MAISTERIKSI, TOHTORIKSI JA MAAILMAN TURUILLE

Transkriptio

1

2 Environmentalica Fennica 31 MAISTERIKSI, TOHTORIKSI JA MAAILMAN TURUILLE Ympäristötieteistä valmistuneiden maistereiden ja valmistuneiden tohtorien opinnot ja työura Selvitykset Helsingin yliopistossa vuosina 2010 ja 2011 Sini Heikkilä, Pekka Kauppi, Pauliina Paananen ja Tarmo Virtanen Helsingin yliopisto Ympäristötieteiden laitos

3 Environmentalica Fennica 31 ISSN Helsinki 2011 Kansikuva: Ari Nissinen Väitöstilaisuus ympäristötieteissä Paikka: Väittelijä: Vastaväittäjä: Kustos: Helsingin yliopiston päärakennus, Auditorio XII MMM Laura Sokka Tri Iddo Wernick, The Rockefeller University, New York, USA Professori Janne Hukkinen, Helsingin yliopisto MMM (väit.) Laura Sokkaa ei haastateltu tähän selvitykseen, sillä hänen maisterintutkintonsa valmistui jo 2005 ja hänen tohtorintutkintonsa valmistui vasta selvitystyön päätyttyä syksyllä 2011.

4 Tiivistelmä Ympäristötieteiden laitos on Helsingin yliopiston yksikkö, joka tekee tutkimusta, tarjoaa opetusta ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamiseen. Laitoksella tehdään luonnontieteellistä, yhteiskuntatieteellistä ja näitä yhdistävää tieteidenvälistä ympäristöntutkimusta. Tämän selvityksen tavoitteena oli saada faktatietoa ympäristönsuojelutieteen ja ympäristöbiologian koulutuksen onnistumisesta sekä valmistuneiden maistereiden ja tohtoreiden menestymisestä työelämässä. Menetelmänä oli puhelinhaastattelu. Teimme maisteriselvityksen kesällä 2010 ja tohtoriselvityksen kesällä Tavoitimme 103 ympäristötieteen tuoretta maisteria, jotka valmistuivat vuosina , samoin 32 ympäristötieteiden tohtoria, jotka saivat tutkintonsa valmiiksi vuosina Tohtoreiden pääaineena oli ympäristöbiologia, ympäristönsuojelutiede tai ympäristötieteet. Rajasimme käytännön syistä selvityksen ulkopuolelle samalta laitokselta muista pääaineista valmistuneet limnologian, kalataloustieteen, hydrobiologian ja ympäristöekologian maisterit ja tohtorit. Ympäristöala on nuorten ammattilaisten piirissä naisvaltainen. Tohtoreistakin oli naisia 20 ja miehiä 12. Hakupaine alan opiskelijavalinnoissa on poikkeuksellisen kova. Myönteinen tulos oli, että valmistumatta jää tuskin kukaan, joka aikanaan on päässyt korkean kynnyksen yli opiskelemaan Viikkiin. Myös työnsaanti onnistui kohtuullisen hyvin ja valtaosa maistereista oli koulutusta vastaavassa työssä. Maisterit työllistyivät pääosin julkiselle sektorille ja järjestöihin, usein jatkoopintoihin yliopistolle, erilaisiin ympäristöhallinnon tehtäviin ja konsulttiyhtiöihin. Julkisen sektorin työt olivat määräaikaisia, poikkeuksena muutama opettajan virka. Pätkätöitä oli yllättäen enemmän julkisen vallan tehtävissä kuin yksityisillä työnantajilla. Tuloksia tulkittaessa pitää ottaa huomioon, että maistereita valmistui tutkinnonuudistuksen takia erityisen paljon vuonna 2008, kun vallitsi taloudellinen taantuma. Ympäristötieteen maisterit valmistuivat huomattavan iäkkäinä. Opiskeluaika oli yllättävän pitkä, sen sijaan varsin harvalla oli useita välivuosia lukion jälkeen ennen yliopistoopintojen alkamista. Valmistuneiden tohtoreiden määrä on vuosien mittaan ollut kasvussa. Ympäristötieteistä valmistuneet tohtorit vaikuttavat pärjänneen hyvin työmarkkinoilla. Heistä valtaosa sai koulutustaan vastaavia työtehtäviä. Kukaan ei ollut työttömänä kesällä 2011, vaikka muutama henkilö oli tilapäisesti poissa työelämässä tai jäänyt eläkkeelle. Kukaan ei ollut vaihtanut kokonaan alaa, sillä kaikki työelämässä olevat työskentelivät ympäristö- tai biotieteiden alan tehtävissä. Suuri osa

5 tohtoreista työskenteli tutkimustehtävissä, pääosin valtion tutkimuslaitoksissa tai yliopistoilla. Jatkoopintoihin kului jonkin verran suosituksia enemmän aikaa. Jatkokoulutus itsessään oli vastaajien antaman palautteen mukaan ollut vähäistä ja työnohjaus heikkoa. Työelämään valmentavaa koulutusta ja työelämäyhteistyötä pitää selvityksen perusteella järjestää enemmän. Kansainvälistymisen mahdollisuuksia toivottiin lisää. Yliopistokoulutuksen vahvuudet ja heikkoudet ovat osittain samanlaisia kaikissa oppiaineissa, mutta osaksi ne ovat pääainekohtaisia. Helsingin yliopisto saa ympäristötieteen jatko-opinnoissa erinomaista tukea sektoritutkimuslaitoksilta (SYKE, METLA, IL, VTT). Tuloksia tulkittaessa on otettava huomioon, että ympäristötieteen opettajakunta oli opiskelijamäärään nähden pieni ja voimavarat olivat niukat. Laitoksen oma tutkimusrahoitus yliopistolla oli melko vähäistä vuosina Yhteistyö sektorilaitosten kanssa lievitti puutteellisten tutkimusvarojen aiheuttamaa ongelmaa. Ympäristötiede on viime vuosina kehittynyt nopeasti yhteiskunnan tarpeita myötäillen sekä niitä ohjaten. Helsingin yliopistossa erityisesti ympäristötieteiden tohtorikoulutus kehittyi tutkimusjaksolla myönteisesti. On tärkeää saada tietoa ja palautetta koulutuksesta ja maistereiden ja tohtoreiden työurasta, jotta opetuksen ja opinto-ohjauksen vahvuuksia ja heikkouksia päästään arvioimaan. Näin voimme kohottaa tutkimuksen laatua ja kehittää alaa vastaamaan entistä paremmin työelämän ja yhteiskunnan tarpeita. Yliopiston pitää edelleen vahvistaa ympäristötieteiden tutkimusalaa, jolle on yhteiskunnassa paljon kysyntää. Selvitykset tehtiin yliopiston omasta aloitteesta ympäristötieteiden laitoksen omilla voimavaroilla. Kiitämme Saara Tähtistä, joka teki pääosan ympäristöbiologian maistereiden haastatteluista. Sini Heikkilä teki ympäristönsuojelutieteen maisterien haastattelut ja analysoi maisteriselvityksen tulokset. Pauliina Paananen teki tohtoriselvityksen haastattelut ja analysoi sen tulokset. Raportin kirjoitus oli tekijöiden yhteistyötä. Kiitämme lämpimästi kaikkia haastatteluihin osallistuneita.

6 Sisällys Osa 1 Maisteriselvitys 1.1 Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Työllistyminen Ympäristönsuojelutiede Ympäristöbiologia Opiskelu ja valmistuminen Palaute ja koulutuksen kehittämisehdotukset Ympäristönsuojelutiede Ympäristöbiologia Tulosten tarkastelu LIITE 1: Valmistuneiden maisterien työnimikkeet Osa 2 Tohtoriselvitys 2.1 Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Opiskelu ja valmistuminen Ympäristötieteistä valmistuneiden tohtoreiden työura Ympäristötieteistä valmistuneiden tohtoreiden nykyinen työllisyystilanne Palaute jatkokoulutuksesta ja koulutuksen kehittämisehdotukset Ympäristönsuojelutiede Ympäristöbiologia Tulosten tarkastelu... 43

7

8 OSA 1 Maisteriselvitys 1

9 2

10 1.1 Johdanto Yliopistollisen tutkimuksen laatua voidaan mitata kohtuullisen luotettavasti, sillä käytössämme on kansainvälisiä tilastoja julkaisujen tieteellisestä merkityksestä uuden tiedon lähteenä. Kuitenkin opetus on yhtä tärkeä osa yliopiston toimintaa. Emeritus kansleri Kari Raivio Helsingin yliopistosta on katsonut, ettei perimmäisenä tavoitteena yliopiston tärkein tulos olekaan hyvä tutkimusjulkaisu, vaan sivistynyt ja itsenäiseen ajatteluun kykenevä nuori ihminen, joka valmistuu yliopistosta maisteriksi tai tohtoriksi. Vastakkainasettelu tutkimuksen ja opetuksen kesken on turhaa, sillä hyvä tutkimus ja hyvä opetus ovat kuin muna ja kana: toista ei voi olla, jos toinen puuttuu. Opiskeluoikeus myönnetään ympäristötieteissä - kuten useimmissa muissakin Helsingin yliopiston koulutusohjelmissa - maisterintutkintoa varten. Kandidaatiksi valmistuminen ei vielä ole tyydyttävä suoritus yliopiston eikä opiskelijan näkökulmasta. Jos mittaamisen vaikeudesta huolimatta pyritään arvioimaan myös opetuksen laatua, on ensiksi vastattava kahteen tärkeimpään kysymykseen: 1) Saavuttavatko opiskelijat ylemmän korkeakoulututkinnon, ts. onnistuvatko opiskelijat valmistumaan maistereiksi? 2) Saavatko maisterit koulutustaan vastaavia työtehtäviä yhteiskunnassa yliopiston jälkeen? Julkisuudessa nämä tärkeimmät kysymykset on usein sivuutettu ja on suoraan kiirehditty arvioimaan työuran pituutta ja välivuosien tai tehottoman opiskelun ongelmia. Tässäkin selvityksessä kyllä tarkastelemme myös näitä ajankohtaisia kysymyksiä. Vuosina Helsingin yliopiston Viikin kampukselta valmistui ympäristötieteiden maistereita pääaineinaan ympäristöbiologia ja ympäristönsuojelutiede. Pääaineet yhdistettiin nimikkeellä ympäristönmuutos ja politiikka. Ympäristötiede tunnetaan Viikin kenties tehokkaimpana koulutusalana. Asian voi ilmaista toisinkin: ympäristötieteissä on Viikin kampuksen heikoin oppilasmäärän ja opettajamäärän suhde: opiskelijoita on paljon, opettajia vähän. Pääosa valmistui tutkintonimikkeenä filosofian maisteri (FM), mutta osa valmistui tiedekuntarakenteiden muutoksen jäljiltä maatalous-metsätieteiden maisteriksi. Tässä selvityksessä tutkimme heidän siirtymistään työmarkkinoilla. Selvityksen piirissä olevat ensimmäiset maisterit valmistuivat tammikuussa 2006, viimeiset kesäkuussa Vastaava selvitys on tehty vuosina ja , silloin tosin käsillä olevaa selvitystämme suppeammilla aineistoilla. Vuonna 2004 tehdyssä oli mukana vain ympäristönsuojelutiede, vuoden 2006 selvityksessä ensimmäistä kertaa myös ympäristöbiologia. 1 Huutoniemi 2004: Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden maisterien työllistyminen. 2 Koskinen 2006: Ympäristötieteistä valmistuneiden maistereiden työllistyminen. 3

11 Edellä olevien pääkysymysten lisäksi asetimme seuraavia lisäkysymyksiä: 1) Keitä ovat työantajat ja millä nimikkeillä nuoret maisterit työtään luonnehtivat? 2) Ovatko lukion ja yliopisto-opintojen välivuodet hidastaneet työelämään siirtymistä? 3) Miten nopeasti maisterintutkinto on suoritettu? 4) Mitä palautetta tuoreet maisterit haluavat antaa Viikkiin ympäristötieteen koulutusohjelmien parantamiseksi? 1.2 Aineisto ja menetelmät Tavoitteena oli haastatella kaikki ympäristöbiologiasta ja ympäristönsuojelutieteestä valmistuneet maisterit. Valmistuneita oli tammikuusta 2006 lukien kesään 2010 mennessä ympäristönsuojelutieteessä 66 ja ympäristöbiologiassa 49 henkilöä (Taulukko 1). Taulukko 1. Ympäristötieteistä vuosina maisteriksi valmistuneiden määrät sekä kyselyyn vastanneet. Ympäristönsuojelutiede Ympäristöbiologia Valmistuneita (henkilöä) Vastanneita (henkilöä) Vastausprosentti (%) Vastanneista miehiä (henkilöä ) 11 8 Aineisto kerättiin heinä-elokuussa 2010 pääasiassa puhelinhaastatteluilla. Muutamille, jotka halusivat vastata sähköpostitse, kysely lähetettiin tätä kautta. Halukkaille annettiin aikaa miettiä selvityksen avokysymystä (ks. kysymys 7), jolloin kysymys lähetettiin sähköpostilla puhelinhaastattelun jälkeen. Pääosan ympäristöbiologian haastatteluista teki fil.yo Saara Tähtinen. Ympäristönsuojelutieteen haastattelut sekä muutaman ympäristöbiologian haastattelun teki FM Sini Heikkilä. Osa tarvittavasta tietoaineistosta saatiin Helsingin yliopiston opiskelijarekisterista. 4

12 Kysymykset olivat seuraavat: 1. Mikä oli työnantajasi ? a) yliopisto b) julkinen sektori / valtio c) julkinen sektori / kunta d) julkinen sektori / muu e) yksityinen sektori / teollisuuden ja kaupan ala f) yksityinen sektori / konsultointi g) yksityinen sektori / muu h) järjestö i) muu, mikä? 2. Katsotko, että olet koulutustasi vastaavassa työssä? a) kyllä b) ei 3. Mikä on pääasiallinen työtehtäväsi? a) tutkimus b) opetus c) muu, mikä? 4. Työsuhteesi vakinaisuus? a) vakinainen / voimassa toistaiseksi b) määräaikainen / projektityö c) freelancer d) muu, mikä? 5. Kuinka pitkään yhteensä olet ollut ilman työtä valmistumisesi jälkeen? Kuinka pitkä on pisin yhtenäinen jakso, jolloin olet hakenut töitä? (molempiin kysymyksiin vastausvaihtoehdot) alle 1 kk 1-3 kk 3-6 kk 6-12 kk yli vuoden 6. Jos olet ollut valmistumisesi jälkeen poissa työelämästä, onko ensisijainen syy ollut a) työttömyys (ei työtä, vaikka olet hakenut) b) vapaaehtoinen työttömyys (et ole hakenutkaan työtä) c) äitiysloma/hoitovapaa d) muu 7. Millaista palautetta antaisit Helsingin yliopistolle ja/tai omalle pääaineellesi työelämän näkökulmasta? Oletko kohdannut työelämässä ongelmia, joiden katsot aiheutuneen koulutuksestasi? Jos olet, kuvaile ongelmia ja arvioi, miten niitä voisi vähentää koulutusta kehittämällä. Vastaa vapaasti. 5

13 8. Milloin suoritit ylioppilastutkinnon? (vuosi, syksy/kevät) 9. Mikä on tällä hetkellä virallinen työnimikkeesi (esimerkiksi työsopimuksessa tai työpaikkailmoituksessa mainittu)? Kysymyksen 1 yhteydessä kirjattiin ylös myös työnantajan nimi. Jos vastaajalla ei ollut työnantajaa, siirryttiin suoraan kysymykseen 5. Kysymyksessä 5 tarkoitettiin sitä, kuinka kauan vastaaja on ollut ilman mitä tahansa työtä, ei siis ilman oman alan työtä. Pisin yhtenäinen työnhakujakso voi tarkoittaa aktiivista työnhakua muutenkin kuin työttömänä työnhakijana ollessa. Jos vastaaja ei ollut ollut ollenkaan ilman työtä valmistumisensa jälkeen, se kirjattiin ylös kysymyksen 5 yhteydessä. 1.3 Tulokset Työllistyminen Ympäristönsuojelutiede Vastanneista valtaosa oli työssä (Kuva 1). Vain seitsemän henkilöä oli ilman työtä, ja heistäkin neljä oli kotona hoitamassa lapsia, eikä ollut hakenutkaan töitä. Yksi henkilö oli vaihtanut alaa, eikä ollut ympäristönsuojelutieteestä valmistumisensa jälkeen hakenut ympäristöalan töitä. Työllisyystilanne ymps 26 % 6 % 5 % 2 % 61 % koulutusta vastaavassa työssä ei koulutusta vastaavassa työssä lasten kanssa kotona (ei työsuhteessa) työtön vaihtanut alaa Kuva 1. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden työllisyystilanne kesällä

14 Työssä olevista selkeä enemmistö katsoi olevansa koulutustaan vastaavassa työssä. Näistä henkilöistä yksi oli jatko-opiskelijana ja yksi työelämävalmennuksessa. Loput olivat oman näkemyksensä mukaan työssä, joka ei vastannut koulutusta. Vastaajissa oli useita, jotka sanoivat työnsä vastaavan koulutustaan vain osittain oli vaikea vastata joko kyllä tai ei. Vastaukseksi kirjattiin kuitenkin aina jompikumpi, ja tällaiset vastaukset jakautuivat melko tasan kyllä- ja ei-puolelle kääntyneisiin. Julkinen sektori oli ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden suurin työllistäjä (Kuva 2). Myös järjestösektori oli merkittävä. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus merkittiin omaksi kategoriakseen, sillä sitä oli vaikea sijoittaa selkeästi mihinkään muuhun kategoriaan. Yksityisellä sektorilla työskenteli edelleen hyvin harva ympäristönsuojelutieteestä valmistunut, ja heistäkin muutama oli työssä, joka ei vastannut koulutusta. Työnantajat ymps yliopisto valtio 4 % 4 % 6 % 4 % 9 % kunta muu julkinen järjestö 9 % 23 % Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus konsultointi 19 % 9 % 13 % teollisuus ja kauppa muu yksityinen toimii yrittäjänä Kuva 2. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden työnantajat. Merkittävimmät yksittäiset työllistäjät olivat Suomen ympäristökeskus, Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus ja Helsingin yliopisto. Määräaikaisia työsuhteita oli runsaasti (Kuva 3). Yksi henkilö työskenteli freelancerina ja kaksi yksityisyrittäjänä. Vakituiset työsuhteet löytyivät pääasiassa yksityiseltä ja järjestösektorilta, muutama myös kuntasektorilta, mutta ei yhtäkään valtiolta. 7

15 Työsuhteiden vakinaisuus ymps 2 % 4 % vakituinen 29 % määräaikainen (myös apuraha) freelancer 65 % yrittäjä Kuva 3. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden työsuhteiden vakinaisuus. Työtehtävät olivat moninaisia (Kuva 4, ks. myös: OSA 1 Liite 1). Eniten oli tutkija-nimikkeellä työskenteleviä (6 henkilöä). Pääasialliset työtehtävät ymps tutkimus 12 % 18 % opetus 9 % 9 % 3 % asiantuntijatehtävät/ konsultointi hallinto/viranomaistehtävät 21 % 28 % viestintä kampanjointi, kansalaisvaikuttaminen Kuva 4. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden pääasialliset työtehtävät. 8

16 Kohtalaisen suuri osa vastaajista oli ollut valmistumisen jälkeen ilman työtä vain hyvin lyhyitä aikoja (Kuva 5). Pisin yhtenäinen työnhakujakso oli myös useimmiten lyhyt, mutta melko tyypillinen oli myös useita kuukausia kestänyt työnhakujakso. Joukossa oli myös heitä, joiden työnhaku oli kestänyt hyvin pitkään. Pitkiä aikoja ilman työtä olleiden joukossa taas oli heitä, jotka olivat olleet poissa työelämästä vapaaehtoisesti, hoitovapaalla tai muusta syystä. 36 % ympäristönsuojelutieteestä valmistuneista ei ole ollut ollenkaan ilman työtä valmistumisensa jälkeen. 35 Työttömyys ja työnhaku ymps yhteensä ilman työtä pisin yhtenäinen työnhaku 5 0 alle 1 kk 1-3 kk 3-6 kk 6-12 kk yli 12 kk Kuva 5. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden pisimmät yhtenäiset työnhakujaksot sekä yhteensä kaikki jaksot, jolloin oltu ilman työtä. Kohtalaisen moni ympäristönsuojelutieteestä valmistunut ilmoitti pääasialliseksi syyksi työelämästä poissaololleen vapaaehtoisen työttömyyden (Kuva 6, vrt. ympäristöbiologia s. 12). 9

17 Työelämästä poissaolon syyt ymps 5 % 16 % työttömyys 51 % vapaaehtoinen työttömyys äitiysloma/hoitovapaa 28 % muu Kuva 6. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneiden pääasialliset syyt työelämästä poissaololle Ympäristöbiologia Vastanneet olivat saanet hyvin sellaisia työtehtäviä, jotka vastasivat heidän koulutustaan (Kuva 7). Kahdeksan henkilöä oli tohtorikoulutettavana. Työllisyystilanne YB 7 % 19 % 76% koulutusta vastaavassa työssä ei koulutusta vastaavassa työssä lasten kanssa kotona (ei työsuhteessa) Kuva 7. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden työllisyystilanne kesällä

18 Kaikki ilman työsopimusta olleet olivat lasten kanssa kotona äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Tämän tarkastelutavan mukaan oikeasti työttömiä ei siis ympäristöbiologiasta valmistuneissa ollut ollenkaan kesällä Julkinen sektori työllisti suuren osan ympäristöbiologeista (Kuva 8). Kunnissa heitä työskenteli runsaasti opettajina. Helsingin yliopisto oli selvästi suurin yksittäinen ympäristöbiologien työllistäjä. Työnantajat YB yliopisto valtio 14 % kunta 3 % 5 % 27 % muu julkinen 5 % järjestö 3 % 24 % 19 % Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus konsultointi muu yksityinen Kuva 8. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden työnantajat. Työsuhteiden määräaikaisuus oli yleistä (Kuva 9). Vakituisia työsuhteita löytyi lähinnä vain yksityiseltä sektorilta sekä kunnista, joiden palveluksessa olevista opettajista jotkut olivat saaneet vakituisen viran. Yksi henkilö työskenteli freelancerina. 11

19 Työsuhteiden vakinaisuus YB 2 % 26 % vakituinen määräaikainen (myös apuraha) freelancer 72 % Kuva 9. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden työsuhteiden vakinaisuus. Työtehtävistä yleisimpiä olivat tutkimus, opetus sekä monenlaiset asiantuntijatehtävät (Kuva 10). Kategoriat viestintä ja muu sisältävät pääasiassa ei oman alan töitä (ks. Liite 1). Eniten oli tohtorikoulutettava-nimikkeellä työskenteleviä (6 henkilöä). 10 % Pääasialliset työtehtävät YB 5 % 27 % 8 % 20 % 30 % tutkimus opetus asiantuntijatehtävät/ konsultointi hallinto/viranomaiste htävät viestintä muu Kuva 10. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden pääasialliset työtehtävät. 12

20 Suurin osa oli ollut ilman työtä vain hyvin lyhyitä aikoja (Kuva 11). Pisimmätkin yhtenäiset työnhakujaksot olivat lyhyitä. Joukossa oli kuitenkin muutamia, joiden työnhaku oli kestänyt hyvin pitkään, tai jotka ilmoittivat hakevansa jatkuvasti työtä. Ympäristöbiologeista 57 % ei ole ollut valmistumisensa jälkeen työttömänä lainkaan. 35 Työttömyys ja työnhaku YB alle 1 kk 1-3 kk 3-6 kk 6-12 kk yli 12 kk Jatkuvasti Kuva 11. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden pisimmät yhtenäiset työnhakujaksot sekä yhteensä kaikki jaksot, jolloin oltu ilman työtä. Suurin osa heistä, jotka olivat olleet poissa työelämästä jossain vaiheessa, ilmoitti syyksi työttömyyden (Kuva 12). Kukaan ympäristöbiologi ei ilmoittanut olleensa vapaaehtoisesti työtön. 13

21 Työelämästä poissaolon syyt YB 7 % 14 % työttömyys äitiysloma/hoitovapaa muu 79 % Kuva 12. Ympäristöbiologiasta valmistuneiden pääasialliset syyt työelämästä poissaololle Opiskelu ja valmistuminen Ympäristönsuojelutieteestä valmistui vuosina keskimäärin 15 maisteria vuodessa. Pääaineen vuosittainen sisäänotto on noin 18 opiskelijaa (15 + noin 3 erillisvalinnan kautta), joten voidaan todeta, että ympäristönsuojelutieteen opintoja ei juurikaan jätetty kesken. Ympäristöbiologiasta vuosina valmistui keskimäärin 11 maisteria vuodessa. Ympäristöbiologialla ei ole ollut omaa sisäänottokiintiötä, vaan biologiaa opiskelemaan päässeet opiskelijat ovat voineet halutessaan valita ympäristöbiologian pääaineekseen. Muina pääainevaihtoehtoina ovat ekologia ja evoluutiobiologia, fysiologia, hydrobiologia, kasvibiologia, perinnöllisyystiede ja yleinen mikrobiologia. Tutkimusajanjaksona valmistui 454 biologian maisteria, heistä 11 prosentilla pääaineena oli ympäristöbiologia. Maistereita valmistui ympäristöbiologiaa selvästi enemmän vain perinnöllisyystieteen ja ekologian ja evoluutiobiologian pääaineista. Noin kolmannes opiskelijoista tuli pääaineeseen suoraan lukiosta (Kuvat 13 ja 14). 14

22 25 Lukiosta yliopistolle Ymps suoraan lukiosta 1 välivuosi 2 välivuotta yli 2 välivuotta Kuva 13. Aikaväli ylioppilaaksi kirjoittamisesta ympäristönsuojelutieteelle kirjoilletuloon. 25 Lukiosta yliopistolle YB suoraan lukiosta 1 välivuosi 2 välivuotta yli 2 välivuotta muu koulutus alla Kuva 14. Aikaväli ylioppilaaksi kirjoittamisesta ympäristöbiologialle kirjoilletuloon. Yliopisto-opinnot kestivät ympäristönsuojelutieteessä keskimäärin 7,8 vuotta ja ympäristöbiologiassa keskimäärin 6,9 vuotta. Nopeasti valmistuneiden osuus oli pieni varsinkin ympäristönsuojelutieteessä (Kuva 15). Ympäristöbiologian opinnot eivät juuri koskaan venyneet yli yhdeksän vuoden (Kuva 16). Hyvin pitkään opiskelleissa oli mukana sellaisia henkilöitä, jotka olivat siirtyneet työelämään jo vuosia ennen valmistumistaan, mutta lopulta kuitenkin ottivat tutkintonsa. 15

23 25 Opintojen kesto Ymps vuotta tai alle 5-7 vuotta 7-9 vuotta yli 9 vuotta Kuva 15. Yliopisto-opintojen kesto ympäristönsuojelutieteessä. 25 Opintojen kesto YB vuotta tai alle 5-7 vuotta 7-9 vuotta yli 9 vuotta Kuva 16. Yliopisto-opintojen kesto ympäristöbiologiassa. Maisteriksi valmistuttiin ympäristönsuojelutieteestä keskimäärin 30,7-vuotiaana ja ympäristöbiologiasta 29,9-vuotiaana. Kummassakin pääaineessa oli kuitenkin muutama iäkäs opiskelija, joten valmistumisiän mediaani ja moodi ovat totuudenmukaisempia valmistumisikää kuvaavia tunnuslukuja (ks. Taulukko 2). Nuorin ympäristönsuojelutieteestä valmistunut maisteri oli 25-vuotias, 16

24 ja tämän ikäisenä valmistuneita oli seitsemän. Ympäristöbiologiasta valmistuneista maistereista nuorin oli 23-vuotias, ja pääaineessa oli nuoria maistereita (23-25-vuotiaita) yhteensä kuusi. Ympäristönsuojelutieteestä valmistuneissa oli vähintään 40-vuotiaita seitsemän ja ympäristöbiologiasta valmistuneissa kuusi henkilöä. Taulukko 2. Ympäristötieteistä valmistuneiden maistereiden ikä. Ympäristönsuojelutiede Ympäristöbiologia nuorin vanhin moodi mediaani keskiarvo 30,7 29, Palaute ja koulutuksen kehittämisehdotukset Avoimella kysymyksellä tiedusteltiin palautetta omalle pääaineelle (ja Helsingin yliopistolle), koulutuksesta johtuvia ongelmia työelämässä sekä koulutuksen kehittämisehdotuksia. Näkökulma oli työelämäkeskeinen. Palautetta annettiin runsaasti. Seuraavissa luvuissa on pääainekohtaisesti vastauksissa esiin nousseita asioita ryhmiteltynä samankaltaisiin vastauksiin sekä joitakin yksittäisiä kiinnostavia kommentteja Ympäristönsuojelutiede Palaute: - (oma) tutkinto on liian laaja-alainen/pintapuolinen/hajanainen/sillisalaatti (14) - en ole kohdannut ongelmia / olen ollut tyytyväinen (12) 17

25 - ns. perustaidot (kuten tieteellinen kirjoittaminen, oman alan yleistietämys, moninäkökulmainen ajattelu) karttuivat / hyvä peruskoulutus (9) - koulutus ei anna kovin paljoa valmiuksia työelämään (8) - opiskeluaikana ei saanut tietoa työelämän eri suuntautumisvaihtoehdoista (5) - koulutuksessa ei ole huomioitu työelämänäkökulmaa (5) - koulutus on antanut hyvät valmiudet työelämään (3) - on hyvä, että opintopisteitä saa järjestötoiminnasta yms. ja siihen kannustetaan (2) - maisterivaiheen opetustarjonta vähäinen / ei tuonut opintoihin uutta (2) - tutkijan ura ainoa, joka on otettu opinnoissa kunnolla huomioon - HY:n opetuskäytännöt ovat jääneet ajasta jälkeen, pitäisi olla enemmän aktiiviseen tiedonhankintaan kannustavaa opetusta - ympsin opetuksessa samat asiat toistuvat kursseilla - sisäänottoa pitäisi vähentää - koulutus ei antanut vahvaa ympäristöasiantuntijan identiteettiä Ongelmat työelämässä: - erikoistuminen/erityisosaaminen antaisi paremmat valmiudet työelämään / auttaisi työnhaussa (10) - koulutuksella on vaikea saada töitä / koulutuksella ei ole kysyntää työmarkkinoilla (7) - koulutus ei anna työnantajien arvostamia konkreettisia taitoja/osaamista (5) - spesialistit vievät työpaikat (3) - työnantajat eivät tunne ympsin tutkintoa, eivätkä tiedä mitä odottaa, tai väärät ennakkoluulot (2) Koulutuksen kehittämisehdotukset: - enemmän konkreettista/käytännönläheistä osaamista antavia kursseja (15) o (ympäristö)lainsäädäntö (7) o tietotekninen osaaminen (7) o viestintä ja kirjoittaminen (5) o menetelmäosaaminen (tilasto- sekä tutkimusmenetelmät) (4) o projektinhallinta / hankehallinto (3) o elinkaarianalyysi, YVA yms. (3) o (ympäristö)tekninen osaaminen (2) o kielet (2) - opinto-ohjaukseen panostus (12) - enemmän yhteistyötä työelämän kanssa (esim. luennoitsijat, vierailut, gradut, kandit ja harjoitustyöt työelämän organisaatioille) (10) - vahvojen sivuaineiden / selkeiden opintokokonaisuuksien / erityisosaamisen hankkimisen voimakkaampi suositteleminen opiskelijoille (10) - enemmän ns. kovaa faktaa / ympäristöalan substanssiosaamista opetukseen (8) - työelämätaitojen opetus (esim. opintopiiri, kurssi maisterivaiheessa) (5) 18

26 - harjoitteluihin panostus (lisää rahoitusta, enemmän harjoitteluja ja aikaisemmassa vaiheessa opintoja) (4) - suuntautumisvaihtoehdot, joista opiskelijat valitsevat (4) - perusopinnot/kaikille pakolliset kurssit selkeäksi kokonaisuudeksi (3) - laitoksen tutkimuksen vahvempi integrointi perusopetukseen/harjoitustöihin (3) - opintojen vaatimustaso korkeammalle (mm. kandi, tieteellisten teorioiden ja menetelmien hallinta, kirjatentit) (2) - enemmän englanninkielistä opetusta - vuorovaikutteisen opetuksen lisääminen - yritysten ympäristöasioihin erikoistumismahdollisuus - yrittäjyyden opetus Ympäristöbiologia Palaute: - koulutus liian epämääräinen/hajanainen/yleispiirteinen (6) - epätietoisuus siitä millaisiin töihin koulutus antaa pätevyyden / erilaisten urapolkujen esiintuominen opiskeluaikana (6) - olen ollut tyytyväinen koulutukseen / ei ongelmia (3) - koulutus antaa valmiudet vain tutkijaksi tai opettajaksi / liian tutkimusorientoitunutta (3) - omat kurssit sisällöltään tyhjiä/pintaraapaisua (2) - opiskelijoille pitäisi antaa realistisempi kuva työnsaannista (2) - työelämälinkki puuttuu kokonaan - ammattikuvakurssit yms. olivat hyviä Ongelmat työelämässä: - koulutus ei auta työnhaussa (muuten kuin että olet yleensäkin maisteri) Koulutuksen kehittämisehdotukset: - harjoittelu pakolliseksi / harjoittelua enemmän (11) - enemmän käytännöllistä osaamista antavia kursseja (7) o kenttäkursseja (4) o lajintuntemusta (3) o kemiaa, (ympäristö)fysiikkaa (2) o lainsäädäntöä (2) o projektinhallinta / hallinnolliset tehtävät (2) o tutkimusmenetelmät o GIS 19

27 o kaupallista sekä teknistä osaamista - enemmän opinto-ohjausta (6) - enemmän yhteistyötä ja yhteyksiä työelämän eri tahojen kanssa (5) - enemmän erikoistumista/erikoistumisvaihtoehtoja (4) - enemmän työelämään valmennusta - tutkimuksen eri suuntautumisaloja esille - ulkomailla harjoitteluun panostus, esim. lista hyvistä harjoittelupaikoista - opiskelijoiden kannustaminen sivuaineiden ottamiseen esim. TKK:lta ja oikeustieteellisestä - pakkoruotsin vaihto johonkin muuhun kieleen 1.4 Tulosten tarkastelu Myönteistä on, että ympäristötieteiden opiskelijat vuosina saavuttivat opiskelunsa tavoitteen ja saivat maisterintutkintonsa valmiiksi. Valmistumisensa jälkeen useimmat saivat kohtalaisen nopeasti koulutustaan vastaavaa työtä. Ympäristötieteistä valmistuneiden työtilanne näyttäytyy varsin tyydyttävänä. Ympäristöbiologian puolella tilanne on hieman parempi kuin ympäristönsuojelutieteessä: harva on ollut valmistumisensa jälkeen ilman työtä ja usea ilmoitti olevansa koulutustaan vastaavassa työssä. Kuitenkin myös hyvin pitkään töitä hakeneita henkilöitä löytyi molemmista pääaineista. Pitkät yhtenäiset työnhakujaksot kertovat osaltaan siitä, että kaikki eivät ole olleet tyytyväisiä saamaansa työhön, tai eivät ole saaneet ollenkaan työtä. Ympäristöbiologeista huomattavasti suurempi osa kuin ympäristönsuojelutieteen opiskelijoista työskenteli tutkimuksessa ja opetuksessa. Opetustehtävien suuri määrä selittyy sillä, että osa ympäristöbiologeista on hankkinut esimerkiksi biologian aineenopettajan pätevyyden. Vuonna 2006 tehtyyn vastaavanlaiseen selvitykseen verrattuna löytyy sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Työttömänä on edelleen likipitäen sama osuus vastanneista. Julkinen sektori on edelleen merkittävä työllistäjä ja yksityisellä sektorilla on melko vähän ympäristötieteistä valmistuneita. Työsuhteet ovat enimmäkseen määräaikaisia, kuten edellisen selvityksen aikaankin. Koulutuksessa ongelmallisina pidetyt asiat ja koulutuksen kehittämisehdotukset ovat pysyneet pääosin samoina. Erona edelliseen selvitykseen oli ympäristönsuojelutieteen osalta jatko-opiskelijoiden määrän väheneminen sekä järjestötehtävissä työskentelevien osuuden selkeä kasvu.. On kuitenkin huomattava, että tieto perustuu vastaajan omaan näkemykseen, kun taas edellisessä selvityksessä oli hahmoteltu valmiiksi koulutusta vastaavan työn määritelmää. Tuloksia ei siksi voi täysin verrata, mutta koulutusta vastaamattomissa tehtävissä olevien määrä lienee kuitenkin kasvanut. Valmistumisprosentti on riittävän korkea, jos hyväksytään näkemys, että täyttä sataa prosenttia ei ole syytä pitää ihanteena. Valmistuminen ei kuitenkaan tapahdu kovin joutuisasti, eivätkä useimmat 20

28 valmistu maisteriksi kovinkaan nuorena. Syy tähän näyttää olevan ennemminkin yliopisto-opintojen venyminen kuin lukion jälkeiset välivuodet. Toisaalta on huomioitava, että tutkinnonuudistuksen raja, heinäkuu 2008, sijoittuu tämän selvityksen tarkastelujaksolle. On todennäköistä, että kyselyyn vastaajissa on opiskeluaikana työelämään siirtyneitä henkilöitä useita. Täysipäiväinen työnteko on hidastanut lopullista valmistumista, mutta opinnot on haluttu saattaa päätökseen ennen tutkinnonuudistusta. Tulokset eivät tosin juuri muuttuneet poistamalla aineistosta kevään ja kesän 2008 aikana valmistuneet siis todennäköisimmät tutkinnonuudistuksen paineessa opintonsa valmiiksi saattaneet opiskelijat. Lyhyet työttömyysajat voivat olla merkki siitä, että papereita ei ole otettu ulos ennen kuin on ollut töitä tiedossa. Tämäkin voi osaltaan selittää opiskeluaikojen pitkittymistä. Toki voidaan myös pohtia, onko etenkin ympäristönsuojelutieteen koulutusohjelmassa jotain sellaista, mikä suorastaan johdattaa opintojen hidastumiseen. Avoin palaute oli pääosin samanlaista molemmissa pääaineissa. Tutkintojen laaja-alaisuutta, opiskelijoiden liiallista valinnanvapautta ja tästä seuraavia sillisalaattitutkintoja kritisoitiin runsaasti. Monien mielestä erikoistuminen ja erityisosaamisen hankkiminen on hyvin suositeltavaa työelämän kannalta se auttaa usein työnhaussa. Käytännönläheistä osaamista antavia kursseja toivottiin lisää. Toisaalta eräät olivat tyytyväisiä juuri opintojen monipuolisuuteen ja valinnanvapauteen, tai yleensä koulutukseensa tyytyväisiä. Tällaisia henkilöitä löytyi melko tasaisesti kaikenlaisista työtehtävistä ja kaikilta työnantajasektoreilta. Opinto-ohjausta sekä työelämäyhteistyötä toivottiin lisää, ja harjoittelujaksoja työelämässä pidettiin arvokkaina. Vastauksista välittyi kokonaiskuva, että koulutuksessa pitää ottaa huomioon työelämäasiat nykyistä laajemmin ja paremmin. Työelämän tarpeet, opiskelijoiden omat työelämätoiveet ja urasuunnittelu pitää ottaa huomioon riittävän varhaisessa vaiheessa. Työelämässä tarvittavat taidot ja osaaminen sekä ns. työelämätaidot, työelämäyhteistyö ja linkittyminen työelämään opintojen aikana ovat asioita, joita koulutuksen kehittämisessä pitää ajatella. Yllättävän moni ympäristönsuojelutieteen vastaaja toi esille joko suoraan tai epäsuorasti, että ympäristönsuojelutiede on hyvä jotakin toista, erikoistuneempaa tutkintoa täydentämään. Vastaajista yhdeksän mainitsi joko tehneensä, suorittavansa parhaillaan tai aloittavansa tulevaisuudessa toisen tutkinnon tai täydennysopinnot. Tämä kuvastaa sitä, että erityisosaaminen on edelleen tärkeää monessa työtehtävässä, ja useat vastaajat kokivat, ettei ympäristönsuojelutieteen tutkinto anna työelämään riittäviä valmiuksia. Tämän ongelman korjaamiseksi ehdotettiin mm. vahvojen sivuaineiden suosittelemista opiskelijoille ja perusopintojen rakentamista selkeäksi, ammattiosaamista antavaksi kokonaisuudeksi. Myös opinto-ohjaus olisi tärkeää, jotta opiskelijat eivät haahuilisi niin paljon, ja jotta saataisiin työelämän tarpeita paremmin vastaavia opintokokonaisuuksia. Myös suoranaisia suuntautumisvaihtoehtoja ehdotettiin, joista jokainen opiskelija jossain vaiheessa valitsisi omansa. Ympäristöbiologit puolestaan kommentoivat, että koulutuksella on vaikea saada töitä ilman opettajan pedagogisia opintoja. Ympäristöbiologit toivat hyvin vähän esille selkeitä työelämäongelmia, mutta rivien välistä on luettavissa samankaltaisia asioita kuin ympäristönsuojelutieteen puolellakin. 21

29 Kyselylomaketta ei testattu ennen haastattelujen aloittamista. Tämä olisi kuitenkin ollut tarpeen. On mahdollista, että kysymysten sanavalinnat on ymmärretty eri tavoin. Avoimen palautteen osalta on huomattava, että vaikka mahdollisuus oli myös positiivisen palautteen antamiseen, kysymyksenasettelu oli ongelmakeskeinen, mikä on voinut ohjata vastaajien ajatuksia negatiivisiin asioihin. Avovastauksien sävyä arvioitaessa pitää muistaa, että opiskelijoista hyvin harva oli jättänyt opintonsa kesken. Melkein kaikki olivat joko työelämässä tai vapaalla perheen perustamisen takia. Myönteiseen perustulokseen voi vaikuttaa yliopiston koulutustarjonnan ohella ankara opiskelijavalinta, joka vuosiluokasta riippuen on karsinut pois % kyseessä olevien pääaineiden hakijoista. Opiskelijat ovat energisiä, lahjakkaita ja motivoituneita edistämään alaansa. Voidaan ajatella, että tämä joukko pärjää opinnoissa ja työelämässä osin riippumatta yliopistokoulutuksen tasosta. 22

30 OSA 1 - LIITE 1 Valmistuneiden maistereiden työnimikkeet Ympäristönsuojelutietede: aluetoiminnan esimies asiakaspalvelusihteeri auditointikoordinaattori avustaja ekotehokkuuskonsultti erikoissuunnittelija (2) hankeassistentti harjoittelija ilmastovastaava johtaja kampanjavastaava koulutusvastaava luokanopettaja luontoyrittäjä myyjä näyttelijä opiskelija-asiainhoitaja projektikoordinaattori projektipäällikkö projektisuunnittelija projektitutkija projektityöntekijä sopimuskoordinaattori suunnittelija (3) tarjoilija tarkastaja tohtorikoulutettava toimialapäällikkö toiminnanjohtaja (2) toimistosihteeri toimistovirkailija toimittaja (2) toimitusjohtaja tutkija (6) tutkimusassistentti tutkimusavustaja viestintäalan freelancer yhteisöllisyyskoordinaattori ylitarkastaja (2) ympäristöasiantuntija (3) ympäristökasvattaja (2) ympäristökasvatuspäällikkö ympäristötarkastaja 23 Ympäristöbiologia assistant programme officer bioenergianeuvoja biologian ja maantiedon opettaja yläaste (2) biologian ja maantieteen lehtorin sijainen digital media manager esittelijä laskuttaja lastentarhan opettaja luokanopettaja luontoselvittäjä nuorempi tutkija näyttelyvalvoja project specialist projektiavustaja projekti-insinööri projektitutkija suomenkielen opettaja suunnittelija (3) tekninen avustaja teollisuusvartija terveystiedon lehtori tilapäinen ympäristötarkastaja tohtorikoulutettava (6) tutkija (2) va näyttelypäällikkö ylitarkastaja ympäristökasvattaja ympäristösuunnittelija (2)

31 OSA 2 Tohtoriselvitys 24

32 25

33 2.1 Johdanto Hyvin onnistunut maisteriselvitys kannusti vastaavaan selvitykseen alan tohtoreista. Päätimmekin tehdä selvityksen ympäristönsuojelutieteestä ja ympäristöbiologiasta valmistuneiden tohtoreiden jatkokoulutuksesta ja valmistumisen jälkeisestä työurasta. Työ toteutettiin kesällä Aikavälillä Helsingin yliopistosta valmistui 33 tohtoria pääaineinaan ympäristönsuojelutiede, ympäristöbiologia tai ympäristötieteet. Koska tohtoreita valmistuu vähemmän kuin maistereita, oli mahdollista tavoitella yhteyttä kaikkiin tohtoreihin, jotka valmistuivat verraten pitkällä yli 14 vuoden jaksolla. Tiedekunta-, laitos- ja pääainetasoilla tapahtui monia muutoksia ja siksi osa jatko-opiskelijoista valmistui eri pääaineesta kuin mistä opintonsa aloitti. Helsingin yliopistoon perustettiin vuonna 2004 biotieteellinen tiedekunta, johon ympäristönsuojelutiede siirtyi maatalous- ja metsätieteellisestä tiedekunnasta. Vastaavasti ympäristöbiologia siirtyi samana vuonna matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta uuteen tiedekuntaan. Uudistukset tehtiin Helsingin yliopiston tieteellisen arvioinnin suositusten perusteella: tarkoituksena oli kerätä hajanaista ympäristötiedettä yhteen. Biotieteellinen tiedekunta muutti nimensä bio- ja ympäristötieteelliseksi tiedekunnaksi vuonna Pääosa selvityksen piiriin kuuluvista tohtoreita valmistui filosofian tohtoriksi (FT), mutta osa valmistui aikaisemman järjestelmän mukaan maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi (MMT). Selvitystä aloitettaessa tiedettiin ennakkoon, että valtion tutkimuslaitokset erityisesti Suomen ympäristökeskus (SYKE), Metsäntutkimuslaitos (METLA) ja Ilmatieteen laitos (IL) ovat merkittävästi avustaneet Helsingin yliopistoa jatkokoulutuksessa. Monet ympäristötieteistä valmistuneet tohtorit ovat työllistyneet näihin sektoritutkimuslaitoksiin. Tämän selvityksen tarkoituksena oli saada tietoa vuosina laitokseltamme valmistuneiden ympäristötieteiden tohtoreista, heidän opinnoistaan ja työurastaan. Etsimme vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Saivatko ympäristötieteiden tohtorit koulutustaan vastaavaa työtä? Jäivätkö tohtorit joskus väliaikaisesti tai pysyvästi ilman työtä pitkästä opinto-urastaan huolimatta? Työskentelivätkö he tutkimustehtävissä vai muissa tehtävissä? Ketkä olivat heidän työnantajiaan? Lisäksi tarkoituksena oli saada tietoa ja palautetta ympäristötieteiden jatko-opintojen toteutuksesta, jotta jatkokoulutusta voidaan edelleen kehittää. 2.2 Aineisto ja menetelmät Valmistuneita oli vuoden 1997 alusta kesään 2011 mennessä yhteensä 33 henkilöä, joista yksi oli menehtynyt vakavaan sairauteen. Aineisto kerättiin elokuussa 2011 puhelinhaastatteluilla. Haastattelut teki fil. yo Pauliina Paananen. Osa tarvittavista tiedoista saatiin Helsingin yliopiston opiskelijarekisteristä. Kaikki elossa olevat tavoitettiin (Taulukko 3). 26

34 Taulukko 3. Ympäristötieteistä vuosina tohtoriksi valmistuneiden sekä kyselyyn vastanneiden osuus. Valmistuneita (henkilöä) 33 Vastanneita (henkilöä) 32 yhteensä Vastausprosentti 97 % Vastanneista miehiä (henkilöä) 12 Kaikilta kysyttiin seuraavat tiedot: 0. Taustatiedot a) Syntymävuosi 1. Peruskoulutus ja -tutkinto a) Minä vuonna suoritit ylioppilastutkinnon? b) Minä vuonna suoritit maisterintutkinnon? c) Yliopistosi, tiedekuntasi ja pääaineesi maisterin tutkinnossa? 2. Jatkokoulutus a) Minä vuonna aloitit jatko-opinnot? b) Pääaineesi jatko-opinnoissa? c) Teitkö lisensiaatin tutkinnon? d) Saitko erityisen rahoituksen väitöskirjaa varten? Jos sait, miltä taholta? e) Jos et saanut rahoitusta, miten muutoin rahoitit väitöskirjatyösi? f) Missä sijaitsi työhuoneesi väitöskirjatyön aikana? g) Kerro lyhyesti motiiveistasi hakeutua jatkokoulutukseen h) Vastasiko jatkokoulutus odotuksiasi? 3. Työura a) Kuinka monen työnantajan palveluksessa olet työskennellyt tohtoriksi valmistumisen jälkeen? b) Minkälaisia työtehtäviä olet hoitanut tohtoriksi valmistumisen jälkeen? c) Oletko työskennellyt ulkomailla tohtoriksi valmistumisesi jälkeen? d) Koetko, että olet ollut työurallasi koulutustasi vastaavissa työtehtävissä? Jos et, miksi? 4. Työsuhde a) Olitko työsuhteessa ? b) Työskenteletkö kokopäiväisesti/osa-aikaisesti/useassa työsuhteessa? c) Työskenteletkö Suomessa vai ulkomailla? d) Onko nykyinen työsuhteesi vakinainen tai voimassa toistaiseksi/ määräaikainen/projektityö/freelancer/ muu, mikä? e) Onko nykyinen työnantajasi julkinen sektori (valtio/kunta/kaupunki/yliopisto/muu)/ /yksityinen sektori/ suomalainen järjestö/ kansainvälinen järjestö/eu/yk/ muu, mikä? 5. Työtehtäväsi

35 a) Työnimikkeesi (esim. työsopimuksessa mainittu) b) Mikä on pääasiallinen työtehtäväsi? c) Koetko, että olet koulutustasi vastaavassa työtehtävässä? Jos et, miksi? 6. Poissaolot työelämästä a) Oletko ollut väitöksen jälkeisenä aikana poissa työelämästä? b) Jos olet ollut poissa työelämästä, mikä on ollut ensisijainen syy? c) Kuinka pitkä on ollut pisin yhtenäinen jakso, jolloin olet ollut työttömänä tohtoriksi valmistumisen jälkeen? d) Kuinka pitkään olet ollut yhteensä työttömänä tohtoriksi valmistumisen jälkeen? 7. Palaute Minkälaista palautetta antaisit jatkokoulutuksesta pääaineellesi? Miten kehittäisit jatkokoulutusta? 2.3 Tulokset Opiskelu ja valmistuminen Ympäristötieteistä vuosina valmistui 33 tohtoria, keskimäärin 2,2 tohtoria vuodessa. Valmistuneiden määrä on ollut kasvussa (Kuva 16). Vuonna 2007 ympäristötieteistä valmistui jopa kuusi tohtoria. Vuosi 2011 oli selvitystä tehtäessä kesken. Uusien tohtoreiden todennäköinen lukumäärä vuonna 2011 on neljä Kuva 16. Ympäristötieteistä vuosina valmistuneiden tohtoreiden lukumäärä. Ympäristötieteiden jatko-opiskelijoilla oli kirjava opiskelutausta (Kuva 17). Suurin osa oli kuitenkin jo maisterivaiheessa opiskellut ympäristönsuojelutiedettä tai ympäristöbiologiaa. 28

36 3 % 3 % 3 % 3 % Ympäristönsuojelutiede 3 % 3 % 6 % 6 % 10 % 16 % 44 % Ympäristöbiologia (Morfologis-ekologinen) eläintiede Limnologia Systemaattis-ekologinen kasvitiede Fysiikka Hydrobiologia Kasviekologia Orgaaninen kemia Yleinen mikrobiologia Kuva 17. Ympäristötieteistä valmistuneiden tohtoreiden pääaineet maisterin tutkinnossa. Vain yksi tohtori oli suorittanut maisterin tutkintonsa muualla kuin Helsingin yliopistossa. Kenelläkään ei ollut perustutkintoa yhteiskuntatieteistä, joskin ympäristönsuojelutieteessä on voinut 2000-luvulta lähtien korostaa yhteiskuntatieteellistä painotusta. Vain neljännes vastanneista aloitti jatko-opinnot heti maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen (Kuva 18). Suurimmalla osalla oli 1-2 vuoden tauko maisterin tutkinnon suorittamisen ja jatko-opintojen aloittamisen välissä. Joukossa oli myös niitä, jotka olivat ennen jatko-opintojaan olleet työelämässä yli 10 vuotta. Eräillä oli kulunut yli 20 vuotta maisterintutkinnon ja jatko-opintojen aloittamisen välissä. Usein opintoja oli ollut, mutta kirjautuminen yliopistoon jatko-opiskelijaksi tapahtui vasta väitöskirjatyön myöhäisessä vaiheessa. 29

37 suoraan 1-2 vuotta välissä3-5 vuotta välissä 6-10 vuotta maisterin välissä tutkinnon jälkeen yli 10 vuotta välissä Kuva 18. Aikaväli maisterin tutkinnon suorittamisesta jatko-opintojen aloittamiseen. Ympäristönsuojelutieteen ja ympäristöbiologian jatkokoulutusohjelmat yhdistettiin ympäristötieteiksi vuonna Yliopiston opiskelijarekisterin tietojen mukaan vuosina tohtoria valmistui ympäristönsuojelusta tai ympäristönsuojelutieteestä, 15 ympäristötieteistä ja 2 ympäristöbiologiasta. Todellisuudessa kuitenkin ympäristöbiologian osuus jatko-opinnoissa on suurempi: noin 1/4 jatko-opiskelijasta opiskeli ympäristöbiologian jatkokoulutusohjelmassa ja 3/4 ympäristönsuojelutieteen jatkokoulutusohjelmassa. Filosofian tohtoriksi (FT) vastanneista valmistui 21 henkilöä ja maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi (MMT) 11 henkilöä. Tohtoreilta kysyttiin heidän motiivejaan aloittaa jatko-opinnot. Yli puolet vastanneista kertoi työskennelleensä tutkimuslaitoksella tai yliopistolla jo ennen jatko-opintojen aloittamista ja heistä valtaosa mainitsi halunneensa jatkaa työskentelyä kyseisellä tutkimuslaitoksella tai yliopistolla. Merkittävä osa aloitti jatko-opintonsa työnantajan kannustuksen tai painostuksen ansiosta. Suurin osa heistä, jotka aloittivat jatko-opinnot välittömästi maisterin tutkinnon jälkeen, mainitsivat motiiveikseen valmiin väitöskirjapaikan ja rahoituksen sekä kiinnostavan tutkimusaiheen. Viidesosa vastaajista kertoi, ettei varsinaisesti tähdännyt tutkijan uralle. Seuraavassa ryhmittelemme vastauksia tärkeysjärjestykseen. Prosenttiluku kertoo, miten usein kyseinen motiivi mainittiin. Monet esittivät useita motiivia jatko-opintojensa aloittamiseen ja tohtorin tutkinnon suorittamiseen. Halu jatkaa silloisessa työpaikassa tutkimuslaitoksella tai yliopistossa (40 %) Oli tarjolla väitöskirjapaikka ja rahoitus (31 %) Kiinnostava tutkimusaihe (31 %) Työnantajan painostus (19 %) Halu pätevöityä tutkijana (16 %) Jatko-opinnot tuntuivat hyvältä koulutusvaihtoehdolta ja mahdollisuudelta kehittää itseään (13 %) Ajautuminen väitöskirjaprosessiin silloisen työn kautta (13 %) Halu ryhtyä tutkijaksi (9 %) Työnantajan kannustus (9 %) Sillä hetkellä ei ollut muita mielenkiintoisia työpaikkoja/vaihtoehtoja tarjolla (9 %) Tohtorintutkinto oli turvallinen vaihtoehto (6 %) 30

38 Oli jäämässä työttömäksi (6 %) Halu kokeilla, pystyisikö väitöskirjaprosessiin (6 %) Suurin osa ympäristötieteiden jatko-opiskelijoista sai rahoitusta väitöskirjatyöhönsä. 66 %:lla rahoitus koostui monesta eri lähteestä: apurahoista, hankerahoituksesta ja palkkatyöstä tai näiden eri yhdistelmistä (Kuva 19). 22 % 9 % 3 % 66 % Väitöskirja rahoitettu useiden rahoituslähteiden yhdistelmällä (apurahat, hankerahoitus ja palkkatyö) Väitöskirja tehty palkkatyön ohessa, ilman apurahoja tai muuta rahoitusta Väitöskirjatyö rahoitettu pelkillä apurahoilla Väitöskirja tehty palkkatyönä tutkimuslaitokselle Kuva 19. Ympäristötieteiden jatko-opiskelijoiden väitöskirjojen rahoitusmalleja. Moni palkattiin työskentelemään yliopiston tai valtion tutkimuslaitoksen (Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos, Ilmatieteenlaitos) tutkimushankkeeseen, jolle haettiin tai jolle oli jo myönnetty rahoitusta. Ainakin 30 % sai rahoitusta jossain muodossa Suomen Akatemialta. Hankkeita ja rahoitusta saatiin myös ministeriöistä (Liikenne- ja viestintäministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö). Viidennes vastaajista työskenteli jatko-opintojen aikana palkkatyössä tutkimuslaitoksessa tai yliopistolla ja teki väitöskirjan päivätyön ohessa, ilman apurahoja tai muuta rahoitusta. Lähes saman verran vastanneista kertoi myös rakentaneensa väitöskirjan tietoisesti silloisten työtehtävien ympärille, jotta väitöskirjan ja palkkatöiden tekeminen onnistuisi samanaikaisesti. Osa työssä käyvistä sai lisäksi apurahoja tai muuta rahoitusta väitöskirjaa varten. Osalla työnantaja vapautti heidät muista työtehtävistä joksikin aikaa, jotta he voisivat keskittyä väitöskirjan kirjoittamiseen. Yksi vastaajista oli työttömyyskorvauksella varsinaisen kirjoitusprosessin aikana. Lähes kaksi kolmesta jatko-opiskelijasta kertoi saaneensa yhden tai useamman apurahan, noin yksi kolmasosa ei hakenut tai saanut yhtäkään apurahaa. Vajaa 10 % rahoitti väitöskirjatyönsä pelkillä apurahoilla. Yksi vastaajista kertoi joutuneensa tekemään aivan muun alan töitä iltaisin rahoituksen päätyttyä. Muutama vastaaja piti rahoituksen järjestämistä väitöskirjatyön ongelmallisimpana osana. 31

39 Vastanneista yli puolella oli työtila yliopistolla väitöskirjatyön aikana. Noin kolmanneksella työhuone sijaitsi tutkimuslaitoksella ja lopuilla kotona. Yksi kertoi vuokranneensa työhuoneen joksikin aikaa. Vain neljä ympäristötieteiden tohtoreista oli tehnyt lisensiaatin työn. Näistä yksi oli tehnyt työnsä (nykyisellä) ympäristötieteiden laitoksella, kolme oli tehnyt sen toisella laitoksella ja pääaineessa jo ennen ympäristötieteiden jatko-opintojen aloittamista. Jatko-opintojen aloittamisesta tohtoriksi valmistumiseen kului keskimäärin 7,1 vuotta (Kuva 20). Lyhyimmillään jatkotutkinto valmistui alle vuodessa, pisimmillään 16 vuodessa. Pitkiä opiskeluaikoja selittää se, että monet olivat palkkatyössä jatko-opintoja tehdessään. Toisaalta palauteosiossa muutamat mainitsivat ohjauksen puutteen yhdeksi syyksi opintojen pitkittymiseen vuotta tai alle 4-6 vuotta 7-9 vuotta yli 9 vuotta Kuva20. Ympäristötieteiden jatko-opintojen kesto vuosina. Tohtoriksi valmistuttiin myös suhteellisen iäkkäinä. Keskimääräinen tohtoriksi valmistumisikä oli 39,5 vuotta. Korkeaa valmistumisikää selittää se, että moni aloitti jatkokoulutuksen oltuaan jo useita vuosia työelämässä. Lisäksi jatko-opiskeluajat venyivät pitkiksi. Suuntaus on kuitenkin muuttumassa, sillä vuosina valmistuneet tohtorit olivat valmistumishetkellä keskimäärin nuorempia kuin ennen vuotta 2006 valmistuneet. 32

40 Kuva 21. Ympäristötieteiden tohtoreiden ikäjakauma valmistuessa Ympäristötieteistä valmistuneiden tohtoreiden työura Moni oli ollut työelämässä pitkään jo ennen tohtoriksi väittelemistä. Työura saattoi olla pidempi ennen väittelyä kuin väittelyn jälkeen. Yli puolella tohtoreista oli ollut työurallaan vain yksi työnantaja (Kuva 22). Monet vastanneista jatkoivat väitöksen jälkeen työskentelyä samalla työnantajalla, jonka palveluksessa he olivat olleet ennen väitöstä. Toisaalta monilla oli ollut useita työnantajia suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Eräät olivat valmistuneet tohtoreiksi hyvinkin äskettäin työnantaja 2-3 työnantajaa 4-5 työnantajaa Kuva 22. Ympäristötieteiden tohtoreiden työnantajien lukumäärä työuran aikana. 33

41 Vaikka monet olivat olleet vain yhden työnantajan palveluksessa, useimmat olivat hoitaneet erilaisia työtehtäviä. Suurin osa mainitsi useamman kuin yhden työtehtävän. Valtaosa - neljä vastaajaa viidestä - mainitsi työskennelleensä tutkijana tai tutkimustehtävissä. Lähes 40 % oli toiminut myös asiantuntijatehtävissä sekä johtanut tai koordinoinut tutkimushankkeen toteutusta. Muita tohtoreiden työtehtäviä olivat olleet esimerkiksi erilaiset hallintotehtävät sekä opetustehtävät. Vain muutama vastaajista kertoi tehneensä työurallaan muita kuin oman alansa töitä. tutkimus (80 % työelämässä olleista tohtoreista mainitsi) asiantuntijatehtävät (39 %) tutkimusjohtaminen/tutkimushankkeen koordinointi (35 %) opetus yliopistolla (26 %) muu tutkimushallinto (16 %) kehittäminen/suunnittelu (13 %) hallinto/toimistotehtävät yliopistolla (10 %) opetus koulussa (6 %) johtotehtävät (6 %) muita, ei oman alan tehtäviä (6 %) taloushallinto (3 %) Neljäsosa tohtoreista oli jossain vaiheessa valmistumisen jälkeen työskennellyt ulkomailla (Kuva 23). Niistäkin, joiden asemapaikka oli ollut Suomi, moni oli hoitanut kansainvälisiä tehtäviä ja/tai vieraillut työtehtävissä ulkomailla. 25 % työskennellyt ulkomailla jossain vaiheessa työuraa 75 % työskennellyt vain Suomessa Kuva23. Ulkomailla ja Suomessa työskennelleiden ympäristötieteiden tohtoreiden osuudet. Valtaosa koki olleensa koulutustaan vastaavissa työtehtävissä (Kuva 24). Vain muutama ilmoitti, ettei kokenut työtehtävien vastanneen koulutusta. 13 % koki, työuran työtehtävät vastasivat koulutusta vain osittain. Osa heistä kertoi olleensa aikaisemmin tai olevansa tälläkin hetkellä ylikoulutettuja 34