TUOTTEISTAMINEN TUOTANNON JOHTAMISEN JA KEHITTÄMISEN NÄKÖKULMASTA

Transkriptio

1 Eeva Torppa-Saarinen TUOTTEISTAMINEN TUOTANNON JOHTAMISEN JA KEHITTÄMISEN NÄKÖKULMASTA Tampereen kaupunki Tietotuotanto ja laadunarviointi C 2/2009

2 Tampereen kaupungin Tietotuotannon ja laadunarvioinnin julkaisusarja C 2/2009 Eeva Torppa-Saarinen TUOTTEISTAMINEN TUOTANNON JOHTAMISEN JA KEHITTÄMISEN NÄKÖKULMASTA Tampereen kaupunki 2009

3 Tampereen kaupunki Konsernihallinnon talous- ja strategiaryhmä Tietotuotanto- ja laadunarviointiyksikkö Aleksis Kiven katu C PL Tampere puh faksi Eeva Torppa-Saarinen ja Tampereen kaupunki Juvenes Print Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2009 ISSN-L ISSN ISBN

4 TIIVISTELMÄ Julkaisu on MBA-kehittämistyö, jonka tarkoituksena on selvittää Tampereen kaupungin avopalvelujen tuotantoalueen tuotteistuksen toimivuutta johtamisen ja kehittämisen näkökulmasta vuonna Avopalvelut on kaupungin palveluja asiantuntijaorganisaatio, joka tuottaa kymmenessä tuotantoyksikössä sosiaali- ja terveydenhuollon perus-, erityis- ja erikoispalveluja. Tuotantoyksiköiden johtajien haastattelussa selvitettiin tuotteistuksen käyttöä strategisen suunnittelun, tuotannon ohjauksen sekä päivittäisen johtamisen näkökulmista sekä pyydettiin johtajia esittämään mahdollisia kehittämisehdotuksia. Lisäksi haastatteluissa selvitettiin teollisuudessa käytettävien toiminnanohjausmenetelmien soveltumista sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoon. Tuotteistuksen laatimiseen oli käytetty paljon aikaa ja voimavaroja, mutta tuotteistus ei ollut kattavasti käytössä tuotannon ohjaus- tai laskutusperusteena tilaaja tuottaja-mallissa. Suurimpana tuotteistuksen kehittämisen ja käytön esteenä nimettiin tietojärjestelmät, jotka eivät tukeneet tuotteistetun toiminnan johtamista. Laskutus toimi tuotantoperusteisesti ainoastaan osassa yksiköitä, suurin osa avopalvelujen tuotannosta laskutettiin edelleen kuukausi- tai kokonaishinnalla. Tuotantoyksiköiden johtajat halusivat kehittää palvelujen järjestämistä ja tuotteistusta sekä saattaa loppuun vuosia käynnissä olleen tuotteistamistyön. Johtajat esittivät asiakasprosessien kuvaamista ja niiden tuotteistusta toimintolaskentaa käyttäen sekä tietojärjestelmien kehittämistä seurannan ja arvioinnin sekä johtamisen tueksi. Teollisuudessa käytössä olevia toiminnanohjausmenetelmiä olisi mahdollista soveltaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon johtamisessa kun tuotteistaminen ja kustannuslaskenta on tehty ja tietojärjestelmät tukevat toimintaa. Eeva Torppa-Saarinen ylihammaslääkäri HLL, EHL, MBA

5

6 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ JOHDANTO Tutkimuksen tausta ja työn lähtökohdat Tutkimusongelmat ja työn tavoitteet Tutkimustapa Raportin sisältö TUTKIMUKSEN TEORIATAUSTA Tuote ja tuotteistaminen Prosessi Tuotantotoiminta ja siihen liittyvät käsitteet Tuotannon johtaminen Tuotannon ohjaus Toiminnanohjausprosessi teollisuudessa Toiminnanohjauksen tietojärjestelmät Hyvinvointipalvelut ja niitä tukeva lainsäädäntö Palvelujärjestelmän rakenne, rahoitus ja kehitys Sosiaali- ja terveyspalveluja sääntelevä lainsäädäntö Lainsäädäntömuutokset Tampereen mallia varten UUSI TOIMINTAMALLI JA HYVINVOINTIPALVELUT TAMPEREELLA Tampereen mallin palvelukokonaisuudet hyvinvointipalveluissa Tampereen kaupungin avopalvelujen toimintaympäristön kuvaus v Uuden mallin mukaiset palvelusopimukset ohjaajina Tuotteistaminen uudessa toimintamallissa Seuranta ja raportointi, toiminnanohjausjärjestelmä HAASTATTELUT Menetelmäkuvaus Strategiatason päätösten taso Tuotantojärjestelmien ja niitä tukevien systeemien kehittäminen Tuotannon päivittäinen ohjaus YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Yleistä Strategiatasoisten päätösten taso Tuotantojärjestelmien ja sitä tukevien systeemien kehittämisen taso Tuotannon päivittäisen ohjauksen taso Yhteenveto ja kehittämisehdotukset LÄHTEET LIITTEET Liite1 Voimassa oleva palvelujen järjestämistä sääntelevä keskeinen lainsäädäntö Liite 2 Palvelukokonaisuuksiin sisältyvät palvelut ja tuotteet Liite 3 Haastattelulomake... 93

7

8 7 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta ja työn lähtökohdat Tampereen kaupunki on järjestänyt kaikki kunnalliset palvelut tilaaja tuottajamallin mukaisesti vuoden 2007 alusta lukien. Tilaaja tuottaja-mallissa kaupunki toimii palvelujen järjestäjänä. Kaupungin tilaustoimintaa varten on muodostettu aiempien sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä esimerkiksi kulttuuri- ja vapaaaikalautakunnan sijaan pääasiassa ikäkausittain palveluja kuntalaisille järjestävät lautakunnat. Tuottajina voivat toimia niin kaupunki itse, yksityiset palveluntuottajat kuin myös ns. kolmas sektori. Aiemmin kaupunki järjesti suuren osan lakisääteisistä palveluista omana toimintana. Lainsäädäntö on mahdollistanut palvelujen järjestämisen muutenkin kuin omana toimintana, mutta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen kilpailuttamiseen perusteella on aloitettu vasta hankintalain uudistuksen myötä. Aiemmin palveluja kyllä hankittiin mm. kolmannelta sektorilta. Hankinta perustui yhteisöavustuksiin, jonka saamisen edellytyksenä oli yhteisön kunnalle tuottamat palvelut. Yhteisöt saivat avustuksia myös valtakunnallisilta järjestöiltä. Lainsäädännön muutokset pakottivat yhdistyksiä yhtiöittämään palvelujen tuottamiseen tarkoitetun osan toiminnastaan ja kilpailemaan markkinoilla muiden palvelujentuottajien kanssa. Valtakunnallinen avustusjärjestelmä sekä kunnallinen yhteisöavustusjärjestelmä purettiin kilpailulainsäädännön ja kunnallisen hankintalain vastaisina. Palvelujen avaaminen markkinoille vaati palvelujen hankinnan tuotteistamista niin, että kilpailutilanteessa niiden keskinäinen vertailu olisi mahdollista. Tampereen kaupungin tilaajalautakunnat tuotteistivat hankittavat palvelukokonaisuudet ns. tilaajan tuoteryhmiksi. Tuoteryhmät ovat pilkottavissa pienemmiksi palvelukokonaisuuksiksi eli tuotteiksi. Tämä on myös tärkeää, jotta myös pienemmät ja erikoistuneemmat palveluntuottajat voisivat kilpailla markkinoilla kunnallisten palvelujen tuottamisesta. Tuotteistamisprosessit olivat mittavia. Tilaajille ja tuottajille järjestettiin koulutusta hankintalain vaatimuksista sekä tuotteistuksen periaatteista. (Tuotteistamisen ja sisäisen kustannuslaskennan kehittäminen sosiaali- ja terveystoimessa. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveystoimen monisteita 14/2003.) Hyvinvointipalveluja tuotetaan Tampereella seitsemällä tuotantoalueella, joita ovat avopalvelut, laitoshoito, erikoissairaanhoito, päivähoito- ja perusopetus, toisen asteen koulutus, ammattikorkeakoulu sekä kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut. Kaupungin oma tuotanto järjestyi uudestaan tilaaja tuottaja-malliin siirryttäessä. Uudelleenorganisoinnilla ja tuotteistuksen suunnittelulla ei ollut yhteyttä. Organisaatiomuutokset toteutettiin tuotteistuksen valmistuttua. Tuotteistuksen pyrkimyksenä oli kuvata tuotteistuksen terminologialla olemassa oleva palvelutuotanto sekä pohtia uusien tuotteiden ja palvelukokonaisuuksien tarvetta.

9 8 Tuotteistustyö oli yhtenäisestä koulutuksesta ja ohjeistuksesta huolimatta hyvin hajanaista. Toimenpidevaltaisilla aloilla oli käynnissä valtakunnallisia tuotteistamisprojekteja. Valtakunnallinen tilastointi ja vertailuaineiston tuottaminen tietokantoihin oli myös ajankohtaista osassa toimintoja. Tämä osittain hyödytti mutta myös haittasi kaupungin omaa tuotteistustyötä, koska valtakunnallisten projektien työ saattoi sitoa voimavaroja mutta osoittautua huonosti tamperelaiseen malliin soveltuvaksi. Tampereella on kaupungin omassa toiminnassa myös erikoissairaanhoitoa ja psykiatripalvelua, joka suuressa osassa maatamme on järjestetty muulla tavoin. Laitoshoidon ja vanhainkotihoidon, toimenpideja konsultaatioyksikön, kotihoidon sekä oman erikoissairaanhoidon järjestelyt vaativat omana työnä tehtävää tuotteistusta, koska valtakunnallisia malleja ei ole. Myös muissa sosiaalipalveluissa on pelkästään Tampereen kaupungille ominaisia palveluja, joiden tuotteistus täytyi tehdä alusta alkaen omana toimintana. 1.2 Tutkimusongelmat ja työn tavoitteet Tutkimus sijoittuu Tampereen kaupungin uuteen organisaatiomalliin, jossa tilaajalautakunnat tilaavat tuotantoyksiköiltä tuotteistettuja palveluja. Tarkasteluajankohta on vuosi 2008, joka oli tilaajan ja tuottajan välisten palvelusopimuksien voimassaolon toinen vuosi. Työssä tarkastellaan avopalvelujen tuotantoalueen tuotantoyksiköiden sopimuksia ja tuotteita. Palvelutuotanto kuvataan ja tuotantoa sekä tuotteistusta tarkastellaan valitun teorian valossa. Työn tavoitteena on kuvata tuotteistusta sekä tilaajan tuoteryhmien että tuottajan tuotteiden näkökulmasta. sekä esitellä Tampereen kaupungin tilaaja tuottaja-mallissa solmittuja palvelusopimuksia. Työssä pyritään selvittämään Avopalvelujen tuotantoalueen tuotantoyksiköissä tehdyn tuotannon tuotteistuksen toimivuutta tuotannon johtamisen ja ohjauksen näkökulmasta vuonna Työssä pyritään selvittämään myös tuotteistuksen kehittämistarpeita tuotannon näkökulmasta. Vastauksia haetaan erityisesti kolmeen kysymykseen. 1. Toimiiko avopalvelujen tuotteistus tuotannon ohjauksessa vuonna 2008? 2. Mitkä ovat yksiköiden johtajien esittämät tuotteistuksen kehittämisehdotukset? 3. Voisiko tuotannon ohjaukseen soveltaa teollisuudessa käytettäviä menetelmiä? Tämän lisäksi tarkoituksena on raportoida yksiköiden johtajien näkemysten perusteella palvelujen järjestämiseen liittyviä kehittämisehdotuksia. Yksikön päälliköille esitettään haastattelussa kysymyssarja, jonka avulla pyritään löytämään vastauksia esitettyihin tutkimusongelmiin. Kysymyksiä on pilotoitu toisen tuotantoalueen eli erikoissairaanhoidon kahden yksikönjohtajan kanssa keväällä 2008.

10 9 Avopalvelujen toimintakenttä on laaja. Osassa toiminnoista tuotteistamistoiminta on ollut tuttua, tällaisia ovat esimerkiksi toimenpidealat, kuten osa keskitettyihin terveyspalveluihin ja suun terveydenhuoltoon kuuluvista toiminnoista. Alalla on yksityistä palvelutuotantoa, joka on aina hinnoitellut tuotteensa ja laskuttanut joko yksittäisiä asiakkaitaan, vakuutusyhtiöitä tai Kansaneläkelaitosta näillä vakiintuneilla tuotemäärityksillä. Lisäksi joissain yksiköissä on runsaasti toistuvia, yksittäisiä palvelutuotteita, kuten terveystarkastuksia, joiden sisältö on vakiintunut ja selkeästi eriteltävissä. Avopalvelujen tuotantoalueella on myös sosiaalityön, toimeentuloturvan ja lastensuojelun palveluja, joita ei ole perinteisesti kuvattu tuotanto- tai teollisuusterminologialla. On ollut ennakoitavissa, että tuotanto- ja teollisuusterminologian tuominen sosiaalityön ympäristöön herättää tunteita ja vastustustakin. Tuotannon järjestämisen malliksi on Tampereen kaupungissa valittu tilaaja tuottaja-malli, johon nyt on tehty ensimmäiset tuotteistukset. Työn tavoitteena on tuoda esiin yleisiä ja erityisiä arvioita nykyisten ratkaisujen toiminnasta, kehittämisestä ja pohtia teollisuudessa käytettävien menetelmien soveltuvuutta sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelutuotannon ohjauksessa ja johtamisessa. 1.3 Tutkimustapa Työssä esitetään voimassa olevat palvelusopimukset, niiden synty ja keskeinen sisältö vuosina Työssä kuvataan Tampereen kaupungin organisaatiorakennetta ja päätöksentekomenettelyä ja sopimusten toteutumisen seurantaa sekä raportointia. sekä laatuliitteiden tunnuslukuja. Tutkimusmenetelmänä on strukturoitu haastattelu. Haastattelussa kysytään yksiköiden johtajilta kysymyksiä liittyen tuotteistukseen ja heidän näkemyksiään tuotteistuksen toimimisesta yksikön tuotannon johtamisessa. Haastattelussa kysytään myös yksiköiden johtajien näkemyksiä tuotannon tuotteistuksen ja toiminnan edelleen kehittämisestä. 1.4 Raportin sisältö Raportissa esitetään luvussa 2 teoria ja käsitteet sekä lainsäädäntö, jonka pohjalta toimintaa tarkastellaan. Luvussa 3 esitellään Tampereen kaupungin uutta toimintamallia ja uuden toimintamallin mukaista Hyvinvointipalvelujen järjestämistä. Liitteinä esitellään uutta toimintamallia varten tehty tuotteistus ja hinnoittelu. Luvussa 4 esitellään yhteenveto haastatteluista sekä luvussa 5 johtopäätökset ja kehittämisehdotukset.

11 10 2 TUTKIMUKSEN TEORIATAUSTA 2.1 Tuote ja tuotteistaminen Tuote on asiakkaalle tarkoitettu palvelu, tavara tai näiden yhdistelmä. (Tuotteistus ja kustannuslaskenta 1995.) Kunnallishallinnossa tuote voi olla myös päätös tai hallintotoimi. (Majoinen ym ) Tuote voi olla hyvin suppea, esimerkiksi yksittäinen toimenpide tai pitkäkestoinen palveluketju tai kokonaisuus, joka koostuu monesta jaksosta ja suoritteesta. Tuotteen määrittelyssä otetaan huomioon, mitä erilaisia palveluja asiakkaalle annetaan ja miten resursseja käytetään eri palvelujen tuottamisessa. Jokainen tuote määritellään erikseen. (Majoinen 2003, Melin ja Linnakko 2003.) Palvelutoiminnassa tuotteet joudutaan joskus räätälöimään asiakastyypeittäin tai jopa asiakaskohtaisesti. Tuote saattaa olla tällöin määritettynä asiakastyypeittäin. Asiakaskohtainen tuotekustannus saadaan tällöin laskemalla yhteen tuottamisessa tarvittavien tuotteiden tuotantokustannukset. (Kunnan ja kuntayhtymän kustannuslaskennan opas, 1994.) Palvelutoiminnassa tuotteistaminen voidaan määritellä asiakkaan saamien palvelujen ja palvelukokonaisuuksien kuvaamiseksi. Prosessin yhteydessä määritellään myös yksikön toimintaa ja palveluprosessia kuvaavat toiminnot. Tuotekohtaisen kustannuslaskennan tavoitteena on laskea tuotteiden tuottamisesta aiheutuvat todelliset kustannukset. (Tuotteistamisen ja sisäisen kustannuslaskennan kehittäminen sosiaali- ja terveystoimessa. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveystoimen monisteita 14/2003.) Palvelujen tuotteistamisessa on parhaimmillaan myös palvelujen laadun kehittämisprosessi. Keskeisiä kysymyksiä tuotteistamisessa ovat: Keitä ovat asiakkaamme? Mitkä ovat heidän tarpeensa? Mikä on perustehtävämme? Millaisia palveluja tuotamme tai mitä meidän pitäisi tuottaa? Mitä laatuvaatimuksia palveluillemme asetetaan? Mitkä ovat palvelujen tuotantokustannukset? Miten seuraamme onnistumistamme? (Tuotteistaminen tutuksi, 1998.) Tuoteryhmä Samantyyppiseen palvelutoimintaan kuuluvat tuotteet muodostavat tuoteryhmän.

12 Prosessi Prosessi on joukko loogisesti toisiinsa liittyviä toimintoja ja niiden toteuttamiseen tarvittavat resurssit, joiden avulla saadaan aikaan toiminnan tulokset. Julkishallinnon suositus määrittää, että prosessi on tiettyihin resursseihin liittyvä toimintosarja, joka muuttaa (resurssien) panokset tuotoksiksi. (JHS 152) Organisaatio Asiakastarve Panokset Prosessi Tuotokset Asiakastyytyväisyys Prosessit voivat olla joko asiakasprosesseja tai tuotantoprosesseja, näkökulmasta riippuen. Samaa tapahtumaa katsotaan asiakasprosessissa asiakkaan kannalta ja tuotantoprosessissa puolestaan työntekijöiden näkökulmasta. Ydinprosessi Ydinprosessilla tarkoitetaan keskeistä, asiakkaalle lisäarvoa tuottavaa prosessia. Ydinprosessilla on aina välitön yhteys ulkoiseen asiakkaaseen. Tuotannon omasta näkökulmasta katsottaessa keskeiset asiakkaalle lisäarvoa tuottavat palvelut ovat tuotannon ydinprosesseja. Ydinprosessi synnyttää aina asiakkaalle lisäarvoa ja sitä tarvitaan tuotannon tavoitteiden saavuttamiseen. Ydinprosessin asiakkaat ovat pääosin ulkoisia asiakkaita. Ydinprosessissa syntyy perustoimintaa ja niissä toteutetaan yksikön toimintaideaa. Tukiprosessi Tukiprosessit ovat luonteeltaan sisäisiä prosesseja, jotka luovat edellytykset ydin- ja osaprosessien toiminnalle. Tyypillisiä tukiprosesseja ovat henkilöstö-, talous-, tieto-, materiaali- ja kiinteistöjenhallinto, johtaminen, viestintä ja laskutus. Tuotteistusprosessi Tuotteistustyötä on kuvattu seuraavasti ja käytännön toimissa on opastettu noudattamaan seuraavia periaatteista ja käytäntöjä tuotteistuksen laatimisessa: - Selkeytä yksikkösi ja organisaatiosi toiminta-ajatus ja perustehtävä. - Täsmennä keskeiset potilas/ asiakasryhmät ja heidän tarpeensa. - Analysoi yksikön palvelutuotantoa ja toimintaprosesseja. - Selvitä mihin työaika kuluu. - Selvitä yksikkösi kustannusrakenne ja kustannuslaskennan periaatteet koko organisaatiossa. - Perehdy kustannuslaskentaan ja tuotteistamissanastoon.

13 12 - Hanki itsellesi koulutusta ja käy tutustumassa muiden tekemiin ratkaisuihin. - Laadi kirjallinen, aikataulutettu suunnitelma tuotteistamisprosessista ja organisoi hanke. Muodosta tuotteet: - Tunnista eri vaihtoehdot tuotteiden muodostamiseksi (tuotelajit). - Valitse yksiköllesi sopivin vaihtoehto, joka sopii myös muihin organisaation periaatteisiin. - Rakenna tuotteiden hierarkia (tuote, tuoteryhmä). - Määrittele tuotteen sisältö, tarkoitus ja laatuominaisuudet. - Täsmennä tuotteen kustannustekijät, kuvaa tuoteprosessi, arvioi siihen käytettävä aika sekä muut tuotteeseen kohdistettavissa olevat kustannukset. Seuranta ja arviointi: - Kehitä tilasto- ja kustannuslaskentajärjestelmät sellaisiksi, että niiden avulla voidaan vastata seurannan tarpeisiin. - Seuraa ja arvio tuotteiden menekkiä sekä sisällön ja hinta- laatusuhteen onnistumista. (Tuotteistus ja kustannuslaskenta 1995) Toimintolaskenta: - Toimintolaskenta on yritysten kustannusten jakomalli, jossa yleiskustannukset kohdennetaan tuotteille. - Toimintolaskelmassa määritellään ensin ydintuotteet, nimitetään ns. toimintokeskukset, määritetään kohdistimet ja kohdistetaan kustannukset ensin toiminnoille, sitten tuotteille ja saadaan selville tuotteen kustannukset. (Torppa & Wallin 1996) 2.3 Tuotantotoiminta ja siihen liittyvät käsitteet Tuotantostrategia Tuotantostrategialla tarkoitetaan tuotantojärjestelmään liittyviä pitkän aikavälin tavoitteita ja keskeisiä keinoja, joilla näihin tavoitteisiin pyritään. Tuotantostrategisia kysymyksiä ovat tuotantomuodot, yrityksen prosessin laajuus ja toteutusperiaatteet, tuotannon sijaintipaikkapäätökset, kapasiteetin mitoitus, tuotantoteknologia, henkilöstö sekä tuotannon ohjaus- ja kehittämisperiaatteet. (Teollisuustalous) Tuotannon- ja toiminnanohjaus Toiminnanohjauksella tarkoitetaan yrityksen tilaustoimitusketjun eri toimintojen ja tehtävien suunnittelua ja hallintaa. Tuotannonohjauksen sijaan käytetään teollisuudessa nykyään yleisesti toiminnanohjaus- käsitettä. Toiminnan ohjaus edellyttää tuotannon hallinnan lisäksi myös muiden toimintojen kuten myynnin, jakelun, tuotesuunnittelun ja hankintojen ohjausta. Toiminnanohjauksen tavoit-

14 13 teena on organisoida ja ohjata toimintaa niin, että yrityksen tuotannon tavoitteet toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. (Teollisuustalous). Kokonaisohjaus Yrityksen liiketoimintaa johdetaan kokonaisuutena yrityksen strategian ja liiketaloudellisten tavoitteiden pohjalta. Toiminnanohjauksessa pyritään hallitsemaan eri resursseja siten, että tuotannolle asetetut tavoitteet toteutuvat. Yrityksen kokonaisohjaus on liiketoiminnan tavoitteiden ja yrityksen keskeisten toimintojen ja resurssien yhteensovittamista. Kokonaisohjauksen keskeiset työvälineet ovat budjetit sekä tavoitteenasettelussa käytetyt tunnusluvut ja mittarit. Budjetteja käytetään organisaation eri toimintojen koordinoimiseen sekä tavoitteiden asettamiseen. Euromääräiset tavoitteet voidaan muuttaa kappalemääräisiksi, toiminnan laajuutta kuvaaviksi luvuiksi. Budjettipohjainen suunnittelu on useimmiten liian epätarkkaa, jotta sen perusteella pystyttäisiin tekemään yksityiskohtaisia suunnitelmia ja päätöksiä. Karkean tason suunnitelmia ja päätöksiä budjetin avulla voidaan tehdä. (Teollisuustalous). Tunnusluvut ja mittarit Yrityksen toiminnan ohjauksen apuna käytetään tunnuslukuja. Yrityksen kirjanpidosta saadaan tunnuslukuja, joiden avulla voidaan arvioida toiminnan tehokkuutta. Näitä ovat mm. myynti- ja käyttökate. Tunnuslukuina käytetään myös resurssien käyttöä ja toiminnan tuloksia kuvaavia tunnuslukuja. Tunnusluvuilla johdetaan ja analysoidaan tavallisesti tuotannon keskeisten tavoitteiden toteutumista. Tuotteiden laatua ja toimitusvarmuutta, tuottavuutta ja kustannustehokkuutta kuvaavat tunnusluvut löytyvät tuotannon tunnuslukujärjestelmistä. Toiminnan ohjauksen keskeisiä termejä ovat liiketoiminnan termein: myyntimäärät, myyntikate, käyttökate, valmistuksen määrä ja tilauskanta. Lisäksi teollisuuden toiminnanohjauksessa tarkastellaan kustannustehokkuutta ja tuottavuutta. Seurantakohteina ovat avainkoneiden ja henkilökunnan tuottavuus sekä valmistuksen läpäisyaika. Toimitusvarmuus pitää sisällään seuraavat käsitteet: toimitusaika, toimitusaikapito, palvelutaso, myöhästymiset, jälkitoimitusten määrä sekä tilaustoimitusprosessin läpäisyaika. Laatuun liittyvät seuraavat käsitteet: tuotteiden saanto, virheellisten tuotteiden määrä sekä reklamaatiot. Kapasiteetti, kuormitus ja läpäisyaika Kapasiteetti on tuotantokykyä kuvaava mittari. Se ilmoittaa tuotantoyksikön enimmäissuorituskyvyn aikayksikössä. Kapasiteetti voidaan ilmaista tuoteyksiköissä, kpl/ aikayksikkö. Mikäli tuotteet vaativat erilaisen määrän kapasiteettia, voidaan kapasiteetti määritellä tuotantoresurssin käyttöaikana. Esimerkiksi teollisuustermein kokoonpanon kapasiteetti on 160 tuntia/ viikko.

15 14 Kuormitusryhmällä tarkoitetaan teollisuudessa kokonaisuutta, jonka kapasiteettia ja kuormitusta tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Kuormitusryhmien määrittely tehdään ohjaustarpeiden perusteella. Karkeasuunnittelussa käytetään laajoja kuormitusryhmiä kuten tuotantolinja tai työntekijäryhmä. Tarkemmassa eli hienosuunnittelussa käytetään solu-, tai työntekijäryhmäkohtaisia hienojakoisempia kuormitusryhmiä. Kapasiteetin hallinta perustuu työpisteen kapasiteetin sekä suunniteltujen töiden kuormitukseen. Kuormitus kertoo, kuinka paljon suunniteltu tuotanto varaa eli kuormittaa kapasiteettia. Kuormitussuhde kertoo tietyn ajanjakson suhteellisen kuormituksen käytettävissä olevaan maksimikapasiteettiin verrattuna. Nettokapasiteetti ilmoittaa todellisen, käytettävissä olevan kapasiteetin. Tämä voi olla huomattavasti pienempi kuin teoreettinen maksimikapasiteetti. Kapasiteettia vähentävät erityisesti häiriöt, kuten konerikot ja sairauspoissaolot. Läpäisyaika kuvaa kokonaisaika, jonka toimintaketju vaatii. Tavallisimmin teollisuudessa läpäisyajalla tarkoitetaan joko kokonaisläpäisyaikaa tai valmistuksen läpäisyaikaa. Kokonaisläpäisyajalla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu tilauksen vastaanottamisesta toimitukseen. Läpäisyaika ei kuvaa tuottavuutta tai tuotteen vaatimaa valmistusaikaa. Tavallisesti valtaosa läpäisyajasta on odotusaikaa, varsinainen työnvaiheaika on vain murto-osa kokonaisajasta. Lyhyillä läpäisyajoilla on teollisuudessa monia positiivisia vaikutuksia yritysten toimintaan ja kilpailukykyyn. Teollisuudessa toiminnan aikajänteen lyhentämisestä on tullut yksi keskeisimmistä tuotannon kehittämisen tavoitteista. (Teollisuustalous) Toiminnanohjauksen tavoitteet teollisuudessa Kapasiteetin korkea tuottavuus Laitteisiin, koneisiin ja tiloihin sitoutuneen pääoman tuottavuus on sitä parempi, mitä suurempi tuotanto on. Tuotantoerät suunnitellaan teollisuudessa niin, että keskeiset resurssit ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Toimitusvarmuus Tuotantoyrityksen on huolehdittava sovituista toimitusajoista sekä ylläpidettävä valmiutta toimittaa tuotteita asiakastarpeiden mukaisesti.

16 15 Lyhyt läpäisyaika Tuotanto tulee suunnitella niin, että tilausten ja tuotantoerien läpäisyajat ovat mahdollisimman lyhyitä. Lyhyet läpäisyajat vähentävät teollisuudessa keskeneräiseen tuotantoon sitoutunutta pääomaa ja kehittävät toimintavarmuutta ja laatua sekä helpottavat kapasiteetin suunnittelua. Edellä kuvatut teollisuustuotannon toiminnanohjauksen tavoitteet teollisuudessa ovat osittain keskenään ristiriitaisia. Läpäisyaikojan lyhentäminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi hallita toiminnanohjauksen keskenään ristiriitaisten tavoitteiden saavuttamista. Läpäisyaikaa lyhentämällä pystytään samanaikaisesti pienentämään tuotantoon sitoutunutta pääomaa ja ylläpitämään hyvää toimituskykyä. Yrityksen tuotannonohjausta vaikeuttaa se, että yrityksen eri toiminnoilla on keskenään ristiriitaiset käsitykset eri tavoitteiden tärkeydestä. (Teollisuustalous) 2.4 Tuotannon johtaminen Tuotannon ohjaus Tuotannon ohjausta on käsiteltävä järjestelmään liittyvänä ilmiönä. Tuotantojärjestelmän ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi tuotannon tavoitteiden toteutumiseen, ohjauksen tehtäviin ja ongelmakenttään sekä käytettäviin ohjausperiaatteisiin ja menetelmiin. Tuotannon toiminnanohjaukseen liittyy aina oleellisena osana ohjattavan tuotantojärjestelmän ominaisuuksien ja suorituskyvyn kehittäminen. Tuotantojärjestelmän ominaisuuksia kehittämällä voidaan edistää toiminnanohjauksen tavoitteiden saavuttamista. Teollisuudessa ohjattavuus kuvaa tuotantojärjestelmän kykyä vastata ohjausmuuttujiin. Ohjattavuusominaisuuksia ovat teollisuudessa tuotantomuoto, tuotannon läpäisyaika, valmistuserien suuruus, materiaalivirtojen selkeys, tuotantoyksikön koko, henkilöstön osaaminen, henkilöstön motivaatio, toiminnan laatu, kapasiteetin joustavuus tuotantomäärien muutoksille, lisäkapasiteetin saatavuus, tuotteiden ja tuotevariaatioiden määrä sekä ohjattavien työnvaiheiden määrä. Teollisuudessa on saavutettu hyviä tuloksia tuotannon ohjattavuuden parantamisella tuotantoa kehitettäessä. Ohjattavuuden ollessa hyvä on yrityksen resurssit voitu hyödyntää tehokkaammin. Välilliset kustannukset ja toiminnan virheet ovat huomattavasti vähäisemmät. Tuotannon ohjattavuuden kehittämisen keskeisimmät keinot ovat läpäisyaikojen lyhentäminen, virheiden ja häiriöiden poistaminen, toiminnan itseohjautuvuuden kehittäminen sekä modernin tietokoneohjatun tuotantotekniikan hyödyntäminen.

17 Toiminnanohjausprosessi teollisuudessa Toiminnanohjauksen suunnittelutehtävät ja päätöksenteko jakautuvat organisaation eri tasoille. Ylimmällä tasolla pyritään huolehtimaan resurssien riittävyydestä ja toimintojen koordinoimisesta. Ohjaus tarkentuu siirryttäessä lähemmäs tuotantoa ja valmistusta ohjaavaa tasoa. Tuotannonohjausta voidaan tarkastella vaiheittain etenevänä ohjausprosessina. Tuotannonohjausprosessin vaiheet: tilaus, kokonaissuunnittelu, karkeasuunnittelu, hienosuunnittelu, valmistuksen (tuotannon) ohjaus ja valmistus(tuotanto). Näennäisesti selkeästi vaiheesta toiseen etenevässä ohjauksessa tapahtuu koko ajan uudelleensuunnittelua ja eri suunnittelutehtävien välistä koordinointia. Kokonaissuunnittelu Kokonaissuunnittelulla tarkoitetaan ylimmän tason suunnittelua, jossa tehdään tuotannon kokonaisvolyymiä ja taloutta koskevat suunnitelmat. Suunnittelu voidaan tehdä osana vuotuista budjettisuunnittelua. Kokonaissuunnittelussa suunnitellaan toiminnan volyymin määrittely sekä eri resurssien ja kapasiteetin kokonaistarpeen määrittely. Kokonaissuunnittelun ja budjetoinnin keskeisimpiä lähtökohtia ovat teollisuudessa tuotteiden menekkiennusteet. Ennusteilla pyritään sopeuttamaan kapasiteetti tulevaisuuden tuotantotarpeisiin. Karkeasuunnittelu Resurssien käytön yleissuunnittelussa henkilö-, kone-, ja laitekapasiteetti määritellään yleisellä tasolla. Päähuomio on resurssien sopeuttamisessa menekkiä vastaavalle tasolle. Toimituskyvyn määrittelyn perusteella luvataan asiakkaalle toimitusajat, usein ne perustuvat karkeasuunnitteluun. Kuormitussuunnittelulla tarkoitetaan teollisuudessa karkeasuunnitelmissa laadittavia alustavia tuotantosuunnitelmia. Valmistuskapasiteetti on usein rajoittava tekijä toiminnan suunnittelussa. Karkeasuunnittelu perustuu usein avain- tai pullonkaulakuormitusryhmien suunnitteluun, koska ne rajoittavat ensimmäisinä tuotantomäärää ja toimituskykyä. Hienosuunnittelun tehtävänä on teollisuudessa tuotannon yksityiskohtainen suunnittelu. Hienosuunnittelussa pyritään tuotantoerien muodostamisella ja ajoittamisella luomaan työjärjestys, joka toteuttaa tuotannon eri tavoitteet mahdollisimman hyvin. Tavallisimmin tavoitteena on hyvä toimitusvarmuus ja korkea tuottavuus. Pullonkaulatyövaiheiden tuottavuus tulee olla hyvä ja kuormitusasteen korkea. Pullonkaulavaiheissa kannattaa painottaa hieman enemmän tuottavuuden maksimointia, muissa vaiheissa läpäisyaikojen lyhentäminen on oleellisempaa.

18 17 Valmistuksen ohjaus Teollisuudessa valmistuksen ohjauksen tehtäviä ovat työn suorittamisen yksityiskohtainen suunnittelu, työnjakelu, työtehtävien ohjaaminen, valvonta ja raportointi. Yrityksen karkea- ja hienosuunnittelu edellyttää toteutuneiden tapahtumien raportointia. Raportointitietojen perusteella voidaan seurata toiminnan tuottavuutta, läpäisyaikoja sekä eri vaiheiden vaatimia työmääriä. (Teollisuustalous.) Toiminnanohjauksen tietojärjestelmät Yrityksien resurssien suunnittelussa käytettäviä toiminnanohjausjärjestelmiä kutsutaan ERP-järjestelmiksi. ERP on lyhenne sanoista Enterprise Resource Planning, suomennettuna yrityksen resurssien suunnittelu. Järjestelmien avulla pidetään yllä yrityksen perustietoja sekä eri tapahtumiin liittyviä tapahtumatietoja. ERP-järjestelmät sisältävät kaikki tavallisimmat yrityksien tietojenhallinnassa ja toiminnanohjauksessa tarvittavat atk-ohjelmistot. Järjestelmien tavoitteena on, että kerran järjestelmään syötettyä tietoa ei tarvitse luoda toistamiseen vaan että missä tahansa järjestelmän sisällä syntynyt tieto voidaan välittää kaikille osapuolille. Toiminnanohjauksen integroinnilla pyritään siihen, että liiketoiminnat ja toiminnanohjaus voidaan suunnitella keskitetysti. Toiminnanohjauksen tietojärjestelmien tehtävänä ovat perustietojen ylläpito, tapahtumatietojen hallinta, tietojen välitys organisaation sisällä, suunnitelmien laadinta ja ylläpito, toteumatietojen keruu ja ylläpito, asiakirjojen ja dokumenttien tuottaminen sekä tilastointi ja raportointi. Teollisuudessa ovat toiminnanohjausjärjestelmät käytössä keskeisinä toimintamalleina materiaali- ja kapasiteettihallinnan keskeisiä toimintaperiaatteista toteuttavina työkaluina. Tuoterakenne on määritelty, joten keskeiset tuotteiden valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet ja resurssit on tallennettu järjestelmiin, samoin työvaiheet ja niiden vaatima kapasiteetti. Tavallisimmin ne on määritelty yhtä valmistunutta lopputuoteyksikköä kohti. Järjestelmillä tehdään tarvelaskenta määritettyjen tuotekohtaisten materiaali- ja kapasiteettitarpeiden perusteella. Tarvelaskennassa ajoitetaan tuotanto eli määritellään eri työvaiheet työvaiherakenteen perusteella. Tarvelaskennan perusteella laaditaan järjestelmällä kuormituskirjanpito, joka perustuu kapasiteettitarpeisiin. Kuormitus perustuu tarvelaskennan ajoituksen määrittelemään kapasiteettitarpeeseen tarkastelujaksolla. Kuormitus purkautuu kun työnvaihe raportoidaan tehdyksi tai tuote valmistuneeksi. Standardikustannuslaskennassa saadaan tuotteen hinta toiminnanohjausjärjestelmässä kuvatun tuoterakenteen perusteella lasketuksi. Laskelma perustuu tietojärjestelmässä ylläpidettävien raaka-ainehintoihin sekä kone- ja työtuntikustannuksiin. Kustannuslaskennassa voidaan ottaa huomioon välilliset kustannuk-

19 18 set erilaisia kustannuslisiä ja kertoimia käyttämällä. Standardikustannuslaskelmaa voidaan käyttää hinnoittelussa, eri toteutusvaihtoehtojen vertailussa sekä kustannusseurannassa. Jälkilaskennalla voidaan verrata toteutuneita kustannuksia standardikustannuslaskelmaan. (Teollisuustalous) 2.5 Hyvinvointipalvelut ja niitä tukeva lainsäädäntö Palvelujärjestelmän rakenne, rahoitus ja kehitys Hyvinvointivaltiolla tarkoitetaan valtiota, joka kantaa vastuuta kansalaisten sosiaalisista olosuhteista ja elämisen ehdoista. (Hyvinvointivaltio käännekohdassa 1992.) Hyvinvointivaltio-käsite kattaa julkishallinnon eli valtion ja kuntien toimilla turvatun infrastruktuurin, jossa kansalaisten perustuslailliset oikeudet, mm. oikeus koulutukseen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon on turvattu. Pohjoismaisissa demokratioissa kansalaisten palvelut on turvattu pääasiassa verorahoitteisesti. Omavastuu ja käyttäjämaksut hyvinvointipalvelujen käytöstä ovat joko pieniä tai puuttuvat kokonaan. Suomen perustuslaki määrittelee, että kansalaisille on turvattava riittävät palvelut. Hyvinvointipalvelujen järjestämistä koskeva lainsäädäntömme on syntynyt pääasiassa omien kansallisten tarpeidemme mukaan. Ruotsin vallan ajalla maassamme lääkintäviranomaiset ja yliopistot organisoituivat ruotsalaisen esimerkin mukaisesti. Venäjän autonomian aikana suomalainen lainsäädäntö kehittyi aiemman mallin mukaisena. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli sen aikaisen maailman edistyksellisimpiä ratkaisuja ja on linjannut suomalaisen yhteiskunnan kehitystä. Autonomian aikana ja itsenäisyyden alkuvuosina säädettiin lakeja, jotka pyrkivät turvaamaan kaikista huono-osaisimpien asemaa. Kansakoululaitoksen kehittäminen, laki oppivelvollisuudesta säädettiin vuonna 1921 ja siinä oli peräti 16 vuoden siirtymäaika. Kansan perussivistyksen ja lukutaidon turvaaminen oli merkittävä hyvinvoinnin kehitysaskel. Kansan sivistys ja kunnallinen itsehallinto loivat mahdollisuudet luoda hyvinvoinnin edistämiselle tarvittavat rakenteet. Tällä hetkellä voimassa oleva sosiaali- ja terveydenhuollon sekä perusopetuksen lainsäädäntö on peräisin pääasiassa 1970-luvulta. Päivähoito- ja vammaispalvelulainsäädäntö on nuorempaa, ja 1990-luvuilta. Terveydenhuollon lainsäädäntöä on täydennetty 2000-luvulla, mm. hoitoon pääsyn määräajoista on säädetty lain tasoisella säädöksellä. Terveydenhuollon palvelujen järjestämistä varten kunnalla on mahdollisuus saada valtionosuutta, jonka määrään vaikuttavat kunnan sijainti, ikä- ja elinkeinorakenne, liikenneolosuhteet ja varallisuus. Valtionosuuksien merkitys palvelujen järjestämisessä on muuttunut. Alkuperäisessä valtionosuusjärjestelmässä korvattiin menoja. Järjestelmä ei kannustanut kuntia taloudellisuuteen ja tehokkuuteen. Uusittu järjestelmä ei ota enää huomioon varsinaisia järjestämiskustannuksia, vaan pyrkii kannustamaan kuntia palvelujen järjestämiseen mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti.

20 19 Osa lainsäädännöllä turvatuista palveluista on ns. subjektiivisia oikeuksia, esimerkiksi oikeus päivähoitoon ja joihinkin vaikeavammaisuuden perusteella turvattaviin palveluihin. Peruskoulutus, kaikille yhteinen yleissivistävä koulutus on myös oikeus, vaikkakin alkuperäisessä lainsäädännössä se määriteltiin velvollisuudeksi. Sosiaalipalveluissa on lainsäädännöllä säädettyinä määräaikoja hakemusten käsittelystä ja ohjeita toimeentulon turvaamiseen tähtäävän lainsäädännön soveltamisessa. Lastensuojelulainsäädännössä on kuntia sitovia ohjeita päätöksistä ja määräajoista. Ennalta ehkäisevät palvelut tulivat mukaan terveydenhuoltoon vaiheittain. Äitiys- ja lastenneuvolapalveluja järjestettiin erityisesti sodan jälkeen syntyneille suurille ikäluokille jo kattavasti. Kouluterveydenhuolto kehittyi kansakoulujen terveystarkastuksista ja kansakoululaisten hammastarkastuksista vähitellen ulottumaan myös muihin oppilaitoksiin. Koulutuslainsäädäntö ja kansanterveyslainsäädäntö muuttui 1970-luvun puoleen väliin mennessä. Kansanterveyslain perusteella rakennettiin maahamme terveyskeskusverkosto. Verkoston rakentaminen aloitettiin eniten palveluja kaipaavilta alueilta eli syrjäseuduilta. Peruskouluun siirryttiin kokeilujen kautta vaiheittain vuoteen 1976 mennessä. Terveyskeskusjärjestelmän rakentaminen jatkui 1980-luvun ajan. Osa palveluista on lainsäädännössä määrätty riittäviksi. Palvelujen riittävyyden määritteleminen on osoittautunut hankalaksi. Lääketieteen tutkimuksen ja diagnostiikan sekä hoitojen kehittyminen on johtanut hoitomenetelmien valintapulmiin. Kunnallisessa terveydenhuollossa ennalta ehkäisy ja peruspalvelut ovat olleet kilpailemassa rahoituksesta, mutta erikoissairaanhoidon kustannuskehityksen ja palvelujen järjestämisvelvollisuuden vuoksi rahaa on suunnattu viime vuosikymmeninä erityisesti erikoissairaanhoitoon. Sairaanhoidon teknologioiden kehittyminen on tuonut uusia mahdollisuuksia diagnostiikkaan sekä mm. syövän hoitoon sekä vastasyntyneiden tehohoitoon. Ennalta ehkäisyllä on saavutettavissa tuntuvaa terveyden paranemista ja sen tuomaa hyvinvoinnin lisäystä. Sydänsairauksien ja valtimotautien sekä diabeteksen ennalta ehkäisyssä on tärkeä osa ruokavaliolla ja liikunnalla. Aikuistyypin diabetes vähenisi arviolta 90 %, mikäli lihavuus voitaisiin poistaa ja väestö liikkuisi riittävästi. Suomalaisen tutkimuksen mukaan riskiryhmälle suunnatulla elintapaneuvonnalla diabetesta voidaan ratkaisevasti vähentää. Vaaka ja mittanauha ovat ennalta ehkäisevän itsehoidon tärkeimmät laitteet. Vyötärön ympäryksestä on väestötason tutkimuksessa saatu suositeltavat raja-arvot, samoin BMI, jossa paino jaetaan pituuden neliöllä on hyvä mittari. Itsehoidolla voidaan vaikuttaa molempiin ja sairastumisriski pienene nopeasti eli hoito on vaikuttavaa. (Markku Pekurinen, Pekka Puska ym. Terveydenhuollon menojen hillintä.) Hampaiden reikiintymisen ja myös kiinnityskudossairauksien ennalta ehkäisemisessä menetelmät ovat helppokäyttöisiä ja edullisia. Hampaiden harjaus kaksi kertaa päivässä fluoripitoisella hammastahnalla on vaikuttavaa reikiintymisen ja iensairauksien ehkäisyssä. Kuntien ennaltaehkäisevät palvelujärjestelmät tar-