VIP. Sirkka-Liisa Anttila on myös eläinministeri

Transkriptio

1 VIP Sirkka-Liisa Anttila on myös eläinministeri Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, olet tehtävässäsi monella tavalla myös eläinministeri. Millainen on oma suhteesi eläimiin tuotantoeläimiin, luonnonvaraisiin tai lemmikkieläimiin? Olen itse hoitanut niin lypsykarjaa kuin sikoja, kuttuja ja kanoja. Syntymäkodissani oli lypsykarja, jota jouduin hoitamaan yhdessä isän kanssa jo alle 15-vuotiaana äidin sairastuttua. Mieheni koti on karjatila, ja tullessani taloon miniäksi neljäkymmentä vuotta sitten vuonna 1967 talossa oli lypsykarjan lisäksi emakoita, kanoja, kuttuja ja hevonen. Vuonna 1981 mieheni kotitilan navetta paloi maan tasalle. Se tapahtui kolme kuukautta maatilan sukupolvenvaihdon jälkeen, joten alkumme nuorina viljelijöinä oli kova. Jouduimme vaihtamaan tuotantosuuntaa ja siitä alkoi aktiivinen sikatalous. Olen siis hoitanut hyötyeläimiä merkittävän osan elämästäni muiden tehtävien ohessa aina kun aikaa on liiennyt. Rakastan eläimiä ja kohtelen niitä kuin perheenjäseniä. Hyvä eläinten hoito palkitsee, ja esimerkiksi lihan laadussa näkyy välittömästi jos eläin kärsii. Meillä on myös yhteinen koira tyttären perheen kanssa. Lanserimme vierailee vuoroin molemmissa kodeissa riippuen siitä kummassa pidetään parempaa huolta! Välimatkamme on ainoastaan seitsemän sataa metriä. Maaseutuun kuuluu perinteisesti eläinten pito. Mitä merkityksiä eläintenpidolla mielestäsi on maaseutuelämässä? Eläinten luonnollinen elinympäristö on maalla, missä niillä on tilaa ja rauhaa olla. Maaseudun elinvoimaisuuden kivijalkana ovat maatilat ja erityisesti kotieläintilat, koska ne edellyttävät ympärivuotista ja -vuorokautista asumista ja huolenpitoa. Millainen rooli eläimillä on maaseudun tulevassa kehityksessä? Mitä uutta siinä on entiseen 70 Maaseudun uusi aika 2/2007

2 verrattuna? Mitä uusia eläinlajeja maaseudun yritystoiminnassa on mukana? Sisältyykö niiden hyödyntämiseen ongelmia? Eläimillä on erittäin keskeinen merkitys maaseudun elinvoimaisuudelle niin hyötyeläiminä kuin matkailua palvelevina eläiminä. Jatkossakin Suomessa syödään lihaa ja juodaan maitoa. Uutta on eläinyksiköiden koon nopea kasvu. Toisaalta aina kannattaa muistaa, että ihminenkään ei ole kone, ja siksi suuria yksiköitä suunniteltaessa on pidettävä huoli ihmisten jaksamisesta, ettemme kuormita itseämme liikaa. Uusia tuotantoeläimiä ovat muun muassa uudet pihvikarjarodut, alpakat ja strutsit. Samalla kun maataloustuotanto tehostuu, on myös monien kotieläinlajien absoluuttinen määrä laskussa maassamme. Mistä tuotantoeläinten lukumäärän väheneminen kertoo? Millaisia tekijöitä prosessin taustalta löytyy? Onko odotettavissa, että tilanne vakiintuu jollekin tasolle esimerkiksi lypsylehmien osalta? Eläinmäärien takana on monta eri tekijää. Lypsylehmien keskituotos lehmää kohti on minun aikanani tuplaantunut, samalla rasvaprosentit on jalostettu alemmiksi ja valkuainen korkeammaksi. Keskituotoksen nousu selittää lehmien määrän laskun kysymys on tuotannon tehostumisesta. Maidon tuotantomäärät eivät ole dramaattisesti laskeneet vaan edelleen olemme omavaraisia niin kuin pitääkin. Lypsykarjatilojen määrä vähenee edelleen ja ehkä jonkin verran laskee lypsylehmienkin määrä. Tilakoko kasvaa vastaavasti. Toiseksi eläinjalostus on tuottanut erinomaisia tuloksia, mistä tämä lehmienkin keskituotoksen nousu kertoo. Lampaiden määrä laski dramaattisesti EUjäsenyyden alussa, mutta lienee vähitellen elpymässä uudelleen. Syynä oli lampaan lihan hinnan jyrkkä lasku, tuotannosta tuli täysin kannattamatonta ja lisänä olivat teurastusongelmat. Suurissa tehokkaissa teurastamoissa ei ole tilaa pienten lammaserien teurastukselle. Kananmunatuotannon ongelmana on koko EU-jäsenyyden ajan ollut ylituotanto, joka on polkenut hinnat pohjaan. Ylituotanto on sekoittanut markkinat, ja kananmunantuotanto on ollut ajoittain täysin kannattamatonta. Kanojen määrää on vähennetty, mutta edelleen olemme ylituotanto-ongelman kanssa tekemissä. Luomutuotannon osuus kaikesta kotieläintuotannosta ei ole enää kasvanut alkuaikojen tahtiin. Mikä on luomun tulevaisuus Suomessa? Voisiko sillä olla nykyistä huomattavasti merkittävämpi rooli, ja jos ei niin miksi? On totta, että luomutuotannon volyymit ovat ennemmin laskussa kuin kasvussa. Luomukuluttajien määrä lienee kuitenkin pysynyt vakiona. Pääkaupunkiseudulla on toimivia luomutuottajalta kuluttajalle -renkaita, joista voi tilata tarvitsemansa tuotteet keskitetysti. Tällainen on mahdollista, kun tuottajat ja kuluttajat ovat verkottuneet samaa verkottumista tarvittaisiin muuallakin. Luomutuotannon suurin ongelma on kuluttajien ja tuottajien kohtaaminen ja sitä verkottuminen helpottaa. Kun on kysymys pienimuotoisesta tuotannosta, vaatii se keräilyltä ja markkinoinnilta paljon enemmän. Luomusta on kuluttajien oltava valmiita maksamaan enemmän, koska sen tuottamisen, kuljettamisen ja markkinoinnin kulut ovat korkeammat. Hevosten ja erilaisen, entistä monipuolisemman hevostoiminnan määrä on nopeassa kasvussa. Mitä tämä merkitsee maaseudulle? Osataanko kasvun potentiaali maaseudun elinkeinojen ja työpaikkojen muodossa hyödyntää riittävällä tavalla? Hevosten määrän jatkuva kasvu on seurausta sekä ihmisten vapaa-ajan lisääntymisestä ja sen käyttämisestä muun muassa hevosharrastuksiin. Tallien määrä ylittää Suomessa jo navetoiden määrän. Hevonen on tuonut ja tuo jatkossakin erittäin paljon elinkeinomahdollisuuksia maaseudulle ja erityisesti kaupunkien läheisyydessä oleville maaseutualueille. Suomessa valmistuivat pari vuotta sitten ensimmäiset hevostalouden ja hevostutkimuksen kehittämisohjelmat. Molempia pitää lähteä reippaasti toteuttamaan. Hevo- Maaseudun uusi aika 2/

3 selinkeino on yksi lupaavimmista tulevaisuuden mahdollisuuksista juuri vapaa-ajan elinkeinojen puolella. Millaisena näet eläinten aseman maaseudun ja kaupungin välisessä vuorovaikutuksessa? Millä tavoin eläin voi yhdistää tai erottaa maaseutumaisia ja kaupunkimaisia elintapoja ja toimintoja? Mitä uutta vuorovaikutuksesta voi syntyä? Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta voidaan parhaimmillaan lisätä esimerkiksi siten, että kotieläintilat avaavat ovensa kaupunkilaisille. Ihmisiä ei tarvitse päästää sikalaan eikä navettaan, vaan kaupunkilaiset voivat ihailla eläimiä ulkona. Opastettuja kotieläinpihoja on jo, mutta paljon enemmän tarvittaisiin. Avaamalla enemmän maaseudun elämää kaupunkilaisille ymmärtämys lisääntyy molemmin puolin. Keski-Euroopassa ei ole samanlaista järvi- ja mökkikulttuuria kuin meillä Suomessa. Niinpä keskieurooppalainen perhe suuntaakin maaseudulle useimmiten maatilojen mummonmökkiin tai vastaavaan kesälomalle. Näin on syntynyt se vahva tahtotila, jolla muualla Euroopassa kaupunkilaisetkin puolustavat oman maansa maaseudun elinvoimaa ja maataloutta. Tässä meillä suomalaisilla olisi vielä paljon opittavaa. Eläinten hyvinvointi Eläinten hyvinvointi on kasvava poliittinen kysymys EU:ssa. Mitkä ovat ajankohtaisia kysymyksiä Suomessa? Ovatko ne samoja vai eri asioita kuin muissa EU-maissa? Mihin meidän tulisi puuttua tarkemmin, ja mitkä asiat ovat meillä tyypillisesti hyvin? EU:n maksamien maataloustukien valvontaan liittyi uutena osana eläinten hyvinvointi tämän vuoden alussa. Tässä niin sanottuihin täydentäviin ehtoihin liittyvässä valvonnassa tehdään satunnaisotantaan perustuvia tarkastuksia noin 140 tilalle tämän vuoden aikana. Otantavalvonta kohdistuu tässä vaiheessa sikoihin, vasikoihin ja muniviin kanoihin. Tarkastuksissa valvotaan eläinsuojeluvaatimusten toteutumista tilojen eläintenpidossa. Täydentäviin ehtoihin liittyvä eläinten hyvinvointivalvonta on uutta koko EU:n alueella, ja se on saanut runsaasti arvostelua osakseen jäsenmailta. Komissiokaan ei ole vielä ehtinyt selvästi ohjeistaa valvonnan toteuttamista, joten sitä joudutaan jatkossa hiomaan, ja tässä huomioidaan myös kotimaasta saatu palaute. Broilereiden suojelua koskeva direktiivi hyväksyttiin EU:n maatalousneuvostossa toukokuussa. Jatkossa ministeriön elintarvike- ja terveysosastossa valmistellaan direktiiviin pohjautuvaa uutta lainsäädäntöä, jossa asetetaan muun muassa suurin sallittu eläintiheys broileritiloille. Tiedotusvälineet uutisoivat paljon erilaisista eläintaudeista. Näetkö nämä uhkana suomalaiselle eläintuotannolle? Kuinka Suomessa on varauduttu näihin uhkiin? Eläintautitilanne Suomessa on poikkeuksellisen hyvä sekä eurooppalaisessa että globaalissa mittakaavassa. Taustalla on pitkäjänteinen työ bioturvallisuuden parantamiseksi tuotantotiloilla. Merkillepantavaa on viranomaisten ja toimialan yhteistyö, jonka tuloksena esimerkiksi salmonellojen esiintyvyys suomalaisissa tuotantoeläimissä ja ruuassa on alhainen. Sikatiloille ja nautatiloille on luotu vapaaehtoinen kansallinen eläinten terveydenhuoltojärjestelmä. Sen avulla parannetaan tilojen tuottavuutta muun muassa vähentämällä eläinten sairastuvuutta. Vuoden 2008 alusta ympäristötuen rinnalle on luotu eläinten hyvinvointituki, joka antaa lisäpanostuksen eläinten terveydenhuollon kehittämiseen. Eläinlääkintäviranomaiset varautuvat EUsääntöjen mukaisesti kaikkiin merkittävimpiin eläintautiuhkiin. Varautuminen tarkoittaa suunnittelua, varusteiden ja muiden resurssien varaamista, koulutusta ja myös käytännön harjoittelua, joka menee aina tilatasolle asti. Juuri näin varauduttiin mm. lintuinfluenssauhkaan. Mainio käytäntö Suomessa on terveys- ja eläinlääkintäviranomaisten tiivis yhteistyö, joka on 72 Maaseudun uusi aika 2/2007

4 nyt myös virallistettu keväällä 2007 perustetussa Elintarviketurvallisuusviraston ja Kansanterveyslaitoksen yhteisessä zoonoosikeskuksessa. Eläinlääkintähuolto on uudistuksen tarpeessa. Millaiset ovat tulevaisuuden eläinlääkäripalvelut? Voidaanko ne taata tasaveroisesti niin tuotanto- kuin seuraeläimille? Eläinlääkintähuollon uudistamisesta on valmistumassa ministeriön työryhmän ehdotus. Tulevaisuuden eläinlääkäripalvelut tuotantoeläimille keskittyvät terveydenhuoltoon, jonka tavoite on ennaltaehkäistä sairauksia ja edistää hyvinvointia. Seuraeläimiä varten tarjottavissa eläinlääkäripalveluissa kehitys kulkee erikoistumisen suuntaan seuraeläimiä varten olevat palvelut eriytyvät entistä enemmän tuotantoeläimille tarkoitetuista palveluista. Harvaan asutuilla alueilla eläinlääkäripalvelut voidaan taata vain kunnan järjestäminä. Palvelujen säilyminen edellyttää kuntien yhteistyötä, jossa voimavarat yhdistetään ja palvelut organisoidaan yhteisesti useamman kunnan aluetta varten. Päivystyksen järjestämisessä on haettava ratkaisuja, joilla turvataan niin tuotanto- kuin seuraeläinten tarvitsema hoito. Mikä on mielestäsi tutkimuksen merkitys eläinten hyvinvoinnin edistämisessä? Millaisiin kysymyksiin tutkijoiden tulisi tarttua? Tutkimukseen perustuvaa tietoa käytetään erittäin merkittävässä määrin pohjana sekä lainsäädännön valmistelussa että soveltamisessa. Tutkimus antaa tietoa erityisesti tuotantoeläin- Tämän vuoden alussa EU:n maksamien maataloustukien valvontaan liittyi uutena osana läinten hyvinvointi, kertoi ministeri Sirkka-Liisa Anttila. Maaseudun uusi aika 2/

5 ten tarpeista elinympäristön ja hoidon suhteen. Tätä voidaan hyödyntää käytännön tasolla edistämään eläinten hyvinvointia. Tällä hetkellä erityisesti kalkkunoiden kuljetusolosuhteista tarvittaisiin lisää tietoa, jotta olemassa olevaa lainsäädäntöä voitaisiin soveltaa asianmukaisella tavalla. Metsästyskulttuuri Metsästäjäkuntamme on ikääntymässä ja samalla myös kaupunkilaistumassa. Millaisia muutoksia metsästyksessä ja riistanhoidossa on odotettavissa, ja miten niihin pitäisi varautua? Katoaako perinteinen metsästyskulttuuri Suomesta? Millaista metsästys- tai luonnonkäyttökulttuuria uudet sukupolvet tuottavat? On selvää, että suomalaisten kiistämätön ikääntyminen vaikuttaa metsästykseen toimintana, maanomistajiin metsästysoikeuden omistajina ja metsästäjiin metsästysoikeuden haltijoina. Ikääntymiseen liittyy useita ongelmia, joista yksi on riistahallinnon rahoituspohjan kapeneminen. Edelleen on todettava, että kaupallinen metsästys, jossa metsässä vain poiketaan ilman, että siellä olevasta riistasta myös tiedetään ja sitä hoidetaan, on lisääntynyt melkoisesti. Huolestuttavaa on myös, että on selviä merkkejä olemassa siitä, että perinteiseen metsästykseen liittynyt yhteisöllisyys ja talkoohenki ovat nykypäivän kiireisessä maailmassa muuttumassa. On aikaista sanoa, katoaako perinteinen metsästyskulttuuri kokonaan tuskinpa. Selvää kuitenkin on, että se muuttuu, niin kuin se on muuttunut tähänkin asti. Ministeriön kala- ja riistaosastolla on juuri käynnistynyt tulevaisuuden muutoksia analysoiva projekti, jossa pyritään löytämään ratkaisuja muun muassa näihin kysymyksiin. Vaikuttaako kysynnän ja tarjonnan laki metsästyskulttuuriin? Jos kyllä, millaisia vaikutuksia sillä voi olla suomalaisille riistakannoille ja metsästystoiminnoille? Jos ei, mitkä seikat ovat vaikuttavia tekijöitä tulevaisuuden riistakantojen ja metsästystoimintojen muutoksessa? Metsästys ja riistanhoito ovat aina kuuluneet saumattomasti yhteen. Metsästys perustuu uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen kestävän käytön periaatteella. Kun riista on rajallinen suure, metsästys on mitoitettava sen mukaan. Kysymyshän on vain siitä, miten tätä kiintiötä halutaan käyttää ja missä muodossa. Jos kysynnän ja tarjonnan lailla tarkoitetaan metsästysoikeuden hintaa, on Suomessa onneksi vielä varsin hyvin käytössä vanha oravannahkakauppa-malli. Toki joissain paikoin maanomistajat ovat lähteneet hinnoittelemaan omistukseensa liittyvän oikeuden hintaa uudella tavalla. Vaikka nyt tämä on vähäistä, saattaa se kuitenkin olla pikemminkin voimistuva kuin poistuva trendi. Jos taas kysymyksellä tarkoitetaan metsästysmatkailua, on se selvästikin nähty yhdeksi maaseudun tulevaisuuden keinoista säilyä elinvoimaisena. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä, sillä suomalaisessa metsässä suomalaisen riistan metsästyksestä saatu elämys on merkittävä palvelutuote niin suomaiselle kuin ulkomaalaiselle asiakkaalle. Pitää vain pitää mielessä, että kyse voi oikeastaan olla lähinnä elämyksestä, sillä riista on kuitenkin rajallinen luonnonvara. Elämys ei ole. Suomalaisessa suurpetokeskustelussa on jo kauan kiistelty kansallisen ja EU-politiikan välisistä jännitteistä. Mihin suuntaan näet tämän keskustelun muuttuvan? Onko hallinnollisia tai menetelmällisiä uudistuksia suunnitteilla? Loppuvuodesta oletetusti annettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu Suomen sudenmetsästyksestä linjaa pitkälti keskustelua jatkossa. Uskon kuitenkin, että lopputuloksesta huolimatta paikallisten ihmisten näkemykset saavat keskustelussa aikaisempaa vahvemman aseman. Suomen suurpetokantojen hoitosuunnitelmissa paikallisille ihmisille sekä paikallisille intressiryhmille annettiin jo valmistelun alussa vahva rooli. Jos haluamme onnistua suurpetojen 74 Maaseudun uusi aika 2/2007

6 suojelussa, on myös EU-politiikassa pystyttävä luottamaan siihen, että biologiset suojelutavoitteet voidaan saavuttaa paikallisten ihmisten myötävaikutuksella. Luulenpa, että myös komissiossa on havahduttu siihen, että EU:n luonnonsuojelupolitiikan liiallinen suoraviivaisuus on johtanut suureen luottamuspulaan, ei vain luonnonsuojelua vaan myös komissiota kohtaan. Tämä oli esillä myös Natura-keskustelussa Suomessa. Näyttää muuten siltä, että vähän jokaisessa EU-maassa on omat liito-oravansa ja sutensa. Merkittäviä uusia hallinnollisia tai menetelmällisiä avauksia ei ole viime aikoina tehty. Toki on selvää, että myös EU-tason hoitosuunnitelmia on tulossa. Uskon kuitenkin, että mahdollinen Suomea koskeva tuomio susikanteessa tulisi johtamaan ehkä isoihinkin hallinnollisiin ja ainakin lainsäädännöllisiin uudistuksiin. Luonnonsuojeludirektiivin avaamisesta ja muuttamisesta on Euroopan käytävillä puhuttu jo pitkään, mutta komissio on tähän asti ollut haluton niin tekemään. Jos Suomi tuomittaisiin niillä väitteillä, joita komissio kanteessaan esitti, tiukentaisi se luontodirektiiviä niin paljon, että on vaikea uskoa etenkään Ranskan sitä purematta nielevän. Pitää myös muistaa, että lintudirektiivi on laadittu 1970-luvun lopussa yhdeksää keskieurooppalaista jäsenvaltiota ja niiden luonnonolosuhteita ja luonnonvarojen hyödyntämiskulttuuria silmällä pitäen. Nyt 27 jäsenvaltion aikana direktiivien hallinnoima ympäristö on muuttunut melkoisesti. Suomen ja Ruotsin jäsenyys ulotti lintujen suojelun muuttolintujen pesimäalueille aivan toisella painoarvolla mitä nämä alueet olivat direktiivin tullessa voimaan. Toisaalta suomalainen ja paljolti myös ruotsalainen metsästys pohjautuu talonpoikaiseen kotitarvemetsästykseen. Keski-Euroopassa metsästys on ollut pikemminkin maata omistavien aatelisten yksinoikeus. Tällä hetkellä näiden direktiivien soveltaminen on keskittynyt keinoihin ja pyrkinyt niitä yhdenmukaistamaan etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Suojelun tavoitteet on tässä vimmassa unohdettu. Uskon, että keskustelu jatkossa tulee keskittymään enemmänkin siihen, että palo saadaan sammutettua eikä siihen miten se tehtiin. Eläinpolitiikka Eläinkysymykset ovat nousseet esille yhteiskunnalliseen keskusteluun uusilla tavoilla arvo- ja toimintaympäristöjen muutosten myötä. Onko hyvä, että eläimiin liittyvä päätöksenteko on hajallaan? Olisiko syytä kehittää toimintatapoja, joilla luonnonvarojen, myös eläinten, käyttöä ja toisaalta suojelua koskeva päätöksenteko toimisi yli ministeriörajojen? Pitäisikö eläimiä koskeva päätöksenteko keskittää yhden ministeriön alaisuuteen, vai voisiko hallinnollisten elinten rinnalla toimia jokin muu eläinkysymyksiä kokonaisuutena tarkasteleva organisaatio? Entä mikä on asiantuntijuuden merkitys eläinkysymysten käsittelemisessä? En näe erityistä syytä organisaatiomuutoksiin tai uusien organisaatioiden synnyttämiseen tällä alueella. Ehkä oleellisempaa on yhteistyön tiivistäminen eri ministeriöiden välillä, toimivathan ne saman valtioneuvoston yhteydessä. Toinen oleellinen kysymys on päätöksenteon tieteellisen pohjan vahvistaminen. Pidän lisäksi tärkeänä, että päätöksenteon valmisteluun osallistuvat kaikki ne sidosryhmät, jotka ovat eläinten kanssa tekemisissä kuten tuottajat, neuvonta, eläinsuojeluviranomaiset ja eläinsuojelujärjestöt. Pidän erittäin tervetulleena sitä, että eläimiin liittyvistä kysymyksistä käydään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua. Haluan, että ministeriöni kuuntelee herkällä korvalla tätä tärkeää keskustelua, mutta on samalla sen aktiivinen osapuoli. HAASTATTELU OUTI RATAMÄKI NORA SCHUURMAN KUVAT SIRKKA-LIISA ANTTILAN ARKISOT Maaseudun uusi aika 2/