Hanna Fagernäs KOIVUTUPA VIRIKKEITÄ JA VERTAISTUKEA PERHEILLE

Transkriptio

1 Hanna Fagernäs KOIVUTUPA VIRIKKEITÄ JA VERTAISTUKEA PERHEILLE Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Joulukuu 2007

2 KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Tekijä: Työn nimi: Hanna Fagernäs Koivutupa virikkeitä ja vertaistukea perheille Päivämäärä: Sivumäärä: liitettä Työn ohjaaja: Työn tarkastaja: KK Juha Pekola KT Pirjo Forss-Pennanen Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Koivutuvan merkitys arjen ja sosiaalisten verkostojen tukijana sekä vertaistuen mahdollistajana lapsiperheissä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa, että Koivutuvan toiminta on tärkeää ja merkityksellistä lapsiperheille, jotka ovat suuri asiakasryhmä. Tutkimus kartoitti lisäksi perheiden toiveita Koivutuvan toiminnan kehittämisestä. Koivutupa on Koivuhaan alueella sijaitseva asukastupa, jonka ovet ovat avoinna kaikille kokkolalaisille. Koivutuvalle voi tulla vain aikaa viettämään, tapaamaan ystäviä tai osallistua erilaisiin ryhmiin, jotka kokoontuvat Koivutuvan tiloissa. Tutkimuksen teoriaosuus käsittelee perhettä ja vanhemmuutta yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta, joka sisältää sosiaalisen tuen, vertaistuen ja sosiaalisten verkostojen merkityksen perheiden hyvinvoinnille. Tutkimus on tyyliltään kvantitatiivinen eli määrällinen ja pyrkii selittävään tulosten esitystapaan. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella Koivutuvalla käyviltä lapsiperheiltä kuukauden aikana ja lomakkeita palautettiin 32 kappaletta. Tutkimustulosten perusteella Koivutupa on lapsiperheille tärkeä kohtauspaikka, jonne tullaan tapaamaan ystäviä ja saamaan virikkeitä lapsille. Koivutupa tukee perheiden arkea ja antaa mahdollisuuden sosiaalisten verkostojen laajentamiseen. Vertaistuki toteutuu vanhempien kesken ja vanhemmat kokevat saavansa tukea erilaisiin arjen tilanteisiin. Johtopäätöksenä voi todeta, että Koivutuvan toiminta on tärkeää ja edistää perheiden hyvinvointia. Avainsanat: vanhemmuus, vertaistuki, sosiaalinen tuki, sosiaalinen verkosto

3 CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme of Social Work ABSTRACT Author: Name of Thesis: Hanna Fagernäs Koivutupa activity and peer support for families Date: 13 th November 2007 Pages: appendices Supervisor: Inspector: B.A. (Educ.) Juha Pekola D. Ed. Pirjo Forss-Pennanen The purpose of this thesis was to define the meaning of Koivutupa as a supporter in everyday life and social networks as well as a provider of peer support in families with children in pre-school age. The target of this study was to prove that the activity of Koivutupa is an important and relevant to families with children, who are a big customer group. The study charted also families hopes about the development of Koivutupa s activity. Koivutupa is a cottage which is located in area named Koivuhaka. Koivutupa s doors are open for everybody who lives in Kokkola. You can come to Koivutupa just to spend time, see friends or attend in different groups, which gather in Koivutupa. The proportion of theory is discussed the family and parenthood from civil and social point of view which includes the meaning of social support, peer support and social networks for the welfare of families. This study is quantitative and it aspires to explanatory manner of representation of the research results. The research material was collected within one month by a questionnaire which target group was families with children. 32 questionnaires were returned. On the grounds of the research results Koivutupa is an important meeting place for families with children. People come to Koivutupa to meet friends and to get inspirations. Koivutupa supports families everyday life and gives possibilities to extend their social networks. Peer support comes true among parents and they experience that they get support to different situations in everyday life. As a conclusion it can be said that the activity of Koivutupa is important and that it promotes families welfare. Key words: parenthood, peer support, social support, social network

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 1 2 VERTAISTUEN JA SOSIAALISTEN VERKOSTOJEN MERKITYS LAPSIPERHEISSÄ Yhteiskunnallinen näkökulma lapsiperheiden hyvinvointiin Lapsiperheiden sosiaalisen tuen tarve Sosiaalisesta tuesta voimavaroja arkeen Keskeisten käsitteiden määrittely Vanhemmuus Vertaistuki Sosiaalinen tuki Sosiaalinen verkosto 10 3 KOIVUTUPA ASUKKAIDEN ASIALLA Asukastupa-toiminnan monimuotoisuus Koivutuvan toiminta Koivutuvan lapsikäsitys Koivutuvan toiminnan tavoite lapsiperheiden kohdalla Koivutuvan toimintastrategia ja kehittäminen 16 4 KATSAUS AIEMMIN TEHTYIHIN TUTKIMUKSIIN TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen tausta ja tarkoitus Tutkimuksen toteutus ja tiedonhankintamenetelmät Kysely tutkimusmenetelmänä Kyselylomake Tutkimusaineiston analysointi Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksen eettisyys TUTKIMUSTULOKSET Vastaajien taustatiedot Koivutuvan toimintaan liittyvät kysymykset Koivutuvan merkittävyys tutkimukseen osallistuneille Vastaajien sosiaaliset verkostot ja sosiaalisen tuen olemassaolo Koivutupa arjen tukijana Koivutuvan toiminnan kehittämiseen liittyvät kysymykset Koivutuvan ohjaajien tärkeimmät tehtävät Asiakkaiden oma osallisuus Koivutuvan toiminnassa Koivutuvan toiminnan kehittäminen 36 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 38 8 POHDINTA 44 LÄHTEET 48 LIITTEET

5 1 1 JOHDANTO Onni löytyy arjesta ja arki on kotona (MLL). Tasapainoista perhe-elämää ja ihmissuhteita pidetään onnellisen elämän tavoiteltavina kulmakivinä. Vanhemmuus pysyy samana vuosikymmenestä toiseen, vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuu ja asettaa uusia odotuksia vanhemmille ja perheille. Perhettä arvostetaan ja monin tavoin myös tuetaan, mutta ennaltaehkäisevän työn ja arjessa jaksamisen tukemisen tärkeyttä ei aina tiedosteta käytännön tasolla. Lapsiperheissä eletään täyttä arkea, joka saattaa joskus tuntua raskaalta, varsinkin pienten lasten kanssa kotona olevista vanhemmista. Lapset tarvitsevat vanhempien rakkautta ja huolenpitoa voidakseen hyvin ja toisaalta myös vanhemmat tarvitsevat elämäänsä pysyvyyttä ja tasapainoisuutta, jotta voivat olla parhaita mahdollisia vanhempia omille lapsilleen. Perheille sosiaalisten verkostojen tarjoama tuki on merkittävä voimavara, mutta luonnolliset verkostot ja tuki ovat yhä useammin kaukana ja uusien verkostojen luominen voi tuntua vaikealta. Nykyajan vanhemmat ovat itse useimmiten kasvaneet pienemmissä perheissä kuin omat vanhempansa ja suku on levittäytynyt laajalle alueelle. Ystävyyssuhteet ovatkin monille nykyään tärkeämpiä kuin suhteet sukulaisiin ja ystävät ovat monille se tärkein tuki, johon viime kädessä turvaudutaan. Samassa elämäntilanteessa olevalta henkilöltä saatu tuki on tärkeää ja antaa uutta näkökulmaa asioihin. Onkin todettu, että vertaistuki ja kokemusten jakaminen tuottavat voimavaroja, jotka auttavat yksilöä jaksamaan ja selviytymään erilaisissa elämäntilanteissa. Joka kolmas alle kolmevuotias lapsi ja kaikista alle kouluikäisistä lapsista puolet hoidetaan kotona, joten perheiden tukemiseen ei riitä ainoastaan se, että päiväkodit ja perheet toimivat kasvatuskumppaneina, vaan myös kotona olevat vanhemmat tarvitsevat omat tukijoukkonsa. Kokkolassa tähän tuen tarpeeseen vastaa Koivutupa, joka tuo vaihtelua vanhempien ja lasten arkeen

6 2 ja jossa lapsiperheiden vanhempien on luontevaa kohdata toisia samassa elämäntilanteessa olevia. Koivutuvalla vertaistuki toteutuu ja paikalla on myös asiantuntevaa henkilökuntaa, jonka puoleen vanhemmat voivat tarvittaessa kääntyä. Koivutupa on Kokkolan Koivuhaan alueella sijaitseva asukastupa, joka on avoinna kaikille ja tarjoaa sekä kokoontumispaikan monille erilaisille ryhmille että tilan vapaaseen yhdessäoloon. Kiinnostukseni Koivutupaa kohtaan alkoi opintoihin liittyvän projektin myötä ja Koivutuvan toiminnan tulevaisuuden epävarmuuden vuoksi tavoitteena oli osoittaa, että sen toiminnalla todella on merkitystä lapsiperheille, jotka ovat suuri käyttäjäryhmä ja tutkimukseni kohderyhmä. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää Koivutuvan toiminnan merkitystä arjen ja sosiaalisten verkostojen tukijana perheissä, joissa alle kouluikäisiä lapsia hoidetaan kotona. Tutkimus perehtyy myös siihen, miten Koivutuvan toiminta mahdollistaa vertaistuen toteutumista. Koivutuvan henkilökunnan toivomuksesta tutkimus käsittelee lisäksi vanhempien näkemystä Koivutuvan henkilökunnan roolista ja toiminnan kehittämisestä. Koivutuvan toiminta vakinaistettiin vuoden 2007 alussa, mutta tutkimukseni antaa silti tietoa asiakkaiden kokemuksista ja ajatuksista asukastuvan toiminnasta sekä sen kehittämisestä. Tutkimus on tyyliltään kvantitatiivinen ja se on toteutettu kyselyn muodossa. Kysely suunnattiin kaikille Koivutuvalla käyville lapsiperheille ja siinä selvitettiin pienten lasten vanhempien omia kokemuksia Koivutuvan toiminnasta. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat vanhemmuus, vertaistuki sekä sosiaalinen tuki ja sosiaalinen verkosto. Teoriataustaa tutkimukseen tuovat vanhemmuutta, lapsiperheen arkea ja vertaistuen merkitystä käsittelevät teokset sekä perhe-elämän ja yhteiskunnan muutoksia tarkastelevat tutkimukset. Tutkimustulokset pohjautuvat sekä kyselyyn että omiin havaintoihini ja ne on esitetty sekä prosenttiosuuksina että sanallisesti kuvaillen.

7 3 2 VERTAISTUEN JA SOSIAALISTEN VERKOSTOJEN MERKITYS LAPSIPERHEISSÄ 2.1 Yhteiskunnallinen näkökulma lapsiperheiden hyvinvointiin Perhe on lapsen ensimmäinen sosiaalinen ympäristö, jossa hän oppii toimimaan perheen tapojen mukaan, mutta yhteiskunta määrittelee ne edellytykset ja rajat, joiden mukaan perhe elää. Lait, asetukset ja tavat, joita yhteiskunta noudattaa, vaikuttavat myös jokaisen perheen ja yksilön elämään. Perheen merkitys yhteiskunnan kannalta on tärkeä, sillä koti on edelleen päävastuussa lasten kasvatuksesta ja näin ollen vanhemmilla on vastuu siitä, että lapsista kasvaa yhteiskuntakelpoisia kunnon kansalaisia. Perhe tarjoaa jäsenilleen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvan ja kasvuedellytykset. Yksilöt oppivat käsittelemään ja näyttämään tunteitaan perheen sisällä ja kun jokainen saa olla oma itsensä, kehittyy vahva itsetunto ja tunne omasta arvokkuudesta myös muiden silmissä. (Hiila 2005.) Suomessa yhteiskunta on tiedostanut perheiden tärkeyden kansalaisten hyvinvoinnin perustana ja sekä lasten että lapsiperheiden asemaa on pyritty järjestelmällisesti turvaamaan ja edistämään jo viimeisten sadan vuoden ajan. Suomi on maailmalla arvostettu hyvinvointivaltio, jonka kehittynyt palvelujärjestelmä ja sosiaalipolitiikka tukevat perheitä monipuolisesti ja lieventävät eriarvoisuutta. Äitiyspakkaus ja vanhempien mahdollisuudet lomiin tukevat perhettä vauvan muuttaessa totuttua arkea. Lapsilisien ja muiden tukien tarkoituksena on turvata jokaiselle perheelle perustoimeentulo ja tasoittaa tuloeroja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kotihoidontuki antavat perheille mahdollisuuden päättää itse, mikä on heidän perheelleen paras ratkaisu lapsensa hoidon suhteen.

8 4 Yhteiskunnallisessa näkökulmassa on huomioitava, että lasten hyvinvointi on aina yhteydessä aikuisten hyvinvointiin: kun vanhempia tuetaan, tuetaan samalla koko perhettä ja turvataan yhteistä hyvinvointia. Työelämän muutosten huomioiminen ja yleinen perhe- ja yhteiskuntapolitiikka liittyvät kaikki siihen, millaisena hyvinvointi näyttäytyy perheille vanhemmille ja lapsille (Vornanen 2001, 31-39). 2.2 Lapsiperheiden sosiaalisen tuen tarve Ihminen on luonnostaan sosiaalinen ja kaipaa toisten seuraa sekä mahdollisuutta kommunikoida muiden kanssa. Nykyteknologia on luonut uudenlaista yhteydenpitokulttuuria kännyköiden ja internetin varaan, mutta silti toisen ihmisen kohtaaminen kasvokkain on edelleen tärkeää. Ihmissuhteet voivat kuitenkin usein olla pinnallisia ja muuttuvia eivätkä välttämättä vastaa siihen tarpeeseen, joka ihmisillä on. Yksinäisyys on lisääntynyt ja varsinkin pienten lasten vanhemmat saattavat tuntea olevansa yksin uuden elämäntilanteensa kanssa. Perheeseen syntynyt lapsi, varsinkin esikoinen, tuo mukanaan paljon uutta ja myös odottamatonta, johon vanhempien on sopeuduttava. Lapsiperheen elämä saattaa olla täysin erilaista kuin vanhemmat ovat odottaneet ja uudenlainen arki saattaa koetella perheen voimia, vaikka toisaalta monet myös kokevat perheen antavan voimavaroja. Perhebarometri 2005 Eri teitä vanhemmuuteen kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä lapsen saaneiden näkemyksiä perheellistymisestä ja vanhemmuudesta on kartoittanut eri-ikäisinä perheen perustaneiden kokemuksia. Arvomaailman muutos viimeisten vuosikymmenien aikana on antanut paljon valinnan mahdollisuuksia, varsinkin naisille, ja mahdollistanut myös entistä paremman perhesuunnittelun. Suomessa äidiksi tullaankin ensimmäisen kerran n. 28- vuotiaana ja isäksi keskimäärin 30-vuotiaana ja lasten saaminen on muuttunut koko ajan suunnitellummaksi. Nykyajan vanhemmat pohtivat lapsen saamisen

9 5 hyviä ja huonoja puolia ennakkoon ja vanhemmuudelle asetetaan entistä suurempia vaatimuksia sekä odotuksia. (Paananen 2005, 8-9.) Rakkautta ja ihmissuhteita arvostetaan, mutta nuorille on tärkeää myös elämysten ja kokemusten hankkiminen sekä oma vapaus ennen perheen perustamista (Vilska 2004, 34-36). Tutkimuksissa on todettu, että varsinkin vastasyntyneen vauvan vanhemmat kaipaavat eniten tiedollista tukea, tunnetukea ja käytännön apua sekä vertaistukea (Viljamaa 2003, 85). Perhebarometri kartoitti sitä, mistä nuoret perheet kokevat saavansa apua ja keneltä toivotaan lisää tukea vanhemmuuteen. Eniten apua arkeen saatiin vanhemmilta ja lisäksi sisaruksilta ja ystäviltä, mutta varsinkin vanhempina perheellistyneet myös ostivat apua siivoukseen ja lastenhoitoon. Tukea lastenkasvatukseen liittyviin kysymyksiin saatiin useimmiten vanhemmilta, mutta 70 % vastaajista oli saanut neuvoja myös internetistä ja neuvolasta. Uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisessa tärkein apu olivat ystävät ja sisarukset, joilta sai myös käytännön apua esim. tarvikkeiden hankintaan. Lisää tukea kaivattiin vanhemmuuteen kasvamisessa ja oman jaksamisen tukemisessa. Lastenkasvatukseen, mutta myös hoitotapoihin, kaivattiin tukea ja rohkaisua. Lisäneuvoja haluttiin lähinnä neuvolalta, kun taas konkreettista käytännön apua, tukea ja rohkaisua toivottiin enemmän omalta lähipiiriltä eli vanhemmilta, sukulaisilta ja ystäviltä. (Paananen 2005, 73.) Eri tutkimusten perusteella voidaan todeta, että tuoreet vanhemmat tarvitsevat ympärilleen sosiaalista verkostoa, jonka kautta he voivat sekä saada tukea että peilata omaa toimintaansa vanhempana. Kuitenkaan tuen saaminen ei aina ole itsestään selvää. Yhteiskunta osallistuu nykyään paljon perheiden elämään, mutta henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi on yhä perheiden omien verkostojen varassa, vaikka puhutaankin kasvatuskumppanuudesta, jossa perhe yhdessä päivähoidon ja koulun kasvatusalan ammattilaisten ja esim. eri harrastusten valmentajien kanssa jakaa vastuun kasvatuksesta (Hiila 2005; Mäkelä 2002, 27). Nykyperheiden äidit

10 6 ja isät ovat itse kasvaneet pienissä perheissä ja sukulaiset asuvat kauempana toisistaan kuin ennen, joka aiheuttaa luonnollisen sosiaalisen tuen ja verkostojen etääntymisen. Usein samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä ei ole tai jos onkin, niin ystävät saattavat asua eri paikkakunnalla. Yhteiskunnassamme päivähoito on toiminut jo pitkään onnistuneesti vanhempien tukena lasten kasvatuksessa, mutta kotiäidit ja -isät ovat jääneet yksin. Näille kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille on viime aikoina pyritty löytämään ja kehittämään omia palveluja, jotka tukisivat entistä paremmin perhettä. Tällaisia palvelumuotoja ovat mm. avoimet päiväkodit, perhepuistot ja asukastuvat. Vanhempien tuen tarpeeseen on myös syntynyt erilaisia vanhempainryhmiä ja -kerhoja, joissa vanhemmilla on mahdollisuus vaihtaa kokemuksia. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tässä edelläkävijä ja järjestää monilla paikkakunnilla mm. perhekahvilatoimintaa, jonka mahdollistama vertaistuki on tärkeää perheille, joissa on pieniä lapsia. (Aaltonen & Kurvinen 2004, ) 2.3 Sosiaalisesta tuesta voimavaroja arkeen Vaatimukset vanhemmuudelle ovat kovat ja harva vanhempi tuntee täyttävänsä ihannevanhemman tuntomerkkejä. Lapsille pitäisi riittää sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta, rutiineja ja rytmiä arkeen sekä virikkeitä ja laatuaikaa. Ihannevanhempana olo voi tuntua mahdottomalta, vaikka tärkeintä olisi muistaa, että kokonaisvaltaisen vastuun ottaminen lapsesta ja itsestä johtaa jo pitkälle. (Kankkonen 2006; Juvakka 2005). Yksinkertaisuudessaan hyvinvointi kuitenkin muodostuu turvallisesta arjesta ja sen sisältämistä asioista, isoista ja pienistä (Vornanen 2001, 39). Tässä yhteydessä arki voidaan nähdä toistuvina rutiineina, jotka muodostavat perustan turvalliselle elämälle. Jokaisella perheellä on käytössään voimavaroja, jotka mahdollistavat selviytymisen erilaisista vastaantulevista tilanteista. Voimavarat ovat mahdollisuuksia, jotka suojaavat perhettä ulkopuolelta tulevilta vaati-

11 7 muksilta, mutta jotka samalla ovat myös alttiita liialliselle kuormittumiselle. Kasvavien lasten vanhemmilla voimavaroja ovat mm. tieto lapsen kehityksestä ja vanhemmuuden tehtävistä sekä kyky hyödyntää tietoa arjessa. (Rantalaiho 2006, 52.) Pienten lasten vanhemmilla, ja erityisesti kotiäideillä ja -isillä, voimattomuuden tunnetta voi aiheuttaa jatkuva sidos lapseen ja kotiin, jolloin omaa aikaa ei ole (Rantalaiho 2006, 57). Samassa elämäntilanteessa olevien tapaaminen ja vertaistuki vahvistavat yksilöiden ja perheiden voimavaroja, lisäävät vanhempien luottamusta omiin kykyihin ja taitoihin ja antavat uutta näkökulmaa omaan arkeen. Useat tutkimukset ovatkin todenneet, että vanhempainryhmien myötä tuleva sosiaalinen toiminta edistää vanhempien jaksamista ja näin ollen koko perheen hyvinvointia (Huusko, Takala & Urpilainen 2005; Snellman & Virna 2005). Vaikka sosiaaliset verkostot voivat tukea perhettä vaikeissakin elämäntilanteissa, on edelleen huomioitava myös perhetyön merkitys. Perhetyöllä, ja erityisesti ennaltaehkäisevällä perhetyöllä, voidaan tukea perheitä silloin, kun omat voimavarat eivät riitä eikä sosiaalisella verkostolla ole riittäviä keinoja auttaa. Ennaltaehkäisevän perhetyön tulisi olla jokaisen perheen saatavilla silloin, kun tarvetta on, sillä oikea-aikainen apu voi auttaa perheen vaikean vaiheen yli ja mahdollistaa myönteisemmän tulevaisuuden (Kinnunen 2004, 31). 2.4 Keskeisten käsitteiden määrittely Vanhemmuus Vanhemmuus on vaikeasti määriteltävä käsite, vaikka jokaisella onkin tietty mielikuva siitä, mitä vanhemmuudella ja etenkin hyvällä vanhemmuudella tarkoitetaan. Vanhemmuuteen liittyy paljon odotuksia sekä vanhempien itsensä että mui-

12 8 den taholta ja jokaisella on ennakkokäsitys siitä, millainen on hyvä vanhempi. Myytit ihannevanhemmuudesta ovat usein kaukana todellisuudesta, mutta silti ne vaikuttavat siihen millaisia odotuksia äideillä ja isillä on hyvästä vanhemmuudesta ja sen toteuttamisesta (Juvakka 2005). Lasten hyvinvointiin vaikuttaa kodin yleinen ilmapiiri ja se, miten vanhemmat toteuttavat omaa vanhemmuuttaan (Forssén 1998, 13). Vanhemmuus vaatiikin vanhemmiksi tulevilta sopeutumista ja kykyä kasvaa uuteen rooliinsa. Vanhemmuus myös muuttuu ja vanhempi itse kasvaa rooliinsa lapsen kasvun myötä. Vanhemmuuden roolikartta pyrkii määrittelemään vanhemmuutta viiden eri roolin kautta, jotka ovat yhteisiä kaiken ikäisten lasten vanhemmille. Nämä roolit ovat huoltaja, rakkauden antaja, rajojen asettaja, ihmissuhdeosaaja ja elämän opettaja. Näiden roolien avulla on helppo arvioida omaa vanhemmuuttaan ja toisaalta myös ymmärtää omaa toimintaansa vanhempana (Helminen & Iso-Heiniemi 1999, 10-11). Roolikartta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen olisi oltava vanhempana samanlainen, sillä on tärkeää löytää oma tapansa olla äiti tai isä ja pitää oma linjansa lasten kasvatuksessa. Vanhemmuus on pitkäaikaista sitoutumista edellyttävä prosessi, joka merkitsee ennen kaikkea vastuun ottamista lapsesta ja omasta toiminnasta. Vanhempi itse on paitsi oman lapsensa myös oman vanhemmuutensa paras asiantuntija. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla vanhempi, vaan jokaisella perheellä on oma tapansa, johon vaikuttavat mm. ympäristö ja vanhempien taustat Vertaistuki Vertaistuki on vuorovaikutukseen perustuva sosiaalisen tuen muoto, jossa samankaltaisia elämänkokemuksia ja elämänvaiheita omaavat ihmiset kohtaavat

13 9 toisensa tasa-arvoisina. Vertaistuessa kumpikin osapuoli tulee vastavuoroisesti kuulluksi ja saa kertoa omista kokemuksistaan. Vertaistuki lähtee ajatuksesta, että jokainen on oman elämänsä asiantuntija; vertaistuen kautta voi jakaa asioita, jotka omassa elämässä ovat ajankohtaisia ja saada muilta tukea ja neuvoja erilaisista ongelmista tai tilanteista selviämiseen. Vertaisryhmässä ei aina tiedostetusti tarjota tai vastaanoteta apua, vaan se on pikemminkin mukana kaikessa toiminnassa. Vuorinen on todennut, että vertaistuki ei välttämättä ole tarkoitushakuista toimintaa, vaan itse itseään ruokkiva sosiaalinen prosessi (Vuorinen 2002, 9). Vertaistukitoiminta on nopeasti kehittyvä sosiaalisen tuen muoto ja vertaisryhmiä on syntynyt monien eri teemojen ympärille. Kaikki vertaistukiryhmät eivät ole ongelmalähtöisiä, vaan ryhmiä voi muodostua esim. pienten lasten vanhempien kesken tai vastikään eläkkeelle jääneiden kesken, jolloin ryhmässä voidaan jakaa uuden ja erilaisen tilanteen herättämiä ajatuksia. Yhteisten kokemusten jakaminen vähentää eristäytyneisyyden tunnetta ja helpottaa oman elämäntilanteen hyväksymisessä (Rustanius & Joensuu 2005, 6-7). Vertaistuki on tavallisesti myönteinen kokemus, jonka avulla yksilö selviää kulloisestakin elämäntilanteesta hieman paremmin. Toisinaan vertaistuki voi kuitenkin vaikuttaa myös negatiivisesti, jolloin huonot selviytymismallit siirtyvät yksilöltä toiselle eivätkä näin paranna kummankaan elämää. Erilaiset vanhempainryhmät, joita syntyy sekä spontaanisti että ohjatusti ovat hyvä esimerkki toimivasta vertaistuesta. Usein ryhmä on riittävä tuki vanhemmille, jotka kaipaavat ohjausta tai rinnalla kulkemista lapsiperheen arkeen. Näiden vanhempainryhmien avulla voidaan ennaltaehkäistä vakavampien ongelmien syntymistä ja toisaalta myös havaita mahdollisia ongelmia aikaisemmin.

14 Sosiaalinen tuki Sosiaalinen tuki on käsitteenä moniulotteinen. Sosiaaliseen tukeen liittyy paljon myönteisiä piirteitä ja sen sisältö on usein enemmän laadullinen kuin määrällinen. Sosiaalinen tuki on sosiaalisissa suhteissa syntyvä vuorovaikutuspohjainen tekijä, jolla on myönteinen vaikutus yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Sosiaalinen tuki on tunne siitä, että ihminen kuuluu johonkin, tuntee olevansa hyväksytty, rakastettu ja tarpeellinen (Rantalaiho 2006, 52). Sosiaalisen tuen piirteitä ovat mm. luottamuksellisuus, huolenpito, empatia, vastavuoroisuus ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Sosiaalinen tuki voidaan jakaa henkiseen, emotionaaliseen, arvioivaan ja tiedolliseen tukeen sekä käytännön apuun. Hyvällä sosiaalisella tuella on todettu olevan paljon yhteyttä sekä yksilön terveyteen että koettuun hyvinvointiin. Sosiaaliseen tukeen voi liittyä myös materiaalinen apu, joka kuitenkin on usein yhteydessä henkiseen tukeen. (Vuorinen 2002, 8; Heikkinen 2003.) Sosiaalinen verkosto Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jossa kaikki kolme osa-aluetta vaikuttavat subjektiivisesti koettuun hyvinvointiin. Seikkula on todennut, että sosiaalista verkostoa ei sinällään ole olemassa, vaan se on käsite, jonka avulla voidaan kuvata ihmissuhteiden kokonaisuus (Seikkula 1996, 16). Sosiaalinen verkosto siis muodostuu kaikista niistä vuorovaikutuksellisista ihmissuhteista, joita yksilöllä on. Sen avulla voidaan kuvata sosiaalista identiteettiä, joka rakentuu ihmissuhteiden varaan. Sukulaiset, ystävät, naapurit, työkaverit, harrastuspiiri ja muut ryhmät muodostavat erilaisia sosiaalisia verkostoja, joihin yksilö liittyy eri tavoin ja näin ollen yhden ihmisen elämänpiiri rakentuu useista verkostoista. So-

15 11 siaalista verkostoa ei määritä vuorovaikutuksen määrä, vaan se kuinka tärkeäksi yksilö itselleen kokee jonkin suhteen. Sosiaalinen verkosto voi tarjota yksilölle tukea, mutta toisaalta se voi myös kuluttaa yksilön omia voimavaroja. (Heikkinen 2003.) Yksilön kykyyn muodostaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita vaikuttavat yksilölliset, vuorovaikutukselliset ja yhteisölliset tekijät, jotka usein vaikuttavat myös siihen, kuinka paljon ja millaista sosiaalista tukea yksilö verkostoltaan saa (Heikkinen 2003). Verkostot muodostuvat usein luonnollisesti ja niitä yhdistävät kriteerit ovat jollakin tapaa merkittäviä yksilön sen hetkisessä elämäntilanteessa. Se, mikä verkostoa yhdistää, määrittelee sen, millaisen merkityksen yksilö antaa verkostolle. Toiset verkostoista ovat pysyviä, kuten sukulaisuus, toiset taas liittyvät tiettyyn tilanteeseen ja ovat luonteeltaan väliaikaisempia, kuten työkaverit tai harrastusryhmä. (Eskola & Jauhiainen 1994, ) Sosiaalisia verkostoja voidaan kuvata eri tavoin. Bronfenbrenner on kuvannut yksilöä suhteessa ympäristöönsä. Hän on jakanut yksilön ympäristöt mikro- ja mesosysteemeihin, joiden avulla voidaan kuvata yksilön suhdetta sosiaalisiin verkostoihinsa. Mikrosysteemeihin yksilö itse on suoraan vuorovaikutuksessa. Mikrotason sosiaaliseen verkostoon kuuluvat mm. perhe ja ystävät. Mesosysteemit puolestaan muodostuvat eri mikrosysteemien välisistä vuorovaikutuskontakteista. On todettu, että ihmisillä on yleensä yksi tärkeä keskushenkilö omassa sosiaalisessa verkostossaan, johon hän tukeutuu. (Seikkula 1996, )

16 12 3 KOIVUTUPA ASUKKAIDEN ASIALLA 3.1 Asukastupa-toiminnan monimuotoisuus Asukastupa-toiminta on viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt paljon ja useilla paikkakunnilla on jo yksi tai useampia alueen asukkaiden käytössä olevia tupia asukkaiden yhteisiä olohuoneita. Asukastupien tarkoituksena on palvella alueen asukkaita tarpeen mukaan, joten eri paikkakunnilla lähtökohdat ja toiminnan sisältö voivat olla hyvinkin erilaisia. Joillakin paikkakunnilla asukastupien toiminnan lähtökohtana on ollut syrjäytymisen ehkäisy ja yhteisöllisyyden lisääminen. Myös asukkaiden osallisuuden lisäämistä toteutetaan monien asukastupien toiminnan kautta, mm. Oulun ja Saarijärven asukastuvat. Yhteistä asukastuville on yleensä asukkaiden mahdollisuus viettää aikaa muiden kanssa ja osallistua erilaisiin kerhoihin tai muihin ohjattuihin tuokioihin. Useimmissa asukastuvissa toimii pienimuotoinen kahvila ja mm. tietokoneen käyttö ja päivän lehtien lukeminen on mahdollista, muuten tupien tarjoaman toiminnan sisältö vaihtelee laidasta laitaan. Useilla paikkakunnilla asukastuvat toimivat erilaisten ryhmien kokoontumispaikkoina, mutta ryhmät vaihtelevat luonnollisesti riippuen paikkakunnan tarjonnasta ja alueen aktiivisuudesta. Parhaimmillaan asukastupa tarjoaa jotakin jokaiselle alueen asukkaalle ja pyrkii tiiviiseen yhteistyöhön alueen eri toimijoiden kanssa. Jotkut tuvat toimivat vapaaehtoisvoimin, toisissa on palkattu työntekijä tai ne työllistävät pitkäaikaistyöttömiä, mutta vain harvan asukastuvan työntekijöillä on sosiaalialan koulutus. Koivuhaan alueella sijaitseva Koivutupa on Kokkolan alueella ainoa asukastupa. Koivutuvan erikoispiirteenä voidaan nähdä lapsiperheiden aktiivisuus tuvan käyttäjinä. Tuvan ovet ovat avoinna kaikille ja lapsiperheet ovat löytäneet Koivu-

17 13 tuvan mahdollisuudet kohtauspaikkana ja kaikkien yhteisenä olohuoneena. Perheiden kohtaaminen Koivutuvalla on asiakaslähtöistä ja mahdollistaa vertaistuen toteutumisen lapsiperheille ilman, että se vaatii siihen tarkoitukseen perustettuja ryhmiä tai erityistä ohjaamista. Koivutupa eroaa muiden paikkakuntien asukastuvista siinä, että toiminnan ohjaajana työskentelee sosiaalialan koulutuksen saanut henkilö, jolla koulutuksensa ansiosta on hyvät valmiudet tämän kaltaiseen työhön. Koivutuvan käyttö on muutenkin aktiivista ja eri-ikäisiä asiakkaita on paljon. Erityisen muihin asukastupiin verrattuna Koivutuvasta tekee myös se, että se toimii Kokkolan perusturvan perhetukipalveluiden alaisuudessa. Tämä tekee toiminnasta tavoitteellista ja keskeisenä piirteenä on ennaltaehkäisevän työn näkökulma. (Koivutuvan toimintasuunnitelma vuodelle 2006.) 3.2 Koivutuvan toiminta Koivutuvan toiminta perustuu yksilöllisyyden, perhekeskeisyyden ja yhteisöllisyyden periaatteille ja tärkeää työssä on verkottuminen eri toimijoiden, mm. äitiysneuvolan ja Koivuhaan perhetukiyksikön, kanssa sekä tiivis yhteistyö ja vastuunjakaminen kolmannen sektorin ja vapaaehtoistoiminnan välillä. Tavoitteena on Koivutuvalla tapahtuvan toiminnan, asumisneuvonnan ja aluetyöryhmän välisellä yhteistyöllä saada asukkaat aktiivisiksi toimijoiksi ja kehittäjiksi omalla asuinalueellaan. Tätä tavoitetta tukee esim. eri ryhmien toiminta ja avoin toiminta, johon jokainen voi osallistua halutessaan. Aluetyöryhmään kuuluvat Koivutuvan lisäksi mm. alueella toimivat koulu ja päiväkoti, seurakunta, alueen perhetukiyksikkö ja muut alueen toimijat sekä poliisi. Ryhmä kokoontuu säännöllisin väliajoin ja pyrkii kiinnittämään huomiota mm. alueella ilmeneviin ongelmiin ja kehittä-

18 14 mään alueen toimintaa entistä paremmin asukkaiden tarpeita vastaavaksi. (Koivutuvan toimintasuunnitelma vuodelle 2006.) Keskeisiä periaatteita Koivutuvan toiminnassa ovat osallisuus, avoimuus ja luottamuksellisuus. Koivutupa toimii matalan kynnyksen kohtaamispaikkana, jonne kaikenikäisten kokkolalaisten on helppo tulla omana itsenään. Koivutuvan tiloissa kokoontuu viikoittain yli kaksikymmentä erilaista ryhmää ohjaajineen. Näiden ryhmien joukossa on mm. seurakunnan toteuttama eläkeläisten eväsreppu, kotipalvelun järjestämä bingo-kerho sekä eri järjestöjen ryhmiä, jotka kokoontuvat pääasiassa iltaisin oman ohjaajansa johdolla. Koivutuvan omaa toimintaa on esim. kaksi kertaa viikossa kokoontuva EVVK (eli voitaisko vielä kerrata) - läksyjenlukukerho, joka on perustettu yhteistyössä koulun kanssa ja suunnattu sekä maahanmuuttajien että alkuperäisväestön lapsille, joilla on ongelmia läksyjen teossa. Ohjattujen ryhmien lisäksi Koivutuvalla käy päivisin paljon lapsia ja heitä kotona hoitavia vanhempia sekä perhepäivähoitajia hoitolapsineen. Koivutuvalla he tapaavat toisiaan ja lapset voivat harjoitella sosiaalisia taitoja yhdessä toisten lasten kanssa. Vanhemmilla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin tai tavata ystäviä ja saada vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olevilta aikuisilta. Koivutupa mahdollistaa myös eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kohtaamisen luontevasti. Tiloissa on lisäksi internet-yhteydellä varustettu tietokone, joka on kaikkien kävijöiden käytettävissä, ja Koivuhakaseuran pitämä kahvila, jonka ansiosta perheillä on mahdollisuus kerran viikossa ruokailla Koivutuvalla pientä maksua vastaan, ja josta voi päivittäin ostaa kahvia ja leivonnaisia. Koivutuvan tiloja voi myös vuokrata erilaisia tilaisuuksia, esim. perhejuhlia tai koulutuspäiviä, varten. (Koivutuvan toimintasuunnitelma vuodelle 2006.)

19 Koivutuvan lapsikäsitys Koivutuvalla lapsi nähdään kokonaisuutena ja lapsilähtöinen kasvatus korostaa sekä lapsen hyvinvointia että elämän laatua. On tärkeää kuunnella lapsen omaa näkemystä elämästään ja kunnioittaa hänen mielipiteitään. Koivutuvan kasvatusnäkemyksen mukaan aikuisten tehtävänä on antaa lapselle tilaa, uskoa lapsen kehitysmahdollisuuksiin, tukea lapsen oma-aloitteisuutta ja ohjata lapsen myönteistä kehitystä. (Koivutuvan kasvatusnäkemys, Koivutuvan lapsikäsitys.) Koivutuvan toiminta on asiakas- ja lapsilähtöistä, jolloin yksilölliset erot pyritään ottamaan huomioon. Lasten ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla, mutta Koivutuvan henkilökunta tukee vanhempia, joiden joukossa on sekä alkuperäisväestöä että maahanmuuttajia, näiden kasvatustehtävässä neuvoen, ohjaten ja opastaen. Henkilökunnalla on asiantuntevaa tietoa lasten kehityksestä, joten heillä on valmiudet toimia vanhempien tukena lapsen etua ajatellen. Henkilökunta mm. kannustaa vanhempia varhaisen vuorovaikutussuhteen luomisessa, sillä se osaltaan vaikuttaa lapsen turvallisuuden tunteen syntymiseen ja antaa hyvän perustan lapsen kasvulle ja kehitykselle. Henkilökunta korostaa työssään myös rutiinien ja rajojen merkitystä pienen lapsen arjessa. Lapsi nähdään aktiivisena oman elämänsä subjektina ja Koivutuvan tilat on suunniteltu siten, että lapsilla on mahdollisuus luovaan monipuoliseen leikkiin ja askarteluun sekä vuorovaikutussuhteiden muodostumiseen turvallisessa ympäristössä. Koivutuvan periaatteena on myös ohjata vanhempia askartelemaan ja toimimaan yhdessä lastensa kanssa. (Koivutuvan lapsikäsitys.)

20 Koivutuvan toiminnan tavoite lapsiperheiden kohdalla Koivutuvan toiminnassa painottuu yksilökeskeisen ja perhekeskeisen sosiaalityön lisäksi yhteisösosiaalityö. Ennaltaehkäisevä perhetyö ja lastensuojelun näkökulma ovat mukana työssä. Vertaistuen näkökulma toteutuu, kun perheet kohtaavat toisiaan ja saavat mahdollisuuden keskustella samassa elämäntilanteessa olevien kanssa esim. lasten kasvatusongelmista ja näin saada uusia näkökulmia tai käytännön neuvoja tilanteeseen. Koska Koivutuvan henkilökunnalla on mahdollisuus havainnoida asiakkaita sosiaalialan koulutuksen antaman tiedon pohjalta, heillä on valmiudet ongelmien havaitsemiseen ja niihin puuttumiseen jo varhaisessa vaiheessa. Koivutuvalla perheiden on mahdollisuus saada tukea ongelmiinsa ja henkilökunta voi ohjata perhettä hakemaan oikeanlaista apua, jos tarvetta on. 3.5 Koivutuvan toimintastrategia ja kehittäminen Avoin ja osallistava ilmapiiri on merkityksellistä toiminnan kannalta. Hyvä ilmapiiri pyritään säilyttämään huolehtimalla työntekijöiden työssä jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Kuukausittaiset työpaikkakokoukset ja kehittämiskeskustelut edesauttavat tätä tavoitetta. Tutkimuksen toteuttamisen aikaan Koivutuvan toiminnan ohjaajana toimi sosionomi (AMK) koulutuksen saanut henkilö, jonka toimenkuvaan kuuluu toiminnan koordinoiminen ja yhdyshenkilönä toimiminen. Esimiehenä on asumisneuvoja, jolla on psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus ja joka suorittaa parhaillaan sosiaalityön opintoja. Esimiehen tehtäviin kuuluu budjettiin ja henkilöstöjohtamiseen liittyvien tehtävien hoitaminen. Lisäksi Koivutuvalla työskentelevät avustava ohjaaja, Koivuhakaseuran palkkaama kahvilatyöntekijä ja siivooja sekä korttelitalonmies.

21 17 Koivutuvan toimintaa arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti ja nykyään sitä voidaan kehittää entistä pitemmällä aikavälillä, sillä toiminta vakinaistettiin vuoden 2007 alussa. Toimintasuunnitelma laaditaan joka vuodelle ja siinä määritellään toiminnan tarkoitus ja tavoite, periaatteet toiminnalle, toiminnan sisältö sekä muut toimintaan vaikuttavat asiat. Keskeisenä toiminnassa nähdään elämän positiivisten puolien tukeminen arjen keskellä ja tavoitteena pidetään jo olemassa olevien toimintojen säilyttämistä. Tämä tavoite pätee sekä Koivutuvan toiminnassa että asiakkaiden kohdalla, joita tuetaan toteuttamaan mahdollisimman hyvää arkea omalla tavallaan. Työmenetelmiä kehitetään ja uudistetaan työyhteisössä lähinnä käytännön työn rinnalla, sillä kehittämisideat ja tarpeet nousevat siitä työstä, jota tehdään päivittäin. Työssä käytettävät uudet menetelmät ovatkin tavallisesti arkielämän keinoja, jotka on käytännössä hyväksi havaittu. Koivutuvalla asiakaslähtöisyys on kehittämistoiminnan lähtökohta, ja asiakkaiden toiveet ja tarpeet otetaan huomioon niissä uudistuksissa mitä tehdään. Koska Koivutuvalle jokainen tulee vapaaehtoisesti, on tärkeää, että jokainen myös saisi Koivutuvalta sitä tukea tai sisältöä, jota hakee. Asiakaspalaute, niin suullinen kuin kirjallinen, käsitellään aina ja varsinkin negatiiviseen palautteeseen suhtaudutaan vakavasti ja pyritään muuttamaan toimintatapoja, jos siihen on syytä. Palautteen perusteella toimintaa pyritään kehittämään entistä paremmin asiakkaiden tarpeita vastaavaksi, vaikka kaikkia toiveita ei resursseista johtuen voidakaan toteuttaa.

22 18 4 KATSAUS AIEMMIN TEHTYIHIN TUTKIMUKSIIN Vertaistuki on käyttökelpoinen toimintatapa useiden erilaisten asiakasryhmien kohdalla. Vertaistukitoimintaa ja sosiaalisen tuen vaikutusta on myös lapsiperheiden näkökulmasta tutkittu melko paljon viime vuosien aikana. Tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota erityisesti arjen voimavaroihin, kokemusten jakamiseen ja siitä saatuihin positiivisiin kokemuksiin. Oman tutkimukseni aihepiirin kanssa vertailukelpoisia ovat useat tutkimukset, joista merkittävimpinä pidän Snellmanin ja Virnan (2005), Huuskon, Takalan ja Urpilaisen (2005) sekä Aaltosen ja Kurvisen (2004) tutkimuksia, joista kahdessa tarkastellaan lapsiperheille suunnattua avointa toimintaa ja yhdessä lastenneuvolan vanhempainryhmän toimintaa. Näiden tutkimusten perusteella voidaan yleisesti todeta, että erilaiset vanhempainryhmät ja tapaamiset ovat pienten lasten vanhemmille tärkeitä ja ne nähdään varsinkin sen hetkisessä elämäntilanteessa merkittävänä tukena. Snellman ja Virna (2005) ovat opinnäytetyössään Avoimen päiväkodin vertaisryhmätoiminta vanhemmuuden tukena tutkineet avoimen päivähoidon mahdollisuuksia vanhemmuuden tukemisessa ja selvittäneet vanhempien kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta. Tästä tutkimuksesta ilmenee, että äitien vertaisryhmässä tärkeää oli vapaa oleminen ja tilaisuus päästä tapaamaan muita aikuisia. Äideille tärkeää oli myös se, että lapset saivat seuraa ja mahdollisuuden osallistua avoimen päiväkodin ohjattuun toimintaan. Ryhmiin osallistuneilla isillä oli enemmän ennakkoluuloja vertaisryhmiä kohtaan, mutta osallistuttuaan he kokivat toiminnan hyväksi. Myös isät arvostivat vapaata olemista ja sitä, että voivat osallistua toiminnalliseen yhdessäoloon lastensa kanssa. Tutkimustulokset osoittavat, että avoimen päiväkodin tarjoama vertaisryhmätoiminta tuki vanhemmuutta ja lisäsi

23 19 vanhempien arjessa jaksamista. Tärkeä tuki oli vuorovaikutus muiden vanhempien kanssa ja tunne siitä, että toiset ymmärtävät ja ovat kokeneet samoja asioita. Myös mahdollisuus kokemusten vaihtoon muiden vanhempien kanssa tuki ryhmään osallistuneiden omaa vanhemmuutta. Tutkimukseen osallistuneille oli tärkeää, että on olemassa paikka, jossa voi tavata muita ja tuntea kuuluvansa ryhmään. Vertaisryhmätoimintaan oltiin tyytyväisiä, sillä se vastasi niihin tarpeisiin, joita pienten lasten vanhemmilla siinä elämäntilanteessa ilmeni. Aaltonen ja Kurvinen ovat kirjoittaneet artikkelin Oulun keskustan avoimen päiväkodin vanhempien kokemuksia vertaistuesta, joka pohjautuu heidän tekemäänsä opinnäytetyöhön, Anna-Maija Puroilan toimittamaan Kehittyvä perhetyö julkaisuun (2004). Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa vanhempien keskinäisiä sosiaalisia verkostoja sekä kuvailla vanhempien omia kokemuksia vertaistuesta projektin aikana. Tutkimuksesta käy ilmi, että perheiden tärkeimmät sosiaaliset verkostot koostuvat mm. perheenjäsenistä, suvusta, omista vanhemmista ja ystävistä. Myös avoimen päiväkodin työntekijät ja muut vanhemmat kuuluivat tutkimukseen osallistuneiden sosiaaliseen verkostoon. Avoimessa päiväkodissa vanhemmat kävivät pääasiassa lastensa vuoksi, jotta nämä saisivat virikkeitä ja samanikäistä seuraa. Vertaistukea vanhemmat kokivat saavansa ystäväperheiltä sekä muilta avoimen päiväkodin vanhemmilta. Vertaistuen saaminen liittyi vanhempien välisiin keskusteluihin, jotka käsittelivät yleensä kaikille yhteisiä kokemuksia arjesta ja lapsista. Vertaistuki koettiin tärkeäksi arjen sujumisen kannalta ja ongelmallisissa tilanteissa, jotka koskivat esim. lasten kasvatusta. Käytännön apua vanhemmat saivat myös mm. omilta vanhemmiltaan ja samassa elämäntilanteessa olevilta tuttavilta. Lisäksi lastenneuvolan antamaa tukea pidettiin tärkeänä. Avointa päiväkotia pidettiin tärkeänä, sillä se tarjosi vanhemmille kontaktin toisiin lapsiperheisiin. Varsinkin muualta muuttaneille avoin päiväkoti antoi mahdollisuuden laajentaa sosiaalista verkostoa ja luoda uusia ystävyyssuhteita. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että vanhempien keskinäisten sosiaalisten verkosto-

24 20 jen välittämä vertaistuki on parasta tukea vanhemmille, ja tämän tuen avulla heidän perheidensä hyvinvointia voidaan turvata ja tukea arjessa jaksamista. Vertaistukea vanhempien kesken (Huusko, Takala & Urpilainen 2005) opinnäytetyö selvitti millaisia odotuksia vanhemmilla on oman vanhemmuutensa tukemiseen ja kuinka vertaisryhmä voi vastata näihin odotuksiin. Tutkimus toteutettiin neuvolassa ohjaamalla ja havainnoimalla alle vuoden ikäisten lasten vanhempien vertaisryhmää. Aineistoa kerättiin vanhempien lisäksi myös aiemmin vastaaviin ryhmiin osallistuneilta vanhemmilta ja neuvolan terveydenhoitajilta. Tutkimustulokset todensivat, että vertaisryhmä oli vanhemmille tärkeä ja se oli vastannut heidän odotuksiaan. Tärkeintä oli ollut keskustelu sekä ajatusten ja kokemusten vaihtaminen, jonka kautta vanhemmat saivat paljon tukea. Tutkimukseen osallistuneet pitivät ryhmää tärkeänä ja se oli antanut tukea arkeen. Vertaisryhmää pidettiin tärkeänä tuen muotona, vaikka myös muu sosiaalinen verkosto olisi ollut tukena, sillä ryhmässä pystyi avoimesti puhumaan myös huolta aiheuttavista asioista. Varsinkin ensimmäisen lapsen synnyttyä vanhemmat olivat kiinnostuneita ryhmätoiminnasta, sillä se tuki arjesta irrottautumista.

25 21 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 5.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus Tutustuin Koivutuvan toimintaan toisen opiskeluvuoden aikana opiskeluihin liittyvän projektin kautta. Opinnäytetyön aihepiirin valinta oli silloin ajankohtainen ja saadessani enemmän tietoa Koivutuvasta, heräsi kiinnostukseni sen toimintaa kohtaan. Koivutuvan toiminta on laajaa, mutta rajasin tutkimukseni koskemaan lapsiperheitä, jotka ovat suuri asiakasryhmä. Suorittaessani kuuden viikon harjoittelujaksoa Koivutuvalla, sain käytännön näkökulmaa aiheeseeni ja tutkimuksen toteuttamiseen. Tutkimukseni kohderyhmänä ovat pienten lasten vanhemmat, jotka käyvät lapsineen asukastupa Koivutuvalla. Tarkoituksena on tutkia, miten he kokevat Koivutuvan toiminnan omalla kohdallaan ja mikä merkitys tällä kohtauspaikalla on perheille, joissa alle kouluikäisiä lapsia hoidetaan kotona. Tutkimuksessani käsittelen sosiaalisten verkostojen ja vertaistuen merkitystä pienten lasten vanhempien arjessa jaksamisen kannalta. Tavoitteenani on selvittää, mitä pienten lasten vanhemmat Koivutuvan toiminnassa arvostavat ja ovatko he saaneet Koivutuvalta, joko henkilökunnalta tai muilta vanhemmilta, tukea lapsiperheen arkeen ja vanhemmuuteen liittyviin kysymyksiin. Kun olin päättänyt opinnäytetyön aiheen, otin yhteyttä Koivutuvalle ja keskustelin työntekijöiden kanssa opinnäytetyön sisällöstä ja tavoitteista, joihin tutkimuksellani pyrin. Koivutuvan henkilökunta on kiinnostunut tutkimuksesta ja tuloksista on hyötyä sekä toiminnan kehittämiselle että työn arvioinnille. Henkilökuntaa kiinnostaisi erityisesti tietää, millaisena vanhemmat näkevät työntekijöiden roolin Koivutuvan toiminnassa: mitkä vanhempien mielestä ovat työntekijöiden tär-

26 22 keimpiä tehtäviä? Toisaalta henkilökunta haluaisi tietää myös, olisivatko vanhemmat itse valmiita ottamaan vastuuta Koivutuvan toiminnasta ja osallistumaan enemmän eri toimintojen toteuttamiseen. Aiemmin asukastuvan asiakkaiden näkemyksiä on kerätty asiakaspalautteen muodossa. Tutkimusluvan opinnäytetyöhöni olen saanut Kokkolan perusturvan perhetoimen osastopäälliköltä syksyllä 2006 (LIITE 3). 5.2 Tutkimuksen toteutus ja tiedonhankintamenetelmät Kysely tutkimusmenetelmänä Tutkimus toteutettiin kyselyn muodossa toukokuussa Koivutuvalla oli kuukauden ajan saatavilla kyselylomakkeita (LIITE 2), joihin jokainen pienten lasten kanssa asukastuvalla vieraileva voi vastata. Kyselylomakkeiden yhteydessä oli tietoa kyselyn tarkoituksesta ja tavoitteesta (LIITE 1) ja lisäksi Koivutuvan henkilökunta tiedotti asiakkaita kyselystä. Kyselylomakkeen ansiosta tavoitin suuremman joukon kuin haastattelemalla ja kysely tavoitti myös sellaisia henkilöitä, jotka harvemmin käyvät Koivutuvalla. Kyselyn etuja ovat suuremman vastaajajoukon tavoittaminen ja tutkimuksen suorittajan oman ajan säästäminen (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 182). Alussa tarkoituksenani oli myös haastatella joitakin asiakkaita, mutta lopulta päädyin siihen, ettei se olisi lopputuloksen kannalta oleellista. Myös omat taitoni puolueettomana haastattelijana epäilyttivät, enkä luottanut siihen, että haastattelemalla saisin kyselyistä poikkeavaa tietoa. Haastattelijan roolin oppiminen vie aikaa ja usein hyvin suunnitellulla kyselyllä saa samat tulokset kuin lyhyellä haastattelulla (Hirsjärvi ym. 2000, ).

27 Kyselylomake Kyselylomakkeen laadin lopulliseen muotoonsa yhteistyössä Koivutuvan henkilökunnan kanssa. Kysymysten asettelussa pyrin ottamaan huomioon erilaiset vastaajat ja muotoilemaan kysymykset niin, että ne olisivat sekä selkeitä ja lyhyesti esitettyjä että mahdollisimman yksiselitteisiä. Pyrin saamaan kyselyyn mahdollisimman vähän avokysymyksiä, sillä niihin vastaaminen vie enemmän aikaa ja vaatii myös enemmän tulkintaa. Tärkeää oli, että kysely ei olisi liian pitkä tai kysymykset liian vaativia, sillä asiakkaat täyttivät kyselyn yleensä Koivutuvalla, jossa on koko ajan ympärillä muitakin ihmisiä ja lasten ääniä. Osa vastaajista halusi täyttää kyselyn rauhassa kotona ja palauttaa sen myöhemmin ja siihen annettiin mahdollisuus. Kyselylomake muodostuu kolmesta osiosta, jotka sisältävät sekä avoimia- ja monivalintakysymyksiä että asteikkokysymyksiä. Kyselylomakkeen ensimmäinen osio kartoittaa vastaajan taustaa mm. sukupuolta, ikää ja perhetilannetta koskevin kysymyksin. Nämä kysymykset ovat pääosin monivalintakysymyksiä, lukuun ottamatta kahta viimeistä kysymystä, joissa kysytään perheen lasten syntymävuosia ja perheen asuinpaikkaa. Vastaajien taustatietojen kartoituksella pyrin selvittämään erottuuko joukosta esimerkiksi yksi ikäryhmä ylitse muiden tai onko muuten olemassa joku kävijöitä yhdistävä tekijä, jota en muuten osaisi ottaa huomioon. Toinen osio koskee Koivutuvan toimintaa ja vastaajan omaa kokemusta siitä, millaisena hän pitää Koivutuvan merkitystä oman elämänsä ja arkensa tukijana. Myös nämä kysymykset ovat monivalintakysymyksiä yhtä lukuun ottamatta, joka on asteikkokysymys. Tässä asteikkokysymyksessä vastaajan on valittava eri vaihtoehdoista viisi itselleen tärkeintä syytä käydä Koivutuvalla. Kahta kysymystä täydentää avokysymys.

28 24 Kolmas osio käsittelee vastaajan näkemystä Koivutuvan henkilökunnan roolista ja toiminnan kehittämisestä. Ensimmäinen kysymys on asteikkokysymys, toinen on valintakysymys, jota täydentää avokysymys, ja kolmas on avokysymys. 5.3 Tutkimusaineiston analysointi Tutkimukseni on tyyliltään kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, joka pyrkii saamaan tulokset esiin siten, että ne voidaan mitata määrällisesti. Kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä, jotka toteutuvat omassa tutkimuksessani, ovat mm. tutkijan ja tutkittavan etäinen suhde, puolistrukturoitu tutkimusstrategia, otoksen satunnaistaminen ja deduktiivisuus (Hirsjärvi ym. 2000, ). Kvantitatiiviseen tutkimukseen voidaan liittää myös ajatus objektiivisen todellisuuden olemassaolosta, joka sopii hyvin tutkimukseeni, sillä myös ihmisten väliset sosiaaliset suhteet ovat objektiivisesti olemassa ihmisten tajunnasta riippumatta (Lehto 1998, ). Aloitin aineiston käsittelyn tarkastamalla lomakkeet, jotta näin, kuinka huolellisesti ne on täytetty ja voisin päättää, ovatko kaikki käyttökelpoisia tutkimuksen tuloksia analysoitaessa (Hirsjärvi ym. 2000, 207). Tarkastelemalla lomakkeita havaitsin, että suurin osa lomakkeista oli täytetty huolellisesti ja jokaiseen kysymykseen oli vastattu. Mukana oli myös lomakkeita, joissa yhteen tai useampaan kohtaan oli jätetty vastaamatta tai vastaus oli vajaa. Muutamassa kysymys, tavallisimmin asteikkotyyppisissä, oli ymmärretty väärin tai vastaus ei täyttänyt annettua vastausmuotoa. Näiden vastausten kohdalla pohdin erikseen, voidaanko niitä ottaa huomioon vai onko vastaus hylättävä. Aineistonanalyysitavat jäsennellään usein kahdella tavalla, jotka ovat selittävään ja ymmärtävään pyrkivät lähestymistavat. Käytän tässä tutkimuksessa selittämi-

29 25 seen pyrkivää esitystapaa, johon liitetään yleensä tilastollinen analyysi (Hirsjärvi ym. 2000, 210). Tutkimustulokset mittaan prosenttiosuuksina ja esitän sanallisesti taulukoita apuna käyttäen. Tutkimuksen johtopäätösten tekemisessä olen käyttänyt hyödyksi myös omia havaintojani Koivutuvan toiminnasta. 5.4 Tutkimuksen luotettavuus Luotettavuus tutkimuksessa tarkoittaa sen toistettavuutta eli sitä, että tutkimus on mahdollista toistaa ja saada samankaltaiset tulokset myös uusintatutkimuksella. Tällä tarkoitetaan sitä, että tutkimuksen tulokset eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne voidaan perustella. Tutkimuksen luotettavuutta voivat heikentää mm. liian pieni otoskoko, inhimilliset tekijät tai aineiston analysoinnissa tapahtuvat virheet. Inhimillisiä tekijöitä ovat mm. kysymysten väärinymmärtäminen tai huolimattomuus vastaamisessa. (Hirsjärvi ym. 2000, 213.) Luotettavuutta voidaan arvioida myös sillä, että kaikki tutkimuksessa käytetty aineisto ja menetelmät on perusteltu kriittisesti ja ne on valittu juuri tähän tutkimukseen sopiviksi (Pietarinen 1999, 9). Kyselylomakkeita jätettiin Koivutuvalle 45 kappaletta ja niistä täytettynä palautettiin 32. Täyttämättömiä kyselylomakkeita oli viisi kappaletta ja kahdeksan lomaketta jäi palauttamatta. Näin ollen vastausprosentiksi tulee 71 %. Kyselyn tuloksia voidaan pitää luotettavina, sillä kysely toteutettiin viiden viikon aikana ja näin ollen tutkimus on saavuttanut myös harvemmin Koivutuvalla käyviä asiakkaita ja otosta voidaan pitää kattavana. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä vaan ne kertovat ainoastaan kokkolalaisten kokemuksista asukastuvan asiakkaina. Yleistettävyyttä vähentää se, että Koivutuvan toiminta on asukastupien joukossa ainutlaatuista, joten täysin samankaltaista vertailukohdetta ei ole.

30 Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen eettisyys vaatii, että jokainen vastaaja tietää, mistä tutkimuksessa on kyse ja pystyy vapaaehtoisesti päättämään omasta osallistumisestaan. Vastaajilla on myös oltava tieto siitä, mihin tutkimustuloksia käytetään ja missä ne mahdollisesti julkaistaan. Tutkimusta tehdessä ja julkaistaessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että jokaisen vastaajan anonymiteetti säilyy siten, että ulkopuolinen lukija ei voi tunnistaa vastaajaa. Myös tutkijan ja vastaajan kohdalla anonymiteetti säilyy, sillä kyselytutkimusta käytettäessä vastaaja ja tutkimuksen tekijä eivät välttämättä kohtaa lainkaan toisiaan (Hirsjärvi ym. 2000, 26-27). Huomioin tutkimuksen eettiset vaatimukset jo kyselyn mukana olevassa saatekirjeessä (LIITE 1), jossa kerroin lyhyesti tutkimuksen tarkoituksesta ja tavoitteesta. Mainitsin saatekirjeessä myös saamani tutkimusluvan (LIITE 3) ja painotin tutkimuksen luottamuksellista käsittelyä. Vastaajat pystyivät myös halutessaan saamaan lisätietoja tutkimuksesta joko suoraan minulta tai Koivutuvan henkilökunnalta. Tutkimus suoritettiin Koivutuvalla siten, että täytetyt lomakkeet laitettiin niitä varten varattuun palautuskuoreen, josta Koivutuvan henkilökunta siirsi ne päivän päätteeksi toimistoonsa lukkojen taakse. Näin kukaan ulkopuolinen ei päässyt lomakkeisiin käsiksi ja luottamuksellisuus säilyi. Valmiissa tutkimuksessa henkilöiden tunnistettavuus ei ole mahdollista.