Illuusio. Kappale IV Imbalance

Transkriptio

1 Illuusio Kappale IV Imbalance Lenia ei voinut ymmärtää, kuinka hänelle oli voitu puhua niin. Ran Longfeld oli loukannut häntä verisemmin kuin kukaan! Nainen tunsi vieläkin poltteen sisimmässään vain ajatellessaan kuinka julma mies oli ollut. Samalla hotellihuoneessaan ikkunan ääressä istuva prinsessa ei voinut käsittää, miksi kuvitteli muka tarvitsevansa tuota miestä niin paljon. Tämähän ei osannut edes puhutella prinsessaa oikealla tavalla saati kunnioittaa hänen valtaansa. Vaikka Leniaa ei virallisesti ollut edes olemassa, niin hän oli ymmärtänyt, olisihan Ran Longfeldin pitänyt kunnioittaa häntä! Ja vielä kaiken lisäksi miehen olisi pitänyt olla vertailematta Leniaa Dark Jeweliin. Leniako samanlainen kuin Dark Jewel? Oliko hän todella hirviö halutessaan täysin samaa asiaa kuin Ran? Lenia halusi vain rauhaa ja vapauden maailmaan ennen kuin olisi liian myöhäistä. Hän tunsi sisimmässään kuinka aika kului tiuhempaan. Jonkin ajan päästä samanlainen tilaisuus Dark Jewelin tuhoamiseen ei olisi edes mahdollinen. Mikä kumma Rania oikein vaivasi? Lenia ei voinut ymmärtää miestä. Aikaisemmin niin urhoollinen ja määrätietoinen Ran Longfeld vaikutti kadonneen jonnekin. Se hämmensi Leniaa. Oliko vankilassa tehty miehelle jotain mikä muutti hänet täysin? Ehkä... Ei! Lenia huudahti itselleen järkyttyneenä. Ei se voi olla niin... Ei hän voisi... Voisi mitä? sanoi Miriamin rauhallinen ääni pöydän äärestä, jossa tyttö luki jotain romaania. Se oli varmasti jokin rivo eepos, sillä nuoren tytön kasvot punersivat ja silmät kimmelsivät ilkikurisesti, vaikka hän kuulostikin rauhalliselta puhuessaan. Ajattelin tässä vain, että ehkä Longfeldilla on jokin ongelma itsensä kanssa tai... jotain, Lenia vastasi. Hän ei missään nimessä voisi kertoa ystävälleen suoraan mitä oli todella ajatellut. Miriam vain nauraisi. Hän oli sellainen. Nauroi aina kaikelle, missä ei hänen mielestään ollut mitään järkeä. Ja se jos mikä ärsytti Leniaa vielä enemmän kuin Ranin luonteen hämmentävät ominaisuudet. Jaahas, jaahas, Miriam kujersi. Sinä mietit taas hänen harvinaisen outoa logiikkaansa ja että mikä hän on puhumaan kun on itse yrittänyt nujertaa Dark Jewelin, vai kuinka? Lenia ei voinut sanoa mitään, koska tiesi jääneensä kiinni. Miriam naurahti hänelle. Vaikka se ärsyttikin Leniaa yllättävän paljon, hän rakasti Miriamia siitä huolimatta. Tyttö oli kasvanut hänen kanssaan. Hänen rinnallaan. Miriam oli suuri tuki ja lohtu prinsessalle epätoivon hetkinä, joita oli viime aikoina ollut useinkin. Ja nytkin Lenia tunsi olevansa umpikujassa, koska suunnitelma ei ollut onnistunutkaan kuten hän oli toivonut. Kyllä Ran liittyy lopulta meihin, Miriam lohdutti, kun Lenia avasi sanaisen arkkunsa ja päästi valitusvirren ulos. Meidän pitää vain saada hänen isänmaallisuutensa esiin. Isänmaallisuus? Kapinallisilla on sellainen. He kokevat olevansa uskollisia maalleen, eivät sen hallitsijalle. Ja Ran sisimmässään rakastaa tätä maata. Jos hän näkee millaisessa kurjuudessa ihmiset pohjoisessa elävät, hänen entinen minänsä ilmestyy jälleen esiin. Olen varma siitä, Len. Ehkä niin tapahtuu. Toivottavasti, Lenia huokaisi. Olisi niin ihastuttavaa nähdä isä hymyilemässä aidosti minulle... Zuhei rakastaa sinua, Lenia. Miksi sinä edes pohdit sellaisia? En minä sanonut luulevani ettei hän rakasta minua, Miriam. Rivien välistä luettuna se kuulosti siltä. Heidän välilleen kehittyvän riidan katkaisi paikalle ilmestyvä kuningatar Amairo Rothenberg. Lenia ihaili äitiään valtavasti. Amairo oli aina hillitty jo monia vuosia sitten hävinneen kuningaskunnan asukas, joka ei antanut muiden koskaan häiritä hänen ajatteluaan (vaikka se ei estänytkään häntä häiritsemästä tyttärensä ajattelemista joka päivä). Amairo oli aina ryhdikäs ja hyvin kuninkaallinen. Hän oli sanonut, että häntä oli melkein koko elämänsä ajan harjoitettu kuninkaalliseksi. Se oli saanut Lenian pohtimaan, oliko hänen avioliitto Zuhein kanssa päätetty jo Amairon syntyessä? Kun Lenia oli yrittänyt kysyä asiasta äidiltään, oli nainen vastannut miksi sinä välität historian hämärissä tehdyistä sopimuksista, Lenia-kultaseni? Erinomainen kysymys. Miksi Leniaa tosiaan

2 kiinnosti moiset asiat niin kovasti? Lenia ei osannut vastata kysymykseen. Hän kuitenkin tiesi, että Amairo oli miehelleen uskollinen. Heidän suhteensa oli hyvin luja. Lenia toivoi hartaasti voivansa luoda samanlaisen suhteen kohtaamaansa rakkauteen jonakin päivänä. Lenia, Amairo sanoi rauhallisesti hymy huulillaan. Hawk kertoi aikeistaan liittyä Ran Longfeldin seuraan. Lenia ei voinut olla tuntematta vihaa sisimmässään. Ran Longfeld oli solvannut häntä, haukkunut prinsessaa hänen vanhempiensa edessä ja nyt veisi vielä yhden luotettavimmista Illuusion jäsenistä mukanaan? Se ei tule kuuloonkaan! Lenia ei voinut sallia sitä. Hänen täytyi ehdottomasti yrittää puhua Hawk ympäri. Haltiamies oli hyvin tärkeä Illuusiolle. Kukaan muu ei voisi opettaa magian käyttöä samalla tavalla kuin Hawk, se oli selvää. Lenia tunsi yhtäkkiä jäävänsä yksin. Se oli pelottava tunne. Nyt kun Ran oli kuvioissa mukana, Lenia oli yhtäkkiä melkein varma, että kaikki jättäisivät hänet oman onnensa nojaan. Se suretti häntä suunnattomasti. Hän huokaisi syvään. Minä pelkäsin tätä. Kaikki jättävät minut yksin kun Longfeld on kuvioissa mukana taas... Ei sinua kukaan jätä, kultaseni, Amairo sanoi. Minä olisin huono äiti jos jättäisin lapseni. Minä rakastan sinua, Lenia. Kiitos, äiti... Etkö sinä aiokaan raivota silmittömästi? Miriam sanoi yllättyneenä. Minä ihan luulin. Minä tiesin, että Hawk menee Longfeldin mukaan lopulta, Miriam. Yritän toki puhua hänet ympäri. En missään nimessä haluaisi, että menettäisin hänet. Ja ehkä Hawk saisi houkuteltua Longfeldin mukaan... Lenia tuumi. Lenia, Hawk sanoi lähtevänsä hoitamaan Ranin kanssa jotain tehtävää Vapauden kaupunkiin, Amairo sanoi. Siinä sivussa hän mainitsi harkitsevansa liittymistä hänen ryhmäänsä. Herra Hawk näyttää olevan edelleen hyvin uskollinen nuorelle Longfeldille. Niinpä niin. Totta kai, Lenia sanoi. Miriam, voisitko kuitenkin pyytää Hawkin luokseni? Haluaisin keskustella hänen kanssaan. Miriam sulki närkästyneenä kirjansa ja painui ovesta ulos pahatuulisen teinitytön lailla. Lenia jäi äitinsä kanssa kahden huoneeseen. Kuningatar katselikin uteliaana Miriamin lukemaa kirjaa. Et halua lukea sitä, äiti. Se on hyvin rivo kirja, Lenia sanoi nopeasti. Älähän nyt ole noin tekopyhä, kultaseni. Olet aikuinen, Amairo vain sanoi ilkikurisesti hymyillen. Nainen oli joskus aivan liian arvaamaton Lenian mielestä. Sinä varmasti leikit myöhemmin aviomiehesi kanssa kaikenlaisia leikkejä, Lenia. Turha sitä on yrittää peitellä tai mitään. Sinulla ja Ran Longfeldilla oli mielestäni aika hyvä kemia, nainen sanoi muina miehinä, tai siis, naisina. Se sai kuitenkin Lenian aloittamaan uuden valitusvirren Ran Longfeldin ärsyttävästä luonteenlaadusta ja typeristä mielipiteistä, joita mies ei olisi saanut sanoa. Amairo kuunteli tyynesti tyttärensä raivoamista lehteillessään Miriamin kirjaa uteliaana. Se jos mikä ärsytti tulisisuista prinsessaa vain lisää. Ran Longfeld ei voinut kuulla omia ajatuksiaan järkyttävältä huutamiselta ja raivoamiselta, joka tuli kuninkaallisesta sviitistä. Lenia Rothenberg oli tulinen persoona kauniiden kasvojensa takana näköjään. Mies käänsi kylkeä sängyllään kuin mitään ei olisi meneilläkään ja yritti jälleen sulkea silmänsä nukkuakseen hieman. Jokin kuitenkin kiusasi häntä koko ajan Lenian suloisen äänen sointujen lisäksi. Jokin tuntui olevan pahasti pielessä. Jotain oli tekeillä. Jokin oli tulossa Hanfeldia kohti. Ran ei voinut millään siirtää tätä ajatusta taka-alalle. Ja hän ei todellakaan saisi nukuttua niin kauan kun hurmaava prinsessa räyhäsi viereisessä huoneessa niin suurella intohimolla, että Rania ihan pelotti. Melkein. Hassua koko asiassa oli se, ettei prinsessa näköjään tajunnut, että Ran kuulee kaiken. Prinsessalla oli valtaisat kielelliset lahjat. Hän vertasi Rania lantakasaan ja sanoi naivansa mieluummin jonkun Dark Jewelin kätyreistä kuin Ranin. Ran vain virnuili huvittuneena. Prinsessa oli kerrassaan omituinen. Ja ehkä vähän karmivakin. Kuka hullu menisi naimisiin jonkun Dark Jewelin kannattajan kanssa? Ehkä Lenia vain oli niin valtavan raivon vallassa, ettei jaksanut välittää, mistä puhui. Hän vain sanoi mitä sylki suuhun toi. Ja silti Ran huomasi ajattelevansa, että prinsessa oli hyvin mielenkiintoinen ihminen, johon mies voisi tutustua lähemmin.

3 Outoa, mies mutisi pimeyden keskellä. Miksi minä tunnen tällä tavalla? Hän nousi istumaan sängylleen. Hän tiesi, ettei kuitenkaan voisi nukahtaa ennen kuin Lenia lopettaa serenadinsa ja päätti mennä häiritsemään Hawkin rauhaa. Ran tiesi oikein hyvin, että Erica ja Rex olivat lapsensa kanssa nukkumassa jo, eikä halunnut häiritä heitä kun Hayaton nukkumaan laittaminenkin oli ollut niin vaikeaa Ericalle. Niinpä Ran Longfeld nousi sängystään, puki vaatteet ylleen, ja paineli ulos käytävälle. Siellä Lenian suloinen ääni kuului vielä lujempaa ja Ran mietti, miksei kukaan käynyt sanomassa kuninkaalliselle prinsessalle että sulkee suunsa. Hän ei kuitenkaan aikonut olla se, joka niin sanoo prinsessalle. Tämähän voisi käydä käsiksi mieheen. Toisaalta Ran ei kyllä sitä panisi pahakseen. Se oli outoa. Ran ei ollut ennen tuntenut tällä tavalla, vaikka olikin ollut kauan sitten naisten kanssa tekemisissä aika useinkin. Tämä tunne oli kuitenkin erilainen. Minähän näytän idiootilta, jos jään tähän ihmettelemään, mies mutisi ja käveli Lenian huoneen, ja kolmen seuraavan huoneen, ohi. Hän pysähtyi huoneen numero 26 eteen. Lenian mölyäminen loppui myös samaisella hetkellä. Ranista hiljaisuus oli melkein käsin kosketeltavissa, ja hän itse asiassa nautti siitä. Hiljaista yöllä pitikin olla. Lenia Rothenberg oli kaiketi toista mieltä. Ran? sanoi yllättynyt ääni Ranin edestä. Kuulostipa Hawk naiselliselta yhtäkkiä. Paitsi että äänen lähde ei ollut Hawk, vaan pikemminkin Dark Jewelin kaksoisolento Miriam. Hawk seisoi hänen takanaan. Ran tunsi olevansa idiootin näköinen tuijottaessaan vuoroin Miriamia, vuoroin Hawkia silmiin sanomatta sanaakaan. Ihan kuin hänen mielensä olisi heittänyt yllättäen toimimasta. Eikä se ollut mitenkään erityisen mukavaa Ranin mielestä. Hän antoi varmasti Miriamille mahtavan kuvan itsestään. Ihan kuin tyttö ei jo valmiiksi ajattelisi Ranin olevan idiootti! Mitä sinä haluat? Miriam kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Miksi sinä seisot siinä etkä sano mitään? Öh tuota, ajattelin vain tulla juttelemaan Hawkin kanssa, mutta näköjään hänellä on muuta mielessä, Ran heitti kiireesti virnistäen. Hän möyhi hermostuneena hiuksiaan ja toivoi ettei kuulostanut pahalta idiootilta, mikä oli kyllä hyvinkin mahdollista. Hawkilla on kiireisiä keskusteluja edessään Lenian kanssa, Miriam sanoi. Ahaa, ymmärrän, Ran sanoi virnuillen siirtyen pois kaksikon tieltä. Rothenberg yrittää saada Hawkin muuttamaan mieltään. Aa, niin... Miriam mutisi. Arvasin sen, Ran hekotti. Menemmekö? Me, Longfeld? Me? Miriam toisti. Sinä loukkasit Lenia Rothenbergia! Minä en tee töitä hänelle. Jos Vapauden liike ja Illuusio yhdistetään, hän tekee töitä minulle. Et ole tosissasi. Lenia ei ikimaailmassa suostu tuohon, Ran. Sinä tiedät sen kyllä. Ehkä ei, mutta on selvää, että hän pitää minusta. Ha! Eli sinä viettelet hänet suostumaan naurettavaan ajatukseesi. Ymmärrän, Miriam sanoi, kun kolmikko käveli käytävällä kohti Lenian huonetta. Rauhoittukaa, lapset. Emme saa taistella toisiamme vastaan, Hawk filosofoi. Sana lapset merkitsi sitä, että haltia suhtautui Raniin ja Miriamiin kuin nämä olisivat sanan mukaisesti kinaavia penikoita. Hawk itse oli yli satavuotias. Ran ja Miriam rauhoittuivat saman tien aloilleen ja matka jatkui hiljaisuudessa. Mitä tuo tekee täällä?! rääkyi Lenia Rothenberg kasvot punaisina raivosta, kun Ran astui huoneeseen Hawkin perässä. Ei mitään hajua. Hän ei suostunut lähtemään pois, Miriam sanoi sulkiessaan oven takanaan. Miriam...! Älä nyt neitokaiselle huuda, nuori prinsessa, Ran sanoi hurmaavasti hymyillen. Minä tulin omasta vapaasta tahdostani. Sinä tulit tänne ottamaan selvää yritänkö aivopestä Hawkin pysymään rinnallani, Lenia syytti melkein pikkutytön äänellä. Mutta väliäkö sillä? Me tiedämme, että minulla on armeija. Sinulla ei. Sehän nähdään, Ran heitti hymyillen. Hän kuitenkin heitti uhkauksen päin prinsessan kasvoja. Tämä näytti jälleen raivostuneelta ja yritti ajaa Ranin ulos. Ran kuitenkin istui tyynesti tuolille pöydän ääreen ja nosti jalat pöydälle ristiessään kädet rinnalleen. Puhukaa. Olkaa kuin minua ei olisikaan, mies sanoi hurmaavasti hymyillen. Lenia siristeli

4 silmiään nähdäkseen, oliko Ranilla jokin taka-ajatus, mutta kääntyi sitten Hawkin puoleen. Ranin yllätykseksi prinsessa ryhtyi puhumaan haltioiden kieltä Hawkille. Hän kirosi hiljaa mielessään. Nyt hän ei saisi tietää ollenkaan, mitä kaksikko puhui tuolla kiemuraisella ikivanhalla kielellä ja joutui odottamaan toiveikkaasti, että he puhuisivat yleiskieltäkin välillä. Hän ei kuitenkaan saanut tahtoaan läpi vaikka kuinka toivoi. Hän pani kuitenkin merkille kuinka hurmaava Lenia yritti olla. Hurjaa, prinsessa yrittää vietellä Hawkia. No ei kyllä tule onnistumaan. Eikö Lenia tiedä, ettei Hawkia kiinnosta? Ran ajatteli katsellessaan kuinka Hawk kohteliaasti vastasi prinsessalle, vaikka haltian olemus oli jo sen oloinen että kohta lentää päitä. Ran hymyili voitonriemuisesti, kun Hawk lopulta alkoi puhua yleiskielellä. Lenia, tämä on todella tärkeää. Ajattele nyt itsekin; entä jos Vapauden kaupunki hyökkää kimppuumme? Jos kaupunki olisi Ranin ja minun hallussa, voisimme estää kapinallisten välisen sodan. Hawk... älä tee tätä minulle... Lenia sanoi surunmurtamana. En halua menettää sinua. Sinä annoit minulle turvapaikan, Lenia. Tällä tavoin voin maksaa takaisin. Mutta... Lenia, jonakin päivänä sinä ymmärrät kyllä. Olet loppujen lopuksi todella fiksu. Minä ja Ran tunnemme oikein hyvin tämän Merúonin, joka kieltäytyy auttamasta meitä, Hawk sanoi. Haltia vilkaisi Raniin hieman epävarmana lopputuloksesta, mutta päätti ilmeisesti puhua suunsa puhtaaksi ja kääntyi prinsessan puoleen uudemman kerran. Sitä paitsi vannoin valan Ranille kauan sitten, Lenia. Vaikka olenkin Illuusion jäsen, uskollisuuteni kuuluu Ranille. En saata uskoa tuota, Lenia sanoi kalseasti. Miten sinä kuvittelet kahden miehen armeijalla valloittavan Vapauden kaupungin? Me tiedämme miten Vapauden liike toimii, Lenia. Älä huoli turhia, äläkä vain ala raivota. Siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään, Hawk sanoi. Hän katsoi terävällä haukan katseellaan Leniaan, joka käänsi katseensa kiireesti pois. Ran olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että nainen värähti järkytyksestä. Hetken mies tunsi jopa myötätuntoa prinsessaa kohtaan. Kyllä Ran oikeastaan ymmärsi suurimmilta osin mitä Lenia ajoi takaa, tai sen miltä hänestä tuntui. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa sanaakaan, kun Erica ja Rex juoksivat Hayato mukanaan paikalle. Dark Jewel on kaupungissa! Meidän täytyy paeta niin nopeasti kuin mahdollista! Rex sanoi terävästi. Teidän korkeutenne, olisitteko niin hyvä että hakisitte vanhempanne? Lenia oli jo matkalla kauhu silmistään paistaen. Se olikin ensimmäinen kerta, kun tytön olemuksessa näkyi muutakin kuin ylimielisyyttä. Äiti! Hae isä, meidän pitää paeta! tyttö huusi pakokauhun vallassa. Amairo ja Zuhei olivat matkavaatteissaan alle viidessä minuutissa. Ran ei ollut koskaan nähnyt samanlaista toimintaa. Varsinkaan kun ajattelee, että Zuhei oli jo lähemmäs kuusikymmentävuotias. Eikä Amairokaan mikään ihan nuori nainen ollut. Heillä oli kaiketi nopea pakeneminen geeneissään, sillä myös Lenia ja Miriam olivat suunnilleen samassa ajassa pakanneet tavaransa ja valmiita lähtöön. Aletaan painua, Rex sanoi ovelta. Erica, johdata heidät siihen salakäytävään, jonka löysimme. Erica nyökkäsi ja juoksi ovesta käytävälle nopeammin kuin Ran oli odottanut. Hän kuitenkin toimi nopeasti. Hänen piti yrittää saada kuninkaalliset pihalle majatalosta äkkiä. Sen piti myös tapahtua mahdollisimman hiljaa, koska Dark Jewel oli vaarallisen älykäs tapaus. Hän tajuaisi liian pian, että Lenia yritti saada Ran Longfeldia Illuusion jäseneksi. Hawk, mennään me perässä. Rex, ala painua ulos! hän sanoi kiireesti. Öh... Lenny perheineen, seuratkaa Rexiä. Lenny on pojan nimi, ettäs tiedät, Miriam sanoi tyynesti seuratessaan Rexiä ulos. Hän kuitenkin tarkkaili ympäristöään tarkasti mennessään. Samalla hän mietti, mistä repii itselleen aseen. Hän ei todellakaan aseettomana kävisi taisteluun Dark Jewelin kätyreitä saati noitaa itseään, vastaan. Ota minun miekkani, nuori mies, Zuhei sanoi yhtäkkiä. Mies irrotti miekkavyönsä ja antoi sen Ranille, Minä vien vaimon ja tyttäreni turvaan. Mutta tämähän on kuninkaan miekka, en minä voisi... Ran yritti. Sinä olet nuori mies, Longfeld. Sinä jaksat varmasti huitoa sillä Patiencen ja Lyran kappaleiksi.

5 Minä olen liian vanha tällaiseen, Zuhei sanoi terävällä äänellä. Ran ei keksinyt vastaväitteitä, vaan puki kaikessa hiljaisuudessa miekan vyötärölleen. Kun ruskea vyö istui kunnolla hänen vyötäröllään, otti mies sinisävyisen miekan huotrasta. Terä oli juuri niin hopea kuin Ran oli olettanutkin. Se oli koristeltu jadeilla ja erilaisilla kiekuroilla sun muilla. Se oli upea. Minä lupaan palauttaa miekan teille, majesteetti, Ran sanoi, kun Zuhei johdatti vaimonsa ja ainoan tyttärensä käytävään. Ran ja Hawk seurasivat heitä. Ran moitti mielessään itseään, kun ei ollut luottanut omiin vaistoihinsa taas kerran. Hän oli tuntenut, että jokin oli pielessä, mutta oli uskonut ettei mikään ollut niin. Hän soimasi itseään niin hartaasti, että se näkyi hänen kasvoistaankin. Ran tajusi sen kun Lenia katsoi häneen hieman huolestunut ilme kasvoillaan. Nainen ei kuitenkaan sanonut mitään, ettei vain paljastaisi ketään. Varsinkaan Rania. Lenia tiesi kaiketi täydellisesti, että Ranin nimen mainitseminen olisi sama kuin maailmanloppu. Hawk tökkäsi Rania kylkeen ja katsoi terävästi tätä silmiin. Ran katsoi ympärilleen tarkkaavaisena miekka valmiina kädessään. He olivat portaiden yläpäässä. Majatalon alakerrassa ei ollut paikalla ketään. Ran kuitenkin kykeni näkemään valojen välähdyksiä ulkona ja tunsi sisäisen vihansa Dark Jeweliä kohtaan kohoavan pintaan. Nainen tuhosi hänen kotiaan! Taas! Ranin pitäisi tehdä asialle jotain ja pian. Mutta hei, hänellähän oli miekka ja... R, pysy mukana, Lenia kuiskasi hänelle. Prinsessa oli jostakin ilmestynyt raivoissaan olevan miehen luokse ja tarttunut hänen käsivarteensa. Älä mene tuonne. Satutat vain itsesi. Ran ei ehtinyt sanoa mitään, kun läheinen seinä lensi sisään taloon. Ran ei ehtinyt tehdä muuta kuin vetää prinsessan mukanaan kyyryyn lattialle. Lenia värisi peloissaan. Lenny, älä pelkää, Ran sanoi ja katsoi ympärilleen. Hänellä ei ollut mahdollisuutta päästä Erican huoneeseen ilman, että olisi palanut tulipalossa; Käytävä, jota miehen olisi pitänyt seurata, oli hajonnut täysin. Sen keskellä oli valtava monttu, jonka toinen puoli oli tulessa. Ran kirosi hartaasti kaikilla osaamillaan kielillään. Ei hän halunnut, että Lenia olisi hänen kanssaan! Lenian olisi pitänyt juosta turvaan kun vielä ehti. Nyt he olivat pahassa pulassa, sillä muuta tietä ulos ei ollut kuin pääovi. Ja pääoven ulkopuolella saattoi odottaa Dark Jewel kätyreineen. Miksi sinä et mennyt muiden mukaan? Ran tuskaili. Mikä ihme sinua vaivaa, Lenny? No kun sinä olit menossa katkomaan päitä ulos. Jonkun piti kieltää sinua... Lenia sanoi istuessaan lattialla. Hän näytti aivan joltain pikkutytöltä vailla turvapaikkaa. Ran vannoi itselleen, että veisi tytön pois Hanfeldista. Hän oli sen velkaa tämän vanhemmille. Ja jollain oudolla tavalla Lenian suojeleminen tuntui hyvältä. Silti häntä inhotti myöntää prinsessalle, että heidän ainoa pakotiensä oli vaarallisin mahdollinen. Niin. Nyt me joudumme menemään tuonne, koska muuta pakotietä ei ole. Lenian kasvoille ilmestyi kauhistunut ilme. Et ole tosissasi, Ran. Emme me voi mennä... Me jäämme kiinni ja olemme pulassa! Jäisimme joka tapauksessa kiinni, Lenia, Ran sanoi. Minä suojelen sinua. Meille ei käy mitenkään, jos olet kanssani. Lupaan sen. Saat vaikka tappaa minut itse, jos jotain sattuu. Ei missään nimessä, Ran. Minä en tapa sinua, Lenia sanoi. Hän jopa hymyili hieman, vaikka tytön silmissä olikin pelkoa. Silti tämä yritti olla mahdollisimman rohkea. Ranista tyttö oli todella mielenkiintoinen. Ja sievä tapaus. Ehkä kaksikko pääsisi jonkinlaiseen sopimukseen vielä kapinallisjoukoista ja johtajuusjutuista? Se olisi Ranista oikein mukavaa. Saman tien hän huomasi myös harkitsevan uudelleen koko liittymishommaa. Se sai kuitenkin odottaa. Aluksi piti päästä turvaan. Tulepas sitten, pikkuinen. Aletaan painua, Ran sanoi ja auttoi Lenian pystyyn. Samalla hänelle tuli välähdyksiä menneisyydestä. Hän muisti aivan liian tarkkaan sen, kun Dark Jewelin jokin joukko saapui Shinebergiin tuhoamaan vastarintaliikkeen. Erica, älä nyt luhistu! Meidän pitää paeta! Ran huusi, yrittäen repiä sisartaan pystyyn, mutta tämä vain istui järkyttyneenä lattialla. Samalla tavalla kuin Leniakin hetki sitten. Minä en pysty tähän, Ran... Erica sanoi. Sano minulle, että tämä oli virhe! Ei ollut! Ja ala tulla, Patience on pian ovellamme! Vai haluatko sinä jäädä siihen ihmettelemään ennen kuin hän tappaa sinut? Sinä olet kapinallinen! Ja Vapauden liike ei jää kiinni! Se pakenee nopeammin kuin ne ehtii huomata! Erica, ylös siitä! Se olikin ainoa kerta, jolloin Ran oli oikeasti suuttunut sisarelleen. Erica oli joka tapauksessa

6 lopulta lähtenyt Ranin mukaan (napattuaan mukaansa tärkeän suunnitelman paperit ensin). Sitten he olivat juosseet johonkin komeroon piiloon samaan aikaan kun Lyra ja Patience tulivat huoneeseen tuhoamaan sen. Ran? Lenia heilutti kättään miehen kasvojen edessä, Mikä sinulle tuli? Näin vain välähdyksen menneisyydestä, Ran sanoi. Mutta meidän on mentävä nyt tai ei koskaan, prinsessa. Minä tiedän sen kyllä, Longfeld, kuului itsevarma vastaus. Sitten kaksikko kiiruhti portaat alas, Ran edellä, kun hänellä oli ainoa ase mukanaan. Lenialla oli pakko olla jotain kykyjä tai jotain. Ran yhtäkkiä huomasi miettivänsä, osaisiko Lenia taikoa. Hänen sukunsa oli miehen käsityksen mukaan varsin lahjakkaita siinä. Silti häntä hieman huoletti prinsessan turvallisuus. Dark Jewel tappaisi molemmat, jos näkisi heidät yhdessä. Siksi Ran toivoi hartaasti, että Lenia olisi mennyt muiden mukana ulos toista kautta. Olisitpa sinä mennyt vain muiden perässä, Ran sanoi, kun kaksikko kiiruhti huoneen läpi ulkoovelle. No anteeksi nyt vaan, Lenia ärähti mennessään ulos Ranin ohi. Mies päätti siinä vaiheessa, ettei asiasta pitäisi jankuttaa prinsessalle, joka ei kuitenkaan voisi enää palata. Eikä hän oikeastaan ehtinytkään sanoa enempää, kun huomasi tummaan pukuun verhoutuneen, tappavan vaarallisen Dark Jewelin seisovan kaupungin keskellä. Hänen raivonsa säteili ilmassa. Ran ja Lenia olivat jääneet kiinni, ja tiesivät olevansa pulassa. Samaan aikaan täysin tietämättömänä Ranin ja Lenian ahdingosta Erica Longfeld tuskaili, missä hänen veljensä mahtoi olla. Hän seisoi Hanfeldin itäpuolella sijaitsevan metsän reunassa ja oli joutunut seuraamaan kuinka Dark Jewelin luoma valopallo oli tuhonnut majatalon miltei kokonaan. Siinä samassa hän oli myös huomannut, etteivät Lenia ja Ran olleetkaan heidän kanssaan. Erica tunsi sydämensä kuristuvan. Hän ei lainkaan tiennyt, missä kaksikko mahtoi olla. Sen hän kyllä tiesi, että Ran ja Lenia olivat pahassa pulassa. Dark Jewel oli kaupungissa. Luultavasti tämä olikin juuri kaksikon perässä. Nämä kun olivat kapinallisia. Ja kaiken lisäksi kahden kapinallisjoukon johtajia. Mitä minä teen? Erica kuiskasi peloissaan. Jos Ran kuolee, en tiedä mitä teen... Erica, älä murehdi sitä, Hawk sanoi lähistöltä. Kun Erica kääntyi hänen puoleensa, huomasi hän Hawkin järjestelevän viikatettaan paikoilleen selkäänsä. Menen hakemaan heidät. Mutta Dark Jewel on siellä, Hawk! Erica huudahti. Et voi olla tosissasi! Minä pakenin häntä Lathamissa, Erica. Minä tiedän kyllä, kuinka Dark Jeweliä pääsee pakoon. Mutta... Anna hänen mennä, Erica, Rex sanoi ja veti vaimonsa lähelleen. Hawk tuo kyllä nulikan ja prinsessan tänne, älä murehdi. Äiti, äiti, mitä tapahtuu? Miksi tuolla on tulta? Hayato kysyi kimeällä äänellä. Pikkupoika veti äitiään kädestä. Erica nosti lapsen syliinsä ja mietti mielessään kuinka hänen sylivauvastaan oli jo kasvanut iso poika. Silti nainen ei voinut vastustaa kiusausta syleillä ihanaa lastaan. Paha nainen vain purkaa vihaansa viattomiin ihmisiin, Hayato. Jonakin päivänä se kuitenkin päättyy, kultaseni. Älä pelkää, hän sanoi lapselleen. Antaako Ran-setä selkään sille pahalle tädille? Hayato kysyi innoissaan. Toki. Ran-setä on hyvin, hyvin vihainen pahalle tädille. Loistavaa! pikkupoika säteili kuin vasta noussut aurinko. Hayato muistutti kovasti Rania kun tämä oli ollut vielä pieni lapsi. Toisaalta Ran oli kyllä vieläkin aika pentu. Silti Erica rakasti veljeään hyvin paljon. Nainen muisti selvästi, kuinka heidän äitinsä oli käskenyt tytärtään pitämään huolta veljestään silloin kauan sitten. Ran ei ollut tuolloin ollut paikalla, mutta Erica kyllä. Ericalla oli liikaa selviä muistoja tuosta päivästä. Se oli ihan samanlainen kuin tämäkin. Silloinkin oli ollut myöhäinen yö, kun Dark Jewelin armeija oli Venyan sodan aikana tullut kaupunkiin. Venyan armeija oli ollut pääkaupungissa, koska he luulivat Dark Jewelin hyökkäävän sinne. Jostain syystä noita olikin hyökännyt Hanfeldiin. Vielä tänäkään päivänä Erica ei tiennyt syytä siihen. Hänellä ei ollut mitään hajua siitäkään miksi Dark Jewel oli alun perin etsintäkuuluttanut Longfeldin pariskunnan. Ranilla ei ollut mitään tietoa tästä, koska Erica ei halunnut kertoa hänelle

7 epäilyksistään. Hän uskoi vakaasti, että heidän vanhempansa olivat tuolloin pitäneet pystyssä vastarintaliikettä, jonka päämaja oli Hanfeldissa. Erica myös huomasi päättävänsä, että kertoo veljelleen epäilyksestään. Ranilla oli oikeus tietää. Minä menen nyt. Teidän olisi hyvä mennä syvemmälle metsään piiloon. Voi olla, että Dark Jewel lähtee seuraamaan meitä. En haluaisi saattaa teitä enää vaaraan. Varsinkaan Zuheita. Dark Jewel vihaa häntä melkein enemmän kuin Rania. Joutuisimme todistamaan kylmäveristä murhaa mikäli se nainen saa tietää, että kuningas on täällä myös. Suojelkaa heitä hyvin, Rex, Erica, Hawkin rauhallinen ääni sanoi. Erica ei voinut sanoa hänelle vastaan. Haltia oli jo päättänyt lähtevänsä, eikä Ericalla olisi ollut valtaa vaatia miestä jäämään. Hawk, ole varovainen. Ja tuo Ran takaisin ehjänä, hän vain sanoi. Hawk nyökkäsi ja lähti juoksemaan niityn poikki Hanfeldiin. Erica näki kuinka haltia käytti ilman voimia hyväkseen hypätäkseen lähimmän talon katolle. Pian hän katosi savun ja tulen keskelle. Erica rukoili mielessään, että he tulisivat pian takaisin. Hän ei todellakaan antaisi itselleen anteeksi, jos he kaikki kuolisivat. Silloin kaikki olisi menetetty. Illuusiokin hajoaisi, jos Lenia kuolisi. Ja Vapauden liikkeen rippeet vain juhlisivat kaupungissaan tietämättään, että heidän oikea johtajansa oli kuollut vihollisensa käsissä. Erica, älä pelkää. Hawk on loistava velho. Hän kyllä tuo heidät tänne ennen kuin aamu saapuu, Rex lohdutti vaimoaan. Se ei kuitenkaan antanut naiselle lohtua lainkaan. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun koko taivaan valaisi vaaleansininen valo. Erica oli nähnyt valon ennenkin; se oli sama, jolla Dark Jewel oli hävittänyt koko Hanfeldin maailmankartalta kauan sitten. Hawk seisoi vanhan puusepän työpajan katolla ja tarkkaili keskustaa. Hän etsi savun ja tulen keskeltä vain kahta ihmistä. Ran Longfeldia ja Lenia Rothenbergia löytämättä heitä kuitenkaan. Dark Jewelin ja tämän kaksi kätyriä hän kyllä näki. Jossain sivummalla kyhjötti myös kummasti tutun näköinen punavampyyri. Hawk kurtisti kulmiaan. Mitä Wenna Hanfeldissa oikein teki? Ja miksi hän oli sivummalla? Ja... miksi hän oli noin tyytyväisen näköinen? Jokin oli pahasti pielessä. Hawk myös arveli, että vampyyri oli jo nähnyt hänet. Se vaikeutti pelastustehtävää aivan liikaa. En voi vain mennä tuonne nyt, kun tarkkasilmäinen vampyyri on paikalla, haltia tuumi. Samalla hän yritti paikantaa Ranin ja Lenian. Minne nämä olivat kadonneet? Hän oli aivan varma, että he olisivat keskustassa. Jotenkin oudolla tavalla he eivät enää olleetkaan. Tai sitten Hawk ei vain nähnyt kunnolla. Dark Jewelin katse oli nauliintunut majatalon oven suuntaan. Majatalo oli sama, jossa Hawk oli yöpynyt tietämättään, että Ran tulisi sinne. On päästävä lähemmäs ilman että Dark Jewel huomaa, Hawk tuumi ja siirtyi seuraavalle katolle. Hän näki kauhun lamaannuttamat Ranin ja Lenian selkeästi. Nämä seisoivat majatalon edustalla ja tuijottivat Dark Jeweliin, jonka raivo kohdistui vain heihin. Olisi siis vain helppoa tuupata nainen kumoon ja paeta. Silti Hawk tiesi, että tehdessään niin, hän kiinnittäisi Lyran ja Patiencen huomion. Ja myös Wennan, joka vaikutti selvästi olevan jotain aivan muuta kuin Hawk oli ajatellut. Ja Wennahan oli jättänyt Ranin oman onnensa nojaan, vaikka vampyyrin piti viedä heidät Hanfeldiin. Aika outoa. No, se ei kuulu tähän. Dark Jewel valmistautuu tappamaan heidät, kuiskasi ääni Hawkin korvaan niin yllättäen, että haltiamies oli karjaista kauhusta. Hän tunsi suunsa edessä kuitenkin käden, joka oli verhottu valkoiseen hansikkaaseen. Kuka hitto tämä oikein oli ja millä oikeudella tämä kuka lie olikaan tuli häiritsemään? Älä minun nimestäni välitä. Sillä ei ole merkitystä. Tärkeintä on saada toivo turvaan, sanoi ääni haltian takana nyt hiljaa. Se oli nainen! Haltia kääntyi katsomaan ja huomasi naisen olevan verhoutunut valkoiseen kaapuun, jonka huppu peitti hänen kasvonsa suuta lukuun ottamatta. Mikä toivo? Hawk kysyi. Tarkoitan nuorta Rothenbergia ja Longfeldia. He ovat tämän maan toivo, nainen sanoi. Selvä, Hawk sanoi kysymättä sen enempää. Kuinka minä saan heidät turvaan? Dark Jewel tuijottaa heitä raivosta lamaantuneena koko ajan ja kätyrit pitävät muuta paikkaa silmällä. Ja vampyyri on haistanut sinut jo. Aivan. Tarvitsemme harhautuksen. Emme muuta, nainen sanoi ja hyppäsi katolta alas. Hän käveli Dark

8 Jewelin luokse kuin olisi tuntenut tämän jo vuosia. Samalla Hawk ryhtyi siirtymään lähemmäs Rania ja Leniaa katoilla. Valkoiseen kaapuun pukeutunut nainen vaikutti hyvin tutulta. Hawk ei vain saanut päähänsä, kuka se mahtoi olla. Sinä! rääkyi raivostunut Dark Jewel niin, että hänen silmänsä muuttuivat vaaleansinisiksi. Valkopukuinen nainen kuitenkin käveli tyynesti Mustan Noidan luokse, vaikka kaupungin levyinen vaaleansininen symboleitä täynnä oleva ympyrä valaisi koko kaupungin ja sen taivaan. Hawk kuitenkin tiesi tilaisuutensa tulleen. Hän hyppäsi kadulle ja juoksi muutamalla pitkällä askeleella Ranin ja Lenian luokse. He näyttivät kalpeilta, mutta ilahtuivat tilaisuudesta paeta. Tulkaa, nopeasti, Hawk sanoi heille. Nämä nyökkäsivät ja juoksivat Dark Jewelin ohi kohti pohjoista uloskäyntiä. Se saattoi olla vaarallisempi reitti, mutta Ran ja Lenia eivät olleet haltioita eivätkä siten kyenneet pomppimaan katoilla samalla tavalla kuin Hawk pystyi. Kolmikko pysähtyi jossakin vanhojen talojen tienoilla vetämään henkeä. Tämä ei ole enää hauskaa, Ran huohotti. Ja minä en jaksa edes juosta samalla tavalla kuin ennen... Sinä olit vankilassa vuosia, Hawk sanoi, joka ei ollut erityisen hengästynyt toisin kuin kaksi suojattiaan. Erinomaista, että sait Toivon turvaan, sanoi valkopukuinen nainen hänelle tyytyväisenä. Sitten hänen läsnäolonsa katosi. Hawk katsoi kahteen ihmisolentoon edessään. He olivat niin tavallisia. Oliko heillä muka jotain erikoisia voimia, joiden avulla he tuhoaisivat Dark Jewelin? Ranilla ei ainakaan ollut magiaa suonissaan. Ei tippaakaan. Lenia taas... Hawkia häiritsi Leniassa jokin. Naisessa oli jotain erityislaatuisen voimakasta energiaa, joka odotti vapauttamistaan. Samanlaisen voiman Hawk tunsi Miriamissa, ja myös Dark Jewelissä. Jotain outoa oli tekeillä. Hawk ei ollut koskaan tavannut mitään näin erikoista, vaikka olikin elänyt yli sata vuotta. Hän oli nähnyt niin paljon sotia, kuolemaa, kuningaskuntien nousuja ja tuhoja. Hän oli jopa ollut paikalla, kun Zuhei oli sisarensa kanssa asunut Rothenbergissä. Jopa silloin, kun prinsessa Felicia Rothenberg vietiin Villarubiaan mielisairaalaan mielenterveytensä järkkymisen vuoksi. Haltia oli ollut paikalla, kun kalpea, hyytävästi naurava prinsessa oli kulkenut jossain vaunuissa läpi kuninkaallisen kaupungin ja vannonut tuhoavansa veljensä. Ehkä siksi nainen olikin viety monen sadan kilometrin päähän kotoa. Mutta miksi juuri Villarubia? Miksi naista ei viety Unohdetulle Mantereelle Araniaan tai Fromeciaan? Siellä olisi ollut paremmat hoitomahdollisuudet. Hawk kurtisti kulmiaan. Koko touhu oli niin hämmentävää, niin monimutkaista. Ja Zuhei ei kertonut asiasta kenellekään. Ei koskaan! Hawk, mitä sinä teet? Ran kysyi. Sinä olet pelottava kun katsot meitä näkemättä mitään. Vaivuin ajatuksiini, Ran, Hawk sanoi. Jatkammeko matkaa? Kierrämme vähän pidempää reittiä Erican ja muiden luokse. Miksi me emme menneet kattojen kautta heidän luokseen? Lenia taas kysyi. Koska tiesin jonkun lähtevän perään, Lenia. En haluaisi olla todistamassa kuinka Dark Jewel tappaa isäsi. Lenia nyökkäsi väittämättä vastaan. Sitten he jatkoivat matkaansa pois kaupungista ja kääntyivät itään mennäkseen muiden luokse. Jotenkin öinen kauhu kuitenkin herätti Ranissa jälleen sen liekin, jonka nuori mies oli kadottanut sen seitsemän vuoden aikana vankilassa ollessaan. Liekki oli hänen ikuinen toivon liekkinsä. Se, jonka avulla hän oli saanut Vapauden liikkeen ylipäätään kasaan ankarilla saarnoillaan ja puheillaan vapaudesta silloin kauan sitten. Hän tunsi kyyneleen valuvan poskelleen juostessaan kohti metsää jonkin matkan päässä. Hän oli onnellinen. Hän oli täynnä voimaa. Hänen mielessään alkoi jo muodostua häijy suunnitelma, jonka hän aikoi ehdottomasti toteuttaa. Pysähtykää, Lenia sanoi hetken päästä ja vaipui polvilleen ruohikkoon. Ran meni huolestuneena hänen luokseen. Prinsessa näytti todella uupuneelta ja oli hengästynyt. Emme saa levätä, Hawk sanoi haltiakorviaan heilutellen kuulostellakseen ympäristön ääniä. Oli täysin pimeää. Missään ei näkynyt mitään. Jopa Hanfeld oli vaiennut täysin. Ja niitty, jolla kolmikko nyt juoksi, oli vain sinivihreä ja kesäinen. Minä en jaksa, Lenia valitti peloissaan. Minä en selviä... Älä nyt ole tuollainen nynny, Ran ärähti. Sinä kutsut itseäsi Illuusion johtajaksi ja sitten taivut tuolla tavalla. Todellinen johtaja ei tee niin. Hän on aina se vahvin, joka suojelee muita, Lenia

9 Rothenberg. Sinä olet heikompi kuin luulinkaan. En käsitä miksi edes harkitsin sieppaamistasi ylipäätään silloin monta vuotta sitten. Lenia oli jähmettynyt raivosta. Hän nousi vain seisomaan ja nakkeli niskojaan katsoen Raniin murhaavasti. Sitten nainen, niin viehättävä kuin olikin, käveli miehen ohi sanomatta hänelle sanaakaan. Hänestä kuitenkin säteili valtavaa vihan ja raivon tunnetta ympäristöön, mikä hirvitti Rania. No, onneksi hän sai prinsessan kuitenkin liikkeelle. Hän seurasi tyttöä Hawkin kanssa. Haltia myhäili. Mitä? Ran kysyi. Taisin juuri nähdä ja kuulla Ran Longfeldin sellaisena kuin muistan, haltia sanoi. Toivottavasti sinä löydät sen kipinän joka lumosi niin monet kun saarnasit uskaliaasti Rothenbergin keskustassa silloin kymmenen vuotta sitten. Aa, hauskaa. Silloin sinä liityit mukaan, vai mitä? Aivan. Oli vaikuttavaa kuulla kuinka intohimoisesti suhtauduit tähän asiaan ja miten uhmasit Dark Jeweliä. Moni ihminen puhuu siitä vieläkin. Se yllätti Ranin. Hänen hulluista tempauksistaan puhuttiin vieläkin? Hurjaa. Mies ei ollut koskaan tajunnutkaan kuinka tunnettu todella olikaan. Siinä oli järkeäkin. Jos hän ei olisi tunnettu, ei häntä olisi huijattu. Jos hän ei olisi tunnettu, ei Illuusio olisi koskaan kiinnostunut hänestä. Ran hymyili itsekseen. Ehkä jos hän ryhtyisi samaan uudelleen, saisi hän Vapauden kaupungin puolelleen jossain välissä. Ja juuri sen hän halusi tehdäkin. Saapuessaan jonkin ajan kuluttua metsän reunaan, he näkivät siellä yksinäisen lyhdyn. Hawk tutki sitä varovaisesti jonkin aikaa Ranin ja Lenian seisoessa hieman kauempana. Prinsessan oli vaikea pysyä paikoillaan ja Ran kuulikin pian tämän hengityksen värisevän. Hetken mies mietti, itkikö prinsessa, mutta arveli että tällä oli vain kylmä. Olihan sentään yö. Lämmin kesäyö. Miten Leniaa paleli? Hän ei kuitenkaan ehtinyt kysellä tytöltä mitään kun Hawk kutsui kaksikon luokseen kättään heilauttamalla. Erica jätti tämän merkiksi meille. He ovat leiriytyneet metsään, haltia sanoi ennen kuin kumpikaan ehti kysyä mitään. Nämä vain nyökkäsivät ja matka jatkui tiellä, jonka molemmin puolin oli säännöllisin väliajoin oli lyhtyjä, samanlaisia kuin ensimmäinenkin metsän reunalla oli ollut. Hawk sammutti aina jokaisen heidän kohdatessaan uuden jotta Dark Jewelin mahdolliset kätyrit eivät voisi seurata kolmikkoa. Ikuisuudelta kestäneen rämpimisen jälkeen kolmikon näkökenttään tuli varsinainen kenttäleiri. Sen keskellä oli nuotio, joka paloi iloisesti ja sen äärellä istui kolme hahmoa. Telttoja oli ehkä kuusi kappaletta nuotion ympärillä. Ran mietti ankarasti kenen kanssa hän päätyisi nukkumaan. Luultavasti Hawkin, kun joukon kaksi pariskuntaa kuitenkin nukkuisivat yhdessä ja olisi sopimatonta jos Ran nukkuisi Lenian kanssa. Eiväthän he edes toisiaan tunteneet herrajumala sentään! Ja samalla mies alkoi miettiä, miksi ihmeessä ajatus Lenian kanssa nukkumisesta tuntui ihan kivalta idealta. Mitä ihmettä oli tekeillä? Ran! Erican ilahtunut ääni huudahti kun kolmikko astui valoon. Ranin vanhempi sisar juoksi halaamaan nuorempaa veljeään niin rajusti, että nuori mies miltei lensi kumoon sisarensa painon alla. Hän naurahti. Älähän nyt innostu, siskorakas. Hengissähän minä olen. Sinä olisit voinut kuolla, Ran, en olisi antanut sitä koskaan anteeksi kenellekään... Älä huoli. Minä olen nyt tässä, Ran sanoi lujasti. Ja olen elossa. Kaikin mahdollisin tavoin. Ericalla meni hetki ennen kuin hän ymmärsi veljensä sanojen merkityksen. Hän halasi veljeään uudelleen hymy huulillaan. Nainen oli todella kaunis hymyillessään. Rex oli varmasti huomannut saman aikoja sitten. Ran hymyili sisarelleen uhkuen intoa, jota hän ei ollut vuosiin tuntenutkaan olevan olemassa. Ja sen huomasivat myös muut paikallaolijat, jopa Lenia Rothenberg, joka juuri käpertyi viltin sisään kaikessa hiljaisuudessa. Hän kuitenkin katsoi Rania ihan eri tavalla. Jotenkin mietteliäästi ja toiveikkaasti. Ran ei kuitenkaan aikonut antaa periksi, päätti tuo hullu prinsessa mitä vain. Asioista pystyi aina keskustelemaan ja Ranin kanssa keskusteleminen oli aina hyvin vaikeaakin joidenkin mielestä. Ran oli varma, että joutuisi riitelemään tytön kanssa vielä useaan otteeseen. Periksi ei kuitenkaan annettaisi. Ja siitä puheen ollen pojan oli pakko ottaa puheeksi hänen hulppea suunnitelmansa, jonka hän

10 aikoi aamulla toteuttaa. Ja koska hänen matkakumppaneinaan olivat myös Rothenbergit sekä Miriam, oli Vapauden liikkeen johtajan pakko kertoa se heillekin vaikka se ärsyttikin. Hän ei olisi halunnut paljastaa suunnitelmiaan Lenialle kun ei tuntenut tyttöä lainkaan, mutta muutakaan hän ei voinut. Minulla on ilmoitusasiaa, Ran sanoi ja työnsi Erican pois luotaan hymyillen hänelle, ja käveli nuotion taakse jotta kaikki näkisivät hänet. Hänellä oli ehdottomasti johtajaolo tällä hetkellä ja hän oikeastaan piti siitä että oli jälleen kokonainen, runoilevasti sanottuna. Olen paon aikana kehittänyt suunnitelmaa liittyen Vapauden kaupungissa asustavaan Vapauden liikkeen rippeisiin. Käsittääkseni tämä ryhmä on kaikki, mitä minun valtavasta perheestäni on jäljellä, poika aloitti. Hän huomasi kuinka Lenia kurtisti kulmiaan sanan perhe kohdalla, mutta hän ei avannut suutaan sanoakseen mielipiteitään asiaan. Sanomista kyllä oli luvassa, sen Ran tiesi. Nyt oli kuitenkin tärkeämpääkin tekeillä kuin oikukas prinsessa. Olen päättänyt lähteä ottamaan Liikkeen jälleen komentooni, poika jatkoi. Se sai aikaan hieman hämmästyneisyyttä pojan kuulijajoukossa. He eivät olleet odottaneet tätä tapahtuvaksi vielä näin äkkiä. Ran hymyili heille. Olen hyvin tietoinen siitä miten asiat ovat kyseisen Liikkeen kohdalla nykyään ja olen tehnyt tämän päätöksen sen perusteella mitä tohtori Hawk on minulle kertonut Hanfeldissa. Tiedot ovat varmasti Illuusionkin tiedossa, joten niitä tuskin tarvitsee toistaa. Olen myös päättänyt lähteväni yksin kaupunkiin suorittamaan tämän tehtävän. Ei käy! kuului yllättäen Lenian suusta. Entä jos sinä kuolet? Miten me saadaan tietää? Minä en kuole, Lenia. Minä tunnen Vapauden kaupungin kaikki salakäytävät. Pääsen sinne kyllä huomaamatta, prinsessa, Ran sanoi. Ja siitä puheen ollen meidän täytynee keskustella ennen lähtöäni lisää tästä yhteistyöstä jonka muistaakseni mainitsit eilen illalla. Lenia näytti yllättyneeltä kuullessaan Ranin oikeastaan olevan yhteistyöhaluinen. Hän kuitenkin toipui siitä yllättävän pian ja loi kasvoilleen sen tyynen kuninkaallisen ilmeen, joka oli ärsyttänyt Rania suunnattomasti. Siinä tapauksessa meidän täytynee keskustella asiasta mitä pikimmin huomisaamuna, herra Longfeld. Mitä luultavimmin me riitelemme asiasta. Ihan miten vain teidän korkeutenne tahtoo. Olen huomaavinani piilosarkasmia, Miriam sanoi pieni arvoituksellinen hymy kasvoillaan tämän katsoessa Leniaa ja Rania, jotka tutkivat toisiaan ikään kuin päästäkseen toisen pään sisälle ja ajatuksiin ymmärtääkseen mistä oikeasti oli kyse. Ran ei välittänyt heidän katseistaan ollenkaan. Hän yritti ehdottomasti saada jotain selville tuon arvoituksellisen prinsessan mielestä. Tyttö oli täynnä salaisuuksia, sen poika huomasi heti. Ja häntä huolestutti se, koska Rothenbergien perhe oli hyvin salaperäinen. Se oli aina ollut, ja se jatkuisi vielä pitkään. Heidän kanssaan leikkiminen saattoi olla ehkä hieman liiankin vaarallista. Silti Ran ei voinut olla ensimmäistä kertaa ajattelematta kuinka ainutlaatuinen Lenia Rothenberg oikeastaan olikaan. Hänessä oli paljon erilaisia puolia, ja tyttö yritti olla kovanaama vaikka pelkäsi Dark Jeweliä kuollakseen. Eiköhän meidän ole aika painua nukkumaan, jos aiomme olla hereillä seuraamassa pomojen suurta tahtojen taistelua? Rex heitti hymyillen. Olet oikeassa, Rex, Ran sanoi. Minä ainakin kaipaan unta kun en Hanfeldissä saanut nukuttua kun eräs ilahduttava lintu lauloi viereisessä huoneessa kuinka ihanalta näyttäisin hänen seinällään keihästettynä... Jotenkin oudosti railakkaasti punasteleva Lenia Rothenberg hävisi siinä vaiheessa telttaansa kikattava Miriam perässään.