KAUNIAISTEN LIITO-ORAVASELVITYS 2014

Transkriptio

1 KAUNIAISTEN LIITO-ORAVASELVITYS 2014 Esa Lammi

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO LIITO-ORAVAN ELINTAVOISTA MENETELMÄT LIITO-ORAVAN ESIINTYMINEN KAUNIAISISSA ESIINTYMIEN KUVAUKSET LÄHDEVIITTEET Kansikuva: Liito-oravan jätöksiä löytyi myös rautatieaseman puistikosta. Valokuvat Esa Lammi, karttapohjat Kauniaisten kaupunki 1

3 1 JOHDANTO Liito-oravaa pidettiin vielä vuosituhannen vaihteessa taajamia karttavana, laajojen metsäalueiden lajina. Pääkaupunkiseudulla Nuuksio tunnettiin vahvana liito-orava-alueena. Tämän vuosituhannen puolella liito-oravia on löydetty myös Espoon taajama-alueilta, joissa laji elää pienten metsälaikkujen ja pihapuuston luonnehtimassa ympäristössä. Havainnot kaupunkialueilla elävistä liito-oravista ovat selvästi runsastuneet viime vuosina. Kauniaisten itäosasta löydettiin liito-oravan elinalue keväällä Vuonna 2008 tehdyssä koko kaupungin kattaneessa selvityksessä (Helminen 2008) liito-oravan jätöksiä löydettiin kahdelta alueelta. Sittemmin havaintoja on kertynyt lisää. Vuoden 2013 lopussa liito-oravahavaintoja oli tiedossa neljältä paikalta. Kauniaisten kaupunki tilasi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä työn, jossa tutkittiin liito-oravan esiintyminen koko kaupungin alueelta kaikilta liito-oravalle sopivilta metsäkuvioilta. Työssä käytettiin Espoon taajamien liito-orava-alueilta saatuja kokemuksia. Tarkistuskohteina olivat metsäalueiden lisäksi pienet, rakennettujen alueiden lomassa olevat metsälaikut, joita aiemmin ei ole osattu tarkistaa. Tässä raportissa kuvataan selvityksen keskeiset tulokset. Painopiste on liito-oravan asuttamien metsäkuvioiden esittelyssä ja rajaamisessa. Tarkat löytöpaikkatiedot (liito-oravan jätökset ja pesäpuut) on toimitettu kaupungin käyttöön, eikä niitä esitellä raportissa. 2 LIITO-ORAVAN ELINTAVOISTA Liito-orava (Pteromys volans) on varttuneiden kuusisekametsien laji. Sen levinneisyysalue ulottuu Siperian havumetsistä Suomeen, Viroon ja Latviaan. Liito-oravia elää Suomessa etelärannikolta Oulujärven ja Kuusamon korkeudelle asti. Lajin runsaudessa on huomattavia alueellisia eroja. Tiheimmät liito-oravakannat ovat Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa (Hanski 2006). Liito-oravat syövät kesällä lehtipuiden lehtiä ja syksyllä sekä talvella havupuiden silmuja ja lehtipuiden norkkoja (Hanski ym. 2001). Liito-orava suosii varttuneita tai iäkkäitä kuusivaltaisia metsiä, joissa on järeitä kuusia, kolohaapoja suoja- ja pesäpaikoiksi sekä ruokailua varten lehtipuita, kuten koivuja, haapoja ja leppiä. Ruokailuun sopivat myös lähistöllä kasvavat lehtipuustoiset nuoret metsät ja rantalepikot. Liito-oravan suosimat alueet ovat usein metsien reunoissa, esimerkiksi peltojen laiteilla ja lehtomaisilla rinteillä, joissa kasvillisuus on ympäristöä rehevämpää ja ruokailupuiksi sopivaa lehtipuustoa on runsaasti tarjolla. Kauempana reunasta liito-oravia tapaa varmimmin metsäpurojen varsilla. Kaupunkialueilla liito-oravat elävät pienissäkin, jopa alle hehtaarin laajuisissa asutuksen lomassa olevissa metsäsaarekkeissa, joista on puustoinen kulkuyhteys muille metsäkuvioille. Kaupunkien liito-oravat suosivat varttuneita metsiköitä, joissa on monipuolinen, eri-ikäisistä lehtipuista koostuva ylispuusto, tiheähkö alispuusto ja ainakin jonkin verran järeitä kuusia. Puistomaiseksi harvennetuista metsistä, kalliomänniköistä, nuorista metsistä ja puhtaista lehtipuumetsistä liito-oravia ei yleensä tavata. Aikuisten liito-oravakoiraiden ja -naaraiden elinpiireissä on suuri kokoero. Koiraiden elinpiiri on suomalaisessa metsämaastossa keskimäärin 60 2

4 hehtaaria ja naaraiden 8 hehtaaria (Hanski ym. 2000). Tyypillinen elinpiiri sisältää useita pesä- ja ruokailupaikkoja tarjoavia metsiköitä, joiden välillä voi olla liito-oravalle huonommin sopivia, mutta liikkumisen mahdollistavia metsiköitä. Naaraiden elinpiirit ovat erillään toisistaan, mutta koiraiden elinpiirit voivat olla laajalti päällekkäisiä. Koiraan elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Liito-oravat liikkuvat pääasiassa öisin, eivätkä ne ole arkoja ihmistä kohtaan. Sekä Espoosta että Kauniaisista liito-oravan jätöksiä on löytynyt mm. kerrostalojen pihapuiden ja kadunvarsipuiden tyviltä, kuusiaitojen alta ja rakennettujen puistoalueiden reunoista (kansikuvassa on liito-oravan elinympäristöä Kauniaisten rautatieaseman vierestä). Liito-oravan etu- ja takajalkojen välissä on ihopoimu, jonka avulla liito-orava voi liitää jopa kymmeniä metrejä puusta toiseen. Liito-orava pystyy ylittämään liitämällä metriä leveitä aukeita, mikäli molemmin puolin kasvaa korkeaa puustoa. Katujen varsilta liito-oravan jätöksiä löytyy varmimmin suurten kuusten tyviltä. Isot kuuset näyttävät kaupunkialueilla olevan liito-oravalle tärkeitä oleskelupaikkoja ja loikkapuita, joita ne käyttävät esimerkiksi katujen ylittämiseen. Liito-orava valitsee pesä- tai päivälepopaikakseen yleensä haavassa olevan vanhan käpytikan kolon. Pesä voi sijaita myös kuusen oksistoon rakennetussa oravanpesässä, linnunpöntössä tai joskus rakennuksessakin. Liitooravan elinalueella on yleensä useita pesäpaikkoja. Liito-oravanaaras synnyttää poikasensa keväällä. Loppukesällä nuoret naaraat ja noin 60 % nuorista koiraista lähtee etsimään omaa elinpiiriään. Viimeistään syyskuussa poikaset ovat asettuneet uusille alueille, jotka sijaitsevat keskimäärin 2 3 kilometrin päässä ja enimmillään lähes 9 kilometrin päässä synnyinpaikalta (Hanski & Selonen 2009). Aikuiset liito oravat ovat paikkauskollisia ja elävät koko ikänsä alueella, johon ne ovat nuorena asettuneet (Hanski ym. 2000). Liito-oravan on todettu vähentyneen Suomessa viime vuosikymmeninä (Hanski ym. 2001, Hanski 2006). Tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) liito-orava on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi. Lajin uhanalaisuuden syitä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, puulajisuhteiden muutokset sekä vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen (Rassi ym. 2010). Kaupunkialueilla lajia uhkaavat puuston harvennukset, metsien siistiminen ja järeiden kuusten kaataminen. Myös rakentamisesta aiheutuva metsien pirstoutuminen ja metsälaikkujen eristyminen voivat heikentää liitooravien elinoloja. Liito-orava kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :n mukaan kielletty. 3

5 Käsitteitä Elinpiiri. Alue, jota aikuinen liito orava käyttää elämänsä aikana. Liito oravan elinpiiriä ei voi määritellä papanalöytöjen avulla. Elinpiiriin voi kuulua useita liito-oravan suosimia ydinalueita. Lisäksi siellä on ruokailupaikkoja ja liikkumiseen sopivia ympäristöjä. Pesäpuu. Puu, jossa on liito oravalle soveltuva pesäpaikka (kolo, risupesä tai pönttö) ja jonka tyveltä löydettiin vuoden 2014 kartoituksessa papanoita. Useimmiten kyseessä on haapa, jossa on yksi tai useita vanhoja käpytikan koloja. Pesäpuut voivat vaihdella keväästä toiseen. Sattuman, ajankohdan tai sääolojen vuoksi käytössä olevan pesäpuun tyveltä ei aina löydy liito-oravan jätöksiä (I. Hanski, suull. ilm.). Ydinalue (tekstissä myös esiintymä). Papanalöytöjen ja metsän rakenteen perusteella rajattu elinpiirin keskeinen osa, jolta löydettiin yksi tai useampi liito-oravan pesäpuu tai liito-oravalle sopiva kolopuu sekä runsaasti muita puita, joissa liito-orava on oleskellut ja joita se todennäköisesti on käyttänyt ruokailupaikkanaan. Raportin karttoihin rajatut alueet ovat ydinalueita. Liito-oravat voivat liikkua ja ruokailla kaukana ydinalueen ulkopuolella. Yksittäiset papanahavainnot, jotka ovat syrjässä muista löytöpaikoista, on jätetty huomioimatta ydinalueita rajattaessa. Lisääntymis ja levähdyspaikka. Luonnonsuojelulain tarkoittamalla lisääntymispaikalla liito orava saa poikasia. Levähdyspaikassa liito orava viettää päivänsä. Lisääntymis ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja niiden lähellä kasvavat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Kuva 1. Tyypillistä liito-oravametsää varttunutta kuusikkoa, jossa kasvaa koivuja ja haapoja ja alispuustona on runsaasti lehtipuita tai nuoria kuusia. Siestanmäki, huhtikuu

6 3 MENETELMÄT Liito-oravia näkee lajin elintapojen vuoksi harvoin. Yleensä ainoana merkkinä liito-oravasta ovat puiden tyviltä löytyvät keltaiset riisinjyvän kokoiset ulostepapanat (Hanski ym. 2001). Papanoita löytyy helpoiten kevättalvella ja keväällä. Jätökset paljastavat liito-oravan asuttaman alueen, mutta niistä ei voi päätellä alueella elävien liito-oravien määrää, sukupuolta tai ikää. Papanoista voidaan päätellä vain se, että liito-orava on liikkunut alueella ja mahdollisesti ruokaillut siellä ja/tai viettänyt aikaansa kolossa, risupesässä tai tiheäoksaisessa kuusessa. Jätösten löytöpaikat ja määrä vaihtelevat samallakin alueella keväästä toiseen. Jätöksiä löytyy usein vain pieneltä alueelta (ns. ydinalue), joka on huomattavasti pienempi kuin liito-oravan koko elinalue. Kauniaisten liito-oravaselvityksen maastokäynnit tehtiin seitsemänä päivänä ajalla Työssä noudatettiin Sierlan ym. (2004) ohjeita kaupunkialueille soveltaen. Selvityskohteiksi valittiin ilmakuvatarkastelun perusteella kaikki kookkaita kuusia kasvavat, vähintään puolen hehtaarin laajuiset metsäkuviot. Myös kaupunkirakenteen sisällä olevat kuusia kasvavat kuviot ja isojen kuusten ryhmät tarkistettiin. Tarkistuskohteina olivat lisäksi aiemmin todetut liito-oravan elinalueet sekä kaupungin kunnossapitopuutarhurin Minna Aavalehdon ilmoittamat liito-oravan jätösten löytöpaikat. Aidatuilla, yksityiskäytössä olevilla pihamailla ei käyty. Joitakin kookkaita puita pihojen reunoista tarkistettiin kiikaroimalla papanoita aidan takaa. Kuva 2. Kasavuorelta paljastui useita liito-oravan elinalueita, kaikki pähkinäpensaita kasvavilta, kuusikkoisilta lehtorinteiltä. Kasavuoren luonnonsuojeluale, huhtikuu

7 Liito-oravan jätöksiä etsittiin lajille sopivilta paikoilta ensisijaisesti suurten kuusten, yli kymmenmetristen haapojen ja kookkaiden tervaleppien tyviltä. Liito-oravan asuttamiksi varmistuneista metsiköistä tarkistettiin lisäksi isojen raitojen, suurten koivujen ja muiden ympäristön puita suurempien puiden tyvet. Jätösten löytöpaikat paikannettiin GPS-laitteella (Garmin 60Cx). Papanoiden löytöpaikoilta merkittiin muistiin puulaji ja puun koko (arvioitu rinnankoreusläpimitta) sekä mahdolliset liito-oravan käyttämät kolot ja risupesät. Maastossa arvioitiin myös liito-oravan käyttämiä kulkuyhteyksiä ja muita liito-oravan säilymisen edellytyksiä. Selvityksen maastotöistä vastasi biologi, FM Esa Lammi. 4 LIITO-ORAVAN ESIINTYMINEN KAUNIAISISSA Liito-oravan jätöksiä löytyi kaikkiaan 17 eri alueelta. Löytöpaikat sijoittuvat eri puolille kaupunkia (kuva 1). Selvimmät keskittymät ovat Kasavuoren Kaunialan alueella (kuusi löytöpaikkaa) sekä Gallträskin ympäristössä ja Gallträskin pohjoispuolella (kuusi paikkaa). Junaradan eteläpuolelta löytyi liito-oravan jätöksiä kahdelta kohteelta. Laji puuttuu ainoastaan tiheimmin rakennetulta, kaupungin kerrostalovaltaiselta keskusta-alueelta. Suurin osa löytöpaikoista on reheviä, kuusivaltaisia rinnelehtoja. Useita löytöjä tehtiin myös asuinalueisiin rajautuvista, varttunutta sekapuustoa kasvavista metsälaikuista. Kuva 3. Keväällä 2014 todetut liito-orava ydinalueet Kauniaisissa (punaiset rajaukset). Vihreillä pisteillä on esitetty aiemmin tunnetut löytöpaikat (Kasavuori 1990, muut paikat ). Alueiden numerointi on sama kuin tekstissä. 6

8 Liito-orava osoittautui odotettua huomattavasti runsaammaksi, sillä kaupungin alueelta oli aiemmin tiedossa ainoastaan vanha havainto Kasavuoren metsästä sekä neljä tuoreempaa löytöpaikkaa, joista varhaisin on keväältä 2006 (kuva 1). Vuonna 2008 tehdyssä inventoinnissa liito-oravan jätöksiä löytyi kahdelta alueelta. Potentiaalisiksi liito-orava-alueiksi arvioitiin lisäksi Kasavuoren pohjoisrinne ja Kiikarivuoren pohjoisrinne. Näiltä paikoita merkkejä liito-oravasta ei tuolloin kuitenkaan löytynyt (Helminen 2008). Keväällä 2014 molemmat alueet olivat liito-oravan asuttamia. Sekä Espoossa että Kauniaisissa tehdyt havainnot viittaavat siihen, että liito-orava on runsastunut taajama-alueilla ja kaupunkimetsissä nopeasti 2000-luvun puolella. Liito-oravan kaupunkilaistuminen tunnetaan huonosti, sillä siihen ei ole osattu kiinnittää riittävää huomiota. Uusia liito-oravan asuttamia kohteita on löydetty sitä mukaan kuin niitä on etsitty. Luultavaa on, että runsas liito-oravakanta on elänyt Kauniaisissakin pidempään kuin tiedetään. Kauniaisten liito-oravakanta on tiheä (kolme liito-oravan asuttamaa metsäkuviota/km 2 ). Kevään 2014 inventoinnissa laji jäi löytymättä vain muutamasta soveliaan näköisestä metsäkuviosta lähinnä Kasavuoren alueella. Kauniainen on liito-oravalle suotuisaa ympäristöä, sillä kaupungin alueella on laajoja, varttunutta puustoa kasvavia metsäalueita ja liito-oravan kulkuyhteyksiksi hyvin sopiva viheralueverkosto. Pientalovaltainen asutus runsaine pihapuustoineen suosii myös liito-oravan esiintymistä. Liito-oravalle sopivien kulkuyhteyksien säilyttäminen on tärkeää liitooravakannan säilymiselle. Tiheimmin rakennetulla alueella yhteydet voivat olla muutamista puista riippuvaisia. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää vanhojen puiden, erityisesti suurten kuusten säilymiseen. Liito-oravan ydinalueilla vähäinenkin puuston harventaminen ja alispuuston siistiminen puistomaisen metsärakenteen saavuttamiseksi voivat olla liito-oravalle haitallista. Kuva 4. Liito-oravan elinympäristöä Gallträskin etelärannalla. Maaliskuu

9 Kuva 5. Jäähallin länsipuolinen metsä kelpaa liito-oravalle puuston harvennuksen jälkeenkin. Maaliskuu Kuva 6. Pieni metsäalue Pohjoisen Suotien varrella (kadun oikealla puolella) on ollut ehkä ollut jo useita vuosia liito-oravan asuttama. Maaliskuu

10 4.1. ESIINTYMIEN KUVAUKSET 1. Kasavuorentie Kuva 7. Liito-oravan jätösten löytöpaikat Kasavuorentien alueella (keltaiset pisteet). Itäisin piste on asukkaiden ilmoittama. Kasavuorentien ja Mäntymäentien väliseltä metsäalueelta ilmoitettiin kevättalvella 2014 valokuvin varmennettu asukashavainto liito-oravan jätöksistä (M. Aavalehto / Kauniaisten kaupunki). Löytöpaikka on puistomaisen metsäalueen reunassa kasvava kookas haapa. Keväisellä tarkistuskäynnillä paikalta ei enää löydetty liito-oravan jätöksiä, mutta ympäristö todettiin liito-oravalle sopivaksi. Jätöksiä löytyi hieman lännempää kahden ison kuusen tyveltä kerrostalon pihamaan reunasta. Pihan eteläpuolella ja lounaispuolella puronvarressa on noin puolentoista hehtaarin laajuinen alue liito-oravalle hyvin sopivaa metsää. Papanalöytöjen vähyyden perusteella vaikuttaa mahdolliselta, että alueella on vieraillut muualta tullut liito-orava. Paikalta on metsäinen, rakennettujen korttelien välinen yhteys pohjoiseen Kasavuoren metsäalueelle ja hieman heikompi, pihamaiden kautta kulkeva yhteys länteen. Lähin tiedossa oleva liito-oravan elinalue on Kasavuoren lounaisosassa runsaan 500 metrin päässä Kasavuorentien löytöpaikalta. 9

11 2. Kasavuoren eteläosa Kuva 8. Liito-oravan ydinalue Kasavuoren etelärinteessä (punainen rajaus). Kasavuoren eteläosasta löytyi liito-oravan jätöksiä melko laajalta alueelta Turunväylän ja Kasavuoren läntisimpien korttelien välistä. Esiintymän länsiosa on varttunutta kuusimetsää, keskiosa pähkinäpensaslehtoa, jonka ylispuustona on harvakseltaan kasvavia kuusia ja koivuja. Itäosa on kallioalueen alarinteen lehtoa, jossa kasvaa varttunutta kuusisekametsää. Alueen pähkinäpensaslehto (0,8 ha) on suojeltu luonnonsuojelulain mukaisena luontotyppinä. Liito-oravan jätöksiä löytyi eri puolilta rajattua aluetta kaikkiaan 17 puun tyveltä (lähinnä kuusia). Liito-oravan käyttämiä pesäpuita todettiin kaksi, molemmat ovat kolohaapoja. Suojellun jalopuulehdon alueelta varmistui viisi liito-oravan käyttämää puuta. Alue rajoittuu lounaispuolelta Turunväylään, sitä reunustaviin hakkuualoihin ja nuorta metsää kasvaviin alueisiin. Turunväylä muodostaa liito-oravalle hankalasti ylitettävän kulkuesteen. Esiintymän pohjoispuolella on laaja, liito-oravalle sopiva metsäalue, joka tarjoaa hyvän kulkuyhteyden Kasavuoren muille liito-orava-alueille. Lähimmä esiintymät sijaitsevat noin 600 metrin päässä. 10

12 3. Kasavuoren luonnonsuojelualue Kuva 9. Liito-oravan ydinalue Kasavuoren luonnonsuojelualueella. Keltainen piste = havainto vuodelta 1990 (tarkkuus ± 100 m). Kasavuoren luonnonsuojelualueen läntisimmässä päässä on vanhaa puustoa kasvava mäki, jonka kaakkoispuolella on kausikuiva puro ja puronotkoa noudattava ulkoilutie. Puronotkelmaan viettävässä lehtorinteessä kasvaa järeitä kuusia, koivuja, haapoja ja pähinäpensaita (kuva 2 s. 5). Rinteestä löytyi liitooravan jätöksiä kahdeksan kuusen ja kahden haavan tyveltä. Toinen haavoista on liito-oravan pesäpuu (puussa käpytikan kolo). Alueella on myös useita muita kolopuita. Puolet liito-oravan käyttämiksi osoittautuneista puista on etelärinteellä luonnonsuojelualueen ulkopuolella. Kasavuoren länsipäässä on tehty liito-oravahavainto vuonna 1990 (Uudenmaan ELY-keskuksen liitooravatiedot), joten alue on voinut olla pitkään liito-oravan asuttama. Ydinalueen eteläpuolella on varttuvaa, liito-oravan ruokailupaiksi soveltuvaa haavikkoa (ojitetuksi merkitty alue kuvassa 9). Kaakkois- ja itäpuolen rinteessä on vanhaa kuusikkoa. Metsäalueen länsipuolella on Kirkkojärven kosteikko ja pohjoispuolella entistä, kosteapohjaista peltoa tai niittyä, joka on metsittymässä. Alueelta on metsäinen yhteys idän suuntaan Kasavuoden muille liito-orava-alueille. Muihin suuntiin kulkuyhteydet ovat heikot. Lähimmät liito-oravan asuttamat metsäkuviot todettiin kaakossa 600 metrin päässä ja koillisessa 300 metrin päässä. 11

13 4. ja 5. Kasavuoren pohjoisrinne, läntinen ja itäinen alue Kuva 10. Liito-oravan ydinalueet Kasavuoren pohjoisrinteellä (punaiset rajaukset). Kasavuoren pohjoisrinteellä on peltoon rajoittuva, vanhaa kuusisekametsää kasvava rinne, jonka molemmilla puolilla on notkelma. Molemmissa notkelmissa virtaa vähäinen metsäpuro. Notkelmien rinteet ovat tuoretta lehtoa ja niissä kasvaa mm. pähkinäpensaita. Kumpikin notkelmista varmistui liitooravan asuttamaksi, mutta välialueelta ei löytynyt liito-oravan jätöksiä, vaikka se puustonsa puolesta on liito-orava varsin sopivaa. Ydinalueet voivat silti kuulua samaan liito-oravan elinpiiriin. Läntinen alue (liito-orava-alue nro 4) on vaihtelevaa, mutta pääosin harvennettua metsää. Puusto on alueen länsiosassa nuorta, itä- ja pohjoisosassa varttuneempaa. Ylispuustona on harvakseltaan järeitä kuusia ja koivuja, pienpuustossa on paljon harvennuksen jälkeen syntynyttä lahopuuta. Alispuustona on runsaasti haapaa. Pellonreuna on haapavaltaista. Liito-oravan jätöksiä löytyi kaikkiaan kymmenen haavan ja kuusen tyveltä. Pesäpuuta ei todettu, mutta alueella on useita kolopuita. Itäisen alueen (nro 5) läpi laskevan noron varrella on lehtokorpea. Puustona on mm. tervaleppää. Noronvarren metsää on takavuosina harvennettu, ja myrskyt ovat kaataneet lisää puita. Ylempänä notkelman rinteillä on varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Pellonlaiteella kasvaa runsaasti haapoja. Liito-oravan papanoita löytyi 26 puun tyveltä, joista valtaosa on kuusia. Pesäpuita löydettiin kolme. Niistä kaksi on kolohaapoja ja yksi koivupökkelö. Kasavuoren pohjoisrinteeltä on liito-oravalle sopivat kulkuyhteydet eteläisin suuntiin ja länteen. Liito-oravat pääsevät liikkumaan asuinalueen itäpuolitse myös Kaunialan suuntaan. 12

14 6. Kauniala Kuva 11. Kaunialan liito-oravaesiintymä. Jätöksiä löytyi myös sairaalan pihakuusen alta (keltainen piste). Tien ylitykseen hyvin soveltuva paikka on keltaisen nuolen kohdalla. Bembölentien ja jäähallin välissä on kuusikkoinen, kosteapohjainen alue, jonka läpi laskee leveä oja. Ojan ympäristössä kasvaa mm. tervaleppiä ja koivuja, mutta muutoin alue on kuusivaltaista lehtomaista kangasta. Puusto on vanhaa, mutta sitä on harvennettu talvella 2013/14 (kuva 5, s. 8). Kuusivaltainen sekametsä jatkuu Bembölentien eteläpuolen rinteeseen. Bembölentien eteläpuolelta löydettiin kevättalvella 2014 liito-oravan papanoita yhden koivun ja yhden kuusen tyveltä (M. Aavalehto / Kauniaisten kaupunki). Keväällä tehty inventointi paljasti runsaasti jätöksiä myös Bembölentien ja jäähallin väliseltä alueelta. Liito-oravan käyttämiä puita varmistui kaikkiaan 23. Jätöksiä näkyi myös hakkuutähteiden päällä, joten liitoorava on säilynyt alueella harvennushakkuusta huolimatta. Miltei kaikki papanapuut ovat suuria kuusia. Bembölentien molemmilla puolilla on pieni hakkuuaukko. Tien reunassa on hyväkasvuista puustoa ainoastaan lyhyellä matkalla kuvaan 11 nuolella merkityssä kohdassa. Puustoisen yhteyden säilyttäminen tässä kohdin on tärkeää liito-oravan kulkuyhteyksien kannalta. Kaunialan alueelta on liito-oravalle sopiva metsäyhteys lounaaseen Kasavuoren alueelle, jossa lähin esiintymispaikka on noin 400 metrin päässä. Liito-orava pääsee liikkumaan myös Espoon puoleisille metsäalueille jäähallin pohjoispuolelta. Itään päin metsäyhteys on katkonaisempi, mutta liito-oravan liikkuminen metsälaikkujen ja pihamaiden kautta Lippajärven eteläpuolelle on mahdollista. 13

15 7. Siestanmäen pohjoisrinne Kuva 12. Siestanmäen liito-oravaesiintymä. Punaisella rajatun ydinalueen ulkopuolelta jätöksiä löydettiin keväällä 2014 kolmen Turuntien varressa kasvavan tervalepän tyveltä (läntiset keltaiset pisteet). Liito-oravan jätöksiä on aiemmin löydetty myös idempää Espoon puolella (keltaiset pisteet idässä). Tien ylitykseen parhaiten soveltuvat paikat ovat keltaisten nuolien kohdalla. Veneenvalkamantien kaakkoispuolella teollisuuskiinteistöjen ja Siestanmäen asuinrakennusten välissä on kapea kuusi- ja koivuvaltainen metsikkö. Loivassa rinteessä oleva metsikkö on lehtomaista kangasta ja tuoretta lehtoa. Pienpuusto on paikoin tiheää, haapoja ja lahopuuta on runsaasti. Metsäalue levenee Veneenvalkamantien itäpuolella, jossa on varttunutta, osin vanhaakin kuusikkoa. Kuusikkoinen rinnemetsä (kuva 1, s. 4) jatkuu Turuntien eteläpuolella itään Espoon puolelle. Veneenvalkamantien kaakkoispuolen rinteestä löydettiin liito-oravan jätöksiä syksyllä 2011 (FCG Oy 2011). Keväällä 2013 tehdyssä tarkemmassa inventoinnissa jätöksiä näkyi kuvaan 12 rajatun alueen länsiosassa kahden kuusen ja yhden haavan tyvellä (Virtanen 2013). Keväällä 2014 jätöksiä löytyi entistä laajemmalta alueelta ja huomattavasti aiempaa runsaammin, kaikkiaan yli 60 puun, lähinnä suurten kuusten ja haapojen tyviltä. Papanoita löytyi myös Turuntien pohjoispuolelta, jossa liito-orava oli oleskellut järeissä kuusissa ja Lippajärven rannan tervalepissä. Rajatun alueen länsipäässä on liito-oravan käyttämä kolopuu (koivupökkelö). Muita kolopuita on eri puolilla aluetta. Jätöshavaintojen perusteella Turuntien kohdalla on kaksi liito-oravan käyttämää ylityspaikkaa ja mahdollisesti kolmas paikka Veneenvalkamantien itäpään kohdalla (kuva 12). Lippajärven rantaa pitkin on liito-oravalle sopiva kulkuyhteys sekä idän että pohjoisen suuntaan. Liito-oravat pääsevät kulkemaan Turuntien eteläpuolitse myös Kiikarivuoren alueelle. 14

16 8. Kiikarivuori, 9. Alppitie Kuva 13. Kiikarivuoren pohjoisrinteen liito-orava-alueet sekä etelärinteellä oleva Alppitien alue. Muista erillään olevat jätöslöydöt on merkitty keltaisin pistein. Kiikarivuoren jyrkällä pohjoisrinteellä kasvaa vanhaa kuusikkoa. Alueen länsiosassa on myös metsälehmuksia ja pähkinäpensaita. Rinne on tuoretta lehtoa. Suurin osa siitä on rauhoitettu luonnonsuojelulain mukaisena jalopuulehtona. Rinteen ja Turuntien välinen alue on metsittyvää peltomaata, jossa kasvaa mm. haapoja, koivuja ja raitoja. Liito-oravan jätöksiä löytyi runsaasti lähes koko rinteestä ja myös rinteen alaosasta Espoon puoleisilta alueita (yhteensä lähes 40 puuta). Pääosa liito-oravan papanapuista on järeitä kuusia ja kookkaita haapoja, mutta papanoita näkyi myös raitojen, koivujen, metsälehmuksien ja yhden tammen tyvellä. Alueelta rajattiin jätöslöytöjen perusteella kaksi liito-oravan ydinaluetta, mutta ne voivat kuulua samaan liito-oravan elinpiiriin. Pesäpuuta ei todettu, vaikka rinteessä on useita kolopuita ja liitooravalle sopivia vanhoja oravanpesiä. Alppitien päästä Kiikarivuoren etelärinteestä löytyi liito-oravan jätöksiä keväällä 2014 huonokuntoisten puiden tarkistusten yhteydessä (M. Aavalehto / Kauniaisten kaupunki). Tarkemmassa inventoinnissa jätöksiä näkyi kaikkiaan 22 puun tyvellä. Alueelta löytyi kaksi kolohaapaa, joista toisen tyvellä oli runsaasti liito-oravan papanoita. Liito-oravan käyttämä alue ulottuu Gallträskin rantaan asti. Rinteen yläosa on tuoreen kankaan kuusikkoa, alarinne on harvennettua kuusisekametsää. Gallträskin rannan läheinen alue on kosteapohjaista kuusisekametsää, jossa kasvaa joitakin tervaleppiä ja järeitä kuusia. Paikalta on liito-oravalle sopiva, rantaa myötäilevä metsäyhteys Gallträskin muille liito-orava-alueille. 15

17 10. Työväen Akatemia Kuva 14. Liito-oravan ydinalue Työväen Akatemian eteläpuolella. Työväen Akatemian pihamaan eteläpuolella on pieni alue lehtomaisen kankaan kuusikkoa ja laajempi alue harvennettua sekametsää, jossa kasvaa siellä täällä haapoja. Metsäalueen pohjoisreunassa kulkee itä-länsisuuntainen ulkoilutie. Sen pohjoispuolella Työväen Akatemian pihamaan reunassa on oja, jonka varrella on liito-oravan ruokailupuiksi sopivia isoja tervaleppiä. Liito-oravan jätöksiä löytyi metsäalueelta kaikkiaan kymmenen kuusen, haavan ja tervalepän tyveltä. Pesäpuuksi varmistui iso raita, jossa on vanha käpytikan kolo. Liito-oravan todettiin oleskelleen myös pihamaan reunassa, sillä jätöksiä löytyi sieltä yhden suuren tervalepän alta. Ydinalueen eteläpuolella on laajempi metsäalue, mutta se pääosin liito-oravalle huonosti sopivaa kalliomaastoa. Työväen Akatemian alueelta on metsän ja pihamaiden kautta yhteys etelään Gallträskin suuntaan, jossa lähin liito-oravan asuttama metsikkö on noin 250 metrin päässä. Alueelta on puustoinen, ulkoilutien vartta noudattava yhteys myös itään Kiikarivuoren suuntaan. Talvella 2013/14 tehdyt suurten kuusten hakkuut ovat heikentäneet yhteyttä, mutta liito-oravan liikkuminen harvennettua puustoa pitkin vaikuttaa edelleen mahdolliselta. Lähimmät jätöslöydöt tehtiin Kiikarivuoren alueella 400 metrin päässä Työväen Akatemian liito-orava-alueelta. Mahdollisen kulkureitin varrelta ei löytynyt liitooravan papanoita. 16

18 11. Pohjoinen Suotie, 12. Gallträskin eteläranta Kuva 15. Liito-oravan ydinalueet Pohjoisen Suotien varrella (pohjoisempi rajaus) ja Gallträskin etelärannalla. Muista erillään olevat jätöslöydöt (järeitä pihapuita) on merkitty keltaisin pistein. Gallträskin rantaan ulottuvia liito-oravan elinalueita on neljä. Näistä läntisin on pieni metsäkuvio Pohjoisen Suotien varrella. Katuun ja pihamaihin rajautuvan alueen länsiosa on kuusivaltaista ja itäosa harvennettua, lehtipuuvaltaista metsää (kuva 6, s. 8). Puustossa on myös joitakin tervaleppiä ja haapoja. Paikalla on nähty liito-orava ensimmäisen kerran vuonna 2009 (Uudenmaan ELY-keskus). Jätöksiä löydettiin joulukuussa 2013 (M. Aavalehto / Kauniaisten kaupunki). Keväinen tarkistus paljasti metsikön liito-oravan elinalueeksi, josta löytyi myös pesäpuu. Liito-oravan jätöksiä havaittiin kaikkiaan 16 puun tyveltä, joista osa on kuusia, osa haapoja ja osa tervaleppiä. Pohjoisen Suotien eteläpuolella oleva Träskmossenin räme toimii liito-oravan kulkureittinä Gallträskin etelärannalle. Alueelta on liito-oravalle sopiva yhteys myös pohjoiseen ja Gallträskin rantaa pitkin itään. Gallträskin etelärannalta löytyi liito-oravan jätöksiä yli 40 puun tyveltä. Liito-oravan asuttama alue kattaa koko rantametsän Eteläiseltä Heikelintieltä lähelle Kavallintietä. Alueella vaihtelevat kuusivaltaiset, varttuneen metsän kuviot ja kosteapohjaiset, koivuvaltaisemmat sekametsäkuviot (kuva 4, s. 7). Puustoa on harvennettu, ja pensaskerros ja nuori alispuusto on paikoin tiheä. Järven rannassa kasvaa tervaleppiä. Alueella on useita kolopuita, joista yksi tervaleppä varmistui liito-oravan pesäpuuksi. Liito-oravalle sopivaa puustoa on myös etelämpänä vanhoilla pihamailla, mutta kaikkia pihoja ei tarkistettu. Etelärannan ja Pohjoisen Suotien esiintymät voivat kuulua samaan liito-oravan elinpiirin. 17

19 Gallträskin etelärannan liito-oravaesiintymä löytyi keväällä 2008 (Helminen 2008). Jätöksiä todettiin tuolloin kuvaan 16 rajatun alueen itäpäästä viiden puun tyveltä; keväällä 2014 liito-oravan papanapuita oli samalla alueella parikymmentä. Gallträskin etelärannalta on rantaa noudattava puustoinen yhteys itään. 13. Gallträskin itäranta Kuva 16. Liito-oravan ydinalue Gallträskin itärannalla. Alueen pohjoispuolelta löydettiin jätöksiä yhden kuusen ja yhden tervalepän tyveltä (keltaiset pisteet). Gallträskin itärannan loivapiirteinen mäki on kuusivaltaista, tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsää. Mäen laella on rakennuksia, ja järveen viettävää rinteen puustoa on harvennettu. Mäen eteläpuolella Jollakujan varrella on kostepohjainen notkelma, jossa kasvaa mm. koivuja, tervaleppiä ja joitakin suuria kuusia. Liito-oravan jätöksiä löytyi Jollakujan varresta kolmen kookkaan kuusen ja yhden tervalepän alta. Pohjoisempaa mäen rinteestä jätöksiä tavattiin kaikkiaan 19 puun tyveltä. Niistä enin osa on suuria kuusia, mutta liito-oravan käyttämiksi puiksi varmistui myös yksi haapa ja rannan tervaleppä. Alueelta ei löydetty liito-oravan pesäpuuta. Pesäpaikoiksi sopivia pönttöjä on lähirakennusten pihoilla. Liito-oravan ydinalueeseen kuulunee kuvaan 16 rajatun alueen lisäksi ympäristön pihamaita. Gallträskin itärannalta on liito-oravalle sopiva puustoinen yhteys etelärannalle. Liito-oravat pääsevät myös kulkemaan pihamaiden läpi ja rantapuustoa pitkin pohjoiseen Espoon puolelle ja Kiikarivuoren alueelle. 18

20 14. Puutarhatie Kuva 17. Liito-oravan ydinalue Puutarhatien eteläpuolella. Kauniaisten itärajan tuntumasta Puutarhatien eteläpuolelta löytyi liito-oravan jätöksiä keväällä 2006 (Vuorinen 2006). Havaintopaikan ympäristössä asuinkorttelien välissä on väljäksi harvennettua sekametsää ja pieni ala varttunutta kuusikkoa. Alueella on myös entistä peltoa, jossa kasvaa varttuvaa lehtipuustoa, mm. raitoja, harmaaleppiä ja koivuja. Metsäinen alue jatkuu etelään Espoon puolelle. Kevään 2006 jätöslöydöt tehtiin sittemmin rakennetulla Puutarhatien 6:n tontilla ja sen lähiympäristössä. Lähes kaikki tontin itäpuolella kasvaneet kookkaat kuuset kaatuivat myrskyssä joitakin vuosia sitten. Jäljelle jäi lähinnä nuorta lehtipuustoa. Liito-orava ei kuitenkaan ole jättänyt aluetta: papanoita löydettiin keväällä 2014 runsaan 20 puun tyveltä aiempaa laajemmalta alueelta. Niitä näkyi kookkaiden kuusten tyvellä erityisesti pihamaiden tuntumassa sekä tervaleppien ja haapojen tyvillä. Lisäksi jätöksiä oli Espoon puolella kosteapohjaisessa metsänreunassa usean tervalepän alla. Puutarhatien alueelta löytyi myös liito-oravan pesäpuu, kookas haapa, jossa liito-orava on oleskellut vanhassa käpytikan kolossa. Puutarhatien alueelta on liito-oravalle hyvin sopiva kulkuyhteys etelään, jossa metsäalue jatkuu rautatiehen asti. Lähin tiedossa oleva liito-oravan elinalue on Gallträskin itärannalla 550 metrin päässä. Liito-oravan liikkuminen Gallträskin suuntaan on mahdollista puustoisten pihamaiden kautta. 19

21 15. Kauniaisten kirkko, 16. Forsellesintie Kuva 18. Liito-oravan ydinalueet kirkon itäpuolella (pohjoisempi rajaus) ja Forsellesintien varrella. Kauniaisten keskustassa on kaksi liito-oravan asuttamaa aluetta. Kirkon itäpuolella on kahden hehtaarin laajuinen pihamaiden ympäröimä sekametsäalue. Metsäalueen reunaosien puustoa on harvennettu. Puustossa on mm. koivua, haapaa ja vaahteraa ja joitakin mäntyjä. Metsikön keskiosassa on harventamaton kuvio, jossa kasvaa lehtipuiden lisäksi kuusia. Liito-oravan jätöksiä löytyi eri puolilta aluetta 14 puun tyveltä. Kolme liito-oravan käyttämistä puista on kolohaapoja. Kirkon metsiköstä on puustoinen yhteys pihamaiden kautta pohjoiseen. Matkaa Gallträskin etelärannan liito-orava-alueelle on vajaat 200 metriä. Liito-oravan jätöksiä löytyi suuren kuusen tyveltä myös idempää Maisterintien varrelta (keltainen piste kuvassa 18). Rautatieaseman itäpuolella löytyi runsaasti liito-oravan jätöksiä kerrostalojen pihakuusten luota, kadunvarsipuiden alta sekä Forsellesintien puistosta (yhteensä 30 puuta, lähinnä kuusia, haapoja ja joitakin lehtikuusia). Liito-orava oli oleskellut myös rautatieaseman metsikössä (kansikuva). Alueelta löydettiin kaksi liito-oravan käyttämää kolopuuta. Kyseessä on kaupungin ainoa liito-oravan ydinalue, jossa ei ole ollenkaan metsää, vaan ainoastaan puistopuita, pihapuita ja kadunvarteen aidanteiksi jätettyjä kuusi- ja haaparyhmiä. Forsellesintien alueelta on liito-oravalle sopiva kulkuyhteys puiston ja pihamaiden kautta etelään ja pientaloalueen läpi itään. Rautatien ylittäminen onnistunee idempänä lähellä kunnanrajaa, jossa puuton rautatiealue on vähimmillään noin 40 metrin levyinen. 20

22 17. Jondalintie Kuva 19. Liito-oravan ydinalue Jondalintien eteläpuolella. Alue on suurimmaksi osaksi Espoon puolella. Jätöksiä löydettiin myös Jondalintien länsipäästä (keltainen piste). Liito-oravan jätöksiä havaittiin maaliskuussa 2014 Jondalintien varrella sijaitsevalla omakotitalon pihamaalla (M. Aavalehto / Kauniaisten kaupunki). Tarkistuskäynnillä liito-oravan elinalueeksi osoittautui Jondalintien tontteihin rajoittuva metsäalue, joka on Espoon puolella. Noin hehtaarin laajuinen metsikkö on lehtomaisen kankaan ja tuoreen lehdon kuusikkoa. Sen puusto on varttunutta, ja metsikön reunoissa kasvaa myös haapoja. Jätöksiä havaittiin 22 puun, lähinnä kookkaiden kuusten ja haapojen tyvillä. Liito-oravan pesäpuiksi varmistui kaksi haapaa, joissa molemmissa on vanha käpytikan kolo. Liito-orava oli liikkunut myös tonttien puustoisissa reunoissa. Idempänä Espoon puolella on toinen liito-oravalle sopivan näköinen metsikkö, mutta sieltä ei papanoita löytynyt. Espoon puolelta on tiedossa yksi aikaisempi liito-oravahavainto noin 700 metriä Jondalintieltä itään (v. 2012). Muita havaintoja ei ole tiedossa kilometrin säteeltä edes Espoon puolelta. Liito-orava pääsee liikkumaan Jondalintien alueelta itään ja pihamaiden läpi pohjoiseen ja luoteeseen. Etelän suuntaan kulkuyhteyttä heikentää Turunväylä, joka muodostaa runsaan 50 metrin levyisen puuttoman aukean. 21

23 5 LÄHDEVIITTEET FCG Finnish Consulting Group Oy 2011: Asemakaavan muutosalueen luontoselvitystarpeen arviointi. Raportti P16630P002. Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. 35 s. Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459: Hanski, I. K., Stevens, P., Ihalempiä, P. & Selonen, V. 2000: Home-range size, movements, and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. J. Mammalogy 81: Helminen, S.-L. 2008: Liito-oravaselvitys Kauniainen Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. 10 s. Hyytiäinen, R. 2012: Kahden kaavamuutoskorttelin lehtonata- ja liito-oravaselvitys Kauniaisissa Ympäristötutkimus Yrjölä. 18 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Virtanen, T. 2013: Kauniaisen Venevalkamantien liito-oravaselvitys Ympäristötutkimus Yrjölä. 5 s. Vuorinen, E. 2006: Puutarhatie, tontti nro 6. Liito-oravaselvitys Luontotieto Keiron Oy. 7 s. 22