Erinomaisen Hyvää Juhannusta Toivottaa Huhtamedian väki

Transkriptio

1 Numero Huhtasuon alueen sitoutumaton paikallislehti Erinomaisen Hyvää Juhannusta Toivottaa Huhtamedian väki

2 Sivu 2 Huhtasuolainen Numero Pääkirjoitus Sieniretki Päätoimittaja Tane Nyholm Joka kevät, toukokuun loppupuolella me mieheni kanssa lähdemme sieniretkelle. Me pidetään mollemat korvasienien poiminnasta, mutta retken pääasia, että me nauttitaan luonnosta. Oli Ihana lähteä aamulla kotoa autolla. Aurinko paistoi lasin läpi ja lämmitti kädet ratissa. Ikkunasta oli mukava katsoa miten luonto muuttui keväällä. Puut ovat pukeutunut erilaisiin vihreän sävyihin, joka puolella vihreässä ruohossa kukkivat ihanat keltaiset voikukkat. Kun me olimme kääntyneet valtatieltä pikkutielle ja olimme tulleet metsän puolelle, avasimme ikkunnan ja kuulimme, että metsä on täynnä linnunlaulua. Linnut visersivät joka puussa, ja kaukana metsässä kuului käen kukunta ja tikan rummut. Kun on tullut sopiva paikka, jossa voivat korvasienet kasvaa aloitimme ajaa autolla pikku hiljaa ja katsoimme ojan joka puolella. Ja onnea!! Ojassa on ilmestynyt ensimmäinen iso hauskan näkoinen tumma-ruskea sieni. Sitten me pysäytimme auton, ja etsimme kävelemällä sieniä. Katsoimme ympäristöä, koska siellä joskus voime nähdä hauskoja tapauksia, kuin esimerkiksi jäniksen leikit. Vihreässä pellossa hyppässivat ja juoksivat toisen perään iloiset rusakot. Niillä on rakkaus hetket. Kerran käki pitkä aika seuratanut meitä. Se on lentänyt puusta puuhun meidän perään ja koko ajan laske meille elämän aika kukkumalla. Korvasienen poimimisen jälkeen me lähdimme kahville ystävälle. Hän asuu omassa ihanassa vanhassa kartanossa. Siellä, joimme kahvia ja keskustelimme erilaisista asioista, vaihdetiin uutiset. Huhtasuolla oli juuri uuden koulun peruskiven muuraus ja tästä rakentaminen alkaa. Tämä on kehitystä isossa mitassa ja vahvistaa alueen tulevaisuutta kilpailukykyisenä asuinpaikkana Jyväskylän alueella. Tällaisesta tavattoman suuresta yksiköstä ollaan montaa mieltä ja pelätään yksilöllisen opetuksen huononemista. Toisaalta ihannoidaan ja kehutaan pieniä kyläkouluja. Asiassa on ikävä kyllä kaksi puolta. Pienissä kouluissa voi vaikuttaa opettajan poliittinen suuntautuminen, tai uskonnollisuus yms. tällaiset seikat. Samanmielisten vanhempien lapset saattavat saada eri kohtelua, kuin toisella tavalla ajattelevien vanhempien lapset. Oikein hoidettuna ja johdettuna iso yksikkö toimii hyvin, kunhan on tarpeeksi koulukäyntiavustajia ja muuta henkilökuntaa. Muutoin meillä Suomessa eletään nyt kuin 30 lukua. Isoa karhua tökitään takamuksiin eri tavoin mm. Nato puheilla ja eri yhteyksissä halveeraamalla isoa naapuria. Olen vuosien mittaan kierrellyt entistä luovutettua karjalaa paljon ja siellä kyllä riittää mäntyjä vieläkin vaikka Kataisen ja samanmielisten päällä hakattavaksi. Oikein hoidetulla ulkopolitiikalla meidän vientiteollisuus kasvaisi merkittävästi ja toisi vaurautta koko kansalle. Iloista kesää kaikille Tane Nyholm KEHITYSTÄ (KÖ?) Ystävän tapaamisen jälkeen lähdimme tyytyväisinä kotiin. Kotona valmistamme korvasienet varovasti. Oikeasti korvasienet ovat todella myrkyllisiä, ja niitä ei saa käyttää tuoreena ruokaan. Me olemme keittäneet monta kertaa sienet kattillassa ja sen jälkeen teimme korvasienistä herkullista ruokaa. Kannattaa kokeilla ja nauttia!!! Hyvää kesää kaikkille Huhtasuolaisille!!! Marina Nyholm Ja tältä se parhaimmillaan näyttää Toimitus: Huhtamedia ry Kaakonpyrstö 6, talonpääty puhelin: sähköposti: huhtasuolainen@gmail.com kotisivu: Päätoimittaja Tauno Nyholm Toimittajat: Milla Sinijärvi Marina Nyholm Taitto Jari Helppolainen Ilmoitusmyynti Erkki Hakkarainen Painopaikka: Lehtisepät Hallipussi Pieksämäki Painos: 4500kpl Ilmoitusten hinnat: 50x50mm 22,50 tai 17,50 50x100mm sisäsivu 35, etusivulla 45, takasivulla x100mm sisäsivu 70, etusivulla 90, takasivulla x150mm sisäsivu 105 etusivu 135, takasivu 120 koko etusivu 1000, koko takasivu 800

3 Numero Huhtasuolainen Sivu 3 Huhtamedian kevätretki Tuurin Kyläkaupppa ja Ähtärin eläinpuisto Tiistaina Aamuaurinko lämmitti lupaavasti raikasta toukokuista aamua, aivan kuten se olisi antamassa lupaustaan siitä, että päivästä oli tuleva kaunis. Myös nuo nykypäivän profeetat eli meteorologit, olivat suuressa viisaudessaan ennustaneet päivästä aurinkoista ja lämmintä. Ja mikä tärkeintä, aina niin ikävien sadepilvien pitäisi pysyä poissa. Tämä lupasi hyvää toimistomme parkkipaikalle kerääntyneelle kymmen henkiselle seurueellemme. Tunnelma oli iloisen odottava.. Kaikki näytti olevan valmista Huhtamedian kevätretkeä varten. Ei muuta kuin, Mars! Ajoneuvoon nouse. Ja bussin nokka kohti sadanviidenkymmenen kilometrin päässä siintävää Tuurin Kyläkauppaa. Miljoonien mahdollisuuksien Tuuri. Tuo megalomaanisen ostosparatiisin jättimäisen kokoisen keltaisen hevosenkengän silhuetti alkoi hiljalleen piirtyä vasten taivasta. Kuin tyhjästä se ilmestyi keskelle maaseutumaisemaa, jota olimme bussin ikkunoista pari tuntia tuijottaneet. Aivan kuin se olisi jonkinlainen keidas keskellä aavikkoa. Itselleni Tuurissa käynti oli elämäni ensimmäinen. Kokemukseni rajoittuivat näkemääni pariin lyhyeen pätkään paikasta kertovasta tv-sarjasta. Sekä tietenkin nuo lukuisat ystävien ja tuttavien kertomukset, sekoitettuna isoilta pojilta kuulemillani legendoilla. Taisin olla kymmenhenkisen seurueemme ainut ensikertalainen. En oikein koe kuuluvani Tuurin Kyläkaupalle otollisimpaan kohderyhmään. Tuurilaisuuden suuri sanoma ei ole koskaan tavoittanut minua. Tuurilaisuus, eli tuo tuulipukukansan välillä jopa hurmoksellisia piirteitä saava suurten massojen pyhiinvaellus kohti kultaista hevosenkenkää. Perillä sitten silmät kiiluen ja tarvittaessa kyynärpäätaktiikkaa käyttäen juostaan alennusten perässä ja kasataan kärryt täyteen tavaraa. Täytyy Tuurille ja Keskisen veljeksille kuitenkin nostaa hattua. Missä ne muut veljekset sitten lienevätkään. Sillä onhan Tuurin Kyläkauppa kaikkine oheisputiikkeineen ja jättimäisine tapahtuminen ainutlaatuinen. Jopa koko Mars autoon. Kuvassa etualalla tarinan kirjoittaja maailmassa. Pelkästään jo se on kunnioitettavaa, että on pystytty luomaan infrastruktuuriltaan käsittämmättömän iso kompleksi keskelle ei mitään. Vieläpä menestyvä sellainen. On todella hienoa, että Tuurin kaltaisia riippumattomia kauppoja vielä löytyy. Keskisen kaltaiset visionäärit jotka uskaltavat toteuttaa jopa hulluilta kuulostavia unelmiaan. Vaikka varmasti kateellisia kyräilijöitä ja kapuloita rattaisiin viljeleviä löytyy riittämiin, jotka vesi kielellä odottavat toisen epäonnistumista. Ei pidä myöskään missään nimessä unohtaa Kyläkaupan vaikutusta koko kunnalle ja lähialueille. Niin suurena työllistäjänä kuin taloudellisestikin. Kunnan herrat varmasti muistavat välillä Kyläkauppaa iltarukouksissaan, sillä miettikääpä Töysän kuntaa ilman Tuurin Kyläkauppaa. Niinpä, itse en ainakaan osaa moista näkyä kuvitella. Olisi kylänraitti aika hiljainen verrattuna nykyhetkeen. Kyläkaupassa pyöriessäni olo oli hieman pettynyt. Olin odottanut jotain erilaista. Jotain paljon suurempaa. Nyt tuntui siltä kuin olisin ollut Prismassa. Tosin todella suuressa Prismassa. Tuuria voisi kutsua jollain tapaa köyhän miehen Ikeaksi. Liian pien Ikeaksi. Liian suuri Prismaksi. Seurueemme ostokset olivat hyvin maltilliset. En ainakaan nähnyt kenelläkään sylin täydeltä kaup- Tuttuakin tutumpi maamerkki pakasseja tai paketteja. Kuulemma löytöjä kuitenkin tehtiin. Oma saaliini oli hyvin vaatimaton. Kaksi kappaletta samanlaisia Scarface-Arpinaama elokuvan julisteita. Yksi minulle, toinen tuliaisiksi. Lisäksi yksi jäätelö. Varmasti olisi ollut paljonkin ostettavaa, mutta pari tuntia oli yllättävän vähän. Itseasiassa aivan liian vähän. Tässä kohti vertaus Ikeaan kohosi myös mieleeni. Itse kauppiaan kartano Kun kävin Ikeassa reilut kymmenen vuotta sitten, niin siellä meni kirjaimellisesti aamusta iltaan. Tavaraa tarttui mukaan reippaasti. Tuurissa käynti sopii erinomaisesti juuri saman tyyppiseen tilanteeseen, jossa itse olin tuolloin Ikea-reissun aikana. Olin juuri muuttanut ensimmäiseen omaan asuntooni. Niin Ikeasta kuin Tuuristakin löytyy varmasti paljon kaikkea hyödyllistä ensiasuntoon. Mikäli olette suuntaamassa Tuuriin, niin mikäli vain mahdollista niin valitkaa arkipäivä kuten me teimme. Väkeä oli todella vähän liikkeellä. Voin vain kuvitella millainen härdelli siellä on viikonloppuisin ja erilaisina lomakausina. Varatkaa myös matkaanne kunnolla aikaa. Sekä tietysti rahaa. Sillä rahaa sinne saa uppoamaan niin paljon kuin taskuista löytyy. Kannattaa kuitenkin pitää pään kylmänä. Sitä nimittäin hyvin helposti sokaistuu tarjouksista ja luulee tarvitsevansa yhtä sun toista. Tarina jatkuu sivulla 5

4 Sivu 4 Huhtasuolainen Numero Oman musiikin soittajille Musiikkia on tehty jo ammoisista ajoista asti, mutta se ei ole koskaan ollut helppoa! Kesäpäivän "sollin" kilo ikänaisen silmän ilo uimarannan Don Juan huomaan hänen saapuvan Painan varpaat rantahiekkaan sitten luon mä katseen viekkaan Mutta ei hän mua "dikkaa" katselee vain nuorta likkaa hänen kroppaa tarkkaan mittaa olutlasin kitaan kittaa Siirtyy luokse blondikimman mittaa silikonirinnan käsi polveen hamuaa iltaa vissiin odottaa Taidan tästä kotiin mennä ettei mieli liikaa lennä oman ukkokullan luokse jottei hänkin rantaan juokse Jos olet koskaan yrittänyt säveltää musiikkia, olet varmasti huomannut että se ei tule niin itsestään kuin mitä se kuunneltuna on. En ole itse koskaan ollut musiikillisesti lahjakas. En ole erityisempi laulaja eikä instrumentitkaan ole napanneet, olen kuitenkin musiikin ystävä suuremmassa luokassa kuin vain sen kuunteliana. On kliseistä sanoa, mutta oman kappaleen säveltämisen on tultava suoraan sydämestä. Kappaleelle saa kuuluvuutta sekä artistille, bändille tai orkesterille näkyvyyttä kun käyttää matalia ja korkeita sointuja sekaisin, sekä eri riffejä eri instrumenteilla. Tämän kaiken saattaa saada kuulostamaan hyvältä kun kaikki soittimet ovat samassa rytmissä. Jokainen soittaja ei tietenkään voi olla solisti, vaan taustatahti ja itse sooloinstrumentin voimistaminen on todella tärkeä osa biisin kokonaisuutta. Tämähän on tietenkin itsestään selvyys, mutta hyvin monella nuorella, aloittavalla bändillä musiikista puuttuu se jokin. Vaikka coverit kuulostaa todella hyvältä, silti bändin itse säveltämä kappale ei niinkään. Syynä on useimmiten se että "se jokin puuttuva osa" on yksi puuttuva osa aikaisemmin mainituista seikoista. Kun verrataan nykymusiikkia ja 1800-lukujen sinfonioihin, saattaa sävellyksessä huomata paljon eroa! Nykymusiikissa on intro, pari säkeistöä ja pääasiassa kertosäettä soitetaan yli puolet ajasta, yleensä intro, soolo, outro ja kertosäe ovat samaa sävelmää kaikki! Jos olet koskaan kuunnellut covereita klassisista kappaleista, niin ne ei kuulosta paremmalta vain sen takia kun siinä on kitara, rummut ja basso, vaan kyseinen sinfonia on vain monipuolisempi kuin mitä nykymusiikki on. Kuulostan hieman rokkibändi vastaiselta ja ehkä olenkin sitä, mutta vain vähän. Pidän kyllä raskaasta musiikista, mutta kaipaisin nykymusiikkiin jotain uutta. En tietenkään sano, etteikö uusia ja erikoisia bändejä olisi ja etteikö niitä tulisi jatkuvasti lisää, vaan yritän kannustaa nuoria bändin aloittajia irtautumaan kaupallisuudesta ja ottamaan bändiin mukaan jokin ennen kuulumaton soitin! Vaikkapa okariina tai jotain... Teksti: Olli Ilmavirta Tästä se alkaa Huhtasuon koulu- ja päiväkotikeskuksen peruskiven muuraus Jyväskylän Huhtasuon koulu- ja päiväkotikeskuksen ensimmäisen vaiheen rakentaminen on edennyt siihen vaiheeseen, että peruskivi muurattiin maanantaina Tapahtuma keräsi paikalle runsaasti kutsuvieraita sekä tiedotusvälineiden edustajia. Peruskiven päämuuraajina toimivat hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen, Jyväskylän kaupungin kiinteistöjohtaja Esko Erikson sekä YIT Oyj:n toimitusjohtaja Juhani Pitkäkoski. Heidän lisäkseen muuraukseen osallistui hankkeen valmistelussa ja toteutuksessa mukana olevia sekä tulevien käyttäjien edustajia. Huhtasuon koulu- ja päiväkotikokonaisuus toteutetaan kahdessa vaiheessa vuosina Hankkeen ensimmäinen vaihe, päiväkodin ja erityiskoulun rakentaminen, käynnistyi maaliskuussa 2012 ja toiminta uusissa tiloissa pääsee käyntiin elokuussa Toinen vaihe, yhtenäiskoulu ja liikuntahalli, käynnistyy syksyllä 2013 ja valmistuu kesällä Huhtasuon koulu- ja päiväkotikeskuksen on tarkoitus muodostaa erityiskoulun, päiväkodin ja yhtenäiskoulun käsittävä kokonaisuus, joka luo oppimisympäristön yhteensä yli tuhannelle lapselle ja nuorelle. Itse puhetilaisuudet ja peruskiven muuraus sujuivat ennalta sovitun käsikirjoituksen mukaan, lukuun ottamatta ministeri Virkkusen huudahdusta, paljonko tätä laitetaan Kaksi kauhaa riittää, kuului vastaus. Itse peruskivi, tai oikeastaan kapseli, oli teräksinen lieriö, jonka sisään laitettiin Huhtasuon koulu- ja päiväkotikeskuksen perustamisasiakirja, ilmestynyt Keskisuomalainen- lehti sekä tällä hetkellä käytössä olevat metallirahat. Teksti: Jari Helppolainen Kuvat: Mikko Kivistö paljonko tätä laitetaan Niinpä kesäpäivän kilo oli ikänaisen ilo Kiki Levä Jyväskylä

5 Numero Huhtasuolainen Sivu 5 Jatkoa kevätretkelle... Tuurista matkamme jatkui kohti Ähtärin eläinpuistoa. Uskon, että suurimmalle osalle tämä tulisi olemaan reissumme kohokohta. Ainakin itse odotin Ähtäriltä todella paljon. Olihan käynyt siellä viimeksi tarhaikäisenä. Eli yli kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Ähtärin eläinpuisto on suunniteltu eriomaisesti. Samalla kun ihailet ja ihmettelet eläimiä, niin saat myös aimo annoksen raitista ilmaa. Ähtärin kiertävä reitti on varmaan sellaiset 2-3 kilometriä pitkä. Noin puolessa välissä sijaitsi mainio paikka eväiden syöntiin. Kaasugrillit mahdollistivat makkaroiden kätevän ja nopean valmistamisen. Suurimman huomion keräsivät kuitenkin luonnollisesti Karhut, nuo Ähtärin itseoikeutetut kuninkaalliset. Tuoreet karhunpennut keskinäisine leikkeineen ja painimisineen valloittivat varmasti jokaisen katsojan sydämen. Karhujen aitaus erosi selkeästi muista, koska siinä ei ollut minkäänlaista verkkoa välissä. Karhujen aitaus oli valtava kuoppa, joten niiden seuraaminen ylhäältä käsin antoi aivan erilaisen tuntuman kuin muiden eläinten kanssa. Kun välissä ei ollut minkäänlaista verkkoa, sai se aikaan sellaisen vaikutelman kuin olisi ollut todella lähellä näitä kunnioitusta herättäviä metsän valtiaita. Ähtärissä yhdistyvät mainiosti kevyt liikunta raikkaassa kevätilmassa, sekä toinen toistaan upeampien eläinten seuraaminen. Voisi kuvitella Ähtärin olevan monien koulujen yksi suosituimmista retkikohteista. Koko pitkä päivä ulkona yhdistettynä parin kilometrin kävelylenkkiin pisti kummasti ramaisemaan. Vielä lisäksi ulkosalla tapahtunut ruokailu, lisäsi sitä tosiasiaa, että varmasti itse kullekin tulisi uni silmään ilman sen suurempia vaikeuksia. Itse aloin pilkkimään jo ajomatkalla takaisin. Taisinpa jopa hetken aikaa piipahtaa höyhensaarilla. Loppukaneettina voin ainoastaan todeta sen kuinka onnistunut retkemme oli. Se oli myös erittäin tervetullut piriste keskelle harmaata työn arkea. Ajoitus oli mitä mainioin näin toukokuun lopussa ja lähetämmekin isot kiitokset säiden haltijoille. Vaikka välillä osa porukasta joutuikin kaivamaan pitkähihaista päälle tuulen yltyessä tai auringon mentyä pilveen, niin pääosin päivä oli kaunis kuin morsian. Okariinasta Jumalten soitin ja japanilaisten suosikki Okariina on kaunis ääninen alkujaan savesta valmistettu huilu ja niitä nykyään valmistetaan myös puusta, posliinista, muovista, metallista, keraamista ja lasista. Okariinoja on monia erilaisia, kokoisia, sointuisia ja ovat yleensä neljästä kahteentoista reikäisiä. Savesta valmistetun okariinan ääni on samanlainen kuin kukkopillissä eli valmistus materiaali vaikuttaa ääneen. Okariinojen eri kokojen ja muotojen lisäksi myös reikien paikat voivat vaihdella mutta reikien paikoilla on omat standardinsa. Koko vaikuttaa myös sen sävelkorkeuteen; pienempi tuottaa kimeämpää ääntä ja isompi tuottaa matalempaa ääntä ja yleisesti okariinojen sävelkorkeusluokat ovat sopraano (hyvin korkea), altto (korkea), tenori (keskiluokkaa) ja basso (matala). Okariinat valmistetaan edelleen käsityönä ja hinta vaihtelee 20 ja 500 euron välillä laadusta riippuen mutta jotkin halvatkin okariinat ovat todella hyvä laatusia, tosin mallista riippuen. Okariinoja on viittä erilaista, mutta pieniä poikkeuksiakin saattaa olla kuten aiheeseen liittyvässä kuvassa oleva okariina. Okariinan historiasta mainittakoon, että nykyiset okariinat ovat tyyliltään 1800-luvulta, mutta astiahuilu josta okariina on lähtöisin voi olla jopa vuoden takaa! Japanissa okariinasta on muodostunut taianomainen soitin ja sitä näkeekin yllättävän monissa japanilaisissa animeissa ja peleissä, kuten Pokémonissa ja The Legend of Zeldassa. Teksti: Olli Ilmavirta Nälkä lähtee Heti reitin alkuvaiheessa koitti itselleni ehkä suurin yllätys. Nimittäin aivan upea Lumileopardi. En olisi todellakaan uskonut, että Ähtärissä olisi niinkin eksoottisia elämiä. Olin mielessäni kuvitellut eläinkunnan olevan lähinnä läpileikkaus Suomen luonnossa tavattavista eläimistä. Tuo suuri kissaeläin oli henkeäsalpaava näky. Tuon uljaan eläimen touhuja olisin voinut seurata ties kuinka kauan, mutta olimme vasta reitin alussa. Joten ei auttanut kuin hyvästellä Lumileopardi ja jatkaa matkaa. Keväisen auringon laskiessa säteensä päällemme ja luonnon puhtautta huokuvan ilman hemmotellessa sisuksiamme aina päästä varpaisiin asti, kohtasimme lukuisia ihania, upeita ja hauskojakin eläimiä. Erilaisia eläinlajia löytyy niin runsaasti, että varmasti jokainen löytää mieleisensä. Lumileopardin ohella parhaiten mieleen jäivät huomiota rakastava Saukko, uskomattoman kesy Naali sekä aina niin hauskat ja suloiset näätäeläimet. Näin jälkeenpäin kun olen elänyt noita hetkiä uudestaan valokuvien ja videopätkien avulla. Niin se tosiasia, että varsinkaan parhaallakaan kännykällä otetut kuvat eivät tee minkään valtakunnan oikeutta noille upeille eläinkunnan edustajille. Tämä on jälleen yksi syy lisää, miksi eläimet on nähtävä itse paikan päällä. Ähtärin eläinpuisto sijaitsee kuitenkin kohtalaisen lähellä Jyväskylää. Eikä pääsylipun hinnat ole päätähuimaavia. Ähtärin ehdoton itsevaltias Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan? Juuri tämän kaltaiset retket nostattavat minkä tahansa yhteisön henkeä, ja aivan varmasi jokainen on tämän jälkeen taas muutaman kokemuksen rikkaampi. Puhumattakaan mieleen jääneistä hyvistä muistoista. Teksti: Jukka Kanninen Kuvat: Jari Helppolainen Kuvassa 12 reikäinen keraaminen tenori okariina

6 Sivu 6 Huhtasuolainen Numero Toimittajana Huhtasuolaisessa Aloitin toimittajantyön harjoittelijana syksyllä 2010 tässä lehdessä kun siihen tarjoutui työvoimatoimiston kautta mahdollisuus. Muistan kun saavuin linja-autolla ensimmäistä kertaa alueelle,joka oli minulle täysin vieras. Ja toimistomme sijaitsi kerrostalon päädyssä ja sinne kävellessäni pohdin, että mitäköhän tämäkin reissu tuo tullessaan. Aluksi minulle kerrottiin että tulen jatkossa tekemään haastatteluja jonka jälkeen tavoitteeksi asetettiin oman jutun tekeminen alusta loppuun yksin. Olin kirjoittanut muutaman tarinan kun tuli aika tehdä oma juttu yksin joka koski alueen historiaa. Aloin etsiä tietoa kirjastoa ja nettiä myöten miten jutun kokoaisin ja tunteet oman jutun tekemisessä vaihtelivat suurimman epätoivon ja onnistumisen tunteen välillä. Olin kirjoittajana silloin vielä täysi raakile,joka näkyi tässä historiikki jutussa näin jälkikäteen katsottuna. Kuitenkin juttu toisensa jälkeen itseluottamus kasvoi ja päätin ilmoittautua samalla avoimeen yliopistoon kirjoittamisen opintoihin. Yliopiston opintojen ensimmäinen osuus alkoi tänä keväänä ja viikko sitten sain ilmoituksen kaikkien kurssien läpimenosta. Koen ammatillisessa mielessä kaiken kivijalkana olevan työni täällä lehden toimituksessa, josta olen saanut arvokkaita vinkkejä matkan varrella. Tärkeässä roolissa koko lehden tekemisessä on se, että harjoittelija itse tekee juttunsa omatoimisesti,joka on tehokkain tapa oppia hommat, tosin neuvoa saa ja pitääkin kysyä. Itse lopetan syksyllä hommat lehden toimituksessa ja jatkan uusia haasteita kohti. LOPUKSI HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOIL- LE HYVÄÄ KESÄÄ JA KIITTÄÄ TOIMITUKSEN PO- RUKKAA KULUNEISTA HETKISTÄ. Ps. Jos olet kiinnostunut lehdenteon tai kirjoittamisen maailmasta, niin Huhtamedia on oikea paikka sinulle. Teksti: Mika Jaakkola Pikku pupu Söpö pikku pupunen, valkoinen ja pörröinen, luonteeltansa herttainen, sydämeltään kultainen, herää aamulla pesästään, unihiekat karistaa silmistään, metsään lähtee loikkimaan, ystäviä katsomaan. Irtiotto arjesta 90-vuotta. Matkakertomus Kauniina keväisenä aamuna starttasi iloinen matkaseurue Jyväskylästä kohti Viipuria. Tämäpä ei ollutkaan mikään tavallinen Viipurin matka, vaan tällä matkalla oli erityinen merkitys,matkan tarkoitus oli juhlia arvoisan rouva Margitin 90-vuotissyntymäpäivää. Margit on Palokan eläkkeensaajien kuoronjohtaja sekä sotaveteraani. Lähtöpäivä oli 8.5 ja paluu takaisin Jyväskylään oli 9.5.Matka kohdistui Venäjälle,koska Margit itse on kotoisin Kirvusta,Viipurin läheltä. (n.35km Viipurista). Matkan jo alkaessa tunnelma oli iloinen ja hauskaa riitti kaikilla. Jokainen odotti palavasti saapumista määränpäähän Viipuriin. Toki itse matkustaminen oli suuri elämys ja Kangasniemellä pysähdyttäessä odotti yllätys,joka oli venäläistyylinen coctailti laisuus,vaaleanpunaista shampanjaa suolakurkkujen kera. Taisipa päivänsankarillemme nousta jopa kyyneleet silmiin ilosta ja liikutuksesta,tällainen yllätys osoittaa syvää arvostusta,kunnioitusta ja välittämistä juhlasankaria kohtaan. Tunnelmaa pyöreässä tornissa Viipurissa perillä tämä juhlaseurue vietti illan Viipurin pyöreässä tornissa hienon illallisen merkeissä. Margitille oli siellä leivottu myös syntymäpäiväkakkua,joka oli herkullista. Kuten myöskin Margit todistaa,kaikkien syntymäpäivien ei tarvitse olla arkisia ja ennalta-arvattavia. Päivänsankari itse Juhlia voi myös persoonallisesti omalla tyylillään. Margit itse on virkeä ja pirteä kuin nuori tyttö sekä oikea ilopilleri. Hänellä riittää energiaa ja intoa moniin asioihin. Matka oli ikimuistoinen ja riehakaskin,tältä matkaseurueelta ei totisesti energiaa puuttunut. Yhteishenki oli katossa ja kotiin saapui joukko väsyneitä,mutta tyytyväisiä reissaajia. Matka jätti hyvän mielen pitkäksi aikaa ja paljon rakkaita muistoja,jotka säilyvät sydämessä ainiaan. On myös sovittu,että Margitin 100-vuotissyntymäpäivät vietetään myöskin Viipurin pyöreässä tornissa. Teksti ja kuvat: Tane Nyholm Metsän väki odottaa, ystäväämme pomppivaa, päivän leikit alkaa voi, riemun tämä pupu toi. Hippasilla ollaan vaan, nauretaan ja pompitaan, elämästä nautitaan, kaikki mukaan tulla saa! Riemullista kesää kaikille Huhtasuolaisille! Katri Kupari

7 Numero Huhtasuolainen Sivu 7 Dialogisuutta riparilla Me käymme poliittista dialogia, uskontodialogia, kasvatuksellista dialogia. Dialogisuus on päivän muotitermi mutta mitä se oikein tarkoittaa? Innostuin aiheesta kuultuani siitä seurakunnan työntekijöille järjestetyllä luennolla. Erityisesti minuun kolahti Bahtin ajatus siitä, että pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua on jäädä ilman vastausta ja Aina kun kaksi kohtaa, jotain alkaa. Nämä ajatukset mielessäni matkasin riparille, mielessäni kuitenkin pieni huolenpoikanen siitä, kuinka nuorisokulttuurista vieraantunut keski-ikäinen tantta ja kalkkis olenkaan nuorten näkökulmasta? Päätin kuitenkin rohkeasti yrittää ja kokeilla dialogisuutta käytännössä; oppitunneilla, asenteena ja olemisen muotona. Me uskovaiset ja varsinkin me papit syyllistymme liian usein monologiin. Meiltä odotetaan puheita, saarnoja ja me vastaamme siihen odotukseen liiankin hanakasti. Oppitunteja pitäessäni tunnistan olevani saneleva tai käyttäväni monologista dialogia, toisin sanoen kyselen, mutta kysyn vääränlaisia kysymyksiä ja olen niin keskittynyt omien näkemysten esilletuomiseen, että en oikeasti kiinnitä huomiota tai kuule mitä vastaajat sanovat. Vääriä kysymyksiä ovat suljetut tai johdattelevat kysymykset, kuten: Onko rukous tärkeää? dialoginen tapa kysyä olisi: Mitä sinulle tulee mieleen sanasta rukous? Dialogisuuden vihollinen onkin varma tietäminen, joka sulkee pois muun, ja tarkoitan tällä taipumustani sanoa nuorille viimeinen sana keskustelussa tai päättää puhe korottamalla oma käsitys lopulliseksi totuudeksi. Tällä kertaa yritin kuunnella aktiivisesti, olla kiinnostunut nuorten näkökannoista ja esittää omia ajatuksia ja kokemuksia avoimesti. Pyrin huomioimaan leiriläisten kysymykset ja tuoda ne yhteiseen pohdintaan. Koetin olla avoin ja uskaltaa jättää asioita avoimeksi, koska etenkin uskonnossa on paljon asioita, joita emme tiedä, eikä kukaan meistä ihmisistä omista lopullista totuutta. Keskustelimme myös sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, abortista ja seksistä. Ilahduin nuorten kyvystä keskustella ja esittää omia näkökantojaan. Olen niin ylpeä teistä Huhtasuon ja Halssilan nuoret ja kiitollinen kohtaamisista, minä sain ja opin teiltä paljon. On luonnollista, että toiset ovat valmiimpia tuomaan ajatuksiaan esille, mutta keskustelua kuuntelemalla voi arvioida ja muodostaa omia mielipiteitä ja tarpeen tulleen muuttaa omia käsityksiään. Minun käsitykseni opettamiseen muuttui aion opiskella dialogisuutta lisää ja käyttää sitä. Vain siten voin tietää mitä nuoret ajattelevat ja miltä heistä tuntuu. Latelemalla faktoja ja omia käsityksiäni siitä, mitä usko on, jotain aivan oleellista jää puuttumaan - kohtaaminen. Huhtasuon kirkko Messu juhannuspäivänä la klo 10, Arvo Repo, Matti Mertanen. Messu su 1.7. klo 10, Annemari Siistonen, Matti Mertanen. Konfirmaatio su 1.7. klo 14, Kimmo Nieminen, Piia Laasonen, Pasi Toivola. Messu su 8.7. klo 10, Niina Kari, Maria Salmela. Konfirmaatio su klo 10, Annemari Siistonen, Sonja Tissari, Leila Lepomäki. Konfirmaatio su klo 10, Osmo Väätäinen, Maria Salmela, Johanna Kahila. Konfirmaatio su klo 10, Annemari Siistonen, Maiju Koponen, Elina Vepsäläinen. Messu su 5.8. klo 10, Osmo Väätäinen, Maria Salmela. DIAKONIATYÖNTEKIJÄ Elina Vepsäläinen päivystää kirkolla ma - ke klo , muuna aikana p Ma 2.7. ei päivystystä. Tule piipahtamaan kahvikupposelle! Tarjoamme Kesäkahvit kesäkuussa, Huhtasuon kirkolla, keskiviikkona 27.6 klo Hartaushetki, keskustelua, kahvia ja ohjelmaa. Kutsu Sinulle syntymäpäivääsi juhlivalle! Joka vietät tai olet jo viettänyt vuoden 2012 aikana 70-, 75-, 80-, 85-, 90-vuotis ja siitä vuosittain ylöspäin olevia syntymäpäiviä. Kutsumme Sinut (avec) syntymäpäiväkahville kotikirkkoosi Huhtasuon kirkolle su klo Tule tapaamaan ikätovereitasi kahvin, kakun ja pienen ohjelman parissa. Ilmoittautumiset (välttämätön) ti mennessä Elina Vepsäläiselle p Olet lämpimästi tervetullut! Dialogisuus ei suinkaan ole mikään uusi juttu maalaisjärkeä on osattu käyttää aina. On kohdattu ja kuunneltu, mutta jotenkin tähän länsimaalaiseen minä ja minuus -ihanteen varjoon on jäänyt se, että ihminen on kuitenkin kokonainen ollessaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Luonto toimii siten ja samoin Jumala on tarkoittanut ihmisen toimivan niin vuorovaikutuksessa Hänen ja toisten ihmisten kanssa. Mitä ajattelet siitä, kun sanon, että Jumala ei jätä ihmistä vaille vastausta Hän vastaa aina? Niina Kari pappi Olet lämpimästi tervetullut kaikkiin tilaisuuksiimme!

8 Huhtasuolainen Numero HOPEAPUU / Irja Niemi-Kaija Ajanvaraus: Jalkahoitoa /myös kotikäynti tarvittaessa Hierontaa Jalkapohjan kautta tapahtuva vyöhyketerapia Auki: ma - pe 9-16 myös ilta-aikoina ma, ti, ke, la tarvittaessa Nevakatu 1, Huhtakeskus Koneleikkaus 10e Miesten hiusten leikkaus 15-30min 22-25e Naisten hiusten leikkaus 30-60min 28-31e Lyhyen hiuksen väri ja leikkaus 76e Lyhyen hiuksen permanentti ja leikkaus 78e