Aika paksua! aallon Ylioppilaslehti #4/ luvun ylioppilaskuntapolitiikan kunnioitettavin silmänkääntötemppu tehtiin ihan silmiesi edessä.

Transkriptio

1 aallon Ylioppilaslehti #4/2010 Aika paksua! Suomalaiset tyhjä päät pois Suomalaisista yli opistoista!!11 Muotoilijan punainen lanka Hei firma anna mulle töitä! 2000-luvun ylioppilaskuntapolitiikan kunnioitettavin silmänkääntötemppu tehtiin ihan silmiesi edessä.

2

3 sisällys / #4/ #4/ pääkirjoitus 6 7 aallonharja Aaltolaisten rakentama talo nimeltä Luukku matkustaa Espanjaan tuottamaan energiaa helmenkalastus Viime hetken kesätyökisa ei loppunutkaan vielä. Aaltolaiset järjestävät TEDx-tapahtuman Siperian-junassa. AYY ottaa puolueet haltuun ja saattaa saada uusia asuntoja. Sorbusmimmi hyvästelee Ainon. Pian saatat olla liian tyhmä yliopistoon. Kansainvälistyminen on Aallossa pakollista, vaikka sitten kotona KOUKUSSA Kauppiksen vuoden opettaja Susanna Kantelinen antaa opiskelijoiden olla tähtiä suuri rahankääntötemppu KY:n ydinporukalla lähti mopo käsistä Kun hyväkään tutkinto ei riitä Työttömyys kolhii korkeakoulutetun uskoa akateemiseen ammattiin design-maailman lemppari Herra Block kertoo, miksi siitä tuli Suomen kuuluisin lamppu suomalaiset tyhjä päät pois suomalaisista yli opistoista!!11 Lahjakkaat ulkkarit halutaan tänne, eikä tavallisen suomalaisen yliopistopaikka enää irtoakaan niin helposti valintojen vuorokausi Toimittaja piti päivän ajan kirjaa siitä, ohjaako arkisia valintoja nuppi, sydän vai kenties ihon muisti kesä tulee ja menee Kuukauden kuva antaa tilaa soveltaa, ihan kuten kesä kotisatama Atte Sonninen ihastui aikoinaan vanhempiensa vinyylisoittimeen ja alkoi haalia räppiä kulttuuri ja opiskelu Ruisrääkkä meni kuoroon. Testissä eniten stressitasoja laskevat urheilulajit. 47 runotyttö ja sarjis Saa suorittajakin rakastua. Luentojen rallikuskit. 49 gallup Mitä on opiskelijan sisu? in english It s the sun that makes the Finnish people ease off and smile a little messages in a bottle Flying is over, says Antti J. Peltonen iltasatu Off the record: puheenjohtajakausi lihotti Marko-Akua seitsemän kiloa.

4 4 #4/2010 / MIEHISTÖ 1 Sanna Räty 2 3 Pienenä uhkailin ryhtyväni naisinsinööriksi. Matemaatikkoisäni vitsaili, etten oppisi muuta kuin kaavaan sijoittamista. Nyt olen melko valmis teekkari, joka seuraa energia- ja ilmastojuttuja. Tykkään kaupungista, pyöräilystä ja lehtivihreästä. Haluan innostua, tehdä eväsretkiä ja survoa tuoreita mansikoita pannukakun päälle. Suosittelen aamuisia aurinkokylpyjä. Silmät sikkuralla on hyvä miettiä alkavaa päivää ja ihmetellä ikkunasta näkyviä notkeita kaivinkoneita. Sanna kirjoitti akateemisten nuorten työttömyydestä, sivu 22. Joonas Lehtimäki Opiskelen neljättä vuotta kuvataidekasvatusta ja sen ohella piirrän sarjakuvia minkä ehdin. Tykkään suurista ideoista, isoista tuopeista ja auringonpaisteesta (ei välttämättä tässä järjestyksessä). Kesällä aion tehdä töitä, pelailla pallopelejä, uida, juhlia ja löhöillä, kaikkia sopivassa suhteessa. Suosittelen vierailua kesä-turussa ja tietenkin Aurajoen aaltojen tarkkailua jokilaivan kannelta! Joonas piirsi tähänkin Ainoon sarjallisen kuvia Anonyymeistä eläimistä, sivu 11. Maija Savolainen Olen entinen graafikko, nykyinen valokuvataiteen maisteriopiskelija, joka käy säännöllisesti kurittamassa itseään balettitunneilla. Kesäsuunnitelmissa on vähän töitä, paljon matkustelua tai velvollisuuksien pakoilua. Suosittelen muita aaltolaisia pyrkimään mahdollisimman usein meren äärelle, se yleensä ratkaisee kaikki ongelmat elämässä. Maija kuvasi toukokuun aukeamalle päätoimittaja Anna Munsterhjelm art director Mirka Suikkanen toimittaja Tuuti Piippo kirjoittajat Erna Bodström, Tiina-Mari Haka, Elina Heikinheimo, Tuukka Hetemäki, Matti Koivisto, Antti J. Peltonen, Sanna Räty kuvaajat ja kuvittajat Joona Alestalo, Tom Engström, Aukusti Heinonen, Milena Huhta, Anna-Leena Kilpeläinen, Joonas Lehtimäki, Veera Lipasti, Noomi Ljungdell, Minna Mäkipää, Mari Mäkiö, Matilda Nieminen, Jesse Pasanen, Maija Savolainen KUSTANTAJA Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) Toimitusneuvosto Hanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Aku-Ville Lehtimäki, Juhani Mykkänen, Jouni Mölsä, Tuomas Niskakangas (pj), Antti Oksanen, Maija Töyry Ilmoitusmyynti: RC-kustannus Oy, Valtakunnalliset kampanjat: Pirunnyrkki Oy, Mediakortti: Paino Art Print Oy Painos Sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2 Kannen paperi: Galerie Art Gloss 250g/m2 ylioppilaslehti aino PL Espoo Käyntiosoite: Lämpömiehenkuja Espoo etunimi.sukunimi@ayy.fi ISSN-L ISSN Kannen kuvitus Jesse Pasanen

5 PÄÄKIRJOITUS / #4/ Avaudu Ainosta! Kesälomallaan Aino aikoo ruskettumisen lisäksi kehittää itseään lehtenä juuri nyt on siis oiva hetki antaa palautetta! Lukijakyselyyn voit vastata osoitteessa tai lähettämällä sähköpostia: toimitus@ayy.fi. Aurinkoista kesää! Emil Bertell Maybe attending Kysäisin Facebookissa, mistä kaverini kirjoittaisivat pääkirjoituksen juuri nyt. Vain yksi ehdotti vappua. Kahdestakymmenestä kommentista 18 liittyi jollain tavalla politiikkaan: suomalaisen keskustelukulttuurin epäpolitisoitumiseen, ylioppilaskuntapolitiikan kähinöihin ja tietysti siihen, onko syyllinen (kaikkeen) kokoomus vai ay-liike. Helpommin sanottu kuin hyvin tehty. Edustanhan itsekin sitä mautonta ja mietoa sukupolvea, joka tuntee paremmin yläasteen historiantunneilta päähän jääneet Molotov-Ribbentropit kuin tämän päivän politiikan detaljit. Tiedämme kyllä, kuka ministereistä on taas lähetellyt tekstiviestejä, mutta emme todellakaan sitä, miten valtion budjetti oikeastaan rakentuu. Toki otamme mielellämme kantaa ihan mihin tahansa, mutta aika usein substanssiosaamisemme on pyöreä nolla. Kantaa on silti kiva ottaa! Arvelisin, että kohta puolueohjelmat käännetään myös rautalangasta väännetylle selkokielelle, että edes joku meistä viitsisi ja osaisi ne lukea. Toisaalta: kevytaktivismi voi paksummin kuin koskaan. Ainakin virtuaalimaailmassa. Taikkilaisen opiskelijan perustamaan Vastustamme kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi -ryhmään liittyi vuorokaudessa yli facebookkaajaa. Potkupallotähti David Beckham käväisi Turussa leikkauttamassa koipensa, minkä jälkeen ykkösryhmäksi ponnahti EI LISÄÄ BEGHAMEJA SUOMEEN KIRURGI-HOITOON. Sen seinällä parodisoidaan maahanmuuttovastaista anteeksi, maahanmuuttokriittistä! keskustelua kielivirheineen kaikkineen. Ja energiansäästämiseen kannustavan Earth Hourin aikaan noin puolet kavereistani ilmoitti statuksessaan sammuttaneensa valot ja sytyttäneensä kynttilän. Ärsyttävää. Anna tykkää tästä. Like-nappulaa klikkaamalla on liian helppoa tehdä itsestään hyvä ihminen. Viitsimmekö enää oikeasti vaikuttaa konkreettisesti yhtään mihinkään, kun puhtaan omatunnon saa liittymällä ydinvoimaa, parisuhdeväkivaltaa tai kehitysmaiden riistoa vastustavaan nettiryhmään? Ja mikä parasta: kukaan ei tarkista liittyjän äänioikeutta. Lyön vetoa, että aika monen Ei enää muovipusseja -ryhmän jäsenen taskusta ei pistokokeessa löytyisi kangaskassia. Vuoden päästä valitaan taas parisataa pönöttäjää Arkadianmäelle. Katsotaanpa: Eduskuntavaalit nimisiä tapahtumia on luotu Facebookiin jo kaksi! Vapun kynnyksellä toisessa on yksi, toisessa kaksi varmaa osallistujaa. Ehkä tämän kirjoituksen jälkeen muutama lisää. Ja hei jollet tiedä, ketä ensi keväänä äänestäisit, työnnä lantti Suomen suosituimpaan mielipideautomaattiin. Kysy Facebook-kavereiltasi. Anna Munsterhjelm Päätoimittaja

6 6 #4/2010 / Aallonharja Aurinko asuu täällä Tadaa! Konkreettinen näyte Aalto-opiskelijoiden innovaatiokyvyistä jököttää nyt Otaniemen asvaltilla. Itse suunniteltu ja rakennettu nollaenergiatalo Luukku House kuljetetaan kesäkuussa kansainväliseen kilpailuun Espanjaan. Teksti: Tuuti Piippo Kuva: Matilda Nieminen Tulevaisuuden asuminen voisi olla vaikka tätä: missään ei näy johtoja, putkia tai pattereita. Ikkunoiden koossa ei ole säästelty, joten vaaleilta puupinnoilta heijastuvaa valoa riittää. Kylpyhuoneessa varpaita lämmittää lattia, joka saa energiansa ulkokaton aurinkopaneeleista. Simppeliltä nettisivulta asukas voi seurata, milloin koti kuluttaa ja tuottaa eniten energiaa. Talo on rakennettu kylppäriä myöten puusta. Ja kun tämä nyt arkkitehtipajan pihalla nököttävä innovaatioihme puretaan, pakataan viiteen rekka-autoon, kärrätään Espanjan aurinkoon ja pystytetään uudestaan Madridissa, alkaa se tuottaa enemmän energiaa kuin itse tarvitsee. Arkkitehtiopiskelija Jaakko Parkkonen, rakennetekniikan opiskelija Heikki Kivinen ja LVI-suunnittelua opiskelevat Liisa Jokinen ja Harri Nuora eivät hämmästele tai ylpeile kertoessaan, miten nollaenergiatalosta tulee plussaenergiatalo. Puheissa on asiantuntemusta ja varovaista innostusta, mutta enimmäkseen nöyryydellä höystettynä: Madridissa energiatehokkaan rakentamisen Solar Decathlon kilpailussa vastassa on kymmeniä muita opiskelijaryhmiä, joiden luomukset pystyvät samaan. Team Finland on kuitenkin ensimmäinen kisaan päässyt pohjoismainen ryhmä. Kuten monet legendaariset innovaatiot, Luukkukin sai alkunsa tylsästi koulukurssilla. Teknillisen korkeakoulun Wood Program -opiskelijat ideoivat erilaisia puurakenteisia taloja ja ideakilpailun voittanutta suunnitelmaa ryhdyttiin jatkamaan Aallon voimin. Matkan varrella Luukku Housen suunnitteluun, rakentamiseen ja markkinointiin on osallistunut noin 70 opiskelijaa ja opettajaa kaikista kolmesta koulusta. Monelle projekti oli aluksi vain kiva kurssi. Vastuuntuntoisimmat ja innostuneimmat jäivät mukaan vapaaehtoisesti. Toimiva tiimi ja halu saattaa aloitettu työ loppuun motivoivat jatkamaan, vaikka harrastus viekin kaiken vapaa-ajan. Ja tietenkin se, että näkee omien suunnitelmien toteutuvan oikeasti. Talo tuntuu jo toiselta kodilta, nauraa Jokinen. Myös koulujen väliset raja-aidat kolisivat kasaan, kun yhteisprojekti pääsi kunnolla alkuun. Ei tässä enää huomaa, kuka on mistäkin koulusta, Nuora sanoo. Vaikka talo on pystytetty Otaniemeen, on sen palasia koottu kaikilla kolmella kampuksella. Kalusteet on suunniteltu ja rakennettu Arabianrannassa vain Luukku Housen 42 neliömetriä mielessä. Kauppislaiset tiimiläiset ovat pitäneet huolta, että talo on suunniteltu myös markkinoiden kannalta houkuttelevaksi. Ei ihme, että Luukku herättää kiinnostusta niin rakennusalan vaikuttajissa kuin tiedotusvälineissäkin. Ryhmä sai maaliskuussa Tekesin 5000 euron tunnustuspalkinnon energiatehokkuuden edistämisestä. Onhan tämä Suomen näkökulmasta tosi tärkeä hanke. Me halutaan osoittaa, että energiatehokas ja myös kestävä rakentaminen on mahdollista, sanoo Parkkonen varovaisesti hymyillen. Tiimi nyökyttelee hyväksyvästi. Ja jos tästä jotain seuraisi ammatillisesti, niin eihän se pahitteeksi olisi. Luukku Housen matkailua voi seurata Facebookfanisivun kautta tai osoitteessa

7 Aallonharja / #4/ Tervetuloa! Maja Hudel Harri Nuora Liisa Jokinen Mikko Merz Martti Paakkinen Jaakko Parkkonen

8 8 #4/2010 / HELMENKALASTUS Paniikki! Kuolema! Apua! Sadannen valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun -viestin kohdalla useimpien toivo kesätöiden saamisesta hiipuu kuin islantilainen tulivuori. Joillekin sama viesti kuitenkin tarkoittaa: lisää tulta pönttöön ja kuohuja kohti - eli parhaista paikoista tapellaan vaikka kyynärpäät ojossa, kädet ja polvet verillä. Vähän niin kuin huhtikuun lopussa KY City Challengessa (kuvassa), jota eräskin kanootistaan keikahtanut kisaaja kuvaili synnytystä kauheammaksi kokemukseksi. 40 kilometrin pyöräily läpimärkänä ja kylmissään on jo sisukkuuslaji. Hei älä vielä luovuta Pirujen maalailun sijaan kysytään kuitenkin niiltä, jotka töitä välittävät. Onko vielä toukokuussa mahdollista löytää kesätyöpaikka? On, kyllä, ehdottomasti, yllättää atalent Recruitingin toimitusjohtaja Tuure Parkkinen. TKK:n tuotantotalouden opiskelijoiden henkilöstövuokrausyrityksenä syntynyt, nyt koko Aallon laajuiseksi pyrkivä rekrytointifirma välittää työpaikkoja erityisesti liiketoiminnasta kiinnostuneille opiskelijoille. Meillä on useita asiakkaita, jotka etsivät vielä työntekijöitä. Monet yritykset tajuavat vasta kesän kynnyksellä, että projektiin tarvitaankin apuvoimaa lomien ajaksi, Parkkinen sanoo. Tehtävät vaihtelevat projektiassistenteista analyytikoihin ja koodaajiin. Poikkitieteellisyys lisääntyy koko ajan. Toimialasta riippumatta: tässä vaiheessa kannattaa olla ripeä. Hakuajat saattavat viime metreillä olla alle viikonkin mittaisia, kun yritykset kilpailevat parhaista osaajista. TP Työnhakijaksi voi rekisteröityä osoitteessa

9 Vieraissa / HELMENKALASTUS / #4/ Sarjassa esitellään Aallon koulutusohjelmia pinnan alta. juna on lastattu hyvillä ideoilla Mistä löydät sata aaltolaista opiskelijaa ja työntekijää toukokuun puolivälissä? Viimeisten tenttien lisäksi ainakin Siperian ja Mongolian aroilta. Kolmen makuuvaunun, konferenssivaunun ja ravintolan mittainen yksityisjuna kiitää silloin kohti Kiinaa ja Shanghain maailmannäyttelyä. Aalto-yliopiston junassa ohjelma on tietysti innovatiivista. Matkaajat järjestävät itselleen esimerkiksi jenkkiläissyntyisen TEDx-tapahtuman, jonka ideana on esitellä videoiden tai puheiden avulla jakamisen arvoisia ajatuksia. Tämäkin tapahtuu nyt ensimmäistä kertaa liikkuvassa paikassa. Ja jotta matka ei kuulostaisi pelkästään superlahjakkaiden lasten kesäleiriltä: järjestäjät lupaavat myös leffa- ja peli-iltoja sekä hauskanpitoa. am ayy iskee arkadianmäelle Setelitukku kauluspaidan taskussa Taloushallintoa opiskellaan rahan takia. Valmistuttuaan uraohjus ihmettelee, mihin ehtisi kuluttaa pullean tilipussinsa 80-tuntisen työviikon jälkeen. Opiskelijat: Saattavat olla kuivakkaa seuraa, sillä täällä opiskellaan rahan liikkeitä. Laskentatoimea tullaan opiskelemaan lähinnä vanhempien takia, sanoo opiskelija. Rahoituksen lukijan harteilla painavat huolet siitä, pääseekö tarpeeksi hyvään firmaan töihin. Suurin osa miehistä tuntuu pukeutuvan turvalliseen vaaleansiniseen kauluspaitaan, mutta naiset ovat kyllä kauniita. Heitä on yritysjuridiikan lukijoissa eniten. Kuva: Joona Alestalo Suomen toiseksi suurimpana ylioppilaskuntana AYY on kohonnut siihen kastiin, joka laatii omat hallitusohjelmatavoitteensa ja ryhtyy lobbaamaan niitä ensi kevään eduskuntavaaleja silmälläpitäen. Eli miten? Ensin otamme haltuun puolueet ja loppuvuodesta median, kertoo hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava Elli Leppisaari. Sopo- ja koposektorit alkavat lähestyä suurimpia puolueita jo ennen kesää. Edustajisto hyväksyi huhtikuun lopussa hallitusohjelmatavoitteet, joissa otetaan kantaa muun muassa maksuttomaan koulutukseen, metropolialueen kehittämiseen sekä vanhemmuuden kustannusten jakautumiseen. am uusia asuntoja jätkäsaareen? Ylioppilaskunta ilmoittaa ilon teille, jotka kavahdatte Otaniemeä: Itä-Espooseen suunniteltujen opiskelija-asuntojen lisäksi nyt on kartoitettu myös tilaisuutta rakennuttaa aaltolaiskoteja Helsinkiin. AYY on avannut kaupungin kiinteistösuunnitteluviraston kanssa neuvottelut Jätkäsaareen mahdollisesti rakennettavista opiskelija-asunnoista. Kaavasta päätetään kesäkuussa ja rakentaminen alkaa aikaisintaan tammikuussa am Kuvitus: Mirka Suikkanen Opiskelu: Kandiohjelmassa voi siis erikoistua laskentatoimeen, rahoitukseen (Finance, opiskelu englanniksi) tai yritysjuridiikkaan. Kaikissa opitaan rahamarkkinoiden toimintaa, niihin liittyvää lainsäädäntöä, tuottamaan yrityksen talouteen liittyvää informaatiota ja käyttämään sitä hyväksi. Nämä tyypit oppivat, mistä rahoitusta saa ja miten sillä tehdään maksimaalinen tuotto. Numeroista on hyvä pitää, mutta niiden kanssa pärjätäkseen ei tarvitse olla penaalin terävin kynä. Tulevaisuus: Tiedätkö yhtään yritystä, joka ei tarvitsisi taloushallintoa? Koulutusohjelmasta valmistuneen ei tarvitse perustella tarpeellisuuttaan, varsinkaan laskentatoimen ammattilaisen. Kiistattoman statuksen näyttävät myös vastavalmistuneiden palkkatilastot, joiden huipulla killuvat rahista lukeneet. Heidän urapolkunsa johtaa yleensä pankki- tai konsulttiuralle, mielellään vaikka Lontooseen. Tavoitelluimpia työpaikkoja ovat isot pankit, rahoituspuljut ja konsulttifirmat. Yritysjuridiikasta melkein puolet päätyy julkiselle sektorille, esimerkiksi verohallintoon. Ulkopuolisille: Laskentatoimi, rahoitus ja yritysjuridiikka ovat mielekkäitä aineita kenelle tahansa liiketoiminnasta kiinnostuneelle, ja peruskursseilla voikin kohdata paitsi mursuja, myös JOO-opiskelijoita sieltä täältä. Avoimesta kursseja saa kuka vaan: tarjolla on perusasioita ja yrijurista vähän muutakin. TP

10 10 #4/2010 / sorbusmimmi / Pakinoitsija tarkkailee AYY-politiikkaa pöydän alta. Sori, et ma vastustan kokoomuksen suunnitelmia lakittaa manta Onnistu ylioppilaskirjoituksissa. Pääsykokeista luovuttaneen osittain jo ensi vuonna, jos hallituksen tahto menee läpi. Silloin kirjoitusten painoarvo kasvaa. Elämän ratkaisevimpiin kokeisiin on syytä valmistautua huolella, mutta valmennuskurssifirmat kyllä kehittävät palveluitaan siieli Sorbusmimmin kolmiodraamaa hautaamassa Kannattaisi valmistua pikimmiten. Muutaman vuoden kuluttua saatat jo olla yliopistoon liian tyhmä, liian hidas tai liian vaarallinen. Teksti: Anna Munsterhjelm Kuvitus: Milena Huhta Mimmin ruiskukansinistä sydäntä lämmitti, kun edustajistosta löytyi vielä muutamia suoraselkäisiä perussuomalaisia, jotka halusivat muuttaa koulutuksen maksulliseksi vain sitä omaa kieltään keskenään puhuville sosiaaliloisille. Tähänkin syypää on tietysti Kokoomus, kysykää vaikka Facebookista. Suomen oikeistolaisimmat hallitusohjelmatavoitteet sujahtivat kuitenkin edustajistosta läpi kuin Vanhanen kyselytunnista. Hallitus sai siis vapaat kädet kehittää Oy Suomi Ab:tä hyvä Elli! Mimmi seurasi myös mielenkiinnolla SYL:n innovatiivista kampanjaa, jossa lukukausimaksujen vastustaminen naamioitiin ihanan ninjamaisesti maksuttoman koulutuksen rakastamiseksi. Emmehän me enää mikään EI-liike ole. Enemmän vinoilua tosin ansaitsee HYY:n hallitus, joka toi paikalle suomalaisen vasemmiston terävimmät keihäänkärjet kannustamaan positiivisessa hengessä Suomen valtiovaltaa tukemaan maksutonta koulutusta: PERUSTULO PERKELE. Kiitos tästä. Kiitoksista puheen ollen: on suorastaan liikuttavaa, kuinka teekkarit ovat viimeisen vuoden aikana kasvaneet ihmisinä. Yhdet sun toiset julistavat, ettei omaisuuspäätös heitä oikeastaan harmitakaan onhan oikein kivaa, että kylteritkin saavat leikkiä! Nytkö kylterit voisivat jo tulla sitsaamaan kuin kunnot teekkarit konsanaan? Niemi-invaasio olisi kannattava siksikin, ettei KY:n suuren talkootyön henkinen jatkaja haluakaan tukea kylteritoimintaa. Noh, yhdistykset nyt ovatkin olleet sellaisia kehnon hallinnon pesiä, etteivät ne mitään rahaa ansaitse. Mutta jännäksi tilanne menee silloin, kun KY tulee käsi ojossa pyytämään AYY:lta rahaa oman kansainvälisyysviikkonsa järjestämiseen. Säätiö ei anna. Noh, ehkä säätiön linja oikenee, kun edustajistomme puheenjohtaja saadaan taas ensi vuodeksi hallintoneuvostoon. Rahaa kyllä piisaa KY100-juhlavuoteen, josta onkin syntymässä oikein hyvä jatko-osa salailu-, omaisuus-, pääsihteeri-, hallitus- ja arkistosopille. Tiina-rakas, miksi yksinkertaisimmistakin asioista pitää aina tehdä niin vaikeita? Miksi hallitusten tai edes puheenjohtajien pitää tuhlata tuntikaupalla aikaa siihen, kumpi laskee lakin patsaan päähän? Miksi yhteistyö tekee niin kipeää? Eivät teekkaritkaan kyllä yhteistä elämää helpota: erään killan Pahuus-teemaisille sitseillekin moni pukeutui kylteriksi ja toiset ovat kirjoittaneet kirjallisen verran anti-kylterilauluja. Viime aikoina on ollut myös puhetta siitä, miten Sorbusmimmi kiertää kehää. No daa edustajiston sopii riidellä jostain uudesta aiheesta, jos kaipaavat freesimpää kirjoittelua! Kep- siis kylteri pettää aina, taikkilaiset ovat palanneet Vanhoihin Hyviin Päiviin eikä teekkareita juurikaan pelota, kun Uudet Hyvät Päivät ovat täsmälleen samanlaiset kuin Vanhatkin. Ensi syksynä tässä sinun jäsenmaksuillasi kustannetussa läpyskässä aloittaa vähemmän vittumainen kolumnisti, joka on vähemmän Göbbels ja enemmän Lenin. Jos vaikka edustajistokin lakkaisi kulkemasta ympyrää ja muuttuisi ylioppilaskunnan tavoin Suomen parhaaksi. Hauskaa kesää, riisukaa toisianne ja nauttikaa Kevätpörriäisestä, tuosta minihameita vähiten syrjivästä lapsenmielisten vappujulkaisusta! Sorbusmimmi Kitkerä tuhkapilvi ja alaston suolaaja PS. Parhaan sorbuspohjaisen drinkin palkinto jätetään sittenkin jakamatta, sillä ehdotuksista tuli ihan vitun paha olo. Tai kyllä palkinnon olisi voinut jakaa hallitusteekkari Saaralle (<3), mutta hänen osallistumisensa olisi ollut ehkä vähän sääntöjen vastaista.. PPS. Mimmi olisi kirjoittanut tämän kolumnin toisella kotimaisella (toisin kuin ylioppilaskunta), ellei RKP olisi vielä piipertäjähippejäkin pahempi. Kymmenen vuoden päästä sinäkin ehkä muistelet serkkutytön lakkiaisissa niitä kultaisia aikoja, kun hyvistä lukioista kirjoittaneet abit pääsivät käytännössä suoraan tahtomaansa korkeakouluun. Ja jos se himoittu opiskelupaikka ei tuntunutkaan omalta jutulta, pystyi pääainetta, jopa opinahjoa, helposti vaihtamaan. Kivalta kuulostavia sivuainekokonaisuuksia saattoi napsia vaivatta sieltä täältä, eikä välivuoden pitäminen vaikkapa työnteon tai luottamustehtävien takia ollut mikään ongelma. Valtio on kuluneen puolen vuoden aikana latonut opiskelijalle melkoisia ukaaseja ja uhkauksia. Pian akateeminen vapaus on yhtä vanha vitsi kuin pikkukallet tai sitten se vain määritellään uudelleen. Yliopisto on edelleen hyvä paikka, jos vain täytät sen vaatimukset. Tänä keväänä Aalto-yliopistoon hinkui ennätysmäärä hakijoita: yhteensä lähes kappaletta. Suoraan maisteriohjelmiin pyrkijöitä oli vajaat viisituhatta. Ensi syksynä toivekoulussaan pääsee aloittamaan vain alle puolet Aalto-hakijoista. Sisäänottomääriä aiotaan supistaa etenkin teknillisellä alalla, joten muutaman vuoden kuluttua yliopistoon pääsevien määrä on todennäköisesti vielä pienempi. Näin kasvatat yliopistoon tähtäävän pikkusisaruksesi: Päätä loppuelämästäsi jo yläkoulussa. Yliopistot profiloituvat nyt opetusministeriön pyynnöstä kukin omiin vahvuuksiinsa, ja lukiot seuraavat perässä. Viimeistään ysiluokkalaisena pitää siis tietää, haluaako tiedelukion kautta TKK:lle vai kuvislinjalta TaiKiin. Tavoitteiden takia pitää joskus tehdä myönnytyksiä: aluepoliittisista syistä tanssilukio on ehkä Mikkelissä ja eläinlukio Ähtärissä. Tietysti myös harrastukset kannattaa valita tulevaisuuden ammattia tukemaan.

11 HELMENKALASTUS / #4/ hdu muottiin hen mennessä. Useamman tonnin kurssimaksuja kannattaakin alkaa säästää jo rippilahjashekeistä. Hanki rikas perhe. Lukukausimaksuja ei suomalaisille tule, vannoo opetusministeri Virkkunen. Jos nyt kuitenkin pääsisi lipsahtamaan, kannattaa tonnin koulumaksuihin varautua hyvissä ajoin. Valitettavasti osa meistä tulee edelleenkin syntymään pienituloisiin perheisiin jotkut jopa orvoksi. Mutta puumanaiset ovat muotia! Vanhempi ja varakkaampi mies- tai naisystävä on suositeltavaa hankkia jo lukioaikoina. Opettele väärentämään. Opiskelutahti tiivistyy, joten töihin ei enää ennätä. Ilman työkokemusta ei kuitenkaan saa töitä valmistumisenkaan jälkeen. Työtodistusten väärentämisestä tulee vielä tuottoisa bisnes. Ole kiltisti. SORA-työryhmä on ehdottanut yliopistojen kurinpito-oikeuksien laajentamista. Epäilyttävästi käyttäytyvät opiskelijat voidaan passittaa päihdetesteihin ja heidän opiskeluoikeutensa voidaan peruuttaa. Aallon kiinnostavimmat koulutusohjelmat 2010: HSE: Johtaminen (246 hakijaa) TAIK: Graafinen suunnittelu (448 hakijaa) TKK: Arkkitehtuuri (365 hakijaa) Anonyymit eläimet Joonas Lehtimäki

12 12 #4/2010 / HELMENKALASTUS / Sarjassa otetaan selvää siitä, onko Aallossa kaikki paremmin. Tällä kertaa tarkastelussa kansainvälistyminen. Vaihtotangoon tarvitaan vähintään kaksi yliopistoa Superkansainvälinen Aalto tahtoo opiskelijat ulkomaille ja ulkomaat tänne, muttei aio pakottaa ketään mihinkään. Teksti: tuuti piippo Kuvitus: mirka suikkanen Aino ilmestyy myös syksyllä! Sinä aaltolainen valokuvaaja, toimittaja, kuvittaja, lavastaja, kolumnisti, sarjakuvapiirtäjä, stailaaja, sadunkirjoittaja, kriitikko, graafikko, gallupintekijä, lehtinainen tai -mies liity Ainon avustajaporukkaan! Ilmoittaudu päätoimittajalle: anna.munsterhjelm(a)ayy.fi Aalto kaavailee itsestään maailmanluokan huippuyliopistoa, jonka kampuksilla kuulee yhtä lailla kiinaa kuin suomea tai englantia. Jokaisen opiskelijan velvollisuus olisi nyt kansainvälistyä jos ei lähtemällä vaihtoon tai ulkomaanharjoitteluun, niin vähintään kotikansainvälistymällä englanninkielisissä koulutusohjelmissa tai sulautumalla ulkkariseuraan vaikka kv-tutorin ominaisuudessa. Kolmen koulun käytäntöjen yhdistäminen parhaiksi mahdollisiksi voi kestää jopa vuosia. Ennen kesää ratkeaa ainakin Aallon rooli opiskelijoiden ulkomaanvaihtojen taloudellisena tukijana. Olemme rakentamassa useiden yliopistojen kanssa suunnitelmallista yhteistyötä vaihtopaikkojen lisäämiseksi. Työ on kuitenkin hidasta, koska it takes two to tango, sanoo Aallon verkostoista ja vaikuttavuudesta vastaava vararehtori Hannu Seristö. Nopeasti edistyneitä yhteistyökuvioitakin on. Aalto höyryää jo täyttä päätä Shanghaissa perustamassa uutta Design Factorya Tongji Universityn kanssa. Muita kiinnostavia alueita ovat luonnollisesti Yhdysvallat useiden huippuyliopistojensa takia ja Manner-Eurooppa, jonka huippukoulut usein unohtuvat vararehtorin mielestä siksi, että saksan- tai espanjankieliseen maahan olisi muka vaikeampi mennä hieromaan ystävyyttä. AYY:n hallituksen kansainvälisten asioiden vastaava Jarno Lappalainen kertoo, että tähän asti kv-asioiden hoitaminen yliopiston kanssa on koostunut lähinnä epäkohtien korjailusta. Suurimpia ongelmia ovat EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien sairasvakuutus, tutorointi etenkin Otaniemessä ja kansainvälisten opiskelijoiden asuminen. Vaihtotarjonta lisääntyy vaiheittain, koska sitä volyymia ei voi nostaa kertarytinällä. Ulkomailta tulevien opiskelijoiden asuntoongelma on yksi pullonkaula, joka ei ole vain meidän käsissä. Lisäasuntojen kaavoittamiseen ja rakentamiseen menee aikaa. Ei voida sanoa, että syyskuussa 2010 maailma on toinen, Seristö paukuttaa. TaiKissa ja kauppiksessa kansainvälisyys on jo sujuvaa arkipäivää, teekkareista taas harvemmat haluavat lähteä vaihtoon. Vuosittain ulkomaille lähtee yhtä monta kylteriä kuin teekkaria, vaikka TKK:lla on kolminkertainen määrä opiskelijoita. Jarno Lappalaisen mukaan byrokratia laskee teekkareiden vaihtohaluja. Vararehtori Seristö ymmärtää huolen. Ehkä teekkareilla ei ole niin paljon halukkuutta lähteä, tai sitä ei koeta mielekkääksi koulutusohjelmien jäykkyyden takia. Ohjelmien uudistus taas on pitkällistä kädenvääntöä ja keskustelua, koska kaikki eivät halua muuttaa asioita. Kaikki eivät myöskään halua tai voi lähteä kansainvälistymään. Tästä ovat samaa mieltä sekä Lappalainen että Seristö: Ketään ei voi pakottaa ulkomaille.

13 KOUKUSSA / HELMENKALASTUS / #4/ Luentosali täynnä tähtiä Kauppislaisten vuoden opettajaksi valitsema Susanna Kantelinen haluaa antaa opiskelijalle mahdollisuuden olla showmies tai -nainen bileiden lisäksi myös koulussa. Teksti: Erna Bodström Kuva: Veera Lipasti Vedät kehuttua Johtajuus organisaatioissa -kurssia. Millaisia opetusmenetelmiä kurssilla käytetään? Opiskelijat reflektoivat lukemiaan artikkeleja kirjoittamalla. Aiheiden elävöittämiseen käytän toiminnallisia roolipelejä, elokuvia, maalauksia, musiikkia ja esimerkkejä omasta elämästäni. Prosessi auttaa opiskelijoiden mukaan käsitteiden ymmärtämisessä. Olennaista on kuitenkin menetelmistä muodostuva prosessi ja opiskelijan oppimista tukeva, kurssin alusta loppuun jatkuva kokonaisuus. Yksi opiskelija kertoi työhyvinvointinsa muuttuneen hänen alettuaan kurssin jälkeen nähdä oman toimintansa uudessa valossa. Mistä sait idean nostaa opiskelijat estradille? Halusin, että opiskelijat voisivat opetustilanteessa olla yhtä sädehtiviä tähtiä kuin he muullakin ovat. Olin pari vuotta sitten johtamisen opiskelijoiden järjestämässä gaalaillassa ja näin, kuinka valovoimaisia opiskelijat olivat. He tiesivät mitä tekivät ja nauttivat esillä olemisesta. He säteilivät! Luennolla samat ihmiset ovat aivan toisenlaisia. Onko opiskelija asiakas vai yliopistoyhteisön jäsen? Opiskelijat ovat osa tätä yhteisöä. Suhtaudun hyvin skeptisesti asiakasnäkökulmaan. Kun puhutaan asiakkaasta, annetaan opiskelijalle tietty rooli, joka tuo mukanaan tietyt odotukset ja toimintatavat. Mikä on opettajien rooli huippuyliopiston rakentamisessa? Opettajat ovat paljon vartijoina. Yliopiston laatu ei mielestäni rakennu niinkään yksittäisistä huippututkijoista kuin päivittäisestä toiminnasta ja opiskelijoiden ottamisesta siihen mukaan tasavertaisina toimijoina. Muuttuminen lähtee siitä, miten me opettavat ihmiset kohtaamme opiskelevat ihmiset. Kohtaaminen vaatii kuitenkin aikaa. Minulle kyseessä on arvovalinta: opettaessani tingin tutkimuksesta, koska opettaminen on minulle tärkeintä. Nykyinen malli, jossa meidän tutkija-opettajien suorituksia mitataan julkaisuilla, ei kuitenkaan kannusta keskittymään opetukseen. Mitä opetettavaa opiskelijalla voisi olla opettajalle? Niin paljon! Opiskelijat näyttävät mallia, kuinka erilaisilla maailmankuvilla, arvoilla ja toimintatavoilla varustetut ihmiset pystyvät kaikesta huolimatta löytämään toisensa ja toimimaan yhdessä. Samalla he tekevät opettamani ilmiöt näkyviksi. Se saa minut tuntemaan itseni etuoikeutetuksi saadessani olla opettaja. Olet itsekin valmistunut HSE:ltä. Miten omat opettajasi ovat vaikuttaneet työhösi? Opetustyyliini ovat vaikuttaneet eniten ne perinteiset opettajat, jotka eivät osanneet ajatella opetustilannetta opiskelijoiden näkökulmasta. Opetusmenetelmäni on eräänlainen antiteesi sille.

14 14 #4/2010

15 #4/ Operaatio rahansiirto Kauan sitten oli fantasia, jossa kolme ylioppilaskuntaa sulautuivat sovussa yhdeksi, rahoineen kaikkineen. Todellisuudessa AYY:n alkutaival on ollut yhtä poliittista farssia, jonka näyttelijät sohivat syyttävällä sormella sinne tänne, joskus sattumanvaraisesti ja sokeastikin. Se on hassua, sillä suurin syntipukki on kyllä selvillä. Se syntipukki on pian kahden ja puolen vuoden ajan hankaloittanut yhteistyötä salailemalla ja valehtelemalla. Se syntipukki ei ole KY, vaan KY:n tulevaisuustyöryhmä ja sen huolellisesti ja isolla rahalla valmistelema salainen suunnitelma. Teksti: Anna munsterhjelm Kuvitus: jesse pasanen 1

16 16 #4/2010

17 #4/ Syyskuun 2009 lopussa järjestetyn Mahtavaa ihanaa räjähtää! -päivän piti olla Aallon opiskelijoiden ensimmäinen yhteinen tempaus. Teekkareilla ja kyltereillä oli hauskaa haalareissaan, mutta yksikään taikkilainen ei ilmestynyt mukaan karnevaaleille. Tiedonkulku oli tökkinyt, eikä kutsu koskaan kiirinyt Arabiaan asti. 2. KY:n omaisuuspäätöksiä ja ylioppilaskunnan asiakirjojen julkisuutta on puitu sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa jo puolitoista vuotta. Valittajina olivat TKY-taustaiset kylterit. Tänään on 25. päivä elokuuta ja tilanne on erittäin räjähdysaltis. Elelipä kerran samassa häkissä valtavan suuri lammas, aika lailla pienempi kettu ja aivan pikkiriikkinen, mutta jumalattoman kovaääninen lokki. Ymmärrettävästi niiden yhteiselo ei ollut kovin auvoisaa: Kömpelö lammas jökötti hämillään keskellä häkkiä suostumatta siirtämään sorkkiaan milliäkään. Kiiltäväturkkinen kettu pyyhälteli lipevänä ympäriinsä koettaen kerjätä yleisöltä herkkupaloja, häntä somasti kainalossaan. Lokki piiskasi siivillään vauhtia ja yritti kovasti lentää häkin silmukoiden läpi vanhaan pesäänsä. Lopulta se vetäytyi äkäisenä omaan nurkkaansa rääkymään. Satuilu sikseen. Kolme entistä ylioppilaskuntaa KY, TOKYO ja TKY saattavat tietysti muistuttaa likeisesti kettua, lokkia ja lammasta, mutta siitä ei kannata laskea leikkiä. Tarina yhteisen ylioppilaskunnan omaisuudesta on kaukana hauskasta jutusta. Jo ensimmäisissä tapaamisissa kolme vuotta sitten ilmapiiri oli kireä. Henkilökemiat tökkivät ja rahakysymykset hiersivät. Viimeistään kunkin osapuolen syksyllä 2007 laatimista visioista huomattiin, kuinka erilaisia latuja KY, TOKYO ja TKY olivat uuden ylioppilaskunnan omaisuuskartalle hiihtämässä. KY katsoi, että sen miljoonat on tarkoitettu ainoastaan kyltereiden käyttöön ja oli siksi valmis panemaan yhteiseen pottiin vain pienen osan varallisuudestaan. Samalla pitäisi perustaa kullekin koulutusalalle oma alajärjestönsä, yhdistys tai vaikka osakunta. TKY olisi tahtonut lyödä kaiken yhteen. TOKYOkin kannatti yhteistä kassaa, mutta piskuisen omaisuutensa kanssa sillä ei ollut lopullisiin neuvottelupöytiin mitään asiaa. Teekkarit jahkailivat, mutta KY:llä ei hidasteltu. Lokakuussa 2007 KY:n edustajiston jäsen, silloin myös Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana toiminut Lasse Männistö esitti, että KY alkaisi valmistella uuden säätiön tai yhdistyksen perustamista. Näitä elimiä tarvittaisiin, jollei uuden ylioppilaskunnan omaisuudesta päätettäisikään KY:n etuihin sopivalla tavalla ja rahat pitäisi siirtää pois KY:ltä ennen TOKYOn ja TKY:n kanssa yhdistymistä. Männistön esitys julistettiin salaiseksi ja sitä ryhdyttiin kaikessa hiljaisuudessa toteuttamaan Jenni Laakson vetämän hallituksen johdolla. Tai oli oikeastaan jo ryhdytty: heinäkuussa asianajotoimisto Borenius & Kemppiseltä oli pyydetty selvitys niistä vaihtoehdoista, joita KY:llä oli omaisuutensa suhteen. Sitäkin aiemmin, helmikuussa, oli Lasse Männistö epävirallisesti esittänyt, että innovaatioyliopiston ylioppilaskunnasta pitäisi tehdä vain edunvalvontaelin. Ajatus varojen evakuoinnista oli siis itänyt KY:llä jo jonkin aikaa. Käytännössä rahaton TOKYO jäi sivustaseuraajaksi kahden suuren vääntäessä kättä uuden yhteisen ylioppilaskunnan omaisuudesta. Ei se silti suostunut seisoskelemaan tuppisuisena seinäruusuna päinvastoin. Koko innovaatioyliopiston valmistelun ajan juuri taikkilaiset olivat äänekkäimmin esillä julkisuudessa: milloin vaihtamassa rehtoria, milloin anomassa turvapaikkaa Teatterikorkeakoulusta. Vielä yliopistojen lukuvuoden avajaisissa syksyllä 2009 TOKYOn silloinen puheenjohtaja Henna Immonen puhui pakkoliitoksesta. Rahamassien päällä painiskelu hoidettiin näennäisesti hillitymmin. Sekä KY että TKY olivat päättäneet pitää omaisuuskiistan kanssa mahdollisimman matalaa profiilia, mutta eri syistä. KY-läiset pelkäsivät, että julkisuuteen lipsahtava tieto säätiöinnistä saisi heidät näyttämään ahneilta ja itsekkäiltä, tarinan pahiksilta. Omaisuusjärjestelyistä ei myöskään haluttu kertoa vastapuolelle yhtään liian aikaisin. Teekkarit jaksoivat ilmeisesti elätellä toivoa kyltereiden taipumisesta vaikkakin Patentti- ja rekisterihallituksesta oli jo vuotanut tieto säätiön ja yhdistyksen perustamisesta. Otaniemeläiset olivat myös päättäneet pysyä solidaarisina innovaatioyliopistolle. Hyssyttely sai nimittäin siunauksensa myös opetusministeriöltä ja myöhemmin Aallon korkeakoulusäätiöltä, kertovat sekä teekkari- että kylterilähteet. Kumpikaan taho ei tahtonut opiskelijoiden keskinäisen nahistelun vaarantavan yliopistohankkeen ja sen rahoituksen toteutumista. Ja jos KY:n säätiöintikysymys olisi noussut otsikoihin, olisi joku noheva toimittajanplanttu saattanut vetää siitä kyseenalaistavan viivan ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyteen. Sen jälkeen vaarassa ei olisi enää ollut ainoastaan kuntailtojen boolitarjoilut, vaan koko uusi yliopistolaki. Ulkopuolisten välitysyrityksistä huolimatta KY:n ja TKY:n välit kiristyivät sitä mukaa, kun vuosi 2008 eteni. Myös opetusministeriöläiset olivat lakanneet yrittämästä puhua kyltereille järkeä säätiöimisen peruuttamisesta. Tänään on 25. päivä elokuuta ja tilanne on erittäin räjähdysaltis. En henkilökohtaisesti enää usko, että on mahdollista päästä ratkaisuun. Kysymys on vaan siitä, kuinka kauan teatteria on syytä jatkaa ennen kuin asiasta tulee julkinen ja siirrytään kylmästä avoimeen sodankäyntiin. Säälittää KY:n hallituksen puolesta, toivottavasti he ymmärtävät mitä ovat tekemässä, kirjoitti TKY:n hallituksen puheenjohtaja Christian Peltonen neuvottelupäiväkirjaansa kesän 2008 lopussa. Hän oli oikeassa, mutta auttamattoman myöhässä. KY ei ollut harkinnut säätiöintihankkeestaan luopumista enää yli puoleen vuoteen.

18 18 #4/2010

19 #4/ Rahvaskin pääsee pällistelemään, kun Aalto-yliopiston avajaisia vietetään arvokkaasti mutta värikkäästi presidentin, pääministerin ja 2000 muun kutsuvieraan voimin, kirjoitti Helsingin Sanomat tammikuun alussa. Finlandiatalon ja Kiasman juhlia pystyi seuraamaan Mannerheimintien reunaan pystytetyltä screeniltä. Jo tammikuussa oli tulevaisuustyöryhmäksi ristitty pieni ydinjoukko ryhtynyt valmistelemaan 2000-lukulaisen ylioppilaskuntapolitiikan suurinta silmänkääntötemppua. Tarkoitus oli turvata kylteritoiminnan jatkuvuus taloudellisesti, eli siirtää uusille perustettaville elimille säätiölle ja yhdistykselle mahdollisimman iso osa ylioppilaskunnan miljoonaomaisuudesta. Jottei homma olisi liian helppo, piti samaan aikaan maalata kulisseja: antaa muulle ylioppilasliikkeelle ja maailmalle se kuva, että KY vilpittömästi ja tosissaan tahtoi rakentaa yhteistä Aalto-yliopiston ylioppilaskuntaa. Parhaassa tapauksessa kävisi tietysti niin, että ulkopuolisten sympatiat saisi omiensa puolesta urhoollisesti taisteleva KY, ei TKY. TOKYOta käytettiin tässä vaiheessa enää pelkkänä nappulana isompien pelissä. Siispä Pohjoisella Rautatiekadulla ryhdyttiin puuhaan. Projektijohtajaksi palkattiin edellisvuotinen edustajiston puheenjohtaja Kasper Stenbäck, joka raportoi tulevaisuustyöryhmän edistymisestä hallitukselle kahden viikon välein. Tulevaisuustyöryhmän tehtävälistan viimeiseksi kohdaksi kirjattiin: Pää kylmänä. Kaikki. Koko ajan. Ydinryhmään kuuluivat perustamisvaiheessa myös hallituksen puheenjohtaja Katariina Kyckling, varapuheenjohtaja Tuuli Ylinen sekä edustajiston puheenjohtaja Iivo Paukkeri. Työntekijöistä mukana olivat pääsihteeri Kimmo Kääriä ja talousjohtaja Kirsti Jerkku sekä myöhemmin KY:n tiedottaja. Aktiivisesti vaikutti myös vuoden 2007 hallituksen puheenjohtaja, sittemmin säätiön puheenjohtaja ja KY:n pääsihteeri Jenni Laakso. Hallituksen vaihtuessa ryhmänkin kokoonpano muuttui, mutta sen toiminta jatkui muodossa tai toisessa ainakin vuoden 2009 loppuun asti. Tulevaisuustyöryhmä käynnisti itsensä hämmästyttävällä vauhdilla. Laadittiin lista vaikuttajista, joihin otettaisiin yhteyttä. Sovittiin tapaamisia sivistysvaliokunnan porvarikansanedustajien ja opetusministeriön virkamiesten kanssa. Hankittiin säätiöintiä koskevat lausunnot maan parhailta oikeusasiantuntijoilta. Tarkistettiin pienimmätkin yksityiskohdat juristien kanssa. Otettiin yhteyttä Hesarin KY-taustaiseen politiikan toimittajaan, joka lupasi yrittää vaikuttaa tapauksesta kirjoitettavien juttujen sisältöön. Palkattiin viestintätoimisto Taivas sujuvoittamaan media- ja sidosryhmäsuhteita. Valjastettiin KY:n Seniorikilta perustamaan Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden säätiö jonka alkupääomasta puolet oli muuten KY:n edustajiston helmikuussa Seniorikillalle sen 20-vuotisjuhlien kunniaksi lahjoittamaa. Hallituksen jäsenet perustivat itse Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat ry:n, KY:n aatteellisen työn jatkajaksi kaavaillun yhdistyksen. Kaikki tämä piti toimittaa ehdottoman salaisesti. Ehkä juuri siksi tulevaisuustyöryhmän tehtävälistan viimeiseksi kohdaksi kirjattiin: Pää kylmänä. Kaikki. Koko ajan. Muutaman kuukauden uurastuksen jälkeen tulevaisuustyöryhmä oli onnistunut kokoamaan taakseen pienen pataljoonallisen merkittävissä asemissa olevia entisiä kyltereitä, jotka olivat valmiita panemaan arvovaltansa peliin vanhan ylioppilaskuntansa puolesta. Valmiina olivat myös erittäin kattavat suunnitelmat KY:n omaisuuden siirtämiseksi ylioppilaskunnalta uudelle säätiölle ja uudelle yhdistykselle. Riskit oli kartoitettu tarkkaan ja aukot tilkitty asianajajien opastuksella. Julkisivukin oli pysynyt kiiltävänä muutamaa opetusministeriön ja otaniemeläisten raapaisemaa pintanaarmua lukuun ottamatta. Rahansiirron piti tapahtua KY:n edustajiston kokouksessa lokakuun lopussa, eikä mikään tai kukaan saisi olla silloin epävarma. Ei lainkaan hullumpi suoritus puolelta tusinalta parikymppisiä opiskelijoita ja yhdeltä talousjohtajalta! Päät olivat todellakin pysyneet kylminä. Ylioppilaskunnan varoja projektiin tosin poltettiin kahdessa vuodessa reippaasti yli puoli miljoonaa euroa. Se on suunnilleen saman verran mitä kyltereiden jäsenmaksuja kertyy seitsemässä lukuvuodessa.

20 20 #4/2010

21 #4/ Alkuvuonna käytiin kiivasta keskustelua KY:n arkiston sijoituspaikasta ja omistajuudesta. Kansallisarkisto linjasi, että arkistosta huolehtiminen on ylioppilaskunnalle kuuluva tehtävä, mutta KY asianajajineen kiisti lausunnon. Asiakirja-arkisto on edelleen puutteellinen. Joulukuun 2009 lopussa KY-talon silppuri oli ehtinyt laulaa. Ja viimeinkin: Grande finale, Operaatio Rahansiirto. Lokakuun kolmannenkymmenennen päivän vastaisena yönä moni KY-aktiivi jännitti varmasti enemmän kuin aikanaan pääsykokeessa. Yksi ehkä hioi esiintymistään vieläkin vakuuttavammaksi, toinen treenasi kiitospuhettaan, kolmas kertasi asianajajien ohjeita. Joku ehkä mietti sitäkin, minkä värisen paidan seuraavana aamuna päälleen napittaisi. (Ota sininen, neuvoisi pukeutumiskonsultti, se symboloi luotettavuutta ja rehtiyttä.) Iltakuudelta KY:n edustajisto lopultakin kokoontui Pohjoiselle Rautatiekadulle: tästä tulisi historiallinen kokous. Jos ylioppilaskunnan korkein päättävä elin niin soisi, tänään lyötäisiin lukko siihen aarrearkkuun, jota oli naputeltu hiljakseen kasaan jo yli vuoden ajan. Lahjoituspäätökset kopautettaisiin pöytäkirjaan ja suurin osa valtavasta omaisuudesta siirtyisi kauas AYY:n ulottumattomiin, KY-yhdistykselle ja KY-säätiölle. Konditionaalin käyttäminen on oikeastaan turhaa: riski hallituksen esitysten hylkäämisestä oli mitättömän pieni. Kokouksen nuotit oli kirjoitettu jo viikkoja aiemmin ja niiden laillisuus varmistettu Borenius & Kemppiseltä. Hallituksen puheenjohtaja Kyckling oli prepattu vastaamaan jälkeenpäin esitettäviin hankaliin kysymyksiin. Viestintäsuunnitelma oli höylätty oksattomaksi yhdessä Taivaan kanssa. Ja ihan vain varmuuden vuoksi plan B oli olemassa. KY oli siis äärimmäisen valmis. Ja tulevaisuustyöryhmän tahto tapahtui: edustajisto kannatti yksimielisesti hallituksen esityksiä. Päätöksiä kiiteltiin vuolaasti. Kuin olisi itsemurhalahkon kokouksessa istunut: kylterit taputtelivat toisiaan selkään ja hokivat, että tää on hyvä juttu, muistelee Christian Peltonen erään kokouksessa olijan kertoneen. Arvattavasti kaikki KY:n edaattorit eivät vieläkään aivan tarkkaan tiedä, mille he antoivat siunauksensa. Tulevaisuustyöryhmä oli nimittäin pitänyt tiukan linjan ylioppilaskunnan sisäisessä viestinnässä: omaisuusratkaisuja koskevaa tietoa tarpeellista jakaa [edustajistossa] eri ihmisille eri määrä, kuitenkin luottamus säilyttäen ja tarvittavat päätökset turvaten. Niinpä vain muutama hallituksen lähipiiriin kuulunut edaattori vihittiin salaisiin valmisteluihin. No, kokouksen jälkeen järjestetyssä kuntiksessa riemujuomaa taisi riittää tasapuolisesti kaikille. Kahdeksan kilometrin päässä Otaniemessä tunnelma oli vähemmän hulvaton. TKY:n hallitus mietti, vetäisikö se KY:n lahjoituspäätösten takia käräjille. Paperit olivat valmiina, haasteen jättäminen oli vain yhden puhelun päässä. Sitä puhelua ei koskaan soitettu. Ratkaisevaa oli se, että KY oli kuitenkin päättänyt siirtää asuntonsa uudelle ylioppilaskunnalle ja kaikkien kuntalaisten käyttöön ilman tätä oikeusjuttu olisi ollut taattu. Hallituksen puheenjohtaja Christian Peltonen perustelee syyttämättä jättämistä myös jalommilla motiiveilla: Emme halunneet hankaloittaa yhdistymisprosessia enää enempää. Ei se olisi ollut sen arvoista. Ja teekkarimaisen analyyttisella tavalla laskettuna todennäköisyys sille, että juttua ei olisi otettu käsittelyyn, oli varsin suuri. TKY:hän ei ollut asianomainen, vaan syytös olisi pitänyt juontaa AYY:n kautta. Toki teekkaritkin olivat omalla tahollaan touhunneet tavoitteidensa eteen: olleet yhteydessä omiin poliitikkokontakteihinsa sekä virallisesti että epävirallisesti ja hankkineet vahvaa taustatukea säätiöintiä vastustavista opetusministeriöstä ja Aallon säätiön hallituksesta. Kyltereiden kaiken kattaviin suunnitelmiin verrattuna lobbaus oli kuitenkin pahaista näpertelyä. Oltiin liian kilttejä, myöntää Peltonen nyt. Jos TKY olisi pelannut todella kovaa, homma olisi räjähtänyt totaalisesti käsiin jo kesällä KY:n näkemys on vastakkainen. Me oltiin koko ajan altavastaajana. TKY ei suostunut puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä tai kuunnellut meitä, selvittää KY:n projektijohtaja Kasper Stenbäck. Virallinen TKY siis pesi kätensä lahjoituspäätösten jälkeen, mutta sen hallituksen entinen puheenjohtaja Antti Savolainen ja edustajiston entinen puheenjohtaja Kaarlo Väisänen työnsivät sormensa kuraan. Ollessaan myös KY:n jäseniä pystyivät he valittamaan lokakuussa tehdyistä omaisuuspäätöksistä hallinto-oikeuteen ja sieltä hylkäävän päätöksen jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Peltonen kiistää ehdottomasti, että TKY olisi masinoinut Savolaisen ja Väisäsen tekemään valitukset. Henkisesti seison kyllä heidän takanaan ja koen, että he toimivat moraalisesti oikein. Tammikuun neljäntenä aamuna 2010 AYY täytti neljä päivää ja Jenni Laakso soitti uuden ylioppilaskunnan pääsihteerille Teemu Halmeelle. Korkein hallinto-oikeus oli vahvistanut KY:n lokakuussa tekemät rahansiirrot: säätiö ja yhdistys saisivat pitää rahansa. Silloin tajusin, että tämä juna menee nyt todella lujaa. Siihen ei voinut hypätä asemalta eikä enää edes kävelyvauhdista, kertoo AYY:n hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja Jussi Valtonen. Hän uskoo, että salatun valmisteluprosessin paljastuminen ja alkuvuoden taistelu KY:n arkistosta on vasta alkua. Hämäriä ovat vielä esimerkiksi KY:n escrow-sopimukset, omaisuuspäätösten laillisuus ja edustajiston salakokous. Tapahtumia selvitetään nyt sekä juridisella tasolla korkeimmassa hallinto-oikeudessa että moraaliselta kannalta ylioppilaskunnassa. AYY ei mene eteenpäin, ennen kuin tämä omaisuuskysymys on kokonaan ratkaistu, Valtonen sanoo. Tilannetta ei helpota se, että isojen asioiden lisäksi KY ry ja AYY nahistelevat myös pienistä: kuka omistaa lehtitelineet, kuka saa käyttää HSE:n aulatelkkaria... Ensi vuoden Mantan lakituksestakin on jo päästy vääntämään kättä. Paperillahan homman pitäisi olla aivan selvä: KY ry ei ole ylioppilaskunta, vaikka se itse niin kuvittelisi. Sillä ei ole niitä lain sanelemia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka AYY:llä on. Silti sillä on kaikki mahdollisuudet kääntää kylterit AYY:tä vastaan. Kuten Valtonenkin sanoo: KY:n toiminta on aina perustunut henkilöjohtajuuteen; profeetoihin, jotka tulevat ja sanovat, miten asiat ovat. Omaisuusratkaisujen laillisuus selviää aikanaan, mutta sitä odotellessa palloa hypistelevätkin käsissään tavalliset rivikylterit; ne, jotka käyvät vappubileissä ja Hukkaputkessa, mutta eivät lainaa pääsihteeriltä vessajonossa puuteria. Seuraavaksi he joko 1) antavat tukensa KY:n sisäpiirin toimille, 2) tuomitsevat ne tai 3) pysyvät passiivisina. AYY tietysti toivoo vaihtoehtoa numero kaksi, sillä vasta huonojen kertojien vaiettua hyvä tarina voi oikeasti alkaa. Mitä sanovat vuoden 2009 puheenjohtajat? Miksi taikkilaiset eivät halunneet liittyä Aaltoon? Millainen oli edustajiston ensimmäinen kokous? Ai mikä arkistokiista? Lue muut AYY:n alkutaipaleesta kertovat jutut osoitteessa

22 22 #4/2010 Taantuman aikana työnhaku on pahimmillaan yhtä kidutusta etenkin korkeastikoulutetulle. Kielteiset vastaukset kolhivat itseluottamusta, vaikka samalla pitäisi jaksaa uskoa loistavaan tulevaisuuteen ja akateemiseen ammattiin. Teksti: Sanna Räty Kuvitus: Anna-Leena Kilpeläinen Anna mulle töitä! Vuosi sitten teekkari nimeltä Santeri oli haljeta onnesta. Diplomityöpaikka oli järjestynyt oman professorin kautta ja opintojen aikaiset työnhakuongelmat unohtuivat kertaheitolla. Akateeminen urakiito oli vihdoin alkanut. Santeri työskenteli koululla ja rahoitus hoidettiin yrityksen stipendillä. Kaikki sujui mainiosti ja aikataulussa: dippa kansitettiin, arvosteltiin ja palkittiin erityisstipendillä. Syksyllä Santeri viimeisteli tutkintoaan lukemalla puuttuvat kurssit pois alta. Joulukuussa lopputyön rahoittanut yritys väläytteli mahdollisuutta siirtyä heidän palvelukseensa, joten Santeri näki parhaaksi ottaa paperit ulos. Hän kävi haastattelussa ja oli aktiivinen yrityksen suuntaan. Pikkuhiljaa epäilys alkoi kalvaa: paikka ei ollutkaan pedattuna Santerille niin selvästi kuin oli annettu ymmärtää. Santeri yritti olla aloitteellinen, mutta firman lupaukset muuttuivat yhä epämääräisemmiksi. Työpaikka tuntui valuvan sormien lävitse. Vedätys huipentui, kun Santeri huomasi netissä ilmoituksen yrityksen uudelleenjärjestelystä. Nyt Santeri on työtön ja turhautunut diplomi-insinööri, jota kauniisti sanottuna hatuttaa. Työnsaanti on taas yhtä hankalaa kuin opiskeluaikana, mutta kaiken huipuksi hanttihommatkin ovat ylikoulutetulla pannassa. Trukkikuskien paikat menevät trukkikuskeille, eivät akateemisesti koulutetuille. Jos Santeri olisi aavistanut tämän etukäteen, olisi hän lykännyt valmistumistaan. Toista oli vielä pari vuotta sitten. Silloin tuore kauppatieteiden maisteri Johanna rustasi viikon verran työhakemuksia. Joka päivä tarjolle ilmaantui viidestä kymmeneen kappaletta kiinnostavia paikkoja. Johanna lähetti nelisenkymmentä hakemusta, kävi haastatteluissa ja sai töitä varsin vaivattomasti. Hän joutui valitsemaan parin paikan väliltä. Puolisen vuotta sitten Johanna aloitti työnhaun uudelleen, määräaikaisen sopimuksen loppu kun häämötti jo nurkan takana.

23 #4/

24 24 #4/2010 Opiskelijapiireissä tiedetään, kenen professorin puoleen kannattaa kääntyä. Kaikki eivät edes halua auttaa työnhaussa. Työtilanne oli kääntynyt parissa vuodessa päälaelleen: nyt kiinnostavia paikkoja oli tarjolla niukasti, ehkä yksi viikossa. Täsmähakemusten ja karttuneen työkokemuksen avulla Johanna sai vakipaikan neljän kuukauden rutistuksen jälkeen. Taantuman aikana on vallalla työnantajan markkinat. Yritysten rekrytointiosastoilla pitää kiirettä, sillä työnhakijoita riittää jonoksi asti. Puhelimet pirisevät, kun innokkaimmat pyrkivät linjoja pitkin erottumaan muista hakijoista. Johannaa ja Santeria ihmetyttää yritysten rekrytointitapojen lipsuminen kiireen keskellä. Yhteydenottolupauksista ei pidetä välttämättä lainkaan kiinni ja isotkin firmat voivat jättää kokonaan ilmoittamatta, miten valinta ei tälläkään kertaa osunut. Hyviä hakijoita on liikkeellä runsaasti, vahvistaa myös Joonas Rauramo Fortumilta. Hänen tiimissään oli kevään aikana avoin diplomityöpaikka, johon tuli yli 60 hakemusta. Ihan älytön määrä. Valinnasta tulee nyanssipeliä ja se vie paljon enemmän aikaa. Rauramo vakuuttelee, että Fortumilla jaksetaan panostaa oikean ihmisen löytymiseen. Huojuva hakemuspino käsitellään entiseen malliin, vaikka se edellyttää lisätyötä. Pikainen vilkaisu rekrytointipalstoille vahvistaa käsityksen siitä, että lopputyöpaikat ovat tiukassa. Varsinkin teekkarit ovat olleet ihmeissään, kun dippapaikan rahoitus ei olekaan enää läpihuutojuttu. Toimeksiannon löytäminen edellyttää suurta sinnikkyyttä ja oma-aloitteisuutta. Jos hakee paikkaa, on todella tärkeää soittaa perään. Silloin työtä irtoaa varmemmin, vakuutetaan puunjalostustekniikan laitoksen opintoneuvolasta. Kauppiksessa ja Taikissa lopputyö tehdään useammin ilman rahoitusta. Näissäkin kouluissa tärkeässä roolissa on oma professori, joka opastaa opiskelijan lopputyön alkuun. Koulu ei sinänsä velvoita professoria avustamaan opiskelijaa toimeksiannon kanssa, vaan useimmiten professorikunta kokee tilanteen kunnia-asiaksi. Opiskelijapiireissä tiedetään kuitenkin tarkasti, kenen puoleen kannattaa kääntyä. On proffia, jotka eivät ehdi tai edes halua auttaa. Ja sitten on niitä, jotka tarjoavat kontaktinsa opiskelijoiden käyttöön. Professori Pekka Ahtila Energiatekniikan laitokselta on valvonut yli sata diplomityötä. Varovaisesti hän arvioi välittäneensä niistä neljänneksen. Ahtila kuvailee lämmöllä työelämän tapaami-