Tarinapuu. Tarinapuu. Tarinapuu. Tarinapuu. Tarinapuu. Tarinapuu

Transkriptio

1 Hoitaja palasi mukanaan pikkuinen mittamuki, sellainen joita tulee lääkepakkausten mukana. Hän opetti minulle oikean otteen, miten maitoa saadaan, ja kieltäytyi uskomasta, ettei rinnoissani ole mitään. Viisi millilitraa, hän totesi. Siitä aloitetaan. Pienestä kaikki alkaa. Hän oli jo lähdössä ovelle, mutta palasi takaisin ja istui viereeni sängylle, katsoi tiukasti silmiini hyvin vakavana. Tämä on erittäin tärkeää. Ne ovat voimatippoja lapsellesi. Minä tiedän, että sinä olet hyvä tässä. Piskuiset silmät avautuivat ja katsoivat hyvin tarkkaavaisesti sylissäni. Miniatyyrisormet hapuilivat. Suu alkoi hamuta ja muutaman hapuilun jälkeen tunsin varovaisen hennon otteen, jota seurasi molemminpuolinen hämmästys ja toinen hento ote. Kolmas ote oli täynnä tarmoa. Palkintona vauva sai maitoa pari siemaisua, joiden jälkeen uni voitti. Pienet pyöreät sormesi puristuivat ylös vedetyn yöpaitani reunaan kuin pitääkseen minut paikoillaan. Vauvaa hoidetaan keskoskaapissa. Ensimmäisenä päivänään vauva saa millilitran äidinmaitoa, seuraavana päivänä jo kaksi. Kolmantena päivänä alan tottua linnunluiseen otukseen käteni alla. Imettämisessä oli ensimmäisellä kerralla paljon tunnelatausta ja se vei paljon aikaa, koska opettelimme uutta taitoa. Nautiskelin itsekin imetyshetkistä. Kakkosen kanssa imetys on muuttunut arkiseksi ruokkimishetkeksi, sillä esikoinen vaati vieressä huomiota. Kiire on osasyy siihen, että yösyötöt jatkuvat kuopuksen kanssa vieläkin. Yö on likimain ainoa kahdenkeskinen hetkemme. Yöni olivat rikkonaisia ja päivät täynnä epäonnistumisia. Elin loputonta aamuyötä, jatkuvaa hämärää. Minusta ei ollut autoa ajamaan. Mies ajoi meitä neuvolaan. Kotimatkoilla me itkimme molemmat, minä ja poika. Kroppani kuvittelee aina väsänneensä vähintään kolmoset. Maitoa on tullut paidat, peitot ja lakanat täyteen. Lapsiraukat ovat saaneet painepesurisuihkuja kasvoilleen, kun he ovat päästäneet irti ja köhineet väärään kurkkuun mennyttä ruokaansa.

2 En oikein uskaltanut lukea, kun suosikkejani olivat dekkarit ja pelkäsin sinun saavan äidinmaidossa liikaa jännitystä. Sain tytön rinnoilleni. Ihan kuin sinä olisit tiennyt miten homma toimii, tiennyt mitä sitten tapahtuu. Ihan kuin olisit imenyt ennenkin. Olin sinusta ylpeä jo synnytyssalissa. Hassuin asia mikä imetykseen liittyy, että imetys on kaikkien asia. Myös miesten! Täysin vieras tai puolituttu voi tavatessa kysyä: Kuinka pitkään aiot imettää? Miten imetys sujuu? Riittääkö maito? Missä asennossa imetät? Kun sitten hiljalleen vauvan paino alkoi nousta alun tavanomaisen pudotuksen jälkeen, saatoin huokaista helpotuksesta. Kyllä se siitä. Homma toimi. Uskomatonta. Vauvani on taitava. Se on saanut vartaloni toimimaan suurenmoisesti. Jippii! Jihuu! Hyvä vauva! Olemme hyvä pari toimiva tiimi, minä, vauva ja kaksi rintaa. Imetykseni ovat rakkaita muistoja. Voisiko ihanampaa käyttöä itselleen ja rinnoilleen toivoa? Mikä etuoikeus! Kiitokset imetyksestä kuuluvat myös isoille sisaruksille, jotka ovat antaneet äidille imetysrauhan ja kailottaneet tarpeen tullen: Tisuaikaaa! Äitiii! Täällä tarvitaan tisuaaa! Eräänlaisen rajapyykin saavutimme muutama päivä sitten, kun puolen vuoden ikään ehtineen vauvani täysimetys päättyi. Ensimmäiset lusikalliset porkkanaa aiheuttivat vielä pieniä puistatuksia, mutta jo seuraavana päivänä suu aukesi ammolleen ja silmät loistivat lusikan lähestyessä.

3 Ensimmäinen imetys loppui lyhyeen, enkä ensin aikonut imettää kuopusta ollenkaan. Syntymän jälkeen päätin kuitenkin yrittää ja kas, pääsimme alkuun ja imetys alkoi sujua. Jälkeenpäin olen joskus kokenut syyllisyyttä siitä etten esikoiseni kohdalla jaksanut yrittää enempää. Toisaalta olen saanut kokea tämän asian molemmat puolet. Esikoiseni jäi ehkä jostain paitsi ravinteiden ja vasta-aineiden suhteen, mutta hän oli erityisasemassa tehdessään meistä perheen ja saadessaan nauttia jakamatonta huomiota ja rakkautta. Tunsin itseni huonoksi äidiksi, kun en pystynyt imettämään. Pettymys oli suuri kun en saanutkaan vauvaa imemään rintaa niin kuin olisi pitänyt. Ja ne puheet joita muiden suusta tuli ulos. Loukkaannuin kun arvosteltiin. Ei kenelläkään ole oikeutta tuomita minua siitä että kotiuduin ensisynnyttäjänä reilun vuorokauden ikäisen vauvan kanssa. Sairaalassa fiilis oli, että olin muiden tiellä eikä apua saanut kuin kovasti pyytämällä. Imetyksen oppiminen kolmannen lapsen kanssa oli minulle suuri yllätys. Koin melkoisen hormonimyrskyn imetyksen onnistumisen myötä. Siihen aikaan radiossa soi usein Tuula Amberlan. En tiedä mikä tuossa laulussa kosketti minua, mutta vieläkin kuullessani sen minua alkaa itkettää ja imetyksen kauniit muistot tulvahtavat mieleeni. Kerran näin junassa nuoren, hoikan naisen makaavan kahden hengen allergiahytissä lattialla penkkien välissä. Ajattelin kyynisesti, että olipa tullut juhlittua, kun noin kovasti väsytti. Odotin junan pysähtymistä ja ohittaessani hytin näin siellä myös lapsen. Naisella oli arviolta parin kuukauden ikäinen vauva imetettävänä, siinä junan heiluvalla lattialla, viltin päällä. Melkein tunsin lämpimän äidinmaidon ja vauvan pehmoisen tuoksun. Se oli äitiyttä parhaimmillaan. Olin reilusti kateellinen, heille kummallekin. Poika oli uninen eikä imenyt juuri lainkaan, joten maito puristettiin pehmeästä pullosta hänen suuhunsa ja sitten kädet ristissä toivottiin, että hän nielaisisi. Se tuntui minusta vaikealta ja pelkäsin, oppisinko koskaan. Lypsin maitoa sen minkä ehdin ja vauvaani ruokittiin sekä omallani että luovutetulla äidinmaidolla. Emme päässeet imetyksen alkuun lainkaan. Kotiuduimme, me kaksi haparoivaa harjoittelijaa, vauvan ollessa 11 vuorokauden ikäinen. Äiteinä me usein mietimme, kuinka imetys olisi voinut sujua helpommin. Kunpa sen kaiken pohdinnan sijaan huomaisimme useammin katsoa rinnalla lepäävää pientä vauvaa, jonka hymyilevän raukean ilmeen sai jälleen aikaan lämpimän äidinmaidon täyttämä pieni vatsa. Siinä on hyvä olla.

4 Katsoin vauvaa, joka ahnaasti imi rintaa. Kun katseemme kohtasivat, pieni suu irrotti otteen vain hymyilläkseen minulle ja hamusi sitten uudelleen rinnan. Kyyneleet nousivat silmiini, kun pieni käsi tarrasi liivinreunaan, ja pienet silmät painuivat kiinni vatsan täyttyessä maidosta. Toistin kyyneleitä poskiltani pyyhkien itselleni yhä uudelleen ja uudelleen: Toisen päivän tiheän imun tarkoitus on nostaa maito. Vauvalle riittävät kolostrumin tehotipat. Jos olisin tiennyt, että yö ja päivä kääntyvät oikein niin pian ja elämä helpottuu muutenkin, olisin jaksanut ne vaivaiset kolme viikkoa lypsämistä, pullorumbaa, imetystä, rintaraivareita Olisin jaksanut ainakin, jos olisin saanut enemmän apua kotitöihin Kaikki haluavat nähdä uuden talon ja uuden vauvan. Minä, joka en ole koskaan oppinut sanomaan ei, joudun opettelemaan sen nyt kunhan ensin koko joukko sekä mieheni että minun sukulaisia ja ystäviä on käynyt kyläilemässä. Jos kehoni on kasvattanut yli nelikiloisen ihmisenalun, niin kyllä se sen myös ruokkii. Nyt poikani lähestyy yksivuotispäivää, ja imetyshetket ovat harventuneet muutamaan kertaan päivässä. Alun kaaoksen jälkeen imetys on ollut nautintoa ja arjen tähtihetkiä. Imetyshetkellä ajatukset eivät liiku arkisissa asioissa, silloin ei huomaa ympäröivää maailmaa. Pieni käsi viuhtoo ja läpsii rintojani ja pikkuiset siniharmaat silmät tapittavat minua tiukasti. Uskallakin karata, ajattelet varmaan. Älä huoli pikku-ukko, maitoparta, en minä lähde. Syö rauhassa. Olen tässä.

5 Jotain alkaa tapahtua! Mitä?! Minusta tiputtelee maitoa! Hahaa! Ne ovat ymmärtäneet, että vauva on tulossa! Nämähän ovatkin mokomat ihan hyvät pelit! Näin tunnistat oikean imuotteen, etumaito ja takamaito, rintojen käsinlypsäminen, rintatulehdus, imetysasennot... Imetys tuntui salatieteeltä, josta suoriutumisesta pitäisi saada vähintään jonkin sortin kunniamaininta. Näin tunnistat oikean imuotteen, etumaito ja takamaito, rintojen käsinlypsäminen, rintatulehdus, imetysasennot... Imetys tuntui salatieteeltä, josta suoriutumisesta pitäisi saada vähintään jonkin sortin kunniamaininta. Sama kai se on, jos siellä täällä paidassa on puklua ja maitotahroja tai onko sitä paitaa ollenkaan. Minä olen, piru vie, synnyttänyt vastikään uuden ihmisen, ei kai sitä nyt missiltä voi näyttää! Arjen kauneus löytyy pienistä asioista. Se on lapsen röyhtäys syönnin jälkeen ja vino hymy, kun massu on täynnä ja olo hyvä. Se on rinnalle nukahtanut lapsi, jolla on maitoa suupielessä ja kädet tiukasti yöpaidassani kiinni. Kaduilla ja kahviloissa näyttäytyy onnistuva imetys. Minäkin kaivauduin ihmisten ilmoille illuusiota luomaan vasta, kun imetys näytti idylliseltä äidin ja vauvan rakkaudentäyteiseltä hetkeltä. En tiennyt imettämisestä mitään, vaan kuvittelin, että se sujuisi itsestään. En siis etsinyt siitä etukäteen tietoa, sillä en halunnut tehdä imetyksestä monimutkaista juttua. En kuitenkaan arvannut sitä äitiyden epävarmuutta, jonka ehkä jokainen esikoisen äiti aluksi kohtaa. Tunsin olevani vastasyntyneen vauvani kanssa se napa, jonka ympäri maailma pyörii tästä eteenpäin, varmaankin loputtomiin.