Kotikinon keskipisteet Hdmi-liitäntä on kotiteatterivahvistimien

Transkriptio

1 Av-vahvistimet hdmi-liitännällä Kotikinon keskipisteet Hdmi-liitäntä on kotiteatterivahvistimien uusin myyntivaltti. Sen luvataan helpottavan kotiteatterin kytkentöjä, sillä samassa kaapelissa kulkee kuvan lisäksi myös ääni, molemmat digitaalisina. Testasimme kuusi hdmi-liitännöin varustettua av-vahvistinta ja otimme selvää täyttyvätkö odotukset. Harman Kardon AVR-245 Marantz SR-4001 Onkyo TX-SR604E Panasonic SA-XR58 Sony STR-DA1200ES Yamaha RX-V661 Paljon mahdollisuuksia Paperilta luettuna hdmi-liitäntä kuulostaa vastaukselta kaikkiin toiveisiin. Valitettavasti käytäntö ja teoria eivät vielä kohtaa, sillä pelkkä liitin takapaneelissa ei vielä kerro mitään. Testin kuudesta laitteesta yksikään ei suostu näyttämään kuvaruutuvalikoita hdmi-liitännän kautta. Kun säädöt kuitenkin on helpointa tehdä television tai videoprojektorin näytöllä, joudutaan hdmi:n rinnalle kytkemään analoginen kuvaliitäntä. Se tarkoittaa paitsi tarvetta lisäkaapeleille, myös sitä että näyttölaitteen kanavaa on vaihdettava aina, kun säätöjä halutaan tehdä. Pienikin asetusten muuttaminen katkaisee siis katselunautinnon hyväksi toviksi. Harman Kardonin ja Sonyn vahvistimet puolestaan toimivat vain hdmi-signaalin passiivisina valitsimina. Vahvistimet eivät osaa edes poimia äänisignaalia erilleen, vaan äänet saa kuulumaan vasta kun kytkee hdmi-kaapelin rinnalle perinteisen sähköisen tai optisen äänikaapelin. Yhden ohjelmalähteen kytkeminen vie siis kaksi digitaalista tuloliitäntää, mikä tuntuu kohtuuttomalta, sillä tässä hintaluokassa liitäntöjen määrä ei vielä ole ylenpalttinen. Hdmi-liitäntöjen määrissä ei ole juurikaan eroja. Kaikissa vahvistimissa Panasonicia lukuun ottamatta on kaksi hdmi-tuloa ja yksi lähtö. Kaksi tuloa riittää varmasti useimpien käyttöön, mutta ei ole vaikea hahmottaa tilannetta, jossa liitännät loppuvat kesken. Kahteen tuloon voi kytkeä vaikkapa digitallentimen ja dvd- tai teräväpiirtosoittimen. Edessä on ongelma, jos tulevaisuuden hankintalistalla on vaikkapa PlayStation 3. Panasonicissa on vain yksi hdmi-otto, joten vahvistin on parhaimmillaan järjestelmissä, joihin kuuluu vahvistimen lisäksi vain yksi ohjelmalähde ja televisio. Teksti: Mikko Järvikivi Kuvat: Jarmo Österman / Timo Simpanen Mittaukset: Tikoaudio / NHT Europe Johtoviidakko on valitettavan tuttu näky kotiteatterissa. Signaali-, kaiutin- ja virtakaapeleiden sekasotku on ollut toistaiseksi väistämätön paha. Muutamia vuosia sitten esitelty hdmi-liitäntä (high definition multimedia interface) on suunniteltu sekä helpottamaan kytkentöjen tekemistä että vähentämään tarvittavien johtojen määrää. Hdmi-liitännän odotetaan vähitellen korvaavan aikansa eläneen scart-liitännän ja vapauttavan viihde-elektroniikan tuolta kömpelöltä ja mekaanisesti heikolta ranskalaiskeksinnöltä. Ensivaiheessa dvd-soittimiin ja videoprojektoreihin ilmestynyt liitin on televisioiden litistymisen ja digitalisoitumisen myötä levinnyt kaikkiin näyttölaitteisiin ja viimeisessä vaiheessa myös kotiteatterivahvistimiin. Koko signaaliketju voidaan siis liittää hdmi-kaapelein, mikä vähentää tuntuvasti tarvittavien johtojen määrää. Kaukosäädinten rintamalla tapahtuu hidasta edistystä. Yksikään testin säätimistä ei ole ergonomialtaan täysin mahdoton, mutta ainoastaan Marantzin säädin on taustavalaistu. Testiin pyydettiin valmistajien edullisimmat hdmi-liitännällä varustetut mallit. Hintahaitariksi muodostui noin euroa, mutta on helppo ennustaa, että vuoden päästä digiliitäntöjen kantaan pääsee kiinni jo selvästi pienemmälläkin rahalla. 78 toukokuu 2007

2 Hyödyllisin ominaisuus olisi mahdollisuus muuntaa kaikki analogiset kuvasignaalit hdmi-liitännälle ja viedä koko ohjelmalähteiden kirjo näytölle vain yhtä kaapelia käyttäen. Tämän testin vahvistimissa ei vielä tällaista hienoutta ole, vaikka kaikki vahvistimet Panasonicia lukuun ottamatta osaavatkin muuntaa komposiitti- ja s-videosignaalin komponenttivideoksi. Jotain muuta kuin hdmi-liitäntää käyttävien laitteiden kanssa joudutaan elämään vielä pitkään, joten siltä osin nämä vahvistimet eivät tuo kuin puolittaisen helpotuksen johtoviidakkoon. Läheskään kaikkia hdmi-liitännän tuomia etuja ei siis tämän hintaluokan vahvistimilla saa käyttöön, ja kalliimmissakin malleissa on hdmi-tuen suhteen vielä puutteita. Viidestä seitsemään Nykyään jo lähes kaikki kotiteatterivahvistimet ovat 7.1-kanavaisia. Vahvistimessa on siis pääteasteet seitsemälle kaiuttimelle ja linjatasoinen lähtö aktiivista, eli omalla vahvistimella varustettua, subwooferia varten. Kaiuttimista kolme sijoitetaan kuuntelupaikan eteen, kaksi sen sivulle ja kaksi kuulijan taakse. On haastavaa löytää näin monelle kaiuttimelle paikat tavallisessa olohuoneessa. Takakeskikaiuttimien käyttöä kannattaakin harkita. Jos kaiuttimille ei löydä sopivaa paikkaa, käy helposti niin että lisäkovaäänisistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pienikokoisessa olohuoneessa kahdelle taaimmaiselle kaiuttimelle ei välttämättä ole käyttöä lainkaan, sillä perinteiset surroundit riittävät luomaan yhtenäisen äänimaailman koko huoneeseen. Jos on niin onnellisessa asemassa, että käytössä on kokonaan kotiteatterille pyhitetty tila, kannattaa koko potentiaali toki hyödyntää. Vain harvojen dvd-elokuvien ääniraidoille on miksattu takakeskikanaville tarkoitettua materiaalia. Äänimaailman voi kuitenkin laajentaa 7.1-kanavaiseksi esimerkiksi Dolby Pro Logic IIx -dekoodausta hyödyntämällä. Vahvistin luo tällöin keinotekoisesti toistettavaa neljälle takakaiuttimelle, eikä lopputulos yleensä ole yhtään hullumpi. Pro Logic IIx kuuluu käytännössä kaikkien uusien av-vahvistimien ominaisuuslistalle ja sitä kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla. toukokuu

3 TESTI Av-vahvistimet hdmi-liitännällä Panasonicin digipäätteet mahdollistavat tuntuvasti muita matalamman profiilin ja kevyemmän painon. Kuvaruutuvalikoissa on panostettu enemmän selkeyteen kuin näyttävään ulkoasuun. Esimerkiksi Harman Kardonin kuva- ja ääniottojen yhteen sovittaminen hoituu selvästi helpommin ruudulta kuin vahvistimen omalta näytöltä. Blu-ray- ja hd-dvd-soittimet avaavat uuden kappaleen 7.1-kanavaisen äänen tarjonnassa. Dolby ja dts ovat molemmat kehittäneet omat häviöttömät 7.1-kanavaiset ääniformaattinsa teräväpiirtoaikaa varten. Uusien formaattien äänisignaali kulkee digitaalisena vain hdmi-liitännän uusimman 1.3 version välityksellä. Viimeisimmän sukupolven hdmi-liitäntä ja äänen purkamiseen tarvittavat dekooderit ovat kuitenkin vielä harvinaisia, eivätkä kuulu yhdenkään nyt testatun vahvistimen varustelistalle. Signaali onkin vietävä soittimelta vahvistimelle analogisena kahdeksaa rca-johtoa käyttäen. Analoginen 7.1-kanavainen tulo on jo pitkään kuulunut av-vahvistimien perusvarustukseen, mutta vasta nyt sille on todellista käyttöä. Testin jokaisessa vahvistimessa Panasonicia lukuun ottamatta on 7.1-kanavainen analoginen otto. Panasonicissa otto on vain 5.1-kanavainen, joten takakeskikanavien informaatio jää kuulumattomiin. Marantzin monikanavaoton kaikkien kanavien tasoa voi säätää vahvistimen päästä, mikä helpottaa asetusten tekemistä. Vaikea kyykyttää Kotiteatterivahvistimia myydään usein niiden antoteholla. Edullisissa malleissa tehoa Yksikään vahvistin ei näytä kuvaruutuvalikoita hdmi-liitännän kautta. on kohtuullisesti ja hinnan noustessa myös watteja saadaan lisää. Tosiasiassa tavallisessa olohuonekuuntelussa tehontarve on hyvin vähäinen, vaikka kaiuttimille antaisi kyytiä niin, että naapuria hirvittää. Tavanomaisia kaiuttimia käytettäessä yhdellä watilla saadaan noin desibelin äänenpaine metrin etäisyydelle kaiuttimista. Jos äänenpainetta halutaan kymmenen desibeliä lisää, täytyy vahvistimen antoteho kymmenkertaistaa. Näitä lukemia vertailemalla nähdään pian, että ero 50 ja 100 wattia annostelevien vahvistimien suurimmassa äänenpaineessa on hyvin vähäinen. Jos käytössä on pienet jalustakaiuttimet, kannattaa bassopään toisto antaa subwooferin tehtäväksi. Tällöin vahvistimen kuormitus pienenee entisestään, kun vaativat alataajuudet annetaan subbarin oman vahvistimen hoidettavaksi. Testikuusikon kaikkien vahvistimien jakotaajuuden voi valita noin hertsin väliltä useasta eri vaihtoehdosta. Suuntaa-antavana vinkkinä voi sanoa, että jakotaajuus kannattaa asettaa hertsiä ylemmäs kuin mitä kaiuttimien luvataan toistavan. Tehomittausten lisäksi vahvistimien äärirajoja testattiin käytännön kokein. MikroBitin monikanavainen kuuntelulaboratorio on selvästi voimakkaammin akustoitu kuin tavallinen olohuone, joten tehontarve siellä on tuntuvasti suurempi. Siitä huolimatta yksikään HDMI:n eri versiot Kotiteatterit ovat olleet pitkään varsinainen standardien viidakko. Euroopassa on ollut vuosikymmeniä käytössä mekaanisesti heikko scart-liitäntä sekä leegio muita analogisia kuvaliitäntöjä. Äänipuolella taas perinteinen analoginen rca-liitäntä sai monikanavaisen äänentoiston myötä rinnalleen optisen ja sähköisen digitaaliliitännän. Ei mikään ihme, jos kotiteatterin rakentelua on pidetty vaikeana. Hdmi-liitäntä kehiteltiin yhtenäistämään kuva- ja ääniliitännät. Yhtä kaapelia pitkin kulkisi sekä digitaalinen kuva että ääni. Ajan mittaan kaikkien kodin viihdelaitteiden uskotaan siirtyvän käyttämään hdmi-liitäntää. Uuden liitännän tarve tuli erityisen ajankohtaiseksi teräväpiirron huomattavasti dvd-toistoa suuremman bittivirran takia. Uudet häviöttömät äänistandardit vaativat enemmän siirtokapasiteettia kuin vanhat Dolby Digital- ja DTS-ääniraidat. Tavoitteena siis oli helppokäyttöinen liitäntä, joka pystyy siirtämään dataa huomattavasti aiempia digitaalisia liitäntöjä enemmän. Kaiken lisäksi siinä pitäisi olla myös kasvunvaraa vuosiksi eteenpäin. Kuluttajan kannalta kehitystyö on tapahtunut vaiheittain, jolloin ensimmäiset versiot ovat jo tulleet markkinoille samaan aikaan kuin tulevia vielä kehitellään. Sen takia kaikki hdmi-liitännät eivät suinkaan ole samanlaisia. Hdmi-liitäntä esiteltiin vuonna 2002, minkä jälkeen sen ominaisuuksia on päivitetty useampaan kertaan. Ensimmäinen versio 1.0 kykeni siirtämään progressiivisen kuvan 1920x1080 pikselin tarkkuudella ja äänet kahdeksankanavaisena pcm-muodossa. Vuonna 2004 julkaistussa versio 1.1:ssä on tuki myös monikanavaista dvd-audio-ääntä varten. Vastaavasti vuonna 2005 päivitys 1.2 toi tuen monikanavaiselle SACD-äänelle. Myöhemmin vuonna 2005 tullut versio 1.2a ei kuluttajan kannalta tarkasteltuna tuo muutosta aiempaan. Kesällä 2006 tullut viimeisin hdmi-versio 1.3 pitää sisällään mm. tuen Dolby TrueHD- ja DTS-HD-ääniformaateille. Videosignaalille on lisäksi saatu lisää kaistanleveyttä. Uutta on myös automaattinen kuvan ja äänen synkronointi. Vaikka liitännän versioissa on eroja, kaikki hdmi-kaapelit ovat yhteensopivia eri versioiden välillä. 80 toukokuu 2007

4 Onkyon kirkas keltainen näyttö on luettavissa vielä pidemmänkin matkan päästä. Myös Harman Kardonin näyttö on esimerkillisen selkeä. Asetusmikrofoni helpottaa käyttöönottoa huomattavasti. Vahvistin osaa sen avulla mitata asetukset ja viiveet eri kaiuttimille huoneeseen sopivaksi. Tarkka kuuntelija saattaa joutua tekemään vielä pientä hienosäätöä, mutta aloittelijalle automaatiikka on suuri helpotus. Marantz oli ainoa, jonka mukana ei tule asetusmikrofonia. vahvistimista ei osoittanut merkkiäkään nikottelusta, vaan ne annostelivat mukavasti voimaa kuudelle Dynaudion kaiuttimelle vielä varsin epäterveilläkin äänenvoimakkuuksilla. Erot vahvistimien äänenlaadussa on kysymys, joka usein herättää tunteita ja aloittaa väittelyitä. On koulukuntia, joiden mielestä vahvistin ei vaikuta ääneen, kun taas toiset pitävät sitä kaiuttimien jälkeen tärkeimpänä lenkkinä äänentoistoketjussa. Kotiteatterivahvistimessa ääni käy läpi monenlaisia muokkauksia, da-muunnoksia ja prosessointeja. Lopputulos on täysin selvä: vahvistimet kuulostavat kaikki hieman erilaisilta. Erot eivät ole suuria, joten niille ei annettu tässä testissä suurta painoarvoa loppuarvosanaa laskettaessa. Muuten varsin tasaisesta joukosta erottuvat kuitenkin edukseen Harman Kardon ja Marantz, joiden äänessä on hieman muita enemmän puhtia ja eloa. Antoteho kanavaa kohti 8 ohmin kuormalla Antoteho kanavaa kohti 4 ohmin kuormalla Tasainen taisto Testikuusikon erot ovat lopulta varsin pieniä. Pahoja puutteita ei ilmennyt, ja kaikki vahvistimet suoriutuvat päivittäisistä tehtävistään varsin hyvin. Vaikka äänenlaadussa on pieniä eroja, voi lopputulos kääntyä päälaelleen toista kaiutinsarjaa käytettäessä. Kaikkien äänenpainevarat riittävät varmasti olohuonekäyttöön, kunhan kaiuttimet eivät ole turhan eksoottiset kuormaltaan. Valintakriteereiksi kannattaakin tällä kertaa nostaa käytettävyys ja ominaisuudet. Parhaimmillaan hdmi-liitännöin varusteltu vahvistin toimii videovalitsimena, toistaa hdmi-liitännästä myös äänen ja osaa näyttää lisäksi kuvaruutuvalikot. Varsinkin videoprojektorin omistajat arvostavat, jos lukuisten eri kuvalähteiden ja liitäntöjen signaali voidaan viedä vahvistimelta ulos vain yhtä hdmi-liitäntää pitkin. Jos edellä mainituista ominaisuuksista tingitään, menee hdmi: n idea ainakin osin hukkaan, sillä johdon rinnalle joudutaan tekemään myös lisäkytkentöjä. Lopputuloksena voi todeta, ettei yksikään testatuista vahvistimista täyttänyt niille asetettuja odotuksia kuvaliitäntöjen suhteen. Vaikuttaa siltä kuin hdmi-liitäntä olisi vain lisätty perinteisiin vahvistimiin hyödyntämättä sen ominaisuuksia kunnolla. Äänentoiston puolesta kyse on kelpo vahvistimista, mutta on helppo kuvitella kehityksen keskittyvän seuraavissa malleissa nimenomaan kuvaliitäntöihin. Testivoittajaksi nousi Harman Kardon. Tyylikkäässä vahvistimessa yhdistyvät käytön selkeys ja hyvä äänenlaatu. Hyvää käytettävyyttä tukevat esimerkillisen selkeä näyttö ja yksi testin täsmällisimmistä automaattiasennusohjelmista. Toiseksi yltänyt Onkyo on mukava käyttää, mutta tehojen ja äänenlaadun suhteen se jäi hieman vaatimattomaksi. Tehoja on toki silti kotikäyttöön riittävästi. Kärkikolmikkoon nousi myös Marantz, jossa automaattiasetuksia ei ole lainkaan, mutta muuten kyse on kelpo vahvistimesta, jonka valtteja olivat selkeä käytettävyys ja monipuoliset liitännät. Maltillisesti uudistunut Yamaha keräsi kiitosta käyttävyydestä, jossa on huomioitu muutkin kuin alan harrastajat, sen sijaan kaiutinliittimet ja kuvaruutuvalikot koettiin hankaliksi. Sony antaa itsestään arvokkaan vaikutelman ja sen käyttötuntumaa kiiteltiin, sen sijaan äänentoistossa on vielä parannettavaa ja kuvaruutuvalikot koettiin sekaviksi. Peränpitäjäksi jätetään tällä kertaa Panasonic, joka sekin on kelpo laite, mutta soveltuu hieman pienemmän järjestelmän tarpeisiin kuin kilpakumppaninsa. Mitatuissa tehoissa viidellä kanavalla oli aikamoisia eroja, mutta kotikäyttöön kaikissa vahvistimissa on enemmän kuin riittävästi potkua. Kanavakohtaisia eroja oli jonkin verran varsinkin hetkellisissä tehoissa, joten ilmoitetut tehot ovat viiden kanavan keskiarvo. Mittaus tehtiin 1 khz:n siniaallolla ja 1% säröllä. Sonyn takapaneeli on testin erikoisin. Naparuuvit ovat pinkit ja osa liitännöistä on suojattu erikoisin kumitutein. toukokuu

5 TESTI Av-vahvistimet hdmi-liitännällä Arvosteluperusteet Äänenlaatu on testaajan subjektiivinen arvio äänestä. Testissä kiinnitetään huomiota esimerkiksi äänen selkeyteen, dynamiikkaan, erottelukykyyn ja yleiseen miellyttävyyteen. Arvosanaan vaikuttaa myös vahvistimen omien dsp-tilojen toteutus. Käytettävyys on yleisarvosana, joka kuvaa laitteen käytön mukavuutta. Arvosanassa huomioidaan mm. päivittäisen käytön helppous, kuvaruutuvalikoiden selkeys ja liitinterminaalien toteutus. Varustelun arvosana pitää sisällään ominaisuudet ja liitännät. Kaukosäätimen arvosana muodostuu ominaisuuksista, muotoilusta, näppäimien sijoittelusta sekä kantamasta. Käyttöönoton arvosanassa on otettu huomioon ensimmäisen käyttökerran helppous, automaattiasetusten toimivuus sekä käyttöohjekirjan toteutus. Näin testasimme Vahvistimet testattiin MikroBitin laboratoriossa. Vertailulaitteina käytettiin Panasonic TH-PV600 - plasmatelevisiota sekä Panasonic DVD-S97- ja Pioneer DV-757Ai-dvd-soittimia. Vertailuvahvistimena toimi Yamaha DSP-Z9 ja kaiutinsarja koostui kuudesta Dynaudio 52SE -kaiuttimesta sekä Velodyne DD-15 -subwooferista. Kuuntelukokeissa vahvistimet kytkettiin monikanavaiseen komparaattoriin, joka mahdollistaa kuunneltavan vahvistimen vaihtamisen lennossa. Jokaisen vahvistimen kanavakohtaiset äänenvoimakkuudentasot säädettiin 0,2 desibelin tarkkuudella. Mittausten arviointi Vahvistimista mitattiin jatkuva ja hetkellinen ulostuloteho sekä viidellä että kahdella samanaikaisella kanavalla. Tehot mitattiin sekä neljän että kahdeksan ohmin kaiuttimien asetuksilla. Suuria yllätyksiä ei tullut. Tehoissa on eroja, mutta kaikissa on vähintään riittävästi puhtia kotikäyttöön. Harman/kardonin mitattu teho oli jonkin verran parempi kuin valmistajan ilmoittama 63 W. Kahdella kanavalla tehoa ei ole tarjolla juuri enempää kuin viidellä kanavalla. Samoin Marantzin tehot vastasivat hyvin valmistajan lupauksia. Sonylle mitattiin hetkellistä tehoa valmistajan lupaamat 100 W kanavaa kohti, mutta jatkuvaa tehoa oli huomattavasti vähemmän. Jatkuvaa tehoa saadaan 4 ohmiin enemmän, jos asetus muutetaan 8 ohmiin, mutta se on vastoin ohjetta, joten mittaukset on tehty käyttämällä oikeaa asetusta. Panasonic oli testin ainoa d-luokan vahvistin ja testin kevyin. Jatkuvaa tehoa lähtee silti mukavasti. Yamahan teholukemat ovat erinomaiset. Tehoa mitattiin valmistajan ilmoittamaa 90W enemmän. Stereokuuntelussa tarvittavaa hetkellistä tehoa on paljon. Virtalähde on hyvin suunniteltu. Panasonic oli testin tehokkain vahvistin. Onkyon mitatut teholukemat olivat 4 ohmin kuormaan huonoja. Laitteen käyttöliittymässä on asetus 6 tai 8 ohmin kaiuttimille. Tehoa saadaan 4 ohmiin enemmän, jos asetus nostetaan 8 ohmiin, mutta se on vastoin ohjetta, joten mittaukset on tehty käyttämällä oikeaa asetusta. Liitäntöjä ja mittaustuloksia Nettijatkoissa tutustumme vahvistimien takaa löytyvien kunnioitusta herättävien liitinpaneelien saloihin. Millaiseen käyttöön eri liitännät sopivat? Lisäksi tarjolla on tarkat mittaustulokset ja pistepuntari, jolla arvosanojen painotukset voi säätää vastaamaan omia tarpeita. Hinta-laatusuhde Tasaisessa joukossa Onkyo erottuu hintalaatusuhteeltaan edukseen. Siinä ei ole merkittäviä puutteita, mutta hinta on saatu puristettua pari sataa euroa kärkikolmikon kahta muuta vahvistinta edullisemmaksi. Tekniset tiedot Harman/ Marantz Onkyo Panasonic Sony Yamaha Kardon Malli AVR-245 SR-4001 TX-SR604E SA-XR58 STR- DA1200ES RX-V661 Edustaja Arvosanat Harman Consumer Finland Oy Helsinki Sound and Cinema Oy Simex Oy Panasonic Finland Sony Finland Takuu 24 kk 24 kk 24 kk 12 kk 12 kk 12 kk Hinta Ilmoitettu antoteho/kanava, 8 ohm, 5 kanavaa 50 W 80 W 90 W 100 W (6 ohm) 105 W 90 W Kaiutinliitännät: paljas johto/banaani/haarukka x/x/- x/x/- x/x/- x/x/- x/x/- x/x/- Analoginen otto/anto 6/2 7/3 5/4 4/- 6/3 6/3 Monikanavainen analoginen otto Linja-annot sub sub Sähköinen digitaaliotto/anto 2/1 2/1 2/- 2/- 2/- 2/- Optinen digitaaliotto/anto (Toslink) 3/1 3/1 4/1 2/- 4/1 4/1 Hdmi-otto/anto 2/1 2/1 2/1 1/1 2/1 2/1 Komponenttivideo-otto/anto 3/1 3/1 3/1 2/- 2/1 3/1 S-video-otto/anto 4/2 4/2 4/3 3/1 3/2 4/3 Komposiittivideo-otto/anto 4/2 4/2 4/3 4/1 4/3 4/3 Levysoitinliitäntä x x AV-otto etulevyssä x x x x x x Liitäntä ulkoista IR-silmää varten - - x - - x Kytkeytyvä/kytkeytymätön 230 V anto 1/- 1/- 1/- -/- 1/- 2/- Ominaisuudet Vahvistinkanavien lukumäärä Etulevyssä asetusten tekoon tarvittavat painikkeet x x x x - - Kuvaruutuvalikot / näkyvät myös hdmi-liitännästä x/- x/- x/- -/- x/- x/- Oppiva/ohjelmoitava kaukosäädin -/x x/x -/x -/x -/x x/x Makro-toiminto kaukosäätimessä x x Automaattiasetukset mikrofonin avulla x - x x x x ipod-ohjaus / vaatii lisävarusteena myytävän telakan x/x -/- x/x -/- -/- x/x Säädettävä jakotaajuus pieniä kaiuttimia käytettäessä x x x x x x Videosignaalin muunnos komponenttivideoksi x x x - x x Videosignaalin muunnos hdmi:ksi Vahvistin toistaa myös äänen hdmi-liitännästä - x x x - x Hdmi-liitännän versio a a Videoskaalain: 576p/720p/1080i/1080p -/-/-/- -/-/-/- -/-/-/- -/-/-/- -/-/-/- -/-/-/- Dolby Digital EX / Pro Logic Iix / Dolby Headphone x/x/x x/x/x x/x/- x/x/- x/x/- x/x/- Keswell Oy Dts ES / dts neo:6 / dts 96/24 x/x/x x/x/x x/x/x x/x/x x/x/x x/x/x Mitat 44 x 16,5 x 38,2 cm 44 x 16 x 38,4 cm 43,5 x 17,4 x 37,7 cm 43 x 10,8 x 39 cm 43 x 17,5 x 43 cm 43,5 x 17 x 39,5 cm Paino 13,6 kg 11,4 kg 11,4 kg 4,7 kg 15 kg 11,2 kg Harman/ Kardon Toimitus jätti tällä kertaa tekemättä toimituksen valinnan. Äänipuolella ja analogisten kuvaliitäntöjen puolesta kyse on kelpo vahvistimista, mutta ne eivät täyttäneet niille asetettuja odotuksia digitaalisten kuvaliitäntöjen suhteen. Hdmi-liitännän ominaisuuksia ei ole hyödynnetty kunnolla, eikä laitteista ole sanottavaa hyötyä kotiteatterin johtoviidakon selvittäjänä. Marantz Ääni 20% Käytettävyys 30% Varustelu 30% Kaukosäädin 10% Käyttöönotto 10% Yhteensä 100% 8,5 8,2 8,3 7,1 7,7 8,1 Onkyo Panasonic Sony Yamaha 82 toukokuu 2007

6 Harman Kardon AVR Ääni on siisti ja ryhdikäs. Vahvistin kestää hyvin hieman kovempaankin menoa ilman pelkoa voimavarojen loppumisesta. Monipuolinen monoliitti Harman Kardon jatkaa valtavirrasta poikkeavalla muotoilulla. Vaikka mustanharmaa etulevy kirvoittaa mielipiteitä ei selkeyttä voi kyseenalaistaa. Varsinkin poikkeuksellisen kirkkaasta näytöstä muut valmistajat voisivat ottaa oppia. Käteen sopivan kaukosäätimen tärkeimmät painikkeet ovat peukalon ulottuvilla. Säätimen kaventuessa alaspäin myös painikkeiden koko pienenee ja oikean näppäimen valitseminen menee hämärässä arpapeliksi. Kuvaruutunäytöt ovat koruttomat mutta selkeät. Automaattiasetukset helpottavat käyttöönottoa. Testitilanteessa vahvistin tosin sääti kaikkien kanavien jakotaajuudeksi 150 hertsiä, mikä testikaiutinsarjalla on kyllä jo hätävarjelun liioittelua. Onneksi säätöjä voi korjailla helposti. Käyttöohjekirjan selkeyteen voisi panostaa enemmän. Harmanin liitimissä on runsaasti valinnanvaraa. Vahvistin muuntaa analogiset kuvasignaalit aina komponenttivideoon saakka, mutta hdmi-liitäntä on vain kuvan läpivientiä varten. Laite ei osaa poimia ääntä erilleen hdmi-liitän- nästä, vaan ohjelmalähteeltä on tuotava ääni toista kaapelia käyttäen. Digitaalisia ääniliitäntöjä on viisi. Kuvaruutunäytöt eivät näy hdmi-liitännän kautta. Vahvistimen tehoreservi osoittautui täysin riittäväksi, eikä koekuuntelussa ilmennyt minkäänlaisia merkkejä ennenaikaisesta uuvahtamisesta. Monipuolisia dsp-tiloja kannattaa kokeilla ja hyödyntää. Varsinkin televisiolähetysten äänimaailmaa saatiin avarrettua miellyttävällä tavalla. Illan hiljaisia hetkiä varten on Dolby Headphone -prosessointi, joka tuo mukavasti lisää kolmatta ulottuvuutta myös luurikuunteluun. Selkeät kuvaruutuvalikot Vahvistimen oma näyttö Käytettävyys Dsp-tilat Kaukosäätimen painikkeet Ääni ei toistu hdmi-liitännästä Onkyo TX-SR604E 499 Ääni on siisti mutta ponneton. Aavistuksen vaisu ote latistaa äänitteistä niiden parhaan särmän. Ripeäliikkeinen Onkyon etulevyssä on painike poikineen, mikä tekee yleisilmeestä levottoman. Äänenvoimakkuuden säädin on valaistu sinisellä ledillä, mutta valon saa sammutettua näyttöä himmentämättä. Etulevyn liitännät ovat selkeästi esillä. Mikrofoniliitäntä paljastaa, että asetukset voidaan tehdä myös automaattisesti, mutta automaatti hapuili testissä. Lisäksi mittausajan odottelu venähti niin pitkäksi, että kokeneempi käyttäjä ehtii itse säätää samassa ajassa arvot kohdalleen useampaankin kertaan. Kaukosäädin sopii hyvin käteen. Painikkeita on maltillinen määrä, joten näppituntuma ohjaimeen syntyy nopeasti. Käytettävyys on testin parhaimmistoa. Vahvistin vastaa ripeästi komentoihin, mikä tekee kuvaruutuvalikoissa liikkumisesta miellyttävän jouheaa. Liitinpaneelin tarjonta on riittävä. Onkyo osaa ohjata myös ipodia lisävarusteena myytävää telakkaa käytettäessä. Hdmi-liitäntöjä on kaksi. Ne toimivat vain valitsimena, sillä videomuunnosta ei ole tarjolla kuin komponenttivideoon saakka. Ku- varuutuvalikot eivät näy hdmi-liitäntää käytettäessä, mutta äänisignaali saadaan poimittua talteen. Onkyossa on seitsemän pääteastetta ja tarvittavat dekooderit. Jos käytössä on vain 5.1-kanavainen kotiteatterisarja, voi ylijäävän kaiutinparin määrätä monihuonejärjestelmän käyttöön, jolloin vahvistimella voi katsella elokuvia ja kuunnella musiikkia samanaikaisesti eri huoneissa. Analogiseen 7.1-kanavaiseen ottoon voidaan kytkeä ulkoinen dekooderi. Onkyon omat dsp-tilat ovat melko aneemisia ja viisikanavainen taajuuskorjain turhan suurpiirteinen. Äänelle voi asettaa maksimivoimakkuuden. Ripeät toiminnot Selkeät valikot Kaukosäädin Epätarkka asetusmikrofoni Dsp-tilat Marantz SR Marantz ei ole nirso sen kanssa käytettävistä kaiuttimista. Tehoreserviä riittää mukavasti ja äänen sävy on miellyttävän pirteä ja neutraali. Kasarimeininkiä Marantzin etulevyn symmetrinen näppäin- ja säädinasetelma tuo mieleen 80-luvun stereolaitteet. Näyttö on selkeä mutta himmeä. Äänenvoimakkuudensäädin on tuntumaltaan hyvä ja ohjelmalähteenvalitsin napsahtelee täsmällisesti. Etulevyssä on asetusten tekoon tarvittavat painikkeet sekä pika-asetusohjelma. Pika-asetus on hyvä idea, mutta vahvistinta ei saa käyttökuntoon ilman lisäsäätöjä kuvaruutuvalikoiden puolella. Kuvaruutuvalikot ovat karut mutta selkeät. Hakemistopuu on looginen, ja kun säädöt on tehty, voidaan kaikki tai osa valikkoriveistä lukita pois käytöstä. Marantz on testin ainoa vahvistin, jonka alkuasetuksia ei voi tehdä automaattisesti. Kaukosäätimessä on paljon pieniä painikkeita, jotka on kaikki taustavalaistu. Säätimeen on valmiiksi ohjelmoitu myös muiden laitteiden komentoja ja lisää voi opettaa haluamastaan kaukosäätimestä. Liitinvalikoima on tarkoituksenmukainen ja riittää monenlaiseen käyttöön. Hdmi-tuloja on kaksi kappaletta. Kuvaruutuvalikot eivät näy hdmiliitäntää käytettäessä, mutta ääniraita saadaan kuuluviin ilman lisäkytkentöjä. Bluray, hd-dvd tai sacd-soitin voidaan kytkeä 7.1-kanavaiseen analogiseen tuloon, jonka jokaisen kanavan tasoa voidaan säätää, jos dekooderin säätövara ei riitä tai säätömahdollisuutta ei ole. Joskus on myös helpompaa säätää tasot ennemmin vahvistimen kuin soittimen päästä. Marantzissa on kaikki seitsemän kanavan hyötykäyttöön tarvittavat dekooderit ja lisäksi joitain omia dsp-tiloja. Tällä kertaa aito monikanavaääni on kuitenkin luonnollisempi valinta. Kuulokekuunteluun on Harman Kardonin tapaan Dolby Headphone -prosessointi, mistä on iloa varsinkin televisiosarjoja kuulokkeilla kuunneltaessa. Marantzin parasta antia on sen käytettävyys ja toimintojen selkeys. Käytettävyys Valaistu ohjelmoitava kaukosäädin Säädettävä monikanavainen äänitulo Ei automaattiasetuksia Himmeä näyttö toukokuu

7 TESTI Av-vahvistimet hdmi-liitännällä Yamaha RX-V Äänessä on lievää koleutta, mutta muuten sävy on siisti ja äänenpainevaratkin riittävät kohtuukokoiseen huoneeseen. Maltillinen muodonmuutos Yamahan ilme on uusiutunut maltillisesti. Painikkeiden- ja äänenvoimakkuudensäätimen tuntuma on hyvä, mutta tupaten täyteen tungettu epäselvä pistematriisinäyttö on ennallaan. Uutta ovat scene-painikkeet, joilla voidaan valita yhdellä näppäimen painalluksella sopiva tila elokuvankatseluun, musiikille, radionkuunteluun tai televisio-ohjelmille. Toiminto on näppärä, jos vahvistinta käyttää useampi henkilö. Kaukosäädin on selkeä ja sopii käteen. Ohjelmoitavaan säätimeen käyttäjä voi tallentaa myös komentosarjoja. Osa kuvaruutuvalikoiden valinnoista voi hämmentää ensi kerralla kokeneitakin käyttäjiä. Automaattiasetusohjelmaa käyttämällä vahvistin saadaan vähin vaivoin käyttökuntoon. Säädöt ovat testin tarkimmasta päästä, mutta jakotaajuuden Yamaha valitsee turhan korkeaksi, 160 hertsiin. Samoin subwooferin etäisyys ja taso voivat vaatia hienosäätöä. Yamahassa on kaksi hdmi-liitäntää. Videosignaalin muunnos toimii vain komponenttivideotasoon asti, joten hdmi-liitäntä toimii vain signaalinvalitsimena. Vahvistin osaa kuitenkin toistaa äänen hdmi-liitäntään kytketystä laitteesta. Kuvaruutuvalikoita varten on vedettävä analoginen johto vahvistimelta televisiolle. Takapaneelin dock-liitäntään voidaan kytkeä lisävarusteena myytävä ipod-telakka. Yamahan dsp-tilat edustavat testin parhaimmistoa. Surroundohjelmien parametreja voidaan säätää oman maun mukaan. Kuuntelukokeissa Yamaha ei osoittanut väsähtämisen merkkejä. Kokonaisuutena suorituskyky on kohdallaan. Moitteet liittyvät käytettävyyteen ja etupaneelin epäselvään toteutukseen. Selkeä kaukosäädin Scene-painikkeet Dsp-tilat Epäselvä näyttö Hankalat kuvaruutuvalikot Kaiutinliittimet Sony STR-DA1200ES 649 Ääni on siisti, ehkä liiallisuuteen asti, sillä vahvistin silottelee toistoa ja kadottaa äänen pieniä yksityiskohtia. maltaan hyvä. Hdmi-tuloja on kaksi, mutta ne toimivat vain passiivisena signaalinvalitsimena. Alempitasoisia videosignaaleja ei saa digitoitua, eivätkä kuvaruudutkaan näy hdmi-liitännän kautta. Digitaalista ääntä varten on kytkettävä myös oma kaapeli. Komposiitti- ja s-videoliitännät voidaan muiden vahvistimien tapaan muuntaa komponenttivideoksi. Sonyn kuvaruutuvalikot eivät ole testin selkeimmät. Oikeiden säätöjen etsimiseen voi kulua tavanomaista pidempi aika. Vahvistimen mukana tulee kuitenkin hyvät ohjeet ja näppärä pikaohje. Kaikki perusasetukset voidaan tehdä automaattisesti mikrofonin avustuksella, mikä edelleen helpottaa urakkaa. Säädöt osuvat varsin hyvin kohdalleen, eivätkä välttä- Tyyliniekka Sonyn ulkoasu on hintaan nähden juhlava. Jykevä metallinen etulevy ja täsmälliset säätimet täydentävät kokonaisuuden. Pistematriisinäyttö on kirkas mutta pieni. Etulevyn liitännät ovat irrotettavan luukun takana. Kaukosäädin on suuri, mutta sen painikkeet on selkeästi merkitty ja niiden paikat oppii pian tuntemaan säädintä katsomatta. Sonyn liitinpaneeli on siisti ja valikoimättä vaadi lisätoimenpiteitä. Dekooderivalikoima kattaa kaikki tarpeet ja takapaneelissa on 7.1-kanavainen tulo ulkoista dekooderia varten. Sonyn omat dsp-tilat ovat vaisuja ja äänimaailmaltaan epäluonnollisia. Vahvistin selvisi kovastakin kuuntelusta nikottelematta. Teho riittää tavanomaisia kaiuttimia käytettäessä mainiosti. Sonyn tyylikäs kokonaisuus on vakuuttava. Pieni miinus tulee hieman kärkiryhmää hankalammasta käytettävyydestä ja vain valitsimena toimivista hdmi-liitännöistä. Uskottava ulkokuori ja käyttötuntuma Automaattiasetukset toimivat Selkeä liitinpaneeli Ääni ei toistu hdmi-liitännästä Epäselvät kuvaruutuvalikot Panasonic SA-XR Toisto on viileän korrektia, mikä verottaa varsinkin kirkkaampien äänitteiden kuuntelunautintoa. Joukon juniori Panasonic on testin ainoa vahvistin, joka käyttää digitaalisia d-luokan päätevahvistimia. Digipäätteet eivät tarvitse massiivista virtalähdettä, joten kotelo on saatu puristettua muita pienemmäksi ja painokin jää vain kolmannekseen verrattuna testin suurimpiin laitteisiin. Etulevyn painikkeiden tuntuma voisi olla vakuuttavampikin, eikä näyttömoduuli ole selkein mahdollinen. Kaukosäädin on melko selkeä, joskin tekstiä on niin runsaasti, että alussa oikean komennon löytymiseen voi kulua pieni tovi. Säädin ohjaa suoraan valmistajan omia laitteita, mutta sille voidaan opettaa myös muiden valmistajien laitteiden toimintoja. Panasonicin asetukset täytyy tehdä vahvistimen omalla näytöllä, sillä kuvaruutunäyttöjä ei ole. Tämä on selvästi työläämpää kuin testin muissa laitteissa. Perusasetukset voidaan tehdä myös automaattisesti mikrofonin avulla. Testisignaaleilla tasot ja etäisyydet saadaan hyvin kohdalleen, mutta kaiuttimien kokovalinnat eivät olleet mieleen. Vahvistin säätää kuudesta samanlaisesta kaiuttimesta koostuvan sarjan kovaäänisistä osan suuriksi ja osan pieniksi. Liitinpaneelin selvin puute on vain yksi hdmi-otto. Vahvistin osaa poimia hdmi:n kuljettaman äänisignaalin, joten tämä voisi puoltaa liittimen ot- tamista hyötykäyttöön sen sijaan että vie kuvan suoraan näyttölaitteelle. Vahvistin temppuili ajoittain hdmi-liitäntää käytettäessä ja vaati oheislaitteiden uudelleenkäynnistämisen, vaikka sekä soitin että näyttölaite olivat Panasonicin omia. Puutelistalle pitää lisätä myös linjaannot. Tarjolla on Onkyon tapaan vain subwooferanto. Monikanavainen otto on vain 5.1-kanavainen, joten vahvistin ei kykene hyödyntämään seitsemää pääteastettaan esimerkiksi blu-ray tai hd-dvdsoittimen kaverina. Muuhun joukkoon verrattuna Panasonic on aavistuksen vaatimattoman tuntuinen laite niin varustelultaan kuin suorituskyvyltäänkin. Pienikokoinen Selkeä kaukosäädin Hdmi-liitännän ongelmat Ei kuvaruutunäyttöjä Asetusten teko hankalaa 84 toukokuu 2007