HUOMIONOSOITUKSET KOULUTUKSET KILPAILUMENESTYS

Transkriptio

1

2 HUOMIONOSOITUKSET luokan Mannerheiminsolki Timo Päivärinta KOULUTUKSET Veneenohjaajakurssi Lippukuntaleirikurssi Ensiapukurssi PJ-kurssi Matti Väätäinen Akseli Syrjälä Matti Väätäinen Toni Saksanen Eero Salminen KILPAILUMENESTYS Tammileirillä Erämelonnan SM-kisat lauma 4. sudenpentukisoissa, jäseninä Niilo Nyrhinen, Joel Katto, Teemu Lehtonen, Joni Kairi, Tuomas Hovinen Petri Lindström/Ryhmä Rämä 8. yksikkösarjassa Tasalanaukiolla Infon kirjakaupan vieressä. Lippukunnan jäsenille alennuksia jäsenkortin kanssa. Brandtin Kimmolta vinkkejä kalastuksesta ja kalapaikoista. VAELTAJARYHMÄ YLPEÄNÄ ESITTÄÄ PINKKIPICNIC 2005 RAISIOSSA SEURAA POSTIASI!!!!

3 SISÄLLYSLUETTELO Sisällysluettelo 2 Tapahtumakalenteri 2 Pääkirjoitus 3 Lpkj:n löpinät 4 Salamaseikkailu 5-6 Matildajärven valtaus 6-7 Jokikylän Pojat kohti Englantia 7 Oltsun väliraportti 8-9 Vartiolaisten leiri 9-10 Sudenpentujen syysleiri Kettu-vartion yöretki 12 JoPo-killan kuulumiset Johtajiston yhteystiedot 14 Huhutaan, että TAPAHTUMAKALENTERI Tammikuu 4.1 JoPo-killan kokous 11.1 Tammikirkko 18:00 Helmikuu Talvileiri (vartiolaiset) VOK pääsykoe Maaliskuu Pääsiäisvaellus Partiotoiminta Raisiossa 60v JoPo-jutut ilmestyy VOK teoria Huhtikuu Veneen kunnostukset alkaa Vene-kurssi, Kesäranta Sudenpentuleiri Toukokuu vko Veneen lasku 5.5 Riihitys 8.5 Partioparaati 21.5 Riihiherätys Kehelo 18.6 PinkkiPicnic Purjehduksia Kesäleiri Eurojamboree VOK käytäntö Päätoimittaja: Teemu Hirvonen Ilm.pvä: Toimittajat: Johtajisto Julkaisija: Jokikylän Pojat Painopaikka: Raision Seurakunta Painomäärä: 150 kpl Vuosikerta: 25 Lehtinumero: 76 Tuoreimmat tapahtumatiedot löydät osoitteesta:

4 PÄÄKIRJOITUS Talvi tuli tänä vuonna ihmeen aikaisin. Hyvä niin. Ja talvella tarkoitan tietenkin tuota valkoista lumipeitettä joka tuo kummasti valoa tähän synkkään vuodenaikaan. Talven tulo merkitsee myös sitä tosiasiaa, että itse Joulupukki tulee todennäköisesti piipahtamaan lähiaikoina. Siis tietenkin vain jos ollaan oltu kilttejä. Ja niinhän me kaikki ollaan Tapahtuu talvella tietysti paljon muutakin. Perinteisten lumilinnojen ja -sotien lisäksi myös partio tarjoaa jälleen vaikka mitä talviaktiviteetteja. Tarkoitus olisi järjestää talvileiri ja pääsiäisen kieppeillä lähtee jälleen uusi retkikunta valloittamaan jotakin kolkkaa tuolta suomineidon ylävartalon tienoilta. (..krhm..) Tuostakin reissusta tulee varmasti edellisten tapaan ikimuistoinen, mutta siitä saatte lukea seuraavassa numerossa. Muutoksen tuuli tuntuu taas puhaltelevan lippukuntaamme kohti. Niin kuin viimeaikoina on jatkuvalla syötöllä tuntunut tapahtuvan. Eikä tälläkään kertaa enempää eikä vähempää kuin nimenomaan vt. lippukunnanjohtajan suuntaan. Nevakon Manne, tuo lippukuntamme isähahmo, on nimittäin tämän lehden ilmestyttyä jo muuttanut työn perässä pääkaupunkiseudulle. Eli taas on yksi vanhoista osittain pois pelistä. Mutta eipä hätä ole tämän näköinen, taustalla pyörii kuitenkin asiansa osaava tukijoukko johon nuoremmat johtajat voivat tarvittaessa turvautua. Ja tuleehan se Oltsu näillä näkymin jo alkuvuodesta takaisin. Tästä lehdestä löytyykin Oltsun Slovenian reissun väliraportti. Kuluneen syksyn aikana tapahtui taas kaikenlaista. Leireillä tietenkin käytiin; Sudarit Eeron johdolla ja Vartiolaiset tyttöjen kanssa Tonin ohjastamina. Vartiot kävivät omilla retkillään ja jopa minä ja Kapa saimme itsestämme sen verran irti että kävimme nukkumassa yön metsässä. Näistä tietenkin lisää sisäsivuilla. Oikein mukavat Joulut ja hyvät uudet vuodet kaikille! Toivoopi Päätoimittelija 3.

5 LPKJ:N PALSTA Jokikylän Poikien toiminnantäyteinen syksy on päättymässä. Kausi alkoi muutosten merkeissä, kun Olli-Matti lähti vaihto-oppilaaksi Sloveniaan ja minä otin väliaikaisesti lippukunnanjohtajan tehtävät hoitaakseni. Lippukunnassa on nyt selkeästi käynnissä sukupolvenvaihdos. Minun ikäluokkani edustajat siirtyvät vähitellen taustalle ja nuorempi polvi ottaa vastaan yhä vaativampia johtajatehtäviä. Partion idea onkin kasvattaa vastuuntuntoisia nuoria antamalla heille vaativia tehtäviä jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Toki lippukunnassamme kunnioitetaan myös kokemusta ja perinteitä. On erittäin arvokasta, että mukana on edelleen myös vanhempia johtajia ja Jokikylän Poikien Killassa toimii jopa lippukunnan perustajajäseniä. Yritämme yhdistää parhaamme mukaan vanhempien johtajien kokemuksen ja nuorempien johtajien ennakkoluulottomat ideat. Näin toiminta on jatkuvasti uudistuvaa unohtamatta kuitenkaan lippukunnalle tärkeitä perinteitä. Syksyn toiminta muodostui viikoittaisista kokouksista, leireistä ja vaelluksista. Sudenpennut harjoittelivat Eeron johdolla erätaitoja Rymättylän Majakassa. Vanhemmat sudenpennut saivat nukkua talviteltassa ja toimia ensimmäistä kertaa kipinämikkona. Vartiolaiset leireilivät KilliNallien kanssa Rymättylässä, minkä lisäksi jokainen vartio teki oman retkensä Raision metsissä ja Kuhankuonon retkeilyalueella. Vartiolailaiset palvelivat myös Raisiolaisia vanhuksia haravointitempauksella. Toinen hyvä esimerkki yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta on viime keväinen kierrätyskampanja, jossa Jokikylän Pojat pärjäsivät erinomaisesti. Suuntaamme vuoteen 2005 täynnä uutta energiaa. Perustoiminnan lisäksi on luvassa myös jotain ihan uutta ja ainutlaatuista. Keväällä Raisiolainen partiotoiminta juhlii 60-vuotista taivaltaan. Partiotoiminta Raisiossa voidaan katsoa alkaneen keväällä 1945, kun Veikko Tähtinen liittyi Varsinais-Suomen yksinäisiin samoilijoihin. Veikko Tähtinen on lippukunnan perustajajäseniä ja hän toimii edelleen Killan johtokunnassa. Historian ensimmäinen vartioikäisten ulkomaanmatka toteutuu kesällä 2005, kun Jokikylän Poikien joukkue osallistuu Englannin Eurojamboreelle. Kesällä järjestetään myös pitkästä aikaa lippukunnan oma kesäleiri. Haluan kiittää menneestä vuodesta ja toivottaa lippukunnan jäsenille ja vanhemmille rauhallista Joulua. Manne Nevakko 4.

6 SALAMASEIKKAILU Kohti Lokalahtea Pääsimme lähtemään perinteiselle syysretkellemme vasta puolenpäivän jälkeen, johtuen vartionjohtajien promootiokeikasta. Kun vartiomme täydessä vahvuudessaan tavaroineen oli saatu haalittua henkilöautoihin ja yhteen vähän suurempaan autoon, aloitimme matkan kohti Lokalahtea. Saavuttuamme Lokalahdelle noin tunnin kuluttua, meitä oli vene jo odottamassa valmiina kuljettamaan Iso Lehmämaa-saareen, erään vartiolaisemme tiluksille. Venematka ei ollut kovin pitkä ja kahdella veneellisellä oli saatu koko vartiomme kuljetettua saareen. Sen pidempään aikailematta lähdimme kohti telttapaikkaamme, jonka saaren isäntäperhe oli ystävällisesti katsonut valmiiksi. Pienen lepotauon jälkeen pystytimme puolijoukkuetelttamme ja asensimme kamiinan käyttövalmiiksi. Tässä vaiheessa päivää kello oli jo sen verran illassa, että seuraavaksi oli aika valmistaa tuttuakin tutumpaa lihapullamakaronipataa. Kokkisodan jälkeen sai valita miten aikansa käytti, vaihtoehtoina oli joko sauna tai muu vapaavalintainen aktiviteetti. Monet valitsivatkin saunan ja kävivätpä jotkut lokakuisessa meressäkin! Illan spesiaaliohjelmana oli iltanuotio, joka käytiin koulutuksellisesti läpi ja kokeiltiin parhaat kikat. Nuotion ääressä sai paistaa makkaraa ja toki lisukkeitakin oli tarjolla. Erityistä spesiaaliherkkua tarjosi Tanskasta Suomessa vierailulla ollut Arikan perhe, joka tarjosi meille kulttuurielämyksen tanskalaisen koululounaan muodossa (suklaata paahtoleivän välissä). Illan päätteeksi kävimme vielä läpi kipinämikon tehtävät ja jaoimme kipinävuorot. Toiset nukkumatti tavoitti aiemmin, toiset myöhemmin. Seikkailua saaressa Sunnuntaiaamu valkeni kauniina, mutta kylmänä. Kuten kaikki aamut, niin myös tämäkin, alkoi aamiaisen kokkailulla. Listalle oli valittu sitä perinteistä, nimittäin puuroa lisukkeineen. Kun aamupuurot oli vedetty naamariin, lähdimme retkeilemään saareen. Saaren luonto oli kerrassaan mainiota seikkailuun. Löytyipä saaresta viikinkien aikainen tähystystornikin, josta aukeni todella upeat merimaisemat. Parin tunnin samoilun jälkeen olimme niin nälkäisiä, että piti palata leiriin kokkailemaan risottoa. Risottojen jälkeen olikin kiire jo purkamaan leiriä. Leiri saatiin kasaan hallitusti, leirialue siistiksi ja tavarat rantaan odottelemaan venekuljetusta. Iltatoimintaa Kotia kohti Kuljetukset sujuivatkin jälleen kerran saumattomasti ja jopa niin etuajassa, että kaikki kyyditkään eivät olleet vielä ehtineet vastarannalle meitä odottamaan. Jälleen porukat kahdella veneellisellä vastarannalle ja odottelemaan viimeisiä kyyte- 5.

7 jä. Kaikesta huolimatta pääsimme lähtemään kohti Raisiota täysin suunnitellussa aikataulussa. Raisiossa olimme noin tunnin kuluttua ja huollettuamme retkivarusteet, pääsimme lähtemään koteihin. Tavoitteet toteutuivat Retki oli kaikin puolin onnistunut ja tavoitteeksi asetettu hieman erätaitopainotteisten luokkasuoritusten suorittaminen toteutui suunnitellusti. Lopuksi vielä erityiskiitokset Penkkaloille hienoista leiripuitteista!!! Masari MATILDAJÄRVEN VALTAUS Mitä järkeä on lähteä Teijoon asti paistamaan makkaraa ja nukkumaan laavussa kun vettä tulee taivaalta yhden illan aikana saman verran kuin Taruksella yhteensä ja tuulen voimakkuuskin lähentelee myrskylukemia? JoPojen testiryhmä päätti ottaa härkää sarvista ja lähteä muistelemaan mitä silloin hurjina vaeltajavuosina tuli tehtyä. Suunnittelua Idea lähteä pitkästä aikaa luontoäidin helmaan sai alkunsa eräänä iltana Kapan olkkarissa Salkkareita katsellessa ja kahvia juodessa. Ajatus lähti melkein vitsipohjalta juteltuamme nykyisen polven vastahakoisuudesta lähteä kaveriporukalla metsään. Aikamme muisteltuamme yläaste- ja lukioiässä tehtyjä reissuja päädyimme siihen tulokseen, että pakkohan sitä itsekin metsään on lähteä. Sen verran hyviä juttuja muistui mieleen. Tästä viikko eteenpäin, ajatusta pikkuhiljaa omissa päissämme kypsyteltyämme teimme sen ratkaisevan päätöksen: huomenna koulun jälkeen pakataan kamat ja käännetään Nissanin keula osoittamaan kohti Teijon retkeilykeskusta. Saimmepa jopa puhuttua mukaan yhden kaverin partion ulkopuolelta, nimittäin Laaksosen Eemelin joka on aikaisemminkin niittänyt mainetta vastaavanlaisessa toiminnassa. Lähretääs kattoon Kun se Suuri Päivä sitten koitti, kävi reissun peruminen ohimennen kieltämättä ainakin allekirjoittaneen mielessä. Vettä nimittäin tuli vaakatasossa eikä loppua 6. näkynyt. No, eihän tässä sokerista olla. Ja vaikka oltaisiinkin, sadevaatteet ovat hyvä apu. Eli kamat kasaan ja matkaan. Halikosta viimeiset ostokset reppuihin, maittavanterveelliset ylikansalliset sapuskat naamariin ja suunta kohti Teijoa. Tuttu parkkipaikka, jolta retkemme jo vuosia sitten olivat saaneet alkunsa, löytyikin heti melkein ensimmäisellä yrittämällä. Vielä saderytkyt niskaan ja reissumme pääsisi kunnolla alkamaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun Kapa sammutti auton valot ja lähes täydellinen pimeys valtasi metsän oli pakko kysyä ääneen: Jätkät, onko tässä oikeesti mitään järkeä? Pikaisen pohdinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että on. Todellakin. Ei muuta kuin menoksi. Löytyhän se laavu Tovin talsittuamme tuttu laavu halkokatoksineen erottui synkkääkin synkemmän syksyisen metsän keskeltä. Aikamme laavua ihmeteltyämme totesimme, että nuotio roihuamaan ja äkkiä. Kuten aikaisemminkin, edelliset kävijät olivat kohteliaasti jättäneet laavuun kuivia puita ja sytykkeitä helpottamaan seuraavien kävijöiden elämää. No, me jätimme ne niille seuraaville kävijöille ja päädyimme tekemään puut itse. Ja kyllä, se sama kirves joka oli kolme vuotta sitten tylsä, on sitä myös edelleen. Ilta sujui rattoisasti vanhoja muistellen ja makkaraa paistellen. Vielä kun pilvet päättivät lopettaa satamisen lähenteli fiilis täydellisyyttä. Seuraava aamu, tai oikeastaan päivä, valkeni meille todella kauniina; aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Raikas ulkoilma yhdessä myöhään jatkuneen turisemisen kanssa väsytti sen verran, että heräilimme vasta puolen päivän kieppeillä.

8 Vaan mihinkäs meillä kiire, valmiissa maailmassa. Aamupalaa syödessämme alkoi kauniin syksyisen päivän houkuttelemia satunnaisia kävelijöitä näkyä ja päätimme alkaa pikkuhiljaa tekemään lähtöä. Paluu arkeen Lähdön tekeminen olikin suhteellisen pitkä projekti, eihän meillä mihinkään mikään kiire ollut. Siivottuamme paikat rauhassa teimme seuraaville vieraille lisää klapeja ja paistattelimme vielä hetken päivää. Vielä viimeiset fotot ja oli aika heittää hyvin palvelleelle laavulle hyvästit. Vaikka reissumme kestikin vain yön yli eikä kävelymatkakaan päitä huimannut, oli se silti tekemisen arvoinen. Hyvällä porukalla metsässä oleminen tekee välillä hyvää, vaikkei sitä etukäteen välttämättä uskoisi. Ja kuka sitä pleikkaria muka koko ajan jaksaa pelata Teme JOKIKYLÄN POJAT KOHTI EUROJAMBOREETA Lippukuntamme osallistuu partiolaisten kansainväliselle suurleirille Eurojamboreelle Eurojamboree järjestetään Englannissa Lontoon lähettyvillä ja se on suurin partiotapahtuma Euroopassa kymmeneen vuoteen. Leirille odotetaan osallistujaa yli 40 maasta. Jamboree on partiolaisten suurleiri, jolle osallistuu partiolaisia ympäri maailmaa; nimi tarkoittaa "iloista jälleennäkemistä". Ensimmäinen maailmanjamboree järjestettiin Englannissa vuonna 1920 ja siitä lähtien leirejä on pyritty järjestämään neljän vuoden välein. Viimeisin jamboree oli Thaimaassa vuonna 2003, sitä edeltävät olivat Chilessä, Hollannissa, Australiassa ja Kanadassa. Seuraava maailmanjamboree on Englannissa kesällä Kesän 2005 Eurojamboree on seuraavan maailmanjamboreen kenraaliharjoitus Jokikylän Poikien matkaryhmä koostuu 4 vaeltajaikäisestä ja 2 johtajasta. Olemme osa Suomen joukkuetta ja kuulumme Varsinais-Suomen leirilippukuntaan. Suomen joukkue on jaettu neljään leirilippukuntaan partiopiirien mukaisesti. Leirillä suomalaiset leirilippukunnat jakautuvat leirialueelle eri alaleireihin. Eri kansallisuudet leireilevät vierekkäin. Suomalaiseen ja pohjoismaiseen partiokulttuuriin kuuluvat metsässä pidettävät partioleirit. Englannissa leirimaastomme on varsin erilainen: hyvin hoidettua nurmikkoa ja vain muutamia puita. Leirillä on lukuisia eri toimintapisteitä, joihin jokainen lippukunta vuorollaan osallistuu. Lisäksi ohjelmaan kuuluvat koko leirin yhteiset avajaiset ja päättäjäiset sekä alaleirien omat iltanuotiot ja muut ohjelmat. Ohjelmaa on myös leirialueen ulkopuolella. Teemme esimerkiksi retken Gilwell-puistoon, missä järjestettiin ensimmäiset partiojohtajakurssit. Matkan kustannukset nousevat merkittäviksi, minkä takia lippukunta on käynnistänyt varainkeruuprojektin matkan hyväksi. Otamme ilomielin vastaan kaikenlaisia työtehtäviä. Partiolaisten ihanne on rakentaa ystävyyttä yli rajojen ja Eurojamboreelle osallistuminen on tämän ihanteen toteuttamista parhaimmillaan. Manne 7.

9 SUOMESTA KÄSIN VÄÄRIN YMMÄRRETYLLÄ LÄNSI- BALKANILLA PERUSTIETOA SUOMALAISILLE Reilun kolmen kuukauden Sloveniassa elämisen jälkeen ovat ennakkoluulot menneet monelta osin uusiksi. U- seimmalle suomalaiselle sana Balkan tarkoittaa lähinnä sotaa vaikka totuus on aivan muuta. Tässä kaikille JoPolaisille melkeinpä oppikirjanomaisesti perustietoa muutamasta entisestä Jugoslavian maasta ja samalla infoa siitä mitä olen täällä olon aikana kokenut. Länsi-Balkan on todellinen kansojen sulatusuuni. Lähtökohtaisesti entisen Jugoslavian kansat eli sloveenit, kroaatit, serbit, Bosnian serbit, Bosnian muslimit, montenegrolaiset, makedonialaiset, Kosovon albaanit, Vojvodinan unkarilaiset jne, vihaavat toisiaan. Silti melkeinpä joka toisen tapaamani paikallisen vanhemmat ovat eri kansaa. Keskieurooppalainen Slovenia Köyhyyttä, kurjuutta, Slovakia, rauhanturvaajia Tässä yleisimpiä suomalaisten mielikuvia Sloveniasta. Tuo Euroopan helmeksikin kutsuttu piskuinen 2 miljoonan asukkaan maa on kuitenkin jotain aivan muuta. Itse asiassa tuo Etelä-Suomen läänin kokoinen maa on lyhyesti sanottuna 8. Eurooppa pienoiskoossa. Maalla on 47 km rantaviivaa Adrianmereen, jonka rannalla on kolme idyllistä italialaistyyppistä välimeren kaupunkia, Koper, Izola ja Piran. Vain 100 km pohjoiseen Adrianmerestä sijaitsee Juliiniset Alpit, jonka korkein huippu on 2864 metrinen Mt. Triglav. Slovenian pääkaupunki, noin asukkaan Ljubljana, on taas vahvasti keskieurooppalainen kaupunki. Maan koilliskulmassa maaseutu haiskahtaa taas entiseltä itä-blokilta. Eli mielikuvat uusiksi. Tässä muutama fakta: Slovenia sekaantui Balkaniin sotiin ainoastaan 10 päivän ajan. Sota vaati 64 kuolonuhria. Slovenia rajaraapureita ovat Italia, Itävalta, Kroatia ja Slovenia. Venetsiaan on matkaa rajalta 158 km, Wieniin 245 km, Zagrebiin 130 km ja Budapestiin 240 km. Slovenia on taloudellisesti kehittynein valtio entisistä Jugoslavian maista. Slovenia liittyi Euroopan unioniin Sloveniassa puhutaan sloveenia, jota kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Sloveenit ovat sivistyneitä ja kielitaitoisia. Englantia osataan joka paikassa. Slovenian rahayksikkö on Tolari, mutta Slovenian oletetaan liittyvän euroalueeseen vuonna Jugo-nostalgiaa: Serbia ja Montenegro Tai paikallinen sanoisi Serbia ja valitettavasti myös Montenegro. Eli tuttavallisesti vain Serbia. Noin kymmenen miljoonan asukkaan Serbia oli entisen Jugoslavian johtajavaltio ja sen pääkaupunki Belgrad, johon sain mahdollisuuden tutustua, oli myös Jugoslavian pääkaupunki. Belgradissa on 1,2 miljoonaa asukasta ja NATO pommitti Belgradia viimeksi Pommituksen jälkiä on jonkin verran nähtävissä. Belgradissa on paljon kulkukoiria ja slummialueita. Ydinkeskustan kaupoissa on Helsingin hinnat, mutta 500 metriä pois ydinkeskustasta voi saada ravintolaannoksen kaikkine lisukkeineen kolmella eurolla. Kosovo sijaitsee Serbiassa. Montenegro on hämärä paikka, jonne ei kuulemma kannata matkustaa. Serbiassa puhutaan serbiaa, jota virallisesti kirjoitetaan kyrillisin aakkosin, mutta latinalaiset aakkoset ovat yleistymässä. Serbian rahayksikkö on Dinaari.

10 Purjehdushaaveita Kroatiassa Kroatia on Slovenian jälkeen seuraavaksi kehittynein valtio entisistä Jugoslavian maista. Toistaiseksi olen käynyt vain Kroatian rannikkoalueilla, mutta sekin teki melkoisen vaikutuksen. Vietimme viikonlopun saarella, jonka nimi oli Krk ja käväisimme myös kaupungissa nimeltä Ba ka. Kroatia on itse asiassa purjehtijan paratiisi. Rannikolla on hyvät tuulet ja upeat vuoristomaisemat. Rannikkokaupungeissa onkin valtavia purjevenesatamia, toisaalta nämä paikat ovat myös melkoisia turistirysiä. Noin viiden miljoonan asukkaan Kroatian pääkaupunki on Zagreb, jossa asukkaita on noin miljoona. Kroatiassa puhutaan latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettua kroatiaa ja maan rahayksikkö on Kuna. Nyt joku nokkela saattaisi kysyä, että missä sitten puhutaan serbo-kroatiaa? Sen nimistä kieltä ei kuitenkaan ole Jugoslavian häviämisen jälkeen ollut olemassa. Junalla läpi F.Y.R.O.M:in ja Makedonian Makedonia sijaitsee Kreikassa ja sen pääkaupunki on Thessaloniki. Kuulostaako oudolta? Totta silti joka sana. Makedonia on Kreikan maakunta ja kahden miljoonan asukkaan Thessaloniki on maakunnan pääkaupunki. Siellä oli muuten lokakuun lopussa + 27 astetta. Mutta se on toinen tarina Entisen Jugoslavian alueella sijaitsee sen sijaan F.Y.R.O.M eli Former Yugoslavia Republic of Makedonia. Tämän Makedonian pääkaupunki on Skoplje, jossa minulla ei ollut mahdollisuutta käydä kuin rautatieasemalla. Kuulopuheiden mukaan Skoplje on kuitenkin matkustavalle uskomattoman ystävällinen ja ihana paikka, jonne pitää päästä myös uudelleen. Muutoin Makedonia on sitä samaa: upeita vuoristomaisemia. Makedoniassa puhutaan makedoniaa, jota kirjoitetaan kyrillisin aakkosin. Olli-Matti Mikkola VARTIOLAISTEN LEIRI Tämänvuotinen vartiolaisten syysleiri järjestettiin yhteisesti sisarlippukuntamme Raision KilliNallien kanssa, leiripaikaksi olimme valinneet KilliNallien omistaman maakaistaleen Rymättylän Kuristenlahdessa. Kohti Kuristenlahtea Perjantaina Raision seurakuntatalon pihalle oli kokoontunut sekalainen joukko reippaita leiriläisiä, tarkemmin: 7 JoPoa ja 5 RaKiNaa, lauantaina saapui vielä apujoukkoja (kaksi JoPoa). Bussi lähti klo 1800, n. 45 minuutin päästä olimme jo perillä. Bussi jätti leiriläiset risteykseen n. kilometrin päähän Kuristenlahdesta. Kuskasimme painavimmat tavarat pelipaikalle Maikin autolla. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli teltan pystytys, jonka olisi luul- 9.

11 lut sujuvan sujuvammin jo tämän ikäluokan partiolaisilta. Kun teltta vihdoin nousi mittoihinsa, oli vuorossa hieman tutustumisleikkejä Eeron johdolla. Ainakin johtajistolla oli hauskaa. Samalla jaettiin JoPot ja RaKiNat sekaryhmiin lauantain haikkia ja muuta toimintaa varten. Iltapalaksi Masari oli väsännyt tavallisen leipä-tee-mehu linjan aterian. Tämän jälkeen olikin jo aika siirtyä kukin omille tahoilleen ja valmistautua nukkumaan. Samalla jaettiin kipinämikkoparit, josta esitettiin armotonta purnaamista. Mä en TODELLAKAAN oo ton pari Lauantai Lauantai oli ohjelmaa täynnä, joten yritimme pysyä mahdollisimman hyvin aikataulussa. Herätys oli kahdeksalta, ja lipunnosto heti sen jälkeen. Aamupalaksi oli kaurapuuroa ja mehukiisseliä. Ja tietysti mehua, leipää, teetä ja kahvia. Leiriläiset komennettiin pakkaamaan kamojaan haikkia varten ja lähdön aika alkoi olla käsillä. Haikki koostui erilaisista salapoliisiaiheisista rasteista, rasteina oli perinteiset maku- ja hajuaisti, ruokarasti jossa ryhmät valmistivat ateriansa itse trangialla, sormenjäljet sekä kylmärasti jossa käännettiin salakirjoitus koodiavaimen avulla. Haikin jälkeen ryhmät saivat aiheet iltaohjelmassa esitettäviin esityksiinsä, luvassa oli mm. James Bond balettia sekä Bonnie & Clyde oopperaa. Kun parakissa oli lämpöä n. 45 astetta, alkoi ihmisiä kummasti väsyttää, joten päätimme jättää pelin kesken ja painuimme nukkumaan. Sunnuntai Herätys oli taas tuttuun aikaan kahdeksalta. Aamupalan jälkeen aloimme siivoamaan leirialuetta ja purkamaan telttaa. Kun siivoukset olivat siinä mallilla, että olisimme valmiita lähtemään, alkoivat leirikisat. Ohjelmassa oli mm. etäisyydenarviointia ja kivien kaivelua. Voittajat saivat palkintonsa ja häviäjät jäivät katkerina odottamaan revanssia. Kun kaikki oli valmista, mutta koska linja-auto tulisi vasta myöhemmin, päätimme ottaa hiukan ylimääräisiä kierroksia tukkihumalaa. Usean naurukohtauksen ja suosukelluksen jälkeen opimme, että 24 kierrosta on liikaa yhdelle ihmiselle. Kun tuli aika lähteä kohti linja-autoa, otimme kamat kantoon ja lähdimme kohti Raisiota. Kun viimeinenkin leiriläinen oli noudettu SRK talon pihalta, pääsi leirinjohtajakin lepoon. Vielä kerran pojat! Illan hämärtyessä ryhdyimme harjoittelemaan erittäin tarpeellista salapoliisitaitoa eli väijymistä lipunryöstön muodossa. Joukkueina leiriläiset(14) vastaan johtajat(5). Noin 1,5 tunnin taisteluiden jälkeen voittajaksi selviytyi johtajien joukkue tuloksella 2-0! Merkittävässä asemassa joukkueen menestykselle oli kaukopartio Saksanen & Salminen. (nim. Suon yli niin että heilahtaa! ) Likaisina ja hengästyneinä valuimme vähitellen iltaohjelman viettoon Lorun laavulle. Saimme nähdä erilaisia esityksiä, lauloimme, ja söimme lämpimiä tonnikalaleipiä. Kulttuuri- ja ruumiinravintoa saatuamme aloimme jälleen vähitellen siirtymään kohti unikortteereita. Tai ainakin leiriläiset, koska meillä johtajilla alkoi armoton Trivial Pursuit taistelu. Toni 10.

12 SUDENPENTUJEN SYYSLEIRI Vuotuinen sudenpentujen syysleiri oli tänä vuonna jo tutuksi tulleessa Rymättylän seurakunnan leirikeskus Majakassa. Eka päivä perjantai Leiri alkoi vanhempien sudenpentujen osalta perjantaina SRK talon pihalta, kun bussilla lähdettiin kohti Rymättylää. Ajoin itse autolla edellä. Perjantaina ohjelmassa oli majoittuminen sisälle rakennukseen, jossa nukuttiin ensimmäinen yö. Kun oli saatu kamat levitetyksi pitkin huonetta, oli pienen tutustumiskierroksen ja sääntöjen aika. Koska oli jo pimeää, eikä ulkona nähnyt juurikaan mitään, oli vuorossa iltapala, jonka kokkimme Toni oli meille loihtinut. Vatsat täynnä ja suut hymyssä jokainen kömpi yöpuulle kohti seuraavan päivän seikkailuja. oli kuin olikin pystyssä. Olihan aikaakin jo kulunut, ja oli lounaan vuoro. Tällä kertaa oli Timo tullut Tonin avuksi keittiöön. Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa, sanotaan, mutta meillä JoPoissa sitä ongelmaa ei ainakaan ole. Ruoka oli erinomaista. Keskipäivän ohjelmaksi oli suunniteltu rastirata, jossa pojille opetettiin erilaisia hyödyllisiä taitoja retkeilystä ja leirielämästä. Heti tämän jälkeen he pääsivät kokeilemaan oppimiaan taitoja käytännössä, kun heidän piti valmistaa päivällistä itse Trangialla. Ilmeisesti kaikkien keitokset onnistuivat hyvin, koska kukaan ei syttynyt tuleen tai valittanut nälkää kovinkaan pian. Ruuan hiukan aikaa tasauduttua alkoi vanhemmille sudeareille kipinämikkokoulutus, nukkuisivathan he seuraavan yön teltassa. Uusille kerrottiin sillä aikaa miten leiri sujuisi mahdollisimman hyvin. Kuivat sukat, juo paljon jne. Toka päivä lauantai Lauantai valkeni harmaana, mutta poutaisena. Lipunnoston ja puuroaamiaisen jälkeen alkoivat uudet sudarit saapua paikalle autosaattueessa Amerikan tyylin, Ison T:n johdolla. Lippukunnan nuorimmille näytettiin myöskin leiripaikka ja kerrottiin säännöt, jonka jälkeen he veivät tavaransa sisälle, joka oli hetkeä aiemmin heille tyhjennetty. Alkoi armoton teltanpystytysralli, jonka päätteeksi teltta 11.

13 Kun ilta oli taas pimentynyt, oli vuorossa iltanuotio. Söimme makkaraa, lauloimme perinteisiä lauluja ja saimme nauttia no ainakin kokea poikien valmistelemista sketseistä. Kaikilla alkoi jo sopivasti silmät lurppia, joten oli nukkumaanmenoaika. Osa johtajista meni vahtimaan, että kaikki sujuisi hyvin ja osa taas pääsi saunan lauteille rentoutumaan. Yö sujui tämän jälkeen rauhallisesti ilman suurempaa hämminkiä. Ja sunnuntai Sunnuntaina oli ensin ohjelmassa lipunnosto ja aamupala perinteiseen tapaan. Sitten siivottiin kämppää ja kaadettiin teltta. Tämän jälkeen oli vuorossa leiriparalympialaiset, jonka ohjelmassa oli mm. köydenvetoa ja tukkihumalaa. Palkinnoksi voittaja joukkue sai Tupla suklaata. Lounaan jälkeen oli vielä viimeisten siivousten aika ja sitten nokka kohti bussia ja lopulta kotiin. E. Pippuri KETTU-VARTION YÖRETKI Lähdimme Kololta klo Joukkomme koostui 7 jäsenestä, joista vartiolaisia Niilo, Juho, Joel sekä vaeltajia Juho ja Otto. Retken johtajina toimivat Risto ja Mikkis. Määränpäänämme oli Pähkinämäen maja, jota kohden lähdimme päättäväisinä. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Ihalan koulun pihalla, jossa mutustimme makeaa. Noin 15 minuutin tauon jälkeen jatkoimme matkaa Nuorikkalan kentälle, jossa olimme noin klo Siellä söimme spagettia ja broilerpyöryköitä. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Tallustimme loput päivämatkasta ilman pysähdyksiä. Ensimmäiseksi perille päästyämme sytytimme nuotion ja rupesimme grillaamaan makkaraa ja söimme leipää. Kävelymatka oli yllättävän raskas vartiolaisille, joten he menivät nukkumaan jo klo Herätimme pojat kesken nukkumisen pikku ensiapuharjoitukseen. Toinen päivä Koloa kohti Heräsimme yhdeksältä ja rupesimme tekemään aamupalaa. Pakkasimme tavarat ja pääsimme aloittamaan matkan kohti koloa yhdentoista kieppeillä. Paluumatkalla emme pysähtyneet lepäämään vaan pyrimme Kololle tauotta. Kololle päästyämme teimme poikien kanssa makkarakeittoa ja väsyneinä lähdimme kotiin. Retki oli aloittelevan vartion ensimmäinen. Mikkis ja Risto JOPO-KILLAN KUULUMISET Syksyn aikana tutustuttiin oman vesilaitoksemme toimintaan ja saunaan. Ensi vuosi on partiotoiminnan juhlavuosi Raisiossa. Syksyn aikana killalla on ollut vain yksi tapaaminen. Lokakuun alussa Kujanpään Kaukon avustuksella pääsimme tutustumaan Raision-Naantalin vesilaitoksen toimintaan. Pätevän opastajan avustuksella kävimme läpi koko laitoksen toiminnan reilun tunnin aikana. Laboratorion puolella 12. oli useampikin valokuvasuurennos sinilevistä, joita oli useampia lajikkeita mitä Nodu-projektissa on seurattu. Kaapin takaseinästä löytyi maastokartta, josta puuttui uusi Rauman tie. Siis ei tämä nyt remontoitava risteysalue, vaan sen alla oleva nuoremmalle polvelle vanha Rauman tie. Vaikkakin useat retket suuntautuivat aikoinaan Kullaavuorelle, niin Raisionjoen laakso jäi vähemmälle huomiolle. Nyt kun tiedetään mistä vesi päätyy

14 hanaan, niin pitäisikö seuraavaksi tutustua siihen minne se viemäristä päätyy. Loppuilta vietettiin vesilaitoksen saunalla. Onneksi lauteilla oli kokoa, jotta kaikki saivat edes jonkin istumapaikan. Löylynheittäjien taidoista taitettiin peistä eikä kaikkien kellojen vesitiiviyteen täysin uskottu. Manne kävi läpi syksyn toimintaa ja ensi vuoden visioita. Muut jutut sitten liikkuivat enemmän tai vähemmän vanhan ja nykyisen toiminnan vertailussa. Juhlavuosi 2005 Ensi maaliskuussa tulee täyteen 60 vuotta partiotoiminnan alkamisesta Raisiossa. Toiminta johti vuonna 1951 lippukunnan perustamiseen. Tyttöjen partiotoiminta alkoi vuonna 1957 ja lippukunta perustettiin Killan ensimmäinen kokous on Kololla Wanhassa Pappilassa tiistaina kello alkaen. Jutellaan ainakin mahdollisen juhlavuoden tilaisuuden järjestelystä ja johtotroikkaan pitänee tehdä vuotuisat muutokset. Jäsenmaksu 2005 Lippukunnan syyskokous vahvisti kannattavan jäsenen jäsenmaksuksi edelleen 20 euroa. Tämän JoPo-killan jäsenmaksun voi maksaa tammikuun loppuun mennessä lippukunnan tilille Maksun viitteeksi JoPo-kilta 2005, oma nimi. Uusien jäsenten tulee jäsenmaksun lisäksi ilmoittaa kirjallisesti yhteystietonsa Tjuccille, jotta tiedot päivittyvät myös killan postituslistoille. 13.

15 JOHTAJISTON YHTEYSTIEDOT Lippukunnan johtaja Olli-Matti Mikkola Lippukunnan apulaisjohtaja Manne Nevakko Sihteeri Juho Järvikuona Nordwest IV päälliköt Lauri Pohjanen Timo Päivärinta Sampo Aleksi Mannerjoki Akela Teemu Seikkula Valtermanni Matti Väätäinen JoPo-juttujen päätoimittaja Teemu Hirvonen JoPo-killan sihteeri Jussi Salonen Vanhempaintoimikunta puheenjohtaja Eero Vainio Laumanjohtajat Akseli Syrjälä Aleksi Mannerjoki Juho Järvikuona Teemu Seikkula Toni Saksanen Vartionjohtajat Henri Honka Juha Nieminen Matti Väätäinen Mikko-Samuli Kolkkanen Risto Mannonen Thomas Vuorenlinna

16 HUHUTAAN, ETTÄ... raskaallakin kalustolla voisi tehdä voltin kerien Henrin makuupussin pakkasensietokyky olisikin olematon jutut olisivat olleet ajoissa valmiina alppimajan sivukonttori olisi Espoossa yösuunnistus sujuisi ilman karttaa veneellä olisi nauloja jaossa... Timokin olisi saanut jotain aikaiseksi Pekka olisi virkamies korillinen tukkihumalaa olisi liikaa Rymättylän teillä kaivattaisiin kartturia yksi keppi olisi taas kaadettu PinkkiPicnic kisailtaisiin jälleen ensi kesäkuussa makkarat olisivat loppuneet kesken