Yhteinen kuvantamiskeskus aloittaa toimintansa. Vakka-Suomen ensiapupoliklinikan saneeraus. Ammattimiehet osaavat asiansa

Transkriptio

1 5/joulukuu 2004 Yhteinen kuvantamiskeskus aloittaa toimintansa Vakka-Suomen ensiapupoliklinikan saneeraus Ammattimiehet osaavat asiansa Laboratoriossakäynti entistä helpompaa Kuntoversti on rautaista joukkoa TYKSissä panostetaan turvallisuuteen Uudet ylilääkärit aloittivat Loimaalla Turvallisuutta työntekijöille Åbolands sjukhus bredde hörapparatservice

2 2 Terveydenhuollon henkilöstön puhuessa käytetään valitettavan paljon sellaisia sanoja, jotka eivät sano maallikoille mitään. Otsikossa mainittu»evo», jota me sairaalahallinnon ammattilaiset suollamme silmää räpäyttämättä, ei aukea edes kaikille sairaalassa työskenteleville. Mistä sitten on kysymys ja miksi tämä asia on niin tärkeä, että valitsin sen Lasaretin pääkirjoituksen aiheeksi?»evolla» eli erityisvaltionosuudella tarkoitetaan lakikielellä sanottuna valtion maksamaa korvausta niihin kustannuksiin, jotka sairaanhoitopiirille aiheutuvat lääkärin ja hammaslääkärin perus- ja erikoistumiskoulutuksesta sekä yliopistotasoisesta terveystieteellisestä tutkimustoiminnasta. Arkisemmin sanottuna kysymys on siitä, että yliopistosairaalalla ja vähemmässä määrin muillakin sairaaloilla on kuluja siitä, että niissä koulutetaan tulevat lääkärit ja erikoislääkärit ja niissä tehdään tieteellistä tutkimusta. Nämä kulut eivät kuulu sairaaloiden palveluita käyttävien potilaiden kotikuntien maksettaviksi vaan niistä huolehtii valtio. Mutta huolehtiiko valtio näistä kuluista? Yliopistollisten sairaanhoitopiirien johtajat ovat toistuvasti kiinnittäneet valtiovallan huomiota siihen, että opetuksen ja tutkimuksen kustannusten kasvaessa ei valtionosuus ole kasvanut. Aikanaan korvaus maksettiin 12 prosentin suuruisena kunkin yliopistosairaalan toimintakuluista. Nykyisin erityisvaltionosuus on ansaittava eli korvaus perustuu suoritettujen lääkäri- ja erikoislääkäritutkintojen määrään ja tieteellisten julkaisujen laatuun ja määrään. Sairaaloiden välisissä suhteissa tapahtuu vuosittain muutoksia edellä olevista»suoritteista» johtuen, mutta tämä on kuitenkin avointa ja reilua. TYKS ja Varsinais-Suomi pärjäävät aivan kohtuullisesti tämän kokonaisuuden jaossa. Vuonna 2004 saamme 17 miljoonaa evo-euroa. Ongelmana on se, että erityisvaltionosuuden kokonaissumma jäädytettiin tasolleen kymmenisen vuotta sitten, eikä se ole siitä kasvanut. Nykyisin»evo» kattaa vain noin kuusi prosenttia koko sairaanhoitopiirin menoista ja TYKSin menoista noin seitsemän prosenttia. Stakes tutki sosiaali- ja terveysministeriön toimesta erityisvaltionosuutta ja tänä vuonna ilmestyneen perusteellisen selvityksen mukaan opetustoiminnan evo-rahoitus on jäänyt 29 miljoonaa euroa ja tutkimustoiminnan evo-rahoitus 24 miljoonaa euroa jälkeen näiden toimintojen sairaaloille aiheuttamista kustannuksista. Kuilu on kasvanut vuodesta toiseen. Jälleen valtion vuoden 2005 budjetissa esitetään pientä leikkausta sairaanhoitopiirien evo-rahoitukseen, vaikka lääkärikoulutus lisääntyy ja tieteellinen tutkimustoiminta kasvaa. Yliopistosairaanhoitopiirien hallitusten puheenjohtajat ja piirien johtajat luovuttivat eduskunnassa eduskuntaryhmille kannanottonsa asiasta. Siinä vaadittiin välitöntä korjausta vuoden 2005 talousarvioon ja lähivuosina tasokorotusta erityisvaltionosuuteen. Lisää painoarvoa tälle vaatimukselle antaa se, että erikoissairaanhoidossa mm. hoitotakuun joh- dosta ostopalvelujen käyttö ja kilpailutus lisääntyvät ja yksityisillä palvelutuottajilla ei ole rasitteena mitään lakisääteisiä opetus- ja tutkimusvelvoitteita. Jo reilun kilpailun periaate edellyttää, että opetuksesta ja tutkimuksesta vastaava valtio korvaa nämä kulut kokonaan eikä niitä sisällytetä miltään osin kuntien maksamiin palveluhintoihin.

3 I sitt dagliga tal använder personalen inom hälsovården en beklaglig mängd sådana ord, som inte säger en lekman någonting. Vad som avses med den»specialstatsandel», som nämns i rubriken och som vi professionella inom sjukhusförvalningen använder utan att blinka, står inte ens klart för alla dem som arbetar på sjukhuset. Vad är det då fråga om och varför är den här saken så viktig, att jag valde den som tema för ledaren i Lasaretti? Med specialstatsandel avser man på lagspråk uttryckt den ersättning som staten erlägger för de kostnader, som orsakas sjukvårdsdistriktet av grund- och specialiseringsutbildning av läkare och tandläkare och av hälsovårdsvetenskaplig forskning på universitetsnivå. Mera vardagligt sagt är det fråga om, att universitetssjukhuset, och i mindre utsträckning också andra sjukhus, har kostnader för att man där utbildar blivande läkare och specialläkare och idkar vetenskaplig forskning. Det åligger inte hemkommunerna för de patienter, som använder sjukhusens tjänster, att ersätta de här kostnaderna utan dem skall staten stå för. Men gör då staten det? Direktörerna för universitetssjukvårdsdistrikten har upprepade gånger fäst statsmaktens uppmärksamhet vid det faktum, att medan kostnaderna för undervisning och forskning stiger, så har statsandelen inte ökat. På sin tid utgjorde ersättningen 12 procent av ifrågavarande universitetssjukhus verksamhetskostnader. Numera måste specialstatsandelen förtjänas, ersättningen baseras med andra ord på antalet avlagda läkar- och specialläkarexamina och på antalet vetenskapliga publikationer och kvaliteten på dem. I proportionerna mellan sjukhusen sker varje år förskjutningar, som beror på ovannämnda»prestationer», men det här är i alla fall öppet och hederligt. ÅUCS och Egentliga Finland klarar sig helt tillfredsställande i fördelningen av den här potten. År 2004 får vi 17 miljoner euro i specialstatsandel. Problemet är bara det, att den totala summan för specialstatsandelen för tio år sedan frystes ned på en viss nivå, och att den har inte ökat sedan dess. Numera täcker specialstatsandelen bara omkring sex procent av hela sjukvårdsdistriktets utgifter och ungefär sju procent av ÅUCS:s utgifter. På uppdrag av social- och hälsovårdsministeriet undersökte Stakes specialstatsandelen och enligt en noggrann utredning som publicerats i år, ligger specialstatsandelen för undervisning 29 miljoner euro och specialstatsandelen för forskning 24 miljoner euro under de kostnader som de här verksamheterna orsakat sjukhusen. Klyftan har år för år vuxit. I statsbudgeten för år 2005 föreslås igen små nedskärningar i sjukvårdsdistriktens specialstatsandelar, även om läkarutbildningen ökar och den vetenskapliga forskningsverksamheten växer. Ordförandena för universitetssjukhusens styrelser och direktörerna för distrikten överlämnade i riksdagen till riksdagsgrupperna sitt ställningstagande till saken. I det krävde man en omedelbar korrigering av budgeten för år 2005 och under de närmaste åren en nivåförhöjning av specialstatsandelen. Extra tyngd för det här kravet ger det, att bl.a. på grund av vårdgarantin kommer köptjänsterna och konkurrensutsättningen att öka inom den specialiserade sjukvården och de privata producenterna av tjänsterna har inte någon lagstadgad undervisnings- och forskningsskyldighet som belastning. Redan principerna för hederlig konkurrens förutsätter, att staten, som ansvarar för undervisning och forskning, i sin helhet ersätter de här kostnaderna och att de inte till någon del inbegrips i de priser på tjänsterna som kommunerna betalar. Aki Lindén Sairaanhoitopiirin johtaja Direktör för sjukvårdsdistriktet 3

4 Nykyisiä ja tulevia johtajia koulutetaan -yhteistyötä sairaanhoitopiirien kesken 4 Viime vuosina on peräänkuulutettu hyvää johtamista terveydenhuoltoon. On ajateltu, että terveydenhuollon ongelmat johtuvat osittain huonosta johtamisesta. Oikeuden nimissä on todettava, että terveydenhuollon organisaatiot eivät ole johtamismielessä helpoimmasta päästä. 80-luvun tavoitejohtamisesta tultiin 90-luvulla tulosjohtamisen kautta laajemmin henkilöjohtamista korostaviin muutosjohtamisen oppeihin. Asiakaslähtöisiä prosesseja painottavaa laatujohtamista on Suomen terveydenhuollossa sovellettu perusteellisella tavalla yllättävän vähän, vaikka se on laajasti omaksuttu menestyvissä yrityksissä teollisuuden ja kaupan alalla. Kansallisessa terveydenhuoltohankkeessa on esitetty johtamiskoulutuksen käynnistämistä erityisvastuualueittain yliopistosairaanhoitopiirien vetämänä. Varsinais- Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirit toteuttivat vuonna 2003 yhdessä johtamiskoulutuksen valmistelun, jossa aluksi selvitettiin laajahkolla kyselyllä potentiaalisten johtamiskoulutettavien omia näkemyksiä koulutustarpeistaan. Tulosten perusteella laadittiin koulutuksen tarjouspyyntö, jonka avulla kilpailutettiin seitsemän mahdollista koulutuksen järjestäjätahoa. Laadukkaita tarjouksia saatiin useita. Tarjousvertailun jälkeen koulutussopimus tehtiin HAUS Hallinnon kehittämiskeskus Oy:n kanssa. Koulutusohjelma alkoi lokakuussa 2004 ja se kestää kahdeksan kuukautta. Koulutus on laajuudeltaan 10 opintoviikkoa ja sisältää seitsemän kahden päivän koulutusjaksoa. Se muodostuu seuraavista kokonaisuuksista: muutospaineet terveydenhuollossa johtaminen ja johtajuus sairaaloissa strateginen johtaminen toiminnan tuloksellisuus ja tulosten seuranta leadership ja vuorovaikutus muutoksen johtaminen sairaalassa Lisäksi koulutukseen kuuluu jokaisen koulutettavan suorittama projektityö, joka liittyy oman organisaation kehittämiseen. Projektitöiden aiheet ovat seuraavat: Henkilöstön osaamisen arviointi. Kuvantamisyksikössä luodun BSC-strategian osa-alueiden mittareiden valitseminen/kehittäminen. Osaamisen johtaminen/kehittäminen TYKSLABissa. Asiakasnäkökulma sairaanhoitopiirin johtamishaasteena. Päiväkirurgian kehittäminen. Hoitotakuun myötä tulevat yhtenäiset hoitoon ottamisen indikaatiot. Hoitotakuun toteuttaminen ortopediassa. Päiväkirurgisen toiminnan kehittäminen VSSHP:ssä. Kirurgipäivystyksen tulevaisuudenhaasteet VSSHP:ssä. Kliinisen fysiologian ja kardiologian yhteistoiminnan kehittäminen TYKS:ssa. Kroonisen kivunhoidon organisaation kehittäminen miljoonapiirissä. Laboratoriotoimintojen alueellistaminen: Liikelaitos- ja taseyksikkömallin etujen ja haittojen vertailu. Sairaanhoitajien tekemän hoitotyön kirjaamisen arviointimalli. Moniammatillisuus miten se heijastuu johtamistyöhön. Johtamisen keinot me-hengen luomiseksi ja yhteistyön lujittamiseksi. Ihotautiyksikön toiminnalliset muutokset muutoksen johtaminen. Asiantuntijoista esimiehiä tietohallinnon uuden organisaatiomallin toteutus. Säteilysuojelukoulutuksen johtaminen ja toteutus sairaanhoitopiirissä. Ihosyöpien ja niiden esiasteiden hoitoketju ja hoidon laatuprojektin suunnittelu. Pienyksikön hyvä johtaminen. Syövänhoidon vuosibudjetin laatiminen TYKS:n naistenklinikalla. DRG-luokituksen käyttöönoton vaikutus sairaalan sisäiseen johtamiseen. Laadukas ja kustannustehokas teknisten palvelujen tuotantomalli VSSHP:ssä.

5 Resurssit toimintaan ja tavoitteisiin suhteutettuna alueellisessa kuvantamiskeskuksessa. Strategia hoitotakuun edellyttämään leikkausjonon hallintaan Salon seudun sairaalassa. Iso teho-osasto työn tehokkuus ja motivaatio. Aluesairaalan kirurgisen osastoryhmän toimintastrategian uudistaminen/uudistamisen johtaminen. Muutoksen valmentaminen taloushallinnossa.»palvelusopimus» osastojen ja ravintopalvelun välille. Förändring av organisationsmodell. Koulutettavia on Varsinais-Suomen shp: stä 19 ja Satakunnan shp:stä 11. Heistä 19: llä on lääketieteellinen, 6:lla hoitotyön ja 5: llä muu pohjakoulutus. Koulutusohjelma toteutetaan siis moniammatillisesti, jolloin se tukee yhtenäisen johtamiskulttuurin kehittymistä yli ammatillisten raja-aitojen. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että terveydenhuollossa johtamisenkin tulee olla tiimityötä. Niin ikään koulutuksen yhtenä tarkoituksena on yhteistyön lisääminen TYKS:n erityisvastuualueella, joka muodostuu yllämainituista sairaanhoitopiireistä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä koulutettavat valittiin nykyisistä ja potentiaalisesti tulevista erilaisissa johtamistehtävissä toimivista: Osastonylilääkäri Kari Remes, Sisätautien klinikka, TYKS Erikoislääkäri Seija Grenman, Naistentautien klinikka, TYKS Osastonylilääkäri Juha Grönroos, Ensiapupoliklinikka, TYKS Ylilääkäri Jaakko Hartiala, Kl. fysiologian, isotooppilääket. ja PET-toiminnan yks., TYKS Tietohallintapäällikkö Yrjö Koivusalo, Atk-palvelut, TYKS Ylifyysikko Jarmo Kulmala, Syöpätautien klinikka/diagnostisen radiologian yksikkö, TYKS Ylihoitaja Helena Luotolinna-Lybeck, Diagnostisen radiologian yksikkö, TYKS Osastonylilääkäri Tuula Manner, Anestesiologian ja tehohoidon yksikkö, TYKS Ylihoitaja Hanna Mäkilä, TYKS-LABORATORIOT/Patologian yks., välinehuollon yks, TYKS Ylilääkäri Olavi Nelimarkka, Ortopedian ja traumatologian klinikka, TYKS Ylihoitaja Tiina Pakasto, Ensiapupoliklinikka ja tehohoito, TYKS Osastonylilääkäri Arto Rantala, Kirurgian klinikka, TYKS Tekninen johtaja Juha Rantasalo, Teknisen huollon tulosyksikkö, TYKS Osastonylilääkäri Sakari Salo, Diagnostisen radiologian yksikkö, TYKS vs. ylilääkäri Sirkku Peltonen, Ihotautien klinikka, TYKS Talouspäällikkö Mona Rönnholm, Turunmaan sairaala Ylilääkäri Harri Hakovirta, Kirurgia, Salon seudun sairaala Toimistopäällikkö Tuula Ahola, Vakka-Suomen sairaala Ylilääkäri Jari Välimäki, Kirurgia, Loimaan aluesairaala Koulutusohjelmasta saatavien kokemusten perusteella päätetään myöhempien vastaavien koulutusohjelmien toteuttamisesta esim. kerran vuodessa. Koulutustarvetta on runsaasti, koska erityisvastuualueellamme työskentelee sairaanhoitopiirien palveluksessa yhteensä lähes 9000 työntekijää, joista noin 200 sellaisissa erilaisissa esimies- tai johtamistehtävissä, joissa tällaisessa johtamiskoulutuksessa saatuja oppeja voi soveltaa. Toivotamme kaikille koulutettaville onnea ja menestystä johtamisopinnoissa ja tulevissa työtehtävissä. Turkka Tunturi johtajaylilääkäri Mikä ihmeen EVO? Specialstatsandel, vad är det för något? Nykyisiä ja tulevia johtajia koulutetaan 4 Loimaan ammattimiehet osaavat asiansa Sairaalasaneeraus vaatii aikaa ja asiantuntemusta Merimasku etsii keinoja erikoissairaanhoidon kulukehityksen tervehdyttämiseen Kuntoversti ei mikään tusinajoukko. 13 Kuukausikipuja Loimaan uudet ylilääkärit rekrytointihaasteen edessä Ökade resurser ger resultat Fyysinen hyvinvointi voi olla tuolista kiinni Hyvä työpaikkakokous on yhteistoiminnan peruskiviä Kuvantamiskeskus laajenee koko piirin alueelle Työlääketieteen poliklinikka löysi kodin allergiayksiköstä Laboratoriossa käynti entistä helpompaa Sairaalan joulu on lämmin tunnelmaltaan TYKSissä panostetaan turvallisuuteen. 26 Turvallisuutta työntekijöille Ensiapu auttaa aina TYKSin seniorit Uudet viran- ja toimenhaltijat Kannen iso kuva: TYKSin lastenpoliklinikalla aloitettiin adventtikausi perinteisesti yhteisellä juhlatilaisuudella, johon myös Oona (ed.vas.), Jenna, Oliver ja Kalle osallistuivat. Sairaanhoitaja Mari Raimoranta valvoi, ettei leikki yltynyt liian raisuksi. Kuva: Esa Halsinaho. Pieni kuva: Röntgenhoitaja Sanna Selin esittelee kuvantamiskeskuksen laitteita. Kuvantamiskeskus laajenee koko piirin tasoiseksi taseyksiköksi. Lisää sivulla 20. Kuva: Saku Pönkänen. 5

6 Loimaan ammattimiehet osaavat asiansa 6 Kim Backman, Pasi Pörsti, Markku Järvinen ja viisi muuta ammattimiestä pitävät huolen siitä, että Loimaan aluesairaalassa on kaikki kohdallaan. Ammattikoulun LVI-puolen käyneellä Pörstillä on vastuullaan sairaalan lämmitys, vesi ja ilmastointi. Lisäksi hän huolehtii ravintokeskuksen ja välinehuollon laitteiden sekä sairaalapesukoneiden huolloista ja korjauksista. Myös palohälytin- ja kiinteistöautomaation laitteistot kuuluvat Pörstin toimenkuvaan. Ammattikoulun lisäksi hän on suorittanut erilaisia sähkö- ja metallialan kursseja. Backman on opiskellut Turun ammatti-insituutissa elektroniikkaa. Hänen vastuullaan ovat mm. röntgen- ja leikkausosastojen laitteiden huollot ja korjaukset. Elektroniikkaopintojen lisäksi Backman onkin käynyt mm. maahantuojien järjestämiä laitekohtaisia koulutuksia. Järvinen on koulutukseltaan kirvesmies ja hän huolehtii osaltaan ikkunoiden, ovien ja kalusteiden kunnosta. Lisäksi Järvinen osallistuu pienempien remonttien tekemiseen. Myös hän on ylläpitänyt ammattitaitoaan käymällä kursseja. Ympärivuorokautisuus asettaa haasteita Koska sairaala toimii kellon ympäri seitsemänä päivänä viikossa, on myös huollon pelattava vuorokauden jokaisena hetkenä. - Arki-iltoina ja -öinä päivystää käyttöpäällikkö, joka sitten tarpeen mukaan soittaa lisäapua paikalle. Viikonloppuina meillä on kiertävä käyttöpäivystys, eli kukin päivystää vuorollaan, Backman selventää päivystyskuvioita. Yleisimpiä päivystysluonteisia tehtäviä ovat murto- ja palohälyttimien vikahälytykset. - Joudun vikahälytysten takia käymään täällä öisin noin 5-10 kertaa vuodessa, Pörsti arvioi. Joustavuus arvossaan Kaikilla kolmella on kokemusta myös muista työympäristöistä kuin sairaalasta. - Ennen tänne tuloani olin töissä elektroniikka-alan tehtaassa ja ainakin se oli hyvin erilaista kuin täällä. Siellä työ oli melko monotonista ja valvottua. Täällä työ on paljon itsenäisempää ja jokainen pystyy itse suunnittelemaan työtapojaan ja aikataulujaan, Backman kertoo. Sairaala on työympäristönä haastava monessakin mielessä. - Täällä joutuu usein tekemäänn töitä aika erikoisissa olosuhteissa. Ympärillä on potilaita ja henkilökuntaa, eli turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, Backman kertoo. Ammattimiehet joutuvat päivittäin tekemisiin useiden ihmisten kanssa, joten sosiaaliset taidot on hallittava hyvin ja joustavuutta on löydyttävä molemmin puolin. - Usein töitä joutuu sovittelemaan sairaalan rytmiin, eli annettuja tehtäviä ei voi tehdä silmänräpäyksessä, Pörsti kuvailee. - Lisäksi aina on muistettava, että vaitiolovelvollisuus koskee myös meitä, Järvinen huomauttaa. Monipuolisuus ja itsenäisyys motivoivat Sairaalan tekninen ja kiinteistöhuolto on työpaikka, jossa vanha fraasi»kahta samanlaista työpäivää ei ole» pitää taatusti paikkansa. Sekä Backman, Pörsti että Jär-

7 vinen arvostavat työssään sekä monipuolisuutta että itsenäisyyttä. - Loimaan aluesairaala on kohtuullisen pieni yksikkö ja täällä on sellainen henki, että kaikkiin toimiin tartutaan sen ihmeempiä empimättä. Välillä ollaan hiekoittamassa pihaa tai auttamassa kappelissa vainajien siirtämisessä. Varsinkin lomakaudella joutuu tekemään paljon oman alan ulkopuolisia tehtäviä, Backman kertoo. Miehet kokevat arvokkaana myös sen, että he ovat oman itsensä herroja. - Itse arvostan omaa työrauhaa. Saa keskittyä tekemisiinsä eikä kukaan ole koko aja hengittämässä niskaan, Backman sanoo. - On mukavampi tehdä töitä, kun voi itse suunnitella miten ja missä järjestyksessä niitä tekee, Pörsti vahvistaa. - Aamulla on mukava tulla töihin, kolmikko tiivistää työyhteisönsä hyvän hengen yhteen lauseeseen. Työn vastapaino Monipuolisen työn vastapainoksi Loimaan aluesaraalan ammattimiehillä on myös monipuoliset harrastukset. - Mitään yhtä tiettyä vapaa-ajan viettotapaa ei ole, eli mitä milloinkin. Joskus on pelattu työporukalla sählyä ja sulkapalloa. Nyt olen viimeisen vuoden rakentanut taloa, kai sekin on yhdenlainen harrastus, Backman naureskelee. Pörstin vapaa-aika kuluu perheen parissa. - Minulla on kaksi pientä lasta, jotka pitävät huolen siitä, että vapaa-ajan ongelmia ei ole. Järvinen paukuttelee työvasaran vastapainoksi rumpuja. - Soittelen kavereideni kanssa mm. häissä, syntymäpäivillä ja muissa juhlissa, rumpali-kirvesmies paljastaa. Musiikin lisäksi Järvinen harrastaa lenkkeilyä. Anki Lahtinen Pasi Pörsti (vas.), Kim Backman ja Markku Järvinen työskentelevät Loimaan aluesairaalassa ammattimiehen nimikkeellä. 7

8 Sairaalasaneeraus vaatii aikaa ja asiantuntemusta 8 Vakka-Suomen sairaalan ensiapupoliklinikan lattiat hohtavat uutuuttaan. Kauan kaivattua tilaa ja valoa on riittämiin. Vastavalmistunut saneeraus on ollut varsinainen haaste koko sairaalalle, mutta etenkin projektityöryhmässä mukana olleille erikoissairaanhoitajille Virva Sjöblomille, Anne Arolalle sekä Anne Sjöblomille. Ensiapupoliklinikan saneerausprojekti alkoi jo vuonna 2002, jolloin Anne ja Virva Sjöblom ryhtyivät suunnittelu-urakkaan. - Alunperin oli tarkoitus remontoida olemassa olevat tilat ja sijoittua niihin uudelleen, eli meillä ei ollut tarkoitusta ryhtyä kaatamaan seiniä, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, että kyseessä onkin paljon laajempi operaatio, Virva Sjöblom selventää. Varsinainen saneeraus aloitettiin noin vuosi sitten. Samaan aikaan Anne Arola liittyi työryhmään. - Olin mukana kalustuksen suunnittelussa sekä turvallisuustyöryhmässä. Tehtävänäni oli mm. tarjousten vertailu, Arola kertoo. Kodikkaat väistötilat Remontin ajan ensiapupoliklinikka toimi entisen synnytysosaston tiloissa. - Väistötilat olivat hieman ahtaat ja kulkureitit esimerkiksi laboratorioon tai röntgeniin mutkikkaita, mutta tilat olivat varsin kodikkaat ja viihdyimme siellä hyvin, Arola muistelee. - Huolellinen muuton suunnittelu mahdollisti ensiapupoliklinikan toimimisen joustavasti koko ajan. Suuri kiitos muuttourakan onnistumisesta kuuluu laitosmiehillemme, jotka olivat korvaamattomana apuna, Virva Sjöblom kiittelee. Anne Arola piti saneeruasprojektia haasteellisena ja antoisana. Vakka-Suomen sairaalan saneeratut ensiapupoliklinikan tilat hohtavat uutuuttaan. Parannuksia intimiteettisuojaan ja turvallisuuteen Potilaiden kannalta merkittävä muutos uusituissa ensiapupoliklinikan tiloissa on parantunut intimiteettisuoja. - Nyt ensiavun lääkärillä oma kanslia potilashaastatteluja varten, joten keskustelut eivät kuulu esimerkiksi odotustilaan, kuten ennen oli vaarana. Myös turvallisuuteen ja valvontaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Suurimmassa o sassa huoneista on kaksi uloskäyntiä. Lisäksi on asennettu valvontakameroita sekä odotus- että hoitotiloihin, Arola kertoo. Yhteistyössä yli esteiden Anne Arolan ja Virva Sjöblomin kanssa keskustellessa ei voi olla huomaamatta, kuinka innostuneita molemmat tehtävästään ovat olleet. He pitivät projektia vaativana, haasteellisena ja monin tavoin opettavaisena. - Sairaanhoitajan koulutus ei juurikaan anna valmiuksia remonttityöryhmässä toimimiseen, mutta saimme apua mm. omalta käyttöpäälliköltä Arto Peltoselta, rakennusvalvoja Kari Honkaselta sekä tietysti

9 johtavalta lääkäriltä Lisa Pelttarilta. Heitä ja kaikkia muita mukana olleita haluamme tässä kiittää, Arola ja Sjöblom välittävät terveisensä projektiin osallistuneille. Väsynyt mutta onnellinen Usean vuoden ponnistuksen vaatineen projektin valmistuttua ei voi olla kysymättä, miltä nyt tuntuu? - Kun urakka on saatu onnellisesti päätökseen, voisi suunnata katseensa menneeseen ja spekuloida, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Yhtäkaikki, olemme molemmat kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen sekä siihen, että saimme olla mukana, Virva Sjöblom tiivistää. - Mukanaolosta olen saanut valtavasti uutta tietoa sekä lisää itsevarmuutta. Mutta ihan heti en kyllä uudelleen lähtisi vastaavaan hankkeeseen, sen verran rankkaa se oli, Arola naurahtaa. Yhtä asiaa sekä Anne Arola että Virva Sjöblom olisivat urakassa kaivanneet. - Sairaanhoitajan koulutus ei oikein tuntunut riittävän teknisten piirrustusten lukemiseen ynnä muuhun sellaiseen. Varsinkin laitesuunnittelussa olisimme kaivanneet asiantuntija-apua. Anki Lahtinen Kuvat:Saku Pönkänen Uusi numero Vakka-Suomen sairaalaan Vakka-Suomen sairaalan vaihde siirtyi Uudenkaupungin kaupungin alaisuudesta TYKSin alaisuuteen lokakuun alusta. - Numeron muuttuminen ei ole aiheuttanut ongelmia ja uusi vaihde toimii moitteettomasti, vaihteenhoitaja Eija Juva kertoo. Juvalla on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus vaihdetyöstä, joten keskuksen hoitaminen sujuu rutiinilla, vaikka asiakaskunta on muutoksen jälkeen varsin laaja. - Tässä samassa järjestelmässä ovat Vakka- Suomen sairaalan lisäksi TYKS sekä Raision ja Paimion sairaalat. Uusi numero (02) ORTONin seminaarit Miten ehkäistä osteoporoosi - uusimmat keinot Miten käytän Pilatesta ja Feldenkreisia selkäkipupotilaan fysioterapiassa Helmikuu Toimintaterapiapäivä/ workshop Endoproteesihoitajakoulutus III Kivun operatiivisen hoidon kurssi Fibromyalgia 1.4. Selän aktiivinen kuntoutus ja toimintakyky 7.4. Intoa, kuntoa ja iloa työelämään 8.4. Anders Langenskiöld-seminaari "Apuvälineet kuntoutusketjun osana" Nivelrikko- ja reumapotilaan konservatiivisesta hoidosta ja kuntoutuksesta Olkapääongelmat Toukokuu Toimintaterapiapäivä/ workshop Elokuu 14th Orthopaedic Summer School Elokuu 6th Physiatric Summer School Puudutukset - eksperttisymposium Ortopedinen hoitotyö Polven ortopedia Kasvuiän ortopediset ongelmat Endoproteesihoitajakoulutus I Endoproteesihoitajakoulutus II Tervetuloa seminaareihimme! Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Kerstin Lindström-Salmi, koulutusassistentti, ORTON Invalidisäätiö, Helsinki, puh. (09) , kerstin.lindstrom-salmi@invalidisaatio.fi (koulutus, seminaarit) Vasaramäessä, Asunto Oy Turun Lehmustie Neljän perheen rivitaloyhtiö. Viihtyisä puistomainen pientaloalue. Yliopisto, TYKS, Datacity (n. 1 km) luontevan matkan päässä. 4-6 h + k + sauna + takkah., 170 m 2 + lämmin harraste/varastotila 49 m 2. Yht. 219 m 2. Mh , vh ja mh ja vh Työt on jo aloitettu, valmistuu keväällä Rakentaja: Rakentajamestarit Oy, Fin Esittely ja myynti: Huoneistokeskus Oy LKV Linnankatu 13, puh. (02) , Maariankatu 1, (02)

10 Merimasku etsii keinoja erikoissairaanhoidon kulukehityksen tervehdyttämiseen Merimasku on pieni kunta, asukkaita tässä luonnonkauniissa saaristokunnassa on Väki on varsin korkeasti koulutettua ja hyvin toimeentulevaa, ja vaikka väkiluku on pieni, kasvuvauhti on kova. Kunnanjohtaja Marko Marsalan mukaan Merimasku on Suomen 5. nopeimmin kasvava kunta. Voimakas kasvu tietää myös sitä, että väestörakenne painottuu lapsiperheisiin ja nuoriin ikäluokkiin. Alle 19-vuotiaita on merimaskulaisista neljännes, yli 65-vuotiaita vain 11 prosenttia. Kun lapsia on paljon, palvelurakenteen suunnittelussa pohditaan jatkuvasti mm. päivähoidon ja koulunkäynnin järjestämiseen liittyviä kysymyksiä. Marsala kuvaa tilannetta jatkuvan kasvun kierteeksi. - Meidän on pakko kasvaa, jotta pystymme rahoittamaan palvelut ja toisaalta meidän täytyy kasvaessamme pystyä rahoittamaan enemmän palveluja. Suurimmat väestön kasvuluvut ovat viiden viimeisen vuoden aikana olleet Merimaskussa 4,5 prosenttia, nyt 2,8 prosenttia. Marsalan mukaan kasvu myös jatkuu. Kunnan valmisteilla oleva yleiskaava tuottaa vahvistetuksi tultuaan uusia rakennuspaikkoja. - Kaavoitusratkaisuissa ja kunnan strategiassa pyritään siihen, että meillä olisi mahdollisimman paljon korkealuokkaisia rakennuspaikkoja, jolloin tarkkaan tutkitaan myös rantarakentamisen mahdollisuudet, Marsala lupaa. Kun matkaa Turkuun on vain 25 km, uusien asukkaiden virta ei näillä näkymillä varmasti tyrehdy. Merimasku on kansanterveystyön kuntayhtymässä Naantalin ja Rymättylän kanssa. Ikärakenteesta johtueen merimaskulaiset ovat ikävakioidun sairastavuusindeksin perusteella tämän ryhmän terveintä joukkoa. Perusterveydenhuolto sijoittuu pääosin Naantaliin, mutta kunnasta löytyy kuitenkin terveysasema, jossa on terveydenhoitaja tavattavissa päivittäin ja lääkäri kerran viikossa. Terveydenhuoltoon yli 20 prosenttia budjetista Monien pienten kuntien tavoin terveydenhuollon menot nielaisevat myös Merimaskussa merkittävän osan budjetista. Vuonna 2004 kokonaissumma nousee n. 1,2 milj. euroon, josta erikoissairaanhoidon osuus on euroa. Menojen kasvu ja vaikea ennakoitavuus ovat saaneet kunnanjohtaja Marsalan miettimään erikoissairaanhoidon osalta uusia, myös julkisuuteen tuotuja ratkaisumalleja, joista tässä jutussa keskusteltiin sairaanhoitopiirin talousjohtaja Risto Laalon kanssa. Laalo toteaa Merimaskun selviävän kuntien välisessä terveydenhuollon menojen vertailussa varsin hyvin. Kustannukset Merimaskussa ovat pysyneet valtakunnallisen keskiarvon alapuolella. Viimeisimmän, vuonna 2002 valmistuneen valtakunnallisen, tarvevakioidun tilaston mukaan Merimaskun indeksi perusterveydenhuollossa oli 84 (koko maa 100) ja erikoissairaanhoidossa 96. Perusterveydenhuollon ja erikoisairaanhoidon yhteenlaskettu tarvevakioitu indeksi oli 91 eli edelleen yhdeksän pistettä hälytysrajaa edullisempi. Laalo viittaa myös siihen, että erikoisairaanhoidon kustannukset Suomessa, vaikka ovatkin nousseet, ovat esimerkiksi osuutena bruttokansantuotteesta 7 prosentin luokkaa, mikä on eurooppalaisittain alhaisimpia lukuja. 10 Merimasku - pinta-ala 101 km2, josta 50 % vesistöä - asukkaita syyskuun lopussa arvioidut sosiaalitoimen menot euroa - erikoissairaanhoidon menot euroa

11 Maksuosuudet sairaanhoitopiirille vuosina /asukas Vuosi Asukaskohtaiset maksuosuudet ovat kuitenkin Merimaskussakin jatkuvasti nousseet, kuten oheinen graafi kymmeneltä viime vuodelta osoittaa. Se on ongelma, johon kunnanjohtaja joutuu hakemaan ratkaisuja, mutta vielä suurempana ongelmana Marsala kokee menojen vaikean ennakoitavuuden. - Kun erikoissairaanhoidon menojen kasvu uhkaa muutamassa vuodessa muodostua jopa kymmeniksi prosenteiksi, vastuullisen virkamiehen tulee selvittää, mitä asialle on tehtävissä Merimaskun kunnanjohtaja Marko Marsala (vas.) ja sairaanhoitopiirin talousjohtaja Risto Laalo pohtivat erikoissairaanhoidon tilannetta pienen kunnan näkökulmasta. Menokehityksen vaikea ennakoitavuus on moneen kertaan todettu erityisesti pienten kuntien ongelmaksi. Laalo toteaa sairaanhoitopiirin budjetin vuonna 2003 toteutuneen 0,1 prosentin tarkkuudella eli piiritasolla nettomenojen toteutumisaste on 99,9 %, mutta kunnittain tarkasteltuna osumatarkkuus on +/ 22 prosenttia. Pienet kunnat ovat Laalon mukaan liian pieniä yksikköjä poistamaan satunnaisvaihtelun erikoissairaanhoidon kustannuksista. Tämän tilanteen auttamiseksi osa kustannuksista peritään asukaspohjaisesti ns. kalliin hoidon tasausmaksuna ja erityisvelvoitemaksuna. Kaikkein kalleimmat hoidot leikataan pois eli maksetaan yhteisesti kerätystä kassasta. Tällä hetkellä leikkausraja on euroa/potilas/vuosi. Kalliin hoidon tasausmaksulla ja erityisvel- voitemaksulla katetaan 8 prosenttia piirin kokonaisvuosituloista ja ilman niitä kustannusten vuoristorata pienissä kunnissa olisi vielä huimempi. Kunnan pienuus ei kuitenkaan riitä Marsalalle selitykseksi, sillä pienellä kunnalla on samanlaiset taloussuunnitteluun liittyvät velvoitteet kuin isoillakin. Hän on myös miettinyt erilaisia ratkaisuja. Tilastoitavan aineiston laajuutta voitaisiin parantaa muodostamalla laskennallisia kuntapooleja, jotta saavutetaan riittävän suuri väkiluku. Esimerkiksi Naantalin kansanterveystyön kuntayhtymän budjetti asukkaan väestöpohjalle pitää. Marsala ehdottaa myös menokehityksen arviojakson pidentämistä esimerkiksi viiteen vuoteen. - Jos taloussauunnittelijalle voisi sanoa, että erikoissairaanhoidon kustannuskehitys on esimerkiksi 5 % seuraavien viiden vuoden ajan, se olisi ihan mahtavaa riippumatta siitä, millä tasolla viiva kulkee. Kyllä kunnissa se ymmäretään, että ihmisten hoitaminen maksaa. Lisää avoimuutta Marsala sanoo olevansa tyytyväinen sairaanhoitopiirin raportointiin. - Meille kerrotaan, kuinka paljon palveluja on käytetty ja mitkä ovat käyttöasteet, samoin tasaerälaskutus toimii. Siitä eteenpäin Marsala kaipaa lisää läpinäkyvyyttä eli laskuun enemmän tietoa siitä, mitä on hoidettu ja mitä se on maksanut. DRG-sairausryhmiin (diagnoosipohjainen potilaan hoidon kokokonaispaketti) perustuva järjestelmä saattaa Marsalan mielestä helpottaa seurantaa, mutta jos Merimaskulle tehdyn DRG-pohjaisesta tarjouksesta 36 prosenttia menee ryhmään»muut DRG-tuotteet», läpinäkyvyys ei vielä ole optimaalinen. jatkuu seuraavalla sivulla 11

12 jatkoa ed.sivulta Laalon mukaan sairaanhoitopiiriltä ei puutu halua tai valmiutta kehittää laskutuksen ennakoitavuutta tai uusia laskutusjärjestelmiä. Hän kuitenkin epäilee, että perussopimukseen sisältyvä sääntö kohdella kuntia laskutuksessa tasavertaisin laskutusperiaattein, voi aiheuttaa käytännön ongelmia yksimielisyyden saavuttamisessa. Yhtenä ratkaisuna Laalo näkeen rahoituspohjan muuttamisen, koska suomalaiset kunnat ovat keskimäärin liian pieniä kantamaan erikoissairaanhoidon kustannuksia. - Olemme tehneet harjoituslaskelmia, joissa kuntakenttä on jaettu kahdeksaan neuvottelurenkaaseen. Kun lasketaan poikkeamat neuvottelurenkaittain, saavutetaan vuositasolla parin prosentin tarkkuus, kun se nyt on parikymmentä prosenttia. Jatkokehittelyyn Laalo kelpuuttaisikin jonkin sellaisen DRG-pohjaisen tai tarvevakioituun asukaspohjaiseen maksuun perustuvan rahoitusmallin, joka toimisi eräänlaisena vakuutusjärjestelmänä suurten vuosivaihtelujen kattamiseksi. Kilpailuttamalla kulukarsintaa Kunnanjohtaja Marsala on tuonut esiin myös ajatuksen erikoissairaanhoidon palvelujen kilpailuttamisesta. - Kunnan kulukehityksestä vastaavana virkamiehenä pohdin tietysti kaikkia mahdollisuuksia, miten selvitään kustannustehokkaimmin kunnalle asetettujen velvoitteiden hoitamisesta. Marsalan ajatuksena on ollut mahdollisuus ostaa päiväkirurgisia toimenpiteitä kuten kaihileikkauksia yksityisiltä lääkäriasemilta. Kilpailuttaminen ei kuitenkaan ole hänen mielestään itsetarkoitus ja hän myöntää mahdolliset ongelmat yhteisvastuun toteutumisen kannalta, jos yksityiset lääkäriasemat alkavat tehdä edullisesti esimerkiksi kaihi- tai polvileikkauksia tai pallolaajennuksia, jotka voi hinnoitella parempikatteisina. Laalon mukaan kilpailuttaminen ei ole mahdollista kesken sopimuskautta, kun sairaanhoitopiiri on varautunut ja sitoutunut tuottamaan sopimukseen sisältyvät palvelut kunnalle. Silloin jäisi kapasiteetti käyttämättä ja tulot saamatta. Laalo epäilee myös, että Merimasku yksinään on liian pieni yksikkö järjestämään erikoissairaanhoidon kilpailuttamista, varsinkin kun se voisi koskea vain muutamaa tuotannonalaa. Siinä tapauksessa että maakunnan katsotaan tarvitsevan kilpailutettuja palveluja, Laalo pitää parempana vaihtoehtona sen hoitamista isommissa kokonaisuuksissa esimerkiksi niin, että kilpailuttaminen tapahtuisi sairaanhoitopiirin toimesta yhteistyössä kuntien kanssa. - Jos halutaan selvittää, voidaanko tiettyjä palveluja saada halvemmalla jostakin muusta tuotantolaitoksesta, niin kyllä meidän täytyy uskaltaa tehdä se itse. Laalo sanoo. Marsala myöntää, että villoja voi tulla vähän, jos Merimaskun kokoinen kunta alkaa kilpailuttaa terveyspalveluja, mutta myös tähän liittyy osittain toivomus suuremmasta läpinäkyvyydesta. - Jos ostamme lonkkaleikkauksen yksityiseltä, tiedämme tasan tarkkaan, mitä on ostettu, tulee lasku ja se maksetaan, hän sanoo. - Lasku tulee meiltäkin, mutta se on pienempi, sillä se perustuu omakustannushintaan ilman lisäeriä, Laalo kuittaa ja lupaa näyttää, miten sairaanhoitopiirin lasku muodostuu. 12 Teksti: Tuulikki Noramaa Kuva: Saku Pönkänen

13 Kuntoversti ei mikään tusinajoukko sissa TYKS unohdetaan eikä työasioista puhuta. Ryhmä on saanut pientä tukea tykyrahoista, mutta omallakin kukkarolla käydään. Kustannuksia aiheutuu etenkin siitä, että usein mukana on ohjaaja perehdyttämässä uusien, monille vieraiden lajien saloihin. Golfkin kiinnostaisi, mutta se taitaa olla liian tyyris harrastus, Seija Paatero pahoittelee. Uusien liikuntamuotojen lisäksi myös lähiseudut ovat tulleet harrasteiden myötä tutummiksi. Metsä- Venlan ja Ruissalon lisäksi mm. Kaarinan Syyskuussa 2002 kokoontui 12 tyksiläistä Kankaanpään kuntoutuskeskukseen kuntoremonttikurssille. Monet heistä tapasivat tuolloin toisensa ensimmäistä kertaa, mutta eivät suinkaan viimeistä. Ryhmä löysi heti»yhteisen sävelen», viihtyi yhdessä ja päätti, etteivät kokoontumiset ja kunnon ylläpito saa jäädä Kankaanpäänkäynnin varaan. Ryhmä kastoi itsensä Kuntoverstiksi. Mistä arvoituksellinen nimi, se jääköön edelleenkin arvoitukseksi, myhäilee hallintoylihoitaja Seija Paatero, yksi ryhmän jäsenistä. Muut ovat laitoshuoltaja Aila Ahlroth, sairaanhoitaja Pirkko Arhio, laboratoriohoitaja Päivi Heikkilä, laitoshuoltaja Anja Huukkala, apulaisosastonhoitaja Marja-Liisa Luoma, sairaanhoitaja Sirpa Luukkaa, ammattimies Jari Niemi, toimistosihteeri Paula Sainio, laitoshuoltaja Ulla Vanhatalo, osastonhoitaja Riikka Vuorenmaa ja huoltomestari Pekka Ylikiuttu. Kuntoilun kymmenottelijoita Kankaanpäässä syttynyt kipinä roihahti ilmiliekkiin, ja Kuntoversti päätti ryhtyä kokoontumaan kerran kuukaudessa. Järjestely- ja ideointivastuu jaettiin huonekunnittain sen mukaan, kuinka joukko oli kuntoutuskeskuksessa majoittunut. Ohjelma ja tapahtumat suunnitellaan Kuntoversti kohottaa kuntoaan ennen valmistautumista pikkujoulujuhliinsa Naantalin kylpylässä. puolivuosittain eteenpäin, ja systeemi on toiminut mainiosti. Uusia liikuntamuotoja ja -lajeja etsitään aktiivisesti, ja lajikirjo on jo nyt runsas: mm. pingistä, sulkapalloa, ratsastusta, keilailua, kanoottimelontaa, perinteisemmistä hölkistä ja sauvakävelyistä puhumattakaan.»bonuksena» eräs ryhmäläisistä on opetellut uimaan ja toinen pudottanut painoaan muiden tuella ja kannustuksella. Ja mikä merkittävintä osallistumisaktiivisuus on huippuluokkaa: vähintään kymmenen ryhmäläistä on aina mukana, vaikka työvuorot saattavatkin joskus tuottaa hankaluuksia. Ja mikä myös on tärkeää, ryhmän kokoontumi- luontopolkua on samoiltu, ja Paimionjoen rannalla on paistettu makkaraa lehmien ja lampaiden ihmetellessä tyksiläisten touhuja. Jokakeväisiin kävelytesteihin Kuntoversti on osallistunut lähes sataprosenttisesti. Pikkujoulua ryhmä viettää Naantalin kylpylässä allasjumpan ja uinnin mutta myös perinteisempien pikkujoulukekkereiden merkeissä. Vaikka ryhmässä on monia, jotka ovat muutenkin liikunnallisesti aktiivisia ja harrastavat säännöllisesti omia lajejaan, Kuntoversti yhdistää heitä kuitenkin tulevaisuudessakin, sillä he ovat todenneet, että yhdessä kannattaa tehdä ja toimia. Myös kuntoilun suoma jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Markku Näveri 13

14 14 Mirja Hovirinta Ruokapuheita Pettuleipä on aikoinaan kannustanut Suomen kansaa uskomattomiin voimain ponnistuksiin. Kainuulaisten Nälkämaan laulu ja vanhat työväenlaulut muistelevat nälkää esivanhempiemme vakituisena vieraana. Pula ruuasta oli osatekijänä yhtälailla Ranskan vallankumouksen syttymisessä kuin monen suomalaisen Amerikan siirtolaisen matkapäätöksen laukaisemisessa. Nälkä ei enää siivitä hyvinvointi suomalaisen ratkaisuja. Päinvastoin hyvä päivällinen toimii monien tärkeiden päätösten rekvisiittana. Illallisen yhteydessä suunnitellaan tulevaisuutta ja kahvitarjoilu kuuluu jokaisen tapaamisen vähimmäisvaatimuksiin. Useimmilla nykysuomalaisilla ei ole kokemusta nälästä. Ruokaa on tarjolla riittävästi, joskus suorastaan liikaa. Pitää osata valita roskaruoan ja kotiruoan välillä, harkita haluaako luomuravintoa vai valmiseineksiä, vertailla pikaruokalan ja gourmet-ravintolan tarjontaa. Tässä ravintoaineiden ylitarjonnassa menee välillä lusikan sijasta suuhun pelkkä sormi. Neuvolaverkostomme valistaa kansaa oikeasta vatsantäyttämisestä ensimmäisestä äidinmaidon imaisusta alkaen. Ohjeet ovat muuttuneet vuosien varrella. Lapset ovat silti kasvaneet käyrien mukaan tai käyristä piittaamatta. Nykyvanhempi tietää välipalojen merkityksen, oikeat ruokaaineympyrät ja kolmiot ja vitamiinien vaikutukset. Päiväkodeissa ja kouluissa valistus terveellisestä ravinnosta jatkuu. Myös terveydenhuollon ammattilaisille on vuosikymmenten ajan päntätty päähän ravitsemusoppia. Kaikesta tiedosta ja tarjonnasta huolimatta ruoka on meille ongelma. Sitä syödään liikaa, se on epäterveellistä tai se on tarjolla väärään aikaan. Ylipainosta on tullut kansantauti, ja lihavuuden kammo on synnyttänyt anoreksiaa ja bulimiaa. Ateriamme sisältävät mitä moninaisimpia tarpeellisia ja tarpeettomia lisäaineita, joten ruoka-aineallergiat lisääntyvät. Aamiainen hotkitaan, lounas unohtuu, päivällinen korvataan lihapasteijalla ja iltapala ahmitaan yömyöhään, ja niin syömisongelma umpeutuu toalettiosastoon. Ruoka aiheuttaa paljon työtä. Ennen kuin ateria on valmis syötäväksi, on se kylvetty, kasvatettu, korjattu, kuljetettu, varastoitu, myyty, ostettu ja valmistettu. Ja jotta jaksaisimme kylvää, kasvattaa, korjata ja kuljettaa, tarvitsemme ruokaa. Yhä useammin kuulee viestejä työyksiköistä, joissa on niin kiire, ettei ehditä ruokailla. Pyhä VESkirjamme sanoo, että jaksotyössä on tarjottava työntekijälle tilaisuus joutuisaan ateriointiin työaikana, edellyttäen ettei ruokailusta aiheudu häiriötä työn kululle tai annettaville palveluksille. Meillä on sairaanhoitopiirin eri sairaaloissa talon puolesta tarjolla kohtuuhintaista hyvää ruokaa. Vatsan täytettä voi ostaa kanttiineista ja lähitienoon pikaruokaloista. Eväät on mahdollista valmistaa etukäteen valmiiksi kotona. Kiireenkin keskelle kannattaa rakentaa ruoan mentävä tauko. Ruokailemattomuus saattaa aiheuttaa loppujen lopuksi melkoista häiriötä työn kululle tai annettaville palveluksille. Nälkä ei nykyaikana ole oikea kannustin työntekoon. Loimaan u ylilääkärit haasteen Sisätautien erikoislääkäri Tapani Madekivi aloitti Loimaan aluesairaalan uutena sisätautien ylilääkärinä toukokuussa Syyskuun alusta lähtien kirurgian uusi ylilääkäri on kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Jari Välimäki. Molemmat ovat pitkän linjan loimaalaisia. Madekivi on työskennellyt Loimaan aluesairaalassa jo 20 vuotta. Välimäki on puolestaan työskennellyt Loimaalla useaan otteeseen ja yhtäjaksoisesti vuodesta 1992 lähtien. Punkalaitumella asuva Madekivi toimi uransa alussa kotikuntansa terveyskeskuslääkärinä. Loimaalle hän tuli ensimmäisen kerran vuonna 1984, ensin hoitamaan sijaisuuksia, ja päätyi lopulta sisätautien osaston lääkäriksi vuonna Erikoistumisensa Madekivi suoritti TYKSissä. Asiakkaina potilaat ja terveyskeskukset Madekivi pitää uuden virkansa suurimpana haasteena alueen terveyskeskusten ja sitä kautta potilaiden mahdollisimman hyvää palvelua ja hoitoa. - Hoitoa on pyrittävä parantamaan entisestään. Nykyään korostetaan hoidon porrastusta ja hoitopolkua. Siksi yhteistyötä Loimaan aluesairaalan ja terveyskeskusten välillä on tehostettava, samoin yhteistyötä Loimaan ja TYKSin välillä. Hoitotakuun tuleminen ei sinänsä muuta toimintaa sisätautien puolella. Me täytämme sen asettamat edellytykset jo nyt, Madekivi sanoo. Toinen uuden sisätautien ylilääkärin suurista haasteista on rekrytointi. - Tämän puolen vuoden aikana, kun olen ollut ylilääkärinä, päällimäinen ongelma on ollut uusien työntekijöiden saaminen. Katsoisin, että johtajan tehtävänä olisi luoda sellaiset edellytykset ja puitteet, että työntekijät viihtyvät ja ovat halukkaita tulemaan tänne töihin.

15 udet rekrytointiedessä Loimaan aluesairaalan uusi kirurgian ylilääkäri Jari Välimäki. Tapani Madekivi on hoitanut sisätautien ylilääkärin virkaa toukokuusta lähtien. Leijonia ja lukemista Työnsä vastapainoksi Madekivi harrastaa lukemista. Kirjallisuudesta häntä kiinnostaa luonnontieteitä ja historiaa käsittelevä kirjallisuus. Lisäksi Madekivi on mukana Lions-toiminnassa. Loimaalta TYKSiin ja takaisin Jari Välimäki valmistui lääkäriksi 1980 ja aloitti uransa Loimaan aluesairaalassa. Hän työskenteli sekä kirurgiassa että sisätaudeilla. Välimäki sai kirurgian erikoislääkärin pätevyyden TYKSissä vuonna Parin vuoden Loimaalla olon jälkeen hän palasi TYKSiin ortopedian erikoistumisvirkaan. Välillä Välimäki pistäytyi myös TAYSin ortopedian klinikalla. Loimaan aluesairaalan kirurgian apulaisylilääkärinä hän on ollut vuodesta Ylilääkärin virasta eläkkeelle siirtyneen Erkki Jussilan paikan täyttäminen ei ole Välimäen mukaan helppoa. - Edeltäjäni oli hyvin monipuolinen kirurgi ja urologin koulutuksen saanut ja lisäksi hän toimi monta vuotta sairaalan johtavana lääkärinä. Eli täytettäväni on varsin isot saappaat. Suoraan saliin Kirurgian ylilääkärinä Välimäki pitää suurimpana haasteenaan erikoislääkärivajeen täyttämistä. - Meillä on tällä hetkellä kuuden erikoislääkärin yksikössä vain kaksi erikoislääkäriä, eli niiden puute on varsin suuri ongelma. Tavoitteena Välimäki pitää toiminnan parantamista entisestään. - Meillä on paraikaa meneillään eräänlainen toimintatavan muutos. Tuolla sairaalan päädyssä, leikkaussalien läheisyydessä on rakennustyömaa, jossa rakennetaan uusia tiloja leikkauspotilaiden vastaanottamista varten. Tulevaisuudessa kaikki leikkaukseen tulevat potilaat saapuvat sinne ja heidät ohjataan suoraan leikkaukseen, eli heitä ei lähetetä ensin vuodeosastolle. Päiväkirurgiset potilaat hoidetaan myös uusissa tiloissa ja heidät kotiutetaan suoraan sieltä. Samoin päivystyksestä leikkaukseen tulevat potilaat lähetetään suoraan leikkaussaliin ja vasta sieltä osastolle. Uusi järjestely vähentää sairaalan sisäistä liikennettä, Välimäki selventää toimintamuutosta. Myös poliklinikan toiminnan on sopeuduttava uuteen järjestelyyn. - Potilas on jo ennakkoon valmisteltava leikkausta varten, tehtävä vaadittavat tutkimukset jne. Toimintatavan muutos on koko ajan kehitteillä ja sitä»harjoitellaan» jo ennen uusien tilojen valmistumista, Välimäki kertoo. Hyvä johtaja Välimäki kiteyttää hyvän johtajan kahteen sanaan, kuunteleva ja keskusteleva. - Johtajan on pyrittävä siihen, että hänen alaisensa ymmärtävät, mitä ovat tekemässä ja ennen kaikkea miksi. Tekemisen on lähdettävä alaisista, he osaavat suunnitella sen, miten työ tehdään parhaimmalla mahdollisella tavalla, johtajan tehtävä on ohjata toimintaa. Loimaan aluesairaalan kuvauksen uusi ylilääkäri tiivistää lauseeseen: pieni ja hyvin kompakti sairaala, jossa kaikki tuntevat toisensa. - Täällä ei ole pitkä matka mihinkään ja toiminta on erittäin tehokasta. Vastapainoksi matkailua Vapaa-aikaansa Välimäki viettää matkustamalla. - Harrastan enimmäkseen kaupunkimatkoja, vaikka ihan viimeksi olenkin käynyt Teneriffalla, se oli työmatka. Viimeisin kaupunkiloma oli keväällä yhdessä pojan kanssa Lontooseen tehty matka. Se on jännittävä kaupunki. Kun Lontooseen menee, tuntuu kuin menisi kotiin, Välimäki naurahtaa. Anki Lahtinen 15

16 Ökade resurser ger resultat Åbolands sjukhus breddade servicen med hörapparater 16 Att väntetiden för att få en hörapparat kan vara lång känner många till. Då befolkningen blir äldre ökar antalet patienter med nedsatt hörsel och behovet av hörapparat stort. Detta har lett till nästan tre år långa köer till Åbo Universitets Centralsjukhus fastän även Åbo stads sjukhus och andra sjukhus i distriktet har haft hörapparatverksamhet. Sedan 1,5 år tillbaka har Åbolands sjukhus en egen hörselvårdsassistent och utprovning av hörapparater inleddes hösten Tjänsten är normalt på halvtid men från 1 september till 31 december i år är den på heltid. - I höst har vi på Åbolands sjukhus varit med i ett projekt att förkorta de långa köerna på ÅUCS och lyckats ge ut över 80»extra» hörapparater då hörselvårdsassistenten sköter tjänsten på heltid i stället sin ordinarie halvtidstjänst. Projektet är fi nansierat med statsbidrag inom ramen för det nationella hälsovårdsprojektet, säger Johanna Kallinen, öronläkare vid Åbolands sjukhus. Få besök, snabb process Kallinen arbetar i team med sjukvårdare Stina Fröberg, öronavdelningens hörselvårdsassistent. Den nordiska termen är audionom men i Finland heter det hörselvårdsassistent resp. kuulontutkija. - Vi arbetar utgående från remiss från patientens hemkommun. Om remissen tyder på att hörapparat behövs läggs patienten direkt i den kön och på så sätt minskas väntetiden. Öronläkare Johanna Kallinen undersöker en patient på Åbolands sjukhus öronavdelning. Hälsovårdare Christina Lindblom assisterar. Sedan något år tillbaka har Åbolands sjukhus även hörapparatservice. Patienterna är äldre människor och man försöker minimera antalet besök. Vid första besöket undersöker öronläkaren patienten och därefter görs hörselundersökningar, som består av tonaudiogram (luft- och benledning), taltröskeln, diskriminationsförmågan (patientens förmåga att skilja ord) samt obehagsnivån. Om hörapparat behövs tas ännu under samma besök en modell av örat för den individuella öroninsatsen. Patienten får information om olika hörapparatmodeller och deras möjligheter. Det hela tar ca. 1,5 timme. Efter det löper processen snabbt. - Hörapparaten levereras på ca. tre veckor. Vid andra besöket provar vi in apparaten och undervisar i användningen, det tar någon timme. Patienten får hörapparaten på prov i tre, fyra veckor, varefter det blir ett kontrollbesök. Vid behov görs en extra kontroll men det behövs sällan, säger Fröberg. Patienten i fokus Efter ett års användning av hörapparaten gör patienten ett kontrollbesök och efter det behövs inga fler besök. Processen är så enkel och smidig den kan vara och för patienten är kostnaden låg. Fastän hörapparater är dyra betalar patienten endast en poliklinikavgift om 22 euro vid första besöket. - Kontrollbesöken hos hörselvårdsassistenten är gratis. Rehabilitering får inte kosta, det är stadgat i lag, säger Johanna Kallinen. Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt har en viss årlig summa för hörapparater och det nämnda projektet är en extra satsning av staten för att fler skall få hörapparat inom rimlig tid. Personer som är i behov av hörapparat kontaktar sin egen hälsovårdscentral, genomgår - gärna - en hörselundersökning och kommer via remiss till Åbolands sjukhus. - Vi utgår från vad patienterna tycker, de har ju en uppfattning om sin hörsel. Vi mäter hörseln på flera sätt och om patienten hör för bra eller om hörseln är så dålig att hörapparat inte lönar sig kan det bli nej till hörapparat. Även då försöker vi tillsammans med patienten hitta andra lösningar och hjälpmedel och vi kan kalla patienten till kontroll senare, t.ex. efter ett par år. Utgångsläget är att om man behöver hörapparat så får man en. Den stora frågan är när tidpunkten är bäst, säger Kallinen. Öronenheten vid Åbolands sjukhus firar 15-årsjubileum nästa år och man har utfört hörselundersökningar lika länge. Det senaste nya är hörapparatservicen. - Allmänt sett är det en liten avdelning med god bredd. Vi tar emot alla från spädbarn till åldringar, män och kvinnor. Poliklinikverksamheten omfattar undersökningar och små ingrepp. Allergiutredningar och sömnapnéundersökningar har tydligt ökat de senaste åren. Därtill utförs tonsill- och mindre öronoperationer. Naturligtvis betjänar också öronenheten på svenska och fi nska och som en mindre enhet arbetar har vi smidig service. Text & foto: Henrik Laurén

17 Fyysinen hyvinvointi voi olla tuolista kiinni Vajaan tuhannen Salon seudun sairaalan eri yksiköissä työskentelevän työntekijän hyvinvointi sai viime keväänä uutta pontta, kun työfysioterapeutti Sari Kilpinen aloitti työnsä. - Sisäänajo on vielä menossa ja luon uusia linjauksia vauhdittamaan sitä, mitä täällä on entuudestaan saatu aikaan. Vaikka Sari Kilpinen on ensimmäinen tässä tehtävässä, ihan tyhjältä pöydältä ei lähdetä. Salossa on ollut hyvin aktiivinen TYKY-toimikunta, jonka puitteissa työntekijöille on järjestetty erilaista toimintaa. Huvi- ja vapaa-ajan toimikunta on järjestänyt yhteistä hauskanpitoa virittämään työntekijöiden jaksamista ja myös työsuojelun puolelta on koetettu ylläpitää työntekijöiden työkykyä. Nyt tehtävässään aloittanut Sari Kilpinen sanoo lähtevänsä työstämään tätä kokonaisuutta työfysioterapeutin näkökulmasta. Työpaikkakäynnit etusijalla Tässä vaiheessa Sari Kilpistä työllistävät eniten työpaikkakäynnit. - Menen eri työpistreisiin katsomaan, mitä kukin työntekijä tekee, teen käynnistä lausunnon ja kartoituksen sekä toimenpide-ehdotukset, jotta työntekijä jaksaisi jatkaa työtään, hän kertoo työstään. Työfysioterapeuttiin voi myös ottaa yhteyttä. Jos työntekijällä on jokin tuki- tai liikuntaelinvaiva, hänet tutkitaan. - Sitten sanon, että katsotaanpa se sinun työpaikkasi, sillä jokin sellainen asia siellä täytyy olla, joka kuormittaa ja aiheuttaa tällaisen vaivan. Sovitaan aika, ja ilmoitan esimiehelle, että tulen tekemään työpaikkakartoituksen. Kartoituksen jälkeen lähetän lausunnon työterveyshuoltoon, esimiehelle ja työntekijälle, ja sama lausunto menee myös työsuojelutoimikunnalle. Tärkeänä tulosten saavuttamiseksi Sari Kilpinen näkee kokonaisvaltaisen sitoutumisen. Niin johdon, esimiesten kuin työntekijöidenkin tulisi huomata epäkohdat ja puuttua niihin. Se tarkoittaa konkreettisia toimenpiteitä. - Jos huomataan työpöytä liian korkeaksi tai työtuoli huonosti tukea antavaksi, vaikka ihminen tekee kahdeksan tuntia istumatyötä, käydään varastot läpi sopivien löytämiseksi tai laitetaan uuden hankinta budjettiin, Sari Kilpinen kehottaa. Hoitoalaan sinänsä kuuluu tietty työn kuormittavuus ja iän myötä ihminen kuormittuu eri tavalla fyysisesti raskaassa työssä. Omat ongelmansa aiheuttaa ATK:n yleistyminen. Tavallaan ollaan siinä tilanteessa, että työn tekemiseksi pitää olla ohjelmat ja laitteet ja niitä pitää käyttää, mutta ei ole paikkoja, johon ne laitettaisiin. Fyysinen kuormittuminen on silloin luonteeltaan staattista pitoa ja eri tavalla raskasta kuin hoitotyö. Vain ennaltaehkäisy tuottaa pysyviä tuloksia Fysioterapeutin työ on sataprosenttisesti ennaltaehkäisevää. Vuosien saatossa ja työelämän muuttuessa on huomattu, että ihmisiä ei enää pystytä pitämään hoitamalla työkykyisinä. Siksi lainsäädäntökin määrää, että pitää olla ennaltaehkäisevää työtä ja pitää päästä vaikuttamaan ihmisen työkykyyn, ennen kuin vaivoja tulee. - Kun on nähty, että hieronnalla ja lämpöhoidolla hoidetut vaivat toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, on ymmärretty, että ongelma on siellä, mistä vaivat tulevat. Pysyviä tuloksia saadaan vain vaikuttamalla sinne, Sari Kilpinen tiivistää. Pirkko Pasanen työsnkentelee potilaslaskutuksessa, jonka työpisteeseen Sari Kilpinen on tehnyt kartoituksen. Sen pohjalta on tehty suunnitelma, jota työstetään parhaillaan pohjapiirrokseksi. Konkreettiset toimenpiteet ajoittuvat vuodenvaihteeseen. Työ kuluttaa nopeasti Entä se paljon puhuttu henkinen hyvinvointi. - Fyysistä ja henkistä jaksamista ei tietysti voi erottaa toisistaan, sillä jos ihminen voi fyysisesti pahoin, se kyllä aiheuttaa henkistäkin väsymystä. Siitä huolehtiminen ei kuitenkaan ole työfysioterapeutin vaan enemmän työterveyshoitajan alaa, Sari Kilpinen selvittää. Salossa työskentelee yksi työterveyshoitaja ja yksi osa-aikainen työterveyslääkäri. Sari Kilpinen osallistuu myös TYKY-toimikunnan työskentelyyn ja työstää omaa työtään sitäkin kautta. Myös työsuojelutoimikunta toimii aktiivisesti. Meneillään on riskien kartoitus, joka tarkoittaa, että kaikkien yksiköiden on kartoitettava uhkaaviksi ja raskaiksi koetut asiat. Kun näihin asioihin pureudutaan, se tukee työntekijöiden jaksamista. Sari Kilpinen sanookin kokevansa tärkeäksi sen, että Salon alueella monet yhteisöt puhaltavat tässä työssä samaan hiileen. - Kukaan ei voi yksin mitään, vaan johdon ja henkilöstöhallinnon sekä myös työntekijöiden on sitouduttava mukaan. Sari Kilpinen tietää tekevänsä tärkeää työtä, mutta tuloksen näkyvät hitaasti. Konkreettisia tuloksiakin on kuitenkin syntynyt yhteistyössä TYKY-toimikunnan kanssa. Kuntosalilla, jossa toisena vetäjänä toimii liikunnanohjaaja, on alkanut käydä ihmisiä, jotka eivät omien sanojensa mukaan ole liikkuneet 20 vuoteen, ja myös kävelytestit on herätetty uudelleen henkiin. Tuulikki Noramaa 17

18 Hyvä työpaikkakokous on yhteistoiminnan peruskiviä 18 Työpaikkakokous on olennainen osa onnistunutta yhteistoimintaa ja toimivaa työpaikkademokratiaa. Työpaikkakokouksissa käsitellään työntekijöiden ja työyhteisön kannalta tärkeitä asioita, ja ne ovat oiva tilaisuus välittää informaatiota sekä tuoda esiin omia näkemyksiä. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin uusi yhteistoimintasopimus astui voimaan viime huhtikuussa, ja siinä annetaan osviittaa myös mm. työpaikkakokousten järjestämiseksi. Yhteistoimintasopimus on jaettu osastoille mutta se on luettavissa myös sairaanhoitopiirin Internet-sivulta osoitteesta Kaksi erilaista osastoa, aikuisten tehoosasto ja sisätautien vuodeosasto Raision sairaalassa, henkilökuntamääriltään suuri ja pieni. Yhteistä niille on ainakin se, että työpaikkakokoukset toimivat ja ne on nähty tärkeiksi foorumeiksi. Tehoosastolla itsestäänselvyys TYKSin aikuisten teho-osastolla on todella pitkät perinteet työpaikkakokousten järjestämisessä. Jo 1970-luvulla silloisten kirurgian teho-osaston ja sisätautien teho-osaston henkilökunnat kokoontuivat säännöllisesti yhteisten asioiden käsittelyyn. Pöytäkirjan pitäminen kokouksissa aloitettiin vuonna 1980, kertovat nykyisen yhdistetyn tehoosaston osastonhoitajat Pirkko-Liisa Leheste ja Tapio Korhonen. Teho-osaston työpaikkakokouksia pidetään kolmen viikon välein, aina keskiviikkoisin. Ajat sovitaan puolivuosittain ennakkoon, jotta ne ovat hyvissä ajoin henkilöstön tiedossa. Kumpikin osastonhoitaja johtaa vuoroin puhetta, ja pöytäkirjaa pitävät apulaisosastonhoitajat vuorotellen. Asialista on nähtävillä vähintään viittä päivää ennen kokousta. Kokousrutiinit ovat teho-osastolla hyvin hallinnassa. Tämä on sujunut hyvin ja ollut itsestäänselvyys jo molemmilla tehoilla, Pirkko-Liisa Leheste toteaa. Tapio Korhonen puolestaan muistuttaa, että teho-osastolla on myös monia muita kokouksia: on johtoryhmän, hoitoryhmän, laitehankintaryhmän, eri ammattiryhmien ja eri asiantuntijaryhmien kokoontumisia. Isolla, 120 työntekijän osastolla on kaikkiaan noin 70 erilaista kehittämistyöryhmää, joten kokouksia riittää. Työpaikkakokous tai osastokokous on kuitenkin siitä antoisin, että siellä ovat mukana kaikki osaston ammattiryhmät. Teho-osastolla lääkärit tosin yleensä osallistuvat satunnaisesti. Teho-osaston osastonhoitajat Tapio Korhonen ja Pirkko-Liisa Leheste ovat tyytyväisiä osastonsa hyvin toimivaan työpaikkakokouskäytäntöön. Tärkeitä asioita vilkasta keskustelua Teho-osaston kokouksissa on yleensä läsnä henkeä, osa heistä tulee vapaavuoroltaankin tärkeäksi kokemaansa tilaisuuteen. Henkilöstö myös tietää hyvin, millaisia asioita työpaikkakokouksissa käsitellään: toiminnallisia muutoksia, koettuja ongelmia, työvuoroja, lomia, perehdytystä, opiskelija-asioita, kesäajan suunnitelmia, palkkoja, työn tavoitteita, osastonhoitaja Leheste luettelee. Kokoukset ovat myös vaikeiden asioiden käsittelytilaisuuksia. Osa asioista tulee esille yhteistoimintasopimuksen perusteella, osa ajankohtaisuuden vuoksi, osa esimiesten aloitteesta ja osa henkilökunnan ehdotuksesta. Keskustelu kokouksissa on useimmiten avointa ja vilkasta, mutta joskus kannanottoja saa houkutella, Pirkko-Liisa Leheste kertoo. Hän painottaa, että kokouksen»hengen» on tultava esille pöytäkirjasta ja sen sisällön on vastattava kokouksen kulkua. Pöytäkirjat ovatkin hyvin luettuja ja asioista puhutaan jälkikäteen ahkerasti. Leheste pitää näitä jälkipuheita hyvinä, sillä niissä jatketaan tärkeää keskustelua. Isolla osastolla asioita joudutaan käsittelemään ja kypsyttelemään useassakin kokouksessa. Kollega Tapio Korhonen tietää, että keskustelujen pohjalta saadaan hyviä vaihtoehtoja toiminnan kehittämiselle sekä rakennusaineita tulevaisuuteen. Teho-osastolla työpaikkakokoukset ovat luonnollinen tapa toimia ja tehokas vaikutuskanava. Vierailijoitakin on kuultu, kuten ylihoitajia, pääluottamusmiestä ja sairaalapastoria. Ja onpa kokousten päätösten pohjalta lähetetty kirjelmiäkin eri tahoille. 082 otti omakseen Osastonhoitaja Raija Kuusisto kertoo, että Raision sairaalan sisätautien vuodeosastolla 082 käynnistettiin säännölliset osastokokoukset (työpaikkakokoukset, osastotunnit) vuoden 2004 alusta. Kokoukset pidetään joka tiistai-iltapäivä, jolloin ne häiritsevät vähiten osaston päivittäistä toimintaa. Kokouksissa käsitellään pakolliset asiat, joita ovat mm. työvuorot, lomat, koulutus, hankinnat ja taloussuunnitelmat, mutta myös muita ajankohtaisia ja tarpeellisiksi koettuja aiheita otetaan esille. Osastonhoitaja toimii puheenjohtajana ja pöytäkirjaa pitää kukin osallistuja vuorollaan, paitsi osastonhoitaja, sillä tällä tavoin

19 Osasto 082:n henkilökunta kokouksessaan. Henki on hyvä ja kissa uskalletaan tarvittaessa nostaa pöydälle, todetaan kuin yhdestä suusta. Osastonhoitaja Raija Kuusisto johtaa puhetta pöydän päässä. hän ei vaikuta pöytäkirjan sisältöön. Puhtaaksikirjoittamisesta huolehtii osastonsihteeri, ja pöytäkirjan saa nähtäväkseen sekä sähköpostitse että paperilla. Raija Kuusisto sanoo lähtökohtana olleen, että mahdollisimman moni osaston 25:stä osastonhoitajan alaisesta työntekijästä osallistuisi kokouksiin, ja tässä onkin onnistuttu mainiosti. Kaikki ammattiryhmät ovat ottaneet asian omakseen, ja asiantuntija-apua saadaan osaston sidosryhmiin kuuluvilta, kuten farmaseutilta, fysioterapeutilta ja sosiaalityöntekijältä. Yhteistyössä lääkäreiden kanssa on vielä kehittämisen varaa ja heille otollisten aikojen löytämisessä työtä. Erikoistuva lääkäri kuitenkin osallistuu kokouksiin mahdollisuuksien mukaan. Osastonhoitaja Kuusisto kiittää henkilökuntaansa aktiivisesta osallistumisesta ja sitoutumisesta kokouskäytäntöön. Työpaikkakokousten merkitys on mielletty tärkeäksi, sillä sellaisia tilaisuuksia on vähän, joihin voidaan yhdessä kokoontua. Ja vaikka Raija Kuusisto arveleekin itse olevansa kokouksissa»suuna päänä», hän kuitenkin pitää niitä varsin keskustelevana foorumina, jossa jokainen voi esittää näkemyksiään ja tuoda esiin itseään askarruttavia asioita. Tästä hän jakaa kiitosta myös osaston sijaisille, jotka hekin ovat tulleet mielellään mukaan ja tuovat julki mielipiteensä. Tämä on hyödyllistä siksikin, että sijaiset saattavat nähdä asiat eri valossa kuin vakinainen henkilökunta. Kolmivuorotyössä tiedonkulku ei aina ole kitkattominta. Säännölliset ja lyhyin väliajoin pidettävät osastokokoukset tuovat tähän helpotusta, ja mikä oleellista tieto kulkee vastavuoroisesti molempiin suuntiin, osastonhoitaja Raija Kuusisto painottaa. Tästä korjataan sekin hyöty, että toimintaa voidaan suunnitella laajemmin kuin vain yhden osastonhoitajan visioiden pohjalta. Markku Näveri 19

20 Kuvantamiskeskus laajenee koko piirin alueelle 20 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhteinen kuvantamiskeskus aloittaa toimintansa vuodenvaihteessa. Mukana koko piirin tasoisessa taseyksikössä ovat TYKSin radiologian yksikkö sekä Turunmaan, Vakka- Suomen, Loimaan ja Salon röntgenyksiköt. Projekti on yksi sairaanhotopiirin strategian keskeisistä tavoitteista ja vastaa myös kansallisen terveydenhuoltoprojektin tavoitteita. Hankkeen valmisteluja on tehty diagnostisen radiologian yksikön ylilääkäri Anu Alasen johdolla. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuvantamiskeskuksen tavoitteena on kuvantamispalveluiden alueellisen saatavuuden parantaminen sekä käytettävissä olevien resurssien tehokas hyödyntäminen. Tarkoituksena on taata tutkimusten tasainen korkea laatu ja yhtenäisyys. Tavoitteena on myös erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhtestyön tiivistäminen. Ei näkyviä muutoksia Koko piirin tasoinen kuvantamiskeskus ei Alasen mukaan juurikaan näy röntgenyksiköiden päivittäisessä työskentelyssä. - Röntgentoiminta tulee säilymään kaikissa aluesairaaloissa ja työsuhteet pysyvät ennallaan. Suurin muutos on potilaiden kohdalla. He voivat vapaasti valita, mihin röntgenyksikköön menevät. Myöhemmässä vaiheessa kuvantamiskeskus tulee käsittämään myös alueen terveyskeskukset. - Neuvottelut kahden ensimmäisen liittyvän terveyskeskuksen kanssa on jo aloitettu. Yliopiston kanssa tehty yhteistyö tulee jatkumaan entiseen tapaan, samoin yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa. Perusteellinen pohjatyö Kuvantamiskeskuksen laajentaminen on ollut pitkäaikainen projekti, joka on osin pohjautunut muutama vuosi sitten Satakunnan sairaanhoitopiirin kanssa yhteistyössä tehtyyn perusteelliseen kuvantamistoimintojen selvitykseen. - Selvityksen perusteella todettiin, että kuvantamistoiminnan keskittäminen yhteiseen yksikköön tulee edullisemmaksi kuin kaikkien erillisten yksiköiden laitteistojen päivittäminen ajantasaiseksi. Lisäksi terveysministeriö on kansallisen terveysprojektin puitteissa antanut selkeät ohjeet röntgenyksiköiden yhdistämisestä, Alanen listaa piiritasoisen kuvantamiskeskuksen syntyyn vaikuttaneita seikkoja. Anu Alanen on tyytyväinen henkilökunnan aktiivisuuteen. Uhka ja mahdollisuus Projektityöryhmä on tehnyt tiivistä yhteistyötä aluesairaaloiden kanssa ja Alanen on erityisen tyytyväinen henkilökunnan aktiiviseen osallistumiseen. - Olemme käyneet lukuisia keskusteluja ja niissä selvittäneet röntgenhenkilökuntaa askarruttaneita kysymyksiä. Vastaanotto on ollut varsin positiivista, vaikka muutosvastarintaa tällaiset uudistukset aina luonnollisesti nostavat. Työryhmän kanssa olemme selvittäneet niitä seikkoja, jotka koetaan uhkiksi ja mahdollisuuksiksi. Yllättävän usein samat asiat löytyvät molemmilta listoilta. Esimerkiksi tulevan yksikön suuri koko koetaan sekä uhkana että mahdollisuutena, Alanen selventää. Hän lupaa, että uhkaksi koettua byrokratian lisääntymistä ei aluesairaaloissa tarvitse pelätä. - Päin vastoin, byrokratia tulee vähentymään, kun hallintotasoja jää pois välistä. Myöskään henkilökunnan pakkosiirot yksiköstä toiseen eivät tule yhtään sen enempää tarpeellisiksi kuin nytkään. Laatua ja nopeutta hoitoprosesseihin Laatukäsikirja ja kliiniset auditoinnit pitävät huolen röntgentutkimusten laadusta, mutta uusi kuvantamiskeskus tulee vaikuttamaan positiivisesti hoitoprosessien laatuun. - Sähköisten kuvansiirtojärjestelmien avulla kaikki kuvat ovat saatavissa kaikkialla nopeasti, helposti ja turvallisesti. Taakse jää se aika, kun suuria ruskeita kuvakuoria kuljeteltiin paikasta toiseen. Lääkäri voi tarvittaessa antaa lausunnon kuvasta esimerkiksi täällä TYKSissä, vaikka potilas olisi Salossa. Luonnollisesti tämä nopeuttaa diagnostiikka ja sitä kautta hoitoon pääsyä, Alanen visioi uuden järjestelyn tuomia etuja. Myös päällekkäisyyksiltä vältytään yhteisten tietojärjestelmien avulla, sillä potilastiedot ovat keskitetysti samassa paikassa.