SOS-LAPSIKYLÄN. Kuulumisia 4 / Lastensuojelussa kaikki voivat tehdä jotakin

Transkriptio

1 SOS-LAPSIKYLÄN Kuulumisia 4 / 2012 Lastensuojelussa kaikki voivat tehä jotakin

2 Pääkirjoitus KAIKKI ERILAISIA KAIKKI SAMANARVOISIA TIEDÄMME LUKUISTEN tutkimusten valossa, että lapsiin ja nuoriin satsaaminen ei ole kuluerä vaan investointi, jota ilman yhteiskunnalla ei ole jatkuvuutta eikä hyvinvointia. Kuitenkin lapsiin ja nuoriin kohistuvat satsaukset elävät suhanteien mukaan. Taantumassa ensimmäisenä leikataan lasten, nuorten ja lapsiperheien palveluista. Yhteiskunnan pahoinvoinnin taakse on helppo piilottaa yksilöllinen kärsimys. Yhenvertainen mahollisuus saaa palveluita ja toteuttaa itseään liittyy vahvasti kansanterveyteen. Pärjääminen ei kuitenkaan aina korreloi hyvinvointia. Nuoret tytöt pärjäävät poikia paremmin koulussa, mutta kertovat voivansa huonommin kuin pojat. Jo lapsuuessa korostuvat suorituspainotteisuus sekä vaativat ootukset ulkonäön ja kuluttamisen suhteen kuuluvat kuitenkin enemmän aikuisten elämään, jos sinnekään. Tunne siitä, että ei riitä, ajaa nuoria uupumukseen ja pahimmillaan itsetuhoisiin ajatuksiin. Lapsilla on erityisiä oikeuksia, joita aikuisilla ei ole. Lapsilla on oikeus suojeluun, osallisuuteen ja osuuteen yhteisistä varoista. Lapsiperheien köyhyys ja tuloerojen kasvu ovat myrkkyä näien oikeuksien toteutumiselle. Syrjäytymiseen liittyvä syyllisyys ja häpeä vievät voimavarat itsetuntemukselta ja -kunnioitukselta. Johonkin kuuluminen on ientiteetin kivijalka, ja unelmat tulevaisuuesta antavat voiman myös lapsille ja nuorille. Matkalla kohti parempaa tulevaisuutta on ensimmäiseksi nostettava lapset oman asiansa asiantuntijoiksi. Toiseksi on löyettävä lisää turvallista vanhemmuutta, lastensuojelupalveluien johtajuutta ja kokonaisvaltaista vastuuta lapsista. Kukaan ei halua olla ongelmiensa summa. Kolmanneksi täytyy muistaa, että lastensuojelussa kukaan ei voi tehä kaikkea, mutta kaikki voivat tehä jotakin. Kiitos tuestasi ja yhteistyöstä SOS-Lapsikylän juhlavuotena. Rauhallista joulua, Jari Ketola toiminnanjohtaja Julkaisija SOS-Lapsikylä ry Snellmaninkatu 13, HELSINKI puh. (09) faksi (09) Päätoimittaja Aija Rikala, puh Toimitussihteeri Elina Pitkäranta, puh Ulkoasu Heli Rantala Kansikuva Touko Sipiläinen Paino Forssa Print ISSN Toiminnanjohtaja Jari Ketola, puh. (09) SOS-lapsikyläyhistyksen hallituksen puheenjohtaja Seppo Kemppinen SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtaja Pauli Leimio Osoitteenmuutokset: 2 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA

3 Leare ALLA ÄR OLIKA MEN HAR SAMMA VÄRDE I LJUSET av otaliga unersökningar vet vi att satsningar på barn och unga inte är kostnaer utan investeringar. Utan em har samhället varken kontinuitet eller välfär. Trots etta varierar satsningarna på barn och unga me konjunkturerna. Vi recession är et service för barn, unga och barnfamiljer man först skär ner på. Bakom ett samhälle som inte mår bra är et lätt att gömma personligt liane. Jämlika möjligheter att få service och förverkliga sig själv har i högsta gra samban me folkhälsan. Möjlighet att klara sig korrelerar änå inte allti me välfär. Unga flickor klarar sig bättre än pojkar i skolan, men berättar att e mår sämre. Prestationstvång och håra förväntningar på utseene och konsumtion tillspetsas rean i barnomen trots att såant bättre hör vuxenlivet till, om ens et. Känslan att inte räcka till gör unga utmattae och bäar i värsta fall för självestruktiva tankar. Barn har särskila rättigheter, som vuxna inte har. Barnen har rätt till besky, elaktighet och el av gemensamma tillgångar. Fattigom i barnfamiljer och växane inkomstskillnaer är rena giftet för att e här rättigheterna ska förverkligas. Den skul och skam som utslagning innebär ränerar självkänneomen och självrespekten på kraft. Att vara en el av något är basen för ientiteten och römmar om framtien ger också barn och unga kraft. På vägen mot en bättre framti är et första som krävs att ett barn får möjlighet att bli experter på sina egna angelägenheter. Därefter måste vi kunna erbjua fler tryggt förälraskap, bra learskap för barnskystjänster och helhetsansvar för barnen. Ingen vill vara summan av sina problem. För et treje måste vi minnas att ingen kan göra allt i barnskyet, men att alla kan göra något. Tack för allt stö och allt samarbete uner SOS-barnbyars jubileumsår. Frifull Jul önskar Jari Ketola verksamhetsleare SISÄLTÖ Pääkirjoitus...2 Asiaa...4 Päätoimittajalta...6 Kylillä kerrotaan...10 Kuulumisia maailmalta...15 Tukeminen...19 Historiaa...7 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 3

4 Asiaa TUTKIMUS VAHVISTI: nuoren omat kokemukset tärkeitä, kun kehitetään sijaishuoltoa Nuoren elämässä itsenäistymisvaihe ei ole vain lyhyt, vaan useita vuosia kestävä ajanjakso, joka alkaa jo sijaishuollon aikana ja jatkuu eelleen omaan asuntoon muuttamisen jälkeen. Nuorten kokemukset sijaishuollosta vaihtelevat hyvin suuresti. Sijaishuolto ei merkitse samaa asiaa joka nuorelle, eikä se näy samalla tavalla jokaisen nuoren elämässä. Osa nuorista on kiitollisia siitä, että heiät on sijoitettu, kun taas osalla nuoria on hyvin nega tiivisia kokemuksia niin lapsuuestaan kotona mutta myös sijaishuollossa. SOS-LAPSIKYLÄ RY on koorinoinut vuosien aikana Eu roopan unionin rahoittaman kansainvälisen ja osallistavan vertaistutkimuksen Itsenäistyminen elämänvaiheena osallistava vertaistutkimus sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten hyvinvoinnista yhteistyössä muien lastensuojelujärjestöjen ja kuntien kanssa. Tutkimuksen ovat kirjoittaneet Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Maritta Törrönen ja valt. yo Teemu Vauhkonen. Tutkimuksessa lastensuojelulaitoksessa tai sijaisperheessä olleet kymmenen nuorta haastattelivat viittäkymmentä vertaistaan, jotka kertoivat sijaishuollon jälkeisestä itsenäistymisvaiheestaan ja hyvinvoinnistaan. Yhteistyöllä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen Nuorten sijaishuollon kokemusten erilaisuus ja elämäntilanteien vaihtelevuus lisäävät ymmärrystä sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten näkemysten ja kokemusten kirjosta. Sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten kokemusten pohjalta on mahollista kehittää lastensuojelua siten, että puututaan erityisesti nuorten kasautuneisiin talouellisiin, terveyellisiin tai sosiaalisiin vaikeuksiin. Haastatelluista nuorista puolet joko opiskelee tai on töissä, mutta noin kolmanneksella heistä ei ole lainkaan opiskelu- tai työpaikkaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikkien nuorten ei ole helppoa saaa opiskelupaikkaa tai päästä työelämään. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy koskettaa sijaishuollossa olevia nuoria jo sijaishuollon aikana. Sosiaalihuolto tarvitsee yhteistyöhön entistä selkeämmin muita ammattikuntia, esimerkiksi terveyenhuollon ammattilaisia, kun tuetaan nuorten psyykkistä ja fyysistä kehitystä ja kasvua. Perheelle tukea riittävän hyvissä ajoin Nuorten kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveyenhuollon ammattilaiset tarvitsevat tuekseen köyhyyttä vähentävää ja tasa-arvoisuutta lisäävää yhteiskuntapolitiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa pyritään kaikin keinoin luomaan perheille sellaiset elinolot, jotka tukevat lasten hyvinvointia jo kotioloissa, professori Ma- 4 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA

5 Nuoret itsenäistyvät yksilöllisesti, mikä eellyttää kunkin nuoren itsenäistymisvaiheen yksilöllistä tarkastelua. Järjestelmän tulisi joustaa eikä nuoren. Lisätietoja: SOS-Lapsikylän psykologi, tutkimuksen koorinaattori Hillevi Westman, , Helsingin yliopiston sosiaalityön professori, Maritta Törrönen, ritta Törrönen sanoo. Sijaishuollossa tällainen yhteiskuntapolitiikka näkyy riittävänä lasten ja nuorten kanssa työskentelevien työntekijöien määränä ja sijaishuollon järjestelyjen resursointina. Näin voiaan ehkäistä sijaishuollon kasvavaa tarvetta ja vähentää inhimillistä kärsimystä. Kun yhteiskunta ottaa vastuulleen lapsen tai nuoren kasvatuksen ja hoion, sen on myös kyettävä siitä vastaamaan. Sijoitetuilla nuorilla pitää olla mahollisuus kertoa omin sanoin, miten he haluavat järjestää omaa elämäänsä. He kaipaavat lähelleen ihmistä, joka ottaa heiät vakavasti ja kuulee heitä. Nuoret itsenäistyvät yksilöllisesti, mikä eellyttää kunkin nuoren itsenäistymisvaiheen yksilöllistä tarkastelua. Järjestelmän tulisi joustaa eikä nuoren, Törrönen jatkaa. Tutkimuksen avulla pyritään vahvistamaan sijaishuollossa olevien nuorten osallistumista omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin ja vaikutusmahollisuuksia omaa elämäänsä ja itsenäistymistään koskeviin muutoksiin sekä tuomaan päättäjien tietoon parannusehotuksia jälkihuollon kehittämiseksi. Tutkimusraportti julkistetaan marraskuun lopulla. Tutkimuksen pohjalta on nostettu suosituksia hyviksi käytännöiksi, joita käsitellään tarkemmin seuraavan Kuulumisialehen Asiaa-palstalla. SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 5

6 Päätoimittajalta Arvoisa lukija SOS-Lapsikylän 50-vuotisjuhlavuosi on pian päättymässä ja siirrymme aloittamaan toimintamme uutta puolivuosisataa. Toivottavasti siitä tulee yhtä heelmällinen kuin ensimmäinen puolivuosisata, jonka aikana saat lapset ovat saaneet turvallisen kasvuympäristön SOSlapsikylistä. Juhlavuonna olemme kampanjoineet, konsertoineet ja järjestäneet juhlia jokaisessa lapsikylässä sekä nuorisokoissa. Parasta on ollut se, että saimme avattua uuen, jo kuuennen lapsikylän. Uusi, Tampereen SOS-lapsikylä antaa näkymää siitä, mihin suuntaan lapsikyläkulttuuri Suomessa on kehittymässä: entistä paremmin ympäristöönsä sulautuvaksi ja lapselle mahollisimman tavallista perhehoitoa tarjoavaksi elinpiiriksi, jossa myös suhteita lapsen omiin verkostoihin voiaan helposti ylläpitää. Kirjaa voi tilata omakustannushintaan 29 euroa/ kpl puhelimesta (09) tai sähköpostitse osoitteesta Hinta sisältää myös postituskulut. Kiitos Sinulle, hyvä lukija, tästä vuoesta ja lämpöisää joulua. Aija Rikala päätoimittaja Mennyt 50 vuotta on ollut menestystarina, jonka tohtori Maritta Pohls kokosi parisataasivuiseksi kirjaksi Tavallista rakkautta. Tämä juuri ilmestynyt kirja nostaa esiin niien arvojen merkityksen, jotka ovat olleet ja jotka pysyvät tulevaisuuessakin lapsille tärkeinä: lasta hoitavien vanhempien rakkaus, koin lämpö ja turva, pysyvät ihmissuhteet ja kannustava yhteisö. 6 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA

7 Historiaa Jokaisessa vuoen 2012 Kuulumisia-lehen numerossa historioitsija Maritta Pohls esittelee kurkistuksia SOS-Lapsikylä ry:n 50-vuotiseen taipaleeseen. Pohlsin kirjoittama SOS-lapsikylätyön historia Tavallista rakkautta ilmestyy marraskuussa TAVALLISTA RAKKAUTTA OSAAVASSA YHTEISÖSSÄ SOS-Lapsikylän elinvoimaisuuen ja kehittymisen takaavat kaksi voimavaraa. Ne ovat yhtäältä kansallisen ja kansainvälisen osaamisen yhistäminen, josta kerrottiin eellisessä numerossa. Toinen, perustavampaa laatua oleva voimavara, on koinomaisuuen ja ammattimaisuuen yhistäminen toiminnan perustaksi. 8 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 7

8 Tavoitteena on, että vuoteen 2016 mennessä avohuollon tukitoimin tuettujen lasten ja nuorten määrä ohittaisi lapsikylissä ja nuorisokoissa sijoitettuina olevien lasten määrän. SOS-LAPSIKYLÄTYÖN malli on pohjimmiltaan hyvin maanläheinen. Lapsikyläkoeissa eletään samalla tavalla kuin muissakin suomalaisissa koeissa. Arkeen kuuluvat vanhemmat, sisarukset, koti, koulu ja harrastukset. Lapsikylävanhemmat luovat arjen puitteet ja tunteen turvallisuuesta. Sisarukset saavat jatkaa asumista yhessä. Kun lapsilta kyseltiin, mitä koti heille merkitsi, oli vastaus kaikessa yksinkertaisuuessaan: rakkaus, turvallisuus, luottamus, tuttu tuoksu ja pehmeä sänky. Lapsikylä kannustaa harrastamaan ja tukee nuorten kouluttautumista ammattiin. Harrastukset vahvistavat itsetuntoa ja opettavat toimimaan ryhmässä. Myös luonnon parantavan voiman huomioiminen kuuluu olennaisena osana lapsikyläaatteeseen. Kaikkien tärkein tekijä on kuitenkin aika. Turvallisuuen tunne ja siitä nouseva eheytyminen vaatii yhtä kauan aikaa kuin lapsi on joutunut elämään raskaissa oloissa ennen huostaanottoa. Kylä lisää turvallisuutta ja takaa jatkuvuutta. Jatkuvuus antaa luvan kiintyä, mikä on tärkeää elämän rakentamiselle. Kylä ja lapsikyläyhteisö eri tehtäviin erikoistuneine henkilöineen luovat puitteet tavoitteelliselle lastensuojelutyölle. Alkuvuosikymmenten kylätoimikunnan luottamustehtävä kasvatustyön kehittäminen on ajan mittaan siirtynyt SOS-Lapsikylän keskustoimiston ja lapsikylien ammattilaisille. Suomalaiselle SOS-lapsikylätyölle on ollut leimallista toteuttaa erilaisia lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeita sekä lisätä henkilöstönsä ammatti- ja yhteistyötaitoja koulutusten avulla. Jatkuva laaun tarkkailu kuuluu lapsikylien toimintamalliin. Lapsikylissä kasvavien tai sieltä jo aikuistuneien lasten ja nuorten sekä heiän syntymä- ja lapsikylävanhempiensa kokemuksia lapsikyläsijoituksesta selvitetään säännöllisesti. Myös terapeuttinen osaaminen on pitkän kehittämistyön seurauksena lisännyt ymmärrystä lasten ja nuorten tarpeista ja kykyä auttaa heitä eheytymään kokemastaan. Jo SOS-Lapsikylän perustaja Albin Gebhart ymmärsi syntymäperheen ja suvun tärkeän merkityksen lapsille. Tapiolan SOS-lapsikylän ensimmäisille lapsille järjestettiin mah- 8 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA

9 ollisuus vierailla lapsikylä-äitinsä kanssa kesällä kotitilalla, jossa he voivat tavata isovanhempiaan ja sukulaisiaan luvulla ryhyttiin kehittämään sijaishoiossa olevien lasten ja nuorten vanhempien kohtaamisen käytäntöjä. SOS-lapsikylien rakenne useine ammattilaisineen luo kehyksen yhteistyölle. Siksi lapsikyliin on voitu sijoittaa keskimääräisesti enemmän tahonvastaisesti huostaan otettuja lapsia. Yhteistyö vanhempien kanssa syvenee sitä mukaa kuin SOS- Lapsikylä toteuttaa asettamaansa tulevaisuuen haastetta, jossa pyritään auttamaan lasta ja nuorta kasvamaan omassa perheessään. Tavoitteena on, että vuoteen 2016 mennessä avohuollon tukitoimin tuettujen lasten ja nuorten määrä ohittaisi lapsikylissä ja nuorisokoissa sijoitettuina olevien lasten määrän. SOS-Lapsikylä pyrkii siihen, että jokainen lapsi kasvaa perheessä rakastettuna, arvostettuna ja turvassa. Lapsikylissä tavoite on toteutunut hyvin, sillä kaikki tutkimukset osoittavat, että suurin osa lapsikylistä aikuistuneista pärjää hyvin ja muistaa lämmöllä lapsikyläaikaansa. SOS-Lapsikylää ei olisi ilman lämminsyämisiä lahjoittajia, jotka luovat mahollisuuen antaa lapsille ja nuorille tavallista rakkautta osaavassa yhteisössä! TEKSTI: MARITTA POHLS KUVAT: SOS-LAPSIKYLÄN ARKISTOT Tohtori Maritta Pohls on espoolainen tutkija, jonka ensimmäinen teos oli Suomen Kulttuuri rahaston historia (1987). Pohlsin uusimpia kirjoja ovat Lotta Svärin historia Käytännön isänmaallisuutta (2009) ja Ellen Svinhufvuin elämäkerta Suomalainen säätyläisnainen maalta (2011). SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 9

10 Kylillä kerrotaan YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN Punkaharjun SOS-lapsikylän ja virolaisen Keilan SOSlapsi kylän ystävyys on jatkunut koko 2000-luvun ajan. Kummi kylänä olemme vuorotellen vierailleet toistemme luona ja näin lapset ovat saaneet ystäviä rajan takaakin. Punkaharjun SOS-lapsikylän 40-vuotisjuhlissa kävi bussilastillinen iloisia lapsia ja aikuisia ja vietimme yhessä mukavan viikon. JUHANNUKSEN JÄLKEEN laiva toi lapset Helsinkiin ja bussimatka läpi Suomen toi lapset Punkaharjun kansallismaisemaan. Tuloiltana järjestimme yhteisen tervetuloillan grillijuhlat kaikkine maukkaine herkkuineen. Ja pian ruoka alkoi laskea, kun lapset olivat jo jalkapallokentällä ottamassa ensimmäistä maaottelua hiki päässä. Illan pimetessä päästiin yöpuulle ja keräämään voimia seuraavaan päivään. Aamulla suuntasimme uimahousut ja pyyhe mukanamme Kesämaahan, jossa lapset saivat nauttia kesäisestä auringosta ja uimaparatiisista erilaisine jännittävine laitteineen ja liukumäkineen. Energiaa riitti koko päiväksi ja välillä käytiin saunassa ja syötiin seisovan pöyän herkkuja. Osa porukasta kävi katsomassa Retretin näyttelyä ja siellähän olikin jännittävä kallioluolasto. Illaksi olimme suunnitelleet lasten toiveien mukaisesti onkimiskilpailun. Vappu ja Upi olivat isäntinä haalineen kaikki Punkaharjulta löytyneet onget ja kaivaneet maot, joten jännitystä piisasi kaikille. Nappaakohan minulla? Ohjaaja Aare koki elämänsä yllätyksen, hän sai elämänsä ensimmäisen ahvenen. Aare piti saalistaan niin arvossa, että perkasi sen oikeaoppisesti ja suolasi. Hän halusi nauttia elämänsä ensimmäisen itse pyyystetyn kalan kotona saunan jälkeen. Kalaansa hän varjeli koko viikon huolella ja jääkaapissa ahven matkasi tuliaisiksi kotiin. Keskiviikkona oli maatilamatkailu-päivä Mannilan tilalle. Tutustuimme kotieläinpuistoon ja pääsimme syöttämään eläimiä. Kyllä saivat syöä mahat täyteen niin oli innostuneita hoitajia vieraana. Rohkeimmat saivat myös nousta hevosen selkään ja kokeilla, miltä ratsastus tuntuu. Oli se jännää ja hevoset niin isoja. 10 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA

11 Illalle olimme suunnitelleet yleisurheilukilpailut: viestijuoksua lapsille ja aikuisille ja tietysti jalkapallo-ottelu isolla kentällä. Torstaina tutustuimme Olavinlinnan historiaan ja kävimme katsomassa, onko linnassa kummituksia. Historian tarinat olivat mielenkiintoista kuultavaa ja kävely linnan ahtaissa tunneleissa jännittävää. Rannassa ja torilla kun oltiin, oli pakko maistaa aitoa savonlinnalaista lörtsyä: omenalörtsyä tai lihalörtsyä. Molemmat olivat hyviä ja suut tulivat makeaksi. Päivää jatkettiin Saimaalla ja höyrylaiva Paul Wahl vei meiät risteilylle etsimään saimaannorppaa. Vuorollaan kaikki pikkukipparit pääsivät ruoriin ja saivat ihan itse tuntea, miltä suuren laivan pitäminen reitillä tuntuu. Ja hyvinhän se sujui isomman kipparin turvallisesti neuvoessa, mennäänkö paapuuriin vai tyyrpuuriin. Laivalla nautittiin tietysti jäätelöä jälkiruoaksi. Juhlallinen retken päätösillallinen nautittiin Kruunupuiston kabinetissa ja lapset löysivät seisovasta pöyästä juuri omaan suuhunsa parhaiten sopivat herkut. Monta mukavaa elämystä kokeneena lapset nousivat bussiin ja kotimatka alkoi. Vilkutimme hyvästiksi ja sanoimme, että meiän vuoromme tulla kylään on jälleen ensi kesänä. TEKSTI JA KUVA: JOUNI KERPPOLA, JOHTAJA, PUNKAHARJUN SOS-LAPSIKYLÄ SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 11

12 Kylillä kerrotaan Jo kuues SOS-lapsikylä avattiin Suomessa SYYSKUUN ALUSSA avattiin Suomen kuues SOSlapsikylä, jonka kaupunkiympäristöön hajautettu malli tukee oman koin ulkopuolelle sijoitetun lapsen halua elää mahollisimman tavallista elämää ilman leimautumisen pelkoa. Tampereen SOS-lapsikylän palvelujen tuottamisessa olemme kuunnelleet myös Tampereen kaupungin ja muien lastensuojelun palveluntuottajien näkemyksiä. Uusi lapsikylämalli on erityisen lapsikeskeinen, koska lapset sijoitetaan perhehoitoon mahollisimman lähelle omia vanhempiaan ja muita verkostojaan. Malli tuo myös säästöjä yhteiskunnalle ja tukee osaltaan kestävää kehitystä, sanoo SOS-lapsikyläyhistyksen toiminnanjohtaja Jari Ketola. Aloitusvaiheessa koteja sijaisperhetoimintaa varten on kaksi, ja niistä toinen on kokonaan yrityslahjoituksin rahoitettu. Yrityskumppaneina uutta kylää rahoittamassa ovat olleet Fazer, Dr. Oetker Suomi, Pirkanmaan Osuuskauppa, Martinex, Georgia Pacific Noric ja Ratos. Luonnolliseksi osaksi muuta ympäristöä rakentuvan Tampereen SOS-lapsikylän on määrä lähivuosina kasvaa jopa kaheksan, toisiaan lähellä olevan koin verkostoksi. Uskomme, että laajennamme tätä konseptia myös muualle Suomeen. Suunnitelmat Vantaan kaupungin kanssa on jo aloitettu ja lähivuosina sinne päästäneen avaamaan vastaavanlainen SOS-lapsikylä, Jari Ketola arvioi. TEKSTI JA KUVA: AIJA RIKALA Uusi lapsikylämalli on erityisen lapsikeskeinen, koska lapset sijoitetaan perhehoitoon mahollisimman lähelle omia vanhempiaan ja muita verkostojaan. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko leikkasi nauhan avajaisten merkiksi. Vasemmalla SOS-Lapsikylän toiminnanjohtaja Jari Ketola. Oikealla SOS-lapsikyläyhistyksen hallituksen puheenjohtaja Seppo Kemppinen. 12 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA

13 Punkaharjun SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijän opinnäytetyö palkittiin eettisyyestä TALENTIA RY:N ammattieet tinen lautakunta pal kitsee vuosittain eettisesti parhaan opinnäytetyön. Tänä vuonna lautakunta valitsi parhaaksi pro grau -tutkielmaksi Punkaharjun SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Merja-Hannele Kukkosen pro grau -työn Eettinen perehyttäminen kunnan aikuissosiaalityössä. Lautakunnan puheenjohtaja Milja Louhela kiitteli graua tärkeän teeman käsittelystä, sillä eettinen osaaminen on osa sosiaalityöntekijän ammattitaitoa. Aiemman työuransa Kukkonen on tehnyt yrityselämässä, mutta halu muutokseen ajoi sosiaalityön opintojen pariin Itä-Suomen yliopistoon. Eettisen perehyttämisen teeman valikoituminen opinnäytetyön aiheeksi juontaa juurensa aiemmista työelämän kokemuksista ja omista eettisistä pohinnoista. Eettisyys on sosiaalityön punainen lanka ja yhessä perehyttämisen kanssa se liittyy kiinteästi myös työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Sosiaalityössä tarvitaan jatkuvaa eettistä perehyttämistä. Se on kuin kompassi, joka ohjaa toimintaamme. Näin siksi, että joka päivä teemme työtä herkällä alueella, missä on paljon eettisiä haasteita, ristiriitoja ja kysymyksiä, Merja-Hannele Kukkonen sanoo. Kukkonen jatkaa ammattietiikan tutkimusta tekemällä väistökirjaa, jossa hän tutkii sosiaalityönteki jöien kasvua eettisiksi ammattilaisiksi. TEKSTI JA KUVA: ELINA PITKÄRANTA Kävelin lapsikylän ulkopuolella koiran kanssa. Kolme noin 10-vuotiasta poikaa jalkapallot käessään jutteli keskenään: Yksi pojista sanoi: Mennään lapsikylän kentälle. Tähän toinen sanoi: Miksiköhän se on lapsikylä? Ensimmäinen poika tietävästi vastasi: Siellä asuu paljon lapsia. Kolmas poika sanoi mietteliäänä: Onkohan Soankylässä sitten paljon sotia? Tämä on tosi tarina. Helena Peltomaa Tapiola SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 13

14 Kylillä kerrotaan Yksinpurjehtijat kasvatuksen valtamerellä Yksi äiti, yksi koti, yksi kylä siinä on SOS-lapsikylä pähkinänkuoressa. Pieni hallittava toellisuus keskellä suurta maailmaa. Kaava on niin yk sin kertainen, että lapsikin sen ymmärtää, ja samalla niin nerokas, että se toimii missä päin maailmaa tahansa. Päämääräkin on yhteinen ja selkeä kasvattaa lapsi aikuiseksi. Yksinhuoltajuuesta työn erottaa vapaaehtoisuus, ammatillisuus ja yhteisöllisyys. MIKÄ ON TUNNE talonsa ainoana aikuisena työskentelevällä lapsikylävanhemmalla ja lapsikylävanhemman sijaisella? Alussa on kihelmöivä jännitys matkalle lähöstä; onko kaikki tarvittava mukana, osaanko, saanko apua tiukan paikan tullen, onko reitti selvä, eksynkö, jouunko vaaroihin, kestänkö? Ulapan auetessa ja kasvatuksen huikaisevien näköalojen auetessa mielen valtaa euforinen riemu: tämä on elämäni tärkein matka, tässä minua tarvitaan ja kykyni koetellaan saan kasvaa. Matkalla ratkaisuja on tehtävä yksin, kasvatustiimin auttaessa na- vigoinnissa. Mielen valtaa masennus ja epätoivo merisairauen iskiessä, purjeien revetessä, köysien sotkeutuessa, katketessa, myrskyn ja vastatuulen tuivertaessa, veen lyöessä yli laian. Lopulta paistaa kuitenkin aurinko ja meri tyyntyy. Uusi hieno tunne selviytymisestä antaa voimaa jatkaa uuelle valtameriosuuelle, vaikka rantaa ei näkyisikään. Iltaisin voi lukea kajuutassaan purjehusoppaita ja elämäkertoja ja nauttia hetken hiljaisuuesta autopilotin ohjatessa purtta. Oma persoona ja purjehuskokemus nousevat tärkeimmiksi työkaluiksi kasvatuksen valtamerellä. On tultava toimeen itsensä kanssa, hyväksyttävä puutteensa ja rajoituksensa. Haikeus täyttää mielen, kun valtameripurjehusosuus päättyy ja aikuisuuen satama siintää eessä. Kallisarvoinen, moniin lokikirjoihin ja kansiin okumentoitu ainutlaatuinen ihminen on viety perille, vastuu on virallisesti luovutettu. Purjehus oli unohtumaton seikkailu. Navigare necesse est (suom. purjehtiminen on tärkeää)... mutta eläminen myös. KARI VAPAAKALLIO, LAPSIKYLÄVAN- HEMMAN SIJAINEN 14 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA

15 Kuulumisia maailmalta JOULU TÄYNNÄ KIITOLLISUUTTA Joulun aika on lähellä, ja hän suunnittelee hyvillä mielin vierailua perheensä luo Puerto Varasiin. Hän on nyt kiireinen asiantuntija, joka häin tuskin saa vapaata töistä, mutta on yksi asia, jota hän ei mistään hinnasta jättäisi väliin, vaikka olisi miten kaukana tai kiireinen tahansa hän ei jättäisi väliin vierailua rakkaan lapsikyläperheensä luona joulun aikaan. MACARENA ON tämän menestyneen naisen nimi. Hän varttui Puerto Varasin SOS-lapsikylässä, joka on yksi Chilen eteläisimmistä lapsikylistä. Hän saapui kylään vuonna 1988 ollessaan vasta kaheksanvuotias. Macarenan äiti oli vakavasti sairas, eikä hän pystynyt käymään töissä tai huolehtimaan Macarenasta ja hänen nuoremmasta veljestään, joten lapset toella tarvitsivat kiireellistä apua. Äiillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin antaa lapsensa SOSlapsikylän hoiviin. Hänen äitinsä sairastui syöpään. Mielestäni hän oli hyvin vahva antaessaan lapsensa lapsikylään voiakseen keskittyä sairautensa voittamiseen, Macarenan lapsikylä-äiti muistelee. Hän ei onneksi menehtynyt sairauteen, mutta siitä huolimatta hän ei enää pystynyt huolehtimaan lapsistaan asianmukaisesti. Ahkera oppilas Macarenan kehitys kylässä oli huimaa. Vaikka hän varsinkin alussa kaipasi äitiään, hän ymmärsi, että kylä ja erityisesti hänen lapsikyläperheensä oli hyvä ratkaisu hänen tilanteessaan. Lapsikylän työntekijät, jotka toistivat Macarenan kasvua kylässä, sanoivat, että hän oli aina hyvin vastuullinen ja tunnollinen 8 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 15

16 Lapsikylässä Macarena muistetaan parhaiten kiltistä ja varsin herkästä persoonastaan. Kaikkien mielestä hän on lapsikyläveljilleen ja -sisarilleen hieno esimerkki menestyjästä. oppilas. Hän sai kouluaikana lukuisia iplomeja tultuaan valituksi parhaaksi oppilaaksi useaan otteeseen. Koulun jälkeenkin menestys jatkui. Viiessä vuoessa Macarena valmistui erinomaisin arvosanoin biokemistiksi Santiagon yliopistosta. Eikä siinä kaikki. Hän aloitti vielä toisen uran, tällä kertaa lääketieteen tutkimuksen parissa yliopistossa, jossa hän antoi panoksensa merkittäviin syöpätutkimuksiin. Lapsikylässä Macarena muistetaan parhaiten kiltistä ja varsin herkästä persoonastaan. Kaikkien mielestä hän on lapsikyläveljilleen ja -sisarilleen hieno esimerkki menestyjästä. Tänä vuonna joulun aika on lähempänä ja lähempänä, ja Macarena ei jätä väliin vierailua lapsikyläperheensä luona Puerto Varasissa. Macarena tietää perheen oottavan hänen vierailuaan, varsinkin lapsikylä-äitinsä, joka Macarenan sanoin on tukenut häntä hänen elämänsä jokaisessa hetkessä, niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa ja niin onnessa kuin surussa. Hyviä uutisia Joulun ja uuenvuoen juhlien jälkeen Macarena ottaa jälleen tärkeän askeleen elämässään. Hän haki oman alansa töitä Yhysvalloista ja tuli valituksi, joten hän muuttaa asumaan ja työskentelemään Yhysvaltoihin. Macarena toteaa, että hänen henkilökohtaisilla, akateemisilla ja työelämän saavutuksillaan on yksi yhteinen nimittäjä: SOS-lapsikylä. SOS-lapsikylältä sain paljon. Se antoi minulle lapsikylä-äiin, veljet ja sisaret ja lisäksi ammatin, joka avasi silmäni ja näytti tietä menestykseen ja onneen, Macarena sanoo kiitollisena. SUOMENNOS: ELINA PITKÄRANTA KUVAT: KANSAINVÄLISEN SOS-LAPSIKYLÄJÄRJESTÖN ARKISTO 16 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA

17 Kuulumisia maailmalta Jäähyväiset Helmut Kutinille SOS-Lapsikylä ry:n toiminnanjohtaja Jari Ketola (vas.), SOS-Lapsikylä ry:n puheenjohtaja Seppo Kemppinen sekä SOS-lapsikyläsäätiön puheenjohtaja Pauli Leimio (oik.) luovuttivat Itävallassa pietyssä kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön yleiskokouksessa toimensa jättäneelle järjestön presientti Helmut Kutinille terveisenä Suomesta SOS-Lapsikylän kravatin kiittäen häntä samalla arvokkaasta työstä maailman lasten hyväksi. Samassa yleiskokouksessa Seppo Kemppinen valittiin toiselle kauelle kansainvälisen lapsikyläjärjestön senaattiin. SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 17

18 Kuulumisia maailmalta SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 5 1. Joulukuusi on juuri koristeltu. Bakotehin SOS-lapsikylä, Gambia 2. Poika tonttulakissa. Nairobin SOS-lastenstarha, Kenia 3. Tyttö ja joulukynttilä. Daviin SOS-lapsikylä, Panama 4. Joulupuumme on niin kaunis, koska se kimaltelee ja se on niin kaunis ja siinä on paljon leluja, sanoo 6-vuotias Vika, joka on kuvassa yhessä 7-vuotiaan Leran kanssa. Brovaryn SOS-lapsikylä, Ukraina 5. Opettaja auttaa tyttöjä koristelemaan joulupuuta. Abobo-Garen SOS-lastentarha, Norsunluurannikko

19 UUTUUS! UUTUUS! UUTUUS! UUTUUS! UUTUUS! UUTUUS! SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 19

20 Tukeminen Lahjoitusta vastaanottamassa Tapiolan SOS-lapsikylän johtaja Sointu Möller. Lahjoituksen luovuttivat Suomen Palloliiton seuratoimintajohtaja Timo Huttunen sekä Funfair Oy:n Jari Elamo. Huuhkajat-keräilykorttisarjan lisenssi tuotot lahjoitettiin Tapiolan SOS-lapsikylälle SUOMEN PALLOLIITTO ja lieto - lainen Funfair Oy ovat tuottaneet vuoesta 2011 Huuhkajat-keräilykorttisarjaa. Korttisarjassa on esitelty suomalaisen jalkapalloilun tähet, sankarit ja legenat. Jo korttisarjan tuotantovaiheessa Palloliitto pyysi miesten A-maajoukkuetta nimeämään hyväntekeväisyyskohteen korttisarjan lisenssituotoille. Miesten A-maajoukkue nimesi kohteeksi Tapiolan SOS-lapsikylän. SOSlapsikylillä ja Suomen Palloliitolla on pitkä, jo 14 vuotta kestänyt yhteistyö. Lisenssituotot 4365 euroa lahjoitettiin Tapiolan SOS-lapsikylälle Suomi-Georgia MM-karsintaottelun yhteyessä lokakuussa. Tapiolan SOSlapsikylä on erittäin iloinen Palloliiton meille ohjaamasta tuesta ja monista mieleen jääneistä tapahtumista, joissa kylän lapsilla ja aikuisilla on ollut mahollisuus kohata ioleitaan miesten A-maajoukkueesta, kiittää Tapiolan SOS-lapsikylän johtaja Sointu Möller. Jalkapallon miesten A-maajoukkueen vuotuiset vierailut Tapiolan SOS- lapsikylässä ovat elävöittäneet yhteistyötämme, tuoneet lapsille iloa ja antaneet heille myös esimerkkiä liikunnan positiivisesta voimasta, sanoo SOS-Lapsikylän toiminnanjohtaja Jari Ketola. Jalkapalloinnostuksesta lapsikylissä kertoo muun muassa se, että SOSlapsikylien väliset jalkapalloturnaukset ovat muoostuneet perinteeksi. Olemme kiitollisia siitä, että Palloliitto ja A-maajoukkue ovat tukeneet toimintaamme pitkäjännitteisesti. Se merkitsee lapsille pysyvyyttä ja pitkäkestoisia ihmissuhteita, mitä lapsikylätyössämmekin haluamme lapsille antaa. TEKSTI: TOUKO SIPILÄINEN KUVA: JUSSI ESKOLA Testamentti-ilta Kaarinan SOS-lapsikylässä VANHEMPIA JA KOTIA tarvitsevia lapsia on Suomessa paljon. Pystyäkseen tarjoamaan lapsille riittävästi turvallisia kasvupaikkoja ja kehittääkseen toimintaansa SOS-Lapsikylä ry ja SOS-lapsikyläsäätiö tarvitsevat tukijoita. Testamenttilahjoittajien antaman avun merkitys SOS-Lapsikylän huostaan uskottujen lasten auttamisessa on mittaamattoman arvokas. Testamentit ovat olleet lapsikylätyölle annettujen lahjoitusten kivijalka toiminnan alusta alkaen. Kaarinan SOS-lapsikylässä järjestetään infoilta testamentin tekemisestä torstaina klo Tilaisuuteen voi il - moittautua mennessä Kaarinan lapsikylän sihteerille Pia Ilolle puh tai sähköpostitse osoitteeseen pia.ilo@sos-lapsikyla.fi. SOS-Lapsikylän testamenttiesitteen voi tilata keskustoimis tosta puhelimitse numerosta (09) , sähköpostilla keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi tai postitse osoitteesta SOS- Lapsikylä, Snellmaninkatu 13, HELSINKI. 20 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA