Kunniakierros on juuri startannut. Kenttää kiertämään säntäsi vanhempien juoksijoiden kanssa myös suuri joukko urheilukoululaisia

Transkriptio

1

2 2 Kunniakierros on juuri startannut. Kenttää kiertämään säntäsi vanhempien juoksijoiden kanssa myös suuri joukko urheilukoululaisia Tiimityö on voimaa. Kuvassa Kunniakierroksen kovimmat kerääjät (Liisa Vänskä, Atso Vänskä, Sirpa Seppänen, Irja Pippola ja Ida Pippola. Kuvasta puuttuu Ossi Muikku). Kunniakierroksen ohjelmallisesta osuudesta vastasi tänä vuonna nuorisotoimen tanssiryhmä vetäjänään Veera Seppänen. Kunniakierroksen tuotoilla tuetaan mm. tällaista toimintaa. Kuvassa LU:n joukkue 9-15-vuotiaiden pm-viesteissä.

3 3 Tavoitteena hauskuus Urheilun ja kaiken harrastamisen tulee olla hauskaa. Lieksan Urheilijoissa koko toiminnan tavoitteena on, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin se, että on hauskaa. Kaikki muut asiat ovat enemmän tai vähemmän sivuseikkoja. Hauskuus vai pakolla puurtaminen, kyseessä on tietoinen valinta, ja olemme päätyneet ensimmäiseen vaihtoehtoon. Käytännössä pyrimme siihen, että lähtiessäsi järjestämästämme tapahtumasta (oli se sitten kokous, harjoitukset, kilpailut tai ihan mikä tahansa) fiiliksesi on parempi kuin tullessa. Kuulostaa tietenkin mahdottomalta, mutta ei ole sitä. Kaikki tekeminen vaikuttaa kaikkeen, mutta tässä muutamia peruspilareita, joilla seuran toiminta alkaa muodostua siihen suuntaan, että se on hauskaa. Positiivisuus Kaiken juuri. Hyvien puolien löytäminen asioista on vaikeampaa kuin virheiden, mutta ne hyvät puolet ovat löytämisen arvoisia. Jokaista virhettä kohti voi löytää ainakin kymmenen hyvää asiaa. Jos äidinkielen opettajakin korjaisi joskus oppilaiden aineet siten, että hän merkitsisi kaikki oikein olevat kohdat sinisellä ja jättäisi virheiden kohtiin tyhjää (siis päinvastoin kuin nykyinen punakynä, jolla merkitään virheet ja jätetään oikeat kohdat huomiotta), tuntisi jo kuutosen tai seiskan oppilas itsensä päteväksi, hänellähän on enemmän oikein kuin väärin! Tai harjoituksissa pallopelissä tehdäänkin niin, että maalin tehnyt joukkue tuulettaa sen sijaan että maalin päästänyt joukkue punnertaa. Tämä johtaa siihen, että tekeminen onkin hauskaa ja itsensä tuntee hyväksi! Tavoitteellisuus ja laadukkuus Käytännössä kaikki se toiminta, jota Lieksan Urheilijat järjestää, pyrkii olemaan tavoitteellista ja mahdollisimman laadukasta. Esimerkiksi kaikissa järjestämissämme kilpailuissa pyrimme toimimaan niin laadukkaasti kuin osaamme. Edes pienimpiä kilpailuja ei järjestetä puolihuolimattomasti. Tavoitteellisuus ja laadukkuus ovat myös pääteemoja kun mietitään sitä millaista valmennustoimintaa seura pyrkii tarjoamaan. Hyvin treenanneille urheilijoille kilpailutkin ovat hauskempia. Toisaalta esimerkiksi urheilukoululla on omat tavoitteensa ja nekin pyritään saavuttamaan laadukkaan ohjaustoiminnan avulla. Valinnanvapaus Tee seurassa sitä, mitä haluat tehdä. Junnut lähtevät kisoihin, jos haluavat. Vähän vanhemmat lähtevät kisoihin, jos haluavat ja tekevät niitä lajeja, joita haluavat. Jos urheilijalla on useampia lajeja, joita hän harrastaa, hän saa valita, missä treeneissä käy. Kaikissa harjoituksissa ei ole pakko käydä. Toimitsijaksi ei ole pakko tulla. Tapahtumiin ei ole pakko osallistua, eikä perään kysellä, jos olet poissa. Voit tulla kilpailuihin, vaikka et olisi käynyt kertaakaan harjoituksissa, tervetuloa. Lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle. Ja seuranakin tehdään valintoja sen mukaan, missä halutaan olla hyviä. Tehdäänkö urheilua vai kerätäänkö rahaa? Järjestetäänkö kilpailuja vai tanssiaisia? Koulutetaanko ohjaajia vai valitetaanko ohjaajien puuttumista? Pidetäänkö hauskaa vai toimitaanko otsa rypyssä? Vastuun ottaminen Seuramme tekemisistä, seurahengestä, ihmisistä ja menestyksestä vastaamme viime kädessä ainoastaan me itse. Suunnitellaanko vai toteutetaanko? Valitetaanko olosuhteita vai kehitetäänkö itse olosuhteita? Odotetaanko, että joku tulee ja ratkaisee ongelmamme vai ratkommeko ongelmamme jo ennen kuin ne muodostuvat ongelmiksi? Valitetaanko väkiluvun ja tekijöiden vähenemistä vai näemmekö mahdollisuutemme olevan juuri tässä? Valintamme lienevät ilmeisiä. Vastuun jakaminen Kenenkään ei tarvitse tehdä yksin ainakaan sitä, missä ei ole hyvä. Muodostetaan ryhmiä, tehdään porukalla. Jo pelkästään se, että koossa on useita ihmisiä, on hauskaa. Ja se, että saadaan jotakin aikaiseksi, on sekin hauskaa. Lisäksi etsitään ja löydetään huipputekijöitä omille paikoilleen. Olkoon se sitten huippuohjaaja, huippumittamies tai tuulimittarin lukija, huippujen kanssa on hauska työskennellä. Seurahenki Seurahenki on kaikkein arvokkain omaisuus, mitä seurastamme löytyy. Vaikka meillä olisi miljoona euroa tilillä ja kymmenen olympiavoittajaa seurassa, ei niillä olisi mitään merkitystä, jos touhu olisi ryppyotsaista. Niin se vain on. Ilkka Vänskä Yllä oleva juttu sisältää vinkkejä myös siihen, kuinka vapaaehtoiset saadaan suorastaan työntymään talkoohommiin silloin, kun töitä vaan sattuu olemaan. Tontut ovat avustamassa Tokmannilla tänäkin jouluna.

4 4 Kesällä urheilukoulussa 133 lasta Urheilukoulun suosio jatkui suurena kuluneenakin kesänä. Kun keväällä mietittiin kuinka urheilukoulua voitaisiin kehittää ja saada siitä vieläkin kiinnostavampi, tuli parhaimpana ideana esiin harjoituskertojen tuplaaminen yhdestä viikkokerrasta kahteen. Tällä muutoksella saatiin varmistettua se, että kesän aikana ehdittiin tutustua paremmin kaikkiin yleisurheilulajeihin ja samalla urheilukoulusta saatiin lapsille entistä tiiviimpi harrastusmahdollisuus. Uudistus otettiinkin lasten ja vanhempien puolelta vastaan hyvin ja urheilukouluun ilmoittautui kesän aikana 133 lasta, joka on suunnilleen saman verran kuin aiempina vuosina. Tämä määrä osoittaa sen, että yleisurheilukoulu on saavuttanut lasten ja lasten vanhempien piirissä sellaisen maineen, että sinne halutaan tulla vuodesta toiseen. Kesän lopulla tiiviimpi kokoontumistahti näytti tuottaneen tulosta, sen verran taitavasti urheilukoululaiset hallitsivat eri lajien suoritustekniikoita. Liekö sitten johtunut useammista harjoituskerroista sekin, että urheilukoululaiset osallistuivat esimerkiksi Tähtikisan osakilpailuihin edellisvuosia aktiivisemmin. Urheilukoulun ohjauksesta ja muusta toteutuksesta vastaavat Lieksan Urheilijoiden omat nuoret ohjaajat. Tänä keväänä uusia ohjaajia koulutettiin yksitoista, joten urheilukoulussa riittää ohjaajia varmasti myös lähivuosina. Yhteensä ohjaustehtävissä oli kesällä 20 ohjaajaa, joka on kiitettävä määrä. Noin puolilla ohjaajista on ohjauskokemusta takanaan yli neljä vuotta, joten ohjaustiimistä löytyy riittävästi tarvittavaa kokemusta. Useita vuosia jatkuva työskentely urheilukoulussa kielii siitä, että nuoret tykkäävät toimia ohjaajina. Ja mikseivät tykkäisi kun saavat itse olla päättämässä siitä, mitä urheilukoulussa tapahtuu. Nyt talvikaudella urheilukoulu kokoontuu sunnuntaisin klo Kuhmonkadun koululla. Talven harjoitukset ovat hyvin samanlaisia kuin kesällä. Lapset pääsevät siis opettelemaan kaikkien yleisurheilulajien tekniikoita ja lisäksi urheilukoulussa kehitetään kehon hallintaa ja lihaskuntoa monilla erilaisilla liikkeillä sekä pelataan mm. pallopelejä. Urheilukoulussa harjoitukset ovat monipuolisia. Sukkulaviesti on perusjuoksemista parhaimmillaan. Etualalla viestin etenemistä seuraa LU:n vuoden ohjaajaksi valittu Ismo Korhonen. Ohjaajiakin tarvitaan urheilukoulussa runsaasti, ettei yhden ohjajan vastuulle jää liian isoa ryhmää. Kesällä ohjaustoiminnassa oli mukana 20 ohjaajaa. Urheilukoulussa riitti koko kesän vilskettä. Yhteensä ilmoitautuneita oli 133, joten välillä pääsi syntymään tungostakin. Starttikurssi on yleisurheiluohjaajien peruskurssi, jonka kaikki urheilukouluohjaajat suorittavat ennen ohjaajiksi pääsyään. Kurssilla käydään läpi mm. ohjaamisen perusteita ja yleisurheilulajien perustekniikat. Kevään kurssilla Lieksassa mukana oli 11 nuorta ohjaajaa.

5 5 Yleisurheilijoiden harjoituspaikat Yhtenä tärkeänä lenkkinä siinä kokonaisuudessa, jonka seurauksena urheilija voi kehittyä haluamalleen tasolle on se, että harjoituspaikat ovat riittävän hyvät. Kesä on yleisurheilijoilla kilpailukautta ja silloin keskitytään lajitekniikoiden parantamiseen, johon Lieksan keskuskenttä antaa riittävät puitteet. Talvikaudella yleisurheilijat keskittyvät lähinnä perusominaisuuksien (nopeus, kestävyys, kimmoisuus, voima, lajivoima, lihaskunto yms.) kehittämiseen lajitaitavuutta kuitenkaan kokonaan unohtamatta. Kokonaisuutena yleisurheilijoilla on talvellakin kelvolliset harjoitusolosuhteet. Millaiset harjoituspaikat meillä sitten on käytännössä ja millaisia harjoituksia niissä pidetään, siitä saat selvää seuraavassa: Urheilukenttä Vuonna 1985 novotan-päällysteen saanut urheilukenttä on edelleen hyvässä kunnossa ainakin harjoittelu- ja pm-kisakäyttöä ajatellen. Kuusi kiertävää rataa ja melko hyvässä kunnossa olevat hyppy- ja heittopaikat ovat kesäisin käytännössä kaikkina päivinä yleisurheilijoidenkin käytössä, harjoittelemaan pääsee siis käytännössä aina silloin kuin haluaa. Kesällä kentällä tehtävät harjoitukset ovat pääasiassa tekniikkaharjoituksia, mutta myös nopeus-, kimmoisuus- ja lihaskuntoharjoitteita tehdään säännöllisesti. Keväisin ja syksyinen kentällä suoritettavissa harjoituksissa tehdään enemmän perusharjoittelua mm. pidempien juoksujen ja loikkasarjojen muodossa. Kuhmonkadun koulu Yleisurheilijoiden pääharjoituspaikka talvikaudella. Koulun 70 metriselle käytävälle levitettävä kumimatto mahdollistaa nopeusja kimmoisuusharjoittelun laadukkaan suorittamisen, tarvittaessa myös piikkareilla. Koulun salissa (13x22 metriä) suoritetaan yleensä harjoitusten alkuverryttelyt. Lisäksi kuntopallo-, voimistelu- ja lihaskuntoharjoitteet ovat mukana lähes kaikissa harjoituksissa. Myös heittolajien harjoitteita voidaan tietyiltä osin suorittaa salissa. Väliverhon avulla sali voidaan jakaa kahteen pienempään osaan. Väliverhoa käytetään eritoten urheilukoulun harjoituksissa, kun kerralla paikalla on yli 30 lasta. Tennishalli Pielisen Tenniksen ylläpitämässä hallissa (noin 18x30m) yleisurheilijat tekevät kerran viikossa pääasiassa tekniikkaharjoituksia. Alun perin yli kymmenen vuotta sitten LU otti tennishallille vuoron korkeushyppääjiä varten, koska halliin saatiin korkeushyppypatjat ja telineet säilöön talveksi ja ne olivat siellä vielä helposti otettavissa käyttöön. Siitä lähtien korkeushyppääjät ovat käyneet hallilla hyppäämässä talvisin viikoittain. Viime vuosina hallilla on tehty tekniikkaharjoitteita myös muita lajeja varten. Esimerkiksi keihästä ja kiekkoa on voitu heittää tietyin rajoituksin ja aitajuoksua on harjoiteltu muutamalla aidalla. Paljolti tennishallin korkeuspaikan ansiota on se, että LU:n urheilijat ovat saavuttaneet paljon menestystä nimenomaan korkeushypyssä. Vaikkei piikkareita voikaan hypätessä käyttää, järjestetään hallissa joka talvi yhdet korkeushyppykilpailut. Rauhalan koulun seiväspaikka Koko 2000-luvun suurin kehitysaskel talviharjoituspaikkojen osalta on seiväspaikan saaminen Rauhalan koulun saliin. Veli Kananen ideoi ja toteutti seiväspaikan, jossa vauhdinottorata ja alastulopatjat ovat noin 20 sentin korokkeella ja seiväskuoppa on upotettu korokkeen sisään. Saimme Rauhalan koulun salin (noin 14x28m) käyttöömme talvikaudella kaikiksi koulun loma-ajoiksi, joka mahdollistaa sen ettei hienoa suorituspaikkaa tarvitse jokaista käyttökertaa varten tarvitse erikseen rakentaa ja purkaa. Nyt siis seiväshyppääjämme pääsevät hyppäämään talvikauden aikana 33 päivänä koulun salissa. Seiväspaikan ensimmäiset kilpailut hypätään klo 15.00, jolloin halukkaat voivat tulla katsastamaan sen miltä seiväshyppy sisällä käytännössä näyttää. Lieksan Urheilijat haluaa kiittää Rauhalan koulua ja rehtori Marja- Leena Riikosta siitä, että saamme käyttää koulun salia noinkin paljon. Toivottavasti harjoittelupaikkojen parannus näkyy jo ensi kesän kisoissa parantuneina ennätystuloksina. Sonja on sinnikäs yksin puurtaja Itsenäisyyspäivänä 13 vuotta täyttänyt Sonja Ryynänen tuli Lieksan Urheilijoihin mukaan jo ihan pienenä tyttönä urheilukoulun kautta. Jo tuolloin urheilu oli koko perheen harrastus ja kentälle Sonjan saivat houkuteltua vanhemmat sisarukset, nyt 16-vuotias Toni ja 15-vuotias Katja. Myös Sonjan nuoremmat sisarukset, Timo ja Tanja hiihtävät ja yleisurheilevat. Pitkän matkan juoksut Sonja huomasi omiksi lajeikseen yleisurheilussa pari vuotta sitten, mutta muistuttaa samalla, että hiihtäminen ja ampumahiihto ovat hänelle ykköslajit, ne kaikkein rakkaimmat ja yleisurheilu tukee niitä. Ampumahiihtoa Sonja harjoittelee kesäisinkin pari kertaa viikossa ja juoksua 4-5 kertaa viikossa, mutta pitkäkestoisia harjoitteita hän tekee vain leireillä ja pari kertaa muulloin koko kesänä. Sonja harjoittelee yksin. Valmentajana hänellä on Riitta-äiti, joka laatii myös harjoituspäiväkirjan, jonka mukaan Sonja harjoittelee. Tyttö huolehtii itse jaksamisensa mukaan, että harjoitteet tulevat tehdyiksi suunnitellulla tavalla. Ammunnassa Sonjaa ohjaa Marko-isä, jolla äidin mielestä on paremmat ja venyvämmät hermot. Lisäksi Sonjan teknisenä neuvonantajana ampumahiihdossa toimii Matti Silvennoinen. Riitta-äiti kuvailee Sonjaa voitontahtoiseksi, mutta samalla hyvän pettymyksensieto-kyvyn omaavaksi urheilijaksi. Pettymysten sieto lienee 5-lapsisen perheen keskimmäisenä kehittynyt kuin itsestään. Muina Sonjan luonteenpiirteinä äiti mainitsee tunnollisuuden sekä ainaisen touhuamisen ja liikkeellä olemisen. Sonjan mielestä urheilussa on mukavinta hyvä olo lenkin jälkeen ja onnistunut kilpailusuoritus, joka antaa voimia jatkoon. Urheilun hyvinä puolina Sonja mainitsee myös rakastamansa matkustamisen ja uusien kavereiden saamisen ja hyvän fyysisen kunnon. Miinuspuolia urheilusta ei Sonja meinaa millään löytää. Pitkän miettimisen jälkeen sentään yksi löytyy se, että urheilijan ruokavalioon kuuluu aika vähän karkkeja ja sipsejä. Kavereiden kanssa oleminenkaan ei Sonjan mukaan urheilusta kärsi, koska harjoittelun kelloajat voi itse säännellä ja kisat ovat yleensä viikonloppuisin ja suunnitelmat tehdään jo hyvissä ajoin etukäteen. Urheilu on olennaisena osana Sonjan tulevaisuuden suunnitelmissakin. Sisukas tyttö aikoo pyrkiä urheilulukioon Vuokattiin ja ehkäpä sitä kautta opiskella jonkin liikuntaan tai lastenhoitoon liittyvän ammatin. Tosin ammatinvalinta tuntuu Sonjasta vielä tässä vaiheessa nuoruutta tosi kaukaiselta ajatukselta, mutta Vuokatti on tytön lempipaikka. Hiihdossa Sonja on osallistunut jo parina talvena SM-tasoisiin Hopeasompa-kilpailuihin. Viime talvena hän oli pohjoiskarjalaisista toiseksi paras, ollen sijoituksellaan 36. Kilpailijoita sarjassa oli 120. Yleisurheilupuolella Sonja on parannellut tänä kesänä 800 m ja 1000 m juoksujen lisäksi myös korkeus-, pituus- ja seiväsennätyksiään ja sen lisäksi hän juoksi piirinmestaruuden ja -ennätyksen 13-vuotisten tyttöjen 4 x 600 metrin joukkueessa. Rauhalan koulun salissa sijaitseva seiväshyppypaikka oli syyslomalla kovassa käytössä. Mm. Sami Jaatinen (kuvassa) pääsi parantamaan hyppytekniikkaansa hyväksi havaitulla paikalla. Kauden päättäjäisissä LU:n johtokunnan sihteeri Armi Jaatinen (vas.) ja varapuheenjohtaja Arttu Vänskä palkitsivat Vuoden urheilija-pokaalilla Juanita Kanasen ja Vuoden seuratoimija-pokaalilla Liisa Vänskän. Kestävyysjuoksua kesäisin päälajinaan harrastava Sonja kilpailee talvella hiihdossa ja ampumahiihdossa.

6 6 6 Kisojen järjestäminen muutakin kuin kolmen tunnin tapahtuma Oleellisena osana urheilua ovat kilailut. Monet meistä ovat olleet joskus apaaehtoistehtävissä joissain kisoisa, vielä useammat ovat itse osallistueet kilpailuihin. Penkkiurheilun harastajia on vieläkin enemmän. Mutta uinka usein olet miettinyt sitä, mitä aikkea tapahtuman järjestäjien on äytynyt tehdä sen eteen, että tapahuma on saatu järjestettyä? Karkeasti jaoteltuna kilpailun järjestämisen voi jakaa kuuteen osaan: kilpailujen hakeiseen, tiedottamiseen sekä ilmoittauumisten vastaanottoon, toimitsijoiden ekrytoimiseen, suorituspaikkojen valisteluun, varsinaiseen kilpailutapahumaan sekä paikkojen purkamiseen ja ulosten julkaisuun. Urheilijoille saattaa jäädä kisasta huono muistikuva esimerkiksi jos korkeushyppyrima sattuu olemaan väärän värinen, tai jos oma laji myöhästyy 15 minuuttia. Toisten mieliin taas jää se jos pikajuoksu joudutaan juoksemaan astatuuleen, tai jos vessat ovat hieman päsiistit. Huoltajille ja katsojille puoestaan elämää suurempia kysymyksiä aattavat olla makkarakojulla myytään makkaran laatu, kahvikupin hinta ja kahvileivoksen koko tai kenties se, ttei suorituspaikoilla ole tulostauluja. ämä ovat vain muutamia esimerkejä asioista jotka järjestäjien pitäisi ystyä huomioimaan, jotta kaikki kilailutapahtumaan osallistuvat olisivat yytyväisiä. Ajattelin nyt kertoa hieman siitä, kuinka Lieksassa nykyään järjestetään yleisurheilukilpailuja, kuinka pitkä prosessi järjestäminen on ja mitä asioita siinä on otettava huomioon. Esimerkkikilpailuksi valitsin kesällä järjestetyt kaksipäiväiset vuoiaiden piirinmestaruuskilpailut. ilpailuja anotaan jo tammikuussa Yleisurheilussa kesän piirinmestauuskisat pitää anoa yleensä tammiuun loppuun mennessä. LU:n yleisrheilujaosto päätti vuoden ensimäisessä kokouksessaan hakea kolmia m-kisoja sekä Vattenfall-seuracupin nsimmäistä piirifinaalia. Niinhän iinä sitten kävi, että LU:lle myönettiin kaikki nuo kilpailut joukossa 2 15-vuotiaiden huipentuma. Tämän jälkeen piti päättää kisojen ajankohta ja paras vaihtoehto oli Kun äivämäärä oli saatu sovittua, voitiinin tehdä kisakutsut piirin kalenteriin ja varata urheilukenttä kilpailuja varen. Tässä vaiheessa valittiin myös alleirjoittanut kilpailujen johtajaksi, kuen viime vuosina suurimpaan osaan U:n järjestämistä kilpailuista. Kilailun johtajan tehtäviin kuuluu varistaa etukäteen suoritusvälineistön iittävyys, hankkia kisaan toimitsijat, vastaanottaa ilmoittautumiset, tehdä aikataulut ja osallistujalistat sekä vastata kokonaisuudessaan siitä että kisatapahtumassa kaikki toimii suunnitelmien mukaan. Kentän tilanteen tarkastus Heti kesän alussa kartoitettiin kentän suorituspaikkojen ja välineiden tilanne ja muutamista pienistä puutteista informoitiin kenttähenkilökuntaa, joka sitten valmisteli välineistöä kisakuntoon. Eri lajien lajijohtajat saatiin sovittua suurimmalta osin jo hyvissä ajoin ennen kisoja. Tässä vaiheessa kun on saatu varmuus sille, että kentältä löytyy kaikki tarvittava välineistö ja kaikilla tärkeimmillä toimitsijapaikoilla on pätevät henkilöt, on kilpailujen onnistunut läpivienti oikeastaan kiinni enää siitä, että toimitsijoita saadaan mukaan tarpeeksi. Ilmoittautumisten vastaanotto ja toimitsijoiden rekrytointi Pari viikkoa ennen kilpailuja alkoi tulla ilmoittautumisia kisoihin. Pienemmissä seuroissa on tapana, että kaikki urheilijat ilmoittautuvat itse, suuremmista seuroista ilmoittautumiset tulevat suuremmissa erissä. Ilmoittautumisia siis alkoi kertyä kiihtyvään tahtiin, suurin osa tuli kahtena viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Yhteensä kisoihin ilmoittautui 150 urheilijaa eri puolilta Pohjois-Karjalaa. Samalla kun ilmoittautumisia tapahtui, käynnissä oli myös toimitsijoiden rekrytointi. Tämän kokoluokan kisoissa meillä on käytössä yleensä heittolajeissa kolme, hyppylajeissa kolme sekä juoksuissa yksi toimitsijaryhmä. Lisäksi tarvitaan toimitsijoita tulospalveluun, kuulutukseen ja kahviopalveluihin. Yhteensä kisojen läpivientiin tarvitaan noin 45 toimitsijaa. Onneksi seurastamme löytyy vapaaehtoisia toimitsijoita sen verran mukavasti, ettei kovin montaa tarvitse mukaan juurikaan houkutella. Tämä on yksi sellainen ominaispiirre meidän seurassamme, joka helpottaa kisojen järjestämistä aivan valtavasti. Monissa muissa seuroissa tuntuu olevan vaikeaa saada kokoon riittävää toimitsijamäärää, joka sitten vaikuttaa negatiivisesti kisojen laatuun. Mutta onneksi meillä ei ole viime vuosina ollut sellaista ongelmaa. Aikataulun laatiminen ei niin helppoa puuhaa Ilmoittautumisten ja toimitsijoiden rekrytoinnin ohella oli syntymässä myös ensimmäinen versio kilpailujen aikataulusta. Kisoissa oli kahdeksan sarjaa ja heillä lajia kullakin, U:ssa aktiivisia toimitsijoita on runsaasti. Kesän aikana LU:n tapahtumissa oimitsijoita olleille järjestettiin saunailta lokakuussa. yhteensä 104 lajia, 52 per päivä. Hyvän aikataulun laadinta on yksi yleisurheilukisojen järjestämisen vaikeimmista osa-alueista. Hyvän aikataulun pitää täyttää useita vaatimuksia. Ensinnäkin aikataulun pitäisi olla sellainen, että se on mahdollista toteuttaa, toisekseen kisat eivät saa kestää liian kauan vaan korkeintaan reilut kolme tuntia. Kolmas vaihtoehto onkin kaikkien haastavin: urheilijoilla ei saisi olla kahta lajia menossa samaan aikaan. Siis ratkaistava olisi seuraavanlainen ongelma: aikaa on käytössä kolme tuntia per päivä, 150 urheilijaa ja heillä 500 lajiosanottoa, lajien arvioidut kestot olisivat tiedossa ja yhdelläkään urheilijalla ei saisi mennä kahta lajia päällekkäin. Muutaman tunnin aherrus aikataulun parissa toi sitten melko tyydyttävän ratkaisun, vain alle 10 urheilijalla näyttäisi jotkin lajit mennä päällekkäin jos aikataulussa pysytään. Ilmoittautumisajan umpeuduttua muutamien lajien paikkoja ja kestoja täytyi vielä hieman muuttaa mutta runko pysyi hyvin kasassa. Kun kaikki ilmoittautumiset olivat tulleet perille, syötettiin ne tietokoneelle ja niiden perusteella tehtiin osanottolistat nettisivuille, ilmoitustaululle, kuuluttajalle ja kaikille suorituspaikoille. Tässä vaiheessa tulee usein vastaan myös yksi kaikkein ärsyttävimmistä piirteistä kilpailujen järjestämisessä, nimittäin jälki-ilmoittautumiset. Kun kaikki listat on kertaalleen tehty, täytyy jälki-ilmoittautuneet lisätä yksitellen neljään eri listaan. Lisäksi aikatauluja saattaa vielä joutua hieman rukkaamaan uusien kilpailijoiden takia, koska esimerkiksi korkeus- ja seiväshypyssä jokainen kilpailija vie noin kuusi minuuttia kilpailuaikaa ja muissa hypyissä ja heitoissa noin neljä minuuttia. Siis esimerkiksi viisi jälkiilmoittautunutta korkeushypyssä voivat venyttää kisaa jopa puoli tuntia. Aikataulun julkistamisen jälkeen tuli tällä kertaa, kuten kaikilla aiemmillakin kerroilla, muutamia kyselyitä siitä että olisiko lajeja (tai vaihtoehtoisesti aikataulua) vielä mahdollista vaihtaa, koska urheilijan kaikki kolme lajia ovat peräkkäin. Jotkut puolestaan eivät ole tyytyväisiä siihen, että lajien välissä on kahden tunnin tauko. Yleensä nämä henkilöt ovat niitä, jotka eivät ole ajatelleet sitä, että on mahdotonta (tai ainakin hyvin vaikeaa) tehdä aikataulua joka olisi täydellinen kaikille osapuolille. Kun osanottajamäärät ovat tiedossa, voi myös kahviovastaava alkaa valmistautua kioskitavaroiden hankkimiseen. Osanottomäärien perusteella hän pystyy aika hyvin haarukoimaan sen, kuinka monta makkaraa tai karkkipussia kisoissa tullaan myymään, samoin kuin kahvin kanssa myytävien munkkien määrän. Suorituspaikkojen viimeistely Kisapäivänä noin kolme tuntia ennen kisan alkua saapuvat ensimmäiset toimitsijat kentälle valmistelemaan kisoja. Ensimmäisenä tehtävänä on tietenkin autolla tuotujen tavaroiden purkaminen omille paikoilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa kioskitavaroita ja tulospalveluvälineistöä. Kun kaikki tarvittava välineistö on kentällä, pääsevät toimitsijat valmistelemaan omia paikkojaan kilpailun vaatimaan kuntoon. Kioskihenkilöstö laittaa myyntipaikat kuntoon ja tulospalvelu virittää tietokoneet sekä maalikameran valmiiksi toimintaa varten. Kaikkein näkyvimmät osat, siis suorituspaikat, alkavat nekin pikku Toimitsijat joutuvat kisoissa tekemään paljon muutakin kuin normaaleja toimitsijantehtäviä. Tässä moukarihäkkiä korjataan kilpailukuntoon Sisulisähuipentuman toisen päivän aamuna. hiljaa valmistua kohti kisakuntoa: Heittopaikat saavat sektorien reunoille metritaulunsa, pituushypyn alastulopaikkaa pehmitetään kisakuntoon ja 3-loikkapaikan ponnistusviivoja asetetaan paikalleen. Etusuoralle muodostuu aitajuoksuradat viidelle radalle, siis aseteltavana on 35 aitaa. Seiväsja korkeuspaikalla puolestaan patjat saavat viimeisen silauksen ennen kisan alkua. Lähettäjän tehtäviin kuuluu testata lähetyspistooli ja samalla myös saadaan varmuus ajanottolaitteiston toiminnasta. Näin vältytään siltä, ettei kisojen alkaessa pääse ongelmia ilmenemään. Kun paikat ovat muuten kilpailukunnossa, pitää vielä heittovälineet, mitat ja merkkiliput toimittaa suorituspaikoille ennen kuin kisat voivat alkaa. Yleensä meillä Lieksassa on tavoitteena, että kenttä on kokonaisuudessaan kilpailuvalmiudessa ennen kuin muualta tulevat kilpailijat saapuvat paikalle. Omissa kisoissamme suurin osa toimitsijoistamme tulee kentälle viimeistään puoli tuntia ennen kisojen alkua. Näin jokaisen lajin toimitsijaryhmälle jää aikaa sopia omasta työnjaostaan ja mahdollisesti vielä opastaa uudempia toimitsijoita tehtäviinsä. Samalla toimitsijat voivat seurata ensimmäisten kilpailijoiden verryttelysuorituksia, jotta tietävät mitä sitten varsinaisessa kilpailussa on tulossa ja mahdollisesti vielä tehdä viimeiset silaukset suorituspaikkoihin. Yleensä tässä vaiheessa allekirjoittanut vielä kilpailunjohtajan ominaisuudessa käy varmistamassa, että kaikki suorituspaikat ja toimitsijat ovat valmiina kisaa varten. Kilpailutapahtuma tärkein vaihe Kun kilpailijat noin puoli tuntia ennen kisan alkua sitten saapuvat paikalle, alkaa kysymyksiä sadella järjestäjille. Kysymykset ovat suurimmalla osalla samoja: Moneltako minun laji on? Millä suorituspaikalla laji on? Montako suoritusta meillä on? Voinko vielä vaihtaa lajeja? Mistä saan oman kilpailunumeron? Missä on heittovälineiden punnitus? Jos kilpailijat ja huoltajat viitsivät ennen kysymistään lukea kilpailuohjeet ilmoitustaululta, vältyttäisiin monelta kysymykseltä. Ainakin kaikkien pm-kisojen aikataulut löytyvät järjestäjien nettisivuilta, joten niitä kannattaa ennen kisojen alkua käydä vilkaisemassa. Kun kello sitten pyörähtää tasaan, niin kilpailut alkavat. Tässä vaiheessa tärkeimpään osaan toimitsijoista nousevat lajinjohtajat, jotka pitävät huolen siitä, että heidän omat lajinsa sujuvat hyvin. Normaalina toimitsijana oleminen on helppoa. Jokainen osaa nostaa riman kannattimilleen korkeuspaikalla, tai asettaa mitan nollakohdan pituushypyssä alastulopaikkaan tai palauttaa kiekonheittopaikalla kiekkoa. Mutta lajinjohtaja on yleensä se henkilö, joka päättää siitä onko suoritus hylätty vai hyväksytty. Sen takia lajinjohtajat ovat yleensä sellaisia henkilöitä, jotka ovat käyneet vähintään yhden toimitsijakurssin ja olleet toimitsijoina useissa kisoissa. Lajinjohtajat tekevät omien lajiensa toimitsijoiden kanssa kaikkein näkyvimmän ja tärkeimmän työn kisojen järjestämisestä. Ilman näitä vapaaehtoisia ei kilpailuja pystyttäisi järjestämään. Kaikki muut kilpailun järjestämisen vaiheet kyllä onnistuvat pienemmälläkin porukalla, mutta kahdeksan lajipaikan pyörittäminen ei onnistu ellei mukana ole noin 40:ää toimitsijaa. Kolmen toimitsijan työskentely on jokaisessa yleisurheilukilpailussa aina erityistarkkailussa. Kuuluttaja on yleensä äänessä lähes koko kilpailujen ajan ja hän ohjaa kilpailutapahtuman kulkua kokonaisuudessaan. Kuuluttajan tehtävä on varmasti kaikkein haastavin ja virhealttein. Hänen pitäisi selostaa kaikki juoksut ja mielellään vielä lisäksi muitakin lajeja. Siihen kun lisätään vielä kaikkien tulosten lukeminen ja palkintojen jako niin tehtävää onkin kertynyt aika lailla. Tämän lisäksi kuuluttajan korviin kantautuu paljon sellaista tietoa, josta täytyy valita mitä kuuluttaa ja mitä ei. Toinen tärkeä henkilö on juoksujen lähettäjä. Hänen toimintaansa seuraa moni katsoja, ja onkin tärkeää ettei lähdössä pääse tapahtumaan lipsahduksia. Lähettäjän täytyy olla todella tarkkana etteivät aavistuslähdöt jää

7 7 ampumatta takaisin, muuten katsomossa alkaa heti keskustelu siitä kuinka kehnosti lähettäjä suoriutuu tehtävästään. Lähettäjän tehtäviä kannattaa käydä itse ensin kokeilemassa, ennen kuin lähettäjän toimintaa alkaa suuremmin kritisoida. Lähdöt nimittäin näyttävät usein erilaiselta lähettäjän paikalta katsottuna, onhan hän kuitenkin parhaalla mahdollisella paikalla seuraamassa lähtijöiden liikkeitä. Kolmas tärkeä henkilö kisatapahtuman onnistumisen kannalta on tulospalvelusta vastaava henkilö. Hänen työskentelyään eivät yleisö ja kilpailijat näe, eikä kukaan varmaan juurikaan hänen toimintaansa kiinnitä mitään huomiota jos homma vaan toimii hyvin. Mutta jos tulospalvelun toiminta alkaa takkuamaan saattaa tulosten valmistuminen viivästyä huomattavastikin mikä taas antaa kilpailijoille ja yleisölle huonon vaikutelman. Mielestäni LU:n kisoissa edellä mainitut kolme toimitsijaa, kuten myös kaikki muutkin, ovat suoriutuneet tehtävistään erittäin hyvin. Kisojen jälkipyykki Kun kisat sitten vihdoin on saatu päätökseen ja kilpailijat ovat poistuneet kisapaikalta, siistivät toimitsijat vielä suorituspaikat. Ennen kentältä lähtöä käydään yleensä vielä pikaisesti läpi kuinka eri toimitsijaryhmät ovat suoriutuneet omista tehtävistään ja mitä asioita voitaisiin seuraavalla kerralla tehdä paremmin. Aina löytyy kuitenkin joitain sellaisia asioita, joita kisoja valmistellessa ei ole tultu ajatelleeksi, mutta ilmenneet ongelmat pyritään seuraavissa kisoissa korjaamaan. Pikaisen yhteenvedon jälkeen monet toimitsijat yleensä katsastavat vielä tulostaululta kisoissa tehdyt tulokset ennen kotiin lähtöään. Toimitsijana olleessaan ei nimittäin ehdi noteeraamaan muiden lajien tapahtumia, koska oman lajin tapahtumiin on joutunut keskittymään niin tarkasti. Kentältä poistumisen jälkeen jäljellä on oikeastaan enää tulosten lähettäminen sähköisenä versiona eteenpäin lehdille ja tilastoijille. Yhteenvetoa kisojen järjestämisestä Kuten yllä olevasta käy ilmi, on kilpailun järjestäminen paljon muutakin kuin itse kolme tuntia kilpailuja kentällä. Koko prosessi kestää tammikuusta kisapäivään ja itse asiassa hyvin paljon asioita on tehty ennen kuin kilpailijat saapuvat kisapaikalle. Toinen tärkeä seikka, joka kannattaa huomata on se, että onnistunut piirinmestaruustason yleisurheilukilpailu vaatii noin 40 toimitsijaa. Uskoisin, että monissa muissa lajeissa toimitsijoita ei varmaankaan tarvita niin paljoa. Esimerkiksi jääkiekossa uskoisin riittävän noin 20 toimitsijaa per peli ja hiihdossakin varmaan 20 riittää ihan hyviin kisoihin. Jalkapallossa taitaa pärjätä hieman vähemmällä, Lieksassa jopa viidellä toimitsijalla näyttää pelin järjestäminen onnistuvan. Mutta koska LU on jo usean vuoden ajan varsin onnistuneesti järjestänyt eritasoisia pm-kisoja, olisi varmasti mukava kokeilla välillä hieman isompienkin kisojen järjestämistä. Silloin kyllä toimitsijatarvekin nousisi kaksin- tai kolminkertaiseksi muttei sellaisenkaan määrän kokoon saaminen varmaan kovin vaikeaa meidän seurassamme olisi. Lopuksi vielä haluan kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka olivat tänä vuonna toimitsijoina joissain järjestämissämme kisoissa. Jatketaan ensi kesänä yhteistyötä. Anssi Vänskä Kahvit ja munkitkaan eivät ilmesty kahvioon itsestään. Kahviovuorossa tällä kertaa Sisko Heikkinen ja Riitta Ryynänen. Vas. Iida, Tuula-äiti, Samuel, Daniel ja Pertti-isä pukkaamassa seiväshyppyä varten patjaa paikoilleen. Toimitsijoiden pitää olla työssä tarkkana, että kaikkia sääntöjä noudatetaan. Kolmiloikkapaikalla päättäväisesti valkoisen lipun hyväksytyn suorituksen merkiksi nostaa Jarmo Heikkinen. Tarkkana ovat myös Päivi Muikku-Meriläinen ja Jarmo Oinonen Mukana tekemällä oppii itse Tuula ja Pertti Ivanoff lapsineen ovat olleet kolmena viime kesänä tuttu näky Lieksan urheilukentällä, jossa perheen vanhemmat tekivät talkootöitä ja lapset urheilivat. Ivanoffien mielestä talkootöiden parasta antia on se, että mukana olemalla oppii uusia asioita. Pertti-isä toivoo, että heidän lastensa urheiluharrastus jatkuisi mahdollisimman kauan ja mieluummin kentän kuin katsomon puolella. Urheiluun lapset saavat purkaa kokeilunhaluaan ja säästyä sitä kautta monelta harmilta. Urheilu on Ivanoffien perheen yhteinen harrastus. Lapsia ei urheilukentälle tarvitse patistella, mutta toisinaan vanhemmat haluaisivat jäädä mieluummin kotiin lepäämään ja silloin lapset kannustavat lähtemään mukaan harjoituksiin. TV:stä tulevien urheilukilpailujen aikana Ivanoffien koti on tv-ruudun kanssa kuin samaa urheilukenttää. Otetaan lähtöjä ja arvioidaan tv-kilpailijoiden tekemät tekniikkavirheet. Samalla lapset oppivat huomaamaan, että aikuisetkin tekevät virheitä. Kaikki Ivanoffien lapset ovat urheilullisia. 15-vuotias Samuel kertoo käyvänsä urheilukentällä vennen kaikkea nuorempien sisarustensa, 11-vuotiaan Danielin ja 8-vuotiaan Iidan takia. Joskin samaan hengenvetoon hän kertoo urheilleensa koko pienen ikänsä. Lajeina ovat olleet jääkiekko, sähly, pesäpallo, jalkapallo ja uinti. Tuulaäiti kertoo, että Samuelilla on tosi vikkelät jalat, mikä tulee parhaiten esiin sählyssä ja jalkapallossa. Lieksan Urheilijoissa Samuel juoksi eri pituisia matkoja, hyppäsi pituutta, 3-loikkaa ja oli innostunut myös seiväshypystä ja halusipa oppia vielä kiekon- ja moukarinheitonkin. Samuel mietiskelee jo yläasteen jälkeistä aikaa ja aikoo opiskella kaksi ammattia, lähihoitajaksi ja palomieheksi. Samuel sanoo, että vaikka hän muuuttaisi minne, niin hän haluaisi aina edustaa Lieksan Urheilijoita ja kantaa yllään LU:n paitaa. Samuelin haaveena on saada juosta joku päivä Suomen maajoukkueessa. Samuel on kiinnostunut myös nuorempien urheilijoiden ohjaamisesta ja kävi sitä varten viime keväänä starttikurssin. Nyt Samuel ohjaa Espoossa urheilukoululaisia. Äiti-Tuulan mielestä Samuelilla on heidän lapsistaan vähäisin voitonhalu ja kilpailuvietti. Pojalle on tärkeintä kivat kaverit ja porukkahenki. Samuel itse sanoo, että kilpailemisessa riittää, kun yrittää parhaansa, eikä lopputulos ole tärkeintä. Hyvänä päivänä voi onnistua hyvin ja huonona päivänä epäonnistua, mutta häviö ei koskaan lannista, vaan päinvastoin, se kannustaa harjoittelemaan. Urheilukoululaiset Iida ja Daniel Veljeksistä nuorin, Daniel on urheillut koko pienen ikänsä, mm. jalkapalloa hän on pelannut Vihtavuoren Pamauksessa. Daniel tuli Lieksan Urheilijoihin urheilukoulun kautta ja kilpailee kaikissa muissa lajeissa, paitsi pitkän matkan juoksuissa jotka eivät Danielia kiinnosta. Danielista on mukava harjoitella ja urheilun parista hän kertoo saaneensa uusia kavereita. Parasta hänen mielestään urheilussa on se, kun rikkoo omia ennätyksiä ja viime kesänä menikin A-raja rikki ainakin seipäässä ja moukarissa. Piirimestaruuskisoissa Daniel nappasi mestaruuden seipäässä, kiekossa, moukarissa, 60 m aidoissa ja kuulassa, mutta 3-loikassa jäi hopealle. Danielin urheilulliset tavoitteet ovat korkealla: joku päivä hän aikoo vielä kilpailla Kultaisen Liigan kisoissa. Tuula-äiti kertoo, että urheilun kautta Daniel on parantunut koulujännittämisestä. Urheilun kautta Daniel on saanut itseluottamusta ja varmuuden, että hän osaa tietyn suorituksen. Iida kehuu saaneensa liikaakin kavereita urheilun parista. Ja kurjimmaksi urheilussa Iida nimeää moukarin. Lempilajeja ovat keihäänheitto sekä korkeus- ja pituushyppy. Tuula-äiti kertoo, että Iidalle kaverit ovat tärkeintä ja että hän kilpailee itseään vastaan ja muistaa kysyä aina kilpailun jälkeen, että tuliko parempi tulos kuin ennen tai paraniko entinen ennätys. Mitalin saaminen on Iidalle aina yhtä iloinen yllätys. Ivanoffit kertovat, että heidät otettiin LU:n porukkaan hyvin vastaan ja he kiittelevät seuran mahtavaa porukkahenkeä, jolla heidätkin saatiin imaistuksi toimintaan mukaan. Isä-Pertti tunnustaa oppineensa kentällä itsehillintää. Hän on lapsille urheilusuorituksen opettamisen kautta oppinut selittämään asian juurta jaksaen ja olemaan ärähtelemättä. Ivanoffien perheessä on muutenkin tapana selvittää ja puhua kaikki asiat lasten kanssa. Ivanoffien 6-henkinen perhe asui 3,5 vuotta Lieksan Mätäsvaarassa, josta muutti lokakuussa työn perässä Espooseen. Perheen yhteinen urheiluharrastus jatkuu ja kaikkien perheenjäsenten yhteinen mielipide on se, että urheilu antaa reippautta ja itsevarmuutta!

8 8 LIEKSA KATSO! Pohjois-Karjalan Ammattiopisto LIEKSA Kuhmonkatu 32, Lieksa puh. (013)

9 Lieksan Karhu ärähtää. Vapiskaa 9

10 10 Suomen tilaston kärkikymmenikössä useita LU:laisia Vale, emävale ja tilasto. Vai pitäisikö sittenkin luottaa sanontaan tilastot eivät valehtele? Molemmissa on varmasti puolensa, mutta tällä luottakaamme enemmän jälkimmäiseen. Eri puolilla Suomea asuvat yleisurheilijat voidaan järjestää paremmuusjärjestykseen oikeastaan vain kahdella tavalla: koko kauden aikana tehtävien tilastotulosten perusteella tai Sm-kisojen perusteella. Tällä sivulla keskitymme tilastotuloksiin, toimiihan Suomessa todella kattava yleisurheilun tilastointipalvelu, jota voi tutkailla osoitteessa Tilastojen perusteella Suomen kymmenen parhaan ikäisensä joukossa vähintään yhdessä lajissa on kahdeksan Lieksan Urheilijoiden nuorta urheilijaa. Kahdenkymmenen parhaan joukkoon puolestaan yltää jo 15 ja sadan parhaan listalle 30 urheilijaa. Hertta Heikkinen yltää seiväshypyn ennätystuloksellaan 300 Suomen tilastossa 13-vuotiaiden ykköspaikalle. Hertta on pitänyt 1994-syntyneiden tyttöjen kärkipaikkaa seipäässä jo viisi vuotta putkeen. Monipuolisena urheilijana tunnettu Hertta sijoittuu tilastossa kymmenen parhaan joukkoon myös 200 metrin juoksussa (6.), korkeudessa (7.), 3-loikassa (9.) ja kiekonheitossa (9.). Jutta Heikkinen on samanikäisten tyttöjen korkeudessa toisena 160:n tuloksella. Kahdeksanneksi hän yltää 3-loikassa ja yhdeksänneksi keihäässä. Toisena tilastossa on myös 14-vuotias Juanita Kananen, joka hyppäsi seivästä 310. Kuudenneksi tilastossa yltävät Ida Pippola (T13 moukari) ja Daniel Ivanoff (P11 seiväs). Sami Jaatinen (14) puolestaan on seipään tilastossa seitsemäntenä ja 5-ottelussa kahdeksas. 14-vuotiaiden seipäässä kahdeksannelle sijalle tilastossa yltää Maarit Kiiskinen. Suomen tilastot on poimittu tilastopajan sivuilta ja kaikki LU:laisten sadan parhaan joukkoon ikäisissään sijoittuneet oheisessa listassa. Juanita Kananen (14v) opetteli menneenä vuonna hyppäämään taipuvalla seipäällä. Tekniikan kehityttyä huomattavasti parani ennätys lukemiin 310, joka riittää Suomen tilaston toiselle sijalle. Hertta Heikkinen (13v) on ikäistensä Suomen tilaston ykkösenä seiväshypyssä jo viidentenä vuonna peräkkäin. Muutkin lajit onnistuvat Hertalta hyvin. Esimerkiksi kiekonheitossa syntyi tulos 35,10, jolla irtosi myös pm-kulta. Monet nuoret lieksalaisurheilijat ovat jälleen erinomaisesti sijoittuneina seiväshypyn Suomen tilastoissa. Jarmo Karjalainen on ollut neuvomassa kaikkien hyppääjiemme hyppytekniikkaa parempaan suuntaan jo usean vuoden ajan.

11 Luokkatulosten määrä jatkaa nousuaan LU:n urheilijoiden laatu ja tason leveys ovat menneet hyvin eteenpäin monella mittarilla mitattuna. Yksi hyvä tapa verrata yleisurheilijoidemme tasoa eri vuosina, on 17-vuotiaiden ja sitä vanhempien luokkatulosten määrä. Tänä vuonna A-luokan tuloksia kertyi 7, B-luokkia 14 ja C-luokkia 28, yhteensä siis 49 luokkatulosta. LU:n lehdessä on luokkatulosten määriä vertailtu nyt jo 21 vuoden ajan. Tämän vuoden saalis on A-luokkien osalta toiseksi suurin, B-luokkien osalta suurin ja C-luokissakin kolmanneksi suurin. Siis toisin sanoen kärki on kaikkien aikojen paras ja leveyttäkin löytyy mukavasti. LU:laisten tekemiä luokkatuloksia ja luokkatulosten määrien kehitystä voi tutkailla oheisista taulukoista. Mitä A-, B- ja C-luokat käytännössä tarkoittavat? Suomen Urheiluliiton työryhmät ovat yrittäneet laatia luokkarajat niin, että jokaisen luokan tasoisia urheilijoita olisi tietty määrä. A-luokkaan yltäisi noin 20, B-luokkaan 50 ja C-luokkaan 100 urheilijaa jokaisessa lajissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että A-luokka on usein Sm-kisojen tulosraja, B-luokan urheilijat ovat kansallisen tason urheilijoita ja C-luokan tuloksella taistelee pm-kisoissa mitaleista. Nuoret tytötkin A-tuloksiin 17-vuotiaiden A-luokan tuloksiin ylsi neljä vuotiasta tyttöä. Korkeudessa Jutta Heikkinen hyppäsi tuloksen 160. Seiväshypyssä syntyi kolme A-tulosta kun Juanita Kananen hyppäsi 310, Hertta Heikkinen 300 ja Maarit Kiiskinen 270. Jutta ja Hertta ylsivät luokkatuloksiin lisäksi neljässä ja Maarit kahdessa lajissa. Tepolle B-tulos 1500 metrillä, Tonille kiekossa ja moukarissa 17-vuotias Teppo Oinonen ylsi viiteen luokkatulokseen, joista B-luokkaan yltää 1500 metrillä syntynyt aika 4.26,35. Toni Jaatinen (16) ylsi luokkatulokseen kaikissa heitoissa. B-luokan tulokset syntyivät kiekossa ja moukarissa sekä C-luokat keihäässä ja kuulassa. Atso Vänskän (15) korkeustulos 174 sekä Sami Jaatisen (14) ja Sonja Ryynäsen (13) seivästulokset 330 ja 220 yltävät nekin B-luokkaan, samoin kuin 17-vuotiaiden 3x800 metrin viestijoukkueen (Katja Ryynänen, Sonja Ryynänen ja Reetta Oinonen) aika 8.04,21. Anssi jatkaa, Ilona ja Jari päättivät urheilu-uransa Anssi Vänskä ylsi ainoana luokkatulosten piiriin. B-luokan tulos syntyi korkeudessa, jossa syntyi rutiinitulos 190, hallikaudella hän tosin ylitti halliennätyksensä 195. Anssi olikin viime kesänä LU:n ainoa kansallisen tason aikuisurheilija, kun viime vuosina LU:n väreissä mm. Kalevan Kisoissa kilpailleet Ilona Ikonen ja Jari Timonen päättivät lopettaa urheilemisen kilpailumielessä. Ilona joutui päättämään hyvässä nousukiidossaan olleen uransa, koska kesän 2006 alussa tullut jalkavaiva ei parantunut toivotulla tavalla. Jarin päätökseen puolestaan vaikuttivat työkiireet, joiden takia aikaa ja motivaatiota kilpailuihin tähtäävään harjoitteluun ei enää riittänyt entiseen tapaan. Kohti vieläkin parempia vuosia? Vaikka luokkatulosten määrä onkin kasvanut viime vuosina paljon, ei kehitys toivottavasti pysähdy tähän, vaan jatkuu samanlaisessa nousukiidossa. Lähes kaikki LU:n tämän hetken urheilijat ovat vielä niin nuoria, että vielä tulevina vuosinakin kehitystä pitäisi tapahtua vielä huomattavasti. Kun urheilijat vielä harjoittelevat säännöllisesti oikeita asioita niin ensi vuonna toivottavasti rikkoontuu ensimmäistä kertaa 10 A-luokan raja ja yhteismääräkin kipuaa reilusti yli 50:n, jopa lähelle 60:tä. Mikko Joska voitti 19-vuotiaiden piirinmestaruudet 100 metrillä ja 3-loikassa. 11 Sami kahteen A-luokan tulokseen Sami Oinonen teki 19-vuotiaiden sarjassa 9 henkilökohtaista luokkatulosta. 800 metrillä A-raja rikkoutui ajalla 2.00,63. Viime vuonna juostu entinen ennätys parani reilut kaksi sekuntia, mutta kahden minuutin rajan alitus jäi vielä tuleville vuosille. Toisen A-tuloksen Sami teki keihäässä, jota hän heitti 56,45. B-tuloksiin Sami ylsi 400 metrillä, 1500 metrillä, 2000 metrin esteissä sekä 10-ottelussa. C-luokan tulokset syntyivät 100 metrillä, seipäässä ja kiekossa. Sami oli mukana myös LU:n 19-vuotiaiden viestikolmikossa, joka ylsi 3x800 metrin viestissä A-luokan tulokseen ajallaan 6.27,83. Muut juoksijat joukkueessa olivat Kari Heikura ja Teppo Oinonen. 16-vuotiaan Toni Jaatisen paras tulos syntyi moukarissa, kun viisikiloinen leka lensi Sm-kisoissa 46,12. Sami Oinonen kehittyi vuoden aikana monissa lajeissa hienosti. Kesän saldona oli mm. kuusi piirinmestaruutta ja A-luokat 800 metrillä ja keihäässä. Anssi Vänskä voitti jälleen miesten piirinmestaruuden korkeushypyssä. Kesän parhaaksi tulokseksi jäi 190, talvella ylittyi viisi senttiä enemmän.

12 12 Kolme mitalia Sm-kisoista Tänä vuonna seitsemän lieksalaisurheilijaa osallistui yleisurheilun nuorten Sm-kisoihin. Menestystäkin kisoista tuli, kolme mitalia ja seitsemän sijoitusta kymmenen parhaan joukkoon. Sami Oinonen (18v) osallistui keväällä maastojuoksun Smkisoihin Imatralla, jossa hän sijoittui kuuden kilometrin matkalla 33:nneksi. Elokuun lopulla 19-vuotiaiden Sm-kisoissa Uudessakaupungissa Sami juoksi 800 metrillä 15:nneksi. 16-vuotias Toni Jaatinen puolestaan osallistui Kuopiossa vuotiaiden Sm-kisoihin elokuuta. Toni kilpaili kolmessa heittolajissa ja parhaiten hän menestyi moukarissa, jossa kotiin tuomisina oli kahdeksas sija. Keihäässä hän heitti yhdeksänneksi ja kiekossa 14:nneksi vuotiaiden Sm-kisat kilpailtiin Kauhavalla samaan aikaan Kuopion kisojen kanssa. Kauhavalla oli kilpailemassa viisi LU:n urheilijaa, jotka kaikki osallistuivat kahteen lajiin. LU:laiset menestyivät kisoissa paremmin kuin koskaan ennen saavuttaessaan kolme Sm-mitalia. Kullan makuun pääsivät seiväshypyn joukkuekilpailussa 14-vuotiaat Juanita Kananen ja Maarit Kiiskinen. Juanita hyppäsi Atso Vänskä osallistui Sm-kisoissa korkeuteen ja seipääseen. Korkeudessa hän ylsi viidenneksi tuloksella 174 ja seipäässä yhdenneksitoista. kisassa 295, joka riitti henkilökohtaisessa kisassa pronssille. Maarit puolestaan sijoittui yhdeksänneksi 270:n ylityksellään. Keihäänheitossa Juanita heitti seitsemänneksi ja Maarit juoksi 300 metrillä 21:nneksi. 14-vuotiaat pojat hyppäsivät seipäässä joukkuehopeaa kun Sami Jaatinen ylitti 320 (henkilökohtaisen kisan 5.) ja Tero Jaatinen 250 (henkilökohtaisen kisan 10.). Sami osallistui myös 200 metrin aitajuoksuun, jossa hän sijoittui 13:nneksi. Tero puolestaan heitti keihäässä 15:nneksi. Atso Vänskä osallistui Kauhavan kisoissa korkeushyppyyn ja seipääseen. Korkeudessa hän paransi ennätystään sentillä lukemiin 174, jolla irtosi jaettu viides sija. Seiväshypyssä Atso hyppäsi 11:nneksi. Syyskuun puolivälissä Espoossa järjestettyihin Sm-moniotteluihin LU:sta osallistui Sami Jaatinen. Sami otteli kisassa ennätyksensä 2559 pistettä, joka riitti kilpailun kahdeksanteen sijaan. 14-vuotiaat ovat varmaan katsoneet isommilta urheilijoilta mallia kuinka Sm-kisoissa kulutetaan ylimääräistä aikaa ja valmistaudutaan omaan suoritukseen.... Valmistautuminen oli ilmeisesti onnistunut. Voittivathan Maarit ja Juanita kultaa ja Sami ja Tero hopeaa joukkueseipäissä. Lisäksi Juanita oli henkilökohtaisessa kisassa pronssilla. (Kuvassa myös Laihian Lujan hopeajoukkue Iiris Vuorenmaa ja Helene Rintamäki sekä Kauhavan Wisan pronssijoukkue Veera Väkeväinen ja Hanna Mäkitalo.)

13 13 Nuorissa paljon menestyjiä Lieksan Urheilijoiden alle 15-vuotiaat juniorit ylsivät menneellä yleisurheilukaudella Pohjois-Karjalan nuorisotoimintakilpailussa hienosti toiselle sijalle. Vielä viime vuonna LU oli neljäntenä Pyhäselän Urheilijoiden, Joensuun Katajan ja Polvijärven Urheilijoiden perässä. Tänä vuonna juniorimme menestyivät kuitenkin niin hyvin piirinmestaruuskilpailussa, että nousimme Joensuun Katajan ja Polvijärven Urheilijoiden ohi toiselle sijalle. Kaikkien muiden kärkiseurojen menettäessä hieman pistesaalistaan, LU kasvatti viimevuotista saalistaan huomattavasti (645:stä 907:ään). LU:laiset saalistivat kesän kisoissa 155 piirinmestaruuskisojen mitalia, joista 71 kultaista. Taitomerkkituloksia kertyi 236, näistä 54 yltää A-taitomerkkiin. Henkilökohtaiseen piirinennätykseen, siis kaikkien aikojen parhaaseen Pohjois-Karjalaisen tekemään tulokseen ikäluokkansa lajissa, ylsi viisi urheilijaamme, lisäksi kahdessa viestijuoksussa tuli uusi ennätys. Uusia mestareita nuorimmissa 9-12-vuotiaiden kilpailuihin saatiin viime vuonnakin menestyneiden rinnalle mukaan useita uusia tuttavuuksia, jotka pärjäsivät kisoissa hienosti. 9-vuotiaissa korkeushypyn piirinmestariksi ylsi Susanna Saastamoinen. 10-vuotiaissa Johanna Hara voitti niin ikään korkeushypyn pm-kullan ja nappasi pronssia kuulassa. Saman ikäinen Kimmo Martikainen puolestaan heitti moukarin mestariksi ja kiekossa pronssille. 11-vuotiassa Daniel Ivanoff kehittyi viime vuodesta hurjasti. Nyt mitalikokoelmat kasvoivat viidellä henkilökohtaisella piirinmestaruuskisojen kultamitalilla, yhdellä hopealla ja yhdellä pronssilla. Jere Keränen puolestaan voitti mestaruudet 60 metrillä ja pituudessa, kiekonheitosta tuli pronssia. 12-vuotiaiden sarjassa kilpaileva Ville Kuokkanen löysi mielilajikseen seiväshypyn. Tulos parani kesän mittaan useasti ja pm-kisoissa mestaruustuloksena oli oma ennätys vuotiaissa hyvä ikäluokka Hertta Heikkisen kausi oli lähes täydellinen. Piirinmestaruuteen hän ylsi 12 lajissa ja ainoastaan yhdessä lajissa oli tyytyminen hopeaan. A-taitomerkkiin hän ylsi kaikissa juoksuissa ja hypyissä, heitoissakin syntyi kolme A-tulosta ja yksi B. Yhteensä siis 13 A-tulosta. Tämän lisäksi hän urakoi piirinennätyksen vielä 200 metrillä, seipäässä, 4-ottelussa ja 5-ottelussa. Jutta Heikkisen saaliina oli 6 pmkultaa, 7 muuta pm-mitalia, 11 A- ja 2 B-taitomerkin tulosta. Lisäksi hän juoksi aitajuoksussa piirinennätyksen. Hertan ja Jutan kanssa 13-vuotiaiden sarjassa mitaleja rohmusivat lähes kaikki kestävyysjuoksukilpailunsa voittanut Reetta Oinonen (5 pm-kultaa) sekä heittolajeihin erikoistunut Ida Pippola (4 kultaa). Reetta juoksi 1000 metrillä piirinennätyksen, joka luonnollisesti yltää myös A-taitomerkkiin. Ida heitti A-taitomerkin kuulassa, kiekossa ja moukarissa. 13-vuotiaat tytöt juoksivat viesteissä kaksi piirinennätystä. 4x60 metrin aitaviestissä joukkue oli Hertta, Jutta, Ida ja Julia Muikku. 4x600 metrillä Hertan, Jutan ja Reetan kanssa viestiä vei Sonja Ryynänen. 14-vuotiaat rikkoivat Sm-rajoja 14-vuotiaissa kovin mitalirohmu oli Sami Jaatinen, joka pääsi nousemaan kahdeksan kertaa ykköspallille pm-kisoissa. A-taitomerkin tuloksia hänellä syntyi kuudessa lajissa. 5-ottelussa Sami otteli uuden piirinennätyksen. Maarit Kiiskinenkin voi olla kesän menestykseensä tyytyväinen, saaliina 12 pm-mitalia (5 kultaa) ja 3 A-taitomerkintulosta. Siinä sivussa syntyi myös 5-ottelun pe. Juanita Kananen piti Maaritin kanssa huolen siitä, ettei 14-vuotiaiden pm-kultamitaleja juuri muiden seurojen urheilijoille jäänyt. Hänkin nimittäin keräsi viisi pm-kultaa ja viisi himmeämpää mitalia. A-taitomerkkitulokseen, eli Sm-kisarajan ylitykseen, Juanita ylsi kolmessa lajissa. Tero Jaatinen voitti 8 pm-mitalia (1 kulta) ja teki kahdeksan luokkatulosta (2xA). Kova kolmikko 15-vuotiaissa 15-vuotias Atso Vänskä jatkoi tänäkin vuonna tasaista kehittymistään. Palkintokaappiin kertyi 11 piirinmestaruuskisamitalia, joista kuusi kultaista. A-taitomerkin tulokset syntyivät korkeudessa ja seipäässä. Katja Ryynänen voitti kesän kilpailuissa kaksi kestävyysjuoksun pm-kultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia. Samuel Ivanoff pääsi yhdeksän kertaa pokkaamaan pm-mitalia, kerran jopa kultaista. Noin suuri mitalimäärä on erityisen suuri ottaen huomioon, ettei hän osallistunut vielä viime vuonna yhteenkään pm-kisaan. Kuten edellä olevasta listasta ja muiltakin tämän lehden sivuilta varmasti kaikille käy ilmi, on Lieksassa useita hyvin menestyviä yleisurheilijanuoria. Kuitenkin harrastajamäärät voisivat olla vieläkin isommat, jolloin saisimme vielä enemmän esimerkiksi viestijoukkueita vuotiaiden sarjoihin. Suuremman osallistujamäärän joukosta löytyisi varmasti vielä lisää kovia tulevaisuuden yleisurheilijoita. Pääpaino on kuitenkin siinä, että niille jotka käyvät harjoituksissa (nuoremmat urheilukoulussa), pyritään tarjoamaan niin laadukasta valmennusta että lapsilla/nuorilla on hyvät mahdollisuudet pärjätä ainakin pm-kisojen tasoisissa kilpailuissa. Ja harjoituksiinhan ovat kaikki halukkaat tervetulleita. Sami Jaatinen keräsi kesän kisoista kahdeksan pm-kultaa ja kuusi A-luokan tulosta. 15-vuotias Samuel Ivanoff palkittiin LU:n vuoden tulokkaana. Mitaleja kertyi pmkisoissa yhteensä yhdeksän. Reetta Oinonen oli 13-vuotiaiden kestävyysjuoksumatkoilla lähes lyömätön koko viime kauden. Juoksumatkojen lisäksi pm-pronssimitali tuli myös kolmiloikasta. 13-vuotiaiden tyttöjen aitaviestikvartetti juoksi pm-viesteissä piirinennätyksen. Juoksun jälkeen tytöillä oli vuorossa haastattelun antaminen lehdistön edustajille.

14 14 Jere Keränen hallitsi 11-vuotiaiden nopeuslajeja. Piirinmestariksi hän ylsi 60 metrillä ja pituushypyssä. Tarkkana mittamiehenä Pyhäselän Hannu Liimatta. Sisulisäviesteissä LU:n yhdeksänvuotiaiden joukkue Aleksi Saastamoinen (vas.), Timo ryynänen, Eeki Kokkonen ja Ville Kuokkanen juoksivat hienosti hopealle. Jutta Heikkinen juoksi 60 metrin aitajuoksussa 13-vuotiaiden piirinennätyksen 10,09. Korkeushypyssä syntyi vieläkin kovempi tulos, kun rima ylittyi 160:n korkeudelta. Johanna Hara nappari piirinmestaruuskisoissa yllätysmestaruuden 10-vuotiaiden korkeudessa. Eveliina Ryynänen oli kesän uusia kasvoja piirin kilpailuissa. 11-vuotiaan Eveliinan mielilajiksi muodostui korkeushyppy, jossa ylityi 130. ini Ikonen (17v) venytti kolmiloikassa tuloksen 10, vuotiaiden pm-kisoisa hän loikki kolmanneksi. Lieksan Urheilijat olivat mukana myös Karelia-soudussa. LU:laiset soutivat Pohjois-Karjalan Liikunnan veneessä Puustellin rannasta Vuonislahteen vuotiaat tytöt ovat juoksemassa 2000 metrin juoksuaan pm-kisoissa. Katja Ryynänen (nro 70) juoksee lopulta 15-vuotiaiden pronssille. Piirinmestaruuden hän juoksi 800 metrillä sekä huipentumassa, että KLL:n pm-kisoissa. Kärjessä viilettävät Pyhäselän Laura Karkkulainen, Tohmajärven Minna Ikonen ja Lieksan Reetta Oinonen. Katjan takana tulee Pyhäselän Maiju Luoto. Maarit Kiiskinen kehittyi kesän aikana kovasti. Seipäässä 14-vuotiaan Maaritin ennätys koheni 270:een, 100 metrillä syntyi myötätuulitulos 13,47 ja 300 metriä taittui aikaan 44,48.

15 15 11-vuotiaiden pikaviestikvartetti Amanda Saastamoinen (vas.), Eveliina Ryynänen, Krista Salmi ja Johanna Hara juoksivat pm-viesteissä 4x50 metrillä kolmanneksi. Aino Muikku (vas), Iida Ivanoff (kyykyssä), Susanna Saastamoinen ja Moona Kokkonen olivat iloisella tuulella juostuaan omassa sukkulaviestissän neljänneksi. Vile Kuokkanen (12v) nappasi neljä mitalia pm-kisoista. Mestaruus tuli seipäässä, jossa ylittyi 225. Tässä hän pokkaa pronssimitalin 200 metrin juoksusta. Villen edelle juoksussa ehtivät Teemu Keronen (OravU) ja Simo Vepsäläinen (PyU). Sm-kisoissa Tero Jaatinen hyppäsi seipäässä 10:ksi. Kesän pisin keihäskaari kantoi 46,02. Daniel Ivanoff oli 9-11-vuotiaiden pmkisojen suurin mitalirohmu. Syksyllä Etelä-Suomeen muuttanut Daniel kilpaileekin jatkossa Espoon Tapioiden väreissä. Kimmo Martikainen voitti moukarinheitossa 10-vuotiaiden piirinmestaruuden heitettyään 17,32. Pronssia hän heitti kiekonheitossa. Aitajuoksu näytti muodostuvan Julia Muikun (13v) bravuurilajiksi. 60 metriä taittui aitojen yli aikaan 10,53. Veera Seppäsen vahvin laji on pituushyppy, mutta hyvin onnistu myös kuulantyöntö. Veera voitti koululaisten piirinmestaruudet molemmissa lajeissa. Kiekon- ja moukarinheitto ovat Ida Pippolan vahvimpia lajeja. Kiekossa hän on Suomen tilaston 16:ntena, moukarissa peräti kuudentena ja kuulassakin 11. Yleisurheilujaostossa on kymmenen jäsentä. Kokouksia pidetään mm. urheilukentällä.

16 Kauden aikana järjestettiin 18 yleisurheilukilpailut LU oli viime kesänä järjestämässä neljiä yleisurheilun piirinmestaruuskisoja keskuskentällä. Kauden pääkisat olivat , jolloin kentällä järjestettiin vuotiaiden pm-kisat, joissa oli mukana noin 150 urheilijaa kilpailtiin 63 kilpailijan voimin 9-13-vuotiaiden pm-moniotteluissa. 5.9 Lieksan Urheilijat oli mukana järjestämässä KLL:n pm-kisoja, joissa noin 300 kilpailijaa ympäri Pohjois- Karjalaa oli jahtaamassa koululaisten piirinmestaruusmitaleita. Samana päivänä järjestettiin myös Lieksan liikuntatoimen kanssa metrin pm-juoksu. Piirikunnallisia kisoja järjestettiin kesällä viidet. Kesän alussa, 9.6., pidettiin piirikunnalliset yleisurheilukilpailut, joissa kilpailtiin kahdeksassa eri lajissa. Kisoissa oli mukana 72 kilpailijaa. Vattenfall-seuracupin ensimmäisessä piirifinaalissa kilpailijoita oli yhteensä 169 yhdestätoista eri seurasta. Piirikunnalliset estejuoksut järjestettiin juoksijoiden toiveesta 4.7 kuuden juoksijan voimin. 13-vuotiaiden tyttöjen seuraottelu LU-PyU pidettiin keskuskentällä Ahkerimmat tytöt kilpailivat päivän aikana 12:ssa eri lajissa. Kauden viimeinen kilpailu, Timitran Kymppi, järjestettiin Lieksan Hiihtoseuran kanssa hiihtokeskuksessa Pm- ja piirikunnallisten kisojen lisäksi järjestettiin useat kisat omille urheilijoillemme. Helmikuun alussa pidettiin sisäratakilpailut Kuhmonkadun koululla (36 osallistujaa) ja korkeuskisat tennishallilla (15). Vapunpäivänä juostiin Sittalammen ympärijuoksu, jossa mukana oli 45 juoksijaa. Tähtikisan merkeissä kilpailtiin kesäkaudella neljästi. Tähtikisan osallistujamäärät nousivat mukavasti edellisistä vuosista, nyt jokaisella kerralla mukana oli vähintään 60 kilpailijaa järjestettiin kaupunginmestaruuskilpailut joissa yleisurheilumestaruuksista oli kamppailemassa 72 eri-ikäistä kilpailijaa.