EllA ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS

Transkriptio

1 EllA ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS SINIKKA SALO VAKUUTUSLAITOSSEKTORIN LYHYEN AJAN ENNUSTEJÄRJESTELMÄ B 29

2 ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS THE RESEARCH INSTITUTE OF THE FINNISH ECONOMY ETlA Lönnrotinkatu 4 B, SF Helsinki 12 ~ (90) KAN NATUSYH DISTYKSEN HAlliTUS COUNCll OF SUPERVISORS VARAMIEHET DEPUTY MEMBERS Asko Tarkka Veikko Makkonen Gay Ehrnrooth Pekka Herlin Ahti Hirvonen Stig H. Hästö Seppo Konttinen Jaakko lassila Sakari T. lehto Matti Pekkanen Filip Pettersson Pentti Somerto Eljas Sukselainen Heikki Tavela Heikki Tuominen pj., president varapj., vice president Tor Stolpe Matti Hurme Fredrik Castren Jaakko Ihamuotila Paavo laitinen Juhani Ristimäki Helge laakso Matti l. Aho Yrjö Pessi Harri Malmberg Olli Ikkala Matti Korhonen Kalevi Kauniskangas Heikki Bachmann Viljo Koponen JOHTOKUNTA BOARD OF MANAGEMENT Matti Korhonen Kimmo Kara Paavo Grönlund Kari Jalas Viljo Kaponen Rauno Nlinimäki Tauno Ranta pj., chairman varapj., vice chairman laitoksen henkilökunta on esitetty takakannen sisäsivulla. Staff 01 the institute is presented inside the back cover. Multlprint, Helsinki 1981

3 Sinikka Salo VAKUUTUSLAITOSSEKTORIN LYHYEN AJAN ENNUSTEJÄRJESTELMÄ Short-terrn forecasting systern for insurance institutions Helsinki 1980

4 ISBN ISSN

5 ESIPUHE ETLAI'I. lyhye.1'i. ja kv., IUpUkäl'l. tiihtä.ylu e.1'i. e.m1.u.6 tude.1'i. ~ v.,m käyte..t.tyyl'l. e.ko l'i.ome.;tju.;., e.e.1'i. ma..u-u1'i. 01'1. jo joi'i.iui'i. aikaa. outd LiUe..t.tYl'I.ä JLaho.uw, vjjr.-tarruu:ju.mi, j OMa amly-60ida.a.1'i. lzan.6a.l'i..ta.loude.1'i. eju -6 e.k.toitude.1'i. Jta.hodulue.1'I. lähtutii ja Izäy.t.töä. Tämäl'l. ~il'l. avulla. -6a.a..te..ta.a.1'I. 1te.a.a.U- ja Jta.hoilu.6 e.1'i.y1.u.6 te. -60 pu.6 oil'l..tuul'l. Izv., ke.i'i.mi'i. lzul'i.k..<.n -6 e.k..tojt-<-n ja ko ko lzayl-6 al'l..ta.lo ude.n 0-6 a.l.ta.. Kä-6.<.u.ä ole.van -6 e.lv.<..tyk-6 e.n.ta.vo.<..t.te.erta. on l.<.il.tää vakwltu6la.i.to.m e.k -tojt-<-1'i. e.nylu.6 tee..t!<.u1'i..te.ämmi.n karu, al'l..ta.loude.n ylw e.e.n 1te.a.a.U- ja h.<.1'i..ta. Ize.hilylue.e.n. Vakut.du.6la.i.to-6te.n Itaho.<..tulue.n lähtwtä pääo-6a muodo-6tuu.työe.lälze.valzut.du.6 Jta.haJ.>.to j e.n w äyiu U tii, joho n puolu.ta.a.n vaikt.d.ta.a. kv.,lzwuti k.a.ru,al'l..tulon ke.hily-6. Se.lv.<..tyluu-6ä on laa.d.<..t.tu la.-6ke.rt.ta. keh.<.kko valzut.du.6la.i.to-6-tel'l. Jta.haJ.>:t:o j e.n w äyk-6 en ja -6ilä kat.d.ta. nilde.n luotorta.nnon a.jtvio~ek-6i. Se.lv.<..tylu e.n 0 n la.a..t.<.ntd valtiot. kal'l.d. Simkk.a. Salo. A.<.nwton ke.jtä.iirm -6 u -6 ä 0 n avu.6.ta.ntd Simkka Uttu. Rapolttin puh.ta.aluiwj odulu e.n 0 n -6uoJt.<..t.ta.nt.d Tuula Ra.ta.pa.lo ja kuviot p~nyt Aytyt-ChJt.<.-6tine Eke.bohm. p.<.ilkko Tuom-<-ne.n 0 n 0 hj e!mointd.ta.jtv.<..t.tava.t tulo-6tuk-6 e..t tie..toko ne.e.ue. HWingiMä joulukuu.6m 1980 Tauno Rart.ta.

6 Työn kuluum!> e.r..vuy-!l R..a.a..jeni. ai.kupejr.ii.,w utä. :ta.vaute.utaa.n ~Ue.n, e..t.tä. -!le. nyt -!l,uiiuää. R..a..6ke.n:ta.keJvtkan kuvauk.!>e.n wä.k.!>-i. myö~ ka.t.-6auk.!>en vakuutu6lai.to-!lte.n tuloje.n ja me.nojen ke.hityk.!>e.e.n v , jo-i.:ta. a.,[k.a!> ajlj 0ja u a.,[k.aå..!> errmi.n oie niun ko 0.tU6;U j ui.k.aå..!>.tu lgu.tä.n vai.;uot.w. KaJL-i. Alhca ~aamia:ta.ni. hyödy~,u.tä. ne.uvo,u:ta. ja komme.ntw:ta.. S-i.ni.k/Ga Sai.o "

7 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. JOHDANTO JA SELVITYKSEN TAVOITE 7 2. VAKUUTUSLAITOSTEN TULOT, MENOT JA RAHASTOJEN LISÄYS VAKUUTUSLAITOSTEN TULOJEN MÄÄRÄYTYMINEN OSANA KOKO KANSANTALOUDEN ENNUSTETTA Työnantajain sosiaalivakuutusmaksut Vakuutettujen sosiaalivakuutusmaksut Vahinkovakuutusmaksutulot ml. henkivakuutusmaksut Sijoitustoiminnan tuotot, netto Muut tulot, netto VAKUUTUSLAITOSTEN MENOT JA RAHASTOJEN LISÄYS OSANA KOKO KANSANTALOUDEN ENNUSTETTA Sosiaalivakuutusetuudet Vahinkovakuutuskorvaukset ml. henkivakuutuskorvaukset Liikekulut Vakuutusrahastojen lisäys YHTEENVETO VAKUUTUSLAITOSTEN TULOJEN, MENOJEN JA RAHASTOJEN LISÄYKSEN MÄÄRÄYTYMISESTÄ ENNUSTEESSA VAKUUTUSLAITOSTEN LUOTONANNON ENNUSTAMINEN TIIVISTELMÄ 52 SUMMARY 53 KIRJALLISUUTTA 58 LIITTEET 59

8

9 1. JOHDANTO JA SELVITYKSEN TAVOITE 7 Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksessa (ETLA) laadittavien suhdanne-ennusteiden ja keskipitkän tähtäyksen ennusteiden metodeja kehitetään jatkuvasti. Tämä tutkimus on osa rahoitusennusteiden laadintaan liittyvää kehittelyä, jota ETLAn rahoitusryhmässä on tehty jo pitkään. Sen tuloksena ETLAn ennustemalliin l ) on liitetty rahoitusvirtamatriisi, jossa ratkaistaan kansantalouden eri sektoreiden rahoituksen lähteet ja käyttö eri kohteisiin vuosittain 2 ). Tämän matriisin avulla saatetaan reaali- ja rahoitusennuste sopusointuun keskenään kunkin sektorin ja koko kansantalouden osalta. Sektoreittaisten rahoitusliiketoimien osalta rahoitusvirtamatriisia ollaan kehittämässä siten, että keskeiset rahoituserät yhdistyvät reaalimalliin omilla yhtälöillään. Nykyisessä järjestelmässä osa keskeisistä rahoitusvaateista määräytyy endogeenisesti siten, että muut rahoitusvaateet ja reaalipuolelta tulevat nettoluotonannot määräävät ne. Tämän selvityksen tavoitteena on liittää vakuutuslaitossektorin ennustaminen kiinteämmin reaali- ja hintakehitykseen. Onhan niin, ettävakuutuslaitossektorin rahoituksen lähteistä pääosa muodostuu työeläkevakuutusrahastojen lisäyksestä, johon puolestaan keskeisesti vaikuttaa palkkatulojen kehitys. 1) ETLAn mallin perusversiosta ks. P. Vartia (1974), mallin laajennuksista ja tulostusohjelmista ks. Vajanne-Pylkkänen-Salmi (1980). 2) Rahoitustilinpidosta ja sen liittämisestä ETLAn malliin ks. Salo (1979), Alho-Salo (1979) ja Alho (1980).

10 8 Vakuutuslaitossektori on tässä selvityksessä määritelty uusitussa kansantalouden tilinpidossa sovellettavan institutionaalisen sektorijaon mukaisesti l ). Siihen kuuluvat henki- ja eläkevakuutusyhtiöt, vahinkovakuutusyhtiöt, vakuutusyhdistykset, eläkesäätiöt ja avustuskassat, joita ovat eläkekassat, hautaus- ja eroavustuskassat sekä sairauskassato Laskentakehikon lähtökohta on oheinen pelkistetty vakuutuslaitosten tulojen ja tulojen käytön tase. Taulukko 1. Vakuutuslaitosten tuloslaskelma TULOT TULOJEN KÄYTTÖ VAKUUTUSMAKSUTULOT Sosiaalivakuutusmaksut VAKUUTUSTOIMINNAN MENOT Sosiaalivakuutusetuudet - Työnantajien maksamat Vahinkovakuutuskorvaukset - Vakuutettujen maksamat LIIKE- YM. HOITOKULUT Vahinkovakuutusmaksut SIJOITUSTOIMINNAN TUOTOT, NETTO --- MUUT TULOT, NETTO RAHASTOJEN LISÄYS YHTEENSÄ YHTEENSÄ 1) Vuonna 1979 suoritetun kansantalouden tilinpidon uudistuksen yhteydessä noudatettu luokitus. Ks. Tilastokeskus (1979). Vuoden 1981 alussa ilmestyvässä kansantalouden tilinpidossa luokitusta on suunniteltu taas muutettavan siten, että nyt sosiaaliturvarahastoihin (julkiseen sektoriin) kuuluvia laitoksia siirretään rahoituslaitossektoriin.

11 9 Tutkimuksen tavoitteena on laatia laskentakehikko vakuutuslaitosten rahastojen lisäyksen ja sitä kautta luotonannon ennustamiseksi ETLAn ennustemallin yhteydessä. Tärkeimmille tulo- ja menoerilie laaditaan ennustemallit, joissa voidaan käyttää hyväksi ETLAn kokonaismallin muuttujia. Tässä yhteydessä on laadittu vahinkovakuutusmaksuille ja -korvauksille hajote määrä- ja hintakomponentteihin. Raportin rakenne on seuraava. Toisessa luvussa on esitelty tilastoaineisto, joka kattaa 1970-luvun. Kolmas luku sisältää tulojen mallit, neljäs menojen mallit. Viidennessä luvussa esitetään vakuutuslaitosten tulojen, menojen ja rahastojen lisäyksen tulostaminen ennusteen laatimisen yhteydessä. Kuudennessa luvussa selostetaan vakuutuslaitosten luotonannon ennustaminen. Seitsemäs luku sisältää tiivistelmän selvityksestä.

12 10 2. VAKUUTUSLAITOSTEN TULOT, MENOT JA RAHASTOJEN LISÄYS Vakuutuslaitossektorin tuloslaskelmien konstruoiminen on jossain määrin työlästä tilastoaineistoon liittyvien ongelmien vuoksi. Koska tämän selvityksen tavoitteena on vakuutuslaitossektorin ennusteen liittäminen EILAn malliin, jonka muuttujat on määritelty kansantalouden tilinpidossa, tulisi muodostettavan vakuutuslaitossektorin tuloslaskelman olla kansantalouden tilinpidon perusteiden mukainen. Kansantalouden tilinpidosta vakuutuslaitosten tuloista ja tulonkäytöstä on saatavissa tietoja kuitenkin vasta vuodesta 1975 alkaen 1 ), ja tällöinkin puutteellisina, koska vakuutuslaitokset ovat osa rahoituslaitossektoria. Tässä selvityksessä on jouduttu tilastoaineisto muodostamaan pääasiassa emo vakuutuslaitossektoriin kuuluvien laitosten taseista ja tuloslaskelmista. Ulkomaisia ja kotimaisia liiketoimia ei ole katsottu tarpeelliseksi erottaa. Oheisessa taulukossa 2 on esitetty vakuutuslaitossektorin tuloslaskelmat vuosilta Vakuutusyhtiöiden osuus 2 ) tuloista oli keskimäärin 80 %, eläkesäätiöiden 12 % ja avustuskassojen 8 %. Tulo- ja menoerät on esitetty siten disaggregoituina kuin ne otetaan huomioon tavoitteena olevassa laskentakehikossa. Erien sisältö ja lähteet on tarkemmin esitetty liitteissä 1-8. Vakuutuslaitosten tuloslaskelman rakennetta on havainnollistettu kuviossa 1. 1) Tilanne lokakuussa ) Sisältää myös vakuutusyhdistysten osuuden, joka on alle prosentin.

13 Taulukko 2. Vakuutuslaitosten tulot, menot ja rahastojen lisäys v I Työn- Ivakuu- 1)! Sij oitus- r 1 I 1 ~Icnot J;l I I :lntaj"in!:cttujcn Vahinkc- :oiminn~n Muut 50S. Vahinko-), Röhasto-, r:l},:lstosos.\'ak.- sos.vak.- vakuutus- tuotot., tuotot, Tulot vakulltus- vakuutus- Liike- I ~ienot jen icn Vuosi maksut Imaksut maksut netto netto yhteensä etuu~et kot\'. kulut. Iyhteensä lisäys 1 iisjys I ! I I U I 72 1'17.5 I ?1.1! I J I 1'45s.11 n : I, I 31:>0.2 l' 'J:~;.: 1 76 I I <! I I 97~ ! 105(,S.r, 7~* I I IS~ ~17.1I ) Sisältää myös henkivakuutuksen plo työntekijäin ryhmähenkivakuutus.

14 12 Tuloerlstä tärkein on työnantajain sosiaalivakuutusmaksut, jotka koostuvat henki- ja eläkevakuutusyhtiöille maksetuista TEL-maksuista ja työntekijäin ryhmähenkivakuutusmaksuista (viimeksimainitut vuodesta 1977 lähtien), vahinkovakuutusyhtiöille maksetuista lakisääteisistä tapaturmavakuutusmaksuista, eläkesäätiöille maksetuista kannatusmaksuista ja eri avustuskassoille maksetuista TEL-maksuista tai kannatusmaksuista. Työnantajain sosiaalivakuutusmaksujen osuus vakuutuslaitosten tuloista on noussut 3S prosentista vuonna 1970 lähes SO prosenttiin tarkasteluajan lopulla, mikä on pääasiassa seurausta TEL-järjestelmän asteittaisesta voimaantulosta ja maksutason noususta. Kuten kuviosta 1 havaitaan, työnantajain sosiaalivakuutusmaksut ovat kasvaneet selvästi muita vakuutuslaitosten tuloja nopeammin. Poikkeus on ollut vuosi 1978, jolloin talouspolitiikan elvytystoimenpiteisiin kuului TEL-maksutason tilapäinen alentaminen. Seuraavaksi merkittävin tuloerä on vahinkovakuutusmaksut, jotka muodostuvat vahinkovakuutusyhtiöille ja vakuutusyhdistyksille maksetuista muista kuin lakisääteisistä tapaturmavakuutusta koskevista maksuista sekä henkivakuutusmaksuista 1 ). Vahinkovakuutusmaksutulojen osuus on tarkasteluaikana laskenut 3S prosentista noin 2S prosenttiin. 1) Henkivakuutusmaksut plo työntekijäin ryhmähenkivakuutusmaksut on kansantalouden tilinpidossa sisällytetty erään "vahinkovakuutusmaksut".

15 13 Kuvio 1. Vakuutuslaitosten tulot, menot ja rahastojen lisäys v Mrd.mk o -1 " TULOT j'v.to.l.. / / V I / /" /',.-1 Työnantajain sas. vak. ""dcsut V / /.....,..,,,, Sijoitustoiminnan tuotot ~:-;... " ~, / Vahinkovakuutus.... -m1 /' ksut......, I ?~u~~e::u!:n.sas. VISk. maksut --_ ,-!"" I - "1uut I tul~t, n,ettol I I I 1 I Mrd.ml< o -1 lisäys 6 4

16 14 Sijoitustoiminnan tuottojen pääerä on tuotot työeläkejärjestelmän takaisinlainauksesta. Sijoitustuottojen osuus vakuutuslaitosten tuloista on tarkasteluaikana pysynyt noin 20 prosenttina. Vakuutettujen maksamat sosiaalivakuutusmaksut ovat YEL-maksuja ja eri avustuskassoille maksettuja jäsenmaksuja, osuus vakuutuslaitosten tuloista noin 3.5 %. Vakuutuslaitosten menoista tärkein erä muodostuu sosiaalivakuutusetuuksista, pääasiassa eläkkeistä. Sosiaalivakuutusetuuksien osuus vakuutuslaitossektorin menoista (ml. rahastojen lisäys) on noussut tarkasteluaikana runsaasta 20 prosentista lähes 40 prosenttiin. Tähän on pääasiassa vaikuttanut TEL-järjestelmän asteittainen voimaantulo. Vahinkovakuutuskorvausten ja liikekulujen osuudet vakuutuslaitosten menoista ovat vastaavasti alentuneet. Vakuutuslaitosten rahastoja l ) ovat sosiaalivakuutusrahastot (TEL-, YEL- ym. lähinnä eläkerahastot) ja muut rahastot, lähinnä vahinkovakuutusrahastot. Rahastojen lisäyksen osuus vakuutuslaitossektorin tulojen kokonaiskäytöstä (= menot + rahastojen lisäys) lisääntyi jonkin verran tarkasteluajan puolivälissä, mutta palautui vajaaseen 40 prosenttiin tarkasteluajan kahtena viimeisenä vuotena. Vakuutuslaitosten rahastojen lisäys on vakuutuslaitosten sijoitettavissa oleva erä. Sen merkitys luotonannon kannalta on keskeinen ja vakuutuslaitosten luotonanto onkin tarkastelu- 1) Vakuutuslaitosten taseissa erä "vastuuvelka".

17 ls aikana kehittynyt rahastojen lisäyksen myötä. Vakuutuslaitosten rahastot olivat vuoden 1979 lopussa 33.2 mrd. mk ja luottokanta 23.3 mrd. mk. Rahastojen j'a luottokannan välinen ero koostuu mm. käyttö- ja sijoitusomaisuuteen kuuluvista kiinteistöistä sekä osakkeista ja j oukkovelkakirj a lainoista. Vakuutuslaitosten luottokannan osuus koko kotimaisesta luottokannasta oli vuoden 1979 lopussa noin 1S %. Kuvio 2. Vakuutuslaitosten tulot, menot, rahastoj en 1 isäys ja luotonanto suhteutettuna bruttokansantuotteeseen v % - % o.../' 8 Tulot ~./~ - Menot, 0 " ~, /Rahastojen lisäys."", '..._ ' ---, ---, ' ' ' 1970 Luotonanto I I I I I I I I I '1980 E1 LA o Vakuutuslaitosten kokonaistulot suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ovat tarkasteluaikana nousseet 1970-luvun alun S prosentista noin 7. S prosenttiin tarkasteluajan lopulla. Menot ovat niinikään lisääntyneet 3 prosentista lähes S prosenttiin. Rahastojen lisäys suhteutettuna bruttokansantuotteeseen nousi tarkasteluajan alkuvuosina noin 3 prosenttiin, jossa se on keskimäärin pysynyt. Luotonanto suhteessa bruttokansantuotteeseen on ollut noin prosenttiyksikön verran alempi.

18 16 Verrattaessa edellä esitettyjä tuloslaskelman eriä kansantalouden tilinpidon lukuihin niiltä osin kuin niitä on saatavissa (sosiaalivakuutusmaksut, sosiaalivakuutusetuudet, vahinkovakuutusmaksut, netto, sosiaalivakuutusrahastojen lisäys, kotitalouksien osuus sosiaalivakuutusrahastojen lisäyksestä) voidaan todeta sosiaalivakuutusmaksujen ja -etuuksien sekä rahastojen lisäyksen aikasarjojen vastaavuuden olevan tämän tutkimuksen tarkoituksiin nähden tyydyttävän. Vahinkovakuutusmaksutuloista on tässä selvityksessä nettoutettu pois sektorin sisäiset jälleenvakuutusmaksut. Vahinkovakuutuskorvauksista on niinikään poistettu sektorin sisäiset saadut jälleenvakuutuskorvaukset. Kansantalouden tilinpidossa rahoituslaitosten tulo- ja tulonkäyttötilin tulopuolen erä "vahillkovakuutusmaksut, netto" on vahinkovakuutusmaksutulo vähennettynä ns. laskennallisella palvelumaksulla. (Käytännössä erä on yhtä kuin "vahinkovakuutuskorvaukset" tilin tulonkäyttöpuolella). Kansantalouden tilinpidossa vakuutuslaitosten todellinen vahinkovakuutusmaksutulo muodostuu emo erän ja tulotilin (saatujen) vahinkovakuutuskorvausten summana. Koska vakuutuslaitoksia ei ole kansantalouden tilinpidossa erotettu omaksi ryhmäksi, jälkimmäinen erä sisältää muiden rahoituslaitosten saamia korvauksia, joten vakuutuslaitosten vahinkovakuutustuloa ei voida täsmällisesti selvittää kansantalouden tilinpidosta. Myöskään erä "vahinkovakuutuskorvaukset" tulonkäyttötilillä ei vastaa todellista, vaan erä sisältää kaksinkertaista kirjausta kotimaisen jälleenvakuutuksen osalta l ).

19 17 Kansantalouden tilinpidon uudistus kaikkiaan toi varsin paljon muutoksia vakuutuslaitost~n talous toimien kirjauksiin l ). Tärkein muutos on se, että aikaisemman käytännön mukaisesta ns. kotitalouksien vakuutussäästämisestä vain pieni osa näkyy nykyisessä tilinpidossa kotitalouksien säästämisenä (kotitalouksien osuus vapaaehtoisten sosiaalivakuutusrahastojen lisäyksestä) muun osan kirjautuessa rahoituslaitossektorin (vakuutuslaitosten) säästämiseksi ja julkisen sektorin (sosiaaliturvarahastojen) säästämiseksi. Tämä selvitys käsittelee kahta ensinmainittua erää ja niihin vaikuttavia tekijöitä, jolloin siis selvityksen ulkopuolelle jäävät sosiaalivakuutusjärjestelmistä mm. LEL- ja MYEL-järjestelmä sekä kansaneläkejärjestelmä. Edellä esitetystä yhteenvetona seuraa, että vakuutuslaitosten tuloja ja menoja tarkasteltaessa keskeinen on TELjärjestelmä 2 ). Seuraavissa luvuissa esiteltävä ennustekehikko vakuutuslaitosten tulojen, menojen ja luotonannon arvioimiseksi perustuukin suurelta osin tämän järjestelmän kytkemiseen koko kansantalouden kehitykseen. 1) Ks. kansantalouden tulo- ja tulonkäyttötilin erien muodostamista ja rahastojen lisäyksen kirjausta lähteestä Tilastokeskus (1979). 2) Ks. tarkemmin esim. Kosonen (1979) ja Pentikäinen (1979b).

20 18 3. VAKUUTUSLAITOSTHN TULOJEN MÄÄRÄYTYMINEN OSANA KOKO KANSANTALOUDEN ENNUSTETTA Seuraavassa tarkastellaan vakuutuslaitossektorin tulos laskelman erien mallien muodostamista. Tavoitteena on varsin teknisen laskentakehikon muodostaminen, ja seuraavassa tarkastellut mallit on tarkoitettu pohjaksi tälle laskentakehikolle Työnantajain sosiaalivakuutusmaksut Työnantajain sosiaalivakuutusmaksujen kertymään vaikuttavat lähinnä kaksi tekijää: tulojen kasvu ja tuloista perittävän eläkevakuutusmaksutason (TEL-prosentin) muutokset. Seuraavassa mallissa työnantajain sosiaalivakuutusmaksujen (ST) prosenttimuutoksen oletetaan määräytyvän suoraan TEL-maksutason (t) prosenttimuutoksen ja koko kansantalouden palkkasumman (W) prosenttimuutoksen perusteella 1 ) (1) ST = t + 1' tw. Tämän avulla maksujen taso voidaan laskea seuraavasti (1 ' ) 1) -:lla merkityt symbolit tarkoittavat tasomuuttujaa, ilman ylämerkintää olevat symbolit prosenttimuutoksia. 2) Johto on seuraava: ST = (l t) (l '1) = josta saadaan kaava (1) t ' tw,

21 19 Ennustetilanteessa W määräytyy endogeenisesti suhdannemallista. Parametri t on eksogeeninen 1 ), tavallaan talouspolitiikan päätösmuuttuja. Kuvio 3. Työnantajain sosiaalivakuutusmaksut vakuutuslaitoksille, vuotuiset %-muutokset v % % Työnantajain sosiaalivakuutusmaksut, muutos Mallilla laskettu 50 /\:... '..../....../---"..~ '. -- ".. I : J Toteutunut \ I \/f ~.. : o : , -20 % Palkkasumma, muutos 30 f ! _ % ='~--~l_ f ----j 10 f f ~-- ".e..-- 1f % TEL - maksutaso, 20 j--.:m~u~u~to~s~ *_~r -----I_--- j 0 % I~_=, ,;t<'--_+--_\,---I---_+_----_I o \ jl..----\ \ \ EllA -20 '----L_...l..._.L..----I._-'-_.l..----L_-'-_.L..----I._-'-_.L..---l * 1980 Mallin keskivirhe = 3.1 %-yksikköä. Mallin selitysvirheiden itseisarvojen 10.6 %-yksikköä. keskiarvo 1) Muutuja t:n ennusteen, jos maksutasoa ei ole ennustetta tehtäessä tiedossa, antaa tulo- ja työvoimaryhmän työnantajain välillisten työvoimakustannuksien ennusteista vastaava henkilö.

22 20 Kuten liitteestä l käy ilmi työnantajain sosiaalivakuutusmaksut sisältävät TEL-maksujen lisäl~si myös muita maksuja, lähinnä kannatusmaksuja eläkesäätiöille ja avustuskassoille. Tämä lienee suurin syy siihen, että emo mallilla laskettu toteutunut maksujen kasvu poikkeavat niinkin paljon kuin kuviosta 3 käy ilmi, sillä esim. TEL-palkkasumman ja koko kansantalouden palkkasumman prosentuaaliset muutokset ovat tarkasteluaikana olleet lähes yhteneväisiä. Lisäksi kunakin tarkasteluvuonna kerätyt TEL-maksut perustuvat työnantajien arvioihin palkoista. TEL-maksun korjaaminen lopullista palkkasummaa vastaavaksi tapahtuu yleensä seuraavana vuonna, mikä vaikuttaa jonkin verran tulokseen. Tarkasteluajan loppuvuosina mallin sopivuus näyttäisi paranevan, mikä voi olla seurausta siitä, että TEL-järjestelmä, joka on asteittain tullut voimaan, on tarkasteluajan loppupuolella yhä selvemmin vakiintunut pääeläkejärjestelymuodoksi. TELmaksujen osuus erästä on tarkasteluaikana kasvanut tarkasteluajan alun runsaasta 80 prosentista noin 90 prosenttiin. Kuviossa 4 on vertailtu toteutuneita ja mallilla laskettuja vuotuisia sosiaalivakuutusmaksutuloja. Kuviosta havaitaan, että virheet eivät tällöin ole kovin suuria.

23 21 Kuvio 4. Työnantajain sosiaalivakuutusmaksut vakuutuslaitoksille, milj. mk, v Milj. mk r ; /, Toteutunut 7.;<.~,,,,,,, laskettu.' 1975.; - "" V ETLA- 79'1980 Milj. mk Vakuutettujen sosiaalivakuutusmaksut Vakuutettujen maksamat sosiaalivakuutusmaksut (Sv) vakuutuslaitoksille koostuivat kuten edellä todettiin lähinnä YEL-maksuista l ). Tämä maksu on tietty prosentti eläkkeen perusteeksi vahvistetusta ns. itsenäisen yrittäjän työtulosta. Pääsääntöisesti prosenttimäärä on sama kuin TEL-järjestelmässä. Pienyrittäjillä on kuitenkin alennuksia jopa 60 % normaalimaksuista. ETLAn ennustemallissa kansantalouden tilinpidon mukaisesti lähin tuloerä, joka vastaisi YEL-maksutulopohj aa, on erä "kotitalouksien muut yrittäj ätulot ja yrittäjätulonotot" (50. muut kuin maatalous- ja metsätulot). 1) Ks. Pentikäinen (1979a), s

24 Ennustemalli on konstruoitu siten, että vakuutettujen 22 sosiaalivakuutusmaksut (Sv) lasketaan tiettynä osuutena (sv) em. muista tuloista (W m ), jotka ovat suhdannemallin.. 1) e k sogeenlnen muuttuja. Parametri sv on vuosina , joilta tieto on kansantalouden tilinpidossa saatavissa, vaihdellut 2.4 ja 2.8 prosentin välillä (kuvio 4). Ennusteessa svannetaan erikseen. Kuvio 5. Vakuutettujen sosiaalivakuutusmaksujen osuus kotitalouksien muista yrittäjätuloista v ja TEL-maksutaso (%) v % 12/ j----;>:------j :... : \ I I--f'----'.:----j f-j f '.' 6 I---+-~...,''''' _ I I ' TEL- prosentti... Val(Uutettujen sosiaalivakuutusmaksuosuus 4/---I t-----\ /------I _J % ETLA OL..-...I---I._...I..---'-_l.--...I---I._-'----'-_l.--...I----l._...I..----' ' ) Mallissa muiden tulojen arvion antaa kotitaloussektorin kulutuksesta vastaava henkilö.

25 Vahinkovakuutusmaksutulot ml. henkivakuutusmaksutulot l ) Vahinkovakuutusmaksutulojen (V) ennustamiseksi erä on jaettu volyymi- ja hintakomponenttiin (3) V v + Pv v Pv (muutos), (3') V = ( V)V_ l (taso), jossa v on vahinkovakuutusten määrän muutos ja Pv niiden hinnan muutos. Vahinkovakuutustulojen jakamista omiin määrä- ja hintakomponentteihin ei ole aikaisemmin suoritettu. Tässä yhteydessä tämä jakaminen on laadittu muodostamalla tärkeimpien vakuutuslajien, liikenne-, auto-, palo-, yhdistelmäpalo- ja henkivakuutusmaksujen volyymi- ja hintaindeksit ja yhdistämällä nämä koko vahinkovakuutusmaksutulojen volyymi- ja hintaindekseiksi. Tämä suoritettiin laskemalla emo vakuutuslajien hintojen ja määrien avulla Laspeyresin volyymi-indeksi -t v 75 vahinkovakuutusmaksutulojen volyymilie perusvuotena 1975 eli (4) 5 ~75~t L P.v. i=l Vl 1 5 ~7S~75 L P v i=l Vl 1 1) Plo työntekijäin ryhmähenkivakuutusmaksut.

26 jossa 24 Pvi on vakuutuslaj in i hinta, vi on vakuutuslajin i määrä (vakuutusten lukumäärä), yläindeksi 75 viittaa perusvuoteen 1975 ja yläindeksi t tarkasteltavaan vuoteen. Näin lasketun indeksin avulla vakuutusmaksutulon arvon muutoksesta (V) eliminoidaan volyymin muutos (v), jolloin jäljelle jäävä hinnan muutos (pv) voidaan laskea yksinkertaisesti seuraavasti (5) 100(1 + O.OlV -1) l+o.olv Kuviosta 6 ilmenee indeksin laskemisessa perustana olevien vakuutuslajien hintojen (vakuutusmaksutulo/vakuutusten lukumäärä) ja volyymien muutokset. Eri vakuutuslajien hintojen muutokset ovat olleet tarkasteluaikana varsin toisistaan poikkeavia ja heijastanevat myös muita kuin inflaatiosta johtuvia tekijöitä vakuutusmaksun määräytymisessä (kuviot 6 ja 8). Koko vahinkovakuutusmaksutulon arvon muutoksen jakautuminen hinnan ja volyymin muutoksille on esitetty kuviossa 7. Sen perusteella vahinkovakuutusmaksutulon vaihtelut lähinnä johtuvat hintojen vaihteluista. Ennustetilanteessa mallin (3) molemmat muuttujat ovat eksogeenisia. Koska volyymin vaihtelut ovat hyvin pieniä, niiden ennustaminen tämän selvityksen tarkkuuden edellyttämällä tavalla voidaan perustellusti

27 2S Kuvio 6. Eri vahinkovakuutus1ajie~maksutulojen hintojen 1 ) ja määrien %-muutokset v % " %... : Liikenneval<uutus 40 I---+-~,:-:-H-j-n-ta l 40 ~/ 30 I <~---t _t----_I ,;-----': Voly mi I I I ~...:....,... 1 I I I I I Ol--:v-~--~+I_---=.: -----I_-----l Volyymi -10 L--'- ---'-_-'-_L--L.._..l----'-_--'-_'------'-_-'----'-1 0 %,... % Palovakuutus,: ~, ~ ~ o ;0-". : '. 10 o % o % o.,',... ' Hinta... Volyymi, ~ ~ ~ """ - I I I I I I I I I I Hinta-:/ ", :'"... Hinta " VO{yymi 'M'...~ Henkivakuutus I I I I I I I '. ETlA I ' Yhdistelmäpalovalwutus "... Volyymi I f f I I I I I I I o % o % o -10 1) maksutu1o/vakuutusten lukumäärä

28 26 tehdä historiallisen kehityksen pohjalta arvioiden. Sen sijaan hintakehityksen arvioiminen on hankalampaa.' Kuvio 7. Vahinkovakuutusmaksutulojen vuotuiset %-muutokset v % % j.j..---:"~---f-----::;""," I '-'~-f----~ I * 1980 ETLA Kuvio 8. Vahinkovakuutusmaksutulojen hintakomponentin ja elinkustannusindeksin vuotuiset %-muutokset v % % I *1980

29 Sijoitustoiminnan tuotot, netto Vakuutuslaitosten sijoitustoiminnan keskeinen erä on ns. TEL-takaisinlainaus l ). Sijoitustoiminnan tuotoilie, netto, (T s ) laaditussa mallissa tuottoprosentti (r s ) (sijoitustoiminnan tuotot, netto, suhteutettuna edellisen vuoden lopun "" rahastokantaan (R_ l )) määräytyy TEL-takaisinlainauksen ""TEL koron (r ) avulla seuraavasti (6) ~s r ( ~s 100! ) R_ l ""TEL a + b r ja tuottojen taso (6 I ) Parametrien aja b arvoiksi saatiin pienimmän neliösumman menetelmällä (vuosien havainnoista): a = 5.68 ja b = 0.38 (korrelaatiokerroin = 0.87). Seuraavassa kuviossa on esitetty tuottoprosentin toteutuneet ja emo mallin mukaiset arvot. Kuvio 9. Vakuutuslaitosten sijoitustoiminnan tuotot, netto, suhteutettuna edellisen vuoden lopun rahastokantaan, v % Toteutunut - ~ Lt ~ / Mallilla laskettu % o 197 ETLA I I I I I I I I I ' o 1) Ks. esim. Pentikäinen (1979a), s. 312.

30 28 Sijoitustoiminnan tuottojen tasoksi muutettuna malli antaa varsin hyvän arvion (kuvio 10). Kuvio 10. Vakuutuslaitosten sijoitustoiminnan tuotot, netto, milj. mk v Milj mk ~. -/ 1970 /..~.. ' 1975 Toteutuy / V./Mallilla laskettu - I I I I I I I t I 79'1980 ETLA Milj. mk Muut tulot, netto Muut tulot, netto, (M), on taulukon 2 esi ttämässä taseessa laskettu residuaalina. Erä on varsin vähämerkityksellinen. Kuviosta 11 päätellen siinä näyttäisi tarkasteluajan puolivälissä tapahtuneen muutos erän etumerkin kääntyessä positiivisesta negatiiviseksi. Tämä voi kuitenkin olla seurausta vakuutuslaitosten tase-erien tilastoinnissa tapahtuneista muutoksista. Muut tulot, netto, on ennustetilanteessa eksogeeninen. (7) ~o M

31 29 Kuvio 11. Vakuutuslaitosten muut tulot, netto, v Mmk 200 o ~ ~ / I I I I I ~l I '1980 Mmk 200 o -200 leila _ 400

32 30 4. VAKUUTUSLAITOSTEN MENOT JA RAHASTOJEN LISÄYS OSANA KOKO KANSANTALOUDEN ENNUSTETTA 4.1. Sosiaalivakuutusetuudet '" Vakuutuslaitosten maksamien sosiaalivakuutusetuuksien (E) mallin muodostamista varten erä on jaettu kahteen osaan: vakuutusyhtiöiden maksamiin TEL- ja YEL-eläkkeisiin (El) ja vakuutuslaitossektorin maksamiin muihin sosiaalivakuutusetuuksiin (E 2 ). Viimeksimainittu erä koostuu siis vakuutusyhtiöiden lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella maksamista etuuksista sekä eläkesäätiöiden ja avustuskassojen etuuksista. Oheinen kuvio 12 esittää näiden erien vaihtelut. Vakuutusyhtiöiden maksamien TEL- ja YEL-eläkkeiden osuus vakuutuslaitosten maksamista sosiaalivakuutusetuuksista on tarkasteluaikana noussut noin kolmanneksesta runsaaseen puoleen. Kuvio 12. Vakuutusyhtiöiden maksamien TEL- ja YEL-eläkkeiden sekä vakuutuslaitossektorin maksamien muiden sosiaalivakuutusetuuksien vuotuiset muutokset v % % /'- Vakuutusyhtiöt. _ -~ Yhteensä -' '~(TEL- ia YEL-eläl<keet) j. ~P \ ~ ' \.. \ /...~/!.~. ~.. -. :..-...'......' -' Muut/ ".: o I I I I I 1 I I I ETLA "1980

33 31 Vakuutusyhtiöiden TEL- ja YEL-eläkkeiden ennustemalli on muodostettu TEL-järjestelmän pohjalta. Eläkemenoihin vaikuttavat tällöin ensinnäkin TEL-indeksin (t i ) muutokset. Myönnettyjä eläkkeitä korotetaan tämän indeksin mukaisesti. Indeksi määräytyi vuoden 1976 loppuun asti ansiotasoindeksin perusteella. Vuoden 1977 alusta sen pisteluku on määräytynyt sekä ansiotasoindeksin että elinkustannusindeksin pohjalta, nousu on niiden keskiarvo. Toisena tekijänä eläkemenojen kasvuun vaikuttaa eläkkeiden lukumäärän (n) muutos. Kolmas tekijä on keskimääräisen eläke-etuusprosentin (e) muutos. Vuonna 1962 voimaan tulleen TEL-järjestelmän mukaisesti työeläkelakien mukaisen eläkkeen tavoitetaso nousee vuosittain siten, että vuonna 2002 eläkkeelle siirtyvän täysi eläke on 60 % ns. eläkepalkasta l ). Tämän selvityksen tarkasteluperiodin alussa keskimääräinen eläke-etuusprosentti oli arviolta 23.5 %(keskimääräinen eläke suhteessa keskimääräiseen tuloon)2). Näiden kolmen tekijän avulla johdetaan vakuutusyhtiöiden maksamien TEL- ja YEL-eläkkeiden ennuste (El) muodostamalla 1) Eläke-etuusprosentista ja eläkepalkasta ks. tarkemmin Kosonen (1979) ja Pentikäinen (1979b). 2) Arvio perustuu Eläketurvakeskukselta saatuihin tietoihin.

34 32 eläkemenojen E t 1 lausek~leläkkciden lukumäärän (llt 1 ) ja kes- E ~1 t -1 1 Et kimääräisen eläkkeen (::,) tulona, Et = n (71)' ja olettan n malla että keskimääräisen eläkkeen nousu on seurausta TELindeksin (ii) ja eläke-etuusprosentin (e) noususta. Tällöin eläkemenojen muutokselle saadaan ennustemalli 1 ) (8). 1 i 1. t 1 + n + e + o. 0 1 t n t le Tätä vastaava tasomalli on (8' ) 1-1 ( E) E_ 1 Mallissa n 1 ja e ovat eksogeenisia. Eläkeläisten lukumäärän ennustamisessa voidaan käyttää hyväksi tästä laadittuja ennusteita 2 ). 1) Johto on seuraava: -1 1 E t - 1 (1 + O. 01 n ) n t -1 ( t 1) ( e) --, n t josta eläkemenojen %-muutoksen E = 100 saadaan (8). -1 Et (--1) lausekkeeksi E - ' t 1 2) Ks. Kansaneläkelaitos (1980).

35 33 Kuvio 13. Vakuutusyhtiöiden maksamien TEL- ja YEL-eläkkeiden vuotuiset muutokset v % o % o :/... ~..:'v\.-. " ~ ",,\.Toteutunut,- Mallilla lasl<ettu \ -... TEL- ja YEL-eläl<keet, muutos I I I I I I I I I I I TEL-indeksi, muutos.-.~/ ~ ~ 1 I I I I I I I 1 1 % o % o %, ,-----::T=E:-L--7ja~Y::E::-L--e-:l:::ä7"I<7"k-e:-id;-::e-=n--' % IItm muutos 30 l ~!!..t-~~~------i30 20 I----.::::~=----I--: t----- j20 10 I ~=+--~""'-=_---t------j 10 o 0 0 ::0 1 la~epro'"".u. mu"'::la 170. ~ *1980 Mallin keskivirhe = 2.0 %-yksikköä Mallin selitysvirheiden itseisarvojen keskiarvo = 3.0 %-yksikköä

36 34 Etllllsparametrin (e) muutoksien laskemiseksi on liitteessä 9 muodostettu malli, jossa eksogeeninen syöte on uusien eläkeläisten eläke-etuusprosentin lisäys. Nykyisen lainsäädännön mukaan tämä etuuden lisäys on periaatteessa 2 prosenttiyksikköä. Etuusprosenttia on kuitenkin nostettu myös takautuvasti. Tarkasteluaikana tällaisia korotuksia on suoritettu vuosina 1976, 1977 ja Näiden vaikutus keskimääräisen eläke-etuusprosentin kehitykseen on arvioitu erikseen 1 ). Myös t i on eksogeeninen, mikäli se on tiedossa. Ellei ti:tä ole vahvistettu (näin on käytettäessä mallia esim. viiden vuoden ennusteisiin), se määräytyy kokonaismallista ansiotasoindeksin ja yksityisen kulutuksen hinnan muutosten keskiarvona. Kuviossa 13 on esitetty lausekkeen (8) mukaisen mallin eri muuttujat ja sillä laskettu ennuste vakuutusyhtiöiden maksamien TEL- ja YEL-eläkkeiden kasvulle. Mallin virheet ovat varsin pieniä. Sosiaalivakuutusetuuksien toinen osa (E 2 ) muodostuu lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella maksetuista etuuksista sekä eläkesäätiöiden ja avustuskassojen maksamista etuuksista. Niiden ennuste lasketaan seuraavan lausekkeen avulla. 1) Arvio suoritettiin karkeasti lähteissä Pentikäinen (1979b), s. 9 ja Kosonen (1979) s.5 esitettyjen kuvioiden avulla.

37 3S (9) (muutos), (9' ) -2 E (taso), jossa t i määräytyy kuten edellä ja eksogeeninen n 2 ilmaisee eläkesäätiöiden ja -kassojen maksamien eläkkeiden vuoden lopun lukumäärän prosenttimuutoksen. Mallin antama selitys on esitetty kuviossa 14. Erän sisällön epähomogeenisuuden vuoksi prosenttimuutosmallin sopivuus ei ole kovin hyvä.

38 36 Kuvio 1~. Vakuutuslaitosten muiden sosiaalivakuulusetuuksien vuotuiset muutokset, v % o % o Sosiaalival<uutusetuudet, muutos Mallilla laskettu... \'" A. '. ~~, /.~...,/'... J.J Toteutunut I\Z./.., TEl- indeksi, muutos - ~/ --. % o % o % 20 TEl- ja YEl~eläl<keiden Ikm, muutos % o \ I IV. 79" 1980 I ETlA 10 o -10 Mallin keskivirhe = 4.7 %-yksikköä Mallin selitysvirheiden itseisarvojen keskiarvo = 8.9 %-yksikköä Tarkasteltaessa koko sosiaalivakuutusetuuksien, joissa siis on yhdistetty El ja E 2, tasoennusteita (kuvio 15), voidaan todeta, että mallien yhteisennuste on tämän selvityksen tavoitteen kannalta varsin hyvä.

39 37 Kuvio 15. Vakuutuslaitosten maksamat sosiaalivakuutusetuudet, toteutunut ja malleilla laskettu, v Mmk Ma".III:'~ \ V.~... A' /. Mmk laskettu... -., Toteutunut..'.' V / l- E~lA I I I I 400 I I ' Vahinkovakuutuskorvaukset ml. henkivakuutuskorvaukset l ) Vahinkovakuutuskorvausten (K) ennustamiseksi erä on jaettu volyymi- ja hintakomponenttiin kuten vahinkovakuutusmaksutulojenkin kohdalla tehtiin seuraavasti 1) Plo ryhmähenkivakuutuksen perusteella maksetut korvaukset.

40 38 (10) K : k + Pk kpk (muutos), (10 I ) K ( K)K_ l (taso), missä k on vahinkovakuutuskorvausten määrän muutos ja Pk hinnan muutos. Jakaminen on tehty muodostamalla tärkeimpien vakuutuslajien, liikenne-, auto-, palo- ja yhdistelmäpalovakuutuksen volyymi- ja hintaindeksit ja aggregoimalla niistä vuosi 1975 perusvuotena kokonaisindeksi vahinkovakuutuskorvausten volyymin laskemiseksi samoin kuin edellä vahinkovakuutusmaksutulon osalta. Oheisessa kuviossa 16 on esitetty indeksin perustana olevien vakuutuslajien korvausten hinnan ja määrän muutokset, joiden vaihtelut ovat varsin suuria. Kunkin vakuutuslajin korvauksen keskimääräinen yksikköhinta on laskettu jakamalla vakuutuskorvauksen arvo vahinkojen lukumäärällä. Kuvion 17 perusteella näyttäisi siltä, että vahinkojen kokonaismäärä ei olisi tarkasteluvälillä lisääntynyt vaan pikemminkin supistunut ja että korvausten markkamääräiset vaihtelut johtuisivat lähinnä hinnan - yksikkökorvauksen - muutoksista. Hinta- ja volyymikehityksen erottamiseen liittyy kuitenkin varauksia. Ennustemallissa sekä volyymin että hinnan muutokset annetaan eksogeenisina.

41 39 Kuvio 16. Eri vahinkovakuutuslajien korvausten hinnan ja määrän muutokset v % , Hinta..., 4:~.... ""-.~...:..!\/VOlyymi 100 / \ Hinta 50 f ~.;~ ~.'... o " 1980 liikenneval<uutus Ol----'l.c-E ,~-+--~: -~ _l -10 L..----'-_-'-----'_--'-_l..----'-_-'----'_-'-_l..----'-_-'----' % "< ,--.'J, Autovakuutus Ol----:.ri~ j~ +-~~' t -10 I ~""..,.-;-:"J.-~ -20 L L..._I...---l.._.l...---l.._..l.---l._--' l_--"----'_-'----' % o % l\.. Yhdistelmäpalovakuutus - - / \ I I I I I 1 j I I EILA % % Palovakuutus Hinta 40 \< +.' o "",VJ1yymi ,../ "...' '. '., I I I I I I I I I I % % o -50

42 40 Kuvio 17. Vakuutuslaitosten vahinkovakuutuskorvausten vuotuiset %-muutokset v Hinta;... '.... :... % % 20 '. '. '. 0,. 7'-"'/ / 0 Volyymi ETLA * Liikekulut Liikekulut (L) arvioidaan mallissa yksinkertaisesti hintaja volyymikomponentin avulla L (muutos) (11 ') L (1 + O.Ol1)L_ l (taso), missä t kuvaa vakuutuslaitosten liikkeen kasvusta aiheutuvaa liikekulujen määrän lisäystä ja Pt kustannustason nousua. Mikäli liikekulujen hinta olisi noudattanut yleisen ansiotasoindeksin muutoksia, liikekulujen volyymi olisi tarkasteluaikana kasvanut keskimäärin 3 prosenttia vuodessa kuviosta 18 (tummennettu alue) päätellen. Vuosina

43 41 liikekulujen volyymi ei ilmeisesti suoritettujen rationalisointien vuoksi näy~täisi kasvaneen juuri lainkaan. Kuvio 18. Vakuutuslaitosten liikekulujen ja yleisen ansiotasoindeksin %-muutokset v % % liikekulut, arvon muutos / ETLA *1980 Ennustetilanteessa l on eksogeeninen ja PI määräytyy reaalimallista yleisen ansiotasoincleksin w i muutoksena Vakuutusrahastojen lisäys Vakuutuslaitosten rahastojen lisäys (~R) määräytyy ennustetilanteessa viimeiseksi tuloslaskelman residuaalina (12) ~R ST + SV + V + r S + M - E - K - L. Kuviossa 18 on esitetty toteutunut ja mallilla laskettu rahastojen lisäys. Mallin ennustekykyä arvioitaessa on syytä pitää mielessä, että muut erät kuin työnantajain sosiaalivakuutusmaksut (ST) ja maksetut sosiaalivakuutusetuuclet (E)

44 42 on asetettu toteutuneisiin arvoihin. Ennustevirhe on siten "'t S :n ja '" E:n edellä esitetyistä ennustemalleista aiheutuva virhe. Kuvio 19. Vakuutuslaitosten rahastojen lisäys, v Mmk r 1-..'.'.-/.',....f'... Toteutunut /"'MaIlUla la'kett" Mmk ETLA. 800 " '

45 43 s. YHTEENVETO VAKUUTUSLAITOSTEN TULOJEN, MENOJEN JA RAHASTOJEN LISÄYKSEN MÄÄRÄYTYMISESTÄ ENNUSTEESSA Edellä muodostetut vakuutuslaitosten tulo- ja menoeriä sekä rahastojen lisäystä koskevat ennusteet lasketaan ja tulostetaan ETLAn mallin rahoitusvirtaennusteiden yhteydessä l ). Tulostaseen ratkaiseminen on pääpiirteissään seuraava. Ennustetta varten annetaan alkuarvoina edellisen vuoden tuloja menoerät sekä rahastoj en lisäys. Pääperiaatteena on, että ensin ratkaistaan tulo- ja menoerien prosenttimuutokset ennustevuodelle. Tästä periaatteesta on luovuttu vain kolmen muuttujan kohdalla. Erä "vakuutettujen sosiaalivakuutusmaksut" ratkaistaan tiettynä osuutena kotitalouksien muista yrittäjätuloista (kuin maa- ja metsätalouden tuloista), "muut tulot, netto" asetetaan suoraan markkamääräisiksi ja "sijoitustoiminnan tuotot, netto" määräytyvät tietyn lausekkeen mukaisena osuutena edellisen vuoden lopun rahastokannasta. Muiden tulo- ja menoerien osalta tasoennusteet lasketaan edellä luvuissa 3 ja 4 selostettuun tapaan ketjuttamalla ne prosenttimuutosennusteiden avulla edellisen vuoden lopun tasoista. Rahastojen lisäys muodostuu sen jälkeen residuaalina (ks. yhtälöluettelo taulukko 3). Taulukon 4 esittämällä kaaviolla on havainnollistettu vakuutuslaitosten tulojen 1) Ks. liite 10.

46 ja menojen ennusteen määräytymistä. ETLAn kokonaismallin 44 muuttujia on neljä: palkkasumman kasvu, kotitalouksien muut yrittäjätulot (kuin maa- ja metsätaloudesta), ansiotasoindeksin muutos ja yksityisen kulutuksen hinnan muutos. Eksogeenisia muuttujia on kaikkiaan 13.

47 4S Taulukko 3. MALLIN YHTÄLÖT JA SYMBOLI LUETTELO Tulot [1 + O.Ol(t + W tw)]s~l y"'m s W v [1 + O.Ol(Y + P y y p y )]V_ 1 M "'0 M Menot i 1 i 1 i 1 = [l et + n + e t n t e n e i t n e )-E_1 ] '" K [1 + O.Ol(k + Pk kpk)]k_1 Rahastojen lisäys ~R = 8 T + SV + V + 1 s + M - E - '" '" K - L

48 46 Symbolit ~l E vakuutusyhtiöiden maksamat TEL- ja YEL-eläkkeet, taso ~2 E E muut sosiaalivakuutusetuudet, taso sosiaalivakuutusetuudet yhteensä, taso ~l n vakuutusyhtiöiden TEL- ja YEL-eläkkeiden lukumäärä, vuoden lopun kannan %-muutos ~2 eläkesäätiöiden ja -kassojen TEL- ja YEL-eläkkeiden lukumäärä, vuoden lopun kannan %-muutos e K keskimääräinen eläke-etuusprosentti, %-muutos vahinkovakuutuskorvaukset, taso k L vahinkovakuutuskorvauksien volyymi, liikekulut, taso %-muutos liikekulujen volyymi, %-muutos M muut tulot, netto, taso Pcpr Pk Pv R ÄR ~TEL r Yksityisen kulutuksen hinta, %-muutos vahinkovakuutuskorvauksien hinta, %-muutos vahinkovakuutusmaksujen hinta, %-muutos rahastot vuoden lopussa, taso rahastojen lisäys, taso TEL-takaisinlainauksen korko työnantajain sosiaalivakuutusmaksut, taso v s vakuutettujen sosiaalivakuutusmaksut, taso vakuutettujen sosiaalivakuutusmaksut, suhteessa kotitalouksien muihin yrittäjätuloihin sijoitustoiminnan tuotot, netto, taso t TEL-maksutaso, %-muutos v eläkeindeksi, %-muutos vahinkovakuutusmaksutulot, taso

49 47 v vahinkovakuutusmaksujen volyymi, %-muutos W palkkasumma, %-muutos wm kotitalouksien muut yrittäjätulot (kuin maa- ja metsätaloudesta), taso w. ansiotasoindeksi, %-muutos 1

50 Taulukko 4. Vakuutuslaitosten tulos laskelman määräävät muuttujat MUUTTUJA TULOT MENOT lill.ụ JIU.!A Palkkasumma, muutos Työnantajain Ansiotasoindeksi, muutos - ~ - TEL-maksuprosentti ~ sos.vak. maksut Sos.vak.etuudet Yks.kulutuksen hinta, muutos - ~ (TEL-indeksi, muutos - <i> Eläkkeiden lkm, muutos - Eläke-etuuspl'osentti, muutos - Kotitai. muut yrittäjätulot Vakuutettujen Vahinkovakuutus- - Sos.vak.- sos.vak. maksut korvauks.et Volyymi, muutos - maksuosuus Hinta, muutos - - Volyymi, muutos Vahinko- Volyymi, muutos - - hinta, muutos vakuutusmaksut Liikekulut Ansiotasoindeksi, muutos - +0> 00 - TEL-takaisinlainauskorko - Rahastojen kanta edell. vuoden lopussa Sijoitustoiminnan tuotot, netto Menot yhteensä - Huut tulot, netto Muut tulot, netto Rahastojen lisäys ~ (Residuaalina) Yhteensä Yhteensä ~ :llä merkityt ETLAn kokonaismallista' :llä merkityt annetaan erikseen

51 49 6. VAKUUTUSLAITOSTEN LUOTONANNON ENNUSTAMINEN Vakuutuslaitosten tärkein rahoituksen lähde on edellä johdettu rahastojen lisäys. Kuvio 20. Vakuutuslaitosten rahastojen lisäys, luotonanto ja muiden sijoitusten lisäys v ) Mrd mk o Rahastojen lisäys~ / 1/ V / / Residuaali ETlA I I I I j I I 1 I "1980,. /.,<.-...' 1/ luotonanto /.. /".-',/'Muiden sijoitusten lisäys......, '... / ~.. " /.....,... / ")., _/ " Mrd. mk o -1 ETLAn rahoitusvirtamatriisissa vakuutuslaitossektorin luotonannon määräytyminen ja tulostus voidaan nyt muuttaa siten, että käytetään hyväksi edellä kehitettyä kehikkoa vakuutuslaitosten rahastojen lisäyksen laskemiseksi. Ohessa on rahoitusvirtamatriisin vakuutuslaitosten taseeseen merkitty se, miten vakuutuslaitosten luotonanto määräytyy. ~) Ks. liite 11.

52 50 Vakuutuslaitossektorin tilillä edellä selostetulla tavalla tuotettu ennuste vakuutusrahastojen lisäykselle jaetaan kahteen osaan: vakuutuslaitos ten sääs tämiseen rahoitusvi rtamatriisin yläosassa ja muiden sektoreiden saamisiin vakuutuslaitoksilta taseen alaosassa. Rahoitusvirtamatriisin tulostukseen jako on ohjelmoitu siten, että alaosan erä "saamiset vakuutuslaitoksilta" on eksogeeninen ja se sisältää sen vakuutussäästämisen, joka uusitussa kansantalouden tilinpidossa lasketaan kotitalouksien ns. vakuutussäästämiseen. Tämä erä on varsin pieni, vajaat 10 % koko rahastojen lisäyksestä ja sisältää nykyisin kotitalouksien osuuden vapaaehtoisten sosiaalivakuutusrahastojen lisäyksestä. Loppuosa rahastojen lisäyksestä eli siis suurin osa sosiaalivakuutusrahastojen lisäyksestä ja vahinkovakuutusrahastojen lisäys tulostuu taseen yläosassa vakuutuslaitosten säästämisenä (kohta CD taulukossa 4)1). Vakuutuslaitosten luotonanto 0 määräytyy rahoi tusvirtamatriisin taseesta muiden lähde- ja käyttöerien ollessa eksogeenisia ja sen jälkeen, kun reaali- ja rahoituspuolelta laskettujen nettoluotonantolukujen välinen ero 0 ' on asetettu sopivaksi. Tämän residuaalin asettaminen perustuu siitä saatuun aikaisempaan kokemukseen. Vuosina se on ollut vuotta 1974 lukuunottamatta positiivinen. Sen itseisarvo on tarkasteluaikana ollut keskimäärin 250 milj. mk eli vain noin 1.5 % rahastojen lisäyksestä. 1) Vakuutuslaitosten muu säästäminen vähäistä, eikä sitä ole tässä huomioitu.

53 51 Taulukko 4. Vakuutuslaitosten luotonannon määräytyminen ETLAn rahoitusvirtamatriisissa. vakuutusrahastojen lisäys (vakuutuslaitosten tuloslaskelmasta) MW*.MM*_W*_W***_**_ *."*.*_"*.**.***_*."_**" *.***_***MM*WW_ ' ** _***.*._*** **_**** "* RAHOITUSVIRRAT V.1980, MRO.MK MM *WWW** *.**"***.***.*"*_* **_* ****"_"*.*.************ ~*****************************M*****.KOTl-.VAK..MUUT.JULK SUOMEN.ULKO- RAHOITUSERÄT.TAL YRIT PANKIT.LAIT. MRAH.L SEKT PANKKI.MAAT "YHT. * :-~~-~:~~;~~~~:-~;;;~ :--~~~-:--;~-:--~~-:-~~:--~~~-:--;~;-:--~~-:------:-;;~~-: * 02 + Poistot * 9.0 * 1~.~. O.~. ~ * O * 25.7 * *-----*----M------* -----*------*------*------* * M 03 Brllttosäästämin 'n * 15.1 * * 10.5 * 0.6 * 5'1.4 O~ - 1<1 inteät invfstoinnit * *-2'1.8 * -0.5 * -0.6 O -6.2 N * 05 - Varasto,jEn 1 isäy * * * * -0.1 M * * * _..._ *------*----* "------* ~ Rahoitu5Jääroä " * 0.2 * 5.7 * 0.1 * 4.2 * 0.5 * 7.6 * O., Saadut pääomansi irl'"ot, netto * 0.8" -0.1 tf o. -0.1" o O. o... o. * ~-* tf * -----if------lit if-----tf-----*------* " 08 (1) NETTOLUOTONANTO * * 7.6 M U. * *~ *------* tf------*------*-----tf * RAHOITUSVAATEIOEN MUUTOKSET: * " * *... *.. «... II!.. 09 KätEisl'"aha * -0.2" 0." * O. * 0.5 *.. o. * " -10 Käteistalleto.ksd " O. * O -0.7 * o. * 11 Varsinai5E't tal1e-tuk5et * O " * -0.7 * * Iif VallJuttata11E'tuksE"t * o... o... o... o. O O. * * -13 SaamlsE"t vakl.lutljslaitoksilta * 0.. * * *.. *' o. fil 1~ Rah.laiL kotiin. arvo"aperit * O. * O. " O. * * '5 JlJlk. SE'kt. kot ial. arvopaper i t -~O.. 6 M o lalle"tukset SIJOnlen Pankiss... * -0.8 * -1.3 * 0.. * * 2.6 * o. " 17 UlkOOl. lyhytaikaiset saaolis.,t -. * O -o.e. 3.6 * O. 18 Ulkom. pitkäaikaiset saanliset -1.5 O. o. o. * o. O. 1.5" O. * -19 HUIJt saanli5et o. * o. * o. O. * o. '* o. o. * O. o. M- * 20 luotot pankeilta (markkamäär.) * 7.2" 4..2 *-11.9 * 0.3 * 0.2 *.. * o ValulJttaluotot panke"i lta * 3.0" -3.0 *:.. lt * * O. * * 22 LlJotot vaku1ltuslaitoksllta 0.-1" 4.8" O. -@ * * 0.2 * * * o. '" \lf23luototnlljiltarah.laitoksilta * 0.3* 1.. 7* *-2.1* 0.'1*.. o... ~04 Kot itai. asljntc-osakke'e't * * -0.2 * -0.1 Iit o. * 2':i Vr ityst~'n kot im. al'"yopape'1'" it * * 2.5" -0.2 '* -0.1 o * 0.".. o. * '* ~6 Luotot Jlllk isf."lta se-ktol'" ilta * * 0.2 M * 0.1 * * o. '* 27 Luotot SlJon~en Pank i tta * * * * o. * * 28 Ulkom. lyhytaikai5e't velat * O. O. * O. '* 29 Ulkom. P itkäaikaise t velat * 0.5 * o.~! * O. * 0.5 * -'.5 o. * -2.7 * o. * 3D MIJ'Jt velat * O 1.3 * O. * O O -1.3 * O. * O. O.. *.. * * * * *.. * * M *------*------tf------*------*------*------tf------*------*------* 31 (2) RAHOITUKSEN LÄHTEET * " : * 5.1. O. " '* (F"l. bl'"ljttosäästäminen) * * * * * * * * * * *'... *.. '* '* * * 32 (3) RAHOITUKSEN KÄYTTH * * " -3.6 * O. * (pl. bruttopääomanll'\uodostljs) lit * *,. * * * * * * *------w------*------*------*------*------*------*------*------* * 33 (4)=(2)+(3) NETTOLUOTONOTTO * O.~ * -3.0 * * O. * * ,*---~_.--* * * l-~ M " 3~ (1)+(~) Re~idlJaall h2\ " O o M*.**************M***.*************.*******************.******~*******.M*******tf***..****tf*"***tf***** RahoibJksE'n läht~et (+): saatavien yähennys,velkojen 1 isäys Raholtuk5E'n käyttö (-) : saatavien 1lsäys.,velkojE"n vähr-nnys

54 S2 7. TIIVISTELMÄ Tämän selvityksen tavoitteena on ollut kehittää laskentamenettely, jolla vakuutuslaitossektorin tuloja, menoja ja luotonantoa koskevat ennusteet liitetään kiinteämmin koko kansantalouden ennustemalliin. Selvityksessä on vakuutuslaitosten tuloslaskelman pohjalta muodostettu ennustekehikko, jonka tulo- ja menoerilie on laadittu yksinkertaiset mallit. Keskeiset tulo- ja menoerät on kytketty ETLAn reaalitalouden malliin. Tulojen ja menojen erotuksena määräytyvä vakuutusrahastojen lisäys puolestaan on tärkein tekijä ennustettaessa vakuutuslaitosten luotonantoa, jonka määräytyminen mallin rahoitusvirtamatriisissa on jälkimmäinen osa tätä selvitystä. Selvityksessä muodostettujen pelkistettyjen mallien ja disaggregointien avulla vakuutuslaitoksia koskevat ennusteet voidaan laatia konsistentisti reaalitaloudellisten tekijöiden kanssa. Vakuutuslaitosten tuloja, menoja ja luotonantoa koskevat ennusteet lasketaan ja tulostetaan ETLAn mallin rahoitusvirtatulostusten yhteydessä. Vakuutuslaitosten mallikehikkoa käytetään siten sekä lyhyen ajan suhdanne-ennusteita (2 vuotta) että keskipitkän ajan ennusteita (S vuotta) laadittaessa.