PEURALINNAN TUULIVOIMAPUISTO OSAYLEISKAAVA Kyyjärven kunta

Transkriptio

1 PEURALINNAN TUULIVOIMAPUISTO OSAYLEISKAAVA Kyyjärven kunta SELOSTUS Sweco Ympäristö Oy Mäkelininkatu 17A, Oulu Puh Y-tunnus

2 S w e c o Y m p ä r i s t ö Oy PL 88, Helsinki Mäkelininkatu 17 A, Oulu PL 453, Tampere PL 669, Turku w w w. s w e c o. f i etunimi.sukunimi@sweco.fi puh Y-tunnus

3 Sisältö 1 Johdanto Lähtötiedot YVA-menettelyn tarveharkinta Selvitykset Selvitysmenetelmät Nykytilanne Maaperä Luonnonympäristö Pinta- ja pohjavedet Maisema Rakennettu ympäristö ja kulttuuriympäristö, perinnemaisemat Muinaisjäännökset Liikenne Yhdyskuntatekniikka Tuulisuus Maanomistus Maankäyttö, asutus ja elinkeinotoiminta Virkistyspalvelut Suunnittelutilanne Maakuntakaava Yleis- ja asemakaavat Pohjakartta Tavoitteet Maankäyttö- ja rakennuslain asettamat tavoitteet Valtakunnalliset tavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Tavoitteet uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiselle Kunnan tavoitteet Asukkaiden ja maanomistajien tavoitteet Tuulivoimapuiston tekninen kuvaus (105)

4 4.1 Tuulivoimaloiden tekniset ratkaisut Hankkeen sähkötekninen kuvaus Osallistuminen ja vuorovaikutus Suunnittelun vaiheet Yleiskaava Osayleiskaavan kuvaus Erityisominaisuuksien rasteri- ja viivamerkinnät Alueiden käyttötarkoitukset Kohde- ja viivamerkinnät Kaavamääräykset Osayleiskaavan vaikutusten arviointi Luonnonympäristövaikutukset Maisema- ja kulttuuriympäristövaikutukset Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön Yhteisvaikutukset Yleiskaavan toteuttaminen SEURANTA LÄHTEET Tämä selostus liittyy päivättyyn kaavakarttaan. 2 (105)

5 Liitteet: YLEISKAAVAKARTTA 1: Tuulivoimakohteen melu- ja välkevarjostusmallinnus, Kyyjärvi-Peuralinna, Numerola Oy 2015/05. Perusselvitykset: Tuulivoimakohteen ympäristöselvitys, Kyyjärvi-Peuralinna, Numerola Oy 2013 ja melu- ja välkemallinnuksen täydennys 05/2014. Kartoitusraportti, Maastokäynnin perusteella tehty luontoarvojen selvitys, Luontopalvelu Kraakku Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien talviseuranta , Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien kevätseuranta , Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien kesä- ja syyseuranta 2014, Ahlman Group Oy Lausunto Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll Lausunto Kyyjärven Peuralinnan ja Perhon Alajoen tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll Lisäselvitys Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston itäpuolen sääksenpesän tarkastus 2015, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lintujen syysmuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys 2014, Ahlman Group Oy Pälikkö, M. 2014: Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Ahlman Group Oy. Tuulivoimakohteen melu- ja välkevarjostusmallinnus, Kyyjärvi-Peuralinna, Numerola Oy (105)

6 1 JOHDANTO Peuralinnan tuulivoimapuiston suunniteltu alue sijaitsee Keski-Suomen maakuntaan kuuluvan Kyyjärven kunnan luoteisosassa lähellä Alajärven ja Perhon kuntarajoja. Alueelle on matkaa Kyyjärven keskustasta noin 10 kilometriä, samoin kuin Perhon kuntakeskuksesta. Tehtävänä on laatia Kyyjärven Peuralinnan alueen osayleiskaava, jolla luodaan edellytykset tuulivoimapuiston rakentamiselle. YIT Rakennus Oy suunnittelee kahdeksan tuulivoimalan tuulipuistoa Kyyjärven Peuralinnan alueelle. Osayleiskaavalla luodaan edellytykset tuulipuiston toteuttamiselle. Alueelle laaditaan oikeusvaikutteinen osayleiskaava siten, että sitä voidaan käyttää suoraan rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77a ). MRL 77 b mukaan laadittaessa 77 a :ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että: yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella; suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön; tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää. Hanke kattaa tuulivoimalaitokset perustuksineen, niitä yhdistävät maakaapelit sekä hankealueelle rakennettavan tiestön. YIT Rakennus Oy on tehnyt maanvuokrasopimukset hankealueen maanomistajien kanssa. Voimaloiden napakorkeus on alustavien suunnitelmien mukaan metriä ja roottoreiden halkaisija m, jolloin kokonaiskorkeudeksi (pyyhkäisykorkeus) tulee noin metriä. Suunnitteilla olevan tuulivoimapuiston kokonaiskapasiteetti on enimmillään 24 MW koostuen kahdeksasta 3,0 MW:n tuulivoimalaitoksesta. Tuulivoimalatornien päälle asennetaan lentoestevalot. Tuulivoimaloiden sähköntuotanto siirretään tuulipuiston alueelta maakaapeleilla hankealueen luoteispuolella noin 1.3 km:n etäisyydellä kulkevaan 110 kv sähkölinjaan minne rakennetaan sähköasema tuulipuistoa varten. Keski-Suomen ELY -keskus on päättänyt ( ), että Peuralinnan tuulivoimahankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 468/1994 mukaista arviointimenettelyä (KESELY/17/07.04/2013). Kaavatyö vaatii kuitenkin kattavat perus- ja ympäristöselvitykset sekä vaikutusten arvioinnin. Hankevastaava on teettänyt alueelta erilliset luonto- ja ympäristöselvitykset sekä muinaismuistoinventoinnin. Laadittujen selvitysten perusteella voidaan todeta, että alueella on hyvät edellytykset tuulivoiman rakentamiselle, eikä tuulivoimaloista olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kaavatyössä hyödynnetään tehtyjä selvityksiä. 4 (105)

7 Hankkeen toteuttaminen vaatii maakäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisen rakennusluvan. Toimivaltaisena lupaviranomaisena toimii Kyyjärven kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Kuva 1. Tuulivoimapuiston hankealue. Laajuudeltaan n. 685 ha:n hankealue on suurelta osin kuivatusojitetulla talousmetsä- ja suoalueella. Korkeuseroiltaan voimaloita ympäröivä maasto on tasaista. Hankealueen ympäristössä on joitakin ojittamattomia suoalueita sekä turvetuotantoalueita. Hankealueella ei ole asutusta ja lähiympäristössä asutus on vähäistä. Tuulivoimarakentamisen suunnittelun kokonaisuuteen kuuluvat olennaisena osana sähkönsiirtoon tarvittavat voimajohdot sekä tuulivoimaloiden osien kuljettamiseen tarvittavat liikenneväylät kullekin sijoituspaikalle. Suunnitelmassa käytetään hyväksi olemassa olevia tielinjoja, jotka kunnostettuina kattavat tarvittavan tiestön lähes kokonaan. Oulussa Oulussa Iikka Ranta Kristiina Strömmer Johanna Lehto arkkitehti SAFA, YKS-298 arkkitehti, YKS-260 FM 5 (105)

8 2 LÄHTÖTIEDOT Tuulivoima nähdään ympäristön kannalta hyvänä tapana tuottaa energiaa, koska tuulivoimalat tuottavat sähköä saasteettomasti ja vähentävät sähköntuotannon tarvetta hiilellä, öljyllä ja kaasulla. Uusiutuvan energian tavoitteiden täyttämiseksi on otettu käyttöön uusituvalla energialla tuotetun sähkön syöttötariffi, jota koskee laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta (1396/2010). Lain 6 :n perusteella syöttötariffijärjestelmään hyväksytään tuulivoimaloita, kunnes niiden yhteen laskettu nimellisteho ylittää 2500 megawattia. Lain 15 :n ja 16 :n mukaan sähkön tuottaja voi saada syöttötariffin enintään kahdentoista vuoden ajan siitä, kun oikeus syöttötariffiin alkaa, mutta korkeintaan hyväksymispäätöksessä määritetystä sähkön tuotannon kokonaismäärästä. Tuulivoimalla tuotetun sähkön tukitaso on korkeampi vuoden 2015 loppuun saakka. 2.1 YVA-menettelyn tarveharkinta YVA-lain 4.2 :n mukaan myös muihinkin kuin YVA-asetuksen:n hankeluettelossa mainittuihin hankkeisiin voidaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) harkinnan perusteella yksittäistapauksessa soveltaa YVA-menettelyä. Edellytyksenä harkinnanvaraisen YVA-menettelyn soveltamiselle on, että suunniteltu hanke todennäköisesti aiheuttaa sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ovat laadultaan ja laajuudeltaan rinnastettavissa, YVA-asetuksen luettelossa mainittujen hankkeiden vaikutuksiin. Kun harkitaan, onko suunniteltuun hankkeeseen sovellettava YVA-menettelyä tapauskohtaisten harkinnan perusteella, on vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon muun muassa suunnitellun hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä aiheutuvien vaikutusten luonne (YVAL 4.3 ). Yksittäistapauksellisen YVA-menettelyn tarpeen harkintakriteerejä on tarkennettu YVA-asetuksen 7 :ssä. Asetuksen mukaan harkinnassa on tarkasteltava erityisesti muun muassa hankkeen kokoa, luonnonvarojen käyttöä, jätteen muodostumista ja pilaantumista, alueen maankäyttöä, luonnon sietokykyä (mm. suojelualueet ja tiheään asutut alueet) sekä vaikutusten laajuutta. Hankealueesta on pyydetty ELY-keskuksen lausunto YVA-menettelyn tarpeesta. Keski- Suomen ELY -keskus on päättänyt ( ), että Peuralinnan tuulivoimahankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 468/1994 mukaista arviointimenettelyä (KESELY/17/07.04/2013). 2.2 Selvitykset Tuulivoimarakentamisen ohjauksen keskeinen tavoite on sovittaa tuulivoimalat mahdollisimman hyvin ympäristöön. Silloin voidaan ehkäistä ja minimoida voimaloista luonnolle ja 6 (105)

9 ihmisten elinympäristölle aiheutuvat haitalliset vaikutukset. Lisäksi tulee huomioida teknistaloudelliset tekijät (mm. tuuliolosuhteet, liitynnät sähköverkkoon, rakentamista ja huoltoa tukeva infrastruktuuri, perustamisolosuhteet) sekä muu alueidenkäyttö. Tuulivoimaloiden sijainnin suunnittelussa on tärkeää huomioida ympäristön ominaisuudet sekä muu alueiden käyttö. Pääsääntöisesti tuulivoimarakentamiselle soveltumattomia alueita ovat: valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt luonnonsuojelualueet erämaa-alueet kansainvälisesti tärkeät linnuston IBA-alueet Tapauskohtaisesti tulee harkita seuraavien alueiden soveltuvuutta tuulivoimarakentamiseen: Natura 2000-verkoston alueet harjujensuojeluohjelman alueet kaavoituksen yhteydessä voidaan lisäksi määrittää muita tuulivoimarakentamiseen soveltumattomia alueita. Tuulivoimalat tulisi lähtökohtaisesti sijoittaa niin kauas asutuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta, ettei ympäristölupa ole tarpeen. Sähköverkkoon liittyminen tulee neuvotella sähköverkon haltijan kanssa. Verkkoon liittyminen tulisi aina suunnitella ja rakentaa kokonaisuutena. (lähde: Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012. Tuulivoimarakentamisen suunnittelu) Osayleiskaavatyössä tehdään selvityksiä suunnittelualueelta ja tarvittavassa laajuudessa lähialueilta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Kaavatyö vaatii kattavat perus- ja ympäristöselvitykset sekä vaikutusten arvioinnin. Kyyjärven Puralinnan tuulivoimahanketta koskevat seuraavat selvitykset: Tuulivoimakohteen ympäristöselvitys, Kyyjärvi-Peuralinna, Numerola Oy 2013 ja melu- ja välkemallinnuksen täydennys 01/2014. Kartoitusraportti, Maastokäynnin perusteella tehty luontoarvojen selvitys, Luontopalvelu Kraakku Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien talviseuranta , Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien kevätseuranta , Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien kesä- ja syyseuranta 2014, Ahlman Group Oy (105)

10 Lausunto Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimahankkeenvaikutuksista maakotkaan, Ramboll Lausunto Kyyjärven Peuralinnan ja Perhon Alajoen tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll Lisäselvitys Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston itäpuolen sääksenpesän tarkastus 2015, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lintujen syysuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lepakoiden syysuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys 2014, Ahlman Group Oy Pälikkö, M. 2014: Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston arkeologinen inventointi Ahlman Group Oy. Tuulivoimakohteen melu- ja välkevarjostusmallinnus, Kyyjärvi-Peuralinna, Numerola Oy 2014 ja täydennys 03/2015 ja 05/2015 Luonto- ja ympäristöraportin sekä erillisselvitysten perusteella voidaan todeta, että alueelle on hyvät edellytykset tuulivoiman rakentamiselle, eikä tuulivoimaloista olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kaavatyössä hyödynnetään tehtyjä selvityksiä Selvitysmenetelmät Peuralinnan alueelle on tehty ympäristöselvitys (Numerola Oy), joka sisältää alustavan kartoituksen ympäristön aiheuttamista rajoituksista tuulivoimapuiston toteutukselle sekä arvion sen vaikutuksesta ympäristöllensä. Ympäristöselvityksessä on kartoitettu: Alueen maasto Asutuksen sijainti Kaavoitustilanne Alueen suojeltavat luontokohteet Suojeltavat eläinlajit 8 (105)

11 Suojelualueet ja -kohteet Lentoliikenne Puolustusvoimien tutkavalvonta Säätutka-asemien toiminta Kartoitus on tehty maastokäynnin ja olemassa olevien tietolähteiden pohjalta. Tuulivoimapuiston ympäristöhaittojen arvioimiseksi on tehty simuloinnit voimalaitosten melu- ja välkevaikutuksista. Maisemavaikutusta on analysoitu kuvasovitteiden ja näkyvyysanalyysin perusteella. Luontotyypit on kartoitettu maastokäynnillä (Luontopalvelu Kraakku). Ahlman Group Oy on tehnyt alueen maakotkien talvi- ja kevät- ja syysseurannan, laatinut pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvityksen sekä lepakoiden ja lintujen kevät- ja syysmuuttoselvutykset. Vaikutuksia luontoarvoille, linnustolle, liito-oraville ja lepakoille on arvioitu tehtyjen selvitysten perusteella. 2.3 Nykytilanne Nykytilanteen kuvailu on tehty pääasiassa em. selvitysten tietojen pohjalta. Kuva 2. Tuulivoimapuiston hankealueen maastokartta. 9 (105)

12 2.3.1 Maaperä Numerola Oy:n mukaan Geologian tutkimuskeskuksen (GTK:n) tarkkaresoluutioista maaperäaineistoa ei ole saatavissa suunnittelualueelta. Alueen maastokartalta näkyvät suoalueet sekä korkeammat, metsäiset alueet Luonnonympäristö Kasvillisuus ja luontotyypit Keski-Suomen ELY-keskuksella ei ole tietoa arvokkaista luontotyypeistä tai elinympäristöistä hankealueella, kuten ei myöskään havaintoja uhanalaisista kasvilajeista tuulivoimaloiden alueella. Myöskään alueelle toteutetussa maastokartoituksessa ei havaittu uhanalaisia kasvilajeja. Peuralinnan hankealue koostuu suoalueista, kangasmetsäalueista, kivikkoalueista ja puroista. Suoalueet ovat valtaosaltaan ojitettuja, mutta paikoitellen on ojittamatonta rahkarämettä (RaR) sekä oligotrofista varsinaista lyhytkorsinevaa (OlVLkN), jotka ovat metsälain tarkoittamia tärkeitä elinympäristöjä. Metsäalueet ovat pääosin hoidettuja talousmetsäalueita. Alueelta löytyy luonnon monimuotoisuutta lisäävä vanha puolukka-mustikkatyypin tuore kangas, joka ei kuitenkaan ole metsä- tai luonnonsuojelulain mukainen suojeltava kohde. Suunnittelualueella on myös kivikkoalueita, joiden metsät ovat nuorta talousmetsämännikköä. Alueen pohjoisosan poikki virtaa Kärjenpuro, joka ei ole luonnontilainen, sillä siihen laskee metsäojia ja sen yli kulkee ajoura. Lisäksi uomaa on perattu vuosien saatossa. 10 (105)

13 Kuva 3. Nro 1 ja 4: Rahkarämealueet, nro 2 ja 3: Lyhytkorsineva-alueet. Tumman sinisellä on merkitty mahdollinen liito-oravan, lepakoiden ja petolintujen elinympäristö, tumman vihreällä on merkitty lepakoille ja petolinnuille sopiva elinympäristö ja vaalean vihreällä on merkitty petolinnuille sopiva elinympäristö. (kuva Luontopalvelu Kraakun raportista). Linnusto Peuralinnan hankealue on lähellä maakotkan reviirialuetta sekä maakotkan Suomen tärkeintä talvehtimisaluetta. Lisäksi hankealueelta on määritetty kolme suhteellisen pienialaista aluetta, jotka soveltuvat isojen petolintujen pesimäalueiksi (Luontopalvelu Kraakku 2013). Alueelta on havaintoja saalistavista kotkista: läheisen reviirin lisäksi lähiseudulla on havaittu liikkuvan muita maakotkia (tieto sähköpostitse Matti Aallolta, SSLTY pj.) Lisäksi alueelta on tiedossa huuhkajan pesäpaikka (tieto sähköpostitse Juha Honkalalta, Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta). 11 (105)

14 Peuralinnan lähialueella pesivästä linnustosta on tietoa Suomen lintuatlaksessa, jonka mukaan suunnittelualue sijoittuu kahdelle atlasruudulle. Näiden atlasruutujen alueilla pesii yhteensä 96 lajia, joista varmoja havaintoja on 45 lajista. Tarkasteluruuduissa ei ole havaintoja äärimmäisen uhanalaisista (CR) tai erittäin uhanalaisista (EN) lajeista. Suunnittelualueelle tehtiin seuraavat linnustoselvitykset ja erilliset raportit: Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston pesimälinnustoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lintujen syysmuuttoselvitys 2014, Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien talviseuranta , Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien kevätseuranta , Ahlman Group Oy Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien kesä- ja syysseuranta 2014, Ahlman Group Oy Lausunto Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll Lausunto Kyyjärven Peuralinnan ja Perhon Alajoen tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll Lisäselvitys Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston itäpuolen sääksenpesän tarkastus 2015, Ahlman Group Oy Pesimälinnusto Hankealueella tehtiin 23 kartoituslaskentaa, joista yksi toteutettiin linjalaskennan ohessa, kaksi pistelaskentojen aikana, neljä metsojen soidinpaikkaselvityksen ohessa, kolme liito-oravainventointien aikana ja kolme lepakkokartoitusten aikana yöllä (taulukko 1). Kartoituslaskennat toteutettiin koko hankealueen osalta otollisilta kohteilta, jolloin painopisteenä olivat uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I-lajit sekä Suomen erityisvastuulajit. Kartoituslaskennassa merkittävien lajien reviirit merkittiin kartalle paikan päällä maastossa ja sijainti varmistettiin GPS-vastaanottimen avulla. Maastotyöt tehtiin aamuisin pääosin noin klo 4 11 välisenä aikana. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Lisäksi kartoitettiin pöllöjen reviirejä kuuntelemalla mahdollisia soidinääniä sopivan leutona yönä noin klo välisenä aikana useasta eri pisteestä (kuva 4). Pöllöt ovat yöaktiivisia, ja niiden soidinkausi alkoi poikkeuksellisen varhain keväällä (105)

15 Pesimäaikaan linnustoa inventoitiin 19 päivän ja neljän yön aikana. Alueen pinta-alaan ja yksipuolisiin elinympäristöihin nähden linnustoselvitystä voidaan pitää hyvin kattavana. Suurella todennäköisyydellä kaikki huomionarvoisten lajien reviirit on löydetty. (Ahlman Group OY, 2014). Peuralinnan alueelle suunnitellun tuulivoimapuistoalueen pesimälinnusto selvitettiin erittäin kattavasti kartoitus-, linja-, piste- ja vesilintulaskennoin. Lisäksi havaintoaineistoa kertyi lepakkoinventointien yhteydessä. Pesimätiheydet eivät ole merkittävän suuria, mikä johtuu hankealueen biotoopeista. Alueella on vain hyvin pienialaisesti vanhemman ikäluokan metsää. Tutkimusalueelta löydettiin yhteensä 64 lajin reviirit, joista valtaosa on hyvin tavallisia pesimälajeja. Lajimäärä on kuitenkin varsin edustava. Lajistoon lukeutuu 16 huomionarvoista lajia: tavi, telkkä, pyy, teeri, metso, kurki, valkoviklo, liro, palokärki, leppälintu, kivitasku, sirittäjä, pikkulepinkäinen, isokäpylintu, punavarpunen ja pohjansirkku. Huomion arvoisista lajeista seitsemän on EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeja, seitsemän Suomen erityisvastuulajeja, neljä valtakunnallisessa uhanalaisuusluettelossa silmälläpidettäviä (NT) ja kaksi vaarantunutta (VU). Metsojen soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin ( virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin tutkimusalueen kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet. Maastotyöt tehtiin poikkeuksellisen varhaisesta keväästä johtuen lumettomaan aikaan 17.3., 22.3., 3.4. ja noin klo välisenä aikana hyvällä säällä. Lisäksi metsohavaintoja kerättiin liito-oravaselvitysten aikana 3.3., 4.3. ja 5.3. Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lumijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin maastojälkiin, jotka liittyvät oleellisesti soitimeen. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi. Soidin huipentuu vasta huhtikuun jälkipuoliskolla, jolloin tehtiin täydentävä maastokäynti alueille, joissa havaittiin koiraita aiempien inventointien yhteydessä. Maastoinventointien aikana hankealueelta löydettiin useita ulostepaikkoja ja joitakin muita maastojälkiä, mutta ei lainkaan soitimeen viittaavia havaintoja. Hankealueella pesi neljä paria, mutta maastoselvityksen perusteella soidinalue sijaitsee hyvin todennäköisesti tutkimusalueen ulkopuolella. Laji lukeutuu kaikkiin edellä mainittuihin luokituksiin (Ahlman Group OY, 2014). Alueella pesivillä lajeilla on vastaavia elinympäristöjä runsaasti tutkimusalueen ulkopuolella, minkä vuoksi suurinta osaa ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeessa. Lisäksi monilla huomionarvoisilla lajeilla ei ole yleensä vuosittain sama pesimäpaikka. Kokonaisuudessaan hankealueen pesimälajisto on tavanomaista, mikä näkyy myös linja- ja pistelaskentatuloksissa, mutta kokonaislajimäärä on yllättävän runsaslukuinen. 13 (105)

16 Kattavan pesimälinnustoselvityksen perusteella linnustollisesti arvokkaiksi kohteiksi voidaan tulkita ainoastaan Kalliojärvi lähiympäristöineen sekä Kärjenlampien pohjoisosa. Kalliojärvellä pesii vesilintuja sekä muun muassa liro. Kärjenlampien pohjoisosan merkittävin yksittäinen tekijä on pohjansirkulle sovelias elinympäristö. Näiden kahden arvokkaan lintukohteen vesitalous suositetaan säilytettävän ennallaan, eikä kuivattavia toimenpiteitä tule tehdä (Ahlman Group OY, 2014). Kuva 4. Linnustollisesti arvokkaat alueet tuulivoimapuistoalueella ovat Kalliojärvi lähiympäristöineen ja Kärjenlampien pohjoisosa (punaiset alueet) (Ahlman Group, 2014). 14 (105)

17 Kuva 5. Kartalla koottuna lintudirektiivilajien (sininen L), uhanalaisten vaarantuneiden (punainen U), silmälläpidettävien (violetti U) ja Suomen vastuulajien (oranssi V) reviirit. Lisäksi muuna huomioitavana lajina kanahaukka (vihreä M). Kartalla on esitetty myös tuulivoimaloiden ohjeelliset sijainnit (punaiset pallot) sekä tielinjaukset (Ahlman Group, 2014). Kartalle on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. 15 (105)

18 Lintujen kevätmuutto Lintujen kevätmuuttoselvityksen maastotyöt toteutettiin maaliskuun puolivälin ja toukokuun puolivälin välisenä aikana lintujen kevätmuuttoselvityksen maastohavainnoinnista vastasivat kokeneet lintuharrastajat ja muutonseuraajat Hannu Honkonen ja Timo Mäkinen. Raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman. Kevätmuuttoa havainnoitiin kahdessa eri pisteessä yhdeksänä päivänä yhteensä 54 tuntia. Toinen havaintopiste valittiin siten, että siitä olisi mahdollisimman hyvä näkyvyys hankealueen ylle. Koska lähialueet ovat pitkälti metsäisiä, valikoitui parhaaksi paikaksi Alajärven puolella sijaitseva Puukkoharju, josta oli erinomainen näkyvyys pohjoiseen, itään ja etelään, sillä seurantaa tehtiin muuta ympäristöä korkeamman kallion päältä laajan hakkuualan laiteilla. Länteen havainnointisektoria oli kuitenkin niukasti. Toinen havaintopiste sijoitettiin hankealueen itäpuolelle Isonevan turvetuotantoalueelle, jotta hankealueen itäpuolen muuttovoimakkuudesta saatiin kattavampi kuva. Näin ollen paikka toimi sekä kontrollipisteenä että hankealueen havaintopisteenä. Isonevalta oli erityisesti länteen hyvä näkyvyys, mutta myös pohjoiseen, itään ja etelään oli kohtalaisesti havainnointisektoria. Puukkoharjun ja Isonevan havaintopisteiden välinen etäisyys oli noin 6,7 kilometriä. Isoneva sijaitsee Puukkoharjuun nähden itä-lounaassa. Kuva 6. Seurannan havaintopisteet (kevät- ja syysmuutto). Puukkoharju on merkitty punaisella ja Isoneva sinisellä pallolla. Havaintopisteistä arvioitiin lintujen lentokorkeudet neljän portaan asteikolla ja seurattiin hankealueen poikki lentäviä sekä sen ulkopuolelta kiertäviä lentoja. Kaikki havainnot liikehtivistä linnuista eli lennoista kirjattiin työtä varten räätälöidylle havaintolomakkeelle. Kerättäviä tietoja olivat laji, yksilömäärä, lentosuunta ja -korkeus sekä kellonaika tunnin jaksoissa. 16 (105)

19 Lentokorkeus merkittiin neljäasteisesti suunniteltujen voimalayksiköiden korkeuksien mukaan siten, että ensimmäinen aste oli 0 75 metriä, toinen metriä, kolmas ja neljäs yli 205 metriä. Näistä toisen ja kolmannen asteen lennot olivat ns. riskilentoja. Seurantajaksolla ei havaittu yhtään lentoa, joka olisi yli 205 metrin korkeudella. Etäisyyksiä havaintopisteen ja linnun välillä ei kirjattu, sillä se koettiin sinänsä turhaksi tiedoksi, jota ei voida hankkeessa hyödyntää. Molempien paikkojen lomakkeille kirjattiin erillistä koodia käyttäen linnut, jotka liikehtivät ainoastaan hankealueen ulkopuolella, eivätkä lainkaan tuulivoimapuistoalueella. Lintujen lentokorkeus arvioitiin puuston ja puhelinmastojen sekä kokemuksen avulla. Valtaosa linnuista lensi alle 100 metrin korkeudella, mikä helpotti korkeuksien arviointia. Lento -suunnat tarkastettiin kompassin ja GPSpaikantimen avulla. Kevätmuuton seurannan aikana kirjattiin yhteensä lentoa, joista noin 74 prosenttia havaittiin Puukkoharjulla. Muuttoliikehdintä oli selvästi vilkkaampaa alueen länsipuolella Puukkoharjulla, sillä kokonaislentomäärä oli siellä lähes kolminkertainen Isonevaan nähden. Molempien havaintopisteiden yhteislentomäärästä vain neljä prosenttia (300 yksilöä) kirjattiin ns. riskikorkeudella lentämässä hankealueen päällä. Molemmilla paikoilla lintujen liikehdintä suuntautui pääosin koilliseen ja pohjoiseen. Kahden havaintopisteen ansiosta hankealueen yli muuttaneiden lintujen osuus saatiin erittäin hyvin selville. Aineiston perusteella noin 45 prosenttia (3 260 yksilöä) kirjatuista lennoista ylittivät hankealueen jossain pisteestä, mutta niistä valtaosa lensi riskikorkeuden alapuolella. Yksikään lintu ei lentänyt lapakorkeuden yläpuolella. Lentojen lukumäärä vaihteli melko voimakkaasti, mutta kokonaisuudessaan huhtikuun puoliväliin saakka liikehdintä oli heikkoa, samoin toukokuun puolella. Tuntikohtaiset lentojen lukumäärät olivat kokonaisyksilömäärien tavoin korkeammat Puukkoharjulla. Isoista linnuista lähes kaikkia lajeja havaittiin enemmän Puukkoharjulla kuin Isonevalla, mutta se johtuu osittain Isonevan pienemmästä havainnointisektorista. Erityisesti laulujoutsenia ja päiväpetolintuja merkittiin runsaammin Puukkoharjulla. Molempien paikkojen yhteislukemia tarkastellessa peippoja/järripeippoja merkittiin eniten (2 111 yksilöä), mutta myös peippoja (1 373 yks.), vihervarpusia (497 yks.), sepelkyyhkyjä (339 yks.), räkättirastaita (316 yks.) ja metsähanhia (202 yks.) kirjattiin enemmän kuin muita lajeja. Nämä kuusi lajia tai lajiryhmää muodostivat 66 prosenttia kokonaislentomäärästä. Kookkaita lintuja kuten laulujoutsenia, hanhia ja päiväpetolintuja havaittiin yhdeksän päivän aikana vähän suhteessa havainnointiaikaan. Kaikkia kookkaita lintuja havaittiin yhteensä yksilöä, mutta niistä vain 254 lensi riskikorkeudella tuulivoimapuiston läpi. Lukema on erittäin pieni. Merkittävin määrä koskee metsähanhia, joita muutti 94 yksilöä lapakorkeudella (Ahlman Group, 2014). 17 (105)

20 Lintujen syysmuutto Osana hanketta toteutettiin lintujen syysmuutontarkkailu, jonka tavoitteena oli selvittää niin muuttavien kuin kiertelevienkin lintujen lentoreittejä ja -korkeuksia. Syysmuuttoa havainnoitiin kahdessa eri pisteessä kymmenenä päivänä yhteensä 60 tuntia. Havaintopisteet olivat samat kuin kevätmuuttoseurannassa; Alajärven puolella sijaitseva Puukkoharju ja toinen Kyyjärven kaakkoisosassa oleva Oikarinharju. Lintujen havainnointi toteutettiin kymmenenä päivänä ( ), jolloin molemmissa havaintopisteissä oli tarkkailija. Muutonseuranta toteutettiin parhaan näkyvän muuton aikaan elo-lokakuussa. Havainnoinnin tasainen jakaminen kyseiselle ajanjaksolle loi aineistolle hyvät puitteet suurten lintujen muuton osalta. Havainnointi aloitettiin samanaikaisesti molemmissa paikoissa päivittäin korkeintaan tunti ja 24 minuuttia auringonnousun jälkeen sekä vastaavasti neljä minuuttia sitä ennen, riippuen syysmuuton etenemisestä, sääolosuhteista ja pilvisyydestä. Havainnointia tehtiin viidestä seitsemään tuntia ilman taukoja. Ilta- tai yömuuttoa ei havainnoitu lainkaan. Havainnointia pyrittiin tekemään vaihtelevissa olosuhteissa, mikä onnistui melko hyvin, sillä vallitsevat tuulet olivat kaikista ilmansuunnista. Myös pilvisyys- ja lämpötilaolosuhteet olivat vaihtelevia. Havaintopäivät olivat lämpötilaltaan 11 pakkasasteesta 16 lämpöasteeseen. Syysmuuton seurannan aikana kirjattiin yhteensä lentoa, joista noin 56 prosenttia havaittiin Puukkoharjulla. Muuttoliikehdintä oli näin ollen lähes yhtä voimakasta molemmilla paikoilla. Seurannan aikana havainnoitsijat pystyivät varmistamaan matkapuhelinyhteyden avulla, että samoja lintuja ei havaittu käytännössä lainkaan molemmilla paikoilla. Puukkoharjun havaintopisteen yhteislentomäärästä 22 prosenttia (2 073 yksilöä) kirjattiin ns. riskikorkeudella lentämässä hankealueen päällä. Molemmilla paikoilla lintujen liikehdintä suuntautui pääosin lounaaseen ja etelään. Puukkoharjun erittäin laajan näkösektorin vuoksi hankealueen yli muuttaneiden lintujen osuus saatiin erittäin hyvin selville. Aineiston perusteella noin 27 prosenttia (2 550 yksilöä) kirjatuista lennoista ylitti hankealueen jossain pisteestä. Lentojen lukumäärä vaihteli melko voimakkaasti, mutta oli selvästi seurannan paras muuttopäivä, jolloin koko havaintoaineistosta kertyi peräti 51 prosenttia. Myös lokakuun lopulla havaittiin kohtalaista liikehdintää. Tuntikohtaiset lentojen lukumäärät olivat kokonaisyksilömäärien tavoin hieman korkeammat Puukkoharjulla. Havainnointia tehtiin reilun kahden kuukauden jaksolla ( ), jolloin saatiin varsin kattavaa aineistoa isojen lintujen muutosta. Marraskuun puolella näkyvä muutto olisi ollut vähäistä, joten havainnot olisi mahdollisesti kertynyt lähinnä laulujout- 18 (105)

21 senista, isokoskeloista ja joistakin vaelluslinnuista. Tulosten valossa seudulla muuttaa lintuja melko tasaisesti, sillä molemmilla havaintopisteillä liikehdintä oli lähes yhtä voimakasta. Isoista linnuista kurkia ja päiväpetolintuja havaittiin suunnilleen saman verran molemmilla paikoilla, mutta laulujoutsenia ja metsähanhia nähtiin selvästi enemmän Oikarinharjulla. Molempien paikkojen yhteislukemia tarkastellessa kurkia merkittiin eniten (8 464 yksilöä), mutta myös urpiaisia (1 676 yks.), räkättirastaita (1 499 yks.), laulujoutsenia (710 yks.), isoja rastaita (617 yks.), tilhiä (348 yks.), peippoja (337 yks.) ja punakylkirastaita (321 yks.) kirjattiin enemmän kuin muita lajeja. Nämä kuusi kahdeksan ja lajiryhmää muodostivat peräti 84 prosenttia kokonaislentomäärästä. Kookkaista linnuista laulujoutsenia ja kurkia havaittiin hyvin runsaasti, mutta muiden suurikokoisten lajien lentomäärät olivat korkeintaan kohtalaisia tai vähäisiä. Kaikkia kookkaita lintuja havaittiin yhteensä yksilöistä, joista kirjattiin Puukkoharjulla. Niistä puolestaan yksilöä lensi hankealueen yllä riskikorkeudella. Merkittävin aineisto riskilentojen osalta koskee kurkia, joista laskettiin yhteensä yksilöä. Päiväpetolintujen muuttajamäärät olivat erittäin pieniä molemmilla havaintopisteillä, mikä johtunee syksyn haastavista havainto-olosuhteista. Luultavasti pääjoukot ovat lentäneet hyvin myöhään iltapäivisin erittäin korkealla, jolloin niiden havaitseminen on ollut mahdotonta. Molempien havaintopaikkojen yhteislentomäärä oli 120 seurantatunnin aikana noin yksilöä. Tuntia kohden lentoja kirjattiin näin ollen keskimäärin 138, mikä on varsin tavanomainen määrä syksyllä sisämaassa. Seurannan perusteella Peuralinnan tuulivoimapuiston voidaan katsoa olevan tavanomaisen tai heikon syysmuuttoreitin varrella. Kurkien muuttajamääriä voidaan pitää hyvin korkeina, mutta ns. itäkurkien päämuuttoreitti kulkee tyypillisemmin idempänä Karstulan ja Saarijärven seuduille. Syksyn 2014 suuret muuttolukemat johtunevat osittain vallinneista sääolosuhteista, joiden vuoksi muuttoparvet lensivät tavanomaista lännempänä(ahlman Group, 2014). Maakotkien talviseuranta Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien talviseurannasta vastasivat kokeneet lintuharrastajat ja muutonseuraajat Timo Mäkinen ( ja ) ja Hannu Honkonen (21.1. ja 30.1.). Raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman. Seurannan tarkoituksena oli selvittää hankealueella ja sen läheisyydessä liikkuvien maakotkien lentoratoja ja -korkeuksia, sillä tuulivoimapuiston lähialueilla on tiedossa kaksi pesäpaikkaa. Suojelullisista syistä tarkkoja sijainteja ei esitetä. Maakotkien lentoreittejä havainnoitiin välisenä aikana Hankealueen metsäisyyden vuoksi tarkkailupisteiksi valittiin länsilaidalla oleva Piuharjunnevan turvetuotanto alue, josta näki erityisen hyvin lounaaseen, etelään ja kaakkoon. Toinen tarkkailupiste oli hankealueen itäosan Pyöreäsuon turvetuotantoalueella, josta 19 (105)

22 näki parhaiten itään ja etelään. Havainnointia tehtiin vuoropäivin molemmissa paikoissa, jotta tietoa saatiin kerättyä koko hankealueelta. Havaintoaikana kirjattiin kaikki kohdelajin lennot niin tarkasti kuin mahdollista. Kerättäviä tietoja olivat lentoreitin lisäksi yksilömäärä, ikä, kellonaika, lentokorkeus suunniteltujen voimalayksiköiden korkeuksien mukaan sekä mahdolliset lisätiedot. Lentokorkeudet olivat seuraavia: 1 = 0 75 m (alle roottorien lapojen korkeuden), 2 = m (roottorien lapakorkeus), 3 = m (roottorien lapakorkeus) ja 4 = yli 205 m (yli roottorien lapakorkeuden) (Ahlman Group, 2014). Kuva 7. Piuharjunnevan (sininen pallo) ja Pyöreäsuon (punainen pallo) havaintopisteet. Seurannan aikana ei havaittu yhtään maakotkaa kummallakaan havaintopisteellä (Ahlman Group, 2014). Kartalle on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. 20 (105)

23 Maakotkien kevätseuranta Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien kevätseurannasta vastasivat Hannu Honkonen, Timo Mäkinen ja Matti Sissonen. Maakotkien lentoreittejä havainnoitiin välisenä aikana. Raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman. Havaintoaikana kirjattiin kaikki kohdelajin lennot niin tarkasti kuin mahdollista. Havainnointimenetelmät olivat pääosin samat kuin talviseurannassa. Havaintopisteitä oli kolme. Kuva 8. Maakotkaseurannan havaintopisteet. Puukkoharju on merkitty punaisella, Isoneva mustalla ja Mittarinneva sinisellä pallolla. Seurannan aikana kirjattiin yhteensä 20 lentoa, jotka koskivat kokonaisuudessaan 25 yksilöhavaintoa. Näiden joukossa oli yksi nuori lintu, mutta kaikki muut havainnot tulkittiin koskevan reviiriyksilöitä. Liikehdinnän aktiivisuus vaihteli hieman vuorokauden ajan mukaan, mutta eniten lentoja kirjattiin kello 11 jälkeen; vain kaksi lentoa havaittiin tätä ennen. 25 reviiriyksilön lennosta vain kolme koski hankealueen yllä tapahtuneita lentoja, joista kaksi oli ns. riskikorkeuden alapuolella (Ahlman Group, 2014). 21 (105)

24 Maakotkien kesä- ja syysseuranta Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston maakotkien kesä- ja syysseurannasta vastasivat Hannu Honkonen, Timo Mäkinen. Maakotkien lentoreittejä havainnoitiin välisenä aikana 17 päivänä yhteensä 81 tuntia (taulukko 1). Näistä kymmenen päivää koski lintujen syysmuuttoseurannan ohessa (Ahlman 2014a) tehtyä havainnointia ja seitsemän erillistä seurantajaksoa. Yksi havaintojakso kesti kolmesta seitsemään tuntia, ajoittuen pääosin sekä aamu- että iltapäiville. Havaintoaikana kirjattiin kaikki kohdelajin lennot niin tarkasti kuin mahdollista. Kerättäviä tietoja olivat lentoreitin lisäksi yksilömäärä, ikä, kellonaika, lentokorkeus suunniteltujen voimalayksiköiden korkeuksien mukaan sekä mahdolliset lisätiedot. Lentokorkeudet olivat seuraavia: 1 = 0 75 m (alle roottorien lapojen korkeuden), 2 = m (roottorien lapakorkeus), 3 = m (roottorien lapakorkeus) ja 4 = yli 205 m (yli roottorien lapakorkeuden). Lintujen lentokorkeus arvioitiin puuston ja puhelinmastojen korkeuden sekä kokemuksen avulla. Lentosuunnat tarkastettiin kompassin ja GPSvastaanottimen avulla. Havainnointia tehtiin lähialueiden metsäisyyden vuoksi Alajärven puolella sijaitsevalta Puukkoharjulta, josta oli erinomainen näkyvyys pohjoiseen, itään ja etelään, sillä seurantaa tehtiin muuta ympäristöä korkeamman kallion päältä laajan hakkuualan laiteilla. Länteen havainnointisektoria oli kuitenkin niukasti. Kuva 9. Maakotkaseurannan havaintopiste (punainen pallo). 22 (105)

25 Seurannan aikana kirjattiin yhteensä neljä lentoa, joista yksi koski vanhaa lintua ja kaksi samana syntyneitä nuoria lintuja. Yhtä ei saatu määritettyä iälleen. Ilmeisesti vain vanha yksilö liittyy läheiseen reviiriin. Kaikki havainnot kirjattiin kello välisenä aikana. Lennoista kaksi koski hankealueen yllä tapahtuneita lentoja, jotka olivat kuitenkin ns. riskikorkeuden alapuolella. Tulokset on syytä suhteuttaa havainnointiaikaan sekä valoisan päivän pituuteen. Havainnointiaika (81 h) on näin ollen suhteutettava päivän pituuteen siten, että heinäkuun valoisan ajan pituudeksi on laskettu 18,5, tuntia, elokuun 15,5 tuntia, syyskuun 13 tuntia ja lokakuun kymmenen tuntia ( Heinäkuun alun ja lokakuun lopun välisenä aikana on valoisia tunteja yhteensä (heinäkuu 574 h, elokuu 481 h, syyskuu 390 h ja lokakuu 310 h). Maakotkista kirjattiin yhteensä neljä lentoa, joista yksikään ei koskenut hankealueella riskikorkeudella lentäneitä yksilöitä. Suhteutettuna valoisan päivän pituuteen on kokonaislentomäärä lähialueilla vastaavasti 86. Vaikka kokonaislentomäärä on melko suuri, niin riskilentojen osuus tuulivoimapuiston alueella on seurannan perusteella kesällä ja syksyllä nolla. Peuralinnan tuulivoimapuiston alueella on seurattu maakotkien liikehdintää, lentoratoja ja muuta käyttäytymistä koko vuodenkierron ajan. Talviseuranta toteutettiin välisenä aika, jolloin havainnoitiin 13 päivänä yhteensä 39 tuntia. Kevätseurantaa tehtiin puolestaan välisenä aikana 18 päivänä yhteensä 159,5 tuntia. Kesä- ja syysseurantaa tehtiin välisenä aikana 17 päivänä yhteensä 81 tuntia. Vuoden aikana on näin ollen tehty havainnointia 48 päivänä yhteensä peräti 279,5 tuntia, mikä on erittäin suuri otanta. Mittavien seurantaprojektien aikana hankealueen päällä on tehty vain kuusi yksilöhavaintoa, joista yksi on ollut riskikorkeudella. Lisäksi osa havainnoista ei yltänyt kaava-alueen puolelle vaan ainoastaan luontoselvitysrajaukselle. Seurantatuloksista voidaan päätellä, että maakotkat lentävät täysin satunnaisesti Peuralinnan tuulivoimapuiston alueella. Se johtunee tutkimusalueen hyvin karuista elinympäristöistä sekä laajojen ja luonnontilaisten soiden uupumisesta. Huomattavan laajat lounais-, länsi- ja luoteispuolella olevat luonnontilaiset suokokonaisuudet soveltuvat erinomaisesti maakotkien saalistusalueiksi, mikä näkyy myös lentoaineistoissa. Peuralinnan tuulivoimapuiston toteuttamisella ei voida katsoa olevan erityistä vaikutusta alueen maakotkiin (Ahlman Group, 2014). 23 (105)

26 Lepakot Peuralinnan tuulivoimapuiston pesimäaikaisesta lepakkoselvityksestä vastasi Toni Ahlman, joka on tehnyt vastaavia kartoituksia lukuisissa tuulivoimapuistohankkeissa. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Peuralinnan selvitys tehtiin melko yleispiirteisenä. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin , , , , , , , ja Alue kierrettiin läpi kävellen, jolloin detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Tutkimusalueen mahdollisesti potentiaaliset kohteet sekä useat muut paikat saatiin tarkastettua kattavasti jokaisella inventointikierroksella. Havainnointia tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden ja lisääntymiskolonioiden etsimiseen. Talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella melko harvalukuiseksi alueella tavattavaksi lajiksi. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. Alueella havaittiin yhteensä kaksi vesisiippaa rantaviivojen tuntumassa. Vesisiippa saalistelee yleensä surviaissääskiä aivan veden pinnasta, ja pesimäkolo on usein puussa. Peuralinnan tutkimusalueelta löydettiin viisi pohjanlepakkoa ja kaksi vesisiippaa, mutta selviä keskittymiä tai merkittäviä ruokailupaikkoja ei löydetty. Myöskään lisääntymiskolonioita ei havaittu. Kokonaispinta-alaan suhteutettuna kokonaisyksilömäärä on vähäinen tai kohtalainen. Maastoselvityksen perusteella tutkimusalue on melko tavanomainen lepakoiden esiintymisen kannalta, eikä alueelle voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia. Lepakoiden kevätmuuttoselvitys Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lepakoiden kevätmuuttoselvityksestä vastasi biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen. Raportoinnista vastasi Tuomisen lisäksi luontokartoittaja Santtu Ahlman. Lepakoiden muutonseurantakartoitus toteutettiin kahdella automaattisella Song Meter SM -2Bat+ -passiiviseurantadetektorilla, jotka tallensivat alueella havaitut ultraäänet 24 (105)

27 muistikorteille. Kartoitusalueella ei sijainnut suuria vesistöalueita, jokia tai maaston muodoltaan ympäristöstä erottuvia alueita, joita lepakot saattavat käyttää muuttoväylinään. Detektorit sijoitettiin karttatarkastelun ja maastokäynnin perusteella istutetuille hakkuualoille tai muuten matala -puustoisille paikoille, joissa puuston korkeus oli 2 4 metriä. Detektorien kaksi mikrofonia asennettiin 1 45 metrin etäisyydelle detektorista. noin 2 4 metriä korkeisiin puihin. Molemmilla paikoilla mikrofonit asennettiin muun kasvillisuuden yläpuolelle ja ylimmän latvuskerroksen tasolle, jotta ultraäänien esteetön kuuluvuus voitiin varmistaa. Äänityslaitteet olivat maastossa yhtäjaksoisesti aikavälillä Tallentamisen aloitusajankohta säädettiin siten, että se alkoi tunti ennen auringon laskua ja päättyi tunnin auringon nousun jälkeen. Detektoreita huollettiin kerran viikossa, jolloin äänityslaitteen virranlähteenä toimiva akku ja muistikortit vaihdettiin uusiin. Kertynyt data analysoitiin Analook-ääniohjelman avulla (Ahlman Group Oy, 2014). Passiiviseurantalaitteiden tulokset osoittavat, että Peuralinnan tutkimusalueella keväisiä lepakkohavaintoja tehtiin melko vähän. Alueella tavattiin pohjanlepakoita ja yksi isoviiksisiippa. Pohjanlepakot eivät ole kovin herkkiä ympäristön muutoksille ja ne käyttävät saalistusalueinaan ihmisen muokkaamia elinympäristöjä, kuten metsittyneitä hakkuualueita, joissa tämän tutkimuksen passiiviseurantalaitteet sijaitsivat. Kyyjärven tutkimusalueella tehtiin vain yksi isoviiksisiippahavainto. Viiksi- ja isoviiksisiipat viihtyvät metsäisimmillä alueilla kuin enemmän aukeita paikkoja suosivat pohjanlepakot. Paikallisten siippahavaintojen niukkuus alueella johtui todennäköisesti siipoille sopivien elinympäristöjen vähyydestä ja passiiviseurantalaitteiden sijoitteluista melko avoimille paikoille. Kaikki havainnot eivät koske siis muuttavia lepakoita vaan joukossa on myös paikallisia yksilöitä. Muuttavia ja paikallisia yksilöitä on kuitenkin mahdoton erottaa toisistaan äänitallenteiden perusteella. Tutkimusalueella tavatut lajit ovat nykytiedon mukaan Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia. Lepakoiden syysmuuttoselvitys Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston lepakoiden syysmuuttoselvityksestä vastasi biologi (FM) ja luontokartoittaja Hanna Tuominen. Raportoinnista vastasi Tuomisen lisäksi luontokartoittaja Santtu Ahlman. Kesällä lepakkonaaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät tavallisesti yhden poikasen. Urokset oleilevat useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Yhdyskunnat hajoavat alkusyksyllä, jolloin poikaset itsenäistyvät. Yöaktiiviset lepakot lepäilevät päivisin suojaisissa paikoissa, kuten puunkoloissa ja rakennuksissa. Talvella lepakot vaipuvat horrokseen, ja osa Suomen lepakkolajeista muuttaa talvehtimaan etelämmäksi välttääkseen talven kylmiä lämpötiloja ja ravinnon puutetta. Syysmuutto ajoittuu elokuun loppupuolelta syyskuun alkuun ja päämuutto keväällä toukokuulle. Lepakot voidaan jakaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkan muuttajiin. Suomessa pitkän matkan muuttajia ovat isolepakko, kimolepakko, vaivaislepakko, pikkulepakko 25 (105)

28 sekä kääpiölepakko. Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia ovat pohjanlepakko, korvayökkö ja siippalajit (Myotis spp.). Näillä lajeilla saattaa olla myös syksyistä vaellusliikehdintää, mutta sen mittakaavasta ei ole tietoa. Syksyllä lepakot keräävät rasvavarastoja ja pysähtelevät muutollaan ruokailemaan sekä parittelemaan. Lepakoiden kevätmuuttoa oleskelu- ja pesimäpaikoilleen määrää ravinnon saatavuus (Rydell ym. 2014). Lepakoiden muutonseurantakartoitus toteutettiin kahdella automaattisella Song Meter SM -2Bat+ -passiiviseurantadetektorilla, jotka tallensivat alueella havaitut ultraäänet muistikorteille. Kartoitusalueella ei sijainnut suuria vesistöalueita, jokia tai maaston muodoltaan ympäristöstä erottuvia alueita, joita lepakot saattavat käyttää muuttoväylinään. Detektorit sijoitettiin karttatarkastelun ja maastokäynnin perusteella istutetuille hakkuualoille tai muuten matalapuustoisille paikoille, joissa puuston korkeus oli 2 4 metriä. Detektorien kaksi mikrofonia asennettiin 1 45 metrin etäisyydelle detektorista noin 2 4 metriä korkeisiin puihin. Molemmilla paikoilla mikrofonit asennettiin muun kasvillisuuden yläpuolelle ja ylimmän latvuskerroksen tasolle, jotta ultraäänien esteetön kuuluvuus voitiin varmistaa. Äänityslaitteet olivat maastossa yhtäjaksoisesti aikavälillä Tallentamisen aloitusajankohta säädettiin siten, että se alkoi tunti ennen auringon laskua ja päättyi tunnin auringon nousun jälkeen. Detektoreita huollettiin kerran viikossa, jolloin äänityslaitteen virranlähteenä toimiva akku ja muistikortit vaihdettiin uusiin. Kertynyt data analysoitiin Analook-ääniohjelman avulla. Lepakoita ei aina voida määrittää lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on joskus erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella. Joskus myös siippalajeja (viiksi-, isoviiksi- ja vesisiippa) on tietyissä olosuhteissa mahdotonta erottaa toisistaan. Tässä tutkimuksessa niistä on käytetty yleisnimitystä siippa. 26 (105)

29 Kuva 10. Passiividetektorien sijoituspaikat (vihreät pallot). Peuralinnan kartoitusalueella tavattiin pohjanlepakoita ja siippalajeja. Pohjanlepakko on maamme yleisin lepakko, jonka levinneisyys ulottuu miltei koko Suomeen. Yleisimmät siippalajimme ovat viiksi- ja isoviiksisiippa sekä vesisiippa. Aineistosta laskettiin viiden minuutin jaksoilla havaittujen lepakoiden lukumäärä. Lepakkohavaintoja oli kahden laitteen aineistossa yhteensä 353. Passiiviseurantalaitteiden tulokset osoittavat, että Peuralinnan tutkimusalueella syksyisiä le pakkohavaintoja tehtiin varsin vähän. Alueen yleisin lepakko oli pohjanlepakko, joka on Suomessa laajimmalle levinnyt. Se käyttää mielellään saalistusalueinaan ihmisen muokkaamia elinympäristöjä, kuten metsittyneitä hakkuualueita, joita tutkimusalueella on runsaasti, ja missä myös passiiviseurantalaitteet sijaitsivat. Viiksi-/isoviiksisiipat viihtyvät metsäisissä ja suojaisissa elinympäristöissä, kun taas vesisiipat viihtyvät vesistöjen lähistöillä ruokailemassa. Passiiviseurantalaitteiden välillä oli jonkin verran eroa pohjanlepakoiden havaintomäärissä, joka johtui todennäköisesti lepakoille sopivan ravinnon vaihteluista laitteiden lähiympäristössä. Tutkimusalueella lepakkohavaintoja oli kaiken kaikkiaan vähän suhteessa kuuden viikon seurantajaksoon. Syynä saattoi olla saatavilla olevan ravinnon vähyys ja lepakoille sopivien päiväpiilojen puuttuminen alueelta. Kaikki havainnot eivät koske siis muuttavia lepakoita vaan joukossa on myös paikallisia, alueella saalistelevia yksilöitä. Muuttavia ja paikallisia yksilöitä on kuitenkin mahdoton erottaa toisistaan äänitallenteiden perusteella. Tutkimusalueella tavatut pohjanlepakko- 27 (105)

30 ja siippalajit ovat nykytiedon mukaan Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia. Pohjanlepakoilla on lisäksi todettu liikehdintää talvehtimis- ja lisääntymispaikkojen välillä, eikä sitä varsinaisesti aina lueta muuttaviin lajeihin. Peuralinnan tutkimusalueen selvityksessä ei havaittu vilkasta syksyllä tapahtuvaa lepak - komuuttoa, joten tuulivoimaloiden rakentaminen ei vaikuta lepakoihin merkittävästi. Passiiviseurantalaitteiden tulokset antavat kuitenkin vain viitteitä alueen kautta muuttavista lepakkolajeista ja runsauksista. Lepakot voivat muuttaa hyvin leveällä rintamalla, ja alueella käytetyillä kahdella passiiviseurantalaitteella ei pystytty tutkimaan koko rajausta. Yhden seurantakauden jälkeen muuttoreittejä ei voida täysin luotettavasti arvioida, koska myös vuosien väliset erot saatavat olla merkittäviä, ja niihin vaikuttavat esimerkiksi sääolosuhteet. Tämän selvityksen ja muiden tutkimusten tulokset kuitenkin osoittavat, että lepakoiden todennäköisimmät muuttoreitit sijaitsevat lähempänä rannikkoalueita ja suuria reittivesiä. Liito-orava Aikaisempien selvitysten perusteella alueen läheisyydestä on olemassa kaksi rekisteröityä liito-oravahavaintoa. Numerolan tekemän Peuralinnan ympäristöselvityksen mukaan hankealueella on maastokartoituksessa tehtyjen havaintojen pohjalta yksi liito-oravalle soveltuva elinalue. Numerolan ympäristöselvityksen mukaan alueelta ei kuitenkaan löytynyt merkkejä liito-oravasta, ja aluetta ympäröivän maaston luonteen vuoksi liito-oravan esiintymistä alueella pidetään epätodennäköisenä (Numerola, 2013). Peuralinnan tuulivoimapuiston alueelta tehtiin lisäksi erillinen liito-oravaselvitys keväällä Selvityksestä vastasi Toni Ahlman. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. Peuralinnan tuulivoimapuiston alue kierrettiin huolella läpi 3.3., 4.3., 5.3. ja 3.4., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. Peuralinnan tutkimusalueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä soveliasta elinympäristöä ole alueella mainittavasti. Lajin esiintymistä ei näin ollen tarvitse huomioida alueella (Ahlman Group Oy, 2014). Viitasammakko Viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit tehtiin ja 9.5., jolloin käytiin läpi Kalliojärvi sekä Kärjenlammit eli kaikki alueen vesistökohteet. Ensimmäinen laskenta tehtiin hieman tavanomaista varhaisemmin, sillä soidinkausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin. Maastotyöt keskittyivät varhaiseen aamuun ja aamupäivään, yleensä klo väli- 28 (105)

31 seen aikaan. Kullakin käyntikerralla kierrettiin läpi sopivat paikat hiljaa ja rauhallisesti. Inventointien aikana pysähdyttiin tietyin välimatkoin useiksi minuuteiksi, sillä viitasammakot ovat hyvin arkoja ja voivat säikähtäessään pysytellä pitkään piilossa. Viitasammakko kuuluu luontodirektiivin liitteeseen IV suojeltuihin lajeihin. Lajia esiintyy paikoitellen koko Etelä-Suomen alueella aina Metsä-Lappiin asti. Tutkimusalueella ei havaittu yhtään viitasammakkoa maastotöiden aikana. Soveliasta elinympäristöä on hyvin niukasti, eikä lajia tarvitse huomioida erityisesti hankkeen jatkosuunnittelussa. Natura ja luonnonsuojelualueet Suunnittelualuetta lähimmät Natura 2000-verkostoon kuuluvat alueet ovat Pohjoisneva etelä- ja länsipuolella noin 0,8 km etäisyydellä Perualamminneva itäpuolella noin 2 km etäisyydellä Hötölamminneva luonteispuolella noin 2 km etäisyydellä yksityisten omistamia luonnonsuojelualueita 1-4 km päässä suunnittelualueesta yhteensä viisi kappaletta Suunnitellun tuulivoimapuiston pohjoispuolella noin 1,5 km etäisyydellä sijaitsee Naturaalue Hötölamminneva (FI ). Natura-alueeseen Pohjoisneva (FI ) etäisyyttä on noin 0,6 km ja Peuralamminnevan Natura-alueeseen noin 2,2 km. Pohjoisneva sijaitsee Alajärven, Kyyjärven ja Perhon kuntien alueella ja on kooltaan 2341 ha. Alue on suojeltu luontodirektiivin nojalla, aluetyyppi on SCI. Suokokonaisuus koostuu useista hienoista aapasuoalueista. Hötölamminnevan Natura-alue on kooltaan 1316 ha. Aluetyyppi on SCI, eli se on suojeltu luontodirektiivin nojalla. Alue on aapasuota ja vanhaa metsää ja sen on hyvin arvokas sekä linnustollisesti että kasvistollisesti. Peuralamminnevan Natura-alue on kooltaan 487 ha. Aluetyyppi on SCI/SPA, eli alue on suojeltu luontodirektiivin ja lintudirektiivin nojalla. Peuralamminneva on avoin laaja aapasuokokonaisuus. Peuralamminnevan kasvi- ja eläinlajisto on monipuolinen ja alueella on merkitystä linnuille myös muuton aikaan. 29 (105)

32 Kuva 11. Tuulivoimapuiston ympäristössä sijaitsevat luonnonsuojelualueet (kuva Numerola Oy:n ympäristöselvityksestä) Pinta- ja pohjavedet Suunnittelualueella ei ole pohjavesialueita. Peuralinnan suunnittelualueen läheisimmät pohjavesialueet näkyvät kuvan 11 kartalla hankealueen etelä- ja länsipuolella. 30 (105)

33 2.3.4 Maisema Maisemaa koskevat yleiset lähtökohdat Maiseman rungon muodostavat sen korkokuva ja maaperä, jotka edelleen määrittelevät vesiolosuhteita, kasvillisuustyyppejä, sekä maiseman kasvupotentiaalia ja maisemallista herkkyyttä. Maiseman ominaisuuksia voidaan tarkastella osana laajempaa maisema-aluetta tai seudulle tyypillisen maiseman edustajana, sekä tarkemmalla tasolla osana kaukotai lähimaisemaa. Maisemaa tarkastellaan suhteessa luonnonmaisemaan ja kulttuurimaisemaan, sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön ja merkittäviin kohteisiin, joita ovat esim. pysyvän ja loma-asutuksen alueet, matkailukohteet, tiet ja reitit. Maiseman nykytilaa tarkastellaan sekä lähimaisema- että kaukomaisema-alueilla. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta osa-alueesta, jotka ovat muinaismuistot, rakennettu ympäristö ja kulttuurimaisema-alueet, sisältäen myös perinnemaisemat. Maisemavaikutukset ovat erityisen tärkeitä asukkaiden ja matkailijoiden, sekä matkailuelinkeinon kannalta. Kyyjärvi kuuluu maisemamaakuntajaossa Suomenselkään, joka on Oulujärven lounaispuolelta Tampereen pohjoispuolelle ulottuva karu ja laakea vedenjakajaseutu Pohjanmaan ja Järvi-Suomen välillä. Suomenselkä erottaa Kymijoen vesistön Saarijärven reitin Pohjanmaan rannikkovesistöstä ja muodostaa lounas-koillissuuntaisesti jatkuvan alueen. Hankealue sijaitsee Suomenselän päävedenjakajan tuntumassa siten, että pintavedet laskevat Suomenlahteen. Alue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. Hankealueen länsi- ja luoteispuolelta pintavedet laskevat Pohjanlahteen ja nämä alueet kuuluvat Pohjanlahteen laskevien jokien - Perhonjoen, Kruunupyynjoen ja Ähtävänjoen - vesistöalueisiin. Kuva 12. Maisemamaakuntajako (lähde: YM) ja Kyyjärven kunnan likimääräinen sijainti. Suomenselkä kuuluu kokonaisuudessaan keskiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Kasvillisuus on yleensä hyvin oligotrofista (karua) ja kasvisto niukkaa. Kasvistossa ulottuvat myös monet pohjoiset elementit hyvinkin pitkälle etelään. Soita on huomattavan pal- 31 (105)

34 jon, keskimäärin puolet maa-alasta. Paikoissa, joihin ei ole kehittynyt soita, on metsämaata, erityisesti karua puolukkatyypin mäntykangasta. Pohjoisosissa tosin puustosta huomattava osa on lehtipuuta. Pellot ovat keskittyneet vesistöjen ympärille. Maisemarakenteeltaan hankealue ja lähialueet sijoittuvat Suomenselän vedenjakajan tuntumaan. Kyyjärvellä ja hankealueen lähialueilla maasto on kumpareista. Korkeusvaihtelut ovat suhteellisen vähäisiä. Alla olevassa kuvassa näkyvä rinnevarjostus erottuu paremmin suurimittakaavaisemmassa paikkatietoikkunaotteessa. (lähde: Paikkatietoikkuna). Seudun vallitseva maalaji on moreeni, mikä vallitsee myös hankealueen kumpareilla. Kumpareiden välialueet ovat soistuneet. Hankealueen ja Kyyjärvi-nimisen järven eteläpuolella sijaitsee jääkauden virtaussuuntia noudattava luode-kaakko suuntainen katkeileva harjujakso, joka Perhon kunnan puolella kaartuu pohjoiseen. Vastaava hajanaisempi harjujakso kulkee Kyyjärven kunnan pohjoispuolitse Kivijärveltä Perhon pohjoispuolitse. Kuva 13. Hankealueen sijainti seudun maisemarakenteessa. Suomenselän päävedenjakajan likimääräinen sijainti kuntarajojen tuntumassa on osoitettu ruskealla katkoviivalla, Kyyjärveen laskevan Nopolanjoen ja sen latvauomien muodostama laaksopainanne on osoitettu vaaleansinisellä nuolella ja hankealueen likimääräinen sijainti punaisella soikiolla. Harjualueilla sijaitsevat pohjavesialueet on osoitettu mustalla rajauksella. (lähde, Paikkatietoikkuna). Maiseman kokemisen kannalta tärkeitä ovat asutus ja tiestö. Valtatie 16 kulkee Vaasan suunnasta Ylistarosta Alajärven kautta Kyyjärvelle (sininen katkoviiva), ja valtatie 13 kulkee Kokkolasta Kyyjärven kautta Savoon Perhonjokilaaksoa myötäillen (punainen katkoviiva). Hankealueen välittömästä läheisyydessä kulkee yhdystie 18871, joka yhdistää valtatiet Peuralinnan ja Väärämäen kautta. 32 (105)

35 Kuva luvun Suomen yleiskartan lehtijakokartalla näkyy Suomenselän vedenjakaja ja Savontie. Tarkemmalla osakartalla näkyy myös Vaasan tien kulku Alajärven kautta (vanhakartta.fi) Kaukomaisema-alue Kaukomaisema-alueeksi katsotaan yleensä yli 5-6 km etäisyydellä häiritsevästä kohteesta sijaitsevat alueet. Kaukomaisema-alueella kumpareisen ja peitteisen maiseman sietokyky muutoksille on suhteellisen suuri, lukuun ottamatta niitä Kyyjärven keskustaajaman (Kyyjärven länsiranta), Pölkin kylän (Kyyjärven itärannalla) ja Peuralinnan Väärämäen kylän niitä alueita, joista tuulivoimapuistoa tarkastellaan avoimen peltoaukean tai järven yli taikka yleisessä liikenteessä olevilta tärkeiltä teiltä (vt 13 ja vt 16, sekä yhdystie 18871). Hankealueen eteläpuolelta kulkeva valtatie 16 on osa Suomen Sinistä tietä, joka on yksi maamme vanhimmista matkailuteistä. Etäisyys Siniseltä tieltä hakealueen eteläosaan on n. 6 km. Sininen tie on kansainvälinen matkailutie, joka kulkee Keski-Norjasta Ruotsin ja Suomen (Vaasa - Joensuu) kautta Venäjän Karjalaan, Petroskoihin. Suomessa tie kulkee Vaasasta Lapualle ja siitä edelleen valtatietä 16 Kyyjärvelle. Tie jatkuu kantatietä 77 Siilinjärven kautta Joensuuhun. Tietä ei ole arvotettu maisematienä Keski-Suomen maakuntakaavassa. 33 (105)

36 Kuva 15. Sinisen tien sijainti. Kuva 16. Arvokkaat maisema-alueet Keski-Suomen maakuntakaavassa. Pökki ja Kimingin ja Oikarin välinen alue (m) on osoitettu turkoosilla vaakaviitoituksella. Valtatien 13 varrella on yksittäisiä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita (neliömerkinnät). 34 (105)

37 Kuva 17. Taustakartalla esitetystä Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntakaavojen yhdistelmästä (ilman maankäyttömerkintöjä) käyvät ilmi lähikuntien maakunnallisesti arvokkaat alueet, kuten Natura-alueet (esitystavaltaan hieman toisistaan poikkeavat turkoosit alueet), geologiset kohteet (itä- eteläpuolen harjujakso, joka päättyy Peuralinnaan), sekä maisema alueet ja kulttuurihistoriakohteet (Perhon kirkko, Möttösen kylä Humalajoki-Kuusjärvi; Soinin Pesolanmäen taloryhmä, Kyyjärven Pölkin kylä, Oikari-Kiminki-Ruukinperä, Saunakylä). Maakunnallisesti arvokkaat rakennuskohteet on Keski-Suomen alueella merkitty ruskeilla neliöillä. (Paikkatietoikkuna) Lähimmät valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (turkoosi tai vihreä vaakaviivoitus) sijaitsevat Kyyjärven vastarannalla ja Kyyjärven kaakkoispuolella, sekä vt 13 varrella Möttösen kylällä. Hankealueella tai sen lähiympäristössä ei sijaitse inventoituja perinnemaisemia. Keski-Suomen maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden ja perinnemaisemien päivitys- ja täydennysinventoinnin (Keski-Suomen ympäristökeskus) mukaan lähimmät maakunnalliset maisemakohteet ovat nauhamainen Pökin kylä n km etäisyydellä hankealueesta Kyyjärven itärannalla (luokka m) ja Saunakylä n. 18 km etäisyydellä hankealueesta Pölkin itäpuolella (luokka m-). Karstulan ja Kyyjärven kuntien alueelle, hankealueelta noin 18 km kaakkoon, sijoittuu Kimingin ja Oikarin kautta harjua pitkin kulkeva tie, joka on jo 1700-luvulla tunnettu Savon tie (Sisä-Suomi Pohjanmaa). Tien ympäristö 35 (105)

38 on maakunnallisesti arvokas maisema-alue. Etäisyys lähimmästä voimalasta rajalta Möttösen kylälle ja peltoaukeille on n km ja Perhon kirkolle n. 11 km. Valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö (RKY2009) on myös Soinin puolella sijaitseva Pesolan mäen taloryhmä, joka sijaitsee n. 15 km suunnittelualueelta etelälounaaseen. Kuva 18. Pesolan mäen taloryhmän sijainti (sininen kohdemerkintä sinisen ympyrän sisällä, hankealue merkitty punaisella soikiolla). Möttösen kylä ja Perhon kirkonkylä näkyvät kartan oikeassa yläkulmassa. Kuva 19. Kulttuurimaiseman avoimet alueet ja peitteisyys kaukomaisemassa (Paikkatietoikkuna). Kaukomaisema-alueella merkittävimpiä ja asukkaille tärkeitä avoimia maisematiloja ovat Kyyjärven kirkonkylän, Järvenpään, Pölkin ja Norosenahon peltoaukeat, sekä Möttösen, Porajärven ja Perhon kirkonkylän peltoaukeat. Merkittävimmät peltoaukeakokonaisuudet on osoitettu valkoisilla soikioilla ja hankealueen sijainti punaisella. 36 (105)

39 Lähimmiltä merkittäviltä peltoalueilta on tehty havainnekuvasovitteet. Kuva 20. Luonnonmaiseman avoimet alueet ja peitteisyys kaukomaisemassa (Paikkatietoikkuna). Vääräväri-ilmakuvassa vaaleamman punaisina erottuvat avosuot ja tummat vesialueet ovat merkittäviä luonnonmaiseman ja sen kokemisen kannalta. Tärkeimpien soiden sijainti on osoitettu valkoisella. Merkittävimpiä luonnonmaiseman avoimia alueita ovat Peuralamminneva-Peuralampi- Heinuanjärvi, Valkeisneva-Valkeisjärvi, Ahvenlamminneva-Ahvenlampi, Ylimmäisenneva- Ylimmäinen, Hötölamminneva lähinevoineen, hankealueen pohjoisreunassa näkyvä pieni Kalliojärvi suorantoineen ja Kyyjärvi. Pääosalta alueista on tehty havainnekuvasovitteet. Turvetuotantoon otettuja soita ei tässä yhteydessä ole pidetty maisemakuvan säilyttämisen kannalta merkittävinä. Isoneva Peuranlinnantien varressa on turvetuotantoaluetta, eikä se toiminnan vuoksi ole maisemakuvan positiivinen elementti. Tuulivoimalat saattavat näkyä sen yli maantieltä katsottuna. Hankealue ja sen lähimaisema Hankealueella maisemarakennetta rytmittävien kumpareiden välissä ja hankealueen lähiympäristössä maaperä on soinen. Hankealueen pohjoisosassa on pieni Kalliojärvi-niminen lampi. Alueen suot ovat Kalliojärven ympäristöä ja Karpatinnevaa lukuun ottamatta ojitettuja. Kolme soista on varattu turvetuotantoa varten. Korkeustasoltaan Hankealue on suhteellisen tasainen korkeustason vaihdellessa välillä (Paskojoen laakso, N60) +160 (Kärjenpuron laakso) ja n (Hyötykangas, N60) metriä merenpinnan yläpuolella. Pintavedet laskevat edellä mainittua Kärjenpuro Paskojoki - Nopolanjoki uomaa kaakon suuntaan Kyyjärveen. Maisematila on turvetuotantoalueita, muutamaa avosuota, Kalliojärveä ja Peuralinna Väärämäki alueen melko pienialaisia peltoja lukuun ottamatta sulkeutunutta ja sen sietokykyä muutoksille voi pitää suhteellisen suurena. 37 (105)

40 Maisemakuvallisesti merkittäviä positiivisia elementtejä ovat edellä mainittujen viljeltyjen peltojen ja avosoiden lisäksi lammet (Kalliojärvi, Heinuanjärvi, Vääräjärvi), Peuranlinnantien varren pihapiirit ja muutamat paikallisesti merkittävät rakennukset. Peuralinnan entinen koulurakennus on kylätien varren maamerkki. Alueella ei ole muita huomattavia maamerkkejä. Kuva 21. Hankealueen ja sen lähiympäristön avoimet ja suljetut maisematilat ortokuvassa. Avointa maisematilaa on turvesoilla Piuharjunnevalla ja Pyöreäsuolla, sekä hakkuualueilla. (lähde: Paikkatietoikkuna). Kuva 22. Maisemakuvan huomioitavia elementtejä ovat tärkeät näkymät maantieltä ja asutuksen suunnasta (oranssi nuoli), sekä avointen ja puoliavointen maisematilojen (keltainen) hankealueen puoleisilla reunoilla sijaitsevat maisemaa rajaavat reunavyöhykkeet ja hankealuetta peittävä puusto, jotka olisi tärkeä säilyttää (vihreä). Kylätien varren maamerkkinä korostuu Peuralinnan entinen koulurakennus. Maisemahäiriöitä ovat Huumarkankaan maa-ainesten ottopaikka ja Isonevan turvesuo (punaruskea rajaus). 38 (105)

41 Suunnittelualue on asumaton. Lähimmät pysyvät asuinpaikat sijaitsevat Peuralinnan Keskikylän Väärämäen alueella n. 0,7 2 km hankealueen rajalta. Hankealue on valtaosaltaan hoidettua talousmetsää ja ojitettua suota, joten sitä ei voi pitää luonnontilaisena. Hyötykankaan lounaisosassa on pienehkö vanhan metsän alue. Pyöreäsuon pohjoispuolella ja Piuharjunnevan koillispuolella on mäntyvaltaisilla alueilla kivikkoja, jotka ovat peittyneet sammaliin ja jäkäliin. Avohakkuualueita on Paskojoen lähiympäristössä ja Kalliojärvenkankaalla. Hankealueen käyttö virkistykseen lienee vähäistä, mikä vähentää vaikutuksen merkittävyyttä. Virkistyksen ja maisema-arvojen kannalta arvokkaimmat hankealueen osat ovat Kalliojärven ja Kärjenpuro Paskojoen lähiympäristöt, sekä Hyötykankaan itäosa/itäpuoli, jossa on vanhaa metsää ja Kotakankaan-Hyötykankaan rajaama Karpatinnevan ojittamattoman suo, joka sijaitsee hankealueen ulkopuolella. Hankealueella tai sen välittömässä lähiympäristössä ei sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita eikä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita alueita tai kohteita, muinaisjäännösten inventoinnissa metsätien vierestä löytynyttä Pyöreäsuon tervahautaa ( ) ja lukuun ottamatta. Lähimaisema-alueella, noin 0,9-3 km etäisyydellä hankealueesta sijaitsee muutamia vuonna 1989 inventoituja rakennuskohteita, joilla on paikallista merkitystä. Maisemallista merkitystä kohteilla on silloin kun ne liittyvät hankealueen puolella sijaitsevaan avoimeen maisematilaan. (Katso myös kohdat Rakennettu ympäristö, kulttuuriympäristö ja perinnemaisemat ja Muinaisjäännökset.) Kuva 23. Pyöreäsuon tervahauta 39 (105)

42 Kuva 24. Maastomuodot. Suunnittelualueen ja lähialueiden korkeuseroja on korostettu rinnevalovarjostuksella (lähde: Paikkatietoikkuna). Suunnittelualueen likimääräinen sijainti on osoitettu punaisella soikiolla. Maisemavaikutusten havainnollistaminen Maisemavaikutusten havainnollistamiseksi valittiin kohteet joista laadittiin havainnekuvat siten, että kohdista on näkymiä hankealueelle kulttuurimaiseman avoimien maisematilojen tai luonnonmaiseman avoimien maisematilojen yli. 40 (105)

43 2.3.5 Rakennettu ympäristö ja kulttuuriympäristö, perinnemaisemat Kuva 25. Museoviraston paikkatietoaineiston sisältämät tuulivoimapuiston ympäristön suojellut kulttuuriympäristökohteet (kuva Numerola Oy:n ympäristöselvityksestä). Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa suojeltavia rakennettuja kulttuuriympäristöjä tai suojeltuja rakennuksia. Alueelle tai sen läheisyyteen ei sijoitu perinnemaisemakohteita. Tuulivoimapuiston lähimaisema-alueella Peuralinnan - Väärämäen kyläalueella on sekä loma- että pysyvää asutusta. Alueella sijaitsee muutamia paikallisesti kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuskohteita, jotka on inventoitu vuonna Kohteet ovat Vanha-Huumarkangas (2 aittaa ja hevostalli, 1800-luvun lopulta, inv. nro 48), Myllykangas (talli- ja aittarakennus v. 1877, inv. nro 49), maisemallisesti merkittävällä paikalla sijaitseva Peuralinnan koulu v (koulu- ja asuinrakennus sekä piharakennus, inv. nro 50), Vanha-Peuralinna 1800-luvun lopulta (entinen iso aitta, siirretty 1949 tien toiselle puolelle, mahdollisesti kesäasuntona, inv. nro 51) ja Väärämäki , laajennus 1926, varastoaitta 1907 (asuinrakennus ja aittarakennus, mahdollisesti kesäasuntona, inv. nro 52). Rakennusten kuntoa ja käyttötarkoitusta ei ole tarkistettu tämän yleiskaavoitusprosessin aikana. Rakennuksista maisemallisesti ehkä merkittävin on Peuralinnan koulu. 41 (105)

44 2.3.6 Muinaisjäännökset Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston arkeologisesta inventoinnista vastasi arkeologi (FM) Marja Pälikkö Ahlman Group Oy:stä. Inventointi suoritettiin Tavoitteena oli suorittaa tuulivoimapuiston hankealueen muinaisjäännösinventointi, jossa pääpaino oli suunnitelluilla tuulivoimaturbiinien rakennuspaikoilla ja niille johtavilla tielinjauksilla. Lisäksi inventoitiin tuulivoimapuistoon alueen ulkopuolelta johtava sähkönsiirtolinja sekä sen alkupisteessä olevan sähköaseman rakennuspaikka. Mahdollista olemassa olevien tielinjausten leventämistarvetta silmällä pitäen inventoitiin myös niiden vierustoja sekä muita arkeologisesti kiinnostavia alueita tuulivoimapuiston sisällä. Ennen inventointia laadittiin tutkimusalueesta esiselvitys saatavilla olevan aineiston perusteella. Esiselvityksen lähdeaineistona käytettiin aikaisempien Kyyjärvellä ja lähiympäristössä toteutettujen arkeologisten inventointien raportteja, paikallishistoriaa käsittelevää kirjallisuutta sekä internetissä käytettävissä olevaa sähköistä aineistoja. Tutkimusaluetta sivuaa kaksi Timo Jussilan suorittamaa aikaisempaa arkeologista inventointia: Kyyjärven muinaisjäännösten inventointi vuonna 1991 sekä Kyyjärven pienvesien ranta-osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi vuonna Niihin liittyvien maastotöiden ulottumisesta tutkimusalueelle ei ole tietoa. Muita arkeologisia tutkimuksia alueella ei tiettävästi ole tehty. Tutkimusalueelta ei tunneta ennestään muinaisjäännöksiä. Lähimmät tunnetut kiinteät muinaisjäännökset ovat noin neljä kilometriä etelään sijaitseva Valkeiskankaan historiallinen mm. tervahaudan ja kiviraunioita sisältävä muinaisjäännösryhmä (Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä nro ) sekä Alajärven puolella noin seitsemän kilometriä tutkimus-alueesta luoteeseen sijaitseva Mehtä-Porasen historiallinen kalkkiuuni (mj nro ). Muinaisjäännöksinä rekisteröityjä tervahautoja ei Peuralinnan lähialueilta yllä mainittua Valkeiskankaan kohdetta lukuun ottamatta tunneta. Maastokartalle on kuitenkin merkitty yksi tervahauta tutkimusalueen pohjoisosaan Hiidenkallion lähelle sekä lukuisia tervahautoja tutkimusalueen rajojen tuntumaan, etenkin sen itäpuolelle Kärjenpuron-Paskojoen- Heinuanjoen molemmille rannoille. Seudulla ilmeisen yleinen tervanpoltto liittynee luvulla Pohjanlahden rannikkokaupungeissa harjoitetun tervakaupan hankinta-alueisiin. Inventointi keskitettiin etupäässä moreenimaille, ja näiden lomassa olevia kosteikkoja sekä soita tarkasteltiin pintapuolisesti vain tielinjausten kohdalta. Pääsääntöisesti turvetuotannossa olevat ja ojitetut suot jäivät tarkastelun ulkopuolelle. Ensisijainen inventointimenetelmä oli silmämääräinen maanpinnan muotojen ja mahdollisten rakenteiden havainnointi. Tämän perusteella kiinnostavilta vaikuttaviin kohtiin tehtiin lapiolla koepistoja, joiden avulla pyrittiin selvittämään maanalaisten rakenteiden tai kulttuurikerrosten olemassaolo. Myös tie- ja metsäojien seinämiä sekä tuulen kaatamien puiden juurakkoja tar- 42 (105)

45 kasteltiin tässä mielessä. Inventointihavainnoista tehtiin kentällä muistiinpanoja ja merkintöjä kartalle. Tärkeimmät havainnot dokumentoitiin myös valokuvaamalla digitaalisella kameralla. Paikoitellen oli tuuli kaatanut puita niin, ettei metsässä pystynyt liikkumaan tai tekemään maastoa koskevia havaintoja lainkaan. Tästä syystä jäi yhden suunnitellun turbiinin (T5) rakennuspaikka tarkastamatta kokonaan ja toisen (T1) ympäristöstä osa. Inventoinnissa havaittiin yksi uusi kiinteäksi muinaismuistokohteeksi luokiteltava kohde; Pyöreäsuon tervahauta. PYÖREÄSUON TERVAHAUTA (EHDOTUS UUDEKSI KIINTEÄKSI MUINAISJÄÄNNÖSKOHTEEKSI) Nimi (ehdotus): Pyöreäsuo Kunta: Kyyjärvi Laji: kiinteä muinaisjäännös Muinaisjäännöstyyppi: työ- ja valmistuspaikat, tervahaudat Lukumäärä: 1 Ajoitus: historiallinen, mahdollisesti 1800-luku tai 1900-luvun alku Ajoitustarkenne: ei määritelty Koordinaatit: P: I: (ETRS89-TM35FIN -tasokoordinaatisto) Z/m.mpy: noin 167,5 Koord.selite: tervahaudan koordinaatit Etäisyystieto: Kyyjärven kirkosta 10,8 km luoteeseen Peruskartta: PK Hyvin säilynyt tervahauta on muodoltaan pyöreä ja pohjaltaan laakea. Sitä kiertää varsinkin itäpuolella selvä oja. Länsipuolella on ojaa vastaavalla paikalla epäyhtenäinen kuopparivistö. Ojan ja kuopparivistön sisä- ja ulkopuolella on havaittavissa vallit. Koko tervahaudan halkaisija ojineen ja valleineen on noin 20 metriä, keskikuopan halkaisija noin yhdeksän metriä ja syvyys noin yksi metri. Etelään suuntautuvan kourun niskan päällä on juurineen kaatunut melko kookas mänty, jonka juurakossa näkyy hiilenkappaleita. Kourun pituus on noin viisi metriä, leveys noin 1 m ja syvyys sen yläosassa noin 1 m. Kourun pohjalla, lähellä niskaa on halkaisijaltaan noin 40 cm oleva säännöllisen pyöreä ja suorareunainen kuoppa. Kyseessä lienee tervan keruuastian paikka. On mahdollista, että kuopassa on jäljellä astia tai sen jäänteitä. Tervahauta sijaitsee mustikkatyypin (MT) tuoreessa kangasmetsässä, etelään viettävällä rinteellä, luode-kaakko -suuntaisen moreeniharjanteen kaakkoispäässä. Noin kymmenen metriä siitä länteen kulkee pohjois-etelä -suunnassa Pyöreäsuon ja Piuharjunnevan turvetuotanto-alueille johtava tie. Kohteeseen liittyy mahdollisesti em. historiallisessa pitäjänkartassa mainittu paikannimi: Tuhvo vainajan hautakangas. Noin seitsemän metriä tervahautaa kiertävästä ojasta pohjois-luoteeseen on toinen, ilmeisesti ihmistekoinen kuopanne. Se on valliton, pyöreähkö, noin 60 cm syvä ja halkaisijaltaan noin 3,5 metriä. Kuopan eteläreunassa on osittain näkyvissä sammaloitunut ja maatunut, mahdollisesti veistetty puu. Kyse ei liene tervahaudan jäänteistä vaan ennemmin ehkä tilapäisasumuksen paikasta (Ahlman Group Oy, 2014). 43 (105)

46 Kuva 26. Pyöreäsuon tervahaudan sijaintikartta (punainen vinoneliö). Muita esihistoriallisia tai historiallisia muinaisjäännöksiä alueelta ei tavattu. Inventoinnin tarkkuutta suunnitelluilla rakennuspaikoilla voidaan pitää hyvänä ja otosta myös muista hankealueen osista kattavana. On perusteltua olettaa, että kivikauden aikaisten muinaisrantaterassien puuttumisesta, syrjäisestä sijainnista sekä karusta ja soisesta maaperästä johtuen Peuralinnan tuulivoimapuiston hankealue ei ole ollut kiinteän asutuksen tai vakiintuneen elinkeinotoiminnan piirissä ennen nykyaikaa (Ahlman Group Oy, 2014) Liikenne Peuralinnan osayleiskaava-alue sijaitsee Kyyjärven keskustaajamasta n. 10 km luoteeseen. Valtatie 16 (Alajärventie) on n. 8 km:n päässä etelässä ja valtatie 13 (Kokkolantie) n. 7 km:n päässä idässä. Liikennöinti tuulivoima-alueelle tapahtuu valtatiet 13 ja 16 yhdistävän yhdystien kautta. Kuva 27. Kyyjärven liikennemäärät 2012 (lähde: Liikennevirasto). Hankealue korostettu punaisella. 44 (105)

47 Kuva 28. Liikennöinti tuulivoima-alueelle tapahtuu valtatiet 13 ja 16 yhdistävän yhdystien kautta. Hankealue korostettu punaisella Alueella on runsaasti olemassa olevaa tiestöä, metsäteitä. Peuralinnan tuulivoima-alue ei sijaitse lentoasemien lentoesterajoitusalueella Yhdyskuntatekniikka Tuulivoimaloiden sähköntuotanto siirretään tuulipuiston alueelta maakaapeleilla hankealueen luoteispuolella noin 1.3 km:n etäisyydellä kulkevaan 110 kv sähkölinjaan minne rakennetaan sähköasema tuulipuistoa varten Tuulisuus Tuulisuusmittaukset on aloitettu helmikuussa Maanomistus Suunnittelualue on yksityisessä omistuksessa. Hankevastaava YIT Rakennus Oy on tehnyt tarvittavat maanvuokrasopimukset. 45 (105)

48 Maankäyttö, asutus ja elinkeinotoiminta Suunnittelualue on valtaosaltaan hoidettua talousmetsää, joka koostuu eri kasvuvaiheessa olevista metsäkuvioista ja ojitetuista suoalueista. Merkittävä osa hankealueen suoalueista on turvetuotantoalueita. Alueen pohjoisosan poikki kulkee puro. Tuulivoimapuiston ulkopuoliset, aluetta ympäröivät alueet ovat talousmetsää ja suoalueita. Suoalueista osa on turvetuotantokäytössä, osa luonnontilaisia ja osa kuivatusojitettuja. Väestö ja asuminen Kyyjärvellä asui henkeä vuonna Väestömäärä on ollut huipussaan 1980-luvun puolivälissä, mutta laskenut sen jälkeen. Väestön ikärakenne on vanhuspainotteisempi kuin maakunnassa keskimäärin. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestömäärän lasku jatkuu siten, että vuonna 2040 kunnassa asuisi noin henkeä. Lisäksi ennusteen mukaan väestörakenne muuttuu yhä vanhuspainotteisemmaksi. Suunnittelualue koostuu 13 kiinteistön maa-alueista, mutta alueella ei sijaitse vakituista asutusta. Tuulivoima-aluetta lähimmät asutuskeskittymät ovat Väärämäen asuin- ja lomarakennukset noin 1 1,5 km:n etäisyydellä idässä lähimmästä voimalasta sekä Järvelän, Keskikylän, Peuralinnan ja Onnelan asutus noin 1,5 3,5 km:n etäisyydellä kaakossa voimaloista. Kuva 29. Tuulivoimapuiston alueen läheiset rakennukset 46 (105)

49 Elinkeinot, työpaikat ja yritykset Kyyjärvellä oli vuonna 2011 yhteensä 584 työpaikkaa. Yrityskanta oli 94 kappaletta vuonna 2012, lukumäärä on pysytellyt samana viime vuodet, sillä aloittaneita ja lopettaneita yrityksiä on ollut yhtä paljon. Toimipaikkojen lukumäärä taas oli 142 kappaletta. Näissä luvuissa ei välttämättä ole mukana kaikkia alkutuotannon yksiköitä. Tuulivoimaloiden alue on aktiivista metsänhoitoaluetta. Alueella ei sijaitse muita elinkeinoja, työpaikkoja tai yrityksiä Virkistyspalvelut Alueen virkistyskäyttö on vähäistä, eikä alueella ole virkistyspalveluja tai reittejä. 47 (105)

50 2.4 Suunnittelutilanne Maakuntakaava Kuva 30. Kyyjärvi sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa sen lounaiskulmassa rajautuen Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntiin Keski-Pohjanmaan maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta Keski-Suomen maakunta (lähde: Paikkatietoikkuna) Keski-Suomen maakuntakaava Peuralinnan tuulivoimapuisto kuuluu Keski-Suomen maakunnan alueelle, mutta rajautuu myös Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakuntiin. Ympäristöministeriö vahvisti Keski-Suomen maakuntakaavan ja se sai lainvoiman Maakuntakaavassa hankealueella on kaavamerkintä EO/tu. Merkinnällä osoitetaan turvetuotantoalueita, joilla jo on turpeen ottotoimintaa tai joilla ottotoiminnan edellytykset on selvitetty. 48 (105)

51 Kuva 31. Ote Keski-Suomen voimassa olevasta maakuntakaavasta 2009, Tuulivoimapuiston likimääräinen sijainti on merkitty punaisella rinkulalla. Merkinnän kuvaus: Merkinnällä osoitetaan turvetuotantoalueita, joilla jo on turpeen ottotoimintaa tai joilla ottotoiminnan edellytykset on selvitetty. Suunnittelumääräys: Turvetuotantoalueiden käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin, turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta sekä tuotantopinta-alan poistumat ja rajoitettava tarpeen vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää. Keski-Suomen 3. vaihemaakuntakaava (2012) osoittaa alueita turvetuotannolle ja suojelee samalla arvokkaita suoluonnon kohteita. Kaavassa osoitetaan myös maakunnallisesti merkittävät tuulivoimapuistojen alueet. Peuranlinnan aluetta ei ole osoitettu vaihemaakuntakaavassa tuulivoima-alueeksi. Maakuntakaavaan merkitään vain seudullisesti merkittävät potentiaaliset tuulivoima-alueet. Kaavassa osoitetaan turvetuotantoon soveltuvat suot energiaturpeen raaka-ainetarpeisiin. Kaavassa on kaikkiaan 155 turvetuotantoon soveltuvaa aluetta ja annetaan koko maakuntaa ja 13 valuma-aluetta koskeva suunnittelumääräys. Kaavassa on selvitetty myös turvetuotantoon soveltuvien soiden luontoarvot. Uusia luonnonsuojelusoita on 34 ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä soita 38. Ne täydentävät merkitykseltään maakuntakaavatasoisia suoluonnon kohteita. Potentiaalisia tuulivoima-alueita kartoitettiin Sisä-Suomen tuulivoimaselvityksessä. Kaavassa on mukana 9 tuulivoimapuiston aluetta. Teoreettisesti niille sopisi 3 MW voimaloita 130. Keski-Suomen maakuntavaltuusto hyväksyi 3. vaihemaakuntakaavan (105)

52 Kuva 32. ote 3. vaihemaakuntakaavasta 2012, Tuulivoimapuiston likimääräinen sijainti on merkitty punaisella rinkulalla. Keski-Suomen 1. vaihemaakuntakaava käsittelee Jyväskylän seudun uutta jätteenkäsittelykeskusta, joten se ei koske Peuralinnan aluetta. 2. vaihemaakuntakaavassa tavoitteena on turvata maakunnassa laadukkaiden kiviainesten saanti, suojella arvokkaita harju-, kallio- ja moreenialueita, hyvän ja turvallisen pohjaveden saanti sekä lisäksi esitetään potentiaaliset malmivyöhykkeet. 4. vaihemaakuntakaava päivittää lainvoimaisen maakuntakaavan kaupallisen palveluverkon ja taajamatoiminnot sekä tarpeellisilta osin siihen liittyvää alue- ja yhdyskuntarakennetta, osoittaa melualueita, varalaskupaikkojen suoja-alueita sekä tarkistaa virkistystoimintojen alueita. 2. ja 4. vaihemaakuntakaavassa ei ole osoitettu varauksia suunnitellulle Peuralinnan tuulivoimaloiden alueelle. Keski-Pohjanmaan maakuntakaava Keski-Pohjanmaan maakuntakaava koskee Keski-Pohjanmaan maakuntaa, johon kuuluvat Halsuan, Kannuksen, Kaustisen, Kokkolan, Lestijärven, Perhon, Toholammin ja Vetelin kunnat. Keski-Pohjanmaalla maakuntakaavaa ollaan laatimassa vaiheittain. Maakuntakaavan 1., 2. ja 3. vaihekaavat ovat vahvistettuja ja lainvoimaisia, 4. vaihekaava on luonnosvaiheessa. Maakuntakaavat muodostavat yhdessä Keski-Pohjanmaan kokonaismaakuntakaavan. 50 (105)

53 Ympäristöministeriö vahvisti Keski-Pohjanmaan kolmannen vaihemaakuntakaavan, joka ohjaa vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisen sekä erityisesti pohjavesien suojelulle ja kiviaineshuollolle merkittäviä alueita koko maakunnan alueella. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavassa on osoitettu seuraavaa kahtakymmentä vuotta varten maakunnan tärkeimmät alueidenkäyttötarpeet, ja sen tehtävänä on ohjata kuntien kaavoitusta. Keski-Pohjanmaan kolmas vaihemaakuntakaava täydentää aiemmin vahvistettuja ensimmäistä ja toista vaihemaakuntakaavaa muodostaen yhdessä niiden kanssa Keski- Pohjanmaan kokonaismaakuntakaavan. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan 2. vaihekaava on vahvistettu valtioneuvostossa Vaihekaava käsittää soiden monikäytön, tuulivoimatuotannon ja kaupan palveluverkon sekä päivitettävänä aihepiirinä muinaismuistot ja maisema- ja kulttuurikohteet. Samalla vahvistuspäätös kumoaa maakuntakaavan 1. vaiheessa osoitetut kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeät alueet, keskustatoimintojen alueet sekä muinaismuistot. Kuva 33. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavaote (1., 2. ja 3. vaihekaavan yhdistelmä), johon Alajoen hankealueen sijainti on osoitettu likimääräisesti punaisella. Keski-Pohjanmaan liitossa on meneillään maakuntakaavan 4. vaihekaavan valmistelu. 4. vaihekaava on luonnosvaiheessa. Tämä kaava tulee käsittelemään seudullisesti merkittävän tuulivoiman sijoittumista lähtökohtanaan Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan manneralueen tuulivoimaselvitys (2011). Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan 4. vaihekaavalla ohjataan mannertuulivoiman sijoittumista maakunnan alueella. Suunnittelussa keskeisenä tavoitteena on sovittaa tuulivoimarakentaminen yhteen alueen muiden toimintojen kanssa. Kaavaluonnos on ollut nähtävillä välisenä aikana. Tv-1 merkintä tarkoittaa Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan manneralueen tuulivoi-maselvitykseen perustuvaa tuulivoimaloiden aluetta ja tv-2 merkintä uutta tuulivoimatuotannolle tutkittava aluetta. Merkinnöillä osoitetaan tuulivoiman tuotantoon soveltuvat alueet vähintään kymmenen voimalan suuruiselle tuulivoimapuistolle. 51 (105)

54 Kuva 34. Ote Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan 4. vaihekaavan kaavaluonnoksesta. Suunnittelualueen likimääräinen sijainti korostettu punaisella. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava Etelä Pohjanmaan maakuntakaava on vahvistettu ympäristöministeriössä vuonna Maakuntakaavan uudistustyö on käynnistetty Uudistuksen teemoina laajasti ottaen ovat tuulivoima ja kaupan palveluverkko, liikenne ja soiden käyttötarkoitukset, yhdyskuntarakenne (kylät, taajamat, kehityskäytävät, tulva-alueet, maatalous) sekä kulttuuri- ja luontoympäristöt, virkistys ja maaperä. Pääteema on ilmastonmuutos. Maakuntakaavaa täydentävät vaihemaakuntakaavat: Maakuntakaavan 1. vaihekaava: Tuulivoima Maakuntakaavan 2. vaihekaava: Kauppa, liikenne ja maisema-alueet Maakuntakaavan 3. vaihekaava: Turvetuotanto, suoluonto ja bioenergia Maakuntakaavan 1.vaihekaavaluonnos on ollut nähtävillä välisen ajan. Maakuntakaavan 1. vaiheen kaavaluonnoksessa on osoitettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti alueet, jotka soveltuvat ennalta arvioiden parhaiten keskitettyyn tuulivoimarakentamiseen. Kaavan laadinnassa on lähdetty periaatteesta, että kaavassa osoitetaan parhaiten soveltuvat ns. tuulipuistojen alueet, joiden laajuus on yleensä noin 10 voimalaa tai enemmän. Hankkeiden toteuttaminen ilman maakuntakaavan aluevarausta, on edelleen mahdollista asianmukaisiin selvityksiin ja kuntakaavoitukseen perustuen. Tuulivoiman osalta maakuntakaavan tavoitteena on luoda edellytykset laaja-alaisen tuulivoimatuotannon kehittymiselle maakunnassa. Kaavaluonnoksessa osoitetut uudet tuulivoima-alueet perustuvat Etelä-Pohjanmaan tuulivoimaselvitykseen, joka valmistui vuonna Voimassa olevassa vuoden 2005 Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa ei otettu kantaa tuulivoimaan. Maakuntakaavan valmisteluvaiheessa on maakuntakaavaan osoitettu 20 tuulivoimatuotannolle soveltuvaa aluetta. 52 (105)

55 Kuva 35.Ote Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavasta. Suunnittelualueen likimääräinen sijainti korostettu punaisella Kuva 36.Ote Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan 1. vaihekaavan kaavaluonnoksesta. Suunnittelualueen likimääräinen sijainti korostettu punaisella 53 (105)

56 Naapurikunnista ainakin Perhoon, Soiniin ja Alajärvelle on vireillä tuulivoimahankkeita. Tietoja lähialueiden tuulivoimahankkeista on saatavilla mm. Suomen tuulivoimayhdistykseltä: Kuva 37. Lähialueiden vireillä olevat tuulivoimahankkeet. 54 (105)

57 Perho Limakko 9 voimalaa Kaavaehdotusvaihe, ei YVA Alajoki 7 Kaavaehdotusvaihe, ei YVA Alajärvi Möksy 14 Kvalt hyv , YVA Louhunkangas 27 Kvalt hyv Soini Pesola 23 YVA Konttisuo 8 ei YVA Kyyjärvi Harsuneva 8 Aloitusvaiheessa, ei YVA Hallakangas 9 ei YVA Halsua Kokonkangas 9 ei YVA Venetjoki 8 ei YVA Lestijärvi Lestijärvi 87 YVA Yleis- ja asemakaavat Kyyjärven kunta laatii parhaillaan Pienvesistöjen rantaosayleiskaavaa. Kaava on valmisteluvaiheessa ja kaavaluonnos on tavoitteena saada yleisesti nähtäville vuoden 2014 lopulla. Peuralinnan tuulivoima-alueen osayleiskaava-alueelle sijoittuu Kalliojärvi-niminen lampi, joka ei jatkossa sisälly Pienvesistöjen rantaosayleiskaava-alueeseen, vaan lammen rantojen maankäyttö ratkaistaan nyt laadittavalla Peuralinnan tuulivoimapuiston osayleiskaavalla. Pohjoisen Keski-Suomen kunnissa on käynnistetty kahdeksan kunnan alueille laadittava tuulivoimayleiskaavoitus. Kaavahankkeessa ovat mukana Kyyjärven lisäksi Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven ja Pihtiputaan kunnat sekä Viitasaaren ja Saarijärven kaupungit. Kaavatyössä on tavoitteena laatia vähintään yksi tuulivoima-alue jokaisen kunnan alueelle. Kaavat laaditaan kunnittain erillisinä yleiskaavoina ja ne hyväksyy kunkin kunnantai kaupunginvaltuustot. Perusselvitysten ja kaavaluonnoksen valmistelu ajoittuu vuodelle 2014, ja kaavaehdotus on tarkoitus saada nähtäville vuonna Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alue on valittu yhdeksi kohteeksi kuntien yhteiseen kaavahankkeeseen. 5 9 voimalan tuulivoimapuistohanke sijoittuu Kyyjärven Metsäperälle Hallakankaan maastoon. Tuulipuistoalue sijaitsee Kyyjärven keskustan itäpuolella noin 16 km etäisyydellä. 55 (105)

58 Kuva 38.Hallakankaan tuulivoimapuiston osayleiskaavan suunnittelualue on osoitettu kuvassa likimääräisesti. Kuva 39. Kuva kaavoitettavista pienvesistä Kyyjärven kunnan kaavoituskatsauksen mukaan. Kuvaan on merkitty Peuralinnan tuulivoimapuiston likimääräinen sijainti punaisella soikiolla. Kyyjärven rantaosayleiskaava Kyyjärven rantaosayleiskaava on hyväksytty Etäisyys suunnittelualueeseen on n. 10 km. Kyyjärven kunta, pienvesistöjen rantaosayleiskaava Kyyjärven kunta laatii parhaillaan Pienvesistöjen rantaosayleiskaavaa, joka on kuulutettu vireille kesällä Kaavahankkeessa tarkastellaan pääosin kaikki Kyyjärven kunnan pienvesistöt keskustan taajama-alueen ulkopuolelta. 56 (105)

59 Peuralinnan tuulivoimapuiston osayleiskaavan hankealuetta lähinnä olevat lammet ovat Paju- ja Saukkolampi sekä Heinuanjärvi. Kalliojärvi sisältyy Peuralinnan tuulivoimapuiston osayleiskaavan alueelle, minkä yhteydessä Kalliojärven rantojen maankäyttö ratkaistaan. Kyyjärven kunta, kirkonkylän yleiskaava Kyyjärven kunta laatii parhaillaan kirkonkylän yleiskaavaa, joka on kuulutettu vireille Kaavahanke on luonnosvalmisteluvaiheessa. Etäisyys Peuralinnan tuulivoimapuiston osayleiskaava-alueelle on n. 8 km. Kuva 40.kirkonkylän yleiskaava Kyyjärven kunta, ranta-asemakaavat Kyyjärven kunnan alueella on kaksi ranta-asemakaavaa eli Kirvesjärven ranta-asemakaava ja Kyyjärven rannalle sijoittuva Mäntyniemen ranta-asemakaava Pohjakartta Kaavatyössä käytetään Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa pohjakarttana. 57 (105)

60 3 TAVOITTEET 3.1 Maankäyttö- ja rakennuslain asettamat tavoitteet Tuulivoimarakentamiseen sovelletaan pääsääntöisesti samoja säännöksiä kuin muuhunkin rakentamiseen. Suurien tuulivoimaloiden toteutuksen tulee lähtökohtaisesti perustua maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) mukaiseen kaavoitukseen, jossa määritellään tuulivoimarakentamiseen soveltuvat alueet. Tuulivoimalan rakentaminen edellyttää aina rakennuslupaa tai toimenpidelupaa. MRL 77a :n mukaan yleiskaava voidaan laatia siten, että se ohjaa suoraan tuulivoimarakentamista. Tuulivoimarakentamista suoraan ohjaavaan yleiskaavaan tulee aina ottaa rakennuslupien myöntämistä tuulivoimaloille koskeva erityinen määräys. Määräystä voidaan käyttää tilanteissa, joissa asemakaavatasoista suunnittelua vaativaa yhteensovittamistarvetta muun maankäytön kanssa ei ole. Tuulivoimarakentamista suoraan ohjaavassa yleiskaavassa esitetään kaava-alueella tuulivoimapuiston vaatimat tieyhteydet ja sähkönsiirto, kuten maakaapelit, merikaapelit ja ilmajohdot, mahdolliset sähköasemat ja tarpeen mukaan niiden rakennusalat ja rakennusoikeus. Teiden ja sähkönsiirron osalta on osoitettava selvästi, mitkä ovat olemassa olevia ja mitkä kokonaan uusia linjauksia tai sähköasemia. Kaavassa esitetään myös mahdolliset pienialaiset suojelualueet tai -kohteet ja kiinteät muinaisjäännökset ja muu olennainen maankäyttö. Tuulivoimarakentamisen suunnittelun kokonaisuuteen kuuluvat sähkönsiirtoon tarvittavat voimajohdot sekä tuulivoimalan osien kuljettamiseen tarvittavat liikenneväylät sijoituspaikoille saakka. Tuulivoimalan suurin sallittu kokonaiskorkeus määritellään tuulivoimarakentamista suoraan ohjaavassa yleiskaavassa esimerkiksi kaavamääräyksellä. 3.2 Valtakunnalliset tavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvosto on päättänyt valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Tavoitteet on tarkistettu (tarkistetut tavoitteet tulleet voimaan ). Tarkistuksen pääteemana oli ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Tavoitteiden keskeisenä tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottaminen alueidenkäytön suunnittelussa ja viranomaisten toiminnassa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulee ottaa huomioon osayleiskaavaa laadittaessa. Tuulivoimarakentamisessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet korostavat pyrkimystä keskitettyihin ratkaisuihin sekä tuulivoimarakentamisen ja muiden alueidenkäyttötarpeiden yhteensovittamista. Tuulivoimarakentamista koskevien tavoitteiden lisäksi tuu- 58 (105)

61 livoima-alueiden suunnittelussa on otettava huomioon muutkin valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, kuten esimerkiksi maisemaa, luonnonarvoja ja kulttuuriperintöä, puolustusvoimien toiminnan turvaamista sekä lentoturvallisuutta koskevat tavoitteet. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on jaettu kuuteen asiakokonaisuuteen, ja ne on huomioitu maakuntakaavassa. Tämän kaavatyön osalta tavoitteista on huomioitava: toimiva aluerakenne eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet Tavoitteet on jaettu yleis- ja erityistavoitteisiin. Toimivien yhteysverkostojen ja energiahuollon osalta VAT:ien yleistavoitteissa todetaan mm., että Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia (Valtion ympäristöhallinto, 2010) Tavoitteet uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiselle Suomi on sitoutunut EU:ssa nostamaan uusiutuvan energian osuuden loppukulutuksesta vuoden 2005 tasosta 28,5 % vuoteen 2020 mennessä tasolle 38 %. EU:n Suomelle asettaman tavoitteen (38 %) saavuttaminen edellyttää uusiutuvan energian käytön lisäämistä noin 40 TWh:lla vuoteen 2005 verrattuna. Tuulivoimaloilla tuotetaan uusiutuvaa energiaa ja hankkeen kasvihuonekaasutase on voimakkaasti negatiivinen ja ilmastovaikutus positiivinen eli hanke vähentää toteutuessaan Suomen kasvihuonekaasupäästöjä. Korvaamalla nykyistä sähköntuotantoa tuulivoimalla voidaan samalla vähentää riippuvuutta fossiilista polttoaineista. Ilmastonmuutos on yksi suurista globaaleista ympäristöongelmista. Ihminen on toiminnallaan voimistanut luontaista kasvihuoneilmiötä ja nopeuttanut maapallon lämpenemistä. Maapallon lämpötilan on eri skenaarioiden mukaan ennustettu nousevan tällä vuosisadalla 1,4 5,8 astetta. Lämpötilan nousu ei jakaudu tasaisesti, vaan skenaarioiden mukaan lämpötila nousee voimakkaammin pohjoisen pallonpuoliskon korkeilla leveysasteilla. Lisäksi ilmastonmuutos mm. sulattaa jäätiköitä ja mannerjäitä, nostaa merenpintaa, lisää tai voimistaa äärimmäisiä sääilmiöitä kuten tulvia ja kuivuuskausia, vaikuttaa satoihin sekä vähentää luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksella vaikutukset ulottuvat ympäristöön, talouteen, ihmisten terveyteen ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ei ole enää mahdollista, mutta ilmastonmuutosta on mahdollista hidastaa. Mikäli hillintätoimiin ryhdytään tehokkaasti, eivät muutoksista aiheutuvat vahingot ehdi kasvaa ylitsepääsemättömiksi, ja sopeuttamistoimet ovat helpommin ja taloudellisemmin toteutettavissa. EU pyrkii lisäämään uusiutuvien energialähteiden, kuten tuulen, auringon ja biomassan, osuutta energiantuotannostaan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi EU pyrkii 59 (105)

62 parantamaan energiatehokkuutta, ja näin vähentämään energiankulutusta 20 prosentilla ennustetusta. Suomi toimii kansainvälisessä ilmastopolitiikassa osana Euroopan unionia, ja Suomi on sitoutunut EU:n tavoitteeseen leikata maailman kasvihuonepäästöjä siten, että lämpeneminen pysyy enintään kahdessa asteessa, mikä tarkoittaa: päästöjen vähentämistä vähintään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä päästöjen vähentämistä 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä pysäyttää energian loppukulutuksen kasvu ja kääntää se laskuun nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 ja edelleen 60 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä parantaa energiatehokkuutta ja vähentää energiankulutusta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä Tuulivoiman voimakas lisääminen Suomessa on osa ilmastonmuutosta hillitseviä toimia. Suomessa tuulivoimatuotannon kapasiteetti oli 288 megawattia ja 162 tuulivoimalaa vuoden 2012 lopussa (VTT, 2013). Valtioneuvoston selonteossa kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta eduskunnalle ( ) asetetaan tuulivoiman tuotantotavoitteeksi vuodelle 2025 noin 9 TWh. Aiemmin asetettu tavoite vuodelle 2020 on 6 TWh. Samalla selvitetään keinoja, joilla voitaisiin edistää tuulivoimarakentamisen keskittämistä laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittävää tuulivoiman lisärakentamista. 3.3 Kunnan tavoitteet Tavoitteena on laatia alueelle osayleiskaava, jolla luodaan edellytykset tuulipuiston rakentamiselle. Alueelle laaditaan oikeusvaikutteinen osayleiskaava siten, että sitä voidaan käyttää suoraan rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77a ). Tuulivoimapuiston osayleiskaavatyötä ohjaa Kyyjärven kunta, ja kaavakonsulttina toimii Sweco Ympäristö Oy. Kyyjärven kunta tekee alueesta kaavoitussopimuksen hanketoimijan (YIT Rakennus Oy) kanssa. 3.4 Asukkaiden ja maanomistajien tavoitteet Asukkaiden tavoitteita on kartoitettu mm. kaavaluonnosvaiheen yleisötilaisuudessa. 60 (105)

63 4 TUULIVOIMAPUISTON TEKNINEN KUVAUS Kyyjärven Peuralinnan osayleiskaavalla luodaan edellytykset tuulipuiston toteuttamiselle. Peuralinnan tuulipuistoon on suunniteltu sijoitettavaksi 8 tuulivoimalaa. 4.1 Tuulivoimaloiden tekniset ratkaisut Hankkeessa suunnitellaan tuulivoimapuiston perustamista Kyyjärven Peuralinnan alueelle. YIT Rakennus Oy suunnittelee kahdeksan tuulivoimalan tuulipuistoa Kyyjärven Peuralinnan alueelle. Hanke kattaa tuulivoimalaitokset perustuksineen, niitä yhdistävät maakaapelit sekä hankealueelle rakennettavan tiestön. Voimaloiden napakorkeus on alustavien suunnitelmien mukaan metriä ja roottoreiden halkaisija m, jolloin kokonaiskorkeudeksi (pyyhkäisykorkeus) tulee noin metriä. Tuulivoimalan tornin alaosan halkaisija on noin 5-6 metriä. Suunnitteilla olevan tuulivoimapuiston kokonaiskapasiteetti on 27 MW koostuen yhdeksästä 3,0 MW:n tuulivoimalaitoksesta. Tuulivoimalatornien päälle asennetaan lentoestevalot. Tuulivoimaloiden sähköntuotanto siirretään tuulipuiston alueelta maakaapeleilla hankealueen luoteispuolella noin 1.3 km:n etäisyydellä kulkevaan 110 kv sähkölinjaan minne rakennetaan sähköasema tuulipuistoa varten. Kuva 41.Tuulivoimalan osat (Motiva Oy, 2011). 61 (105)

64 Tuulivoimalat kuljetetaan osissa rakennuspaikalle ja kootaan nostopaikalla. Pisimmät yksittäiset osat ovat roottorin lavat ovat noin metrin pituisia. Sijoituspaikoille johtavia teitä tulee mahdollisesti vahvistaa ja rakentaa osin kokonaan uusia tieyhteyksiä. Teiden tulee olla kantavalta osaltaan vähintään 4 5,5 metriä leveitä. Jokaisen tuulivoimalan kohdalta raivataan puusto ja muu yli metrin korkuinen kasvillisuus rakennuspaikan ympäriltä. Ylimääräiset maamassat kuoritaan pois, minkä jälkeen tehdään perustukset. Tuulivoimalat voidaan perustaa pohjaolosuhteista riippuen joko maanvaraisina anturoina tai paalutettuina rakenteina. Tyypillisesti tämän kokoluokan voimaloissa maanvarainen anturan on halkaisijaltaan n. 20m ja perustamissyvyys m. Yleisin rakenneratkaisu on paikalla valettu betoninen massiivilaatta, joka ohenee reunoille. Kuva 42. Perustamistapoja 4.2 Hankkeen sähkötekninen kuvaus Sähköverkkoon liittyminen Jokaisella tuulivoimalalla on oma muuntaja, jossa voimalan generaattorijännite muunnetaan keskijännitteeksi. Muuntaja on voimalan sisällä tai voimalan lähellä erillisessä rakennuksessa, jonka koko on tyypillisesti noin 4 m x 4 m x 3 m. Sijainti määräytyy turbiinivalmistajan ja -tyypin perusteella. Puiston alueella voimalat liitetään sähköasemaan maakaapeleilla. Maakaapelit asennetaan huoltoteiden yhteyteen kaapeliojaan suojaputkessa. Kaapelit asennetaan vähintään 0,7 metrin syvyyteen. Mikäli asennussyvyys on tätä pienempi tai asennuspaikalla on erityisvaatimuksia, esimerkiksi mekaanista rasitusta, kaapelit suojataan erikseen asennettavilla kaapelisuojilla. 62 (105)

65 Tuulivoima-alueella tuotettu sähköenergia tullaan syöttämään valtakunnan verkkoon alueen pohjoispuolelle rakennettavan sähköaseman kautta, jossa tuulivoimaloiden tuottama sähkö muunnetaan tarvittavaan siirtojännitteeseen, joka on 110 kv. 5 OSALLISTUMINEN JA VUOROVAIKUTUS Maankäyttö- ja rakennuslain 62 mukaan kaavoitukseen osallisia ovat alueen maanomistajat ja ne, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa. Lisäksi osallisia ovat viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään. Osallisilla on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua, kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta. Tiivis vuorovaikutus kaavan laatijan ja osallisten välillä on perusta työn onnistumiselle. Maankäyttö- ja rakennuslain 64 :n mukaan osallisella on ennen kaavaehdotuksen asettamista julkisesti nähtäville mahdollisuus esittää alueelliselle ympäristökeskukselle neuvottelun käymistä osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyydestä. Työtä ohjaavat Kyyjärven kunnan toimielimet sekä viranhaltijat. Kaavakonsulttina toimii Sweco Ympäristö Oy. Kaavaprosessin aikana järjestetään MRL:n mukaiset julkiset nähtäville asettamiset, jolloin kunnan asukkailla ja muilla osallisilla on mahdollisuus tutustua kaava-aineistoon ja jättää siitä mielipiteitä ja muistutuksia. Osallisia ovat: alueen maanomistajat asukkaat ja toimijat (ml. kyyjärviset seurat ja yhdistykset) kunnan hallintokunnat naapurikunnat (Soinin kunta, Alajärven kaupunki, Perhon kunta, Kivijärven kunta, Karstulan kunta, ) viranomaiset (Keski-Suomen ELY-keskus, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Keski- Pohjanmaan ELY-keskus, Keski-Suomen liitto, Keski-Pohjanmaan liitto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (AVI), Metsäkeskus, Metsähallitus, Museovirasto, Keski-Suomen museo, Puolustusvoimat, Keski-Suomen pelastuslaitos, Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötarkastaja, Ilmatieteenlaitos) yhdyskuntatekniikka (Fingrid Oyj, Fortum sähkönsiirto Oy, Finavia, Trafi, Vattenfall) Kaavan valmistelusta ja kaavatyön edistymisestä tiedotetaan Kyyjärven kunnan ilmoitustaululla, Kyyjärven kunnan nettisivuilla ( ) sekä NopolaNews, Kyyjärven verkkomediassa. ( ) Kaavoituksen vireille tulosta ja yleiskaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta tiedotetaan kirjeellä ulkopaikkakuntalaiselle suunnittelualueen maan omistajille ja/tai -haltijalle. 63 (105)

66 5.1 Suunnittelun vaiheet Kyyjärven kunnanhallitus on päättänyt kaavatyön käynnistämisestä (kh 7) Hankealueesta on pyydetty ELY-keskuksen lausunto YVA-menettelyn tarpeesta. Keski-Suomen ELY -keskus on päättänyt ( ), että Peuralinnan tuulivoimahankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 468/1994 mukaista arviointimenettelyä (KESELY/17/07.04/2013). Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston osayleiskaavan 1. viranomaisneuvottelu Yleiskaavahanketta koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma (Oas) oli nähtävillä Kyyjärven kunnanviraston ilmoitustaululla sekä kunnan Internet-sivuilla osoitteessa kaavaluonnos oli laatimisvaiheen kuulemista varten nähtävillä välisen ajan. kaavaehdotus oli nähtävillä välisen ajan. Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston osayleiskaavan 2. viranomaisneuvottelu Kaavan hyväksyminen (xx.xx.2014 xx ) 6 YLEISKAAVA 6.1 Osayleiskaavan kuvaus Erityisominaisuuksien rasteri- ja viivamerkinnät Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Alue on metsälain 10 :n mukainen arvokas elinympäristö. Metsälain 10 :n monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Näihin luetaan mm. vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä soiden kangasmetsäsaarekkeet. Luontoselvityksessä (Ahlman Group 2014) sekä ympäristöselvityksessä (Numerola Oy 2013) metsälain mukaisena erityisen tärkeänä elinympäristönä on esitetty seuraavat kohteet: - luonnontilainen lyhytkorsineva Hiidenkallion lounaispuolella - Kalliojärveä ympäröivä lyhytkorsineva. -isovarpuräme Hyötykankaalla. 64 (105)

67 Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Alueella ei tule harjoittaa sellaisia toimia, joilla vaarannetaan kohteen luonnonarvojen säilyminen. Selvitysalueen ojittamattomat oligotrofinen lyhytkorsineva ja rahkaräme ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka tulee ottaa huomioon tuulivoimaloita ja niille johtavia teitä suunniteltaessa. Lisäksi Kalliojärvi ympäristöineen on linnustollisesti arvokas ympäristö. Kalliojärven ympäristön vesitalous suositellaan säilytettävän ennallaan, eikä kuivattavia toimenpiteitä tulisi tehdä. Tuulivoimalan alue. Kiinteä muinaisjäännös Alue, johon tuulivoimaloita voidaan sijoittaa, on merkitty tv-merkinnällä osayleiskaavaan. Aluerajauksessa on huomioitu ympäröivät luontokohteet. Luku tv-merkinnän perässä osoittaa kuinka monta tuulivoimalaa kullekin erilliselle pistekatkoviivalla rajatulle osa-alueelle saadaan enintään sijoittaa. Tuulivoimalan kokonaiskorkeus maanpinnasta ei saa ylittää tasoa +215 metriä. Roottorien halkaisija saa olla enintään 135 metriä. Tuulivoimaloiden värityksen on oltava yhtenäinen ja vaalea. Tuulivoimaloiden kaikki rakenteet, siipien pyörimisalue ja tuulivoimaloiden nostoalueet tulee sijoittua osoitetuille tuulivoimaloiden alueille. Kohde tai alue. Muinaismuistolain (295/1963) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. Aluetta koskevat maakäyttösuunnitelmat tulee lähettää Museovirastoon lausuntoa varten. 1. Pyöreäsuo, tervahauta 65 (105)

68 6.1.2 Alueiden käyttötarkoitukset Maa-ainesten ottoalue. Merkinnällä on osoitettu alueella sijaitsevat turvetuotantoalueet Maa- ja metsätalousvaltainen alue. Alue on varattu pääasiassa metsätaloutta varten. Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita niille erikseen osoitetuille alueille sekä niitä varten huoltoteitä, teknisiä verkostoja ja kokoonpanoalueet. Alueella sallitaan maa- ja metsätalouteen liittyvä varasto- ja talousrakennusten rakentaminen. Maankäyttö- ja rakennuslain 16.3 nojalla alue määrätään suunnittelutarvealueeksi. Suunnittelutarveharkintavelvoite ei koske tuulivoimarakentamista. Vesialue. Merkinnällä on osoitettu alueen pohjoisosassa sijaitseva Kalliojärvi Kohde- ja viivamerkinnät Ohjeellinen tuulivoimalan sijainti. Katkoviivalla on osoitettu alue, minkä sisäpuolelle mahtuu tuulivoimala siipien pyörimisalueineen. Ohjeellinen maakaapeli. Merkinnällä osoitetaan ohjeelliset maakaapeliyhteydet. Maakaapelit tulee sijoittaa ensisijaisesti teiden yhteyteen. Ohjeellinen perusparannettava huoltotielinjaus. Ohjeellinen uusi huoltotielinjaus 66 (105)

69 6.1.4 Kaavamääräykset Tuulivoimaloiden sähkönsiirtojohdot on toteutettava ensisijaisesti maakaapeleina. Tuulivoimaloiden huolto- ja rakentamisteiden sekä maakaapeleiden sijoittamisessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet. Tuulivoimaloiden huolto- ja rakentamistiet sekä maakaapelit on sijoitettavamahdollisuuksien mukaan samaan maastokäytävään. Tuulivoimaloista tulee pyytää aina Pääesikunnan lausunto rakennuslupavaiheessa. Puolustusvoimien pääesikunnan tulee voida tarkistaa tuulivoimalahankkeet rakennuslupavaiheessa, jotta rakennushanke on kaavassa esitetyn mukainen. Jos toteutettavien tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus, määrä, sijoittelu tai muut perustiedot poikkeavat kaavoitusvaiheessa annetuista tiedoista, joilla Puolustusvoimat (Pääesikunnan operatiivinen osasto) on antanut lausunnon hankkeen hyväksyttävyydestä, tulee hankkeelle saada Pääesikunnalta uusi lausunto hyväksyttävyydestä ja selvitystarpeista. Ennen tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämistä on haettava ilmailulain (864/2014)158 mukainen lentoestelupa. Meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi alueen suunnittelussa ja toteuttamisessa on otettava huomioon valtiovaltioneuvoston päätös melutasojen ohjearvoista sekä ympäristöministeriön suositusohjearvot. Ennen rakennusluvan myöntämistä on jokaisen voimalan osalta varmistettava, ettei asetetut melurajat ylity. Tämä yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a :n tarkoittamana oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Osayleiskaavaa voidaan käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla (tv-alueilla). Rakennuslupa voidaan myöntää suoraan yleiskaavan perusteella voimalatyypille, joka on kaavoitusprosessin aikana tarkastelussa ollut voimalavaihtoehto tai vaikutuksiltaan kyseistä voimalatyyppiä vastaava tai vaikutukseltaan vähäisempi sekä tuulivoimalapuistokokonaisuudelle, jonka tuulivoimaloiden yhteisvaikutukset melun ja muiden vaikutusten osalta eivät ylitä kaavaratkaisun perusteena olevien mallinnusten ja selvitysten raja-arvoja. Alueiden rakentamisessa noudatetaan kunnan rakennusjärjestyksessä olevia määräyksiä, ellei kaavassa ole toisin osoitettu. 67 (105)

70 6.2 Osayleiskaavan vaikutusten arviointi Vaikutusten arviointi on kiinteä osa yleiskaavan laatimista ja vaikutusten arviointi tehdään vuorovaikutuksessa kaavoitushankkeen keskeisten sidosryhmien kanssa. Osayleiskaavan arvioinnissa vaikutuksia kuvataan niiden muutosten kautta, joita toteuttaminen aiheuttaa suhteessa nykytilaan. MRL 9 :n ja MRA 1 :n mukaisesti vaikutukset arvioidaan liittyen 1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön; 2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon; 3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin; 4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; 5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön. Vaikutusten arviointi tulee tehdä selvitysten pohjalta. Vaikutusten arviointi tulee tapauskohtaisesti kohdentaa merkittäviin vaikutuksiin. Seuraavat arvioitavat vaikutukset ovat keskeisimpiä, myös muita mahdollisia vaikutuksia tulee tapauskohtaisesti arvioida: maisema ja kulttuuriympäristö ääni (ääni ja meluvaikutukset) välke linnusto (häirintä- ja estevaikutukset, törmäyskuolleisuus, elinympäristömuutokset) lepakot turvallisuus tutkajärjestelmät puolustusvoimien toiminta yhteisvaikutukset (sekä useiden tuulivoima-alueiden että tuulivoima-alueen ja siihen liittyvien voimajohtojen) (lähde: Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012. Tuulivoimarakentamisen suunnittelu) Peuralinnan alueelle tuulivoimaloiden rakentamisen ja toiminnan aikaiset vaikutukset kohdistuvat lähialueen maisemaan. Lisäksi vaikutuksia voi tulla melusta ja varjostuksesta. Hankkeilla voi olla vaikutusta luonnonoloihin ja muuhun maankäyttöön, mm. virkistysmahdollisuuksiin ja elinkeinotoimintaan. Vaikutukset asutukselle arvioidaan pieniksi, eikä suunnitelmia asutuksen ohjaamisesta lähietäisyydelle ole. Vaikutusten arviointi on tehty pääosin ympäristöselvityksen (Numerola Oy), luontoarvojen kartoituksen (luontopalvelu Kraakku) tulosten sekä Ahlman Groupin tekemien selvitysten pohjalta. Luontoselvitykset kohdistettiin erityisesti tuulivoimaloiden, sähkönsiirron ja tiestön rakennuspaikkojen lähiympäristöön. 68 (105)

71 6.2.1 Luonnonympäristövaikutukset Tuulivoimalat ovat suuria rakenteita, joten niiden perustaminen vaikuttaa alueeseen. Jokaisen tuulivoimalan kohdalta raivataan puusto ja muu yli metrin korkuinen kasvillisuus rakennuspaikan ympäriltä. Ylimääräiset maamassat kuoritaan pois, minkä jälkeen tehdään perustukset. Tuulivoimalat voidaan perustaa pohjaolosuhteista riippuen joko maanvaraisina anturoina tai paalutettuina rakenteina. Tyypillisesti tämän kokoluokan voimaloissa maanvarainen antura on halkaisijaltaan n. 20m ja perustamissyvyys m. Yleisin rakenneratkaisu on paikalla valettu betoninen massiivilaatta, joka ohenee reunoille. Kuva 43. Tuulivoimalatyömaa (kuva Honkajoelta, kuva Taaleritehtaan) Tuulivoimapuiston vaikutus linnustoon muodostuu törmäyskuolleisuusriskistä, elinympäristön muutoksista sekä puiston häiriö- ja estevaikutuksesta erityisesti lintujen pesimä ja ruokailureiteillä. Voimaloiden häiritsevä vaikutus voi vähentää linnuille sopivia elinalueita. Estevaikutuksen vuoksi lintujen lepo- ja ruokailualueiden välinen liikkuminen voi häiriintyä tai estyä. Voimaloiden häiritsevän ja estävän vaikutuksen suuruus vaihtelee vuodenaikojen ja lintulajien välillä, kielteistä häirintävaikutusta on tutkimuksissa osoitettu olevan etenkin muuttavien lintujen ruokailualueiden käytössä aina 800 m etäisyydelle voimaloista. Muuttavien lintujen törmäysriski on suurimmillaan öisin huonolla näkyvyydellä. Paikalliset linnut oppivat kiertämään tai ylittämään voimaloita, mutta varsinkin huonolla säällä menehtyy törmäyksissä myös paikallisia lintuja. Kuolemanvaaran aiheuttavat törmäykset potkuriin ja voimalinjoihin sekä potkurin tuulivana, joka saattaa heittää lintuja maahan. Yleisesti ottaen lintujen törmäysvaara on melko pieni. Monissa tutkimuksissa on 69 (105)

72 todettu yksittäiseen voimalaan törmäävän selvästi alle yhden lintuyksilön vuodessa. Tutkahavainnot ovat osoittaneet, että linnut lähtevät kiertämään voimaloita ajoissa jopa yömuutolla. Tuulivoimaloiden valkoinen väri, massiivinen olemus ja potkurien pitämä melu ovat ilmeisesti ominaisuuksia, jotka auttavat lintuja välttämään törmäämästä niihin. (BirdLife Suomi ry:n mukaan). Lintujen käyttäytymispiirteistä ja fysiologiasta riippuu, miten paljon ja miten laajalle alueelle tuulivoimalat vaikuttavat kuhunkin lajiin. Petolintujen reviirit voivat ulottua useiden kilometrien päähän pesäpaikoista, kun taas monien varpuslintujen reviiri on vain muutaman hehtaarin kokoinen. Reviirikoko vaikuttaa huomattavasti siihen, miten kaukana voimalapaikasta pesivälle linnulle voi olla haittavaikutusta voimalarakentamisesta. Pesimälinnusto Pesimälintujen tiheyteen tuulivoimaloilla ei ole havaittu olevan vaikutusta. Lintujen törmäysriski voimalaitosten lapoihin on useimmilla lintulajeilla pieni, koska havaitessaan voimalat linnut pyrkivät väistämään niitä jo etäältä, ja törmäysriskit ovatkin suurimmat öisin huonolla näkyvyydellä. Lintulajeista törmäysriski on merkittävin erityisesti suurille päiväpetolinnuille kuten merikotkille, maakotkille ja sääksille, mutta myös muille suurikokoisille lintulajeille, kuten kuikkalinnuille, haikaroille, hanhille ja joutsenille. Pesintäaikana lintujen törmäysriski on suurin ruokailulentojen reiteillä sekä eteläisten mäenrinteiden kohdalla nostetta hyödyntäville suurille petolinnuille. Tuulivoimaloiden keskinäisellä sijoittelulla voidaan vaikuttaa tuulivoimapuiston linnuille aiheuttamaan riskiin. Maakotkat Alue on maakotkien kannalta merkittävää aluetta. Maakotka lukeutuu Suomen suurimpiin päiväpetolintuihin, joka asuttaa lähinnä Pohjois-Suomea. Vuosikymmeniä jatkuneen aallonpohjan jälkeisen kannankasvun myötä pesäpaikkoja on löydetty yhä etelämpää, myös Keski-Suomesta ja Pohjanmaalta. Pesä sijaitsee usein järeässä puussa rauhallisella ja erämaisella alueella, mikä rajoittaa pesimismahdollisuuksia. Pesäpuun oksien tulee olla riittävän vahvat kannattelemaan painavaa pesää, ja reviirillä on yleensä vaihtopesiä. Vanhat reviirilinnut pysyttelevät elinalueillaan läpi vuoden, mutta nuoret ja esiaikuiset yksilöt muuttavat etelämmäksi talvella. Syysmuutto ajoittuu yleensä varsin myöhään lokamarraskuulle ja kevään paluumuutto puolestaan tyypillisesti maaliskuulle. Maakotkan reviirillä on useita erilaisia ja eri tärkeysasteen alueita. Uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneeksi (VU, vulnerable) luokitellun maakotkan kannanarvio koko Suomessa on paria (Saurola ym. 2013). Laji on hyvin häiriöherkkä, minkä vuoksi poikaskuolleisuus on varsin suuri. Vaikka maakotka on ollut rauhoitettu jo yli 50 vuotta, on vainoa edelleen joillakin alueilla. Pesintä ajoittuu Keski-Suomessa varhain maalis-huhtikuulle, ja poikaset lähtevät pesästä vasta keski- tai loppukesällä. (Ahlman Group, ) 70 (105)

73 Maakotkien lentoreittejä havainnoitiin välisenä aikana (talviseuranta). Seurannan aikana ei havaittu yhtään maakotkaa kummallakaan havaintopisteellä. Peuralinnan tuulivoimapuistoa ei voida pitää maakotkien talviseurannan perusteella merkittävänä liikkumisalueena läheisten pesäpaikkojen reviirilinnuille. välisenä aikana (kevätseu- Maakotkien lentoreittejä havainnoitiin ranta). Maakotkista kirjattiin yhteensä 20 lentoa, joista yksi koski hankealueella riskikorkeudella lentänyttä yksilöä. Suhteutettuna päivän pituuteen, on riskilentojen yhteismäärä maalistouko -kuussa laskennallisesti 16 lentoa. Kokonaislentomäärä on vastaavasti 320. Vaikka kokonaislentomäärä on suuri, niin riskilentojen osuus on erittäin pieni. Lapakorkeusprosentti on kokonaislentomäärästä 5 % (Ahlman Group, 2014). Peuralinnan tuulivoimapuiston keväisen maakotkaseurannan perusteella hankealueen etelä-, lounais, länsi- ja luoteispuolella lensi säännöllisesti maakotkia koko seurantajakson ajan. Erityisesti Pohjois-, Haapi- ja Ahvenlamminnevan päältä kirjattiin melko runsaasti lentoja. Hankealueen ulkopuolelta voidaan osoittaa kolmea laajaa aluetta, joissa liikehdintä oli vilkkainta. Näiden alueiden sisällä on yhtä aluetta lukuun ottamatta laajoja suokokonaisuuksia, joiden yllä maakotkat lentävät muita ympäristöjä enemmän. Kokonaisuutena voidaan päätellä, että hankealueelle kohdistuvat lennot ovat hyvin satunnaisia, sillä vain kaksi lentoa havaittiin kattavan seurannan aikana tuulivoimapuiston ilmatilassa. Lisäksi kyseiset havainnot eivät yltäneet kaava-alueelle. Todennäköisesti Mittarinnevan alueella liikkuu eri pari kuin hankealueen lounaispuolella. Kaikkia kaukana havaittuja kotkia ei saatu kuitenkaan määritettyä puvun tarkkuudella, joten täyttä varmuutta ei ole. Hankealueen lounaispuolen pari koskee puvultaan vanhaa koirasta sekä esiaikuista naarasta. Pesintä on erittäin todennäköistä, sillä yksilöiden nähtiin parittelevan. Maakotkaseurannan perusteella Peuralinnan tuulivoimapuistoa ei voida pitää erityisen suurena uhkana lähellä pesiville kotkille kevätaikana (Ahlman Group, 2014). Tuulivoimahankkeen sähkönsiirron toteutus maakaapeleilla ilmajohtojen asemasta vähentää tuulivoimaloiden linnustovaikutusta. Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan laadittiin kaavaluonnosvaiheen jälkeen marraskuussa 2014 erillinen lausunto tehtyjen maakotkaselvitysten pohjalta. Maakotka on luonnonsuojelulain mukainen erityisesti suojeltava laji, minkä tarkkoja pesien sijaintietoja ei saa levittää julkisuuteen, joten laadittu lausunto kokonaisuudessaan on tarkoitettu vain viranomaisten käyttöön. Saatujen tulosten mukaan Peuralinnan tuulivoimahankkeen vaikutus arvioidaan merkittävyydeltään vähäiseksi maakot- 71 (105)

74 kareviirille. Tämä koskee paitsi törmäysriskiä myös muita vaikutuksia, kuten saalistusalueen menetyksen vaikutusta. (Lausunto Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimahankkeen vaikutuksista maakotkaan, Ramboll, 2014) Muuttolinnusto Lintujen törmäysriski voimaloihin on suurimmillaan lintujen muuttoreiteillä, esimerkiksi vesilintujen muuttoa ohjaavien vesistöjen varrella, ja ruokailualueella. Metsäalueella elävien lintulajien muuttoreitit jakautuvat tasaisemmin maa-alueiden päälle. Lintujen havainnointi toteutettiin yhdeksänä päivänä ( ) Kevätmuuton seurannan aikana kirjattiin yhteensä lentoa, joista noin 74 prosenttia havaittiin Puukkoharjulla. Muuttoliikehdintä oli selvästi vilkkaampaa alueen länsipuolella Puukkoharjulla, sillä kokonaislentomäärä oli siellä lähes kolminkertainen Isonevaan nähden. Molempien havaintopisteiden yhteislentomäärästä vain neljä prosenttia (300 yksilöä) kirjattiin ns. riskikorkeudella lentämässä hankealueen päällä. Molemmilla paikoilla lintujen liikehdintä suuntautui pääosin koilliseen ja pohjoiseen. Kahden havaintopisteen ansiosta hankealueen yli muuttaneiden lintujen osuus saatiin erittäin hyvin selville. Aineiston perusteella noin 45 prosenttia (3 260 yksilöä) kirjatuista lennoista ylittivät hankealueen jossain pisteestä, mutta niistä valtaosa lensi riskikorkeuden alapuolella. Yksikään lintu ei lentävät lapakorkeuden yläpuolella. Lentojen lukumäärä vaihteli melko voimakkaasti, mutta kokonaisuudessaan huhtikuun puoliväliin saakka liikehdintä oli heikkoa, samoin toukokuun puolella. Lintujen syysmuuton havainnointi toteutettiin kymmenenä päivänä ( ). Kookkaista linnuista laulujoutsenia ja kurkia havaittiin hyvin runsaasti, mutta muiden suurikokoisten lajien lentomäärät olivat korkeintaan kohtalaisia tai vähäisiä. Kaikkia kookkaita lintuja havaittiin yhteensä yksilöistä, joista kirjattiin Puukkoharjulla. Niistä puolestaan yksilöä lensi hankealueen yllä riskikorkeudella. Merkittävin aineisto riskilentojen osalta koskee kurkia, joista laskettiin yhteensä yksilöä. Päiväpetolintujen muuttajamäärät olivat erittäin pieniä molemmilla havaintopisteillä, mikä johtunee syksyn haastavista havainto-olosuhteista. Luultavasti pääjoukot ovat lentäneet hyvin myöhään iltapäivisin erittäin korkealla, jolloin niiden havaitseminen on ollut mahdotonta. Molempien havaintopaikkojen yhteislentomäärä oli 120 seurantatunnin aikana noin yksilöä. Tuntia kohden lentoja kirjattiin näin ollen keskimäärin 138, mikä on varsin tavanomainen määrä syksyllä sisämaassa. Seurannan perusteella Peuralinnan tuulivoimapuiston voidaan katsoa olevan tavanomaisen tai heikon sekä kevät- että syysmuuttoreitin varrella. Kasvillisuus ja luontotyypit Hankealueella on kaksi suoaluetta, jotka ovat metsälain tarkoittamia tärkeitä elinympäristöjä. Lisäksi alueella sijaitseva vanha puolukka-mustikkatyypin tuoreen kankaan kuvio 72 (105)

75 sekä alueen pohjoisosassa kulkeva Kärjenpuron alue ovat alueen monimuotoisuutta rikastuttavia elinympäristöjä. Voimaloiden ja huoltoteiden suunniteltu sijoittelu ei vaaranna kyseisiä alueita. Alueelta ei ole löydetty uhanalaisia kasvilajeja. Lepakot Kansainvälisten tutkimusten mukaan tuulivoimapuistojen on havaittu aiheuttavan lepakkokuolemia törmäysten ja lepakolle pyörivän turbiinin aiheuttamasta ilmanpaineen vaihtelusta seurauksena syntyneen keuhkovaurion vuoksi. Tuulivoimaloiden uhka lepakoille perustuu pitkälti oletukseen, koska Suomessa lepakoiden lentokorkeuksista ja muista turbiinitörmäyksiin altistavista käyttäytymismalleista on vähän tutkimustietoa. Lepakoiden törmäykset tuulivoimaloiden kanssa ovat yleisimpiä elokuussa, jolloin on lepakoiden muuttoaika ja jolloin lentoaktiivisuus on suurimmillaan. Muuton aikana lepakot lentävät tavallista korkeammalla, myös voimaloiden lapakorkeudella. Tuulivoimapuistojen aiheuttamaa lepakoiden muutonaikaista kuolemariskiä ei voida arvioida tämän hetkisillä tiedoilla lepakoiden muuttokäyttäytymisestä. Suomalaisista lepakkolajeista siippojen lentokorkeus ei yleensä yllä turbiinilapojen vaikutusalueelle, paitsi avoimemmilla alueilla saalistavien lepakkolajien. Tuulivoimapuisto vaikuttaa lepakoihin myös elinympäristön muutosten kautta voimaloiden ja niiden huoltoteiden maankäytön vuoksi. Passiiviseurantalaitteiden tulokset osoittavat, että Peuralinnan tutkimusalueella keväisiä lepakkohavaintoja tehtiin melko vähän. Alueella tavattiin pohjanlepakoita ja yksi isoviiksisiippa. Peuralinnan tutkimusalueen selvityksessä ei havaittu erityisen vilkasta keväällä tai syksyllä tapahtuvaa lepakkomuuttoa, joten tuulivoimaloiden rakentaminen ei vaikuta lepakoihin merkittävästi. Passiiviseurantalaitteiden tulokset antavat kuitenkin vain viitteitä alueen kautta muuttavista lepakkolajeista ja runsauksista. Lepakot voivat muuttaa hyvin leveällä rintamalla, ja alueella käytetyillä kahdella passiiviseurantalaitteella ei pystytty tutkimaan koko rajausta. Yhden seurantakauden jälkeen muuttoreittejä ei voida täysin luotettavasti arvioida, koska myös vuosien väliset erot saatavat olla merkittäviä, ja niihin vaikuttaa esimerkiksi sääolosuhteet. Tehdyn selvityksen ja muiden tutkimusten tulokset kuitenkin osoittavat, että lepakoiden todennäköisimmät muuttoreitit sijaitsevat lähempänä rannikkoalueita ja suuria reittivesiä. Suosituksena on seurata muuttavia lepakoita tuulipuistohankkeen rakennusvaiheessa sekä tuulipuiston valmistumisen jälkeen. Lepakkoselvitysten perusteella voidaan todeta, että tutkimusalue on melko tavanomainen lepakoiden esiintymisen kannalta, eikä alueelle voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia. Tuulivoimaloiden rakentaminen ei vaikuta lepakoihin merkittävästi. Liito-orava Alueen läheisyydestä on olemassa kaksi rekisteröityä liito-oravahavaintoa. Hankealueella on maastokartoituksessa (2013) tehtyjen havaintojen pohjalta yksi liito-oravalle soveltuva elinalue, joka ei vaarannu suunnitellulla turbiinisijoittelulla. 73 (105)

76 Aikaisempien selvitysten perusteella alueen läheisyydestä on olemassa kaksi rekisteröityä liitooravahavaintoa. Numerolan tekemän Peuralinnan ympäristöselvityksen mukaan hankealueella on maastokartoituksessa tehtyjen havaintojen pohjalta yksi liito-oravalle soveltuva elinalue. Numerolan ympäristöselvityksen mukaan alueelta ei kuitenkaan löytynyt merkkejä liito-oravasta, ja aluetta ympäröivän maaston luonteen vuoksi liito-oravan esiintymistä alueella pidetään epätodennäköisenä (Numerola, 2013). Peuralinnan tuulivoimapuiston alueelta tehtiin lisäksi erillinen liito-oravaselvitys keväällä Peuralinnan tuulivoimapuiston alue kierrettiin huolella läpi 3.3., 4.3., 5.3. ja 3.4., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. Peuralinnan tutkimusalueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä soveliasta elinympäristöä ole alueella mainittavasti. Lajin esiintymistä ei näin ollen tarvitse huomioida alueella (Ahlman Group Oy, 2014). Muu eläimistö Tutkimusalueella ei havaittu yhtään viitasammakkoa maastotöiden aikana. Soveliasta elinympäristöä on hyvin niukasti, eikä lajia tarvitse huomioida erityisesti hankkeen jatkosuunnittelussa. (Ahlman Group Oy, 2014). Kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen tarkistettiin vielä suunnittelualueen itäpuolelta mahdollinen sääksen pesä. Paikallinen mökkiläinen oli esittänyt, että Peuralinnan itäpuolella Saukkoahossa on mahdollinen sääksen pesä (Jokela 2015). Sääksellä voi olla merkitystä tuulivoimapuiston toteuttamiseen, mikäli lähellä on asuttu pesä. Näin ollen pesäpaikkaa käytiin etsimässä maastossa huhtikuussa Huhtikuussa 2015 tehdyn tarkastuskäynnin perusteella Saukkoahon lähellä ei ole sääksen pesää. Lisäksi vuoden 2014 mittavien linnustoselvitysten perusteella mahdollisesti lähellä pesivät sääkset eivät lennä säännöllisesti hankealueen yli, sillä yhtään havaintoa ei ole kertynyt. Hankkeella ei näin ollen katsota olevan erityistä vaikutusta pesiviin sääksiin. Natura ja luonnonsuojelualueet Peuralinnan tuulivoimapuiston läheisyydessä on Natura verkostoon kuuluvia suojelualueita, jotka sisältävät soidensuojeluohjelmaan kuuluvia suojelualueita. Tuulivoimahanke ei ympäristöselvityksen mukaan vaikuta lähialueen luonnonsuojelualueiden suojeluperusteisiin. Voimaloiden merkittävin vaikutus tulee tuulivoimaloiden suojelualueiden linnustolle aiheuttamasta häirintä- ja törmäysriskivaikutuksesta. Voimaloiden itäpuolella sijaitseva Natura alueisiin kuuluva Peuralamminneva on suojeltu myös linnuston, lähinnä hanhien vuoksi, mutta alueen etäisyyden (minimissään noin 2.4 km lähimmistä voimaloista) vuoksi voimaloiden vaikutus suojelualueen linnustolle voidaan olettaa vähäiseksi. 74 (105)

77 Voimaloiden länsipuolella oleva Pohjoisnevan Natura alue sisältää soidensuojeluohjelmaan sisältyviä suojelualueita, joiden suojeluperuste ei ole linnusto, mutta kyseisillä alueilla voi olla merkittävä vaikutus alueen linnustolle. Peuralinnan lähimmät voimalat sijaitsevat noin 1km:n etäisyydellä lähimmistä soidensuojelualueista ja siten voimaloiden vaikutus alueen linnustolle voidaan olettaa melko vähäiseksi. Pinta- ja pohjavedet Suunnittelualueella ei ole pohjavesialueita, joten vaikutusta näille ei tule. Alueella on puro, joka ei ole luonnontilainen, sillä siihen laskee metsäojia ja sen yli kulkee ajoura. Näin ollen vaikutukset purolle voidaan arvioida vähäisiksi. Vaikutukset vesistöjen vähäisyyden vuoksi voidaan olettaa pieniksi Maisema- ja kulttuuriympäristövaikutukset Tuulivoimarakentamisen ehkä merkittävimmät ja laajimmat ihmisiin kohdistuvat vaikutukset melun lisäksi koskevat maisemakuvaa. Tuulivoimalat eivät mittakaavansa vuoksi vertaudu juuri mihinkään ympäristön perinteiseen elementtiin, ja suuren kokonsa takia ne näkyvät laajalle alueelle. Jos näkemäesteitä ei ole, niin selkeällä ja kuivalla säällä noin 100 metriä korkea tuulivoimalan torni ja roottorin lavat voidaan erottaa jopa 5 10 kilometrin etäisyydellä tuulivoimalasta (YM ohjeita 4/ 2012). Maisemaa dominoivina elementteinä tuuliturbiinit saatetaan kokea lähimaiseman lisäksi kaukomaisemassa, 5-7 kilometrin etäisyyksillä. Tuulivoimaloiden näkyvyyteen vaikuttavat tuulivoimaloiden koko, rakenne, mahdollinen huomioväritys sekä valaistus (esim. lentoestevalot), lukumäärä, ryhmittely, ryhmän laajuus näkökentässä sekä sijaintipaikan korkeus suhteessa ympäristöönsä ja maankäytöltään tai arvoiltaan tärkeisiin havainnointialueisiin. Kohteiden massiivisuuden lisäksi lentoestevalaistus ja siipien liike tuovat maisemaan rauhattomuutta ja kiinnittävät huomion pois muista maisemaelementeistä. Maisemavaikutusten taso riippuu tuulivoimaloiden etäisyydestä häiriintyvistä kohteista, näkyvyydestä, maiseman ominaisuuksista (kulttuurimaisema-arvot) ja maiseman sietokyvystä. Tuulivoimaloiden katsotaan yleensä hallitsevan lähimaisemaa (eli ovat maisemaa dominoiva elementti) 10 kertaa napakorkeutensa etäisyydelle ulottuvalla alueella, jos näkymä on avoin. Maisemavaikutukset kohdistuvat erityisesti lähialueen asukkaisiin ja mahdollisiin matkailuelinkeinon kannalta tärkeisiin kohteisiin ja alueisiin. Maisemavaikutusten arvioimiseksi valittiin tarkastelupisteet, joista laadittiin havainnekuvat. Havainnekuvien paikaksi lähimaisema-alueelta valittiin kylätien varsi, läheiset avosuot, lammet ja asutus, sekä kaukomaisema-alueelta tärkeimmät avosuot/lammet ja lähimmät kyläalueet peltoineen, kulttuurimaisema-arvoja painottaen. Maisemavaikutuksia tulee tuulivoimaloiden lisäksi sähkönsiirtoon tarvittavista rakenteista, tiestön muutostarpeista sekä muista mahdollisista rakenteista. Etäisyyden lisäksi maiseman sietokykyyn vaikuttavat maiseman luonne, mittakaavat ja käyttöön liittyvät tekijät. Tuulivoimaloita ei voida piilottaa edes tarkemman suunnittelun keinoin, mutta esim. pimeän aikaisia vaikutuksia voidaan muokata sopimalla valaistuksesta. 75 (105)

78 Rakentamisvaiheessa maisemavaikutukset ovat paikallisia kohdistuen tieverkon muutostarpeisiin sekä tuulivoimalayksiköiden ja tarvittavien sähkönsiirtolinjojen lähialueiden muutostöihin, mm. metsänraivaukseen. Rakentamisaikaiset nosturit saattavat näkyä myös laajemmalle alueelle, mutta tämä vaikutus on tilapäinen. Parhaassa tapauksessa tuulivoimalat jäävät maisemassa taustalle, sulautuvat maisemaan tai asettuvat osaksi maisemakuvaa, jolloin vaikutukset maisemakuvalle ovat neutraaleja tai kohtuullisia. Tuulivoimaloihin liittyy myös positiivisia symbolisia merkityksiä, kuten uusiutuvan energian käytön edistäminen ja ajatus ilmastonmuutoksen torjunnasta ympäristötekniikkaa kehittämällä. Kuva 44. Kaaviokuva näkemäanalyysistä. Analyysissä pyritään havainnollistamaan, missä ovat ne alueet, joilla normaalilta katselukorkeudelta tarkasteltaessa esimerkinomaisesti sijoitetut tuulivoimalat näkyisivät. (Etelä-Savon maakuntaliitto, 2012.) Maisemavaikutuksia on mallinnettu mm. ympäristöselvityksessä, jonka mukaan Peuralinnan tuulivoimapuistoa ympäröiviltä alueilta näkyvyys turbiineille on rajoittunutta puuston vuoksi. Voimaloiden merkittävin näkyvyysalue on Väärämäen asutusta ympäröiviltä peltoaukeilta, josta matkaa lähimmän turbiinin sijoituspaikalle on runsas kilometri. Korkeusaineiston perusteella tuulivoimalat sijaitsevat noin m:n korkeudella merenpinnasta. Peuralinnan tuulivoimaloiden lähimaisemaa dominoiva vaikutus ulottuu laskukaavalla 10 kertaa napakorkeus, n. 1,44 km päähän voimaloista. Yleistäen voidaan lisäksi todeta, että selkeällä ja kuivalla säällä tuulivoimaloista voi erottaa roottorien lavat 5 10 kilometrin säteellä, lapojen näkyvyyttä korostaa pyörimisliike. Lapoja ei voi enää havaita paljaalla silmällä kilometrin säteellä, mutta torni erottuu ihanteellisissa oloissa km päähän. Koska yhden suuren voimalaitoksen vaikutukset avoimessa maisemassa ulottuvat km säteelle, voi yksittäisen tuulivoimalan visuaalinen vaikutusalue olla jopa 700 km 2. Tuulivoimalan vaikutus maisemaan riippuu monesta tekijästä, mm.: voimaloiden määrä ja ryhmittely, koko ja rakenne määrittelevät vaikutukset maisemaan; mitä koskemattomampi ympäristö, sitä suurempi ristiriita voi olla tuulivoimalan ja maiseman välillä (maiseman identiteetti muuttuu) suuripiirteinen luonnonmaisema ottaa helpommin vastaan uusia elementtejä kuin pienipiirteisempi 76 (105)

79 myös maiseman mittakaava (lähinnä jo olevat elementit), ajallinen luonne ja käyttöön liittyvät tekijät vaikuttavat maatalousmaisemaa pidetään yleisesti suotuisana tuulivoimaloiden sijoittamisalueena, toisaalta kulttuurimaisema-alueiden usein toivotaan säilyvät muuttumattomina Yleisesti ottaen katsotaan, että ei ole mahdollista määritellä etukäteen, millaiseen maisemaan tuulivoimalat sopivat. Vaikutusten voimakkuus on lisäksi riippuvainen vastaanottajan subjektiivisesta näkemyksestä tuulivoimaloista ja tuulivoimarakentamisesta. Tuulivoimapuistojen alueiden näkymistä ympäröiville alueille on arvioitu näkemäanalyysin avulla. Näkemäanalyysi on tehty ArcGIS-ohjelmalla, ja siinä on huomioitu seuraavat tekijät: tuulivoimaloiden korkeus (210 m) katsojan silmän korkeus (1,65 m) puustoisuus (puuston korkeudeksi asetettu yli 1.65 m puustoiset alueet METLAn-aineistosta) rakennukset (huomioitu korkeus kerrosluvun perusteella, maastotietokannan mukaiset kohteet) maaston muodot (korkeus, maanmittauslaitoksen 10 m aineistosta) Näkyvyysanalyysissä metsien vaikutus on arvioitu siten, että metsäisiltä alueilta näkyvyyttä ei muodostu. Käytännössä näkyvyys voi paikoitellen tulla esim. puiden välistä metsän reuna-alueilla. Näkyvyysanalyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että alueella, jolla tuulivoimalat dominoivat maisemaa (1,44 km voimaloista), sijaitsee muutamia rakennuksia ja perinteistä paikallisesti merkittävää kyläasutusta. Tällä etäisyydellä voimaloiden maisemavaikutukset kohdistuvat Järvelän-Keskikylän-Peuralinnan asutukselle ja vähemmässä määrin Väärämäen asutukselle johtuen suuremmasta puustomäärästä. Alle viiden kilometrin etäisyydellä näkymiä tuulivoimaloille on lähinnä läheisiltä peltoaukeilta, avoimilta suoalueilta sekä paikoitellen vesistöalueilta. Kyyjärvi on avointa aluetta, joten järvelle näkymiä on runsaasti. Vaikutus 5-10 kilometrin säteellä on kuitenkin vähäisempi, koska tuulivoimalat jäävät maisemassa taustalle. Tällä etäisyydellä sijaitsee mm. Kyyjärven kirkonkylä. Kirkonkylän taustamaisemassa tuulivoimaloiden merkitys ei ole niin suuri, sillä maisema on muutenkin ihmisen muokkaama ja lähtökohtaisesti dynaaminen. 5-7 km:n etäisyydellä tuulivoimalat näkyvät vielä maisemassa selkeästi ja mittasuhteiltaan suurena. Näillä etäisyyksillä maasto on pääasiassa metsäpeitteistä ja näkyvyysalueet ovat vähäiset. Asutusta tällä vyöhykkeellä on alueen eteläpuolella Onnelassa ja luoteispuolella Porasjärven itärannalla. Näkymiä tuulivoimaloille on myös läheisiltä peltoaukeilta, avoimilta suoalueilta sekä paikoitellen vesistöalueilta, kuten Kyyjärveltä. Yli 7 km:n etäisyydellä voimalat näkyvät maisemassa enää vähäisesti, etäisyyden vuoksi voimaloiden havaintokulma on jo niin pieni, että metsäisessä maastossa voimaloista on yleensä nähtävissä laajojen aukeiden takaa puunlatvojen yläpuolelta osaa roottorin lavasta. Tällä etäisyydellä sijaitsee Möttösen kylän länsi-eteläosa Perhossa. Yli 10 kilometrin päässä voimaloiden näkyvyys on enää teoreettinen ja merkitys jää vähäiseksi. Tällä etäisyydellä sijaitsee Pölkin kylä Kyyjärven itärannalla ja Perhon Möttösen kylän pohjoisosa sekä Perhon kirkko. Tuulivoimaloilla on näkyvyyden lisäksi vaikutusta maisemaan lentoestevalaistuksen kautta. Tuulivoimalan rungon päälle tulee asettaa valaistus, joka näkyy pimeällä selkeästi. Valaistus muuttaa erityisesti muutoin valaisematonta luonnonmaisemaa, jollainen Peuralinnan alue on. Toisaalta katseltaessa asutuilta alueilta valaistus voi sulautua muuhun valaistukseen. 77 (105)

80 Nykymääräysten mukaan lentoestevalo voi olla myös kiinteä valo, jolloin sen häiritsevyys on vilkkuvaa valoa vähäisempi. Tavoitteena on asentaa voimaloihin kiinteät valot. Kiinteä yövalo on punainen. Muutokset potentiaalisen näkemäalueen maankäytössä tuovat epävarmuustekijöitä maisemavaikutuksiin. Esimerkiksi avohakkuut avaavat näkymiä, joten mikäli maisemaa ei haluta avata, tulee metsänhoitotoimenpiteen suunnitella tarkasti. Toisaalta kasvillisuuden lisääntyminen voi peittää näkymiä. Kuva 45. Näkemäanalyysin tulokset. Punaisella on osoitettu alueet, joille näkyy vähintään yksi voimala. 78 (105)

81 Suunnittelualueella on tehty valokuvasovitteina seuraavilla sivuilla esitettyjä havainnekuvia voimaloiden näkymisestä alueen eri osille. Havainnekuvia laadittiin lisää yleiskaavan ehdotusvaiheessa (kuvauspaikat 4-12 alla olevalla kartalla). Noposenahossa, Järvenpäässä ja Pölkin kylällä (kuvauspaikat 4-6) tuulivoimalat jäävät puuston peittoon, eivätkä näy kuvien ottopaikoille. Peltoaukean reunalla sijaitsevalle kuvauspaikalle 7, joka sijaitsee kauempana kuin kuvauspaikat 4-6, osa voimaloista näkyy hentoisena horisontissa. Kuva 46. Valokuvasovitteet, kuvien ottopaikat (siniset ympyrät) ja yleiskaavalla osoitetut tuulivoimalan sijainnit (punaiset pisteet punaisen kaava-aluerajauksen sisällä). Ehdotusvaiheessa laadittiin sovitteet 4-12 ja päivitettiin sovitteet Luonnosvaiheen sovitteita ovat Kuvasovitteissa on käytetty tuulivoimalan napakorkeutena 150m ja kokonaiskorkeutena 215m. Kartalle on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. 79 (105)

82 Maisemavaikutusten merkittävyyttä on arvioitu asteikolla erittäin vähäinen - vähäinen - kohtalainen - merkittävä - erittäin merkittävä. Merkittävyys määräytyy maiseman sietokyvyn, näkyvyysanalyysin ja vaikutuksen kohdealueen ominaisuuksien perusteella. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä ja apuna merkittävyyden arvioinnissa voitaneen pitää seuraavaa jaottelua: Maisemavaikutus saattaa olla erittäin merkittävä kun näkymäalueella alle 1,5 km päässä voimaloista sijaitsee useita asuinrakennuksia tai alle 5 km etäisyydellä erittäin runsaasti asuinrakennuksia, retkeilyyn tai virkistykseen käytettyjä alueita, taikka merkittäviä maisema-alueita tai kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita, jotka on luokiteltu valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaiksi. Maisemavaikutus saattaa olla merkittävä kun näkymäalueella alle 5 km etäisyydellä sijaitsee kuntakeskus, laaja asuinalue tai paikallisesti arvokkaita maisema- tai kulttuurihistoriakohteita tai 5-7 km etäisyydellä voimaloista sijaitsee vastaavia valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä kohteita. Maisemavaikutus saattaa olla kohtalainen tai melko vähäinen silloin kun näkymäalueella 5-7 km etäisyydellä voimaloista sijaitsee kuntakeskus tai laaja asuinalue taikka merkittäviä maisema-alueita tai kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Vaikutus on yleensä vähäinen kun laajat asuinalueet ja kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaat kohteet sijaitsevat yli 7 km etäisyydellä, tai jos alle 7 km etäisyydellä on lähinnä luonnonmaisemaa, jolla ei ole erityisiä virkistys-, maisema-, tai luontoarvoja ja erittäin vähäinen kun etäisyys asutukseen ja merkittäviinkin maisemakohteisiin kasvaa yli kymmeneen kilometriin. Maisemavaikutuksen merkittävyyden arvioinnissa tulee kuitenkin aina ottaa tarkemmin huomioon maiseman sietokyky, rakenne ja vivahteet esimerkiksi havainnekuva- ja kartta-analyysiin pohjautuen. Hankkeiden yhteisvaikutukset ja todennäköiset peitteisyyden muutokset voivat myös muuttaa vaikutusta. Kuva 47. Havainnekuva Noposenahosta peltoaukean laidasta. Tuulivoimalat jäävät puuston taakse piiloon. Vaikutus on erittäin vähäinen, vaikka välillä olevaa puustoa jonkin verran kaadettaisiin. Kuvauspaikan (4) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 8,5 km. Kamera Canon EOS 7D, kennokoko 22,3x14,9 mm. (Numerola Oy) 80 (105)

83 Kuva 48. Havainnekuva Järvenpäästä peltoaukean laidasta. Tuulivoimalat jäävät puuston taakse piiloon. Vaikutus on vähäinen, vaikka välillä olevaa puustoa jonkin verran kaadettaisiin. Kuvauspaikan (5) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 7,16 km. Kamera Canon EOS 7D, kennokoko 22,3x14,9 mm. (Numerola Oy) Kuva 49. Havainnekuva Pölkin kylältä Kyyjärven itärannalta. Kuvauspaikka sijaitsee maantien varressa peltoaukean laidalla. Rantapuusto peittää voimalat näkyvistä. Vaikutus on vähäinen tai melko vähäinen. Rannalta tarkasteltuna ja jos rantapuustoa kaadetaan tai maisemaa tarkkaillaan rannalta, vaikutus lienee melko vähäinen, korkeintaan kohtalainen. Kuvauspaikan (6) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 5,86 km. Kamera Canon EOS 7D, kennokoko 22,3x14,9 mm. (Numerola Oy) 81 (105)

84 Kuva 50. Havainnekuva Kyyjärvi, vt 16 varsi ( ). Kuvauspaikan (7) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 10,46 km. Puusto peittää tehokkaasti horisontissa ohuena häämöttävät voimalat (4 kpl) ja osa voimaloista on kokonaan peittynyt puuston taakse. Vaikutus on vähäinen. Kamera Canon EOS 7D, kennokoko 22,3x14,9 mm, polttoväli 30 mm. (Numerola Oy) Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. Kuva 51. Havainnekuva Valkeisjärvi ( ). Kuvauspaikan (8) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 4480 m. Kaikki voimalat näkyvät horisontissa. Vaikutus maisemaan on kohtalainen. Kamera Canon EOS 7D, kennokoko 22,3x14,9 mm, polttoväli 18 mm. (Numerola Oy) Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. 82 (105)

85 Kuva 52. Havainnekuva Kalliojärvi ( ). Tuulivoimalat hallitsevat järven rannan maisemakuvaa. Vaikutus rantamaisemaan on merkittävä. Ranta-alueella saattaa olla merkitystä ulkoilumetsänä jokamiehenoikeuteen perustuen. Kuvauspaikan (9) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 690 m. Kamera Canon EOS 7D, kennokoko 22,3x14,9 mm, polttoväli 11 mm. (Numerola Oy) Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. Kuva 53. Havainnekuva Ylimmäinen. Voimalat (kuvassa 8 kpl) näkyvät horisontissa. Kuvauspaikan (10) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 5,6 km. Vaikutus maisemaan on melko vähäinen. Kamera Canon EOS 7D, kennokoko 22,3x14,9 mm. (Numerola Oy). Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. 83 (105)

86 Kuva 54. Havainnekuva Poraselta, peltotien päästä Natura 2000-verkostoon kuuluvan Hötölamminnevan länsiosan ylitse. Kuvauspaikan (11) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 4700 m. Voimalat näkyvät kuvassa selvästi, johtuen myös tumman taivaan ja vaaleiden tuulivoimaloiden valöörikontrastista. Vaikutus maisemaan on melko vähäinen/kohtalainen. (Numerola Oy) Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. Kuva 55. Havainnekuva Peuralamminneva ( ). Kuvauspaikan (12) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 5,85 km. Voimalat (kuvassa 7 kpl) ja niiden rungot näkyvät selvästi horisontissa. Peuralamminnevan laaja aapasuo kuuluu Natura 2000-verkostoon. Vaikutus maisemaan on melko vähäinen. Kamera Canon EOS 7D, kennokoko 22,3x14,9 mm, polttoväli 29 mm. (Numerola Oy) Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. 84 (105)

87 Kuva 56. Havainnekuva Vääräjärven eteläpuolelta kylätien varresta. Voimalat hallitsevat maisemakuvaa. Kuvasta käy ilmi säätilan vaikutus - utu maanpinnan lähellä saattaa lähes häivyttää voimalat näkyvistä. Kuvauspaikan (34) etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 1730 m. Kuvauspaikan lähialueella sijaitsee inventoitu kulttuurihistoriallisesti paikallisesti arvokas kohde. Vaikutus maisemaan on merkittävä. (Numerola Oy) Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. Kuva 57. Havainnekuva Ahvenlamminnevan (kuvauspaikka 35) lounaisreunasta noin 2,8 km päästä lähimmästä turbiinista. Pääosa turbiineista peittyy puuston taakse vaikka näkyvät turbiinit ovatkin suhteellisen lähellä. Osa Ahvenlamminnevasta on soidensuojelualuetta. Vaikutus on suhteellisen vähäinen. Jos puustoa kaadetaan väliltä, vaikutus on korkeintaan kohtalainen. (Numerola Oy) 85 (105)

88 Kuva 58. Havainnekuva on otettu Porasjärven itäpuoliselta peltoaukealta, josta on näkymä suunniteltuun tuulivoimapuistoon. Kuvauspaikka (36) sijaitsee noin 5,9 km päässä lähimmästä turbiinista. Peltoaukean ympärillä on kyläasutusta. Asutus jatkuu hieman kauempana voimaloista, peltoaukean länsipuolella sijaitsevan Porasjärven takana. Vaikutus maisemaan on kohtalainen. (Numerola Oy). Kuva 59. Havainnekuva on otettu Peuralinnantien ja Myllykankaantien risteyksessä. Lähiympäristössä on pysyvää asutusta. Kuvauspaikka Kuvauspaikalle näkyy viisi tuulivoimalaa, joista yksi lähes peittyy metsän taakse, ja neljä voimalaa peittyy kokonaan puuston taakse. Lähin voimala sijaitsee noin 2,5 km etäisyydellä. Kuvauspaikan lähialueella sijaitsee inventoitu paikallisesti kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskohde. Vaikutus maisemaan on merkittävä. Asutusta on suhteellisen vähän. Kamera: Nikon D40, 35mm. (Kuva Iikka Ranta, kuvasovite Numerola Oy) Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. 86 (105)

89 Kuva 60. Havainnekuva on otettu Peuralinnantien ja Myllykankaantien risteyksessä, kameraa on käännetty edellisestä kuvasta oikealle. Kuvauspaikka Kuvassa näkyy yksi voimala, joka on sama kuin edellisessä kuvassa. Vaikutus maisemaan on merkittävä. Asutusta on suhteellisen vähän. Kamera: Nikon D40, 35mm. (Kuva Iikka Ranta, kuvasovite Numerola Oy) Kuva 61. Havainnekuva Peltoniemestä Lehtisaaren tien varresta. Lähiympäristössä on pysyvää asutusta. Kuvauspaikka Etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 1,35 km. Vaikutus maisemaan on merkittävä. Asutusta on suhteellisen vähän. Kamera: Nikon D40, 35mm. (Kuva Iikka Ranta, kuvasovite Numerola Oy) 87 (105)

90 Kuva 62. Havainnekuva on otettu Peltoniemestä Lehtisaaren tien varresta. Lähiympäristössä on pysyvää asutusta. Kuvauspaikka Etäisyys lähimmästä voimalasta on noin 1,35 km. Vaikutus maisemaan on merkittävä. Asutusta on suhteellisen vähän. Kamera: Nikon D40, 35mm. (Kuva Iikka Ranta, kuvasovite Numerola Oy) Havainnekuvaan on merkitty punaisella rastilla voimala nro 5, joka on poistettu kaavakartalta ehdotusvaiheen jälkeen. Muinaisjäännökset, perinnemaisemat sekä rakennettu ympäristö ja kulttuuriympäristö Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa perinnemaisemia, suojeltuja rakennuskohteita tai kulttuuriympäristöjä, joten vaikutuksia tämän tyyppisiin kohteisiin ei ole. Kulttuurimaiseman ja kulttuuriympäristön kannalta arvokkaat alueet Pölkki, Oikari- Kiminki ja Saunakylä sijaitsevat km etäisyydellä suunnitelluista tuulivoimaloista, jolloin voimalat näkyvät enää hyvin hentoisesti. Arkeologisessa Inventoinnissa havaittiin yksi uusi kiinteäksi muinaismuistokohteeksi luokiteltava kohde; Pyöreäsuon tervahauta (kohde ), joka sijaitsee noin kymmenen metrin etäisyydellä olemassa olevasta tiestä. Muinaisjäännökseen kohdistuva vaikutus liittyy erityisesti rakentamisvaiheeseen ja sen aiheuttamiin mahdollisiin fyysisiin muutoksiin ympäristössä. Riski Pyöreäsuon muinaisjäännöskohteen vaarantumiseen huoltoteiden parantamis-/rakentamistöiden ja tarvittavien sähkölinjojen rakentamisen yhteydessä on olemassa. Riski on kuitenkin suhteellisen vähäinen, kun mahdollinen tielinjauksen leventäminen, sähkölinjan rakentaminen tai muu rakentamistoiminta suunnitellaan ja toteuttaminen valvotaan niin, että kohdetta ja sen välitöntä ympäristöä ei vahingoiteta. Hankealueella, Paskojoen varrella ja Hiidenkallion alueella, pohjakartalla esiintyvät muut 88 (105)

91 tervahaudat sijaitsevat etäämmällä huoltoteistä ja sähkölinjoista, ja riski niiden häviämiseen on pieni Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Tuulivoimaloiden ihmisiin kohdistuvat vaikutukset koostuvat pääosin toiminnanaikaisista vaikutuksista. Rakennusaikana ja voimaloiden purkamisen aikana voi aiheutua vaikutuksia lisääntyneestä liikenteestä ja normaalista rakentamismelusta. Toiminnanaikaisista ihmisiin kohdistuvista vaikutuksista merkittävimpiä ovat maisemakuvan muutos, melu ja varjostus. Sosiaaliset vaikutukset Tuulivoimapuiston vaikutukset ovat pääosin koettuja. Tuulivoimalat muuttavat asukkaiden arkipäiväistä elinympäristöä, mikäli ne näkyvät asukkaille tai niistä tulee melu-, liikeja varjostusvaikutuksia. Lisäksi epätietoisuus uudishankkeen todellisista vaikutuksista herättää usein epäilyksiä ja negatiivista suhtautumista. Tuulivoimaloiden melu- ja välkevaikutukset on mallinnettu, ja tulosten mukaan lähimmillekään asuinrakennuksille ei aiheudu merkittäviä vaikutuksia. Näkyvyyden osalta tuulivoimaloiden merkittävimmät maisemavaikutukset kohdistuvat Järvelän-Keskikylän-Peuralinnan asutukselle sekä vähemmässä määrin Väärämäen asutukselle. Näkyvyyttä rajoittaa alueen puustoisuus, ja lähiympäristön laajemmat näkyvyysalueet ovatkin pääasiassa avonaisia turvetuotanto- ja suoalueita. Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin Tuulivoimapuistolla on Tuulivoimaoppaan mukaan monia positiivisia vaikutuksia kuntatalouteen: voimalaitoksista maksettava kiinteistövero, maanvuokraus ja hankkeen työllistävä vaikutus tuo tuloja kunnalle ja kuntalaisille. Tuulivoimalat tuovat Kyyjärven kunnalle kiinteistöverotuloja, mahdollisesti yhteisöverotuloja ja myös maanvuokratuloista hyödytään kunnan alueella. Tuulivoimapuistojen rakennusaikainen tulo seutukunnalle on merkittävä. Tuloa muodostuu suoraan rakennusyrityspalvelujen ostojen kautta, mutta myös siten, että alueella majoitetaan rakennustyömiehiä. Lisäksi tuulipuisto tarvitsee huoltoa, joka tulee yleensä hoitaa lähialueelta. Yleisesti arvioidaan, että yhdeksän voimalan hanke työllistää henkilötyövuotta. Työllisyysvaikutus ei kohdistu suoraan pelkästään Kyyjärvelle, vaan myös seutukunnan yrityksiin. Tuulivoimalat tuovat maanvuokratuloja alueen maanomistajille, mikä sekin vaikuttaa Kyyjärven kunnan elinvoimaisuuteen. Suunnittelualueella ei sijaitse palveluja, yrityksiä tai työpaikkoja, joten hankkeella ei ole suoraa vaikutusta oleviin elinkeinotoimijoihin. Metsätaloudelle aiheutuu haittaa menetetyn metsätalousmaan kautta. 89 (105)

92 Melu- ja varjostusvaikutukset Numerola Oy on mallintanut Peuralinnan tuulivoimaloiden melu- ja varjostusvaikutukset, ja tulokset kokonaisuudessaan löytyvät kaavaselostuksen liitteestä (liite 1). Melumallinnus Tuulivoimalaitosten melu aiheutuu pääosin lapojen tuottamasta aerodynaamisesta laajakaistaisesta ( Hz) melusta. Muita melulähteitä ovat sähköntuotantokoneiston yksittäiset osat (esim. vaihteisto ja generaattori), jotka tuottavat pääosin mekaanista melua. Tätä on pystytty tehokkaasti vaimentamaan, kun taas lapojen aerodynaamiseen meluun on vaikeampaa vaikuttaa. Aerodynaaminen melu on hallitseva varsinkin suurilla turbiineilla, ja se on lapojen pyörimisen vuoksi jaksottaista ja sisältää myös matalataajuisia komponentteja. Tuulivoimaloiden aiheuttaman melun voimakkuuteen, taajuuteen ja ajalliseen vaihteluun vaikuttavat erityisesti voimalatyyppi, voimaloiden lukumäärä, niiden etäisyys tarkastelupisteeseen ja tuulen nopeus. Melun leviäminen ympäristöön riippuu paikallisten maasto-olosuhteiden lisäksi hetkellisistä sääoloista kuten tuulen nopeudesta ja ilmakehän tasapainotilasta. Ympäristöministeriö on julkaissut ohjeen tuulivoimaloiden melun mallintamiseen. Ohjeessa on annettu tietoja mallinnusmenettelyistä arvioitaessa tuulivoimaloiden aiheuttamaa melukuormitusta ympäristösuojelulain täytäntöönpanossa ja soveltamisessa, sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa menettelyissä. Ohjeissa määritellään yksityiskohtaisesti käytettävät mallit, niiden parametrit ja lähtötiedot sekä tulosten esittämistavat. Yksityiskohtainen ohjeistus on koettu tarpeelliseksi, jotta mallinnustulokset olisivat aina tekijöistä riippumatta vertailukelpoisia keskenään. Kyyjärven Peuralinnan tuulivoimapuiston melumallinnus on toteutettu ympäristöministeriön mallinnusohjeistuksen mukaisesti. Kuva 63. Mallinnustulosten arvioinnissa sovellettavat ohjearvot. 90 (105)

93 Tuulivoimaloiden kokonaismelun mallinnus on suoritettu ISO laskentastandardin mukaisesti (Numerola Oy:n implementoima malli). Mallinnuksessa tuuliturbiinina on käytetty 3,3 MW:n Vestas V126 -turbiinia napakorkeudella 137 m (serrated trailing edges, roottorin halkaisija 126 m), jonka lähtömelutaso on 106 db(a) tuulen nopeuksilla m/s napakorkeudella. Melutaso vastaa suurinta ilmoitettua lähtömelutasoa. Näyttöä turbiinityyppien melun kapeakaistaisuudesta, impulssimaisuudesta tai amplitudimodulaatiosta ei ole tiedossa, joten siihen liittyvää sanktiota ei ohjeistuksen mukaan tule huomioida. Maaston korkeusaineistona on käytetty Maanmittauslaitoksen aineistoa Korkeusmalli 25 m, jonka pystysuuntainen tarkkuus on 2 m ja vaakasuuntainen resoluutio 25 m. Melutasot tuulivoimaloiden ympäristössä on laskettu hilapisteistöön, jonka korkeus on (ohjeistuksen mukaisesti) 4 m maanpinnasta ja vaaka- resoluutio 10 m. Ilmakehän absorption aiheuttama vaimennus, äänen suuntaavuus ja sääolosuhteiden vaikutus äänen etenemiseen on määritetty ympäristöministeriön ohjeistusten mukaisesti. Tuulivoimalan sijoituspaikan ympäristössä maaston vaikutuskerroin on ollut maa-alueilla 0,4 ja vesialueilla 0,0. Korkeuserot tuulivoimaloiden ja melulle altistuvien rakennusten välillä on alle 60 m, joten maanpinnan muotoon liittyvää korjausta ei ole tehty. Alueen rakennustieto perustuu Maanmittauslaitoksen maastotietokannan aineistoon, jossa on eritelty alueen asuinrakennukset ja loma-asunnot. Karttakuviin on merkitty A- painotettujen äänitasojen 35 db, 40 db, 45 db ja 50 db mukaiset vyöhykkeet. Nämä ovat tulosten arvioinnissa käytettäviä ohjeellisia melutasoja. Tuulivoimalan läheisyydessä olevien lomarakennuksien kohdilla melutasot jäävät alle 35 db(a) ja asuinrakennusten kohdilla vastaavasti alle 40 db(a), joten valtioneuvoston päätöksessä tai ympäristöministeriön ohjeissa asetetut ohjearvot eivät ylity. 91 (105)

94 Kuva 64. A-painotetut äänitasot tuulivoima-alueen ympäristössä. Matalataajuisen melun laskenta on suoritettu ympäristöministeriön mallinnusohjeistuksen mukaisesti. Laskennan lähtötietona on käytetty A-painotettuja äänitehotasoja L WA terssikaistoittain taajuuksilla Hz. Mallinnuksen tuloksena saatavat A-painotetut arvot muunnetaan painottamattomiksi. Kun otetaan huomioon rakennuksien ääneneristävyys, melutasot jäävät selkeästi ohjearvojen alapuolelle koko taajuusvälillä. 92 (105)