyvin seurakunnassamme ja koki, että täällä on Isä Aleksein hengellinen papin tie kulki monien Venäjän Perhe ja hänen vaimonsa Irma olivat hänelle hyvin rakkaita ja tärkeitä. Irma oli heidän perheensä selkäranka, johon kaupunkien, kuten Viipurin halki Viroon. Hän toimi neljätoista vuotta Värskan seurakunnassa, joka oli Tapiolan Herman Alaskalaisen kirkon ystävyysseurakunta. Isä Aleksei kävi lukuisia kertoja olevan matkalla kotiin. Nyt hän on perillä. isä Aleksei tukeutui. Koko elämänsä ajan isä Aleksei tuntui aina Suomessa, etenkin Tapiolassa, ja sai täältä monia elinikäisiä ystä- Iankaikkinen muisto isä Alekseille! Vlada Wahlstén PÄÄSIÄINEN SOFIASSA Kulttuurikeskus Sofia kutsuu viettämään pääsiäistä Helsingin Vuosaareen. Sofiaan on mahdollista tulla haluamakseen ajaksi. Voi käydä vain piipahtamassa kappelin jumalanpalveluksissa ja pääsiäisyön aterialle. Yhtä hyvin on mahdollista tulla yhdeksi tai useammaksi päiväksi asumaan, olemaan, aterioimaan ja viihtymään tunnelmallisessa ilmapiirissä luonnon helmassa. Pääsiäisen puolihoitopakettiin sisältyy majoituksen lisäksi aamiainen ja lounas seisovasta pöydästä sekä sauna ja uinti iltaisin. Iltaisin Sofian vastaanotosta on saatavilla iltapalaa. Pääsiäinen huipentuu Sofian kappelissa toimitettavaan pääsiäisyöpalvelukseen. Pääsiäisyön aterialle pyydämme ilmoittautumaan hyvissä ajoin etukäteen Sofian vastaanottoon. Kappelin jumalanpalveluksiin ovat kaikki tervetulleita ilman etukäteisilmoittautumista. Sofian pääsiäispakettiin kuuluu myös järjestettyä kulttuuriohjelmaa, kuten alustuksia ja keskustelua pääsiäiseen liittyvistä teemoista, musiikkia ja pääsiäismunien maalausta. Sofiassa pääsiäistään viettävät voivat osallistua tähän järjestettyyn ohjelmaan oman valintansa ja toiveidensa mukaan. Yhteystiedot: Kallvikintie 28, Helsinki, Puh , 6

7 Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! 7

8 piispojen pääsiäistervehdykset Olemassaolosta elämään Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. (Joh. 1:1-5) Pääsiäisyön liturgiassa luetaan Johanneksen evankeliumin ensimmäiset jakeet. Ortodoksinen kirkko syventyy tutkiskelemaan Johanneksen evankeliumin sanomaa pääsiäisestä helluntaihin ulottuvan seitsemän viikon ajaksi. Johanneksen evankeliumi on esillä koko pääsiäiskauden sekä liturgioiden lukujaksoina että evankeliumin kertomuksista syntyneinä veisuina, jotka on koottu pääsiäiskauden hymnien kirjaan pentekostarioniin. Johanneksen evankeliumi julistaa aina salaisuutena säilyvää, mutta yhtäaikaisesti kokonaisvaltaista ylösnousemuksen todellisuutta. Muiden evankeliumien tavoin se alkaa Kristuksen sukuluettelosta, mutta ei inhimillisestä, vaan jumalallisesta alkuperästä käsin. Kaiken alkuna on Luoja, jonka luona iankaikkisuudesta alkaen on ollut Sana, joka tuli ihmiseksi Kristuksessa, kärsi ristinkuoleman ja toi ylösnousemuksen. Jumalan Sanan ihmiseksi tuleminen ja ylösnousemus eivät ole vain hengellisiä tapahtumia, vaan ortodoksisuutta on vahva usko kokonaisvaltaiseen ihmisyyteen. Kristuksen kautta Jumalan läsnäolo maailmassa on myös fyysistä: syntymä nuoresta naisesta, syöminen ja juominen, vaeltaminen ja julistaminen kansan keskuudessa sekä kärsimykset ristillä. Siksi ylösnousemuksen todellisuus ei ole eroa ruumiista, vaan kokonaisuutena eheytymistä ja paluuta Jumalan yhteyteen. Johanneksen evankeliumi painottaa elämän laatua ja alkuperää. Se muistuttaa meitä siitä, ettei elämä ole vain olemassaoloa, sillä ovathan elottomat asiatkin olemassa. Todellinen elämä ylösnousemuksessa merkitsee olemassaolon jakamista Jumalan kanssa. Me vietämme kuoleman kuolettamisen, tuonelan kukistamisen, iankaikkisen, uuden elämän alkamisen juhlaa; me riemuiten veisaamme isien Jumalalle, kaiken Alkusyylle, ainoalle kiitetylle ja suuresti ylistetylle. (Pääsiäiskanonin 7. veisusta) Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! From existence to life The reading from the Gospel at the Holy Liturgy for Easter Day in the Orthodox Church consists of the opening words of St. John s Gospel (John 1:1-17), and the church goes on throughout the seven weeks from the feast of the Resurrection of Christ until Pentecost to study the message brought to us by St. John the Evangelist, in the gospel readings at the Holy Liturgy and in the collection of hymns Leo, Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa/leo, Archbishop of Karelia and All Finland/Leo, ärkebiskop av Karelen och hela Finland composed on the basis of that gospel that we know as the Pentecostarion. St. John s Gospel proclaims the Resurrection as an event that both remains a mystery to us and at the same time is an all-pervading reality. For the Orthodox Church the incarnation and resurrection of the Word of God are not just spiritual events but are the source of a powerful faith in human life as such. St. John s Gospel emphasizes the quality of life and its source, and reminds us that life is not merely a matter of existence, for inanimate things also have an existence, but that true life in the Resurrection means sharing our existence with God himself. Christ is risen! He is risen indeed! Från varande till liv I påsknattens liturgi läser vi de första verserna i Johannes evangelium (Joh. 1:1-17). Den ortodoxa kyrkan fördjupar sig i studiet av Johannesevangeliets budskap under de sju veckorna från påsken till pingsten. Johannesevangeliet är närvarande under hela påsktiden både i liturgiernas evangelieläsning och i de hymner, som skrivits utifrån evangeliets berättelser och samlats i påsktidens hymnbok, Pentekostarion. Johannesevangeliet förkunnar uppståndelsen, som förblir ett mysterium men samtidigt en påtaglig och allt omfattande verklighet. Att Guds Ord blev människa och uppstod är inte bara andliga händelser. Ortodoxin innebär en stark tro på en allt omfattande mänsklighet. Johannes evangelium betonar livets art och ursprung. Det påminner oss också om att livet är mera än bara varande. Också livlösa ting finns ju till. Ett verkligt liv i uppståndelsen innebär att vi delar vårt varande med Gud. Kristus är uppstånden! Sannerligen uppstånden! От существования к жизни На пасхальной ночной Литургии читаются первые стихи из евангелия от Иоанна (Ин. 1:1-17). Во время семи седмиц - от светлого Христова Воскресения до Пятидесятницы Православная церковь живет постижением радостной вести, провозглашенной в Евангелии от Иоанна. Евангелие от Иоанна мы слышим и в богослужебных чтениях, и в песнопениях пасхального периода из Цветной Триоды. Евангелие от Иоанна проповедует всегда сохраняющую таинственность всеохватывающую реальноcть воскресения Христовa. Вочеловечение Слова Божия и воскресение в Православии не просто духовные события, но сильная вера в преображение человеческого естества. Евангелие от Иоанна говорит о Божественном источнике жизни. Оно напоминает нам, что жизнь - не просто существование: ведь и неживое существует. Настоящая жизнь в воскресении означает бытие с Богом. Христос воскресе из мёртвых! Воистину воскресе! 8

9 Oi Kuningas ja Herra! Sinä uinuttuasi kuoleman uneen kuolevaisena nousit ylös kolmantena päivänä herätit Aadamin katoavaisuudesta ja teit tyhjäksi kuoleman. Oi katoamattomuuden pääsiäistä! Oi maailman pelastusta! Kristus nousi kuolleista! Saamme todistaa elämän voittoa kuolemasta, katoamattomuuden voittoa katoavaisuudesta. Herran pääsiäisenä, riemullisten veisujen kaikuessa koemme vahvaa yhteisöllisyyttä, tunnemme elämän täyteyden. Saamme nähdä häivähdyksen ikuisuudesta, maailmasta, jossa ei ole unohdusta. Olemme todella osallisia katoamattomuuden pääsiäisestä. Voimme kokea vahvasti, kuinka taivaalliset voimatkin ovat mukana iloitsemassa, kun elämä voittaa kuoleman. Muistamme omia edesmenneitä rakkaitamme. Hekin yhtyvät pääsiäisiloon kaikkien pyhien ihmisten kanssa. Elämä on muistamista, kuolema unohdusta. Kristus laskeutui tuonelaan, hän herätti Aadamin katoavaisuudesta ja unohduksesta. Jumalan mielessä elämme kaikki ikuisesti. Kristuksen rakkaus on taannut meille iankaikkisen elämän. Pyhä Maksimos Tunnustaja kirjoittaa: taivaaseen pääsevät ne, jotka sinne kaipaavat. Kirkon sisällä elämme todeksi tämän yhteisöllisyyden riemun. Me koemme, kuinka esirukoukset kantavat, kuinka kirkko kantaa meitä eteenpäin. Mutta jaksaisimmeko me uskoa tähän, jos jäisimme yksin? Kantaisiko uskomme, jos kukaan ei meidän puolestamme rukoilisi? Yksinäisyys merkitsee useimmille elämistä unohduksen maassa. Jos kukaan ei sinua muista, olet kuin kuollut jo tässä ajassa. Mutta pyhä Johannes Krysostomos on kirjoittanut: älköön kukaan valittako puutetta, sillä kaikille kuuluva Jumalan valtakunta on nyt tullut näkyväksi. Kenenkään ei pitäisi jäädä pääsiäisen ilosanomasta osattomaksi, kenenkään ei pitäisi jäädä kuoleman kahleisiin, kenenkään ei pitäisi olla pääsiäisenä yksin. Meidän tulee kristittyinä kulkea ihmisten rinnalla ja muistaa lähimmäisiämme, aivan kuten Kristus itse kulki opetuslastensa kanssa Emmauksen tiellä. Jokainen rakkauden osoitus ja myötätunnon elekin on tärkeä. Ne viestivät ylösnousseen Kristuksen ilosta ja valosta. Riemullista Kristuksen ylösnousemusjuhlaa toivottaen Christ is risen! At the feast of Resurrection we experience a strong sense of community. We experience the fullness of life. We see a glimpse of eternity, a world without oblivion. The heavenly powers rejoice with us, as life conquers death. We remember our beloved ones of blessed memory. They too, together with the saints, join us in the joy of Resurrection. Within the Church we experience this communion. We sense, how our prayers carry us forward. But, would we have strength to believe, if we were alone? Would our faith be fervent, if no one prayed for us? As Christians, we should walk hand in hand, and recall our loved ones, just as Christ walked with His disciples on the road to Emmaus. Every act and gesture of love and compassion are important. They radiate the light and joy of the Risen Christ. Wishing a joyous feast of the Resurrection of Christ, Kristus är uppstånden! +Metropolitan Ambrosius Under vår Herres påsk upplever vi en stark gemenskap. Vi upplever fullheten av livet. Vi kan se en skymt av evigheten, en värld utan glömska. De himmelska krafterna glädjer sig med oss, när livet segrar över döden. Vi minns våra avlidna kära. De, tillsammans med de heliga, deltar med oss i påskens glädje. Inom kyrkan upplever vi denna gemenskap. Vi förnimmar hur våra förböner bär oss vidare. Men skulle vi ha krafter att tro om vi var ensamma? Skulle vår tro bära oss om ingen bad för oss? Som kristna borde vi gå bredvid våra medmänniskor, minnas våra kära, såsom Kristus gick med sina lärjungar på vägen till Emmaus. Varje gest av kärlek och medlidande är viktiga. De utstrålar ljuset och glädjen av Kristi uppståndelse. Med önskan om en fröjdfull Kristi uppståndelsefest, + Metropolit Ambrosius + Metropoliitta Ambrosius 9

10 Pääsiäisherkkuja isä Haritonin mukaan Maaliskuun aurinko saa puhtaanvalkoisen hangen kimaltamaan. Se on kevään merkki, lupaus valon ja uuden elämän voitosta. Kevään suureen juhlaan, pääsiäiseen, on valmistauduttu myös Pokrovan veljesyhteisössä Kirkkonummella. TEKSTI MARKKU SUNIMENTO KUVAT POKROVAN ARKISTOSTA Pokrovan veljestön johtaja isä Hariton on haastattelua edeltävänä päivänä palannut Egyptistä, jossa hän on viettänyt talvikuukaudet. Kasvojen rusketuksesta voi lukea, että aurinkoa on riittänyt. Mutta ehkäpä erityisesti täällä Pohjolassa auringonvalo, pitkän pimeyden jälkeen, viestii uuden elämän mahdollisuudesta tavallista voimakkaammin. Ajatus tulee mieleen valmistautuessani kuulemaan hänen ajatuksiaan pääsiäisen ajan ortodoksisesta ruokaperinteestä ja perinneruoista. Pokrovassa pääsiäisen valmistelut ovat jo alkaneet, mutta ruoalla on tärkeä rooli yhteisön elämässä muinakin vuodenaikoina. Seuraavana viikonloppuna on taas Pokrovan perinteinen borssipäivä. Yhteisön taloudenhoitaja, veli Foma kuorii punajuuria soppatykilliseen borssikeittoa, jota myydään jokaisen kuukauden toisena lauantaina kaalipiirakoiden kanssa. Kertyneillä varoilla on rahoitettu kirkon seinämaaluksia ja lämmitysjärjestelmää. Jo perinteeksi muodostuneisiin palmusunnuntain myyjäisiin saapuu väkeä läheltä ja kaukaa hakemaan Pokrovan pääsiäisherkkuja, pashaa, babaa ja kulitsaa, jotka on valmistettu talkoovoimin isä Haritonin ohjeiden mukaan. 10

11 LUOSTARISTA RAVINTOLAKOULUUN Olemme tavanneet aikaisemminkin, mutta siitä on kulunut jo lähes 30 vuotta. Haastattelun teemana oli silloinkin ruoka, pelmenit. Tuon tapaamisen jälkeen kummankin elämässä on tapahtunut suuria muutoksia. Arvostetusta ravintoloitsijasta Hariton Tuukkasesta on tullut pappismunkki Hariton. Haastattelijasta on kasvanut ortodoksi. Yhteisen uskon lisäksi meillä on muutakin yhdistävää. Isä Haritonin kummiäiti, lehtori Anna Wolkoff-Nissinen opetti minulle aikanaan Lappeenrannan lyseossa saksaa, ja hyvin opettikin. Kummipoika Hariton sai oppia häneltä ja koko Wolkoffien perheen rikkaan venäläis-ortodoksisen ruokakulttuurin muun perinteen ohessa. Perhe oli Lappeenrannan venäläinen suku jo useassa sukupolvessa. Isä Hariton on aina rakastanut ruokaa, joskus ehkä liikaakin. Hän meni Uuden Valamon luostariin jo 14-vuotiaana, mutta siellä hänelle osoitettiin ovea takaisin maailmaan. Sinä rakastat ruokaa enemmän kuin Jumalaa. Mene ruokkimaan ihmisiä. Olet tervetullut takaisin, kun sinusta siltä tuntuu, isä Hariton muistelee igumenin sanoja. Hariton otti neuvon vakavasti. Hän meni ensiksi ravintolakouluun ja jatkoi sen jälkeen opintojaan omin päin. Kokin ammatin voi hänen mielestään oppia vain tekemällä kokin työtä. Ensimmäinen opintomatka suuntautui Turkkiin, jossa hän kirjautui sisään Hiltonhotelliin. Seuraavana päivänä hän meni tapaamaan hotellin johtajaa ja kysyi, voisiko asua hotellissa korvaamalla asumisensa pesemällä kattiloita hotellin ravintolan keittiössä. Ensin johtaja varmaan ajatteli, että olen hullu, mutta suostui, isä Hariton kertoo. Näin hän pääsi seuraamaan maailman parhaiden kokkien työskentelyä. Tiskaaja-vakoilijana hän oppi niin paljon, että pääsi itsekin valmistamaan ruokaa maineikkaisiin ravintoloihin. Hän on ollut muun muassa Moskovan Savoyn ja Helsingin Alexander Nevskin keittiöpäällikkönä. Oman ravintolan, Galleria Haritonin, hän perusti vuonna PAASTO JA BLINIT Keskustelunaiheenamme on pääsiäisajan ruoka jota edeltää paasto. Isä Hariton ei ymmärrä kevytpaastoa eikä paastoherkkuja. Hänen mielestään paastoajan on kysyttävä itseltään motiivejaan ja paaston tarkoitusta. Paasto ei ole dieetti, vaan sillä valmistaudutaan ottamaan vastaan pääsiäisen suuri juhla. Paastolla kevennetään mieli ja ruumis. Ennen paastoa raskaista ruoista luopumiseen valmistaudutaan syömällä rasvaa, maitotuotteita ja viljaa. Maslenitsa on blinien kulta-aikaa. Wolkoffeilla blinejä syötiin koko viikko. Aluksi niiden kanssa oli kevyempiä lisukkeita, lopuksi kaviaaria. Isä Hariton korostaa, että on monenlaisia blinejä, ei vain yhtä oikeaa. Blinejä voi tehdä tattarista, vehnästä ja perunastakin. Sanakirjan mukaan блин on yksinkertaisesti ohukainen, siis lettu tai räiskäle. Alun perin blini on ollut auringon symboli, niitä syötiin jo pakanallisella Venäjällä, isä Hariton kertoo. Tattariblinin kanssa hän ei käytä eikä suosittele kaviaaria, koska tattariblinit ovat happamia. Kaviaari sopii sen sijaan erinomaisesti vehnäblinin kumppaniksi. Vehnäblinin mallina on alkujaan ollut ranskalainen crepes suzette. Ja vaikka blinin paksuus on makuasia, vehnäblinin pitää olla niin ohut ja pitsimäinen, että kärpänen mahtuu lentämään sen läpi. Kaviaari, sienet ja sipuli ovat perinteisiä blinien kumppaneita, mutta isä Haritonin mukaan rajana on vain emännän tai isännän mielikuvitus. Mitä taitavampi emäntä, sitä enemmän lisukkeita. Neuvostoliitossa tattariblinejä ei saanut juuri lainkaan. Moskovassakin oli vain yksi ravintola, jossain Bolshoiteatterin takana, en muista nimeä, jossa niillä voitiin herkutella. Tattaria tai vehnää, blinejä ei pidä syödä ylettömästi ahmien, ei edes maslenitsan aikana, isä Hariton muistuttaa. KATTILATKIN LEPÄSIVÄT PAASTON AIKANA Maslenitsan jälkeen alkoi paasto, joka Wolkoffin perheessä aloitettiin ankarasti. Kolmena ensimmäisenä päivänä syötiin vain kylmiä ruokia: perunaa, kurkkua, hapankaalia. Näin kattilatkin saivat levätä. Ensimmäinen lämmin ruoka, keitto, syötiin vasta keskiviikon liturgian jälkeen torstaina. Ruoasta säästyneet rahat annettiin hyväntekeväisyyteen. Ja rahaa pitää aina antaa niin reilusti, että hampaista vihlaisee. Muuten ihminen antaa liiastaan, isä Hariton muistelee lapsuudenaikojensa opetuksia, joita noudatetaan nykyisin Pokrovassakin. Paastoaikana vältämme yltäkylläisyyttä. Ruokamme on vaatimatonta, ja se mitä näin säästyy, annetaan hyväntekeväisyyteen. Wolkoffeilla syötiin pääsiäisen perinteisten venäläis-ortodoksisten tapojen mukaan. Suurena keskiviikkona ennen pääsiäistä kulitsojen taikinat alustettiin suuressa puutiinussa jo aamuviideltä. Meillä tehtiin kolmikerroksisia kulitsoja. Ennen leipomista rukoiltiin ja ennen paistamista vehnäset siunattiin. Samalla rukoiltiin, ettei niistä tulisi onttoja, sillä onton kulitsan ajateltiin ennustavan omaisen kuolemaa, isä Hariton kertoo. EI OLE AITOA PASHAA Suuren perjantain iltana alkoi pashan hieronta. Kaikkea tehtiin isossa talossa paljon: kiloa rahkaa hierottiin su 11

12 laan voihin isossa tiinussa puukauhalla. Yhtä ainoaa aitoa pashaa ei ole, joka huushollissa pasha valmistetaan vähän erilaisella tavalla, isä Hariton sanoo. Hänen keittokirjakokoelmassaan on satoja pasha-reseptejä. Aito Valamon luostarin pasha on käsitemahdottomuus. Munkit eivät koskaan syöneet pashaa, vaan rahkaa, jonka päälle he kaatoivat paksua kermaa ja sekoittivat. Sitä he sitten söivät koko valoisan viikon ajan. Pashat ja kulitsat eivät myöskään ole lähtökohdiltaan ortodoksista ruokaa, vaan kuuluvat kansalliseen ruokaperinteeseen ja historiaan. Paaston aikana ei käytetty maitoa, mutta lehmät oli lypsettävä. Maidosta tehtiin rahkaa, joka säilyi. Baba on alun perin italialainen leivonnainen, jota syötiin jouluna ja pääsiäisenä. Sieltä se tuli Ranskaan ja Napoleonin mukana Venäjälle, jonka perinteeseen se jäi. Ortodokseille pääsiäisjuhlan huipentaa lauantain ja sunnuntain välinen jumalanpalvelus. Wolkoffeilla oli tapana mennä sen jälkeen kotiin nauttimaan zakuska-pöydän antimia. Koska kaikki olivat olleet kirkossa, tarjolla oli vain kylmiä ruokia. Kaikenlaisia herkkupaloja, lihaa, riistaa, salaatteja, kaviaaria ja tietysti silliä, koska kaikkia hiukoi, isä Hariton muistelee. Pääsiäiseen kuului ehdottomasti lampaanpaisti ja villasukkakastike, joka valmistettiin lampaan valeluliemestä ja smetanasta suolalla ja valkopippurilla maustettuna. RUOKA ON MAKUASIA Vain ranskalainen keittiö on niin tarkka, että sen on antanut ruokalajeille nimen. Tournedos Rossini valmistetaan samalla tavalla Pariisissa, New Yorkissa ja Roomassa. Venäläisessä keittiössä ei ole tarkkoja rajoja Rajat on piirretty myöhemmin. Kulebjaka on Suomessa aina lohitäytteinen piirakka, mikä on pötyä! Tai kuten isä Hariton asian ilmaisee: höpö, höpö, humppaa! Kulebjaka on Venäjällä yleisnimi pitkille piirakoille. Wolkoffin talossa kulebjaka oli ohut. Tasihineilla oli kolme kerrosta täytteitä, mutta Shtsherbakoveilla täytekerroksia oli tusina. Pokrovassa ruoasta päättää ja sen valmistaa isä Hariton. En mielelläni laske muita keittiöön, no, ehkä tiskaamaan, hän sanoo. Maukkaista aterioita on tarjolla myös Pokrovassa vieraileville. Pokrovassa aterioidaan aina talon tavalla. Yhdellä on laktoosi-intoleranssi, toisella keliakia, kolmas valittaa allergiaa, vaikka ei vain tykkää. Meillä on vain yhtä ruokaa pöydässä, ja jos sitä ei voi syödä, voi olla syömättä. Tämä ei ole ravintola. Meillä on vain muutama ihminen työtä tekemässä, eikä erikoistoivomusten toteuttamiseen ole aikaa. PÄÄSIÄISEN KIRKKO Ortodoksista kirkkoa sanotaan pääsiäisen kirkoksi. Isä Haritonin mielestä se on myös pääsiäiseen valmistautuvien 12

13 Pokrovan pääsiäisherkut Pasha valmistetaan rahkasta, voista, kermasta, kananmunista, sokerista ja vaniljasta. Pokrovan rahka on keittämätöntä. Pashaa käytetään levitteenä pikkuleipien, risotkojen tai kulitsan päällä. Kukaan ei kiellä sen laittamista myöskään baba-siivun päälle. Kulitsa muistuttaa pullaa, joka Suomessa on leivottu pitkoksi. Kulitsa on hieman tiiviimpi leivonnainen, joka leikataan ohuiksi viipaleiksi ja jonka päälle laitetaan pashaa. Baba on pehmeä, rommilla ja sokeriliemellä kostutettu leivonnainen. Baba leikataan oikeaoppisesti vaakasuoraan ylhäältä alaspäin ohuiksi kiekoiksi. Risotkat eli kroonit valmistetaan avotulella erillisillä valurautaisilla muoteilla. Taikina on maustettu kardemummalla. kirkko, ainakin sen pitäisi olla. Pääsiäistä ei pidä ottaa vastaan vain suuren paaston aikana, vaan koko kirkkovuoden ajan. Yhteys kirkkoon on säilytettävä ympäri vuoden. Isä Hariton pitää kiinni kirkon säännöistä ja kaanoneista, mutta ymmärtää myös elämän koreutta. Pienet turhamaisuudetkin kuuluvat maailmaan. Ne juuri tekevät siitä mielenkiintoisen. Ei ole tärkeää, peittääkö huivi hiuksia kirkossa, tärkeämpää on se, millaisia ajatuksia on hiusten alla. Wolkoffin perheen naiset ostivat aina pääsiäiseksi uudet hatut. Ja toisten hattuja arvosteltiin, mutta ei pahansuovasti. Se oli elämän kauneutta ja estetiikkaa, joka nykyisin on harvinaista. Isä Haritonin mielestä pääsiäinen voisi olla myös kauneuden ja estetiikan riemujuhla samalla, kun se on ylösnousemuksen riemujuhla. Ruoka on nykyisin saanut yliotteen, siitä on tullut palvonnan kohde, jopa elämän tarkoitus. Muistelemme hetken Väänäsen kauppaa Lappeenrannassa 1950-luvulla. Tarjolla ei ollut paljon vaihtoehtoja. Silloin mietittiin kauppaan mennessä, mitä voi ostaa. Nyt lähtökohtana on mitä haluan syödä. Siinä on suuri ero. Syötte tai juotte, tehkää se Herran kunniaksi. Ruoka ja juoma ovat aina lahja. Sitä ne ovat erityisesti pääsiäisenä, jolloin juhlitaan Kristuksen ylösnousemista. Eikä juhla-ateriasta saa kieltäytyä. Kirkon sääntöjen mukana kieltäytyjä voidaan jopa erottaa seurakunnasta, isä Hariton muistuttaa. Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa. Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon. Johannes Krysostomuksen pääsiäissaarnan sanat kehottavat kaikkia riemuitsemaan uskon juhlapidoista. Nauttikaa juhlapöydän antimista, mutta muistakaa silloinkin kohtuus. Ylenpalttinen ahmiminen ei ole pääsiäisaterian tarkoitus, isä Hariton sanoo. Pääsiäisenäkin ja ehkä nimenomaan pääsiäisenä on hyvä muistaa, että ahneus ja ylensyönti kuuluvat seitsemän kuolemansynnin joukkoon. POKROVAN YHTEISÖ Luostarin perustaminen oli ravintoloitsija Hariton Tuukkasen pitkäaikainen haave, jonka juuret ovat hänen lapsuudessaan. Helsingin metropoliitta Ambrosius toteutti haaveen vihkimällä hänet munkiksi nimellä Hariton, pyhittäjä Hariton Tunnustajan mukaan huhtikuussa Luvan yksityisen luostarin perustamiseksi Hariton oli saanut vuonna 1995 autuaasti poisnukkuneelta arkkipiispa Johannekselta. Paikaksi löytyi Dannebrogin tila Kirkkonummen Jorvaksesta vuonna Tila oli aikaisemmin ollut sotilaitten harjoituskenttä ja suojeluskunnan kokoontumispaikka. Sodan jälkeen valvontakomission aikana siellä oli Neuvostoliiton sotatuomioistuin. Porkkalan vuokra-ajan päätyttyä tila rapistui ja siirtyi Kirkkonummen kunnalle. Tilalla oli ensin kehitysvammaisten hoitokoti, myöhemmin erilaisia pienteollisuusyrittäjiä. Vuonna 1995 Hariton soitti Kirkkonummen kuntaan, ja kysyi olisiko kunnalla vanhaa kansakoulua tai maatilaa, josta kunta olisi luopumassa. Hän kertoi haluavansa perustaa luostarin. Kunnan rakennusinsinööri epäili, oliko kysyjä täysissä järjissään. Järjestä en tiedä, mutta kyllä mie ainakin vielä liikun vapaalla jalalla, Hariton vastasi. Kaupat syntyivät. Hariton muutti tilalle vuonna 1996 ja asui siellä alkuun omien poikiensa ja vanhan taloudenhoitajan sekä kolmen työntekijänsä kanssa. Kesällä 2001 kesällä vihittiin käyttöön yhteisön oma kirkko. Se oli aikaisemmin ollut ensin hevostalli ja sen jälkeen leipomo. Kirkon vihki nykyinen arkkipiispa Leo, silloin vielä Helsingin metropoliitta, Pokrovan eli Jumalansynnyttäjän suojeluksen muistolle. 1313

14 Esipaimenelta Yhteisen uskon laulu Kirkkomusiikki on kirjaimellisesti ortodoksisen jumalanpalveluselämän ytimessä. Joissakin kirkoissa muualla maailmassa saattaa olla palkattuja kuoroja, useimmissa tapauksissa laulajat tekevät vapaaehtoistyötä. Kanttorit melkeinpä kaikkialla ortodoksisissa kirkoissa ovat palkkiotoimisia tai vapaaehtoisia. Kirkkolaulun sisällössä on runsaasti eroja. Ydin, joka nousee jo varhaisen kirkon kokemusmaailmasta, on kuitenkin hyvin vahvasti yhteinen. Sen taustalla on juutalaisen hengellisen laulun perinne. Kirkkomme vahvuus halki historian on ollut monella tavalla se, että meillä on säilynyt tämä psalmien laulamisesta nouseva kirkkolaulun perinne. Monet kirkkorunoilijat ovat sukupolvien kuluessa lisänneet siihen omia lauluja, kulloisenkin juhlan ja päivän teeman mukaan. Meillä on siis arvokas katkeamaton perinne varhaisen kirkon ajasta asti. Suomessa kirkkolaulu useimmiten ensimmäisenä koskettaa niitä ihmisiä, jotka tulevat kirkkoon tai muuten haluavat tutustua ortodoksisuuteen. Kun kirkkoon liittyjät kuvaavat, että se on kuin kotiin tulemista, kirkkolaulu on aivan tämän kokemuksen ytimessä. Saamme olla kiitollisia, että Suomessa, vaikka elämme vähemmistökirkkona, meillä hiippakuntamme seurakunnissa tehdään arvokasta työtä kirkkolaulun parissa. Olen esipaimenena hyvin iloinen myös siitä, että kaikissa seurakunnissamme on hyvällä tavalla löytynyt tasapaino sen välillä, mitä lauletaan yhteisesti ja mitä kuoro laulaa. Tällaisessa kirkollisessa miljöössä, missä Suomessa elämme, luterilaisuuden sekä sen rikkaan virsiperinteen keskellä, on hyvin tärkeätä, että meilläkin aina riittävästi otetaan huomioon kansan laulun tarpeet. Upeata on sekin, että kirkkokuoroissa on runsaasti laulajia. He tekevät tärkeällä tavalla kirkon yhteistä työtä. Kirkossamme ilmestyi viime vuonna uusi liturgian nuottijulkaisu. Se on arvokas työ, jossa yksiin kansiin on saatettu moni puolisesti kirkkomme liturgisessa traditiossa keskeisiä rukouksia ja veisuja. Tämä helpottaa kanttorien työtä. Liturgian psalmitekstit on myös päivitetty vastaamaan vuoden 1992 Raamattua, joka on kirkossamme käytössä. Samalla uusi julkai- su tar joaa mahdollisuuden uusien kuorolaisten ja kirkkokansan opettamiseen uudistettuihin sävelmiin ja kieleen sekä tätä kautta syvempään kirkon opin ja tradition tuntemiseen. Kirkon elämän ydin teologisesta näkökulmasta on ehtoollisen vietto. Suuri osa siitäkin on laulua. Kaikki muut kirkolliset toimitukset ovat välillisesti tai välittömästi yhteydessä ehtoolliseen, jossa kirkon elämä tihentyy. Alexander Schmemann sanoo, että viime kädessä ortodoksisessa tai koko kristillisessä kirkossa on oikeastaan lopulta vain yksi sakramentti, pyhän ehtoollisen sakramentti. Muut sakramentit ovat aina sidoksissa siihen. Iloitsemme siitä, että ortodoksisissa kirkoissa meidän elinaikanamme ehtoollisen vieton keskeisyys on voimakkaasti vahvistunut. Tässä hengellisessä todellisuudessa taiteen ilmaisukeinot ovat keskeisellä sijalla. Ne ovat kokemuksellisesti tärkeitä. Kirkollisen taiteen myös kirkkolaulun tulisi olla meditatiivista, rukousta, joka johdattaa meitä syvempään Jumalan katselemiseen ja Jumalan läsnäolon kokemiseen. Yhteisesti lauletussa rukouksessa on aina läsnä enkelin siiven kosketus. Kirkkolaulussa on myös vahvasti opetuksellinen ulottuvuutensa: kirkkoveisuthan ovat laulettua evankeliumia ja laulettua dogmatiikkaa. Jos ajattelemme kirkon vanhaa perinnettä ja itse ymmärrystä, niin keskeinen periaate on kirkon usko ilmenee kirkon rukouksessa. Jos tässä mielessä meidän piispojen ja pappien saarnat ovat toisinaan vähän sinnepäin, niin ainakin kirkkolaulu on aina faktaa. Kanttorit ja kuorot, samoin kuin koko seurakunta, laulavat kirkon yhteistä uskoa ja ovat sen tulkkeja. Kirkon elämän ja jatkuvuuden kannalta tällä tavoin rukoilemisessa ja ylistämisessä on meidän kirkkomme luovuttamaton voimavara. Pian käsillä oleva pääsiäinen kutsuu meidät jokaisen laulamaan yhdessä kristikunnan upeinta kirkkolaulua: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi. 14

15 DAN SUNDELL Det stora tumultet Ett av mina tidigaste minnen från påsken går tillbaka till tiden då jag var 4 eller 5 år gammal. Alla minnen från den här tiden är givetvis mer eller mindre fragmentariska men jag har en distinkt bild av påsken från den här tiden. I själva verket är det här ett minne som lyser som en eld sen sextio år tillbaka i tiden. Jag är uppvuxen i centrum av Helsingfors, i Kronohagen. På söndagarna om våren promenerade vår familj ofta i Esplanadparken eller i Kajsanemiparken och jag kommer väl i håg ett återkommande möte som jag hade i hörnet av Mikaelsgatan och Norra Esplanaden där ett av stadens äldsta konstgallerier, Galerie Strindberg, var beläget. På påsken hade galleriet för vana att hänga fram en stor målning av den korsfäste Kristus i fönstret mot Esplanaden. Det var sed under en lång rad av år i början av femtiotalet. Motivet på tavlan gör det lätt att datera det här mötet till påsken eftersom tavlan annars inte visades i fönstret. Jag har ingen kunskap om vem som hade målat tavlan och jag kan inte heller tro att jag skulle ha sett den senare. För en liten pojke var det en skakande upplevelse att se en realistisk tortyrscen av det här slaget. På femtiotalet blev barn inte konfronterade med realistiska bilder av krig eller våld, på samma sätt som dagens barn gör det. På femtiotalet levde barnen ännu i en skyddad och trygg värld. Den starka scenen är förstås anledningen till att jag fortfarande kommer i håg det här mötet. Traumat som uppstod då jag förstod vad jag såg lindrades förstås avsevärt av att jag höll min mor eller far vid handen. Men i konsten var det tillåtet att framställa de mest brutala scener utan att någon skulle ha tänkt på barnen. Senast då barnen förs till kyrkan möter de konst av det här slaget. I dag är det vardagsmat men i gamla tider var fyllde kyrkan en annorlunda roll än i dag. Förr gick man till kyrkan för att tillfredsställa sitt behov av upplevelser, inte bara andliga utan även visuella och akustiska. Kyrkan var inte enbart en sakral plats, den var också teaterscen och konsertsal. Det är genom bildkonsten och musiken vi har kunnat leva oss in i alla de skildringar som möter i Bibeln och Nya Testamentet. Utan konst, teater och musik skulle kristendomen vara något helt annat, en grå skugga av vad den är i dag. Här kan man konstatera att den ortodoxa kyrkan är betydligt rikare rustad i detta avseende än den protestantiska. Den ortodoxa liturgin är verkligen som ett stycke teater eller konsert, varför inte som en opera. Dessutom kan den enskilda ortodoxa själv delta i det sakrala skådespelet genom vissa givna repliker och rollanvisningar. Den stora veckan, eller stilla veckan som det heter på lutheranskt håll är i själva verket allt annat än stilla. De händelser som utspelar sig i Jerusalem mellan palmsöndagen och påsknatten innehåller hela registret av känslor. Det handlar framför allt om ett stort tumult som utspelar sig i Jerusalem under den här veckan. Händelseförloppet accelererar och når sin kulmen i nattens mörker i trädgården där Jesus blir gripen och dras inför rätta. Det blir blodspillan då en av lärjungarna lyfter svärd för att försvara Jesus och slår av örat på en av väktarna. Crescendot uppnås då skådespelet förs vidare till Golgata och till graven. Det handlar om ett kosmiskt drama som vi får uppleva varje vår, då vintern är över och våren kreverar i sin första blom. Det handlar om ett uppvaknande, på samma sätt som då Kristus lossar dödens boja och står upp till nytt liv. Allt detta finns noggrant och med stor finess tolkat i den äldre konsten och inom musiken. I dag favoriseras motiv av det här slaget inte längre. Det är bara i kyrkan vi kan delta i den här processen som på det allegoriska planet är lika verklig som vårdagjämningens mysterium. 15

16 Страницы на русском языке Вечная память отцу Алексею Самолдину! Дорогие братия и сестры! Финляндская православная церковь скорбит по поводу трагической кончины протоиерея Алексея Самолдина, служившего русскоязычным священником в Свято-Троицком храме Хельсинского прихода. Трудно взвесить всю тяжесть этой утраты , когда о. Алексей возвращался домой, он был сбит автомобилем в районе Вярска, в Эстонии. Не стало прекрасного священника, всю свою жизнь посвятившего служению Богу, священника, которого многие знали и любили за его открытость и жизнерадостность. О. Алексей всегда был интересным, интеллектуальным собеседником. Его безвременный уход очень тяжел для всех нас, особенно для тех, кто остался без молитвенного покровительства. А для самых близких это огромное горе. В связи с безвременной кончиной протоиерея Алексея Самолдина выражаем искреннее соболезнование всем его родным и близким. В мае отцу Алексею Самолдину исполнилось бы 59 лет. Отпевание состоялось 19 марта, в Ряпина, в Эстонии. Да будет ему вечная память, а нам, оставшимся его сослужителям и прихожанам, необходимо молиться и верить, что Господь не оставит Своего раба, новопреставленного протоиерея Алексия, без Своей милости и упокоит его душу «в месте злачнем, в месте светлем, в месте покойнем» Иерей Александр Бъёрклунд В СВЯТО-ТРОЙЦКОЙ ЦЕРКВИ СБ В 17 Ч. ПАНИХИДА В ПАМЯТЬ ОТЦА АЛЕКСЕЯ. 16

17 Протоиерей Алексий Самолдин ( ) родился в центре России, в селе Путятино. Свой духовный путь он начал с послушания в Псково-Печёрском монастыре. Год спустя, в 1974 г. поступил в Ленинградскую семинарию и, по окончании, продолжил образование в Ленинградской Духовной академии. Во время учёбы был иподьяконом у митрополитов Ленинградских и Новгородских Никодима и Антония. Преосвященным Антонием был рукоположен во диаконы и священники. Пастырское служение совершал в храмах русских городов: Старой Руссе, Тихвине и Выборге. Затем в Эстонии: четырнадцать лет прослужил в храме города Вярска и двенадцать в Нарвском Воскресенском соборе. Два года был настоятелем храма Богоявления Господня города Йыхви. Почти все свои годы в Эстонии отец Алексий также преподавал Закон Божий в Нарвской Православной гуманитарной школе, научая детей основам веры, любви и христианского милосердия. Два года назад, по благословению митрополита Амвросия, протоиерей Алексий был назначен русскоязычным священником нашего прихода и до последних дней жизни служил в Свято- Троицком храме. Протоиерей Алексий писал о себе (Ortodoksiviesti 4/2010): «Помню, в школе были запрещены разговоры о Боге, о вере, и в храм детей, естественно, не пускали. Но в храм нас брали с собой родители. Повзрослев и учась уже в городской школе, мы сами в праздничные дни уходили в храм, втайне от учителей и воспитателей. Даже нравилось идти по весеннему бездорожью, слышать приближающийся звон церковного колокола (пока колокольный звон не был запрещен).» Отец Хейкки вспоминает друга Протоиерей Хейкки Хуттунен, главный секретарь Экуменического союза Финляндии, был хорошим приятелем о. Алексея, они дружили с 1992 г, ровно двадцать лет, и он трогательно пишет на финскоязычных страницах, вспоминая свои встречи с о. Алексеем (ст. 6). «Он был интеллектуальным человеком, открытым, духовным и богословски образованным. И он был простым человеком, любил бывать на природе, гулять в лесу, читать книги. Он был мечтателем. И я знаю, как о. Алексей любил свое служение. Он чувствовал, что это его миссия, его место. И он всегда был в пути домой, и сейчас он дома». Влада Валстен Многая лета! Назначения 1 марта 2012 года исполнилось 60 лет прихожанке Свято-Троицкой церкви Устиновой Людмиле Борисовне. Первый раз Людмила Борисовна пришла в наш храм в 2007 году, и сразу же включилась в общественную жизнь прихода, стала членом «Общества друзей Свято-Троицкой церкви». Приходила на службы, работала на субботниках, ездила с прихожанами и их детьми в летние лагеря, подготавливала праздничные мероприятия. А 7 декабря 2008 года, на радиостанции «Спутник», в эфир вышла первая передача «Голоса друзей Свято-Троицкого храма», подготовленная при её непосредственном участии. С тех пор на радио прозвучали 168 передач, составленных Людмилой Борисовной. Уже четвёртый год радиослушатели Финляндии с интересом слушают её передачи. Скромная и приветливая в быту, она продолжает дарить православным прихожанам тепло и заботу. Хотим пожелать Людмиле Борисовне радости и счастья в жизни, а главное- здоровья. Многая лета! От имени прихожан Свято-Троицкой церкви г. Хельсинки, Николай Тарунтаев 19 февраля, в Прощённое воскресенье митрополит Хельсинский Амвросий возвёл в сан протоиерея настоятеля Хельсинского прихода о. Маркку Салминена и рукоположил иподиакона Теппо Вяйсянена в сан диакона. Иерей Андрей Сётшов назначен русскоязычным священником Хельсинского православного прихода на время с по

18 Helsingin ortodoksisen seurakunnan yhteydessä on toiminut jo kaksi täyttä vuosikymmentä kansainvälinen ortodoksiyhteisö, joka tarjoaa hengellisen kodin niille, jotka tulevat Suomeen muualta maailmalta. TEKSTI JA KUVAT TIINA MAKKONEN 18

19 Pyhän Iisak Nineveläisen kansainvälinen ortodoksiyhteisö 20 vuotta Viis kulttuurieroista! Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenistössä on edustettuna melkein 50 eri kansallisuutta. Äidinkielijakauma on lähes yhtä laaja. Yli 20 prosenttia seurakunnan jäsenistä puhui äidinkielenään muuta kuin suomea. Heistä suurin osa puhuu venäjää, mutta edustettuina on mitä erilaisimpia kieliä luvun alussa Suomi alkoi saada kiihtyvällä vauhdilla maahanmuuttajia. Osa heistä oli ortodoksitaustaisia. Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa huomattiin tarve ojentaa näille ortodokseille vastaanottava käsi, jolla ohjata tulijat kirkkoon ja koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Epävirallinen aloite kansainvälisen ortodoksiyhteisön perustamisesta lähti muutamalta ihmiseltä. - Aloitimme tekemällä yhteistyötä kirjaston, nuorisotoimiston, tiistaiseuran ja muiden seurakunnan toimijoiden kanssa. Halusimme osaksi seurakuntaa, emme nähdä tätä erillisenä saarekkeena muusta seurakunnasta, yhteisön puheenjohtaja, etiopialaistaustainen Shimelles Tenaw sanoo. Hän oli siinä pienessä porukassa, joka 20 vuotta sitten oli käynnistämässä yhteisön toimintaa. - Arvostamme erilaisuutta, mutta painotamme meitä kaikkia vahvasti yhdistävää tekijää, yhteistä kristillistä ortodoksista uskoa. Tuo keskinäinen yhteys on pääasia, kaikki muut tekijät ovat pieniä sen rinnalla, vakuuttaa Lea Rissanen, joka on tällä hetkellä yhteisön hallituksen sihteeri. Aktiivista elämää Kahdessakymmenessä vuodessa yhteisö on ehtinyt järjestää monenlaisia seminaareja, näyttelyitä, retkiä ja muita tapahtumia. Suosittuja ovat olleet muun muassa ruokabasaarit, joista viimeisin järjestettiin tammikuun lopussa yhteisön 20-vuotisseminaarin yhteydessä Unioninkadun seurakuntasalissa. Aktiiviväkeä on toiminnassa mukana muutama kymmenen. Yhteisö lähettää kutsuja Kotikirkon englanninkielisiin jumalanpalveluksiin noin 70 perheelle ja yksityiselle henkilölle kaksi kertaa vuodessa. - Yhteisön oma pappi isä Heikki Huttunen allekirjoittaa itse kutsut yhdessä puheenjohtajan kanssa. Papin allekirjoittama kutsu koskettaa vastaanottajaa henkilökohtaisesti, Lea uskoo. Kaikki yhteisöä pyörittävät toimivat täysin vapaaehtoispohjalta. Yhteisöllä on lehti, jonka toimitussihteerinä ja taittajana Lea on ollut kohta 15 vuotta. St. Isaac s News on ilmestynyt kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Siitä tehdään 280 kappaleen painos, josta 200 postitetaan. Kuluihin on saatu toiminta-avustusta seurakunnalta ja kirkollishallitukselta. - Emme tiedä, kuinka kauan lehteä voidaan toimittaa, mutta yhteisön toiminnan jatkuminen ja kehittäminen on tärkeätä. Englanninkieliset jumalanpalvelukset, yhteiset kahvihetket, ystävät ja vertaistuki ovat keskeisiä asioita Suomeen muuttaneille ortodokseille, toteaa Lea. - Näiden vuosien varrella olen huomannut, että kaikilla ihmisillä on samat perustarpeet, joihin mm. kuuluu hengellisen kodin löytäminen. Sen ympärille rakentuu muu elämä. Siinä lienee tärkeä syy yhteisön toiminnan jatkamiselle, arvioi Lea. Shimelles Tenaw näytti ruokabasaarissa, miten syödään oikeaoppisesti etiopialaisittain. 19

20 LIVIU PETRILA on kotoisin Romaniasta. Hän on asunut vaimonsa kanssa Suomessa yli 20 vuotta. Kun perhe muutti vuonna 1995 Mikkelistä Helsingin seudulle, Liviu tapasi Shimelles Tenawin, joka houkutteli hänet mukaan kansainvälisen ortodoksiyhteisön toimintaan. Nyt hän on yhteisön hallituksen varapuheenjohtaja. - Tämä on kuin perhe meille, uskomattoman hyvä perhe, Liviu vakuuttaa. Liviu opiskeli nuorena Romaniassa liikunnanopettajaksi ja kauppatieteitä. Uudessa kotimaassaan Liviu on ollut erilaisissa liikunnanopettajan ja ohjaajan tehtävissä sekä lehdenjakajana. Kolme vuotta sitten hän tuli kirkkoon vahtimestariksi. - Vielä muutama vuosi sitten minulla oli riippuvuus teksti-tv:n sivuista Siellä on pörssi- ja valuuttakurssit. Nyt olen päässyt noista sivuista, nyt olen riippuvainen vain kirkosta, Liviu naureskelee. Pitkäperjantai ei ole Romaniassa vapaapäivä, sen sijaan pääsiäisvapaat jatkuvat kirkkaan viikon tiistaina. Liviu sanoo sopeutuneensa täysin suomalaisiin pääsiäisenviettotapoihin, mutta muistaa toki ilojuhlan vieton Romaniassa. - Sosialismin ajasta parhaita muistoja ovat satoja metrejä pitkät jonot, kun ihmiset kulkivat pääsiäisenä kynttilät kädessä kirkosta kotiin. Minun kansallislauluni oli Kristus nousi kuolleшsta. Romaniassa on yleistä, että ihmiset lähtevät pääsiäiseksi luostariin lepäämään. Paikkoja on riittämiin, sillä Romaniassa on 400 luostaria, Liviu kertoo. DAWOOD JABA on lähtenyt kotimaastaan Irakista yli 30 vuotta sitten. Hän syntyi kristittyyn assyrialaisperheeseen, jossa kirkko kuului kiinteänä osana elämää. Mies löysi tulevan vaimonsa asuessaan Kreikassa. Vaimo oli suomalainen, ja edessä oli muutto Suomeen. Dawood Jaba muistaa yhä ensimmäisen kontaktin Helsingin seurakunnasta. - Isä Heikki Huttunen lähetti minulle materiaalia suomalaisesta kirkosta ja seurakunnasta jo ennen kuin olin edes muuttanut tänne. Se tuntui hienolta, Dawood muistelee. - Kirkko on minulle todella tärkeä asia. Kristuksen avulla olen pärjännyt näin pitkälle. Olen saanut osakseni hyvää, ja haluan myös itse tehdä hyvää. Dawood yrittää tehdä töitä auttaakseen Lähi-Idän kristittyjä, joista kukaan ei tunnu välittävän. Kristittyjen kirkoista on tuhottu Irakissa viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana suurin osa. Monimiljoonainen kristitty väestö on kutistunut reiluun puoleen miljoonaan. Pääsiäistä vietetään Dawoodin kotikulmilla Pojois-Irakissa kolme päivää ja kolme yötä. Kristityt kulkevat talosta toiseen. Sukulaiset kokoontuvat yhteen. Juhlaan kuuluu paljon laulua, tanssia, hyviä ruokia ja juomia. - Totta kai, sehän on suuri iloinen juhla, Dawood vakuuttelee. MAHER MOUSSA muutti Egyptistä Suomeen yli 30 vuotta sitten löydettyään suomalaisen vaimon. Hän on syntyperäinen ortodoksi. Maherin isä oli Egyptin koptilaisessa kirkossa kirkkoherra, Maherkin on vihitty diakoniksi. - Aluksi en ymmärtänyt mitään suomalaisesta kirkosta, mutta ikonit olivat tuttuja. Ne auttoivat löytämään yhteyden Suomen ja Egyptin kirkkojen välille. Kun Maher Moussa tuli Suomeen, hän oli vastikään valmistunut kotimaassaan biokemistiksi. Suomessa hän aloitti työt tiskaajana, siivoojana ja sen jälkeen tarjoilijana. Nyt hän on tehnyt jo pitkään tulkin töitä. Maher asuu perheineen Turussa. Hän on ollut muun muassa Turun ortodoksisen seurakunnan valtuustossa. Helsingin seurakunnan kansainvälinen ortodoksiyhteisö on hänelle niin ikään tärkeä. Mellunmäen toimintakeskuksessa järjestetään kerran kuukaudessa koptilaisten oma jumalanpalvelus. Maher tulee sinne aina Turusta alttariin palvelemaan. - Kirkko on minulle todella tärkeä. Saamme rukouksista valtavasti voimaa, Maher vakuuttaa. PÄÄSIÄISTÄ Maher viettää pääosin suomalaisittain. Juhlan aikaan syödään sekä egyptiläisiä että suomalaisia pääsiäisherkkuja. Pääsiäisyönä perhe menee kirkkoon, mutta ennen lähtöä Maher laittaa satelliitin kautta kopitilaisen pääsiäisyön palveluksen nauhoittumaan. Sen hän katsoo sitten, kun on palannut nykyisen kotimaansa kirkosta. 20

21 Kuoleman varjosta ELÄMÄÄN Ortodoksisen kirkon pääsiäisyön ristisaatto on historiallisesti kasteen jälkeisen ylösnousemusjuhlan kaksinkertaista viettämistä. Jo Pääsiäisen aattona eli Suuren Lauantain liturgiassa paastonajan jumalanpalveluspuvut vaihdetaan valkoisiksi ja luetaan pääsiäiseen liittyviä Raamatun jaksoja ja sitten uudelleen puoliyöpalveluksessa, johon sisältyy saatto aamupalveluksessa ja pyhän Johannes Krysostomoksen liturgiassa. Ortodoksinen kaste on alkuaan koettu Pääsiäisen mysteerioksi, ja Pääsiäinen on ollut ennen kaikkea kastejuhla. Pyhä Efraim Syyrialainen opettaa: Kaste on elämä ja varustus kuolemaa vastaan, ja merkitsee pimeyden hylkäämistä ja pukeutumista valkeuteen. Kasteessa alkaa tie, joka johtaa ihmisen Luvatun maan perillisyyteen. Se on kutsu kasvamiseen Kristuksen kuvan täyteyteen. Suuren ja Pyhän Lauantain ehtoopalveluksen Vanhan testamentin viisitoista profeetallista lukukappaletta ovat ylösnousemuksen mutta myös kasteen vertauskuvia. Ne kuvaavat pelastuksen matkana orjuudesta vapauteen, kuolemasta elämään ja maasta taivaaseen. Kirkko paljastaa kuoleman, koska Kirkko on Elämän ilmoitus. Kristus on Elämä. Vain silloin, kun Kristus on Elä- mä, kuolema on sitä, miksi ortodoksinen kirkko sen julistaa: vihollinen, joka pitää tyhjäksi. Kuolema ei ole salaisuus, joka pitää selittää. Selittäessään kuolemaa uskonto ja maallistuminen antavat sille aseman, olemassaolon syyn ja normalisoivat sen. Vain Kirkko julistaa, että kuolema on epänormaali ja sen vuoksi kauhistuttava. Kristus itkee Lasaruksen haudalla (Joh. 11:35). Kuolema on elämän vihollinen. Kuolema on Jumalan vihollinen. Kun Kristus itkee ystävänsä haudalla ja miettii kuoleman kauhistavuutta, voitto kuolemasta alkaa. Kuolemaa edeltää kuitenkin kuoleminen. Kuolema kasvaa meissä ruumiin rappeutumisena ja sairautena. Nykyajan maallistunut maailma pitää terveyttä ihmisen ainoana normaalina tilana. Terveydellä on kuitenkin raja, se on kuolema. Kirkon isät opettavat, että Kristuksessa ei kärsimystä poisteta, se muutetaan voitoksi. Tappiosta tulee voiton tie Jumalan Valtakuntaan. Tämä on ihmisen ainoa todellinen parantuminen. Kirkko ei palauta ihmiselle terveyttä eikä korvaa lääketiedettä, kun se on käyttänyt omat mahdollisuutensa loppuun. Kirkko ottaa ihmisen sisälle Kristuksen terapeuttiseen rakkauteen, valkeuteen ja elämään. Kristuksen kuolema on voiton alku. Se pysyy hullutuksena ei pelkästään tälle maailmalle, vaan myös uskonnolle niin kauan kuin se on tämän maailman uskontoa - ettei Kristuksen risti menettäisi merkitystään (1. Kor. 1:17). Koko Kirkon elämä on meidän kuolemamme mysteerio, koska se on kokonaan Kristuksen kuoleman julistusta ja Hänen ylösnousemisensa tunnustamista. Kristuksessa uusi elämä on jo alkanut. Hän on iankaikkinen Elämä, Ylösnousemus ja Ilo. Kirkko on ilon lahja ja aidon juhlan lahja. Pääsiäisen ilo on puhdasta iloa, koska se ei riipu mistään tässä maailmassa eikä se ole palkka jostakin ansaitusta. Kirkon ilo ei ole määriteltävissä tai arvioitavissa. Kirkon iloon astutaan sisälle. Kirkko rakentuu rakkaudessa, ja sen perustana on Jumalan rakkaus. Ainoastaan rakkaus luo uutta ja uudistaa. Siinä on Kristuksen ylösnousemuksen pyhän salaisuuden ydin. Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi! Isä Jarmo Hakkarainen 21

22 KULTTUURI/Kirjat Kuka murhasi evakon? Metropoliitta Panteleimon Murha kirkonkylässä Myllylahti 2011 Piispa dekkarin kirjoittajana! Siinä hieman ristiriitaiselta kuulostava yhdistelmä, jonka Oulun metropoliitta Panteleimon on kehittänyt julkaisemalla viime vuoden puolella teoksen Murha kirkonkylässä. Kyseessä ei kuitenkaan ole Panteleimonin ensimmäinen tällä tekijänimellä julkaisema teos, sillä häneltä ovat ilmestyneet myös muun muassa kaunokirjalliset teokset Pojan tie (2004), Venäläistä teetä (1999) ja Unen laiva (1994). Tapa käyttää kirkollista nimeä kirjan tekijänimenä on yleisemminkin käytös- sä: esimerkiksi metropoliitta Ambrosius ja arkkipiispa Paavali ovat julkaisseet useita teoksia näillä nimillä aivan kuten vaikkapa patriarkka Bartolomeus ja paavi Johannes Paavali II. Ortodoksisessa kirkossa tämä nk. munkkinimi annetaan useimmiten munkiksi vihkimisen yhteydessä, ja nimen antaa munkin vihkivä piispa. Tosin bysanttilaiset ja slaavilaiset nimenantamisperinteet eroavat jonkin verran toisistaan. Panteleimonin teoksessa keskisuomalaisen maalaispitäjän tumma, karjalainen hurmuri on kuollut juopottelumatkallaan. Pian kuitenkin selviää, että kyseessä ei ollutkaan tapaturma. Teoksen tapahtumat on sijoitettu 1950-luvun loppuun. Kun ajankuva on tämä, kirjaa lukiessa nousevat mieleen mustavalkoiset, rahisevat Suomi-Filmit. Paikoitellen tekijä maalaileekin maalaisyhteisöä hyvin luonteikkaasti. Tarinan kertominen toisessa kuin kirjailijan omassa ajassa on haasteellista, eikä tästä selvitä kompastelematta tälläkään kertaa: tekstiin on lipsahdellut ajankuvan kannalta ongelmallista kieliainesta. Esimerkiksi vuoropuhelussa käytetyt ilmaisut dementiaosasto, mielenterveysongelma ja koti-isä eivät ole 1950-luvun maaseudun ilmauksia. Samoin kirjassa vilahtava elokuva Kulkurin valssi koki loistonsa päivät jo 1940-luvun alussa sotavuosina eikä suinkaan 1950-luvulla, jolloin kulttielokuvia olivat Valkoinen peura (1952) ja Tuntematon sotilas (1955). Toinen epäajanmukaisuus on nykykielessä melko yleisen aggressiivin eli myöntökiellon käyttö. Kirjan vuorosanat Minä mitään Valdea tappanut olivat tuskin käytössä kirjan kuvaamalla tapahtumahetkellä ja -paikalla. Samanlaisia nykyilmauksia ovat esimerkiksi Minä mikään maalainen ole tai Minä mitään varastanut ole, jotka ovat yleistyneet puhekieleen vasta 1990-lvulla. Tämän tyyppiset kielelliset lipsahdukset voisi ehkäistä kirjan huolellisella toimitustyöllä, joka on tietenkin vaivalloista. Piispa dekkarin kirjoittajana on kuitenkin herkullinen ja lukemaan houkutteleva yhdistelmä! Tekijän kannattaisikin kehittää kykyjään rikoskirjailijana ja julkaista lisää. Nyt valittu 1950-luvun suomalaisyhteiskunta on tapahtumaympäristönä viehättävä, ja valitulla tiellä sopii siis hyvin jatkaa. Juonen kehittelyssä on syytä panostaa kirjan henkilökuvauksen syventämiseen ja tapahtumien yhteiskunnallisen merkityksen esille tuomiseen. Arto Vaahtokari Seurakunnan kirjasto Liisankatu 29 A 2.krs. Puhelin Aukioloajat ti 10 15, ke ja to Församlingsbiblioteket Elisabetsgatan 29 A, II vån. Tel Öppet ti 10 15, on 15 19, to Parish Library Liisankatu 29 A, tel Open Tue 10 15, Wed 15 19, Thu Библиотека прихода открыта по вторникам в ч, по средам в ч. и по четвергам в ч. Liisankatu 29 a, 2-й этаж. KIRJALLISUUSPIIRI TIEDOTTAA Lauantaina klo kirjallisuuspiirin aiheena on K.E. Ståhlberg - valokuvauksen ja elokuvan edelläkävijä. Fil. tri. Sabira Ståhlberg kertoo tulevasta kirjastaan ja esittelee valokuvia vuosisadan alusta. 22

23 sisältöä JUHLAAN Mitä virpominen kristillisen perinteen näkökulmasta tarkoittaa, milloin vitsat on syytä poistaa ikonien takaa ja minkälaista viestiä virpomaloruilla on tarkoitus välittää? Entä mitä pääsiäisen ajan ikonit kertovat ja miten valmistetaan perinteiden mukaisesti pashaa ja blinejä? Millä tavoilla on suomalaisessa pääsiäisen juhlinnassa luterilaiset, millä ortodoksiset juuret? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin tuo vastauksen Suomen lähetysseuran julkaisema kirja Laskiaisesta pääsiäisen iloon. Kirjan pontimena on ollut arkkipiispa Leon ehdotus koota yhteen pääsiäis aikaan ja sen juhlakulttuuriin liittyvää tietoa. Kirja rohkaisee viettämään kristillisiä juhlia niiden todellisesta sisällöstä käsin. Kristillisen kasvatuksen ja juhlaperinteen asiantuntijat selvittävät kirjoituksissaan juhlakauden rikasta kristillistä symboliikkaa ja tapakulttuuria. Kirja on suunnattu erityisesti vanhemmille, kasvattajille ja opettajille, mutta sopii mainiosti kaikille muillekin pääsiäisen ajan tapakulttuurista kiinnostuneille. Laskiaisesta pääsiäisen iloon avaa niin läntistä kuin itäistä kristillistä perinnettä. Eri kirjoittajat käsittelevät osin samojakin asioita omista näkökulmistaan. Paikoin on lukijan ponnisteltava selvittääkseen, minkä kirkon tradition äärellä milloinkin ollaan. Ortodoksista tietoutta kirjassa välittää ortodoksisen uskonnon lehtori Marianne Kantonen. Kaikki muutkin kirjoittajat edustavat kristillisen kasvatuksen ja juhlaperinteen asiantuntemusta. Kirja päättyy osioon, jossa luterilaisen kirkon rovasti Veijo Koivula esittelee paastoajan terminologiaa. Tällaisen henkilökohtaisen tuntuisen sanaston voisi varmasti itse kukin laatia itselleen oman paastoajan kilvoittelun pohjaksi. TIINA MAKKONEN Toim. Martti Häkkänen, Marianne Kantonen ja Veijo Koivula Laskiaisesta pääsiäisen iloon, Suomen Lähetysseura 2012 Valamon luostari 1970-luvulla Osallistu kirjoituskilpailuun! 1970-luvulla Valamossa elivät vielä viimeiset vanhan veljestön jäsenet arkkimandriitta Simforian, pappismunkit Savva ja Filagri, kellonsoittajamunkki Herman ja munkki Akaki. Karjanhoito oli lopetettu, ja alettiin panostaa matkailuun. Uuden kirkon rakentaminen käynnistyi ja kirkko vihittiin käyttöön 1977 Kutsumme 1970-luvulla luostarin elämään osallistuneita ja sitä seuranneita kirjoittamaan muistojaan Valamosta. Kilpailutyöt talletetaan luostarin arkistoon, ja valikoiduista töistä kootaan kirja. Kolme kilpailuraadin valitsemaa kirjoitusta palkitaan luostarin lahjakorteilla (arvo 800 e, 600 e ja 400 e). Lisäksi kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja. Kirjoitusohjeet: Kirjoitusten pituudeksi toivotaan 1-20 sivua. Lähetä teksti mieluiten sekä sähköisessä rtf-muodossa että paperikopiona. Jos kirjoitat käsin, kirjoitathan selvällä käsialalla ja vain yhdelle puolelle paperia. Kilpailutekstin (sekä sähköisen että paperikopion) mukaan on liitettävä kirjoittajan nimi, osoite ja puhelinnumero sekä allekirjoitettu lupa siitä, että kirjoituksen saa tallettaa luostarin arkistoon. Halutessasi voit liittää mukaan valokuvia (kuvan kääntöpuolelle selvitys kuvan aiheesta / henkilöistä sekä lähettäjän yhteystiedot). Lue lisää osoitteesta ja lähetä kirjoituksesi mennessä postitse: Kirjoituskilpailu, Valamon luostari, Valamontie 42, Uusi-Valamo sekä sähköisesti: kirjoituskilpailu@valamo.fi. Luonamme löydät minkä kiireelle kadotit. 23

24 Balalaikka yhdistää TEKSTI JA KUVAT TIINA MAKKONEN 24

25 Kari Hartikalla on keskiviikkoisin balalaikkapäivä. Kun työt seurakunnan diakoniatyöntekijänä ovat ohi, hyppää mies soittimineen metroon ja suuntaa kohti Vuosaarta. Siellä yli satavuotias Helsingin balalaikkaorkesteri treenailee esiintymisiään varten. Soittimien takaa löytyy muitakin Helsingin ortodoksisen seurakunnan työntekijöitä. Seurakuntalaisia on aina ollut paljon orkesterissa. Orkesterin kapellimestari Gennadi Klykov komentaa soittajat paikoilleen venäjäksi. Eturivin soittajan domra on tainnut mennä rikki. Sitä selvitellään ensin hetki. Sitten päästään soittamaan ensimmäinen kappale. - Mennään lauantain konsertin ohjelmisto alusta loppuun, johtaja ohjeistaa. Jotta kaikki soittajat pysyvät kärryillä, eturivin soolosoittaja kääntää Gennadin venäjänkieliset ohjeet suomeksi. Jos tämä soittaja ei ole paikalla, orkesterissa on monta muutakin jäsentä, jotka pystyvät välittämään viestit kielestä toiseen. Kun Helsingin balalaikkaorkesteri perustettiin 102 vuotta sitten, harjoituksissa puhuttiin vain venäjää. Nyt joukkoon on tullut paljon myös supisuomalaisuutta. Kun ensimmäinen kappale on soitettu, tulee johtajan ensimmäinen arvio suorituksesta: Ploho (huonosti) soitettu! Sama kappale soitetaan uudestaan, ja kapellimestari näyttää jo selvästi tyytyväisemmältä. Orkesterin viehätys Primabalalaikan soittaja Kari Hartikka on kuulunut Helsingin balalaikkaorkesteriin jo parikymmentä vuotta. Myös seurakunnan Mellunmäen toimintakeskuksen vahtimestarilla Anja Akkuksella tulee pian 20 vuotta täyteen. Kaikilla on oma tarinansa tiestään orkesteriin. - Näin Hesarissa ilmoituksen balalaikkaorkesterin konsertista. Konsertti teki minuun vaikutuksen, ja halusin mukaan soittamaan. Olen soittanut orkesterissa 18 vuotta. Jos olisin tiennyt orkesterista aikaisemmin, olisi soittourani täällä alkanut vieläkin aiemmin, Anja vakuuttaa tyytyväisenä kappaleiden välissä. Hän soittaa sekundabalalaikkaa. Nykyinen Uspenskin katedraalin vahtimestari Pekka Eronen innostui orkesterista hieman toista kymmentä vuotta sitten. Orkesteri vietti tuolloin 90-vuotisjuhliaan ja oli näyttävästi esillä julkisuudessa. Bassoa ikänsä soitellut Pekka päätti liittyä balalaikkajoukkoihin bassodomran soittajana. Hänelle orkesteri tarjosi mukavan harrastuksen lisäksi myös elämänkumppanin, joka on orkesterin laulaja Heli. Nyt soititte jo paljon paremmin, mutta ette vielä kauhean hyvin, arvioi kapellimestari, kun seuraava kappalekin on soitettu kahteen kertaan. Uusi levy kokoelmaan Helsingin balalaikkaorkesterin ohjelmistoon kuuluu venäläisiä kansansävelmiä, balalaikkaorkesterille sävellettyä musiikkia, taide- ja populaarimusiikkia sekä maailmanmusiikkia. Konsertissa voi kuulla ensin Uralin Pihlajan ja kohta perään Shostakovitshia. Musiikki syntyy ison porukan yhteistyönä. Balalaikan soittajien lisäksi mukana on domristeja ja kaksi laulajaa. Kokoonpanoon kuuluu myös lyömäsoittimet ja hanuri. Gennadi Klykov on johtanut orkesteria muutaman vuoden. Pisimpään tahtipuikkoa on orkesterin historian aikana heiluttanut Peter Mirolybov, joka johti myös muun muassa Uspenskin katedraalin sekakuoroa ja mieskuoroa. Mirolybovin ura balalaikkaorkesterissa kesti melkein 30 vuotta. Helsingin balalaikkaorkesteri on esiintynyt useissa maissa, ja levytyksiä on julkaistu useita vuonna 1929 tehdyn ensimmäisen savikiekon jälkeen. Uusimman levyn levynjulkaisukonsertti pidettiin pari viikkoa sitten Savoy-teatterissa. Levy on kokoelma, joka sisältää äänityksiä vuodesta 1929 viime vuoden kevääseen saakka. Taidolla ja tunteella Vuotalon treenikämpällä Työväenopiston tiloissa seuraavana on vuorossa vanha kunnon Huopikkaat. Kapellimestari on vauhdissa ja saa siirrettyä innon myös soittajiinsa. Alkujähmeys alkaa sulaa ja homma toimia: Se meni hyvin. Mutta soitetaan vielä uudestaan, jotta voidaan olla varmoja, ettei se ollut vahinko, kapellimestari komentaa. Vanhimmat orkesterin jäsenet ovat olleet yli 80-vuotiaita. Kun ikää tulee tarpeeksi, on vain lopulta pakko jättää soitto. Hurjassa vauhdissa pysyminen vaatii paljon nuoriltakin soittajilta. Anja Akkus lupaa pysyä remmissä niin kauan kuin vain voi. Hän on antanut elämästään valtavasti aikaa ja energiaa täyttääkseen paikkansa orkesterin riveissä. - Jo kauniin äänen saamiseksi piti harjoitella kovasti. Balalaikka on samanlainen kuin viulu. Töitä pitää tehdä paljon, jotta vingutus muuttuu musiikiksi. - Kirkossa minusta on ihanaa kuunnella ortodoksista kirkkolaulua. Yhtä lailla on hienoa soittaa balalaikkamusiikkia. Molemmat vaikuttavat voimakkaasti tunteisiin. Soittamisen riemu saa Kari Hartikankin jatkamaan balalaikan näppäilyä. - Ortodoksina voisin sanoa, että soitto on kuin malja elämälle. Teemme tätä itsemme ja toistemme iloksi, Kari vakuuttaa. Hienosti soitettu! Soititte niin hyvin, kuin te vain voitte, kapellimestari kiittelee. 25

26 Helsingin ortodoksinen lähetyspiiri 40 vuotta Aino Nenola oli toiminnanjohtajana juhlimassa Ortodoksisen lähetyksen 40-vuotista taivalta. - Puolet sydämestäni on aina Keniassa, oli Lintulan luostarin johtajan, igumenia Marinan viesti Helsingin ortodoksisen lähetyspiirin 40- vuotisen taipaleen juhlijoille. Igumenia oli Kirkkomme ensimmäisiä pitkäaikaisia lähetystyöntekijöitä Keniassa luvulla. Tämän viestin yhteisestä maailmastamme ja Kirkostamme jakoi Ortodoksisen lähetyksen toiminnanjohtaja Aino Nenola suurelle lähetystyön ystävien joukolle, joka lauantaina kokoontui yhteiseen juhlaan seurakuntasalille. Isä Teppo Siilin ja isä Aleksander Korelinin muistelot kantoivat lähetystyön alkuvuosiin, vuosikymmenien taakse. Agronomi ja teologi Johan Slätis sen sijaan kertoi tuoreimmat terveiset Tansaniasta, jossa hän vuodenvaihteessa oli mukana Lähetyksen ja Mwanzan hiippakunnan yhteisprojektissa. Projekti saa jatkoa myös tänä vuonna. - Lähetystyössä emme ole tekemässä omaa työtämme vaan paikallisten työtä yhdessä heidän kanssaan, heidän hyväkseen muistutti Keniassa kaksi vuotta luvulla työtä yhdessä vaimonsa Pirkko Siilin kanssa tehnyt isä Teppo Siili. Isä Aleksander Korelin muisteli Helsingin piirin voimanaista Siina Taulamoa, jonka työ piirin perustamiseksi oli ensiarvoisen tärkeää. Arkkipiispa Leon teologinen sihteeri Outi Vasko toi arkkipiispan terveiset ja onnittelut juhlavuottaan viettävälle piirille. Vasko muistutti siitä kuinka lähetystyö on kutsu ja mahdollisuus meille kaikille viedä ilosanomaa eteenpäin lähelle ja kauas. Siitä osoituksena mm. Lähetyksen suuri ponnistus lähettää tänä vuonna kaksi Missio-tiimiä Tansaniaan tukemaan kasvavaa, uutta ortodoksista kirkkoa. TEKSTI JA KUVA MARI VAINIO Helsingin ortodoksinen seurakunta laittaa tänäkin vuonna pääsiäiskortteihin varatun rahasumman Ortaidin ja Ortoksisen Lähetyksen paastokeräykseen. 26

27 Arjen sankareita Tämän vuoden suuren paaston keräyksellä Arjen sankarit tuetaan naisten työllistymistä ja koulutusta Moldovassa ja Tansaniassa. Paastokeräys jatkuu 8.4. saakka Ortodoksisen Lähetyksen keräystilille FI (viite 55631). Minkälaisia ovat todelliset arjen sankarit? Ortodoksisen Lähetyksen ja Ortaidin paastokeräyksen yhteyteen on koottu tarinoita erilaisista ihmisistä, jotka erilaisissa oloissa tekevät parhaansa elämässään, ovat siis arjen sankareita. Näitä tarinoita on käytetty muun muassa kouluopetuksessa. Maureen selviytyy Maureen VUOSI TSUNAMIN JÄLKEEN Olen Maureen. Asun Keniassa Riruta Satellite -nimisellä alueella. Minulla on aviomies, jonka olen tuntenut siitä asti kun kävimme yhdessä koulua. Meillä on 1,5-vuotias tytär nimeltään Theodora. Hänen nimensä tarkoittaa Jumalan lahjaa. Seurakuntani pappi isä Innocentios antoi lapselle tämän nimen, sillä olin surullinen. Minun ensimmäinen tyttäreni kuoli. Käytyäni koulun loppuun, pääsin opiskelemaan yritysjohtamista ja nyt minulla on 23-vuotiaana oma yhden naisen yritys, jossa mieheni toimii apuna. Yritys tarjoaa erilaisia palveluja kuten hiusten- ja parranleikkuuta ja myy elokuvia ja musiikkia. Meillä voi myös ladata kännyköitä. Oman yrityksen aloittaminen oli vaikeaa, mutta olen työstäni onnellinen. Haluaisin laajentaa toimintaa ja olen valmis tekemään erilaisia tehtäviä yrityksessä. Pidän ihmisistä ja olen kiinnostunut heistä. Äitini Doreen on 37-vuotias ja auttaa lapsenhoidossa, kun omilta töiltään ehtii. Hän on siivoojana ortodoksisen kirkon ylläpitämässä alakoulussa. Minun isäni kuoli, kun olin 6-vuotias, ja siitä lähtien äitini on joutunut pärjäämään yksin kolmen lapsen kanssa. Masatoshi Tokio on valtava metropoli, jonka ydinalueella asuu 2,5 kertaa niin paljon ihmisiä kuin Suomessa. Vuosi sitten, 11. maaliskuuta 2011, oli taas yksi niistä tavallisista päivistä Tokiossa, kunnes iltapäivällä jyrähti. Japanin historian pahin maanjäristys alkoi itärannikolla meren syvyydessä vielä puoli tuntia järistyksen jälkeen Tokion pilvenpiirtäjät huojuivat. Tunti järistyksen jälkeen itärannikolle Honshun alueelle iski valtava tsunami, joka vei mennessään kaiken talot, autot, ihmiset. Suur-Tokion alueella maanjäristyksen koki nuori mies, Masatoshi Shoji. Pienen ortodoksisen kirkon jäsenenä hän oli ensimmäisten joukossa viestimässä ulkomaailmaan, mitä Japanissa tapahtui. Itärannikolla sijaitsi kahdeksan ortodoksista seurakuntaa, joista viisi tuhoutui. Yamadan seurakunnan kirkon raunioihin jäi myös suomalaisen ikonimaalarin Petros Sasakin kaksi ikonia. Aikaa myöten selvisi, että kymmenettuhannet ihmiset kuolivat tai katosivat tsunamin seurauksena. Inhimillinen hätä ja ahdistus ilmeni monin tavoin. Masatoshin kohdalla se tarkoitti työttömäksi joutumista. Vuosi tsunamin jälkeen hän on taas työelämässä ja yksi niistä Japanin ortodokseista, jotka rakentavat yhteiskuntaa katastrofin jälkeen. 27

28 SEURAKUNNAN TALOUDESTA SEPPO KETOLA Tänä keväänä seurakunnassa on jouduttu ikävään tilanteeseen. Seurakunnan toimintaa joudutaan karsimaan, ja tämän seurauksena on käyty YT-neuvotteluja henkilöstön kanssa. Seurakuntalaiset ovat olleet hämmästyneitä ja ihmettelevät, mitä on tapahtunut, mitä on tehty, kun on jouduttu tällaiseen tilanteeseen. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, eikä mitään erityistä ole tehty. Tilanne on parinkymmenen vuoden kehityksen tulos luvun jälkeen, paria poikkeusta lukuun ottamatta, seurakunnan kaikkien vuosien toiminnallinen tulos on ollut tappiollinen. Tilinpäätökset on saatu positiivisiksi käyttämällä aikaisempia säästöjä ja myymällä seurakunnan omaisuutta. 80-luvun lopulla seurakunnalla oli talletuksia, lainasaamisia, obligaatioita sekä asunto- ja teollisuusosakkeita nykyrahassa lähes 7 miljoonaa euroa. Tämän jälkeen on saatu testamenttilahjoituksia toista miljoonaa, asunto-osakkeita puolisen tusinaa. Tämä omaisuus on myyty ja varat on käytetty vuosittaisten tappioiden kattamiseen. Nyt on tullut pää käteen. Myytävää omaisuutta ei enää juurikaan ole. Seurakunnan päivittäistä toimintaa ei voida perustaa mahdollisesti saatavien lahjoitusten varaan. Toiminta on sopeutettava säännöllisiin tuloihin. Viiden viime vuoden aikana seurakunnan menot ovat nousseet huomattavasti meistä riippumattomista syistä. Uusi työehtosopimus nosti palkkakuluja noin puoli miljoonaa ja kirkkokunnan maksut ovat nousseet jatkuvasti, ja nousevat edelleen. Vuonna 2009 toiminnan tappio oli yli miljoona ja 2010 noin euroa. Tämän vuoden budjetissa kuluja on pyritty karsimaan ja huomattavia summia on siirretty myöhemmäksi. Silti budjetti osoittaa toiminnan osalta tappiota. Kiinteistöjen korjauksia karsittiin, mutta lopulta jouduttiin siirtämään vielä lisää. Pankilta pyydettiin vapaavuosi lainanmaksuun. Ensi vuonna lainaa on taas pakko maksaa ja kiinteistöjä on pakko korjata, jotta ne eivät murenisi käsiin. Seurakunnanvaltuusto päätti budjettikokouksessaan marraskuussa, että tältä vuodelta on vähennettävä kuluja euroa. Kuten yllä näkyy, budjetin saaminen tasapainoon vaatii kuitenkin huomattavasti enemmän. Säästöjä tai tulon lisäyksiä pitää löytää yhteensä vähintään tuo vuoden 2010 osoittama euroa. Jos säästö kohdistettaisiin kokonaan henkilöstöön, se tarkoittaisi neljänneksen vähennystä. On selvää, että ilman toiminnallisia leikkauksia ei voida jatkaa. Seurakunnan on keskityttävä ydintoimintoihinsa ja tarkasteltava niitäkin kriittisesti. SEURAKUNNAT TULOT Seurakunnan pääasiallinen tulonlähde on verotus. Veroprosentti oli pitkään yksi. Vuonna 1998 sitä korotettiin puolella 1,5:een rahan keräämiseksi Mannerheimintien kiinteistön peruskorjausta varten. Toinen korotus, 0,1 %-yksikköä, tehtiin 2008 Läyliäisten leirialueen kunnostamiseksi. Verotulot ovat nykyisin noin 5 miljoonaa. Inflaatio huomioon ottaen verotulot ovat kymmenen vuoden aikana kasvaneet saman verran kuin seurakunnan jäsenmäärä on lisääntynyt. Yleinen tulotason nousu, joka on selvästi inflaatiota suurempi, ei näy seurakunnan verotuloissa. Nykyinen veroprosentti 1,6 on ortodoksisessa kirkossa suhteellisen pieni, mutta pääkaupunkiseudulla luterilaisiin seurakuntiin verrattuna korkea. Veronkorotus olisi aina helppo keino lisätulojen hankkimiseen. Veroprosentti pitäisi nostaa nykyisestä 1,6:sta 1,9:ään tai 2,0:aan, jotta talous nykyisellään saataisiin tasapainoon. Seurakunnan toiseksi tärkein tulonlähde ovat kiinteistötulot. Niitä seurakunta saa lähinnä Mannerheimintie 8 liiketalosta. Vuokratulojen ja vuotuisten kulujen ero on noin miljoona. Lisäksi pitää maksaa 10 vuotta sitten tehty peruskorjaus, jonka kustannus on jaettu tuleville vuosille. Nettotulo Mannerheimintiestä on noin vuodessa, kun mitään suuria korjauksia ei tehdä. Euromääräinen summa on käytännössä pysynyt samana 10 vuotta. Inflaatio huomioon ottaen käteen jäävä tulo on pienentynyt lähes 20 % yleisestä vuokrien selvästä noususta huolimatta. Vuokratuloja saadaan myös Unioninkatu 39 Liisankatu 29 kiinteistöistä. Vuotuinen nettotulo korjauksista riippuen on viime vuosina ollut muutamia kymmeniä tuhansia, mutta pitkän aikavälin tulos on pahasti negatiivinen. Muita tuloja seurakunta saa hautausmaksuista, hautojen hoidosta ja leirimaksuista noin , mikä on sinänsä hyvä asia, mutta ei kata läheskään kustannuksia. Tuohusten myynnistä ja kolehdeista saadaan nettotuloa runsaat SEURAKUNNAN MENOT Seurakunnan ylivoimaisesti suurin menoerä ovat henkilöstökulut. Viime vuonna ne olivat 3 milj. euroa. Toiseksi suurin summa, 1,2 miljoonaa menee seurakunnan ulkopuolelle kirkkokunnan maksuihin. Tämä erä on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Toiminta-alueittain katsottuna kirkkojen ylläpitoon ja henkilöstöön menee noin 3 miljoonaa, kasvatustoimeen ja uskonnonopetukseen , diakoniatyöhön ja hallintoon Kiinteistöjen korjauksiin tarvittaisiin noin vuodessa, jotta jälkeenjääneisyys saataisiin näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa kurotuksi umpeen. Seuraavassa nrossa lisää seurakunnan menoista ja kiinteistötoiminnasta. 28

29 Lapset & &N nuoret LAPSET UORET Hurrrrjan vauhdikasta, turhia maukumatta Minäkin osallistuin eri aktiviteetteihin, mäenlasku Mustapartaisen sylissä oli hurrrrrrjan vauhdikasta, viikset väpättäen liu uimme kovaa kyytiä! Askartelutiloista minut ohjattiin jälleen kerran päättäväisesti muuanne, en kyllä ymmärrä miksi - minä osaan huovuttaa ja kutoa ilman vaarallisia metallikepukoita ihan omilla kynsilläni. Mutta kun ei niin ei. Oppitunneilla sain istua kuunteluoppilaana, ja ihan hyvin ne tunnit menivät - nuoret näyttivät oppivan mielellään. Suuri paasto on aikaa valmistautua pääsiäiseen, kuten kaikki tiedämme. Mustapartainen vertaa paastoa matkaan, jolla on alku ja loppu, tosin tällä matkalla ei ollakaan huviretkellä, vaan jokainen joutuu tekemään aika paljon töitä itsensä kanssa. No, kissojen paasto on tietysti erilaista kuin ihmisten, mutta kyllä minäkin pyrin pohtimaan omia tekemisiäni ja rukoilemaankin ahkerammin. Pääsiäistä toki odotan paljon, onhan se juhlista suurin ja tärkein. Ja sitten on taas herkkuja pöydässä koko ajan! Tänä pääsiäisenä olemme ihan kaupungissa. Mustapartainen toimittaa taas kirkkaalla viikolla kou- lulaispalveluksiakin. Minäkin aion käydä kirkossa suurella viikolla ja juhlana, kuten tiedätte osaan tassutella ainakin eteiseen asti sulavasti ja salaa. Oikein rauhallista paaston lopputaivalta ja sitten aikanaan riemukasta ylösnousemusjuhlaa! Tapaamisiin kirkossa, Hesekiel KUVAT MARKKU SUNIMENTO N yt pitääkin asetella sanansa tarkoin. Kun on paljon kerrottavaa, saatan vahingossa maukua teidät pyörryksiin. Olin Mustapartaisen talvileirillä ja siellä riitti vilinää ja vilskettä. Minä sain tietysti paljon huomiota, kaikki lapset halusivat silittää minua ja paijata ja tarjota herkkuja, olin kaiken keskipis... Hups, taisin sortua turhan maukumiseen, anteeksi. Nythän on tosiaan suuri paasto meneillään ja pitää muistaa, mitä pyydämme paastorukouksessa: Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Kissojen käännöksessä tosin lukee turhanmaukuminen, tietenkin. Oli mielenkiintoista, kun pitkästä aikaa oli lasten - ja kristinoppikoululaisten leiri yhtä aikaa. Vierailimme siellä pari päivää, ja järjestelyt näyttivät sujuvan oikein mukavasti. Oli kiva seurata, kuinka eri-ikäiset ihmislapset osasivat olla yhdessä. Meidän kissojen ja muitten sivistyneitten eläinten keskenhän on ihan tavallista, että eri-ikäiset osaavat toimia joukossa, toki lauman vanhin on sitten se johtaja. Noudatan etikettiä enkä sano, oliko leirinjohtaja lauman vanhin. Hyvin hän johti leikkimistä, askartelua ja muutakin.

30 LAPSET & NUORET Paasto päättyy S uuri paasto alkaa olla tältä vuodelta ohi. Suuren viikon tapahtumat ja pääsiäisen riemu valtaavat mielen. Paasto ei koskaan ole sitä itseään varten, vaan se on valmistautumista juhlaan. Tarkoittaako tämä siis sitä, että kaikki paaston aikana saavutettu voidaan unohtaa juhlan tultua? Ei. Se päinvastoin tarkoittaa sitä, että olemme valmiimpia keskittymään juhlaan paremmin, kun olemme siivonneet elämäämme, JOTTA voisimme säilyttää myös riemun ylösnousemuksesta juhlittuamme pääsiäistä kaikki 40 päivää. Me emme voi sanoa olevamme kristittyjä, jos unohdamme, että ne synnit ja paha olo, joista kärsimme ja joita kadumme paaston aikana, on annettu anteeksi ja parannettu Kristuksen noustessa kuolleista. Aivan samoin, kuin meidän on muistettava Efraim Syyrialaisen paastorukous vuoden jokaisena päivänä, on myös muistettava pääsiäistervehdys: Kristus nousi kuolleista! Isä Teemu Auta pikku Liisaa löytämään tie pääsiäisikonin luo. Antoisa Valamon-matka 9 -vuotias Akseli Rantala vieraili hiihtolomallaan kummitätinsä ja enonsa kanssa Valamossa. Poika innostui vierailusta kovasti, olihan jännittävää päästä tutustumaan luostarialueen rakennuksiin potkurilla potkutellen. Helsinkiläispojan ensivierailu luostarissa huipentui tapaamiseen luostarinjohtajan, piispa Arsenin kanssa. Piispa antoi Akselille etelään viemisiksi pyhän Trifon Petsamolaisen ikonin, jonka taakse piispa kirjoitti pojalle henkilökohtaisen siunauksen. Akselin kotikirkko on Mellunmäen kappeli, jossa hän on toiminut myös ponomarina. KUVA SARI TIKKANEN 30 30

31 AR I-K OK IN OO TH IE RA IKA S JA RAVIT SE VA SM, 1 dl marjoja (esim. mustik kaa vadelmaa, mansikkaa) 1 dl rasvatonta gefiluspiimää 1 banaani 1 pieni purkk i ananasmursk aa TEKSTI JA KUVA TIINA MAKKONEN Laita kaikki ainekset astiaan ja soseuta sauvasekoittimella ja si. pyöritä hetki tasaiseksi soseek dä teh t Kaada laseihin ja nauti. Voi iksi tämän edellisiltana jo valmi lasista. jääkaappiin odottamaan. Juo Ari kokkaa Lällyssä Läyliäisten leirikeskuksessa emännöi nykyään isäntä, nimittäin suurtalousisäntä Ari Kanerva. K asvatu s to i mi Joudut tekemään ruokaa isoille porukoille. Onko vaikea arvioida, minkä verran ruokaa milloinkin tarvitaan? Kyllä se on aika hankalaa. Kaikki lähtee siitä, että miettii, paljonko yksi ihminen syö ja kertoo sen sitten ruokailijoiden määrällä. Sikäli kaikki voivat olla huoletta, että koskaan ei minulta ruoka ole loppunut kesken. Maria Franken, kasvatustoimen päällikkö Isä Teemu Toivonen, nuorisopappi Stiina Hakonen, nuorisokanttori Kristiina Klubb, perhetyöntekijä Liisa Saarinen, lapsityöntekijä Rainer Hellenurm, siviilipalvelusmies Mikä on parasta ruokaa, mitä osaat tehdä? Bravuurini on jauhelihamakaronilaatikko. Minulla on siihen aivan erityinen niksi, mutta en paljasta, mikä se on. Jokaisella kokilla on salaisuutensa Pöytäpuhelin Sähköpostit etunimi.sukunimi@ort.fi kasvatustoimi.helsinki@ort.fi K au ni s nie me n l e i r i k e sk u s : Mikä on kivointa, entä mikä rankinta työssäsi? Tykkään laittaa ruokaa. Kokkailen mielelläni kotonakin vapaa-ajalla. Parasta työssä ovat mukavat ihmiset, itsenäisyys ja se, että saa käyttää luovuutta ruuanlaitossa. Isoin ja rankin homma on tiskit. Sitä työtä on tosi paljon. Isäntä Ari Kanerva, talonmies Petri Jeskanen kaunisniemi.helsinki@ort.fi 31 31