YRITTÄJYYDEN TARKASTELUA

Transkriptio

1 TAMPEREEN YLIOPISTO YRITTÄJYYDEN TARKASTELUA Yrittäjyysasenteet ja yrittäjyysintentiot amk-opiskelijoiden keskuudessa Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus Pro gradu tutkielma Hilkka Lassila Kesäkuu 2006

2 Tampereen yliopisto Kasvatustieteen laitos LASSILA, HILKKA: Yrittäjyyden tarkastelua: yrittäjyysasenteet ja yrittäjyysintentiot amk-opiskelijoiden keskuudessa Pro gradu tutkielma, 71 s., 4 liites. Aikuiskasvatus Kesäkuu 2006 TIIVISTELMÄ Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa, miten opiskelijat asennoituvat yrittäjyyteen ja yrittäjiin, onko opiskelijoiden keskuudessa kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan ja ovatko he kiinnostuneita yrittäjyysopinnoista, mikäli sellaisia järjestettäisiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostettu yrittäjyyteen ja yrittäjyyskasvatukseen liittyvistä tieteellisistä keskusteluista. Tutkimuksen perusjoukko oli Savonia-ammattikorkeakoulun 1. vuosikurssin eri alojen opiskelijat. Ammattikorkeakoulu on pääasiassa nuorten ammatillisen korkea-asteen kouluttaja ja tutkimus- ja kehitystoimintaa harjoittava alueellinen kehittäjä. Siten ammattikorkeakoulun toimintaan luontevasti kuuluu kantaa huolta ja vastuuta alueensa yritystoiminnan kehittymisestä ja myös yrittäjyyskasvatuksesta. Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä. Kyselyn otantana käytettiin satunnaista ryväsotantaa, jossa rypään muodostivat eri koulutusalojen opiskelijaryhmät. Lomakkeet jaettiin satunnaisesti valitulle opiskelijaryhmälle opetuksen aikana (n= 285). Yleisesti vastaajat näkivät yrittäjyyden kiinnostavana, haasteellisena ja itsenäisenä tehtävänä, jossa voi menestyä. Yritystoiminnan aloittamista oli suunnitellut tai leikitellyt ajatuksella 73 % vastaajista. Tutkimus osoitti, että mikäli yrittäjyysopintoja on tarjolla, opiskelijat ovat niistä kiinnostuneita. Yrittäjyyteen liittyviä opintoja pidettiin hyödyllisinä ja yleissivistävinä. Perehtyminen yrittäjyyteen vahvistaa myönteistä yrittäjyysasennetta, joka lisää myös motivaatiota ulkoiseen yrittäjyyteen. Erilaiset yrittäjyysmotiivit voivat johtaa myöhemmin yrittäjyysintentioon ja konkreettiseen yrityksen perustamiseen. Lähtökohta tälle yrittäjyyden ilmenemistä vahvistavalle prosessille ja yrittäjyyskasvatukselle on näiden tutkimustulosten perusteella erinomainen. Yrittäjyyskasvatuksen tulisi sisältää kognitiivisten tietojen antamisen lisäksi oppijan yrittäjämäisten tietojen, taitojen ja asenteiden herättämistä ja kehittämistä, mitkä ovat hyödyksi työelämässä ja elinkeinotoiminnassa ja joka kasvattaa yrittäjämäisesti toimivia ihmisiä. Voidaan kuitenkin olettaa, että kognitiivisten tietojen mukana voidaan yritteliäisyyttä tukevilla menetelmillä ja yritteliäiden opettajien johdolla ja tuella kehittää oppijoissa myös affektiivisia ja konatiivisia rakenteita. Tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ammattikorkeakoulujen opiskelijoille tarjottavien opintojen sisältöjä Avainsanat: yrittäjyys, yrittäjyysintentio, yrittäjyyskasvatus, yrittäjyysasenne, ammattikorkeakoulu

3 SISÄLLYS 1 TAUSTAA TUTKIMUKSELLE TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUSYMPÄRISTÖ TUTKIMUSRAPORTIN KESKEISET KÄSITTEET JA RAKENNE NÄKÖKULMIA YRITTÄJYYTEEN YRITTÄJYYSKASVATUS YRITTÄJYYSASENNE YRITTÄJYYSINTENTIO YHTEENVETO YRITTÄJYYSKESKUSTELUSTA EMPIIRISEN TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN TUTKIMUSMENETELMÄ JA OTANTA TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTIA TUTKIMUKSEN TULOKSET VASTAAJIEN TAUSTAMUUTTUJAT OPISKELIJOIDEN ASENTEET YRITTÄJYYTTÄ KOHTAAN Yrittäjäominaisuudet Yrittäjyyden motiivit Yrittäjyyden esteet YRITTÄJYYSINTENTIO KIINNOSTUS YRITTÄJYYSOPINTOJA KOHTAAN YRITTÄJYYSASENNE SUHTEESSA TAUSTAMUUTTUJIIN LOPUKSI JOHTOPÄÄTÖKSET TUTKIMUKSEN ARVIOINTIA POHDINTA LÄHTEET LIITE... 72

4 KUVIOT KUVIO 1 KOULUTUKSEN JA YRITTÄJYYDEN YHDISTYMINEN KUVIO 2 YKSILÖLLISIÄ KONSTRUKTIOEROJA KUVAAVA TAKSONOMIA KUVIO 3 YRITTÄJYYSINTENTIOPROSESSI KUVIO 4 YRITTÄJYYSKASVATUSYMPÄRISTÖ KUVIO 5 VASTAAJAT IKÄLUOKITTAIN KUVIO 6 LÄHIPIIRIN YRITTÄJYYS KUVIO 7 YRITYKSISSÄ SAATU TYÖKOKEMUS KUVIO 8 TYÖSKENTELY MUUTTUVISSA OLOSUHTEISSA KUVIO 9 YRITTÄJÄ VAIKUTTAA ITSE OMAAN MENESTYMISEEN KUVIO 10 YRITTÄJÄNÄ VOISIN OTTAA VASTUUTA TYÖSTÄNI KUVIO 11 YRITTÄJÄN ON MAHDOLLISTA OLLA ITSENÄINEN KUVIO 12 YRITTÄJYYS ON SYNNYNNÄINEN OMINAISUUS KUVIO 13 YRITTÄJYYSINTENTIO KUVIO 14 KOULUTUKSEN HYÖDYNTÄMINEN OMASSA YRITYSTOIMINNASSA KUVIO 15 YRITTÄJÄKSI RYHTYMINEN SOPIVAN TILAISUUDEN TULLEN KUVIO 16 KIINNOSTUS YRITTÄJYYSOPINTOJA KOHTAAN KUVIO 17 YRITTÄJYYSINTENTIO SUKUPUOLITTAIN KUVIO 18 YDINPERHEEN YRITTÄJYYS JA KIINNOSTUS YRITTÄJYYSOPINTOIHIN KUVIO 19 LÄHIPIIRIN YRITTÄJYYS JA KIINNOSTUS YRITTÄJYYSOPINTOIHIN KUVIO 20 YRITTÄJYYSINTENTIO KOULUTUSALOITTAIN TAULUKOT TAULUKKO 1 TUTKIMUSRAPORTIN RAKENNE... 8 TAULUKKO 2 YRITTÄJYYDEN ULOTTUVUUDET TAULUKKO 3 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET TAULUKKO 4 VASTAAJIEN MÄÄRÄ JA JAKAANTUMINEN KOULUTUSALOITTAIN TAULUKKO 5 ASENNEVÄITTÄMÄT TAULUKKO 6 KIINNOSTUS YRITTÄJYYSOPINTOIHIN KOULUTUSALOITTAIN (N=282)... 53

5 1 TAUSTAA TUTKIMUKSELLE Kansantaloutemme vaatii yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä, sanotaanhan yrittäjyyden olevan talouden moottori ja selkäranka. Yrittäjämäistä asennetta, kykyä suhtautua ja ajatella omaa työtään yrittäjämäisesti tarvitaan, olipa sitten varsinainen yrittäjä tai toisen palveluksessa. Pätkätyöt ja erilaiset projektiluontoiset tehtävät ovat lisänneet epävarmuutta ja vaativat työelämässä mukava olevilta luovuutta, rohkeutta ja riskinottokykyä, oma-aloitteisuutta ja uskoa tulevaisuuteen. Nykypäivän vaativa työelämä edellyttää siis yrittäjämäistä asennetta. Suuret yritykset eivät luo enää uusia työpaikkoja niin paljon kuin aikaisemmin, vaan niiden kasvu tapahtuu pääasiassa tehokkuuden ja erimuotoisten yhteenliittymien kautta. Eniten uusia työpaikkoja syntyy pieniin, innovatiivisiin, aloittaviin yrityksiin. Lähivuosina tapahtuva suurten ikäluokkien eläköitymisen vuoksi tarvitaan uutta yrittäjää jatkamaan näiden eläkkeelle jäävien yrittäjien liiketoimintaa ja myös kehittämään uutta yritystoimintaa vastaamaan ikääntyvän väestön palvelutarpeisiin (Römer-Paakkanen 2004). Kansantaloudellisesti äärimmäisen tärkeä kysymys siis on, mistä saadaan jatkajat suuriin ikäluokkiin kuuluvien yrittäjien luopuessa yrittäjyydestään ja liiketoiminnastaan. Uhkana on, että kansantaloutemme menettää valtavan määrän työpaikkoja yrittäjävetoisten yritysten lopettaessa toimintansa tai sulautuessa suurempiin toimijoihin. Suomessa on vähemmän ulkoisia yrittäjiä kuin keskimäärin muissa Euroopan maissa. Yrittäjyys ei ole ollut kiinnostava vaihtoehto erityisesti nuorten keskuudessa. Suomen yrittäjistä noin 60 % on yli 45-vuotiaita, kun palkansaajista alle 40 % kuuluu tähän ryhmään. Yli 55-vuotiaita yrittäjiä on liki kaksinkertainen määrä palkansaajiin verrattuna. (Otala 2002, 14-15). Suomalaisista lähes 70 % suosii vapaassa valintatilanteessa palkkatyötä ja vain neljännes yrittämistä, kun luvut ovat Portugalissa ja Yhdysvalloissa lähes päinvastoin. Yrittäjyys ei ole ollut kiinnostava vaihtoehto erityisesti nuorten keskuudessa. Luonnollisesti ulkoiseksi yrittäjäksi ei haluta tai uskalleta ryhtyä nuorena, vaan unelmat yrittäjyydestä toteutetaan vasta sitten, kun elämä on jo muutoin rakentunut ja alan substanssiosaamista on jo hankittu työkokemuksen kautta. Asenne yrittäjyyteen tulisi kuitenkin sisäistyä jo aikaisemmin.

6 2 Edellä mainituista syistä on koulujärjestelmiemme rooli yrittäjyyden edistäjänä nostettu viime vuosina esille. Lasten ja nuorten kasvatuksesta yrittäjyyteen, yrittäjyyskasvatuksesta, on puhuttu kaikkien eri-ikäisten kasvatuksen ja opetuksen yhteydessä. Erityisesti siihen on kiinnitetty huomiota peruskoulussa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Konkreettisimmin se on koskettanut juuri ammatillisia oppilaitoksia, joissa usein opintojen tavoitteisiin on kirjattu yrittäjyys. Yrittäjyyskasvatusta on valtiovallan taholta pyritty edistämään erilaisilla hankkeilla. Erityisesti vuodesta 1992 (ks. Opetushallitus 1993) alkaen on käynnistynyt aktiivinen keskustelu koulujärjestelmiemme roolista yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen edistäjänä. Yrittäjyyttä on pyritty myös valtiovallan taholta edistämään mm. Yrittäjyysvuosikymmen-hankkeella, joka oli vuosina toteutettava useamman ministeriön laajuinen yhteishanke (Opetusministeriö 2002). Tutkimustietoa nuorten asenteista yrittäjyyteen on vähän ja niistä ei löydy vastausta tämän päivän nuoren aikuisen asennoitumisesta yrittäjyyteen. Viime vuosikymmenen voimakkaat panostukset yrittäjyyskasvatukseen eri koulutusasteilla eivät ole luettavissa vielä 1990-luvulla toteutetuissa asennetutkimuksissa. Panostukset yrittäjyyskasvatukseen eivät ainakaan toistaiseksi ole konkretisoituneet kasvavana yrittäjyysintentiona ja lisääntyvänä uusyrityskantana. Yrittäjyyskasvatuksen painopisteet ja tavoitteet ovat olleet erilaiset eri yhteyksissä. Osa yrittäjyyskasvatuksen ohjelmista painottaa ulkoista yrittäjyyttä ja yrittäjäksi ryhtymisen konkreettista tietoutta, osassa pääpaino on ollut sisäisessä yrittäjyydessä, yrittäjämäisissä asenteissa. Luonnollisesti ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa pyritään luomaan valmiuksia ryhtyä yrittäjäksi ja nuorempien ikäluokkien kohdalla korostuu sisäinen yrittäjyys. (Leskinen 2000, 13-19; Ristimäki 2002, 4-5.) Yrittäjyyskasvatus voidaan siis ajatella joko laajana sekä asennekasvatuksen sisältävänä että ulkoiseen yrittäjyyteen tähtäävänä koulutuksena. Suppeasti ajateltuna yrittäjyyskasvatuksen lähtökohtana pidetäänkin usein sellaista koulutusta, jolla saadaan uusia yrittäjiä. Tavoitteeksi on asetettu, miten työllistää itsensä ja luoda työtä myös muille. Silloin sopivampi ilmaisu olisi yrittäjyyskoulutus, jota myös käytetään jo yrittäjinä toimivien kouluttamisen yhteydessä. Kuitenkin laajemmin ajateltuna parempi lähtökohta olisi asettaa tavoitteet siten, että yrittäjyydestä, yritteliäisyydestä tulisi osa oppijoiden elämänasennetta. Kun yritteliäisyys istutetaan osaksi yksilön asenteita ja arvorakennetta, syntyy uusien yritysten lisäksi

7 3 tuottavampia, laadukkaampia ja innovatiivisempia toimintoja jo olemassa oleviin yrityksiin, jotka ovat työllistäneet nämä sisäisen yrittäjyyden omaavat työntekijät yritystoimintansa voimavaraksi. Sama positiivinen kehitys koskettaa toki myös muita työyhteisöjä. Yrittäjyyskasvatuksen erityisenä tavoitteena on siten kehittää oppijassa sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, jotka ovat hyödyksi työelämässä ja elinkeinoelämässä. Käytännössä kasvatus auttaa yksilöä kehittymään yhteisön jäseneksi sekä tukee samalla yhteisön säilymistä ja kehittymistä. Yrittäjyyskasvatuksessa onkin syytä painottaa yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden rinnalla. Yksilöllisiä ominaisuuksia ovat esimerkiksi oma-aloitteisuus, omavastuu, itsensä hallinta, toimeliaisuus ja usko omiin kykyihin. (Koiranen & Peltonen 1995, 13.) Näitä ominaisuuksia pidetään suotavina ominaisuuksina kenelle tahansa ilman, että niitä yhdistetään yrittäjyyteen. Laajasti ajatellen yrittäjyyskasvatus sisältää siten nykypäivän työyhteisön vaatimia yleisiä ominaisuuksia. Halutessamme kasvattaa ja kouluttaa uusia yrittäjiä emme voi kouluttajina muuttaa oppijoiden yleisiä taustatekijöitä, mutta voimme vaikuttaa asenteisiin ja arvoihin lisäämällä tietoa yrittäjyydestä ja yritystoiminnasta. Voimme myös vaikuttaa yksilön toimintaympäristöön lisäämällä yrittäjämyönteisyyttä ja vuorovaikutusta yritysmaailman kanssa. Lisäksi voimme tukea ja auttaa sellaisten oppijoiden motivaatiota, joilla on tavoitteena ulkoinen yrittäjyys. Ammattikorkeakoulu on koulutusjärjestelmänä vielä nuori suomalaisessa koulutusmaailmassa. Kuitenkin se on jo löytänyt kiistattoman paikkansa sekä nuorten ammatillisen korkea-asteen kouluttajana että tutkimus- ja kehitystoimintaa harjoittavana alueellisena kehittäjänä. Erityisesti aluekehitystehtävän osalle on asetettu Opetusministeriön taholta tavoitteita kehittää alueensa pk-yritystoimintaa. Siten ammattikorkeakoulun toimintaan luontevasti kuuluu kantaa huolta ja vastuuta alueensa yritystoiminnan kehittymisestä ja myös yrittäjyyskasvatuksesta onhan ammattikorkeakoulusta valmistuvien nuorten pääasiallinen tarkoitus asettua alueen elinkeinoelämän palvelukseen. Opetusministeriön asettama työryhmä on selvittänyt ulkoiseen yrittäjyyteen tähtääviä toimenpiteitä ammattikorkeakoulussa. Yrittäjyyttä ja liiketoimintaosaamista on viime vuosina vahvistettu useissa ammattikorkeakouluissa erilaisten kehittämishankkeiden myötä. Eniten niitä on luonnollisesti ollut hallinnon ja kaupan alalla. Kuitenkaan ammattikorkeakouluilla ei ole paria poikkeusta lukuun ottamatta varsinaisia yrittäjyyden edistämisen strategioita, vaan

8 4 ne ovat yleisesti sisällytetty muihin keskeisiin kehittämisstrategioihin (Opetusministeriö 2004). Asennekasvatuksen laajuuteen ja esiintymiseen ammattikorkeakoulussa ei kyseisestä selvityksestä löydy vastausta. Amkota-tietokanta antaa kuvan amk-tutkinnon suorittaneiden siirtymisestä yrittäjäksi, mikä vaihtelee 0 5,4 %:n välillä tutkinnon suorittaneista. Määrä vaihtelee vuosittain riippuen myös ammattikorkeakoulun tarjoamista yrittäjyyttä edistävistä toimenpiteistä. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden yrittäjyysintentiota selvitellyssä tutkimuksessa halukkuutensa yrittäjäksi ryhtymiseen ilmaisi noin 60 % vastanneista opiskelijoista (KTM 2005). Kaikilla aloilla, sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, asiantuntijatehtävissä toimivilta odotetaan tulevaisuudessa entistä enemmän palvelu- ja yrittäjähenkisyyttä, innovatiivisuutta, tulevaisuus- ja kohderyhmäorientoituneisuutta ja yhteistyökykyä. Elinkeino- ja yritystoiminnan menestyminen on kansantaloutemme perusta ja yrittäjyyden edistäminen on osaamisen ja kilpailukyvyn kannalta keskeinen avaintekijä. Menestyvä yritystoiminta taas on riippuvainen mm. riittävästä positiivisesta yrittäjyysasenteesta ja jatkuvasti kehittyvästä yrittäjyysosaamisesta. 1.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Tutkimustavoitteen määrittely pohjautuu tiedon intressiin. Habermasin (1974; ks. myös 1973) alkuperäinen edelleen kehitetty intressiteoria kuvaa tiedon tavoitteita, joista voi muodostaa erilaisia lähtökohtia tutkimukselle ja sen tavoitteille (Kyrö 2003, 63). Tieto syntyy ihmisen eri tarpeiden ja intressien motivoimana. Habermas (1974) nimeää kolme tiedonintressiä: tekninen, praktinen ja emansipatorinen tiedonintressi. Praktinen, tulkinnallinen tiedonintressi, yhteiskunnan ja historian ymmärtäminen, syntyy vuorovaikutuksen avulla. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 39) Tämän tutkimuksen tavoite on teknisen tiedon tuottaminen tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen tarkoitusta voidaan lähestyä tiedonintressin lisäksi myös tutkimustehtävän kautta, mikä ohjaa tutkimusstrategisia valintoja. Tutkimuksen tarkoitus voi olla kartoittava (exploratory), kuvaileva (descriptive) tai selittävä (explanatory). Edellisten lisäksi Marshall ja Rossman (1999, 33) lisäävät emansipatorisen (emancipatory) tarkoituksen. Yhteen

9 5 tutkimukseen voi sisältyä useampikin kuin yksi tarkoitus (Robson 1997, 42). Tutkimuksen tarkoitus voi olla myös ennustava (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, ). Kartoittavan tutkimuksen tarkoituksena on katsoa, mitä tapahtuu, etsiä uusia näkökulmia, löytää uusia ilmiöitä ja asettaa ilmiö uuteen valoon. Kuvaileva tutkimus on tarkkojen kuvausten esittämistä henkilöistä, tapahtumista tai tilanteista ja ilmiöiden keskeisten piirteiden dokumentointia. Kuvaileva tutkimus vastaa mitä-kysymyksiin ja kartoittava mitä-kysymysten lisäksi miten-kysymyksiin. (Robson 1997, 42; Hirsjärvi ym. 2001, 128) Mikäli tutkittavasta asiasta on olemassa tietoa tai yhdistetään kahden jo tunnetun mutta ei yhdessä tutkitun tekijän välisiä yhteyksiä, päästään tutkimuksen tarkoituksessa kuvailua pidemmälle ja esittämään miten ja millaisena -kysymyksiä. Selittävä tutkimus vaatii aikaisempaan paradigmaan pohjautuvan hypoteesin asettamista. Selittävä tutkimus vastaa miksi kysymyksiin ja etsii syyseuraussuhteita. (Metsämuuronen 2002, 35-36) Emansipatorinen tutkimus suhtautuu kriittisesti olemassa olevaan tietoon ja antaa mahdollisuuden vapautua tutkimusperinteiden ohjaamasta ajattelusta (Marshall & Rossman 1999, 33). Ennustava tutkimus ennustaa tapahtumia tai ihmisten toimintoja, jotka ovat seurauksena tutkittavasta ilmiöstä (Hirsjärvi ym. 2001, 128). Tämän tutkimuksen päätarkoitus on kartoittava, mutta se saa myös selittävän tutkimuksen piirteitä. Käytännön tavoitteena tutkimuksella oli selvittää, miten opiskelijat asennoituvat yrittäjyyteen ja yrittäjiin, onko opiskelijoiden keskuudessa kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan ja ovatko he kiinnostuneita yrittäjyysopinnoista, mikäli sellaisia järjestettäisiin. Tämän tutkimuksen pääkysymys on: Millainen on ammattikorkeakouluopiskelijoiden yrittäjyysasenne? Lisäksi tutkimuksessa vastataan seuraaviin alakysymyksiin, jotka luovat pohjaa ja tuovat laajuutta päätutkimuskysymyksen käsittelyyn ja samalla antavat uutta tietoa tutkimuksen kohteesta: Ovatko opiskelijat kiinnostuneista ryhtymään yrittäjäksi? (intentio)

10 6 Ovatko opiskelijat kiinnostuneita yrittäjyysopinnoista ja miksi? Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä. Perusjoukko oli Savonia-ammattikorkeakoulun 1. vuosikurssin eri alojen opiskelijat. Kyselyn otantana käytettiin satunnaista ryväsotantaa eri alojen aloituspaikkojen suhteessa huomioiden eri koulutuspaikkakunnat. Otos oli noin 300, joka vastaa noin 22 % aloituspaikoista (aloituspaikkamäärä syksyllä 2004 oli 1370). Lomakkeet jaettiin jollekin satunnaisesti valitulle opiskelijaryhmälle opetuksen aikana. Vastausten määrä oli yhteensä 285 kpl. Kyselylomake sisälsi taustamuuttujia, asennemittareita asteikkoa (1-5) käyttäen sekä yhden avoimen kysymyksen, jossa kysyttiin syitä kiinnostukseen/kiinnostumattomuuteen yrittäjyysopintoja kohtaan. Asennemittareilla (yht. 27) pyrittiin selvittämään asenteita yrittäjyyttä kohtaan yleisesti, valmiutta ja aikomusta ryhtyä ulkoiseksi yrittäjäksi, opiskelijoiden mielipiteitä omista yrittäjyysominaisuuksista, yrittäjyyden esteistä ja motiiveista yrittäjyyteen eli kuinka houkuttelevaa yrittäjyys opiskelijoiden mielestä on. Tutkimuksen teoreettinen perusta pohjautuu yrittäjyyteen, yrittäjyysasenteisiin, yrittäjyysintentioon ja yrittäjyyskasvatukseen liittyvään tieteelliseen keskusteluun. Vastaamalla empiirisen aineiston avulla tutkimuskysymyksiin voidaan Savoniaammattikorkeakoulun opiskelijoille suunnitella yrittäjyysopintoja, mikäli opiskelijat ovat niistä kiinnostuneita. 1.2 Tutkimusympäristö Tutkimuksen konteksti, ammattikorkeakoulu, on avaintekijä yrittäjyysopintojen toteuttajana. Suomessa on käytössä ns. duaalimalli korkeakouluopetuksessa, joten suomalainen korkeakoulujärjestelmä jakaantuu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Ammattikorkeakoulut rakennettiin 1990-luvun kestäneen uudistusprosessin aikana. Korkeaasteen koulutuksen kasvu haluttiin suunnata perinteisen tiedeyliopistojen asemasta uusiin ammatillisesti suuntautuneisiin korkeakouluihin, joiden haluttiin vastata työelämän uusiin haasteisiin ja monipuolistuneisiin osaamisen tarpeisiin. Pohjana olivat aikaisemmat opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen oppilaitokset. (Kuvaja, Saurio & Kortelainen 2005, 28.)

11 7 Vuonna 2003 astui voimaan uusi ammattikorkeakoululaki, jossa säädellään ammattikorkeakoulujen tehtävät entistä selkeämmin. Sen mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämään tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. (Ammattikorkeakoululaki /351) Ammattikorkeakoulu on siis nuorten ammatillisen korkea-asteen kouluttaja ja tutkimus- ja kehitystoimintaa harjoittava alueellinen kehittäjä. Siten ammattikorkeakoulun toimintaan luontevasti kuuluu kantaa huolta ja vastuuta alueensa yritystoiminnan kehittymisestä ja myös yrittäjyyskasvatuksesta, onhan korkeakoulusta valmistuvien nuorten pääasiallinen tarkoitus asettua alueen elinkeinoelämän palvelukseen. Kun Opetusministeriö (2004) linjasi ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyötä, sisälsi linjaus myös yrittäjyyden keskeisiä tulevaisuuden toimenpiteitä. Sen mukaan yrittäjyyden edistämisen tulisi sisältyä kaikkien ammattikorkeakoulujen kehittämisstrategioihin. Lisäksi ammattikorkeakoulujen tulisi muun muassa lisätä yritysten kanssa tehtäviä tutkimushankkeita, joilla tähdätään yritystoiminnan laajentamiseen tai uuden liiketoiminnan synnyttämiseen ja tarjota yrittäjyyttä harkitseville erilaista yrittäjyyttä edistäviä opintoja ja erilaista käytännön apua. Ammattikorkeakouluissa onkin laajasti tarjolla yrittäjyyttä tukevia opintojaksoja joko pakollisina erillisinä opintoina tai ns. läpäisyperiaatteella erilaisten opintojen sisällä. Lisäksi yrittäjyysopintoja on tarjolla vaihtoehtoisina ja valinnaisina opintokokonaisuuksina. Myös projektiopinnot ja oppimisyritykset sekä yrityshautomot ovat käytössä olevia menetelmiä yrittäjyyden edistämiseksi. Tämän tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin Savonia-ammattikorkeakoulun 1. vuoden eri alojen opiskelijoiden keskuudesta. Savonia-ammattikorkeakoulu kuuluu Suomen suurimpiin ammattikorkeakouluihin, jossa opiskelee noin 6300 opiskelijaa ja henkilöstöä on noin 600. Monialaista opetusta toteutetaan pysyvästi kolmella eri paikkakunnalla, Kuopiossa, Varkaudessa ja Iisalmessa ja koulutusaloja on kaikkiaan kahdeksan. Varsinaisia yrittäjyysopintoja sisältyy eniten liiketaloudellisesti suuntautuneisiin koulutusohjelmiin, kuten talouden ja hallinnon ja matkailu- ja ravitsemisalojen koulutusohjelmiin.

12 8 1.3 Tutkimusraportinrakenne Tämän tutkimuksen raportti jakautuu viiteen lukuun, joista jokaisella on oma tehtävänsä tutkimusraportin kokonaisuuden muodostumisessa. Raportin rakenne ja lukujen tavoite on seuraava (taulukko 1): TAULUKKO 1 Tutkimusraportin rakenne Luku Sisältö Tavoite Luku 1 Johdanto Kuvaa tutkimuksen lähtökohdan ja tavoitteen, esittää tutkimuskysymykset, tutkimusraportin rakenteen ja keskeiset käsitteet. Luku 2 Luku 3 Näkökulmia yrittäjyyteen Empiirisen tutkimuksen toteuttaminen Taustoittaa tutkimuksen teoriaan ja kiinnittää tutkimuksen aiheeseen liittyvään tieteelliseen keskusteluun. Perustelee tutkimusotteen valinnan ja kuvaa tutkimuksen toteuttamisen. Luku 4 Empiirisen tutkimuksen tulokset Esittää tutkimustulokset. Luku 5 Lopuksi Tiivistää tutkimuksen keskeiset tulokset, vastaa tutkimuskysymyksiin ja arvioi tutkimuksen hyödynnettävyyttä ja onnistumista. Tutkimusraportti muodostaa loogisen kokonaisuuden tutkimuksen viitekehyksestä ja esittää lopuksi tutkimuksen tulokset. Yrittäjyyden edistäminen on yksi alueellisen kehittämisen painopiste, joka vastaa siten ammattikorkeakoulun toista perustehtävää. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yrittäjyyskasvatuksellisten toimenpiteiden suunnittelussa ammattikorkeakoulussa.

13 9 2 NÄKÖKULMIA YRITTÄJYYTEEN Yrittäjyys (entrepreneurship) käsitteenä on moniselitteinen ja monitahoinen ilmiö. Alan terminologia on sekavaa alkaen keskeisistä sanoista yrittäjyys, yrittävyys, yritteliäisyys ja itse yrittäjä. Useissa yhteyksissä yrittäjyys kytketään oman yrityksen perustamiseen, yrittäjän ammatissa toimimiseen, liiketoiminnan harjoittamiseen eli ulkoiseen yrittäjyyteen. Yrittäjyyteen liitetään riski, jolloin yrittäjä on luonnollinen henkilö, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa varsinaisena yrittäjänä yksityisliikkeessä, vastuunalaisena yhtiömiehenä henkilöyhtiössä, pääosakkaana osakeyhtiössä tai itsenäisenä yrittäjänä. Yrittäminen yhdistetään siten yleensä omistajayrittäjyyteen, joka usein ilmenee pienyrittäjyytenä. Varsinkin pienyrittäjyydessä yrittäjän ja hänen perheensä henkilökohtainen elämä ja työ, henkilökohtainen menestys ja yrityksen menestys kietoutuvat hyvin läheisesti toisiinsa. Näin on varsinkin silloin, kun henkilökohtainen omaisuus on yrityksen sitoumusten vakuutena ja työpaikka ja toimeentulo ovat sidoksissa yrityksen menestymiseen. Pienyrittäjyys on henkilökohtaisen riskinottamista, yrityksen omistaja-johtajuutta, joka määrittää yrittäjän sosiaalisen statuksen ja muodostuu yrittäjän elämäntavaksi. Yrittäjyyttä on määritelty monin tavoin eri suomalaisten tutkijoiden esittämänä. Luukkaisen ja Wuorisen ( 2002, 17) mukaan yrittäjyys koostuu osittain synnynnäisistä luonteenpiirteistä ja lahjakkuudesta sekä osittain ympäristön suhtautumisesta ja oppimisen aikaansaamista seikoista. Koiranen ja Peltonen (1995, 9) mukaan yrittäjyyden ydin on ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapa, joka sisältää tavoitteellista ja omavastuista itsensä johtamista. Leskisen (2000) mukaan yrittäjyys on luova, dynaaminen interaktiivinen ja holistinen muutosprosessi, jossa ominaista on kokemuksellisuus, kontekstuaalisuus ja oppiminen. Peltosen (1986) mukaan yrittäjyys on yläkäsite, joka sisältää ulkoisen ja sisäisen yrittäjyyden. Sisäinen yrittäjyys, josta käytetään myös sanoja yrittävyys, yritteliäisyys, on työyhteisön jäsenen yrittäjämäinen ajattelu-, toiminta ja suhtautumistapa (Koiranen & Pohjansaari 1994). Kyrö (1998) on jaotellut käsityksen yrittäjyydestä ulkoiseen, sisäiseen ja omaehtoiseen yrittäjyyteen. Ulkoisen yrittäjyyden tunnusmerkkinä on oma itsenäinen yritys, sisäinen yrittäjyys on organisaation kollektiivinen toimintatapa ja omaehtoinen yrittäjyys on yksilön oma toimintatapa. Yrittäjyys on siis ammatin lisäksi tietoa ja taitoa, mutta myös asennetta, tahtoa ja halua. Tässä tutkimuksessa käytetään sanaa yrittäjyys silloin, kun se yläkäsitteenä kattaa sekä ulkoisen yrittäjyyden että yrittäjämäisen asenteen.

14 10 Englannin kielen entrepreneurship tai entrepreneurial käsitteet ovat useissa yhteyksissä enemmän laatumääreitä kuin suomen kielen vastaavat ilmaisut, jotka viittaavat henkilön harjoittamaan liiketoimintaan tai omaisuuteen. Englanninkielinen käsite viittaa henkilön toimintatapaan, yritteliäisyyteen. Voidaan ajatella, että "entrepreneur" on henkilö, joka yrittää kasvattaa ja kehittää liiketoimintaansa menestyväksi. Tämä vastaa alun perin Shumpeterin luomaa yrittäjyyden käsitettä. Suppeammin ajateltuna yrittäjyys käsittää nimenomaan yrittäjähenkiset yrittäjät, joiden toimintaa leimaavat innovatiivisuus ja kasvuhaluisuus Laajasti ajatellen yrittäjiä ovat myös ei-innovatiiviset ja kasvuhaluttomat yrittäjät.. Tämä voi olla syynä siihen, että kansainvälisissä tieteellisissä keskusteluissa erotetaan pienyrittäjyys (SME, small busines owners) ja omistajajohtajuus (owner-manager) yrittäjyyden käsitteestä, koska näiden käsitteiden toiminnallisen yrittäjyyden taso vaihtelee. Pienyrittäjien ja omistajajohtajien käsitteet painottavat omistajuutta. Toisaalta yrittäjämäistä asennetta, yritteliäisyyttä, tarvitaan tänä päivänä kaikenlaisissa työsuhteissa. Yrittäjyyden toiminnallinen ydin esiintyy taloudellisena aktiivisuutena ja yhdistyy erilaisiin liiketoiminnan käytänteisiin. Erityisesti se tulee esiin silloin, kun täytyy vastata kilpailuun ja toimia epävarmoissa olosuhteissa. Ilman tätä aktiivisuutta ei ole yrittäjyyttä, joskin se esiintyy eriasteisena eri motiivein toimivilla yrittäjillä. Yrittäjyyteen tarvitaan aloitteellisia yksilöitä, joilla on yrittäjyyden henki (entrepreneurial spirit), muuten yrittäjyyttä ei voi syntyä. (Morrison, Rimmington & Williams 1999, 9) Yrittäjyyden hengen lisäksi yritystoiminnan kasvattaminen ja menestyminen yrittäjänä vaativat yrittäjältä riittävää kasvumotivaatiota sekä suorituskykyä ja resursseja kasvun toteuttamiseen. Yrittäjyyspääoma (entrepreneurial capital), joka sisältää yrittäjyysosaamisen (entrepreneurial competence) ja yrittäjäksi sitoutumisen (entrepreneurial commitment) on tärkein tekijä yrityksen kasvussa. (Erikson 2002) Yrittäjyyttä voidaan tarkastella myös yrittäjyysprosessin avulla (entrepreneurial process), joka huomioi yrittäjän ominaisuuksien lisäksi toimintaympäristöstä johtuvat tekijät (Kaikkonen 2005). Alue- ja sosiaalipoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna kaikki yrittäjyys on kuitenkin arvostettua ja tärkeää. Myös osa-aikaista ja pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavat yrittäjät, joiden liiketoiminnan tavoitteena ei ole kasvu vaan oman ansion hankkiminen, elämäntavan toteuttaminen tai elämänsisällön hankkiminen, tuovat elinvoimaa ja vireyttä varsinkin haja-asutusalueille. Näissä yhteyksissä usein puhutaan pakkoyrittäjyydestä tai elämäntapayrittäjyydestä.

15 11 Yrittäjyys ilmiönä ulottuu useiden tieteenalojen alueelle, vaikkakin yrittäjyystutkimukset vaihtelevat teoreettisilta lähestymistavoiltaan melkoisesti. Dewhurst ja Horobin (1998) ovat esittäneet laajan katsauksen erilaisista näkökulmista yrittäjyyteen (ks. myös Cunnigham & Lischeron 1991). Perinteisesti yrittäjyyttä on tarkasteltu psykologisesti, talousteoreettisesti ja sosiologisesti orientoituneissa yrittäjyystutkimuksissa. Myös kasvatustieteilijät ovat lähestyneet yrittäjyyttä kasvatuksen näkökulmasta (ks. esim. Leskinen 2000; Ruohotie 2000; Paajanen 2001). Tutkimustraditiot ovat kaukana toisistaan, mutta kaikilla niillä on jotakin uutta annettavaa yrittäjyystutkimukseen (Kyrö 1998, 11). Tyypillinen psykologinen (sosiaalipsykologinen) lähestymistapa yrittäjyyteen korostaa yrittäjien piirteitä, kuten itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Vesalan (1992) mukaan yrittäjistä muotoutuneeseen mielikuvaan liitetään psykologien painottamat persoonallisuuspiirteet, kuten suoriutumisen motiivi (need for achievement) ja sisäinen kontrolliodotus (locus of control). Kontrolliodotusta kartoittava mittari kertoo yksilön yleisistä odotuksista sen suhteen, missä määrin tapahtumat aiheutuvat hänen omista teoistaan (sisäinen kontrolliodotus) tai ulkoisista tekijöistä eli sattumasta tai muista ihmisistä. Vesalan (1992) tutkimuksessa on todettu, että sisäinen kontrolliodotus on yrittäjillä muita ihmisryhmiä korkeampi. Suoriutumisen motiivi on yksi yrittäjäksi ryhtymisen syy ja se edistää yrittäjän menestymistä ja selviytymistä yrittäjänä. Tämä yrittäjille ominainen piirre ilmenee muun muassa useissa suomalaisissa maaseutuyrittäjyyttä koskevissa tutkimuksissa (esim. Kumpulainen 1999; Katila 2000). Usko omiin kykyihin luo pohjan yrittämiselle. Yrittämisessä on kysymys siitä, mitä yrittää, kuinka kovasti yrittää ja miten yrittää. Yrittäjyyden voimakkuus riippuu henkilön tarpeista toimia tavoitteidensa mukaisesti. Suoriutumismotivaatiot vaihtelevat alueittain ja yksilöiden välillä (Niittykangas ym. 1999). Yrittäjyyden erilaista ilmenemistä eri maantieteellisillä alueilla on pyritty selittämään paikalliskulttuurien eroavaisuuksilla (Pitkänen & Vesala 1988). Aluepoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna yrittäjien suoriutumisen motiivi on merkittävä tekijä alueiden elinvoimaisuuden säilyttäjänä ja sosiaalisen pääoman rakentajana. Edellä esitetyt psykologiset yrittäjyyden ominaisuudet ovat merkittäviä yrittäjyyden esiintymisessä ja sen vahvuudessa. Talousteoreettinen yrittäjyystutkimus lähestyy yrittäjyyttä yrityksen ja sen toiminnan kautta. Yleisesti esiintyviä aiheita ovat johtamiseen, organisaation toimintaan, yrityksen kannattavuuteen ja menestymiseen liittyvät kysymykset.

16 12 Talousteorioiden ja psykologisten teorioiden antama kuva yrittäjyydestä on individualistinen. Suosittu ja sosiologisempi tapa lähestyä yrittäjyyttä on yrittäjyystypologioiden kuvaus. Nämä typologiat kuvaavat tiivistetysti yrittäjien toimintatapoja ja lähtökohtia. Yksi tunnetuimmista yrittäjyystypologioista on Smithin (1967) kahden yrittäjätyypin jaottelu: ammattiyrittäjät (craftsman-entrepreneurhip) ja opportunistit (opportunistic entrepreneur). Ammattiyrittäjät eivät esiinny yrityksensä johtajina vaan nimenomaan yrittäjinä. He toimivat mielellään omissa oloissaan yksin ja pyrkivät pitämään yrityksensä pienenä. Yrittäminen on enemmänkin elämäntapa kuin liiketoiminnan harjoittamista. Opportunisistit taas ovat kasvuhakuisia yrittäjiä. (Koskinen 1992, 114; Vanhala, Laukkanen & Koskinen 1997, 57) Myös Stanworth ja Curran (1973) ovat rakentaneet yrittäjyystypologian, jossa yrittäjät jaotellaan käsityöyrittäjiin, klassisiin yrittäjiin ja yrittäjäjohtajiin. Tämän tutkimuksen mukaan yrittäjien rooli ja käyttäytyminen voivat muuttua yrityksen kehityksen myötä. Scase ja Goffee (1982) tarkastelivat typologiassaan keskiluokkaisia yrittäjiä ja jakoivat heidät neljään luokkaan: itsensä työllistäjät, pientyöllistäjät, omistajakontrolloijat ja omistajajohtajat. Tämä typologia painottuu työvoiman ja pääoman käytön erilaisiin tilanteisiin, eikä siinä korostu yrittäjän omat piirteet tai käyttäytymismallit. Marjosola (1979) jakoi yrittäjät tilaisuutta etsiviin ja tilaisuuden hyväksyviin yrittäjiin. Tilaisuutta etsivät yrittäjät näkevät yrittäjyyden jotenkin tavoiteltavana, kun taas tilaisuuden hyväksyvillä yrittäjillä jokin valmiina tuleva tekijä tekee heistä yrittäjän. Nämä yrittäjät Tamminen (1981) on tyypitellyt yrittäjiksi päätyneisiin tai yrittäjiksi ajautuneisiin. Yrittäjyyden teoriat ja typologiat kuvaavat yrittäjän toimintaa pääasiassa erillään sosiaalisista verkostoista, joiden keskellä yrittäjä toimii. Relationistinen näkökulma, jota myös erilaiset yrittäjyyden verkostotarkastelut edustavat, kuvaa yrittäjää suhteessa asiakkaisiin, kilpailijoihin, perheen jäseniin tai yhteistyökumppaneihin. Verkostotutkimus korostaakin sosiaalisten verkostojen merkitystä yritystoiminnassa (ks. Johannisson 1986; Komppula 2000; Varamäki 2001). Edellä esitetty antaa pintapuolisen käsityksen lähestymistavoista yrittäjyyteen. Yrittäjyyttä voidaan siis kuvata yksilötasolla, yritystasolla tai yhteiskunnallisella tasolla. Yrittäjyyttä, varsinkin pien- ja perheyrittäjyyttä, on vaikea asemoida kuulumaan pelkästään yhteen tieteenalaan ja tarkastelussa tulee huomioida yrittäjyyden toimintaympäristö, jolloin

17 13 tutkimuksen sijoittuminen monelle osa-alueelle on tyypillistä. Useat tutkimukset lienevät helposti sijoitettavissa jonkin alueen sisälle, mutta osa tutkimuksista voi sisältää elementtejä useasta alueesta. Jopa ulkoisen yrittäjyyden ilmenemistä on vaikea tilastoida tarkasti, koska palkkatyön, ammatin harjoittamisen ja yrittämisen raja ei ole varsinkaan pienten yksiköiden kohdalla selkeä. Yrittäjien joukkoon kuuluu ammatinharjoittajia, toiminimiä, kommandiitti- ja avoimia yhtiöitä, osakeyhtiöitä sekä niiden lisäksi yrittäjiä, jotka ovat palkkasuhteessa ulkopuoliseen työnantajaan ja harjoittavat yritystoimintaa osa-aikaisesti. Järjestäytyneen yrittäjäkunnan keskuudessa tehtyjen tutkimusten mukaan voidaan arvioida, että 80 % yrittäjistä on omistajayrittäjiä (Borg 1998, 59-60). Euroopan pohjoisimmissa maissa keskikokoisten ja suurten yritysten osuus on suhteellisesti korkeampi kuin Euroopan eteläisissä osissa. Tyypillistä eteläosille on hyvin korkea mikroyritysten osuus. (Paasio & Heinonen 1993, 25; Eurostat 1992) Kun yrittäjyyden tarkasteluun sisällytetään sisäinen yrittäjyys, on sen ilmenemistä ja ilmenemisen tasoa vielä vaikeampaa, lähes mahdotonta tarkasti mitata. Yrittäjyysasenteiden mittaamisella voidaan saavuttaa vain suuntaa-antavia tutkimustuloksia tehtyjen tutkimuksien perusjoukosta. Kuten edellä on esitetty, yrittäjyys on monitahoinen ilmiö, jonka edistämistä kansantaloudellisiin syihin vedoten korostetaan useissa yhteyksissä. Viime vuosina yrittäjyyden edistäminen on ulottunut lapsiin ja nuoriin, jolloin heihin kohdistetaan erilaisia yrittäjyyskasvatuksellisia toimenpiteitä. Vuosina Opetushallitus lanseerasi yrittäjyyskasvatusprojektin monilla eri paikkakunnilla Suomessa. Projekti koski sekä peruskouluja että ammatillista koulutusta. Pidetään tärkeänä, että yrittäjämäinen asenne ja toimintatapa siirtyisi oppijoihin jo ennen aikuisikään ja työelämään siirtymistä. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena onkin laajasti yritteliäisyyden ja jokaisen yksilön yrittäjämäisten ominaisuuksien kehittäminen eri kouluasteilla yritystoiminnan käynnistämiseen liittyvien valmiuksien jakamisen lisäksi.

18 Yrittäjyyskasvatus Yrittäjyyskasvatuksen määritteleminen on ongelmallista kuten yrittäjyydenkin määrittely, eikä sitä voi tarkastella irrallaan yrittäjyydestä ja sen määritelmistä. Eri tahot puhuessaan yrittäjyydestä tai yrittäjyyskasvatuksesta, saattavat tarkoittaa käsitteiden sisällöllä eri asioita. Yrittäjyyskasvatus ei ole pelkästään uusien yksityisyrittäjien luomista ja kasvattamista, vaan se on suurimmalta osaltaan erittäin pitkäjänteistä asennekasvatusta. Yksilöt voivat olla jo syntymästään lähtien luonteeltaan yritteliäitä, mutta yrittäjämäistä käyttäytymistä voidaan vahvistaa ja edistää koulutuksella. Kuitenkin käsite entrepreneurial education kytkeytyy kansainvälisesti enemmän koulutukseen, joka on suunnattu pienyrityksen omistamiseen ja liiketoiminnan harjoittamiseen omassa yrityksessä (Paajanen 2001, 113). Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena on Leskisen (2000, 11) mukaan on kasvattaa yrittäjämäisesti toimivia ihmisiä elämän eri saroilla jolloin sitä voidaan pitää jopa kansalaistaitona ja elämänhallintana. Yrittäjyyskasvatus on saanut aikamme kulttuurisessa kontekstissa sisällön, joka ymmärretään oppilaitoksessa tapahtuvaksi yrittäjyyteen kasvattamiseksi (Remes 2003, 11). Ristimäki (1998, 65) pitää yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena yrittäjämäisen asenteen, ajattelutavan ja ominaisuuksien edistämistä yksilössä poissulkematta ulkoiseen yrittäjyyteen liittyviä valmiuksia. Yrittäjyyskasvatuksen liittäminen ainoastaan ulkoiseen tai sisäiseen yrittäjyyteen ei ole kattavaa yrittäjyyskasvatusta. Siihen tulisi aina sisältyä vähintään yrittäjämäiseen toimintaan liittyvää kasvatustoimintaa ja ulkoiseen yrittäjyyteen liittyvän opetuksen osuus riippuu oppijoiden iästä ja koulutustasosta. Ristimäki (2002, 13) onkin ehdottanut, että yrittäjyyskasvatuksen yhteydessä käytävässä keskustelussa voitaisiin luopua sisäinen ja ulkoinen yrittäjyyden käsitteistä ja puhua koulun piirissä ainoastaan yrittäjyyskasvatuksesta ja yrittäjyyden edistämisestä, koska tietämystä siitä, millaisissa työtehtävissä, kenen palveluksessa, palkansaajina vai yrittäjinä kasvatuksen kohteena olevat oppijat lopulta tulevat toimimaan. Myös Paajanen (2001, 137) pitää yrittäjyyskasvatusta kasvatuksena, jolla pyritään kehittämään oppijassa sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, jotka ovat hyödyksi työelämässä ja elinkeinotoiminnassa, työskenteleepä oppija sitten tulevaisuudessa toisen palveluksessa tai omistajayrittäjänä.

19 15 Yleisesti yrittäjyyskasvatus siten jakaantuu kahteen päälinjaan. Yrittäjyysasenteisiin ja taitoihin suuntautuva kasvatuksen laajempi käsite sisältää yrittäjämäisten henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittämistä. Sen painopiste on muualla kuin uusien yritysten perustamisessa. Toinen suppeampi käsite käsittää yrityksen perustamista varten annettavaa koulutuksen. (Römer-Paakkanen 2004, 36) Erilaisten yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyyskoulutuksien taso, tavoitteet, laajuus ja toteuttamistavat vaihtelevat paljon eri oppilaitoksissa ja eri maissa. Saurion (2003) mukaan oppimisprosesseissa yrittäjyys ja koulutus voidaan kuitenkin luontevasti yhdistää, vaikkakin niiden sisällöt vaihtelevat eri kouluasteilla. (ks. myös Leskinen 2000, 51) Tätä yhdistymistä voidaan kuvata seuraavasti (kuvio 1): Koulutus yrittäjyyteen Koulutus yrittäjyydestä 3 Koulutus yrittäjyyden avulla KUVIO 1 Koulutuksen ja yrittäjyyden yhdistyminen Koulutus yrittäjyyteen (1) tähtää oman yrityksen perustamiseen ja lisää tietämystä toimia yrittäjänä. Se lisää niiden oppijoiden valmiuksia, joilla tavoitteena on ulkoinen yrittäjyys, oma yritys. Koulutus yrittäjyydestä (2) lisää tietoisuutta yrittämisestä ja yrittäjyydestä tärkeänä toimijana yhteiskunnassa ja työskentelyasenteena sekä erilaisina johtamistyyleihin ja työolosuhteisiin liittyvinä tekijöinä, jolloin se voi myös kasvattaa motivaatiota ulkoiseen yrittäjyyteen (4). Koulutus yrittäjyyden avulla (3) tarkoittaa niitä pedagogisia ratkaisuja, joissa käytetään oppimisen välineinä aitoja yrityksiä ja yrittäjiä sekä yrityspelejä ja

20 16 harjoitusyrityksiä. Pienyritykset oppimisympäristönä tarjoavat roolimalleja ja verkostointimahdollisuuksia sekä mahdollisuudet tekemällä oppimiseen. Yrittäjyyden avulla voidaan kouluttaa sekä yrittäjyyteen että antaa tietoja yrittäjyydestä (5 ja 6) Tehokkainta ja kokonaisvaltaisinta yrittäjyyskasvatus silloin, kun kaikki eri osa-alueet yhdistyvät (7). Silloin vastataan Koirasen ja Peltosen (1995) määrittämiin yrittäjyyskasvatuksen tavoitteisiin, joita ovat muun muassa, että opiskelija arvostaa yrittäjyyttä, hän tuntee yrittäjyyden ilmenemismuodot ja tunnistaa yrittäjän ominaisuudet, hallitsee yrityksen perustamisen ja osaa pohtia yrityksen kilpailukykyä. Usein ajatellaan, että yrittäjäkasvatuksen tärkein ajatus on se, että maahamme saataisiin uusia yrittäjiä ja yrityksiä. Yrittäjyyskasvatus tulee nähdä paljon laajemmin, jolloin yrittäjyyskasvatuksen tehtävänä on tehdä yrittäjyydestä osa jokaisen ihmisen elämää. Opitut tiedot ja taidot vanhenevat vuosien saatossa, mutta myönteiset asenteet ja arvot, jotka on saatu yrittäjyyskasvatuksen avulla syntymään yrittäjyyttä kohtaan, eivät välttämättä häviä koskaan. Tämän vuoksi yrittäjämäistä ajattelua ja yrittäjyyshenkeä voidaan viljellä kaikessa oppimisen osana. Leskinen (2000, 51) näkee yritteliään ihmisen luonteeltaan itsenäisenä, jolla on vahva itsetunto, vastuuntuntoinen asenne elämään ja halu suoriutua tehtävistään itsenäisesti. Remes ( 2003, 163) ehdottaakin, että yrittäjyyskasvatuksen käsitteen määrittelyyn otettavaksi kaksi eri käsitettä. Näistä yrittäjä- (tai yrittäjyys)koulutus antaisi tiedollisia valmiuksia yrittäjänä toimimiseen ja yrittäjyyskasvatus olisi oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kuuluva oppimisen menetelmä, jolla pyritään tietoisesti antamaan oppijalle organisaatiotoimijana toimimisen lisäksi edellytykset oppia toimimaan yritteliäällä tavalla. Kysymys on mitä- ja miten tasojen yrittäjyyskasvatuksen pedagogisen jäsentämisen kuvaamisesta. Silloin mitä-taso kuvaa yrittäjyyden tietosisältöä ja miten-taso yrittäjyyskasvatuksen pedagogiaa. Myös Leskinen (2000) jaotteli yrittäjyyskasvatukselle kolme tavoitetasoa, joita ovat asenteet, tiedot ja taidot. Asennekasvatuksellinen osio koskisi koko koulutusjärjestelmää, mutta tietojen ja taitojen opettaminen tapahtuisi vasta peruskoulun jälkeen. Varsinkin taitotason opettaminen sopii parhaiten ammatilliseen koulutukseen. Kehitettäessä yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta, on syytä tunnistaa yrittäjyyden eri ulottuvuudet (taulukko 3). Ristimäen (2002, 40) mukaan yrittäjyyttä voidaan tarkastella neljässä erilaisessa ulottuvuudessa (ks. myös Römer-Paakkanen 2004):

21 17 TAULUKKO 2 Yrittäjyyden ulottuvuudet Ulottuvuus Toimintaympäristö Liiketoiminta Organisaatio Yksilö Sisältö Yrittäjyys kansantaloudessa Yrityskenttä ja dynamiikka Yrittäjyyskulttuuri Verkostoituminen Yrittäjyyden peruskäsitteet Mahdollisuudet Liikeideat Innovaatiot Yrittäjästrategiat Yrittäjyyden eri toimintatavat ja muodot, mm perheyrittäjyys, franchising-yrittäjyys, osuuskuntayrittäjyys Yrittäjäominaisuudet Yrittäjäksi ryhtymisen prosessi Yrittäjän työ ja roolit Yrittäjätyypit Yrittäjäksi ryhtymisen esteet Yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta yrittäjyyden toimintaympäristön eli makroulottuvuuden kautta oppijalle syntyy käsitys yrityselämän merkityksestä ja siitä, mitä se merkitsee koko yhteiskunnalle ja sen hyvinvoinnille. Nämä tekijät auttavat ymmärtämään yrittäjyyden syntymistä ja sitä kautta teoreettinen tieto yrittäjyydestä lisääntyy ja asenteet yrittäjyyttä kohtaan muuttuvat tietoon perustuviksi käsityksiksi yrittäjyydestä. Liiketoiminnallinen ulottuvuus sisältää yleisiä liiketaloudelliseen tietoon perustuvaa oppiaineista, jota ei aina yhdistetä yrittäjyyteen vaan yritystoimintaan yleensä. Tähän ulottuvuuteen liittyvä opetusmateriaalia ja kirjallisuutta on eniten saatavissa ja siihen liittyvää tietämystä lienee kaikilla ylemmillä opetustasoilla ja alueilla eri tasoisesti tarjolla. Organisationaalinen ulottuvuus tuo esille erilaisia tapoja toteuttaa yrittäjyyttä. Yritysmuoto tai tapa yrittää voi olla enemmän tai vähemmän koulutusta tai erilaisia taitoja vaativa, kuten esimerkiksi osuuskuntayrittäjä, yksinyrittäjä, asiantuntijayrittäjä, franchising-yrittäjä tai sisäinen yrittäjä. Yrittäjyyskasvatuksen tehtävä on esitellä yrittäjyyden erilaisia mahdollisuuksia niin ulkoisen yrittäjyyden ja eri yritysmuotojen kuin myös yrittäjyyden monimuotoisuuden kautta.

22 18 Yrittäjyyden yksilöulottuvuus liittyy yksilön persoonaan, ominaisuuksiin ja toimintatapaan sekä näiden kehittymiseen. Yksilön näkökulmasta tämä ulottuvuus tarkoittaa perehtymistä yksilön yrittäjäominaisuuksiin, yrittäjäksi ryhtymisen esteisiin ja prosessiin, yrittäjän työhön ja erilaisiin yrittäjätyyppeihin ja yrittäjän rooleihin. Halutessamme kasvattaa ja kouluttaa uusia yrittäjiä emme voi kouluttajina muuttaa oppijoiden yleisiä taustatekijöitä, mutta voimme vaikuttaa asenteisiin ja arvoihin lisäämällä tietoa yrittäjyydestä ja yritystoiminnasta. Voimme myös vaikuttaa yksilön toimintaympäristöön lisäämällä yrittäjämyönteisyyttä ja vuorovaikutusta yritysmaailman kanssa. Perehtyminen yrittäjyyteen monista näkökulmista lisää oppijan tietämystä. Tuttuus aiheuttaa positiivisen asenteen yrittäjyyttä kohtaan, sillä mitä tutumpi asia on sitä positiivisemmin asiaan suhtaudutaan (Helkama, Myllyniemi & Lieblind 1998, ). Outo asia ei sovi elämänpiiriin ja odotuksiin. Voidaan siis olettaa että positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan on edellytys yrittäjäksi ryhtymiselle. Sen avulla voi käynnistyä tiedostettu tai tiedostamaton prosessi, joka voi johtaa tulevaisuudessa yrittäjyyteen. Käytännön yrittäjyyskasvatusta eriasteisissa koulutusorganisaatioissa toteuttavat opettajat. Siten opettajan asenne yrittäjyyteen on tärkeää. Paajasen (2001, 140) mukaan yrittäjyyskasvattaja (=opettaja) on henkilö, joka lisää oppijan valmiuksia (tiedot, taidot, asenteet ja tahto) ja kasvua yrittäjyyteen, ymmärtää yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta ja antaa niille holistisen sisällön. Hän suhtautuu yrittämiseen ja yrittäjyyteen myönteisesti ja toimii työssään yrittäjämäisesti. Hänellä on nykyaikainen oppimiskäsitys, hän kannustaa yrittäjyyteen ja tukee oppijan henkistä kasvua sekä käyttää yrittäjyyttä kehittäviä oppimismenetelmiä. 2.2 Yrittäjyysasenne Ihmisen suhtautumista eri asioihin, jotka hän kohtaa elämässään sekä hänen päätöksiään ohjaavat arvot ja asenteet. Arvot ovat näkymättömiä ja tiedostamattomia, mutta ne vaikuttavat kaikkien elämässä jokapäiväisten valintojen taustalla. Arvot ovat syvällisempiä ja huomattavasti hitaammin muuttuvia kuin asenteet. Asenteet ovat tapoja, joilla suhtaudutaan ympäröivään maailmaan. Ne ovat myönteisiä, neutraaleja tai kielteisiä toimintavalmiuksia, jotka helpottavat päätettäessä, miten eri tilanteissa tulee toimia ja ne ovat johdettavissa

23 19 yksilön arvoista. (Puohiniemi 2002, 20) Huolimatta asenteen yleisyydestä yhtenä eniten käytettynä sosiaalipsykologisena käsitteenä, esiintyy sen määrittelyssä, käytössä ja ymmärtämisessä melkoisesti vaihteluja riippuen kulloisestakin lähtökohdasta. Platonista asti juontuu perinne määritellä asenne-käsite laveasti siten, että se käsittää tunteen, ajatuksen ja toiminnan (Helkama ym. 1998, 188.) Kaksi yleistä piirrettä, jotka näyttävät yhdistävän erilaisia asenneteorioita, ovat kohteellisuus ja arvottavuus. Yleisellä tasolla siis viitataan henkilön omaksumaan suhteelliseen pysyvään suhtautumistapaan, johonkin tiettyyn kohteeseen, jonka kautta hän viestittää arvojaan. Peltosen mukaan (1986, 111) asenne on johonkin kohteeseen suuntautuva suhteellisen pysyvä suhtautumistapa, joten ne ovat pysyvämpiä ja pitkäkestoisempia kuin motivaatio, vaikka niillä on yhteys motivaation syntyyn. Asenne vaikuttaa toiminnan laatuun ja motivaatio siihen, millä vireydellä toiminta suoritetaan. Asenteiden voimakkuus ja laatu ovat riippuvaisia yksilön kokemuksista ja taipumuksista sekä asioiden sisäistämisasteista. (Peltonen & Ruohotie 1992, 38-40) Asenteiden yhteydessä voidaan tarkastella myös uskomuksia, jotka ovat yksilöiden subjektivistisia, rationaalisia tai epärationaalisia tulkintoja ja arvioita. Uskomukset ovat henkilön oikeaksi uskomia näkemyksiä, vääriä tai oikeita, mutta ne eivät ole luonteeltaan niin pysyviä kuin asenteet. Arvot, asenteet ja uskomukset kytkeytyvät toisiinsa. (Huuskonen 1989, 90-91) Asenteen määrittely vaihtelee kulloisenkin tutkimuksen ja yhteyden mukaisesti ja sen mittaaminen ei ole osoittautunut helpoksi tehtäväksi varsinkaan silloin jos sen oletetaan osoittavan yhtyettä käyttäytymiseen. Sen vuoksi asennetta onkin alettu pitää potentiaalista suhtautumistapaa, eräänlaista valmiutta reagoida tietynsuuntaisella tavalla. Voidaan siis olettaa että positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan on edellytys yrittäjäksi ryhtymiselle. Se voi käynnistää tietoisen ja/tai tiedostamattoman perustamisprosessin tai ohjata ja suunnata yksilön toimintaa ja valintoja. Myönteinen asennoituminen ja kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan ovat perustana omakohtaiselle yrittäjyydelle ja yrittäjyyden tien hyväksymiselle, jos tie yrittäjyyteen tulee eteen. (Tonttila 2001, 46-47) Koska asenteet ovat sosiaalisesti konsturuoituja ilmiöitä, kasvu- ja toimintaympäristöllä on merkitystä asenteiden muovautumiseen. Mitä tutumpi ja läheisempi kohde on, sitä

24 20 myönteisemmin siihen suhtaudutaan. Sen vuoksi perhe- ja lähipiirin yrittäjyys ruokkii myönteisiä yrittäjyysasenteita, vaikkakin negatiiviset kokemukset voivat toimia myös päinvastoin. Tuntemattomaan asiaan kuitenkin suhtaudutaan kielteisemmin kuin tuttuun. (Tonttila 2001, 47-48) Yrittäjyys siis synnyttää yrittävyyttä ja myönteisiä asenteita yrittäjyyttä kohtaan. Juutin (1989, 18-19) mukaan asenteet muodostuvat kolmesta komponentista: affektiivisesta ja kognitiivisesta komponentista sekä toimintavalmiudesta. Affektiivinen komponentti kuvastaa niitä tunteita, joita henkilöillä on jotakin tiettyä kohdetta kohtaan. Se ilmenee pitämisenä, hyvänä tai miellyttävänä tai niiden vastakohtana. Kognitiivinen komponentti perustuu niihin aiempiin tietoihin, joita henkilöllä on kohteesta. Näitä tietoja ovat muun muassa kokemukset, huhut, ennakkoluulot ja opit. Toimintavalmius kuvastaa sitä, miten henkilö aikoo käyttäytyä tietyssä tilanteessa. Toimintavalmiuteen vaikuttavat niin affektiivinen kuin kognitiivinen komponentti. Yksilö pyrkii löytämään tasapainon sosiaalisen ympäristönsä kanssa. Tämä voi ilmetä joko hakeutumisena sellaiseen ympäristöön, joka on omien arvojen ja asenteiden mukainen ja mukautumisena ympäristön odotuksiin ja toimintatapoihin. Mukautuessaan yksilö yleensä joutuu muuttamaan omia asenteitaan ryhmän mukaiseksi (Helkama ym. 2001, 194). Asenteet voivat muuttua melko nopeasti, jos yksilö saa lisää tietoa kohteesta tai hänen kokemuksensa kohteeseen liittyen lisääntyvät. Yksilö muuttaa asennettaan silloin kun hänellä ei ole riittävää perustelua toiminnalleen. (Helkama 2001, 198) Asenne on mielipidettä syvällisempi ja sillä on katsottu olevan vaikutusta käyttäytymiseen, joskin ongelmana on ollut löytää asenteen ja käyttäytymisen välinen yhteys. Tutkimuksella ei ole pystytty osoittamaan tähän yhteyttä ja asennoituminen on varsin tilannesidonnainen ilmiö (Tonttila 2001, 6-47). Koska asennetutkimuksilla ei voi ennustaa ihmisen käyttäytymistä, asenteella on alettu tarkoittaa potentiaalista suhtautumis- ja käyttäytymistapaa. Se osoittaa jonkinlaista valmiutta toimia tietyllä tavalla. Yrittäjäksi oppimisen taustaksi ja ymmärtämiseksi voidaan käyttää luokittelua (taksonomia), jota on käytetty alun perin oppimiserojen selittämisessä, mutta myös yrittäjyyden yhteydessä (ks. Koiranen & Ruohotie 2001). Tämä taksonomia erottaa toisistaan yksilön kognitiiviset,