Kehäristi. Lapsiperheiden elämää Enkeliksi vanhukselle. Työalat uudistuivat. Paloheinä n Itä-Pakila n Länsi-Pakila n Torpparinmäki

Transkriptio

1 Kehäristi Paloheinä n Itä-Pakila n Länsi-Pakila n Torpparinmäki Lapsiperheiden elämää Enkeliksi vanhukselle Hyvän Paimenen kirkon iltapäiväkerholaisten piirroksia Työalat uudistuivat

2 2 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti Pääkirjoitus Sirkkalehti Kasvaminen on vuorovaikutusta. Pienen lapsen kanssa eläessä sen voi havaita hyvin luonnollisin tavoin. Lapsi matkii, kokeilee, innostuu, keksii luovia ratkaisuja ja kehittää uutta saamansa palautteen perusteella. Kasvit puolestaan kehittyvät ravinnon saannin, energian ja niille soveltuvien olosuhteiden kanssa yhteen pelaten. Yksin kasvaminen on vaikeaa. Silloinkin kasvu pohjautuu tarvittaviin perusedellytyksiin. Olen huomannut palaavani usein väitteeseen: Narusta ei voi työntää. Veneilyssä tähän tosiasiaan törmää kouriintuntuvasti. Ratkaisu löytyy usein vastakkaiseen suuntaan vaikuttavien köysien etukäteen asentamisesta. Purjehtiessa niillä voi vaikuttaa tukalissakin tilanteissa. Sama ei aina päde kasvun tukemisessa, koska vastakkaiseen suuntaan vaikuttavia tekijöitä ei ole aina olemassa saati sitten näköpiirissä. Kipeät elämäntilanteet kasvattavat karulla tavalla. Edetään suoraviivaisesti ja vaihtoehdot ovat vähissä. Yksi merkittävä tekijä avautuu toisinaan niistä voimavaroista, joista ei ole ollut aikaisemmin alkuunkaan tietoinen. Lähellämme olevat tutut ihmiset, joskus tuiki tuntematon yhteydenotto tai sisältämme paljastuvat, itsellemme aikaisemmin oivaltamattomat taidot voivat avata uuden kasvun ennen näkemättömät mahdollisuudet. Odottaminen uuvuttaa kasvamisen polulla. Se kiduttaa omassa kasvun seikkailussa ja tekee meidät malttamattomiksi silloin, kun toisissa ihmisissä on vaikea huomata minkäänlaisia muuttumisen merkkejä. Hyvän puhumisella ja muita kannustamisen välineitä käyttämällä voimme aina ravita niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä. Hyvän Paimenenkirkon alttaritekstiilien aiheet liittyvät kasvamiseen. Sirkkalehti, oka lehden tyvessä, ylistävät palmunlehdet tai Pyhän Hengen hedelmiä kuvaavat marjat kuvastuvat Agneta Hobinin kirkkotekstiileissä. Sirkkalehti on toivon merkki. Uusi on alkanut kasvaa. Kaikkea uutukaisen viehättävyydestä ei ole vielä paljastunut. Tie on alkanut. Alttari kuvaa myös Jumalan läheisyyttä ja meidän mahdollisuuttamme löytää kasvun aineksia vuorovaikutuksessa armollisen Jumalamme kanssa. Leo Norja päätoimittaja Yhteisvastuu/Stefan Bremer Yhteisvastuukeräys auttaa yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa Yli vanhusta kokee itsensä yksinäiseksi Suomessa. Syrjäytyneiden vanhusten todellista määrää ei tiedä kukaan. Moni jää vangiksi omaan kotiinsa, kun liikuntakyky heikkenee eikä ulos enää pääse ilman apua. Joka toinen päivä yli 65-vuotias suomalainen päättää elämänsä oman käden kautta. Kambodžassa ei ole eläkejärjestelmää eikä tukipalveluja vanhuksille. Selviytyäkseen vanhukset joutuvat työskentelemään elämänsä viime metreille. Moni huolehtii yksin myös lastenlapsistaan. Ystäväksi yksinäiselle Suomessa Yhteisvastuu käynnistää etsivän vanhustyön projektin. Sen kohderyhmänä ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat yksinäiset, eristäytyneet tai syrjäytyneet vanhukset. Keräysvaroin etsitään koteihinsa yksin jääneitä heikko-osaisia vanhuksia, selvitetään heidän tilanteensa ja ohjataan heitä palvelujen piiriin. Vanhusten vertaistukihenkilöiksi koulutetaan muun muassa aktiivisia vanhuksia, jotka haluavat jakaa arkeaan ikäistensä kanssa. Apuna vanhusten löytämisessä toimii hankkeessa rakennettava lähiverkosto, jossa esimerkiksi lähikauppojen ja -liikenteen, apteekkien ja ruokajakelupisteiden työntekijät sekä naapurit, sukulaiset ja tuttavat voivat vinkata havaitsemastaan heikkoosaisesta vanhuksesta. Projekti toteutetaan yhteistyössä Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelän ja seurakuntien diakoniatyön kanssa. Yhteisvastuukeräys Pakilan seurakunnassa Hyvän Paimenen kirkon Yhteisvastuu-kojussa on myynnissä monenlaisia Yhteisvastuu-tuotteita ja silloin tällöin myös leivonnaisia. Kojua pidetään kirkon aulassa messun jälkeen ainakin seuraavina pyhinä: Tarjolla varhaisnuorisotyön tekemää tavaraa Tarjolla leivonnaisia 7.4. Kojun päättäjäiset: loput tavarat myynnissä ale-hinnoin! Tekoja Yhteisvastuulle mikä on sinun tapasi? Olisiko sinulla vaikkapa yksi tunti aikaa hyvän asian puolesta tänä keväänä? Tällä kertaa Yhteisvastuu nimittäin auttaa yksinäisiä vanhuksia. Olet lämpimästi tervetullut lipas- tai listakerääjäksi sekä mainosten jakajaksi. Sinulla ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta. Keräystyöhön saat selkeät ohjeet ja kerätä voit oman aikataulusi mukaisesti. Yhteisvastuukerääjänä voit osaltasi olla mukana parantamassa maailmaa. Tukea kambodžalaisiin maalaiskyliin Kambodžassa Yhteisvastuu tukee syrjäisten ja köyhien maaseutualueiden kehityshanketta, jossa kyläyhteisöjä koulutetaan monin tavoin auttamaan itse itseään. Kylien elinolosuhteiden kokonaisvaltainen parantaminen helpottaa myös vanhusten arkea. Hankkeen työntekijät tapaavat kylissä asuvia ihmisiä, myös vanhuksia, ja keskustelevat heidän kanssaan. Vanhusten ongelmista ja terveydentilan heikkenemisestä raportoidaan kylän päällikölle. Vanhusten läheisiä kannustetaan osallistumaan aktiivisesti kyläyhteisön kehittämiseen. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu. Lisätietoa keräyksestä: Jos olet jauhopeukalo, voit tuoda leivonnaisia myytäväksi Yhteisvastuun hyväksi. Myös muut tavaralahjoitukset ovat tervetulleita. Onko mielessäsi jokin muu idea? Ota yhteyttä ja kerro, mitä olisit valmis tekemään. Tarvittavat materiaalit ja lisätiedot diakoni Milla Liikalalta, puh. (09) PS. Houkuttele mukaan ystäväsi, naapurisi tai perheenjäsenesi. Yhdessä kerääminen on mukavampaa. Tervetuloa osallistumaan!

3 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti 3 Terveisiä Nepalista Kuvassa vasemmalta: Karan Marandi, 23-vuotias opiskelija, joka tulkkasi leirimme englannista nepalin ja santhalin kielelle, Peter Soren, seurakunnan nuorisojaoston johtaja, sekä Sannamari ja Olli Siiskonen. Terveisiä Nepalista! Suomen Lähetysseuran esikoulutusharjoittelu alkaa olla lopuillaan. SLS:n työhön tutustuminen vapaaehtoisena Nepalissa on tarjonnut meille ikimuistoisen ja erilaisen talven kaukana Suomesta. Harjoittelumme kohokohta on ollut viiden päivän leiri, jonka Ajatuksia maailmalta Jumalan tiellä on kaksi palvontapaikkaa: aineen temppeli ja sydämen temppeli. Jos sanoin voi tehdä kaiken, vaadin oikeutta kruunuun. Mutta jos tekoja vaaditaan, olen avuton hyönteinen. pidimme nuorille luterilaisessa seurakunnassa. Leiripaikkana olivat vastavalmistuneet kirkon konferenssitilat itänepalilaisessa Laksmipurin kylässä lähellä Intian rajaa. Nuoret saapuivat leirille eri seurakuntien alueilta. 35 nuoren joukosta osa puhui äidinkielenään nepalia, osa santhaliheimokieltä ja Intian puolelta tulleet hindiä. Kieliongelmista huolimatta leiri sujui yli odotusten. Suomeen palatessamme jäämme kaipaamaan hyvää nepalilaista ruokaa, santhali-heimon nuoria ja sympaattista seurakuntaa. Terveisin Sannamari ja Olli Siiskonen Abdullah Ansari oli sunnimuslimi, mystikko, Avicennan ja monen muun kuuluisan oppineen aikalainen. Hän syntyi Heratin kaupungissa Afganistanissa ja kuoli Heratissa on hänen muistokseen pystytetty komea mausoleumi. Kolumni Taloustietoa lapsille Parikymmentä vuotta sitten, vanhaan markkaaikaan, ostin pojilleni Holmaston keräilyrahakaupasta kilon pussilliset vanhoja Suomen kolikoita. Molemmat poikani olivat keräilyiässä, Pekka 12 vuotta ja Timo 9. Rahoihin tutustuttiin huolella. Venäjän vallan isot kuparikolikot eroteltiin itsenäisen Suomen kolikoista. Markkojakin oli monta kokoa ja lajia, rauta- ja nikkelimarkkoja, yhden markan kolikoista sadan markan rahoihin. Suomen Numismaattisen Seuran rahanäyttelystä saimme katalogin kaikista Suomen rahoista ja niiden hinnoista. Luettelon avulla rahat saivat nykyarvon ja keräilijöiden ilmeet vakavuutta keräilykuume iski voimalla. Kotona käytiin läpi piirongin laatikot ja kokoelmat kasvoivat. Seuraavaksi inventoitiin rahatilanne isoäidin luona. Pojat kävivät pankeissa kysymässä juhlarahoja. Keräily alkoi maksaa, sillä rahat oli ostettava. Poikien kaveritkin innostuivat. Syntyi vaihtopörssi. Rahojen arvo haettiin luettelosta, rahojen kiiltoa ja kuluneisuutta arvioitiin ja kaksoiskappaleet vaihdettiin. Kokoelmat olivat jo aikamoiset. Kerroin pojille, että Numismaattinen Seura järjestää keräilyrahojen huutokauppoja ja myös rahakaupat myyvät keräilyrahoja. Mutta ensin kävimme Suomen Pankissa. Virkailijat hymyilivät suopeasti, kun Timo käytti säästönsä kolmeen sadan kappaleen nippuun käyttämättömiä yhden markan seteleitä. Seteleillä kavereiden välinen vaihtokauppa pyörähti taas käyntiin. Timo myi seteleitä myös kirppiksellä viidellä markalla kappale. Timo kysyi, oliko hän tehnyt tyhmästi, kun miesasiakas oli ostanut kokonaisen nipun seteleitä mutta maksanut vain kolme markkaa seteliltä. No, kauppahan oli hyvä, kolmesataa markkaa sadasta markasta oli hieno hinta ja myyntivarastoa voitiin täydentää. Yksi kavereista kyseli, mistä Timo sai seteleitä. Timo empi kertoa. Kun kaveri oli etäisempi tuttu, ehdotin, että Timo myy osoitetiedon. Voiko tietoakin myydä, Timo pohti ja tekstasi Suomen Pankin osoitteen lapulle. Kauppaan lisättiin Timon opastus asioimisesta, hinnaksi tuli 75 markkaa. Keräilyharrastus kesti pari vuotta. Rahakokoelmat ovat vieläkin tallella. Isoveli Pekka otti harrastuksen harrastuksena, mutta pikkuveli viritti siitä bisneksen. Harrastus opetti pitkäjänteisyyttä ja monet kaupanteon peruskäsitteet selvisivät pojille kuin itsestään. Isälläkin oli kivaa poikiensa kanssa. Ristilliset norsut Henriikka Mildh Matti Enroth Kaupunginvaltuutettu

4 4 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti Lapsi on tehty sadasta Lapsella on sata kieltä, häneltä riistetään yhdeksänkymmentäyhdeksän. Näin alkaa Reggio Emilia -pedagogiikan perustaja Louis Malaguzzin runo. Tällä runolla alkaa myös seurakuntamme varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma, Pakilan Vake. Perusajatuksemme on nähdä lapsi kokonaisvaltaisesti ja ainutlaatuisena Jumalan luomana ihmeenä. Lapsi on ihme. Lapsi elää täysillä, satasella. Hän ihmettelee, tutkii, leikkii, kokee kaikin aistein muulloinkin kuin jouluna. Lapsi haastaa vanhempansa, läheisensä ja työntekijät avaamaan silmänsä, korvansa ja sydämensä. Jokainen on erityinen ja tarvitsee osakseen hyväksyvän katseen. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja tarvitsee kokemuksen siitä, että on rakastettu juuri sellaisena kuin on. Periaatteet kulkevat käytännön suunnitelmiin ja toteutukseen. Erilaiset lapsiryhmät ja erilaiset lapset muokkaavat kerhoista oman näköisiä ja yksilöllisiä. Ned Horton, Stock.Xchng Varhaiskasvatusta lasta varten Pakilan Vaken taustalla ovat myös Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma, Vasu, sekä kirkon oma varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma Vake. Pakilassa on koulujen ja päiväkotien lisäksi useita järjestöjä, jotka toimivat lapsiperheiden parissa. Monien kanssa toimimme yhteistyössä, jota haluamme tulevaisuudessakin kehittää. Helsingin seurakuntayhtymän ja Lasten Keskuksen varhaiskasvatuksen linjauksissa vuosille on otsikkona Täydesti lapsi. Täydesti lapsi, Lapsen sata kieltä, Lapsi on helmi. Ne kaikki ovat ilmaisuja, jotka kertovat lapsen ja lapsuuden arvostamisesta. Suhtautumisemme lapseen kuvaa myös suhtautumista lapsen vanhempiin ja muihin aikuisiin. Pyrkimyksemme on olla koko perheen tukena tilanteen ja tarpeen mukaan. 7-vuotiaan Ricardon mukaan tukeminen on sitä, että aikuinen haluaa lapselle hyvää, huolehtii lapsesta. Monta mieltä, monta kieltä Vaken tekeminen Pakilan seurakunnalle on ollut pitkä prosessi. Sitä ovat työstäneet kaikki lastenohjaajat, joista osa on jo siirtynyt muualle töihin tai eläkkeelle. Suunnitelma ei kuitenkaan ole valmis, eikä sen pidä ollakaan. Suunnitelman pitää elää ja kehittyä lapsen ja perheiden tilanteiden mukaan. Kaikki lapsityön tiimin jäsenet toivovatkin, että mahdollisimman moni tutustuisi asiakirjaan. Se on luettavissa jokaisessa kerhopisteessä, kotisivuillamme sekä Pakilan seurakunnan lapsija perhetyön Facebook-sivulla. Käy tykkäämässä ja kommentoimassa! Lopuksi Ricardon pohdintaa siitä, mitä runo hänessä herätti: Sata kieltä se vois olla joku eläin. Ei lapsella eikä ihmisillä ole sataa kieltä. Mä osaan puhua kahta mut äiti osaa enemmän. Niinku tuhatjalkainen. Ei sillä oikeesti oo tuhatta jalkaa. Tanja Berg Koti-isänä Pakilassa Tuore isä ja poika Naistenklinikan perhehuoneessa. Kätilöiden opastuksella syöttö ja vaipanvaihto tuli tutuksi alusta pitäen. Tuula Mäki Koti-isä. Sanassa on yhä kummajaisen makua, vaikkei isän kotiin jääminen enää ihan harvinaista olekaan. Päätös jäädä kotiin syntyi hyvissä ajoin ennen lapsen hankintaa. Kun puolisoni osaksi jäi luonnollisesti yhdeksän kuukauden raskausaika omine haasteineen, minä lupasin hoitaa lasta kotona seuraavat yhdeksän kuukautta. Sen jälkeen hoitovastuu puolitetaan. En siis oikeastaan koe, että perinteiset roolit olisivat vaihtuneet vaan ennemminkin olemme vain tasapuolistaneet vanhempien hoitovastuuta. Puolisoni on yhä vanhempi siinä missä minäkin, vaikka hän on käynyt viime kuukaudet töissä minun jäätyäni kotiin. Kotona ensimmäinen kuukausi meni yhdessä leikkauksesta toipuvan puolison kanssa, joten ihan kylmiltään koti-isäksi ei tarvinnut jäädä. Ensimmäiset päivät kuluivat etsiessä vauvalle sopivaa nukkumapaikkaa, niin että vanhemmatkin saisivat vähän unta yöheräilyjen, turinoi- den ja syöttöjen välissä. Loppujen lopuksi toinen päätyi nukkumaan vuorollaan vauvan vieressä ja toinen eri huoneessa, jotta kumpikin saisi joka yö vähän pidemmän jakson yhtäjaksoista unta. Aika kuluu vauhdilla Puolisoni palattua töihin muutos vauvan ja isän arjessa oli oikeastaan aika pieni. Työpäivä kuluu nopeasti yhdessä torkkuessa, vaippoja vaihtaessa, vauvaa syöttäessä ja leikittäessä. Välillä käydään ulkoilulenkillä tai tehdään lumitöitä sään mukaan. Erityisesti syötöissä hujahtaa äkkiä hetki jos toinenkin, kun vauva torkkuu tyytyväisenä sylissä ja isä lueskelee lehtiä, joihin on kerrankin aikaa syventyä. Parhaita puolia koti-isänä olemisessa on ollut lapsen kehityksen seuraaminen ja ihan vain loikoilu katselemassa tyytyväisenä jokeltelevaa pikkuista. Rauhallinen jakso kotona kiireisten työvuosien välissä on tervetullutta vaihtelua. Aikuiskontakteja ja esimerkiksi työpaikan kahvitaukoa kotona tulee välillä ikävä, mutta sukulaisten ja ystävien vierailut piristävät ja sähköpostejakin on tullut kirjoiteltua ahkerasti. Kaiken kaikkiaan koti-isäksi jääminen on ollut erittäin myönteinen kokemus. Suhde omaan lapseen on läheinen, ja ajatus lapsen hoidon jakamisesta vanhempainvapaan päätyttyä yhdessä puolison kanssa tuntuu luontevalta. Siinä onkin iso ero sukupolvien välillä: kauppakeskuksessa eräskin tuore isoisä totesi, kuinka hänen aikanaan isän ei ollut tapana hoitaa lapsia. Äänestä kuuli, että olisi varmaan halunnut, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Tätä juttua kirjoittaessani tapahtui jälleen yksi elämän pienistä ihmeistä: vauva kääntyi ensimmäistä kertaa selältä vatsalleen. Näitä kelpaa sitten vanhempana muistella! Mikko Voutilainen

5 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti 5 Nuori äiti ja elämän ihme Pakilan entinen isonen ja apuohjaaja Emma-Lotta Bäckman löysi sisarustensa kanssa tien seurakuntaan jo lapsena. Kodin kristillistä kasvatusta tukivat seurakunnan kerhot ja muskari. Samaa perinnettä pääsee pian jatkamaan Emma-Lotan 10 kuukauden ikäinen Daniel-poika. Danielin ensikohtaaminen kirkon kanssa tapahtui ristiäisissä. Oman lapsen kaste sekä herkisti että herätti vanhemmissa uudenlaisia kysymyksiä. Ensimmäisenä mielessä oli tietysti kummius. Vaikka omasta konfirmaatiosta ja oikeudesta toimia kummin tehtävässä ei ole kovin kauaa, vanhempana pääsee tarkastelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Danielin kummeiksi haluttiin lähisukulaisia, sillä kummius on elinikäinen tehtävä, ja lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia ympärilleen vielä vanhemmallakin iällä. Kasteessa Jumalan suojelukseen Emma-Lotta kertoo, etteivät he halunneet kummeiksi isoa ystäväjoukkoa, sillä nuorena solmittujen siteiden säilyminen ei ole ollenkaan varmaa. Olisi ikävää, jos ystäväpiiristä valikoidut kaverit olisivat Danielin elämässä vain silloin, kun hän on pieni söpö vauva. Tavallisissa nimijuhlissa vieraillessaan Emma-Lotta myös ymmärsi, kuinka tärkeitä Lapsen kastaminen seurakunnan yhteyteen oli Emma-Lotalle luonnollinen valinta. Tukena kasvatuksessa ja hoidossa ovat sukulaiskummit ja isovanhemmat. lapsen kastaminen ja Jumalan suojeluksen toivominen hänelle olivat. Emma-Lotta täytti 18 vuotta ollessaan raskaana. Hän myöntää, että nuoret vanhemmat ovat usein suurennuslasin alla. Heidän tilanteeseensa kaikki ovat kuitenkin suhtautuneet erittäin hyvin. Aluksi esimerkiksi opintojen keskeytyminen huolestutti, mutta niiden pariin Emma-Lotta pääsee palaamaan ensi syksynä. Lastaan vielä kotona hoitava Emma-Lotta pitää selkeän päivärytmin noudattamista tarpeellisena. Vaikka Daniel on helppo ja kiltti lapsi, selkeät ruoka- ja päiväuniajat sekä yön erottaminen päivästä ovat erityisen tärkeitä. Sukupolvien yhteys lapsen tukena Rippikouluiän pohdintoihin on vielä matkaa, eikä Emma-Lotta ole pienen Danielin kohdalla juurikaan ehtinyt miettiä mahdollisia kysymyksiä uskosta ja Jumalasta. Monet vanhemmat saattavat kokea itsensä näiden aiheiden äärellä epävarmoiksi. Emma-Lotta on kuitenkin itse elänyt lapsena avoimessa ja keskustelevassa kodissa. Samanlaista etsimisen ja Jumalaan luottamisen ilmapiiriä hän haluaisi ylläpitää omankin lapsensa kanssa. Hän pyrkii välittämään eteenpäin niitä iltarukouksia, joita on itsekin lapsena rukoillut äitinsä ja isänsä opettamana. Erityisen arvokkaaksi Emma- Lotta kokee, että Danielin isovanhemmat voivat ja haluavat olla läsnä lapsen elämässä. Heidän kasvatusvinkkinsä, apunsa ja tukensa ovat olleet korvaamattomia. Kolmen sukupolven kohtaaminen ei kuitenkaan vielä riitä, sillä Danielille ja nuorille vanhemmille tärkeä ihminen on myös Emma-Lotan oma mummi. Hän ihmettelee elämän ihmeitä usein yhdessä lapsenlapsenlapsensa kanssa. Tinja Lammila Pyhäkoulussa tartutaan elämän sanoista kiinni Opin pienenä pyhäkoululaisena, kouluikäisenä kerholaisena ja ohjaajana nämä tärkeät asiat: Tiedän, että olen aina pohjimmiltani turvassa; olen arvokas sellaisenaan, eikä minun tarvitse piitata, jos joku kiusaa ja väittää muuta. Työpanostani tarvitaan ja osaan tehdä asioita myös toisten hyväksi. Opin, että näiden asioiden totuus perustuu Jumalan Sanaan ja siksi uskoni niihin on vahva. Kotonakin asioita varmasti pidettiin esillä, mutta omaa perhettä ei aina oikein usko. Lapsen on kuultava ne monesta suusta ja siksi pyhäkoulu olisi keksittävä nyt uudestaan, jos sitä ei ennestään olisi olemassa. Pyhäkoulu on tulevaisuutta Koulun uskonnonopetuksella ei ollut minulle samanlaista merkitystä kuin seurakunnalla. Seurakunta on tosi. Siellä ei vain puhuta siitä, mistä kristinuskossa on kysymys, vaan siellä ollaan se kirkko. Ajattelen, että kokemukseni olisi todennäköisesti nykyään jopa voimakkaampi kuin 70-luvulla. Koulun uskonnonopetus ei saa enää sisältää varsinaista uskonnon harjoittamista. Se on siis kuin kielten opetusta ennen vanhaan: luetaan kielioppia ja päntätään sanoja, mutta puhumiseen ei kannusteta. Uskonto on kuitenkin kieli, jolla ilmaistaan hengellistä kokemusmaailmaa, elämän merkityksellisyyttä ja käsitellään kunnioituksella elämän rajoja. Uskonnon kieli on täynnä symboleja: sanoja ja toimintoja, joilla käsittelemme muuten käsittämätöntä. Tarve käyttää uskon kieltä herää yleensä viimeistään silloin, kun jotakin katastrofaalista tapahtuu. Vaikka et tiedon tasolla uskoisi Jumalaan, sinulla voi olla varastossa lapsuudesta tämä kieli, joka niin herkästi kääntyy taiteeksikin. Kutsumustehtävät takaisin muotiin! Kiertelin viime keväänä pari kuukautta englantilaisissa seurakunnissa. Siellä ihmiset pystyivät esittelemään toisensa kertoen, missä kirkossa kukin käy ja mitä ministryä, hengellistä kutsumustehtävää, kukin hoitaa. Meillä nämä molemmat ulkoistetaan herkästi seurakunnan työntekijöiden hommiksi. Kutsumustehtävällä on kuitenkin suuri merkitys omalle hengelliselle kasvulle. Jos usko toteutuu vain totena pitämisenä tai herkistymisenä sille, mitä ottaa vastaan, se on ontuvaa. Voi olla, että olet itse ihan tyytyväinen mutta seurakuntasi alkaa muuttua ontoksi yhteisöksi ilman panostasi. Sinua tarvitaan kirkolla ja pyhäkoulu voi olla paikkasi, jos pidät lapsista, olet riittävän luotettava huolehtimaan lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, haluat pohtia Raamatun kertomuksia yhdessä lasten kanssa ja sinulla on jokin taito, jota voisit käyttää enemmänkin. Kaipaat ehkä työkokemusta tai haluat tutustua uusiin ihmisiin? Pyhäkoulua voi pitää myös kotona omille lapsille ja heidän kavereilleen, jos on vaikea sitoutua johonkin tiettyyn kellonaikaan. Vaihtoehtoja on monia! Pyhäkoulu on toimintatapa, jonka voi ja joka kannattaa ajatella aina uudeksi. Anita Ahtiainen Kirjoittaja on Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:n kouluttaja ja Pakilan seurakunnan entinen pastori. Ned Horton, Stock.Xchng Pyhäkoulussa lapsi tutustuu leikin, laulun ja kertomusten kautta kristilliseen uskoon ja kirkkovuoden kulkuun.

6 6 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti Kirjallisuuspiirin kevät 2013 Ke klo 18 Esittelyssä Ulla-Lena Lundbergin romaani Jää. Finlandia-palkitun teoksen esittelee sen suomentaja Leena Vallisaari. Ke 6.3. klo 18 Runoilija Lilja Siivola esittelee elämäkertansa ensimmäisen osan Hukan hampaista Harjun helmaan ja DI Raimo Hiekkanen teoksen Peltimannekiinit, johon on koottu Suomen metalliteollisuuden viennistä vastanneiden henkilöiden muistikuvia. Ke klo 18 Riikka Pelo esittelee juuri ilmestyneen romaaninsa Jokapäiväinen elämämme. Ke Emerituspiispa Wille Riekkinen ja pastori Antti Kylliäinen esittelevät kirjansa Uskon kintereillä, johon on koottu heidän kirjeenvaihtoaan ajankohtaisista aiheista. Lauletaan yhdessä Virrestä viis Virrestä viis -viikko järjestetään maaliskuuta Pakilan seurakunnan ja Pakilan musiikkiopiston yhteistyönä. Kaikki viikon konsertit pidetään Hyvän Paimenen kirkolla ja niissä on virsiesitysten lisäksi myös yhteislaulua. Ti klo 19. Veisuukonsertti Herraa hyvää kiittäkää. Konsertissa esiintyvät musiikkiopiston kansanmusiikin opiskelijat ja mukaan on saatu myös professori Heikki Laitinen. Ke klo 19 Armon lapset riemuitkaa, soittakaa ja laulakaa. Pakilan musiikkiopiston kamariorkesteri, johtaa Mika Seppänen. To klo 19 Soi kunniaksi Luojan. Pakilan seurakunnan Karitsa-kuoro, bändi, kanttori Jussi Hirvonen. Pakilan musiikkiopiston soitin- ja laulusolisteja, Hannu Holma. Pe klo 12 Seurakunta ja kanttorit virren vieminä. Yhteislaulua ja sooloesityksiä, Jussi Hirvonen ja Ari Häyrinen Su klo 11 Messussa on mukana seurakunnan Vox Sonora -kuoro. Illalla klo 18 Oi muistatko vielä sen virren. Yhteislaulua ja sooloesityksiä, Jussi Hirvonen ja Ari Häyrinen. MAALISKUUSSA TIEDOSTAVIA MESSUKAHVEJA 3.3. klo 11 Messu., Satu-Elina Ansas ja Ari Häyrinen Kirkkokahvien yhteydessä keskustelu aiheesta Jakamistalous mitä ja miksi? Keskustelun alustaa Juho Makkonen Sharetribe Oy:stä klo 11 Messu. Marita Toivonen, Satu-Elina Ansas ja Jussi Hirvonen Kirkkokahvien yhteydessä keskustelu aiheesta Ilmastonmuutos mitä jokainen meistä voi tehdä? Keskustelun alustaa tekniikan tohtori Jouni Keronen klo 11 Messu. Leo Norja, Henrik Wikström ja Ari Häyrinen Musiikissa mukana Vox Sonora -kuoro Kirkkokahvien yhteydessä keskustelu aiheesta Mitä kuuluu Reilulle kaupalle? Keskustelun alustaa Jatta Makkula Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä. Afrikkalainen gospelmessu Hyvän Paimenen pääsiäispolku Torstaina klo 17 ja 18 seurakuntalaisille avoin pääsiäispolku Hyvän Paimenen kirkolla. Polku kulkee kirkon tiloissa palmusunnuntaista ylösnousemuksen aamuun. Ensimmäinen kierros alkaa klo 17 ja toinen klo 18 päättyen yhteiseen ehtoollisen viettoon. palmusunnuntaina Palmusunnuntaina klo 11 Afrikkalainen gospelmessu. Marita Toivonen,, Jussi Hirvonen, Marja Vainikka sekä Blue Flame -yhtye Kalevi Louhivuoren johdolla. Messun jälkeen lounas lähetystyön hyväksi, pääsiäisperinnepäivä sekä lähetysmyyjäiset. Pääsiäiskonsertti Iloitkaa sydämet Ma 1.4. klo pääsiäiskonsertti Iloitkaa sydämet Ohjelmassa mm. J. S. Bachin pääsiäiskantaatti nro 66 ja yhteisvirsilaulua. Vox Sonora -kuoro, Storia-orkesteri periodisoittimin, Teppo Lampela, kontratenori, Jussi Hirvonen, tenori, Hannu Holma, baritoni ja Ari Häyrinen, musiikinjohto, urut sekä cembalo. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa. Haku lukuvuoden iltapäiväkerhoihin Seurakunnan iltapäiväkerhossa lapsi voi viettää laadukasta ja turvallista vapaa-aikaa. Päivän aikana leikitään, pelataan, tehdään kotitehtäviä, syödään välipalaa ja ulkoillaan. Ryhmän toimintaa suunnitellaan lasten mielenkiinnon ja yksilöllisten tarpeiden pohjalta. Iltapäiväkerhotoimintaan voivat hakea Helsingin kaupungissa toimivien peruskoulujen vuosiluokkien oppilaat sekä erityistä tukea saavat oppilaat kaikilta vuosiluokilta. Pakilan seurakunnan iltapäiväkerhot kokoontuvat Hyvän Paimenen kirkolla ja Torpparinmäen korttelitalolla. Työ on opetusviraston alaista toimintaa. Hakemukset käsitellään opetusviraston antamien ohjeiden ja periaatteiden mukaan. Toimintakausi on koulujen lukukauden mukainen. Hakuaika seuraavan lukuvuoden iltapäiväkerhoihin on Hakulomakkeita saa hakuaikana kouluilta, iltapäiväkerhoista sekä kaupungin verkkosivuilta osoitteesta Hakemukset toimitetaan siihen kerhopisteeseen, josta paikkaa haetaan. Lisätietoja seurakunnan kerhoista antaa Tanja Berg, puh. (09) , sähköposti: tanja.berg@evl.fi Painotamme laadukkaan ja pitkän lapsuuden merkitystä. Haluamme antaa lapselle mahdollisuuden myös rauhaan, köllöttelyyn ja hiljaiseen olemiseen. Kaiken keskipisteenä on lapsi, joka voi osallistua oman iltapäivänsä suunnitteluun, kokea arkea ja pyhää kaikilla aisteillaan sekä taiteilla, liikkua ja leikkiä kuten lapsi vain voi täydesti tehdä. Kiitos joulumielestä Jouluaatton tilaisuuksissa kerättiin Pakilan seurakunnassa kolehti Kirkon ulkomaanavun kriisityölle. Kolehdit tuottivat yhteensä euroa. Lämmin kiitos. Tule opettajaksi pyhäkouluun! Sunnuntain pyhäkoulu tarjoaa lapsiperheille oivan tavan lepopäivän pyhittämiseen. Pyhäkoulun opettajina toimii vapaaehtoisia seurakuntalaisia. Toiminnan turvaamiseksi etsimme vapaaehtoisia pyhäkouluohjaajia, jotka voisivat pitää kaudessa pari kolme pyhäkoulukertaa. Työskentelyn pohjaksi ja virikeaineistoksi opettajille tilataan pyhäkoululehti. Sen ohella pyhäkouluryhmissä käytetään Lasten pyhäkoulu -lehteä. Jos olet kiinnostunut pyhäkouluopettajan työstä seurakunnassa, ota yhteyttä varhaiskasvatuksen pastoriin Jouni Pirttijärveen, puh. (09) , sähköposti: jouni.pirttijarvi@evl.fi Pyhäkoulut kokoontuvat sunnuntaisin klo 11 Hyvän Paimenen kirkolla, Palosuontie 1 ja Itä-Pakilassa, Pakintalolla, Etupellontie 2. Poikkeuksina ovat muun muassa sunnuntait, jolloin on perhemessu, lomakausi tai muu juhlapyhä. Tarkemmat ajankohdat Kirkko ja kaupunki -lehdessä sekä seurakunnan verkkosivujen tapahtumakalenterissa. Ilmoittautuminen seurakunnan päiväkerhoihin Ensi syksynä alkaviin Pakilan seurakunnan päiväkerhoihin ilmoittaudutaan Kaksipäiväiset kerhot on tarkoitettu 3 4-vuotiaille ja kolmepäiväiset 4 6-vuotiaille lapsille. Päivittäinen kerhoaika on kello Hinta 83 euroa tai 125 euroa kaudessa sen mukaan, missä ryhmässä lapsi on. Ilmoittautumislomakkeita saa virastosta, kerhopisteistä ja seurakunnan verkkosivuilta kohdasta Toiminta / Lapset ja perheet. Maksuun voi hakea alennusta lomakkeella, joka palautetaan seurakunnan diakoniatyöntekijälle. Tätä lomaketta on saatavilla virastossa ja kerhopisteissä. Kerhoissa leikitään, askarrellaan, lauletaan, tutkitaan ja ihmetellään sekä vakavia että hassuja asioita. Lisätietoa toiminnasta ja ajatuksista toiminnan taustalla voit lukea Pakilan seurakunnan verkkosivuilta löytyvästä VA- KEsta tai kysyä lastenohjaajilta tai Tanja Bergiltä.

7 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti 7 Työntekijäuutisia Asko Nuorkivi aloitti tammikuussa varhaisnuorisotyössä Sannamari Siiskosen sijaisena. Asko on opiskellut teologiaa ja psykologiaa Glasgow n yliopistossa ja jatkaa tällä hetkellä teologian maisterilinjalla Helsingin yliopistossa. Paluumuutto Skotlannista Suomeen on mennyt Askolta sujuvasti. Samalla tavalla opiskelu sujui jalkapalloa pelatessa Skotlannissa kuin täälläkin. Nilkat ovat tosin Suomen kentillä paremmassa turvassa, Asko sanoo hymyillen. Vuodenvaihteessa seurakunnan pappien työnjakoa uudistettiin. Kun Annele Martin jäi syyskuussa eläkkeelle, pappien määrä väheni yhdellä. Vuosien varrella on noussut myös monia uusia haasteita ja kehittämistarpeita. Näiden muutosten keskellä tuli tarpeelliseksi määritellä uudelleen pappien vastuualueet. Pastori jatkaa pienten parissa varhaiskasvatuksen pappina. Satu-Elina Ansas siirtyy perhetyön papin uusiin tehtäviin. Pitkään nuorisotyöstä vastannut Antti Kylliäinen toimii vastaisuudessa aikuistyön pappina. Ainakin ensi syksyyn saakka hän on osa-aikaisesti virkavapaalla. Tiia Tuovinen ja hänen sijaisensa Henrik Wikström työskentelevät nuorison pappeina. Nuorison pappi saa työparikseen toisen nuorisotyönohjaajan, Sannamari Siiskosen. Pastori Marita Toivonen siirtyy seniorityön papiksi. Hän vastaa edelleen myös kansainvälisestä työstä. Nuorisotyö on Askolle sinänsä tuttua, sillä hän on toiminut viitenä vuotena kesäteologina Malmin seurakunnassa pääsääntöisesti rippikoulutyössä. Varhaisnuorisotyö tuo mukanaan uusia haasteita. Haasteet otan avosylin vastaan, sillä itsensä haastaminen on paras tapa kehittyä. Askon työkuvaan sisältyy koulujen aamunavauksia, iltapäiväkerhojen sählykerhoja, pirtti-iltoja sekä muita varhaisnuorisotyön tehtäviä. Pappien työalat määräytyvät ikäryhmien mukaan Ikäryhmiin perustuvan vastuualueiden avulla toivomme palvelevamme entistä paremmin kaikkia seurakuntalaisia vauvoista vaariin. Toimenkuvat selkeytyvät Muiden työntekijöiden tapaan myös seurakunnan papit muodostavat oman tiiminsä. Pappistiimi vastaa yhdessä jumalanpalveluksista, kirkollisista toimituksista, rippikoulun pitämisestä ja sielunhoidosta. Yhteisten töiden ja oman vastuualueensa ohella papit hoitavat myös erilaisia vuorovuosin vaihtuvia tehtäviä. Yksi niistä on tiiminvetäjän tehtävä, jota hoitaa tällä hetkellä Satu-Elina Ansas. Vastuualueiden uudistamisen myötä pappien toimenkuvia on pyritty selkiyttämään. Esimerkiksi hartauselämän alueella kaikki papit tekivät aiemmin kaikkea. Tulevaisuudessa hartauksien pitämistä keskitetään kahden työparina toimivan papin vastuulle. Sen myötä ala-asteiden päivänavauksista ja koulukirkoista vastaavat ja Satu-Elina Ansas yhdessä nuorisotyönohjaajien kanssa. Marita Toivonen ja Antti Kylliäinen puolestaan hoitavat vanhusten ja vanhainkotien hartaudet. Keskittämällä työhön saadaan jatkuvuutta ja selkeyttä. Papit tulevat myös paremmin tutuiksi kouluissa ja vanhainkodeissa, kun he vierailevat näissä paikoissa useammin ja säännöllisemmin. Pakilan seurakunnan yhteystiedot Kotisivut netissä Kirkkoherranvirasto Avoinna ma, ti, to, pe klo ja ke klo Hyvän Paimenen kirkko, Palosuontie 1, Helsinki pakila.srk@evl.fi työntekijöiden sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@evl.fi Päivystävä pappi paikalla ma, ti, to, pe klo ja ke klo Virkatodistukset seurakuntayhtymästä Palveleva puhelin su to klo 18 01, pe la klo Seurakunnan toimipaikat Hyvän Paimenen kirkko, Palosuontie 1 Paloheinän kirkko, Repovuorentie 12 Torpparinmäen korttelitalo, Käräjätuvantie 3 Pastorit Leo Norja kirkkoherra Satu-Elina Ansas perhetyö Antti Kylliäinen aikuistyö varhaiskasvatus Marita Toivonen kansainvälinen työ, seniorityö Henrik Wikström nuorisotyö Kanttorit Ari Häyrinen aikuisten musiikkityö Jussi Hirvonen lasten ja nuorten musiikkityö Seurakuntasihteerit Eeva Paavola talousasiat Ulla Turunen viestintä, ulla.l.turunen@evl.fi Suntiot Päivystävä suntio Mirja Korhola pääsuntio Terhi Mäenpää Vesa Pihlaja Lilian Rajamets Anne Vatanen Olemme Facebookissa Pakilan seurakunta Pakilan seurakunnan lapsi- ja perhetyö Pakilan nuoret Kehäristi Pakilan seurakunnan lehti 16. vuosikerta Päätoimittaja: Leo Norja puh Toimitus: puh Käy tykkäämässä! Seurakunnan verkkosivut löytyvät osoitteesta Toimitusneuvosto: Tinja Lammila Jouko Marttinen Leo Norja Sannamari Siiskonen Ulla Turunen Toimituksen osoite: Pakilan seurakunta Palosuontie Helsinki Lehden taitto: Kustannus-osakeyhtiö Kotimaa Kustantaja: Suomen Lehtiyhtymä/ SLY-Kirkkolehdet Oy Levikki: 7000 kpl Seuraava lehti ilmestyy Diakonit Anna-Kaisa Honkanen päivystys ti klo Hyvän Paimenen kirkko Milla Liikala Varhaisnuorisotyö Asko Nuorkivi Sannamari Siiskonen virkavapaalla Marja Vainikka nuorisotyönohjaaja Lapsityö ja koululaisten iltapäiväkerhot Tanja Berg päiväkerhoasiat Helkky Pennanen ip-kerhoasiat HPK Johanna Ilves Torpparinmäki Ilona Lahtomaa Paloheinä, HPK Maikki Lahtomaa HPK Sanna Niemi Paloheinä, HPK Auli Savolainen-Kykyri HPK Heli Sjöberg Torpparinmäki

8 8 KEHÄRISTI Pakilan seurakunnan lehti Puuhaa niin monta, ihan hauskamatonta Seurakunnassa on tilaa kaiken ikäisille, tässä vinkki muutama perheen pienimmille. Kun vauva on pieni kuin tammenterho, äidin, isän kanssa tullaan perhekerhoon. Päiväkerhot sopii hieman isommille, vanhempi on vapaalla, menet muiden kanssa leikille. Jos neljä vuotta täytät sinä ennen jouluu, saat kutsun tulla sunnuntaisin pyhäkouluun. Kun koulupäivä päättyy, ei yksin elämistä, iltapäiväkerho tarjoo sulle kivaa tekemistä. Illemmalla puuhastelee varhaisnuoret, sählyn lisäks maalataan vaikk kananmunan kuoret. Jos sua kovin laulattaa, niin marssi Karitsakuoroon, siel lapset saavat ikioman lauluvuoron. Ja tervetuloo sunnuntaina perhemessuun, ota mukaan vanhemmat ja tartu heitä tassuun. Eikä tähän kaikki mahdu, kysyä voit vielä lisää, sekä ehdotella uutta. Kiittää saamme Taivaan Isää! Pyhä perhe Nyt elettävä aika on, valitettavasti, uskon aikaa. Tämä todella on valitettavaa; olisihan näkeminen verrattomasti enemmän kuin uskominen. Tuomas sanoi uskovansa vasta, kun saa koskea Herran kyljessä olevaa haavaa näin mekin. Epäilystä huolimatta usko halutaan omistaa. Niinpä Jumalaa usein suositellaan, puolustellaan. Kaikkivaltiaalta toivoisi kuitenkin enemmän kuin suulaita kaupparatsuja. Onhan Jumala toki jättänyt merkkejäkin itsestään. Jeesuksen ennen kaikkea, mutta muitakin. Maailma ja ihmiset sen pinnalla, kaiken hyvän ja ilolla kummasteltavan. Pahankin, koska karmeimmat tapahtumat ovat kauimpana siitä, minkä koemme Jumalasta syntyneeksi. Tyhjiö täyttyy aina jollakin pahan aiheuttamaan toivomme tietysti hyvää. Näistä voi päätyä yleiseen uskoon: on jotakin. Sydän haluaa kuitenkin suhteen. Jotta näin kävisi, tulee tuntea se sydän, johon haluamme kiinnittyä. Jeesuksesta saamme kasvot ja teot. Mistä saisimme Jumalan tunteet? Vanhempien ja lapsen suhde on se, jossa ihmissuhteiden peruslainalaisuudet ja mallit opitaan. Ihmisten välisten suhteiden aukot me myös täytämme toiveilla Jumalasta: tätä vajavaista ja satuttavaa ei Jumalassa voi olla. Toteamme: jos Jumala on, Hän on täydellinen isä ja Pyhä Henki äiti. Pyhä perhe, jossa sielun on hyvä asua ja kasvaa. Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. (Ef 3: 14 15) Henrik Wikström