Järjestelyt Suomessa: Yksi tärkeä syy, miksi hain EMEC:hen oli se, että vaihtoohjelma vaikutti helpolta ratkaisulta vaihtoon lähtöön.

Transkriptio

1 Osasto: Kemian tekniikan osasto Kohdemaa: Hollanti/Iso-Britannia/Saksa Vaihtoyliopisto: TU Delft/Exeter University (Camborne School of Mines)/ RWTH Aachen Vaihto-ohjelma: Muu Vaihtoaika: 09/ /2007 Opetuskieli: englanti Yleiskuvaus: EMEC-ohjelmassa (European Mineral Engineering Course) kierretään neljässä eurooppalaisessa tekniikan yliopistossa yhden lukuvuoden aikana, joten joka paikassa viivytään noin kaksi kuukautta. Ohjelman yksi hienoista piirteistä on juuri se, että paikkaa vaihdetaan ja näkee paljon uusia ympäristöjä. EMEC:in aikana pääsee kokeilemaan niin keskieurooppalaista kaupunkielämää Hollannissa ja Saksassa, että englantilaista maalaismeininkiä Cornwallissa. Vaikka opiskelupaikka vaihtuukin tiuhaan, ei kavereita tarvitse vaihtaa kahden kuukauden välein, sillä sama porukka kiertää opiskelemassa samoissa paikoissa koko vuoden ajan. Delft on todella kätevällä paikalla Hollannissa, koska Rotterdam ja Haag ovat ihan lähellä. Toisaalta kaikkihan on lähellä Hollannin kokoisessa maassa. Kaupunkina Delft on mukavan kokoinen ja keskusta on juuri niin idyllinen kuin vain voi kuvitella hollantilaisesta kaupungista: kanavia, polkupyöriä, iso hieno kirkko ja mukavia paikkoja, missä voi nauttia Heinekenia. Cornwallissa asuimme pienessä kylässä. Maisemat olivat tosi upeita ja ympäristö rauhallinen. Opiskelijarientojakin toki riitti: kampus (jossa emme siis asuneet) oli aika iso verrattuna paikan pienuuteen, ja siellä oli kaivosalan lisäksi edustettuna jotain taideopetusta ja näin ollen taideopiskelijoita. Aachen oli EMEC kaupungeista suurin Helsingin jälkeen. Kaunis ja vanha kaupunki, jossa on erittäin helppo eksyä ensimmäistä kertaa suunnistaessa. Kehotan ottamaan taksin, kun ensimmäistä kertaa saapuu rautatieasemalle ja haluaa löytää tiensä nopeasti majapaikkaan. Rinkka selässä ei ole kiva haahuilla tuntia pimeässä kaupungissa etsien bussipysäkkiä, jonne oikeasti olisi viiden minuutin kävely. Järjestelyt Suomessa: Yksi tärkeä syy, miksi hain EMEC:hen oli se, että vaihtoohjelma vaikutti helpolta ratkaisulta vaihtoon lähtöön. Haku tapahtui huhti-toukokuussa vapaamuotoisella hakemuksella. Varsin lyhyessä ja ytimekkäässä Motivation Letterissä kerroin, miksi haluan ohjelmaan mukaan ja miten aion sisällyttää ohjelman opinnot tutkintooni. Hakemukset

2 palautettiin Kemian tekniikan osaston kansliaan ja liitteinä piti olla ainakin CV. Kaikki tämä luonnollisesti englanniksi. TKK:n opiskelijoille ohjelmaan oli kyseiseksi lukuvuodeksi varattu korkeintaan viisi paikkaa, ja ohjelmaa TKK:lla koordinoiva Prosessien ohjauksen laboratorio esitti hakemusten perusteella, ketä TKK:lta ohjelmaan valittaisiin. Valinnat tehtiin Delftissä Hollannissa näiden esitysten pohjalta. Tieto varmistuneesta paikasta tuli toukokuun lopussa. Suomessa hakuprosessiin liittyi myös haastattelu ennen virallista päätöstä. Haastattelu oli hyvin vapaamuotoinen, eikä valinnat ainakaan vuodeksi jääneet haastatteluista kiinni. Rahoitusta opintotuen ja TKK:n stipendin lisäksi hain kolmelta säätiöltä. Sain vaihto-opintostipendit Outokumpu Oyj:n Säätiöltä ja osakuntani stipendisäätiöltä. Kannattaa miettiä, jos itseä lähellä on jotain säätiöitä, joista rahoitusta ehkä liikenisi. Omalta proffalta voi vaikka kysyä vinkkiä. TKK:n stipendin sain lukukaudeksi eli puoleksi vuodeksi. Majoitus oli järjestetty ja maksettu EMECohjelman puolesta, joten vaihto-ohjelmakin taloudellinen tuki oli merkittävä. Tosin opintotuen asumislisääkään ei vaihdon aikana sitten saa. Matkat EMECohjelmassa toki maksetaan itse ja koska opiskelupaikkaa vaihdetaan tiheään, niin matkustuskulut luonnollisesti nousevat suuremmiksi kuin yhteen paikkaan matkustettaessa. EMEC on siitä kätevä ohjelma, ettei itse joudu hirveästi paperisotaa käymään. Toki stipendihakemuksia pitää rustata ja muutamat yliopistojen lupalaput allekirjoitella, mutta lupien kanssa ei tarvitse itse juurikaan töitä tehdä. Suuri apu on myös siinä, ettei omaa asumistaan tarvitse järjestää, koska monissa vaihtokohteissa se aiheuttaa suurta päänvaivaa. Delftistä, josta käsin ohjelmaa kokonaisuutena organisoidaan, lähetään nippu papereita, joihin pitää ehkä muutama ruksi laittaa ja jotka pitää allekirjoittaa. Näistä papereista kannattaa ottaa kopiot ennen kuin ne lähettää eteenpäin, sillä niitä voi tarvita esim. stipendi- ja opintotukihakemuksiin. Anekdoottina voisi mainita myös, että Delftistä lähetettiin sellainenkin paperi allekirjoitettavaksi, jossa piti vakuuttaa, että ohjelman aikana varmasti opiskelisin ahkerasti. Suomalaisittain varsin mielenkiintoinen tapaus, mutta ei pidä pelästyä, opinnot sujuvat kyllä samalla leppoisasti ja mallikkaasti. Mitään oleskelulupia tai viisumeita ei tarvitse hakea, ollaanhan EU:n alueella ja eikä missään maassa viivytä kahta kuukautta kauempaa. Tarkista kuitenkin, että passi on koko reissun ajan voimassa. Samoin kannattaa tsekata, että pankki- ja luottokortit ovat voimassa koko ajan ja että verkkopankkitunnuksia on riittävästi. Käytännön asiat kohteessa: Asuminen on siis järjestetty jokaisessa kohteessa. Asumisolot vaihtelevat eri paikoissa. Delftissä asuimme leirintäalueella häkkyröissä, jotka kantoivat nimeä mobile home. Ajoivat asiansa, kun paikassa viivyttiin kuitenkin vain kahdeksan viikkoa, eikä siellä tarvinnut talvikuukausia

3 viettää. Erittäin suuri etu tässä asuinpaikassa oli se, että siellä oli langaton ilmainen verkko. Englannissa majoitus puolestaan oli erittäin hyvä. Asuimme lomaosakkeissa offseason aikaan. Kämpät voivat olla hieman eritasoisia, mutta esimerkiksi siinä huoneistossa, jossa itse asuin oli jokinäköala, pubi naapurissa, kaljajääkaappi (siis ihan totta, tavallisen jääkaapin lisäksi!), pesutorni ja skybox (paikallinen digipoksi tarkoittaen kanavia enemmän kuin tarpeeksi). Eräässä toisessa huoneistossa, jossa osa vaihtoporukkaamme asui, oli paras sohva, jossa olen ikinään maannut, sekä keittiö, jossa oli lattialämmitys. Eikä se mikään huoneisto ollut vaan talo, jonka pihalla olisi kesäaikaan ollut käytössä uima-allas. Aachenissa opiskellessamme asuimme itse asiassa Hollannin puolella Vaalsissa. Asuinpaikkana oli lomakylä, jossa asuimme rivitaloissa, jotka olivat kaikin puolin kelvollisia ja jotka olivat tarpeeksi hyvin varustettuja. Liikkuminen Delftissä sujui parhaiten kävellen. Pyörä olisi ollut kätevä, mutta käytettyinäkin ne olivat aika kalliita. Olisin toki ostanut pyörän joka tapauksessa, jos olisimme viipyneet kaupungissa pitempään. Aseman tienoilla kuulemma olisi ollut joku mesta, josta olisi saanut pyöriä halvalla ja eittämättä vähemmän laillisesti, mutta paikan tarkka sijainti jäi mysteeriksi. Paikallisbussit liikkuivat ihan mallikkaasti, ja niitä saattoi käyttää, jos laiskotti, satoi tai oli asiaa jonnekin pidemmälle. Rautatieaseman luota lähti ratikoita, joilla pääsi aina Haagiin asti. Junalla pääsee nopeasti Haagiin ja Rotterdamiin. Englannissa sanonta jumalan selän takana sai ihan uutta perspektiiviä, sillä majoituksemme oli juuri siellä. Ainoa järkevä keino liikkumiseen olikin vuokraautot jotka EMEC onneksi kustansi. Bensakulut tietysti oli maksettava itse. Autoa tarvitsi, jos ylipäänsä halusi liikkua jonnekin majapaikasta: kauppaan, kampukselle tai lähimpään kylään tai kaupunkiin. Kolme henkilöautoa 15 ihmisen jaettavaksi tietysti tarkoittaa, että omat menemisensä täytyy sovittaa yhteen ainakin neljän muun ihmisen kanssa, mikä rajoittaa elämistä jonkin verran. Ajamista vasemmanpuoleisessa liikenteessä ei tarvitse pelätä. Itse nautin Cornwallin mutkaisilla pikkuteillä ajamisesta paljonkin. Liikkuminen Cornwallia pidemmälle onnistuu helpoiten junalla. Brittiläinen rautatiesysteemi tosin on niin huono, kun kaikki aina kertovat. Perille kyllä aina pääsee, mutta todennäköisimmin myöhässä. Itse olin kahdesti odottamassa junaa lähimmällä Penrynin asemalla ja kahdesti jouduin menemään bussilla seuraavalle asemalle, kun junaa ei koskaan kuulunutkaan. Junaliput kannatta ostaa hyvissä ajoin etukäteen, sillä halpalentoyhtiöiden tavoin lipun hinta nousee, mitä lähempänä lähtöpäivää lipun ostaa. Aachenissa saimme opiskelijakortit, jotka toimivat samalla opiskelijalippuina lähiliikenteessä. Tällä kortilla pääsi Vaalsiin rajan toiselle puolelle majapaikkaamme. Sen lisäksi lippu kelpasi luonnollisesti Aachenin muilla sisäisillä

4 bussilinjoilla sekä paikallisjunissa Kölniin ja Düsseldorfiin. Toki tästä kortista joutui maksamaan, sillä se kuului ylioppilaskunnan jäsenmaksua vastaavaan maksuun, mutta kortti oli todella kätevä ja hintansa väärti. Yliopistojen opiskelijapalveluihin en oikeastaan itsenäisesti joutunut ottamaan yhteyttä. Vierailustamme vastaavien osastojen väki ystävällisesti neuvoi ja opasti mahdollisten lomakkeiden täyttämisessä, ja neuvoi perille, jos asiaa opiskelijapalveluihin ilmeni. Näissäkin asioissa EMEC-ohjelman helppoutta osasi arvostaa: itse ei tarvitse jousta luukulta toiselle erinäisiä lupalappuja leimauttamassa. Hintataso oli kaikissa paikoissa suomalaiselle kukkarolle hyvinkin siedettävä. Englanti oli lähinnä Suomen hintoja: jotkut asiat olivat siellä kalliimpia ja toiset halvempia kuin Suomessa. Hollannissa ja Saksassa olut oli tietysti tosi halpaa. Kouluruokailu oli yksi asia, joka kaikissa maissa oli Suomea kalliimpaa. Terveydenhuoltopalveluihin en joutunut onneksi turvautumaan, joten niistä ei ole kummempaa sanottavaa, mutta mainitsenpa kuitenkin sen, että Hollanista saa tosi halpoja särkylääkkeitä. Saa toki Englannista ja Saksastakin, ehkä vielä halvempiakin, mutta suosikkini ovat silti hollantilaiset pinkit ibuprofeiinit! Opinnot: Kaikki EMEC:hen osallistuvat käyvät samat kurssit, joten kursseja ei itse saa/tarvitse valita. Ratkaisu vaikuttaa joustamattomalta, mutta itse pidin ratkaisua ainoastaan miellyttävänä. Itse ei siis tarvinnut sumplia sopivia kursseja aikatauluunsa, eikä miettiä millä kielellä tämä kurssi nyt luennointiinkaan. Kaikki kurssit ovat englanniksi ja Delftissä ja Aachenissa varta vasten EMEC opiskelijoita varten suunniteltuja. Kurssien sisältö on muokattu siten, että niistä olisi mahdollisimman monelle hyötyä, koska EMEC:hen osallistuu taustoiltaan varsin erilaisia opiskelijoita. Ei haittaa lainkaan, jos mineraalitekniikasta ei ole lähtötietoja. Mineraalitekniikan lisäksi kurssiin kuuluu kierrätystekniikkaa (yllättävän mielenkiintoista ja varmasti tulevaisuuden ala Suomessakin, vaikka täällä kunnollista opetusta ei liene) sekä metallurgian perusteita. Opetus koostuu niin luentokursseista kuin laboratoriotöistäkin. Aachenissa ei itse asiassa ollutkaan muuta kuin laboratoriokursseja, mm. murskasimme elektroniikkaromua ja sulatimme hopeaa. Puitteet olivat kieltämättä erittäin mainiot. Lisäksi Saksassa ja Hollannissa teimme ekskursioita kurssien puitteissa. Opiskelen vanhan tutkintosäännön mukaan ja EMEC sisältyy opintoihini sivuaineena. Sain hyväksyttyä kaikki EMEC opinnot ilman ongelmia. Vaikka periaatteessa kaikki käyvät samat kurssit EMEC:ssä, niin TKK:n opinnoista minun ei tarvinnut käydä niitä kursseja, jotka olin käynyt jo aiemmin, vaan saatoin käydä muita kursseja tai sisällyttää vanhat kurssimerkinnät EMEC:hen.

5 Vapaa-aika: Vapaa-aika meni lähinnä perinteistä opiskelijaelämää viettäessä. Liikuntaharrastukset katkesivat aika täydellisesti kuudeksi kuukaudeksi satunnaista mutajalkapalloa lukuunottamatta. Urheilua voi toki harrastaa: Delftissä oli urheilukeskus kampuksella ja Cornwallissa kuntosali. Vaalsissa majapaikassamme oli ilmainen uima-allas ja maksua vastaan tennistä, keilausta etc. Muitakin lajeja voinee harrastaa, kun vaan ottaa itse selvää paikoista. EMEC on ehdottomasti hyvä kokemus! Sain ystäviä ja tuttavuuksia ympäri maailmaa, motivaatiota opintoihin TKK:lla ja hauskan ja helpon vaihtovuoden.