YSTÄVÄKIRJE 1/95 Ryttylä Jorma ja Lea Pihkala Lähetyskeskus Ryttylä Puh

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE 1/95 Ryttylä Jorma ja Lea Pihkala Lähetyskeskus Ryttylä Puh Rakkaat ystävät! "En minä kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista." (Ps. 118:17) Matka Japaniin Joulukuussa sovimme Lean kanssa, että lähtisin keväällä käymään Japanissa tutustumassa maan tämänhetkiseen lähetystilanteeseen ja osallistumaan pieneltä osaltani sikäläisten seurakuntien iloihin ja suruihin. Tavoitteenani oli se, että voisin kierrellessäni eri puolilla Suomea antaa "päivitettyä" eli ajan tasalle saatettua tietoa Japanissa tehtävästä lähetystyöstä. Nyt puolentoista kuukauden matkan jälkeen en voi muuta kuin kiittää Jumalaa, että juuri tänä ajankohtana pääsin maassa vierailemaan ja kokemaan lähietäisyydeltä jotain japanilaisten tunnoista ja seurakuntien tilanteista. Olen myös erittäin kiitollinen kaikille ystäville, jotka ovat muistaneet rukouksin Asakoa ja Tomioa kuluneen vuoden ajan ja minua matkan aikana samoin kuin Leaa ja lapsia täällä Suomessa, varsinkin kun Helenan terveydentilassa tapahtui käänne huonompaan suuntaan ja hän joutui sairaalaan toukokuun alussa. Mullistusten vuosi 1995 Tämän vuoden alkukuukausien tapahtumat Japanissa ovat olleet mullistavia. Talousnousun taittuminen ja poliittisen järjestelmän uskottavuuskriisi viime vuosina ovat luoneet taustaa. Suurmaanjäristys Koben alueella ja uskonnollisen ääriryhmittymän myrkkykaasuhyökkäys Tokion metroon ovat nostaneet pitkään torjuttuja vakavia kysymyksiä esiin. Niistä lisää oheisessa liitteessä 1. Voidaan täydellä syyllä puhua Japanin kansakunnan kriisivuodesta, tähän asti kuljetun tien eräänlaisesta päätepisteestä, taitekohdasta. Suuren, lahjakkaan ja ahkeran kansan on nyt pakko tarkistaa suuntaansa. Sodanjälkeisen kehityksen eväät on syöty loppuun. Jotain aivan uutta tarvittaisiin, mutta mistä kansa sen voisi löytää. Sisäisen hämmennyksen ja ulkoisen turvattomuuden keskellä japanilaisilla on aina ollut taipumus suunnata katseensa keisariin. Keisarikultin uudesta tulemisesta on ollut jo useamman vuoden oireita. Mutta keisarikultin jäljet pelottavat. Todellinen vaihtoehto olisi kääntyminen vihdoinkin elävän Jumalan puoleen parannuksessa ja uskossa Jeesukseen Kristukseen. Mutta miten nuo Jumalalle rakkaat japanilaiset voisivat kääntyä Hänen puoleensa, ellei kukaan julista heille evankeliumia. Nyt jos koskaan maassa on erityinen tarve julistaa kirkasta sanomaa Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta. Lähetyksen haaste Murheellista kyllä lähettimäärä Japanissa on kuitenkin laskenut voimakkaasti kuluneina viime vuosina ei vain Kansanlähetyksen vaan muidenkin suomalaisten

2 lähetysjärjestöjen osalta. Osasyynä on tietenkin ollut oman maamme lama ja jenin arvonnousu, joka on erityisesti vaikeuttanut uusien lähettien lähettämistä kustannuksiltaan pilviin nousseeseen Japaniin. Japanin Suomalaisessa koulussa (JASUKOssa) kehitys näkyy oppilaskadon muodossa. Kun oppilaita oli joku vuosi sitten 40 luokkaa, ensi syksynä jäädään jo alle kahdenkymmenen. Vanhemman lähettipolven kotimaahan jääminen monista perhe- ym syistä koetaan maassa todellisena tappiona. Neljän innokkaan nuoren vapaaehtoistyöntekijän (Hanna Rämä, Kristiina Metso, Asako ja Tomio Pihkala) palvelu Japanissa on onneksi nähty vihjeenä siitä, että tulevaisuudessa uusia vereksiä voimia kentälle saataisiin. Asakon ja Tomion palattua Suomeen Shikokun seurakunnat jäävät nyt toistaiseksi ilman ainoatakaan lähettiä. Japanilaisten kristittyjen yhteinen ja vilpittömästä tarpeesta nouseva pyyntö kuuluikin: "Lähettäkää meille lisää lähettejä!" Veteraaneille toivomus kului: "Tulkaa takaisin Japaniin - vaikka lyhemmillekin jaksoille!" Iloitsemme, että syyskuussa saamme lähettää kentälle Silfverberghien perheen. Muistakaamme rukouksin Kuisminien perhettä kielikoulussa, Hukareita Ootsussa ja Sirkka Sihvosta Nishinomiyassa samoin kuin JASUKOssa opettajana toimivaa Seija Niskasta. Eiichi Itoo Suunnitellessani matkaani toiveenani oli saada tavata vielä täällä ajassa pastori Eiichi Itoo ja professori Tatsuichi I joiden molempien tiesin sairastavan syöpää. Jumalan suunnitelmat olivat toiset. Pastori Itoo pääsi Herransa iloon helmikuun alussa ja professori Inaba kuoli kaksi viikkoa ennen matkalle lähtöäni maaliskuun lopussa. Kävin Kamojiman kirkossa, pastori Itoon kotikirkossa saarnaamassa ja jakamassa yhteisiä tuntojamme. Pastori Itoon merkitys on ollut todella suuri niin Kansanlähetyksen Shikokun työssä kuin Tokushiman läänin muissakin kirkoissa. Keskusteluissa tuli usein vastaan se, mitä tunnettu kristitty kirjailija Ayako Miura kirjoitti pastori Itoosta: "Hänellä ei ole korvaa pahoille puheille!" Niin kuin joiltakin puutuu musiikkikorva, niin pastori Itoolta näytti puuttuvan korva kuunnella pahanpuhumista. Muistan, miten eräällä automatkalla kokeilin pitääkö tuo hänen maineensa paikkaansa. Aloin kertoa hänelle eräästä yhteisestä ystävästämme, jolla oli ilmeisiä ongelmia. Kerroin myös erään seurakunnan pastorin ja seurakuntalaisten keskinäisistä ristiriidoista. Pastori Itoo kyllä tiesi molemmat asiat, mutta ei noussut kelkkaani, vaan keskeytti ja sanoi: "Rukoillaan heidän puolestaan!" Ja niin hän välittömästi alkoi rukoilla noiden ihmisten puolesta. Kuuntelin erään pastori Itoon viimeisimmistä saarnoista kasetilta. Sen aiheena oli ylle kirjoittamani lause: "En minä kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista." (Ps. 118:17) Lause oli kirjoitettu myös hänen vuoteensa yläpuolelle sairaalassa. Hän suuntautui kaiken aikaa eteenpäin, uusiin tehtäviin, julistamaan Herran tekoja. Kädet kohotettuna ja kasvot ilosta hehkuen hän sai siirtyä taivaan kirkkauden puolelle, missä hän saa edelleen julistaa Herran tekoja, kertoa niitä ylistyksessä Herralle itselleen. Herran omalla ei ole edessään kuolemaa, koska Jeesus kärsi hänen kuolemansa hänen sijastaan. Herran oma ei näe kuolemaa vaan ylösnousseen Herran sinä hetkenä, jona hän siirtyy tästä ajasta pois.

3 Tatsuichi I Professori I tutustuimme jo lähes 20 vuotta sitten. Ensin tutustuimme hänen vaimoonsa, lukion kotitalousopettajaan ja lastentarhan omistajaan, joka halusi oppia suomalaisia ruokalajeja. Rouva alkoi käydä myös joissakin kirkon tilaisuuksissa. Miestä tapasimme silloin tällöin, mutta häneltä ei riittänyt mielenkiintoa kristinuskoa kohtaan. Vasta neljä vuotta sitten hän tuli ensi kertaa elämässään kirkon jumalanpalvelukseen. Mutta tämä käynti oli sitäkin merkityksellisempi. Hän totesi sen jälkeen: "Tänään tajusin, että Jumala on todella olemassa." Jumalanpalveluksen jälkeisellä aterialla hänen viereensä istahti 75 vuoden ikäinen lähes kirjoitustaidoton mummu, joka alkoi innokkaasti kertoa rakkaudesta, jota Jeesus oli häntä kohtaan osoittanut. Professori otti kuulemansa avoimella sydämellä vastaan. Evankeliumin julistus ei ole sivistystasosta kiinni! Kolmisen vuotta sitten I:lle tuli tilaisuus vierailla Suomessa. Ajelin hänen kanssaan Helsingistä Rovaniemelle. Alku matka kului Suomen ihastelussa, mutta Kuopiossa puheiden sisältö muuttui. Asako ja Tomio olivat useita tunteja todistaneet hänelle Herran armosta, ja hän haluisi kuulla lisää. Matkalla Herra johti tiellemme useita uskovia, jotka jakoivat omia todistuksiaan. Rovaniemeltä Inaba jatkoi matkaansa lentäen Japaniin. Paluuta edeltäneenä iltana hän esitti pyyntönsä: "Etkö voisi kastaa häntä!" Usko Kristukseen oli alkanut versoa hänen sydämessään. Kehotin häntä menemään Japanissa kirkkoon ja kasteelle. Kirkossa hän kävikin jonkin kerran. Vuotta myöhemmin hänessä todettiin kurkkusyöpä. Leikkauksen jälkeen hänen puhekykynsä meni. Neljä päivää ennen hänen kuolemaansa Yoshinogawan seurakunnan pastori Uyama kävi yhdessä Asakon ja Tomion kanssa häntä tapaamassa sairaalassa. Siinä yhteydessä puhuttiin myös kasteen suorittamisesta seuraavan käynnin yhteydessä. Herran rauha loisti hänen silmistään. Mutta seuraavaa kertaa ei enää tullut, koska kuolema ehti ennen. Kaste siis jäi saamatta, mutta Inaban sydämessä oli syntynyt usko kasteen sisältöön, Jeesuksen ristin uhriin ja ylösnousemukseen. Juttelin näitä asioita murheen murtamalle rouva I:lle tavatessamme muutamaan otteeseen. Lopulta hän totesi: "Tarvitsen elämääni uskon ja uuden sisällön. Olen heikko ihminen, en selviä enää yksin." Rohkaisin häntä lähtemään kirkkoon ja niin hän lupauksensa mukaan osallistui Yoshinogawan seurakunnan jumalanpalvelukseen ja sai osakseen lämpimän vastaanoton. Hänellä on nyt väkevä herätyksen ja kutsun aika. Ruoillaan, että Herra saisi viedä armotyönsä hänen sydämessään päätökseen. Sanan kasvua Japanin työssä kysytään joskus paljon kärsivällisyyttä, mutta Herran sana kantaa ajallaan hedelmää. Toisen esimerkin asiasta sain pian Japaniin saavuttuani. Asakon ja Tomion asuntoon, jossa majailin, tuli kylään vanha ystävämme, liikuntavammainen Kumiko K, Yoshinogawan seurakunnan jäsen. Hänet toi autolla kaksi rouvaa, joista toista en aluksi tuntenut. Hän esittäytyi: "Olen S ja olen tavannut sinut aikaisemminkin." En mitenkään saanut mieleeni, missä ja milloin se olisi tapahtunut. Lopulta hän selitti ja jostain muistilokeroista asia palautui mieleeni. Hän kertoi tähän tapaan:

4 "Noin 15 vuotta sitten tulin käymään Yoshinogawan kirkon eteiseen. Silloin lainasit minulle hengellisen kirjan. Luin sen. Tullessani palauttamaan sitä lainasit minulle seuraavan kirjan. Näin kävin ainakin 10 kertaa kirkolla tutkimassa kirjahyllyä ja lainaamassa aina uusia kirjoja. Kerran muistan tulleeni lainapuuhiin kesken jumalanpalveluksen. Kurkistelin vähän, mitä kirkossa tapahtuu, mutta en rohjennut tulla mukaan. Lukemani kirjat jättivät minuun kuitenkin sellaisen siemenen, että kaksi vuotta sitten minut kastettiin. Olen nyt Yoshinogawan seurakunnan jäsen." Jumalan myllyt jauhavat hitaasti, mutta varmasti! Rouva S:n terveys on viime aikoina horjunut. Rukoillaan hänen puolestaan! K:n perhe Joitakin päiviä myöhemmin sain yhdessä Asakon ja Tomion kanssa kutsun Naruton kaupunkiin erään K -nimisen Itä-Tokushiman seurakunnan jäsenen kotiin. Perheen isä on osastopäällikkö Otsukan lääketehtaassa. Molemmat puolisot kastettiin pari vuotta sitten. Heidän lukiolaispoikansa Masashi kastettiin 4.6. Matkalla heidän kotiinsa mieleeni palautui tapahtumasarja 20 vuoden takaa. Koben Aotanin seurakunnan eräs jäsen, K:n isosisko, soitti minulle ja pyysi, että menisin tapaamaan hänen iäkästä jo nuorena kastettua isäänsä sairaalaan. Hän oli kuolemaisillaan. Hän pyysi myös minua hoitamaan hautajaiset, kun niiden aika tulisi. Kävin tätä vanhusta tapaamassa. Pian sen jälkeen isosisko tuli käymään Kobesta ja osallistui silloiseen vuokratilassa pitämäämme jumalanpalvelukseen. Hän toi mukanaan K:n nuoren rouvan parin lapsensa kanssa siinä toivossa, että rouva olisi kiinnostunut kristinuskosta. Toistamiseen tätä rouvaa ei kokouksissa kuitenkaan näkynyt, sillä hän oli lähinnä närkästynyt siitä, että hänen miehensä sisko puoliväkisin kiskoi hänet kristilliseen tilaisuuteen - mitättömään pikkutaloon eikä suinkaan komeaan kirkkorakennukseen niin kuin hän oli sanasta "kirkko" kuvitellut. Meidän työkautemme loppui ennen kuin K:n isä kuoli. Hautajaiset suoritettiin buddhalaisittain, vaikka Kakumoto kyllä tiesi isänsä olevan kristityn - olihan hän saanut isältään Raamatunkin. Mutta asia ei heille merkinnyt mitään. Hautajaiset oli toki suoritettava niin kuin yleinen tapa vaati. Mutta isonsiskon esirukouksia kuuleva Herra alkoi kutsua K. Työpaikan ihmissuhteissa tuli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Lopulta monien unettomien öiden jälkeen K oli pakko etsiä apua Itä-Tokushiman seurakunnan pastori Masakilta. Pari vuotta sitten eräänä iltana soi pastori Masakin puhelin: "Täällä K, voisitko kastaa minut ja vaimoni huomenna!" Sen päivän aikana sekä mies että vaimo olivat toisistaan tietämättä tehneet saman päätöksen: "Haluan lähteä Jeesuksen seuraan." K halusi, että mikään ei saa estää heidän yhteisen päätöksensä toteutumista. Pian heidät kastettiinkin ja Herra alkoi myös merkillisellä tavalla hoitaa työpaikan ihmissuhteita, kun K itse oppi: "Ei palveltavaksi vaan palvelemaan" -läksyn Jeesuksen ristin juurella. Yoshinogawan seurakunta 20 vuotta Matkani Japaniin liittyi myös Yoshinogawan seurakunnan 20 -vuotisjuhlaan, jota vietettiin äitienpäivänä. Kirkko täyttyi säännöllisistä jumalanpalveluksissa kävijöistä ja juhlavieraista. Lämpimässä tilaisuudessa muisteltiin, miten työn

5 alkuvaiheessa pastori Itoo asetti molemmat hartiansa Kansanlähetyksen työn tueksi, vaikka hän ei itse ollutkaan taustaltaan luterilainen, vaan metodisti. Hänen oma kokemuksensa lähetystyöstä Kiinassa oli avartanut hänet näkemään, miten suunnattoman tärkeää läheteille on saada paikallisten kristittyjen tuki. Mutta pastori Itoon tuki ei ollut vain apua työssä vaan myös rakkautta työntekijöitä kohtaan mitä käytännöllisimmällä tavalla. Vaikka Yoshinogawan seurakunta on kahdenkymmenen vuotensa aikana saanut käydä läpi ainakin kolme vakavaa sisäistä kriisiä, Jumalan evankeliumi, sovituksen ja anteeksiantamuksen evankeliumi, on vaikuttanut niin, että keskinäisiä syntejä on kyetty aidosti antamaan anteeksi ja käsittelemään. Siinä missä inhimillinen yhteys olisi ajat sitten romahtanut, Herra on osittanut, että Hän itse vastaa lupauksestaan: "Seurakuntaa eivät tuonelan portit voita." Alkuajan kolmen hengen jumalanpalveluksiin verrattuna nykyiset 30 hengen jumalanpalvelukset edustavat suurta Jumalan antamaa kasvua ja siunausta. Pastori Uyama tarvitsee jatkuvaa esirukoustukeamme. Seurakunnassa on useita erittäin aktiivisia perheitä, jotka eivät kätke lamppuaan vakan alle. Seurakunta saa vielä jonkin verran taloudellista tukea Kansanlähetykseltä, mutta itsekannattavuustavoitetta kohti kuljetaan hyvää vauhtia. Itä-Tokushiman seurakunta Itä-Tokushiman seurakunta on japanilaisittain ajatellen poikkeuksellisen voimakkaassa kasvussa. Se on tällä hetkellä nopeimmin kasvava seurakunta Länsi-Japanin Ev.lut. kirkossa. Vuoden aikana on kastettu noin 20 henkeä. Pastorina on toiminut jo kolme vuotta radiopastori Masakin poika Makito Masaki, lahjakas julistaja, opettaja ja sielunhoitaja. Seurakunnan ydinjoukko on aktiivisia nuoria ja nuoria keski-ikäisiä. Pääosa uusista ihmisistä saavutetaan kotikokousten avulla, joita on toista kymmentä. Seurakunnan kasvun salaisuus lienee merkittävästi siinä, että opetuksessa korostetaan kirkkaasti lain ja evankeliumin samanaikaista mutta toisistaan erotettua julistusta. Seurakunnan voimakas kasvu asettaa työntekijälle helposti kohtuuttoman kovan työtaakan. Siksi pastori Masakin puolesta tulisi rukoilla, että hän ei uupuisi työtaakan alle ja että hän osaisi myös jakaa taakkaansa seurakuntalaisille. Jumalanpalveluksissa käy 6-70 henkeä. Ananin seurakunta Ananin seurakunnan jumalanpalvelus oli minulle melkoinen yllätys, kun paikalle ilmestyi noin 40 henkeä. Kuusi vuotta sitten sanan kuulijoita oli ajoittain alle 10. Kasvu on siis ollut voimakasta ja pastori Okada sopii erittäin hyvin paimeneksi laumalle, jonka jäsenistä vähintään kolmannes on joko fyysisesti tai psyykkisesti sairaita. Seurakuntaan on heikoimmankin helppo tulla ja jäsenten keskinäinen yhteys on syvää. Taloudellisesti seurakunta on kovilla, koska merkittävä osa seurakuntalaisista on työkyvyttömiä ja näin uhritulot ovat rajoitetut, vaikka japanilaisten uskovien tapa uhrata tuloistaan on esimerkillistä. Kymmenysten antamin on normaali käytäntö useimmissa seurakunnissa. Shikokun seurakuntien jumalanpalvelusten lisäksi sain palvella useissa kotikokouksissa ja sielunhoitotilanteissa. Oli suunnattoman virkistävää tavata monia rakkaita veljä ja sisaria Kristuksessa. Liikkuminen Shikokulla sujui

6 mainiosti, kun eräs kristitty antoi koko vierailuni ajaksi käyttööni oman autonsa. ATK -ongelmiinkin säilyi kosketus, kun sain "rassata" JASUKOn ja Nishinomiyan tietokoneita. Honshun tilanne Jos Shikokun työssä on päästy varsin pitkälle, pääsaaren Honshun puoleisessa työssä kipuillaan edelleen melkoisten vaikeuksien kanssa. Varsinkin aivan uuden seurakunnan perustamisen yhteydessä olisi tärkeätä, että kokousten pitopaikka ja työntekijän asunto olisivat toistensa välittömässä läheisyydessä. Suurkaupunkialueilla tähän pääseminen on usein vaikeaa tai jopa mahdotonta. Varsinkin Otsussa Hukarit kipuilevat tämän asian kanssa ja rukoilevat Herran johdatusta eteenpäin. Uskollisten jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä on edelleen pieni. Nishinomiyan työhön on viime kuukausina lyönyt leimansa tammikuisen suurmaanjäristyksen jälkitila. 64 kristityn kuolema, monien kristittyjen kotien romahtaminen, 42 kirkon osittainen tai täydellinen tuhoutuminen vaikuttaa myös niihin pisteisiin, joissa suuremmilta tuhoilta vältyttiin. Nishinomiyan työhön sisältyy siksi erityisiä haasteita ja myös mahdollisuuksia. Sirkka Sihvonen on löytänyt hyvin paikkansa noissa kuvioissa. H:n perhe Ashiyan kaupungissa kävin kiertelemässä entisiä asuinalueitamme kielikouluajalta. Kielikouluna toiminut kirkko oli raunioläjänä, sen ympärillä ei ollut yhtään ainoaa rakennusta pystyssä. Maanjäristyksen jäljet veivät sanattomaksi. Ashiyassa vierailimme Asakon ja Tomion kanssa H -nimisessä kodissa. Talo oli jonkin verran kallellaan ja seinissä oli pahoja halkeamia, mutta henkilövahinkoja ei tässä kuudennen sukupolven kristityssä perheessä ei ollut tapahtunut. Yöpyminen kodissa jätti meihin lähtemättömän vaikutuksen. Kodin äiti ja tytär makasivat molemmat samassa huoneessa. Äidillä oli erittäin paha reuma ja muitakin sairauksia vaikka millä mitalla. Puolitoista vuotta sitten eräänä aamuna Herra sanoi kuitenkin tälle liikuntakyvyttömälle äidille, että hänen tuli nousta ja kävellä. Siitä lähtien se on ollut mahdollista, vaikka koko ruumis on täysin sairauksien runtelema. Äidin vieressä makasi 31 -vuotias Eriko -tytär. Hän on sairastanut 18 vuotta vaikeaa sidekudosrappeutumissairautta, joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia, sokeutta ja jatkuvan lievän kuumeen. Valon osuminen iholle aiheuttaa hänelle veren purkautumia, joten hän joutuu viettämään kaiken aikansa puolipimeässä huoneessa. Erikon näkö on heikentynyt, mutta ei vielä täysin mennyt. Mutta hämmästyttävä oli se iloisuus, lepo ja Herraa ylistävä mieli, joka nousi niin äidin kuin tyttärenkin sydämestä. Merkillinen Herran läsnäolo ja rauha loisti tuossa puolipimeässä huoneessa. Erikon olemus oli valoisa ja iloinen. Hän kertoili avoimesti elämästään ja Herrasta. Ei voinut muuta kuin todeta, että jalokivet syntyvät puristuksessa. Herra oli läsnä, oli vapauttavaa kokea yhteyttä Herrassa! Maanjäristys Keskustelu kulki luonnollisesti myös maanjäristysaamun tapahtumiin. H:t kertoivat, mitä aivan heidän lähellään asuvalle Ashiyagawan seurakunnan pastori Juuji Kojimalle oli tapahtunut. Kojiman poika oli jäänyt kaatuvan raskaan vaatekaapin alle ja kuollut, mutta oli samalla pelastanut ruumiillaan oman

7 poikansa, joka oli nukkunut hänen vierellään ja jäänyt saman kaapin alle. Pastorin kotiin tuli syvä suru, mutta se muuttui Vapahtajan läsnäolossa rakkaudeksi naapuruston ihmisiä kohtaan, joita oli kohdannut samanlainen suru. Ympäristön ei kristityt alkoivat kysellä, miten Kojima jaksaa muistaa heitä ja huolehtia heistä, vaikka hän on menettänyt oman poikansa. Heille on alkanut näkyä ero kristityn ka ei-kristityn välillä. Pastori tiesi, että Herra hallitsee myös maanjäristysten keskellä. Hän tiesi, että Herra on voittanut myös kuoleman vallan. Edelleen hän tiesi, että myös maanjäristysten kautta Herra on hankkiva nimelleen kunnian. "Sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys. Kymmenes osa kaupungista sortui, ja järistyksessä sai surmansa 7000 nimeä. Muut pelästyivät ja antoivat kunnian taivaan Jumalalle." Ilm. 11:13 Maanjäristyksen jälkeinen avustustyö keräsi yli japanilaista vapaaehtoista Koben alueelle. Koben luterilaisen teologisen seminaarin suojissa toiminut avustuskeskus toimi 750 vapaaehtoisen tukikohtana. Varsinainen katastrofiavustus on muuttumassa jälleenrakentamiseksi, vaikka vielä lähes puolet raunioituneista taloista odottaa purkamista ja poiskuljetusta. Moottoriteitä ja satamia lukuun ottamatta liikenneverkko saataneen kuntoon heinäkuun puoleen väliin mennessä, mutta varsinainen uudisrakennusten rakentaminen alkaa toden teolla vasta kesän jälkeen. Kotinsa menettäneistä varsinkin heikoimmassa asemassa olevien (yksinäiset vanhukset, vammaiset ja pitkäaikaissairaat) asema on edelleen erittäin vaikea. Kirkkojen ja seurakuntien tehtävä sydämen haavoista kärsivien keskellä on suunnattoman suuri samalla kun niiden omat taloudelliset mahdollisuudet ovat äärimmäisen kovilla. Aon seurakunta Kävin tutustumassa myös Shigeru ja China Miyazakin työhön Aon seurakunnassa hiukan Kobesta länteen. Maaseututyyppisessä Onon kaupungissa sijaitseva seurakunta on norjalaisten aloittama ja ikää sillä on jo 40 vuotta. Se on saanut kolme vuotta sitten uuden kirkkorakennuksen Aon aseman läheltä. Seurakunnassa on useita vastuuta kantavia maallikoita. Jumalanpalveluksissa käy keskimäärin 40 henkeä. Shigeru ja China ovat sopeutuneet tehtäväänsä hyvin. Heidän viisi lastaan voivat hyvin ja iloitsevat maaseututyyppisistä oloistaan. Vanhin Tadaki on jo lukion ensimmäisellä luokalla. Käyntini yhteydessä seurakunnassa vietettiin pientä juhlaa, kun Shigeru oli rakentanut kirkon tornikorokkeen sisään pari lisähuonetta perheensä tarpeisiin. Pastorin työnsä lisäksi Shigeru opettaa Koben teologisessa seminaarissa hepreaa ja Raamattukoulussa kirkkohistoriaa. Hänellä on ohjelmassaan myös kirjallisia käännöstöitä ja jatko-opintoja. Hokuen ja Hamakita Paluumatkallani Tokioon kävin saarnaamassa Shizuokan läänin Hokuenin ja Hamakitan kirkoissa. Niiden pastorina toimii Masao Tanaka, joka on pariin otteeseen vieraillut Suomessa Kansanlähetyksen vieraana. Pastori Tanaka toimii myös Japanin Herätysristiretki -nimisen evankelioimisjärjestön apulaispääsihteerinä. Järjestö toimi mm toissavuotisen Kooshien Mission järjestäjänä Nishinomiyassa. Oli ilo tutustua erittäin aktiiviseen seurakuntaan, jonka jumalanpalveluksiin kokoontuu parisen sataa henkeä.

8 Olen todella kiitollinen, että pääsin käymään Japanissa. Olo maassa tuntui tavattoman kotoisalta - ehkä osin siksikin, että sain asua Asakon ja Tomion luona. Iloani lisäsi myös se vilpitön myönteinen arvostus, jota Asakon ja Tomion palvelu seurakunnissa on saanut osakseen. Vaikka inhimillisesti katsoen mahdollisuutemme päästä Japaniin pysyvään työhön ovat olemattomat, uskon, että lyhyilläkin vierailuilla voidaan jollakin tavalla palvella seurakuntia. Eräs tavoitteeni oli vierailla nimen omaan sellaisten ihmisten luona, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet seurakunnan yhteydestä pois, mutta joihin minulla on edelleen henkilökohtaisia siteitä. Monia heistä sain myös tavata. Rukoillaan, että Sana saisi heidän elämässään kantaa hedelmää. Kiitos rakkaudestasi japanilaisia kohtaan. Jumalan siunaamaa kesää Sinulle! LIITE: JAPANI MURROKSESSA Jorma Pihkala 50 vuotta rauhaa Tyynen meren sodan päättymisestä Japanin ehdottomaan antautumiseen tulee elokuun 15. päivä kuluneeksi 50 vuotta. Sodan traaginen päätös atomipommeineen pakotti Japanin uudelle tielle. Keisarin palvontaan perustunut militaristinen tie oli kuljettu loppuun. Uskoa kansakunnan ja erityisesti keisarin jumalalliseen alkuperään oli taottu vuosi kymmeniä ihmisten mieliin. Ryhmäkulttuurin mielen kontrolli oli ollut tehokasta. Sodan päättyminen romahdutti arvo- ja uskomusjärjestelmän. Oli pakko etsiä uutta tietä, mutta japanilaiseen tapaan se tapahtui ikään kuin kääntämällä lehteä. Mennyttä ei haluttu eikä uskallettu käydä kohtamaan. Käännyttiin vain etsimään uutta tietä. Kansakunnan umpikuja ei ollut kenenkään syy, koska mielen kontrollin vaikutuksen haihduttua vastuu työnnettiin sotaa edeltävän "virtauksen syyksi". Yhä tänään käydään siksi käden vääntöä siitä, oliko Japanin käymä sota hyökkäys- ja valloitussota vai niin kuin monet vahvasti yhä uskovat sota, jolla Japani vapautti Aasian siirtomaavaltojen herruudesta. Jälkimmäistä näkemystä häiritsee jonkin verran se vilpitön viha ja katkeruus, jota "vapautetut" naapurikansat yhä kantavat japanilaisia kohtaan heidän sodan aikana osoittamansa julmuuden vuoksi. Japanilaista ajattelua sodan aikana kuvaa hyvin se, että kukaan kansakunnan johtajista ei sodan alkaessa uskonut, että Japani voisi voittaa sodan. Mutta toisaalta kukaan ei myöskään uskonut, että se voisi myöskään hävitä sitä. Kohtalousko ja usko siihen, että shinto-henget eivät voisi sallia kansakunnalle häviötä, veivät mennessään. Sodan jälkeinen japanilainen sielunmaisema oli yhtä synkkä kuin maan tasalle pommitetut suurkaupungitkin. Apua sisäiseen tyhjyyteen lähdettiin etsimään hetken kestäneestä kristinusko-buumista ja sitä pitemmästä ja voimakkaammasta uususkonnollisuuden noususta sekä poliittisesta vasemmistosta, jotka tarjosivat jotain uutta autioituneisiin sydämiin. Varsinkin uususkonnollisuus tarjosi

9 keisarin paikalle voimakkaita karismaattisia uskonnollisia johtajia ja voimakkaita organisaatioita. Kansan oli pakko etsiä uutta identiteettiä, eikä tie ollut helppo. Opiskelijamielenosoitukset ja talouskasvun tie Sodan jälkeinen ensimmäinen jakso päättyi vuoden 1960 rajuihin opiskelijalevottomuuksiin ja väkivaltaisiin mielenosoituksiin, jotka liittyivät Japanin ja USA:n välisen turvallisuussopimuksen läpi ajamiseen parlamentissa. Japanin sotilaallisen jälleenvarustautumisen tie alkoi, vaikka amerikkalaisten sanelema perustuslaki kieltääkin armeijan. "Itsepuolustusjoukot" muodostavat tänään erään maailman vahvimmista sotavoimista. USA:n ja Venäjän jälkeen Japani on selvä kolmonen maailmassa, vaikka se onkin pysynyt ydinasekerhon ulkopuolella. Kansan kannalta merkittävämmäksi muutokseksi muodostui kuitenkin poliittisen oikeiston pitkä valtakausi, jonka tavoitteeksi muodostui taloudellisen kasvun politiikka. Vuoteen 1970 mennessä suotuisten ulkoisten olosuhteiden ansiosta talous oli noussut jo niin voimakkaasti, että Osakan maailmannäyttelyn myötä kansallinen itsetunto alkoi kohota. Japanin häikäisevä talouskasvu jatkui aina 1980 luvun lopulle saakka ja elintaso maassa nousi maailman huipulle. Japanin menestystarinan taustalla on monia tekijöitä, joista koko muu Aasia ja muu maailma ovat pyrkineet ottamaan oppia. Korkea koulutus, korkea moraali, työn pitäminen kutsumuksena, kilpailijamaita parempi yhteistyökyky ja ahkeruus mainitaan usein menestyksen taustatekijöinä. Mutta niitä tärkeämpi on ollut japanilaisia liikkeelle paneva voima: Halu osoittaa maailmalle, että vaikka he hävisivät sodan asein, he voittivat sen talouden puolella. Shintolainen usko kansakunnan jumalallisuuteen on vain muuttanut muotoaan. Sydämen aikakausi Kansallisen itsetunnon nousu ja taloudellinen vaurastuminen eivät kuitenkaan lopulta riittäneet varsinkaan nuoremmalle sodan jälkeen taloudellisen nousun keskelle syntyneelle sukupolvelle luvun alusta lähtien alettiin puhua "sydämen aikakaudesta". Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Tavara ja raha eivät riitä tyydyttämään mieliä. Varsinkin TV:n vaikutuksen alaisena ja tavaratulvan keskellä kasvanut nuori sukupolvi lähti uudelle tielle. Se lähti etsimään elämälleen sisältöä uusuususkonnollisuudesta, joka eroaa selvästi sodan jälkeisestä uskonnollisuudesta. Tälle uusimmalle uskonnollisuudelle on tyypillistä suuntautuminen oman sydämen sisäisiin kokemuksiin ja shamanististen tai okkultististen elämysten tavoittelu niin perinnäisillä japanilaisilla kuin myös hindulaisperäisillä keinoilla. Uusi Aikakausi teki maihinnousun myös Japaniin. Taloudelliselle hyvinvoinnille ei nuori sukupolvi osannut antaa juurikaan arvoa, sillä yltäkylläisyys oli heille itsestään selvyys. Pikemminkin kaikesta omaisuudesta luopumisen ja maailmasta poisvetäytymisen ihanne palasi muotiin. Sehän kuuluu vanhastaan buddhalaiseen perinteeseen. Kaiken omaisuutensa uskonnollisille lahkoryhmittymille luovuttavien määrä ja suljettuun uskonnolliseen yhteisöön maailmaa paenneitten ihmisten määrä on rajusti kasvanut. Ihminen lähti etsimään rakkautta oman sydämensä sisältä, kun rahan ympärillä pyörivä yhteiskunta tarjosi vain pintaa ja ulkokuoria mutta ei todellista sydäntä tyydyttävää elämää.

10 Mietiskely ja yoga erilaisten gurujen jalkojen juuressa tarjosi tehokkaan tien sisäisiin kokemuksiin ja transsitiloihin, joissa nähdään merkillisiä valon ja pimeyden olentoja. Uusin uskonnollisuus tarjosi väkevän näytön toimivuudestaan. Se alkoi vetää puoleensa ei vain tavallista kansaa vaan myös parhaiten koulutettuja ja lahjakkaita nuoria. Kylmän ulkoisen todellisuuden vastapainoksi tarvittiin sisältöä tarjoava sisäinen todellisuus. Malli, jossa ulkoinen todellisuus jäi markkinavoimien ja elämän kylmien lainalaisuuksien temmellyskentäksi ja sen vastakohtana uususkonnollisesta sisäisestä kokemuksesta saatiin merkitystä elämän harmauteen sopi mainiosti japanilaiseen perinnäiseen ajattelutapaan. Uskonto kuuluu sydämeen, työ ja tiede ulkoiseen maailmaan. Maailmat eivät kohtaa vaan ovat rinnakkaisia tai päällekkäisiä. Uususkonnollisuuden markkinat ovat siksi kuluneiden 15 vuoden ajan olleet mainiot. Uusia ryhmittymiä on syntynyt kuin sieniä sateella ja kannattajia on löytynyt. Käännevuosi 1995 Vuosi 1995 näyttää muodostuvan Japanille käännevuodeksi. Kansakunta on ajautunut kriisiin, jonka kaltaista se ei ole kokenut sitten luvun mielenosoitusten. Japanilaisen yhteiskunnan ja uskomusjärjestelmien peruspilarit ovat alkaneet yksi toisensa jälkeen murtua. Talouskasvu jatkui maassa niin pitkään, että kasinotalouden romahtaminen Japanissa samaan tapaan kuin Suomessakin oli luvun alussa melkoinen shokki kansalliselle itsetunnolle. Se oli samalla myös kuolinisku neljättä vuosikymmentä jatkuneelle liberaalidemokraattien hallituskaudelle. Poliittiset ja taloudelliset eväät on syöty loppuun. Puoluekenttä on lähes täydellisen sekasorron vallassa. Tärkeihin poliittisiin virkoihin valitaan television hauskuuttajatähtiä, kun korruption turmelemiin poliitikoihin ei enää luoteta. Kansan lähes jakamatonta luottamusta näyttää nauttivan ainoastaan keisari. Tarvitaanko hänet jälleen kerran kansakunnan "pelastajaksi", onkin vakavampi kysymys kuin moni uskaltaa ajatellakaan. Keisari on halki vuosisatojen ollut Japanissa poliittisen hyväksikäytön väline, usein todella tuhoisin seurauksin. Koben maanjäristys Tammikuun 17. päivä mursi kerta heitolla japanilaisten uskon korkealla tekniikalla hankittuun turvallisuuteen maanjäristysten luvatussa maassa. Koben alueen maanjäristyksen tuhot (5500 kuollutta ja tuhoutunutta rakennusta) osoittivat, että mikään alue Japanissa ei ole turvallinen asua. Pelko Tokion alueen suurmaanjäristyksestä on miljoonakaupungin asukasten jokapäiväistä leipää. Mihinkään ei voi paeta. Kysymys perusturvallisuudesta hiertää jokaista. Aum Shinrikyo -shokki Eräässä merkityksessä Aum Shinrikyo -uskonnon aiheuttama shokki oli japanilaisille kuitenkin jopa suurempi kuin maanjäristyksen, vaikka Tokion maanalisen juniin levitetty sarin -myrkkykaasu ei aiheuttanut enempää kuin 12 kuolonuhria (joihin on tosin lisättävä viime kesänä Matsumoton kaupungissa samalla myrkyllä murhatut 8 henkeä) ja 5000 loukkaantunutta. Usko Japaniin turvallisena maana on romahtanut. Maanjäristys on aina kuitenkin luonnononnettomuus. Mutta miksi uskonlahko lähtee murhaamaan Matsumoton hiljaisen esikaupungin ihmisiä tai ruuhkaaikana tupaten täynnä olevien junien sivullisia matkustajia? Murhien

11 toimeenpanijoiksi osoittautuneet uskonlahkon edustajat ovat Japanin parhaimpien yliopistojen lahjakkaimpia kasvatteja. Järkytyksen suuruutta on lisännyt poliisitutkimusten tulokset, jotka kertovat, että lahko oli hyvää vauhtia valmistautumassa monipuolisin asein, myrkkykaasuin ja bakteeriasein tuhoamaan kymmeniä jopa satoja tuhansia Japanin suurkaupunkien asukkaita. Lahkolla oli myös ilmeisenä tavoitteena oman uskontovaltion perustaminen. Kysymyksiä siis riittää. Mikä panee ihmisen käyttäytymään tuolla tavalla? Mikä japanilaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa ajaa nuoria ja lahjakkaita, yhteiskunnan menestyjiä, suljettuihin uskonlahkoihin? Miksi uskonto, jonka pitäisi edustaa sydämen viljelyä ja mielen jalostumista, johtaakin silmittömään ihmisten murhaamiseen? Mistä johtuu ihmisen pahuus? Näihin kysymyksiin ei riitä vastaukseksi monien suljettujen uskonlahkojen käyttämä mielenkontrolli eikä liioin viittaus siihen, miten monet suljetut lahkot ovat eri puolilla maailmaa syyllistyneet joukko itsemurhiin. Kysymys on kuitenkin vilpittömällä mielellä uskonnosta elämänsä kysymyksiin etsivien vapaasta suostumisesta mielenkontrolliin. Kysymys ei voi olla vain johtajien taitavasta tavasta manipuloida ihmisiä. Lahkon johtaja Asahara ilmaisi syvän tyytyväisyytensä, kun sai raportin Tokion kaasumyrkytysuhrien määrästä. Hän iloitsi siitä, että hindulainen Shiva jumala, lahkon palvonnan kohde, oli saanut tarvitsemansa ihmisuhrit. Tässä hän oli johdonmukainen hindulaiselle uskolleen, joka todellakin on halki vuosisatojen edellyttänyt ihmisuhreja, vaikka länsimaisessa myynnissä tästä puolesta onkin "viisaasti" vaiettu. Asahara tuskin itse on mielenkontrollin alla lahkon johtajana. Pikemminkin hän uskoo kundaliini-yogan ym harjoituksissa saamiaan näkyjä ja kokemuksia ja aitoa hindulaista opetusta. Hän on osoittanut olevansa johdonmukainen uskonsa sisällölle. Uskonto - mitä se on? Japanilainen käsitys uskonnosta on kärsinyt pahan romahduksen. Eihän uskontoa pitänyt sotkea talouselämään, politiikkaan eikä asetuotantoon. Uskonnonhan piti antaa sisäistä mielenrauhaa, motivoida korkeaan moraaliin, auttaa sairaita ja kärsiviä ja antaa mielekkyyttä arjen harmauteen. Japanilaisille on ollut tuskallista tiedostaa, että koko toisen maailmansodan ajan he kansakuntana toimivat uskonnollisen mielen kontrollin vallassa. Sotaa käytiin shintolaisuuden voimalla. Mikä ajaa uskontojen johtajia keräämään seuraajiltaan valtavat summat rahaa. Tämä käytäntö ei rajoitu lahkoihin vaan ulottuu laajalle buddhalaisuuteen ja shintolaisuuteen. Sillä on satojen vuosien perinteet maassa? Useimmat japanilaiset uskovat vahvasti, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa. Ei ole väliksi, mitä rinnettä Fuji-vuorelle kiivetään, sillä kaikki tiet vievät huipulle. Mutta viekö Aum Shinrikyonkin tie samaan päämäärään? Sen keskus sijaitsee Fuji-vuoren rinteellä niin kuin lähes kaikkien muidenkin merkittävien japanilaisten uskontojen ja uususkontojen. Olisiko japanilaisenkin lopulta pakko kysyä, mikä on totuus? Mistä löytyisi totuuden mitta uskontojen sillisalaatissa? Olisiko niin, että jotkut uskonnot ovat kokonaan vääriä harhateitä?

12 Mitä sydämestä löytyy? Vanhastaan japanilainen on myös uskonut, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Vaikka hänen sydämelleen on saattanut kertyä paljonkin synnin pölyä, pohjimmiltaan jokaisen ihmisen sydän on hyvä. Uskonnon tehtävä on saattaa tuo ihmisen luontainen hyvyys toimintaan. Uus-uususkonnollisuuden "hypyn" syvälle omaan sisimpään, uuden tietoisuuden löytämisen, piti olla nopein ja tehokkain tapa vapauttaa ihmisen sisäiset voimavarat ja hänen hyvyytensä. Eikö tämä malli toimikaan? Onko tämänkin uskomuksen pohja viety? Ellei ihmisen sydämestä löydy hyvyyttä, niin mistä sitä sitten voisi löytää? Japanilainen on joutunut perimmäisten kysymysten eteen. Moni torjuu ne ehkä keveästi, mutta uus-uususkonnollisuuden tie on tosiasiallisesti kuljettu loppuun. Rakkauden jano, joka ei tyytynyt itsensä sukeltamalla, jäi jäljelle. Kuoleman pelko jäytää yhä tiedostetumpana. Sydämen pahuuden ja syyllisyyden ongelma on noussut kipeästi esiin? Perinnäiset uskonnot eivät kykene enää vastaamaan. On etsittävä uusi tie eteenpäin. Mutta mikä se on? Mistä löytyvät vastaukset? Näitä asioita lukemattomat japanilaiset näinä päivinä pohtivat. Vastaus Raamatusta Vastaus löytyy Raamatusta ja vain Raamatusta. Langennut ihminen ei ole hyvä vaan paha. "Sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureus, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisästä ja saastuttaa hänet." (Matt.7:21-23) Jos ihminen lähtee vapauttamaan oman sisimpänsä voimia ja on johdonmukainen sisimpänsä pahuudelle, lopputuloksena on joukkomurhia, väkivaltaa ja sotaa. Aum Shinrikyo on osoittanut, miten totta Jeesuksen puhe on. Vain ihmisen ulkopuolelta tuleva Vapahtaja Herra Jeesus Kristus kykenee ihmiselle antamaan vastauksen pahuuden ongelmaan. Vain Jeesus kykenee vapauttamaan ja varjelemaan ihmistä, jonka sisimmässä asuu pahuus. Hän kantoi ristin tuskallaan pahuutemme tuomion ja antaa anteeksi jokaiselle, joka pahuutensa tunnustaen käy pyytämään Häneltä apua. Hän lahjoittaa myös jokaiselle, joka turvaa Häneen uuden sydämen, oman uuden elämänsä hillitsemään pelastuneeseen ihmiseenkin jäänyttä pahuutta. Vain Jeesus riittää myös ehdottomaksi totuuden mitaksi uskontojen merellä. Epäjumalienpalvelu osoittautuu Raamatun mukaisesti pimeyden henkivaltojen orjuudeksi, josta Herra voi vapauttaa totuutensa sanalla. Vain Jeesuksella on vastaus kuolemaa pelkääville, sillä Hän kukisti kuoleman ylösnousemuksensa voitolla. Vain Jeesus kykenee tyydyttämään ihmisen suunnattoman rakkauden ja elämän janon. Lyhyellä tähtäyksellä Aum Shinrikyo on luonut uskontoa vierastavan ilmapiirin Japaniin. Myös eräät muut ryhmittymät kuten moonilaisuus ja jopa Jehovan todistajat ovat saaneet kielteistä julkisuutta käyttämänsä mielenkontrollin vuoksi. Pitkällä tähtäyksellä japanilaiset ehkä tajuavat että on ero uskonnolla ja Kristususkolla. Sitä varten japanilaisten uskovien tulee käydä rohkeasti julistamaan pelastuksen evankeliumia. Olisiko niin, että itse Herra Jeesus olisi alkanut vastaamaan monien japanilaisten kristittyjen rukoukseen: "Anna tähän maahan herätys!" Japanilaisten sydämiä on ravisteltu. Edellytyksiä herätykselle on siis luotu, mutta ilman ristin

13 evankeliumia yksikään ei voi pelastua. Siksi tänään on erityisellä tavalla japanintyön etsikkoaika. Löytyykö niitä, jotka ovat valmiit lähtemään viemään pelastuksen sanaa Japaniin. Lähtevätkö japanilaiset uskovat julistamaan Herran sanaa. Jorma Pihkala