I Mooseksen kirja. Kansanlähetysopisto, kevät Pirkko Valkama

Transkriptio

1 I Mooseksen kirja Kansanlähetysopisto, kevät 2006 Pirkko Valkama

2 Mooseksen kirja, Toora Ensimmäinen Mooseksen kirja on osa viittä Mooseksen kirjaa. Mooseksen kirjat ovat yksi yhtenäinen kokonaisuus. Kirjasta käytetään nimiä Mooseksen kirja, Laki (toora: opetukset, laki). Kansainvälisesti kirjaa kutsutaan nimellä Pentateukki (viisiosainen). Kyseessä on siis yksi kirja, jossa on viisi osaa. Tämä kirja alkaa kuvauksella maailman synnystä ja ihmiskunnan historian alkuvaiheista. Kun ensin on muutamassa luvussa kerrottu pitkästä ajanjaksosta, joka käsittää muun muassa luomisen, syntiinlankeemuksen ja kansojen synnyn, alkaa kuvaus Abrahamin suvun historiasta. Jumala valitsee yhden henkilön ja hänestä syntyvän kansan valmistaakseen pelastuksen kaikille ihmisille. Suurin osa kirjan ensimmäisestä osasta käsittelee kantaisien Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin elämänvaiheita. Toinen osa alkaa kuvauksella, miten Jumala Mooseksen välityksellä pelastaa Abrahamin jälkeläiset Egyptin orjuudesta. Sen jälkeen viidennen osan loppuun asti kuvataan Israelin kansan vaiheita erämaassa, jossa Jumala asettaa lunastamansa kansan valmistamaansa liittoon. Erämaassa Jumala monin eri tavoin osoittaa kansalle voimansa ja kirkkautensa. Jumala antaa kansalle lait, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Tämä viisiosainen kirja päättyy luvatun maan rajalle. Perinteisesti sekä juutalaisuudessa että kristillisessä kirkossa on ajateltu, että tämä viisiosainen kirja on Mooseksen kirjoittama. Mooses on varmasti raamatunhistoriassa henkilö, joka olisi kyennyt kirjoittamaan tämän kirjan (Apt.7:22). Mooseksen aikana oli jo käytössä aakkoskirjoitus (keksittiin n ekr.). Viidessä Mooseksen kirjassa on muutamia mainintoja siitä, että Mooses kirjoitti ainakin määrättyjä kohtia (2 Moos.24:4;2 Moos.17:14; 4 Moos.33:2; 5 Moos.31:9). Katso myös Joh.5:46. Itse käsitän asian niin, että ainakin osa näiden viiden kirjan sisällöstä on Mooseksen kirjoittamaa. Osa voi olla muidenkin käsialaa. Siihen viittaisivat muun muassa seuraavat seikat: Kirjassa mainitaan paikannimiä, jotka annettiin kyseisille paikoille vasta Mooseksen ajan jälkeen (1 Moos.14:14; Tuom.18:29); Kirjassa mainitaan tapahtumia, jotka tapahtuivat vasta Mooseksen ajan jälkeen (1 Moos.36:31). Mooseksesta puhutaan välillä kolmannessa persoonassa ja kirjan viimeinen luku kuvaa Mooseksen kuolemaa. Kirjoittajaa ja ajoituksia pohdittaessa on hyvä muistaa, että tekstin ajoitus ja sen sisällön ajoitus eivät ole sama asia. Jos tutkimuksessa esim. osoitetaan, että nämä kirjat on kirjoitettu myöhemmin, koska sanasto ja tyyli viittaavat myöhempään aikaan, se ei vielä osoita, että perimätieto (suullinen tai kirjallinen) on samalta ajalta. I Mooseksen kirja I Mooseksen kirjan hepreankielinen nimi on Bereshit (alussa) ja kreikankielinen nimi on Genesis (alkuperä, synty). Alkukertomukset / peruskertomukset 1-11: Raamatun alkukertomukset, peruskertomukset ovat Raamatun tärkeimmät luvut: Niissä kerrotaan kaiken alku. Nämä luvut auttavat meitä ymmärtämään elämäämme tässä ajassa, sovituksen merkitystä, Jeesuksen valmistaman sovitustyön universaalisuutta ja ainutlaatuisuutta. Patriarkkakertomukset: Luvusta 11 alkaen koko ensimmäinen Mooseksen kirja keskittyy Abrahamiin, Iisakkiin, Jaakobiin ja heidän perheisiinsä. Kuvausten yksityiskohtaisuus ja laajuus osoittavat meille miten tärkeä osuus näillä miehillä ja heidän perheillään on Jumalan pelastushistoriassa. Sitä osoittaa myös se, että Uudessa testamentissa lähes kaikki pelastuksen keskeiset asiat perustellaan kantaisien, varsinkin Abrahamin, elämän esimerkeillä. Jumala valitsi yhden ihmisen ja hänestä syntyvän kansan valmistaakseen pelastuksen koko ihmiskunnalle. Kertomukset kantaisistä eivät ole kuvauksia superihmisistä, vaan Jumalan teoista tavallisten syntisten ihmisten historiassa. Miksi Jumala on luonut maailman ja ihmisen? Miksi maailmassa on pahaa? On monia asioita, joita emme pysty käsittämään. Useimpiin kysymyksiin Raamattu ei anna täydellistä vastausta. Raamattu on pelastushistorian kirja. Se kertoo kaiken oleellisen siitä, mitä ihmisen on tiedettävä pelastuakseen. Tutkimalla Raamattua, voimme kuitenkin saada jotain vastauksia myös edellä esitettyihin kysymyksiin.

3 1 Moos.1:1-2: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 2. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Luomistyö oli täydellinen: Jesajan kirjassa (Jes.45:18) sanotaan, että Jumala ei luonut maata tyhjäksi (tohu). Alkukielessä käytetään tuossa Jesajan kirjan kohdassa samaa sanontaa kuin ensimmäisen Mooseksen kirjan toisessa jakeessa, tyhjä (tohu), kaaoksen vallassa oleva. Sanonta kuvaa täydellistä kaaostilaa, autiutta ja sekasortoa. Jesajassa siis sanotaan, että Jumala ei luonut maata autioksi ja tyhjäksi, sekasorron, kaaoksen vallassa olevaksi. Jotkut Raamatun tutkijat arvelevat, että jakeiden 1-2 välillä on pitkä ajanjakso. Heprean kielessä on sama verbi (haja) sanoille tulla ja olla. Kun käännämme Vanhan testamentin tekstiä alkukielestä, on mietittävä jokaisessa kohdassa lauseyhteyden perusteella, miten tuo verbi tulee kääntää. Esimerkiksi jakeessa kolme tämä verbi on käännetty, tulkoon ja tuli. Voimme siis kääntää toisen jakeen joko maa oli autio ja tyhjä tai maa tuli autioksi ja tyhjäksi. Siis Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Jumalan luomat taivas ja maa olivat täydelliset! Hän ei luonut maata tyhjäksi. Mutta jostakin syystä maa tuli autioksi ja tyhjäksi. Jos tämä on oikea käännös näille ensimmäisille jakeille, joudumme kysymään, miksi maa tuli autioksi ja tyhjäksi (sekasorron vallassa olevaksi)? Raamatusta voimme arvella seuraavaa: Kun Jumala loi taivaat ja maan, hän jossakin vaiheessa loi myös enkelit. Raamattu ei kerro milloin enkelit luotiin, mutta se kertoo, että ne ovat luotuja ja olivat olemassa jo Raamatun kuvaamissa alun tapahtumissa (1 Moos.3:24). Jumala on antanut enkeleille erilaisia valta-asemia (Kol.1:16) ja erilaisia tehtäviä (Dan.10:4-13,20-21; Ilm.12:7-9). On olemassa enkeliryhmittymiä; enkeliruhtinaita ja heidän joukkojaan. Myös Saatana näyttää olleen tällainen enkeliruhtinas, jolle oli annettu suuri valta. Hänen hallintavaltaansa oli annettu maa ja avaruus (Ef.2:2; Joh.14:30). Joskus iankaikkisuudessa tämä suuren vallan saanut enkeliruhtinas on langennut syntiin. Tämän enkelin kanssa lankesi ilmeisesti suuri joukko enkeleitä syntiin, koska Raamattu puhuu Saatanasta ja hänen enkeleistään (Matt.25:41; Ilm.12: 8-9). Raamatussa on kaksi kohtaa, jotka on perinteisesti ymmärretty kuvaukseksi tuon enkeliruhtinaan lankeamisesta: Jes.14:12-15; Hes.28: Jesajan kirjassa puhutaan Babylonin kuninkaasta ja langenneesta enkelistä aivan kuin he olisivat yksi ja sama henkilö. Samalla tavalla myös Hesekielin kirjassa yhdistetään Tyyron kuningas ja tämä loistava kerubi ikään kuin yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Olisiko syy tähän samaistamiseen seuraava: Samalla tavalla kuin Pyhä Henki voi hallita ihmistä niin, että ihminen on täynnä Pyhää Henkeä, myös paha henki voi hallita ihmistä siten, että tämä antaa itsensä kokonaan Saatanan käyttöön. Silloin ei enää elä hän, vaan Saatana elää hänessä. Babylonin kuningas ja Tyyron kuningas olivat ilmeisesti tällä tavoin yhtä Saatanan kanssa ja siksi puhuttaessa näistä kuninkaista saatettiin kuin samasta henkilöstä puhuen kertoa tuon loisteliaan enkelin lankeemuksesta. Tämän enkelin kanssa lankesi suuri joukko enkeleitä syntiin. Ehkä tämän tapahtuman seurauksena maa tuli sekasorron vallassa olevaksi ja luomakunta joutui katoavaisuuden alaisuuteen (Room.8:19-21). Maa oli aluetta, jota tämä enkeli hallitsi. Jos edellä esitetty tulkinta pitää paikkansa, ensimmäinen luku kertoo miten Jumala järjesti kaaoksen ja loi monia asioita - oliko niitä asioita ollut aiemmin, sitä ei kerrota. 1:6-7: Jumala erotti vedet vesistä. 1:9: Jumala ei luonut kuivaa maata - se tuli näkyviin. 1:11-12: Jumalan käskystä kasvit versoivat maasta. 1:20-21: Jumala loi eläimet (ja kasvit?) lajiensa mukaan. Lajin (perusryhmien) sisällä tapahtuu muutoksia - ei lajista lajiin. Oliko kasveja ja eläimiä ennen hävitystä? Olisiko juuri maan joutumisessa sekasorron valtaan syy esimerkiksi dinosaurusten fossiilien olemassaoloon? Vedenpaisumus on varmasti toinen suuri fossiileja aikaansaanut tapahtuma. 1 Moos.1:26-28 Alkutekstissä sana tehkäämme, on monikkomuodossa ja sanat kuva ja kaltaisuus ovat yksikössä. Jumala loi ihmisen kuvakseen. Miksi Jumala loi ihmisen? Yksi syy on varmaankin se, että Jumalan kuvaksi luodun synnittömän ihmisen oli määrä palauttaa ulkoisesti ennalleen asetettu maa Saatanalta Jumalan hallintaan. Nytkin Saatana on tämän maailman valtias (Matt.4:8-9; Joh.14:30; 1 Joh.5:9). 3

4 Ihmiselle annettiin tehtävä: lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne (KR38: tehkää alamaiseksi). Jumala valmisti ihmiselle erityisen täydellisen puutarhan. Jos maa olisi ollut täydellinen, ei olisi tarvittu paratiisia. Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan paratiisia (2:15). Mistä tai miltä paratiisia piti varjella? Oliko ihmisen määrä ottaa maa tästä paikasta käsin valtaansa täyttämällä maa Jumalan kunniaa etsivällä ihmisellä? Ihmisellä täytyi olla valinnan mahdollisuus; mahdollisuus vapaaehtoisesti palvella Jumalaa (2:16-17). Kiusauksessa ihminen kuunteli Saatanaa. Ihminen lankesi syntiin ja joutui kuoleman alaisuuteen (2:17). Ihmisestä tuli 1. hengellisesti kuollut (meidän on synnyttävä uudesti ylhäältä, tullaksemme Jumalan lapsiksi) 2. Ihmisen ruumiista tuli kuoleman ruumis. 3. Ihminen joutui iankaikkisen kuoleman alaisuuteen. Ihminen ei enää voinut toteuttaa tehtäväänsä. Hän pystyi voittamaan pahan vain synnittömänä. Ihminen tuli pelastusta tarvitsevaksi. Kun me pelastumme, meistä ei tule jumalia eikä enkeleitä, vaan tulemme sellaisiksi ihmisiksi, joksi Jumala meidät alussa loi. Nytkin maan kirkastaminen, ennalleen saattaminen, on sidottu ihmisen ennalleen saattamiseen (Room.8:19-22). Synnin lisääntyessä myös luonnon tuska tulee suuremmaksi. Tuhatvuotisessa valtakunnassa siunataan ihmissuvun kanssa myös luonto (Jes.11:1-2). Vasta viimeisen tuomion jälkeen, kun kaikki pelastetut on asetettu alkuperäiseen ihmisyyteen, Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. 4 Valo ja aurinko 1 Moos.1:3 Valkeus ei ole aurinko! Aurinko luotiin myöhemmin. Vertaa Ilm.22:5. 1 Moos.1:14-17 Luomiskuvaus katsoo kaikkea maasta, ihmisestä käsin. Aurinko ja kuu ovat merkittävät maata ajatellen. Tähtien koosta ei sanota mitään. Jo jakeessa viisi sanotaan: tuli ilta ja tuli aamu. Sanonta ei näin ollen välttämättä tarkoita auringon ja kuun mukaista vuorokausien laskutapaa. Päivä sanaa käytetään Raamatussa paitsi puhuttaessa vuorokaudesta tai vuorokauden valoisasta ajasta, myös pitemmistä ajanjaksoista. Pelastuksen aikaa kutsutaan pelastuksen päiväksi (Jes.11:10-11). Koko luomistapahtumastakin käytetään ilmaisua päivä, jona Herra Jumala teki taivaan ja maan (2:4). Ihmisen ja eläimen ravinto 1 Moos.1:29-31 Ihmistä ei alunperin luotu teurastamaan eläimiä. Eläimiä ei luotu tappamaan toisiaan. Nykyiset luonnonlait eivät siis ole alkuperäisiä. Vertaa Jes.11:1-12. Myöhemmin, vedenpaisumuksen jälkeen, Jumala antoi myös lihan ihmisen ravinnoksi (1 Moos.9:3-4). Ilmeisesti liha oli nyt ihmiselle tarpeen: ihmisen elinaika lyheni ja ilmasto muuttui? Jumala kielsi syömästä verta, koska lihan elämänvoima (KR38: elämä) on siinä (9:4). Verensyöntikielto annettiin myös kristityille (Apt.15:28-29). Muita ruokia koskevat määräykset on annettu vain juutalaisille. Miksi Jumala antoi juutalaisille tällaisia määräyksiä? Katso esim. 2 Moos.15:26. Sapatti 1 Moos.2:1-3 Jumala ei levännyt väsymyksen takia (Jes.40:28). Hän ei sulkenut silmiään ja käynyt nukkumaan. Jumala on henki. Shavat -sana tarkoittaa paitsi levätä myös lakata, lopettaa. Kaikki oli valmista. Jumala ei enää luonut mitään. Hän lopetti luomistyöt. Jumala tekee aina työtä (Joh.5:17). Tässä kerrotaan mitä Jumala teki. Myöhemmin Jumala antoi israelilaisille käskyn pyhittää 7. päivä (2 Moos. 20:8-11;16:22-30). Kansan pelastuminen orjuudesta loi perustan sapatin viettämiselle. Orjina he eivät voineet levätä. Sapatti muistutti israelilaisia Jumalan pelastusteoista (5 Moos.5:15). Sapatti, samoin kuin ympärileikkaus, säädettiin Israelille (2 Moos.31:12-17; Hes.20:10-12). Esim. yksi syy siihen, että israelilaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen, oli kansan rikkomukset sapattia vastaan (Neh.13:15-19). Sapatti (levon päivä) oli Jumalan lahja Israelille. Se oli valtava yhteiskunnallinen uudistus, joka antoi kaikille oikeuden levätä kerran viikossa. Monissa yhteiskunnissa ei tuohon aikaan orjilla ja eläimillä ollut mahdollisuutta levätä. Jumala antoi määräyksen, että olipa kyseessä härkä tai aasi, vierasheimoinen

5 työntekijä tai vähäisinkin orja, kaikilla on oikeus lepoon (2 Moos.23:12). Lepopäivä mahdollisti myös kaikille Jumalan edessä hiljentymisen, Jumalan sanan kuulemisen. Lainalaisena Jeesus noudatti sapattia. Jeesus korosti, että hän on tämän päivän antaja (Mark.2:27-28). Ensimmäiseen kristilliseen seurakuntaan kuului enimmäkseen juutalaisia. Heille sapatin vietto oli luonnollista. Jotkut juutalaiskristityt, jotka yrittivät saada pakanakristittyjä noudattamaan juutalaisuutta, esimerkiksi ympärileikkausta (Apt.15:1-20) ja Vanhan testamentin ruokasäädöksiä, opettivat myös, että kristityn on vietettävä sapattia ja noudatettava juutalaista juhlakalenteria (Kol.2:16-17). Pakanakristityt eivät ymmärtäneet mitä heidän pitäisi tehdä. Tämän ongelman tähden kokoontui Jerusalemissa ns. apostolien kokous (Apt.15:1-29). Tuon kokouksen antamissa ohjeissa ei puhuta mitään sapatin vietosta, vaikka on selvää, että sapatinvieton täytyi olla pakanakristityille uusi ja vieras asia. He olisivat tarvinneet opetusta sapatista, jos heidän olisi pitänyt sitä noudattaa. Uudessa testamentissa käsketään karttamaan kaikenlaista syntiä, mutta sapatin rikkomista ei sanallakaan luonnehdita synniksi. Toisaalta käskyjen perustana olevat hengelliset periaatteet ovat edelleen voimassa. Sen vuoksi kymmenestä käskystä yhdeksän on toistettu Uudessa testamentissa (Room.13:8-10; 1 Kor.6:9-10; Ef.4:28, 5:3, 6:1), mutta sapattikäskyä ei toisteta. Päinvastoin teroitetaan, ettei kristityn pidä antaa kenenkään tuomita itseään sapatin (Kol.2:16-17) tai muiden juhlia, ruokaa juomaa yms. koskevien lakien rikkomisesta. Paavali ilmaisee huolestumisensa niistä, jotka tekevät niin (Gal.4:10-11), mutta samalla hän on lempeä heikolle kristitylle (Room.14:1-6). Alkukristityt käyttivät usein Jeesuksen ylösnousemuspäivää kokoontumispäivänä, mutta he kokoontuivat myös muina päivinä. Kolmen ensimmäisen vuosisadan kristillisissä lähteissä ei mikään viittaa siihen, että sunnuntaita olisi pidetty sapatin vastineena. Vuonna 321 jkr. Konstantinus Suuri sääti ensimmäiset lait sunnuntaista ja teki siitä valtakunnan lepopäivän. Noin 800 jkr. sunnuntai oli täysin samaistettu juutalaiseen sapattiin. Kirkko määräsi sunnuntaiksi pyhäpäivän rauhan ja työnteko oli silloin ankarasti kielletty. Uskonpuhdistuksessa luovuttiin tästä lainomaisesta sunnuntain käsittämisestä sapatin vastineena. Luther sanoo katekismuksessaan, että käsky on annettu pelkästään juutalaisille ja käsky ei sananmukaisesti ottaen koske lainkaan meitä kristittyjä. Sapatti oli esikuva tulevasta levosta, johon Jumala on kansansa kutsunut ja joka toteutuu Kristuksessa (Kol.2:16-17). Sapatti on esikuva 1. levosta Kristuksessa (Matt.11:28-30) ja 2. tulevasta levosta (Hepr.4:1-11). Lepopäivä on edelleen valtava lahja. Edelleen olisi ihmisen ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille tärkeää, että jokainen viettäisi lepopäivää. Kristityn osilta Raamattu korostaa myös sitä, että on tärkeää osallistua seurakunnan yhteisiin kokouksiin (Hepr.10:25) 5 Jumalan nimet Vanhassa testamentissa käytetään Jumalasta monia nimiä. Eniten käytetään nimeä JHVH (6639 kertaa) ja toiseksi eniten nimeä Elohim (2603 kertaa). Nimeä Elohim (valta, voima, voimakas, valtias) käytetään erityisesti kohdissa, jotka jotenkin liittyvät Jumalaan maailman luojana ja ylläpitäjänä. Se on käännetty suomenkielisissä Raamatuissa sanalla Jumala. Elohim -sana on monikollinen, mutta verbi on useimmiten yksikön kolmannessa persoonassa. Myös nimeen liitetyt attribuutit ovat yksikössä. Vaikka sana on monikollinen, Raamatussa siis selvästi korostuu se, että tämä Jumala on yksi. Nimeä ja nimen monikollisuutta ei Raamatussa selitetä, mutta tämä monikollisuus viitannee Jumalan kolminaisuuteen Emme tiedä varmasti, miten sana JHVH alun perin on äännetty, mutta oletettavasti ääntämismuoto on ollut Jahve. Silloin kun suomenkielisessä Vanhassa testamentissa käytetään Jumalasta puhuttaessa nimeä Herra, alkukielessä on yleensä sana JHVH. Käännöksissä on seurattu juutalaista perinnettä. Kun

6 juutalaiset aikoinaan vokalisoivat Raamatun tekstin, he laittoivat Jumalan nimen JHVH konsonanttien alle herra-sanan (adonai) vokaalit, ettei kukaan vahingossa lausuisi ääneen Jumalan pyhää nimeä. Kun Vanhan testamentin hepreankielen tutkimus elpyi Euroopassa 1100-luvulla, aluksi ei ymmärretty, että JHVH -sanan alla oli adonai -sanan vokaalit, siksi sanaa alettiin virheellisesti lukea muodossa Jehova. Esimerkiksi kun William Tyndale (n ) käänsi Raamatun englannin kielelle, hän käänsi sanan JHVH muodossa Jehova. Nimi JHVH on muodostettu heprean olla-verbistä. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, miten Jumala ilmestyi Moosekselle ja lähetti hänet vapauttamaan kansan Egyptin orjuudesta. Tuossa yhteydessä Jumala sanoi Moosekselle: sano Israelilaisille, minä olen lähetti minut teidän luoksenne. Jumala siis ilmoitti itsensä nimellä Minä olen (ehjeh), tai kuten samassa kohdassa myös sanotaan minä olen se, joka minä olen (2 Moos.3:14-15). Muodossa Jahve nimi tarkoittaa Hän on. Jeesus käytti useaan otteeseen itsestään nimeä: Minä olen. Esimerkiksi Jeesus sanoi (alkutekstin mukaisesti käännettynä): Ellette usko, että Minä olen, te kuolette synteihinne (Joh.8:23-24). Jeesus siis sanoi, että jos ihmiset eivät usko häntä Jahveksi, Vanhassa testamentissa itsensä ilmoittaneeksi Jumalaksi, he kuolevat synteihinsä. Kun Vanhassa testamentissa kerrotaan tilanteista, joissa Jumala ilmestyy ihmishahmossa, niissä kohdissa käytetään usein Jumalasta nimeä Jahve. Tällöin on ilmeisesti kysymys Jeesuksen ns. pre-eksistenttisestä ilmestymisestä: Jeesus ei ollut vielä tullut lihaksi, Jumala ei ollut syntynyt ihmiseksi, mutta hän ilmestyi ihmishahmossa. Uudessa testamentissa Paavali sanoo, että Kristus kulki kansan mukana erämaassa (1 Kor.10:4) ja Johannes sanoo evankeliumissaan, että Herra (Jahve), jonka kirkkauden Jesaja näki, oli Kristus (Joh.12:41). Juutalaisessa Raamatun tulkinnassa kohtaa, jossa Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä, selitetään seuraavasti: Jumala sanoi Moosekselle: Sinä haluat tietää nimeni. Minua nimitetään sen mukaan, mitä teen. Kun tuomitsen luotujani, on nimeni Elohim. Kun armahdan maailmaani, on nimeni JHVH. ( Mitä on juutalainen usko, Pnina Nave Levinson, Yliopistopaino 1992) 6 Kaksi luomiskertomustako? Ensimmäisen ja toisen luvun kuvaukset vaikuttavat ristiriitaisilta. Toisessa luvussa sanotaan, että ruoho ei ollut vielä noussut esiin, vaikka ensimmäisessä luvussa selvästi on kerrottu miten Jumala antoi ruohon versota maasta. On kuitenkin tärkeä huomata, että alkutekstissä puhutaan eri asioista. Kun luvussa yksi puhutaan vihreydestä, käytetään ilmaisua dese esev ja sen lisäksi mainitaan siementä tekevät kasvit ja hedelmäpuut (1:11). Luvussa kaksi sanotaan, että tuossa vaiheessa ei ollut vielä yhtään pensasta (we kol siach hassade) eikä edes ruoho (esev hassade: yrtti, ihmisen ruuaksi tarkoitettu ruohokasvi) ollut noussut esiin. Sana, joka on käännetty ruohoksi tarkoittaa viljakasveja ja muita sen tyyppisiä ihmisen ruuaksi tarkoitettuja kasveja. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala sanoi ihmiselle: Maa kasvaa (oikeastaan: maa pannaan versomaan, kasvamaan) sinulle orjantappuraa ja ohdaketta (qoz: orjantappura; dardar: rehevästi kasvava, hyödytön, kasvi), mutta sen kasveista (esev hassade: yrtit, viljakasvit) joudut ottamaan ravintosi (1 Moos.3:17-18). Paratiisissa ei tarvinnut tehdä työtä ruuan tähden. Siellä kaikki oli valmista. Ei ollut ohdakkeita ja orjantappuroita. Vesi kumpusi maasta ja kasteli maan pinnan. Ihmisen luominen (1 Moos.1:26-27; 2:7,18-25) 1 Moos.1:26-27: Sana ihminen on hepreaksi adam (määrätyn artikkelin kanssa ha-adam). Adam (ihminen) luotiin Jumalan kuvaksi - mieheksi ja naiseksi. Mistään muusta Jumalan luomasta ei ole sanottu, että tämä olisi luotu Jumalan kuvaksi. Jumalan kuva ja kaltaisuus tarkoittanee muun muassa ihmisen kykyä ajatella ja käyttää abstraktisia käsitteitä. Se voi tarkoittaa myös ihmisen moraalikykyä, eli

7 totuuden ja valheen, oikean ja väärän erottamista. Jumalan kuvaksi luominen sisältää varmaan myös sen, että ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä -ikuisesti niin kuin Jumala on ikuinen. Syntiinlankeemus on tuhonnut meissä olevaa Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta, mutta Raamattu sanoo, että Jeesuksessa me olemme pukeutuneet uuteen minuuteen. Kolossalaiskirjeen mukaan tuo uusi ihminen meissä uudistuu jatkuvasti oppiakseen paremmin tuntemaan Luojaansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen (Kol.3:10). Jeesuksen tullessa muutumme hänen kirkkautensa kuvan kaltaiseksi (Fil.3:20-21). Toisessa luvussa kerrotaan tarkemmin, miten ihminen luotiin. Ihminen ei syntynyt Jumalasta, vaan Jumala teki ihmisen maan tomusta (2:7). Maan tomu on ha-adama ja tuota maan tomusta tehtyä kutsutaan nimellä ha-adam. Nimi ihminen on siis muodostettu sanasta maan tomu. Ihmisen luomisesta sanotaan myös, että Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen ja niin ihmisestä tuli elävä olento (2:7). Jumala puhalsi, Jumala antoi itsestään ihmiselle elämän. Ihminen sai antaa eläimille nimet (2:19-20). Puhetaito ei siis kehittynyt vähitellen, vaan samalla kun ihmisestä tuli elävä olento hän pystyi puhumaan. Emme tiedä mitä kieltä ensimmäinen ihminen puhui. Riemuvuosien kirja (n.150 ekr.) kertoo, että ennen syntiinlankeemusta ihminen puhui hepreaa. Ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania eläimistä (2:20). Sopiva apu: ezer kenegdo: apu, joka on kuin häntä vastapäätä. Sana ei tarkoita apulaista. Samaa sanaa ezer (apu, auttaja) käytetään myös Jumalasta ihmisen apuna (esim. 2 Moos.18:4; Ps.33:20). Naista ei luotu päästä eikä jalasta, vaan rinnalta (2:21-24). Se että heitä ei luotu molempia erikseen maasta, korostanee sitä, että he ovat molemmat samanlaisia ihmisiä. Jos mies ja nainen olisi luotu molemmat maasta, voisimme pohtia sitä kumpi luotiin paremmasta maalajista. Nyt tiedämme, että he ovat aivan samaa materiaa. Kun Jumala toi naisen miehen luo, mies sanoi: Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. Alkukielessä sana mies on ish ja sana nainen isha. Jotain samankaltaisuutta on englannin sanoissa mies ja nainen: man, woman. Jumala loi kaksi yksilöä, yhden kumpaakin sukupuolta. Heidät luotiin täydentämään toisiaan. He tulevat yhdeksi lihaksi (2:24). Ihminen ei tuntenut pahaa. Hän oli täysin hyvä (2:25). Raamatun näkemys avioliitosta Seksuaalisuus meissä ei Raamatun mukaan ole syntiinlankeemuksen seuraus, vaan se sisältyi jo Jumalan luomistyöhön. Synti on kyllä tuonut siihen monia vääristymiä niin kuin kaikkiin Jumalan luomiin hyviin asioihin. On hyvä muistaa, että Jeesuksen valmistama pelastus ei koske vain sieluamme tai henkeämme se koskee myös ruumistamme. Me odotamme ruumiin ylösnousemusta. Miehen ja naisen seksuaalisuudesta, avioliitosta, siitä miten miehen ja naisen tulevat yhdeksi lihaksi, puhutaan Raamatussa jatkuvasti yhtenä elämän tärkeänä asiana. Ei ihme, että se on otettu esikuvaksi Jumalan ja hänen kansansa välisestä yhteydestä ja myös siitä, miten Jumalan kansa, kun se kääntyy palvelemaan ja rakastamaan muita jumalia, elää haureudessa, aviorikoksessa (esim. Jer.3:1-10). Kristillisessä kirkossa on monesti kadonnut Raamatun näkemys avioliitosta, miehen ja naisen välisen seksuaalisen yhteyden kauneudesta ja hyvyydestä. Hellenismin myötä kristilliseen ajatteluun pesiytyi näkemys, että kaikki ruumiillinen ja aineellinen on pahaa ja henkinen on hyvää. Käytännössä se yleensä merkitsi myös sitä, että sukupuolielämä leimattiin pahaksi tai ainakin asiaksi, josta kieltäytyminen oli osoitus täydemmästä Jumalalle antautumisesta. Tämä ajattelu johti sitten luostarielämän ihannointiin ja pappien selibaattivaatimukseen. Jos katsomme Vanhaa testamenttia, niin patriarkat, papit, myös ylipappi, profeetat, Jeremiaa lukuun ottamatta, olivat naimisissa. Jeremia joutui elämään yksin, jotta hänen yksinäisyytensä, muistuttaisi kaiken aikaa Israelia siitä luonnottomasta tilasta, jossa se eli: Jahven vaimo, Israel, oli hyljännyt miehensä. Myös Uusi testamentti korostaa avioliittoa. Seurakunnan johtajien ja seurakuntapalvelijoiden oletetaan olevan avioliitossa. Annetaan vain ohjeita, millaisia heidän avioliittojensa tulisi olla (1 Tim.3:1-2). Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa juuri häissä. Kun puhutaan naimattomuudesta, puhutaan aina erityistapauksista. Joskus kristinuskossa opetetaan monien 7

8 muiden uskontojen tapaan, että ihminen kieltäytymällä avioliitosta tulee pyhemmäksi. Paavali, joka itse oli naimaton, tuomitsi tällaisen opetuksen jyrkästi (1 Tim.4:1-5). 8 Eeden (1 Moos.2:8-17) Eeden ei ollut puutarhan nimi, vaan puutarha oli Eedenissä. Eeden oli Palestiinasta katsottuna idässä. Eedenin sijaintia pohtiessa on hyvä muistaa, että vedenpaisumus on varmasti rajusti muuttanut maanpinnan muotoja. Eedenistä lähti joki, joka kasteli puutarhan, ja joka sieltä lähtiessään jakaantui neljäksi haaraksi (10). Ovatko nykyiset Eufrat ja Tigris saaneet nimensä ihmisten perimätiedossa eläneiden jokien mukaan, vai onko paratiisi sijainnut noilla seuduilla? Jumala valmisti ihmiselle täydellisen asuinsijan ja asetti ihmisen sinne (2:8-9). Ulkopuolella oleva maailmakin oli kaunis, mutta tämä paikka oli täydellinen. Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan puutarhaa (2:15-17). Ilmeisesti tästä täydellisestä paikasta käsin ihmisen tuli tehdä maa alamaiseksi (1:28). Tämä tehtävä oli annettu miehelle ja naiselle. Elämän puu / hyvän- ja pahantiedon puu (1 Moos.2:9,15-17) Tarinat ja vitsit ovat luoneet meille mielikuvan omenan luvattomasta syömisestä. Raamattu ei puhu mitään omenasta. Hyvän- ja pahan tiedon puu kertoo paljon syvemmästä asiasta kuin luvattomasta hedelmän haukkaamisesta. Ihminen sai syödä mistä puusta tahansa - myös elämän puusta. Ainoastaan hyvän- ja pahantiedon puusta ei saanut syödä. Ilmeisesti elämän puu ja hyvän- ja pahantiedon puu saivat nimensä siitä, minkä vaikutuksen ne tuottaisivat ihmiselle. Elämän puun oli määrä säilyttää ihmisen ruumis kuolemattomana. Hyvän- ja pahantiedon puu oli antava hengellisen kuoleman tai kuolemattomuuden (Luther). Jumalan tahtoon nojautuminen, toisin sanoen syömättä jättäminen, olisi ollut ensimmäinen askel kohti hengellistä kuolemattomuutta, kohti hengellistä elämää. Se olisi ollut ensimmäinen askel kohti hyvän täydellistä tietämistä, ja myös hyvästä käsin pahan tietämistä. Ihminen olisi siirtynyt kirkkaudesta kirkkauteen. Jossakin vaiheessa ruumis olisi muuttunut kirkkauden ruumiiksi. Luther toteaa, että Adam (ihminen), oli paratiisissa varmasti vapaa synnistä, kuolemasta ja kaikesta kirouksesta, ja kuitenkin hän eli tulevan ja ikuisen hengellisen elämän toivossa. Ihmisellä täytyi olla mahdollisuus vapaaehtoisesti palvella Jumalaa, voittaakseen Saatanan. Ihmisen Poikana (ihmisenä), Jeesus alistui vapaaehtoisesti Isän tahtoon. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali puhuukin ensimmäisestä ihmisestä ja toisesta ihmisestä (1 Kor.5:45,47): Ensimmäinen ihminen oli ensimmäinen puhdas ihminen. Toinen ihminen, Jeesus, oli toinen puhdas ihminen. Ei ole ollut muita puhtaita, synnittömiä ihmisiä. Paratiisissa kaikki todisti Jumalasta. Kaikkea oli yltäkyllin. Oli täydellinen ympäristö ja suurenmoinen tehtävä. Puun olemassaolo muistutti ihmistä siitä, että hän ei ollut oma jumalansa, vaan oli vastuussa tekijälleen. Kiellon noudattaminen olisi vienyt eteenpäin tehtävässä - voittoon. Toisen ihmisen, Jeesuksen kiusaus erämaassa oli hyvin erilainen (Matt.4:1-4). Erämaassa kaikki ulkoinen todisti Jumalaa vastaan. Jeesus oli 40 päivää ruuatta. Hän olisi voinut ajatella, miksi Jumala ei pidä hänestä huolta. Mutta Jeesus turvautui Jumalan lupauksiin (Jumalan sanaan). Luku 3 Syntiinlankeemus 1 Moos.3:1-13 Ottiko Saatana käärmeen hahmon ja miksi juuri käärmeen? Emme tiedä, mutta Ilmestyskirjassakin puhutaan käärmeestä, jonka nimet ovat Saatana ja Paholainen (Ilm.20:2 ). Saatanan tarkoitus oli saada ihminen epäilemään Jumalan ilmoitusta ja Jumalan hyvyyttä. Saatana sai ihmisen epäilemään Jumalaa selittämällä, että Jumalan sanat eivät perustuneet rakkauteen: Jumala yrittää estää teitä tulemasta kaltaisekseen (4-5). Juuri näin Saatana yrittää estää meitäkin tottelemasta Jumalaa, Jumalan sanaa. Edelleen ajattelemme usein, että jos noudatamme Jumalan käskyjä, emme saa vapaasti

9 nauttia kaikesta Jumalan luomasta hyvästä. Kuitenkin juuri Jumalan antamat rajat varjelevat meitä tuhoamasta hyvää. Ihminen olisi ollut turvassa, jos olisi luottanut Jumalaan! Nainen tiesi miksi he eivät saaneet syödä: ettette kuolisi (2). Hänen oma lisäyksensä, älkää edes koskeko niihin, sai kiellon tuntumaan ankarammalta ja omituisemmalta. Saatanan puhe (4-5) sisälsi osatotuuden, mutta kokonaisuutena se oli valhe: Jumala tuntee sekä hyvän että pahan. Jumala rakastaa hyvää ja vihaa pahaa. Ihminen oppi tuntemaan hyvän ja pahan, mutta langenneena olentona, jolla ei ole voimaa välttää pahaa eikä myöskään voimaa tehdä hyvää. Synti ei yleensä tule muodossa: tämä on kamalaa, karta tätä (6). Mies ja nainen olivat yhdessä (6). Molemmat söivät. Rikottuaan Jumalan käskyä, ihminen kuoli. Hän joutui eroon Jumalasta (Elämästä). Mies ja nainen huomasivat olevansa alasti (7). He koettivat kaikin tavoin peittää alastomuuttaan. Jatkossa kerrotaan miten ihminen pelkäsi Jumalaa, koska oli alasti. Hän oli alasti, vaikka oli verhonnut itsensä! Ihmisen omat keinot eivät voi koskaan tarjota muuta kuin piilopaikan, jossa yritetään piiloutua Jumalan kasvojen edestä. Kaikki uskonnollisuus johtuu oman alastomuuden tunnosta. Se on ihmisen yritystä peittää alastomuuttaan. Kristillisyys sitä vastoin perustuu siihen, että ihminen on puettu. Kristityn vaate: Gal.3:27. Lopullinen pukeutuminen: 1 Kor.15: Ilmestyikö Jumala ihmiselle ruumiillisessa muodossa (3:8-9), ihmishahmossa? Ihminen pelkäsi Jumalaa, koska oli alasti. On mieletöntä yrittää kätkeytyä Jumalalta (Ps.139). Kun Jumala kutsui ihmistä, ihmisen oli tultava (10). Jumala kysyi (3:9,11) saadakseen ihmisen nöyrtymään ja tunnustamaan syntinsä. Ihminen ei halunnut tunnustaa syyllisyyttään, vaan alkoi syytellä. Näin mekin yleensä teemme. Sen sijaan että myöntäisimme oman syyllisyytemme, syytämme milloin Jumalaa, milloin Saatanaa tai yhteiskuntaa, vanhempia tai olosuhteita. 1 Moos.3:14 Jesajan luvussa 49:23:ssa kuvataan hallitsijoiden nöyrtymistä Jumalan kansan edessä sanoilla: He heittäytyvät kasvoilleen maahan sinun eteesi ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Nuolla tomu jaloista tai syödä maan tomua, on ilmaus, jolla tarkoitetaan häviön tuntemista. Emme tiedä millainen käärme oli ennen, mutta voimme kuvitella millainen oli ihmisen pelko, kun hän kuuli käärmeen tuomion. Protoevankeliumi 1 Moos.3:15: Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi (siemenesi) ja hänen sukunsa (siemenensä) välille. Ihminen (hu: hän mask.) on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. Jeesus ansaitsee yliluonnollisen syntymänsä perusteella nimen naisen siemen. Jeesuksen tehtävä oli murskata Saatanan pää (1 Joh.3:8: Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot). Silloin kun näytti, että käärme sai murskattua Kristuksen, tämä murskasi käärmeen vallan (Ilm.12:7-10). Silloin kun käärme näytti voittaneen, Jumala antoi lupauksen pelastuksesta. Jumala etsi ihmistä. Jumala lupasi pelastuksen: Minä panen vihan... Alusta loppuun saakka on kyse siitä mitä Jumala on tehnyt, jotta me pelastuisimme! Tästä eteenpäinkin koko pelastustyö on Jumalasta: Jumala valitsi Abrahamin. Jumala synnytti kansan. Jumala antoi kansalle maan. Jumala valmisti pelastuksen Israelin kautta. Jumala tuli lihaksi ja sovitti meidät. Ihmisellä ei ollut ansioita edes ennen lankeemusta. Kaikki oli Jumalan armoa. Vielä vähemmän ihmisellä on ansioita lankeemuksen jälkeen. 1 Moos.3:16 Lapsen syntymä oli pelastuksen ehto (3:15). Se ei tapahdu ilman tuskaa. Hän pitää sinua vallassaan : Jumala ei luonut naista miehen alistettavaksi. Tämä oli syntiinlankeemuksen seuraus. Näemme tämän selvästi historiasta: nainen on ollut alistettu. Evankeliumi muutti miehen ja naisen suhteen lähemmäksi alkuperäistä tilaa (Ef.5:25, 28-29,33). 9

10 1 Moos.3:17-19 Syntiinlankeemuksen jälkeen maa oli synnin tähden kirottuna tuottava orjantappuroita ja ohdakkeita sekä kasvava kedon ruohoja (esev hassade). Paratiisissa ei tarvinnut tehdä työtä elannon tähden. Siellä kaikki oli valmista. Alun perin ihminen (ruumis ja henki) oli tarkoitettu elämään ikuisesti. Ruumis olisi vain ilmeisesti jossakin vaiheessa muuttunut kirkkauden ruumiiksi. Synnin seurauksena ihminen kuoli. Jeesuksen valmistama pelastus: 1. Jumalan Henki tulee meihin asumaan. 2. Saamme uuden ikuisesti elävän ruumiin. 1 Moos.3:20: Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva. Missään vaiheessa aikaisemmin naista ei ole kutsuttu tällä nimellä. Nimi Hava muistuttaa verbiä haja (elää). Alkutekstissä sanotaan sillä hänestä tuli kaiken elämän äiti. Jumalan sanat naisen siemenestä antoivat ihmiselle toivon. Eeva-nimen antaminen osoitti luottamusta siihen, että Jumala toteuttaisi lupauksen ja he saisivat elämän. 1 Moos.3:21: Jumala teki / Jumala puki: Eläimen täytyi kuolla, jotta Jumala saattoi pukea ihmisen. Jeesuksen täytyi kuolla, jotta meidät voidaan pukea hänen vanhurskauteensa (Hepr.9:13-14). Kaikki uskonnollinen toiminta, kristillinenkin, ilman Kristukseen pukeutumista, on vain viikunanlehtiä. On olemassa vain kaksi uskontoa: 1. Usko Jumalan valmistamaan sovitukseen 2. Usko ihmisen mahdollisuuksiin. 1 Moos.3:22-24 Tässäkin on taustalla Jumalan rakkaus. Ihminen ei saanut langenneena syödä elämän puusta, ettei hänen onnettomuutensa kestäisi iäksi. Kuolemattomuus olisi merkinnyt ihmiselle loputonta tuskaa; iankaikkista eroa Jumalasta. Kuolema rajoittaa pahuuden kasvua. Nyt ihmisellä on mahdollisuus päästä takaisin siihen olotilaan, jonka Jumala hänelle alun perin valmisti. Raamatun alussa kerrotaan, miten ihminen karkotettiin elämän puun luota. Raamatun lopussa kerrotaan, miten ihminen palaa elämän puun luo (Ilm.22:14). 10 Luku 4 Veljesmurha Sen seurauksena, että ihmisen yhteys Jumalaan rikkoutui, myös suhde lähimmäiseen rikkoutui. Kun jumalasuhde korjautuu, myös lähimmäissuhteet alkavat korjautua. 1 Moos.4:1 Ihmiset olivat joutuneet kuoleman alaisuuteen, mutta Jumala oli luvannut pelastajan. He odottivat häntä. Olisiko tämä lapsi luvattu pelastaja? Minä olen Herran avulla saanut miehen tai Minä olen saanut miehen, Herran. 1 Moos.4:2-9 Kain ja Abel olivat langenneen ihmisen lapsia. He olivat kumpikin syntisiä. Helposti ajattelemme, että Abel oli lempeä ja Kain tyly. Mutta voi myös olla niin, että Kain oli luonteeltaan ystävällisempi, auttavampi ja kohteliaampi. Ero ei ollut uhraajissa, vaan heidän suhtautumisessaan Jumalaan. Uskossa Abel turvautui Jumalaan Jumalan määräämällä tavalla (Hepr.1:4; 9:22). Jumala ei hyväksynyt Abelia sen vuoksi, millainen hän oli, vaan sen vuoksi mitä hän uhrasi (KR38: kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan): Jumala ei antanut todistusta Abelista vaan hänen uhristaan. Näin on kristitynkin kohdalla. Jumala antaa todistuksen uhristamme, Kristuksesta, joka antoi itsensä uhriksi meidän edestämme. Jos Kainin uhri oli erehdys, hän olisi voinut korjata erehdyksen. Mutta Kain suuttui, kun Jumala ei vastaanottanut sitä mitä hän tahtoi antaa. Hän oli nähnyt paljon vaivaa uhrinsa eteen. Vaivanäkemisen määrä ei ratkaise, vaan Jumalan edessä nöyrtyminen. Vaikka Kain teki väärin, Jumala ei hylännyt häntä. Jumala kutsui häntä oikealle tielle. Kainilla oli tieto ja mahdollisuus tehdä oikein. Kun emme tee oikein, on synti ovella vaanimassa (sinua se haluaa). Siirrymme helposti tekemään lisää syntiä. Jumala varoitti

11 Kainia synnistä, joka helposti seuraa, kun ei halua toimia Jumalan tahdon mukaan. Kerran toisensa jälkeen Kain paadutti itsensä. Hän siirtyi synnistä syntiin. Olenko minä veljeni vartija (9), on ensimmäinen ihmisen esittämä kysymys, joka on kirjoitettu Raamattuun. Tämä lienee usein edelleen meidän kysymyksemme. Vain Pyhä Henki voi vaikuttaa minussa halun rakastaa lähimmäistä kuin itseäni. Johannes sanoo kirjeessään: Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita (1 Joh.3:12). Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa (1 Joh.3:15). Myös Juudan kirjeessä puhutaan Kainista. Juuda kertoo seurakunnan keskuudessa olevista ihmisistä jotka kääntävät Jumalan armon riettaudeksi ja kieltävät Jeesuksen. Hän sanoo heistä, että he ovat lähteneet Kainin tielle (4,11), toisin sanoen he eivät kulje Jumalan tahdon tietä. 1 Moos.4:10-16 Kun ihminen lankesi syntiin, Jumala kirosi Saatanan ja maa tuli kirotuksi ihmisen tähden, mutta ihmistä ei kirottu. Nyt Jumala kirosi Kainin ja tämä joutui pois maasta (oli viljelijä): maa ei enää ruoki sinua. Jumala olisi voinut rangaista Kainia välittömällä kuolemalla, mutta hän ei tehnyt niin. Hän antoi Kainille armonaikaa. Jumala rankaisi Kainia paljon pienemmällä rangaistuksella, kuin mitä tämä ansaitsi, mutta Kainin silmissä rangaistus oli liian raskas kantaa (13-14). Muuten Kain luuli voivansa elää ilman Jumalaa. Hän ei etsinyt pelastusta. Armossaan Jumala varjeli Kainin ihmisten kostolta (4:15). Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku. Kain lähti pois Herran kasvojen edestä (3:16). Nod tarkoittaa pakolaisuus. Sanonta Olla Herran kasvojen edessä, tarkoittaa yleensä Herran yhteydessä olemista. 1 Moos.4:17-24 Kehitysoppi kuvaa ihmisen ja kulttuurin kehittyneen viisaammaksi, paremmaksi. Raamatun mukaan suunta on päinvastainen. Seurauksena siitä, että Kain käänsi selkänsä Jumalalle oli muun muassa monivaimoisuuden alku (4:19) Lemekin sanat (4:23-24) ovat ihmissuvun toinen(2:22), talletettu runo. Lemek kerskuu, että hän pystyy huolehtimaan itsestään paremmin kuin mitä Jumala huolehtii Kainista. Hän kostaa omalla voimallaan. Ensimmäinen kaupunki (17) ja kulttuuri (20,21,22) olivat Kainin suvun perustamia. Tuon sivistyksen loppu oli vedenpaisumus. 4:25-26 Tekstissä oleva sana qara voidaan kääntää mm. ilmaisuilla rukoilla, huutaa, julistaa ja lukea (Dan.3:4; Dan.5:8,15; Esra4:18,23). Ihmiskunta jakautui kahteen ryhmään: niihin, jotka käänsivät selkänsä Jumalalle ja niihin, jotka kääntyivät Jumalan puoleen. 11 Luku 5 Kuolema hallitsee ihmistä 1 Moos.5:1-3 Toistetaan se miten Jumala loi ihmisen, miehen ja naisen, omaksi kuvakseen. Huomaa: antoi heille nimeksi ihminen (adam). Set oli syntisen ihmisen kaltainen (5:3). Hän ei todennäköisesti ollut ihmisen kolmas lapsi. Set mainitaan koska hän on yksi linkki Jumalan pelastussuunnitelmassa. 1 Moos.5:4-32 Synnin seuraus on kuolema. Ihminen on todella voimaton ja kuolema hallitsee häntä. Ihminen saattoi elää vuosisatoja, mutta sitten hän kuoli. Synnin kautta kuolema tuli maailmaan ja hallitsee kaikkia (Room.5:12). Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema (1 Kor.15:24-26). Uskon kautta alistumme oikeaan asemaamme ihmisenä (kuoleman alaisena) ja uskon kautta opimme tuntemaan Jumalan uuden elämän antajana (Joh.5:24-25). Henok (5:23-24) on siitä hyvä esimerkki: Muista sanotaan sitten hän kuoli, mutta Henokista sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen. Henok eli huomattavasti lyhyemmän elämän kuin monet muut. Aikalaiset ovat voineet pitää häntä

12 12 säälittävänä. Katso Hepr.1:4-6. Henokista puhuu myös Juuda Lainaus on 1 Henokin kirjasta (n ekr.). Ihmiskunnan ikä Sukuluettelon perusteella on yritetty laskea aikaa ensimmäisen ihmisen luomisesta vedenpaisumukseen. Joudumme kuitenkin kysymään, onko luettelo tarkoitettu kaikki sukupolvet kattavaksi. Viidennen luvun sukuluettelossa on mainittu kymmenen sukupolvea Adamista Nooaan. Kun luvussa yksitoista luetellaan sukupolvet Seemistä Abrahamiin, siinäkin on kymmenen sukupolvea. Myös sukuluetteloita (toledot) on ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kymmenen. Lukua kymmenen käytetään yleensä kaiken valmiin ja kokonaisuuden vertauskuvana, koska se on luku, joka yhdistää kaikki perusluvut yhdeksi kokonaisuudeksi. Se, että tekstissä mainitaan kunkin kantaisän kohdalla minkä ikäisenä tälle syntyi seuraava ketjun jäsen, tarkoittanee sitä, että siinä iässä hänelle syntyi poika, jonka jälkeläisenä syntyi sukuluettelossa mainittu henkilö. Luku 6 Jumalan pojat (1 Moos.6:1-4) Pidän todennäköisempänä KR38 käännöstä Jumalan pojat. Jos kirjoittaja olisi tarkoittanut epäjumalia, silloin nuo >jumalien pojat= olisivat ilmeisesti olleet epäjumalan palvelijoita. Väistämättä herää kysymys, mitä outoa siinä olisi ollut, jos epäjumalien palvelijat olisivat naineet ihmisten tyttäriä. Sanonta bene elohim (Jumalan pojat) esiintyy tämän kohdan lisäksi kolme kertaa Jobin kirjassa (Job 1:6; 2:1; 38:7). Jobin kirjan kohdissa on selvästi kyse enkeleistä. Osa tutkijoista pitää näitä Jumalan poikia ahneina ja vallanhaluisina hallitsijoina. Tätä tulkintaa esiintyy sekä juutalaisessa että kristillisessä Raamatun selityksessä. Ajatuksena on se, että nämä mahtavat kuninkaat tai ruhtinaat keskittivät vallan itselleen ja käyttivät asemaansa väärin. Hillittömyydessään he muun muassa ottivat itselleen kaikki ne naiset, jotka heitä miellyttivät. He siis perustivat ensimmäisiä haaremeita. Kristillisessä kirkossa noin 200-luvulla syntyneen tulkinnan mukaisesti esimerkiksi Augustinus, Luther ja Calvin opettivat, että Jumalan pojat olivat Setin hurskaaseen sukukuntaan kuuluvia voimakkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä. Tässä ajattelussa erotetaan Kainin jumalaton sukukunta ja Setin hurskas sukukunta. Tuon hurskaan sukukunnan ihmiset olivat niitä Jumalan poikia, jotka avioituivat jumalattoman sukukunnan naisten kanssa. Selityksessä on mielestäni suurin ongelma se, että vaikka ihmisistä toiset turvautuivat Jumalaan ja toiset käänsivät hänelle selkänsä, kaikki ihmiset olivat syntiin langenneita - eivät ainoastaan Kainin sukukuntaan kuuluvat. Toinen iso kysymysmerkki on se, että vaikka Jumalan lapsista puhutaan Jumalan poikina, ei heistä käytetä Vanhassa testamentissa kertaakaan ilmaisua Jumalan pojat (bene elohim). Mielestäni parhaan selityksen antaa juutalainen perimätieto, joka selittää kohdan enkeleiden lankeemuksena (esim. Riemuvuosien kirja 5:1-2; 1 Henokin kirja 6-7). Jeesus tosin sanoo, että enkelit ovat henkiolentoja, eivätkä avioidu (Matt.22:30), mutta ilmeisesti on kyse asiasta, josta Juudan kirjeessä sanotaan näin: Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten (jae 6). Pietarin kirjeessä on samanlainen ajatus, joka vielä liitetään Nooaan ja vedenpaisumukseen. Pietarin kirjeessä sanotaan: Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista. 5. Eikä hän säästänyt muinaisajan maailmaa, vaan antoi vedenpaisumuksen hyökyä yli jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenkin hän pelasti Nooan, vanhurskauden julistajan, ja seitsemän muuta. (2 Piet.2:4-5). Raamatun mukaan Saatana ja hänen

13 enkelinsä toimivat edelleen. Heitä ei ole syösty kahleisiin, joten Pietari ja Juuda puhuvat vain jostakin ryhmästä enkeleitä. Jumalan pojat olivat ilmeisesti langenneita enkeleitä, jotka hylkäsivät oman asuinsijansa. Nämä enkelit (henget) ehkä asettuivat jumalattomiin miehiin ja siten avioituivat haluamiensa naisten kanssa. Tällä he saivat aikaan sellaisia perintötekijöiden muutoksia, että jälkeläisistä tuli jättiläisiä. Jättiläinen sana on alkutekstissä nefilim. Sanan on ilmeisesti muodostettu verbistä nafal (kaatua, pudota hyökätä). Luther käänsi sanan tyranniksi. Nefilim sana esiintyy myös 4 Moos.13:33: Näimme siellä myös jättiläisiä (nefilim), jättikokoisia (min hanefilim: min on prepositio -sta, -stä) anakilaisia 1 Moos.6:5-7 Tähän asti ihmiset olivat eläneet pitkään. Edellisessä luvussa on kerrottu ihmisistä, jotka elivät vuosisatoja. Nyt Jumala rajoitti ihmisen eliniän. Ihmisen synnin tähden myös hänen valtaansa asetetussa luonnossa pahuus oli vallalla - sekin joutui hävitettäväksi. Nytkin ihminen synneillään saattaa luontoa turmioon. Luonnon saattaminen alkuperäiseen tilaan on sidottu ihmiseen (Room.8:19-22). Jae 5 kuvaa hyvin ihmisen pohjatonta pahuutta (vertaa Matt.15:19). Ihminen ei ole paha koska tekee pahaa, vaan ihminen tekee pahaa, koska on paha. Katuuko Jumala (6:6)? Tässä käytetty verbi niham voidaan kääntää sanoilla surra, murehtia, katua. Kaikki mikä Jumalasta kerrotaan ja miten häntä kuvataan, joudutaan tekemään ihmisen kielellä. Ei ole olemassa erityisiä taivaallisia käsitteitä, joilla voitaisiin kuvat Jumalaa. 1 Moos.6:8 KR38: mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun armo-sana mainitaan Raamatussa. Jopa pahuuden ollessa huipussaan, on mahdollista löytää armo. Nooa on ensimmäinen ihminen, josta käytetään myös ilmaisua vanhurskas, oikeamielinen. Jumalan armo tulee ensin, sitten vaellus. Nooan vanhurskaus perustui hänen saamaansa armoon 1 Moos.9-22 Ei ollut mitään merkkejä tulevasta tuhosta. Oli vain Jumalan sana. Sen varassa Nooa rakensi arkin (Hepr.11:7). Rakennustyön on täytynyt kestää kauan. Juutalaisen perimätiedon mukaan arkkia rakennettiin 120 vuotta. Nooa oli myös vanhurskauden saarnaaja (2 Piet.2:5). Miten ihmiset ovat suhtautuneet mieheen, joka vuosia rakentaa valtavaa alusta kuivalle maalle! Jumala antoi Nooalle tarkat ohjeet aluksen mitoista (6:15). Pituus 150m, leveys 25m ja korkeus 15m. Jotkut tiedemiehet ovat sanoneet, että mittasuhteet ovat juuri oikeat, jotta alus voisi ohjaamatta pysyä tasapainossa myrskyävällä merellä. Jumala olisi voinut pelastaa Nooan ilman arkin rakentamisen vaivannäköäkin! Ilmestyikö Jumala Nooalle kertaakaan pitkän rakentamisjakson aikana? Onko Nooaa vuosien kuluessa alkanut kalvaa epäilys, mitä jos rakentaminen onkin turhaa? Nooan täytyi vain pitää kiinni aiemmin kuulemastaan sanasta. Kuudennen luvun lopussa on lyhyt toteamus: Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt. 13 Luku 7 Nooan piti ottaa arkkiin uhrikelpoisia karjaeläimiä ja taivaan lintuja 7 paria, muita 2 paria (7:2). Eläinten saamisesta arkkiin kerrotaan, että Nooan luo tuli (7:15). Vedenpaisumuksessa ei ollut kyseessä mikään pelkkä rankkasade. Muun muassa kaikki syvyyden lähteet puhkesivat (7:11-12). Jakeessa 20 kerrotaan, että vuoret jäivät 7-8metriä veden alle. Kaikilla mantereilla, eri kansojen ja heimojen keskuudessa on yli 200 perinteen tallettamaa vedenpaisumuskertomusta. Vaikka kertomuksissa on paljon eroja, niissä on myös yhtäläisyyksiä: 80 prosentissa kerrotaan perheestä joka pelastuu, 70 prosentissa pelastus tapahtuu aluksen välityksellä, 67 prosentissa myös eläimet pelastetaan ja 57 prosentissa pelastuneet päätyvät vuorelle.

14 Koska Jumala oli sulkenut oven, Nooa oli turvassa sisällä (7:16). Monet olisivat varmasti vedenpaisumuksen alettua halunneet mennä alukseen, mutta Jumala oli sulkenut oven. Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa Jeesus sanoo, että hänen avaamaansa ovea ei kukaan sulje, ja hänen sulkemaansa ovea ei kukaan avaa (3:7-8), eli hänen yhteydessään eläessämme olemme täysin turvassa. Pietarin kirjeessä sanotaan, että Nooan alus on esikuva Kristuksessa olevasta pelastuksesta. Ei riittänyt vaikka olisi ollut aivan arkin vieressä kun tuho tuli. Piti olla sisällä. (1 Piet.3:18-21) 2 Piet 3:5-10: Vedenpaisumuksen sai aikaan Jumalan sana (6). Saman sanan varassa maailma on talletettu tulelle (7). Nytkin on ihmisiä, jotka suhtautuvat pilkallisesti Jumalan sanaan (3-4). Nooan aikana pelastui vain 8 henkeä. 14 Luku 8 1 Moos.7:24-8 Arkki pysähtyi Araratin vuoristoon, joka on laaja vuoristoalue Turkin, Armenian ja Iranin raja-alueilla. Myöhemmin on yhtä vuoristoalueen 5156metriä korkeaa vuorenhuippua alettu kutsua Araratiksi. Armenialaisen perimätiedon mukaan Nooa haudattiin tämän vuoren juurelle. Josefus kertoo, että monet pakanahistorioitsijat mainitsevat vedenpaisumuksen ja arkin. Josefuksen mukaan esimerkiksi noin 350 ekr. syntynyt kaldealainen Berosus kertoo, että Armenian vuoristossa oli hänen aikanaan tuo alus edelleen nähtävänä ja ihmiset kuljettivat aluksesta palasia ja tekivät niistä amuletteja. Josefus sanoo, että vielä hänenkin aikanaan armenialaiset esittelivät arkin jäännöksiä luvuilla julkaistiin kaksi kirjaa, joissa amerikkalaiset tutkijat Ron Wyatt ja David Fasold kertovat löytäneensä arkin jäätikön sisältä Masher-nimiseltä vuorelta Turkin valtion alueelta. Ilmakuvissa vuorella näkyy suuri laivan muotoinen maastosta selvästi kohoava kohde noin 1920metrin korkeudessa merenpinnasta. Amerikkalaistutkijat ovat tehneet Turkin valtion luvalla alueella tutkimuksia. Kirjan mukaan tutkijat ovat muun muassa kartoittaneet hylyn sisärakenteita tutkalla, jolla alkuaineita ja erilaisia metalleja voidaan paljastaa varsin pitkiltäkin etäisyyksiltä. Aluksessa käytetyn raudan avulla on tutkijoiden mukaan voitu selvittää arkin mittoja ja rakennetta, ja ne ovat osoittautuneet Raamatusta ja muista lähteistä löytyvien kuvausten mukaisiksi. Fasoldin ja Wyattin retkikunnalla oli lupa tutkia kohdetta vain ulkoisilla menetelmillä, ilman kaivauksia. Kirjoissa sanotaan, että Turkin valtio ja Turkin arkeologit olisivat varmistaneet löydön ja Turkin hallitus on julistanut löytöalueen luonnonpuistoksi. Eero Junkkaala sanoo tästä Nooan arkin löydöstä, että toistaiseksi tehdyt löydöt ovat niin katkelmallisia, että ei ole aihetta liian suureen optimismiin. Kahdeksas luku alkaa sanoilla: Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen mukanaan. Miten ahdistavaa lienee ollut Nooan perheellä ja eläimillä ajelehtia tuossa loputtomalta tuntuvassa myrskyssä. Ehkä he jo välillä vaipuivat epätoivoon, ajattelivat Jumalan hylänneen heidät oman onnensa nojaan. Mutta Jumala ei unohtanut, hän toimi ajallaan. Kun Nooa oli lähtenyt aluksesta, kerrotaan, että hän ensimmäiseksi rakensi alttarin. Hän halusi kiittää Jumalaa pelastuksesta. Jakeessa 21 on sanat: Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun. Muuallakin Raamatussa puhutaan uhrisavun tuoksusta (esim. Ef.:2). 3 Moos.26:31:ssa Jumala sanoo, että jos kansa kääntää hänelle selkänsä eikä vaella hänen yhteydessään hän ei välitä heidän uhrisavunsa tuoksusta. Hyvältä tuoksuva uhri on siis Jumalalle mieluisa uhri. Nooan asenne oli oikea Jumalan edessä, siksi hänen uhrisavunsa oli hyvältä tuoksuva uhri. Roomalaiskirjeen kahdennessatoista luvussa Paavali kehottaa meitä antamaan koko elämämme pyhäksi ja eläväksi Jumalalle mieluisaksi uhriksi (Room.12:1).

15 15 1 Moos.8:22 Ensimmäistä kertaa puhutaan vuodenaikojen vaihtelusta. Olisiko maan ilmasto tässä vaiheessa muuttunut. Luku 9 1 Moos.9:1-4 Ihmiselle annettiin sama tehtävä kuin alussa (1:28), mutta lisäksi sanotaan, että eläimet pelkäävät ja säikkyvät teitä (9:2). 1 Moos.9:5-6 Jumala suojelee elämää voimakkaasti. Ihmisen pahuuden tähden tarvitaan näin kova laki. 1 Moos.9:7-17 Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala teki Nooan ja koko luomakunnan kanssa liiton. Tässä käytetty sana Berit tarkoittaa velvoitusta, sitoumusta, vakuutusta ja lupausta. Iankaikkinen, muuttumaton Jumala sanoo: Minä teen liiton (9) ja (minä) muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen kanssa (15). Ihmisen turvallisuus ei siis ole ihmisen varassa. Näin on uudessa liitossakin: Jumala on tehnyt liiton. Jumala muistaa. Jumala on uskollinen. Sateenkaari on luonnon ilmiö, mutta se on myös liiton merkki Jumalan lupauksen tähden. Tällaisiksi näkyviksi uuden liiton merkeiksi meille on annettu kaste ja ehtoollinen. Kasteen vesi on vain tavallista vettä ja viini ja leipä ovat vain viiniä ja leipää, mutta ne ovat liiton merkkejä Jumalan lupauksen tähden. 1 Moos.9:18-29 Raamattu ei kuvaa pyhimyksiä, vaan tavallisia ihmisiä. Nooa oli Jumalaan turvaava ihminen. Haamin asenne oli väärä. Hän ei peittänyt isänsä häpeää, vaan kertoi siitä muille (22). Hän ei armahtanut vaan tuomitsi. Olisiko Haamin asenne ollut: katsokaa millainen hän on ja vielä väittää olevansa Jumalan palvelija? Toisten poikien asenne oli armahtava ja auttava. Nooan sanat ovat voimakas ennustus tulevaisuudesta. Nooa ei kironnut (9:25) Haamia, vaan yhden hänen pojistaan. Ilmeisesti tuo Jumalaa vastustava asenne tuli myöhemmin ilmi erikoisesti Kanaanissa ja hänen jälkeläisissään (Esim. 1 Moos.10:15-19; 15:16). Kiitetty olkoon Herra (Jahve / liiton Jumala), Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja (9:26). Seem on Jeesuksen kantaisä. Jumala valmisti pelastuksen seemiläisten välityksellä. Seemiä ei kiitetä, vaan Seemin Jumalaa. Kanaan olkoon Seemin orja: Kanaanilaisilla oli ensin kukoistava kulttuuri, mutta Luvatun maan valloituksen yhteydessä osa kanaanilaisista tapettiin ja osa joutui työveron alaisiksi. Tehköön Jumala (Elohim) laajaksi Jafetin suvun ja saakoon se asua myös Seemin majoissa (9:27). Jafetin sukuun kuuluvat mm. eurooppalaiset kansat: evankeliumi sai sijaa erityisesti Jafetin jälkeläisten keskuudessa. Luku 10 Tämä kansojen luettelo osoittaa, että ihmiskunta on yhtä perhettä, jonka kaikki jäsenet ovat sukua keskenään. Emme pysty tunnistamaan kuin osan tässä mainituista kansoista. Luettelo ei ole kattava. Luettelossa mainitaan 70 kansaa. Ensin mainitaan se suku, joka ei ole keskeisessä asemassa jatkossa. Viimeiseksi tulee suku, josta jatkuu pelastushistoria. 1 Moos.10:2-5 Jafetin jälkeläiset: Siltä osin kuin tiedämme, Jafetin suvun levinneisyysalue ja indoeurooppalainen kielialue näyttävät pääasiallisesti vastaavan toisiaan. Luvussa yksitoista kerrotaan miten ihmisten hajaantuminen liittyi nimenomaan kielten sekoittamiseen. Katso KR92 alaviitteet. 1 Moos.10:6-20 Haamin jälkeläiset: Ilmeisesti useimmat Afrikan kansat, osa muinaisen Assurian ja Babylonian alueiden väestöstä (10,11), osa Lähi-idän väestöstä (15-19) ovat Haamin jälkeläisiä. Haamin

16 jälkeläisten nimet mainitaan usein Raamatussa. He ovat kansoja, joiden kanssa Jumalan omaisuuskansa joutui paljon tekemisiin. Nimrod (10:8-12)): Jumalan armosta (10:10). Alkutekstin sanonta on Lifnei Jahve (Jahven edessä). Oliko Nimrod ihmisten metsästäjä, yksinvaltias, hirmuhallitsija, jonka Jumala salli ottaa nuo alueet valtaansa? Näitä Raamatun Nimrodiin liittämiä alueita pidetään nykytutkimuksessa kaupunkien ja suurvaltojen synnyinsijoina. 1 Moos.10:21-32 Seemin jälkeläiset: Seemin jälkeläiset asuivat ilmeisesti pääasiassa Palestiinasta itään ja Arabian niemimaalla. Esimerkiksi Elam viittaa nykyisen Iranin länsiosaan, Assur Irakin pohjoisosaan ja Arpaksad sen eteläosaan. Kun seuraavassa luvussa kerrotaan Seemin jälkeläisestä Abrahamista, hänen sanotaan asuneen Urissa, joka oli merkittävä kaupunki nykyisen Irakin eteläosassa. Seemistä tuli kaikkien Eberin jälkeläisten kantaisä (21). Pelastushistoria jatkuu Eberin sukuhaaran jäsenissä. 1 Moos.10:25: Peleg, koska hänen aikanaan ihmissuku hajaantui yli maan. KR38: Peleg, sillä hänen aikanansa jakaantuivat maan asukkaat. Septuaginta kääntää jakaantui maa. Heprealaisen tekstin voi kääntää samoin. Tekstissä ei esiinny sanoja ihmissuku tai asukkaat. Voi olla, että teksti puhuu mannerten jakautumista. 16 Luku 11 Baabelin torni. 1 Moos.11:1-4 Mikä tahansa ihmisten alkukieli on ollutkin, yhteinen kieli mahdollisti voimien ja taitojen yhdistämisen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Jumala oli käskenyt ihmistä lisääntyä ja täyttää maa (9:1). Ihmiset pyrkivät keskittämään voimansa, etteivät he hajaantuisi yli maan (11:4). Yhdistymällä he halusivat ilmeisesti saavuttaa sekä turvallisuutta että voimaa. Ihmiset eivät halunneet etsiä Jumalaa. He eivät halunneet rakentaa hänelle kaupunkia ja temppeliä. He halusivat tehdä oman nimensä suureksi, kuten alkutekstissä sanotaan. Alkutekstissä puhutaan tornista, jonka huippu taivaassa (11:4). Ilmeisesti kyseessä oli tuolta alueelta löydettyjen porrastettujen temppelitornien tapainen rakennus. Se, että huippu oli taivaassa, tarkoittanee sitä, että huippu oli omistettu taivaalle; huipussa olevassa temppelissä palvottiin taivaankappaleita, aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Baabelissa sijaitsevasta tornista ei enää ole mitään nähtävissä, mutta löydetyissä babylonialaisissa piirtokirjoituksissa on yksityiskohtaisia kuvauksia temppelitornista, joka on ollut kuuluisin tällainen rakennelma Eufratin ja Tigrisin alueella. Vanhimmat tornista kertovat kirjoitukset ovat ajalta n ekr. Kirjoituksista käy ilmi, että torni entisöitiin moneen otteeseen. Kuuluisin tornin uudelleenrakentajista lienee Nebukadnessar. Hänen hallitusajaltaan ( ekr.) olevat asiakirjat kertovat, että torni oli 90metriä korkea ja siinä oli seitsemän kerrosta. Vuonna 478 ekr. Persian kuningas Kserkses hävitti tornin ja muut kaupungin temppelit ja palatsit maan tasalle. Aleksanteri Suuri ( ekr.) aikoi rakentaa tornin uudelleen, mutta hänen neuvonantajansa olivat sitä mieltä ettei entisöinti kannata. Aleksanteri raivautti alueen ja kuljetutti tornin materiaalin puolentoista kilometrin päähän toista rakennushanketta varten. Aleksanterin kuoleman johdosta tuo rakennushanke jäi toteuttamatta. Alkuperäiseltä tornin paikalta on löydetty vain perusmuurit ja osia portaista ja tornin rungosta. Mittaukset ovat osoittaneet, että kirjoitusten kuvailemat rakennuksen mitat pitävät paikkansa. Olisiko tuo kuuluisa torni rakennettu Raamatussa kuvatun Baabelin tornin paikalle? 1 Moos.11:5-9 Tämä liittyminen ei ollut Jumalasta, vaan ihmisestä ja Jumalaa vastaan. Jos Jumala ei olisi sekoittanut ihmisten kieliä pahuus ja sitä seuraavat tuhot olisivat lisääntyneet hirveällä vauhdilla. Jumala hidasti tuon kehityksen, voidakseen valmistaa pelastuksen. Vertaa Apt.2:1-12: Eri kielet todistavat Jumalan armosta, Ilm.7:9-10: Kaikki kielet ylistävät Karitsaa.

17 Kuvaus Baabelin tornin rakentamisesta osoittaa, että kaikki ihmisten yhteyspyrkimykset eivät ole hyviä. Baabelin torni oli ihmisten ensimmäinen yritys yhdistää voimansa ja estää Jumalan tahdon toteutuminen. Tämän jälkeen ihmiskunnan historia on ollut jatkuvaa Baabelin tornien rakentamista. Tuhoon tuomittujen liittojen huipentuma on Ilmestyskirjassa kuvattu lopun ajan Babylon. Kestävää yhteyttä ei synny ilman yhteyttä Jumalaan. Kielten hajotuksen jälkeen kerrotaan, mitä Jumala on varannut ihmisille. Tästä alkaa Abrahamin suvun historia, Israelin kansan välityksellä toteutettu pelastushistoria. 1 Moos.11:10-32, 12:1-3 Abraham syntyi noin 2000 ekr. Kaldean Urissa. Urin kaupunki oli sumerien valtakauden keskus. Sumerilaiset olivat kansa, joka kehitti yhden vanhimmista kulttuureista jo noin 1000 vuotta ennen Abrahamin syntymää. He tekivät monia keksintöjä, joista tärkein lienee kirjoitustaito (n ekr.). Urin alueella tehtiin ensimmäiset arkeologiset löydöt vuonna Noin vuodelta 2500 ekr. olevat kuninkaiden hautaholveista löydetyt taidokkaasti tehdyt mosaiikit, veistokset, korut, harput, kultaiset ja hopeiset maljat ja monet muut esineet kertovat muun muassa asukkaiden käsityötaidoista ja varakkuudesta. Koruissa ja muissakin esineissä on jalokiviä, joita ei löydy tuolta alueelta. Niitä on ehkä tuotu muihin maihin tehdyiltä kauppa- ja valloitusretkiltä. Abrahamin aikana Urissa on arveltu olleen jopa puoli miljoonaa asukasta. Haran, Lootin isä, kuoli Urissa (11:28). Riemuvuosien kirja kertoo hänen kuolleen yrittäessään pelastaa Abrahamin tuleen sytyttämät epäjumalat. Apt.7:2-4:n mukaan Jumala oli ilmestynyt Abrahamille ja käskenyt lähteä luvattuun maahan. Olisiko Jumalan ilmestyminen Abrahamille ollut niin ravisuttava kokemus koko suvulle, että isä (Terah) lähti johtamaan matkan tekoa (11:31). Joos.24:2-3 kertoo, että Terah palveli epäjumalia. Riemuvuosien kirja kertoo, että Abraham erottautui jo 14-vuotiaana isästään, ettei hänen tarvitse harrastaa epäjumalanpalvelua (11:16-17). Abraham perustelee isälleen miksi epäjumalia ei kannata palvoa ja isä vastaa: Minäkin tiedän sen poikani, mutta mitä teen ihmisille jotka ovat asettaneet minut papikseen (12:1-7). Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan (1 Moos.11:31). Jostain syystä he eivät jatkaneet matkaa. Harran oli iso kaupunki Marin valtiossa. Estivätkö perhesiteet Abrahamia jatkamasta matkaa, vai kuuluiko tämä pysähdys Jumalan suunnitelmiin, esimerkiksi Terahin iän tähden? 17 Luku 12 1 Moos.12:1-9 Jumala kutsui uudelleen Abrahamia: Lähde 1. Minä teen sinusta suuren kansan; 2. siunaan sinua; 3. Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille kansoille. Jumalan sanaan luottaen Abraham lähti (12:4), tietämättä mihin. Hän ei tiennyt matkan pituudesta, kestosta eikä kohdemaasta (Hepr.11:8-13). Ei ihme, että Abrahamista käytetään nimitystä uskon isä (Room.4:11-12). Tämä on jokaisen uskovan tie: Luottaen Jumalan lupaukseen omistamme uskossa sen pelastuksen, jonka Jumala on meille valmistanut. Mitä Abraham mahtoi ajatella kun Jumala johdatti hänet maahan, joka oli selvästi toisten omistama - ja vielä sellaisten, jotka eivät palvelleet Jumalaa? Jumala vakuutti: sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan (7). Abraham ei saanut mitään konkreettista. Hän asui muukalaisena vieraassa maassa. Jumalan sana riitti hänelle. Hän rakensi alttarin Herralle - kiinnitti katseensa Jumalaan, pois kanaanilaisista. 1 Moos.12:10-20 Jumala ei käskenyt Abrahamin mennä Egyptiin! Abraham ei luottanut Jumalan varjelukseen. Hän luotti omiin resursseihinsa. Usein mekin luotamme Jumalaan niin kauan kun kaikki sujuu hyvin. Abraham turvasi puolitotuuteen (12:11-13). Hän turvautui samaan valheeseen vielä myöhemminkin (20:12) monia siunauksia koettuaan. Abraham sai paljon rikkautta (15-16). Menestys ei

18 aina ole osoitus siitä, että elämme Jumalan tahdon mukaan. Jumala armahti ja auttoi (12:17). Hän oli armossaan valinnut Abrahamin pelastuksen välikappaleeksi. Hän on uskollinen, hän toteuttaa suunnitelmansa. Miltä mahtoi Abrahamista tuntua, kun Farao otti hänen vaimonsa! Mitä ajatteli, kun farao nuhteli häntä ja ajoi pois Egyptistä! Luku 13 1 Moos.13:1-4 Tällainen on Jumalan armo. Jumala vei Abrahamin takaisin siihen paikkaan, mistä tämä oli lähtenyt omille teilleen. 1 Moos.13:5-18 Miksi Loot alunperin lähti Abrahamin mukaan -lupauksen takiako? Josefus kertoo, että Loot oli Saaran veli, jonka Abraham oli adoptoinut pojakseen, koska hänellä ei itsellään ollut poikaa. Molempien karja oli lisääntynyt siinä määrin, että paimenten välillä syntyi riitaa laitumista. Osallistuiko Loot riitaan (jae 8)? Abraham olisi voinut sanoa: Minä olen sinua vanhempi. Jumala on kutsunut minut tähän maahan. Minulle Jumala on luvannut maan. Mutta Abraham luotti Jumalaan. Hän uskoi mitä Jumala on luvannut: Ei riidellä, mehän olemme veljiä. Valitse sinä minne menet ja minä menen toiseen suuntaan (8-9). Tämä on Jumalan tahdon mukainen menettelytapa (1 Kor.6:6-8; Room.12:16-19; Luuk.6:27-31). Loot valitsi parhaalta näyttävän osan (10-13). Tuo osa ei tuottanut hänelle siunausta. Hän joutui monenlaisiin vaikeuksiin, lopulta menetti vaimonsa, tyttäriensä miehet ja omaisuutensa. Ero ei aiheuttanut Abrahamille tappiota (14-18). Jumala vahvisti ja selvensi lupaustaan. Abraham sai tietää enemmän Jumalan suunnitelmista. 18 Luku 14 1 Moos.14:1-12 Raamatun ensimmäinen kuvaus sodasta. Neljä kuningasta soti viittä kuningasta vastaan. Sota käytiin Siddimin laaksossa, missä kuollut meri sijaitsee. Kuninkaat, joiden joukossa olivat Sodoman ja Gomorran kuninkaat hävisivät taistelun. Loot oli asettunut asumaan Sodomaan ja joutui vangiksi. Eblan löydöt ( ): savitiilitaulua. Eräässä taulussa mainitaan näiden viiden kaupunkivaltion nimet samassa järjestyksessä kuin Raamatussa. 1 Moos.14:13-24 Abraham olisi voinut ajatella: Nyt Loot sai Jumalalta rangaistuksen. Asia ei kuulu minulle. Mutta Abraham kokosi väestään ja liittolaisistaan sotajoukon ja lähti pelastamaan Lootin perhettä. Jotain kuvaa Abrahamin rikkauksista ja hänen väkensä määrästä antaa se, että hän saattoi omasta väestään aseistaa 318 taistelukuntoista miestä (14:14). Lisäksi hänen avukseen lähtivät hänen kanssaan liitossa olleet amorilaiset veljekset Mamre, Eskol ja Aner (13, 24). Abrahamilla oli siis läheisiä yhteyksiä myös maassa asuviin kanaanilaisiin. Abrahamin palatessa taistelusta, tuli kaksi kuningasta häntä kohtaamaan: Sodoman kuningas ja Salemin kuningas (14:17-24). Abraham ei halunnut rikastua Sodoman kuninkaan avulla. Mutta hän ei vaatinut toisilta samaa mitä itse teki, vaan antaa palvelijoidensa ja liittolaistensa ottaa saaliista palkkansa (14:21-24). Melkisedek (1 Moos.14:18-20) Tämä on ensimmäinen kerta kun Raamatussa tulee esiin pappi ja tämä pappi on samalla kuningas. Hänen nimensä tarkoittaa suomeksi vanhurskauden kuningas. Sen lisäksi hän oli Salemin (rauhan) kuningas. Melkisedek on merkillinen henkilö Raamatussa. Emme tiedä hänestä enempää. Mutta ei ole sattuma, että emme tiedä hänestä enempää. Noin tuhat vuotta myöhemmin Daavid ennustaa tulevasta

19 Vapahtajasta: Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta (Ps.110:4). Samassa psalmissa puhutaan Messiaasta myös hallitsijana (Ps.110:1-2). Daavidin aikana ja koko Siinain liiton aikana juutalaisilla oli Leevin heimo pappeina. Ainoastaan leeviläiset saivat hoitaa pappisvirkaa (Katso Ussia: 2 Aik.26:16-21; Saul: 1 Sam.13:7-14). Kuninkaalla ei ollut oikeutta olla pappi, mutta kun Vanhassa testamentissa puhutaan tulevasta pelastajasta hänen sanotaan olevan pappi ja kuningas: Sak.6:12-13: Näin sanoo Herra Sebaot: katso mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on pappi valtaistuimellansa, ja rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä (KR38 käännös on alkutekstin mukainen). Vanha testamentti puhuu tulevasta pelastajasta profeettana (5 Moos.18:18-19), pappina ja kuninkaana (Ps.10:1,24; Sak.6:12-13). Näihin kolmeen virkaan asetettiin öljyllä voitelemalla. Siksi tulevaa pelastajaa kutsuttiin voidelluksi: Messias (hepreaa); Kristus (kreikkaa). Molemmat sanat tarkoittavat suomeksi voideltu. Jeesus Melkisedekin järjestyksen mukaisena pappina (Heprealaiskirjeen luvut 5B9) Hepr.5:10; 7:1-7: Melkisedek oli Kuningas ja pappi: rauhan kuningas ja vanhurskauden kuningas (7:2). Melkisedek oli tätä nimeltään (Melkisedek = vanhurskauden kuningas) ja asemaltaan (hallitsi kuninkaana Salemissa = Rauha), Jeesus on tätä myös olemukseltaan ja teoiltaan. Melkisedekistä sanotaan: Hänellä ei ole isää eikä äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua (7:3). Melkisedek oli kyllä tavallinen ihminen (vai oliko?), mutta emme tiedä hänen suvustaan, vanhemmistaan. Emme tiedä hänen syntymästään ja kuolemastaan. Hän näyttää elävän aina. Hänen pappeutensa ei lopu, koska pappeus päättyy papin kuolemaan. Siksi Melkisedek on verrattavissa Jumalan Poikaan, joka pysyy ikuisesti ja jonka pappeus on muuttumaton (Hepr.7:22-25). Qumranista on löydetty Melkisedekiin liittyvä tekstikatkelma. Qumran tutkija Jikdal Yadin on esittänyt ajatuksen, että heprealaiskirje olisi kirjoitettu essealaisille (Qumranin yhteisön jäsenille). Heprealaiskirje näyttää vastaavan moniin essealaisten keskeisiin kysymyksiin. 11QMelch (luola 11, Qumran, Melkisedek): 6: Melkisedek julistaa heille vapauden (Joh.8:34-36), vapauttaa heidät kaikesta vääryydestä (Hepr.10:10). 7: Sovituspäivä on kymmenennen riemuvuoden lopulla, jolloin sovitus valmistetaan kaikille Jumalan lapsille ja Melkisedekin arpaosan miehille. Sovitus valmistetaan siis määrättynä aikana kaikille Jumalan lapsille ja Melkisedekin perillisille? Hepr.2:9-13:ssa Jeesus kutsuu omiaan lapsiksi ja veljiksi. Hänen sovitustyönsä kautta olemme saaneet syntyä Pyhän Hengen kautta, kuten Jeesus oli syntynyt Pyhän Hengen kautta. Olemme hänen jälkeläisiään, perillisiään. 13: Ja Melkisedek tulee panemaan toimeen Jumalan tuomiot (koston) Vertaa Joh.5:22. 13: Melkisedek pelastaa valitut Belialin (Saatanan) ja hänen henkiensä vallasta. Vertaa Kol.1: : Tämä on oleva rauhan päivä, josta Jumala muinoin puhui profeetta Jesajan kautta: kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoen Siionille: Sinun Jumalasi on kuningas. Tekstin kirjoittaja lainaa Jesajan kohtaa (Jes.52:6-10; jae 7), jota Uudessa testamentissa sovelletaan ilosanomaan Jeesuksesta (Room.10:13-15) : Sinun jumalasi on...melkisedek, joka vapauttaa heidät Belialin vallasta. Leevin Testamentissa (Kirjoitettu ekr.) on myös viittaus erityiseen pappiin, vaikka Kahdentoista Patriarkan Testamenteissa yleensä puhutaan Aaronin suvun ylimmäisestä papista ja Juudan suvun kuninkaasta. Leevin testamentti 18:1-8: Pappeus loppuu (1) Jumala asettaa uuden papin, jolle kaikki Jumalan sanat paljastetaan. Tämä panee toimeen oikeudenmukaiset tuomiot maan päällä kauaksi aikaa (2). Silloin maa on oleva täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan (5). 19

20 20 Luku 15 1 Moos.15:1-6 Jumala puhui Abrahamille palkasta heti sen jälkeen kun tämä oli kieltäytynyt ottamasta Sodoman kuninkaalta rikkauksia! Abraham ei ollut vielä saanut jälkeläisiä tai maata, vaikka Jumala oli luvannut. Inhimillisesti ajateltuna näytti siltä, että mikään näistä lupauksista ei täyttyisi. Mutta Abraham katsoi Jumalaan. Hän tiesi tilanteen mahdottomaksi, mutta hän tiesi myös, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi (6): Tässä kerrotaan ensimmäisen kerran miten syntinen voi tulla vanhurskaaksi Jumalan edessä. Tässä esiintyy ensimmäistä kertaa vanhurskauttaa-sana. Tällä käsitteellä on aina oikeudenkäyntiä koskeva merkitys. Vanhurskas Jumalan määreenä tarkoittaa pyhyydessä ja oikeamielisyydessä täydellistä. Tuo Jumalan vanhurskaus luetaan ihmisen hyväksi Jeesuksen työn tähden (Room.4:1-8-25). Meidätkin luetaan vanhurskaiksi, kun luotamme pelastuksessamme yksin Jumalaan - emme johonkin itsessämme. Jumala oli luvannut, että hän tekee Abrahamista suuren kansan (12:2). Nyt Jumala tarkensi lupausta ja sanoi että Abraham tulee saamaan pojan. Näyttääkseen Abrahamille konkreettisesti millainen on tämän jälkeläisten määrä oleva, Jumala vei Abrahamin katsomaan tähtitaivasta ja sanoi: Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä (15:5). Tänään näemme selvästi miten tuo Jumalan lupaus on täyttynyt, mutta Abraham sai odottaa vielä vuosia ennen kuin hän näki lupauksen edes alkavan täyttyä. Abrahamin jälkeläisiä on kahdenlaisia: fyysisiä ja hengellisiä. Abrahamin fyysisiä jälkeläisiä ovat juutalaiset: Iisakin jälkeläiset ja monet arabikansat: Ismaelin jälkeläiset (1 Moos.25:12-18) ja Keturan synnyttämät jälkeläiset (1 Moos.25:1-4). Abrahamin hengellisiä jälkeläisiä ovat kaikki Kristuksen omat (Gal.3:29). 1 Moos.15:7-17 Kun Jumala oli lukenut Abrahamin vanhurskaaksi, hän näytti tälle Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Abraham kysyi Jumalalta mistä hän voi tietää, että saa maan omakseen. Jumala käski tehdä alttarin ja laittaa siihen uhrit. Abraham odotti varmaan ihmettä tehtyään mitä Jumala oli käskenyt. Tulikin petolintuja (vaikeuksia), joita Abraham joutui karkottamaan (11). Yötä vasten Abrahamia alkoi väsyttää, hän vaipui horrokseen ja synkkä kauhu valtasi hänet (12). Tässä tilanteessa Jumala paljasti Abrahamille hänen jälkeläistensä tulevaisuuden (13-16): He tulevat olemaan orjina 400 vuotta. Sitten Jumala rankaisee kansaa, joka heitä orjuutti. He lähtevät orjuudesta suuri omaisuus mukanaan. Jumala kertoi myös syyn, miksi hän ei vielä anna maata (16). Kun Jumala oli kertonut mitä tulee tapahtumaan Abrahamin jälkeläisille, Abraham näki savuavan roihun ja soihdun lieskan, joka liikkui uhrilihojen päällä. Yleensä liittoa solmittaessa molemmat liiton osapuolet kulkivat halkaistujen uhrilihojen välissä (Jer.34:18-20). Tämä liitto oli kokonaan Jumalan tekemä liitto. Abraham oli vain uskossa vastaanottamassa sen. Vain Jumala kulki uhrilihojen välissä, sitoutuen näin liittoon, jonka hän itse oli tehnyt. Nyt Jumala ilmoitti tulevan maan rajatkin (18-21). Luku 16 1 Moos.16:1-6 Jumala oli luvannut tehdä Abrahamista suuren kansan, mutta mitään ei tapahtunut vuosiin. Abraham ja Saara varmasti odottivat ja toivoivat ja lopulta turhautuivat. He olivat ehkä kertoneet Jumalan lupauksesta monille. Saara yritti löytää ratkaisun, että Jumalan lupaus toteutuisi (2). Ihmiskeinoin tämä oli ainoa tapa hoitaa asia. Tuolloin oli käytäntönä, että jos vaimo ei saanut lasta, hän saattoi orjattaren kautta saada lapsia miehestään. Tämä oli ihmisten säätämä käytäntö. Ympäristö oli tätä