Sisällysluettelo. Hurtti-Ukko 2/15. heinäkuu Kainuun prikaatin joukko-osastolehti ja aliupseerikurssijulkaisu

Transkriptio

1 Heinäkuu 2015 Nro 2

2 Hurtti-Ukko 2/15 heinäkuu 2015 Kainuun prikaatin joukko-osastolehti ja aliupseerikurssijulkaisu w Toimituskunta Päätoimittaja ev Kari Pietiläinen Heikki Visti Satu Hujanen w Taitto Nina Karjalainen Kajaanin Offsetpaino Oy w Paino Juvenes Print Oy w Valokuvat Kainuun prikaatin arkisto Fotox Oy Satu Hujanen Combat Camera Kirjoittajat Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset Kainuun prikaati Hurtti-Ukko PL 610, Kajaani puh kainuunprikaati@mil.fi Ilmestyminen Kaksi kertaa vuodessa tammikuussa ja heinäkuussa 53. vuosikerta Painos 2500 kpl maavoimat.fi/kaipr Kansikuva: Jalkaväen taistelija vahvennetun jääkäriryhmän taistelunäytöksessä Oulun Kuusisaaressa lippujuhlan päivänä. Sisällysluettelo Vakautuksen vuosi - katse kuitenkin tulevaisuudessa...3 Jatkuva parantaminen - Välitilinpäätös...4 Kenttärovastin testamentti...5 WIHURI15 - Kehittyviä suorituskykyjä...6 Puolustusvoimain lippujuhlapäivä vaatii valmisteluja...8 Oulu varuskuntakaupunkina - vahva historiallinen tausta Divisioona sodassa Divisioonan perinneyhdistys toimii Reserviläiskirjeellä tiivistetään yhteydenpitoa Muste on kuivunut viranomaisyhteistyösopimuksissa Lumilajijoukkueen vuosi...16 Oltermannin hiihto - vuodesta 1951 alkaen Huoltokoulutus armeijassa on kattavaa...18 Koiranohjaajaksi sotakoiraosastolla Koulutusedellytyksiä kehitetään...20 M18-johtamisjärjestelmä - pieniä voittoja - yhteistyöllä eteenpäin!...21 Kainuun tykistörykmentin uusi koulutuskalusto tehokkaassa käytössä...22 Killan kuulumiset...23 Suomen Ekonomit prikaatilla...23 Oululaisten vanha tykkiperinne tulessa paraatipäivinä...24 Hyvät kiltasisaret ja -veljet...25 Kesällä vuonna 1959 Hoikankankaalla...26 Puolustusvoimauudistus vaikutti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toimintaan Kainuussakin...27 Varusmiestoimikunnan katse nykyaikaan...28 Sotilaskotitoiminta poikkeusoloissa...29 Osumat ja iskemät...30 Uudet kasvot...34 Henkilöstöuutiset...36 Tykistön aliupseerikoulu Aliupseerikurssilta valmiita sotilasjohtajia?...38 Kranaatinheitinlinja - tykistön kruununjalokivi...39 Tulenjohtolinja - Kärki määrää...40 Elämää tuliasemalinjalla - Ja sillon liikkuu! Viestilinjalla varusmiesjohtajana...42 Kunnossapitolinja - Rautaisia ammattilaisia...44 Lääkintälinjan elämää...45 Pioneerialiupseerikurssi Hyvin suunniteltu on helppo toteuttaa...48 Pioneeri AUK 115 Miinat kantoon...49 Viesti kulkee?...52 Viestiyhteydet kuntoon!...53 Johtajuuden alkulähteillä...55 Jääkäristä johtajaksi...56 Panssarintorjujat...57 Kaveria ei jätetä...58 Kalenteri...59 Aliupseerikurssien parhaat HURTTI-UKKO 2/15

3 Vakautuksen vuosi - katse kuitenkin tulevaisuudessa prikaatikenraali Jukka Sonninen Kainuun prikaatin komentaja Suuret organisaatio- ja toimintatapamuutokset on keväällä toteutettu ja prikaati on siirtynyt uuden vakauttamiseen, vakautta ja uuden elämistä rutiineiksi. Muutokset toteutettiin ja ne olivat välttämättömiä. Toimintaympäristömme muuttui perinpohjaisesti. Nyt toimimme koko vanhan Oulun läänin alueella ja Savo-Karjalassa, siis neljässä maakunnassa. Paljon tapahtumia ja toimintaa. Alueellamme on miljoona suomalaista. Täältä ja Pohjanmaalta tulevat myös varusmiehemme ja reserviläisemme. Tuntuu, että olemme saaneet vastuista hyvän kopin. Vielä on viilattavaa, mutta tämän vuoden kuluessa pääsemme varmasti hyvään tasoon. Vanhemmat varusmiehemme 1/15-saapumiserästä muistavat vielä varmaankin hyvin kevätkauden huipennuksen alkukesällä Nurmeksen-Sotinpuron alueella. Maavoimien pääharjoitus WIHURI15 oli reipas harjoitus, jossa testasimme toisiamme ja haastoimme itseämme. Kävimme myös Oulussa prikaatin järjestämässä valtakunnallisessa lippujuhlan päivän paraatissa 4. kesäkuuta. Joukot pärjäsivät hyvin ja vanhempi erä näytti osaamistaan ja asennettaan. Tästä kiitokset. Suoritus oli kokonaisuutena erinomainen. Osoitimme harjoituksella sotilaallista suorituskykyä. Tästä on hyvä jatkaa syksyllä. Ulkoisen toimintaympäristömme muutoksiin on kesän aikana vastattu uskottavan puolustuksen vahvistamisella. Puolustuksen resurssien lisäksi toteutettiin asevelvollisuutta tukien mm. reserviläiskirjekampanja, jossa jokaiselle reserviläiselle on vahvistettu nykyinen sodan ajan tehtävä. Lisäksi tehostetaan avainhenkilöstön sitoutumista valmiuden ylläpitoon. Ei dramatiikkaa, vaan selkeitä toimenpiteitä puolustuksen vahvistamiseksi. Kansainvälinen toiminta on kasvussa. Kesän ja syksyn aikana prikaatilla ja harjoituksissamme on vieraillut ulkomaisia sotilaita, ja syksyllä tämä lisääntyy. Erityisesti tehostettu yhteistyömme Ruotsin kanssa (FI-SE) näkyy jo loppuvuoden harjoituksissa, jossa harjoittelemme pienimuotoisesti yhdessä. Osallistumme myös itse kursseihin harjoituksissa ulkomailla, keväällä myös varusmiehillä on mahdollisuus päästä ulkomaille harjoituksiin. Varmasti hienoja kokemuksia. Uuden saapumiserän alokkailta (2/15) odotan positiivista asennetta ja yhdessä tekemistä. Jokaisesta miehestä ja naisesta pidetään huolta, eikä palvelus tule olemaan kenellekään liian haastavaa. Esimiehet ovat apunanne ja tukenanne. Mutta jokaisen on yritettävä, riittää kun tekee parhaansa. Sillä pärjää. Kesän lämmöstä olemme kohta syksyn raikkaudessa ja pian edessä on joukkokoulutuskausi ja loppunäyttöjen antaminen Lapissa. Ottakaa tämä haasteena! Hyvää syksyä! HURTTI-UKKO 2/15 3

4 Jatkuva parantaminen - Välitilinpäätös eversti Kari Pietiläinen esikuntapäällikkö Kainuun prikaatissa on vuodesta 2000 alkaen toteutettu jatkuvan parantamisen periaatteita. Toimintaa on kehitetty suunnitelmallisesti. Parantamisen mahdollistaa palautteen kerääminen toiminnasta. Palautteen syvällisen analysoinnin tuloksena on päästy epäkohtiin kiinni. Noin 15 vuoden työn tuloksena periaatteet on hyväksytty ja henkilöstö on sitoutunut kiitettävästi toiminnan parantamiseen. Matkalla napattiin Suomen laatupalkinto eli kristalli julkishallinnon sarjassa. Prikaati on keskittynyt palkatun henkilöstön työilmapiirin kehittämiseen. Satsaamalla työilmapiiriin ja asevelvollisten hyvinvointiin luodaan edellytykset kovien tehtäviemme eli sotilaskoulutuksen ja sotilaallisen suorituskyvyn kehittämiselle. Missä sitten ollaan työilmapiirin osalta vuonna 2015? Erinomaisel- la tasolla ovat: me-henki, oma työtehtävä ja johtaminen. Ylpeydenaiheestamme eli me-hengestä on pystytty pitämään kiinni muutostenkin aikana. Lisääntynyt työmäärä ja kaventunut henkilöstökehys näkyvät arviossa jaksamisen osalta. Varusmiesten osalta teemme kyselyt palveluksen alkaessa, neljän viikon palveluksen jälkeen sekä palveluksen lopussa. Loppukyselyn tulokset ovat olleet erinomaisia. Monien arviointikriteerien osalta olemme puolustusvoimien kärjessä. Syksyn 2014 palautteen terävin kärki oli: mielikuva armeija-ajasta, maanpuolustustahto sekä arvio kantahenkilökunnasta. Koulutuksen järjestelyissä saimme asiakkailta kiitettävä-arviot. Koulutusjärjestelyjen kehittämisessä kehotan luottamaan tykistöstä tuttuihin metri-piiru-sekunti-periaatteisiin. Hyvän jääkiekkovalmentamisen periaatteet ovat voiton kaava. Jokainen koulutustapahtuma vaatii suunnitelman, jokaiseen koulutustuntiin on sisällyttävä paljon tekemistä ja välillä on hyvä kisata kelloa vastaan. Sodan ajan joukkojen koulutuksellista suorituskykyä mitataan eri aselajien ja toimialojen kehittämillä kriteereillä. Järjestelmä ei ole kaikilta osin valmis. Kehitystyötä tehdään maavoimien esikunnan johdolla. Omana näkemyksenäni esitän, että meidän kannattaa benchmarkata Naton joukkojen suorituskyvyn arvioinnin periaatteet. Miten tästä sitten jatketaan? Olemme tehneet strategiatyötä kahden vuoden ajan. Nykytilan kartoitus on tehty ja olemme aloittaneet prikaatin vision ja mission määrittämisen. Tulevaisuutta kannattaa rakentaa prikaatin vahvuuksien kautta eli kovan koulutusosaamisen perustalle. Voisiko visiomme olla Vuonna 2025 Kainuun prikaati on Suomen arvostetuin ja pohjoismaissa tunnustettu asevelvollisten koulutuksen osaaja? Tavoitteeseen päästään huolehtimalla henkilöstön osaamisesta, kehittämällä koulutusolosuhteita ja pitämällä yhdessä määritetty arvoperusta kunnossa. Monesti kilpailu virittää konetta entistä ketterämmäksi. Johtopäätöksenäni esitän: olisiko kymmenen vuoden tauon jälkeen aika osallistua laatupalkintokilpailuun. Kirjoitukseni on samalla oma tilinpäätökseni. Minut on määrätty alkaen Maavoimien esikuntaan. Olen ollut ylpeä saadessani palvella osana upeaa joukkoa. Seuraajani tulee saamaan perehdyttämisen yhteydessä marinoinnin jatkuvan parantamisen saralla. Kiitokset yhteistyöstä ja erinomaista kesää! 4 HURTTI-UKKO 2/15

5 Kenttärovastin testamentti w kenttärovasti Jouni Parviainen Muinaiset roomalaiset sanoivat, että kaikki tiet johtavat Roomaan. Sovitan sen Kainuun prikaatiin, kun siirryn taas reserviin. Täysinpalvelleena kenttärovastina. Neljä vuosikymmentä ja yli palveluspäivää aiemmin kotiuduin prikaatista reserviin ensimmäisen kerran. Silloin olin tykistön vänrikki. Varusmiesaikana prikaatin komentajana oli eversti Heikki Koivisto. Hän aloitti tavan toteuttaa sotilasvala myös ortodoksisen perinteen mukaisena. Silloinen pohja kestää yhä. Hengellistä työtä täällä leimaa näkyvä ekumeeninen yhteys. Kolmen sotilasvalan ja -vakuutuksen perinne tunnistaa yksilölle tärkeät kulttuuriset eroavaisuudet. Ja halu etsiä yhdistäviä asioita suhteessa toisiin luo pohjan kohdata yhteiskunta, joka muuttuu yhä monimutkaisemmaksi. Ei siis liene sattumaa, että juuri Kainuussa on löydetty luova ratkaisu siihen, miten kenttähartaus voidaan toteuttaa myös uskonnotonta vakaumusta kunnioittaen. Sotilaspappi pitää paljon henkistä kasvua tukevia oppitunteja. Parhaan perehdytyksen pitää niitä sain 80-luvulla kenttärovasti Esko Kilveltä. Hän kysyi kerran meiltä tuoreilta sotilaspapeilta sitä, mikä on tärkein asia oppitunneilla. Kun kaikki olivat vastanneet, hän totesi: Väärin. Olennaisinta on, että opetus on hauskaa. Kiinnittäkää huomio ilmapiiriin. Lisää perehdytystä olen poiminut muinaisilta kreikkalaisilta. He tukivat muistia akrostikoneilla eli reunarunoilla. Vaikka näin: Jos tahdot muistaa puolustusvoimien hengellisen työn kolme perusmuotoa, riittää, että opettelet muistisanan J-O-S. J johtaa sanaan julistus, O opastaa opetukseen ja S saa muistamaan sielunhoidon. Sotaväen hengellisen työn vanhin nimitys on sielunhoito. Sotilaspappina olen saanut olla paljon kuuntelijan roolissa ja peilinä ihmisille, joilla on ollut elämässään jokin vaikea asia. Sotaväki luokittelee tiedot julkisiksi tai suojaa ne tasoille IV, III, II ja I. Sotilaspapilla on sielunhoidon tarpeita varten työkalupakissaan lain nojalla yksi vielä tiukempi suojaustaso eli nolla. Se on: ei koskaan kenenkään muun tietoon. Puolustusvoimien talous on joskus ollut tiukka. Onneksi on sotilaskotiyhdistyksiä, jotka sotilaspapin rinnalla ovat järjestäneet tarjoilun hengellisten tapahtumien yhteyteen. Vastavuoroisesti olen tahtonut rekrytoida uusia toimijoita tuohon hienoon, jääkäriväre- jä kantavaan maanpuolustustyöhön. Ja sokerina pohjalla: Virkani päättötehtävänä sain olla ryhmässä, joka toimitti Sotilaan virsikirjaa saamen kielille. Valmiin kirjan kustansi Sotilaskotiliitto. Puolustusvoimissa on tavoitteena nolla tapaturmaa. Vähintä, mitä voin tehdä sen eteen, on toivottaa turvallisia askeleita. Ja huutaa SEIS, jos huomaan jotain turvallisuutta vaarantavaa. Sen teen täysin riippumatta sitä, kuuluisiko asia tehtävänkuvauksen mukaan jollekulle muulle. Perustelu? Neljä liikennekuolemaa turvavyön käyttämättömyyden tähden on hinta, jonka maksajat olen sotilaspappina hautaan siunannut. Tulevaisuus on monella tavoin avoin. Mutta sen kohtaan sillä luottamuksella, jolla olen tavannut rohkaista muitakin: Asioilla on taipumus järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. HURTTI-UKKO 2/15 5

6 WIHURI15 - Kehittyviä suorituskykyjä w kapteeni Anssi Katajamäki Suuren sotaharjoituksen toteutuminen edellyttää pitkäjänteistä suunnitelmallista toimintaa. WIHURI15-harjoituksen toteutus on ideoitu Maavoimien esikunnassa jo vuonna Tuolloin sai alkusysäyksen 2015 vuoden Maavoimien suurin harjoitus. Käytännön suunnittelutyö aloitettiin Maavoimien esikunnan ja joukko-osastojen edustuksen kanssa 2014 vuoden kesällä. WIHURI15- harjoituksen tavoitteena on ollut osoittaa Maavoimien näkökulmasta, että Maavoimat kykenevät puolustamaan koko valtakunnan maa-aluetta. WIHURI15-harjoituksella tahdottiin myös osoittaa asevelvollisuusjärjestelmän kykyä tuottaa uskottavaa ja riittävää sotilaallista suorituskykyä Suomen tarpeisiin. Maavoimien taistelu konsepti testissä Tärkein WIHURI15-harjoituksen tavoite oli testata Maavoimien taistelu konseptin toimivuutta sekä eri hankkeiden tuottamien uusien suorituskykyjen käyttöä osana uutta konseptia. Uusia suorituskykyjä ovat muun muassa M18-johtamisjärjestelmä, kehittyneet miina-aseet, uudet tiedustelusensorit, parantuneet pimeänäkö- ja maalinpaikannuskyky sekä uudet panssarintorjunta-aseet. WIHURI15-harjoitus oli osa pitkäjänteistä maavoimien tutkimus- ja kehitystoimintaa maavoimien taistelu konseptissa. Viime vuosien suuret sotaharjoitukset ovat toimineet testipenkkinä tälle tutkimustoiminnalle. Vuonna 2013 toteutettu TROMBI13-harjoitus ja vuonna 2014 toteutettu WANA- JA14-harjoitus ovat osa tätä harjoitusten ketjua, johon WIHURI15- harjoituskin kuului. 6 HURTTI-UKKO 2/15

7 Tämän tutkimustoiminnan ansiosta puolustusvoimissa julkaistaan uusia ohjesääntöjä, ohjeita ja oppaita. Näillä oppailla luodaan pohja, jolla koulutetaan asevelvolliset uudistetun Maavoimien taistelu konseptin osaajiksi. WIHURI15-harjoitus toimi tutkimustoiminnan ohella myös 2/2014-saapumiserän johtajien ja erikoismiehistön sekä 1/2015-saapumiserän miehistön loppusotana. Tällöin kesäkuussa kotiutuvalle saapumiserälle suoritetaan joukon suoritustason mittaus. Suurimpia harjoituksia Euroopassa WIHURI15-harjoitus oli henkilöstömäärältään mitattuna 2015 vuonna Euroopan toiseksi suurin sotaharjoitus. Harjoituksen henkilöstömäärä nousi yli henkilön ja ajoneuvoja oli yli 3000 kappaletta. Harjoitukseen osallistui lähes kaikki Maavoimien joukko-osastot ja Rajavartiolaitoksen joukkoja. Merivoimat ja Ilmavoimat tukivat harjoitusta henkilöstöllään. Lisäksi Ilmavoimat toteutti hävittäjillä harjoituksen aikana keltaisen osapuolen lentotoimintaa. Konkreettinen suunnittelutyö WIHURI15-harjoitukseen liittyen aloitettiin Kainuun prikaatissa 2014 vuoden kesällä. Maavoimien esikunta julkaisi kesäkuun lopussa suunnitteluohjeen, jolla määritettiin harjoituksen suunnittelun perusteet. Ensimmäinen maastontiedustelu avainhenkilöstölle toteutettiin elokuussa. Lokakuun lopussa toteutettiin ensimmäinen suuremman henkilöstömäärän maastontiedustelu. Tässä maastontiedustelussa selvitettiin onko harjoitusalueeksi valittu alue soveltuva harjoituksen toteuttamispaikaksi sekä suunniteltiin taisteluosastotasan karkea toimintasuunnitelma. Maaliskuussa 2015 toteutettiin komppania-/patteritasan suunnittelu. Tällöin jääkäriyksiköt esimerkiksi suunnittelivat joukkojen toiminnan sekä rakennettavien kenttälinnoitteiden paikat. Viranomaisyhteistyötä suunnitteluvaiheessa Suurien sotaharjoituksien suunnittelu on yhteistyönä tehtävää työtä, johon osallistuu muitakin kuin sotilaita. WIHURI15-harjoituksen toiminnan keskiö oli Sotinpuron ampumakenttäalueella, mutta suuri määrä joukkoja taisteli ja toimi yksityisillä tai julkisilla siviilialueilla. Tämän johdosta harjoituksen suunnittelussa tehtiin heti alusta alkaen yhteistyötä pelastusviranomaisten, poliisin, kuntien edustajien, metsähallituksen, ELY- keskuksen ja aluehallintoviranomaisen kanssa. Ilman näiden kaikkien toimijoiden panosta ei tällaista suurta sotaharjoitusta kyetä toteuttamaan normaalien puolustusvoimien harjoitusalueiden ulkopuolella. Eri viranomaisten välinen yhteistyö onkin keskiössä koko valtakunnan puolustamista ajateltaessa. Näin ollen sotaharjoituksen suunnittelu on myös palvellut muitten viranomaisten poikkeusolojen suunnittelua. Puolustusvoimat Pohjois-Karjalassa Puolustusvoimauudistuksessa Pohjois-Karjala menetti Pohjois-Karjalan prikaatin. Puolustusvoimilla on tahtotila näkyä Pohjois-Karjalassa nyt korvaavilla tavoilla. WIHU- RI15-harjoituksella puolustusvoimat ja ennen kaikkea maavoimat näkyivät pohjoiskarjalaisille heidän arjessaan. On hyvä ymmärtää, että WIHURI15:n kaltaisen harjoituksen toteuttaminen ei vastaa kansainväliseen tilanteeseen. Asevelvollisten kouluttaminen ja harjoituttaminen ovat pitkän suunnittelutyön tulosta ja kuuluvat osaksi jokaisen saapumiserän koulutusta. Näinkin suuren harjoituksen toteuttamisella harjoitetaan asevelvollisuuteen pohjautuvan reserviläisarmeijan kykyjä. Puolustusvoimauudistuksen myötä asevelvollisten koulutukseen on panostettu merkittävästi enemmän, mistä WIHURI15 on näkyvä esimerkki. HURTTI-UKKO 2/15 7

8 Puolustusvoimain lippujuhlapäivä vaatii valmisteluja w majuri Seppo Sarlin Tehtäväni oli toimia paraatin kenttäpäällikkönä, joka on myös tämän artikkelin lähestymiskulma. Edellisen kerran vastaava tapahtuma on pidetty Oulussa vuonna Paraatin esivalmistelut aloitettiin yli vuosi etukäteen Valmistelut aloitettiin aloituskokouksella toukokuussa 2014 Kainuun prikaatin esikuntapäällikön johtamana. Kokouksessa määritettiin projektin järjestelyorganisaation runko, jonka tehtävänä oli aloittaa suunnittelu. Kokouksessa käskettiin myös suuntaviivat ja tavoite, miten paraati oli määrä toteuttaa. Projektiryhmän runko tutustui lippujuhlapäivän tilaisuuksiin Lappeenrannassa samana vuonna. Maastotiedustelun tarkoituksena oli tutustua ja ottaa oppia päivän järjestelyistä, koska kenelläkään projektiorganisaation rungon jäsenistä ei ollut aikaisempaa kokemusta valtakunnallisen paraatin järjestelyistä saati suunnittelusta. Matka oli varsin antoisa ja opettavainen. Paraatin teemana Oulussa oli tuoda esille Puolustusvoimat uudessa asennossa Paraatit ja katselmukset toteutetaan aina perinteisellä kaavalla ja pohdimme, kuinka tuoda esille uusi ilme. Paraatikatselmuksen kulku on kiveen hakattua kaavaa, jota ohjaa yleinen palvelusohjesääntö, joten paneuduimme ohimarssin sisimpään olemukseen tehtävän täyttämiseksi. Lennokkaiden ja visionääristen aivoitusten jälkeen rohke- nimme esittää Kainuun prikaatin komentajalle ohimarssin toteuttamista taisteluosastokokonaisuuksina perinteisen joukko-osastoina tapahtuvan ohimarssin sijasta. Ohimarssi hyväksyttiin toteutettavaksi edellä mainitulla tavalla ja suunnittelu alkoi toden teolla. Tutustuimme vuoden 2005 lippujuhlapäivän paraatin käskyihin ja yleisjärjestelyihin, koska useasti pyörä keksitään uudelleen tilauksia järjestellessä kuten sananlaskussa mainitaan. Kartoitimme kuitenkin laajasti uusia näkökulmia ja alueita paraatin joustavan järjestelyn aikaansaamiseksi, mutta päädyimme jo perinteeksi muodostuneeseen Raatin alueeseen. Onneksemme ihmisten ilona vieraileva tivoli oli jo edellisenä kesänä muuttanut asemapaikkansa Hietasaareen, joten kalustonäyttely saatiin sovitettua Kuusisaareen. Näin saimme muodostettua kompleksin paketin keskeiselle paikalle Oulun ytimeen, minimoiden liikenteelliset häiriöt kaupungin alueella. Kohti suunnittelun ydintä Kainuun prikaatista rakennettiin järjestelyorganisaatio, jota vahvennettiin tiedottaja Päivi Lohella maavoimien esikunnasta. Järjestelyorganisaation koneisto alkoi viimein käydä ja ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin syyskuussa Organisaation kone alkoi jyskyttämään rauhalliseen, mutta varmaan tahtiin kuin höyryveturi. Suunnittelukokoukset ja palaverit seurasivat toisiaan. Matkan varrella henkilöitä järjestelyorganisaatioon tuli lisää ja osa lähti uusiin haasteisiin. Projektiryhmän vetäjäksi määrättiin Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Heikki Taavitsainen, jonka järkähtämättömässä ohjauksessa laiva luovi eteenpäin haasteiden tuulten heiluttaessa kaarnalaivaa. 8 HURTTI-UKKO 2/15

9 Operaation edetessä toimintamahdollisuuksien arvioinnista operaation perusrakenteeseen, suunnittelussa siirryttiin seuraavaan vaiheeseen. Alkoi mittava yhteistyö muiden viranomaisten, Oulun kaupungin sekä siviiliyritysten kanssa. Kaikkien osapuolten kanssa yhteistyö sujui mutkattomasti. Ilman ympäröivän yhteiskunnan tukea ja ammattitaitoa paraatia olisi ollut huomattavasti hankalampi toteuttaa. Tuntui, kuin ei olisi olemassa ongelmia ainoastaan haasteita. Erityisesti haluan kiittää Oulun kaupunkia pyyteettömästä tuesta paraatin toteuttamiseksi. Oli hienoa tavata Oulun kaupungin liikenteestä ja silloista vastaavat virkamiehet, jotka laskelmillaan varmistivat Merikosken siltojen kestävyyden raskaiden ajoneuvojen alla ja ohjasivat liikennesuunnittelua osaltamme jouhevaan suuntaan paraatipäivänä. Lisäksi haluan kiittää Raatin urheilukentän vahtimestaria Jari Leviäkangasta, joka toteutti villeimmätkin toiveet katselmuskentällä. Keväällä 2015 paraatin suunnittelu oli edennyt vaiheeseen, jolloin esittelyt maavoimien komentajalle ja puolustusvoimain komentajalle voitiin toteuttaa. Komentajille esiteltyjen kriittisten tietovaatimusten pohjalta projektiryhmä sai vaatimuksia mm. katselmukseen osallistuvien sotilaiden lukumäärästä, sekä kalustoesittelyssä esiteltävistä uusimmista puolustusvoimien suorituskyvyistä. Projektiryhmä jatkoi suunnittelua lisäperusteiden saamisen jälkeen tien suunnassa eteenpäin ja paraatin esikäsky julkaistiin maaliskuussa Suunnittelun syövereistä kohti kenttää Huhtikuussa oli aika toteuttaa maastontiedustelu YLE:n henkilöiden kanssa. Rehellisesti täytyy todeta allekirjoittaneen olleen tilaisuudessa pelkästään vastaanottavana osapuolena, koska yhdessäkään maasotalinjan opintokokonaisuudessa ei käsitelty tiedotusvälineiden maastontiedusteluja ;). Onneksi mukana oli Päivi Lohi, jonka hellässä ohjauksessa tietotarpeet saatiin kasattua. Haluan kiittää Päiviä myös siitä, että vaikeinakin aikoina jaksoit luoda meihin jörriköihin positiivisuutta aurinkoisella olemuksellasi ja ammattitaidollasi! Lukemattomien valmisteluiden ja palavereiden suma huipentui Oulussa järjestettyyn maastontiedusteluun, jossa mukana olivat kaikki keskeiset toimijat joukko-osastot mukaan luettuina. Päivän aikana tulleet kysymykset ja tarkennukset päivitettiin paraatikäskyyn, joka julkaistiin toukokuun 8. päivä. Käskyn julkaisemisen jälkeen ei voida sanoa, että alkoi loppulaskettelun aika ja aplodien kerääminen hurraavalta yleisöltä. Alkoi aika, jolloin oli käärittävä hihat ja aloitettava työn raskaan raataminen. Toukokuun puolesta välistä paraatipäivään saakka oli aika asioiden johtamiselle, tiedostustilaisuuksien pitämiselle ja yksityiskohtien valmisteluille, sekä toteuttamiselle. Lukiessanne tätä artikkelia, paraati on jo onnellisesti ohitse. Toivottavasti meillä meni hyvin! Lopuksi haluan kiittää kaikkia paraatin valmisteluihin osallistuneita ja toivottaa hyvää kesää! HURTTI-UKKO 2/15 9

10 Oulu varuskuntakaupunkina - vahva historiallinen tausta w everstiluutnantti Kimmo Rajala Vuodelta 1375 peräisin oleva kronikkatieto kertoo Oulujoen suulla olevasta linnakkeesta. Tämä rakennettu linnake sijaitsi Oulujoen törmällä nykyisessä Kastellissa, Myllyojan suuta vastapäätä. Nimi tarkoittaa pientä linnaa tai linnaketta. Kaarle-herttua antoi käskyn 1605 Oulun ja Kajaanin linnojen rakentamiseksi varsinaisiksi linnoiksi. Pohjanmaan käskynhaltija Behmin tuli uudestaan rakentaa Oulunsaari, hajottaa siellä oleva puurakenne ja siten vahvistaa linnoitus koko saaren ympäri kiertävällä ja erityisillä ampumasuojilla varustetulla vallilla. Hänen tuli perustaa kaupunki vastapäätä linnaa. Oulun ja Kajaanin kohtalo kietoutui yhteen jo tuolloin, koska molempien linnojen päärakentajana oli muurarimestari Rasmusson. Venäjän ajan konkreettinen perintö oli merkittävä. Kun vuonna 1878 asevelvollisuuslaki tuli voimaan Oulu läänin pääkaupunkina sai oman joukko-osaston 4, tarkka-ampujapataljoonan. Rakennusurakka nykyisellä vanhalla kasar- mialueella saatiin toteutettua vuoden 1883 kuluessa. Itsenäisyytemme alkuaikana varuskunta perustettiin suurvallan jättämän varuskunnan pohjalle. Pohjanmaan jääkäripataljoonan lakkautuksen yhteydessä vuonna 1934 tuli voimaan myös alueellinen liikekannallepanojärjestelmä. Nyt varusmiehistä tyhjentyneet rakennukset ottivat käyttöönsä Pohjois- Pohjanmaan sotilasläänin esikunta ja Oulun sotilaspiirin esikunta varastoitavan materiaalin kera. Ylimääräisten harjoitusten aikana vuonna 1939 varuskunnan sotilaiden kokonaismäärä oli noin Talvi- ja jatkosodan aikana Oulussa perustettiin merkittävä määrä joukkoja. Uusia erityispiirteitä oli varuskunnassa vaikuttaneet huoltolaitokset, sotasairaala, koulutuskeskus ja sotavankileiri. Kansainvälistä sävyä toi varuskuntaan meritse kuljetetut saksalaisjoukot, jotka saapuivat Toppilan satamaan antaen varuskunnalle sävytteitä suurvalta-armeijasta. Oulun varuskunnassa oli vuoden 1944 lopulla 973 rakennusta ja pinta-ala oli kasvanut 13,32 hehtaarista 178 hehtaariin. Esimerkeistä voimme todeta Oulun ja varuskunnan yhteyden olleen suomalaisessa mittakaavassa pitkä. Kehitykseen vaikuttaneet tekijät sotien jälkeen Yhteiskuntaa leimanneet tapahtumat sävyttivät varuskunnan kehitystyötä. Sotakorvausten toimeenpanemisessa puolustusvoimilla oli suuri rooli mm. uittotöissä, johon käytettiin runsaasti varusmiehiä ja henkilökuntaa. Työt vaikuttivat koulutuksen sisältöön. Asekätkennän paljastumiseen johtaneet tapahtumat käynnistyivät Oulusta. Tapahtuman selvittely niin kansallisesti kuin liittoutuneiden valvontakomissiolle (LVK) vei runsaasti resursseja. Miinanraivaustoiminnan käynnistäminen kuului aluevastuussa olevan esikunnan vastuulle, kunnes asian laajuus ymmärrettiin valtakunnalliseksi asiaksi. Ulkoisista tekijöistä mainittakoon LVK, jonka tarmokas tapahtumiin puuttuminen ja ohjaus Pariisin rauhansopimuksen ehtojen täyttämiseksi leimasi vuosia varuskunnan työskentelyä. Paljastuneet vakoi- Oulun vanhaa kasarmia (Intiö), Arttelisali edessään muistomerkki. Huvimaja Oulun vanhalla kasarmialueella. Rakennus 1, jossa viimeksi vaikutti Pohjoisen maanpuolustusalueen esikunta. 10 HURTTI-UKKO 2/15

11 Pioneerikomppanian tarkastus Kuvassa edessä vasemmalta majuri Stig Roudasmaa ja oikealla eversti Björn Kontionpää. (Kuva: Pohjan prikaatin kuva-arkisto) lutapaukset, tietojen vuotaessa niin itään kuin länteen, eivät olleet rauhoittava tekijä. Poliittiset sopimukset, kuten Pariisin rauhansopimus 1947 ja solmittu YYA-sopimus 1948, hankaloittivat suunnittelun perusteiden hahmottumista. Sopimusten käytännön tulkinnan kanssa kipuiltiin pitkään ja ne antoivat käytännön rajoitteita puolustusvoimille. Poliittinen ohjaus Puolustusrevision työn myötä vuonna 1949 ja I parlamentaarisen puolustuskomitean työ 1970-luvun alussa oli merkittävää suunnitteluperusteiden ja resursoinnin suhteen. Taloudelliset tekijät olivat voimakasta kehitystä hidastavaa. Sen merkitystä voitaisiin kuvailla sanoilla hätäohjelmasta Euroopan pienimpiin puolustusbudjetteihin. Doktriinin kehitys vaikutti merkittävästi kuvailtuna toisen maailmansodan perinnöstä aluesotaan ja edelleen alueelliseen puolustukseen. Sotatekninen kehitys haastoi alinomaan armeijamme varustuksen kehittämisen niin määrällisesti kuin laadullisesti. Yhteiskunnan kehityksestä merkittävimpiä tekijöitä olivat urbanisoituminen ja maastamuutto. Kaikkein vähäisin ei ollut uhkakuvan muutos, Neuvostoliiton muodostamasta uhkasta kohti nimeämätöntä suurvaltaa ja taas takaisin Neuvostoliiton muodostamaan uhkaan, viimeisin vain aikansa salaisissa asiakirjoissa. Erityispiirteitä Oulu on ollut koko historiansa ajan alueensa hallinnollinen, taloudellinen ja liikenteellinen keskus. Nämä olivat vaikuttavimmat tekijät miksi yleensä varuskunta tänne perustettiin. Useat muut syyt kuten historialliset, aluepoliittiset, operatiiviset, koulutukselliset ja yhteiskuntaa säätelevä kehitys tukivat sitä. Varuskuntaan sijoitettujen joukkojen tehtäväksi muotoutui nopeasti sotilaallisen tyhjiön täyttäminen eli Lapin puolustaminen ainoana Pohjois-Suomeen sijoitettuna varuskuntana. Ajan niin mahdollistaessa Oulusta muodostui luonnollinen välietappi Lappiin sijoitettaville joukoille Rovaniemelle ja Sodankylään niihin muodostuessa omat varuskunnat. On ironista, että Oulun alueen vahva kehitys, joka oli mahdollistanut menestystarinan, työnsi myöhemmin varuskuntaa pois Oulusta. Seuraten yleistä varuskuntakehitystä maailmalla, Oulussa tapahtui tyypillinen kehitys varuskunnan sijoittumisen suhteen kaupungin keskustasta laita-alueille ja edelleen korpivaruskuntiin. Oulu muodosti aina vuoden 1998 loppuun ihanteellisen kokonaisuuden, missä oli laajan alueen operatiivinen ja alueellinen johtoporras, materiaalivarastoja ja joukkoja. Oulun varuskunta oli suurimmillaan vuonna 1965, jolloin sen vahvuus oli 3848 henkeä Helsingin ollessa suurin vahvuudella Kenraali Hägglund piti puheen lakkautettavan Pohjan prikaatin henkilökunnalle. Seuraavassa eräitä otteita siitä, jotka kietovat Kajaanin ja Oulun kohtalon yhteen: Varuskunnista yksi on suljettava. Jääkäriprikaatin lakkauttaminen olisi ollut sekä operatiivisesti että Sodankylän talouselämän kannalta huono ratkaisu. Sodankylän kunta olisi tuskin kestänyt varuskunnan menetystä. Vapautuvat vakanssit kohdennetaan Kainuun prikaatiin. Kainuun prikaatin koulutusolosuhteet mahdollistavat parhaiten valmiusyhtymän kouluttamisen. Lähiharjoitusalueet ja ampumakenttäalueet ovat Kajaanissa paremmat kuin Oulussa. Edelleen Kainuun heikko työllisyystilanne puoltaa työpaikkojen kohdistamista sinne. Ratkaisu on siis kompromissi, jossa on otettu huomioon puolustusvoimien tarpeen lisäksi alueellisia näkökohtia. Lopuksi Vuonna 2015 Oulu kuuluu Kajaanin varuskuntaan ja jatkaa värikkäiden vaiheiden jälkeen varuskuntakaupunkina. Muuten, mikä varuskunnan määritelmä lyhyesti on? Varuskunta koostuu puolustusvoimien käytössä olevista alueista ja niillä sijaitsevista hallintoyksiköistä tai niiden osista. Tämän kirjoituksen jälkeen tiedät Oulusta varuskuntakaupunkina määritelmää enemmän. Patsas Veteraanikadulla. HURTTI-UKKO 2/15 11

12 14. Divisioona sodassa w Timo Karppinen Divisioona perustettiin alkaen 14. Maaselän Sotilasläänissä ja se sai joukkonsa Kainuun ja Iisalmen suojeluskuntapiirien alueilta. Divisioonan komentajaksi määrättiin Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Erkki Raappana. Siihen perustettiin iskeväksi osaksi kolme jalkaväkirykmenttiä, tykistöjoukot, tiedusteluelimet ja aselajijoukot. Varsinaisten divisioonajoukkojen lisäksi siihen perustettiin kaksi rajajääkärikomppaniaa, Tykkikomppania, Erillinen Polkupyöräkomppania, Linnoituspatteristo 5 ja Erillinen Raskas pataljoona. Lisäksi perustettiin lukuisia huollon joukkoja, koska divisioonan vastuualue oli poikkeuksellisen laaja. Sen vahvuus oli noin miestä. Divisioona tulisi toimimaan suoraan Päämajan alaisuudessa. Divisioonan keskitykset saatiin suoritetuksi mennessä ja se ryhmitettiin hyökkäysryhmitykseen suojaamaan Karjalan Armeijan vasen sivusta ja Saksan Lapin armeijan oikea sivusta. Suomen ja Saksan armeijan väliraja kulki nykyisen Kostamuksen kaupungin tasalta itään. Raappana muodosti viisi hyökkäysosastoa. Päävoimat keskitettiin Kuhmoon Kilpelänkankaalle ja Lieksaan Nurmijärvelle. Sivustoja suojasivat osastot Kekkonen ja Partinen. Ensimmäinen tavoite oli vallata Repola. Vastassa oli neuvostoliittolainen jalkaväkirykmentti, jonka vahvuus vahvennuksineen oli 5000 miestä ja sillä oli aseinaan mm. 24 raskasta haupitsia. Valtauksesta asemasotaan Raappanan joukot ylittivät rajan ja valtasivat nopeasti Repolan, ylittivät Virran kapeikon ja tuhosivat vihollisen Omelian mottitaistelussa. Sotasaaliiksi siellä saatiin koko vihollisen raskas kalusto. Suomalaiset jatkoivat taistellen pitkin Rukajärven tietä ja Rukajärven kauppala vallattiin yli kahden kuukauden taistelujen jälkeen syyskuun puolivälissä. Hyökkäys pysäytettiin noin 10 km Rukajärvelta itään Ontajoelle. Alkoi asemasotavaihe. Divisioonan puolustus keskittyi Ontajoen varteen Kotskomaan ja Tunkuaan johtavien teiden suuntiin. Laajoja erämaita sivuilla valvottiin partioin ja kenttävartioin. Laaja erämaa tarjosi molemmille osapuolille mahdollisuuksia vahvojenkin osastojen sissiretkille. Kuuluisimpia ovat tuhoamisretki Maj Guban asemalle tammikuussa -42 sekä Puutoisten sissiprikaatin retki Porajärvelle kesällä -42. Kesällä -43 tukikohta Pallo joutui suurhyökkäyksen kohteeksi ja se saatiin takaisin vain vaivoin. Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäystensä sarjan kesäkuussa 1944 ja se näkyi Rukajärvelläkin. Kenraalimajuri Raappana määrättiin komentajaksi Ilomantsin torjuntataisteluihin ja samoihin aikoihin hyökkäsi vihollinen myös Rukajärvellä pahasti vajaavahvuisia suomalaisia vastaan. Tsirkka-Kemijoelle suunnattu hyökkäys saatiin vain vaivoin torjuttua ja vihollinen motitettua Tahkokoskelle. Myöskään pohjoisempana Jyskyjärven kautta hyökännyt neuvostodivisioona ei ehtinyt suomalaisten selustaan ennen aselepoa syyskuun alussa. Yli kolme vuotta kestänyt sotaretki oli ohi. 14. Divisioona oli ainoa jatkosodan yhtymä, joka ei perääntynyt saavuttamaltaan tasalta. Vasta aselevon solmimisen jälkeen se vetäytyi hallitusti Suomen rajojen sisäpuolelle syyskuun loppuun mennessä. Divisioona ryhmittyi valvomaan rajaa siihen saakka kunnes rajavartiojoukot ottivat siitä vastuun. 12 HURTTI-UKKO 2/15

13 14. Divisioonan perinneyhdistys toimii järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Heikki Visti 14. Divisioonan perinneyhdistys on vuonna 2005 Kajaanissa perustettu rekisteröity yhdistys. Perinneyhdistys vaalii 14. Divisioonan (Rukajärven suunnan) veteraaniperinteitä ja maanpuolustushenkeä yhteistyössä eri veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen sekä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Yhdistyksellä on paikallisosastot Kajaanissa, Kuhmossa, Lieksassa, Iisalmessa, Sotkamossa ja Ilomantsissa. Toiminnallaan yhdistys pyrkii myös kehittämään nuorison lähihistoriamme tuntemusta sekä maanpuolustustahtoa. Yhteisen hyvän asettaminen oman edun edelle on se viesti, jota perinneyhdistys haluaa välittää veteraanisukupolven perintönä nuoremmille sukupolville. Perinneyhdistys järjestää vuosittain Nuoriso- ja perinnepäivät joiden kohderyhmänä on aina nuoriso. Viime vuoden perinneteemana oli: Yhteishengen merkitys nuorten elämässä. Perinnepäivät järjestettiin Ilomantsissa siellä 70 vuotta sitten saavutetun voiton ja sotiemme veteraanien kunniaksi. Kävijöitä kolmipäiväisen tapahtuman eri tilaisuuksissa oli yhteensä yli 6000 henkilöä. Kajaanin perinnepäivä NH90-helikopteri kiinnosti vieraita. Ilomantsilaisia nuoria vastaanottamassa sukkulaviestin palkintoja. Jakajina järjestelytoimikunnan puheenjohtaja eversti evp Martti Kukkonen, kansanedustaja Hannu Hoskonen ja Ilomantsilainen veteraani Reino Kurvinen. Tämän vuoden teemana on: Nuori, anna kaikkesi vaan älä periksi. Perinnepäivä järjestetään Kajaanissa, Kainuun prikaatilla yksipäiväisenä 6. syyskuuta kello 9 alkaen. Päivän ohjelmassa on muun muassa kaikille avoin kalustonäyttely, ekumeeninen hartaus, lounas ja pääjuhla. Juhlapuhujana on maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Seppo Toivonen. Tiedotamme tapahtumasta tarkemmin elokuussa ilmestyvässä Korven Kaiku -lehdessä sekä yhdistyksemme kotisivuilla osoitteessa- 14dperinneyhdistys.fi. Tervetuloa Kajaaniin ja Kainuun prikaatille! HURTTI-UKKO 2/15 13

14 Reserviläiskirjeellä tiivistetään yhteydenpitoa w kapteeni Salla Riikonen Vuoden 2015 alussa Puolustusvoimissa tapahtui muutoksia sekä rauhan ajan organisaatiossa että sodanajan joukkojen vahvuudessa ja kokoonpanoissa. Puolustusvoimauudistuksen tuomat muutokset tekivät aktiivisemman vuorovaikutuksen reserviläisten kanssa välttämättömäksi, koska sodanajan joukkojen vahvuuden merkittävän laskun tiedettiin aiheuttavan epätietoisuutta reserviläisten keskuudessa. Sodanajan kokoonpanon uusista joukoista ja uusista tehtävistä oli saatava tieto myös reserviläisille. Tämän lisäksi tarvittiin tietoa reservissä saadusta lisäosaamisesta tai mahdollisista rajoitteista toimia sodanajan tehtävässä. Asiakaspalvelu avainasemassa Pohjois-Savon alueella ensimmäiset kirjeet lähtivät liikenteeseen huhtikuun lopussa. Reserviläiskirjeiden tarkoituksena oli tiivistää yhteydenpitoa reserviläisten ja Puolustusvoimien välillä, testata liikekannallepanoalan järjestelmiä sekä tarkastaa asevelvollisten tietoja. Kirje sisälsi tiedon, onko henkilö sijoitettu sodanajan kenttäarmeijaan, varattu työnantajansa palvelukseen poikkeusoloissa (VAP) vai kuuluuko hän reserviin, josta joukkoja täydennetään. Myös sotilasarvo kerrottiin kirjeessä. Näin laajalla postituksella ja yhteydenpidolla reserviläisiin on ollut vaikutuksensa myös aluetoimiston asiakaspalveluun. Aluetoimistot keskeisimpänä reserviläisasioiden hoitajana ovat suuressa roolis- Jouni Syrjänen kävi selvittämässä kirjeen perusteella rekisteritietojaan Pohjois-Savon aluetoimistossa Kuopiossa. sa vastaamassa reserviläisten kysymyksiin kirjeen saavuttua vastaanottajalle. Pohjois-Savon aluetoimistossa reserviläiskirjeen aiheuttamaan ruuhkaan asiakaspalvelussa varauduttiin erilaisin keinoin. 4. toukokuuta alkaen asiakaspalveluaikaa pidennettiin. Sotilaiden osuus asiakaspalvelussa lisääntyi päivystysvuoroilla, joiden aikana kaksi sotilasta kerrallaan valmistautui vastaamaan puhelimessa ja sähköpostilla tulleisiin reserviläisten kysymyksiin. Apuna päivystyksessä käytettiin myös kahden viikon ajan evp- sotilaita, joiden tietotaito kysymysten tulvaan oli korvaamaton. Toukokuun aikana Pohjois-Savon asiakaspalvelu vastasi useiden satojen reserviläisen yhteydenottoon. Yleisin yhteydenottotapa oli sähköposti, toiseksi eniten tuli puheluita. Suurin osa yhteydenotoista liittyi oman sotilaallisen tehtävän selvittämiseen ja siihen liittyviin kysymyksiin. Myös väestörekisterikeskuksen kautta itse päivitettäviä tietoja ilmoitettiin runsaasti, kuten ammatin vaihtuminen. Pääsääntöisesti palaute reserviläisten suunnasta on ollut erittäin positiivista. Yhteydenottojen myötä aluetoimisto on saanut tarpeellista tietoa asevelvollisten terveydentilasta, osaamisesta ja suhtautumisesta Puolustusvoimiin. Reserviläiskirjeen myötä myös omien tietojen tarkistaminen ja päivittäminen väestörekisterikeskukseen on tullut ajankohtaiseksi, minkä ansiosta myös asevelvollisuusrekisterin tiedot saadaan ajantasalle. Näin olleen voidaan todeta, että reserviläiskirjeelle asetetut tavoitteet saavutettiin. 14 HURTTI-UKKO 2/15

15 Muste on kuivunut viranomaisyhteistyösopimuksissa w everstiluutnantti Pasi Heinua Vuodenvaihteessa toteutettu Puolustusvoimauudistus toi muutoksia viranomaisyhteistyöhön. Vuoden 2014 lopussa lakkautettujen sotilasläänien viranomaisyhteistyön vastuita aluehallintotasolta jaettiin vuodenvaihteesta alkaen sekä Maavoimien esikunnalle että joukko-osastoille. Kainuun prikaatissa valmistelut uusiin vastuisiin aloitettiin hyvissä ajoin vuonna Valmistelut pitivät sisällään osallistumisia Maavoimien esikunnan ja Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunnan johtamiin työkokouksiin, joissa aloitettiin sopimusten päivitystyö sopimuskumppaneiden kesken. Työ jatkui toimialakohtaisin työkokouksin, joissa viimeisteltiin sopimukset. Sopimuskumppaneina ovat toimialueen aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, poliisilaitokset, pelastuslaitokset, hiippakunnat sekä kaupungit ja kunnat. Yhteistoimintaa toteutetaan myös rajavartiolaitoksen kanssa, joista uutena kumppanina aloitettiin toiminta Län- si-suomen merivartioston kanssa. Puolustusvoimien sisällä Kainuun prikaati toteuttaa yhteistoimintaa myös puolustushaarojen kesken, joista ensisijaisena ovat Lapin lennosto ja Karjalan lennosto. Kainuun prikaatia voidaan hyvällä syyllä pitää puolen Suomen puolustajana, sillä sekä alue- että paikallishallintotason viranomaisyhteistyön toimialue kattaa Pohjois- Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois- Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Puolustusvoimien eräänä kolmesta tehtävästä on muiden viranomaisten tukeminen, joten pelkästään toimialueen koko ja sopimusosapuolten määrä edellyttävät Kainuun prikaatilta merkittävää varautumista. Kainuun prikaatin normaaliolojen näkyvimpänä tukena muille viranomaisille on virka-avun lisäksi henkilöstö- ja kalustotuki. Virkaavusta määrällisesti suurin osa on sodanaikaisten räjähteiden tunnistamista ja raivaamista sekä henkilöetsintöjä. Viranomaisyhteistyö ei Puolustusvoimien kannalta ole kuitenkaan yksisuuntaista, vaan muut viranomaiset valmistautuvat oman toimialansa puitteissa tukemaan myös Puolustusvoimia sekä normaali- että poikkeusolojen aikana. Valmistautumisen keskeisenä toimintamuotona on osallistuminen suunnittelutilaisuuksiin. Keskeinen yhteistoiminnan muoto on yhteistoimintaharjoitukset. Sopimusten valmistelun ja harjoituksien myötä ovat eri viranomaiset tulleet henkilöinä tutuiksi, jolloin yhteistoiminta ainakin näiltä osin on tarpeen tullen kitkatonta. Kasvava yhteistoiminta luo edellytykset kokonaismaanpuolustuksen onnistumiselle, mikä puolestaan antaa mahdollisuuden yhteiskunnan toimintojen jatkumiselle ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamisen onnistumiselle häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Viranomaisten lisääntyvä yhteistoiminta parantaa kokonaismaanpuolustuksen onnistumisen edellytyksiä myös siten, että se mahdollistaa eri vapaaehtoisjärjestöjen voimavarojen hyödyntämisen aiempaa paremmin. Vapaaehtoisjärjestöihin sitoutuneiden kansalaisten vapaaehtoisuus on voimavara, jolle tulee antaa mahdollisuus ja sitä pitää hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla. Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen allekirjoitti viranomaisyhteistyösopimuksen prikaatin johdon kanssa tammikuussa. Oulun hiippakunnan piispa, metropoliitta Elia allekirjoitti yhteistyösopimuksen toukokuussa prikaatikenraali Jukka Sonnisen kanssa. HURTTI-UKKO 2/15 15

16 Lumilajijoukkueen vuosi vääpeli Timo Varis, vänrikki Santeri Aikio ja alikersantti Misa Tuomala ensimmäinen nykymuotoinen lumilajijoukkue astui palvelukseen Kainuun prikaatissa. Joukkue kuuluu Tiedustelukomppanian alaisuuteen ja sen ensimmäisessä saapumiserässä oli 14 varusmiestä, joista mäkihyppääjä Jarkko Määttä suoritti 165 vuorokauden palveluksen muiden palvelusajan ollessa 347. Entiset lomatuvat ja Varusmiestoimikunnan tilat kasarmi 3:ssa on nyt valjastettu urheilijoiden käyttöön. Tehokas sotilaskoulutus Lumilajijoukkue sai koulutuksen tiedusteluryhmän toimintaan Kainuulaisissa olosuhteissa. Peruskoulutuskaudella opeteltiin sotilaan perustaidot tehokkaasti. Jot- Aleksi Karppinen ta urheilulle jäi aikaa, sotilaallisia asioita ei toisteltu moneen kertaan, vaan ne oli opittava kerrasta. Tämä onnistui hyvin kun kaikki olivat motivoituneita koulutukseen. Myös joukkueen loistava yhteishenki helpotti oppimista. Ohjelmaan kuuluivat tietysti myös tiedustelu- ja ampumaharjoitukset. Tiedusteluharjoitusten aikana päästiin soveltamaan päivittäiskoulutuksessa opittuja tiedustelijan taitoja. Lumilajijoukkue osallistui yhdessä Tiedustelukomppanian kanssa Vuosangassa järjestettyihin ampumaharjoituksiin, joissa koulutustaso mitattiin kovapanosammunnoissa. Vaikka harjoitukset olivat todella kuormittavia, ne eivät tuottaneet henkisesti ja fyysisesti vahvalle, yhtenäiselle joukkueelle ongelmia. Aliupseerikurssi I:n jälkeen Santeri Aikio suuntasi Kaartin jääkärirykmentin Urheilukoululle reserviupseerikurssille. Vänrikki Aikio omaksui kouluttajien opit loistavasti, sillä hänet palkittiin kotiutumisjuhlassa RUK:n priimuksen miekalla. Valmennusta kehuttiin Harjoittelu tapahtui Vuokatissa ja Kajaanissa. Olosuhteet olivat varuskunnassakin loistavat (Heikinhalli, Vimpelinvaara), joten harjoittelu onnistui hyvin heti yksikön ovelta. Kestävyysurheilijoiden valmentajana toimi Jussi Piirainen, joka on valmentanut myös Suomen maastohiihtomaajoukkuetta. Piiraista luonnehdittiin urheilijoiden toimesta avarakatseiseksi ja neuvottelulähtöiseksi huippuvalmentajaksi, joka osasi suunnitella armeijavuoden harjoittelusta hyvin toimivan kokonaisuuden. Santeri Aukio Kainuun prikaati järjesti kuusi valmennusleiriä, joiden aikana keskityttiin täysin urheiluvalmennukseen. Leiripaikkoina olivat Vuokatti, Pikku-Syöte ja Rovaniemi. Onnistunut kokonaisuus Lumilajijoukkueen sisällä kaikki olivat hyvin tyytyväisiä vuoden antiin, niin sotilaskoulutuksen kuin urheilunkin osalta. Sotilaskoulutuksesta jäi erityisesti mieleen tiedusteluharjoituksissa suoritetut väijytys ja häirintäisku, joissa sai todellisen toiminnan tuntua. Lumilajijoukkueelle yksi talven hienoimmista hetkistä oli Oltermannin hiihto, jossa joukkue voitti myös kaikki kovakuntoiset reserviläisjoukkueet. Urheilumenestystä joukkue saavutti laajalla rintamalla. 314 saapumiserän parhaana palkittiin hiihtosuunnistuksen nuorten maailmanmestari alikersantti Aleksi Karppinen. 16 HURTTI-UKKO 2/15

17 Oltermannin hiihto - vuodesta 1951 alkaen w majuri Ari-Matti Korhonen 70. Oltermannin hiihto järjestettiin maaliskuussa Mikkelissä noudattaen Oltermannin hiihdon perinteitä, joista tärkein on viestin tuominen kilpailun Oltermannille.. Kainuun prikaati osallistui hiihtoon neljättä kertaa. Oltermannin hiihto on puolustusvoimien vanhin kilpailu, joka on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1951 alkaen. Kilpailujoukkueen kokoonpano ja varustus ovat kilpailun säännöissä tarkasti määritettyjä. Joukkueeseen kuuluvat johtajana upseeri, varajohtajana opistoupseeri tai aliupseeri, 10 varusmieshiihtäjää, huoltaja ja ajoneuvojen kuljettajat. Joukkueet varaavat itse kilpailussa tarvitsemansa kilpailuvarustuksen. Kilpailussa käytetään palveluskäytössä olevia SA-lumipukuja, -suksia sekä -sauvoja. Viestinviejillä on selässään rynnäkkökiväärit ja viestikotelo. Kaikkien teknisten apuvälineiden käyttö viestinviejien ohjaamiseen on kielletty. Kilpailun kulku Oltermannin hiihto toteutetaan kaksiosaisena takaa-ajokilpailu- na. Ensimmäisessä osassa jokaisen joukkueen on käytettävä 4-5 hiihtoparia. Kilpailu alkaa illalla ja ensimmäinen kilpailuosio hiihdetään pimeässä otsalamppujen valossa. Ensimmäinen osa päättyy välimaaliin. Toinen osa alkaa seuraavan päivän aamuna, jolloin joukkueista on jäljellä joko yksi hiihtopari ja ankkuri tai pelkästään ankkuri, joka tuo yksinään viestin maaliin Oltermannille. Kilpailuun liittyy oleellisena osana suunnittelu- ja valmisteluvaihe, jossa tuleva suoritus suunnitellaan ja reitit tiedustellaan sekä valmistellaan. Kilpailujoukkue sai aamulla tehtävän, reitin ja kilpailuperusteet kilpailupuhuttelussa Mikkelissä. Alkoi ehkäpä kilpailun vaativin osa: reittisuunnittelu. Suunnittelua ja valmistelua oli tänä vuonna merkittävästi enemmän kuin aiemmin, koska Mikkelin alueen heikko lumitilanne rajasi useita reittivaihtoehtoja pois ja pakotti kaikki joukkueet käyttämään myös jalkapatikkaa viestin viemisessä. Reitin kokonaispituus linnun tietä oli noin 75 kilometriä ja reitillä oli 19 rastipistettä, joiden kautta joukkueiden tuli hiihtää. Kainuun prikaatin joukkueen suunnitelmassa lähdöstä välimaaliin käytettiin kaikki viisi hiihtoparia. Välimaalista noin 6 kilometrin osuuden hiihti yksi hiihtopari ja ankkurin osuus viestin perille saattamisessa oli noin 13 kilometrin mittainen. Etappien pituudet vaihtelivat kilometriin. Kainuun prikaatin joukkue voitti kilpailun ajalla 8:23:36 ja toi viestin maaliin ennen taitavia reserviläisjoukkueita ensimmäistä kertaa Kainuun prikaatin historiassa. Oltermannin hiihto on perinteikäs sotilasurheilutapahtuma, joka vaatii osallistujilta hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa sekä suunnistus- ja hiihtotaitoa. Se vaatii myös uskallusta tehdä rohkeita Tervehdys Oltermannille Herra Kenraali, Oltermanni uhkeiden maajoukkojen! Korpimetsistä viestin tuomme, sanoman Lech-virran valloittajien perinnön. Sanoman Kainuun sissipataljoonien hengessä, kuiskauksen korpitaistelujen mestarein. Juoksusta Kainuun poikien, voimasta Kajaanin uroin, taidosta korpisoturien. Hiihtomiesten juoksuun luottaa Kainuun kansa, voimaan korpimetsien soturin. Jää aikakirjoihin loistamaan Kainuun voima, kiertäen metkut Eteläisen Savon, oikoen mutkat Mikkelin sekä ottaen mukaan voiman Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon. Ase oiva selässä Kainuun sissin, luikku soturin vahvan. Valmihina tulen antamaan, virittämään jyhkeän voiman. Taisteluun on valmis osastomme julma, tuhon tuomaan osasto Korpimetsien. Kauhea kohtalo vainoojan, kalpea kohtalo uhkaajan, hengessä Hurtti-Ukon. Prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jukka Sonninen. taktisia ratkaisuja sekä osin myös taitoa salata omaa toimintaa ja harhauttaa vastustajaa. Voidaankin todeta, että Oltermannin hiihdossa yhdistyy useita sotilaalle äärimmäisen tärkeitä ominaisuuksia ja taitoja. Joukkue ) Osuus: opp Juuso Mäkelä ja opp Mikko Loukkaanhuhta, 2) Osuus: opp Misa Tuomaala ja opp Topias Tyni, 3.) Osuus: opp Joona Joensuu ja opp Joonas Sarkkinen, 4) Osuus: vääp Timo Varis (varajohtaja) ja opp Aleksi Karppinen, 5) Osuus: opp Jyri Uusitalo ja opp Santeri Erola, 6) Osuus: maj Ari- Matti Korhonen (johtaja). Huoltajana ylil Janne Tuhkalainen, varamiehenä opp Lauri Peltoniemi, kuljettajana alik Juho Rönkkö. Kuvat: Päivi Visuri HURTTI-UKKO 2/15 17

18 Huoltokoulutus armeijassa on kattavaa Upseerikokelaat Antti Kinnunen ja Eino Issakainen Puolustusvoimien huoltokoulutus on monipuolinen ja kattava kokonaisuus koostuen pisimmillään kolmesta eri koulutusvaiheesta: peruskoulutuksesta, aliupseerikurssista tai miehistökursseista ja reserviupseerikurssista. Peruskoulutuskaudella harjoitellaan jokaiselle taistelijalle kuuluvia perustaitoja. Tämän jälkeen valitaan johtajakoulutukseen lähtijät ja miehistökursseille joukkotuotantoon jäävät henkilöt. Huoltokomppanian aliupseerikurssi sisältää huoltopalvelu-, kuljetus-, lääkintä- ja kunnossapitolinjat. Kurssilla jokainen linja perehtyy AUK1:n aikana ryhmänjohtajan toimintaan taistelussa ja sen toimissa. AUK2 on pääsääntöisesti linjakohtaista koulutusta. Tällöin kuljettajat harjoittelevat ajoneuvojen kanssa, huoltopalvelu toimii keitinten ja elintarvikkeiden kanssa, lääkintä harjoittaa evaku- ointitapoja ja ensihoitoasemien pystytystä sekä toimivat apulaisina varuskuntasairaalassa, kunnossapito tutustuu puolustusvoimien kalustoon ja sen kunnossapitoon ja korjaamiseen. AUK1:n jälkeen osa lähtee huollon reserviupseerikurssille Haminaan, jossa harjoitellaan joukkueenjohtajana toimimista lähinnä taistelukentällä. Kokemusten mukaan harjoittelu metsässä perustui jääkäritaisteluihin ja huoltokomppanian ryhmittämiseen. Kuitenkin kurssilla opittiin perusasiat huoltokomppanian toiminnasta ja sen kalustosta, esimerkiksi tiedustelu/valmisteluosaston toiminnan huoltokomppanian siirtyessä ja kuinka joukkueiden tulisi alueella toimia. Erilaiset marssi-, perustamis-, ryhmityskäskyt annetaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Jokainen taistelija oli vuorollaan joukkueenjohtajana, varajohtajana tai vääpelinä ja sai näin harjoitella tulevia harjoituksia ja kokelaskautta varten. Harjoittelu painottui suurimmaksi osaksi hyökkäys- ja puolustustaisteluihin. Joukkueenjohtajat ovat päävastuussa joukkueen taistelukyvystä ja taistelujen johtamisesta, joten oli tärkeää, että koulutuksen pääpaino oli taistelukoulutuksessa. RU-kurssi käsitteli aluksi oppitunneilla suuria kokonaisuuksia kuten vihollisen kokoonpanoja ja toimintaa sekä omaa toimintakykyä ja valmiuksia. RU-kurssin jälkeen alkoi kokelasja samalla joukkotuotantokausi. Huoltokomppanian johtajat käyvät E-kauden alussa miehistön mukana miehistökursseilla omalle joukkueelleen tärkeät koulutukset ja perehdytykset. Kokelaat ovat perehtyneet kuinka toimia oman joukkueen johtajana, jotta joukkue voi toimia itsenäisesti ilman kokoaikaista valvontaa. Koulutukseen kuuluu harjoitusvalmistelut alkaen kaluston haalimisesta, sen laskemisesta ja pakkaamisesta. Miehistö pitää myös saada taisteluvalmiiksi harjoitusta varten. Joukkueenjohtajan pitää olla koko ajan tietoinen mitä ja missä omassa joukkueessa tapahtuu. Tähänastiset harjoitukset ovat olleet monipuolisia. Niissä on harjoiteltu komppanian toimintaa sisältäen joukkueen, ryhmän ja yksittäisen taistelijan toimia. Harjoituksissa ollaan oltu todellisen vihollisuhan alla ja silti on pitänyt ruoskia oma joukkue toimintakykyiseksi ja aikaan katsomatta huoltovalmiiksi. Koulutuksen lopullinen taso on tätä lukiessa mitattu kymmeneen vuoteen suurimmassa harjoituksessa, WIHURI15:ssä, jossa katsotaan kuinka joukkueenjohtaja johtaa joukkuettaan ja kuinka joukkueet toimivat toistensa kanssa muodostaen sodanaikana toimivan Huoltokomppanian. 18 HURTTI-UKKO 2/15

19 Koiranohjaajaksi sotakoiraosastolla w ylikersantti Mira Salminen Kainuun prikaati on Porin prikaatin ohella toinen joukkoosasto jossa on mahdollista kouluttautua sotakoiranohjaajaksi. Saapumiserittäin osastolle valitaan neljä koiranohjaajaa ja kaksi eläinhuoltomiestä. Palvelusaika ohjaajilla 255 vrk ja eläinhuoltomiehillä 165 vrk. Palveluksen toisella viikolla pidetään infotilaisuudet kaikille alokkaille ja kolmannella viikolla halukkaat haastatellaan. Aikaisempaa koulutustaustaa koirien parissa ei vaadita, sitä vastoin hyvä fyysinen kunto ja motivaatio oppia uutta ovat tärkeitä. Valituiksi tulleet siirtyvät neljännellä viikolla Tiedustelukomppaniaan. Erikoiskoulutuskauden käynnistyessä alkaa myös koiranohjaajakurssi. Arki pyörii pitkälti koirien kouluttamisen ja koulutustaidon opettelemisen merkeissä. Erikoiskoulutuskauden aluksi opiskellaan teoriaa; kuinka koiraa hoidetaan ja koulutetaan. Teorian ohella tutustutaan koiriin ja otetaan ensikosketusta kouluttamiseen ja hoitotoimenpiteisiin. Ohjaajat ja eläinhuoltomiehet saavat saman koulutuksen. Kun ohjaajille nimetään nimikkokoirat, on eläinhuoltomiesten tärkein tehtävä avustaa kouluttamisessa toimien maa- limiehinä mm. jäljestys- ja etsintä- harjoituksissa. Eläinhuoltomiehet myös huolehtivat koirista ohjaajien poissaollessa. Koiratarhalla on neljä saksanpaimenkoiraa, kaksi urosta ja kaksi narttua. Koirapartiossa on aina yksi uros ja yksi leikattu narttu, mikä edesauttaa sovun säilymisessä. Tarhan vanhin koira on kuusivuotias Eemeli, nuorin taas on kaksivuotias Piki. Väliin mahtuvat viisivuotiaat Huli ja Ego. Kun vanhemmat ohjaajat poistuvat reserviin, koulutusvastuu siirtyy nuoremmille ohjaajille. Ohjaajia seurataan koulutuksen alussa, jotta voidaan valita jokaiselle koiralle sopiva ohjaaja. Ohjaajien vaihdoksen yhteydessä koirat hetkellisesti tyhmenevät, eivätkä ne tunnista helppoja peruskäskyjä. Uuden ohjaajan itseluottamuksen kasvaessa alkaa koirakin toimia kuten koulutettu. Tähän menee yleensä kolmisen viikkoa. Koiratarhan normaalipäivä alkaa lähes joka aamu noin puolen tunnin mittaisesta aamulenkistä ilman koiria ennen aamupalaa, jonka jälkeen koulutus käynnistyy tarhalta. Koirien lenkki aamulla vaihtelee kahdesta kymmeneen kilometriin. Vuodenajasta riippuen päivän aikana harjoitellaan jäljestystä, esineiden ilmaisua, henkilöilmaisu, henkilöetsintää maastossa ja rakennuksissa, tottelevaisuuskoulutusta tai valjakkohiihtoa. Ohjaajat pääsevät myös kilpailemaan valjakkohiihdossa virkakoirien Suomen mestaruuskilpailuissa, joissa toisistaan mittaa ottavat puolustusvoimien, poliisin, rajavartiolaitoksen, rikosseuraamuslaitoksen ja tullin koiranohjaajat koirineen. Koirapartiot osallistuvat myös Tiedustelukomppanian päivittäiseen koulutukseen ja harjoittelevat maastossa myös yhdessä sotilaspoliisien kanssa. Keväällä 2015 koirapartiot ovat olleet niin tiedustelukuin sotilaspoliisijoukkueen harjoituksissa. Koiratarha on miehitetty vuoden jokaisena päivänä, niin juhlapyhinä kuin arkena. Kaksi päivystäjää majoittuu vuorollaan viikon tarhalla ja huolehtii koirien ja tarhan päivittäisistä huolloista. Palvelusaikana ohjaajat huolehtivat omat nimikkokoiransa, viikonloppuisin ja ohjaajan poissa ollessa päivystäjät huolehtivat niistä. Päivystäjät ovat lisäksi valmiudessa lähtemään virka-aputehtäviin, mikäli apua tarvitaan esimerkiksi kadonneen henkilön etsimisessä. HURTTI-UKKO 2/15 19

20 Koulutusedellytyksiä kehitetään w majuri Pekka Romppanen Vuoden 2015 alusta voimaan astuneen puolustusvoimauudistuksen vaikutuksesta pioneeriaselajiin koulutus keskitettiin osaamiskeskuksiin. Kainuun prikaati on pioneeriaselajin valtakunnallinen suluttamisen, tienpidon ja ylikulun varmentamisen osaamiskeskus. Osaamiskeskuksen toiminnot keskittyvät prikaatissa pääsääntöisesti Pohjan pioneeripataljoonaan. Varusmieskoulutuksen lisäksi Pohjan pioneeripataljoonalle tuli uusiksi tehtäviksi henkilökunnan kouluttaminen, tutkimus- ja kehittämistehtävien toteuttaminen sekä erilaiset tukemisvelvoitteet. Laadukkaan koulutuksen varmistaminen edellyttää mm. tarkoituksenmukaisia koulutuspaikkoja. Koulutusympäristöä onkin kehitetty vuosien aikana kunnostamalla Läntinen rekiura panostustilat ja kestopäällystetyn osan sisältäväksi suluttamistieksi ja rakentamalla kokonaan uusi panostussilta ns. siltamontun läheisyyteen varuskunnan lähiharjoitusalueelle. Ponttonikalusto m15 käsittelyä Petäisenniskassa. Vuoden 2015 aikana rakennetaan suluttamistien ja junaradan väliselle alueelle ns. toinen runkoura varsinaiseen suluttamistiehen liittyvine yhdysteineen. Näillä järjestelyillä luodaan suluttamistien yhdenaikainen käyttömahdollisuus useammalle pioneerijoukkueelle. Osa uudesta tiestöstä rakennetaan joukkotuotantojoukkojen ja henkilökuntaan kuuluvien kurssilaisten toimesta. Petäisenniskaa ja Turkkiharjua kehitetään Petäisenniskan perinteikäs ponttonikoulutuspaikka kunnostettiin osittain vuoden 2014 aikana. Alueella pilotoitiin ponttonikoulutus- ta ja järjestettiin uuden P15-ponttonikaluston esittelyn sisältänyt Roll out -tilaisuus. Täysipainoisesti ponttonikoulutus Nuasjärvellä aloitetaan uudistetulla kalustolla kuluvan vuoden aikana. Vuoden 2015 aikana rakennetaan varuskunta-alueelle myös uusi ponttonikalustohalli. Vuosangan Turkkiharjun alueelle, jossa pioneerit ovat perinteisesti räjäyttäneet tiekatkoksia, kunnostetaan vuoden 2015 aikana sovelletun harjoitustoiminnan mahdollistava suluttamistie, jolla voidaan käyttää kovia räjähdysaineita. Koulutuspaikkojen kehittäminen on rahoitettu puolustusvoimauudistukseen varatulla rahoituksella. Mittava koulutuspaikkojen uudisrakentaminen ja käytössä olleiden koulutuspaikkojen kunnostaminen ei ole mahdollista ilman yhteistoimintaosapuolten merkittävää panosta. 3-aukkoinen 24,6 m pitkä ja 4,5 m leveä panostussilta. 20 HURTTI-UKKO 2/15