Kaakkois-Suomen metsäohjelma

Transkriptio

1 Kaakkois-Suomen metsäohjelma

2 2

3 3 Suomen metsäkeskus, Julkiset Palvelut, Kaakkois-Suomi Toimittajat: Seppo Repo (Kaakkois-Suomi), Pertti Vento (Etelä-Savo), Markku Granander (Pohjois-Savo), Heikki Karppinen (Pohjois-Karjala) Ulkoasu: Pohjolan Mylly Taitto: Sari Hakanen / Jarmo Forsstén Kannen kuva: Kaakkois-Suomen metsäkeskus Painatus: Lisätietoja: Seppo Repo p , seppo.repo@metsakeskus.fi

4 4 SISÄLLYS 1. Johdanto 5 2 Metsäalan nykytila Itä- ja Kaakkois-Suomessa Metsävarat ja metsätalous Metsäteollisuus ja metsäenergia Ekosysteemipalvelut metsätaloudessa Metso-ohjelma Itä-Suomen alueella Metsäosaaminen Itä-Suomessa Nykytilasta tulevaisuuteen näkökulmia itäsuomalaisittain Ohjelman visio ja strategiset linjaukset Metsäalan kehittämistarpeet, -tavoitteet ja toimenpiteet Kaakkois-Suomessa Metsiin perustuva liiketoiminta monipiolistuu ja tuotannon arvo kasvaa Puurakentaminen ja puuperäiset tuotteet Metsäenergia Metsätalousyrittäjyys Luontomatkailu Metsätalouden kannattavuus Metsien käyttöaste ja hakkuiden suhteuttaminen mahdollisuuksiin Metsänhoidon taso Metsien ilmasto ja - energiahyödyt Metsäpalveluiden tarjonta Metsätalouden infrastruktuuri Metsävaratiedon hyödyntäminen Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset vahvistu vat Metsien käytön ja käsittelyn monipuolistuminen Metsien monimuotoisuuden ja suojelun kattavuus Vesiensuojelu metsätaloudeessa Jokamiehen oikeudet ja metsien virkistyskäyttö Osaavaa työvoimaa on riittävästi tarjolla Rahoitustarve ja resurssien kohdentaminen Kaakkois-Suomessa Ohjelmayhteistyö Ohjelman vaikutukset Kaakkois-Suomessa Ohjelman toimeenpano ja seuranta 44

5 5 1. Johdanto Alueellinen metsäohjelma on metsäkeskusalueen koko metsäalan ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten strateginen ohjelma. Ohjelma ulottuu yli toimiala- ja hallinnonalarajojen. Se luo mahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä metsäalan elinkeinoille sekä antaa suuntaviivat alueen metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle. Ohjelman tavoitteena on lisätä puun käyttöön ja metsiin perustuvaa liiketoimintaa, metsätalouden kannattavuutta sekä ympäristöhyötyjä hyödyntämällä suurimman kestävän metsien käytön mahdollisuudet. Ohjelmalla tuetaan metsäalan taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja ekologista kestävyyttä, sekä alueen tasapainoista kehittymistä ja koko valtakunnan metsäsektorin menestymistä. Alueellinen metsäohjelma tukee metsäasioiden käsittelyn maakuntaohjelmissa ja ELY-keskusten strategisten tulossopimusten linjauksissa. Maa- ja metsätalousministeriö ohjeisti kirjeellään metsäkeskuksia ohjelmien laadinnan aikataulusta. Alueelliset metsäohjelmat laaditaan vuosille Sisällössä on huomioitu metsäasetuksen (1200/1996) 1 :ssä mainitut asiat, toimintaympäristön muutokset sekä nykyisten ohjelmien toimeenpanosta saadut kokemukset. Ensimmäiset ohjelmat laadittiin vuonna Vuonna 2005 laadittiin ohjelmat vuosille ja ne tarkistettiin vuonna 2008 Kansallinen metsäohjelma 2015:n ja METSO -toimenpideohjelman linjausten mukaisiksi. Valtakunnallisista ohjelmista on otettu huomioon Kansallinen metsäohjelma 2015 (KMO 2015), Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO-ohjelma), metsäalan strateginen ohjelma (MSO), kansallinen ilmastoja energiastrategia sekä maaseudun kehittämisen ohjelmat. Metsäkeskusten alueilla toteutetaan monia muita ohjelmia, jotka sisältävät metsäalaa koskevia linjauksia ja toimenpiteitä. Nämä on otettu huomioon alueellisen metsäohjelman laatimisessa. Tämä alueellinen metsäohjelma laadittiin ensimmäistä kertaa yhtä metsäkeskusaluetta laajemmalle yhteistoiminta-alueelle. Kaakkois-Suomen-, Etelä-Savon-, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueelliset metsäohjelmat perustuvat yhteiseen toimintaympäristön muutosten arviointiin ja ohjelmiin valittiin samat päämäärät ja aihealueet. Metsäohjelmien näkökulmissa, toimenpiteissä ja painotuksissa luonnollisesti huomioitiin aluekohtaiset eroavuudet, mistä syystä eri metsäkeskusalueiden metsäohjelmat lopulta poikkeavat sisällöltään jonkin verran toisistaan. Kullekin metsäkeskusalueelle on nimetty laajaalainen metsätalouden eri yhteistyötahoja edustava alueellinen metsäneuvosto, joiden tehtävänä on ollut tukea alueita ohjelman laatimisessa, seurannassa ja toimeenpanossa. Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen johtokunta on hyväksynyt alueelleen metsäohjelman

6 6 METSÄALAN NYKYTILA ITÄ- JA KAAKKOIS-SUOMESSA 2. Metsäalan nykytila Itä- ja Kaakkois-Suomessa 2.1 Metsävarat ja metsätalous METSÄT PÄHKINÄNKUORESSA Itä- ja Kaakkois-Suomessa on mittavat metsävarat. Alueella on reilut 4,8 miljoonaa hehtaaria hyväkasvuista metsätalousmaata, joka tuottaa puuraaka-ainetta yli 31 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Puustoa alueella on kaikkiaan noin 620 miljoonaa kiintokuutiometriä. Puuston keskitilavuus on 129 m 3 /ha. Metsien markkinahakkuut Itä- ja Kaakkois-Suomessa vuonna 2010 olivat yhteensä lähes 20 miljoonaa kuutiometriä ja bruttokantorahatulot noin 650 miljoonaa euroa. Tiukasti suojeltuja metsiä on noin hehtaaria. Kaakkois-Suomessa metsätalousmaata (metsä-, kitu- ja joutomaa) on ha, josta soiden osuus on 17 %. Soista on ojitettu 84 %. Puuston määrä on 114 miljoonaa kuutiota, josta 45 % on mäntyä, 37% kuusta ja 18% lehtipuuta. Keskimäärin puuta on 146 m 3 /ha. Puuston vuotuinen kasvu on 5,6 miljoonaa kuutiota, keskimääräinen kasvu on 7,1 m 3 /ha/v. Metsätaloudella on suuri merkitys alueiden hyvinvoinnille ja metsäteollisuus muodostaa erityisesti Kaakkois-Suomessa edelleen teollisuuden perustan. Itä-Suomen metsät tiivistettynä 2010 Kaakkois-Suomi KAS Etelä-Savo ES Pohjois-Karjala P-K Pohjois-Savo P-S Metsämaata, ha Yksityiset omistavat, ha Yksityismetsälöitä, kpl Puuston tilavuus, 1000 m Puuston kasvu, 1000 m 3 /vuosi Taimikoita, % Uudistuskypsiä metsiä, % Markkinahakkuut, 1000 m Tiukasti suojellut metsät, ha Kuolleen puuston tilavuus, m 3 /ha ,5 Raakapuun kokonaiskäyttö, 1000 m Bruttokantorahatulot, milj. euroa

7 METSÄALAN NYKYTILA ITÄ- JA KAAKKOIS-SUOMESSA 7 METSIEN OMISTUSRAKENNE Itä-Suomessa yksityiset metsänomistajat omistavat yli 2/3 metsistä. Neljän metsäkeskusalueen metsillä on lähes yksityistä omistajaa, perhettä, kuolinpesää tai yhtymää. Yksityismetsien omistus on keskittynyt perheille. Verotusyhtymät ja perikunnat omistavat yksityismetsistä neljänneksen. Valtaosa metsätiloista säilyy sukupolvenvaihdoksissa suvun omistuksessa, vaikka omistusmuoto voi muuttua. Metsätiloista on vapailla markkinoilla jatkuvasti tarjonnan puute. Muuttotappiosta huolimatta Itä-Suomen metsänomistuksen rakenne ei poikkea muun maan tilanteesta. Metsänomistajakunta ikääntyy ja suurimmaksi omistajaryhmäksi ovat nousseet eläkeläiset. Aiemmin suurin maatalousyrittäjien ryhmä on ikääntymisen myötä nykyään vasta kolmanneksi suurin. Metsänomistajakunnan ikääntyminen näkyy tutkimusten mukaan puunmyyntihalukkuutta alentavasti ja on haaste metsäohjelman hakkuutavoitteiden ja myös metsien hoitotavoitteiden saavuttamiselle. Metsänomistajien keski-ikä Itä- Suomessa on hieman yli 60 vuotta, mikä vastaa koko maan keskiarvoa. Naisten osuus yksityisistä metsänomistajista on neljännes. Valtaosa metsänomistajista asuu edelleen lähellä metsätilaa. Hieman alle 40 prosenttia metsänomistajista asuu muualla kuin metsän sijaintikunnassa. Heidän osuutensa oletetaan edelleen kasvavan, kun suurten ikäluokkien metsäomaisuus siirtyy seuraaville sukupolville. Samalla kaupunkilaisten metsänomistajien osuus kasvaa nykyisestä 30 prosentista. Metsänomistajien taloudellinen riippuvuus metsistään on vähentynyt. Sen ja rakennemuutoksen seurauksena myös metsien käytön tavoitteet ovat muuttuneet. Monitavoitteisia metsänomistajia on yhä enemmän. Tämä edellyttää metsäalan toimijoilta tiedollista, taidollista ja asenteellista kehittymistä Metsien hyödyntämisessä ja hoidossa itäsuomalaiset metsänomistajat ovat valtakunnan kärkeä. Myös neuvonnan ja koulutuksen saanti sekä metsäsuunnitelmien käyttö on valtakunnan keskiarvion yläpuolella. Metsänomistus, % pinta-alasta 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Metsänomistajien tavoitteet, % lukumäärästä KAS E-S P-K P-S Koko maa Monitavoitteiset Virkistyskäyttäjät Metsästä elävät Taloudellista turvaa korostavat KAS E-S PK P-S Etelä-Suomi Yksityiset Valtio Yhtiöt Muut Metsänomistus ammattiaseman mukaan, % lukumäärästä 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % KAS E-S PK P-S Palkansaajat Maa- ja metsätalousyrittäjät Muut Yrittäjät Eläkeläiset Muut Metsänomistajien asuinpaikka, % lukumäärästä KAS E-S P-K P-S Koko maa Maaseutu Taajama Kaupunki (>20 000) Tilalla Sijaintikunnassa Muualla Epätietoiset

8 8 METSÄALAN NYKYTILA ITÄ- JA KAAKKOIS-SUOMESSA Lähde: METLA ( Harri Hänninen) HAKKUUT PUUTAVARALAJEITTAIN Metsäohjelmien hakkuutavoitteet ovat perustuneet pääosin valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) yhteydessä esitettyihin hakkuutarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Hakkuutarpeet voidaan asettaa myös jalostuksen kysynnän mukaan, mutta metsätalouden pitkäjänteisen luonteen vuoksi on kuitenkin päädytty asettamaan hakkuutavoitteet mahdollisuuksien perusteella. Eri puutavaralajien hakkuutavoitteet ovat toteutuneet edellisellä metsäohjelmakaudella itäisissä maakunnissa hakkuumahdollisuuksiin suhteutettuna samansuuruisena. Tämä on luontevaa, sillä metsäyhtiöiden puunhankinta-alue on laaja. Puutavaralajien välillä tavoitteiden toteutustaso vaihtelee kysynnästä johtuen enemmän. Metsäteollisuuden vaikeudet ja sen myötä puunkäytön alenemiset näkyvät selvästi toteutuneissa hakkuissa. Itä-Suomen neljän maakunnan osuus koko maan hakkuista on 35 %. Tukkipuun hakkuista osuus on 38 % ja kuitupuun hakkuista 34 %. hieman kuutiotavoitteita enemmän. Eroa selittävät laskentamallien mahdollisesti erilainen soveltaminen kuutiotavoitteita asetettaessa. Kasvatushakkuita on tehty Kaakkois-Suomessa edellisellä ohjelmakaudella hieman AMO-tavoitetta enemmän, keskimäärin ha vuodessa. Uudistushakkuita on vastaavasti tehty keskimäärin noin hehtaaria vuodessa, mikä on noin 1 % metsäpinta-alasta. Metsien kehityksen kannalta tärkeitä ensiharvennuksia on Kaakkois-Suomessa tehty edellisellä ohjelmakaudella 91% tavoitteesta. Kasvatushakkuut ha KAS E-S P-K P-S Tavoite Kaakkois-Suomen hakkuusuunnitteesta toteutunut määrä on edellisellä viisivuotiskaudella ollut 81%. Lähinnä suunnitteen tasoa on ollut kuusitukki, 85 %. Eniten hakkuusäästöä on tullut koivutukin osalta, jossa hakkuiden määrä on ollut 50 % suunnitteesta. HAKKUUT HAKKUUTAVOITTAIN Toteutuneet hakkuupinta-alat kasvatus- ja uudistushakkuissa poikkeavat eri maakuntien välillä Uudistushakkuut ha KAS E-S P-K P-S Tavoite Hakkuut puutavaralajeittain (1000 m 3 ) (KAS toteutuma%) Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitu Kuusikuitu Lehtikuitu Polttopuu Yhteensä Mesäalat, 1000 ha KAS 821 (67) (87) 96 (51) 827 (71) 670 (86) 391 (85) (84) 801 E-S P-K P-S

9 METSÄALAN NYKYTILA ITÄ- JA KAAKKOIS-SUOMESSA 9 METSÄNHOITO Metsämaan alasta on Itä-Suomessa noin viidennes nuoria tai varttuneita taimikoita. Hakkuiden määräja laatutavoitteet ovat riippuvaisia metsänhoidon tasosta. Metsäntutkimuslaitoksen selvitysten mukaan Itä-Suomen taimikoista noin viidennes on metsänhoidolliselta tilaltaan välttäviä tai vajaatuottoisia. Luontaisesti perustettujen taimikoiden tila on selvästi heikompi kuin viljelytaimikoiden. Taimikoiden tilaa heikentävät useimmin taimikon epätasaisuus ja harvuus, tuhot tai hoitamattomuus. Taimikon epätasaisuuden taustalla voi olla useita tekijöitä: taimien kuoleminen uudistamisen alkuvaiheessa, uudistamisuudistamistyön heikko laatu ja maanmuokkauksen tai varhaishoidon laiminlyönti. Laatua alentavia metsätuhoja esiintyy noin joka neljännellä itäsuomalaisella metsähehtaarilla Taimikoiden tuhonaiheuttajista valtaosa on tunnistettu VMI:ssa hirvien aiheuttamiksi. Myös hoitamattomuus vaivaa itäsuomalaisia taimikoita. Taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin on kertynyt mittavat hoitorästit. Myöhässä olevia ja seuraavan viiden vuoden aikana tehtäviä taimikonhoitoja on Itä-Suomessa yli hehtaarilla. Metsänomistajien aktiivisuus on rakennemuutoksen myötä kaiken aikaa vähentynyt. Kun vielä luvulla noin kaksikolmasosaa metsänhoitotöistä tehtiin omatoimisesti, on osuus pudonnut nyt noin kolmannekseen. Taimikoiden tila Pienet ja varttuneet taimikot, ha KANTORAHATULOT Välttäviä ja vajaatuottoisia Toimenpide heti/seur. 5v, ha KAS % E-S % P-K % P-S % Vuosittaiset kantorahatulot vaihtelevat voimakkaasti hakkuiden määrän ja laadun mukaan. Havutukkien hintapiikin vaikutus näkyy erityisesti vuoden 2007 kantorahatuloissa, jotka olivat yli kaksinkertaiset vuoden 2009 tasoon verrattuna. Ohjelmakaudella kantorahatuloja Itä- Suomeen on tullut noin 3.3 miljardia euroa. Hakkuiden ja kuljetuksen arvo on lisäksi arviolta yli miljardi euroa. Vaikka osa tulovirrasta ohjautuukin maakuntien ulkopuolelle, ovat alue- ja paikallistalouden vaikutukset erittäin suuret. Kaakkois-Suomessa kantorahatulot ovat olleet noin 140 milj. /vuosi. PUUNTUOTANNON KANNATTAVUUS Yksityiset metsäomistajat sijoittavat kantorahatuloistaan takaisin metsiin vuosittain noin %. Merkittävin investointi on metsänuudistaminen. Muita menoja ovat metsänhoito- ja metsänparannustyöt. Metsätalouden käyttökate on keskimäärin hieman yli 80 prosenttia. Kantorahatulot (milj. /vuosittain) KAS E-S P-K P-S

10 10 METSÄALAN NYKYTILA ITÄ- JA KAAKKOIS-SUOMESSA Metsätalouden liiketulos /ha/v KAS E-S P-K P-S Koko maa työvoimaa oli Pohjois-Karjalassa. Markkinahakkuissa ja puutavaran kuljetuksessa tarvittava laskennallinen työvoimapanos on ollut Itä- ja Kaakkois-Suomessa noin henkilötyövuotta. Hakkuukoneita työskenteli Itä-Suomen yksityismetsissä vuonna 2010 noin 160 kpl. Suurin hakkuukoneiden määrä oli Pohjois-Savossa ja pienin Pohjois-Karjalassa, missä on eniten yhtiöiden ja valtion metsiä. Hakkuukoneiden ja metsätraktoreiden määrä on vakiintunut nykyiselle tasolleen 1990-luvun lopulla. Metsätalouden liiketulos vaihtelee voimakkaasti suhdanteiden mukaan. Korkeimmillaan se on ollut edellisellä ohjelmakaudella vuonna 2007, jolloin yksityismetsien hehtaarikohtainen liiketulos oli Kaakkois-Suomessa 245 /ha, Etelä-Savossa 231 /ha, Pohjois-Karjalassa 158 /ha ja Pohjois-Savossa 165 /ha. Etelä-Suomen keskiarvo kyseisenä vuonna oli 182 /ha. Pienin liiketulos oli vuonna 2009, jolloin päästiin vain vajaaseen puoleen huippuvuoden 2007 liiketuloksesta. Metsän sijoitustuotto vaihtelee puukaupan volyymista ja hintatasosta johtuen hyvin paljon. Edellisellä ohjelmakaudella itäsuomalaisten metsien sijoitustuotto on vaihdellut +/- 20 % välillä. Keskimäärin sijoitustuotto on viimeisen 10 vuoden aikana ollut 3 %. TYÖVOIMA Metsäsektorin työvoima itäisessä Suomessa on kehittynyt kaksijakoisesti. Metsätalouden toimihenkilöiden määrä on säilynyt suurin piirtein ennallaan, mutta metsäteollisuuden ja erityisesti massan sekä paperin valmistuksen työvoima on vähentynyt. Metsäteollisuuden työpaikkojen väheneminen on koskettanut erityisesti Kaakkois-Suomea. Tuoreimmat sulkemispäätökset synkentävät tilannetta entisestään. Muissa maakunnissa metsäteollisuuden rakenne on monipuolisempi ja mekaanisen metsäteollisuuden suotuisa työllisyyskehitys on korvannut kemiallisen metsäteollisuuden menetyksiä. Metsäsektori työllistää n. 3 % Suomen työvoimasta, mutta Itä-Suomessa osuus on 6-7 % luokkaa. Puunhankinnassa ja metsänhoidossa oli 2010 eniten työvoimaa Pohjois- ja Etelä-Savossa, vähiten Kuvaaja: Sinikka Ratilainen

11 METSÄTEOLLISUUS JA METSÄENERGIA Metsäteollisuus ja metsäenergia Metsäteollisuus on muutoksista huolimatta merkittävä toimiala Itä- ja Kaakkois-Suomen metsäkeskusalueilla. Metsäsektorin arvonlisästä Kaakkois- Suomessa merkittävin osuus muodostuu massa- ja paperiteollisuudessa, kun taas Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa painottuu metsätalouden osuus. Puutuoteteollisuuden osuus koko maan metsäsektorin bruttokansantuotteesta on noin 16 % luokkaa. Itäisten metsäkeskusten alueella puutuoteteollisuudella on keskimäärin muuta maata suurempi merkitys ja eniten merkitystä sillä on aluetalouteen Pohjois-Karjalassa. Massa- ja paperiteollisuuden osuus Kaakkois- Suomessa alueen BKT:n arvonlisäyksestä on suurin, 13 prosenttia ja koko metsäsektorin arvonlisäys Kaakkois-Suomen osuus on 17 prosenttia. PUUNKÄYTTÖ JA TUOTANTOLAITOKSET tä- ja Kaakkois-Suomen teollisuuslaitokset jalostavat koko maan puunkäytöstä noin 43 %. Eniten puuta käytetään Kaakkois-Suomessa, vähän yli neljännes koko maan puusta. On selvää, että muutokset puun jalostuksessa Kaakkois-Suomessa heijastuvat koko Itä-Suomen metsäkeskusalueiden puun kysyntään. Raakapuun käyttö (1000 m 3 /V) KAS E-S P-K P-S Lähde: Metla/Metinfo/Tilastopalvelu/ Maassamme toimii 50 paperi-, kartonki- ja sellutehdasta sekä yli 240 teollista sahaa, levytehdasta tai muuta puutuotealan yritystä. Linkki karttasivuille on Metsäteollisuus on viime vuodet ollut merkittävän rakennemuutoksen kohteena, kapasiteettia on leikattu koko maassa. Vuonna 2009 metsäteollisuuden kapasiteetin leikkaukset supistivat tuotantoa 19 % vuodesta Itä- ja Kaakkois-Suomessa metsäteollisuuden supistukset ovat koskeneet Kymenlaaksoa, Vuoksenlaaksoa ja Pohjois-Savoa. Tuotantolaitosten lakkauttamisen lisäksi tuotantolinjoja on vaihdettu käyttämään toista raaka-ainetta esimerkiksi Uimaharjussa Pohjois-Karjalassa. Tehtaiden lopettamisten rinnalla metsäteollisuus on panostanut tuotannon tehostamiseen mm. UPM Kuusankoskella ja Lappeenrannan Kaukaalla sekä Stora Enso Imatralla. M-real on investoinut Simpeleen taivekartonkikapasiteetin laajennuksen. UPM-Kymmenen Savonlinnan vaneritehtaan koivuvanerilinjan uudistaminen valmistuu 2012, jolloin se tulee olemaan maailman nykyaikaisin koivuvanerin tuotantolinja. Kaakkois-Suomi on ollut 1970-luuvulta lähtien metsäteollisuuden rakennemuutoksessa. Vaikka metsäteollisuuden työpaikoista on poistutunut kaksi kolmasosaa, on alueen teollisuus edelleen vahvasti metsäteollisuussidonnaista. Kaakkois-Suomi on edelleen Euroopan merkittävin metsäteollisuuskeskittymä ja metsäklusteri on merkittävä työnantaja. Vuonna 2015 arvioidaan neljännes Suomen kaikista alan työllisistä olevan Kaakkois-Suomessa. Puuraaka-aineen hyödyntäminen energiatuotannossa, metsäteollisuuden uudistuva liiketoiminta ja uuden sukupolven biojalostamot, ovat keskeisiä kehittämisalueita alueen elinkeinorakenteessa. Selvittelyn kohteena on biokaasua tuottavan jalostamo sijoittuminen Metsä-Botnian Joutsenon tehtaan yhteyteen sekä biodieselin tuotantolaitoksen sijainti-

12 12 METSÄTEOLLISUUS JA METSÄENERGIA selvitys joko Porvooseen tai Imatralle Stora Enson ja Neste Oilin yhteishankkeena. PUUTALOJEN JA RAKENNUSPUUSEPÄN- TUOTTEIDEN VALMISTUS Puutuoteala on suhteellisen vahva Itä-Suomessa. Alan toimipaikkoja on kaikkiaan noin 180 ja niiden henkilöstön määrä on noin 1800 henkilöä. Itäsuomalaisten alan yritysten liikevaihto on yhteensä noin 330 miljoonaa euroa. Itä-Suomessa toimialan liikevaihto on noin puolet keskimääräisistä kantorahatuloista. Henkilöstön määrä on noin kolmannes metsätalouden työllisistä. Puutuotealan kehitys on ollut positiivisinta modifioidun puun osalta. Itä-Suomeen on keskittymässä valtaosa Suomen lämpöpuun tuotannosta ja ensimmäinen puumuovikomposiitin tuotantolaitos on aloittanut Iisalmessa. Modifi oidussa puussa on Itä- Suomessa selkeästi sellaista erityisosaamista, jota ei tällä hetkellä muualla ole. Jatkossa tarvitaan ko. materiaalien osalta entistä enemmän tuotteistamista sellaisille tuotealueille, joilla on merkittävää kansainvälistä kysyntää. Rakennuspuusepäntuotteiden valmistajien kasvumahdollisuus on asiakkaiden ja kuluttajien tarpeita palvelevissa puutuotteissa ja niihin liitettävissä palveluissa. Rakentamisessa käytettävillä puutuotteilla on myös ympäristön ja ilmaston kannalta kilpailuetua verrattuna uusiutumattomiin rakennusmateriaaleihin. Näiden etujen hyödyntäminen edellyttää tuotekehityspanostuksia toimialan yrityksiltä. METSÄENERGIA ITÄ-SUOMEN ALUEELLA Itä- ja Kaakkois-Suomen kiinteiden puupolttoaineiden käyttö perustuu pääosin metsähakkeen, teollisuuden puutähdehakkeen, sahanpurun, kuoren ja muiden kiinteiden puupolttoaineiden käytöön. Metsähakkeen osuus on ollut noin kolmannes ja sen käyttö on ollut viime vuosina kasvussa. Metsäteollisuuden puutähdehakkeen ja kuoren osuudet laskivat laman aikana Suurin osa maakunnissa käytetystä hakkeesta hankitaan kotimaasta, mutta aivan viime vuosina polttohaketta tai polttoraaka-ainetta on alettu tuoda Venäjältä. Jatkossa näyttää siltä, että Itä-Suomesta tullaan kuljettamaan metsähaketta Etelä-Suomeen erityisesti hiilivoimaloiden seospoltto-aineeksi. Metsähakkeen käytön odotetaan yli kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Korjuupotentiaali antaa siihen riittävät mahdollisuudet. I t ä- ja Kaakkois-Suomen metsäkeskusalueiden kiinteiden puupolttoaineiden käyttö 2010, (1000m 3 ). Metsähake Teollisuuden sivutuotehakkeet Yhteensä KAS E-S P-S P-K Yhteensä Itä-Suomen bioenergia-alan toimijakenttä koostuu useista toimijoista kuten esimerkiksi energia- ja metsäyhtiöistä, korjuu-, kuljetus-, käsittely- ja käyttövaiheen laitevalmistajista, tutkimus-, koulutus- ja neuvontaorganisaatioista sekä eri maakunnissa toimivista bioenergia-alan verkostoista yrityksineen ja muine toimijoineen. Alan kehittämisessä ovat rahoittajaorganisaatiot, ELY-keskus ja maakuntaliitto olleet keskeisessä roolissa. Itä-Suomen alueella on kansainvälisesti merkittävää liiketoimintaa bioenergiaan liittyvässä koneiden ja laitteiden valmistuksessa, energian ja polttoaineiden toimituksessa sekä tutkimus-, koulutus- ja konsultointiorganisaatioissa. Itäsuomalaisten konevalmistajien osuus puunkorjuun metsäkonemarkkinoista on Euroopassa yli 50 % ja koko maailmassakin %. Tämän lisäksi Itä-Suomen alueella on maailman johtava varaavien tulisijojen valmistuskeskittymä, merkittävää poltto- ja kattilateknologian tutkimusta ja teollisuutta sekä bioenergian hyödyntämiseen liittyvää tutkimusta ja koulutusta. Kaakkois-Suomen energiataseessa uusiutuvien energialähteiden osuus oli 58 % 2007 (vrt. Suomi 27 %). Puuperäisen energian osuus uusiutuvista oli 89 % ja loput olivat vesivoimaa. Viime vuosien laskusuhdanteen aikana uusiutuvien osu-

13 METSÄTEOLLISUUS JA METSÄENERGIA 13 us on edelleen noussut 60 %:iin (vrt, Suomi 25 % vuonna 2009), Metsähakkeen osuus energiantuotannosta on ollut n. 2 % ja sen osuus on kasvatettavissa 4 %:iin 1 milj. m 3 käyttötasolla Metsähakkeen käyttö on kasvanut ripeästi, metsäteollisuuden laskusuhdanteesta huolimatta. Sivutuotteet pitävät sisällään teollisuuden puuhakkeen, sahanpurun, kuoren ja muut kiinteät puupolttoaineet, joista kuoren osuus on merkittävin. Valtakunnallisesti metsähakkeen kokonaiskäyttö oli 5,4 milj. m 3, josta Kaakkois-Suomen osuus oli 8 % vuonna Sivutuotteiden osalta valtakunnallinen käyttö oli 8 milj. m 3, josta, Kaakkois-Suomen osuus oli huomattavan korkea, 22 %. Kaakkois-Suomen selluteollisuuskeskittymän myötä kuorta on käytetty paljon energiantuotannossa, 1,5 milj. m 3, mikä oli 27 % koko maan käytöstä. Osuudet ovat olleet samaa luokkaa myös aiempina vuosina. Lähde: Metinfo, lämpö- ja voimalakäyttö Merkittävin raaka-ainelähde ovat hakkuutähteet, mutta myös kantojen käyttö on kasvanut huomattavasti 2009 alkaen. Runkopuun poikkeuksellisen suuri energiakäyttö perustui Venäjän tuontiin vuonna Kantojen ja runkopuun käyttö metsähakkeen raaka-ainelähteenä oli Kaakkois-Suomessa suhteellisesti suurempaa kuin valtakunnallisesti. Tämä perustui Venäjän tuontipuun energiakäyttöön ja Kuusankosken ja Lappeenrannan CHP-laitosten kantojen käyttöön. Suhteessa nykyiseen metsähakkeen käyttömääräarvioon, käyttöä olisi lisättävissä noin 60 % nykyisessä laitoskannassa. Käyttöpotentiaali perustuu tällöin turpeen korvaamiseen kattiloiden sallimissa rajoissa. Uudemmilla voimalaitoskattiloilla puuturvesuhde on % ja vanhemmilla %. Pienet, alle 10 MW:n kiinteän polttoaineen kattilat soveltuvat 100 % puulle. Lähestulkoon kaikissa puulle soveltuvissa kattiloissa käytetään jo tällä hetkellä puuta. Muutosinvestoinnit tarkoittavat kaasun ja raskaan polttoöljyn korvautumista yhdyskuntien lämpölaitoksilla puulla ja siihen liittyvä lisäpotentiaali on maltillinen kohteiden suuresta lukumäärästä huolimatta. Yhdyskunnan varavoimaksi varatut kattilat säilyvät ennallaan kaasulla ja öljyllä. Metsähakkeen tarjontahalukkuuden mukainen potentiaali on noin kolmannes teoreettisesta potentiaalista. Tekninen potentiaali huomioi korjuun talteensaannon ja teknistaloudellinen teknistaloudelliset ja ekologiset leimikkorajoitteet. Hakkuusuunnitteet (VMI10 ja ASY) osoittavat noin viidenneksen suurempia potentiaalisia hakkuumääriä toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna ja johtaisivat tämän vuoksi suurempiin metsähakemääriin. Päätehakkuista korjattavien hakkuutähteiden ja kantojen määrään vaikuttavat erityisesti kuusivaltaisten päätehakkuualojen kehittyminen, tosin mäntykannot ovat myös laskemissa mukana. Pienpuu koostuu nuoren metsän kunnostuskohteista sekä osittain ensiharvennuksien kuitupuusta. Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen alueen metsähakkeen saatavuus riittäisi kattamaan nykyisen käyttömäärän, mutta käyttömäärien kasvu perustuu tuontiin ympäröivien metsäkeskusten alueelta Nykyisten hakkuumäärien ja suunnitetietojen perusteella noin puolet kysynnästä voidaan toimittaa Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen alueelta. Metsähakkeen raaka-aineet Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen alueella Karsittu ranka Karsimaton pienpuu Järeä runkopuu Hakkuutähteet Kannot ja juurakot Yhteensä

14 14 EKOSYSTEEMIPALVELUT METSÄTALOUDESSA 2.3 Ekosysteemipalvelut metsätaloudessa Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisten luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Monimuotoiset ja hyvin toimivat ekosysteemit tuottavat erilaisia palveluja, kuten ravintoa, puhdasta vettä, rakennusmateriaalia ja mahdollisuuksia virkistäytymisen. Luonnon monimuotoisuus on ekosysteemipalvelujen perusta. Ekosysteemipalvelut on hyvin laaja käsite. Metsien osalta se pitää sisällään muun muassa metsien hoitoon ja käyttöön liittyvien luonto- ja maisemaarvojen huomioon ottamista sekä vesiensuojelun. Tässä ohjelmassa rajoitutaan tarkastelemaan luontomatkailuun perustuvaa yrittäjyyttä, luonnontuotteiden jalostusta ja lisääntyvää aineettomien hyödykkeiden kaupallistamista. Kansallisen metsäohjelman yhtenä tavoitteena on metsiin perustuvan liiketoiminnan vahvistuminen ja tuotannon arvon kasvu. Luontomatkailuun perustuva yrittäjyys ja luonnontuotteiden jalostus sekä aineettomien hyödykkeiden kaupallistaminen on vähitellen lisääntynyt. Tällä hetkellä toiminta on laajamittaisinta matkailukeskusten, kansallispuistojen ja retkeilyalueiden yhteydessä. Kansallispuistojen paikallistaloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä. Itä-Suomen alueella on yhdeksän kansallispuistoa ja kaksi retkeilyaluetta. Näiden kokonaisvaikutusten arvo on noin 30 miljoonaa euroa ja 370 henkilötyövuotta. Ensisijaisesti kansallispuiston tai retkeilyalueen takia alueella vierailevien kävijöiden vaikutukset ovat 12 miljoonaa euroa ja noin 150 henkilötyövuotta. Kaikkiaan kävijöitä tilastoiduilla alueilla on vuonna 2009 ollut lähes Metsätalouden korvaajana tai suhdannevaihtelujen paikkaajana tällaisten ekosysteemipalvelujen merkitys on kuitenkin vielä vähäinen. Kokonaisvaikutus vaihtelee alueittain, keskimäärin se on yhtä kävijää kohti 60 euroa. Ensisijaisesti kansallispuiston tai retkeilyalueen takia vierailulle tulleiden osalta vaikutus on tätä pienempi, koska usein nämä matkailijat käyttävät vain vähän alueen palveluja. Luontomatkailuyrityksiä on Saimaan alueella arvioitu olevan noin 70 kappaletta. Niiden alue- tai paikallistaloudellisesta vaikutuksesta ei ole tilastoitua tietoa. Kehittämistyötä matkailussa on tehty eri organisaatioiden ja hankkeiden avulla pitkään, mutta kovin suuria ja pysyviä harppauksia ei pienten yritysten osalta ole saavutettu. Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden yhteydessä luontopalveluyrittäjien toimintaedellytykset ovat suhteellisen hyvät. Avainasiana on verkostoituminen jolloin esimerkiksi majoitus-, opastus- ja kuljetuspalveluilla voidaan luoda yritystoimintaa. Itä-Suomen luontoon ja vuodenaikoihin perustuvaa matkailua kehitetään voimakkaasti. Matkailusta odotetaan Kaakkois-Suomeen voimakkaasti kasvavaa alaa. Kaakkois-Suomen kansallispuistot (Itäinen Suomenlahti, Repovesi, Valkmusa) ja Saimaan vesistöalue tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet luontoon tukeutuvan matkailuelinkeinon kehittämiselle. Lisääntyvä venäläisturistien määrä tulee lisäämään luontopalveluihin perustuvaa palvelutarvetta. Eteläinen Saimaa on nousemassa yhdeksi Suomen merkittävimmäksi matkailukohteeksi. Mittavat investoinnit Lappeenrannan Rauha-Tiuru-alueelle sijoittuvan Saimaa Gardens-matkailukeskusalueen ensimmäinen vaihe valmistuu syksyllä Kuvaaja: Seppo Repo

15 METSO-OHEJLMA ITÄ-SUOMEN ALUEELLA Metso-ohjelma Itä-Suomen alueella Luonnonsuojeluohjelmien ( Natura ym.) toteutus on Itä-Suomen ELY-keskuksissa loppusuoralla. Loppujen pääosin jo neuvottelussa olevien kohteiden toteutus on tavoitteena saada valmiiksi lähitulevaisuudessa. Suojelualueita on kaikkiaan lähes hehtaaria, joista kansallis- ja luonnonpuistoja on hehtaaria. Muita valtion suojelualuevarauksia hehtaaria ja yksityisiä luonnonsuojelualueita hehtaaria. Maa-alasta nämä muodostavat 3.6 %. Suurin osuus on Pohjois-Karjalassa 3.8 % ja pienin Kaakkois-Suomessa, 1,4 %. Luonnonsuojelulain mukaisilla rajauspäätöksillä suojeltavien kohteiden luonnontilaisuuden vaatimukset ovat varsin tiukat. METSO-ohjelma antaa mahdollisuuksia lisätä kohteita hieman väljemmin sisällyttämällä niihin myös kehityskelpoisia alueita. Ohjelmalla voidaan myös kohdentaa luonnonhoitohankkeita luonnontilaisten kohteiden ympäristöön luontotyyppien tilan parantamiseksi. METSO ohjelman toteutus on käynnistynyt Itä-Suomessa hyvin. Taulukossa esitetty luonnonsuojelulain mukainen METSO-suojelun tilanne sisältää myös kokeiluvaiheessa kertyneen toteutuksen METSÄLAIN ERITYISEN TÄRKEÄT JA MUUT ARVOKKAAT ELINYMPÄRISTÖT Itä-Suomessa on solmittu metsäkeskusten toimesta määräaikaisia metsätalouden ympäristötukisopimuksia vuodesta 1998 lähtien. Rahoitusta toimintaan on saatu vuosittain kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) nojalla. Ympäristötukisopimuksia on laadittu vuodesta 1998 lähtien Itä-Suomen alueella yhteensä runsaat kappaletta hehtaarin alalle. LUONNONHOITOHANKKEET Kemera-rahoitettuja luonnonhoitohankkeita on ollut mahdollista toteuttaa vuodesta 1997 lähtien. Luonnonhoitohanketoiminta on vakiinnuttanut asemansa talousmetsien metsäluonnon monimuotoisuuden edistämiskeinona. Vuoden 2010 loppuun mennessä Itä-Suomessa oli toteutettu loppuun 137 hanketta ja 83 hankkeen toteutus oli kesken. Kaakkois-Suomessa on toteutettu arvokkaiden pienvesien kunnostuksia, kuten lähteiden ennallistamista, lehtojen hoitoa sekä paahde-elinympäristöjen kunnostuksia ja kulotuksia. Myös maisemanhoitoon ja vesiensuojeluun liittyviä hankkeita on toteutettu. Luonnonsuojelulain mukainen pysyvä METSO-suojelu Itä-Suomessa ELY Yksityiset suojelualueet Hankinta valtion omistukseen Yhteensä Keskikoko ha (kpl) ha (kpl) ha (kpl) ha KAS 318 (44) 576 (26) 894 (70) 12,8 E-S 327 (25) 702 (38) (63) 16,3 P-K 783 (112) 685 (33) (145) 10,1 P-S 253 (37) 263 (14) 516 (51) 10,1 Metsätalouden ympäristökohteiden määrä Itä-Suomessa Metsätalouden ympäristötuki Lukumäärä, kpl 10 :n elinympäristöt, ha Muut kuin 10 : n elinympäristöt, ha KAS E-S P-K P-S Yht

16 16 METSO-OHJELMA ITÄ-SUOMEN ALUEELLA METSÄTALOUS VESIENHOIDON TOIMEN- PIDEOHJELMISSA JA VESIENHOITOSUUN- NITELMISSA Kaakkois-Suomen alueelle on laadittu alueelliset vesienhoidon toimenpideohjelmat ja vesienhoitosuunnitelmat. Työn pohjalla on EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi joka velvoittaa kaikki jäsenmaat saattamaan kaikki pinta- ja pohjavedet hyvään tilaan. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Kaakkois- Suomen ELY-keskuksen toimesta on laadittu alueelliset vesienhoidon toimenpideohjelmat laajassa yhteistyössä. Niissä on esitetty pinta- ja pohjavesien nykyinen tila sekä toimenpiteet, joilla huonokuntoisten vesien tila voidaan parantaa tai hyväkuntoisten vesien tila säilyttää. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen pinta- ja pohjavesien osalta edellyttää metsänhoitotoimien toteuttamista sertifi ointikriteerien sekä metsätalouden uusimpien ohjeistusten mukaisesti. Lisäksi toimenpideohjelmissa on esitetty pintavesien osalta esimerkiksi pintavalutuskenttien, pohja- ja putkipatojen sekä kosteikkojen käytön laajentamista, tehostettua vesiensuojelun suunnittelua sekä koulutusta ja neuvontaa. Pohjavesien suojelun osalta toimenpideohjelmassa esitetään mm. lannoituksen rajoittamista myös II-luokan pohjavesialueilla ja maaperän muokkaamisen välttämistä pohjavesialueilla. Kuva: Metsäkeskus

17 METSÄOSAAMINEN ITÄ-SUOMESSA Metsäosaaminen Itä-Suomessa tä-suomeen on kehittynyt viimeisten 30 vuoden aikana merkittävä ja kansainvälisestikin tunnustettu metsä- ja puuosaamiskeskittymä. Sille on perusteet runsaiden metsävarojen, vahvan perinteisen metsäteollisuuden ja alueen muun osaamisen ja teollisen toiminnan ansiosta. Kaikkiaan metsien ja puun tutkimusta tekee Suomessa noin 650 tutkijaa, joista puolet on sijoittunut Itä- Suomeen. Voimakkain keskittymä Itä-Suomessa on Joensuu, jossa toimii Metsäntutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto, Euroopan metsäinstituutti, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Riista- ja kala-talouden tutkimuslaitos (RKTL), Evira, Pohjois- Karjalan ammattikorkeakoulun biotalouden keskus sekä valtakunnallisen osaamiskeskusohjelman kolme osaamisklusteria. Mikkelissä toteutetaan useita Lappeenrannan Teknillisen Ylipiston bioenergian liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita ja Savonlinnassa toimiva kuitulaboratorio tuottaa tietoa puunjalostukselle. Tällainen korkeatasoinen tutkimus- ja kehittämistyö on ollut mahdollista Maakuntaliiton ja Ely-keskuksen hankerahoituksen ansiosta. Verkostoituminen on välttämätöntä nykyisessä tutkimus- ja osaamisympäristössä. Ydinajatus on kytkeä metsien kasvatuksen osaaminen yhä enemmän metsän ja puun tuotteisiin sekä hakea koko jalostusketjulle lisäarvoa. Osaamiskeskukset ovat tässä keskeisiä toimijoita, sillä ne siirtävät tietoa tutkimustoimijoiden työstä yritysmaailmaan. Metsäalaan liittyvää osaamiskeskustoiminta on kaikis-sa Itä-Suomen suurimmissa kaupungeissa. Itä- ja Kaakkois-Suomen metsä- ja puuosaamiskeskittymä on tutkimusteemoissaan ajan tasalla. Toiminnassa tähdätään metsistä saataviin uusiin tuotteisiin ja palveluihin perinteisten sellun, paperin ja sahatavaran rinnalle. Yksittäisistä teemoista tärkeimpiä ovat Itä- Suomessa metsäbioenergian, puurakentamisen, puuraaka-aineen, uusien puutuotteiden, ilmastonmuutoksen metsävaikutuksien, metsävarojen kehityksen ja seurannan, kustannustehokkaan metsänkasvatuksen sekä Venäjän metsätalouden tutkimus. Itä-Suomen yliopistossa suunnitellaan aloitettavaksi vuonna 2013 uusi puutieteeseen perustuva koulutusohjelma (Wood Science) nykyisen metsänhoitajakoulutuksen rinnalla. Lappeenrannan teknillinen yliopiston tekee merkittävää uusiutuvaan energiatuotantoon ja kehittämiseen liittyvää tutkimusta. Itä- ja Kaakkois-Suomessa on myös vahvaa metsä- ja luonnonvara-alan koulutusta. Itä-Suomen Yliopistossa voi suorittaa metsänhoitajan tutkinnon (MMM). Vuosittain Joensuussa suoritetaan myös useita tohtorintutkintoja. Mikkelin ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluista valmistuu metsätalousinsinöörejä (AMK). Toisen asteen metsäkoulutusta tarjoavat Etelä-Savon ammattiopisto Mikkelissä ja Pieksämäellä, Savonlinnan Ammatti-instituutti, Savon Ammatti- ja aikuisopisto Siilinjärvellä, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Valtimolla ja Etelä-Karjalan ammattiopisto Ruoko-lahdella. Toisen asteen koulutus painottuu metsäkoneenkuljettajien koulutukseen. Kuljettajakoulutuksen organisointi ja oppilashankinnan kehittäminen ovat tällä hetkellä keskeisiä teemoja kaikilla oppilaitoksilla Kuvaaja: Markku Granander

18 18 NYKYTILASTA TULEVAISUUTEEN - NÄKÖKULMIA ITÄSUOMALAISITTAIN 2.6 Nykytilasta tulevaisuuteen näkökulmia itäsuomalaisittain METSÄALAN KANSAINVÄLISET MUU- TOSVOIMAT JA ITÄ-SUOMI Itä- ja Kaakkois-Suomen metsäalan kehityksen kannalta keskeisiä toimintaympäristötekijöitä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ovat kansainvälinen talouskehitys, sähköisen viestinnän lisääntyminen Euroopassa, energian hintakehitys, EU:n ilmastotavoitteet sekä Venäjän WTO jäsenyys ja yleinen yhteiskunnallinen kehitys. On todennäköistä, että EU:n talouskasvu tulevina vuosikymmeninä on varsin hidasta. Valtioiden velkaantuminen ja pankkien ongelmat haittaavat kehitystä. EU:n kotoperäiset epävarmuudet ovat muuhun maailmaan verrattuna pienempiä. Hidas talouskasvu vaikuttaa rakentamisen kokonaisvolyymiin, minkä vuoksi puun käyttö rakennusaineena voi jatkossa kohdata lisääntyvää kilpailua. Näyttää siltä, että markkinaosuuksista kamppaillaan pitkälläkin aikavälillä varsin hitaasti kasvavilla markkinoilla. Puulla on kuitenkin tässä kilpailussa hyvät mahdollisuudet. Syynä tähän ovat mm. puun poliittinen hyväksyntä uusiutuvana raaka-aineena ja hiilinieluna, puurakentamisen osaamisen ja referenssien lisääntyminen sekä lainsäädännöllisten ja asenteellisten esteiden purkautuminen. Kilpailuasetelmaa voi lieventää raaka-aineiden samanaikainen ja toisiaan täydentävä käyttö. Itä-Suomessa on runsaasti puurakentamiseen sopivaa raaka-ainetta. Euroopan hitaan talouskasvun ja sähköisen viestinnän lisääntymisen takia metsäteollisuuden investoinnit suuntautunevat lähinnä Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan, joten metsäteollisuuden investoinnit täällä tuskin lisääntyvät. Odotettavissa oleva paperin kysyntä Euroopassa ei mahdollista paperin tuotannon lisäämistä ja rakentamisen maltillinen kasvu ei edellytä sahauskapasiteetin merkittävää kasvattamista. Venäjän WTO jäsenyys voi edistää metsäteollisuuden nykykapasiteetin säilymistä ja se saattaa myös jonkin verran vaikuttaa raakapuun hintaan Itä-Suomessa. Puun tuonti Venäjältä saattaa kääntyä nousuun. Öljyn ja sähkön hintojen nousu ja mahdolliset epäjatkuvuudet öljyn tuotannossa luovat mahdolli-suuksia biopolttoaineiden ja uusiutuvan energian tuotannolle ja niihin perustuvaan osaamiseen Itä-Suomessa. Hajautetut ratkaisut ja alan PK -yrittäminen voivat tulevaisuudessa muodostaa kansainvälisestikin mitattuna vahvan bioenergiaosaamisen ytimen. Toimivia liiketoimintamalleja on jo kehitetty ja niitä voitaisiin kehittää yrityslähtöisesti lisää myös vientiin. On kuitenkin huomattava, että uskottava uusiutuvan energiatuotannon tulevaisuus riippuu kansainvälisestä ilmastosopimuksesta ja sen toteutukseen liittyvästä poliittisesta tukijärjestelmästä. Niihin sekä energiapuun tuontiin liittyy epävarmuuksia. Lähde: Jouni Pykäläinen Metsäalan tulevaisuusyksikkö METSÄALAN INNOVAATIOHAASTEITA Keskeisiä metsäalan tuotteiden ja palveluiden tuottajien toimintaympäristöön vaikuttavia muutostekijöitä ovat mm. markkinoiden kansainvälistyminen, kuluttajien tarpeiden erilaistuminen, energian hinnan nousu, ilmastonmuutos ja ns. biotalouteen siirtyminen, metsänomistajien etääntyminen metsistään sekä yleinen pyrkimys palveluiden yksityistämiseen. Markkinoiden kansainvälistyminen koskee erityisesti teknologiaa ja metsäteollisuustuotteita valmistavia yrityksiä, mutta myös palvelusektoria. Yhä useammilla aloilla aiemmin kotimarkkinoilla toimineet ja sinne ratkaisuja kehittäneet yritykset kohtaavat kilpailua ulkomaisten yritysten toimesta. Tuotekehitykseen ja tehokkaaseen tuotantoon satsaaminen puolestaan edellyttää tuotannolta ja kaupalta volyymia, jota on vaikea saavuttaa muuten kuin suuntaamalla vientiin ja kansainvälisille markkinoille. Tämä edellyttää yritykseltä monenlaista uutta osaamista, resursseja, tietoa markkinoista ja kykyä verkottua.

19 19 Tuotekehitystä varten on tunnettava markkinoita, asiakkaiden tarpeita sekä käyttäjien ja viranomaisten asettamia vaatimuksia tulevilla myynnin kohdealueilla jo tuotekehityksen ja innovaatioprosessin varhaisessa vaiheessa. Kansainvälistyminen avaa myös suuria mahdollisuuksia, sillä kapeankin ja tarpeiltaan erikoistuneen kohderyhmän löytäminen ja tavoittaminen laajoilta markkinoilta voi avata merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Metsään ja uusiutuvan puuraaka-aineeseen perustuvien tuotteiden markkinat ovat kokonaisuutena kasvussa, vaikka perinteisten päätuotteiden, kuten sellun ja paperin kehitysnäkymät muulta näyttävätkin. Suurimmat kasvumahdollisuudet nähdään puupohjaisessa energiassa sekä puurakentamisessa. Erityisesti jalostettujen biopolttoaineiden tuotannossa nykyiset metsäteollisuuskeskittymät, niiden kehittynyt infrastruktuuri ja integrointimahdollisuuden muuhun tuotantoon takaavat nykyisille tuotantolaitoksille kilpailukykyedun myös uusien volyymituotteiden tuotannossa. Metsäpäässä itsenäisten puunhankintayritysten liiketoimintakonseptien kehittäminen alueyrittäjämallin pohjalta ja koneyrittäjien kokonaisvastuun lisääminen avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja tarpeita uusien palvelukonseptien kehittämiselle. Tällaisia kehittämisalueita ovat mm. energiapuun toimitusketjut, puuterminaalien liiketoimintakonseptit, lämpöyrittäminen, energiapuun jalostusasteen nosto sekä metsän uudistamisen kokonaispalvelut. Metsänhoidon koneellistamisen arvioidaan seuraavan kymmenen vuoden aikana etenevän merkittävästi erityisesti koneellisen istutuksen osalta. Tämä edellyttää nykyisten kone- ja laiteratkaisuiden kehittämistä ja uusia laiteinnovaatioita, joille suurin kysyntää voi löytyä myös ulkomailta. Avainasemassa uusien teknologia- ja palveluinnovaatioiden tuottamisessa on markkinoiden tuntemus ja asiakastarpeiden tunnistaminen. Itä-Suomi on nykyisin jo johtava metsäkoneteknologian keskittymä maailmassa, mikä antaa hyvät mahdollisuudet kasvattaa alan vientiä myös jatkossa. Kansainvälisessä teknologian siirrossa osaamisen siirron merkitys korostuu ja hyvällä yhteistyöllä teknologian tarjoajien, tutkimuksen ja koulutusorganisaatioiden kesken voidaan saavuttaa kilpailuetua suhteessa muihin toimijoihin. Koulutuskin on jatkossa yhä enemmän vientituote ja yksi palvelumuoto, jolla teknologian tarjoajien palvelu- ja toimituskykyä arvioidaan. Keskeinen innovaatiohaaste itäiselle Suomelle onkin, kuinka uhanalaisten sellu- ja paperi-integraattien tuotantokoneistot saadaan käännettyä tuottamaan markkinoiden vaatimia uusia tuotteita ja siten takaamaan tasaisen kysynnän kaikille puutavaralajeille. Puurakentamiseen liittyvien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä on avautumassa merkittävä markkina-alue, kun puisten kerrostalojen rakentamiseen liittyvät säädös-, ym. esteet saadaan raivattua. Samoin hajautetussa energian ja polttoaineiden tuotannossa sekä niihin liittyvässä palvelu-toiminnassa on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Myös sellu- ja paperiteollisuuden jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntäminen raaka-aineena ja jalostusarvon nosto sisältävät potentiaalia myös pkyritysten ratkaisuille. Lähde: Timo Tahvanainen, kehityspäällikkö, Joensuun Tiedepuisto Oy ILMASTON MUUTOKSEN VAIKUTUKSET METSIIN JA METSÄTALOUTEEN IIlmaston lämpenemisen ja sadannan lisääntymisen oletetaan tulevaisuudessa parantavan puuston kasvua Suomessa. Erityisesti koivun, mutta myös männyn, oletetaan hyötyvän ilmaston lämpenemisestä, kuusen kustannuksella. Toisaalta samanaikaisesti oletetaan monien metsien tuholaisten kuten kaarnakuoriaisten lisääntyvän. Ilmaston lämpeneminen voi mahdollistaa myös uusien hyönteis- ja sienilajien tulon Suomeen. Myös erilaiset säiden ääri-ilmiöt, kuten kuivuusjaksot, voivat lisääntyä ja aiheuttaa vakavia metsätuhoja varsinkin kuusella ja lisätä metsäpaloriskiä. Lisäksi metsien tuulituhoriskien odotetaan lisääntyvän metsissä, koska ilmaston lämpeneminen lisää kovia tuulia roudattoman maan aikaan. Lyhyellä tähtäimellä metsien lumituhoriskit voivat lisääntyä talvisateiden lisääntyessä. Talvikauden lyheneminen ja lyhyempi routaisen maan ajanjakso hankaloittavat erityisesti turvemaiden puunkorjuuta.

20 20 NYKYTILASTA TULEVAISUUTEEN - NÄKÖKULMIA ITÄSUOMALAISITTAIN Hyvällä ja ajoissa suoritetuilla taimikonhoidoilla ja puuston harvennuksilla voidaan ylläpitää metsien terveyttä ja vastustuskykyä erilaisia tuhoja vastaan. Lähde: Marja Kolström, vanhempi tutkija, Euroopan metsäinstituutti, Heli Peltola Itä-Suomen yliopisto AINES- JA ENERGIAPUUN HANKINNAN TYÖVOIMATARPEET ITÄ-SUOMESSA Markkinahakkuiden taso Itä-Suomessa pysyi varsin vakaana aina vuoteen 2006 saakka, minkä jälkeen vuotuiset muutokset ovat olleet varsin suuria. Mikäli globaali talouden kasvu jatkuu, voidaan odottaa puun kysynnän pysyvän hyvänä lähivuosina. Siten puunhankinnan tavoitetilanteessa vuonna 2020 Itä- Suomen yhteenlasketut markkinahakkuut olisivat 24 milj. m 3 /v. Markkinahakkuissa ja puutavaran kuljetuksessa tarvittava laskennallinen työvoimapanos on ollut Itä-Suomessa noin htv. Jos markkinahakkuut nousisivat 24 miljoonaan m 3 :iin, työvoimatarve olisi noin htv. Työvoimatarpeena on käytetty 0,18htv/1000m 3 puuta. Metsähakkeen käyttö saavutti Itä-Suomen maakunnissa yhteensä 1,5 milj.m 3 tason vuonna 2009 Metsähakkeen hankinnan laskennallinen suora työvoimatarve oli samana vuonna noin 460 htv. Työvoimatarve nousee htv:een, mikäli metsähakkeen hankintamäärä kussakin maakunnassa saavuttaisi miljoonan kuutiometrin tason. Metsähakkeen osalta työvoimatarpeena on käytetty 0,3 htv/1000 k-m 3 haketta. Markkinahakkuiden ja metsähakkeen hankinnan aiheuttama työvoimalisäys edellyttää vahvaa panostusta metsäkoneenkuljettajien koulutukseen. Koska suuri osa nykyisistä yrittäjistä ja kuljettajista eläköityy tai siirtyy pois alalta, on odotettavissa, että työvoiman saatavuus voi rajoittaa merkittävästi hakkuiden toteutusta. Huomattakoon, että suoran konekuljettajatyövoiman lisäksi alalle tarvitaan toimihenkilöitä suunnittelemaan ja ohjaamaan puunhankintaa noin 2000 htv verran vuonna 2020 Lähde: Antti Asikainen, professori, Metsäntutkimuslaitos Itä-Suomi, Joensuu Kuvaaja: Olavi Rautiainen

21 OHJELMAN VISIO JA STRATEGISET LINJAUKSET Ohjelman visio ja strategiset linjaukset Visio: Metsäsektorin elinkeinorakenne on monipuolista, kehittyvää ja elinvoimaista. Metsätalous ja metsävarojen käyttö on tuloksellista ja kestävää. Missio: Metsien hyödyntäminen lisää Kaakkois-Suomen hyvinvointia. Kaakkois-Suomen metsäohjelma rakenne KAAKKOIS-SUOMEN METSÄOHJELMA RAKENNE Ohjelman perusta: Suurimman kestävän metsienkäytön mahdollistamat hyödyt Ohjelman tärkeimmät päämäärät Metsiin perustuva liiketoiminta monipuolistuu ja tuotannon arvo kasvaa Metsätalouden kannattavuus paranee Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutuk set vahvistuvat Päämäärää tukevat Tavoitteet Toimenpiteet Päämäärää tukevat Tavoitteet Toimenpiteet Päämäärää tukevat Tavoitteet Toimenpiteet Päämäärille yhteiset tavoitteet: Osaamisen kehittäminen ja osaavan työvoiman riittävyys METSÄOHJELMAN STRATEGISET PÄÄMÄÄRÄT Alueellisen metsäohjelman strategisia päämääriä ovat: Kaakkois-Suomen alueellinen metsäohjelma rakentuu samoille kolmelle strategiselle päämäärälle kuin kansallinen metsäohjelma. Alueellisten metsäohjelmien strategisia päämääriä tavoitellaan hyödyntämällä suurimman kestävän metsienkäytön tarjoamia mahdollisuuksia Metsiin perustuva liiketoiminta monipuolistuu ja tuotannon arvo kasvaa Metsätalouden kannattavuus paranee Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset vahvistuvat Osaavaa työvoimaa on riittävästi tarjolla

22 22 OHJELMAN VISIO JA STRATEGISET LINJAUKSET Kaakkois-Suomen metsäohjelman strategiset päämäärät ja osatavoitteet KAAKKOIS-SUOMEN METSÄOHJELMA STRATEGISET PÄÄMÄÄRÄT JA OSATAVOITTEET Puun jalostuksen ja puurakentamisen liiketoiminta monipuolistuu Metsäenergian osuus kasvaa voimakkaasti Metsiin perustuva liiketoiminta monipuolistuu ja tuotannon arvo kasvaa Metsätalousyrittäjyyden edellytykset paranevat Luontomatkailuun perustuva yrittäjyys lisääntyy ja monipuolistuu Metsien käyttöaste ja hakkuut asettuvat kestävälle tasolle Hyvällä metsänhoidolla puuvarasto ja puunkäyttömahdollisuudet lisääntyvät. Hiilen sidontakyky säilyy Metsätalouden kannattavuus paranee Osaamisen kehittäminen ja työvoiman riittävyys Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset vahvistuvat Metsien käyttö ja käsittely monipuolistuvat Metsien monimuotoisuudesta huolehditaan ja suojelun kattavuus paranee Vesiensuojelua parannetaan Metsäpalvelujen tarjonta ja hoitomäärä lisääntyy Lisätään metsävaratiedon hyödyntämistä toiminnanohjauksessa Puuhuolollisesti tärkeiden teiden kunto paranee Hakkuissa, uudistamisessa ja suometsien hoidossa vesiensuojelutoimenpiteet mitoitetaan ja kohdennetaan oikein Kansalaisten mahdollisuudet metsien virkistyskäyttöön lisääntyvät Päämäärille yhteinen tavoite on osaamisen kehittäminen ja osaavan työvoiman riittävyys. Kullekin alueellisen metsäohjelman strategiselle päämäärälle on valittu 4-5 aihealuetta ja joukko toimenpiteitä, jotka tukevat päämäärän saavuttamista ja joihin voidaan alueellisella toiminnalla vaikuttaa. Seuraavaksi esitellään keskeisten päämäärien osatavoitteita, niiden vaikuttavuusmittareita ja toimenpiteitä. 1. Metsiin perustuva liiketoiminta monipuolistuu ja tuotannon arvo kasvaa Keskeiset osatavoitteet ovat: Kotimaisen puun jalostukseen ja puuraken tamiseen perustuva liiketoiminta monipuolistuu ja tuotannon arvo kasvaa. Metsäenergian osuus metsäteollisuuden ulkopuolisessa energiantuotannossa lisääntyy voimakkaasti ja uusia jalosteita kehitetään. Metsäenergian korjuu toteutuu kestävästi. Metsätalousyrittäjyyden harjoittamisen edellytykset paranevat. Luontoon liittyvä yrittäminen lisääntyy ja monipuolistuu (matkailu, elämyspalvelut, hyvinvointi- ja ohjelmapalvelut ) Metsiin perustuva liiketoiminnan alla käsiteltäviä aiheita ovat mm. metsiin perustuvat uudet tuotteet, metsäenergia ja matkailu. Strategisen päämäärän toimenpiteillä edistetään metsätalouden, puunjalostuksen ja luontomatkailun yrittäjyyttä. Elinkeinojen kilpailukyky, kannattavuus, kehittyminen ja monipuolistuminen ovat metsäsektorin menestyksen edellytys. Kaakkois- Suomessa on mahdollisuuksia perinteisen puuntuotannon ja jalostuksen ohella lisätä ainakin bioenergiaan, puurakentamiseen ja luontomatkailuun perustuvaa liiketoimintaa. 2. Metsätalouden kannattavuus paranee Keskeiset osatavoitteet ovat: Metsien käyttöaste ja hakkuut asettuvat kestävälle tasolle. Hyvällä metsänhoidolla metsien kasvu, puuvarasto ja puunkäyttömahdollisuudet lisääntyvät. Metsien hiilivarasto ja hiilen sidontakyky säilyvät.