Jag skriver denna ledare med stort

Transkriptio

1 1

2 LEDARE, GÖRAN HONGA, stadsdirektör STADSDIREKTÖRENS HÄLSNING Jag skriver denna ledare med stort vemod eftersom den troligen blir min sista text i staden Jakobstads personaltidning. Jag övergår till en ny tjänst som direktör för Vasa sjukvårdsdistrikt någon gång på vårvintern 2005, det exakta datumet är ännu oklart. Fram till det får vi jobba tillsammans med full fart så att våra uppgifter blir skötta. Året 2004 har varit både innehållsrikt och påfrestande på många sätt. Strukturomvandlingens effekter syns i Jakobstad med omnejd och flera företag och arbetstagare på privatsidan har drabbats av nedläggningar, nedskärningar, permitteringar och uppsägningar. Inom dessa familjer är osäkerheten stor och tron på framtiden kan vackla. Det som hjälper upp situationen är att arbetsmarknaden drar bra i nejden, vi ligger högt i statistiken över skapande av nya arbetsplatser. Det finns goda chanser att de friställda snabbt hittar ett nytt arbete men inom en annan bransch än där de tidigare jobbade. Arbetet inom stadens servicegrenar och förvaltning har löpt planenligt under året. Budgetdisciplinen har varit god och resultatet ser ut att bli lite bättre än budgeterat dvs ca en miljon euro på minus. Ni skall ett stort tack för ert arbete under det gångna året. Kommunalekonomin tycks gå in i en stramare tid för tillfället, denna gång på grund av statsmaktens åtgärder. Kärvare tider startar alltid också diskussionen om det kommunala arbetets effektivitet och nödvändighet. Privatiseringsinlägg och andra påhopp stressar upp alla, ofta i onödan. Arbetet inom den kommunala servicen är viktigt och nödvändigt för att människor inom andra sektorer skall kunna jobba effektivt. Samtidigt ser den kommunala servicen till att de svagas behov i samhället tryggas. Det arbete Ni utför är viktigt Ni är viktiga glöm inte det. Behoven och systemen ändras, arbetets viktighet får inte utgöra ett hinder att vi alla kan ändra våra arbetssätt för att bättre svara mot behoven. Stela förändringsodugliga organisationer tenderar att försvinna, gemensamt kan vi se till att det kommunala är flexibelt och utvecklingsbart. Jag vill tacka alla mina arbetskamrater i staden Jakobstad för ett gott samarbete. Utan ert stöd hade mitt arbete varit omöjligt och de resultat staden har uppnått är era resultat. Jag önskar Er alla och Era familjer en Fridfull Jul och ett Framgångsrikt Nytt År Göran Honga Stadsdirektör PÄÄKIRJOITUS, GÖRAN HONGA, kaupunginjohtaja KAUPUNGINJOHTAJAN TERVEISET Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani tunnen suurta haikeutta, sillä tämä on luultavasti viimeinen kirjoitukseni Pietarsaaren kaupungin henkilöstölehdessä. Siirryn Vaasan sairaanhoitopiirin johtajan virkaan kevättalvella 2005, tarkka päivämäärä ei ole vielä tiedossa. Siihen saakka saamme työskennellä yhdessä täyttä vauhtia, jotta tehtävämme tulevat hoidetuiksi. Vuosi 2004 on ollut monella tapaa sekä runsassisältöinen että rasittava. Rakennemuutoksen vaikutukset näkyvät Pietarsaaren seudulla ja useat yksityissektorin yritykset ja työntekijät ovat joutuneet kärsimään lakkautuksista, leikkauksista, lomautuksista ja irtisanomisista. Noissa perheissä koetaan epävarmuutta ja usko tulevaisuuteen saattaa horjua. Tilannetta kuitenkin parantaa se, että seudun työmarkkinat vetävät hyvin ja uusia työpaikkoja syntyy runsaasti. Irtisanotuilla on hyvät mahdollisuudet saada pian uusi työpaikka, tosin eri alalla kuin aikaisemmin. Kaupungin palvelualojen ja hallinnon työ on sujunut vuoden aikana suunnitellusti. Talousarviokuri on ollut hyvä ja tulos näyttää olevan budjetoitua parempi eli noin miljoona euroa negatiivinen. Suuret kiitokset kuluneen vuoden aikana tekemästänne työstä! Kuntataloudelle näyttää koittavan tiukemmat ajat, tällä kertaa valtiovallan toimenpiteiden vuoksi. Kovat ajat herättävät aina keskustelun kuntatyön tehokkuudesta ja tarpeellisuudesta. Yksityistämispuheet ja muut hyökkäävät kannanotot huolestuttavat kaikkia, usein tarpeettomasti. Kunta-alan palvelut ovat tärkeitä ja välttämättömiä muiden alojen työntekijöiden tehokkaalle työskentelylle. Lisäksi kunnallisilla palveluilla huolehditaan siitä, että yhteiskunnan heikoimpien tarpeet turvataan. Tekemänne työ on tärkeää Te olette tärkeitä muistakaa se. Tarpeet ja järjestelmät muuttuvat, työn tärkeys ei saa olla esteenä sille, että me kaikki voimme muuttaa työtapojamme paremmin tarpeita vastaavaksi. Jäykillä, muutoksiin kykenemättömillä organisaatioilla on taipumus kadota. Yhdessä voimme huolehtia siitä, että kunta-ala on joustava ja kehityskelpoinen. Haluan kiittää kaikkia työtovereitani hyvästä yhteistyöstä. Työni olisi ollut mahdotonta ilman teidän tukeanne. Kaupungin saavuttamat tulokset ovat teidän tuloksianne. Toivotan teille ja perheillenne rauhaisaa joulua ja men tyksekästä uutta vuotta. Göran Honga kaupunginjohtaja STADEN/KAUPUNKI Nr 2/2004 Utgivare/Julkaisija: Personalbyrån, Henkilöstötoimisto Redaktörer/Toimitttajat: Tiina Manninen, Ulla Linder, Gerd Sunngren Foto/Kuvat: Pirjo Salonen Översättningar/Käännökset: Susanna Melender 2

3 Fantti För ett år sedan startades i Jakobstad ett projekt som heter Fantti och har som syfte att stöda och hjälpa barnfamiljer i vardagen. Det handlar om ett förebyggande arbete och avsikten är att hjälpa familjer i ett skede då problemen ännu går att lösa. Projektet innefattar inte familjer inom barnskydd, berättar familjearbetare Päivi Kinnunen-Griep. Ofta behöver man hjälp helt enkelt för att föräldrarna skall orka: familjen kan ha ett spädbarn med kolik eller tvillingar eller så kan mamman ha förlossningsdepression. Familjen kan också ha drabbats av skilsmässa eller sjukdom, tillägger familjearbetare Yvonne Borgmästars. Förutom de två familjearbetarna finns två hemvårdare, Mia Wikström och Johanna Laitinen, med i projektet. Wikström och Borgmästars hjälper de svenskspråkiga familjerna och Kinnunen-Griep och Laitinen de finskspråkiga. Ofta besöker vi familjen tillsammans med familjearbetaren; hjälpen består av både samtal och konkret hjälp i vardagliga sysslor, berättar Johanna Laitinen. Behovet av förebyggande familjearbete är uppenbart. Projektet som startades i -projekt arbetar i förebyggande syfte -projekti tekee ennaltaehkäisevää työtä november i fjol har hittils omfattat ungefär 70 barn i knappt 30 familjer. Kontakterna har varit flere. En del har dock bott i grannkommuner eller familjen har befunnit sig i en situation där vi inte har kunnat hjälpa, säger Kinnunen-Griep. Yvonne Borgmästars påpekar att många familjer får hjälp av sina släktingar men alla har inte den möjligheten. Stadens hemvårdare arbetar nuförtiden i huvudsaken bland åldringar vilket för sin del har ökat behovet av projektet. De anställda inom Fantti besöker den hjälpbehövande familjen ett par gånger i veckan beroende på situationen. Hjälpbehovet varierar; som kortast har det varit fråga om 2-3 månader medan en del av familjerna har varit med sedan projektet startades, berättar Borgmästars. Projektet är inriktat på familjer med barn under skolåldern. Enligt familjearbetarna finns det dock behov av hjälp även i familjer som har barn i skolåldern. Fantti projektet samarbetar med rådgivningen, dagvården, mentalvårdscentralen, socialcentralen och församlingen. Det är också via dessa instanser som föräldrarna får veta om projektet, berättar Borgmästars och Kinnunen-Griep. Stödet är frivilligt och grundar sig på varje familjs enskilda behov. Och det är helt kostnadsfritt för familjen, påpekar Mia Wikström. Fantti projektet finansieras till hälften av staten och till hälften av staden Jakobstad. Projektet pågår fram till slutet av nästa år. Text/Teksti: Tiina Manninen Bild/Kuva: Pirjo Salonen Vuosi sitten Pietarsaaressa alkoi Fanttiprojekti, jonka tavoitteena on tukea ja auttaa lapsiperheitä arjessa selviytymisessä. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä, jonka tarkoitus on auttaa perheitä siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat vielä selvitettävissä. Lastensuojeluperheitä projektin piirissä ei ole, kertoo perhetyöntekijä Päivi Kinnunen-Griep. Usein avun tarvitsemiseen on syynä yksinkertaisesti vanhempien jaksaminen: on koliikkivauvaa, kaksoset tai synnytyksen jälkeistä masennusta. Tai perhettä koettelee avioero tai sairaus, perhetyöntekijä Yvonne Borgmästars täsmentää. Kahden perhetyöntekijän lisäksi projektissa on mukana kaksi kodinhoitajaa Mia Wikström ja Johanna Laitinen. Wikström ja Borgmästars auttavat ruotsinkielisiä perheitä, Kinnunen-Griep ja Laitinen suomenkielisiä. Menemme usein perhetyöntekijän kanssa yhdessä perheeseen; apu on sekä keskustelua että konkreettista auttamista arkipäivän askareissa, Johanna Laitinen kertoo. Tarve ennaltaehkäisevään perhetyöhön on ilmeinen. Viime vuoden marraskuussa aloittaneessa projektissa on tähän mennessä ollut avun piirissä noin 70 lasta vajaassa 30 perheessä. Yhteydenottoja on ollut enemmän. Det är mera förmånligt för staden att satsa på förebyggande än på korrigerande barnskyddsarbete, påpekar de anställda inom projektet, Yvonne Borgmästars (fv ), Mia Wikström, Johanna Laitinen och Päivi Kinnunen-Griep i sitt arbetsrum i stadshusets nedre våning. Kaupungille on taloudellisempaa satsata ennaltaehkäisevään kuin korjaavaan lastensuojelutyöhön, muistuttavat projektin työntekijät Yvonne Borgmästars (vas.), Mia Wikström, Johanna Laitinen ja Päivi Kinnunen-Griep työtilassaan kaupungintalon kellarikerroksessa. Osa on kuitenkin asunut naapurikuntien alueella tai perheen tilanne on ollut sellainen, jossa me emme ole voineet auttaa, Kinnunen-Griep sanoo. Yvonne Borgmästars muistuttaa, että monet perheet saavat apua arjen pyörittämiseen sukulaisilta, mutta että kaikilla tällaista mahdollisuutta ei ole. Nykyisin kaupungin kodinhoitajat tekevät myös pääosin työtä pelkästään vanhusten parissa, mikä sekin on lisännyt projektin tarpeellisuutta. Fantti-projektin työntekijät käyvät apua tarvitsevassa perheessä tilanteesta riippuen noin pari kertaa viikossa. Avun pituus vaihtelee; lyhyimmät ajat ovat olleet 2-3 kuukautta, jotkut perheet ovat olleet mukana projektin alusta asti, Borgmästars kertoo. Projekti keskittyy perheisiin, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Perhetyöntekijöiden mukaan tarvetta on kuitenkin myös kouluikäisten lasten perheiden auttamiseen. Fantti-projekti toimii yhteistyössä neuvolan, päivähoidon, mielenterveyskeskuksen, sosiaalikeskuksen ja seurakunnan kanssa. Nämä ovat myös kanavia, joita pitkin tieto projektista kulkee vanhemmille, Borgmästars ja Kinnunen-Griep kertovat. Tuki pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja kunkin perheen yksilölliseen tarpeeseen. Ja se on täysin maksutonta perheelle, Mia Wikström muistuttaa. Fantti-projektin rahoituksesta vastaavat puoliksi valtio ja Pietarsaaren kaupunki. Projekti kestää ensi vuoden loppuun saakka. 3

4 Bok om stadens historiska parker Västra Finlands miljöcentral är kordinator för EUs park och trädgårdsprojekt crossing fences, som gäller främst historiska parker i olika regioner i fyra länder - Tyskland, Danmark, Sverige och Österbotten i Finland. Det är frågan om ett så kallat innovativt projekt, det vill säga inget investeringsprojekt. Förutom en bok om stadens historiska parker, ingår i projektet, som påbörjades för tre år sedan, också broschyrer, aktiv marknadsföring och en skötselplan för Gamla Hamn, som görs upp av professor Peter Tigerstedt från Esbo. Det Gröna Arvet har lite text, mycket vackra bilder och bra layout. Det blir 40 sidor, något mellan bok och broschyr booklet på engelska. Man kunde säga - en fet broschyr med högre ambitioner, säger stadsplanearkitekt Ilmari Heinonen, om boken som till 75 procent utgörs av fotografier. En historik ingår också och texterna är på finska, svenska och engelska. Museichefen Guy Björklund har skrivit grundtexten och gett fakta, som jag sammanställt och också översatt till finska. Bildmaterialet har skrapats från olika källor. Bilderna är tagna av olika fotografer under de senaste åren och på uppdrag har Kjell-Ove Nyåker och fastighetsdisponent Pirjo Salonen som också är en skicklig amatörfotograf - också fotograferat. Dessutom har gamla fotografier från museet använts. Parkerna i Jakobstad är bra i förhållande till stadens storlek och läge. Dessutom är vissa unika i Finland, som till exempel parken i Gamla Hamn och Skolträdgården, som länge var världens nordligaste botaniska trädgård tills för några tiotal år sedan. Något motsvarande till skolträdgården med sin klassiska trädgårdsarkitektur och cirka 1000 växter finns på våra breddgrader varken i övriga delar av Finland, eller i grannländerna, enligt Heinonen. Gamla Hamn är stadens viktigaste re- Kirja kaupungin historiallisista puistoista Länsi-Suomen ympäristökeskus toimii koordinaattorina EU:n Crossing fences -nimisessä puisto- ja puutarhahankkeessa. Hanke liittyy Saksan, Tanskan, Ruotsin ja Suomen eri alueiden historiallisiin puistoihin. Suomesta mukana on Pohjanmaa. Kyseessä on niin sanottu innovatiivinen hanke, ei siis investointihanke. Kaupungin historiallisista puistoista kertovan kirjan lisäksi kolme vuotta sitten aloitettuun hankkeeseen kuuluu myös esitteitä, aktiivista markkinointia ja Vanhan sataman hoitosuunnitelma, jonka laatii espoolainen professori Peter Tigerstedt. Vihreä perintö -nimisessä kirjassa on vähän tekstiä, paljon kauniita kuvia ja hyvä layout. Siinä on 40 sivua, joten se on eräänlainen kirjan ja esitteen välimuoto tai booklet, kuten englanniksi sanottaisiin. Voisi sanoa, että se on kunnianhimoisesti laadittu muhkea esite, toteaa asemakaava-arkkitehti Ilmari Heinonen kirjasta, jonka sisällöstä 75 prosenttia on valokuvia. Siihen sisältyy myös historiikki, joka on kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Museonjohtaja Guy Björklund on kirjoittanut pohjatekstin ja antanut tietoja, jotka minä olen koostanut ja kääntänyt suomeksi. Kuva-aineisto on haalittu eri lähteistä. Kuvat ovat eri valokuvaajien viime vuosina ottamia, ja toimeksiannosta ovat kuvanneet myös Kjell-Ove Nyåker ja kiinteistöisännöitsijä Pirjo Salonen, joka on myös taitava harrastajakuvaaja. Lisäksi on käytetty museon vanhoja valokuvia. Pietarsaaren puistot ovat hyviä kaupungin kokoon ja sijaintiin nähden. Lisäksi osa niistä on Suomessa ainutlaatuisia, kuten esimerkiksi Vanhan sataman puisto ja Koulupuisto, joka oli viime vuosikymmeniin saakka maailman pohjoisin kasvitieteellinen puutarha. Heinosen mukaan vastaavanlaista, noin 1000 kasvin koulupuutarhaa klassisine puutarha-arkkitehtuureineen ei ole muualla Suomessa eikä naapurimaissakaan näin pohjoisessa. Noin 25:den hehtaarin laajuinen Vanha satama on kaupungin tärkein virkistysalue yli 250-vuotisine puineen. Jo 1700-luvun alussa päätettiin, että Vanhan sataman metsää ei saa kaataa. On epätavallista, että melkein kaupungin keskustassa on niin monta hehtaaria metsää, selittää Ilmari Heinonen. Concordiapuistossa on harvinaisuus. Jo vuonna 1963 eräs ruotsalainen puutarhaguru kirjoitti, että Pietarsaaren Concordiapuisto oli ainoa laatuaan koko maailmassa. Lehdiltään parihalkoisia riippakoivuja tuotiin Ruotsista, mutta markkinointi lopetettiin vuonna 1908, koska koivut olivat lyhytikäisiä Kaupunki oli kuitenkin ehtinyt tilata 40 tainta vuonna Muualla koivut vaihdettiin muihin lajeihin, mutta täällä ne olivat vielä melko nuoria, ja niitä on lisätty varttamalla yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Kysyttäessä, mistä johtuu, että juuri Pietarsaaressa on niin hienoja puistoja, Ilmari Heinonen vastaa: Jossainhan niitä on oltava. Käy kuitenkin ilmi, että Pietarsaaren tilanteeseen johti onnellisten sattumusten sarja. Sattuma ratkaisi esimerkiksi sen, että Pietarsaari sai puutarhoista ja kasveista innostuneen rovastin, Gabriel Aspegrenin. Kaupungin teollistuminen 1900-luvun alussa lisäsi hyvinvointia, ja tuon ajan kaupunki-ihanteeseen kuului vaikutteita muun muassa englantilaisista puutarhakaupungeista. Pietarsaaressa oli henkilöitä, jotka huolehtivat ihanteiden toteutumisesta ja loivat tarkoituksellisesti julkisia puistoja asemakaavaan. Vuonna 1903 perustettiin puutarhalautakunta, vuonna 1904 päätettiin kunnioittaa Runebergin syntymän 100-vuotismuistoa Runeberginpuistolla ja lisäksi vuonna 1905 saatiin oma puutarhuri. Vuodenvaihteessa painettavan kirjan työryhmään kuuluvat Heinosen lisäksi Jan-Ole Bäck, Gerd Sunngren ja Märta- Lisa Westman, ja layoutista vastaa Glen Nylund Studio Baselinesta. Kirjan julkai- 4

5 sija on kaupunki. Kirjaa jaetaan lähinnä vierailijoille, mutta mahdollisesti se tulee myös myyntiin. Lopullinen hinta ei ole vielä tiedossa. Layout alkaa olla valmis ja seuraavaksi on edessä tarjouskierros painatuksesta. Sen jälkeen nähdään, kuinka suureen paikreationsområde på ca 25 hektar, med träd som är över 250 år gamla. Redan i början av 1700-talet beslöt man att skogen i Gamla Hamn inte får fällas. Det är ovanligt med så många hektar nästan i centrum av en stad, förklarar Ilmari Heinonen. I Concordiaparken finns en raritet. Redan år 1963 skrev en trädgårdsguru i Sverige att träden i Concordiaparken i Jakobstad var de enda i hela världen av sitt slag. Den flikbladiga hängbjörken marknadsfördes från Sverige, men för att den var kortlivad, upphörde man Staden hade dock hunnit beställa 40 plantor På andra ställen blev björkarna bytta till andra arter, men hos oss var de ännu ganska unga och vi har förökat dem med ympning genom samarbete med Uleåborg universitet. På frågan hur det kommer sig att så fina parker finns just i Jakobstad, svarar Ilmari Heinonen: Någonstans ska de ju finnas. Men det visar sig att det helt enkelt varit en serie lyckliga sammanträffanden som lett till läget i Jakobstad. Det var till exempel slumpen som avgjorde att Jakobstad fick en trädgårds-och växtentuasiast till prost Gabriel Aspegren. I början av 1900-talet sammanföll stadens industrialisering och ökade välfärd med den tidens stadsideal med bland annat intryck av den engelska trädgårdsstaden. I Jakobstad fanns personer som såg till att idealen blev verkställda och som medvetet skapade offentliga parker i stadsplanen bildrades en trädgårdsnämnd, 1904 bestämde man sig för att hedra 100 års minnet av Runebergs födelse med en Runebergspark och1905 fick man dessutom en egen trädgårdsmästare. I arbetsgruppen för boken om stadens historiska parker, som trycks kring årsskiftet, ingår förutom Heinonen också Jan-Ole Bäck, Gerd Sunngren, Märta-Liisa Westman, medan Glen Nylund från Studio Baseline står för layouten. Staden fungerar som utgivare för boken, som främst kommer att distribueras till besökare, eventuellt blir den också till salu. Det slutliga priset vet man ännu inte. Layouten börjar bli färdig och nästa steg är en offertrunda hos tryckerierna. Sen får vi se hur stor upplaga vi har råd med. I sista hand är det stadsstyrelsen som besluter hur många vi trycker. De besluter också om boken ska bli turistmaterial eller inte, berättar Ilmari Heinonen på tekniska verket. 5 Ulla Linder nokseen on varaa. Painoksen määrästä päättää viime kädessä kaupunginhallitus. Se päättää myös siitä, tuleeko kirjasta matkailuaineistoa vai ei, kertoo Ilmari Heinonen teknisestä virastosta. Ulla Linder Från skolgångsbiträde till lärare och rektor Skolvärlden har förändrats väldigt mycket under de senaste 20 åren. Nuförtiden finns det mycket mera barn som behöver specialundervisning. Under denna tid har arbetsmängden för både lärarna och skolgångsbiträden ökat, säger Liisa Svart som har jobbat i skola som både skolbiträde och lärare och för tillfället som rektor för Itälä skola. Liisa Svarts karriär i skolvärlden började år 1984 då hon som ung student började sitt arbete som skolgångsbiträde vid Itälä skola. Då fanns det så gott som samma personal i skolan som nu. Det är bara Olavi Forsbacka och Matti Luukkonen som fattas. De gick i pension för ett och ett halvt år sedan, konstaterar Liisa. Vid sidan om sitt arbete som skolgångsbiträde vikarierade Liisa för lärare. Vikariat avlöste varandra ända fram till år Under hela denna tid studerade Liisa vid sidan om arbetet för att bli lärare. Jag uppmanades att börja utbilda mig inom branschen och började avlägga vitsord i pedagogik på arbis. Samtidigt vikarierade jag vid Ristikari, Itälä och Ruusulehto, berättar Liisa. Då Liisa hade samlat ihop tillräckligt många vitsord kom hon in i på undantagsutbildning som Chydenius-Institutet arrangerade i Karleby. Efter två års intensiva studier blev hon pedagogie kandidat år Min son var fem år och dotter fem månader gammal då jag började studera. Jag hade långa arbetsdagar och det var tungt för hela familjen. Snart efter att ha blivit färdig lärare fick Liisa en tjänst som klasslärare, till en början vid Itälä och senare vid Ristikari skola. För 1,5 år sedan valdes Liisa till rektor för Itälä skola för en tre års period. Mina arbetsuppgifter förändrades väldigt mycket, mycket mera än jag hade tänkt mig. Som lärare visste jag just inget om rektorsarbetet, erkänner Liisa. Den största förändringen har enligt henne varit det bredare ansvarsområdet. Tidigare hade jag ansvar för en klass och elevernas föräldrar. Nu hör skolans alla elever till mitt ansvarsområde. Rektorn deltar i all elevvård och har flitiga kontakter med föräldrarna. Att jobba som rektor handlar mycket om bakgrundsarbete. Kontakterna, planeringen och pappersarbetet gör att en rektors arbetsdag

6 Kouluavustajasta opettajaksi ja rehtoriksi Liisa Svart trivs i sitt arbete bland barn. Därför tycker hon det ät roligt att vid sidan om rektorsarbetet även kunna undervisa i en egen klass. Liisa Svart viihtyy työssään lasten parissa. Siksi hänestä on mukavaa, että rehtorin työn lisäksi hän voi opettaa myös omaa luokkaa. ofta slutar först klockan fyra eller fem på eftermiddagen. Liisa tycker att arbetet är meningsfullt och givande även om det är tidskrävande och ofta tungt. Det är en glädje att arbeta med det lärargäng vi har. Ofta fattar vi beslut tillsammans men det finns frågor där sista ordet lämnas till mig, säger Liisa. Hon upplever att rektorns viktigaste uppgift är att skapa och upprätthålla en bra atmosfär där både eleverna och personalen trivs. Olavi hade varit här så länge och han var så omtyckt att jag först var lite rädd för att atmosfären skulle förändras under min tid. Jag tror ändå att den inte har gjort det, säger Liisa Svart som är föreståndare för 146 elever, 10 lärare och 9 skolgångsbiträden vid Itälä skola. Dessutom finns det 2 städare, en serviceman, en köksarbetare, en kanslist samt en hälsovårdare och en kurator vid Itälä skola. Liisa Svart har inte ångrat att hon blev skolgångsbiträde och senare också lärare och rektor. Det har varit trevligt att arbeta sig uppåt och lära sig något nytt hela tiden. Arbetsbilden har förändrats under dessa 20 år men har alltid anknutit sig till barn. Arbetet som lärare och rektor är trevligt eftersom ingen dag är den andra lik. Text Tiina Manninen Bilder Pirjo Salonen 6 Koulumaailma on muuttunut hirveän paljon 20 vuoden aikana. Nykyään on paljon enemmän lapsia, jotka tarvitsevat erityisopetusta. Tänä aikana sekä opettajien että kouluavustajien työt ovat lisääntyneet, sanoo Liisa Svart, joka on työskennellyt koulussa sekä kouluavustajana, opettajana että nyt Itälän koulun rehtorina. Liisa Svartin ura koulumaailmassa alkoi 1984, kun hän nuorena ylioppilaana aloitti kouluavustajan työn Itälän koulussa. Täällä oli silloin pitkälti sama henkilökunta kuin nykyäänkin. Porukasta puuttuu vain Forsbackan Olavi ja Luukkosen Matti, jotka jäivät eläkkeelle puolitoista vuotta sitten, Liisa toteaa. Kouluavustajan työn lisäksi Liisa teki lyhyitä opettajien sijaisuuksia. Sijaisuudet seurasivat toisiaan aina vuoteen 1990 asti. Koko tämän ajan Liisa opiskeli työn ohella opettajaksi. Minua neuvottiin lähtemään opiskelemaan alaa, ja aloin suorittaa työväenopistossa kasvatustieteen arvosanoja. Samaan aikaan tein sijaisuuksia Ristikarilla, Itälässä ja Ruusulehdossa, Liisa kertoo. Kun arvosanoja oli kerääntynyt tarpeeksi paljon, Liisa pääsi Chydenius-Instituutin Kokkolassa järjestämään poikkeuskoulutukseen. Kahden vuoden tiiviin opiskelun jälkeen hän valmistui kasvatustieteen kandidaatiksi Poikani oli 5 -vuotias ja tyttäreni 5 -kuukautinen, kun opiskelu alkoi. Tein silloin pitkiä päiviä, ja se oli raskasta aikaa koko perheelle. Heti valmistuttuaan Liisa sai luokanopettajan viran, aluksi Itälässä ja myöhemmin Ristikarin koulussa. 1,5 vuotta sitten Liisa Svart valittiin Itälän koulun rehtoriksi kolmeksi vuodeksi. - Työnkuva muuttui silloin valtavasti; paljon enemmän kuin kuvittelin. Opettajana en tiennyt rehtorin työstä juuri mitään, Liisa myöntää. Hänen mukaansa suurin muutos on ollut vastuukentän laajeneminen. Aikaisemmin vastuullani oli luokka ja oppilaiden vanhemmat. Nyt vastuullani on koko koulun oppilaat vanhempineen. Rehtori on mukana kaikessa oppilashuollossa ja paljon yhteydessä vanhempiin. Taustatyötä on paljon. Yhteydenotot, suunnittelu ja paperityöt venyttävät rehtorin työpäivän usein kello 4 tai 5 asti iltapäivällä. Vaikka työ vie paljon aikaa ja on usein raskasta, se on Liisan mukaan myös mielekästä ja antoisaa. Täällä on kiva opettajaporukka, joiden kanssa on mukava työskennellä. Teemme päätökset usein yhdessä, vaikka joskus on asioita, joissa viimeinen sana jää minulle, Liisa sanoo. Hän kokee, että rehtorin tärkein tehtävä koulussa on luoda ja ylläpitää hyvää henkeä, jossa sekä oppilaiden että työntekijöiden on hyvä työskennellä. Olavi oli ollut täällä niin kauan ja oli niin pidetty, että aluksi jännitin muuttuuko ilmapiiri minun aikanani. Mutta uskon, että ei ole muuttunut, sanoo Liisa Svart, joka johtaa Itälän koulun 146 oppilasta, 10 opettajaa ja 9 kouluavustajaa. Lisäksi Itälän koululla työskentelee 2 siivoojaa, huoltomies, keittiötyöntekijä, kanslisti sekä kouluterveydenhoitaja ja kuraattori. Liisa Svart ei ole katunut îajautumistaanî kouluavustajaksi ja siitä opettajaksi ja rehtoriksi. On ollut mukavaa mennä eteenpäin ja oppia koko ajan uutta. Työnkuva on näiden 20 vuoden aikana muuttunut, mutta aina se on liittynyt lapsiin. Ja opettajan ja rehtorin työ on mukavaa koska kahta samanlaista päivää ei ole. Teksti Tiina Manninen Kuvat Pirjo Salonen

7 Göran Hongas fyra år i Jakobstad I månadsskiftet januari februari säger Göran Honga farväl till tjänsten som stadsdirektör i Jakobstad. Jobbet har varit hårt och tungt, men också oerhört givande. Som stadsdirektör har man haft många uppgifter. Utöver att bland annat agera galjonsfigur, också leda 1200 personer det är många fröjder och sorger man får dela. Oväntade saker har hänt varje dag, på morgonen har man inte haft en aning om vad allt som kommer att inträffa under dagens lopp. Det speciella med Jakobstad är människorna, tycker Göran Honga, som känner vemod över att lämna tjänsten i Jakobstad. Det är något med stämningen. Trots småstridigheter på ytan, finns det en känsla av gemenskap som jag inte stött på någon annanstans. Göran Honga har erfarenheter av ett långt arbetsliv i det privata han har arbetat bland annat i Terjärv, Åbo, Forssa och Helsingfors. Före Jakobstad arbetade han för Karleby stad i elva år, dit han kom 1988 från delstaten Maine i USA, där han, utsänd av ett företag, hade jobbat med indianer. Dessa tre år verkar ha gjort ett djupt inflytande på honom. Vistelsen förändrade mig. Jag lärde mig att hela livet inte handlar om rationellt tänkande. Det var en bra lärdom för en ingenjörsutbildad. Jag tror det har hjälpt mig - det har plockat fram en större förståelse för folk och fenomen. Om detta märkts i hans sätt att arbeta som stadsdirektör i Jakobstad kan kanske sekreterare Karin Eriksson bäst berätta. Göran passar bra som stadsdirektör. Han har ett empatiskt sätt att handskas med människor. Han drar sina egna slutsatser, men lysssnar först noggrant till vad andra har att säga. Jag tycker också att han har ett psykologiskt öga, kanske det är något han lärde hos indianerna - detta att tänka på det gemensamma bästa. Dessutom är han snabb i tankarna, man hänger inte riktigt alltid med i hans snabba beslut. Jag skulle inte säga att han är impulsiv men snabb, helt enkelt. Stadsdirektör Göran Honga har inte heller varit en chef som kollat var och varannan minut vad sekreteraren har sysslat med. Han ger ansvar och jobbar själv också ganska självständigt. Man har en känsla av att han litar på en, och då vill man också göra sitt bästa. En orsak till bytet av jobb är att Honga började fundera på hur resten av hans arbetsliv skulle se ut. Jag övervägde ytterst länge om jag skulle söka tjänsten i Vasa. Det blev en brottningsmatch med mig själv. Men jag tyckte att eftersom jag ännu är relativt ung snart femtiotvå - skulle det var bra att ännu pröva på något nytt. Som Gösta Willman sa i en intervju, så kommer inte sådana här chanser ofta, kanske en gång på femton år. Barndomsdrömmen var inte att bli direktör, utan pilot eller läkare så på sätt och vis kan man säga att drömmen ändå går i uppfyllelse i och med den nya tjänsten som direktör för Vasa sjukvårdsdistrikt. Jag har haft fallenhet för matematik ända sedan jag var ung. Jag sökte både in till tekniska högskolan och medicinska, men det var lättare att komma in till tekniska, så jag blev diplomingenjör. Nu tycks cirkeln slutas. Det nya jobbet blir en oerhörd utmaning, jag vet också att det inte blir ett lätt jobb. Men det blir mera klardefinierat än stadsdirektörarbetet, som ibland varit ett steg bak, ett steg fram och två till sidan. Arbetsuppgifterna i Vasa blir mera produktionsinriktade, vilket blir lättare att hantera, man vet exakt vad man ska göra. Ekonomin kärvar till sig regelbundet i kommuner och då uppstår lätt diskussioner om de kommunalt anställdas effektivitet och nytta. Göran Honga vill avslutningsvis rikta några ord till stadens anställda: Det är absosut inget att skämmas över att vara kommunalt anställd, tvärtom, det är en viktig uppgift. Ni gör ett bra jobb och arbetar för er lön. Håll huvudet högt, uppmanar avgående stadsdirektören och tillägger: En direktör är inget och får inget till stånd ensam. Jag har haft tur - jag har haft bra medarbetare i Jakobstad. Ett stort tack till hela gänget. Ulla Linder Göran Hongan neljä vuotta Pietarsaaressa Göran Honga jättää hyvästit Pietarsaaren kaupunginjohtajan viralle ensi vuoden tammi-helmikuussa. Työ on ollut kovaa ja raskasta, mutta erittäin antoisaa. Kaupunginjohtajana olen ollut monessa mukana; muun muassa kaupungin keulakuvana, mutta myös 1200 henkilön johtajana siinä on jaettu monet ilot ja surut. Odottamattomia sattumuksia on ollut joka päivä, aamuisin ei ole ollut aavistustakaan siitä, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Erityistä Pietarsaaressa ovat Göran Hongan mielestä ihmiset. Hän tuntee haikeutta jättäessään virkansa Pietarsaaressa. Jotain erikoista tässä ilmapiirissä on. Pintapuolisista pikku erimielisyyksistä huolimatta täällä on yhteenkuuluvaisuuden tunne, jota en ole tavannut missään muualla. Göran Hongalla on pitkä työkokemus yksityissektorilta hän on työskennellyt muun muassa Teerijärvellä, Turussa, Forssassa ja Helsingissä. Ennen Pietarsaareen tuloaan hän työskenteli yksitoista vuotta Kokkolan kaupungin palveluksessa. Sinne hän saapui vuonna 1988 Yhdysvalloista Mainen osavaltiosta, jossa hän oli työskennellyt intiaanien parissa erään yrityksen lähettämänä. Yhdysvalloissa vietetyt kolme 7 vuotta tuntuvat tehneen häneen syvän vaikutuksen. Siellä olo muutti minua. Opin, ettei elämässä ole kyse pelkästään järkiperäisestä ajattelusta. Se oli hyvää oppia insinöörin koulutuksen saaneelle. Uskon, että siitä on ollut minulle hyötyä se on lisännyt ymmärrystäni ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan. Sihteeri Karin Eriksson osaa ehkä kertoa parhaiten, ovatko nuo taidot näkyneet Göran Hongan tavassa työskennellä Pietarsaaren kaupunginjohtajana. Göran sopii hyvin kaupunginjohtajaksi. Hän suhtautuu empaattisesti muihin ihmisiin. Hän tekee omia johtopäätöksiään, mutta kuuntelee ensiksi tarkkaan, mitä

8 muilla on sanottavana. Mielestäni hänellä on myös psykologista silmää, ehkä se on intiaanien parissa opittua hän ajattelee yhteistä hyvää. Lisäksi hänellä on nopea ajatuksenjuoksu, aina ei oikein tahdo pysyä mukana hänen nopeissa päätöksissään. En sanoisi häntä impulsiiviseksi, mutta nopeaksi kylläkin. Kaupunginjohtaja Göran Honga ei ole kulkenut yhtenään tarkastamassa, mitä sihteeri puuhaa. Hän antaa vastuuta ja työskentelee itsekin varsin itsenäisesti. Tulee tunne, että hän luottaa, ja silloin haluaa tehdä parhaansa. Työn vaihtoon vaikutti osaksi se, että Honga alkoi pohtia, millainen hänen jäljellä oleva työelämänsä olisi. Punnitsin viran hakemista Vaasasta hyvin kauan. Kävin painia itseni kanssa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koska olen vielä melko nuori pian 52- vuotias olisi hyvä kokeilla vielä jotakin uutta. Kuten Gösta Willman totesi eräässä haastattelussa, tällaisia tilaisuuksia tulee harvoin, ehkä kerran viidessätoista vuodessa. Lapsena Honga ei halunnut johtajaksi, vaan lentäjäksi tai lääkäriksi, joten tavallaan voi sanoa, että haave on toteutunut Vaasan sairaanhoitopiirin johtajan viran myötä. Minulla on ollut matemaattisia taipumuksia jo nuoresta saakka. Pyrin sekä teknilliseen korkeakouluun että lääketieteelliseen, mutta teknilliseen oli helpompi päästä, joten minusta tuli diplomi-insinööri. Nyt ympyrä näyttää sulkeutuvan. Uusi työ on erittäin haastava, ja tiedän ettei se ole helppo työ. Se on kuitenkin tarkemmin rajattua kuin kaupunginjohtajan työ, jossa mennään joskus yksi askel taakse, yksi eteen ja kaksi sivulle. Vaasassa tehtävät ovat tuotantokeskeisempiä ja helpompia hoitaa, kun tietää tarkalleen mitä on tehtävä. Kuntien talous kiristyy säännöllisin väliajoin, ja silloin syntyy usein keskustelua kunnan työntekijöiden tehokkuudesta ja hyödyllisyydestä. Göran Honga haluaa sanoa lopuksi muutaman sanan kaupungin työntekijöille: Kunnan työntekijänä olemisessa ei missään nimessä ole mitään hävettävää, päinvastoin, se on tärkeä tehtävä. Teette hyvää työtä ja olette palkkanne ansainneet. Kulkekaa pystyssä päin, kehottaa eroava kaupunginjohtaja ja lisää: Johtaja ei ole mitään eikä saa mitään aikaan yksin. Minulla on ollut onnea Pietarsaaressa minulla on ollut hyvät työtoverit. Suuret kiitokset koko porukalle. Ulla Linder Sosiaalikeskuksen kauan kaivattu muutto Sosiaalikeskuksessa iloitaan maaliskuussa 2005 sen nelisenkymmentä työntekijää, jotka ovat ahtautuneet Isokatu 10:ssä sijaitsevaan rakennukseen tai olleet sijoitettuina muualle, muuttavat kaupungintaloon. Olemme käyneet harjannostajaisissa katsomassa uutta sosiaalitoimistoa, kertoo Gunilla Andersson iloisena. Tuntuu ihanalta. Odotamme jännittyneinä ja innokkaasti saavamme viimeinkin omat tilat. Samalla olemme myös kiitollisia, sanoo hänen kollegansa Ulla Ström. Yksiköiden keskittämisestä on ollut suunnitelmat jo pitkään, mutta talouden tiukkojen aikojen vuoksi niitä on lykätty. Nyt se viimeinkin toteutuu sosiaalikeskus on viimeinen kaupungintaloon muuttava suuri yksikkö. On hyvä, että kaikki yksiköt saadaan kootuksi samaan paikkaan, sanoo sosiaalijohtaja Peter Granholm. Muiden yksikköjen kanssa työskentely helpottuu eikä postia tarvitse lähetellä edestakaisin pitkin kaupunkia, selittää arkistoinnista vastaava kanslisti Ulla Ström. Lisäksi arkistoihin pääsy helpottuu, sillä uusi sosiaalikeskus sijaitsee keskusarkiston yläpuolella. Uudet tilat soveltuvat myös vammaisille. Täällä asiakkaat ovat päässeet hissillä vain ensimmäiseen kerrokseen, uudessa paikassa hissillä pääsee kaikkiin kerroksiin ja ulkopuolella on lisäksi luiska, sanoo Peter Granholm. Isonkadun nykyiset, epätarkoituksenmukaiset tilat ovat monella tapaa ongelmalliset, ja tilanne on lähes kriittinen. Kolme työntekijää on sijoitettu käytävään eikä odotushuoneita ole. Tämä ei ole ollut hyväksi meille eikä asiakkaille. Koska odotushuone puuttuu, ovat asiakkaat joutuneet odottamaan täällä käytävässä meidän kanssamme, sanoo kanslisti Maj-Britt Björkström, joka tulee työskentelemään kaupungintalon maisemakonttorissa yhdessä Ulla Strömin ja Gunilla Anderssonin kanssa. Sosiaalikeskuksen nykyinen rakennus myydään. Kanslisti Marie-Louise Hagalla on ollut oma työhuone sosiaalikeskuksessa, mutta silti hänestä on mukavaa muuttaa. Täällä on ollut kesäisin sietämättömän kuuma ja talvisin jäätävän kylmä. Aluksi sosiaalitoimisto sijaitsi vain ensimmäisessä kerroksessa, mutta yläkerta kunnostettiin lisätiloja tarvittaessa. Yläkerta on muuten käyttökelpoinen, mutta siellä on huono ilmanvaihto. Koska siellä on vain kattoikkunat, ei sadesäällä voi tuulettaa. Joskus on käynyt niin, että ikkuna on unohtunut auki ja muun muassa yksi tietokone on tuhoutunut, sanoo Peter Granholm ja lisää: Sosiaalitoimisto on taistellut ja odottanut muuttoa kaksikymmentä vuotta. Muutosta on vain hyvää sanottavaa. Asiakkaat saavat suuren odotushuoneen ja jo sosiaalikeskuksen ensivaikutelmakin on erilainen. Tähän saakka asiakkaat ovat joutuneet jonottamaan portaikossa ja kertomaan asiansa vahtimestarille muiden kuullen uudessa paikassa vahtimestarilla on oma huone sisäänkäynnin yhteydessä. Asiakkaat saavat tarvittavaa yksityisyyttä arkaluontoistenkin asioiden esittämiseen, selittää Peter Granholm, joka on saanut onnitteluja sekä asiakkailta että muilta kaupunkilaisilta sen jälkeen, kun muuttopäätös tehtiin viime vuoden joulukuussa. Kaikkiin puutteisiin tulee vihdoin korjaus uudessa paikassa, sanoo sosiaalijohtaja Peter Granholm tyytyväisenä. Ulla Linder 8

9 Efterlängtad flyttning för socialen På socialcentralen är alla glada i mars 2005 kommer de cirka fyrtio personer som trängts i byggnaden på Storgatan 10 eller varit utplacerade på andra ställen att flytta in i stadshuset. Vi har varit och tittat på nya socialbyrån på taklagsfesten, berättar kanslist Gunilla Andersson glatt. Det känns underbart. Vi väntar med spänning och iver på att äntligen få egna utrymmen. Samtidigt är vi också tacksamma, säger hennes kollega Ulla Ström. Det har redan i långa tider funnits planer på en centralisering av enheterna, men på grund av kärva ekonomiska tider har de flyttats fram. Nu blir det äntligen av socialcentralen är den sista stora enheten som flyttar till stadshuset. Det är bra att få alla enheter samlade på samma ställe, säger socialdirektör Peter Granholm. Det bli enklare att samarbeta med andra enheter och post behöver inte skickas fram och tillbaka genom staden, förklarar arkivansvariga kanslisten Ulla Ström. Dessutom kommer tillgängligheten till arkiven att förbättras socialen kommer att befinna sig ovanpå centralarkivet. De nya lokaliteterna blir också handikappvänliga. Här har klienter bara kunnat ta hissen till första våningen, på nya stället kan man åka hiss till alla våningar och det finns dessutom en ramp på utsidan, säger Peter Granholm. Problemen med de nuvarande, oändamålsenliga utrymmena på Storgatan är många och läget är närmast kritiskt, med tre anställda placerade i korridoren och inga väntrum. Så här har det varken varit bra för oss eller klienterna. Eftersom vi saknar väntrum, har klienterna varit tvungna att sitta här i korridoren och vänta med oss, säger kanslist Maj-Britt Björkström, som tillsammans med Ulla Ström och Gunilla Andersson kommer att arbeta i ett kontors- landskap på stadshuset. Byggnaden där socialcentralen i dag befinner sig kommer att säljas. Kanslist Marie-Louise Haga har haft eget rum på socialen, men tycker också det blir skönt att flytta. Det har varit olidligt varmt här på sommaren, och iskallt på vintern. Till en början befann sig socialcentralen endast på första våningen, men sedan byggdes vinden om då mera utrymme behövdes. Vinden är annars användbar, men det finns ingen luft där. Eftersom det bara finns takfönster kan man inte heller vädra om det regnar. Det har hänt att man glömt att stänga fönstret och bland annat en dator har förstörts på det sättet, säger Peter Granholm och tilllägger: Socialbyrån har väntat och kämpat i tjugo år för att få flytta. Det finns bara positivt att säga om flyttningen. Utöver att klienterna kommer att ha ett stort väntrum, blir redan första intrycket av socialen annorlunda. Nu har man varit tvungen att stå och köa i trappan och berätta åt vaktmästaren sitt ärende medan andra hört på på nya stället kommer vaktmästaren att ha ett eget rum vid ingången. Kunderna kommer att få den avskildhet som behövs för att också framlägga känsliga ärenden, förklarar Peter Granholm, som fått gratulationer av både klienter och andra stadsbor efter att beslutet om flytten gjordes i december i fjol. Alla brister kommer egentligen att åtgärdas på det nya stället, säger socialdirektör Peter Granholm förnöjt. Ulla Linder Qigong på socialen Familjedagvårdsledare Kristina Björkholm har i cirka ett års tid lett övningar i qi gong på socialcentralen. Det har blivit då och då, när jag själv och andra har haft möjlighet att komma. Qigong kommer från Kina och betyder fritt översatt: övning i att behålla och öka livsenergin. Den består av lugna rörelseserier bra för bland annat andning och koncentration. Jag börjar med uppvärmning. Sedan har vi gjort rörelser som mjukar upp axlar, rygg och handleder. Mot slutet har vi gjort grund-qigong rörelser, berättar Kristina, som själv tränat qigong i cirka tre år. Kanslist Gunilla Andersson har deltagit i vanlig pausgymnastik tidigare, men tycker att verkan av qigong sitter i längre. Det känns otroligt bra. Med gymnastik kommer pulsen i gång, men känslan är skönare efter qigongen. På något sätt får man ro och varvar ner. Qigongia sosiaalikeskuksessa Noin vuoden ajan on perhepäivähoidonohjaaja Kristina Björkholm vetänyt qigongharjoituksia sosiaalikeskuksessa. Olemme harjoitelleet silloin tällöin, kun olemme päässeet tulemaan. Qigong on peräisin Kiinasta ja tarkoittaa vapaasti käännettynä elinvoimaa lisääviä ja ylläpitäviä harjoituksia. Qigong koostuu rauhallisista liikesarjoista, jotka ovat hyväksi mm. hengitykselle ja keskittymiskyvylle. Aloitamme lämmittelyllä. Sen jälkeen teemme liikkeitä, jotka rentouttavat hartioita, niskaa, selkää ja ranteita. Lopuksi olemme tehneet qigongin perusliikkeitä, kertoo Kristina, joka on harrastanut qigongia noin kolme vuotta. Kanslisti Gunilla Andersson on osallistunut aiemmin tavalliseen taukojumppaan, mutta hänen mielestään qigongin vaikutus kestää kauemmin. Se tuntuu uskomattoman hyvältä. Jumpatessa syke nousee, mutta qigongin jälkeinen tunne on miellyttävämpi. Se on jollakin tapaa rauhoittava ja rentouttava. 9

10 Museets 100 års utställning bekantar besökarna med museets egen historia. Museon 100- vuotisnäyttely tutustuttaa vieraat museon omaan historiaan. Museet fyller 100 år Jakobstads museum fick sin början då det år 1904 grundades en museiförening i staden som fick utrymmen i rådhusets källare. Där höll föreningen hus under ett par års tid tills den tillsammans med biblioteket flyttade till den sk. storskolan som fanns på Storgatan. Redan år 1906 kommunaliserades museet och det är ett av de äldsta kommunala museerna i Finland. År 1911 flyttade museet till sina nuvarande utrymmen i Malmska gården som Donnerska släkten år 1908 donerade till staden för ändamålet. Tillsammans med museet flyttade biblioteket som stannade kvar i Malmska gården ända till Det tog ganska många år innan museet kunde öppnas i Malmska gården. Huset var i dåligt skick och krävde en omfattande renovering. Museet öppnades för publiken år 1914, berättar museichef Guy Björklund. År 1911 anställdes som första anställd och intendent F.H. Lindholm. Lindholms efterföljare var författare Viktor Sund som skötte uppgiften i hela 44 år. Sund nästan bodde här. Han samlade in mycket material och slängde ingenting. På det sättet kom det väldiga mängder föremål, böcker och handlingar till museet. Ännu idag finns det på vinden osorterat och okatalogiserat material från hans tid, berättar Björklund. År 1964 blev lärare Else Strömsnäs intendent på halvtid. Hon tog hit skolelever för att rita av gamla föremål. På så sätt kom även jag att arbeta här för första gången år 1970, skrattar Björklund. Under Strömsnäs tid började man modernisera museet. Hon tog itu med katalogisering och började ordna samlingarna. Arbetet med moderniseringen fortsattes av Pekka Toivanen som blev chef år Pekka gjorde en betydande insats när den moderna museivärlden skulle skapas i Finland. Han var på sätt och vis en föregångare inom branschen, säger Björklund. Under Toivanens tid började antalet anställda öka och det anställdes utbildad arbetskraft; bl.a. fick museet en amanuens, en konservator och ett museibiträde. Under Pekkas tid började museet även satsa mera på sjöfarten som varit en viktig del av stadens historia. Dessutom började man med egen forsknings- och publikationsverksamhet, berättar Björklud som blev museichef år Nuförtiden finns det 9 anställda i museet; förutom Björklund finns två museiamanuenser, en museiassistent, en textilkonservator, en fotoassistent, en kanslist, en museimästare och en städerska. Tobaksmuseet saknar utrymmen Dagens museiarbete består enligt Björklund i huvudsak av katalogisering av föremål samt samlande och förvaring av material. Största delen av museets föremål finns packade i förråd. Det kommer mera föremål hela tiden och alla tidigare föremål har inte katalogiserats ännu. Bristen på tillräckliga förrådsutrymmen är enligt Björklund ett ständingt problem för museer. Även mera utställningsutrymmen skulle behövas. Speciellt är tobaksmuseet ett stort problem för tillfället. Nu finns föremålen i förråd och kan inte förevisas för allmänheten. Det handlar dock om en värdefull 10 samling som berättar om hela Finlands tobakshistoria och tobakssamlingen är kanske den största i Europa. Drömmen är att få utrymmen i Nygårdska verkstaden bredvid museet. Det skulle vara en fin 100-års present, säger Björklund. Idag finns det katalogiserade föremål i museets samlingar, över 8000 textiler, 2000 konstföremål, fotografier samt ett antal brev och arkiv från föreningar och privatpersoner. Museet har besökare årligen. Största delen av dem är skolelever. Samarbetet med skolorna är viktigt för oss, säger Björklund. Museet satsar på barn även med barnevenemang som har ordnats redan under 10 års tid. I år har museet firat sin 100-åriga historia på många olika sätt. Huvudfesten hölls den 26 november. En utställning som berättar om museets historia har öppnats i museiutrymmena. Text Tiina Manninen Bilder Pirjo Salonen

11 Museo 100 vuotta Pietarsaaren kaupunginmuseo sai alkunsa, kun kaupunkiin 1904 perustettiin museoyhdistys, joka sai omat tilat Raatihuoneen kellarista. Siellä yhdistys majaili muutaman vuoden, kunnes se muutti yhdessä kirjaston kanssa Isollakadulla sijainneeseen ns. isokouluun. Kunnalliseksi museo muuttui jo 1906, ja se on Suomen vanhimpia kunnallisia museoita. Vuonna 1911 museo muutti nykyisiin tiloihinsa Malmin talolle, jonka Donnerin suku lahjoitti kaupungille tähän tarkoitukseen Yhdessä museon kanssa muutti kirjasto, joka pysyi Malmin talolla aina vuoteen 1972 asti. Kesti aika monta vuotta ennen kuin museo avasi ovensa Malmin talolla. Talo oli huonossa kunnossa ja vaati suuren remontin. Yleisölle museo avattiin 1914, museonjohtaja Guy Björklund kertoo museoon palkattiin ensimmäiseksi työntekijäksi ja intendentiksi F.H. Lindholm. Hänen seuraajansa oli kirjailija Viktor Sund, joka hoiti tehtävää peräti 44 vuotta. Sund melkein asui täällä. Hän keräsi paljon tavaraa eikä heittänyt mitään pois. Sillä tavalla museoon tuli valtavat määrät esineitä, kirjoja ja papereita. Hänen ajastaan on edelleen järjestämätöntä ja luetteloimatonta tavaraa vintillä, Björklund kertoo museon puolipäiväiseksi intendentiksi tuli opettaja Else Strömsnäs. Hän otti tänne oppilaita piirtämään vanhoja esineitä. Itsekin tulin tänne ensimmäistä kertaa töihin sillä tavalla 1970, Björklund naurahtaa. Strömsnäsin aikana museota alettiin modernisoida. Hän aloitti luettelointityön ja kokoelmien järjestämisen. Modernisointityötä jatkoi 1972 museon johtoon tullut Pekka Toivanen. Pekka oli vahvasti mukana, kun Suomeen luotiin nykyaikainen museomaailma. Hän oli osittain edelläkävijä tällä alalla, Björklund sanoo. Toivasen aikana museon työntekijämäärä alkoi kasvaa ja tehtäviin palkattiin koulutettua työvoimaa: museo sai mm. amanuenssin, konservaattorin ja museoapulaisen. Pekan aikana museo alkoi satsata myös enemmän merenkulkuun, joka on ollut tärkeä osa kaupungin historiaan. Myös oma tutkimus- ja julkaisutoiminta alkoi, kertoo Björklund, joka aloitti museonjohtajana Tänä päivänä museossa on 9 työntekijää: Björklundin lisäksi kaksi museoamanuenssia, museoassistentti, tekstiilikonservaattori, valokuva-assistentti, kanslisti, museomestari ja siivooja. Tupakkamuseo kaipaa tiloja Tämän ajan museotyö on Björklundin mukaan pääasiassa esineiden luettelointia, tietojen keräämistä ja säilyttämistä. Suurin osa museon esineistä on pakattuna varastoissa. Tavaraa tulee jatkuvasti lisää, eikä kaikkia entisiäkään ole vielä luetteloitu. Varastotilojen riittävyys onkin Björklundin mukaan aina museoiden ongelma. Myös näyttelytilaa kaivattaisiin lisää. Etenkin tupakkamuseo on tällä hetkellä iso ongelma. Se on nyt varastossa eikä sitä voida esitellä yleisölle. Se on kuitenkin arvokas kokoelma, sillä se ker- Tekstiilikonservaattori Ann-Marie Knif- Sandelinin tehtävä on kunnostaa ja säilyttää museon tekstiilikokoelmaa, johon kuuluu yli 8000 tekstiiliä. Textilkonservator Ann-Marie Knif-Sandelin har som uppgift att vårda och konservera museets textilsamling som består av drygt 8000 textilplagg. 11 Museonjohtaja Guy Björklund muistuttaa, että museo muuttuu jatkuvasti ajan mukana. Vaikka ihmiset ajattelevat, että museo on tekemisissä vain historian kanssa, päinvastoin työskentelemme tulevaisuuden kanssa. Työmme on säästää tietoa jälkipolville. Museichef Guy Björklud påpekar att museet förändras med tiden. Man tror att museet bara har att göra med historien men i själva verket arbetar vi med framtiden. Vår uppgift är att förvara information för kommande generationer. too koko Suomen tupakkahistoriasta ja on ehkä Euroopan suurin tupakkakokoelma. Haaveena onkin saada sille tilat tästä vierestä Nygårdin verstaasta. Se olisi hieno 100-vuotislahja, Björklund sanoo. Tänä päivänä museon kokoelmissa on esinettä luetteloituna, yli 8000 tekstiiliä, 2000 taide-esinettä, valokuvaa sekä erinäinen määrä kirjeitä ja yhdistysten ja yksityishenkilöiden arkistoja. Museoon kokoelmiin tutustuu vuosittain noin vierailijaa. Suuri osa heistä on koululaisia. Yhteistyö koulujen kanssa on meille tärkeä, Björklund sanoo. Museo satsaa lapsiin myös lastentapahtumilla, joita se on järjestänyt jo 10 vuoden ajan. Tänä vuonna museo on juhlinut 100- vuotista taivaltaan monin eri tavoin. Pääjuhla järjestettiin Museon tiloissa on myös avattu näyttely, joka kertoo museon historiasta. Teksti Tiina Manninen Kuvat Pirjo Salonen

12 AJANKOHTAISTA AKTUELLT Kvtes:n piiriin kuuluvien työntekijöiden harkinnanvarainen henkilökohtainen lisä Paikallisissa neuvotteluissa on laadittu sopimus käyttöön otetun harkinnanvaraisen henkilökohtaisen lisän soveltamisesta. Tavoitteena oli, että soveltamiskäytäntöä pidettäisiin helppotajuisena ja oikeudenmukaisena. Tulevaisuus näyttää, onnistuttiinko tavoitteessa. Olemme avoimia henkilökohtaisen lisän käytön periaatteita koskeville muutosehdotuksille. Lisän tavoitteena on, että työtekijöiden motivaatio lisääntyy, kun palkkaukseen voi vaikuttaa omalla työsuorituksellaan. Työsuoritus arvioidaan paikallisesti sovitun järjestelmän mukaan. On tärkeää, että arviointi on puolueeton ja oikeudenmukainen. Työsuorituksen arvioinnin tavoitteena ei ole pelkästään henkilökohtaisen lisän vahvistaminen, vaan myös henkilöstön motivoiminen ammattitaitonsa ja kelpoisuutensa parantamiseen. Työntekijän esimiehen/päällikön tulee arvioida alaisiaan ainakin seuraavien perusteiden mukaan: Ammattitaito. Tiedot, taidot, vastuu ja kokonaisnäkemys työssä. Missä määrin organisaation ja asiakkaiden odotukset täyttyvät. Onko henkilö monitaitoinen, pystyykö hän auttamaan muita ja toimimaan sijaisena. Henkilön kyky priorisoida, tehdä aloitteita ja itsenäisiä päätöksiä. Monivuotinen työkokemus. Työtulokset. Tehokkuus, laatu, luotettavuus ja aloitekyky. Missä määrin henkilö osallistuu työpaikalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Arvioidaan työn laadullisia tuloksia ja niiden vaikutuksia, ovatko työsuoritukset moitteettomia. Millainen taloudellinen ajattelu henkilöllä on. Yhteistyökyky. Kanssakäyminen ja sosiaaliset taidot. Edistääkö henkilö yhteistyötä työpaikalla ja suhteessa asiakkaisiin. Miten henkilö tukee työtovereitaan tai hakee tukea heiltä sekä miten hän arvostaa muita. Kykeneekö henkilö työskentelemään ryhmässä, tiimissä tai verkostossa ja millaiset kommunikointija neuvottelutaidot hänellä on. Puolueettomuuden takaamiseksi arvioinnin suorittaa vähintään kaksi (johtavaa) henkilöä. Esimiehen tulee käydä arviointi läpi kyseisen työntekijän kanssa ja kertoa arvioinnin perusteista ja tuloksista sekä selostaa arvioinnin perusteluja ja vaikutusta mm. palkkaukseen. Työntekijän työsuorituksen arviointi on osa päällikön ja alaisen kerran vuodessa käymiä kehittämiskeskusteluja ja tulostavoitteita. Lisästä päättää kaupunginjohtaja, sosiaalijohtaja, tekninen johtaja, koulutoimenjohtaja (virastopäällikkö), energialaitoksen johtaja tai henkilöstöpäällikkö. Harkinnanvarainen henkilökohtainen lisä vahvistetaan euromääräisenä ja on vähintään 2 % ja nyt alkuvaiheessa enintään 10 % peruspalkasta. Alkuvaiheessa tarkoitusta varten varattiin 0,3 %: n palkkapotti. Lisiä riitti n. joka kymmenennelle työntekijälle. On odotettavissa, että ajan mittaan henkilökohtaisen lisän merkitys kasvaa, kun tarkoitusta varten myönnetään enemmän varoja. R.Wiik Prövningsbaserat individuellt tillägg för Akta-anställda Vid lokala förhandlingar har utarbetats en tillämpningsöverenskommelse gällande det prövningsbaserade individuella tillägg som bör införas från Vår målsättning var att tilllämpningen skulle uppfattas lättförståelig och rättvis. Om vi lyckades eller inte får framtiden utvisa, vi står öppna för förändringsförslag gällande principerna för användningen av tillägget. Avsikten med tillägget är att anställda blir mera motiverade för arbetet när man kan påverka lönen genom sin arbetsprestation. Arbetsprestationen bör bedömas enligt ett lokalt överenskommet system. Det är viktigt att bedömningen är objektiv och rättvis. Syftet med bedömningen av arbetsprestationen är inte enbart att fastställa individuella tillägg, utan även att motivera personalen att förbättra och utveckla sin yrkesskicklighet och kompetens. Den anställdes förman/chef bör bedöma sina medarbetare åtminstone enligt följande delområden: Yrkesskicklighet. Kunskaper, färdigheter, ansvar och helhetssyn i arbetet. I vilken utsträckning får organisationen och kunderna sina förväntningar uppfyllda. Äger personen sådan mångkunnighet att hon/han kan vikariera och hjälpa andra. Personens förmåga att prioritera, ta initiativ och fatta självständiga beslut. Mångårig arbetserfarenhet. Arbetsresultat. Effektivitet, kvalitet, tillförlitlighet och initiativkraft. I vilken utsträckning bidrar personen till att de uppställda målen nås på arbetsplatsen. Man bedömer de kvalitativa arbetsresultaten och deras verkningar, är arbetsprestationerna klanderfria. Vilken är personens ekonomiska tänkande. Samarbetsförmåga. Umgänge och social kompetens. Främjar personen samarbetet på arbetsplatsen och med kunderna. Hur stöder personen sina kolleger eller söker stöd hos dem och hur visar hon/han sin uppskattning mot andra. Har personen förmåga att arbeta i grupp, team eller nätverk och vilken är förmågan att kommunicera och förhandla. För att garantera kravet på objektivitet utförs bedömningen av minst två (ledande) personer. Förmannen bör gå igenom bedömningen med den anställde i fråga och berätta om grunderna för och resultatet av bedömningen samt redogöra för motiveringarna och hur bedömningen kommer att inverka på bl.a. lönen. Bedömningen av den anställdes arbetsprestation är ett led i det utvecklingssamtal om resultatmålen som bör föras mellan chefen och den anställde en gång om året. Beslutsfattare gällande tillägget är stadsdirektören, socialdirektören, tekniska direktören, skoldirektören (verkschef), energiverksdirektören eller personalchefen. Det prövningsbaserade individuella tillägget fastställs i euro och utgör lägst 2 % och i detta initialskede högst 10 % av grundlönen. I detta första skede reserverades en lönepott på 0,3 % för ändamålet. Detta betyder att tillägget räckte till ca var tionde anställd. Man kan räkna med att tillägget på sikt kommer att öka i betydelse genom att mera pengar kommer att avdelas för ändamålet. Rune Wiik 12

13 Muutoksia KVTES:n piiriin kuuluvien palkkoihin Kvtes:n (Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus) piiriin kuuluvien työntekijöiden palkkoihin on tullut muutos Joidenkin työntekijöiden palkat muuttuvat huomattavasti, mutta useimpien palkkapussissa muutos ei näy lainkaan. Kokemuslisiä oli aikaisemmin kolme, mutta nyt määrää on vähennetty kahteen siten, että ensimmäinen kokemuslisä on siirretty peruspalkkaan. Samalla kokemuslisien nimi muuttui henkilökohtaisen lisän vuosisidonnaiseksi osaksi. Kaikkien Kvtes:n piiriin kuuluvien peruspalkkoja on siis korotettu 5 %. Ensimmäisen, 5 %:n suuruisen henkilökohtaisen lisän vuosisidonnaisen osan saa viiden palvelusvuoden jälkeen ja toisen, niin ikään 5 %: n vuosisidonnaisen osan, saa kymmenen palvelusvuoden jälkeen. Käytännössä muutos merkitsee sitä, että aikaisemmin vain peruspalkan saaneet henkilöt saavat muutoksen jälkeen 5 % enemmän palkkaa ja ne joilla on ollut kokemuslisiä, saavat vain muutaman euron palkankorotuksen. Se johtuu siitä, että peruspalkan muutos on perustana prosentuaalisesti laskettaville henkilökohtaisen lisän vuosisidonnaisille osille. Löneförändring för AKTA-anställda De anställda som hör under Akta (Allmänt kommunalt tjänste- och arbetskollektivavtal) har lönemässigt från den genomgått en förändring. För vissa anställda är förändringen märkbar men för de flesta märks nästan ingenting i lönepåsen. Antalet erfarenhetstillägg som tidigare var tre till antalet har minskats till två på så sätt att det första tillägget har överflyttats till grundlönen. Samtidigt förändrades namnet på tilläggena till årsbundet individuellt tillägg. Grundlönen har alltså för alla Akta-anställda höjts med 5 %. Det första årsbundna individuella tillägget som är 5 % får man efter fem tjänstgöringsår och det andra som också är 5 % efter tio tjänstgöringsår. Förändringen innebär i praktiken att sådana personer som tidigare endast hade grundlön, efter förändringen får en lön som är 5 % högre medan sådana som hade erfarenhetstillägg endast får en liten justering på någon enstaka euro. Detta beror på att den förändrade grundlönen utgör grund för de procentuellt uträknade årsbundna individuella tilläggen. RW Djuren fyller Margit Hautasaaris fritid Margit Hautasaari har jobbat trettio år för staden Jakobstad först på socialcentralen, sedan på skolverket och nu som centralarkivskötare, och också inhoppare i växeln fram till julen. Djurvän har hon varit sedan barndomen. Min syster och jag fick en collie som sällskap, då mamma och pappa var mycket borta. Helmiina en ung, vild tricolor collie finns också nu i hennes liv, förutom två långhåriga dvärgtaxar, en brun siames, en blå burmakatt och en svart och en vit bondkatt. Djurintresset tycker Margit är en motvikt till lugnet på arkivet. Nu då våra fyra barn flugit ut skulle det vara för lugnt hemma utan djur. Djuren ger mycket, speciellt i svåra stunder i livet har de hjälpt mig. Fysiskt har hundarna tvingat mig att gå ut och röra på mig och psykiskt har djuren gjort att jag inte gett upp, de har hela tiden behövt min omvårdnad, säger Margit och tillägger att hon egentligen skulle vilja ha ännu flera djur. Det är nog jag som är den djurintresserade i familjen, utom barnbarnen som är stormförtjusta i djuren. Jag skulle ha huset fullt om jag bodde ensam. Resan till sommarstugan i östra Finland, där Margit tillbringar varje semester, sätter sina gränser. Vi åker med bil och båt. Vi skulle helt enkelt inte få rum med flera transportlådor. Även om Margit Hautasaari också har raskatter, har hon bara varit en gång på kattutsällning i Vasa. Jag ville se hur burmakatten Julia skulle klara sig. Det gick bra, hon var upp i panelen för bästa korthåriga katter och kom tvåa - hon fick pokal och mycket mat som pris. I cirka femton år har Margit varit aktiv i Jakobstadsnejdens djurskyddsförening -tills för några år sedan också ordförande i cirka tio år. Nuvarande ordförande heter 13 Erkki Kilponen. Föreningen har över ett hundra medlemmar, men cirka tjugo deltar mera aktivt i möten. Vi brukar finnas på gågatan med hittekatter, till exempel på Barnens dag, men det är svårt att hitta nya ägare till vuxna katter. Då vi bodde i egnahemshus tog jag också hand om hittekatter, eftersom jag kunde ha dem i källaren, separat från mina egna, men nu då vi bor i höghus går det inte. Eliisa Yliaho är den i Jakobstad som nu ensam tar hand om hittekatter, med understöd av privata och djurskyddsföreningen, som också driver djurbegravningsplatsen. Många bor i höghus och har ingenstans att begrava sitt sällskapsdjur. Margit Hautasaari har djurdrömmar för framtiden både med tanke på arbete och nyanskaffningar. Bland annat tycker hon det skulle vara intressant att ha ett pensionat för gamla djur. Idealet skulle vara om Jakobstad inrättade en liknande tjänst som Anja Eerikäinen hade i Åbo, då skulle jag söka den direkt. Ända sedan Margit på tv såg Kekkonen jogga med en vinthund, som han hade fått i present från Ryssland, har hon drömt om en egen vinthund. Redan för över tio år sedan var jag till Karleby och tittade på vinthundar, så det är ingen huxflux idé jag har fått. Då Tiina och Tintti - mina dvärgtaxar, som nu är tio och tolv år gamla inte mera finns, ska jag skaffa mig en rysk vinthund som sällskap till collien Helmiina. Ulla Linder

14 Eläimet täyttävät Margit Hautasaaren vapaa-ajan Margit Hautasaari on työskennellyt 30 vuotta Pietarsaaren kaupungin palveluksessa aluksi sosiaalikeskuksessa, sitten kouluvirastossa ja nykyisin keskusarkistonhoitajana sekä lisäksi jouluun saakka vuorottajana puhelinvaihteessa. Eläinrakas hän on ollut lapsesta saakka. Saimme sisareni kanssa collien seuraksi, koska äiti ja isä olivat paljon poissa kotoa. Collie hänellä on nykyäänkin nuori ja riehakas, kolmivärinen Helmiina, ja lisäksi kaksi pitkäkarvaista kääpiömäyräkoiraa, ruskea siamilaiskissa, sininen burmankissa sekä musta ja valkoinen maatiaiskissa. Eläinharrastus on Margitin mielestä hyvää vastapainoa arkiston rauhalle. Nyt kun neljä lastamme ovat lentäneet pesästä, olisi kotona liian hiljaista ilman eläimiä. Eläimet antavat paljon, ne ovat auttaneet minua etenkin vaikeina hetkinä. Fyysisesti koirat ovat pakottaneet minut ulos liikkumaan ja henkisesti eläinten ansiosta en ole koskaan luovuttanut, ne ovat tarvinneet huolenpitoani koko ajan, sanoo Margit ja lisää, että haluaisi oikeastaan vielä lisää eläimiä. Minä olen eläintenystävä meidän perheessä, ja lisäksi lastenlapset ovat ihastuneet eläimiimme. Jos asuisin yksin, niin talo olisi täynnä eläimiä. Omat rajoituksensa asettavat matkat Itä-Suomeen kesämökille, jossa Margit viettää kaikki lomansa. Menemme sinne autolla ja veneellä. Enempää kuljetuslaatikoita ei enää mahtuisi mukaan. Vaikka Margit Hautasaarella on myös rotukissoja, hän on käynyt vain yhdessä kissanäyttelyssä Vaasassa. Halusin nähdä, kuinka burmankissa Julia pärjäisi. Hyvin se meni, Julia pääsi parhaiden lyhytkarvaisten kissojen paneeliin ja sijoittui kakkoseksi. Palkinnoksi se sai pokaalin ja paljon ruokaa. Noin viidentoista vuoden ajan Margit on ollut mukana Pietarsaaren seudun eläinsuojeluyhdistyksessä, ja kymmenen vuoden ajan aivan viime vuosiin saakka myös yhdistyksen puheenjohtaja. Nykyinen puheenjohtaja on Erkki Kilponen. Yhdistyksessä on yli sata jäsentä, joista noin kaksikymmentä osallistuu aktiivisesti kokouksiin. Tapaamme viedä löytökissoja kävelykadulle näytille esimerkiksi Lasten päivänä, mutta aikuisille kissoille on vaikeaa löytää uusia omistajia. Omakotitalossa asuessamme otin huostaani myös löytökissoja, koska pystyin pitämään niitä kellarissa erillään omista kissoistani, mutta nyt kerrostalossa asuessamme se ei enää onnistu. Pietarsaaressa löytökissoista huolehtii nykyään ainoastaan Eliisa Yliaho yksityisten ja eläinsuojelu-yhdistyksen tuella. Lisäksi eläinsuojeluyhdistys ylläpitää eläinten hautausmaata. Monet asuvat kerrostalossa eikä heillä ole paikkaa, johon lemmikkieläimen voisi haudata. Margit Hautasaarella on eläinhaaveita tulevaisuuden varalle sekä työhön että uusiin hankintoihin liittyviä. Hänen mielestään olisi kiinnostavaa pitää vanhojen eläinten hoitolaa. Ihanteellisinta olisi, jos Pietarsaareen perustettaisiin vastaavanlainen virka kuin Anja Eerikäisellä oli Turussa. Sitä virkaa hakisin oitis. Margit on haaveillut omasta vinttikoirasta siitä saakka, kun näki televisiosta Kekkosen hölkkälenkillä Venäjältä lahjaksi saamansa vinttikoiran kanssa. -Jo yli kymmenen vuotta sitten kävin Kokkolassa katsomassa vinttikoiria, joten ei tämä mikään äkillinen päähänpisto ole. Kun Tiinaa ja Tinttiä nyt kaksitoistavuotiaita kääpiömäyräkoiriani - ei enää ole, aion hankkia venäjänvinttikoiran seuraksi Helmiina-collielle. Ulla Linder 14 Fyrtiosju å I februari 2005 når löneräknare Bengt Enqvist på stadens energiverk pensionsåldern och lämnar en arbetsplats han troget tjänat nästan utan uppehåll i fyrtiosju år. Som femtonåring började han arbeta som butiksbiträde på dåvarande Jakobstads elektricitetsverks installationsaffär. De första arbetsuppgifter var att agera försäljare och springpojke. Vi fick också sätta upp armatur, vilket var ganska spännande då det var frågan om tunga kristallkronor. En gång hade jag glömt att knäppa av brytaren och fick en ordentlig stöt. Som tur var hölls jag på stegen och kristallkronan klarade sig, kommer Bengt ihåg, och tillägger att det nog blev en och annan stöt till under årens lopp. Om det inte fanns kunder i butiken bytte han också element i kokplattor, och skrev in sammandrag på räkningar. I början av 1964 upphörde butiken, och Bengt fortsatte med kontorsarbete. På den tiden fanns en stor bokföringsmaskin som klarade av att både räkna och skriva problemet var bara att den förde oljud som en tröskmaskin och gick sönder med 47 vuotta k Helmikuussa 2005 saavuttaa kaupungin energialaitoksen palkanlaskija Bengt Enqvist eläkeiän ja jättää työpaikkansa, jossa on palvellut uskollisesti 47 vuotta lähes yhtäjaksoisesti. Hän aloitti myymäläapulaisen työt silloisessa Pietarsaaren sähkölaitoksen asennusliikkeessä 15-vuotiaana Ensimmäiset tehtävät olivat myyjän ja juoksupojan töitä. Saimme myös ripustaa valaisimia, ja se oli aika jännittävää, koska kyse oli raskaista kristallikruunuista. Kerran olin unohtanut sammuttaa virran katkaisijasta ja sain aikamoisen tällin. Onneksi pysyin tikkailla ja kristallikruunu säilyi ehjänä, muistelee Bengt ja lisää, että vuosien varrella sähköiskuja tuli lisääkin. Kun myymälässä ei ollut asiakkaita, hän vaihtoi keittolevyjen vastuksia ja kirjoitti yhteenvetoja laskuihin. Vuoden 1964 alussa myymälä lakkautettiin ja Bengt jatkoi toimistotyötä. Tuohon aikaan käytössä oli suuri kirjanpitokone, jolla saattoi sekä laskea että kirjoittaa ainut ongelma oli,

15 år i stadens tjänst jämna mellanrum. Då var man tvungen att packa ner den i en stor trälåda och skicka den till Helsingfors. Mest har Bengt sysslat med löneräkning, granskning av räkningar och annat som hör till. I början av sjuttiotalet tog det tre till fyra dagar innan allt var klart, i dag räcker en dag på datorn att sköta om de cirka trettio lönerna. Jag har haft ett intressant arbete och fått vara med om utvecklingen då den var som snabbast. tärtjänstgöring, en gallstensoperation på sextiotalet och i början av 1997 var Bengt sjukskriven cirka en och en halv månad efter en blodpropp i lilla hjärnan. Jag satt först i rullstol några veckor, men jobbade hårt under rehabiliteringen på Östanlid. Det var uppmuntrande att märka att det gick så snabbt framåt. Lite svårt har Bengt fortsättningsvis med koordinationen. Det var höger sida som drabbades, och han får vara noggrann med räknemaskinen, så det inte blir extra nollor på löneremsorna. Efter blodproppen har Bengt också varit tvungen att ta det lite lugnare med sina hobbyer. Han är distiktsmästare i huvudklassen i bordtennis och har också deltagit i trettionio tävlingsmaraton. Det var ansträngande och svettigt, tycker Bengt, men planerar att börja bygga upp konditionen med långa promenader efter pensioneringen. Bengt Enqvist har två söner och två barnbarn. Ena sonen jobbar som datatekniker ett stenkast ifrån byggnaden där fadern tillbringat över hälften av sitt liv. Jag har haft nästan varje rum i huset nu tror jag att jag har bästa rummet på verket, varmt på vintern och svalt på sommaren. Mest kommer Bengt att sakna kamratskapen på arbetsplatsen, där Gunilla Södö kommer att ta över hans uppgifter. Jag har trivts bra, haft bra arbetskamrater. Det har aldrig varit något problem att gå till jobbet på morgonen. Pensionärsdagarna kommer Bengt att tillbringa med att fiska, hugga ved och renovera villan på Bornholm i Västerby, där han och frun redan nu tillbringar många veckoslut. Ulla Linder kaupungin palveluksessa Utvecklingen av kontorsmaterial fick sin början på sextiotalet med Taylorix, en ställning för lönelistor och lönekort. Andra nyheter var kosmospenna och reservoarpenna. Räknemaskinen såg dessutom lite annorlunda ut på den tiden. Man ställde in pinnar och vevade - maskinen kallades också snurra. På åttiotalet drogs en linje från Peter Boströms bokförings och datafirma till energiverkets byggnad och inte många år efter kom mikrodatorerna. Det var nog revolutionerande då man var van med snurror med pinnar, säger Bengt och skrattar. Avbrott i arbetet har det blivit bara några gånger i nitton års ålder för miliettä se metelöi kuin puimakone ja hajosi säännöllisin väliajoin. Silloin se täytyi pakata suureen puulaatikkoon ja lähettää Helsinkiin. Bengtin työhön on kuulunut lähinnä palkanlasku, laskujen tarkastaminen ja muut asiaan kuuluvat tehtävät luvun alussa palkkojen laskeminen kesti kolmesta neljään päivää, mutta nykyään energialaitoksen kolmisenkymmentä palkkaa pystyy laskemaan tietokoneella päivässä. Työni on ollut mielenkiintoista ja olen saanut olla mukana kehityksessä sen ollessa nopeimmillaan. Toimistotarvikkeiden kehitys alkoi 1960-luvulla Taylorix-nimisestä palkkalista ja -korttitelineestä. Muita uutuuksia olivat kosmoskynä ja täytekynä. Laskukonekin näytti siihen aikaan hieman erilaiselta kuin nyt. Koneeseen asetettiin puikkoja ja sitä veivattiin kammesta konetta kutsuttiin snurraksi luvulla vedettiin linjat Peter Boströmin tilitoimisto- ja tietokoneyrityksestä energialaitoksen rakennukseen, ja muutaman vuoden kuluttua tulivat mikrotietokoneet. Se oli kyllä mullistus snurraan ja puikkoihin tottuneelle, nauraa Bengt. Hänen työuransa on keskeytynyt vain muutaman kerran asepalveluksen ajaksi Bengtin ollessa 19-vuotias, sappikivileikkauksen vuoksi 60-luvulla ja vuoden 1997 alussa, jolloin Bengt oli noin puolitoista kuukautta sairauslomalla pikkuaivoissa olleen veritulpan vuoksi. Aluksi istuin pyörätuolissa muutaman viikon, mutta tein kovasti töitä kuntoutuksessa Östanlidissa. Oli rohkaisevaa huomata, että toivuin niin nopeasti. Bengtillä on edelleenkin hieman vaikeuksia koordinaatiossa. Veritulppa oli oikealla puolella, ja hän saa olla tarkkana laskukoneen kanssa, ettei palkkanauhoihin tule ylimääräisiä nollia. Veritulpan jälkeen Bengt on myös joutunut hiukan jarruttelemaan harrastuksiaan. Hän on pöytätenniksen pääsarjan piirinmestari ja osallistunut 39:ään maratonkilpailuun. Se oli rasittavaa ja hikistä hommaa, sanoo Bengt, mutta suunnittelee aloitta- 15 vansa kunnon kohottamisen pitkillä kävelylenkeillä eläkkeelle jäätyään. Bengt Enqvistillä on kaksi poikaa ja kaksi lastenlasta. Toinen poika työskentelee tietokoneteknikkona kivenheiton päässä rakennuksesta, jossa isä on viettänyt yli puolet elämästään. Olen työskennellyt melkein kaikissa huoneissa luulen, että nyt minulla on koko laitoksen paras huone, talvella lämmin ja kesällä viileä. Eniten Bengt jää kaipaamaan työtovereitaan. Hänen tehtävänsä ottaa hoitaakseen Gunilla Södö. Olen viihtynyt hyvin ja minulla on ollut hyvät työtoverit. Koskaan ei ole ollut vaikeaa lähteä aamulla töihin. Eläkepäiviään Bengt aikoo viettää kalastamalla, halkoja hakkaamalla ja kunnostamalla Västerbyn Bornholmissa sijaitsevaa huvilaa, jossa hän viettää usein viikonloppua jo aiemmin eläkkeelle jääneen vaimonsa kanssa. Ulla Linder

16 KUNTOREMONTTI Nicklas, Bodil och Marina på morgonlenkki. Lätta steg och glada miner. Pojat kuntopiirissä! Ronny, Hannu ja Janne. Totaalisen keskittyneenä. Sykettä elämään! emonttiryhmä koostui 16:sta innokkaasta osallis- (Ireeni Finnholm,Terhi Päivärinta, Bodil Rtujasta. Dahlin, Pirjo Salonen, Marina J Björk, Ronny Brännbacka, Ulf Korsman, Jan Fellman, Irmeli Vanhatupa, Jan-Ole Bäck, Tage Ek, Nicklas Gustafsson, Tom Enbacka, Lars Sundström, Hannu Sulkakoski, Teuvo Haakana). Meitä oli opettajista insinööreihin ja puutarhurista tiemestariin sekä siltä väliltä. Liikkumiseen innostamisen lisäksi pohdittiin esimiestaitoja käytännönläheisesti sekä työyhteisössä jaksamista. Liikuntarupeamat olimme koko porukka yhdessä, ainoastaan psykologin luennot oli jaettu kieliryhmittäin. Viikko oli kaikkien mielestä mitä antoisin. Hyvänä asiana koettiin porukan kesken se, että jokainen sai olla oma itsensä, vetäjämme oli asiansa osaava - kannustava. Iltatehtävät oli ajateltu tehtäväksi noin puolessa tunnissa, mutta hyvässä seurassa ja hedelmällisten keskustelujen ansioista aikaa kului helposti 2-3 tuntia. Nauruhermojakaan ei viikon aikana säästelty. Iltaisin oli vuorossa rentouttavaa lillumista porealtaassa (jossa Teuvo veti kuntopiiriä!) ja tietysti turkkilaisen saunan eukalyptushöyryt. Yhteenvetona voidaankin sanoa, että sielu, mieli ja ruumis tuli hoidettua. Livet efter Härmä! Inget är som förr! Det har man fått höra av en och annan. När vi möts i korridorer, är det med brett leende. Motionsivern är stor bland alla i gruppen. Irmeli ordnade så att gruppen träffas en gång i veckan i någon form av motion. Vi har redan varit på ATC, sedan blir det stavgång, bowling och simning. Fortsättning följer säkert. Dessutom skriver vi motiondagbok varje vecka fram till april då vi har uppföljningsträff i Härmä. Matvanorna har blivit sundare. Med glimten i ögat kollar man så kamraten har tillräckligt med sallad på tallriken och hur många gånger man har motionerat / vecka.så kanske lite grupptryck är bra för att komma sig upp från soffan Flera av oss har skaffat pulsmätare, nya skor, stavar, motionscykel mm. som hoppeligen är i flitig användning. text/foto Pirjo Salonen teksti/kuva Pirjo Salonen Marina och Bodil strechar ännu på kvällen efter ett tufft pass , upp och ner. musklerna värkte, var ömma och hårda så vi fick ta fritiden till hjälp för att hinna strecha och mjuka upp dem. Olika övningar hjälpte ibland upp situationen. Bodil strechar stora benmuskler. Vilken tur att vi hade invahandtag i wc Terhi, Ireeni ja Marina tauolla. 16

17 04 HÄRMÄ Pirjo Salonens fotoutställning på biblioteket Tage och Hannu + Ronny och Nicklas golfade. Tage och Hannu vann! På biblioteket finns under december en fotoutställning av Pirjo Salonen. Utställningen heter Carpe Diem. Fritt översatt betyder det att fånga ögonblicket, berättar Pirjo Salonen. Utställningen består i huvudsak av naturbilder; växter och bilder med havstema. Tidigare har jag fotograferat närmast människor och byggnader, inte så mycket natur. Av någon anledning har jag dock tagit många naturbilder i år. Detta är en helt ny landvinning för mig, förklarar Pirjo. Hon har fotograferat mycket i bl.a. Skolparken, Fäboda och stadsträdgården. Jag har tagit 2500 bilder sedan juli. Det var nog väldigt svårt att välja fotona till utställningen, att gallra fram dom riktigt bra bilderna, medger Pirjo. Hon har haft fotografering som hobby enda sedan hon för 20 år sedan fick en egen kamera. Hennes nyaste kamera är en effektiv och dyr digikamera. Emellanåt har det varit perioder då jag fotograferat mindre. Den senaste inspirationen kom då Aino Kleemola gav ut en diktbok och bad mig att illustrera den. Då märkte jag åter att det är roligt att fotografera, ler Pirjo. Under de senaste två åren har hon fotograferat mycket. Det är detaljer och människor med sina gester och miner som intresserar mig mest, berättar Pirjo. Till vardags arbetar Pirjo som biträdande disponent på tekniska verket där hon jobbat sedan Detta är hennes första fotoutställning. Inne i biblioteket finns 14 bilder och dessutom finns en collage med 4 bilder utanför biblioteket. Text Tiina Manninen Marina golfar. Nicklas på uppvärmning. Pirjo Salonen är intresserad av detaljer. I år har hon inspirerats speciellt av naturen. Yksityiskohdat kiinnostavat Pirjo Salosta. Tänä vuonna hän on innostunut valokuvaamaan etenkin luontoa. Pirjo Salosen valokuvanäyttely kirjastossa Kirjastossa on joulukuun ajan esillä Pirjo Salosen valokuvanäyttely Carpe Diem. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa hetken vangitsemista, Pirjo Salonen kertoo. Näyttelyssä on esillä pääasiassa luontoaiheisia valokuvia: kasveja ja meriaineisia kuvia. Aikaisemmin olen kuvannut lähinnä ihmisiä ja rakennuksia, en niinkään luontoa. Jostain syystä tänä vuonna olen kuitenkin ottanut paljon luontoaiheisia kuvia. Tämä on minulle kokonaan uusi aluevaltaus, Pirjo selvittää. Hän on käynyt valokuvaamassa paljon mm. Koulupuistossa, Fäbodassa ja kaupunginpuutarhalla. Heinäkuusta lähtien olen ottanut 2500 valokuvaa. Niistä oli kyllä hirveän vaikea valita näyttelyyn tulevat kuvat; löytää ne hyvät joukosta, Pirjo myöntää. Hän on harrastanut valokuvausta siitä lähtien kun sai oman kameran 20 vuotta sitten. Hänen uusin kameransa on tehokas ja kallis digikamera. Välillä valokuvaamisessa on ollut hiljaisempia kausia. Viimeisin herätys tuli, kun Kleemolan Aino julkaisi runokirjan ja pyysi minua kuvittamaan sen. Heräsin huomaamaan, että tämähän on kivaa, Pirjo hymyilee. Viimeiset kaksi kolme vuotta hän on kuvannut paljon. Minua kiinnostavat etenkin yksityiskohdat sekä ihmiset ilmeineen ja eleineen, Pirjo kertoo. Päivätyönään Pirjo työskentelee apulaisisännöitsijänä teknisessä virastossa, jossa hän on ollut töissä vuodesta 1991 lähtien. Tämä on hänen ensimmäinen valokuvanäyttelynsä. Kirjastossa on esillä 14 valokuvaa sekä neljän kuvan kollaasi ulkopuolella. Teksti Tiina Manninen 17

18 Mokaamattako menestykseen? Kaupungin henkilöstölle tarjoamat 350- vuotisjuhlat saivat jatkoa syksyisenä perjantai-iltana. Kaksi vuotta sitten koko henkilökunnalle tarjotut onnistuneet juhlat rohkaisivat järjestämään henkilökunnalle viihteellisen, mutta samalla sisällöltään syvällisen luennon ja keskinäiseen yhdessäoloon sopivasti rennot puitteet. Henkilöstöjuhla rakentui näyttelijä Tom Pöystin molemmilla kotimaisilla kielillä pitämän, lähes kaksituntisen monologin ympärille. Tilaisuus pidettiin vastikään peruskorjatussa Oxhamnin koulussa. Suomenkielisille henkilöstöjuhla alkoi kahvitarjoilulla ja yhteisellä rupatteluhetkellä entisen Rådmannin koulun ruokalassa. Samaan aikaa Oxhamnin juhlasalissa Tom Pöysti piti ensi kertaa ruotsinkielellä luennon Mokaamalla menestykseen. Se oli rohkea teko monessakin mielessä ja mokaamiseen oli hyvät mahdollisuudet, mutta ammattilainen hoiti asiansa loistavasti. Humoristinen ja rento monologi pohjautui pitkälti Tom Pöystin omiin elämänkokemuksiin ja omakohtai- siin tapahtumiin. Käsittämättömän tarkat kuvaukset miehille ja naisille ominaisista ajattelutavoista ja käytösmalleista saivat jokaisen nauramaan Tom Pöystille, työkaverille ja omalle itsellemme. Kuvaukset mm. miehen ja naisen riisuutumisesta naurattavat edelleenkin. Lähes kaksituntinen luento piti kuulijan herpaantumattomana. Uskomattominta oli se, että kaksituntinen paikalla istuminen koulun juhlasalissa ei ollut piinallista, kuten helposti voisi kuvitella. Ruotsinkielisessä esityksessä läsnä olleet hämmästelivät sitä, kuinka hyvä ruotsinkielinen ensiesitys oli ollut. Suomenkieliset osasivat odottaakin hyvää esitystä viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäisestä esityksestä yleisö oli poistumassa. Vastaantulijoiden posket punottivat ja ilme oli iloinen. Naistenhuoneeseen mahtoi olla säpinää, koska yhden jos toisenkin silmämeikki kaipasi ehostusta kyyneleet silmissä nauretun kaksituntisen jälkeen. Vakavasti ottaen oleellisimpana teemana koko esityksessä tuntui olevan uskaltaminen huolimatta siitä, että onnistumisen varmuutta ei aina ole. Kun aina ei voi onnistua, niin aina silloin tällöin tulee mokattua. Eriasteiset mokaamiset tulee hyväksyä ja niitä voi pitää voimavaroina. Tom Pöystin luentojen jälkeen avautui buffetti, josta olutta ja siideriä virtasi sopivasti. Loppuilta sujui mukavasti Roxie-orkesterin tahdittamana tanssin pyörteissä. Kokonaisuutena ilta oli mukavaa yhdessäoloa. Jaakko Kaivosoja Leken och personligheten som förutsättning för framgång Personalfesten som staden arrangerade för sina anställda 350-årsdagen till ära fick en fortsättning en fredagskväll i höst. Den väl lyckade festen för två år sedan uppmuntrade staden att ordna en underhållande men samtidigt djupgående föreläsning i lämplig omgivning för en avslappnad samvaro. Personalfesten var uppbyggd kring skådespelare Tom Pöystis monolog på nästan två timmar som han höll på de båda inhemska språken. Tillställningen hölls i Oxhamns skola. Festen för finskspråkiga började med en kaffeservering och en gemensam pratstund i före detta Rådmans skolas matsal. Under tiden höll Tom Pöysti sin föreläsning i Oxhamns festsal. Leken och personligheten som förutsätt- ning för framgång framfördes för första gången på svenska. Det var modigt gjort i många avseenden och Tom Pöysti hade flera tillfällen att göra bort sig, men som den proffs han är skötte han sig utmärkt. Den humoristiska och avspända monologen baserade sig långt på Tom Pöystis egna erfarenheter. De otroligt skarpsynta skildringarna av mannens och kvinnans sätt att tänka fick publiken att skratta åt både Tom Pöysti, arbetskamraten och åt sig själv. Beskrivningen av mannens och kvinnans sätt att klä av sig roar fortfarande. Publiken lyssnade helt koncentrerat på den nästan två timmar långa föreläsningen. Det var förvånansvärt att det inte alls kändes pinsamt att sitta två timmar i en skolas festsal. De som deltog i det svenskspråkiga uruppförandet förvånade sig över hur bra det hade varit. De finskspråkiga visste att de hade en bra föreställning att vänta då de såg publiken lämna den första föreställningen. Folk hade röda kinder och glada miner. Det fanns säkert liv och rörelse på damrummet då kvinnorna fixade sina ögonmakeup efter att ha skrattat så att tårarna rann. Föreställningens tema var att man skall våga trots att man inte alltid är säker på att lyckas. Eftersom man inte alltid kan lyckas händer det sig ibland att man gör bort sig. Man skall acceptera sina tabbar och se dem som en resurs. Efter Tom Pöystis föreläsningar öppnades buffén där öl och cider flödade i lämpliga mängder. Den trevliga kvällen avrundades med en svängom till tonerna av dansbandet Roxie. Kvällen som helhet bestod av trevlig samvaro. Frågetävlingen 1/2004 Känner Du Din Stad? De rätta svaren är följande: 1. Hörnet av Storgatan och Styrmansgatan 2. Stenmuren vid Aspegrens trädgård 3. Villa Sveden 4. Skolgatan 5. Mariahemmet Fru Fortuna gynnade följande tävlingsdeltagare: Olli Heino Jakobstads historia, del IV Andtbacka Birgitta armbandsur Storing-Nylund Britt-Marie Sandvik Lilja Harju Ruth Wiklund Vivan Kilpailu 1/2004 Tunnetko kaupunkisi kilpailu Oikeat vastaukset ovat: 1. Isonkadun ja Perämiehenkadun kulma 2. Aspegrenin puutarhan kivimuuri 3. Villa Sveden 4. Koulukatu 5. Mariahemmet Onnetar suosi seuraavia kilpailuun osallistuneita: Olli Heino Pietarsaaren historia, osa IV Andtbacka Birgitta rannekello Storing-Nylund Britt-Marie Sandvik Lilja Harju Ruth Wiklund Vivan 18

19 19

20 GOD JUL Port Payé Finlande HYVÄÄ JOULUA Traditionell julgröt kl på Tobaksmagasinet Perinteinen joulupuuro klo Tupakkamakasiinilla Är adressen rätt? Vi har ingen automatisk uppföljning på stadens tidigare anställdas (pensionärer) adresser. Därför önskar vi att ni meddelar ifall vi skickar Staden-Kaupunki till fel adress. Korrigera felaktigheten genom att ringa (Rita Forsbacka). Användning av Outlook e-post Man har framfört önskemål om information och skolning i användandet av stadens nya e-post system. Målsättningen med förnyandet av systemet är en mera mångsidig användning av e-posten och dess tilläggsfunktioner. Outlook 2003 är mer än bara ett e-post system. Det ger goda möjligheter att disponera tiden och sköta arbetsuppgifterna väl. Fördelen med systemet är att den kan användas nästan var som helst, där man har tillgång till Internet. Bokning av utrymmen i gemensam användning kan ses på ett enhetligt sätt av alla som har befogenhet härtill. Outlook ger även möjlighet att förmedla arbetsuppgifter från en person till en annan och ändå få en helhetsbild av ärendet. Användningen av Outlook sker med hjälp av Internet från följande adress: Tidtabell för i bruk tagandet Övergångsperioden från GroupWise till Outlook har gjort många förvirrade och orsakat ovisshet. Det nya systemet kommer att var i bruk helt och hållet inom utgången av januari För lärarnas del tas Outlook i bruk under jullovet. De övriga förvaltningsenheterna får stegvis det nya e-post systemet. Mera information om användningen av Outlook finns på stadens Intranet sidor. Jaakko Kaivosoja Onko osoite oikea? Kaupungin entisten työntekijöiden (eläkeläisten) osoitteita varten ei ole automaattista seurantaa. Toivomme että ilmoitatte, mikäli Staden-Kaupunki lehtenne lähetetään väärään osoitteeseen. Korjatkaa virhe soittamalla numeroon (Rita Forsbacka). Outlook sähköpostin käyttö. Kaupungin uuden sähköpostijärjestelmän käyttöön on toivottu ohjeistusta. Keskeisimpiä tavoitteena sähköpostijärjestelmän uudistamisessa on sähköpostin ja sen oheistoimintojen moninaisempi käyttö viestien henkilöiden ja työryhmien välillä. Outlook 2003 on muutakin kuin pelkkä sähköpostijärjestelmä, sisältää ajan ja työtehtävien hallintaan hyvät mahdollisuudet. Järjestelmän etuna on, että sitä voidaan käyttää melkein mistä tahansa, missä internet on käytettävissä. Yhteiskäytössä olevien tilojen varaukset ovat nähtävissä yhtenäisellä tavalla asianomaisille henkilöille. Erilaisten tehtäväpyyntöjen toimeksiantojen ja tehtäväpyyntöjen välittäminen henkilöiltä toisille ja niiden kokonaisvaltainen hallinta on mahdollista. Internet selaimen avulla järjestelmän käyttäminen aloitetaan osoitteesta: Käyttöönottoaikataulu. Siirtymävaihe uuden järjestelmän käyttöön on aiheuttanut hämmennystä ja epätietoisuutta siirtymisen aikataulusta. Uusi järjestelmä tulee kokonaisuudessa olemaan käytössä tammikuun 2005 loppuun mennessä. Opettajien osalta uuteen sähköpostiin siirrytään joululoman aikana. Muut hallintokunnat siirtyvät uuden järjestelmän käyttöön vaiheittain. Intranetista saat tarkemmat ohjeet miten Outlookia käytetään 20